319. Oikeuskansleri: Ydinvoimayhtiöiden puoluetuki ei tehnyt Matti Vanhasta esteelliseksi

Skylla vai Kharybdis?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään, että pääministeri Matti Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa viime keväänä.

Syynä jääviysepäilyyn oli Vanhasen johtaman Suomen Keskustan saama vajaan 8 000 euron puoluerahoitus Fennovoimalta ja TVO:lta, joille hallitus esitti ydinvoimalupia. Matti Vanhanen oli mukana hallituksen istunnossa esittämässä ydinvoimalupaa kyseisille yhtiöille. HS:n mukaan Fennovoima rahoitti keskustan toimintaa vuonna 2009 4 880 eurolla ja TVO 2 930 eurolla.

Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jaakko Jonkalta. Kyse on siitä, tekikö keskustan ydinvoimayhtiöiltä saama tuki keskustan puoluehallituksen jäsenistä jäävejä päätöksenteossa. Matti Vanhanen oli myös keskustan puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen.

Oikeuskansleri Jonkka katsoi keskustalta saamansa aineiston perusteella, etteivät puoluehallituksen jäsenet olleet esteellisiä. Tähän tulkintaan nojautuen Matti Vanhanen oli hallituksen istunnossa päättämässä ydinvoimalupien myöntämisestä puoluetta tukeneille luvanhakijoille.

Oikeuskansleri Jonkka kertoi eilen, että esteellisyys on aina "tapauskohtaista", koska emme voi tietää, minkälaisia kytköksiä kenelläkin on. Laki lähtee siitä, että ministeri ilmoittaa itse esteellisyydestään.

Oikeuskanslerin eilen antaman päätöksen mukaan Matti Vanhanen oli sitä vastoin esteellinen päättämään valtioneuvostossa Raha-automaattiyhdistyksen tukien jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhanen oli toiminut parin vuosikymmenen ajan Nuorisosäätiön hallituksessa sekä saanut säätiöltä yli 23 000 euroa vaalirahaa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa.

-----

Eräs toimittaja tiedusteli minulta varhain tänä aamuna (noin klo 10), mitä eroa näillä kahdella tapauksella eli Nuorisosäätiön avustuspäätöksellä ja ydinvoimalan lupa-asialla oikeastaan on? Toisessa tapauksessa oikeuskansleri katsoi esteellisyyden syntyneen, toisessa sen sijaan ei.

Hyvä kysymys, joka oli tullut myös minun mieleeni. Sanoin toimittajalle, että mistäpä minä tuon tietäisin ja kehotin häntä kysymään asiaa oikeuskanslerilta itseltään. Toimittajan mukaan oikeuskanslerin kännykkä ei kuitenkaan näin lauantaina vastaa; tämä on sinänsä hyvin ymmärrettävä asia. Professorirukan sitä vastoin pitää yrittää vastata olipa päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa.

Arvelin, että syynä näiden kahden tapausten välillä olisi siinä, että toisessa tapauksessa eli Nuorisosäätiön tapauksessa Matti Vanhanen oli ollut edunsaajana itse - toki jonkin tai joidenkin tukiyhdistystensä välityksellä (millä sinänsä ei ole merkitystä) - kun taas toisessa eli ydinvoimayhtiöiden tukitapauksessa tukea ei ollut annettu Matti Vanhaselle vaan yksinomaan hänen johtamalleen puolueelle. Toisessa tapauksessa oli annettu vaalitukea poliitikolle, toisessa "vain" puoluetukea.

Mutta onko mainittu ero loppujen lopuksi kovinkaan merkittävää luokkaa? Lähtökohta on se, että esteellisyys syntyy, jos on olemassa jokin sellainen ulkoinen seikka, jonka johdosta virkamiehen tai ministerin puolueettomuuden voidaan epäillä vaarantuvan. Kyse on niin sanotusta puolueettomuuden objektiivisesta testistä eli siitä, miltä asia näyttää ja millainen vaikutelma syntyy, kun sitä tarkastellaan ulkoapäin. Jos syntyy perusteltu vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta, on virkamies/ministeri esteellinen, vaikka hän olisi itse asiassa toiminut kuinka objektiivisesti tahansa. - Tämä juuri on unohdettu Matti Vanhasen Nuorisäätiö-tapauksessa, kun on väitetty, että kyse on vain mitättömästä muoto- tai pikkuseikasta; Matilla oli hallituksessa vain yksi ääni; Matin "käytävälle hyppäämisellä" ei olisi ollut mitään vaikutusta jne. jne.

Punninnassa - tämähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan lempitermejä - pitäisi ottaa huomioon, että Fennovoimalla ja TVO:lla oli todella merkittävä intressi asiassa. Kyseessä oli kova kisa, jossa oli kolme hakijaa eikä tietoa ollut siitä, tultaisiinko lupa myöntämään yhdelle tai kahdelle hakijalle vai myönnetäänkö lupia ollenkaan.

Suomen Keskusta puolestaan on johtava hallituspuolue ja pääministeripuolue ja, yllätys yllätys, myös ydinvoimala-asian valtioneuvostossa esittellyt ministeri eli Mauri Pekkarinen tulee, kuten me kaikki erinomaisen hyvin tiedämme, myös keskustasta. Voidaan sanoa, että Suomen Keskustalla oli hallituksessa ratkaiseva rooli ydinvoimalupa-asiaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä.

Jos myös nämä seikat otetaan huomioon, kuten pitäisi, tullaan ydinvoimalupa-asian esteellisyyskysymyksessä hyvin lähelle Nuorisosäätiön tukiasiaa ja siinä oikeuskanslerin omaksumaa kantaa. Vaikka tapaukset eivät ole identtisiä, ovat ne kuitenkin esteellisyyskysymyksen osalta hyvin lähellä toisiaan.

Mahdollisesti oikeuskanslerin kantaan vaikutti se, että jos hän olisi katsonut Vanhasen esteelliseksi ydinvoimala-asiassa, olisi ratkaisusta tullut ennakkopäätös, johon olisi jatkossa vedottu. Lisäksi menneisyydestä olisi alettu kaivaa esiin vastaavanlaisia tapauksia, joissa vaali- tai puoluetukea oli annettu puolueille, joiden ministerit olivat osallistuneet tai tulisivat osallistumaan tukea antaneiden yritysten asioita koskevaan päätöksentekoon hallituksessa.

---

Minusta ei olisi ollut väärin, jos oikeuskansleri olisi katsonut pääministerin esteelliseksi myös ydinvoimalalupa-asiassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joka tapauksessa kansalaisille nyt selityksen velkaa. Mitä asiallista eroa näillä kahdella tapauksella oikein on? Oikeuskanslerin on julkistettava ydinvoimala-asiassa Matti Vanhaselle antamansa neuvon tai kannanoton perusteet ja kirjalliset perustelut. Muuten tapausten välinen ero ja niiden erilainen käsittely ja lopputulos jää askarruttamaan ihmisten mieliä epäluuloja herättävällä tavalla.

Oikeuskanslerilla näyttäisi olevan hieman omituinen kaksoisrooli. Hän on paitsi ylin laillisuusvalvoja, joka valvoo virkamiesten ja ministereiden virkatoimien laillisuutta, myös eräänlainen kruununjuristi, jonka velvollisuuksiin kuuluu konsultoida ministereitä ja ministeriöiden virkamiehiä ja vastata näiden laillista menettelyä koskeviin tiedusteluihin. Ydinvoimala-asiassa Jonkka on toiminut neuvonantajan roolissa, Nuorisosäätiön asiassa sen sijaan laillisuusvalvojana roolissa.

Ovatko nämä oikeuskanslerin kaksi roolia keskenään ristiriidassa ja pitäisikö oikeuskanslerista tehdä pelkästään edellä mainittu kruununjuristi? Meillähän on toinen ylin laillisuusvalvoja eli eduskunnan oikeusasiamies. Lähes kaikissa muissa maissa tullaan toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla (ombudsman).

---

Mitä päätelmiä voidaan tehdä siitä, että Matti Vanhanen halusi selvittää mahdollisen esteellisyytensä ydinvoimala-asiassa? Onko tämä indisio siitä, että Vanhanen olisi selvittänyt esteellisyytensä/esteettömyytensä myös Nuorisäätiön rahanjakoasiassa Jonkan edeltäjän eli oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa, kuten Vanhanen on kertonut? Vai onko kyse vain siitä, että Vanhanen kyllä hoksasi esteellisyyskysymyksen merkityksen, mutta ei silti halunnut jäävätä itseään Nuorisosäätiön asiassa?

Matti Vanhanen on ihmetellyt, miten oikeuskanslerin päätös ydinvoima-asiaa koskevasta jääviyskysymyksestä tuli oikeuskanslerilta hyvin nopeasti, mutta Nuorisosäätiötä koskevaa esteellisyyttä oikeuskansleri tutki melkein vuoden päivät. Hyvä kysymys, sillä tätähän me olemme kaikki oikein porukalla ihmettelleet!

Ydinvoima-asiaa koskeva päätös ei voinut jäädä odottamaan oikeuskanslerin pitkää pohdintaa. Nuorisosäätiöasiassa taas Vanhasen esteellisyyskysymys kytkeytyi Jonka mukaan "ainakin rakenteellisesti" - mitä tämä sitten tarkoittaneekin - vireillä olleeseen poliisitutkintaan, vaikka Vanhasen esteellisyyttä siinä ei tutkittukaan. Oikeuskansleri seurasi poliisitutkintaa ja ilmeisesti myös kuuli poliisia harkitessaan Vanhas-päätöstä Nuorisosäätiöstä. Jonkan päätös on kuitenkin poliisitutkinnan osalta salamyhkäinen, sillä päätöksessä ei sanota itse asiassa mitään siitä, mitä tutkinnassa olisi ilmennyt ja miten Vanhas-tapaus on liittynyt Nuorisäätiön vaalitukia koskevaan poliisitutkintaan.

Matti Vanhanen saa kuitenkin olla oikeuskanslerille ikuisesti kiitollinen siitä, että kansleri julkisti ratkaisunsa Nuorisosäätiöstä vasta nyt, kun Vanhanen oli jo luopunut pääministerin ja puoluejohtajan tehtävistä ja jättänyt tosiasiallisesti myös kansanedustajan paikkansa. Jos Jonkka olisi ollut ratkaisussaan ripeämpi, olisi Matti Vanhanen aivan ilmeisesti joutunut luopumaan pääministerintehtävistään jo viime joulukuussa. (Tämä tietenkin edellyttäen, että Jonkka olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin nytkin). Tästä olisi seurannut jonkinlainen poliittinen kalabaliikki ja mahdollisesti maassa olisi jouduttu toimittamaan kevättalvella ennenaikaiset eduskuntavaalit. Myös hallituspuolueet saavat olla kiitollisia Jonkalle aikataulukysymyksen osalta. Jaakko Jonkka ei ilmeisesti halunnut saada itselleen mainetta "istuvan pääministerin kaatajana."

Jonkka siis päätti hautoa kanteluasia mahdollisimman pitkään. Varmaan päätös oli hänellä asiallisesti valmiina jo paljon aikaisemmin, mutta hän ei vaan tohtinut antaa sitä ulos sinä aikana, jolloin Vanhanen vielä oli pääministerinä. Päätöstään Jonkka ei antanut vielä kesäkuussakaan sen jälkeen, kun Vanhanen oli astunut syrjään pääministerin pallilta, sillä silloinhan olisi heti sanottu, että Jonkka odotti vain Vanhasen luopumista. Muodollisen syyn päätöksen viivyttelyyn antoi Nuorisosäätiöasiaa koskeva esitutkinta, jota Jonkka sanoi seuranneensa. Poliisi puolestaan on kertonut odotelleensa oikeuskanslerin päätöstä - melkoista pallottelua siis kuumalla perunalla!

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi halunnut, että Jonkka olisi hautonut päätöstään vieläkin kauemmin. Helsingin Sanomien haastattelussa 17.9. Sasi nimittäin sanoi, että "tämä tulee nyt aika varhaisessa vaiheessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi." Todella hämmästyttävää!

Toissapäiväisellä päätöksellään oikeuskansleri siirsi asian jatkoselvittelyn eli jääviyskysymyksen rikosoikeudellisen selvittämisen poliitikoille eli eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Jonkka jäädytti selvitysaineiston julkistamisen ja sysäsi perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi myös kysymyksen Matti Vanhasen hänelle antaman kahden lausunnon/selityksen ja siihen liittyvän aineiston julkistamisesta. Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi olisi kyllä korkea aika ryhtyä käsittelemään asiaa julkisesti.

Kimmo Sasi ja monet ns. oikeusoppineet ovat julistaneet, että niin tai näin, oikeuskanslerin päätös merkitsee joka tapauksessa tiettyä käännekohtaa tai kulminaatiopistettä suomalaisen poliittisen kulttuurin historiassa läpinäkyvyyden lisääntymisen muodossa jne. - vai mitä ne hienot termit nyt ovatkaan. Tätähän meillä on toitotettu vähän väliä jo aiemminkin, mutta yhä vain kaikenlaisia mustia aukkoja tuntuu löytyvän eikä mitään vapaehtoista avautumista tai kulttuurin muutosta tunnu tapahtuvan tapahdu vapaaehtoisesti vaan vasta ulkoisen pakon sanelemana.

----

Pääministeri Mari Kiviniemi julisti kesäkuussa puheenjohtajaksi tultuaan, että keskustassa ja koko maassa alkaa nyt uudenlaisen avoimen poliittisen kulttuurin aikakausi. Näin periaatteessa, mutta käytännössä Kiviniemi edustaa aivan entisenlaista keskustalaista asioita peittelemään pyrkivää poliittista kulttuuria. Kiviniemi on sanonut, ettei hän aio tarkentaa viime eduskuntavaalien jälkeen antamaansa vaalirahailmoitusta, koska se oli tuolloin voimassa olleen lain mukainen. Kiviniemen ilmoituksen todenperäisyys on kuitenkin herättänyt julkisuudessa epäilyjä.

Minusta ministeriksi valittavien kansanedustajien tulisi avata vaalikassansa kokonaan ja ilmoittaa sentilleen kaikki saamansa tuet ja avustukset, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jos tämä edellyttää lain muutosta, niin sellainen muutos tulisi tehdä kiireellisesti. Ehdokkaiden vaaliavustuksille olisi tullut uudessa laissa säätää tietty katto ja yritysten vaalituet olisi pitänyt kieltää kokonaan; näinhän on asian laita esimerkiksi Ruotsissa.