Kuvassa KKO:n istuntosalin tuomarinpöytä; salissa ei toimittajien mukaan selvinnyt tänään mitään...
2. Esimerkiksi Yle Uutiset kertoi päivällä, että oikeudenkäynti "alkoi tänään" KKO:ssa. Näinhän on tapana sanoa, kun on kyse merkittävästä oikeudenkäynnistä, sillä tällaiset oikeudenkäynnit kestävät tavallisesti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa useita päiviä. Mutta tässä tapauksessa oli, olisi ainakin pitänyt olla myös Yle Uutisille, jo etukäteen selvää, että "Morsian-juttu" kestäisi vain muutaman tunnin, kuten myös sitten kävikin. MTV3:n Jarkko Sipilän uutisraportin mukaan KKO:n istunto kesti kolme tuntia. Tämäkin on KKO:lle jo saavutus, sillä esimerkiksi viime kesäkuussa käräjätuomarin virkarikostutkinnan suullinen käsittely KKO:ssa kesti ainoastaan puoli tuntia.
3. Yle Uutisten (Ari Mölsä) ja MTV3:n uutisten (Jarkko Sipilä) kuvaukset oikeudenkäynnin ulkoisista puitteista eroavat melkoisesti toisistaan. "KKO:n Ruusunen vs. Vanhanen -jutussa hyytävä tunnelma", otsikoi Yle Uutiset juttunsa. MTV3:n uutisjuttu näytti olevan paljon valoisampi: "Paistaa se aurinko oikeussaliinkin." Ylen mukaan hyytävä tunnelma johtui syyttäjän ja Matti Vanhasen asianajajan Petteri Sotamaan tylyydestä, joka sai paikalle saapuneen Susan Ruususen kyynelehtimään. Syyttäjä vaati Ruususelle ja Ojalalle hovioikeudessa tuomittujen rangaistusten koventamista, Ojalalle jopa ehdollista vankeusrangaistusta. Lisäksi syyttäjä vaati hovioikeuden tuomitseman rikoshyödyn korottamista, Ruususen osalta 7 000 euroon, Ojalan 6 000 euroon ja Ojalan firman Etukeno Oy:n osalta 34 650 euroon.
4. Maikkarin Jarkko Sipilä aloitti juttunsa kunnon dekkaristin tapaan maalailemalla Etelä-Sataman yli matalta paistanutta auringonvaloa, joka tunkeutui viidestä ikkunasta istuntosaliin ja sai KKO:n jäsenet siristämään silmiään. "Säteet osuivat myös suoraan liituraitajakkuun ja lyhyeen hameeseen pukeutuneeseen Susan Ruususeen. Seinälle piirtyi varjona Ruususen profiili. Jutun toinen syytetty, kustantaja Kari Ojala sai olla villatakissaan varjossa," kuvaili Sipilä.
5. Syyttäjän pitääkin ajaa juttua tiukalla otteella ja käydä päälle kuin yleinen syyttäjä. Kyllä suomalaiset syyttäjät tämän osaavat jutuissa, joissa syytettyinä on tavallisia susaneita ja ojaloita. Mutta silloin kun on kyse korkeissa viroissa olevista ihmisistä ja heidän töppäyksistään, syyttäjämme esiintyvät usein ikään kuin anteeksi pyydellen - jos nimittäin edes raskivat nostaa syytteen poloisia virkamiehiä tai poliitikkoja vastaan.
6. Matti Vanhasen advokaatti Sotamaa jyrisi myös: "Nyt syytteessä olevat tahot (Sotamaa ei siis tohtinut, ehkä Vanhasen toivomuksesta, lausua Susan Ruususen nimeä, vaan puhui vain "tahoista") ovat tunkeutuneet pääministerin yksityisyyden ydinalueeseen. " Sotamaa piti tekoa suunnitelmallisena ja tahallisena ja sanoi, että siitä on aiheutunut pääministerille kärsimystä.
Susan Ruusunen puolestaan sanoi, ettei hänellä ollut ikinä tarkoitus loukata Mattia, vaan hän oli kertonut vain omasta elämästään. Ruususen advokaatti Riitta Leppiniemi, Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja muuten, tuntui oikeussaliselostusten mukaan yrittäneen vierittää vastuun kirjan tekemisestä yksinomaan Kari Ojalan piikkiin.
7. Sekä Ruususen että Ojalan lakimiehet vetosivat muun muassa siihen, miten Matti Vanhanen totesi aivan spontaanisti heti hovioikeuden tuomion jälkeen, että kirjassa esitetyt tiedot olivat "sinänsä aivan harmittomia" ja ihmettelivät, miten harmittomien tietojen julkaiseminen voisi täyttää kysymyksessä olevan rikoksen tunnusmerkistön. Tätä on ihmetelty aika yleisesti, kiinnitin itsekin sanottuun seikkaan huomiota blogissani 10.2.2009.
8. KKO:n istunnossa ei raporttien mukaan selvinnyt mitään uutta. Yle Uutisten Ari Mölsä päättikin juttunsa lakoniseen toteamukseen: Istunnossa ei selvinnyt mitään (!) KKO oli päättänyt etukäteen, että istunnossa ei sallita uuden selvityksen esittämistä. Käsittelyssä toisteltiin lähinnä vain jo aiemmin puolin ja toisin esitettyjä näkemyksiä. Syytettyjen puolelta vedottiin muun muassa siihen, että Matti Vanhanen oli jo aiemmin avannut yksityiselämäänsä julkisuudessa, eikä kirjan julkaisemisella ollut loukkaustarkoitusta. Susan Ruusunen on kertonut kirjassaan omasta elämästään, johon Matti Vanhanen oli tuonut oman osansa.
9. Juridisesti jutussa on kyse aika paljon siitä, onko kirjassa esitetyillä tiedoilla merkitystä Matti Vanhasen poliittisen toiminnan arvioinnissa. Olen käsitellyt kyseistä oikeusjuttua blogissani muutamaan otteeseen (15.1.; 4.2.; 10.2.; 23.2. ja 11.6.2009) ja kallistunut sille kannalle, että tiedoilla on merkitystä, kun arvioidaan Vanhasen poliitikonuraa kokonaisuutena. Poliitikon henkilökohtaiset ominaisuudet ja henkilökohtainen elämä ovat poliittisen toiminnan ohella merkittävässä asemassa valtakunnan johtavan poliitikon kokonaiskuvan arvioinnissa. Matti Vanhanen itsekin mielellään vetoaa eri yhteyksissä "kokonaisarviointiin" tai "kokonaisharkintaan", kun on kyse hänen motiiveistaan, toiminnastaan ja ratkaisuistaan.
10. Tilanteesta "mitään ei selviä" käytetään juridiikassa termiä non liquet. Vanhassa roomalaisessa siviiliprosessissa voitiin päätyä langettavan (condemno) tai vapauttavan (absolvo) tuomion ohella myös tulokseen non liquet: "se ei ole selvää." Nykyisin tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Vaikka tuomioistuimen tekisi epäselvässä jutuissa mieli lyödä niin sanotusti hanskat tiskiin, näin ei kuitenkaan ole lupa menetellä. Oikeussuojaan kuuluu, että tuomioistuinta velvoittaa ratkaisupakko. Tuomioistuimen on annettava oikeusriitaan aina ratkaisu ja tuomiossa on mainittava, onko kanne/syyte hyväksytty tai hylätty ja miltä osin. Näin on tehtävä myös silloin, kun oikeuden jäsenillä ei ole täyttä selvyyttä, mitä jutussa on tapahtunut tai miten tapausta olisi juridisesti arvioitava. Näyttö- eli tosiasiakysymyksen osalta epäselvyys ratkaistaan tiettyjen todistustaakkasääntöjen perusteella, rikosjutussa todistustaakka on syyttäjällä.
11. Kuten käräjäoikeuden ja hovioikeuden lopputuloksiltaan erilaiset tuomiot osoittavat, Vanhanen v. Ruusunen -jutussa on hyvin vaikea päättää, mikä asiassa on oikea lopputulos. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että sekä hovioikeus että KKO halusivat evätä Kari Ojalan pyynnön saada kuulustella Matti Vanhasta henkilökohtaisesti oikeudessa asian selvittämistä varten. Jutussa on useita ratkaisuvaihtoehtoja eikä sitä lopputulosta, johon KKO tulee päätymään, voitane pitää ehdottomasti ainoana oikeana ratkaisuna. Kyse on lopulta ratkaisun hyväksyttävyydestä ja siitä, onnistuuko KKO perustelemaan ratkaisunsa niin, että perustelut vakuuttavat yleisön ratkaisun oikeellisuudesta.
12. Kysymyksessä on tapaus, jollaisesta ei ole olemassa aiempaa täysin vertailukelpoista ennakkopäätöstä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on joissakin Suomea koskevissa tapauksissa ottanut sananvapauden ja yksityisyyden suojan koskevissa rajatapauksissa erilaisen kannan kuin KKO. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että ihmisoikeustuomioistuin painottaa enemmän sananvapautta, KKO taas yksityisyyden suojaa. Mitä tämä vaikuttaa nyt ratkaistavaan asiaan ja onko KKO kenties valmis muuttamaan aiempaa linjaansa? Ainakin siinä tapauksessa, että hovioikeuden langettava tuomio jää voimaan, asia pyritään todennäköisesti saattamaan vielä Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi.
17 kommenttia:
Kyse on lopulta ratkaisun hyväksyttävyydestä ja siitä, onnistuuko KKO perustelemaan ratkaisunsa niin, että perustelut vakuuttavat yleisön ratkaisun oikeellisuudesta.
Mikä on tuo mainitsemasi "yleisö"? Eduskunta (joka säätää epäselvät lait) juristit (jotka yrittävät tulkita epäselvää lakia) vai kansalaismielipide (jonka mielestä laki ei ole sama kuin oikeus ja kohtuus)?
Suuri auditorium
Ottamatta blogistin hyvään kirjoitukseen kantaa ja tyytyen maallikkona arvioimaan sitä, miltä tuo case "ulospäin nähtynä" vaikutti ja minkälaisen mielikuvan sen mediakuluttajalle loi, niin sanoisin vastaajien olevan nyt vahvoilla.
- Ei ollut pääministerille eduksi ja jättäytyä pois laittamalla sijaansa Petteri Sotamaan, joka muutoin hyvä juristi. Ulospäin antoi vahvan vaikutelman päämiehensä "heikkoudesta" ja perustelutkin ontuivat mm. "loukannut useita kertoja eri osa-alueilla plä.plä." Ei vakuuttanut!
- Syyttäjä Simo Kolehmainen on jo niin kulunut kasvo näissä "valtio vs. vastaaja" - jutuissa ja onhan hän ollut Irak-gatessa ja viimeksi Halla-ahon case:ssa, joten pakostakin tulee mieliyhtymä valtion tribuunista valvomassa VALTION etua, eikä niinkään pääministeri? Verikoira olisi paras kuvaus, kun vaati jopa KOVENNETTUA..
- Etukeno Oy ja sen omistaja Kari Ojala antoi varsin hyvä ja lyhyenytimekkään selvityksensä, että "netissä tavanneet ja rakkaus roihahti ym. ja eihän tätä kirjaa olisi ilman pääministeriä".. Tuon selvemmin ei voi asiaa ilmaista!
- Susan Ruusunen esiintyi edukseen ja kannanotoissaan maltillisesti ja vähäsanaisesti, mistä taas pisteet vastaajan leiriin!
- Puolustuksen toteamus Vanhasen omaan lausuntoon ja painokkaasti siihen vetoaminen oli OK! Itsehän pääministeri äityi vähättelemään koko asiaa heti hovioikeuden päätöksen julistamisen jälkeen???
Pääministeri pelaa julkisuuspeliä ja se on varmaa, että tässä nimenomaisessa jutussa "heitä" pelaajia on useita..
EKL
Oikeudenkäynnistä uutisjutun lisäksi täällä "Ruususjuttu: Televisiointi olisi ollut tarpeen":
http://blogit.mtv3.fi/elinkautinen/
Jarkko Sipilä/MTV3
Olen samaa mieltä kuin Jarkko Sipilä: Ruusus-juttu olisi ollut KKO:ssa erittäin sopiva televisioitavaksi kokonaisuudessaan. Kas, kun en itse huomannut tuoda tätä asiaa blogissani esille!
Suomessa on suhtauduttu hyvin kielteisesti oikeusjuttujen televisiointiin. Minusta aivan liian kielteisesti.
Muistan, miten vuonna 2003 - taisi olla ns. Irak-gate oikeudenkäynnin jälkeen vai olisiko ollut kyseessä Tony halmeen rikosjutun televisiointi - KKO:n silloinen presidentti Leif Sévon, valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja Suomen Asianajajaliiton silloinen puheenjohtaja Matti Manner julkaisivat oikein yhteisen kirjallisen lausuman eli lähinnä tuomioistuimille ja syyttäjäviranomaisille tarkoitetun kirjelmän, jossa he arvostelivat hyvin kriittisesti oikeusjuttujen televisiointia ja pitivät sitä kerrassaan sopimattomana. Pääperuste taisi olla se, että televisiointi häiritsee asian käsittelyä oikeudessa ja tuomioistuimen työtä.
Televisiointia puoltavia näkökohtia arvon herrat eivät ottaneet "paimenkirjeessään" lainkaan lukuun. Kirjoitin tämän vuoksi eräänlaisen vastakirjoituksen, joka julkaistiin Aamulehdessä. Painotin siinä sitä, että sianmukaisesti toteutettuna televisiointi olisi aivan ylivertainen tapa lisätä oikeudenkäyntien julkisuutta.
Televisiointi ei sovi tietenkään kaikkiin oikeusjuttuihin, todistajien kertomusten televisiointia ei voitane sallia oikein missään rikosjutuissa. Mutta juuri asianosaisten väliset keskustelut ja asianajajien loppupuheenvuorot olisivat sopivaa kamaa oikeusjuttujen televisioinnille.
Uutta oikeudenkäynnin julkisuuslakia muutama vuosi sitten valmisteltaessa ja säädettäessä otettiin myös lain perusteluissa lähtökohtaisesti turhan kielteinen kanta asiaan. Toki televisiointi on periaatteessa samassa asemassa kuin kuvaaminen oikeudenkäynnissä yleensäkin, eli siihen tarvitaan tuomioistuimen lupa ja oikeus voi päättää, mitä osin prosessista voidaan televisioida.
Tällaiset oikeudenkäynnit sinänsä ovat melkoisen noloja juttuja pääministerin tasoiselle henkilölle. Olisi kannattanut antaa asioiden olla.
Ruusunen on vielä henkilönä äärimmäisen surkea suttura itse mainostamissaan silikonitisseissään ja alastonkuvissaan lehdessä. Kaikenlaiseen hepsankeikkaleeseen sitä pääministeritason karju retkahtaakin.
Tässä kokee oikein kiusallista myötähäpeää molempien osapuolten - "rakastavaisten" - osalta.
Juttu on kyllä sangen nolo pääministerin kannalta. Ei kuitenkaan siksi, että hän olisi retkahtanut Toipilan luonnehtimaan "surkeaan sutturaan" - Susanhan ei ole lainkaan tuollainen - vaan siksi, että pääministeri ylipäätään pani oikeusjutun vireille. Noloa oli myös se tapa, jolla pääministeri lopetti suhteensa Susaniin.
Nämä seikat kertovat paljon pääministerin luonteen laadusta. Tästä monet "Vuoksenrannan miehet" tuntevat myötähäpeää.
Olen täysin samaa mieltä Jyrki, että todella nolosti suhde lopetettiin ja pääministerin mielenlaadusta kertoi paljon se, että "lemppaa bussipysäkillä" - ystävättärensä, jonka kanssa jo kerkisi muutamat uuniperunatkin vääntämään muun ohessa.
Jos Matti olisi ollut Mies, niin olisi sillä tavallisella "naurun rohaduksellaan" - kuitannut koko kirjan niin se olis ollu siinä!
Onko se Matin tokaisu "sinänsä harmittomuudesta" ja siihen vetoaminen sellaista uutta näyttöä, jota KKO ei ota vastaan tuomiota harkitessaan. Mitenkäs tu kantajan totuudessa pysymisen velvollisuus suhtautuu siihen, että kanteessahan on varmasti maalailtu syytösten vakavuutta, mutta oikeudenkäynnin jälkeen Matti tokaisikin totuuden esiin.
KKO ei ole ainakaan vielä evännyt Ruususelta ja Ojalalta vetoamista sanottuun Vanhasen "möläytykseen."
Siinä ei taida itse asiassa olla kyse todisteesta tai uudesta seikasta, johon vetoaminen on KKO:ssa kiellettyä, vaan kyse on lähinnä Vanhasen tiettyä seikkaa koskevasta tunnustuksesta tai myöntämisestä. johon nojautuminen tai vetoaminen ei ole kiellettyä, ei edes KKO:ssa.
Asianosaisen totuusvelvollisuutta ei ole laissa oikeudellisesti sanktioitu. Vanhasen lausumaa voidaan pitää tiettyä seikkaa koskevana tarkennuksena, mutta minusta on ilman muuta selvää, että tuo asianosaisen oma tarkennus pitää ottaa KKO:ssa vakavasti huomioon.
En sitten tiedä, millaista keskustelua tuosta Vanhasen lausumasta käytiin eilen KKO:n istunnossa.
Kyllähän tuo Matin läsnäolo olisi ollut tämän "sinänsä harmittomuuden" kannalta tosiaan olennaista. Mattihan olisi päässyt Korkeimmalle selittämään, mitä hän tällä ajamallaan prosessilla oikein haluaa, jos hän kuitenkin samalla toteaa, että kirjassa on käsitelty näitä "sinänsä harmittomia " asioita.
Merkillistä tässä prosessissa on se ettei Vanhanen tai hovioikeus ole määritellyt mikä Ruususen kirjassa on yksityisyyttä loukkaava. Vanhasen asianajaja möläytti toissapäivänä televisiossa useista kohdista, muttei määritellyt mitkä ja miksi ne ovat loukkaavia. Vanhasen oma määritelmä vakavuustasosta ”sinänsä harmittomia” heti Hovioikeuden päätöksen jälkeen ei selvennä tilannetta. Vanhanen lähti alunperin omien sanojensa mukaan hakemaan ennakkotapausta, mutta käyttäytyy ailahtelevaisesti. Tuhannen euron vahingonkorvausvaatimus pelkästään kustantajalta antaa sekin osviitan siitä ettei hän ole koskaan pitänyt koko tekstiä kovin loukkaavana. Ellei kysymys olisi ollut pääministeristä, asiasta olisi sovittu ilman oikeudenkäyntiä, mutta nyt yleinen syyttäjä ”laajensi oikeudenkäynnin ” käsittämään myös Ruususta jolloin tämä mahdollisuus poistui samalla kuin Vanhanen välttyy kaikista oikeudenkäyntikuluista riippumatta tuomioista. Tässä on vähän sovitun makua. Kustantajalla on tietysti vakuutukset kunnossa, mutta Ruususesta en mene takuuseen. Yhdenvertaisuus lain edessä ei ainakaan toteudu – Vanhasella vapaa oikeudenkäynti, Ruususella ei. Ei Ruusunen ole mitään rikollista tehnyt, ainoastaan kertonut omasta elämästään, mutta sitähän poliitikot tekevät päivittäin antamalla haastatteluja naistenlehdille, Vanhasta mukaan lukien. Hänen uransa jopa alkoi perhe-esittelyllä. Jos nyt langetetaan tuomio epämääräisin perustein, sananvapaus oikeudellisena käsitteenä hämärtyy.
Ruusus-oikeudenkäynti
Havaintoja KKO:n istunnosta 25.1.2010
Olin paikalla KKO:n suullisessa istunnossa ja tein muistinpanoja.
KKO:n tuomareita oli viisi kappaletta ja yksi esittelijä/kirjuri. Puheenjohtajana oli oikeusneuvos Kari Raulos, muut kokoonpanoon kuuluvat olivat oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijänä toimii esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen.
Osapuolet, syyttäjä Simo Kolehmainen, pääministeri Matti Vanhasen avustaja AA Petteri Sotamaa, Ruususen avustaja, AA Riitta Leppiniemi sekä Ruusunen itse että Ojalan avustaja, AA Antti Karanko ja Ojala itse lukivat tai muuten kertoivat valmistellut puheevuoronsa.
Ojalan avustaja olisi halunnut käyttää videotykkiä/tietokonetta esitykseensä mutta KKO:ssa ei ollut valmiutta siihen. Outoa. Avustaja joutui jakamaan ns diat valokopioina.
Pääministeri Matti Vanhasta ei oltu vaadittu istuntoon vastapuoltensa vaatimuksista huolimatta.. Outoa sillä vastapuolensa eivät nyt voineet kuulustella häntä. Prosessuaalinen virhe, siltä näyttää. Puolueellista ainakin Vanhasen eduksi.
KKO:n tuomarit eivät tehneet yhtään kysymystä tai esittäneet muutakaan kommenttia, eli olivat tuppisuina. Puheenjohtaja vain tyytyi jakamaan puheenvuoroja osapuolille. Miksi suullinen istunto ylipäätänsä järjestettiin, jos siinä ei käyty mitään kontradiktorista diskurssia, eli selvitetty mm mitään epäselvää tai riidanalaista/riidatonta asiaa? Näyttääkin siltä, että KKO on jo omanatkaisunsa tehnyt mutta muodollisesti haluttiin käydä tämä teatteri läpi.
KKO:n päätös tulee muutaman kuukauden kuluttua. Miksi sitä ei annettu heti? Nyt perustuslaissa taattu julkinen oikeudenkäynti jatkuukin suljettuna ja salaisena KKO:n tiloissa.
Pääministeri Matti Vanhanen on aloittanut oikeudenkäynnin pääministerinä. Tällöin foorumina tulisi olla valtakunnanoikeus, sillä eihän vastapuolensa voi esittää hänestä mitään syyllistäviä lausuntoja tavallisessa tuomioistuimessa.
Pääministeri Matti Vanhanen oli esittänyt vaatimuksia myös lastensa puolesta. Tähän hänellä ei olisi ollut oikeutta, sillä myös expuolisonsa Meri Vanhanen on yhteishuoltaja ja molempien suostumus olisi pitänyt olla ko vaatimuksiin ja ehkä lapsille olisi pitänyt määrätä edunvalvoja oikeudenkäyntiin tai ajaa itse oikeutta. Joka tapauksessa lapsia olisi pitänyt jutussa kuulla, koska ovat jo riittävän vanhoja. Jos pääministeri Matti Vanhanen häviää juttunsa, niin myös lapsensa häviävät ja tulevat siis korvausvelvollisiksi.
Hovin päätöksen jälkeen pääministeri Matti Vanhanen oli kertonut julkisuudessa, että kyseessä on ollut harmiton juttu Jos siis harmia ei ole ollut, niin miksi hän puhuu kokemistaan loukkauksista? Syyttäjä ei myöskään olisi saanut ajaa asianomistajarikosta, jonka rikoksen asianomistaja on nyt tunnustanut olleen olematonta. Syyttäjä on tehnyt virkavirheen, siltä näyttää. Jo yksistään tämän seikan selvittämiseksi, johon istunnossa vedottiin, pääministeri Matti Vanhanen olisi pitänyt saada istuntoon kuultavaksi. Pääministeri Matti Vanhanen on kertonut halunneensa selvittää sen, missä kulkee pääministerinkin yksityisyyden raja. Ei tätä varten olisi tarvinnut ja voidakaan kallista ja pitkää oikeusprosessia käynnistää vaan siihen hän olisi asemassaan saanut lausuntoja lakien asiantuntijoilta.
Jali Raita, diplomi-insinööri
Somerolla 27.1.2010
Paikalla KKO:n istunnossa myös ollut toimittaja Jarkko Sipilä kehui blogissaan KKO:n istunnon sujuvuutta ja advokaattien esiintymistaitoa. Ilmeisesti tämän vuoksi KKO:n jäsenten ei mielestään tarvinnut "puuttua puheeseen." Mutta kyllä minusta KKO:n kokoonpano olisi silti jonkin kysymyksen voinut asianajajille ja syytetyille henkilökohtaisesti esitttää, ikään kuin mielenkiinnon näyttämisen vuoksi!
Todella harmi, että Matti Vanhasta,jutun alkuunpanijaa monessa suhteessa, ei oltu syytetty Ojalan pyynnöstä huolimatta velvoitettu saapumaan KKO:n istuntoon asian selvittämiseksi. Nyt lultavasti aika moni kysymys jäi epäselväksi, vaikka Vanhasen asiamies olikin paikalla. Asiamies ei kuitenkaan voi selvittää päämiehensä puolesta faktoja, jotka ovat vain päämiehen tiedossa.
Tuosta Raidankin mainitsemasta tuomareiden tuppisuisuudesta sen verran, että se tuntuu joskus todella hämmentävältä, jopa kiusalliselta. Olin pari kuukautta sitten suraamassa Itä-Suomen hovioikeuden suullista käsittelyä. Jälkeenpäin mietin, että mikähän yleensäkään oli sen istunnon arvo asioiden selvityksen kannalta. Tuomioistuin istui kuin vieraana tilaisuudessa. Aloitteellisia kysymyksiä asian selvittämiseksi ei tehty, ristiriitaisia väittämiä ei pyrittykään selvittämään. Muutenkin tuntui, että tuomioistuimen jäsenet tuskin tiesivät mistä oli kyse. Sori vaan.
Tällä on puhuttu pääministeri Vanhasen kivuntuntemuksista Ojalan-Ruususen kirjan vuoksi.
Eikö nuo kivuntuntemukset pitäisi asettaa myös kustannusmaailmaa koskevaan yleisempään kontekstiin?
1. Edelleenkään oikeus ei ole osoittanut niitä tekstin kohtia, joissa mahdollinen rikos kantajaa kohtaan tapahtuu.
2. Jos nuo kohdat saataisiin, voitaisiin tehdä vertailuja kantajan kokeman kivun määrästä suhteessa valtakunnassa vallitsevaan julkaistujen tekstien sisältökäytäntöön.
3. Eikö merkitystä ole edes jonkin verran sillä, miten henkilökohtaisia ja paljastavia henkilöhaastatteluja valtakunnassa yleisesti ottaen julkaistaan?
4. Miten poikkeava yleiseen käytäntöön nähden on harmiton Ruusus-kirja verrattuna maan tapaan, jota Ojala ja Ruusunen ovat varmasti pitäneet ohjenuoranaan, kun julkaisupäätöstä ovat pohtineet.
5. Julkaisijat Ojala ja Ruusunen ovat tienneet, ettei Ruusus-kirjan tekstin paljastavuus ylitä sitä, mitä suomalaisissa naisten- ja aikakauslehdissä sekä kirjallisuudessa on tapana henkilöistä kertoa.
Tästä seikasta voitaisiin, jos haluttaisiin, saada kymmenittäin näyttöjä oikeuden ihmeteltäväksi.
Ruusus-kirjan kriittisiä kohtia voitaisiin verrata näihin näyttöihin helposti ja miettiä pätevämmin pääministerin kipukynnyksen ylittymistä suhteessa julkaisukentän todellisuuteen.
6. Ojala ja Ruusunen ovat tienneet, että Ruususella on oikeus kertoa omia kokemuksiaan painetussa sanassa.
7. He ovat myös olleet selvillä pääministeri Vanhasen suuresti alentuneesta intimiteettisuojasta (mahdollisesti valtakunnan matalin) huippupäättäjänä ja vastuunkantajana sekä henkilönä, joka on tuonut julkisuuteen itse itsensä, avioeronsa ja lapsensa.
HO kyllä mainitsi tuomiossaan ne kirjan sivut, joiden kohdalla se katsoi yksityiselämän loukkauksia tapahtuneen; viittaan aiempiin blogeihini Ruusus-asiassa.
Hilda K:n mainitsemia tärkeitä seikkoja on kyllä ruodittu perusteellisesti puolustuksen kirjelmissä KKO:lle.
Lähetä kommentti