keskiviikko 26. elokuuta 2015

966. Pekingin keihäskisa: 1) Yego, 2) Abdelrahman, 3) Pitkämäki

                                        Julius Yego MM-kultaa tuloksella 92,72

1. MM-kisojen keihäänheitossa kulta ja hopea menivät Afrikkaan. Voittoon heitti Kenian Julius Yego hirmutuloksella 92.72 ja hopeaa sai Egyptin Ihab Abdelrahman, joka heitti komeasti  88,99. 

2. Suomalaiset pärjäsivät hyvin, sillä Tero Pitkämki sai pronssia tuloksella  87,64 ja Antti Ruuskanen oli viides heitettyään 87.12. Suomalaisten väliin kiilasi Saksan Thomas Röhrl 87, 41. Ruuskanen heitti nivusvaivaisena.

3. Suomalainen Petteri Piironen toimii sekä Yegon että Abdelrahmanin valmentajana. Kisan jälkeen Yego ylisti Piirosen panosta vuolaasti. Kulta- ja hopeamitalimies ovat  valmentautuneet moneen otteeseen Kuortaneen urheiluopistolla ja myös kilpailleet Suomessa usein. Yegon tulos on nykyisellä keihäsmallilla heitettynä kaikkien aikojen kolmanneksi paras, häntä paremmin ovat heittäneet vain Jan Zelezny ja Aki Parviainen. 

4. Zeleznyn ME on todella hurja, hiukan yli 98 metriä; hän on heittänyt kaikkiaan seitsemässä kilpailuissa Yegon tämänpäiväistä tulosta pidemmälle. Aki Parviaisen SE on 93 m ja risat ja tuon tuloksen Parviainen heitti 90-luvun lopulla. Parviainen voitti MM-kultaa 1998 Sevillassa  ja sai vuoden 2001 MM-kisoissa  Edmontonissa hopeaa.

5. Pekingin pronssi on Tero Pitkämäelle jo seitsemäs arvokisamitali. Niistä yksi on kultainen ja vuodelta 2007, jolloin Pitkämäki voitti Osakan MM-kisat. Voidaan ehkä sanoa, että "vain" yksi kultainen, mutta toisaalta Tero on joutunut kilpailemaan todella kovia keihäsmiehiä vastaan, joista ykkönen on Andreas Thorkildsen, joka on voittanut kaksi olympiakultaa ja kaksi maailmanmestaruutta. 

6. Tero Pitkämäki kolkuttelee tämäkin vuonna 90 metrin rajaa, mutta tuon rajapykin hän on saavuttanut urallaan vain kaksi kertaa eli vuosina 2007 ja 2008; edellisestä ysikymppisestä on siis jo seitsemän vuotta. Hän on jo heittäjäksi melko iäkäs eli 32-vuotias. Pekingin MM-kisojen loppukilpailuissa oli vain kolme yli kolmekymppistä heittäjää: Pitkämäki, Antti Ruuskanen (31) ja tsekki Vitezlav Vesely (31).

7. Julius Yego on heittäjäksi melko lyhyt "patukka", mutta siitä huolimatta keppi lähtee vinhalla vauhdilla Juliuksen kädestä ja, mikä tärkeitntä, Yegon usein ajoitus pelaa hyvin ja keihäs lähtee riittävän korkealle. Antti Ruuskasen ikuinen riesana sen sijaan on liian matala heitto, joka kantaa melko harvoin todella pitkälle, vaikka heitossa on paljon "tautia takana". Julius Yego on vasta 26-vuotias ja hän voi olla ensi vuonna Rion olympiaikisoissa erittäin vaikeasti voitettava kaveri. Yego jätti Pekingissä kaksi heittoa väliin, mutta heitti viimeisellä yrityksellään puoli huolimattomasti n. 91 metriä, mutta astui heittonsa yli. Voi vain kuvitella, millaiset kultajuhlat Nairobissa ja koko Keniassa Yegon voiton kunniaksi tullaan järjestämään.

8. Naisten seiväshypyssä kultaa voitti Kuuban Yarisley Silva tuloksella 490, hopeaa ja pronssia saavuttaneet kilpailijat Brasiliasta ja Kreikasta hyppäsivät kumpikin 480.  Minna Nikkanen hyppäsi aivan tyydyttävästi sijoittuen SE:tä sivuavalla tuloksella 460 kymmenenneksi. Hänen taakseen jäi neljä hypääjää. Nikkanen valitteli kilpailun jälkeen, että yrittäessään korkeutta 470 hän otti käyttöönsä uuden jäykän seipään, jolla hän ei ole aikaisemmin hypännyt. Tätä voidaan kyllä hyvällä syyllä ihmetellä, sillä korkeuden 460 Minna ylitti niin puhtaasti, että sillä olisi voinut myös korkeus 470 ylittyä. Seipään vaihto ei siten voida pitää perusteltuna  asiana varsinkaan, jos Nikkanen ei ole noin jäykällä seipäällä aiemmin hypännyt.

9. Suomalaisilta tv-selostajita meni tänään "ohi" mm. se, että Minna Nikkanen ei ollut Pekingin kisassa paras pohjoismainen hyppääjä. Ruotsin Angelica Bengtsson sijoittui nimittäin jaetulle neljännelle sijalle hypättyään 470. Tämä tulos on uusi Ruotsin ja samalla Pohjoismaiden ennätys. 
                     Petteri Piironen, Suomi, Yegon ja Abdelrahmanin valmentaja

maanantai 24. elokuuta 2015

965. Pekingin kisat jatkuvat

1.Tänään heitettiin keihäänheiton karsinta. Suomalalaisista Ari Mannio karsiutui loppukilpailusta heitettyään vain 80,19, jolla tuloksella oli neljästoista. Mannio ohi mei mm. kaksi virolaista keihäsmiestä, Risto Mätäs ja Tanel Laanmäe. Mannio heitti totuttuun tapaansa lyhyellä vauhdilla ja löysästi, joten hänen jäämisensä loppukilpailun ulkopuolelle ei ollut ainakaan minulle mikään yllätys.

2. Mutta eipä ollut paljon hurraamista myöskään Antti Ruuskasen ja Tero Pitkämäen heitoissa. Ruuskanen sai tyytyä tulokseen 82,20, eli hän ei ylittänyt 83 metrin karsintarajaa; hän oli karsinnan yhdeksäs. Pitkämäki sai sentään toisella heitollaan kepin lentämään niukasti yli karsintarajan, tulos 83,43. Hän oli karsinnan viidenneksi paras.

3. Pitkämäki valitteli karsinnan jälkeen nuutunutta oloaan ja jalkojensa velttoutta. Ihmekös tuo, sillä koko Suomen kisajoukkue lähti, valmentajineen päivineen, kaksi viikkoa sitten eli heti Kalevan Kisojen jälkeen Hongkongin "viimeistelyleirille". Kaksi viikkoa kuumissa olosuhteissa Hongkongissa ja Pekingissä ei tietenkään ole urheilijoille mitenkään hyväksi, mikä suomalaisten olisi pitänyt toki ymmärtää. Suomessa on ollut jo reilun viikon lämmintä. Jos Ruuskasen Antti olisi jäänyt Pielavedelle kalastelemaan ja sorsametälle, olisi hänen virkeytensä ja kuntonsa Pekingissä aivan toista luokkaa.

4. Lontoon olympiavoittaja Keshorn Wallcott, Trinidad, karsiutui loppukilpailusta. Tämä ei ollut kovin suuri yllätys, vaikka mies onkin heittänyt tänän vuonna kerran yli 90 metrin kaaren, sillä mies ei pärjännyt myöskään kaksi vuotta sitten Moskovan MM-kisoissa. Karsinnan paras oli Saksan Hofmann tuloksella 86,14, mutta siitä voidaan olla varmoja, ettei hän pärjää enää loppukilpailussa. Keihäsfinaalin suosikkeja ovat minusta Tsekin Vitszlav Vesely, Kenian Julius Yego ja Saksan Thomas Röhler. Entä sitten suomalaiset? Tero Pitkämäki voi päästä pronssille, mutta Ruuskasen akan poika jää kyllä mitallisijojen ulkopuolelle.

5. Minna Nikkanen selvitti tiensä loppukilpailuun ylitettyään ensimmäisellä yrityksellään 455. Jos Minna hyppäisi loppukilpailussa 460, hän olisi kymmenen parhan joukossa, ja tuloksella 470 oltaisiin jo sijoilla 5-6. Itse pidän ensiksi mainitua vaihtoehtoa todennäköisempänä.  Odotusten mukaisesti estejuoksijamme Sandra Eriksson ja Camilla Richarsson eivät selviytyneet loppukilpailuun.  Camilla oli erässään yhdeksäs ja Eriksson kahdeksas keskinkertaisella ajalla 9.39,64. 

6. Sandra Erikssonin heikko esitys ei ollut tosiaan minulle yllätys, sillä eihän Eriksson osaa edes ylittää vesiestettä kunnolla. Vaikka hän on juossut esteitä jo useita vuosia, hän laskeutuu edelleen vesihautaan tasajalkaa; todella ikävän näköistä ja, mikä tärkeintä, erittäin paljon voimia kuluttavaa. Kenialaisista naisestejuoksijoista monet eivät osaa hypätä kunnolla kuivaesteiden yli, mutta vesiesteen he sen sijaan ylittävät Sandra Erikssonia selvästi paremmin. 

7. Surkea oli myös kieonheittäjä Sanni Kämäräisen panos kiekonheiton karsinnassa. Loppukilpailuun olisi päässyt vaatimattomalla tuloksella 60,72, mutta siitä Kämäräinen jäi kuusi metriä tuloksellaan 56, 80. Todella heikko esitys! Mutta eihän Kämäräinen ole  kesän aikana heittänyt kotimaassa kertaakaan yli 60 metriä; MM-kisarajan (61 m) hän ylitti  niukasti jo Portugalin leirillä maaliskuussa! Pekingin karsinnassa Kämäräinen heitti koko vuoden heikoimman tuloksensa. Sitä se jatkuva leireily lämpimissä maissa näköjään naisheittäjälle teettää! Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä saavutti MM-karsintarajan jo talvella hallikilpailussa. Pekingissä hän jäi kuitenkin vaatimattomaan tulokseen 13.73, jolla oli 13:s ja karsitui loppukilpailusta.

8. Moukarin loppukilpailussa David Söderberg yllätti myönteisesti sijoittuen yli 76 metrin heitollaan kuudenneksi; Söderberg johti ensimmäisen kierroksen jälkeen kisaa. Mutta kuten jo edellisessä blogijutussa totesin, moukarinheiton taso on on maailmassa aika heikko, jos sitä vertaa vaikkapa 5-10 vuoden takaisiin tuloksiin. Dopingtestit ovat tiukentuneet, mikä näkyy tulostason roimana laskuna niin moukarinheitossa kuin monissa muissakin lajeissa. 

9. Olen huomannut - toisin kuin esim. meidän tv-selostajamme Pekingissä -  että venäläiset urheilijat  ovat menestyneet Pekingissä erittäin heikosti. Kuulantyössä Venäjällä ei edes ollut osanottajia, ei miesten eikä naisten kisassa, ja moukarissa Venäjää edusti  verraatin iäkäs heittäjä Litvinov, joka ei selviytynyt mitalleille. Miesten keihässää Venäjällä oli vain yksi mies, Tarabin, mutta hän heitti ainoastaan 75 m ja jäi kauas loppukilpailupaikasta. Juoksulajeissa veneäläiset eivät ole myöskään pärjänneet, koska useimmat heidän huippunsa ovat jääneet pois koko kisoista. Venäläiset kävelijät ovat kärähtäneet parin viimeisen vuoden aikana oikein urakalla kiellettyjen aineisden käytöstä, minkä vuoksi venäläisiä kävelijöitä ei osallistu lainkaan Pekingin kisoihin. Venäläiset ovat pelänneet urheilijansa jäävän Pekingissä kiinni dopingista ja siksi parhaat venäläiset urheilijoita ei näy lainkaan MM-kisoissa. Pituushypyn edellinen MM-voittaja Menkov on mukana, mutta hän ei tämän aamun karsinnassa vakuuttanut.

perjantai 21. elokuuta 2015

964. Pekingin MM-kisat alkavat

Henri Manninen oli maratonilla 35:s. Maalissa mies sanoi: Nyt tarvitaan kylmä kalja.

1. Huomenna ne sitten alkavat, nimittäin yleisurheilun MM-kisat Pekingissä. Katsotaan tässä päivä päivältä, mitä on tulossa ja ketkä suomalaiset ovat mukana.

2. Ensi yönä kello 2.30 Suomen aikaan (Pekingissä kello on tuolloin 7.30) alkaa miesten maratonjuoksu. Suomen edustajana kisassa on  Henri Manninen (30), joka valittiin kisoihin viime vuonna juoksemansa ajan 2.16.43 perusteella; hänen nimensä löytyy MM-osanottajien listassa sijalta 81. Maninen ei ole aiemmin ollut arvokisoissa eikä häneltä odotetan huomenna mitään. Kunhan nyt maaliin asti jaksaisi juosta. Maratonin mitalisijat ja muut kärkipaikat jakavat melko varmasti Kenian ja Etiopian juoksijat. Maailman kärkiaika 2.02.57, joka on myös epävirallinen ME-aika, on Kenian Dennis Kimetton nimissä

3. Huomenna on miesten moukarinheiton karsinta. Suomesta Pekingiin on lähetetty kaksi moukarimiestä, joista David Söderberg (36) ylitti viikko pari sitten niukasti kisarajana olleen 76 metriä. Tuomas Seppänen (29) sitä vastoin sai kisapaikan rangingsijoituksen perusteella heitettyään Kalevan Kisoissa Porissa 73.95.  

4. Moukarinheiton tulostaso on maailmassa suorastaan romahtanut, johon löytyy selitys entistä tiukemmasta dopingvalvonnasta. Se on rokottanut hurjasti nimenomaan moukarinheiton tuloksia; ts. lähes kaikki parhaat moukaritulokset on tehty 20-30 vuoden aikana "dopingin vaikutuksen alaisena".  Kun vielä pari vuotta sitten maailmassa heitti melkein "ukko kuin ukko" yli 80 metriä, niin tänä vuonna vain yksi mies eli Puolan Pawel Fajdek (26) on ylittänyt sanotun haamurajan; hänen paras tuloksensa on 83.93 ja on heittänyt yhdeksässä eri kilpailussa yli 80 metriä. Toisena tilastossa on Lontoon olympiavoittaja (2012) ja edellisten MM-kisojen voittaja Kristian Pars (33) tuloksellaan 79.91. Pars on Fajdekin pahin kilpailija Pekingissä.

5. Olli-Pekka Karjalaisen vuonna 2004 heittämä moukarin SE-tulos on 83.30, jolla oltaisiin tämän vuoden maailman tilastossa kirkkaasti toisena; Karjalainen heitti uransa aikana kymmenen kertaa yli 80 metriä. Häntä ennen moukarin SE:tä piti hallussaan Juha Tiainen, joka heitti ennätyksensä 81.52 vuonna 1984. Tiainen voitti olympiakultaa vuonna 1984 Los Angelesin kisoissa; sieltä jäivät pois moukarinheittoa tuolloin hallinneet Neuvostoliitto ja pari kolme muuta Itä-Euroopan maata. Tiainen kuoli 47-vuotiaana vuonna 2003 kotikaupungissaan Lappeenrannassa.

6. Suomi lähetti Pekingin kisoihin peräti kaksi moukarinheittäjää juuri siksi, että moukarin taso maailmassa on romahtanut. Saa nähdä, selviävätkö molemmat suomalaiset karsinnasta varsinaiseen loppukilpailuun. Moukarin karsintaraja on 77.00 metriä, mutta veikkaan, että sen ylittää korkeintaan 6-7 heittäjää; loppukilpailuun selviää kuitenkin vähintään karsinnan 12 parasta. 

7. David Söderberg on osallistunut aiemmin vuosina 2002-2014 peräti yhdeksän kertaa arvokisoihin (olympiakisat, MM-kisat ja EM-kisat), mutta selviytynyt loppukilpailuun ainoastaan kerran eli viime vuoden EM-kisoissa, jolloin hän oli kahdeksas tuloksella 76.55. Veikkaan, että Söderberg selvittää karsinnan ja on sunnuntaina heitettävässä finaalissa kymmenes; Söderbergin oma ennätys on 78.83, jonka hän heitti jo vuonna 2003 - siis 12 vuotta sitten (!) - Lahdessa.  Luulen, että Tuomas Seppänen heittää karsinnassa 72 ja risat ja putoaa loppukilpailusta.

8. Pekingin moukarinheiton vanhin osanottaja on Valko-Venäjän Ivan Tihon (tai Ivan Tsikhan), joka on 39-vuotias. Hän on "voittanut" moukarinheiton MM-kisat kolme kertaa eli 2003 Pariisissa, 2005 Helsingissä ja 2007 Osakassa, sekä lisäksi EM-kultaa 2006 Göteborgissa. Ateenan olympiakisoissa Tihon tuli pronssille, samoin Pekingin olympiakisoissa 2008.  Vuonna 2008 Tihon kärähti kuitenkin dopingista, minkä vuoksi hänen MM-voittonsa Helsingissä (2005) ja EM-voittonsa 2006 (Göteborg) samoin kuin hänen pronssitilansa Ateena (2004) olympialaisissa on mitätöity ja hän on menettänyt mainitut kolme mitalia. Myös hänen Pekingin olympiakisoissa  saavuttamansa pronssimitali hylättiin ensin, mutta dopingtestissä sattuneen virheen takia hylkäyspäätös on myöhemmin kumottu.

9. Olli-Pekka Karjalainen  sijoittui Göteborgin EM-kisoissa 2006 hopealle Ivan Tihon jälkeen. Kun Tihonin voitto mitätöitiin ja hän menetti kultamitalinsa, "leivottiin" O-P. Karjalaisesta vuoden 2006 kisojen Euroopan mestari, mutta tämä tapahtui vasta vuonna 2014.  O-P. sai kultamitalinsa kahdeksan vuotta Göteborgin kisojen jälkeen Helsingin olympiastadionilla viime vuonna pidetyn Suomi-Ruotsi -maaottelun yhteydessä; Maamme-laulukin taidettiin soittaa ja Karjalainen seisoi yksinään palkintopallin korkeimmalla askelmalla. 

10. Tuomas Seppänen kertoo Helsingin Sanomissa tänään haluavansa dopingheittäjät pois MM-kisoista. Seppänen sanoee, että häntä suorastaan vituttaa katsoa, miten Ivan Tihon kävelee Pekingin stadionin käytävillä ikään kuin muina miehinä häntä vastaan. Seppäsen mukaan on  muiden kilpailijoiden halveeraamista, että 39-vuotias kärynnyt kaveri on edelleen mukana. 

11. Tuomas Seppäsen ketuksen kyllä ymmärtää. Ivan Tihon on kärynnyt dopingista peräti kolme eri kertaa, eikä ole heittänyt kansainvälisissä kisoissa seitsemään vuoteen. Toisaalta on syytä muistaa, että dopingia ovat aiemmin käyttäneet lähes kaikki muutkin huippuheittäjät, luultavasti n. 80-90 prosenttia moukarinheiton huipuista. Vain pieni osa heistä on jäänyt testeissä kiinni ja syynä tähän on ollut dopingvalvonnan eli testien puutteellisuus. Nykyisin sitä vastoin urheilija voi kärytä vielä monta vuotta dopingin käyttämisen jälkeen.

12. Neljäntenä suomalaisena on huomenna tulessa kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä. Hän loikki talvella hallissa lupaavasti ennätyksensä 14.20 ja kesäkuun alkupuolella vielä Lahdessa 14.06, mutta tuntuu sen jälkeen menettäneen kuntonsa. Hän on kärsinyt jalkavaivasta ja voidaan kysyä, onko jalkavaivaisen urheilijan lähettämisessä Pekingiin asti järkeä. Hongkongin viimeistelyleirillä tällä viikolla Mäkelä loukkasi vielä varpaansa. 

13. Naisten kolmiloikan karsinta hypätään huomenna, mutta on melko varmaa, että Kristiina Mäkelä ei selvitä karsintarajaa 14.25 eikä pääse loppukilpailuun, joka hypätään maanantaina.  Moukarinheiton tavoin myös naisten kolmiloikan taso on laskenut selvästi, sillä tänä vuonna vain yksi nainen maailmassa on ylittänyt 15 metriä. Hän on venäläinen Ekaterina Koneva. MM-kisan suurin voittajasuosikki on kuitenkin Kolumbian Caterine Ibarguen, muita kärkinimiä ovat todennäköisesti Venäjän Olga Rypakova ja Ukrainan Olga Saladukha.

14. Myöhään huomenna joustaan miesten 10 000 kilpailu. Selvä vottajasuosikki on britti Mo Farah, joka ratkaisee arvokilpailujen voitot yleensä 600 metrin pituisella loppukirillään; viimeiset 400 matriä hän pystyy juoksemaan tarvittaessa 52-54 sekuntiin. Muut mitali- ja kärkisijat menevät tässäkin lajissa Keniaan ja Etiopiaan. Kannattaa seurata  esimerkiksi nimiä Paul Kipsang Tanui (Kenia), Geoffrey Kirui (Kenia) ja Imane Merga (Etiopia).

maanantai 17. elokuuta 2015

963. Siltsulla suurempi kuin Cheekillä

           Kaks tötteröö, Pollelle rommi-rusina ja mulle vaikka super-tiikeri

1. Superviikonloppu tuli ja meni. Sitä vietettiin innolla erityisesti Helsingissä. Monenlaista happeningiä oli nähtävillä. Flow Festivaali keräsi kolmen päivänä aikana 70 000 katsojaa, mikä on tapahtuman uusi kävijäennätys. Tubecon -tapahtumaa veti Hartwall-areenalle 10 000 ihmistä. 

2. Helsinki City Maratonille starttasi 4 000 juoksijaa, joita katsoa pällisteltiin reitin varrella sankoin joukoin. Itse seurasin kärkijuoksijoita jonkin aikaa Havis Amandan patsaalla, jossa juoksijat kävivät n. 18 km:n juoksemisen jälkeen kääntymässä. Juoksun osanottajissa oli monentyylistä juoksijaa, hölkkääjää ja hiippailijaa. Suomessa harrastetaan pitkän matkan juoksua yllättävän paljon, mutta tästä huolimatta todellisia huippujuoksijoita meille putkahtaa enää tosi harvoin, nykyisin Suomessa ei ole ainoatakaan todella hyvää pitkän matkan miesjuoksijaa. Eräs VR:ää edustanut juoksija oli Amandan kohdalla yllättäen kärkipäässä, viidentenä tai kuudentena. Hänelle tuli aivan spontaanisti huudettua kannustusmielessä, että JUNALLA OLISIT JO PERILLÄ.

3. Japanin Nagasima, joka voitti City -maratonin ylivoimaisesti, oli karannut jo Havis Amandan kohdalla reiluun eli lähes kahden minuutin johtoon. Hän kertoi juoksun jälkeen, että oli tullut Suomeen  itse asiassa katsomaan Naantalin muumeja, mutta päätti osallistua maratonille, koska oli ottanut matkalaukkuunsa myös lenkkarit. Nagasiman vaimo oli myös lähtenyt matkaan ja sijoittui naisten sarjassa kärkipäähän.

4. Välillä istuskelin muutaman tuopillisen verran Kappelin terassilla elämänmenoa ihmettelemässä, ilma oli oikein hieno ja terassia vastapäätä Espan lavalla esitettiin Etno-showta. Rumpujen päristyksen innoittamana lavalla koikkelehti tummaihoisia miehiä värikkäissä koltuissaan. Kauppatori kuhisi ihmisiä jos jonkinlaisten myyntitelttojen ja -kojujen ympärillä, risteilyveneitä meni ja tuli rantaan solkenaan, Kauppahallin nurkalta löytyi bajamaja, joka toi helpotusta elämään. Kävin ajamassa museoratikan avovaunussa kierroksen, joka kesti 17 minuuttia, kyllä piti kolinaa. Rautatientorilla hyppäsin Pub-ratikkaan, mutta se oli siinä vaiheessa jo niin täynnä, että päätin jättää ko. huvin seuraavaan kertaan.

5. Superviikonlopun suurin, kaunein ja ihanin oli tietenkin Jari Sillanpään eli Siltsun eilinen juhlakonsertti Olympiastadionilla. Itselleni ei tullut edes mieleen lähteä sinne; yksi päivä stadissa riitti muutenkin oikein hyvin minulle. Olen käynyt Stadion-konserteissa tasan tarkkaan kaksi kertaa. Ensin olin kuuntelemassa ja katsomassa Rollings Stonesia ja toisen kerran Bruce Springsteeniä. Tämä riitti, eikä Siltsun laulamiselta voi välttyä, jos vain viitsii avata radion. Minusta Stadikalla on ollut konsertteja kivempaa esimerkiksi vuonna 1971, jolloin Juha Väätäinen voitti EM-kisoissa ensin kymppitonnin ja sen jälkeen, tosin eri päivänä, vielä viiden tonnin juoksun. Muistissa ovat niin ikään paikan päällä katsomani yleisurheilun ensimmäiset MM-kisat 1983, toiset EM-kisat 1994 ja toiset MM-kisat 2005; vm. kisoissa satoi joka päivä.

6. Siltsun konsertissa kaikki oli suurta, kaunista ja suorastaan mahtavaa. Pääsylipun lunastaneille tarjottiin Jarin 50-vuotissynttäreiden kunniaksi kakkukahvit jo ennen kuin heidät laskettiin sisälle katsomoon. Kakkuja oli leivottu 720 kappaletta ja 42 000 palaa, konsertissa oli maksaneita katsojia tosin "vain" noin 35 000.  Jarin oli määrä esiintyä kolme tuntia, mutta hän veti neljä tuntia putkeen ja yhteensä 40 piisiä. Riitti siinä totisesti ihmisille kuultavaa ja katseltavaa.

7. Jari sai onnitteluviestin toiselta lähes yhtä suurelta tähdeltä eli Madonnalta, jolla oli myös eilen synttärit; Madonna täytti 57 -vuotta, mutta meidän Siltsu vasta 50. Jari on tangokuningas 20 vuoden takaa; euroviisumenestystä miehelle ei ole sen sijaan herunut. Reilusti yli seitsemänkymppiset Reijo Taipale (76) Eino Grön (75) ja Danny (73) esiintyvät edelleen täyttä häkää, samoin muutama päivä sitten 70 vuotta täyttänyt Katri Helena; Paula Koivuniemellä (68) on vielä pari vuotta ko. ikään. Siltsun kunto on rautaa, joten voimme levollisin mielin jäädä odottamaan, että hän pitää 30 vuoden kuluttua Stadikalla myös 80-vuotisjuhlakonsertin.

8. Mutta onko Siltsu mitään Cheekiin eli Jare Henrik Tiihoseen verrattuna? Myös Cheek piti vuosi sitten Stadikalla konsertin, ei kuitenkaan vain yhtä, vaan peräkkäisinä päivinä kaksi tilaisuutta. Ne myytiin kumpikin loppuun 30-40 minuutissa, kun taas Siltsun konsertin lippuja myytiin kevättalvesta lähtien monta kuukautta ja niitä oli kuuleman mukaan myynnissä vielä eilen Stadionin portillakin. Siltsun fanien mielestä Cheek on pelkkä onneton kähisijä, mutta Cheek onkin hiphop-artisti, jota nuoret sankoin joukoin diggaavat. Siltsu sen sijaan on tukevasti keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten suosikki. Naisten osuus Siltsun faneista on yllättävän korkea, eilisten tv-kuvien perusteella jotain 80 prosentin luokkaa.

9. Cheekistä tuli mieleen, miten pari iltapäivälehteä otsikoi päivää ennen Siltsun konserttia, että SILTSULLA ON SUUREMPI  KUIN CHEEKILLÄ. Kun on kysymys kahdesta komeasta miesartistista, mainittu otsikko sai lukijan heti aprikoimaan, onko asiassa todella kysymys "siitä ja sen suuruudesta". Tarkempi perehtyminen juttuun tuotti kuitenkin pettymyksen, sillä siinä oli kyse vain siitä, että Siltsun esiintymislava Stadionilla oli kaksi metriä leveämpi kuin Cheekillä vuosi sitten; Siltsun lavalla oli leveyttä 72 metriä. 

10. Siltsun elämystä oli toteuttamassa 850 ihmistä, orkesteri oli iso, tanssijoita 50 ja tekniikan ihmisiäkin 120. Siltsu oli kutsunut esiintyjiksi mm. Laura Voutilaisen, Marita Taavitsaisen ja Waltteri Torikan. Konsertin ohjaajana toimi Marco Bjuström, joka on Jarin hyvä ystävä ja ex-heila. Tyypit olivat tavanneet aikoinaan Ruotsin laivalla, missäpä muualla.

11. Marcon tavoin Siltsu on julkihomo, hän tuli virallisesti ulos kaapista vuonna 2006. Jari oli ilmoittanut poikkeavasta suuntauksestaan tosin Hesarille jo 10 vuotta aiemmin, mutta lehti ei halunnut julkaista tietoa. Viihdelaulajissa, muusikoissa ja muidenkin taiteilijoiden joukossa on yllättävän paljon homoseksuaaleja, Kaikki heistä eivät ole varmaan tulleet ulos kaapista, ja joidenkin tunnettujen artistien ("magatähtien") sukupuolista suuntausta arvuutellaan aika ajoin. Onko kukaan koskaan kuullut tai lukenut esimerkiksi Cheekin tai Antti Tuiskun seurustelevan tai seurustelleen naisen kanssa? Selviin tapauksiin eli julkihomoihin kuuluu sen sijaan mm. Putous-näyttelijänä ja kirjailijana tunnettu Antti Holma, joka ilmoitti pari vuotta sitten reilusti olevansa homoseksuaali.

torstai 13. elokuuta 2015

962. Kiinan oikeusministeri Suomessa

Kollegat Wu ja Lindström saattoivat keskustella myös kuolemanrangaistuksesta

1. Oikeusministeriön sivuilta olemme voineet lukea, että Kiinan oikeusministeri Wu Aiying vierailee parhaillaan eli 12.-16. elokuuta Suomessa oikeusministeri Jari Lindströmin kutsusta. Wu tapaa ministeri Lindströmin - katsoo kuvaa yllä - sekä vierailee korkeimmassa oikeudessa ja Helsingin vankilassa. Ministeri Wu käy myös Rovaniemellä, jossa hän tutustuu sikäläisen hovioikeuden ja oikeusaputoimiston toimintaan; näin on aina tehty, kun kiinalaisia oikeusviranomaisia on käynyt Suomessa.  Edellisen kerran Kiinan oikeusministeri vieraili Suomessa vuonna 2003. 

2. OM:n tiedotteen mukaan Wu:n vierailu on osa Suomen ja Kiinan oikeusalan yhteistyötä. Meneillään olevassa vuosien 2013-2016 yhteistyöohjelmassa on keskitytty kolmeen pääteemaan: yhdyskuntaseuraamusten kehittämiseen, rikosten torjuntaan sekä asianajajien asemaan ja rooliin oikeudenkäynnissä.
3. Asianajajien asema sekä oikeuden saatavuus kansalaisten näkökulmasta ovat teemana myös yhteistyön merkeissä Helsingissä 13.-14.8. järjestettävässä asiantuntijaseminaarissa, jonka Wu ja Lindström tänään avasivat. 
4. OM:n tiedotteen mukaan oikeusyhteistyössä Kiinan kanssa on pyritty "käytännönläheisyyteen ja vaikuttavuuteen suuntaamalla sitä maakuntatason toimijoihin". Tämän kauden yhteistyökumppaneina ovat Kiinassa olleet Jiangsun ja Heilongjiangin maakunnat.
5. Ei, ei ja vielä kerran ei! Näin tekisi mieli sanoa aina, kun tulee puhe Kiinan ja Suomen välisestä oikeusalan yhteistyöstä. Mitä ja keitä tämä yhteistyö on milloinkaan hyödyttänyt? Tuskin ainakaan Suomea, sen viranomaisia taikka suomalaisia yksityishenkilöitä. Siitä voi olla jotain hyöytyä suomalaisille yrityksille ja niiden asioita hoitaville asianajajille, jotka joutuvat tekemisiin kiinalaisten yritysten kanssa.
6. Kiinalaisille Suomi-yhteistyö on sen sijaan tärkeää poliittisessa mielessä. Suomen kanssa harjoittamaansa yhteistyöhön vedoten Kiina voi väittää, että sen oikeusasiat ovat kunnossa, koska maa on tiiviissä oikeudellisessa yhteistyössä oikeusvaltiona tunnetun Suomen kanssa; ts. Suomi hyväksyy Kiinan käytännöt mukisematta. Näin yksinkertaista ja tosi valheellista tämä on - vai että Suomi on hyväksynyt kiinalaisten tavat hoitaa oikeudellisia asioitaan! Aivan yleisesti on tiedossa, että suurista maista juuri Kiina rikkoo eniten ja räikeimmillä tavoilla ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. 
7. Toki myös Suomessa tiedetään kiinalaisten viranimaissten ihmisoikeusloukkaukset ja -rikokset, samoin kuin se, että Kiina käyttää ko. yhteistyösopimusta lähinnä pestäkseen kasvojaan ja verta käsistään. Meillä Suomessa kiinalaisten ihmisoikeusrikkomuksista kuitenkin vaietaan tyystiin, jotta kauppasuhteet Kiinan kanssa säilyisivät ja, kuten kulunut fraasi kuuuluu, "kehittyisivät edelleen suotuisasti". Suomalaiset virkamiehet, syyttäjät ja tuomarit, samoin kuin ennen kaikkea poliitikot, omaavat helkkarin hyvin salaamisen ja vaikenemisen taidon eityisesti ikävistä asioista.
8. Oikeusministeriössä on jo kauan ollut mainittua yhteistyötä varten virkamies; tätä nykyä tehtävässä on HTM Jussi Tenkanen. Siitä, mitä mainittu yheistyö oikeastaan sisältää, ei kuitenkaan ole kait koskaan kerrottu oikeusministeriön sivuilla tai julkaisuissa mitään tarkempaa. Sitä ei haluta paljastaa, osaksi luultavasti siksi, että ihmiset eivät saisi tietää, miten merkityksettömästä yhteistyöstä käytännössä sopimuksessa on kysymys.
9. Toki kyseinen yhteistyö hyödyttää, jos niin voisi sanoa, myös korkeassa asemassa olevia suomalaisia OM:n ja UM:n virkamiehiä, jotka matkustelevat tuon tuostakin tapaamassa kiinalaisia virkaveljiään. Suomalaiset virkamiehet ovat "laukanneet" Kiinassa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäinen todella korkea virkamies, joka kutsuttiin ja joka myös kiltisti meni Kiinan, oli oikeuskansleri Jorma S. Aalto retkikuntineen. 
10. Mitä oikeuskansleri Aalto mahtoi oppia Kiinasta? En tiedä, sillä ainoa asiallinen kommentti, jonka Jorma S. Suomeen palattuaan toi julki, oli tämä: "Kiinassa on paljon lakimiehiä". No, olihan tämäkin sentään jotakin, vaikka kyllä  jokainen muutenkin ymmärtää, että todella suuressa maassa, jonka asukasluku oli jo 90-luvulla miljardiluokkaa, tarvitaan paljon virkamiehiä ja siten myös lakimiehiä. Tämän toteamiseksi kenenkään olisi tarvinnut matkustaa paikan päälle  Kiinaan.
11. Jorma S. Aallon jälken Kiinassa ovat käyneet monet muutkin suomalaiset oikeusalan pamput. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki taisi käydä Kiinassa parikin kertaa, ja siellä ovat vierailleet myös eräät valtionsyyttäjät. Mikäli muistan oikein, myös oikeuskanlesri Jaakko Jonkka kuuluu Kiinan matkaajiin.
12. Kuten jo mainitsin, Kiina käytännössä vähät välittää oikeusvaltiolle kuuluvista periaatteista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Maassa ei ole alkuunkaan riippumatonta tuomioistuinlaitota, vaan tuomioistuimet ja tuomarit ovat Kiinan poliittisen johdon käskyvallan alaisia. Kiinassa vallitsee yksipuoluejärjestelmä, eli muita puolueita ja yleensäkään toisinajattelijoita ei sallita. Jos joku älymystöön kuuluva katsoo asiakseen "aukoa päätään" eli esittää poikkipuolisia ajatuksia, hänet suljetaan oitis kotiarestiin tai tuomitaan vuosikausiksi vankilaan. Kuolemanrangaistus on yleisessä käytössä, sillä Kiinassa  tuomitaan ihmisiä rikoksista kuolemaan enemmän kuin muissa maissa yhteensä. Nämä tuomiot pannaan myös joutuisasti täytäntöön ja rikollisten joukkoteloituksia järjestetään usein. Syytettyjen puolustus on käytännössä usein retuperällä eikä asianajajien sallita aina edes tavata rikoksesta epäiltyinä tai syytettyinä olevia päämiehiään. 
13. Kiinan oikeudenhoidon ja ihmisoikeustilanteen syntilista on todella pitkä ja kammottavaa luettavaa. Siksi on varsin hämmentävää, miten täydellisesti suomalaiset ministerit, poliitikot ja virkamiehet haluavat ummistaa silmänsä kaikilta kiinalaisten oikeudellisilta hirmuteoilta ja ihmisoikeusrikoksilta. Juju on siinä, että he tekevät työtä käskettyä, jotta suomalaisyritysten kaupankäynti kiinalaisten kanssa menestyisi. 
14. Mistä oikeus- ja työministeri Jari Lindström ja hänen kiinalainen virkasisarensa Wu mahtoivat keskustella vierailun aikana? Liittyisikö tämä aihe jotenkin kuolemanrangaistuksiin? Kuten sanottu, Kiina on kuolemanrangastuksen luvattu maa, ja toisaalta meidän Jari Lindströmimme on jo ennen ministerikauttaan ehdottanut harkittavaksi, voisiko kuolemanrangaistus olla meilläkin joissakin tilanteissa hyvä ja sopiva rangaistuslaji; asiaa kannattaisi Lindströmin mukaan ainakin pohtia. Lindström ei ole ministeriksi tultuaankaan täysin luopunut mainitusta kuningasajatuksestaan.
15. Voisin lyödä vetoa, että oikeusministeri Wu esittää, jollei ole jo esittänyt, Jari Lindströmille kutsun saapua Kiinaan. Jos ja kun näin tapahtuu, ei kulune kovin kauan, kun Jarppa seuruineen porhaltaa vastavierailulle Pekingiin. Sieltä kotimaahan saavuttuaan hän on intoa piukassa ja vaatii entistä vielä pontevammin, että tuomioistuinten määräämien rangaistusten tulee "myös meillä" vastata paljon, paljon paremmin kansan oikeustajua.
16. On tämä Kiina-yhteistyö niin peijakkaan hyödyllistä ja avartavaa!



sunnuntai 9. elokuuta 2015

961. Persut Sebastianin aikaan

         
                                      A-Studio 27.7., Sebastian Tynkkynen oikealla                               
1. Perussuomalaiset pitivät viikonvaihteessa puoluekokouksensa Turussa. Kyseessä oli puolueen 20-vuotisjuhlakokous. Persut alkaa siis olla jo aika iäkäs puolue, mikä on syytä muistaa, sillä onhan Timo Soini vuosikausia ja -kymmeniä moittinut kaikesta pahasta nimenomaan vanhoja puolueita. 

2. Henkilövalinnat sujuivat Turussa puoluejohdon kaavailujen mukaisesti. Puolueen puheenjohtajalle Timo Soinille ja puoluesihteerille Riikka Slunga-Poutsalolle ei löytynyt vastaehdokkaita, joten heidät valittiin ilman äänestystä jatkamaan tehtävissään. Puolueen ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa ministeri Jussi Niinistö ja toisena ministeri Hanna Mäntylä.

3. Kolmannesta varapuheenjohtajasta jouduttiin äänestämään ja se ei mennytkään enää puoluejohdon suunnitelmien mukaan. Timo Soini ja kumppanit esittivät, että varapuheenjohtajana jatkaisi kansanedustaja Juho Eerola; Timo Soini käytti hallitusneuvottelujen aikana Eerolasta ilmaisua "hoksnokkapoika". Eerola sai kuitenkin Turussa useita vastaehdokkaita, ja toisella äänestyskierroksella kokousväki äänesti Eerolan ja perussuomalaisten nuorten puheenjohtajaksi viime vuoden loppupuolella valitun Sebastian Tynkkysen välillä. Tynkkynen voitti äänestyksen selvin numeroin 376-269, joten hänestä tuli v arsin yllättäen persujen kolmas varapuheenjohtaja. 
4. Sebastian Tynkkynen on 26-vuotias oululainen kasvatustieteen ylioppilas, joka opiskelee luokanopettajan tutkintoa Oulun yliopistossa. Vuonna 2012 hän oli persujen ehdokkaana kunnallisvaaleissa, mutta  jäi varavaltuutetuksi. Tämän vuoden eduskuntavaaleissakaan Tynkkynen ei menestynyt kaksisesti, sillä hän sai vain hieman yli 1 700 ääntä ja sijoittui persujen 18 ehdokkasta sijalle 12.  Niin ikään Oulusta oleva Olli Immonen sai vaaleissa  4 964 ääntä ja persujen ääniharavana Oulun vaalipiiristä ollut Pirkko Mattila runsaat 6 500 ääntä. 

5. Sebastian Tynkkynen, jota ei pidä sekoittaa vihreiden ex-kansanedustaja Oras Tynkkyseen, on toiminut perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajana tämän vuoden alusta.  Hän edeltäjänsä ko. tehtävässä oli Simon Elo, joka valittiin huhtikuun vaaleissa kansanedustajaksi Uudeltamaalta.  Tynkkynen on ollut usein julkisuudessa ja hän on ehtinyt muun muassa vastustaa pakkoruotsia, ajaa Suomea irti eurosta ja ilmaista huolensa korkeakoulutuksesta. 
6. Sebastian tunnetaan muustakin kuin politiikasta. Hän osallistui nimittäin vuonna 2011 Big Brother -kilpailuun, mutta jäi kuudenneksi. 

7. BB-Tynkkynen toi avoimesti esiin biseksuaalisuutensa. Voitaisiin sanoa, että jo on aikoihin eletty: ajatella, että vanhoillisen puolueen varapuheenjohtajaksi valitaan seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö! Kuka tätä olisi vielä joku vuosi sitten voinut uskoa mahdolliseksi. Tuolloin biseksuaalisen henkilön nostamista puoluejohtoon olisi pidetty suorastaan pyhäinhävästyksenä. Ei mikään ihme, ettei puoluejohto lämmennyt Turun varapuheenjohtajakisassa Tynkkysen ehdokkuudelle.

8. Viime keväänä vaalikoneen haastattelussa Tynkkynen kertoi, että valtion menoja tulisi leikata muun muassa kehitysavusta ja maahanmuutosta. Hän kannatti Suomen tiedusteluyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa terrorismin torjumiseksi. Unelmakseen Tynkkynen mainitsi - totta kai - vaikuttamisen paremman yhteiskunnan puolesta.

9. Viimeistään Turun puoluekokouksessa Tynkkynen tuli tunnetuksi tiukasta eurolinjauksestaan. Hän kertoi ajavansa Suomen eroa eurosta ja kannattavansa Paavo Väyrysen kansalaisaloitetta kansanäänestyksen toimittamisesta euroon kuulumisesta. Perussuomalaiset nuoret, joita Tynkkynen siis johtaa, vastustaa myös EU:ta ja sen edustajat polttivat jokin aika sitten  mielenosoituksellisesti EU:n tähtilipun Mikkelissä. Tynkkynen sanoo, ettei hän edusta vain EU-kriittistä linjaa, vaan EU-vastaista liikettä. 

10. Sebastian Tynkkynen tuntee hyvin Olli Immosen. Heinäkuun lopulla eli tarkemmin sanottuna 27.7. Tynkkynen osallistui TV1:n A-Studio:n lähetykseen, jossa hän puolusteli Olli Immosen monikulttuurisuutta vastustavaa Facebook-päivitystä. Immosen taistelujulistusta Tynkkynen piti ainoastaan lyyrisenä tehokeinona ja vieritti vastuun Immosen kirjoituksesta nousseesta kohusta persujen poliittisille vastustajille ja - tietenkin -medialle. 

11. Itse panin A-Studion ohjelmasta merkille, miten Sebastian Tynkkynen esiintyi lähetyksessä shortseissa tai polvihousuissa. Katso kuva yllä, jossa Tynkkynen on oikealla; muina keskustelijoina olivat PS:n kaksi muuta kansanedustajaa eli Simon Elo ja Vesa-Matti Saarakkala. Mikäs siinä, saahan sitä toki kesällä shortseissa kulkea! 

12. Varapuheenjohtajan vaalissa Turussa olivat siis vastakkain hoksnokkapoika (Juho Eerola) ja polvihousupoika (Tynkkynen). Jälkimmäinen vei selvän voiton. Tästä huolimatta en kyllä kannustaisi Eerolaa siirtymään Tynkkysen linjalle eli käyttämään esimerkiksi eduskunnan täysistunnossa shortseja. 

13. Sebastian Tynkkysen valinta perussuomalaisten varapuheenjohtajaksi oli tavallisen puolueväen selvä näpäytys puoluejohdolle ja Timo Soinille. Tynkkynen on poliittiselta ideologialtaan halla-aholainen, ja kaikki tietävät, miten Jussi Halla-aho ja Timo Soini ovat varsin monissa asioissa napit vastakkain. Timo Soini kiisti tänään - tietenkin - näpäytyksen ja väitti, että siitä olisi voitu puhua vasta sitten, jos hän tai Riikka Slunga-Poutsalo olisivat saaneet Turussa vastaehdokkat puheenjohtajan ja puoluesihteerin vaalissa.

14. Kattia kanssa! Ei siitä mihinkään päästä, että Sebastian Tynkkysen valinta oli selkeä näpäytys Timo Soinille ja puoluejohdolle persujen osoittamasta hallituskipeydestä ja siitä, että hallitusneuvotteluissa ja hallituksen alkutaipaleella persut ovat joutuneet luopumaan monien tärkeiden kysymysten osalta ohjelmastaan ja tavoitteistaan. Hallituksen ajaman Kreikan tukipaketin hyväksyminen on persuväelle suoranaista myrkkyä, sanoipa Timo Soini mitä tahansa.

15. Kyllä kansa tietää! Tosi on!


maanantai 3. elokuuta 2015

960. Keihään varassa


1. Porissa käytiin viikonvaihteessa yleisurheilun Kalevan Kisat. Monenlaisia kilpailuja ja mestareita nähtiin, mutta yleiskuva kisoista jäi hieman vaisuksi. Tämä ei ole yllätys, sillä suomalainen yleisurheilu ei ole enää aikoihin ollut kansainvälisellä huipputasolla. Toki Porissa nähtiin muutamia ilahduttavia valonpilkahduksia, joista voidaan mainita vasta 17-vuotiaan Alisa Vainion voitto kympillä hyvällä ajalla.

2. Pekingin MM-kisat  kolmen viikon kuluttua 22.8. Suomesta kisoihin on tähän mennessä valittu ainoastaan 11 urheilijaa, sillä vaadittavia tulosrajoja on saavutettu vain ko. määrä. Porin kisoissa kisarajan rikkoi estejuoksija Sandra Eriksson. Valituista urheilijoista kolme on kävelijää ja kaksi maratonjuoksijaa,  sillä näissä lajeissa pääsyrajat eivät ole mitenkään kovia. Suomalaisilla kävelijöillä, ei edes Jarkko Kinnusella, tai maratoonareilla ei ole MM-kisoissa menestymisen mahdollisuuksia, hyvä jos joku heistä sijoittuisi 30 parhaan joukkoon.

3. Poriin tuli sunnuntaina katsojia tupa eli stadion täyteteen, sillä porukka halusi tulla katsomaan Suomen paraatilajia eli miesten keihäänheittoa. Tuntui siltä, että muut lajit jäivät hieman keihäänheiton varjoon. Porissa piti ratkaista, kuka on Pekingiin lähtevä kolmas keihäsmiehemme, Teemu Wirkkala vai Ari Mannio. Tästä kaksintaistelusta tuli kuitenkin pettymys, sillä kumpikaan mainituista herroista ei sijoittunut kolmen parhaan joukkoon. Pronssia keihäässä otti Toni Sirviö niukasti alle 80 metrin heitolla, mutta hän ei ole ylittänyt 82 metrin MM-kisarajaa.

4. Teemu Wirkkala voitti Mannion, mutta kaikesta näki, että Virkkalan nivus tai lähentäjälihas on niin sanotusti sökönä, sillä siihen malliin Teemu irvisteli tuskaisena heittojensa jälkeen. Vammansa takia Wirkkala heitti kilpailussa vain kaksi heittoa. Kisan jälkeen Teemu yritti uskotella, että hän tulee saamaan jalkansa nopeasti kuntoon, mutta tämä on lähinnä toiveajattelua. Tuon sortin vamma, jota Wirkkala yritti vähätellä vain lieväksi krampiksi, ei parane heittokuntoon viikossa tai kahdessa, ei edes kuukaudessa. Joka tapauksessa Wirkkalan heittokunnosta on saatava asiantuntijalääkärin lausunto, kotikunnan terveyskeskuksessa käynti ei riitä.

5. Ari Mannio oli eilen käydyn karsintakilpailun paras noin 82 metrin rennolla heitollaan. Mutta jo tuolloin saattoi kokemuksen perusteella arvella, että varsinainen kilpailu on ikuiselle jännittäjälle Manniolle liian vaikea. Ja näin myös tapahtui, sillä Mannio oli eilen kankea kuin sahapukki eikä saanut edes 79 metriä rikotuksi.  

6. Ari Mannio jäi kisassa viidenneksi, todella iso pettymys. Mutta minkäs teet, sillä mies ei  osaa heittää oikein. Hän ei keskity heittoihinsa kunnolla, vaan lähtee heittoradan päästä jousta löntystelemään vauhtia, joka oli eilen kaikista tv:ssä nähdysitä heittäjistä huonointa. Eikö Mannio tosiaan usko, että keihäänheitto on taitolaji, jossa paremmuus ei ratkea pelkällä voimalla ja jonkinlaisella sinnepäin riuhtaisulla!

7. Televisiossa ei näytetty lainkaan seitsemänneksi (Jarmo Marttila) ja kahdeksanneksi (Antti Liimatta) sijoittuneiden kilpailijoiden heittoja, vaikka he tekivät oman ennätyksensä. Sen siijaan kuudenneksi tulleen veteraani Harri Haataisen kaikki räpellykset näytettiin, vaikka suurin osa niistä jäi alle 70 metrin. Naisten pituushypyssä alle kuuden metrin ponkaisuja nähtiin useita, samoin naisten kuulantyöntäjien vaatimattomia pökkäyksiä. Keihään karsinnassa hieman yli 79 heittänyt Sami Peltomäki oli itse killpailussa aivan ulalla, sillä hän ei saanut keppiä lentämään kunnolla edes 70 metriä; tämä ei ole Peltomäelle mitenkään epätavallista.

8. Kannattaisiko MM-kisoihin lähettää myöskään Ari Manniota? Eipä juuri, sillä edes pistesijoille hänellä ei käytännössä liene mahdollisuuksia. Mutta kun Suomi saa joka tapauksessa lähettää keihäänheittoon kolme urheilijaa, niin olkoon se kolmas sitten Ari Mannio. Teemu Wirkkala on puolirampa eikä häntä pitäisi lennättää maapallon toiselle puolelle vain heittokyvyttömyyden toteamiseksi.

9. Suomalaisten mitali- samoin kuin pistemahdollisuudet ovat Pekingin MM-kisoissa täysin kahden keihäänheittäjän eli Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen varassa. Kumpikin on ollut koko kesän varmassa kunnossa, Pitkämäki on heittänyt parhaimmillaan hieman yli 89 metriä. Porin Kalevan Kisoissa Antti Ruuskanen täräytti viimeisellä heitollaan oman ennätyksensä 88,98 ja ohitti sitä ennen johtaneen Pitkämäen, joka heitti heti ensimmäisellä kiskaisullaan myös upean tuloksen 87,22. 

10. Mikä tärkeinä, Antti Ruuskanen otti vihdoin itselleen myös kotikuntansa Pielaveden ennätyksen, jota oli pitänyt hallussaan parikymmentä vuotta 90-luvun huippuheittäjiimme kuulunut Juha Laukkanen tuloksella 88,22. Viime vuonna Ruuskanen voitti EM-kultaa omalla ennätyksellään 88,14, jolloin vitsailtiin, että tästä huolimatta miehellä ei ole hallussaan vielä oman pienen kotikuntansa ennätystä. Nyt Ruuskanen sai kisan jälkeen hyvän syyn leukailla, että voitto ja mainitut ennätykset olivat todellinen "herkkupala Savon miehelle".

11. Huolestuttavaa oli, että Pitkämäki joutui jättämään kaksi viimeistä yritystään tekemättä pakarassaan tuntemansa "nyppäyksen" takia. Se, onko kyseessä vain lievä kramppi vai vakavampi lihasvamma, selviää lääkärintutkimuksessa. Vaikutti oudolta, että nivustuntemusta jo ennen Porin kisoja valitellut Pitkämäki riuhtoi kilpailussa neljä täysvauhtista heittoa, vaikka hänen ensimmäinen heittonsa kantoi jo yli 87 metrin ja hänellä oli selvä johto. Viisas urheilija olisi jättänyt muut heittonsa väliin ja tarttunut keppiin vasta kuudennella kierroksella sen jälkeen, kun Ruuskanen ohitti hänet hirmuheitollaan. Tyhmyydestä sakotetaan, eli nyt Pitkämäki joutuu elämään epävarmuudessa sen suhteen, pystyykö lähtemään Pekingiin lainkaan. Kuortaneen ensi lauantain kisat jäänevät ainakin Pitkämäeltä väliin.

12. Tuossapa tuli juttua jo keihäänheitosta niin paljon, että muiden lajien tarkasteluun on syytä palata eri blogijutussa.

13. 4.8. - Tänään Teemu Wirkkala sitten ilmoitti - aivan odotetusti - että hän ei lähde MM-kisoihin, koska hänen reiden lähentäjälihaksessaan on repeämä. Suomen kolmas keihäsmies kisoissa on siten Ari Mannio. Tero Pitkämäki kävi tänään magneettikuvauksessa, jossa todettiin, että hänen jalkansa on kunnossa ja Tero voi heittää jo ensi lauantaina Kuortaneella.