Peltipoliisille ei kannata tarjota pullakahvejaPohjanmaalla aina sattuu ja tapahtuu. Tässä tämän päivän uutissatoa Keski-Pohjanmaa -lehden otsikoissa:
- Haavoittunut karhu karisti etsijät kannoiltaan
- Junakuski unohti pysähtyä Pännäisissä (pysähtyiköhän juna; latojan huomautus)
- Puukot heiluivat Haapavedellä
- Välejä selviteltiin teräasein Ylivieskassa
- Viina vasta ajon jälkeen -väite hyväksyttiin käräjillä
- Kärähtänyt ruoka aiheutti palohälytyksen Kokkolassa
Mutta osataan sitä Etelä-Pohjanmaallakin. Otetaanpa vaikka uutinen, jossa kerrotaan, että
kansanedustaja Petri Salon (kok) oikeudenkäynti käynnistyi tänään Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa.
Petri Saloa, joka on ollut kansanedustajana vuodesta 1999 ja toiminut sitä ennen 15 vuotta poliisikonstaapelina Pohjanmaalla, syytettiin törkeätä liikenneturvallisuuden vaarantumisesta ja lahjuksen antamisesta. Salo oli syytteen mukaan ajanut Vöyrillä 138 kilometrin tuntinopeutta alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa. Salo on kiistänyt syytteen kertoen ajaneensa ainoastaan 85 km:n tuntinopeutta. Ylinopeuden mittasi nopeusvalvontaa suorittanut LP:n vanhempi konstaapeli.
Syytteen mukaan kansanedustaja Salo oli tien päällä suoritetun tutkinnan yhteydessä eli tarkemmin sanottuna poliisiautossa suoritetun kuulustelun päätteeksi yrittänyt lahjoa kyseisen poliisin. Poliisimiestä kuultiin käräjäoikeuden istunnossa todistajana valan nojalla. Lehtitietojen mukaan todistaja kertoi Salon yrittäneen suostutella ja ylipuhua hänet painamaan asian villaisella. Poliisin mukaan Salo lupasi siitä hyvästä tarjota pullakahvit koko liikkuvan poliisin paikalliselle yksikölle.
Salo on kiistänyt myös lahjussyytteen ja selittänyt halunneensa tarjota pullakahvit puhtaasti kollegiaalisista syistä ja ystävällisyyttään.
Olen selostanut tapausta aiemmin blogissani 305/11.8.-10. Kuten tuolloin totesin, oleellista jutussa ei ole se, että Salo yritti lahjoa poliisin "vain kahvikupilla" eli tarjoamalla mitättömän pieneltä tuntuvan edun. Mutta tänäänkin tiedotusvälineet ja niiden näppärät toimittajat ovat vääntäneet tapauksesta otsikoita, joiden mukaan jutussa ratkaistaisiin nimenomaan se, "voiko kahvikupillisella lahjoa." Salon asianajaja esiintyi tv:ssä hurskaan näköisenä ja "epäili", että syyte tuskin menee oikeudessa läpi, koska kysymyksessä oli vain kahvikupin tarjoaminen ja sitäkään ei tehty lahjomistarkoituksessa.
Voi hyvät hyssykät, tekisi mieli sanoa! En sanokaan muuta, vaan viittaan siihen, mitä olen aiemmassa blogijutussani lahjuksen antamisesta yleensä lausunut.
Syyttäjä vaatii Salolle 30-60 päivän pituista ehdollista vankeusrangaistusta. Oikeuskäsittelyn aluksi syyttäjä vaati Salolle vaihtoehtoisesti tuntuvaa sakkorangaistusta, mutta loppupuheenvuorossaan syyttäjä siis hieman kovensi vaatimustaan. Lieko syyttäjä suivaantunut käräjillä Salon puheista niin, että päätti koventaa vaatimustaan? Syyttäjän rangaistusvaatimus ei sido tuomioistuinta, jos se toteaa Salon syylliseksi.
Jos oikeudenkäynnin uutisointi pitää paikkansa eikä käräjillä tullut ilmi muuta asiaan vaikuttavaa, mitä lehdissä on kerrottu, ei langettava tuomio lahjuksen antamisesta vaikuttaisi mitenkään epärealistiselta ratkaisulta. Todistajana kuultu poliisimies ja Salo kertoivat faktoista eli muun muun pullakahvien tarjoamisesta aika yhdenmukaisesti, näin esimerkiksi siltä osin, että Salo halusi tarjota kahvit koko LP:n paikalla olevalle ryhmälle.
Vaikuttaa epätodennäköistä, että Salo olisi halunnut tarjota kahvit poliiseille vain hyvää hyvyyttään välittömästi sen jälkeen, kun hänellä oli ollut hänet pysäyttäneen poliisimiehen kanssa, jollei nyt riitaa, niin ainakin selkeää erimielisyyttä ylinopeuden asteesta. Salolla oli motiivi lahjuksen tarjoamiselle, sillä onhan hän tullut poliitikkona tunnetuksi muun muassa juuri liikenneturvallisuuden puolesta puhujana, eikä poliitikolle ja entiselle poliisimiehelle tuomittu mojova sakkorangaistus törkeästä ylinopeudesta ja siihen päälle tuleva ajokielto olisi tiennyt mitään hyvää esimerkiksi tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.
Mutta paljon toki riippuu siitä, millaisen vaikutelman oikeuden jäsenet saivat Salon ja toisaalta todistajana kuullun poliisimiehen vilpittömyydestä ja heidän kertomustensa uskottavuudesta. Tätä puolta lehtiuutisissa ei ole arvioitu. Luottamus poliisiin on Suomessa suurta, sitä vastoin luottamus poliitikkoihin puolestaan sangen vähäistä; näin ainakin, jos haastattelututkimuksiin on uskominen. Mutta käräjäjutut ovat hieman eri asemassa. Minkälainen sitten on luottamus poliisi-poliitikkoon ja hänen selityksiinsä? Tämä punnitaan käräjäoikeuden tuomiossa.
Käräjäoikeus käsitteli jutun kokoonpanossa, johon kuului kolme virkatuomaria. Lautamiehet eivät siis osallistuneet käsittelyyn, mikä on tällaisessa "poliitikon asiassa" hyvä asia. Lautamiehet valitsee tehtäväänsä poliittinen elin eli kunnanvaltuusto, useimmat lautamiehet ovat poliittisten puolueiden jäseniä.
Vaasan käräjäoikeus antaa tuomionsa 22.9.
25 kommenttia:
"Lehtitietojen mukaan todistaja kertoi Salon yrittäneen suostutella ja ylipuhua hänet painamaan asian villaisella."
Jos edellämainittu asia on todellisuudessa näin sanottu niin Salon toiminta on todella törkeää, ottaen huomioon että herra Salo on myös poliisi itse!
Olipa kahvikuppi minkähintainen hyvänsä niin lahjuksen saajan näkövinkkelistä se ei ole mitään, mutta entäpä Salolle koitunut hyöty jos poliisi olisi painanut asian villaisella. Se on tän jutun pointti.
Vaikea kuvitella syytä, minkä vuoksi todistajana kuultu poliisimies vaarantaisi koko uransa valehtelemalla, että Salo halusi painaa jutun villaisella.
Pullakahvit eivät ole tässä mitenkään merkittävässä roolissa, vaan ylipäätään todistajan kertoma Salon suostutteluyritys. Salo ilmeisesti yritti käyttää hyväkseen kansanedustajan asemaansa, entistä poliisin rooliaan ja vaikutusvaltaansa yrittämällä ylipuhua poliisimiehen luopumaan asiasta. Kahveista puhuminen "koko poppoolle" tuli vain ikään kuin tämän lisukkeena ja jonkinlaisena höveliyden osoituksena.
Salosta muistuu mieleen tämä "ajokortit pois vanhuksilta lääkärin avulla" -kampanja, joka ainakin minua harmittaa vietävästi.
Itse tunnen sympatiaa näitä vanhuksia kohtaan, jotka salon ansiosta eivät uskalla enää lääkärille puhua avoimesti.
Hävettää nuo salot.....
Ehkä Salo itse aikanaan olisi nuorena poliisina virassa toimineena ollut onnensa kukkuloilla kun kansanedustaja-hemmo olisi tarjonnut itselle ja koko ryhmälle kahveet. Oltais siinä yhessä sit istuttu Esson baarissa "kovassa seurassa".
Entä jos Salo olisi tarjonnut vaikka 500e per poliisi.
Mites toi peltipoliisi? Mitenkäs siitä voisi selvitä erilaisin suostuttelukeinoin?
Tänämän päiväisen HS:n Salon oikeusprosessia selostavan uutisjutun mukaan Salo oli puolustautunut oikeudessa mm. sillä, että hän on kertomansa mukaan tarjonnut "kansanedustajana" kahvit ainakin 200 virkamiehelle. Salo oli kahvittanut mm. valtakunnansyyttäjää.
Melko naurettavaa! Valtakunnansyyttäjän kanssa Salo kertoi puhuneensa "lisärahoituksesta syyttäjille" - sivumennen sanoen tällaistahan ne kansanedustajat virkamiehille aina lupaavat tai antavat ymmärtää, että "kyllä me yritämme hoitaa tarvittavan rahoituksen."
Kahveja Salo ei siis ollut tarjonnut ylimmälle syyttäjälle siksi, että tämä käyttäisi valtaansa ja saisi paikallissyyttäjän perumaan häntä koskevan syytteen.
OIkeusjutussa puolestaan on kyse juuri tällaisesta "villaisella painamisen" tarkoituksesta. Salon vertaus kahvitteluun valtakunnansyyttäjän kanssa on siis kovin ontuva rinnastus ja pelkkää retoriikkaa.
Lisää makupaloja em. Hesarin uutisjutusta:
Salon puolustuksen todistajana kuultiin oikeudessa vaasalaismiestä, joka lain vastaisesti oli saapastellut oikeussaliin ja pysytellyt siellä istunnon alusta lähtien, siis myös syyttäjän todistajana kuullun poliisimiehen kertomuksen aikana.
Näin siitä huolimatta, että ennen istunnon alkamista on varmasti kuulutettu, että todistajat saavat tulla saliin vasta siten, kun heitä sinne kutsutaan.
Salon puolustusasianajajan olisi tietenkin tullut hoitaa asia niin, että kyseinen todistaja todellakin jäi oikeuden eteiseen ja tuli vasta kutsuttaessa saliin.
Nyt miekkonen siis pomppasi pystyyn oikeussalissa, kun puheenjohtaja kuulutti eteiseen ja pyysi miestä saliin.
Ei ihme, että oikeuden istuntoa johtanut laamanni oli ihmetellyt, miten todistaja oli istunut salissa muina miehinä ja kuinka puolustus oli hänet saliin päästänyt.
Ihmeellisiä mokia näkyy sattuvan suomalaisissa oikeussaleissa tämän tästä! Ikään kuin asianajajat ja tuomarit eivät olisi koskaan läpäisseet prosessioikeuden tenttiä.
Jos vastaavanlainen moka sattuisi jossakin ulkomaan oikeusasteessa, voisi puolustaja saada helposti lähtöpassit koko avustajantehtävästään eikä salissa vastoin määräyksiä etukäteen istunutta todistajaa kuultaisi lainkaan.
No, suomalainen prosessihan on "kansanomaista", kuten sanonta kuuluu - tämä nähtiin hyvin myös KKO:n nännijutun istunnossa tällä viikolla - jossa tällaiset mokat annetaan anteeksi tai niihin ei edes kiinnitetä minkäänlaista huomiota.
Siispä salissa muina miehinä istunutta puolustuksen todistajaa kuultiin perusmokasta huolimatta todistajana. Todistajan anti ylinopeuden selvittämisasiassa oli lehtitiedon mukaan kuitenkin hyvin vähäinen. Hän kertoi ajaneensa ennen tapahtumapaikkaa Salon autoa vastaan ja sanoi, että hänen mielestään Salon auton vauhti ei ollut kova. Todistuksen arvo lienee plus miinus nolla.
Todistuksen arvoa vähentää vielä se, että ko. todistaja kertoi "todistuksensa motiiviksi" sen, että eduskunnassa tarvitaan "suoraselkäisiä miehiä."
Sallikaa minun nauraa, hah hah haaa!
"Eduskuntaa tarvitaan suoraselkäisiä miehiä."
Tarkoittiko todistaja tuolla lausumallaan istuvaa kansanedustaja Petri Saloa vai itseään? Ehkä todistajakin on pyrkimässä ensi vaaleissa eduskuntaan.
Ilta-Sanomissa on tänään toimittaja Rami Mäkisen yksityiskohtainen raportti siitä, mitä todistajana kuultu poliisimies, jota Petri Salo yritti syytteen mukaan lahjoa, kertoi oikeudessa valan nojalla.
Jos oikeus pitää tätä kertomusta uskottavana - ja miksei pitäisi - oikeudella ei liene muuta mahdollisuutta kuin tuomita Salo syytteen mukaisesti.
Todistaja oli havainnut pitkällä suoralla kovalla vauhdilla lähestyneen auton, jonka nopeudeksi tutka mittasi 138 km/t. Todistaja oli lähtenyt poliisiautolla Salon auton perään ja saavutti tämän vasta noin kuuden kilometrin jälkeen, vaikka oli ajanut välillä jopa 175 km:n tuntinopeudella!
Todistajan kertomus siitä, miten Salo oli yritellyt taivutella todistajaa luopumaan rikosilmoituksen tekemisestä ja asian saattamisesta prosessiin ja väliaikaisen ajokiellon määräämisestä, on myös yksityiskohtainen.
Salon todistajaksi istuntosaliin omin lupineen tuppautunut vaasalaismies kertoi pitävänsä itseään harjaantuneena arvioimaan auton nopeuksia siksi, että hänen poikansa harrastavat karting-autoilua.
Sillä lailla!
Eihän tällaisessa meiningissä ole mitään tolkkua, että todistaja istuu salissa kuuntelemassa jutun käsittelyä. Siinähän voi miettiä sanottavaansa siten, että sovittaa todisteluunsa salissa kuulemaansa, jottei joudu itse esim väärästä valasta syytteeseen.
Olen ollut väärä vala -jutussa asianomistajana, jolloin todistajat vuoron perään todistelunsa jälkeen poistuttuaan salista raportoivat heti muille vuoroaan odottaville todistajille sen, mitä heiltä oli kysytty ja mitenkä olivat vastanneet.
Meikäläisellä oli omat "agentit" odotustilassa kuuntelemassa näiden vehkeilijöiden kähmintöjä.
Virolainen ei huokäsiteltäväksimioi asian ydintä. Ydin on siinä, että syytettynä on KANSANEDUSTAJA. Vaikkakaan Suimen laissa ei ole asiasta muistettu mainita, on maan tapa, ettei KANSANEDUSTAJAA voi koskea samat lait kuin yleistä kansaa. Pitäähän KANSANEDUSTAJAn status jotenkin ilmetä. Jo siinä, että syyte yleensä otettiin on ihme sinänsä.
Ja juttu jatkuu hovissa!
Syy: kaikki tietää että käräjäoikeuksissa tuomiot on mitä sattuu ja hovissa vasta katsotaan ensimmäinen oikea kanta.
Olen syvästi huolissani siitä että valituksia hoviin yritetään kaventaa.
No, ei se nyt aina noin ole!
OIkeutta saada juttu hovioikeuden tutkittavaksi rajoitetaan ensi vuoden alussa voimaa tulevalla jatkokäsittelyluvalla, itse asiassa siis valituslupasysteemillä.
Vähäisemmät jutut karsitaan hovioikeuden tutkinnasta ja muissa asioissa vähennetään hovioikeuden suullisia käsittelyjä.
Tämä on sitä braxilaista oikeusturvaa!
Tiedä vaikka joku yllätystodistaja löytyisikin tapauksesta kertomaan. Vaikkapa paikallinen radioamtööri joka kuunteli sattumalta poliisin radiotaajuuksia käyttäen, että mitä poliisiautossa tapahtui Salon kiinnioton jälkeen.
Minunkin tapauksessa löytyi yllätystodistaja joka talonsa pihalta näki metsän lapi autokolarini yksityiskohdat. Fysiikan lakien ja poliisin käuttämän renkaan ja tien välisillä kitkakertomilla todistin, että en ollut ajanut ylinopeutta ennen kuin kolari sattui.
Salolle todellisen tuomion antavat tulevissa vaaleissa äänestäjät. Se on sitä, kun aina sanotaan, että kanasanedustaja on vastuussa tosiasiassa vain äänestäjilleen.
Salo on osoittanut kansanedustajan tehtävän hoidossa monessa tapauksessa sellaista taitamattomuutta, ettei hän tule tulevissa vaaleissa enää valituksi. Se on Salon todellinen tuomio käyköön käräjäoikeudessa miten tahansa.
Demokratia siis toimii sittenkin olkoonkin, että Salo mitä ilmeisemmin on "nokitellut" entisille virkaveljilleen jo paljon aikaisemmin kuin ylinopeusratsiassa, jossa tapahtumien kulku näyttää selvältä eli Salo saa siitä sakot.
Salo ei ole tullut ottaneeksi huomioon, että "kateus kaikki voittaa" eli Salo on joutunut häntä kadehtineiden poliisien erityisen seurannan kohteeksi ja kun mies on saatu ylinopeudesta kiinni, niin silloin kostetaan kaikki Saloa vastaan hampaankoloon jääneet teot yhdellä kertaa väittämällä kahvinjuontikutsua aktiiviseksi virkamaiehen lahjonnaksi.
Mutta Salonkin olisi pitänyt ottaa huomioon se, että pirullisia selkäänpuukottajia on joka puolella eikä passaa rinta rottingilla kävellä edes lakeuksilla. Se on taitolaji tuo kansanedustajankin homman hoitaminen.
Salolle vielä sen verran, että älä hyvä mies tee jutustasi mitään vuosikymmenen oikeusjuttua. Juttusi on yksi asia muiden joukossa, eikä EIT:iin sen paremmin kuin mihinkään muuhunkaan korkeimpaan instanssiin kannata mennä. Pestaudu takaisin entiseen poliisin kettätyöhön ja sakota vimmatusti kaikkia kaahareita ja lahjuksen tarjoajija. Se mikä ei tapa, se vain vahvistaa.
Scorpionilta jää entisenä poliisipäällikkönäkin huomaamatta eräs asia. Mikäli Salo saa tuomion, hänellä ei ole paluutta konstaapelin virkaan. Täysin selvää on, että Salon syytteessä kuvattu toiminta muodostaa irtisanomisperusteen. Menettely on sen laatuista, työnantajalla ei ole asiassa juuri harkintavaltaa.
Pikkuisen korni on kirjoittajan näkemys siitä, että Salo pitäisi laittaa liikenteenvalvontatehtäviin. Menettelyllään hän on menettänyt oman uskottavuutensa toimia ylipäätään konstaapeli ja erityisesti liikenteen valvonnassa.
Voi olla, että salo on Skorpionin mainitsemalla tavalla nokitellut entisille virkaveljilleen ja näiden pomoille joskus aiemmin.
Ehkä nokittelua, ellei peräti v-ttuilua, on tapahtunut myös, kun Salo jäi kiinni ylinopeudesta. salo on saattanut kimmastuneena poliisia "aataminaikuisista mittauslaitteistaan."
Mutta Salon olisi tietenkin pitänyt kahvittaa myös näitä LP:n Pohjanmaan polliiseja jo paljon aikaisemmin ja huolehtia siitä, että "pojat" olisivat saaneet kunnon mittauslaitteet!
Niin makaa kuin petaa, eli Salo sai nyt itse tuta, jos nuo mittarit olivat todella epäluotettavia ja mittasivat millaisia nopeuksia tahansa.
Todistajana kuullun poliisimiehen kertomuksen perusteella lienee selvää, että Salo on pyrkinyt taivuttelemaan, ehkä asemaansa vedoten, poliisia luopumaan toimenpiteistä ja päästämään hänet vain huomautuksella. Pullakahvipuheet ovat luultavasti tulleet mukaan kuvioon vasta viime vaiheessa.
Salo voisi välttää lahjustuomion, jos oikeus katsoisi, että Salo on tarjonnut kahveja vasta sitten, kun hänen kuulustelunsa oli muodollisesti ottaen päättynyt ja oli selvää, että ylinopeusasiaa etenee syyttäjälle ja myöhemmin käräjille. Ikään kuin tyyliin: "No ei sitten voi mitään, mutta mennään toki kaikki pullakahveille, minä voin tarjota."
Onko tässä tapauksessa kyse lahjuksen tarjoamisesta?
Petri Salolla on siis jutussa paljon pelissä!
Jos Salo tuomitaan vain törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, hän voinee palata poliisin virkaansa? Mutta jos tuomio tulee myös lahjuksen antamisesta, niin ilmeisesti ei.
Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin aika usein ratkaisee ensin, mikä on teosta tuleva kohtuullinen seuraamus, ja sen mukaan sitten ao. rikosnimikkeen ja näyttökysymyksen.
Puhdasoppista lainkäyttöähän tämä ei toki ole.
Ari Huhtamäen viraltapanotapauksessa KKO menetteli tiukan puhdasoppisesti.
Jos Salo on virkavapaalla oleva poliisimies, niin mahtoikohan asiassa suoritettu esitutkinta tapahtua syyttäjävetoisesti ns. poliisirikosasiana. Poliisimies lienee poliisimies virkavapaallakin.
En tulkitsisi lakia tuolla tavalla. Luulen siis, että poliisirikosasiana Salon tekoja ei ole tutkittu eikä syyttäjä ole siten ollut tutkinnanjohtajana.
Salo on tietysti ollut epäillyt rikokset tehdessään kansanedustaja eikä poliisi. On siis täysin turhaa keskustella, tulisiko häneen soveltaa poliisimiestä koskevia säännöksiä. Salo voi palata halutessaan palata poliisin virkaan, jos ei tule valituksi uudestaan kansanedustajaksi. Ei kaikesta ole tarvis vääntää turhaan keskustelua. Aivan mitätön koko asia!
Virkavapaalla oleva poliisimies ei saa rötöstellä ilman, että se tulee arvioitavaksi poliisimiehen ja virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisena. Virkavapaan myöntämisen perusteella ei ole merkitystä. On se sitten sairaus, yksityisasia, kertausharjoitukset tai vaikkapa toimiminen valtiopäivämiehenä.
Tuomioistuimen päätöksen tultua lainvoimaiseksi työnantajan on tehtävä asiassa perusteltu päätös. Saattaa siellä poliisipäällikön käsi täristä, jos joutuu lähettämään kuulemiskirjeen Eduskunnan osoitteella... No ainahan voi kilauttaa kaahari-Paaterolle ja saada Mikko-sedältä neuvoja asian hoitamiseksi.
Saloa koskenut esitutkinta on kuulunut käsitellä poliisirikosasiana. Mikäli asia on hoidettu lakien mukaan, syyttäjä on toiminut tutkinnanjohtajana. Ellei ole, niin tutkinnassa on ylitetty omia toimivaltuuksia.
Tuo anonyymin sanoma luottamusta poliisitoimeen vaarantamatta eli kunniallisesti käyttäytymisen velvollisuus virkatoimissa ja niiden ulkopuolella taidettiin jo poistaa kuolleena kirjaimena poliisilaista ja asetuksesta ihan näinä Paateron vuosina, vai muistanko nyt väärin?
Paaterohan itse tuossa anonyyminn kaiketi viittaamassa ja eniten julkisuudessa olleessa oman juttunsa paateroinnissa paitsi kaahasi ja osoitti lukujen valossa (162 % ylinopeas) ja tekopaikan ja -ajan olosuhteet tuntien poikkeuksellisen suurta piittaamattomuutta muiden tienkäyttäjien turvallisuudesta myös väisti asemansa avulla ensi vaiheessa rikosvastuunsa.
Melko pitkälle identtistä taustaa ja touhua siis Salon pyrkimysten kanssa.
Ja ei ihan täytä suoraselkäisen kunniallisuuden vaadetta.
Virkaan nimitettynä viranhaltijana olevan poliisin rikoksissa, olivat ne sitten kotipahoinpitelyjä tai rattijuopumuksia erilaisilla vapailla tai eri tavoin lainvastaisia toimia välittömässä viranhoidossa, pitää tutkinnajohtajana olla syyttäjä.
Näin siis olisi, jos lakia tässä kohdin noudatettaisiin poliisirikosten käsittelyssä.
Poliisimiehen käyttäytymistä säätelee tänä päivänäkin poliisilain 9 c §.
Poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
Jos Salo syyttäjän väittämällä tavalla yritti lahjoa konstaapelit kahvikupilla, niin entä vise versa? Onko Saloon vaikutettavissa kupillisella kahvia?
Vielä ihmetyttää, miksi jutussa oli kolme ammattituomaria? Johtuiko kokoonpano Salon kansanedustajuudesta? Olisi tainut tulla yhdelle tuomarille liikaa paineita ratkaistu juttu suuntaan tai toiseen.
Lähetä kommentti