perjantai 29. tammikuuta 2010

216. Kauhajoen asejuttu: käräjäoikeudelta käsittämätön tuomio

Kuva voisi olla oikeuden ja oikeudenmukaisuuden hautajaistilaisuudesta

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa Kauhajoen koulusurma-asiassa. Käräjäoikeus käsitteli asiaa viime joulukuussa vielä Kauhajoen käräjäoikeutena, mutta tuonnimistä käräjäoikeutta ei enää olemassa, sillä se yhdistettiin vuoden alussa muodostettuun, Seinäjoella sijaitsevaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuteen. Virallinen syyttäjä vaati jutussa komisariolle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja koulusurmassa surmattujen omaiset virkavelvollisuuden rikkomisesta ja 10 törkeästä kuolemantuottamuksesta.

2. Käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana ma. laamanni Tuula Lehto ja muina jäseninä käräjätuomarit Jari Rönkkö ja Topi Kilpeläinen, hylkäsi äänestyksen jälkeen kaikki syytteet ja omaisten syytettyä ja valtiota vastaan ajamat vahingonkorvausvaatimukset. Käräjäoikeuden enemmistön muodostivat Lehto ja Rönkkö. Käräjätuomari Kilpeläinen tuomitsi komisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoituksen. Kilpeläinen otti rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon, että asia oli sen laatu huomioon ottaen saanut kokonaisuudessaan kohtuuttoman suuren julkisuuden.

3. Olen seurannut Kauhajoen koulusurma-asian selvittelyä ja oikeudenkäyntiä tiiviisti ja kävin ensimmäisenä istuntopäivänä paikan päällä käräjäoikeuden istunnossa. Täytyy sanoa, että käräjäoikeuden tuomio oli minulle yllätys. Pidin selvänä, että oikeus tuomitsee syytetyn ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Minusta jutussa olisi ollut aineksia pohtia vakavasti myös kuolemantuottamuksista ajettujen syytteiden hyväksymistä, mutta nämä syytteet tulivat hylätyiksi jo sillä, että komisarion ei katsottu syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Uhrien omaiset ovat lehtitietojen mukaan ilmoittaneet tyytymättömyyttä tuomioon ja pohtivat nyt mahdollisen valituksen tekemistä hovioikeuteen. Käräjäoikeus oli omaisten suhteen varsin ankara, sillä se paitsi hylkäsi kaikki omaisten vaatimuksensa, myös velvoitti heidät yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista 32 000 euroa.

4. Oikeusvaltiossa tuomioistuimen päätöksiä on lupa kritisoida. Tuomion lainmukaisuutta, oikeellisuutta ja kohtuullisuutta voidaan arvioida ennen muuta perustelujen valossa. Jos perustelut voidaan mukisematta hyväksyä, ei tuomion lopputulosta ole syytä moittia vain siksi, että se sattuu oleman erilainen kuin mitä lukija oli odottanut tai edellyttänyt.

5. Käräjäoikeuden tuomio on varsin laaja, yhteensä 45 sivua. Asianosaisten syytteiden ja muiden vaatimusten sekä niiden perusteiden yms. aineiston selostaminen käsittää kuitenkin yli puolet mainitusta sivumäärästä, perusteluihin päästään vasta sivulla 25. Tuomio näyttää etenevän johdonmukaisesti, kieli on selkeää ja tuomion luettavuutta edistää muun muassa väliotsikkojen runsas käyttö.

6. Perustelujen asiasisältö on kuitenkin minulle pettymys. Olen itse suositellut ja edellyttänyt, että tuomion perusteluissa käytetään pro et contra -metodia. Tämä tarkoittaa sitä, että perusteluissa tuodaan puolesta ja vastaan julki erisuuntaisia näkökohtia ja perusteluja, minkä jälkeen tuomioistuin punnitsee mainittujen perustelujen painoarvoa keskenään ja kertoo sitten avoimesti, mihin johtopäätöksiin ja miksi se on tässä punninnassaan päätynyt. Tähän ei riitä, tätä on näköjään syytä korostaa, että tuomion sivumäärästä noin puolet käytetään asianosaisten perustelujen selostamiseen; tämähän ei ole vielä mitään tuomion perustelua ja edellä mainittua pro et contra -punnintaa. Tuomioistuimen pitää ottaa kantaa ja lausua kaikista asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista sekä asiaväitteistä.

7. Kauhajoki-tuomion perustelut eivät minusta täytä pro et contra -metodin vaatimuksia. Näyttää lisäksi siltä, että perustelut on laadittu aika tarkoitushakuisesti ja niihin on otettu ainoastaan perusteita, jotka käräjäoikeuden mielestä puoltavat syytteiden hylkäämistä. Saa vaikutelman, että käräjäoikeus on päättänyt ensin, mikä on lopputulos, ja kirjoittanut sitten perustelut tämän mukaisesti. En ole itse seurannut koko oikeudenkäyntiä, mutta sen perusteella, mitä eri lehtien oikeustoimittajien lehtijutuista olen lukenut, käräjäoikeus näyttäisi joiltakin osin karsineen todistajankertomusten selostuksista kohtia, jotka tukisivat syytettä. Monissa kohdin käräjäoikeuden pohdinta on varsin niukkaa ja luonteeltaan toteavaa. Lukijan on vaikeata ellei mahdotonta tietä, millä perusteella käräjäoikeus on itse asiassa kannanottoihinsa päätynyt.

8. En ryhdy käymään tässä läpi tuomion perusteluja kokonaisuudessaan. Minusta jo käräjäoikeuden tuomiossa lueteltujen riidattomien seikkojen perusteella olisi virkavelvollisuuden rikkomisen osalta voitu aivan hyvin päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen eli siihen, että syytetty oli menetellyt huolimattomasti ja virkavelvollisuuden vastaisesti, kun hän ei ollut määrännyt Saaren asetta poisotettavaksi viimeistään surmapäivää edeltäneenä päivänä eli maanantaina 22.9.2008.

9. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan on riidatonta, että syytetty tiesi aamulla 22.9. seuraavista seikoista:

- eräät aivan tavalliset ihmiset ja useat poliisilaitoksen poliisit olivat jo edellisenä perjantaina 19.9. esittäneet epäilynsä siitä, että Saari, joka opiskeli po. olevassa ammattikoulussa, voisi toistaa Jokelan koulusurman tapahtumat ja syyllistyä siis koulusurmiin;

- Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Nyrhinen (jonka puoleen Kauhajoen poliisimiehet olivat hädissään kääntyneet), oli 19.9. eli perjantaina määrännyt Saaren aseen otettavaksi pois, mutta Saarta ei ollut tuolloin tavattu eikä kotietsintää, johon oli varauduttu, tehty;

- komisario oli nähnyt ainakin kolme Saaren YouTube-sivustolle lähettämää ja kuvaamaa ampumisvideota, jotka esittivät hänen aseenkäyttöään;

- komisario oli nähnyt netissä Saaren kirjoittaman englanninkielisen tekstin sodasta ja kuolemasta;

- komisariolle oli kerrottu erään poliisimiehen kertomasta Saaren omalaatuisesta hihittelystä aseen näyttötilaisuudessa (poliisimies oli tuolloin todennut työtoverilleen , että ei kai vain tuossa ole uusi Jokelan ampuja);

- Saarella oli halussaan suhteellisen tulivoimainen, itselataava kertatuliase;

- komisario on tiennyt Saaren IRC-gallerian sivulla olleesta viittauksesta Columbinen koulusurmiin (Saari oli kiinnostunut mainitusta koulusurmasta).

Lisäksi jutussa kuullut poliisimiehet ovat kertoneet monista muistakin epäilyttävistä ja pelottavista havainnoista, jotka syytetty komisario on oikeudessa joko kiistänyt tai joiden merkitystä puolustus on vähätellyt.

10. Lainsäädännön mukaan näyttäisi täysin selvältä, että komisarion olisi tullut määrätä ase poisotettavaksi Saaren hallusta. Ampuma-aselain 92.1 §:n mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin, poliisin on viipymättä tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun. Saman pykälän 2 momentin mukaan poliisimiehen on otettava ase pois sen haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. Jo edellä mainittujen riidattomien seikkojen nojalla useimmille tavallisille ihmisille olisi varmaankin ollut yleisen elämänkokemuksen mukaan selvää, että ase tuli ottaa kiireesti pois.

11. Eri mieltä lopputuloksesta ollut käräjätuomari Topi Kilpeläisen perustelut ovatkin ymmärrettäviä:

- Poliisimiesten kertomuksilla on näytetty, että poliiseilla oli 19.9.2008 ollut Saaren internet-aineiston perusteella viitteitä epäillä tätä tulevaksi kouluampujaksi. Internet-aineistosta on ilmennyt Saaren kiinnostus aseisiin ja Columbinen koulun joukkomurhaan. Kysymyksessä on epäily sellaisesta aseen väärinkäytöstä, josta voi seurata useiden henkilöiden kuolema. Saaren ase on ollut suhteellisen tulivoimainen.

12. Kilpeläinen jatkaa:

- Nyrhinen (= Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö) oli 19.9. hyväksyttävän taktisen syyn vuoksi siirtänyt asian ratkaisun maanantaiaamuun (Tällä tarkoitetaan sitä, että jos poliisi olisi suorittanut perjantaina kotietsinnän Saaren ollessa pois asunnostaan, Saari olisi palattuaan asuntonsa huomannut asian ja tullut tietämän, että poliisi jahtaa häntä; tämä olisi voinut saada Saaren suunniltaan ja toteuttamaan tekonsa välittömästi). Komisarion mukaan tämän ratkaisun peruste oli jäänyt hänelle hieman epäselväksi. Katson, että syytetty on edellä mainituissa olosuhteissa ollut velvollisuus poistaa tämä tilanteen kiireellisyys- ja vaarallisuusarviointia koskeva epäselvyys. Soitto Nyrhiselle olisi olluthelppo tehdä.

13. Johtopäätöksenään tuomari Kilpeläinen sanoo näin:

- Katson, että Saaren internet-aineiston sekä muun selvityksen perusteella syytetyllä on ollut velvollisuus määrätä saaren ase poisotettavaksi jo maanantaiaamuna 22.9.2008. Syytetty olisi voinut täyttää tämän velvollisuutensa vielä iltapäivällä Saaren puhuttelun jälkeen. Syytetty on kuitenkin päätösharkinnassaan antanut liian paljon painoarvoa sille käsitykselle, jonka hän oli saaresta lyhyen puhuttelun aikana saanut. Syytetty on perusteettomasti sivuuttanut Saaren internet-aineiston, joka on viitannut koulumurhiin. Kysymyksessä on ollut ilmeinen harkintavallan väärinkäyttö, minkä vuoksi katson syytetyn syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

14. Miksi käräjäoikeuden kaksi jäsentä sitten päätyivät hylkäämän syytteen? - Ensinnäkin käräjäoikeus katsoi - minusta aika yllättäen - että poliisilaitoksen muut poliisimiehet olivat todistajankertomuksissaan liioitelleet uhkaa. Käräjäoikeuden mukaan epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9.2008 voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi. Tätä enemmistö perustelee sillä, että poliisit eivät olleet perjantai-iltana 19.9. suorittaneet kotietsintää Saaren asunnolle aseen etsimiseksi. "Mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin", sanovat laamanni Lehto ja käräjätuomari Rönkkö.

15. Näin lausuessaan enemmistö on sivuuttanut yhden varteenotettavan vastatosiseikan, jonka tuomari Kilpeläinen otti huomioon, mutta joka ei ilmeisesti oikein sopinut enemmistön perustelujen "pirtaan." Nyrhinen nimittäin kertoi todistajana, että Saaren asuntoon jätettiin menemättä taktisesta syystä eli siksi, ettei Saari olisi asuntoon palattuaan huomannut poliisien käyneen etsimässä asetta. Kuten edellä jo totesin, Saari olisi voinut saada poliisin kotietsinnästä kimmokkeen toteuttaa surmatyöt koululla saman tien. - Kun syytettynä oleva komisario jätti maanantaina Saarta puhuteltuaan aseen poisottamatta, Saari ilmeisesti sai juuri tästä lopullisen ärsykkeen toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian ja ennen kuin ase ehdittäisiin ottaa häneltä pois.

16. Syytettynä oleva komisario oli poliisilaitoksella aseluvista päättävä poliisimies, joten oli luonnollista - toisin kuin käräjäoikeuden enemmistö tuntuu ajattelevan - että kyseinen asia jätettiin hänen harkintaansa maanantaiaamuksi. Komisariolle ilmoitettiin sitä paitsi poliisien käynnistä Saaren asunnolla jo lauantai-iltana eräässä häätilaisuudessa, jolloin yksi poliisimiehistä oli ehdottanut aseen poisottamista Saarelta jo seuraavana iltana, jolloin Saari palaisi asunnolleen, "ettei tulisi uutta Jokelaa."

17. Käräjäoikeuden enemmistö ei ole kuitenkaan jostakin syystä ottanut näitä kertomuksia huomioon. Käräjäoikeus on sen sijaan antanut yllättävän suuren painoarvon syytetyn omille selityksille. Lehtitietojen mukaan joku tai parikin poliisimiestä oli ollut kertonut oikeudessa todistajana, että syytetty komisario oli ollut suorastaan närkästynyt siitä, että hänen alaisensa olivat ottaneet sanotussa asiassa yhteyttä naapuripiiriin poliisipäällikköön ja siten tavallaan ohittaneet hänet. Tästä ei näytä olevan käräjäoikeuden perusteluissa minkäänlaista merkintää.

18. Käräjäoikeuden enemmistö on ratkaissut asian itse asiassa sillä perusteella, että komisariolla oli asiassa ratkaisuvalta ja -pakko ja että juuri hänen tuli tehdä arvio siitä, oliko syytä epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta värin. Perustelujen mukaan Haapala oli perehtynyt asiaan, hankkinut itselleen ratkaisun teossa tarvittavaa aineistoa ja puhutellut Saarta. Kun nämä muodollisuudet oli täytetty ja komisario oli toiminut harkintavaltansa rajoissa, hän ei ollut syyllistynyt virkavirheeseen, vaikka ratkaisunsa olikin jälkikäteen arvioiden väärä. Käräjäoikeus ei siis kiinnitä minkäänlaista huomiota ratkaisun sisältöön ja mahdollisiin vaikutuksiin. Käräjäoikeus vetoaa siihen, että Haapala oli "työsään erittäin tarkka." Tällaisiin seikat tuntuvat yllättäviltä ja suorastaan naiiveilta perusteluilta, kun otetaan huomioon toisessa vaakakupissa monet muut aivan toisenlaista arviointia puoltavat seikat. Eräs todistajana kuultu poliisimies kertoi, että komisario on hänen mielestään varsin arka tekemään päätöksiä kantelujen pelossa. Käräjäoikeuden mielestä ilmeisesti juuri tämä osoittaa syytetyssä erinomaista tarkkuutta.

19. Kuten sanottu, enemmistön mielestä komisario oli tehnyt ratkaisunsa harkintavaltansa rajoissa -ja sillä siisti, voisi rivien välistä lukea. Käräjäoikeus ei puntaroi komisarion menettelyä lainkaan poliisilain 1 §:n valossa ja siltä kannalta, että poliisimiehellä on ensisijainen velvollisuus huolehtia turvallisuuden ylläpitämisestä ja uhkaavien rikosten estämisestä. Käräjäoikeuden perusteluja lukiessa tuntuu siltä, että komisarion ensisijaisena velvollisuutena oli oikeuden mielestä huolehtia pikkutarkasta lupamenettelystä. Käräjäoikeus tyytyy itsekin perusteluissaan lähinnä pikkutarkkaan pykälillä saivarteluun ja näyttää unohtaa, että komisarion olisi tullut sanotussa tilanteessa ottaa huomioon ennen kaikkea se, mitä ihmisten ja koululaisten turvallisuus edellytti, kun useiden järkevien ihmisten mielestä potentiaalinen koulusurmaaja oli liikkeellä ase hallussaan.

20. Käräjäoikeuden tulkinta virkavelvollisuuden rikkomista koskevan RL 40 luvun 10 §:n tulkinnasta on yllättävä. Käräjäoikeuden mielestä virkamiehen ratkaisun tulee olla ilmeisesti virheellinen, jotta hänet voitaisiin tuomita tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. RL 40:10:ssä ei kuitenkaan sanota näin, vaan siinä säädetään, että virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lakitekstissä ei siis ole minkäänlaista sanaa tai viittausta menettelyn ilmeiseen virheellisyyteen. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että syytetyn menettelyn olisi tullut ilmeisen virheellinen - jota se käräjätuomari Kilpeläisen oikeana pitämäni kannan mukaan toki olikin - jotta syytetty olisi voitu tuomita rangaistukseen. Käräjäoikeus on siis nostanut virkamiehen tuomitsemiskynnyksen tasolle, jota laki ei edellytä.

21. Käräjäoikeus vetoaa tässä kohdin KKO:n ennakkopäätökseen KKO 2000:14, joka koski kuitenkin erilaista tapausta ja tilannetta kuin mistä nyt on kysymys. Po. ennakkopäätöksessä oli kysymys siitä, millä edellytyksellä tuomioistuimessa tapahtuneessa näytön arvioinnissa ja siihen perustuvassa oikeudellisessa arvioinnissa tehty virhe on sellainen, että sitä voidaan pitää (tuomarin) tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Käräjäoikeus on perusteluissaan tempaissut sanotun ennakkopäätöksen perusteluista pari virkettä ja vedonnut niihin tässä poliisin menettelyä koskevassa tapauksessa. Käräjäoikeus on katsonut, että komisarion kyseisessä harkintatilanteessa on ollut asiallisesti "samanlaisia piirteitä" kuin tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Kun korkein oikeus oli perusteluissaan todennut, että tuomioistuimen näytön arvioinnin ja oikeudellisen arvioinnin tulee olla ilmeisen virheellinen, jotta menettelyn voitaisiin katsoa olevan RL 40:10:n tarkoittamalla tavalla huolimatonta, käräjäoikeus on katsonut, että myös komisarion menettelyn rangaistavuus edellyttäisi, että hän olisi tehnyt ilmeisesti virheellisen ratkaisun käytettävissään olevan tiedon perusteella.

22. KKO:n ratkaisun 2000:14 perusteluja, joita ei muuten ole ko. osin (ilmeinen virheellisyys) otettu ratkaisuselosteen otsikkoon oikeusohjeeksi, on kuitenkin oikeuskirjallisuudessa varsin perustellusti monen kirjoittajan toimesta kritisoitu, koska RL 40:10:n sanamuodossa ei mainita menettelyn virheellisyyden ilmeisyyttä. Käräjäoikeus mainitsee sanotun kritiikin, mutta ei kerro, mitä tuo kritiikki sisältää; tämä on yksi esimerkki tuomion perustelujen tietynlaisesta "suurpiirteisyydestä." Kauhajoen poliisin syyteasiassa tilanne ei ole ollut käräjäoikeuden väittämällä tavalla verrannollinen tuomioistuimen harkintaan oikeusjutussa.

23. Komisariolla on ollut ratkaistavaan turvaamistoimen luontoinen asia, jossa intressivertailutilanne on selkeä. Yhtäältä useiden kadunmiesten ja harkitsevien poliisimiesten potentiaalisena koulusurmaajana pitämän Matti Saaren oikeus saada pitää hallussaan asetta, jolle hänellä ei ole ollut mitään järjellistä käyttötarkoitusta - epäasianmukaista aseella räiskimistä ja ampumisvideoiden julkaisemista internetissä ei voida pitää hyväksyttävänä tarkoituksena - ja toisaalta koululaisten ja muiden ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen ja monien pelkäämän rikoksen estäminen. Kummalle intressille pitäisi antaa etusija? Komisario on antanut etusijan ensiksi mainitulle intressille ja käräjäoikeuden enemmistö on siunannut tämän, "koska komisario toimi harkintavaltansa puitteissa." Käräjäoikeus ei ole suorittanut asiassa minkäänlaista intressivertailua - todella hämmästyttävää.

24. Syyttäjä oli vaatinut komisariolle rangaistusta myös sillä perusteella, että tämä oli laiminlyönyt selvittää internetissä olleita Saaren tietoja. Asianomistajat ovat vaatineet lisäksi rangaistusta "usean eri selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella", näitä vaatimuksia ja niiden perusteluja käräjäoikeus ei ole perusteluosassaan vaivautunut edes yksilöimään. Käräjäoikeuden puhti tuntuu tässä kohdin lopahtaneen, sillä perusteluissa todetaan lakonisesti vain, että hallintolain 31 §:n säännös viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta on "hyvin yleispiirteinen ja jättää soveltajalle laajan harkintavallan. Käräjäoikeus katsoo, ettei komisario ole ylittänyt tuota harkintavaltaansa." - Tällaista ylimalkaista tokaisua ei voida pitää minkäänlaisena perusteluna.

25. Kuolemantuottamussyytteiden osalta käräjäoikeus on "päässyt" helpolla, kun se on hylännyt virkavelvollisuuden rikkomissyytteen. Asianomistajat ja heidän avustajansa panostivat jutussa paljon juuri valtiota vastaan esitettyihin korvausvaatimusten perustelemiseen. Käräjäoikeus sen sijaan kuittaa nämä vaatimukset ja niiden perustelut sangen lyhyillä perusteilla. Käräjäoikeuden mielestä Saaren internet-aineisto ei ole sisältänyt selvää ja yksiselitteistä uhkausta tulevista joukkomurhista ja ettei asiassa ole riittäviä perusteita sille tulkinnalle, että Kauhajoen poliisin olisi pitänyt tietää ihmisten henkeä uhanneesta todellista vaarasta ja välittömästä vaarasta. Mutta monet kauhajoen poliisilaitoksella työssä olleet poliisithan kertoivat oikeudessa aivan toisella tavalla: he pitivät koulusurman vaaraa hyvin todennäköisenä ja uhkaavana. Eräs poliisimies ei olisi uskaltanut lähettää lapsiaan edes kouluun maanantaiaamuna, koska pelkäsi surmaajan iskevän silloin.

26. Käräjäoikeus on viitannut kintaalla myös sille tosiasialle, että Haapajärven poliisi ei välittänyt reagoida sille tulleeseen nimettömän viestiin, jossa varoitettiin Matti Saaren uhkaavasta käyttäytymisestä. Sisäministeriö sai puhtaat paperit käräjäoikeudelta siksi, että lainsäädäntövalta Suomessa kuluu eduskunnalle eikä sisäministeriön päätöksillä voida muuttaa ampuma-aselakia! Huh, siinäpä todella painava peruste! Ja lopuksi, ikään kuin kaiken huipennuksena tyypillisen populistinen perustelu, joka esitetään tässä yhteydessä aina myös maallikkojen nettikeskustelussa: Joukkomurhat teki Matti Saari ja vain rikoksentekijä vastaa lähtökohtaisesti rikoksensa aiheuttamista vahingoista. Varmemmaksi vakuudeksi käräjäoikeus julistaa vielä loppukaneettinaan - ilman minkäänlaisia perusteluja - että "valtion menettely" ei ole oikeudellisesti "riittävässä" syy-yhteydessä henkilöiden kuolemiin, vaan syys-yhteys on katkennut Saaren tahallisten rikosten vuoksi.

27. Käräjäoikeuden perusteluista vahingonkorvausvaatimusten osalta voi saada käsityksen, jonka mukaan käräjäoikeus ei vaivautunut ottamaan korvausvaatimuksia ja niiden perusteluja kovinkaan vakavasti. Ilmankos käräjäoikeus ei olisi alun perin halunnut millään ottaa vahingonkorvausvaatimuksia tutkittavaksi rikosjutun yhteydessä. Tämä näkyy myös siinä, että käräjäoikeus päätti velvoittaa surmattujen omaiset korvaamaan valtiolle kolme neljäsosaa valtion varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista eli 32 000 euroa eli siltä osin kuin omaiset esittivät jutussa omia vaatimuksiaan, jotka poikkesivat syyttäjän vaatimuksista.

28. Oikeudella olisi ollut valta kohtuullistaa sanottua korvausvelvollisuutta tai jättää se kokonaan tuomitsemattakin, jos asia on pidettävä niin epäselvänä, että hävinneellä osapuolella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tätä mahdollisuutta käräjäoikeus ei kuitenkaan halunnut käyttää, vaan omaiset tuomittiin korvamaan valtiolle kulut täysimääräisinä. Pitäähän valtion toki saada omansa pois! Oikeus oli surmattujen omaisille tyly: siitäs saitte, kun kehtasitte tulla oikeuteen vaatimaan korvauksia!

29. Mitä tästä opimme? Tapaus osoitti todeksi ainakin sen monissa kyselytutkimuksissa saadun tuloksen: suomalaisilla on lapsenomaisen naiivi usko poliisin rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen. Kyselyjen mukaahan n. 80-90 prosenttia suomalaisista uskoo ja luottaa poliisiin, muut virkamiehet ja viranomaiset, tuomioistuimet mukaan luettuna, eivät pääse lähellekään vastaavaa lukua. Tuskinpa edes Pohjois-Koreassa luottamus poliisiin on yhtä korkealla kuin Suomessa. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on nyt tuomiollaan osoittanut omalta osaltaan vahvistanut kyselytutkimusten tulokset oikeiksi; Pohjanmaallahan usko ja luottamus poliisiin on aina ollut erityisen korkealla.

30. Käräjäoikeuden tuomiosta voidaan lukea viesti, että vaikka lakiin kirjattujen periaatesäännösten mukaan poliisin ensisijaisena tehtävänä on torjua ja estää rikosten tekemistä ja huolehtia ihmisten turvallisuudesta, poliisia ei kuitenkaan voida tuomita juuri koskaan tämän takia virkavelvollisuuden rikkomisesta, sillä poliisihan voi aina väittää toimivansa harkintavaltansa rajoissa. Pitäähän poliisin sanaan toki voida luottaa! Media tuntuu olevan samaa mieltä. Tämän päiväisen tuomion jälkeen haastateltiin ainoastaan komisarion avustajaa, joka melkein tippa silmässä kertoi päämiehensä olevan hyvin huojentunut tuomiosta. Yksikään toimittaja ei ole välittänyt kysyä, miltä murhattujen omaisista tuntuu ja miten he kokevat sen, että poliisi, joka jätti murha-aseen surmaajalle, vapautettiin kaikesta vastuusta.

31. Asejutussa tai koulusurmajutussa annettu tuomio oli nyt toimintansa lopettaneen Kauhajoen käräjäoikeuden viimeinen tuomio. Olin kolmisenkymmentä vuotta sitten nuorena miehenä Kauhajoen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina eli "ukkotuomarina." Myös tämän vuoksi olisin toivonut, että Kauhajoen käräjäoikeus olisi päättänyt päivänsä hieman kunniakkaammissa merkeissä.


55 kommenttia:

Toipila kirjoitti...

Olipa äärimmäisen nolo käräjäoikeuden tuomio.

Oikeusvaltio Suomi masentava vitsi.

Anonyymi kirjoitti...

No joo, on suomalaisilla varaan naiivi usko poliisiin, mutta eikö tämä kerro ennen muuta katteettomasta auktoriteettiuskosta? Erikoisinta on, että komisarion kanta on automaattisesti painavampi kuin usean hänen alaisenaan toimivan poliisimiehen kanta. Maallikoista tai muista turvallisuusasioita ymmärtämättömistä kaduntallaajista nyt puhumattakaan.

Mutta näinhän se monesti on: pomo on oikeassa, vaikka olisi todistetusti väärässä. Virka antaa viisauden, ja (joitakin) muotosääntöjä rikkomatta tehty päätös on aina oikea päätös. Tämä on kai nyt myös Kauhajoen käräjäoikeuden siunaama kanta.

Muuta turhaa ei tässä maassa olekaan kuin alamaiset, jotka kehtaavat vaatia korvauksia ja kyselevät kaikenlaista typerää hallinnon toiminnasta. Sietääkin panna maksamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Näin se vain menee. Blogistin ollessa tuomarina tuomioistuimet tekivät käsittämättömiä ratkaisuja. Sama linja näyttää jatkuvan, vaikka miehet ovatkin vaihtuneet.

Paitsi tämä komisarion tapaus. Lopputulos on oikea. Aluksi tutkinta kangerteli, koska sitä kuolemantuottamusta ei otettu tutkintaan ex officio, vaikka on syytä epäillä kynnys ylittyi selvästi. Konaisuutena asiassa muodostui ikävästi käsitys yrityksestä siirtää omaa syyllisyydentuntoa viattomille sekä yritys saaada perusteetontakin taloudellista hyötyä. Menetettyä omaista ei korvaa mikä rahasumma. Mutta jos vaatimukset ylittävät selvästi sen, mitä oikeuskäytäntö tuntee, niin väkisin tulee käsitys taloudellisesta kalastelusta. No ainakin asianajajat hyötyivät, Toivottavasti juttu oli aidosti omaisista lähtöisin eivätkä omaiset olleet asianajajien houkkaamana jutussa mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Kun mietitään vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja, niin yksi asia olisi mielestäni voinut estää koulusurmat.

Kyse oli siitä Haapajärvellä mappiin Ö joutuneesta vihjetiedosta, joka hyvin voimakkaasti viittasi MSn suunnitelmiin. Tämän tapauksen syy löytyy huolimattomasta ja välinpitämättömästi suhtaumisesta vihjeiden käsittelemisessä. Jos itse olisin ollut omaisten avustaja, niin olisin osoittanut rangaistusvaatimukseni aivan toiseen kinkeripiiriin.

Anonyymi kirjoitti...

JV: "Lisäksi jutussa kuullut poliisimiehet ovat kertoneet monista muistakin epäilyttävistä ja pelottavista havainnoista, jotka syytetty komisario on oikeudessa joko kiistänyt tai joiden merkitystä puolustus on vähätellyt."

Poliisien keskuudessa juorut kulkee ja vääristyy. Sitten niitä esitellään tosiasioina jossain oikeudenkäynnissä. Näin se vain valitettavasti on.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän tässä tuomiossa pöyristyttävimpänä sitä, että käräjäoikeus määräsi omaiset korvaamaan vastapuolen tolkuttomat oikeudenkäyntikulut. Yleensäkin tuomioistuimet tuntuvat pääsäännön mukaan räppäävän kaikki kulut aina hävinneen niskaan lainkaan edes miettimättä, oliko asia kuitenkin niin epäselvä, että oikeudenkäynti oli sen ratkaisemiseksi perusteltu, tai johtaako kuluvastuu kohtuuttomuuteen. Useimmitenhan oikeudenkäynti itse asiassa on perusteltu selvyyden saamiseksi asiaan - harvapa sinne oikeuteen tahallaan häviämään menee sellaisen jutun kanssa, jonka ratkaisu on etukäteen täysin selvä.

Tässä tapauksessa jos missä oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy. Omaisilta ei näissä oloissa kohtuudella voitu edellyttää, että heidän olisi pitänyt jättää vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva asia syyttäjän päätöksen varaan. Vastapuolen kulujen tuomitseminen omaisten korvattavaksi johtaa muutenkin tässä tilanteessa selvään kohtuuttomuuteen, ikään kuin omaisia rangaistaisiin siitä, että he ovat halunneet heitä koskettavaan asiaan selvyyden.

Yksin se seikka, että kyseessä oli äänestysratkaisu, osoittaa, että asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja sen saattaminen tuomioistuimen ratkaistavaksi oli perusteltua. Ratkaisu kulukorvauskysymyksessä osoittaakin oikeudelta siten erittäin huonoa harkintaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vai että oikeudenkäyntiin oli perusteltu syy. Jo Routamo-Hoppu kirjoittaa adekvaatista syy-yhteydestä tavalla, että omaisten olisi pitänyt ymmärtää myös vaara jutun häviämisestä. Ainakin, jos on vielä palkattuna avustajia kaksin kappalein. Pelattiin riskillä ja tunteella - meni mönkään. Pelastusarmeijanko ne kulut olisi sitten pitänyt kustantaan?

Anonyymi kirjoitti...

Juridisesti väärä, mutta odotetunlainen ratkaisu.

Virkarikosvastuuntoteutuminen ei tässä maassa toteudu.

Rikostunnusmerkistöt on jo kirjoitettu sellaisiksi että voidaan melkeinpä aina tulkita että tunnusmerkistö ei täyty.

Ja jos täyttyykin niin sitten tuomioistuin keksii, niin kuin tässäkin tapauksessa, uuden tunnusmerkistötekijän.

Seuraan virkarikosoikeudenkäyntejä aina vain sillä mielenkiinnolla että mitä uusia vapautusperusteita keksitään. Virkarikosoikeudenkäynnit edustavat mielestäni oikeustieteellisen innovatiivisuuden huippua näissä keksinnöissä.

Perustelut tosin eivät koskaan vakuuta.

Anonyymi kirjoitti...

Viranomaisia, virkamiehiä tai poliitikkoja ei tässä maassa tuomita. Se on valitettava totuus. Pitäisi varmaan itsekin ruveta sellaiseksi niin saisi vapaasti rellestää...

Kun kerran käräjäoikeudet ja korkeammatkin oikeusasteet lähes säännönmukaisesti tuomitsevat väärin, mikäli teolle ei ole kolmea tallennetta ja sataa todistajaa, olisi varmaan aika jo alkaa jakaa tuomioita tuomioistuinlaitoksenkin penkinkuluttajille.
Vaan kukapa heidät tuomitsisi?

Minua ihmetyttää se, mistä löytyy näin paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai työmoraalia.

Anonyymi kirjoitti...

"käsittämätön tuomio"

Käsittämätön on itse kommentiointi. Ei komisario tappanut ketään, ei edes uhannut, joten sitä kautta korvausvaatimusten hylkäämiset aivan OK. Aseen poisottaminen on viisastelua jälkikäteen surkealla tapahtumalla.
Aino virhe joka siellä tuli oli se, että paikalle mennyt poliisi KÄSKETTIIN pois poliisin operaatiosta vastaavan toimesta! Miksi?

Anonyymi kirjoitti...

Onkos nyt Routamo-Hoppuun vetoava keskustelija ihan tosissaan? Kas kun joka ikiseen oikeudenkäyntiin AINA liittyy riski jutun häviämisestä. Ainahan oikeuskäsittely tuo asiaan uutta selvitystä, joka voi kääntää varmaltakin näyttäneen jutun häviöksi. Ratkaisevaa kulukorvausvastuun kannalta ei siten ole se, liittyikö kannevaatimukseen riskiä.

Jos joku ryhtyy oikeusteitse hakemaan jotain sellaista, mitä voimassa olevan lain mukaan ei voida tuomita - toisin sanoen lähtee ajamaan juttua jolla ei objektiivisesti arvioiden ole menestymisen mahdollisuutta, niin silloin hän yksiselitteisesti maksaa vastapuolen kulut. Tämä on täysin selvää.

Mutta jos taas lähteekin oikeusteitse hakemaan jotain sellaista, joka "lähtötilanteessa" on vaikuttanut perustellulta ja tarpeelliselta, mutta oikeus kuitenkin päätyy tulkitsemaan lakia toisella tavalla tai asiaan saadaan uutta selvitystä, jonka vuoksi kanne ei menestykään, niin kyllä silloin pitää arvioida myös sitä, että miten oikeudenkäyntikulut on kohtuullisinta jakaa.

Esimerkki: laiton irtisanominen. On selvää, että irtisanotulla on erittäin suuri henkilökohtainen intressi selvittää, oliko hänen irtisanomisensa laillinen vai ei. Oletetaan, että käsillä on seikkoja, joiden valossa irtisanomista on syytä objektiivisesti arvioiden pitää vähintäänkin hyvin kyseenalaisena, mutta varmaa vastausta kysymykseen ei ole.

Nyt irtisanottu nostaa kanteen ja voittaakin sen rosiksessa ja hovissa, mutta häviää korkissa täpärästi äänin 3-2.

Juttu kaatuu siis äärimmäisen täpärästi. Asiaan saadaan selvyys, mutta se olisi voinut päättyä toisinkin. Määrääkö viisas tuomari työnantajan asianajokulut, 45.000 euroa työntekijän korvattavaksi, omien kulujensa ohella? Ei takuuvarmasti määrää.

Tämä asejuttu poikkeaa tietysti siinä, että "kulut kuittiin" johtaisi tietysti kohtuuttomuuteen syyttömäksi todetun poliisimiehen kohdalla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Kulut kuittiin" ei olisi johtanut kohtuuttomuuteen poliisimiehen kannalta, koska hänen kaikki kulunsa (= avustajan palkkio),n. 45 000 euroa, määrättiin joka tapauksessa korvattavaksi valtion varoista, koska syyte hylättiin.

Nyt on kyse vain siitä, onko kohtuullista velvoittaa omaiset korvaamaan takaisin valtiolle tuo valtion varoista maksettu syytetyn avustajan palkkio.

KäO katsoi, vaikka syyllisyyskysymyksestä äänestettiin, että syyllisyyskysymys ei ollut epäselvä.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi vastaa anomyymille: Kyllä minä R-H:n kanssa olin tosissani. Perustelu on tuossa oivallisen kirjoituksesi toisessa kappaleessa.

Komisariolle syntyi kai kahdenlaisia kuluja - vastaamisesta virallisen syyttäjän syytteeseen ja vastaamisesta asianomistajien syytteeseen. En ole tuomiota nähnyt, mutta arvuuttelen, että tuo 45.000 on valtion korvaamaa on syyttäjän syytteeseen vastaamisesta. Sen lisäksi on 35.000, joka muodostuu asianomistajien kanteeseen vastaamisesta. Blogistillahan on tuomio käytettävissään, joten faktaa saa varmsti sieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Poliisin tehtävänä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, rikosten ennalta estäminen ja selvittäminen. Poliisi suorittaa rikosten esitutkinnan ja ilmoittaa tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle.

Eikö tässä tapauksessa poliisi täysin laiminlyönyt tehtävävastuunsa rikoksen ennalta ähkäsystä. Kun vielä huomoidaan, että poliisi sai ennakkovaroituksen mahdollisista tulevista tapahtumista niin aivan kohtuudella laiminlyönti on todettava tahalliseksi.

Käräjäoikeuden tuomio on sekä lainvastainen mutta myös järjen ja oikestajun vastainen. Erittäin törkeän rikoksen uhrien omaiset hakiessaan "oikesvaltiossa" perustuslain mukaista oikeutta joutuvat maksamaan suuria kulukorvauksia tästä.

Kuka sanoikaan, että elämme hullujen huoneessa, jossa potilaat määräävät tahdin. Yksi todiste lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti kirjoittaa: KäO katsoi, vaikka syyllisyyskysymyksestä äänestettiin, että syyllisyyskysymys ei ollut epäselvä.

Johan syyttömyysolettamankin tällaista edellyttää. (Huom. blogistin kantelu Oka:lle). Syytettä ei voida hylätä ja todeta, että syyllisyyskysymys jäi vähän epäselväksi!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Asian epäselvyydellä" on erilainen merkityssisältö tuomitsemiskynnyksen ja toisaalta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kohdalla.

Syytetyn puolustuksen kokonaiskustannukset olivat 42 000 euroa, josta KäO katsoi 1/4 aiheutuneen vastaamisesta syyttäjän syytteeseen ja 3/4 vastaamisesta asianomistajien vaatimuksiin. KäO velvoitti asianomistajina esiintynyt omaiset korvaamaan valtiolle mainitut 3/4 eli 32 000 euroa kokonaisuudessaan.

Asianomistajat olivat jakoperusteesta toista mieltä. Lisäksi he vaativat kuluvastuun alentamista, koska asia oli oikeudellisesti epäselvä ja koska koko summaa koskeva korvausvelvollisuus olisi kohtuutonta.

KäO ei alentanut tai kohtuullistanut omaisten kuukorvausvastuuta perustellen tätä kantaansa mm. sillä, että "rangaistuskysymyksen osalta asia ei ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että kuluvastuuta olisi alennettava."

Anonyymi kirjoitti...

Ampuma-aselaki 92 §

Väliaikainen haltuunotto


Jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

Poliisimiehen on otettava ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset pois niiden haltijalta, jos niiden väärinkäytön vaara on ilmeinen. - -



Omasta mielestäni asiaan kohdistuvassa harkinnassa tulee kiinnittää huomiota erityisesti noihin kahteen termiin: perusteltu syy epäillä ja ilmeinen vaara.

Esimerkiksi ilmeinen vaara tarkoittaa käsittääkseni jotakin muuta, kuin että jotain pahaa saattaa ehkä sattua.

Lisäksi perusteltu syy epäillä - kynnys on korkeampi, kuin pelkkä syytä epäillä.

Poliisilain 1 § on yleissäännös, joka määrittelee poliisin perustehtävän. Mielestäni pykälän käyttö yksittäisten toimenpiteiden perusteluun - sekä niiden puolesta ja vastaan - on kuitenkin kyseenalaista. Mikäli poliisilain 1 §:n katsottaisiin olevan jonkinlainen toimivaltuussäännös, antaisi se viranomaiselle avoimen valtakirjan puuttua yksilön perusoikeuksiin. Tällaisessa yhteiskunnassa minä en halua elää. En halua myöskään elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa sanoilla yleinen järjestys ja turvallisuus voidaan perustella minkälaisia toimenpiteitä tahansa.

Koko Kauhajoen ampumistapausta käsitellyttä keskustelu on jo alusta asti ohjautunut väärille raiteille: huomio on kohdistettu yksinomaan poliisin tekovälineeseen - eli aseeseen - kohdistamiin toimenpiteisiin. Huomattavasti tärkeämpää olisi mielestäni keskustella siitä, mitä toimenpiteitä poliisi kohdisti tai jätti kohdistamatta itse tekijään, eli Matti Saareen.

Matti Saari olisi näet voinut toteuttaa tekonsa myös ilman ampuma-asetta. Kovin harva näet haluaa muistaa tai mainita keskustelussa sen, että Saari sytytti koulun palamaan. Mikäli häneltä olisi puuttunut ase, hän olisi voinut korvata tämän välineen jollain muulla. Kyseessähän oli erittäin motivoitunut ja suunnitelmallinen henkilö.

Miikäli yhteiskunnan halutaan pystyvän takaamaan yksilöiden turvallisuuden lähes jokaisessa tilanteessa ja mikäli tätä tehtävää suoritettaessa mahdollistetaan pelkkä syytä epäillä - kynnyksen käyttö, on tuloksena poliisivaltio. Tästähän on jo useita esimerkkejä, mm. Outokummun sarjatuliase-epäily ja viimeisimpänä tämä jossain Turun saaristossa ollut väitetty koulu-uhkaustapaus. Kummatkin epäilykset ovat tutkinnassa osoittautuneet perättömiksi. Kummankin tapauksen selvittelyjen käynnistämisessä lienee sovellettu syytä epäillä - kynnystä.

Ainoa tehokas ja perusoikeuksia kunnioittava tapa huolehtia yksittäisten henkilöiden turvallisuudesta on se, että heille mahdollistetaan tehokkaat keinot suojella itse itseään. Seitsemän metrin päässä seisova veitsellä varustautunut henkilö pystyy aiheuttamaan uhrilleen kuolettavat vammat noin kahdessa sekunnissa. Tällaiseen aikaikkunan puitteissa toimittaessa ovat viranomaistoiminnan onnistumismahdollisuudet melko heikot.

- Tapsa -

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tapsa näköjään ajattelee, että Kauhajoen koulusurmat olisi estänyt vain se, että oppilaat, joiden kimppuun Saari hyökkäsi, olisivat kaikki olleet aseistettuja samalla tavalla kuin Saarikin.

Poliisin ei saanut määrätä asetta poisotettavaksi, koska se olisi ollut vastoin Saaren perusoikeuksia kantaa asetta. Mutta varmaan käräjäoikeuden enemmistö ajatteli juuri samalla tavalla.

Siis lisää käsiaselupia, please!

Sillä lailla! Tapsassa on lautamiesainesta.

Anonyymi kirjoitti...

Niin Jyrki Virolainen, kyllä se vain on niin, että Tapsa on oikeassa. Ollakseni rehellinen: mikäli ko. juttu olisi päätynyt syytetyn tappioksi, avaisi se oven mitä karmeimpaan mahdollisuuteen siihen, että aselupien hallussapitäjien kansalaisoikeudet heitetään romukoppaan ihan vain carte blanche-periaatteella. Muistettakoon yhtä länsimaisen oikeuden perusperiaatetta eli sitä, että jokainen kansalaisen tulee olla lain edessä yhdenvertainen esim. poliittisesta mielipiteestä riippumatta. Jos hra Virolaisen asenne olisi viranomaistoiminnan periaate, johtaisi se aseluvan haltijoiden kannalta tilanteeseen, jossa heidän perusoikeuksilla ei olisi mitään väliä.

On naurettavaa, suorastaan infantiilia absurdiutta huutaa hälytystä ko. ampujan nettivideoiden perusteella. Tietääkseni kun ampuma-aselaki ei kiellä ammunnan kuvaamista videolla eikä ko. videon levittämistä yhtikäs missään. Ko. videoilla ei pahalla tahdollakaan huomaa ampuma-aselain vastaisia rikkomuksia.

Kauhajoen tapahtumiin on tasan yksi syyllinen, ampuja itse ja hän on jo teostaan maksanut kovimma maallisen hinnan. Hän ei ainakaan uusi rikostaan. Kaikki muu on politikointia ja halpahintaista propagandaa.

M. A. Trilisser

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Aseenhaltijan oikeudet menevät siis kaikkien muiden oikeuksien, myös perusoikeuksien, edelle.

Asetta ei Mr. Trillisserin oppien mukaan ole lupa ottaa milloinkaan pois, ei edes silloin, kun poisottamisella estettäisiin kymmenien ihmisten tappaminen. Mielenkiintoista!

Vaikka poliisilla on lain mukaan velvollisuus estää rikoksia, tätä ei saa Mr T:n mukaan tehdä rikoksentekovälineenä käytettävän aseen poisottamisella.

Anonyymi kirjoitti...

"Kauhajoen tapahtumiin on tasan yksi syyllinen, ampuja itse ja hän on jo teostaan maksanut kovimma maallisen hinnan. Hän ei ainakaan uusi rikostaan. Kaikki muu on politikointia ja halpahintaista propagandaa."

M. A. Trilisser

------------------------------

Ampuja ei varmuudella uusi "rikostaan" siitä olen samaa mieltä.

Mutta eihän ampuja ole tehnytkään mitään rikosta tai syyllistynyt mihinkään. Hän on syytön kunnes toisin lainvoimaisella tuomiolla todistetaan. Tällaista syyksilukevaa tuomiota ei ole, eikä tule.

Ampuja ei siis ole syyllistynyt mihinkään. Sen vuoksi ei toki voi tuomita ketään muuta hänen tekosistaan, niinkuin jotkut väittävät, että poliisia syytettäisiin sen vuoksi ettei ketään muuta voida syyttää.

Poliisimies on ollut syytettynä ihan omista tekosistansa. Häntäkin on tosin pidettävä syyttömänä ainakin hovioikeuden ratkaisuun saakka.

Anonyymi kirjoitti...

Itse pistooliammunan harrastajana olen koettanut miettiä asiaa tuon poliisin kannalta ennen tapahtumia. Tietenkin jälkikäteen voi sanoa että poliisi teki virheen kun ei asetta ottanut pois, mutta mitä loppujen lopuksi poliisi tiesi siinä vaiheessa kun päätöksen teki?

1. Matti Saarella oli videoita Youtubessa, joissa ei ollut mitään ihmeellistä. Niissä oli kuvattuna normaalia ampumaharrastusta ampumaradalla. Tällä perusteella ei asetta voisi mitenkään otta pois.

2. Saaren Youtube-sivustolla oli Wumpscut-yhtyeen laulunsanat. Sanat olivat ehkä hieman huomiota herättävät kun ne olivat ampumavideoiden yhteydessä. Poliisi ei tiettävästi osannut kunnolla englantia jotta olisi edes ymmärtänyt niitä ja Saari oli haastattelussa myöntänyt sen olleen harkitsematonta laittaa niitä tänne. Kuinka moni 22-vuotias ei joskus ole jotain hieman harkitsematonta tehnyt?

3. Samaisella Youtube-sivustolla oli linkki videoon Columbinen kouluammuskeluista. Tämä oli ehkä ainoa huolestuttava asia mistä poliisi tiesi. Tämänkin Saari oli kuitenkin kaiketi sanonut olevan vain harkitsemattonta huonoa huumoria.

4. Saari oli antanut itsestään erittäin fiksun kuvan haastattelussa ja myöntänyt kohtien 2. ja 3. olevan hieman harkitsemattomia tekoja.

5. Saarella oli rattijuopumustuomio taustalla, mutta Sisäministeriön antamaan Aselupien Yhtenäistämisohjeen mukaan se ei ollut este aseluvan antamiselle enää.

Olisin itsekin näiden tietojen perusteella antanut hänen pitää aseensa. Ei kai voida lähteä siitä, että aseenomistajan pitää olla täydellinen ihminen joka ei saa koskaan tehdä pienintäkään harkitsematonta tekoa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asemiehet ovat aina asemiehiä!

Vai ei mitään epätavallisia videoita ja aivan tavallista aseenkäyttöä, aivan tavallisia laulunsanoja, joita komisarion ei tarvinnut ymmärtää, ja jos vähän Columbinen ihannointia, niin mitäs tuosta! Ja mitäs siitäkään, että Saaren käytös oli aivan samanlaista kuin Jokelan Auvisen.

Ja murhaaja antoi itsestään fiksun kuvan haastattelussa - tämä on vain rikoksesta syytetyn sana, kukaan ulkopuolinen ei tiedä, millaisen kuvan Saari itsestään antoi.

Muiden poliisimiesten hädällä ei ollut mitään merkitystä.

Paikalliset ihmiset ja muut poliisimiehet oivat kauhuissaan ja ennakoivat "uutta Jokelaa", mutta näillä ei mitään merkitystä!

Mistä näitä sekopäitä anonyymejä asemiehiä oikein tulee!

Sanna Tenkula kirjoitti...

Komisarion auktoriteetti tuli hyvin nähtyä kauhajoella. Poliisimiehillä oli selvä hätä ihmisten turvallisuudesta. Kyllä Kauhajoella olisi voinut soveltaa ampuma-aselain 92§. Ja selvittää tämän jälkeen kyseisen henkilön aseen tarvetta. Sivullinenkin näki selvästi, että tarvetta ei ole.

Kyllä asiaa lähdettiin sivuraiteille viemään tutkimusten osalta muutoinkin. Olisi pitänyt selvittää poliisin toimia, millaisille henkilöille lupia myönnetään. Ja millaisille Saarille aseita annetaan.

Sisäministeriöllä oli tarve kiinnittää huomio muualle, eli aselain uudistukseen. Kyllä laillisten aseen omistajat ovat syyttä sijaiskärsijöitä.

Antaahan sisäministeriö tietoisesti rikkoa räjähdysainelakia ja -asetusta. Kysymys on, miksei valvota, kun räjähdysaineissa on toimiva laki?

Sisäministeriö ei ole toimiva aselakiasiassa, eikä valvomaan muutakaan toimintaa, kuten pihapiirissämme tapahtunutta ympäristörikosta. Sitä ei vieläkään poliisin toimesta myönnetä, että se olisi tapahtunut. Lupia ei ole olemassakaan. Onko poliisi luotettava: Haapajärven poliisi valehtelee louhijalla asialliset luvat v.2010. Kalskekkihan myönsi louhinnan loppuneen -91v. On tämäkin käsittämöntä vääristelyä. Tapauksessamme myös poliisit tutkimuksissaan kauhistelivat ylemmän tahdon rikollista toimintaa. Aivan kuin Kauhajoella. Kotisivujemme kuvista voi katsella, millainen tuho on tapahtunut www.kotinet.com/veikko.tenkula

Puolueeton tarkkailija kirjoitti...

JV.n blogin mukaan tuomioistuin käytti ainakin yhdessä asiassa "Pro et Contra" menetelmää (tai sen muunnosta). Kyseessä oli tunnelma poliisilaitoksella ennen massamurhaa.

Poliisit kertoivat valan velvoittamana tilanteen olleen sellainen, että aseen takavarikointi olisi ollut tarpeellinen. Vastaaja kertoi ilman totuusvelvoitetta päinvastaista. Oikeus uskoi enemmän syytettyä kuin lukuisia poliiseja.

Oikeudenkäynti pidetään asioiden selvittämistä varten. Todistajia kuullaan henkilökohtaisesti, jotta oikeus voi luoda käsityksen mm todistuksen luotettavuudesta.

Näin tapahtui. Äänestyspäätöksellä luotettiin enemmän syytetyn kertomukseen, kuin todistavien poliisien kertomuksiin.Mielestäni juuri tälläistä kuuluu lain ja oikeuden käytön olla. Koska en ollut paikalla, en ole kykenevä luomaan omaa mielikuvaa todistusten luotettavuudesta. Uskon oikeuden puolueettomuuteen, kunnes toisin todistetaan.

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Se, että käräjäoikeudessa tuomion sisältö päätetään asiallisesti ennen perustelujen kirjoittamista, on käsittääkseni tavallista. Johan lakikin vaatii päätösneuvottelun pitämisen välittömästi (tai viimeistään seuraavana päivänä) pääkäsittelyn jälkeen. Kansliatuomiojutuissakin tämä on aika tavallista (tosin usein palataan vielä asiaan lähellä määräpäivää). En tosin tiedä, miten kolmen tuomarin kokoonpanossa yleensä toimitaan.

Pro ja contra -menetelmä on aika haasteellista suullisessa päätösneuvottelussa. Kirjallisen perustelun laatimisessa se on paljon helpompaa.

Anonyymi kirjoitti...

You Tuben video... Kuka on sen videon nähnyt ja pitää videota normaalina aseenkäyttönä .... niin kysyn mikä enää on "epänormaalia" aseenkäyttöä"? Saari Ei tosin ampunut videossa ketään otsaan, mutta aikeet tulivat kovin selviksi. Aseen kanssa Ei tule uhota. Ase tulee ottaa välittömästi pois henkilöltä, joka ei omaa vakaata luonnetta. Herätys Poliisit ja tuomioistuimet.
Nim. L.H. Hoppu

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Puolueeton tarkkailija ja Kaijanaho eivät kyllä näytä oikein ymmärtävän, mistä on kyse.

Pro et contra -metodi tarkoittaa tuomion perustelujen kirjoittamista siten, että ns. contra-näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon.

Tämä ei toteudu suinkaan vielä sillä, että perustelujen selostusosassa kerrotaan myös contra-näkökohdista; oikeuden pitää nimittäin varsinaisessa perusteluissaan harkita, mikä merkitys noilla seikoilla on. Tällainen harkinta puuttuu käräjäoikeuden tuomion perusteluista tyystin.

Päätösneuvottelussa, joka pidetään välittömästi käsittelyn päätyttyä - itse asiassa päätösneuvottelu on aloitettava välittömästi käsittelyn päätyttyä - pitäisi toki ottaa huomioon vastakkaisia näkökohtia ja punnita itä keskenään. Näin varmaan yleensä tehdäänkin, mutta tämä ei suinkaan merkitse sitä, että valittua johtopäätöstä vastaan puhuvat seikat, joista on keskusteltu päätösneuvottelussa, saataisiin sivuuttaa sitten perusteluja kirjoitettaessa kokonaan.

Jos vastaseikkojen merkityksen puntarointi ei ilmene kirjoitetusta tuomiosta, niin eiväthän asianosaiset ja yleisö tiedä, onko ne otettu huomioon myöskään päätösneuvottelussa!

Tuomarin päätösneuvottelussa ottama kanta ei ole sitova, sillä usein voi käydä niin, että perusteluja kirjoittaessaan tuomari vasta huomaa, mikä on oikea ratkaisu ja että hänen päätösneuvottelussa muodostama kantansa olikin väärä. Tämä perustuu omiin kokemuksiini toimiessani 20 vuoden ajan käräjäoikeuden, hovioikeuden ja KKO:n tuomarien tuomarina ja esittelijänä.

Perustelujen merkitys on mm. juuri siinä, että perusteluja kirjoittaessaan tuomari voi kontrolloida aiemmin tekemänsä johtopäätökseen oikeellisuutta. Päätösharkinta siis jatkuu aina siihen asti, kunnes tuomion perustelut on kirjoitettu ja tuomio on valmis annettavaksi asianosaisille.

Anonyymi kirjoitti...

Ampuminen poikkeaa jonkin verran harrastuksena, vaikkapa postimerkkien keräämisestä. Edelliseen vaaditaan lupa, ja sitä tulee viranomaisten valvoa tarkasti. Mieluummin otetaan yksi lupa ja ase hyllylle liikaa, kun yksi liian vähän. Aseenkanto ei ole perusoikeus. Jo yhden kollegan huoli on riittävä syy asian tarkastamiseen ja aseen hyllyttämiseen. Saati sitten suuren joukon huoli.
Nim. L.H. Hoppu

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asia on juuri niin kuin L.H.Hoppu sanoo.


Ihmettelen syvästi niitä kommentin lähettäneitä "asemiehiä", jotka eivät ole nähneet Saaren videoissa ja hänen muussa käyttäytymisessään mitään outoa pelottavaa, vaikka mies ihasteli Columbinen koulumurhia ja matki Jokelan Auvisen käyttäytymistä johdonmukaisesti.

Kyllä tällaisilta "asemiehiltä" tulisi peruuttaa aselupa kiireesti!

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Nyt on ihan pakko palata tähän. Nimittäin ymmärrän oikein hyvin sen pointin, jonka Virolainen selittää (uudestaan) pitkässä kommentissa, ansiokkaasti toki. Sitä en ymmärrä, mistä Virolainen kuvittelee näkevänsä minun ymmärrykseni, lyhyestä kommentistako?

Kun päätösneuvottelu pidetään heti päätösneuvottelun jälkeen, se houkuttelee tekemään juuri niin kuin Virolaisen mukaan ei pidä tehdä – päätös tehdään ensin, ja sitten kirjoitetaan perustelut sen mukaan. Istuntotuomiossa tilannne korostuu: tuomiohan on julistettu, kun kirjoittamaan päästään.

Valitettavasti omista kokemuksista ei voi oikein puhua – aletaan mennä vaarallisen lähelle päätösneuvottelun salassapidettäviä osia.

Homo Garrulus kirjoitti...

Signaalit eivät aina merkitse sitä mitä ne selvästi sanovat jälkeenpäin, hyvä Virolainen. On siis selvää jälkeenpäin, että tietyt signaalit oli olemassa mutta kuinka paljon ollaan koko ajan tekemisessä vastaavien signaalien kanssa? Koko ajan, huumorimielessä, sattumalta, matkien ulkomaita jne eli vaikka kuinka paljon. Ekvifinaaliteetti teettää sen, että monesta asiasta näyttää jälkeenpäin olleen yksi ja sama syy kun syy voi olla multifinaalinen eli että yksi syy johti moneen seuraukseen. Se ei ole helppoa tietää ja tämä kompetenssi on se, mitä haetaan tietokoneenkin avulla kun USB-liittymä tuli käyttöön. Voidaan tilastoida signaaleja miten joku oli ekvi- tai multifinaalinen. Tai sillä lailla olen ratkaissut sen, koska USB on sekä näppäimistöön että dataan ja ohjelmiin kytketty eikä pelkästään ohjelmiin ja dataan.

Ovat n. 30 vuotta ennen meitä siinä - eikä sitä ymmärrä ellei mieti miten tietokone kehittyi ja miksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Käräjäoikeus on uskonut nähtävästi kritiikittömästi syytetyn kertomusta, joka on monilta osin ristiriidassa oikeudessa todistajina kuultujen muiden poliisimiesten kertomusten kanssa.

Käräjäoikeus näyttää unohtaneen, että todistajilla on lain mukaan totuusvelvollisuus ja että todistajat ovat tässäkin jutussa kertoneet valan nojalla ja sillä uhalla, että väärästä valasta seuraa yleensä aina vankeusrangaistus.

Sen sijaan syytetyllä ei ole minkäänlaista velvollisuutta pysyä totuudessa, vaan hänellä on täysi oikeus valehdella.

Käräjäoikeuden perusteluissa on tämä ero totuusvelvollisuuden suhteen sivuutettu tyystin.

Jos syytetyn ja todistajan kertomukset ovat keskenään ristiriidassa, on lähtökohta tietenkin se, että todistajan kertomusta on pidettävä uskottavana. Jos oikeudella on toinen käsitys, niin tätä olisi tietenkin tuomiossa perusteltava.

Mikään ratkaiseva peruste ei ole se, että todistaja kertoo jonkin syytetylle vahingollisen seikan vasta oikeudessa, mutta ei ole maininnut siitä esitutkintapöytäkirjan mukaan poliisin suorittamassa esitutkinnassa. Tällöinkin on lähtökohtana se, että todistajan oikeudessa annettu kertomus pitää.

Voi olla, että todistaja ei ole todellakaan muistanut kertoa seikasta esitutkinnasta tai sitä ei ole häneltä edes kysytty tai, jos on kysytty, todistajan vastausta ei ole kirjattu pöytäkirjaan oikeus. OIkeuden pitäisi siis selvittää syy, miksi todistaja ei ole maininnut po. seikasta esitutkinnassa, ja kirjoittaa syy tuomionsa perusteluihin.

Syytetyn kertomuksen suhteen arvosteluasetelma on po. suhteessa toinen. Koska syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, hän voi valehdella ja keksiä jonkin selityksen vasta oikeudenkäynnissä.

Tätä eroa käräjäoikeus ei, ihme kyllä, ole perusteluissaan huomioinut. Käräjäoikeus on lähtenyt kategorisesti yhden todistajan kertomuksen osalta siitä, että kun todistaja ei ollut maininnut tiettyä seikkaa jo esitutkinnassa, todistajan oikeudessa mainitsema seikka ei voi pitää paikkaansa!

Hämmästyttävää "suurpiirteisyyttä"!

Anonyymi kirjoitti...

Hevosmiesten tietotoimiston mukaan osallisten ja todistajien välillä olisi ollut monenkinlaista henkilökemiaa. Tiedä häntä...

Syylliset näissä joukkosurmissa on jo mullan alla, joten muita syyllisiä koitetaan keksiä.

Tekijöiden käyttämät aseet ovat olleet suositeltuja ensiaseita iät ajat. Kukapa olisi uskonut, että näillä heikoimmillakin tälläiseen pystyy.

Onneksi punnittavaksi ei nyt jää saako aseen haltija hymyillä, tehdä videoita tai kirjoittaa kantaaottavia juttuja.

Tämä tekijä oli mätämuna. Tervejärkinen ihminen ei näitä tekoja voi ymmärtää eikä ennalta arvata vai?

Homo Garrulus kirjoitti...

Suurpiirteisyys on ihan siitä kiinni, miten on tottunut yhdistämään asioita elämässä. Jotkut ihmiset eivät näe mitä heidän päällä on, mitä syövät eikä miltä koti näyttää. Ovat täysin kirjoissa, lehdissä, debateissa ja mietteissään. Yleensä, jos on mies, saa kansalaisten hyväksynnän koska yksilöä pidetään vaan hajamielisenä. -Se on niin professori, sanotaan. Mutta kun nainen, jolla epäillyttävä isä (tai sen niin halusivat vuosia ja vuosikymmeniä ylläpitää omana uskona) tulee uusiin piiireihin, näyttää vähän säikyltä, katsoo alas eikä silmiin jne eli elehtii ns. väärin tämä arkuus yhdistetään heti siihen "epäillyttävään isään" ja sen jälkeen ruvetaan observoimaan, tiirailemaan, soittamaan toisille jne jne jonka jälkeen mikään ei enää suju. On liikaa sontaa, liikaa pahoja puheita, epäonnistumisen kokemuksia koska ihmiset juoruilevat toisille, pyytävät toisiaan ottamaan etäisyyttä eikä naista, joka on siis samalla tavalla vain hajamielinen, pääse enää minnekään. Koska näin naista ei näy enää missään kenttä on juoruileville ihmisille valmis ja avara: voidaan aina puhua omia uskomuksia täyttä häkää niistä, jotka eivät ole paikalla. Julmuus lisääntyy, rupeavat jopa ivailemaaan suoraan kasvoihin, kuka milläkin omalla pikku huumorilla - ja tilanne eskaloituu. Kukaan ei enää pyydä kutsuille ja kymmenen vuotta menee ilman mitään kontaktia. Vanha mummo on ainoa joka puhuu luonnollisesti ja sitten sekin piti näitten sikojen (yliherkkien hysteeristen) ihmisten taholta miettiä ja siitä alkoi tuo vanhusten murhaaja tai hyväksikäyttö teema. Johan oli noidanmetsästys ja ensin oli pelko jostain käsittämättömästä päällimmäisin tunne ja hirvittävä tunne jostain aivan sairaasta joka jylläsi naapurustossa, kaduilla ja hienostokortteileiden tylsyyttä kärsivillä rouvilla. Kun hienostokorttelien ämmät (anteeksi ruma sana) potevat juoruaiheiden puutosta he kehittävät mitä vaan.

Nämä asiat ovat samanlaisia kuin koulumurhaajien tilassa. Kun ruvetaan olemaan observoiva ja haetaan jotain joka olisi nähtävä niin ryhdytään manaamaan jotain, joka ei ole totta. Miten tunnepuuskat ja paineet sitten eskaloivat ja kuka on missäkin suhteessa lopullinen uhri on vaikea tietää mutta minä näkisin, että Suomen kansallinen psykoositila johti siihen, että siellä täällä rupesi paine nousemaan sellaisiin aaltoihin, että oli pakko tulla ulos.

Itse koin, että sekä ensimmäinen että tämä Kauhava olivat samanlaisten poikien kautta realisoituvia. Ja sillä oli joku yhteys myös Cityyn (?) sillä siellä oli etukäteen kuva Richard Gerestä jolla kuvakulma oli sama kuin näillä pojilla kun olivat ampumassa ja videot, joita oli levitetty youtubessa hyvin lähellä sitä mitä Gere näytti. Minä ehdotin, että oli naamari-mies (valmis naamari Gerestä oli käytetty) ja tämä naamari mies olisi sitten saanut tehtäväkseen koekäyttää naamari ja katsottaisiin miten kävisi; jäisikö kiinni vai ei ja miten lehdet kirjoittaisi ja tajuaisiko poliisi ikinä sitä, että ehkä poika oli kutsuttu kouluun, ammuttu ihan ensimmäiseksi wc:n istuimelle (JOkela) jonka jälkeen näyttelijä oli naamarilla tehnyt varsinaisen tuhotyön.

En tiedä miten koen tämmöistä. Olen varmaan nähnyt liikaa filmejä mutta se, mikä on aina minun ensimmäinen kuvakulma asioihin on se, että jotain on lavastettu koska olen nähnyt niin paljon semmoista. Ja siinä asiassa tulee myös Nikula mukaan leikkiin koska Nikulan poika oli myös cityssä.

Tästä on siis aikaa n. 5 vuotta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vm. anonyymikään ei näytä haluavan ymmärtää, että Kauhajoen jutussa ei ollut kyse Matti Saaren osuudesta koulusurmiin eikä poliisia syytetty koulusumista. Kyse on virkavelvollisuuden rikkomisesta ja siitä, että syytetty olisi voinut estää koulusurmat, jos hän olisi määrännyt aseen otettavaksi pois ilmeiseltä koulusurmaajalta.

Poliisilla on velvollisuus estää rikosten tekemistä. Tästä puolesta käräjäoikeus ei lausunut tuomiossaan mitään, vaikka tässä tapauksessa oli kyse uhkaavasta ja ennakoitavissa olevasta koulusurmatapauksesta ja poliisin velvollisuudesta estää rikos.

Ei tähän riitä jossakin oppikirjassa esitetty suppea ja aivan toisenlasta tilannetta tarkoittava hokema: "Syy-yhteys katkesi tekijän tahalliseen tekoon"! Olin käräjäoikeuden ensimmäisessä istunnossa ja kuulin, miten tämän tokaisuväitteen esitti syytetyn avustaja yhdessä lauseessa.

Käräjäoikeus poimi tämän hokeman perusteluihin sellaisenaan, vaikka asianomistajien avustajat esittivät laajoja perusteluja sille, miksi syy-yhteys oli tässä erityistapauksessa olemassa. Nämä perusteet käräjäoikeus kuitenkin sivuutti lausumatta niistä mitään.

Käräjäoikeudelle kelpasi sellaisenaan myös kaikissa nettikeskusteluissa "asemiesten" yms. hörhöjen esittämä populistinen tokaisu: "Matti Saari on yksin syyllinen, sillä hänhän ampui uhrit." No, siitä mennään, mistä helpoimmalla pääsee, tunnutaan oikeudessa ajatellun.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Homo Garrolus - Nyt oltiin Kauhajoella, ei Kauhavalla. Jukka Kemppinen sitä vastoin on kotoisin Kauhavalta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sin Cityssä oli muuten pääosassa Bruce Willis, ei Gere (Richard) eikä Nikula.

Toipila kirjoitti...

Toiset poliisit katsoivat, että ase on haettava pois, mutta hakumatka epäonnistui, kun aseenomistaja ei ollutkaan kotonaan. Tästä tapahtumasarjasta on aukoton näyttö.

Jatkossa poliisien kesken kehkeytyi käsittämätön arvovaltakiista. Syytetty poliisi halusi näyttää muille kuka täällä määrää ja käskee kauhistuttavin seurauksin.

Anonyymi kirjoitti...

Näinhän se meni. Arvovaltasyiden takia syytetty komisario ei vaivautunut edes soittamaan Seinäjoen pol. päällikölle kotietsintäyrityksestä tiedon saatuaan ja kysymään asiasta mitään!

Komisarion "puhuttelu" suorastaan provosoi Saaren toimimaan nopeasti heti seuraavana aamuna, kun ase oli vielä jätetty hänen haltuunsa. Mutta eihän käräjäoikeus tätäkään "huomannut."

Anonyymi kirjoitti...

Minkähän takia Suomessa luotetaan poliisin toimintaan niin paljon, kun yhä useammin tilanne on sellainen, ettei poliisi tee mitään rikosten ehkäisemiseksi tai tutkimiseksi.

Tein itse juuri rikosilmoituksen varkausrikoksesta, joka lienee kohdistunut useampaan henkilöön kirkon tiloissa pidetyssä yleisötilaisuudessa (rippileirin starttitapamisessa olleet nuoret henkilöt ns. vapautettiin liiallisesta irtaimesta tavarasta). Poliisipäivystyksen vastaus oli, ettei paikalle lähetä ketään, koska meillä ei ole tietoa tekijästä ja tarkasta tekoajasta.

Vastaus oli niin "aseista riisuva", että jäin miettimään, tuleeko poliisi paikalle vasta silloin, kun ole itse pidättänyt rikoksen tekijän ja tehnyt esitutkinnankin valmiiksi? Mutta esitetyllä logiikalla on ihan ymmärrettävää, ettei Saarelta otettu asetta pois. Eihän silloin vielä ollut tiedossa tekoa, tekijää saati tekoaikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän poliisi nykyisin enää "ehdi" tällaisia pikkujuttuja tutkia. Osa poliiseista on aina kursseilla, poliisien urheilukilpailuissa ja/tai poliisi-lehdistökerhon ryyppäjäisissä.

Kauhajoen tapauksen valossa näyttää siltä, että poliisi ei välitä myöskään rikosten estämisestä, vaan pitäytyy lähinnä "kivojen nuorukaisten" ("kuin jonkun kaverin poika") tms. kanssa rupatteluun virkahuoneessaan.

Poliisiin kuitenkin uskotaan ja luotetaan kun niin on ennenkin tehty ja kotona, koulussa ja kirkossa ja rippileirillä on niin käsketty tekemään. Kouluissa, poliisit käyvät puhumassa ainakin kerran vuodessa.

Voitaisiinko poliisin rikostutkintaa yksityistää tai ulkoistaa? Ei helevetissä, eihän poliisin hommia nyt kukaan muu osaa hoitaa kuin poliisi. Poliisit vastustavat jyrkästi sitäkin, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa, mitä siitäkin tulisi.

Eiväthän esimerkiksi ns. oikeusjakohtuus-ajattelijat haluaisi millään yksityistää edes parkkipirkkojen toimintaa yksityisillä alueilla, vaan vaativat, että pysäköintivirhemaksun pitää kirjoittaa lappuliisa tai poliisi.

Homo Garrulus kirjoitti...

Minkä lusikalla antaa ei voi kauhalla ottaa. Myös nimellisesti mutta etenkin loogisesti ja semanttisesti sekä tietysti syntaktisesti, joka on ongelma.


Miten kansa, jolta on viety kypsyys identiteetistä (vertaa lapsi-aikuinen kypsyysmielessä) voisi milloinkaan nähdä yli sen tason, mikä on ns. normaalia jossain kulttuurissa. Tähän perustuu Intian kastit. Otetaan pienillä askeleilla pois se tieto, joka muuten muuttaisi näkymän. Se on hyvä Virolainen se, mitä tällä hetkellä ns. tieteen piirissä puuhataan, eikä lainkaan omasta tahdosta; ja oikeusvaltion status riippuu siitä.

Tästä on kirjallisuutta mutta Bolognan prosessia jota on syytetty voi olla suoraan päinvastainen siihen. Kaikki (!) ei ole juridiikkaa vaan myös paljon puhdasta uskomusta, joka priorisoi väärin pienillä askeleilla ja Suomi on roistojen valtio kun katsoo Bolognasta tai Roomasta. Kyse on tahdista, samasta asiasta mistä Sarah Palinia syytettiin.

...

Kuva Gerestä ja kuva ampujista oli silti ihan sama ja idea oli ensin City-lehdessä, ei Kauhajoenlla eikä Kauhavalla. Onneksi meillä on Kemppinen.

- Tapsa - kirjoitti...

Perustuslain turvaamista perusoikeuksista tärkein on ihmisen oikeus elämään. Seuraavana tärkeysjärjestyksessä tullee oikeus turvallisuuteen. Kumpaakaan oikeutta ei voida lailla rajoittaa.

Miten näitä oikeuksia sitten voidaan turvata? Yleinen mielipide tuntuu olevan sitä mieltä, että kaikenlainen kontrolli auttaa: mitä enemmän viranomaisilla on oikeuksia ja velvollisuuksia puuttua asioihin - epämääräistenkin vihjeiden perusteella - niin sitä parempi. Sanalla turvallisuus tunnutaan voivan perustella minkälaisia toimenpiteitä tahansa.

Rationaalisesti - ei siis tunnepohjalta - asioita ajatteleva ihminen tulee kuitenkin toiseen johtopäätökseen: yksilön kannalta tehokkain keino näiden tärkeimpien perusoikeuksien - siis elämän ja turvallisuuden - turvaamiseen on se, että hän pystyy tekemään sen itse. Ja vieläpä tehokkaasti.

Vakavasti aiheesta eksyttyäni palaan hetkeksi tähän Kauhajoen tapaukseen. Kysehän on hyvin pitkälti seuraavasta: Minkä tasoisilla epäilyksillä poliisille ja muille viranomaisille syntyy oikeus tai velvollisuus ryhtyä erilaisiin toimenpiteisiin.

Yleinen mielipide tuntuu selkeästi olevan sillä linjalla, että pelkän epäilyksen jostain turvallisuusriskistä tulisi oikeuttaa melkein mihin tahansa toimenpiteisiin. Tällaista ajatusmaailmaa on helppo kannattaa - ainakin niin kauan, kunnes joutuu itse syyttömänä moisen epäilyksen kohteeksi. Jo kaupan tuotesuojaportin aiheeton hälyttäminen koetaan usein äärimmäisen noloksi, joten jokainen voi kuvitella kohdalleen tilannetta, jossa juuri sinun epäillään olevan lähes yhteiskunnan vihollinen numero yksi. En myöskään hyväksy sitä, että erilaiset muut perustuslain turvaamat oikeudet, kuten kotirauha ja omaisuuden suoja, voidaan sivuuttaa pelkän epäilyksen perusteella.

Olen ollut ammunnan harrastaja 15-vuotiaasta saakka. Ensimmäisen oman pienoispistoolini - joka oli yhtä "tulivoimainen ja tehokas" kuin sekä Jokelassa että Kauhajoellakin - hankin 18-vuotiaana. Tämän jälkeen harrastus jatkui tällä joidenkin mielestä "räiskintäpyssyn" tuntomerkit täyttävällä aseella yli 10 vuotta. Tänä aikana hankin toisen pienoispistoolin ja yhden pienoisrevolverin.

"Järeäkaliiperisen puoliautomaattipistoolin" hankin reilun kymmenen vuoden pienoispistooliharrastuksen jälkeen. Julkisuudessa esitetyistä päinvastaisista väitteistä huolimatta tällaiselle aseelle löytyy ampuma-aselain edellyttämä hyväksyttävä käyttötarkoitus.

Pitkään jatkuneen pistooliammuntaharrastuksen jälkeen laajensin lajivalikoimaani reserviläistoimintaan liittyvien kivääriammuntojen puolelle. Tähän harrastukseen liittyen omistan nykyisin järeäkaliiperisen itselataavaa kertatulta ampuvan kiväärin. Ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan - sarjatulimahdollisuutta lukuunottamatta - ase vastaa eri maiden puolustusvoimien käyttämää kalustoa. Lisäksi mm. omistan sodissamme käytetyn ja luultavasti jostain Raatteen tieltä sotasaaliina poimitun venäläisen sotilaskiväärin.

Koko tänä aikana en ole saanut rangaistuksia minkäänlaisista rikoksista - en edes liikennerikkomuksista! (Yksi pysäköintivirhemaksu täytyy kyllä tunnustaa) En ole myöskään toiminut mielestäni muutoinkaan kumouksellisesti, asiattomasti tai yhteiskuntarauhaa rikkovasti.

Nuhteettomuudestani ja hyvästä terveydestäni huolimatta tunnen olevani jatkuvasti eräänlaisen epäilyksen alla. Perustuslain turvaamat oikeuteni omaisuuteeni ja kotirauhaani tunnutaan haluttavan sivuuttaa olankohautuksella - ilmeisesti minun voidaan epäillä olevan jonkinlainen turvallisuusriski.

Jyrki Virolaisen sanoin jo pelkkä "asemiehiin" lukeutumiseni oikeuttaisi - ja suorastaan edellyttäisi - sitä, että aselupani peruutetaan ja itse maksettu omaisuuteni takavarikoidaan. Ilmeisesti minut tulisi vielä ainakin kuvaannollisesti ampua aamunkoitteessa varoitukseksi muille.

Tästä syystä en pidä minään ihmeenä, että minä ja tuhannet muut kaltaiseni aseharrastajat koemme itsemme hieman epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Miettikääpä omalle kohdallenne - vaikka ette asemiehiä olisikaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen puhunut vain niitä ns. asemiehistä, jotka ovat kritiikittömästi taputtaneet käsiään käräjäoikeuden tuomiolle.

Skorpioni kirjoitti...

Suomessa on ampuma-aseita täysin ylimitoitettu ja käsittämättömän suuri määrä. Toimin 1970 lopussa ja 1980 alussa erään keskisuuren nimismiespiirin nimismiehenä, jonka tehtäviin kuului ampuma-aselupien myöntäminen.

Jo silloin kiinnitin huomiota siihen, että ampuma-aseluvan hakijat pitivät itsestään selvänä, että hakijalle myönnettiin uusi ampuma-aselupa, vaikka hakijalla saattoi entuudestaan "riippua seinällä" toistakymmentäkin metsästysasetta.

Myös taskuaselupia myönnettiin vähäisin perusteella. Uskon,että taloudellisen hyvinvoinnin ja muun muassa ampuma-aseurheilun yms. seikkojen vuoksi aseiden määrä kaikilla rintamilla on vain lisääntynyt ja lupamenettelysäännösten pysyessä entisellään sekä esim. sairalloisen nettikuvien ja -viestinnän kautta tulleen ampuma-aseihannoinnin vain lisääntyessä, tilanne on ryöstäytynyt täysin pois viranomaisten hallinnasta.

Seurauksena on ollut Jokelaa, Kauhajokea ym. tapaisia murhenäytelmiä.

Sehän on selvää, etteivät "asemiehet", joihin epäilemättä suuri osa myös poliisin palveluksessa olevista poliisimiehistä kuuluu, helposti ja oma-aloitteisesti ole valmiita suostumaan siihen, että suhtautuminen aseen "kantamiseen" muuttuisi. "Asemisten" asenne aseisiin on väärä. Onhan aseen kantaminen eräänlainen miehisen kuvan yksi elementti.

Kauhajokea olen seurannut vain median välityksellä, mutta jotenkin siltäkin osin voisin kokemuksesta sanoa, että jos 2-3 poliisin miehistöhuoneen poliisimiehistä on sitä mieltä, että jonkun henkilön ampuma-aseluvat tulisi peruuttaa, niin nämä poliisimiehet eivät turhan takia esitä vaatimusta aseiden peruuttamisesta ja heidän sanaansa olisi Kauhajoen komisarion ja myös asian ratkaisseen käräjäoikeudenkin uskoa.

Paineet näet olla esimiehen kanssa erimieltä ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisesta, ovat nimittäin sen verran harvinaisia ja vaatii komisarion alaisilta niin kovaa kanttia, että jo tällä perusteella olen vakuuttunut, etteivät ampuma-aseiden peruuttamista vaatineet poliisimiehet varmasti ole esittäneet vaatimustaan Saaren ampuma-aseen peruuttamisesta lainkaan turhan takia.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että Kauhajoen komisariohan oikeastaan odotti ennen käräjäoikeuden tuomiota, että hänet tuomitaan.

Onkohan komisario nyt tosiasiassa kuitenkaan kovinkaan helpottunut, kun tuomiota ei tullutkaan. Oikea ratkaisu olisi ollut tuomita komisario tuotamuksellisesta virkavirheestä sakkoihin ja määrätä valtio maksamaan omaisille korvauksia henkisistä kärsimyksistä sekä velvoittaa korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Tämä olisi varmaan saanut varmaan myös syytettynä olleen komisarion tuntemaan, että oikeus on tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti...

Luultavasti komisario - samoin kuin hänen asianajajansa - ovat helpottuneita eniten siitä, että asianajjaan palkkio ja kukut - käsittämättömät 42 000 euroa - maksetaan valtion varoista.

Kuka tietää, vaikka käräjäoikeus päätyi lopulta myös tuottamuksellisen virkarikossyytteen hylkäämiseen yksinkertaisesti siksi, että se piti kohtuuttomana, että komisario olisi joutunut pulittamaan avustajan palkkion omasta pussistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka olen käsiaseen ja turvasumuttimien haltija itsekin, Tapsan ja muiden asemiesten argumentointi on minusta kyllä nyt sen verran löysää roiskintaa ja arvotonta näkemysten heittelyä toisten piikkiin, että se ei oikein yllä tämän blogin totuttuun tasoon.

Blogistin yhdessä kommentoijien kanssa pohdinta Pro et contra -puntaroinnin ja sen näkyville kirjoittamisen merkityksestä Kauhajoen tapauksen tuomiossa vie tämän blogin parhaimman annin mukaisesti taas kerran yhden oikeudenkäytön ongelman yksittäisestä yleiseen, lain kirjaimesta oikeustapauksen yksityiskohtiin ja takaisin.

Ruodinta panee pohtimaan myös samanlaisen ja julkikirjoitetun perustelun tarvetta ja sen paikoin säännönmukaisesti puuttumista niissä etenkin poliisirikoskäsittelyissä esiintyvissä tilanteissa, kun syyttäjä perustelee poliisin näytetyn väkivaltarikoksen syyttämättä jättämisen ottamalla valehtelemiseen oikeutetun, ammatillisesti osaavan ja kokeneen rikoksentekijän/rikoksesta epäillyn rikoksensa "eteen" sepittämän ja totuusvelvollisen rikoksen uhrin kokonaan olemattomaksi episodiksi kiistämän pakkotila- tai hätävarjeluteeman "luotettavasti selvitetyksi" ilman mitään Pro et contra -perusteluja.

Tässähän syyttäjäkin virkamiespäätöksessä itse asiassa käyttää tuomarivaltaa, kun osapuolten kertomukset väkivaltarikoksen "eteen" sepitetyn pakkotilan tai hätävarjelun tilanteissa ovat tyypillisesti toisensa kokonaan pois sulkevia.

Ottamalla valehtelemiseen oikeutetun rikoksentekijän kertomuksen totuudeksi, jolla perustellen muutoin näytetty rajukaan väkivallanteko ei ole syyttäjän harkinnan mukaan ollut väärin mitoitettu eikä rikos, syyttäjä näissä tilanteissa asettaa samalla totuusvelvollisen uhrin kohdeltavaksi syyllisenä vakavaan ja ankarasti rangaistavaan rikokseen oikeudenkäyttöä vastaan.

Pro et contra -perustelu ja epäillyn aseman antaminen tällä päätösmuodolla syyllisenä kohdeltavaksi asettaville väkivaltarikoksen asianomistajille olisi näissä, tyypillisimmin varmaankin poliisirikoksiin liittyvissä virkamiesratkaisuissa välttämätön, jotta luottamus oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä kohtaan ei särkyisi.

Näissä ratkaisuissa syntyy usein myös kysymys syyttäjän toiminnan lainmukaisuudesta (virkavelvollisuuden rikkominen).

Rikostarkastelu kuitenkin tyrehtyy siihen, että esitutkintaa koskeva harkinta ja tutkinnanjohtajuus syyttäjän virkarikosepäilyissä ovat meillä poliisin toimivallassa.

Tarkkailija X kirjoitti...

Virkamiesten harkintavalta on se viimeinen perälauta, jonka edessä Eduskunnan oikeuasiamieskin joutuu nöyrtymään. Näyttöä tyypillisesti arvoidaan virkamiesten tehtävien kannalta, vähätellen heidän virheitään, laiminlyöntejään viranhoidossa tai väärinarviointejaan. Kun Saari teki palveluksen itselleen ja muille lopettamalla elämänsä. Käräjäoikeuden mielestä asia on loppuunkäsitelty. Valtiososialismi toteuttaa ydintehtäväänsä, viranhoidossa ei voi epäonnistua eikä joutua mihinkään vastuuseen. Sehän rapauttaisi uskon erehtymättömiin ja täydellisiin virkamiehiin ja heidät nimittäneisiin poliitikoihin. Kansalaisten kokema oikeudenmukaisuus on täysin arvoton seikka näissä päätöksissä. Ilmankos johdamme suvereenisti EIT:n antamien langettavien tuomioiden päätöstilastoa. Suurin osa langettavista tuomioista käsittelee juuri oikeudenkäyntien virheellisyyksiä ja viranhaltijoiden menettelyä. Onneksi on EU ja sen toimielimet, kuten ylikansalliset tuomioistuimet jotka arvioivat asioita puolueettomasti "ulkopuolisen silmin". On edes toivoa riippumattomasta tuomiosituin toiminnasta.

Anonyymi kirjoitti...

Se, että komisarion sanaan luotetaan enemmän kuin tavallisten poliisimiesten (totuusvelvoite tässä sikseen), saattaa kertoa jotain siitä, että koulutusta arvostetaan Suomessa väärin ja väärissä paikoissa. "Asiantuntijuutta" luetaan siis myös sellaisiin asioihin, missä sitä ei monestikaan ole olemassa missään kiistattomassa muodossa.

Tällaisia asioita voivat olla ihmisten käyttäytymisen, tilanteen uhkaavuuden tai yleisemin ihmissuhteiden (rakkauselämä!) tai vaikkapa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden arvioiminen. On minullakin tohtorin tutkinto, mutta en ole näissä asioissa paljon muita etevämpi. Kokemus voi tosin auttaa, mutta sen se voi tehdä ulkoisesta asemasta riippumatta.

Asemiehet kaivavat omien "perusoikeuksiensa" hautaa kaikkein tehokkaimmin omalla kommentoinnillaan. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tässä asiassa Britannian tie saisi olla myös Suomen tie.

- Tapsa - kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka olen käsiaseen ja turvasumuttimien haltija itsekin, Tapsan ja muiden asemiesten argumentointi on minusta kyllä nyt sen verran löysää roiskintaa ja arvotonta näkemysten heittelyä toisten piikkiin, että se ei oikein yllä tämän blogin totuttuun tasoon.



Voisiko kirjoittaja täsmentää: kenen piikkiin minä olen näkemyksiäni löysästi heitellyt tai roiskinut? Mielestäni olen puhunut vain omissa nimissäni.

Aikaisemmin minulta on jäänyt kertomatta, että olen itsekin valtion turvallisuusviranomaisen palveluksessa oleva virkamies - en kuitenkaan poliisi. Joidenkin mielestä tätä ei tässä asiassa lueta miksikään ansioksi; päinvastoin, monet laskevat sen varmasti negatiiviseksi seikaksi. Monille herää varmasti epäilys, että puolustan niinsanotusti omiani.

Virkani puolesta olen kuitenkin jossain määrin kärryillä viran hoitamisen vaikeudesta. Virkamiehen harkintavalta on monille kirous - ja sitä se on monesti myös itselleni - mutta valitettavasti se on yksi yhteiskunnan toiminnan perusedellytyksistä. Ilman harkintavaltaa ei voi tehdä päätöksiä ja ilman päätöksiä ei tapahdu mitään. Harkintavalta on tarpeen niin kauan, kun säädös- ja ohjeviidakko ei ole niin laaja ja kattava, että se tarjoaa säädöksen ja ohjeen jokaiseen kuviteltavissa olevaan tilanteeseen. Jokainen realistisesti asioita katsova tietää, että käytännössä tämä ei ole koskaan mahdollista.

Virkamiehen asema on sikäli epäkiitollinen, että myös vahingoista yleensä rangaistaan - vaikka ne sisältyisivät tuohon harkintavallan käsitteeseen. (Minua ei kuitenkaan ole koskaan rangaistu tai edes tutkittu.) Siinä mielessä Kauhajoen tapauksen vapauttava päätös oli minulle yllätys - joskin kyllä toivottu. Itse nimittäin ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että mikäli työtään tehnyt henkilö tuomitaan - jälleen - rangaistukseen tuottamuksellisesta virheestä, niin tämän jälkeen mm. poliisiviranomaisista tulee entistäkin arempia tekemään päätöksiä.

Kauhajoen tragediaa ei saada millään tekemättömäksi ja omasta mielestäni virkamiestäkään on enää turha lyödä lakikirjalla päähän hänen kantaessaan päätöstensä taakkaa varmasti loppuelämänsä ajan.

"Otetaan niiltä vaan kaikki pyssyt pois" - ajattelumaailma on sinällään aivan ymmärrettävä, sillä kaikkeen, mikä ei kosketa itseä, on todella helppo kohdistaa kritiikkiä. Kaikki näin ajattelevat eivät kuitenkaan muista sitä, että sillä aseen omistajallakin on oikeuksia. Yksinkertaisemmillaan ase on omaisuutta, jolla on joskus huomattavakin rahallinen arvo.

Ja tiedätkö Sinä Englannin tietä Suomeenkin toivova kirjoittaja, miten hyvin käsiaseiden täyskielto on toiminut ko. maassa?

Olen joskus ihmetellyt, että miksi aseiden kieltämistä ajavat henkilöt eivät kohdista tarmoaan vaikkapa toistuvasti rattijuopumuksiin syyllistyneiden ajoneuvojen takavarikoinnin vaatimiseen. Turvallisuutta parantavat vaikutukset olisivat moninkertaiset - eikä rikoksentekovälineenä takavarikoidusta autosta tarvitsisi edes maksaa omistajalleen kalliita korvauksia.

Ja vielä lopuksi: siitä, että Matti Saarelle ei olisi alun perinkään pitänyt myöntää aselupaa, olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Toisaalta monella tielläliikkujalla ei heidän liikennekäyttäytymisensä perusteella tulisi olla ajo-oikeutta tai edes autoa. Pienenä teoreettisena pohdiskeluna: olisiko tämä raadin mielestä hyväksyttävä syy siihen, että autolla ajoa - vaikka vain tarpeetontakin sellaista - ryhdyttäisiin rajoittamaan tai peräti kieltämään myös nuhteettomien tielläliikkujien osalta?

Anonyymi kirjoitti...

Jos joku "tapsa" tai muu asemies ei omien oikeuksiensa peräämiseltä tai vaikka vain sisälukutaitonsa tason vuoksi ymmärrä, mistä keskustellaan ja mitä sanotaan ja mitä ei, kuka sanoi mitä ja mitä taas ei, eikä erottamaan, mikä on sen ihan oman oman sisäisen maailman luomaa ja lietsomaa uhkaa, vainoa, sanomisia ja ylle lankeavaksi koettua epäilyksen varjoa, niin pitäisikö nyt vain todeta tutun komisarion karkein sanoin:

"Fiksuille ei tarvi rautalangasta vääntää ja kusipäille ei kannata."

Anonyymi kirjoitti...

Vapauttava tuomio ja omaisille vielä 30.000Eur lasku?! Eikö tuo ole jo koko oikeuskäsityksen/laitoksen halventamista?

Komisarion olisi pitänyt ottaa voimassaolevan aselainsäädännön mukaan Saarelta ase pois eikä edes alunperin mitään aselupaa edes myöntääkään. Nyt ei näin tehty ja syyllisyys kipataan luvallisen aseen omistajien niskaan aloittamalla DDR:mäisen asekieltolainsäädännön valmistelut salaa Sisäministeriön maanalaisessa bunkkerissa. Haloo?

En voi käsittää oikeuslaitostamme enkä sen enempää nykyistä hallitustamme. KRP tutkii pääministerin puuhia, sisäministeri(n veli) tekee lehmänkauppoja pakolaisbisneksessä, maahanmuuttoministeri järjestää koko kolmannelle maailmalle Suomeen täysihoitoa, presidentti tekee jatkuvasti oman päänsä mukaisesti poliittisia virkanimityksiä ja sekaantuu päivänpolitiikkaan jne. Suomi on tullut hulluksi. Kuka takoisi maalaisjärkeä päättäjien päihin?

Anonyymi kirjoitti...

Kauhajoki FALSE FLAG piti saada hoidettua keinoja kaihtamatta ! Ei syyllisiä kuin itse tekijä"koulukiusattu","käytti masennuslääkkeitä",jne..Kaiken tämän tarkoitus oli vain ja ainoastaan saada käsiaseet pois kaikilta tavan kansalaisilta!!! Nyt saamme lukea mitä "viisaat" loppuraportin laatijat haluavat!Kohti poliisivaltiotako ?! Pahalta näyttää !

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko blogistilta kirjoitus liittyen hovioikeuden tuomioon?