Lehtijutussa taidetaan julistaa virheellistä todistustaakkaoppiaLukijat muistanevat vielä parkkiaktivistien taistelun yksityisiä parkkiyhtiöitä vastaan. Sota sai päätepisteen tämän vuoden maaliskuussa, jolloin korkein oikeus päätti ParkComin jutussa, että yksityisten pysäköintimaksujen periminen on oikeusjärjestyksen mukaista (KKO 2010:23, katso sen johdosta blogiani 230/16.3.2010).
Niinhän siinä siis kävi niiku mää juur´ blogijutuissani sanosin!
Toisella ja siis KKO:ssa häviöön jääneellä kannalla olivat jotkut yksityisoikeuden ja valtiosääntöoikeuden professorit ja aihealueesta kirjan muodossa tieteellisen tutkimuksen vääntäneet dosentit sekä Joensuun rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, eräs nyt jo eläkkeelle siirtynyt LP:n ylikomisario, iltapäivälehdet (tietty), Helsingin Sanomat (joka pääkirjoituksessaan oikein julmisteli "hämäriä parkkifirmoja" vastaan) ym. tahot. Niin ja tietenkin Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus. Professori Tolvanen ja kyseinen komisarius väittivät kivenkovaa Iltalehdessä myös, että yksityiset parkkifirmat syyllistyvät toiminnallaan virkavallan anastukseen. No, valtionsyyttäjä päätti jo ennen KKO:n sanottua ennakkopäätöstä, totta kai, ettei mistään virkavallan anastuksesta ollut kysymys.
KKO:n tuomion jälkeen suurimpiin kaupunkeihin on perustettu puolen aikana yli 20 uutta yksityistä pysäköintiä valvovaa yhtiötä. Lehtitietojen (IL tänään) mukaan osa näistä yhtiöistä maksaa valvojilleen tai/ja toimeksiantajilleen (siis kiinteistö- ja asuntoyhtiöille) provisiota valvonnan yhteydessä antamistaan ja perintään menevistä maksuista.
Professori Matti Tolvanen, joka tuntuu olevan Iltalehden jonkinlainen pysyvä asiantuntija, sanoo mainitussa lehdessä, josta yllä kuva otsikosta, tänään näin:
- Rangaistukseen perustuva provisiopalkkaa ei ole pidetty hyvänä. Poliisinkaan toiminta ei perustu siihen, että se saisi sakotusrahat itselleen.
Tolvanen ei siis näytä vieläkään myöntävän, että yksityisten parkkifirmojen perimissä valvontamaksuissa ei ole kysymys mistään sakoista tai rangaistuksista!
Pääkysymys Iltalahden kyseisessä jutussa koskee kuitenkin sitä, miten edetään, jos yksityiseltä parkkifirmalta valvontamaksun saanut repii maksumääräyksen tai jättää maksun maksamatta. Lehden mukaan tällaiset maksusta kieltäytyjä voivat olla kova paikka parkkifirmoille, sillä ne ovat heikommassa asemassa kuin poliisi tai kunnalliset pysäköinninvalvojat. Viralliselle "sakottajille" riittää, että lappu kirjoitetaan auton omistajalle tai haltijalle, jolloin ei ole väliä, kuka auton oli väärin pysäköinyt. Sen sijaan yksityisen "laputtajan" on lehden mukaan pystyttävä osoittamaan, kuka auton oli paikalle tuonut.
Tukea käsitykselleen lehti saa tämänkin kysymyksen osalta professori Matti Tolvaselta.
- On päivänselvää, että näyttötaakka on maksulapun kirjoittajalla, sanoo Tolvanen. "Jos kerran sopimus on syntynyt, toisen osapuolen (valvontafirman) on pystyttävä näyttämään, kenen kanssa se on syntynyt".
Lehden mukaan käytännössä valvontafirma on lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköintipaikalle tuonut, eivätkä resurssit eivät riitä pysäköintipaikkojen jatkuvaan video- tai kameravalvontaan. Lehden mukaan edes tuomioistuin, jossa parkkiyhtiö perii maksua, ei voi määrätä auton omistajaa ilmoittamaan, kuka auton oli "laputuspaikalle" tuonut.
Matti Tolvanen, joka on rikosoikeuden spesialisti, on lausunnoissaan useimmiten oikeassa. Mutta onko hän oikeassa tässä asiassa, joka koskee todistustakkaa riita-asiassa?
Olisi toivonut, että Tolvanen olisi edes jollakin tavalla perustellut lausumaansa, jonka mukaan todistus- eli näyttötaakka siitä, kuka auton oli pysäköinyt ja kuka siis on vastuussa valvontamaksun suorittamisesta, kuuluisi valvontafirmalle. Perustelut kuitenkin puuttuvat, sillä Tolvasen mukaan asia on yksinkertaisesti "päivänselvä." Mitäpä sitä kantaa silloin enää perustelemaan! Mutta onkohan asia sittenkään näin?
Minusta näyttää siltä, että Tolvasen kanta ei ole punnittu eikä vallitsevan oikeuskäytännön mukainen. Kyseessä on, kuten Tolvanen sanoo, sopimusperusteinen riita. Tällöin on sovellettava riita-asioissa yleisesti noudatettavia todistustaakkanormeja, jotka eivät löydy kirjoitetusta laista, vaan jotka perustuvat oikeuskirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.
Suomessa prosessioikeudelliseen kirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvan käsityskannan mukaan kysymys todistustaakan jaosta ratkaistaan yleensä ja ennen muuta kahden kriteerin eli a) kokemusperäisen todennäköisyyden ja b) näyttömahdollisuuden perusteella. Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan todistustaakka tietystä seikasta on sillä osapuolella, jonka esittämä väite merkitsee poikkeamista elämän säännönmukaisuuksista eli siitä, miten asiat yleensä ovat. Näyttömahdollisuus todistustaakan jakokriteerinä puolestaan merkitsee näyttövelvollisuuden asettamista sille riitapuolelle, jolle on katsottava olevan helpompaa esittää selvitystä edukseen verrattuna hänen vastapuolensa mahdollisuuksiin näytön esittämiseen omaksi edukseen.
Puheena olevaan tilanteeseen sovellettuna mainitut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nojautuvat todistustaakkasäännöt merkitsevät sitä, että todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan "laputuspaikalle." Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi. Tämäkin näkökohtaa kallistaa todistustaakan auton omistajalle tai haltijalle. Omistajan/haltijan on näytettävä eli saatettava ainakin todennäköiseksi, ettei itse hän kuljettanut autoa ja pysäköinyt sitä.
Oikeusministeriössä on viime talvena valmistunut ehdotus laiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Lakiehdotuksen mukaan valvontamaksu on ajoneuvon luvattomasti pysäköineen kuljettajan suoritettava, mutta maksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo oli tuolloin luvattomasti kuljettajan käytössä. Maksuvaatimus annetaan henkilökohtaisesti ajoneuvon kuljettajalle tai, jos kuljettajaa ei tavata, kiinnitetään ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Jollei maksua suoriteta määräajassa, valvontamaksua koskeva vaatimus lähetetään ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.
48 kommenttia:
Sopimusoikeudessa taitaa näyttösäännöt olla tiivistettävissä:
1) Joka vetoaa sopimukseen, on velvollinen osoittamaan sen syntymisen.
2) Kumpikin partti on velvollinen osoittamaan oman toimintansa sopimuksenmukaisuuden.
"Kuka pysäköi" on sopimuksen syntymiseen liittyvä kysymys. Jos parkkifirma sopimukseen vetoaa, niin toki sen täytyy osoittaa myös sopimuksen toinen osapuoli.
Auton haltijan ei tarvinne kiistämisen lisäksi esittää mitään näyttöä siitä, että hän ei ole pysäköinyt ajoneuvoa eli sitoutunut sopimukseen. Muuhan olisi jo roomalaisen oikeuden vastaista.
Muinaisessa Roomassa ei ollut tiettävästi pysäköintiongelmia. Todistustaakkaa pitäisi lähestyä nykymaailmassa reaalisista näkökohdista käsin eikä yrittää mestaroida roomalaisella oikeudella.
Makuasia eli terminologinen kysymys, kutsutaanko auton omistajan näyttötaakkaa selitys- vai todistustaakaksi.
Omistajan todistustaakan täyttymiseksi riittää todennäköisyysnäyttö po. seikasta eli siis siitä, ettei hän ajoneuvoa pysäköinyt. Tätä voidaan nimittää myös selitystaakaksi.
"Rangaistukseen perustuva provisiopalkkaa ei ole pidetty hyvänä. Poliisinkaan toiminta ei perustu siihen, että se saisi sakotusrahat itselleen."
Mutta meillähän on tollanen systeemi. TV-luvan tarkastajat toimivat provisiopalkalla.
Oma mielipide tästä on se, että väärin pysäköidyt autot pitäisi vain hinauttaa pois omistajan kustannuksella eikä laittaa mitään maksulappuja ikkunaan. Jos ne kerran on tiellä, ne on tiellä vielä sen lapun laiton jälkeenkin. Eikä tommonen laputus lämmitä yhtään esim parkkipaikasta maksavan mieltä, kun se joutuu etsimään autolleen toisen paikan.
Minähän en mitään tiedä, mutta kirjoittelempa kuitenkin:
Anonyymi kirjoitti:
"'Kuka pysäköi' on sopimuksen syntymiseen liittyvä kysymys."
Näkisin, että toisen sopimusosapuolen henkilöllisyys ei varsinaisesti ratkaise sitä, onko sopimus syntynyt vaiko ei. Sopimushan on kyllä syntynyt vaikkei toisen sopimusosapuolen henkilöllisyys olisikaan selvillä. Eri asia on se, että kenen kanssa tämä sopimus on syntynyt. Edellä mainitulla lienee merkitystä lähinnä teoriassa, sillä sopimusosapuolen henkilöllisyys on jokatapauksessa saatava selville, jotta sopimukseen perustuvia vaatimuksia voitaisiin kohdentaa keneenkään.
Näkisin myös, että blogistin argumentti kokemusperäisen todennäköisyyden osalta on melko heikko. Käsitykseni mukaan todistustaakan jakautumista ratkaistaessa voi kokemusperäiselle todennäköisyydelle antaa painoarvoa silloin, kun kun toisen osapuolen väittämä on selvästi vastoin elämän normaaleja säännönmukaisuuksia. Mielestäni on varsin yleistä, että autoa kuljettava henkilö ei ole auton omistaja taikka haltija. En siis näkisi, että tällainen väite olisi kovinkaan vahvasti vastoin kokemusperäistä todennäköisyyttä. Onhan myös usein niinkin, että auton haltijoita on merkitty rekisteriotteeseen useita. Auton omistajuuskin saattaa olla jakautunut useamman henkilön kesken.
Jokatapauksessa lienee selvää, että todistustaakkaa koskeva kysymys olisi syytä selventää aineellisoikeudellisin säännöksin.
Mikä on muuten tuollaisen parkkimaksun vanhentumisaika.
Onko se yleisen velan vanhentumisajan mukainen 3vuotta?
Kuinka pitkän ajan taakse sitten voidaan ajoneuvon omistajan/haltijan olettaa muistavan kenelle on autoansa lainannut 2vk/2kk/2vuotta?
Milläs lailla tuo parkkimaksu kasvaa korkoa. Se tuskin kuitenkaan kaksinkertaistuu 7vuorokaudessa kuten yleisten pysäköinnin valvojien määräämät pysäköintivirhemaksut?
Entäpä kuinka siihen merkitään eräpäivä, normaali 14vrk?
Eli yhteenvetona:
Valvontamaksun juridisesta puolesta on turha edes kiistellä kun sopimusoikeudelliset seikat määrittelevät sen että auton omistaja/haltija ei ole velvollinen maksamaan maksua jos sopimusta ei ole syntynyt eikä ole velvollinen edes oikeudessa kertomaan kuka on autoa kyseisenä aikana käyttänyt :)
Onko tässä nyt jotain epäselvää vielä?
T: the man
Sopimuksen syntymiskysymys on ratkaistu ennakkopäätöksellä KKO 2010:23.
Vedämpä hieman takaisin:
Myönnettäköön että kokemusperäinen todennäköisyys puhuu vastoin sitä, että auton omistaja ei kykene selittämään sitä, kenen kuljettamana auto on mainittuna ajankohtana pysäköity. (näinhän asian ratkaisivat myös kaikki oikeusasteet po. park com ratkaisussa)
Siviiliprosessissa kun ei voi edes väittää auton olleen lainassa perheenjäsenellä ja vedota itsekriminointikieltoon, joten vastuusta luistamiseen on keksittävä uskottavampi tarina.
Olen Virolaisen kanssa samaa mieltä, mutta eikö kaiken pitäisi toimia myös toiseen suuntaan (ks. kuva)? Toivoisin Jyrkin kommenttia.
http://users.tkk.fi/~jolaine/parkcom/huom.jpg
Eikö pysäköinnin valvontaa ja sakotusoikeutta voisi ulottaa ihan kaikkien suomalaisten kohdalle, esim. työttömille. Työttömät kun saisivat pysäkköinnin valvonnan osalleen, niin alkaisivat autot parkittumaan juuri niille paikoilleen, missä autojen kuuluukin olla.
Tähänastisen keskustelun ja maalaisjärjellä ajatellen olen taipuvainen ajatukseen, että blogisti on kerrankin erehtynyt.
Sopimuksen syntyminen ajoneuvon kuljettajan osalta on selvä. Auton omistaja ei ole sama kuin auton kuljettaja. Sopimukseen vetoavan tulee kyetä osoittamaan se, kenen kanssa sopimus on syntynyt. Auton omistaja ei ole velvollinen auttamaan tässä sopimuskumppanin etsimisessä. Viranomaiset eivät ole velvollisia tai edes oikeutettuja auttmaan kahden osapuolen välisen sopimuksen salojen tutkimisessa.
Blogistin esittämä todennäköisyyden tarkastelu saattaa olla lakia, mutta tavalliselle tallaajalle tämä laki on vieras ja tuntuu lähinnä lakimiesten snoppailulta. Vähintäänkin vaaditaan KKO:n ennekkopäätös asiasta, ennen kuin asiasta voi olla varma.
S
Sopimus on kyllä syntynyt jo silloin, kun auto on pysäköity yksityiselle parkkipaikalle, näinhän sopimusehdoissa lukee.
Auton omistajan tai pysyvän haltijan tietää, hänen ainakin tulisi tietää, kenelle hän on autonsa tilapäisesti luovuttanut. Kuljetusfirman ei ole mahdollista tuota asiaa selvittää.
Siksi todistustaakka siitä, ettei omistaja/haltija itse pysäköinyt autoa, on hänellä itsellään. Tätä hän ei voi useinkaan näyttää tai selittää kertomatta, kenelle hän oli luovuttanut autonsa kuljetettavaksi. Pelkkä väite siitä, että hän oli luovuttanut autonsa jollekulle, jonka nimeä hän ei halua paljasta, ei riitä selitykseksi eikä näytöksi.
Todistustakkasääntö ei voi olla sellainen, että sen avulla voitaisiin helposti kiertää sopimusvelvoite. Tästä hyötyisivät ainoastaan vilpillisessä mielessä olevat autoilijat, jotka haluavat välttyä sopimusvelvoitteeltaan. Suomen eikä minkään muunkaan maan oikeusjärjestys tuollaista vilpillisyyteen perustuvaa todistustaakkasääntöä voi hyväksyä.
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Tämä pätee myös todistustaakkanormeihin.
Käytän esimerkkiä:
"Yrityksellä A on käytössään leasingsuhteen perusteella työsuhdeajoneuvoja, joita se antaa työntekijöidensä käyttää. Haltijoiksi on merkitty yrityksen työntekijä, ja työntekijöillä on oikeus antaa ajoneuvo myös muiden käytettäväksi.
Yrityksen työntekijä A antaa ajoneuvon vaimolleen B, joka puolestaan shoppailumatkalla antaa ajoneuvon tuttavansa C:n ajettavaksi. C pysäköi virheellisesti yksityisellä pysäköintialueella."
Ei liene epäselvyyttä siitä, että sopimussuhde on syntynyt C:n ja pysäköintialueen omistajan/haltijan välille.
Siviilijutussa kantajan on OK 17:1 mukaan näytettävä toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta.
Sopimusriidassa kantajan on näytettävä sopimuksen syntyminen kantajan ja vastaajan välillä.
Pelkästään se, että jonkun omistama irtain esine, jonka käyttämiseen tyypillisesti sisältyy se, että sitä käyttävät muutkin kuin omistajat ja haltijat, ei käännä todistustaakkaa siten, että ajoneuvorekisteriin merkityn omistajan tai haltijan olisi vastuunsa välttääkseen osoitettava, ettei sopimussuhdetta ole syntynyt niiden välillä.
Mikään ei estäisi parkkifirmoja esimerkiksi portittamasta pysäköintialuetta ja edellyttämästä tunnistautumista esimerkiksi luottokortilla tai tekstiviestillä. Pysäköintialueen haltijalla tai omistajalla on faktisesti realistisesti näyttömahdollisuus myös siitä, kuka ajoneuvon on parkkialueelle tuonut.
Pelkkä väite ei näissä olosuhteissa käännä todistustaakkaa. Ei ole mahdollista, että kantaja summamutikassa valitsee joko leasingomistajan, yrityshaltijan tai henkilöhaltijan vastaajaksi.
>Siksi todistustaakka siitä,
>ettei omistaja/haltija
>itse pysäköinyt autoa, on
>hänellä itsellään. Tätä hän
>ei voi useinkaan näyttää
>tai selittää kertomatta,
>kenelle hän oli luovuttanut
>autonsa kuljetettavaksi. Pelkkä
>väite siitä, että hän oli
>luovuttanut autonsa jollekulle,
>jonka nimeä hän ei halua
>paljasta, ei riitä selitykseksi
>eikä näytöksi.
Oletetaan, että minut haastetaan oIkeuteen, koska autoni on ollut pysäköitynä yksityisesti valvotulla alueella. En muista itse pysäköineeni autoa, joten sanon, että vaimo oli pysäköinyt sen. Voinko joutua syytteeseen väärästä valasta, jos muistan väärin? Miten asia etenee tästä?
Vihtori ei nyt bonjaa asiaa.
Ko. esimerkkitapauksessa A:lla olisi helppo työ selvittää, kuka autoa ajoi, kun se pysäköitiin.
Sopimussuhteen syntymiseen asiaa ei pidä sotkea, kysymys on vain siitä, kuka ajoi autoa, ja sen voi omistaja/haltija selvittää helposti. Jos hän ei halua jostakin syystä tuoda kuskin nimeä esiin, lähdetään siitä, että hän itse ajoi autoa. Kyllä omistaja/haltija tietää, kenelle oli luovuttanut autonsa, jollei sitten autoa ole otettu luvattomasti käyttöön.
Pysäköintialueiden portittaminen ym. tietenkin automaattisesti nostaisi valvontamaksujen suuruutta. Rehelliset ja vilpittömät autoilijat siis joutuisivat kärsimään muutamien epärehellisyyteen taipuvaisten tai vilpillisten autoilijoiden käyttäytymisen takia.
Kaikkea kauheuksia tuon Matin mieleen nyt juolahtaakin! Koeta nyt, hyvä mies, selvitellä asiat vaimosi kanssa ja paranella muistiasi!
Muuten, oletko sinä Matti, nyt aviossakaan?
Ei tämän luulisi olevan juurikaan sen monimutkaisempi kysymys, kuin esim. asuinhuoneiston käyttöön/hoitoon liittyvät vastuukysymykset. Jos As.Oy:ssä havaitaan, että jostakin asunnosta vuotaa vettä rakenteisiin ja syyksi todetaan virheellisesti tehty remontti tai hajotettu WC-istuin, niin ei asunnon haltija pelastu pelkällä väitteellä, että hän ei ole vahinkoa aiheuttanut (tai rikkonut sopimusta), vaan joku tuntemattomaksi jäänyt kolmas mies. Todistustaakka jakautunee vastaavissa tapauksissa lähes vakiintuneesti blogistin esittämällä tavalla.
Tuossa Vihtorin esimerkissä riittää, että A todistaa olleensa esim. töissä kokouksessa samaan aikaan kuin tuo pysäköinti on tapahtunut.
Sen jälkeen hän voi haistattaa pitkät kysymyksille auton ajajasta.
Mielestäni Jyrkin käsitys asiasta on epälooginen.
Miksi ajoneuvon omistajalla tai haltijalla olisi velvollisuus selvittää, kuka ajoi? Kyseessähän ei ole rikosasia vaan yksityisoikeudellinen sopimusriita.
Jos ei ole osapuoli sopimuksessa, ei voi olla näyttötaakan alainen sopimuksen noudattamisen suhteen. Sopimuksesta riitelevän osapuolen velvollisuus käsittääkseni on osoittaa luotettavasti, että sopimus on syntynyt ja toinen osapuoli, jonka kanssa se on tehty.
Julkisesta pysäköinninvalvonnastakaan ei tarvitsisi erikseen säätää lailla, mikäli tällainen toimintatapa olisi pääsääntönä sallittu. Kyseessä on nimenomaan poikkeus, joka on sallittu vain tietyille toimijoille.
Omistajalla/haltijalla on selvitysvelvollisuus, jos hän väittää, ettei hän itse ajanut.
>Omistajalla/haltijalla on selvitysvelvollisuus,
>jos hän väittää, ettei hän itse ajanut.
Mitä pidät riittävänä velvollisuuden noudattamisena: henkilö nimeää jonkun toisen pysäköijän, henkilö nimeää jonkun jolle on avaimet antanut tai henkilö esittää alibin?
Mites jos mun pari kaveri todistaa että mä olin heidän seurassaan koko ton ajan eli en itse ajanut sitä enkä kerro tai muista kellä mun auto oli käytössä tuolloin?
Jos auton haltijana ilmoitan kellä auto on ollut käytössä "sakon" kirjoituksen aikaan ja auton kuljettaja kiistää lainanneensa autoani, kuka tässä tapauksessa joutuu maksumieheksi?
Kun nyt näitä eri tilanteita nyt spekuloidaan, niin mitenkähän toimisi seuraavanlainen tilanne:
Pysäköin paikallisen kaupan pihalla ilman kiekkoa ja saan sakot. Revin lapun enkä reagoi siihen mitenkään. Jossain vaiheessa (viikkojen?) perästä tulee karhu, johon totean, etten ole mitään lappua tuulilasissani nähnyt, enkä millään voi muistaa onko tuolloin autoa ajanut minä vai vaimoni, jolla on myös autoon avaimet.
Voidaanko tuossa tilanteessa sakot antaa auton haltijalle, vaikka ei olisikaan täysin varmaa, kuka autoa silloin ajoi, varsinkin jos molemmat todennäköiset sopimusosapuolet itse kiistävät pysäköinnin.
Miten sellaisessa tapauksessa, jossa perheessä on auto, jota molemmat ajavat säännöllisesti. Molemmat kiistävät olleensa sopijaosapuolena (pysäköijänä) parkkifirman kanssa. Kuinka oikeus pystyy asian ratkaisemaan?
M
PS. Mahtava blogi sulla!
Kun auton rekisteröity haltija kiistää ajaneensa, on selvää, ettei hänen kertomuksellaan ole painoarvoa, jos se ei sisällä mitään muuta selitystä kuin "emmäseollu". Jotta asianosaisen kertomus olisi uskottava, pitää voida kertoa, kenen käytössä auto on ollut, tai jos aikaa on kulunut enemmän ainakin, ketkä ylipäänsä ovat autoa käyttäneet.
Jos haltija vaan sanoo emmäseollu eikä tarjoa mitään vaihtoehtoista selitystä, on helppo katsoa, ettei oletus hänestä auton kuljettajana ole järkkynyt.
Entä jos A, joka on saanut sakon väittää, että on luovuttanut auton B:n käyttöön mutta B kiistää ottaneensa auton käyttöön. Toisin sanoen A väittää, että B on pysäköinyt auton ja B väittää, että A on pysäköinyt.
Oletetaan vaikka, että A ja B ovat aviopari ja auto on pysäköity kaupan parkkipaikalle. A ja B ovat molemmat kaupassa mutta A väittää että B toimi kuskina ja B puolestaan väittää A:n toimineen kuskina.
Eikö todistustaakka ole tällöin pysäköinninvalvontayhtiöllä, joka väittää sopimuksen syntyneen A:n kanssa? A on saattanut todennäköiseksi, että B on pysäköinyt auton mutta täyttä varmuutta tästä ei saada, koska kumpikaan ei myönnä.
Emmehän voi olettaa, että välttyäkseen sopimussakolta A:n tulee osoittaa kuka muu auton on pysäköinyt. Riittää, että tehdään todennäköiseksi, että sopimuksen tehnyt on saattanut olla joku muu.
Heitetään vielä yksi mahdollisuus.
Auto ABC-123 on parkkeerattu väärin. Valvoja kirjoittaa lapun, mutta huolimattomuuttaan kirjoittaa siihen ABC-128.
ABC-123:n omistaja on tarkkaavainen ja huomaa virheen, eikä maksa.
ABC-128 saa perintäkirjeen. Auton omistaja/haltija on ihmeissään. Omistaja on ajanut bussilla töihin ja auto on hänen muistinsa mukaan seissyt kotipihalla koko päivän, eikä suinkaan väärässä parkissa.
Vaimokin kiistää rehellisesti käyttäneensä autoa, mitä mies ei tietenkään usko - vaan epäilee vaimoa uskottomuudesta, mutta tämä on sivuseikka, vaikka lopulta johtaakin avioeroon...
Mutta takaisin asiaan: Jos todistustaakka on todellisuudessa väärän lapun saaneella ABC-128:n omistajalla, niin tilanne on hänen kannaltaan aika vaikea.
Ilmeistä kaiketi on se, että parkkifirman on kyettävä kiistattomasti vaikkapa valokuvalla osoittamaan se, että sopimussuhde on ylipäätään syntynyt.
Rikollinen mieli on aika kekseliäs
Mihin asti tuo omistajan selitysvelvollisuus sitten yltää. esimerkkinä oma case.
Omistamani auto on ollut väärin pysäköitynä espoossa, itse ollut samaan aikaan töissä Porvoossa.
Ilmoitin valvontayhtiölle että en maksa, koska en ole autoa kyseiseen paikkaan parkkeerannut, enkä näin ollen tehnyt sopimusta heidän kanssaan. Ilmoitin myös että voin toimittaa merkinnät työaikaleimauksista tämän todisteeksi, heidän vastineessaan pyydetään ilmoittamaan kuka autoa on kyseisenä aikana sitten kuljettanut. Eikö näillä perusteilla "todistustaakka" ole kuitenkin heillä?
Olen pitävästi todistanut että en ole sopimusta heidän kanssaan tehnyt, joten ei minulla ymmärtääkseni ole myöskään mitään velvollisuutta selvittää sopimuksen toista osapuolta heidän puolestaan?
Espoo-Porvoo -tapauksessa anonyymin väite ei ole uskottava selvitys siitä, ettei auton omistaja/haltija ole autoa Espoossa pysäköinyt. Eihän se auto itsekseen sinne Espooseen ole voinut mennä. Koska vain auton omistaja voi tietää, kuka autoa on ajanut ja pysäköinyt, hänellä on todistustaakka siitä, ettei hän itse ole ollut kuljettajana.
Jos auto on otettu luvattomasti käyttöön, niin pitäisi olla esittää rikosilmoitus poliisille.
tuskin muinaisessa Roomassa ajopelien parkkiprobleemeja tosiaan oli sen nopeasti ahtaaksi käyneistä väylistä ja kaduista huolimati...legioonat kun koneineen piti isojen penalttien uhalla jättää kauas kaupungin muurin ulkopuolelle - ihan Rubiconin taakse.
Kantotuoleista ei ehkä ollut ruuhkaksi..rahvas kulki jalan..ja yläluokka päästeli hevosilla menemään vapaa-ajanasunnoilla paitsi Caligula Incitatusensa satulassa.
Caligulan fanaattisesti kannattaman ja rahallisestikin runsaskätisesti suosiman Vihreäksi kutsutun kilpa-ajotallin tilat Circus Maximuksella taas ovat varmasti pullistelleet täyttä viimeistä pilttuuta myöten parhaita kauramoottoreita - ehkä parkkiongelmiksi asti.
Jos parkkiprobleemeja lienee esiintynytkin v. 37-41 niin ne Macro ja muut pretoriaanikaartin pojjaat ratkoivat ripeästi ja tehokkaasti...
Se Rooman menosta...
Mutta kait Suomessa 2010 jokin roti sentään on tarkoitus pykäläviidakossa olla - vaikka oikeusministeri Braxin (Vihr.)tiedetään lipsuilleen tehtävässään Rooman reitiltä anglosaksisille poluille - sopimusoikeuden näyttösääntöjen osalta???
Eikö yksityisten parkkitrollien (edustamansa firman) pidä pystyä sentään edes näyttämään toteen että sopimus on syntynyt???
Jos ei tarvitse vaan ns. pelkkä väite eli kirjoitettu lasku riittää niin jossain on enemmän kuin pahasti mätää...mikä ei sinänsä olisi uutinen.
Eikö rahasuoritusta vaativan osapuolen pidä tarvittaessa pystyä osoittaa videotallenteella tai valokuvalla kuka on sopimuksen toinen osapuoli, ei ehkä kuski - joka poloisena saattaa olla syyllistynyt warkauden sijaan vain luvattomaan moottoriajoneuvon käyttöönottoon - vaan ajoneuvo + sen taustahlöt/omistaja-haltija ???
Mikäli team-Brax & co. sählää asiassa on täysvarmaa lottovoitantaa synnyttää Suomeen "sopimusakottavia" parkkifirmoja ja lähettää laskuja/perintäkirjeitä täysin satunnaisesti kenelle tahansa ellei jopa jokaiselle massapostituksena yksinomaan ajoneuvon rekisteritietojen perusteella luottaen hyvään "palautusprosenttiin".
Tai tarkoituksellisesti valikoiden vaikkapa vain huonomuistisiksi ja taitamattomiksi tiedetyille politikoille. Ehkä tämä onkin jo oivallettu ja siksi alalle on tunkua ennen kuin tulee sääntelyä..
Ehkä parkki-sopimus-sakotus pian tätä menoa ulkoistuu omistuksen osalta maan rajojen ulkopuolelle...kuten kävi (taas silloinkin taitaviksi osoittautuneiden) valtion edustajien kaupattua v. 2002 katsastustoiminta, joka on kumma kyllä yksityisomistuksessa osoittautunut (ennätys-)voitolliseksi....
...ehkä turisti-murtomiehet vaihtavat alalle jos heidät rekrytoidaan minipalkatta ns. yrittäjinä p-liputus-tehtäviin...provisioissa olisi Klondyke-tyyliset huikeat näkymät kun laskun saajan pitäisi osoittaa se aiheettomaksi...
Mikä muuten mahtaa olla tilanne lakiin kirjattujen ministerivaatimusten suhteen nykyään? Onko ne poistettu/muutettu/vaiettu vaiko vain unohdettu?
Eikös ennen - ainakin mukamas - ministeriksi päästäkseen pitänyt olla syntyperäinen Suomen kansalainen, rehellinen ja taitava???
Onko perustuslakia rikottu jatkuvasti???
Vai onko kenties tulkittava niin, että se on ja osoittaa taitavuutta kun onnistuu höynäyttämään - hämärillä tukieuroilla tai ilman - valtakirjoja tarpeeksi ja pääsee niillä 14 tolpan taakse Arkadianmäelle?
ehe "errare humanum est" ehe
CS:lle sen verran, että sopimusehtojen - ne ilmenevät "laputuspaikalle" pystytetyistä suurikokoisista ilmoituksista - mukaan sopimus on syntynyt, kun auto tai muu menopeli seistä jököttää pysäköintipaikalla. Se riittää sopimuksen syntymiseen.
Jos menopelin omistaja väittää, ettei hän ole ollut kuskina, hänen on no nyt, vaikkei tuo laki ole vielä voimassa, vakiintuneen todistustaakkanormiston mukaan esitettävä näyttöä, jonka perusteella väitettä voidaan pitää todennäköisenä.
Miksi tästä yksinkertaisesta asiasta pitää yrittää tehdä parkkiaktivistien ja joidenkin autoilijoidenkin toimesta niin helevetin vaikea?
"Jos menopelin omistaja väittää, ettei hän ole ollut kuskina, hänen on no nyt, vaikkei tuo laki ole vielä voimassa, vakiintuneen todistustaakkanormiston mukaan esitettävä näyttöä, jonka perusteella väitettä voidaan pitää todennäköisenä."
Mutta enkös minä juuri tämän ole tehnyt, olen osoittanut olleeni n.100km päässä paikasta jossa kyseinen sopimusrikkomus on tapahtunut.
Tottahan minä tiedän kuka autoani kyseisenä aikana on käyttänyt, mutta en ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuutta tehdä siitä selkoa valvontayhtiölle? Johan minä olen todistettavasti näyttänyt että en ole missään sopimussuhteessa kyseisen yhtiön kanssa.
Tätä voitaneen verrata siihen, että joku on allekirjoittanut sopimuksen. Jos toinen osapuoli vetoaa sopimukseen ja toinen osapuoli kiistää sen allekirjoittaneensa niin kummalla on todistustaakka?
Vaikea nähdä, että kiistävän osapuolen olisi todistettava, että ei ole allekirjoittanut sopimusta. Tällainen todistustaakan jakohan johtaisi aika kummallisiin lopputuloksiin oikeusprosesseissa. Kyllä kai edelleen sopimukseen vetoavan osapuolen pitäisi pystyä esittämään näyttöä vastaajan sopimuksentekotahdosta.
Yksi asia on edelleen jota en ole ihan ymmärtänyt KKO:n taannoisen parkkimaksuratkaisun pohjalta:
Voiko ravintola nyt laitta oveensa viestin:
"Häiritsevä käyttäytyminen kielletty, häiritsevästi käyttäytyvältä asiakkaalta peritään poistamismaksu 50 €, astumalla ravintolaan hyväksyt sopimuksen."
Tai kauppa:
"Myymälästä varastaminen kielletty. Kauppaehtojen vastaisesta omaisuuden haltuunottamisesta veloitetaan selvittelymaksu 50 €. Astumalla kauppaan/ottamalla haltuusi kaupan omaisuutta hyväksyt sopimuksen."
Olisivatko tällaiset "sopimukset" laillisia ja sitovia. Jos eivät, niin mikä niitten ero parkkisopimuksiin olisi?
Porvoolais-espoolaiselle: lausuin kantani jo edellisessä kommentissa!
Muutenkin toteaisin, että on tuskin kovin hedelmällistä "kiikuttaa" tänne näitä monenkirjavia erityistilanteita ja kaikenlaisia sepitelmiä siitä, millaisia lappuja joku voi kirjoitella mihinkin oviin ja ikkunoihin jne.
Olen oman periaatteellisen kantani asiassa sanonut. Jos joku on eri mieltä, niin eihän sille mitään voi. Jokainen epäilevä tuomas voi tietysti aikanaan viedä ko. todistustaakkakiistan kohdaltaan oikeuteen ja edetä halutessaan vaikkapa KKO:een asti.
Silloinhan se sitten taas nährään, kuka oli tässä(kin) asiassa oikeassa!
ave JV, capito - no!
Mutta ehkä poikkeus sitten jälleen tässäkin tapauksessa vahvistaa säännön. (lohdullista;)
Olen näet mielenkiinnolla ja välillä tiuhaankin seurannut hyvin kirjoitettua mukavasti huumoria hersyvää blogiasi.
Arvostan useimmat blogiisi kirjoittamasi tekstit erittäin korkealle ja olen usein ymmärtänyt tai ainakin luullut ymmärtävänäni kirjoittamasi oikeusperiaatteineen.
Mutta tällä kertaa en. Siksi osallistuin keskusteluun...
Tarkoitin tilannetta, jossa auto EI tosiasiallisesti ole jököttänyt millään yksityisellä sopimus-parkkialueella.
Mutta autonomistaja A:ta silti jostain syystä - vaikkapa esim riitaisan ja kostonhimoisen konttoristi ex-puolison toimesta -yritetään laskuttaa.
Miksi A olisi ainoa osapuoli mukamas-sopimus -tilanteessa esittämään faktoja pöytään mikäli vastapuoli on tyystin väärällä asialla laskuineen?
Tietysti jos laki niin sanoo että ko. vääryyttä voi tehdä niin sitten...
En ymmärrä miten väitetty sopimus olisi syntynyt jos A:n auto tosia-asiallisesti EI ole ollut ko. alueella.
Hämmästyttävää jos laskun lähettäjän ei tarvitsisi esittää valokuvaa eikä mitään muutakaan asiansa tueksi...ja pelottavaakin...mihin tämä vielä laajenee näiden päättäjien kääntäessä kaasukahvaa tätä menoa - tällä tarakalla en halua istua!!!
Olisi vain pakko maksaa tai yrittää (?) käräjöidä sopimuksesta jota ei ole edes koskaan syntynyt koska laskussa vain seisoo jostain selittämättömästä syystä aiheetta oman auton rekisteritunnus.
Muistelen että blogissasi on toistunut Olaus Petrin tuomarin ohje: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan!
Ilmeisesti minä ja jokunen muukin kokee oikeuden ja kohtuuden vahvasti eri tavoin kuin sinä tällä kertaa.
Siispä pyytämättä vielä kerran: jos yksityinen parkkifirma X lähettää vahingossa - esim. saatuaan tietokoneviruksen erään puoleen jäsenkortteja sylkevästä ohjelmistosta - vaikkapa 100 000 laskua sinne tänne rekisteritunnus-osoitetietojen perusteella...
...useat varmasti äkkäisivät että autonsa ei ole ollut siellä päinkään. Kykenevät vielä asian jollain tapaa todeksi osoittamaan ja saavat perutuksi ko. aiheettoman laskun.
Mutta entä he joita tässä ns. pakotetaan väärin kirjoitetulla laskulla mukamas sopimukseen ja maksutuomiolle?
Tästä saa sen käsityksen että laskuja voisi lähetellä ja vaatia niitä perittäväksi ns. laki puolellaan mutta niiden oikeutusta ei tarvitse osoittaa todeksi. Pelkkä kyltti ja väite laskun oikeellisuudesta riittää, kö?
Tänä luvattuna asiakaspalvelun aikana saatan jo kuulla Tallinnaan ulkoistetusta puhelinpalvelusta äänen: "tere, me täällä laskutuksessa emme tee virheitä ja kyllä teidän auto siellä varmasti on ollut vaikka meillä ei siitä fotograaffia tai videokuvaa tai muuta todistetta olekaan. Usokaa vaan emme kirjoita koskaan väärin rekisteritunnisteita. Rääkkikää mitä vaan mutta reknatkaa eurot meil..".
Ehkä esimerkit eivät ole hedelmällisiä, tuskin kuitenkaan pihlajanmarjaisia edes.
Oman mielipiteen toistaminen on varmasti tylsää mutta ei asia kovin kansantajuinen ole...
..ja ainakin keissi osoittaa että jatkossa olisi syytä entistä tarkemmin miettiä keitä sinne 14:n tolpan taakse valtuutetaan...
...nyt olisi upeata jos joku skuuppaisi ketkä näitä uusia rahanlyöntilaitokseen verrattavia sopimussakko-parkki -firmoja ovat perustaneet...mitkä puolueet lähipiireineen kenties löytyvät yllätys-yllätys taustalta?
Termit sopimus ja sopimusoikeus näköjään todistustaakkoinen ovat uudessa ulottuvuudessa - pitkälle on roomalais-germaaniselta -reitiltä näköjään päästy, kiitos eräille!
..cave lex et brax..
Vilkas mielikuvitus saattaa tietenkin tuottaa hetkessä monenlaisia sommitelmia salaliitoista, konttoristi A:sta, kostonhimoisista ex-puolisoista jne., mutta ne ovat todella harvinaisia. Eikä tällaisten lähinnä keksittyjen tilanteiden varaan todistustaakkanormeja tietenkään pidä rakentaa!!!
Käsittääkseni parkkifirman toimitsijat valokuvaavat kaikki ajoneuvot, joihin maksulappu ripustetaan, joten cs:n mainitsema asia ja epäily voidaan tarkistaa nopeasti firmassa, jos maksulapun saaja katsoo (tai muistelee), ettei hänen autonsa ollut lapussa mainittuna aikana siellä, missä sen väitetään pysäköidyn.
Reklamaatiosta ja siitä, miten se tulee tehdä on varmaankin ohjeet maksulapussa; en ole itse (vielä) sellaista saanut, koska en yleensä liiku autolla Hgissä enkä ainakaan joudu pysäköimään yksityiselle alueelle.
Pitää muuttaa maalle ja käydä Hgissä vain junalla (ravintolavaunussa mennen tullen istuskellen), jollei halua olla missään tekemisissä pääkaupunkiseudun "hämäräfirmojen" kanssa!
Korkein Oikeus avasi eräänlaisen Pandoran lippaan kun hyväksyi yksityisen parkkisakotuksen.
Varsinkin kun se edellytti että pysäköimällä teet ja hyväksyt sopimuksen siitä että sinut voidaan sakottaa.
Tähän voidaan ymmärtääkseni vastata samalla mitalla.
Oman autoon kiinnitetään tarra jossa ilmoitetaan seuraavasti:
Korkeimman Oikeuden periatteratkaisuun viitaten ilmoitetaan täten että maksukehotusten, tiedotteiden, mainosten, ja muiden lappujen kiinnittäminen ajoneuvon tuulilasinpyyhkijään, tai muaalle autoon on kielettyä. Lappujen poistosta veloitetaan siivousmaksu 60 €. Kiinnittämällä lapun hyväksyt ehdot.
Vai onko arvon herra professori löytänyt jonkun lainkohdan, joka estäisi tämän? Tai jonkun lainkohdan, joka estäisi tämän mielipiteen julkaisua?
Foree - Taas näitä iänikuisia ja typeriä höhö-höpö -juttuja!
Yksityisten kiinteistönomistajien ja valvontafirmojen toiminnan takana on laki ja oikeusjärjestys. Yksityinen parkkivalvonta perustuu tieliikennelakiin, katso TLL 28 §:n 2 momentti. Tämä lainkohdan nojalla yksityisten parkkifirmojen toiminta on oikeutettua ja laillista.
Fornen mainitsemien typerien lappujen kiinnittämisessä ei sen sijaan ole minkäänlaista järkeä eikä sille löydy laista minkäänlaista tukea.
Se, että keskustelu syntyy asiasta, johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmiset eivät pidä KKO:n ratkaisua tavallisen ihmisen oikeustajun mukaisena.
Miksi pysäköintifirmat tyytyvät määräämään 40e kokoisia maksuja sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Ei kai ole mitään estettä laittaa maksun suuruudeksi 100e, 400e, 1000e tai mikä muu tahansa summa. Kysymyshän on sopimuksen rikkomisesta.
M
"Ihmiset", mitkä ihmiset?
Ihmisiä on niin monenlaisia, kaikki eivät, onneksi, omaa parkkiaktivistien ajatusmaailmaa.
Jyrki Virolainen vastasi:
Yksityisten kiinteistönomistajien ja valvontafirmojen toiminnan takana on laki ja oikeusjärjestys. Yksityinen parkkivalvonta perustuu tieliikennelakiin, katso TLL 28 §:n 2 momentti. Tämä lainkohdan nojalla yksityisten parkkifirmojen toiminta on oikeutettua ja laillista.
Fornen mainitsemien typerien lappujen kiinnittämisessä ei sen sijaan ole minkäänlaista järkeä eikä sille löydy laista minkäänlaista tukea.
Minä vastaan:
Yllä mainitussa Tieliikkennelain kohdassa lukee:
"Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. (27.6.2003/621)"
Tässä ei mainita sanallakaan mitään kenenkään sakotusoikeudesta. Se että tähän vedoten pidetään yksityisten firmojen sakotusoikeutta laillisena on vaan jälleen yksi esimerkki juristien itselleen ottamasta lainsäädäntövallasta. Tällaisella juristien lainsäädäntövallalla ei minkäänlaista demokraattista perustaa. Voisi jopa ajatella että se on perustuslain vastainen.
Perustuslain 2 § 1 mom: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."
Valtiovalta jonka piiriin myös lainsäädäntö kuuluu osana, ei siis kuulu juristeille, eikä silloinkaan kun he kokoontuvat Korkeimman Oikeuden istuntoon. Mutta juristit ovat ottaneet itselleen tämän vallan.
Korkeimman Oikeuden päätöksellä meillä on siis nyt uusi lainsäädäntö, jonka mukaan sopimusta on mahdollista tehdä ilman että kumpikaan sopimuksen osapuoli allekirjoittaa mitään. Sopimuksen sisällöstä riippuen sitä voidaan katsoa syntyneeksi jos vaikka jompikumpi seisoo päällään. Allekirjoituksia ei tarvita.
Se että professori Virolainen haukkuu minua typeräksi on vaan hänen mahtipohtinen tapansa asettaa minua huonoon valoon. Se on hyvin yleinen tapa menetellä keskustelussa, jossa huomataan että omat perustelut ovat heikoilla tai kokonaan häviöllä. Tällä tavalla professori Virolainen vaan paljastaa oman järkeilynsä heikkouden. Joten kuka tässä loppujen lopuksi oikeastaan on typerä?
Kun olen kertonut miten tätä Korkeimman Oikeuden uutta lainsäädäntö voidaan käyttää professori Virolainen kirjoittaa: "Fornen mainitsemien typerien lappujen kiinnittämisessä ei sen sijaan ole minkäänlaista järkeä eikä sille löydy laista minkäänlaista tukea."
Ei laista tukea löydykään. Siis ei eduskunnan säätämästä. Tukea löytyy Korkeimman Oikeuden uudesta lainsäädännöstä. Juristien säätämästä.
Kun ei ymmärrä, niin ymmärrä!
Valvontamaksu ei ole sakko.
KKO:n päättely on siis mennyt kutakin näin:
- TLL 28.2 mukaan on oikeus määrätä pysäköinnistä omalla alueella
- Sopimus voi syntyä, jos sopimus ehdot ovat selkeästi esillä.
- Sopimuksen rikkomuksesta voi tulla seuraamus, kun se on ilmoitettu ehdoissa.
Ainoaksi ongelmaksi jää näyttö siitä kuka teki sopimuksen ja siihenkin oikeudella on hyvä periaate:
- auton haltija on elämänkokemuksen mukaan usein se sopija osapuoli ja jos ei ole niin hän osaa sen henkilön nimetä kenellä auto oli parkkeerausajankohtana
Minustakin tämä on hyvin selkeää ja toimii tilanteissa, joissa esim. auto on vain yhden henkilön hallussa. Todennäköisyys lainaukselle on siis pieni. Tilanteissa, joissa autolla on useampi käyttäjä asia voi olla (en tiedä miten oikeus käyttää elämänkokemusoppiaan käytänössä oikeudessa) toisin.
Tähän asti kaikki on ok. Mutta miten määritellään sopimusrikkomuksesta seuraavan maksun suuruus. Onko sille oikeudenkäytössä perustaa, luultavasti tapauksia on paljon. Nyt maksu on kätevästi 40 euroa, sama kuin yleensä parkkisakko. Voiko maksun suuruus poiketa tästä ylöspäin tai alaspäin. Onko tälläisissa sopimusrikkomustilanteissa mitään rajaa maksun suuruudelle, jos ne ovat selvästi ilmoitettu?
Ihan varmasti markkinoille tulee myös yrityksiä, jotka eivät tyydy siihen 40e maksuun vaan keksivät suurempia maksuja ensin 50e, sitten 70e ja lopulta tasan satanen. Auton renkalukot ja auton hinaukset varmaan tulevat viimeistään uuden lain myötä kuvioon. Maksut näistä operaatioista ovat tietysti isompia.
M
PS: Toi parkkiaktivisti on hauskatermi. On tässä elämässä muitakin aktiviteettäjä kuin rouskuttaa leukaansa parkkiasioista. Arvoisa blogisti on ilmeisesti sitten vapaa-ajallaan lakiaktivisti.
Virolainen esitti näkemyksensä todistustaakan kääntämisestä niin, että todistustaakan siirtäminen ajoneuvon omistajalle/haltijalle olisi perusteltavissa kokemusperäisellä todennäköisyydellä ja näyttömahdollisuudella.
Kyseisessä keississä käräjäoikeus oli kuitenkin eri mieltä:
Todistustaakan kääntäminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista sopimuksen ehtoa, että ajoneuvon omistajan tai haltijan tulisi valvontamaksuilta välttyäkseen näyttää, että joku toinen oli autoa kuljettanut. Tällainen ehto olisi kuluttajansuojalain vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuton ehto. Todistustaakan kääntäminen olisi muutoinkin kuluttajansuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kysymys ajoneuvon kuljettajasta oli ratkaistava normaalin todistustaakkasäännön perusteella. Sopimukseen vetoavan ParkComin oli siten näytettävä Mika S:n kuljettaneen autoa kanteessa väitettyinä aikoina.
Eli käräjäoikeus painotti näkemyksessään Kuluttajalainsäädäntöä, jota kuuluu noudattaa, kun kyseessä on yrityksen ja yksityishenkilön välinen sopimusasia.
Myöskään KKO ei todistustaakka-asiaan ottanut enää kantaa, sillä vastaaja oli jo alemmissa oikeusasteissa osoitettu kuljettaneen autoa.
Itseäni kiinnostaisikin nyt tietää, millaisissa kuluttajariita-asioissa Virolaisen mainitsemia todistustaakan kääntäviä perusteita on menestyksekkäästi käytetty.
Mikähän on se alue, jolla näiltä yksityisoikeudellisia parkkisakkoja sitten saa kirjoitella? Tieliikennelaissa määritellään kyllä tie, joka voi olla myös yksityinen tie tai jopa yksityinen alue, jota yleisesti käytetään tieliikenteeseen. Sen sijaan tieliikennelaissa ei määritellä sitä, mitä tarkoitetaan TLL 28 § 2 momentissa yksityisellä alueella. Voiko tuo yksityinen alue olla tie? Eli voiko tiellä määrätä näitä yksityisoikeudellisia valvontamaksuja, jos sattuu omistamaan tiepohjan?
Lähetä kommentti