Valtioneuvoston Oikeuskanslerille.
1. Suomen perustuslain 108 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
2. Niin sanotussa Rusi-jutussa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2007 Suomen valtion maksamaan Alpo Rusille 70 000 euron suuruiset korvaukset niin sanotusta Stasi-jupakasta. Julkista valtaa käytettäessä virheen johdosta aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta Rusille tuomittiin korvausta 20 000 euroa ja julkista valtaa käytettäessä virheen johdosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa. Vahingonkorvauksella oli tuomion mukaan kaksi eri perustetta.
3. Ensinnäkin valtio tuomittiin maksamaan Rusille korvausta kärsimyksestä ja vahingosta, joita kesken esitutkinnan tapahtunut tietovuoto (tv-uutiset 10.9.2002) oli Rusille aiheuttanut. Esitutkintaa suorittaneesta Suposta lähtöisin ollut tieto Rusia koskevasta törkeästä vakoiluepäilystä vuosi julkisuuteen, kun joku virkamies tai poliitikko, jolle Rusia koskeneesta rikosepäilystä oli kerrottu, rikkoi salassapitovelvollisuutensa.
4. Toinen ja julkisuudessa paljon vähemmälle huomiolle jäänyt korvausperuste oli silloisen oikeusministerin Johannes Koskisen 12.6.2003 julkisuuteen antama haastattelulausuma, jolla Koskinen rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS 6 artiklan 2 kappale) turvattua syyttömyysolettamaa, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä elementtejä. Kun Alpo Rusia koskeva vakoiluepäily oli käsitelty loppuun valtionsyyttäjän tekemällä 11.6.2003 syyttämättäjättämispäätöksellä, oikeusministeri Koskinen antoi seuraavana päivänä julkisuuteen lausunnon, jossa hän käräjäoikeuden tuomion mukaan kommentoi asiaa syyttömyysolettaman vastaisesti. Käräjäoikeus katsoi, että ministeri Koskinen oli antanut kyseisen lausuntonsa julkista valtaa käyttäessään. Jutussa Johannes Koskiselle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi.
5. Johannes Koskinen totesi kyseisessä haastattelulausunnossaan, että esitutkinnassa ei löytynyt näyttöä juuri törkeästä vakoilurikokseen, mutta sen sijaan kyllä sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei Koskisen mukaan voitu tutkia, missä määrin asiassa on syyllistytty tavalliseen rikokseen. - Koskisen lausumaa on pidettävä sangen leimaavana ja loukkaavana Alpo Rusin kannalta, koska esitutkinta oli nimenomaan osoittanut Rusin syyttömyyden epäiltyyn vakoiluun.
6. Valtio valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati Rusin kanteen hylkäämistä siltä osin kuin Alpo Rusi oli vaatinut korvausta henkisestä kärsimyksestä. Johannes Koskisen menettelyn osalta valituksessa katsottiin, ettei ministerin lausuma ollut syyttömyysolettaman vastainen eikä vääränsisältöinen. Koskisen lausumaan ei valituksen mukaan liittynyt mitään henkisen kärsimyksen korvaamista koskevassa säännöksessä mainittua rikosta.
7. Helsingin hovioikeus antoi tuomionsa 22.10.2009. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomion lopputulosta niin, että valtio velvoitettiin suorittamaan Rusille käräjäoikeuden henkisestä kärsimyksestä tuomitseman korvauksen sijasta korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä 7 000 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 20 000 euroa.
8. Johannes Koskisen menettelyn osalta hovioikeuden tuomiossa todetaan seuraavaa (s. 8-9):
- Hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 3.2.3., että silloisen oikeusministeri Johannes Koskisen lausuma lehtihaastattelussa 12.6.2003 on ollut syyttömyysolettaman vastainen. Oikeusministerin asiana ei ole ollut ottaa kantaa yksittäiseen rikostutkintaan. Ottaessaan kuitenkin kantaa yksittäiseen rikostutkintaan hänellä on ollut velvollisuus noudattaa erityistä varovaisuutta kannanottonsa suhteen.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Oikeuskäytännössä on pidetty julkisen vallan käyttönä myös sellaisia viranhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joissa ei ole kysymys mistään muodollisesta päätöksentekomenettelystä, mutta joilla on tosiasiallisesti vaikutuksia kansalaisten asemaan. Hovioikeus katsoo, että ministerin asemaan liittyvä merkittävyys ja näkyvyys ja tehtävien laaja-alaisuus huomioon ottaen kaikkia valtioneuvoston jäsenen toimia omalla toimialallaan, mitkä toimet ovat omiaan vaikuttamaan yksittäisen kansalaisen asemaan, on pidettävä edellä kerrotussa säännöksessä tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä. Selvää on, että haastattelulausumaa on Koskiselta pyydetty juuri hänen oikeusministeriasemansa takia. Kysymyksessä olevan Koskisen menettelyn on katsottava tapahtuneen julkista valtaa käytettäessä. Menettelyn osalta toimen suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Valtion viranomaisen on siten katsottava menetelleen virheellisesti haastattelulausuman suhteen.
Valtio on velvollinen korvaamaan Rusille tältä osin valtion viranomaisen tuottamuksellaan aiheuttaman vahingon.
9. Hovioikeus lausui henkistä kärsimyksen tuomitsemista koskevissa perusteluissaan muun muassa seuraavaa (s. 11 ja 13)
- Valtion on edellä katsottu olevan korvausvastuussa tietovuodon ja valtioneuvoston jäsenen antaman haastattelulausuman johdosta.
Kysymyksessä olevana ajankohtana voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n (412/1974) mukaan henkisen kärsimyksen korvaaminen edellyttää, että kärsimys on aiheutettu muun muassa kunniaan kohdistuneella tai muulla sen kaltaisella rikoksella.
-----
- Valtion korvausvastuu henkisestä kärsimyksestä oikeusministeri Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman perusteella edellyttää vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan ensinnäkin menettelyn objektiivisen puolen osalta, että lausuman antaminen on kunniaa loukkaava tai sen kaltainen teko. Hovioikeus katsoo, että julkisesti esitetty perusteeton vihjaus toisen syyllistymisestä lainvastaiseen toimintaan on tyypillisesti kunniaa loukkaavaa menettelyä. Koskisen käräjäoikeuden tuomion kohdassa 3.2.3 yksilöity lausuma on siten objektiivisessa suhteessa perusteltua katsoa Rusin kunniaa loukkaavaksi.
Niinkuin edellä on todettu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun korvausvelvollisuuden edellytyksenä on tahallinen rikos. Koskinen ei ole tässä asiassa asianosaisena. Sen vuoksi ei tässä asiassa - oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvasta syyttömyysolettamasta johtuen - voida ottaa kantaa siihen, onko Koskinen syyllistynyt kunniaan kohdistuneeseen tai muuhun sen kaltaiseen rikokseen. Hovioikeus katsoo edellä mainitun korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2008:10) tarkoitetun perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan johtavan siihen, ettei valtion korvausvelvollisuuden edellytyksenä voida pitää sen selvittämistä, onko Koskinen syyllistynyt Rusin kunniaan kohdistuneeseen rikokseen. Kun kysymys on valtion viranomaisen menettelystä, valtion korvausvastuun on harkittava pelkästään edellä mainittujen objektiivisten seikkojen perusteella eli sen mukaan, miten ja millaisin seurauksin Koskisen lausuma todellisuudessa on ilmennyt. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 4.4.2.2, että valtio on velvollinen korvaamaan Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman johdosta Rusille aiheutuneen henkisen kärsimyksen.
Hovioikeus ei tuomiossaan eritellyt, mikä osuus tuomitusta korvauksesta johtui tietovuodosta ja mikä taas oikeusministerin syyttömyysolettamaa loukkaavasta lausumasta. Hovioikeus totesi, että "on selvää, että tietovuoto ja ministerin haastattelulausunto ovat osaltaan aiheuttaneet Rusille merkittävää kärsimystä (s. 13, viimeinen kappale).
10. Helsingin hovioikeuden tuomio on saanut lainvoiman, sillä valtio ei valittanut tuomiosta KKO:een. Johannes Koskinen ei ollut Rusi-jutussa asianosaisena eikä hänen virka- tai rikosoikeudellinen vastuunsa siis ollut tuomioistuimen tutkittavana. Tuomion perusteluissa Koskisen on kuitenkin katsottu syyllistyneen tuottamuksellaan menettelyyn, josta on aiheutunut menettelyn kohteeksi joutuneelle merkittävää kärsimystä. Osaksi Koskisen tuottamuksen perusteella valtio on tuomittu tuntuvaan vahingonkorvausvastuuseen.
11. Johannes Koskisen virkamiesoikeudellinen vastuu ei ole ollut tiettävästi missään instanssissa tutkittavana; oikeuskanslerikaan, jolle valtioneuvoston jäsenten virkatointen lainmukaisuuden valvonta kuuluu, ei tiettävästi ole ottanut kantaa Koskisen menettelyyn. Koskisen menettelyä ei ole syytä jättää tähän, vaan oikeuskanslerin on perustuslain mukaisesti otettava asia tutkittavakseen. Oikeusministerin menettely loukata julkisessa haastattelulausunnossa keskeistä ihmisoikeutta välittömästi sen jälkeen kun virallinen syyttäjä oli päättänyt jättää syytteen asianomaista vastaan nostamatta, ei ole sopivaa, vaan sitä voidaan pitää suorastaan törkeänä tomintana, josta yksityiselle ihmiselle aiheutui hovioikeuden tuomion mukaan merkittävää vahinkoa ja valtiolle tuntuva korvausvastuu.
12. Pyydän oikeuskansleria selvittämään, miten oikeusministeri Johannes Koskisen keskeistä perus- ja ihmisoikeutta loukannutta lausumaa on arvioitava ministerin virkavastuun kannalta ja onko Koskinen menettelyllään mahdollisesti syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen tai johonkin muuhun virkarikokseen. Pyydän myös selvitystä siitä, onko valtio käyttänyt vahingonkorvausvelvollisuuden osalta regressioikeuttaan Johannes Koskisen osalta.
26.1.2010
Jyrki Virolainen
12 kommenttia:
Asiaa.
Hienoa, jäämme jännittämään oikeuskanslerin vastausta ja sen kritiikkiä :)
Eduskunta kokoontuu ensi viikolla eli 2.2. uusille valtiopäiville ja silloin toimitetaan tiettävästi myös puhemiesten vaali.
Täytyypä seurata, miten monta ääntä Johannes Koskinen tulee samaan varapuhemieheksi ja ketkä kaikki kansanedustajat äänestävät häntä.
Puhemiehen vaali lienee suljettulippuäänestys? Onko näin?
Uskoisin, että Koskisella on sama vakiintunut kannattajajoukko kunnassa.
Suljettuhan lippuäänestyshän se taitaa olla, se puhemiehen vaali. Ääniä saanee siis taas myös Aku Ankka.
"Läpinäkyvyyttä" tämäkin!
Koskisellahan ei ollut porstuaa suun edessä. Tammikuussa 2004 iltapäivälehdestä saimme lukea, että Koskisen mielestä I-SHO:n tuomiot vähentävät luottamusta oikeuslaitokseen. Koskinen otti kantaa vireillä olevaan asiaan. Helmikuussa 2004 ns. johdon tapaamisessa (mukana ministeriön ja oikeuslaitoksen ylintä johtoa, mm. Koskinen) teemana oli johdon tukeminen. Siitä alusti valtiokonttorin ylilääkäri. Alustuksen jälkeen käytin puheenvuoron, jossa kerroin Koskisen kannanotosta. Sanoin, että en toki ole ministeriltä tukea odottanutkaan, mutta voisi hän sentään pitää suunsa kiinni.
Muistui mieleen Markku Arposen kommentista tuo Kouvolan hovioikeutta koskeva lausuma. Ajattelin tuolloin, että hyvä kun puhutaan suoraan. Niin sitä valistunutkin kuulija voi mennä halpaan, kun ei pysähdy ajattelaan asiaa tarkemmin.
Blogisti näyttää heittäneen populistisen syötin tuonne kantelunsa loppuun. Itse muistelen, että regressiä virkamiestä kohtaan voi käyttää vain, jos kyse on tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta. Ei taida kukaan edes väittänyt, että kummastakaan olisi tässä asiassa kyse. Siinähän syyttäjätaustaiset virkamiehet okv:ssä pohtivat asiaa. Itse väitän lopputuleman olevan sutta ,ja vaimo väittää, että lopputulema on sekundaa.
Aviopuolisoiden välienselvittelyssä lopputulema voi aika usein olla sekä sutta että sekundaa.
Tarkoittaako aiempi kommentoija, ettei Koskisen haastattelulausunto Rusista olisi ollut tahallinen/törkeän tuottamuksellinen? Norminvastaisuushan sen jo aiheuttaa. Eikä Koskinen tyhmä ole, mikä tosin ei tässä yhteydessä ole hänelle eduksi.
Jyrki Virolainen tekee arvokasta työtä kansalaisyhteiskunnan ja demokratian puolesta. Poliittinen eliitti on tottunut Suomessa vallitsevaan vastuuttomuuden kultturiin. Kansanedustaja Kalli totesi julkisesti, etei lakia tarvitse noudattaa. Mikäli sitä ei ole erikseen sanktioitu. Näin uskoo varmasti myös Johannes Koskinen.Toivottavasti oikeuskansleri edes nyt hoitaa perustuslaillisen tehtävänsä. Pekkariselle tuli"synninpäästö" kuin katolisessa uskonnossa, virkasema vaikutti ulkopuolisesta arvioijasta päätökseen.
Huomenna 2.2. se sitten nähdään, valitseeko eduskunta edelleen Johannes Koskisen varapuhemieheksi.
Keskustan kansanedustaja Markku Koski joutui v.2006 luovuttamaan paikkansa varapuhemiehenä, kun hän oli julkisesti arvostellut tuomioistuinten ratkaisuja sukulaispoikiensa ("Kosken pojat", äiti Outi Koski) luovutusasiassa. Kosken katsottiin puuttuneen asiattomasti riippumattomien tuomioistuimien toimintaan. Koski sentään puolusti sukulaispoikiaan vaikeassa tilanteessa.
Mutta mitä tapahtui Johannes Koskiselle? Kun hän arvosteli oikeusministerinä olleessaan vuosikaupalla tuomioistuimia keskeneräisissä asioissa, hänet nimenomaan valittiin eduskunnan varapuhemieheksi!
Oikeuskansleri Jonkka tutki Johannes Koskisen sanotusta menettelystä tekemääni kantelua lähes kolme vuotta, ja antoi lopulta lievät nuhteet Koskiselle. Demarit kuitenkin tulkitsivat Jonkan ratkaisua niin, että Koskinen oli saanut "puhtaat paperit."
Nyt Koskisen on katsottu kahden tuomioistuimen (Hgin käräjäoikeus ja Hgin HO) lainvoimaisella päätöksellä syyllistyneen ihmisoikeusloukkaukseen eli syyttömyysolettaman loukkaukseen.
Mutta tuskinpa tämäkään estää demareita nimeämästä Koskista huomisessa vaalissa ehdokkaakseen ja kansanedustajia valitsemasta häntä jatkokaudelle puhemiehistöön.
Mitä pienistä - mikä se sellainen ihmisoikeus on?
Johannes Koskinen näyttää olevan luonteeltaan populistinen
http://etkirja.pp.fi/Jumalaton75.html#mozTocId957871
Lähetä kommentti