Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi tänään 28.9. Suomelle langettavan tuomion epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä seksuaalirikosasiassa
EIT katsoi tuomiossaan, että sille valittaneen rikosasian vastaajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu, kun hänelle ei ollut varattu tilaisuutta esittää kysymyksiä asianomistajana olleelle lapselle. Mies tuomittiin 4-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ainoa todiste oli lapsen videoitu kertomus.
Kysymys on ensimmäisestä esitutkintalain uudistuksen jälkeen (v. 2003) annetusta tuomiosta Suomelle tämäntyyppisessä asiassa. EIT kiinitti tuomiossaan erityisesti huomiota siihen, että asiassa oli toimittu selvien lain säännösten vastaisesti, kun epäillylle ei ollut varattu tilaisuutta esittää lapselle esitutkinnassa kysymyksiä, eikä se myöhemmin enää lääkärin arvion mukaan ollut mahdollista. Suomen valtion velvoitettiin suorittaman valittajalle erinäisiä korvauksia yhteensä noin 10 000 euroa.
Asianomistajan kuulustelun videoinnista, ks. ETL 39 a § (645/2003). Mainitun säännöksen mukaan rikoksesta epäillylle on varattava tilaisuus esittää esitutkinnassa kysymyksiä kuulusteltavalle, jonka kertomus on videoitu. Pykälässä on määräyksiä siitä, kuka voi esittää ko. tilanteessa puolustuksen kysymyksiä asianomistajalle ja miten tämä tapahtuu.
On kovin outoa, että suomalaiset tuomioistuimet eivät huolehdi siitä, että epäillyn oikeuksia koskevia säännöksiä noudatetaan. Nyt siis EIT joutuu valvomaan, ei vain EIS:n säännösten noudattamisesta, vaan Suomea koskevissa tapauksissa myös siitä, että Suomen viranomaiset ja tuomioistuimet noudattavat omia kansallisia säädöksiään.
EIT:n tänään julkistaman tuomion perusteluista ilmenee, että A.S. haki hovioikeuden tuomion jälkeen KKO:lta valituslupaa. Mutta mitä teki KKO: se hylkäsi 11.5.2007 valituslupahakemuksen; minkäänlaisia perusteluja ei mainittu.
Valituslupa olisi tullut tietenkin myöntää, sillä rasittihan alempien oikeuksien tuomioita sellainen selkeä oikeudenkäyntivirhe, joka muodostaa lainvoimaisen tuomion kanteluperusteen. Tämä taas mainitaan laissa (OK 30:3.1) yhtenä nimenomaisena valitusluvan myöntämisperusteena.
Koko EIT-prosessi ja Suomelle tullut langettava tuomio olisi siis voitu välttää, jos KKO olisi myöntänyt A.S:lle valitusluvan ja todennut tuomiossaan kyseisen vakavan oikeudenkäyntivirheen.
Perin kiusallista Suomelle. Suomi ei voi todellakaan ylpeillä olevansa mikään eturivin oikeusvaltio! Näinhän nykytilannetta luonnehti entinen hovioikeuden presidentti Erkki Rintala Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessaan 6.8.2010.
Suomen tuomioistuimet rikkoivat po. tapauksessa yhtä keskeistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin elementtiä eli asianosaisen kuulemisperiaatetta. Näin siitä huolimatta, että asiasta on säännös myös perustuslaissa (PL 21.2 §).
EIT:n tuomio kokonaisuudessaan (englanniksi): A.S. v. Finland (application no. 40156/07) löytyy tästä.
13 kommenttia:
Kasvain, sanoi kasvain ja se kasvoi vain!
Jacob Söderman miltei kirosi tilannetta, että meille (Suomelle) on tullut niin paljon langettavia ratkaisuja EIT:ltä ja hän totesi eduskunnassa pitämässään puheenvuorossa, että meillä pitäisi olla paremmat juristit vastaamassa EIT:n huomioihin. Niinpä. Jos olis ollu vaikka Söderman UM:n vastaajana, niin homma ois hoidettuna himaan!
Ei tuo tuomio paljoa varmaan tuota hemmoa kuitenkaan lämmitä. Sillähän on edelleen rikosrekisteri lapsenraiskauksesta.
Ihan OK kommentti - mutta ei tämä nyt todellakaan ollut ensimmäinen Suomen vastaavassa asiassa EIT:ltä saama langettava tuomio. Ks. nyt annetun tuomion kohta 67, jossa on lueteltu neljä aikaisempaa vastaavaa (W., A.H., A.L. ja D.) Eli menee vielä huonommin kuin blogisti kirjoittaa.
Olennaisinta EIT:n tapauksessa taisi olla, että vastaaja ei saanut kuulustella syyttäjän todistajaa eli esittää tälle kysymyksiä. Kyllä Suomen huipullakin osataan:
Tuoreessa jutussa henkilö tuomittiin pahoinpitelystä lääkärintodistuksen perusteella. Lääkäri kun oli kirjannut asianomistajan vammojen lisäksi myös "teonkuvauksen". Se oli rikosvastuun toteuttamisen kulmakivi, sillä läheisasianomistaja kieltätyi todistamasta eikä hänen esitutkintakertomustaan saanut lukea. Lääkärintodistuksen hankkimiseen annetun suostumuksen peruuttaminen sen sijaan ei enää ollut asianomistajan kompetenssissa.
Tuomiossa teonkuvaus on lähes sanasta sanaa kopiotu lääkärintodistuksesta. Kyllä lääkärin uskottavuus on kovaa luokkaa kuulopuhetodistelussakin.
Ainoa huono puoli tietysti on, että vastaajalla ei ollut missään vaiheessa mahdollisuutta esittää asianomistajalle kysymyksiä, kuten syytetyn vähimmäisoikeudet edellyttäisivät?
En sanonut, että tapaus olisi ollut ylipäätään ensimmäinen Suomen tästä asiasta saama langettava tuomio, vaan sanoin, että tuomio on ensimmäinen joka on annettu ETL:n vuonna 2003 tapahtuneen muuttamisen jälkeen. Toisin sanoen ETL:n muutos oli voimassa jo silloin, kun suomalaiset tuomioistuimet ratkaisivat asian.
Syytetyn oikeudessa kuulustella syyttäjän todistajaa/asianomistajaa on pohjimmaltaan tai laajasti ottaen kyse asianosaisen kuulemisperiaatteen toteuttamisesta.
Suomen valtio vetosi EIT:ssa KKO:n ratkaisuun 2006:107, jonka otsikko kuuluu näin:
Kehitykseltään viivästyneen 9-vuotiaan lapsen oli epäilty joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Lapsenesitutkinnassa antamat kertomukset oli tallennettu videotallenteelle, mutta rikoksesta epäillylle ei ollut varattu tilaisuutta esittää lapselle kysymyksiä eikä lasta voitu kuulla henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Kysymys siitä, saiko videotallennetta käyttää todisteena tuomioistuimessa.
KKO äänestyksen jälkeen (3-2) katsoi, että videotallennetta saatiin hyödyntää todisteena myös KKO.ssa; tallennetta oli jo hyödynnetty Syytetylle varattiin KKO:ssa kuitenkin KKO:n suullisessa käsittelyssä tilaisuus esittää käsityksensä videotallenteen todistusarvosta jutussa. KKO perusteli kantaansa mm. sillä, että syytetyllä oli esitutkinnassa määrätty avustaja, joka olisi voinut vielä esitutkinnan jälkeen ja ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä vaatia lisätutkintaa, jossa hänellä olisi ollut oikeus esittää kysymyksiä lapselle.
Ratkaisussa KKO 2008:68 selostetussa tapauksessa hovioikeuden langettava tuomio lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa ratkaisussa oli perustunut pääasiassa lapsen psykologille kertomaan, josta oli esitetty todisteena ainoastaan psykologin todistajana antama kertomus Lapsen ja psykologin keskusteluja ei ollut tallennettu eikä syytetyllä ollut mahdollisuutta esittää lapselle kysymyksiä. KKO katsoi, ettei syyksilukemista voitu perustaa pääasiassa psykologin kertomukseen. KUn muukaan näyttö ei ollut riittävä syyksilukemiseen, syyte hylättiin (ään.3-2).
Ratkaisussa KKO 2008.84 korkein oikeus katsoi, että 15 vuotta täyttäneen lapsen osalta videolle tallennettua kertomusta ei saatu ottaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa todisteeksi ja tätä olisi tullut kuulla henkilökohtaisesti oikeudessa. Sen sijaan alle 15-vuotiaan lapsen videolle tallennettu kertomus saatiin ottaa todisteena huomioon ja hänen kuulemisestaan henkilökohtaisesti voitiin kieltäytyä. - Seksuaalinen hyväksikäyttö oli molempien osalta tapahtunut heidän ollessaan alle 15-vuotiaita.
EIT ei näytä perusteluissaan ottaneen nimenomaisesti kantaa edellä mainittuihin KKO:n ratkaisuihin, mutta epäselvyyttä ei näyttäisi olevan siitä, että KKO:n ratkaisu 2006:107 on ristiriidassa nyt annetun EIT:n ratkaisun kanssa.
HUOM! Myös nyt EIT:ssä ratkaistu tapaus A.S. v. Finland oli "tyrkyllä" KKO:n käsittelyyn, mutta mitä teki KKO 11.5.2007:
KKO hylkäsi A.S:n valituslupahakemuksen! Näin tehtiin totuttuun tapaan ilman minkäänlaisia perusteluja.
Valituslupa evättiin, vaikka alempien oikeuksien ratkaisuja rasittaa selvä menettelyvirhe, jonka perusteella lainvoimainen tuomio voidaan poistaa. Kantelu- tai purkuperuste taas mainitaan yhtenä valitusluvan myöntämisen perusteena.
Niin, tämäkin tapaus osaltaan todistaa, ettei Suomi ole todellakaan mikään "eturivin oikeusvaltio."
Kyllä EIS ja yksilövalitusoikeus EIT:lle ovat Suomessa pienen kansalaisen oikeusturvan parhaat takeet. Aina alkaa hikeä pukata, kun julkisuudessa nousee esiin yksilövalitusoikeuden poistaminen. Se olisi taas askel kohti tuomarien harjoittamaa mielivaltaa.
Erkin mainitsema Södermanin kommentti "paremmista lakimiehistä vastaajaksi EIT:lle" on hauska. Itselläni on asia EIT:ssä vireillä. Valtio on asiassaan väärässä, mutta se yrittää hyvin halpamaisella juridiikalla vakuuttaa toimineensa oikein. Koen Suomen valtion prosessaavan kansalaistaan (minua) vastaan epäreilusti ja jopa tahallaan vääristelevän suomalaisia normeja ja niiden tulkintaa (halpamaista advoseeraamista).
Uskon kuitenkin pärjääväni asiassa. Päätöksen tultua teen asiasta julkisen ja yritän vielä jollain tapaa saada Suomen puolesta asiaa hoiteneet virkamiehet vastuuseen tekemisistään.
Esitutkintalaki on rikospuolen konstaapelien perustyökalu.
Blogin esimerkeissä näkyy, minkä verran poliisissa lain noudattamisesta tällä kohdin piitataan ja/tai miten huonosti rikospuolen keskeisin työkalu tunnetaan.
Esimerkeissä näkyy paljolti myös se, miksi ei piitata; korkeinta oikeutta myöten (ei valituslupaa -päätökset) läpi koko kotimaisen oikeudenkäytön portaikon lainvastaiset esitutkintamenettelyt hyväksytään rikosprosessin pohjatöiksi.
Puistattavaa.
Kansallisen oikeuskäytäntömme mukaan poliisin ei siis tarvitse noudattaa esitutkintalakia sen suorimmin perustuslakiin pohjaavilta osiltaankaan.
Vasta EIT älähtää.
Tämä ei koske vain lapsen kuulemisen menettelyjä rikoprosessin osallisena, vaan muitakin laajasti käytettyjä esitutkintalakia rikkovia toimia esimerkiksi virkaveljien rikosten vedätyksessä, "petaamisessa" syyttäjän sjp-ratkaisujen pohjaksi.
Lapsen kuuleminen rikosprosessin osallisena, siis joko todistajana tai asianomistajana, on tarkkaan säädelty, tästä on ministeriön yksityiskohtaiset ohjeet poliisille ja syyttäjille esitutkinnasta viime kädessä vastaavina, ja laadukasta ja samalla tavallisille konstaapeleille riittävän kansantajuista kirjallisuutta esimerkiksi valtiosyyttäjä OTT Päivi Hirvelältä.
Kun poliisi sössii lapsen kuulemisen, vahinko oikeudenmukaisen oikeusprosessin edellytyksille on korjaamaton, kuten yhdessä blogin esimerkeistäkin (lääkärin kielto) näkyy.
Erikseen vaadittaessakaan lapsen kuuleminen uudelleen edellisen kerran virheitä korjaavana menettelynä ei yleensä koskaan ole mahdollista
1.)lasta liikaa vahingoittamatta ja 2.)lapsen muistikuvien muuntumisen aiemmissa prosessivaiheissa ja ajan kuluessa tuottaman epävarmuuden takia.
Tässä eräs äärimmäinen esimerkki käräjätuomarin menettelyssä estää oikeudenkäynnin toisen osapuolen kuulustelemasta todistajaa;
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/
Itse törmäsin äskettäin poliisirikosjuttuun, jossa syyttäjä oli toiminut tutkinnanjohtajana. Asinosaisen, joka esitutkinnassa varasi itselleen mahdollisuuden loppulausunnon antamiseen, käskettiin antaa loppulausuntonsa syyteharkintaa suorittavalle syyttäjälle [sic].
Esitutkintalaki antaa asianosaiselle mahdollisuuden antaa loppulausunto esitutkinnassa. Missään ei puhuta syyteharkinnassa annettavasta loppulausunnosta.
Vaasan hovioikeuden ex. presedentti Erkki Rintala kokeneena ja pitkäaikaisena ylemmän oikeusasteen toteuttajana kirjoittaa aiheesta Helsinginsanomissa seuraavaa suomalaisesta "oikeusvaltiosta".
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomea+ei+voi+sanoa+eturivin+oikeusvaltioksi/1135259124654
Lähetä kommentti