perjantai 30. lokakuuta 2015

974. Miksi Matti Putkonen poistui?

 
                                                    Viestintävastaava istuu

1. Ylen A-studion Talk -ohjelmassa eilen keskusteltiin aiheesta "perussuomalaisten piina". Tarkoitus oli keskustella Sebastian Tynkkysen erottamisesta puolueesta ja siitä, ovatko persut pettäneet vaalilupauksensa. Keskustelijoina persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho - hänen odotettiin nousevan eduskuntavaalien jälkeen ministeriksi - ja puoluetoimistossa tiedottajana viestintävastaavan vakanssilla työskentelevä Matti Putkonen (65). Aiemmin Putkonen on esiintynyt persujen "työmiehenä". 

2. Keskustelun puheenjohtaja toimi Jan Andersson ja persukaksikkoa vastapäätä pöydän toisella puolella istuivat Faktabaarin vastaava toimittaja Tuomas Muraja sekä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. Murajan panos jäi vähäiseksi. Eniten äänessä oli Matti Putkonen, joka yritti välillä omia itselleen myös keskustelun vetäjän roolin.

3. Ennakkotietojen mukaan persujen puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon piti saamansa kutsun mukaisesti osallistua keskusteluun, mutta studioon hänelle tilalleen putkahtikin Matti Putkonen. Putkonen kertoi, että Slunga-Poutsalo oli kyllä ollut aikeissa tulla studioon, mutta hän oli saanut "pari päivää sitten" vakavaa asiaa koskevan puhelun, jonka johdosta puoluesihteerillä oli "aivan oikeasti este "saapua Talk -ohjelmaan. Varmemmaksi vakuudeksi Matti Putkonen kertoi olleensa paikalla, kun Slunga-Poutsalo oli saanut kyseisen sai puhelun. 

4. Loogisesti ajatellen Slungan poisjäänti lienee kuitenkin johtunut siitä, että Talk -ohjelmassa keskusteltiin ennen kaikkea Sebastian Tynkkysen erottamisesta, johon liittyy Slunga-Poutsalon hämmennystä herättänyt lausunto medialle. Puoluesihteeri kiirehti nimittäin persujen puoluehallituksen erottamispäätöksen jälkeen kertomaan, että Tynkkynen oli keräämänsä listan julkistaessaan syyllistynyt vakavaan rikokseen. Keskustelijoista Tuomas Muraja ja Markku Jokisipilä ihmettelivät puoluesihteerin lausuntoa, koska Tynkkysen väitetystä menettelystä ei ole tehty rikosilmoitusta poliisille eikä Suomessa ketään voida ilman tutkintaa, syytettä ja langettavaa tuomiota nimittää rikolliseksi. Puoluesihteerin menettely näyttää olevan ristiriidassa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa mainitun ja Suomen perustuslaissa säädetyn syyttömyysolettaman kanssa.

5. Sampo Terholla ja Matti Putkosella oli Talk -ohjelmassa selvä taktiikka vähätellä koko ajan Tynkkysen erottamiskohua ja patistella puheenjohtajaa siirtymään keskustelussa "todelliseen asiaan" eli persujen takinkääntöä koskevien väitteiden torjumiseen. Terhon mukaan Tynkkysen erottamista on paisultetu tarpeettomasti, vaikka tapauksessa on kyse vain yhden puolueen jäsenen erottamisesta ja asia on jo persujen osalta "loppuun käsitelty".

6. Tynkkysen erottaminen on persuille arka ja paha paikka, sillä se ei lisää heidän kannatustaan. Suuren puolueen vastavalitun  3. varapuheenjohtajan erottamista vain kolme kuukautta puoluekokouksen jälkeen ei voida vähätellä. Se on päin vastoin todellinen jymy- tai jytkyjuttu suomalaisessa käytännössä. Persujen omat selitykset erottamisen syistä, jotka ovat vaihdelleet, eivät vakuuta ketään. Tynkkysen erottamista pidetään yleisesti Soinin giljotiinina ja kostona sekä vakavana varoituksena muille puoluen linjaa julkisuudessa arvostelemaan pyrkiville puolueen jäsenille.  

7. Sebastian Tynkkysen erottamisessa lienee todellisuudessa kyse, ei suinkaan Tynkkysen keräämän listan julkistamisesta, vaan siitä, ettei Timo Soini ja häntä myötäilevä puolueen muu johto siedä puolueessa äänekkäitä toisinajattelijoita ja puolueen hallituksessa edustaman politiikan arvostelua. Puolue on Timo Soinin johdolla, kuten persujen gallupkannatuksen syöksystäkin näkyy, syyllistynyt monien vaalilupaustensa rikkomiseen ja takinkääntöön. Viittaan vain Kreikan kolmannen tukipaketin hyväksymiseen ja hallituksen suopeaan suhtautumiseen turvapaikanhakijoiden määrään kasvuun.

8. Matti Putkonen herätti keskustelussa huomiota, ei vain haukkumalla Yleä ja muutakin mediaa, vaan myös sättimällä ja ryöpyttämällä oikein olan takaa kahta nimeltä mainittua ex-persua. Ko. henkilöt samoin kuin kolmaskin tv-lähestyksessä nimeltä mainittu mies oli erotettu puolueesta, koska he olivat rohjenneet arvostella puolueen johtamistapaa. TV-katsojasta Putkosen käyttäytyminen ei näyttänyt hyvältä tai rakentavalta, vaan hyökkäävältä ja rähjäämisen hakuiselta. On vaikea uskoa, että persujen viestintävastaavan käytös olisi omiaan lisäämään ihmisten halua hakeutua puolueen jäseneksi tai ryhtyä kannattamaan persuja gallupkyselyissä taikka seuraavissa vaaleissa.

9. Mutta tässä ei ole vielä kaikki, sillä keskustelun puolivälissä Putkonen nousi yhtäkkiä tuolitaan ja sanoi Jan Anderssonille, että "anteeksi, mutta minun pitää käydä tuolla, tulen  kohta takaisin". Näin hän ilmoitti Markku Jokisipilän puheenvuoron päätteeksi; Jokisipilä oli hieman aiemmin kritisoinut persujen heikosti hoidettua viestintää etenkin Tynkkysen erottamisasiassa ja Matti Putkonen on puoluetoimiston viestintävastaava. Jan Andersson kysyi Sampo Terholta, että "aikooko Putkonen olla kauan poissa", mihin Terho vastasi, että "täytyy sanoa, että en osaa sanoa". 

10. Parin minuutin kuuttua Matti Putkonen palasi tyynesti paikalleen ja jatkoi keskustelua muina miehinä. Minne Matti hävisi, missä hän käväisi ja miksi? Toimittaja  Bettina Sågbom, joka sattui olemaan paikalla Pasilan green roomissa, kertoi Twitterissä nähneensä, että Putkonen kävi vessassa. Putkonen ei ole itse maininnut, missä hän oli käväissyt, mutta selitti tapauksesta nousseen kohun jälkeen, että hänelle tuli pakottava tarve päästä kovien selkäkipujen takia jaloittelemaan. Selkäkivustaan Putkonen moitti tuolia, jossa hän joutui istumaan. "Se teidän tuoli on aivan kamala istua", Putkonen kommentoi Yle Uutisille.

11. Katsoin Talk -lähetyksen kokonaan, mutta en huomannut, että Matti Putkonen olisi tuolista noustessaan tai studiosta poistuessaan kävellyt jotenkin epänormaalisti. Hän ei edes näyttänyt mieheltä, joka kärsii kovista selkäkivuista niin paljon, ettei voinut enää istua paikallaan. Poistuessaan ja palatessaan takaisin Putkosen liikkeet vaikuttiva täysin normaaleilta. Jotkut ilkeämieliset ovat somessa aprikoineet, että Putkonen saattoi käväistä vessassa ottamassa pienet hömpsyt, mutta tuollainen puhe on tietenkin vain tyypillistä panettelua, jota perussuomalaisiin ja heidän johtajiinsa usein aiheettomasti kohdistetaan. Tuollainen väite ei siis kerta kaikkiaan voi pitää paikkaansa!


                                                  
                                                      Viestintävastaava poistuu


                                       
                                    Tässä viestimies istui, kärsi ja väitteli

lauantai 24. lokakuuta 2015

973. Niinistö kirjamessujen pellenä


      Sauli ja Jörkka keskustelivat Akun Ankan merkityksestä kirjallisuudessa

1. Viikko sitten päättyivät Stokkan Hullut Päivät. Kohta on Nenäpäivä ja tänään alkaa Putous Maikkarilla. Kohta pääsemme Kaapelitehtaalle seksi- ja erotiikkamessuille (sexhibition). Joka viikko ja melkein joka päivä vietetään mitä ihmeellisempiä taidetapahtumia tai erilaisia päiviä ja viikkoja. Ensi yönä pitää vielä kääntää kelloja talviaikaan. On tässä siis puuhaa ja seurattavaa kerrassaan!

2. Yksi jokavuotinen riesa on Kirjamessut. Ne alkoivat jo torstaina ja päättyvät vasta huomenna sunnuntaina. Olen käynyt kirjamessuilla kolme kertaa, viimeksi viime vuonna. Tänä vuonna en aio mennä, enkä seuraavanakaan. Kun tuon tapahtuman on kerran kokenut, ei tee mieli mennä uudestaan kuin viiden vuoden kuluttua. Toki siellä voi käväistä, olla tunnin tai pari, ostaa pari hassua ale-kirjaa ja suunnistaa sen jälkeen messujen yhteydessä pidettäville viininmaistiaisille. Siellä aika kuluu mukavammin kuin kirjoja ja kirjailijoita toljottaessa. 

3. Kirjamessuilla on jos jonkinlaista puhujaa, esitelmöitsijää ja muunlaista pelehtijää. Tänä vuonna messujen vetonauloiksi oli saatu Sofi Oksanen ja Sauli Niinistö, Oksanen on kammottavanoloiseen tukkalaitteeseen pukeutunut ja hieman kalseanoloinen naiskirjailija Kalliosta, Niinistö puolestaan tunnetaan nimimerkistään "Sauli Naantalista". Sofin oli määrä aloittaa osuutensa kello 14, mutta sitä en enää jaksanut millään katsella.

4. Sauli aloitti yhdessä Jörn Donnerin eli Jörkan kanssa lavalla tasan kello 12. Katselin tilaisuutta HSTV:stä. Yleisöä oli paikalla rutkasti, ihmisten keski-ikä näytti olevan reilusti päälle kuudenkympin. Kuulijoista noin 75 prosenttia oli naisia, mikä ei ole ihme, sillä tunnetaanhan molemmat esiintyjät, Sale ja Jörkka, naisten miehinä eli erityisesti naisiin vetoavina könsikkäinä. Jörkka on 82, mutta Sale vasta 67, mutta ei se mitään. 

5. Salella on ollut tiivis viikko-ohjelma, sillä häneen vierainaan on käynyt tällä viikolla pari pressaa, toinen  Brasiliasta ja toinen Slovakiasta. Eilen Sale kävi taloustoimittajien lounalla lausumassa pari valitun tiukkaa sanaa mm. Portugalin veropakolaisista. Saulia hatutti eilisessä tilaisuudessa selvästi tapa, jolla Sixten Korkman on teilannut uudessa kirjassaan Suomen liittymisen EU:n jäseneksi samoin kuin suomalaisten ekonomistien ja ministereiden heikon ammattitaidon. 

6. TV-kuvasta huomasi, että Salella on melkoiset silmäpussit eivätkä ne silmätkään vaikuttaneet enää kovin kirkkailta. Sale yritti kuitenkin, armoitetun pellen tavoin, olla vitsikäs ja kansanomainen. Hän heitti Jörkalle muutaman mielestään pahan tai nasevan repliikin. Esimerkiksi: "Luulen, että minä olen sinua loogisempi". Jörkka on läpitte sivistynyt tyyppi, vaikka ei sitä aina huomaa, eikä vastannut Salelle tyyliin "vain niin, mutta minulla on pidempi kuin sulla".

7. Jörkan ja Salen keskustelu liikkui hyvin kevyissä sfääreissä, miehet olivat rentoja ja vitsailivat keskenään. Katsoja huomasi helposti, että Niinistö oli päättänyt ottaa viihdyttäjän ja yleisön naurattajan, siis jonkinlaisen viihdemaakarin tai pellen roolin. Tämä on aika tyypillistä Niinistölle, sillä hän kalastelee mielellään kansanomaisella käytöksellään ja puheellaan kansalaisten suosiota, hän haluaa olla koko kansan presidentti ja kansalle pitää tarjota myös sirkushuveja. Mitä enemmän kuulijakunta hörähtelee, sitä enemmän Niinistö lisää heitoillaan vettä myllyyn. Presidentinvirka on Suomessa viihteellistynyt, tämä kehitys alkoi jo Martti Ahtisaaren aikana ja viihdemaakarin roolin ovat presidenttinä omaksuneet myös Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. 

8. Presidentin valtaoikeuksia on tuntuvasti kavennettu, mutta hänen viihdearvonsa on lisääntynyt, ja tässä katsannossa presidentin mainosarvoa hyödynnetään laajasti. Niinistö vierailee tämän tästä seuraamassa erilaisia viihdetilaisuuksia ja, usein myös ns. suojelijan ominaisuudessa,  urheilukilpailuja, maatalousnäyttelyjä, kuninkuusraveja, tangomarkkinoita, Suomi-Färsaaret jalkapallomaaotteluja - onhan hän SPL:n entinen puheenjohtaja vaikkei ole futista harrastanutkaan - Jukolan Viestiä,  Salpausselän kisoja, taitoluistelun EM-kisoja jne.jne.

9. Jörn Donner yritti ohjata keskustelua kirjallisuuden suuntaan kysymällä Saulilta helpon kysymyksen, ehtiikö presidentti lukea kirjoja. Totta kai Niinistö ehtii, hän lukee sitä paitsi oikeita kirjoja eikä mitään verkossa julkaistuja teoksia näyttöpäätteen avulla. Näin siksi, että oikeita kirjoja voi helposti selata taaksepäin, jotta tietty aikaisempi kohta voidaan tarkistaa, mutta näyttöpäätteellä luettaessa tämä ei ole yhtä helppoa, opasti Niinistö. Vain niin, mutta kirjoja voidaan selata myös eteenpäin ja joskus jopa kurkistaa aivan dekkarin lopusta, että kuka pentele se murhaaja oikein on.

10. Maahanmuuttajista puhuttiin sen verran, että Donner tiedusteli Niinistöltä, mitä lukuvinkkejä hän voisi suositella Suomeen tulleille pakolaisille ja yleensä maahanmuuttajille, jotta kotouttaminen ja suomen kieli tulisi tutuksi.  Niinistö mainitsi ensimmäisenä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, joka on lienee todellisuudessa vanhentuneen kielensä takia hirmuvaikeaa vieraskielisille. 

11. Tämän jälkeen presidentillä välähti, sillä hän tokaisi, että hei  "Aku Ankka olisi loistavaa kielipesua." Niinistön mukaan Aku Ankan teksti on "twiitti-kieltä parhaimmillaan, siinä pieneen puhekuplaan saa mahtumaan jänniä sanoja ja välitöntä vuorovaikutusta veljenpoikien kesken". Sauli kertoi, että Aku Ankka on myös hänen siippansa Jenni Haukion mielilukemista. Jenni oli vieraillut Aku Ankan toimituksessa yhdessä veljenpoikansa kanssa ja paljastanut toimitukselle, että "Saulikin lukee Aku Ankkoja kesällä mökillä". Jenni oli opettanut Salelle, että Hupu, Tupu ja Lupu eivät oikeasti ole Aku Ankan veljenpoikia vaan sisarenpoikia", mikä on Saulin mukaan tärkeä tieto. - Yleisö hörähteli - onpa meillä sitten vitsikäs presidentti!

12.  Donner rohkeni epäillä Seitsemän veljeksen sopivuutta maahanmuuttajille kirjan koukeroisen kielen takia, mutta Niinistö intti vastaan ja perusteli kantaansa sanomalla, että "ajattele, jos meillä olisikin maahanmuuttajia, jotka puhuisivat kaunista vanhaa suomea." - Voi ei, ajatteli katsoja viimeistään tässä vaiheessa. Ovatko ne aivan hulluja!

13.  Niinistö korosti lukutaidon merkitystä. joka on suomalaisilla pojilla nykyisin hieman huonossa jamassa, sanomalla, että jos hänen pitäisi luopua jostakin aistista, niin se voisi olla kuulo (no, silloin ei tarvitsi ainakaan kuulla vaimon huutamista), mutta lukutaidosta hän ei luopuisi. (Lukutaitoa ei kyllä taideta pitää näköön tai kuuloon verrattavissa olevana aistina). Lomamatkoillaan Niinistö kertoi järjestävänsä mukaansa ottamansa kirjat järjestykseen sen mukaan, miten suurta tekstiä niissä on; "pientä tekstiä voi lukea rannalla, kun on auringonvaloa, isompitekstistä sen sijaan lentokoneessa". Kiitos paljon vinkistä, Herra Presidentti! 

14. Lopetin HSTV:n katselun ennen kuin herrat ehtivät lopettaa juttelunsa; tuollaisissa höpinöissä ja "vitseissä" ei tuntunut olevan mieltä. 

15. Kirjamessut päättyvät huomenna, mutta Sexhibition (30-31.10) jo ovella. Voisivatko järjestäjät hommata Jörkan ja Salen keskustelijoiksi myös sinne? Erotiikkamessuilla herrojen rooleja voitaisiin vaihtaa siten, että tentattavana olisi nyt Jörkka ja kyselijänä Sauli. Juttelutuokion teemana voisi olla vaikkapa "Seksin ja erotiikan merkitys taiteessa ja politiikassa."

torstai 22. lokakuuta 2015

972. KKO 2015:75. Muutoksenhaku, valitusosoitus, oikeudenkäyntivirhe

1. Muutoksenhaku on tärkeä osa oikeusturvaa. Tämä ilmenee perustuslain 21 §:n 2 momentista, jonka mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu oikeus hakea muutosta. Muutoksenhakuoikeutta on tosin pyritty viime aikoina innolla supistamaan ja rajoittamaan, mikä ilmee erilaisina valituslupanormeina ja hovioikeuden osalta jatkokäsittelylupaa koskevina säännöksinä.

2. Tuomioistuimen muutoksenhakua koskevilla ohjeilla on oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys, jotta asianosainen pystyisi hakemaan muutosta eli valittamaan laissa säädetyssä järjestyksessä ja määräajassa. Ko. ohjausta käräjäoikeuden tulee antaa kahdessa vaiheessa. 

3. Ensiksikin asianosaiselle annetaan pääpiirteiset ohjeet muutoksenhausta, kun käräjäoikeuden ratkaisu julistetaan (istunnossa) tai annetaan (kansliassa), OK 25:3. Toiseksi käräjäoikeuden tulee antaa asianosaiselle yksityiskohtaiset ohjeet valitusmenettelystä sen jälkeen, kun asianosainen on päättänyt hakea muutosta ja ilmoittanut siinä tarkoituksessa ratkaisuun tyytymättömyyttä (OK 25:11). Kun OK 25:3:n mukaan annettavissa muutoksenhakuohjeissa mainitaan, että valitusaika on 30 päivää, on valitusosoituksessa ilmoitettava myös valitusajan päättymispäivä. Jos valituskirjelmä toimitetaan oikeudelle sanotun päivän jälkeen, valitusta ei tutkita.

4. Korkein oikeus on antanut tänään muutoksenhakua ennakkopäätöksen (KKO 2015:75). Siinä selostettu tapaus koskee asiaa, jossa käräjäoikeus ei ollut antanut valitusosoitusta, jolloin asianosaisen tekemä valitus oli saapunut käräjäoikeuden kansliaan päivän myöhässä. Käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta ja tämän jälkeen Helsingin hovioikeus hylkäsi valittajan tekemän valituksen tutkimatta jättämisestä. 

5. Korkein oikeus sen sijaan katsoi, että valitusosoituksen antamatta jättäminen oli virhe ja vieläpä niin karkea menettelyvirhe, että se oli vaikuttanut tai sen ainakin voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen siihen, että valitus oli jätetty myöhässä. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tuli antaa valittajalle uusi valitusosotus.

KKO 2015:75


6. Ko. tapauksessa Helsingin käräjäoikeus oli velkomusta koskevassa riita-asiassa 17.12.2013 kansliassa antamallaan tumiolla (kansliatuomio) velvoittanut vastaajana olleen, jutussa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa toimineen A:n suorittamaan kantajana olleelle S Oy:lle maksamatonta kauppahintaa ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus oli lähettänyt A:lle tiedoksi tuomion niin sanotun lukukappaleen, jossa oli ollut mukana muutoksenhakuohjeet. Niissä oli ollut muun ohjeet tyytymättömyyden ilmoittamisesta ja toimituskirjan toimitustavasta. Muutoksenhakuohjeissa oli mm. ilmoitettu, että määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää käräjäoikeuden ratkaisun julistamis- tai antamispäivästä; valituksen tekemisen päättymipäivää ei ollut kuitenkaan ohjeissa maininttu.
7. A oli määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tuomioon tyytymättömyytensä. Koska A ei ollut tilannut jutun toimituskirjaa, käräjäoikeus ei ollut sitä eikä siihen liitettyä valitusosoitusta hänelle toimittanut. Käräjäoikeus ei ollut toimittanut A:lle myöskään erillistä valitusosoitusta.
8. Valituksen perille toimittamisen määräaika päättyi torstaina 16.1.2014. A toimitti valituskirjelmänsä käräjäoikeuden kansliaan vasta perjantaina 17.1.2014 eli päivän liian myöhään. Tämän vuoksi käräjäoikeus jätti  24.1.2014 A:n valituksen tutkimatta. 
9. A valitti päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että valitus tutkitaan, koska hänelle ei ollut ilmoitettu valitusajan päättymispäivää. Helsingin hovioikeus (Marjatta Möller, Tuomo Antila ja Ari Kyllönen) tutki valituksen, muttei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Perusteluinaan hovioikeus totesi lakonisesti vain, että se on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden, mutte aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole. 
10. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja otti A:n valituksen tutkittavakseen. Asiassa oli  kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti jättäessään antamatta valitusosoituksen A:lle. Mikäli käräjäoikeuden katsotaan menetelleen virheellisesti, kysymys on myös siitä, mikä vaikutus valitusosoituksen antamatta jättämisellä on ollut A:n muutoksenhakuoikeuden käyttämiselle.
11. Korkein oikeus päätyi sihen, että käräjäoikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, kun oikeus ei ollut antanut A:lle valitusosoitusta, josta oli ilmennyt valitusajan tarkka päättymispäivä; A:lle ei annettu valitusosoitusta lainkaan. Muutoksenhakuohjeet oli ratkaisua annettaessa A:lle annettu, mutta niissä ei ollut mainintaa valituksen päättymispäivästä. 
12. Korkeimman oikeuden päätös on perusteltu ja itse asiassa ainoa oikea ja hyväksyttävissä oleva ratkaisu asiassa. Perusteluissa viitataan mm. perustuslain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 21 §:n 2 momenttiin sekä siihen, miten OK 25 luvun puheena olevia säännöksiä on syytä tulkita, jotta asianosaisen oikeus muutoksenhakuun olisi turvattu. Perustelujen mukaan käräjäoikeuden tulkintaa ei voida pitää asianosaisten yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävänä. Perustelut on seikkaperäisesti ja taitavasti kirjoitettu, mitä ei voida pitää yllättävänä, sillä kokoonpanon yhtenä jäsenenä on ollut oikeusneuvos Mika Huovila, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi  prosessioikeuden alaan kuuluvalla tutkimuksellaan "Periaatteet ja perustelut" (2003). Huovila haki Helsingin yliopiston dosentiksi, mutta oli iso yllätys, ettei hänen hakemustaan hyväksytty, vaikka molemmat asiantuntijat (Jaakko Jonkka ja allekirjoittanut) totesivat lausunnossaan Huovilan päteväksi.
13. Vaikka tätä ei KKO:n perusteluissa nimenomaisesti mainita, samat moitteet ansaitsee myös A:n valituksen hovioikeudessa ratkaissut kokoonpano. Hovioikeus on kuitannut ei syytä -ratkaisunsa lyhyillä ja mitäänsanottomilla kulissiperusteluilla, joissa todetaan vain, että valitus on tutkittu eikä sitä hyväksytä; kunnon perusteluja hovioikeus ei ole vaivautunut kirjoittamaan. Tämä on perin yllättävää, sillä kyllä hovioikeuden olisi tullut havaita, että käräjäoikeudelle on sattunut selvääkin selvempi menettely- eli oikeudenkäyntivirhe, vieläpä niin tökerö virrhe, että se on johtanut valituksen myöhästymiseen. Asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeitä muotosäännöksiä ei ole lupa tulkita tavalla, joka vaarantaa asianosaisen tosiasiallisen oikeuden saada asia tuomioistuimen eli tässä tapauksessa hovioikeuden tutkittavaksi. 
14. Hovioikeuden kokoonpano on koostunut taitavina pidetyistä tuomareista. Puheenjohtaja Marjatta Möller on ex-oikeusneuvos Gustaf Möllerin vaimo ja Tuomo Antila on aloittanut 1.9. korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena. Virkaesityksessään tasavallan presidentille toukokuussa korkein oikeus korosti Antilan ansioita. Muistamani mukaan jaoston kolmas jäsen eli Ari Kyllönen on hakenut pari kertaa KKO:n jäsenyyttä.
15. Tuomaritkin ovat toki vain ihmisiä ja, kuten tiedämme, tekeville ja myös korkeille päättäjille sattuu joskus virheitä, joten ei ole sinänsä ihme, että sellaista tapahtuu myös tuomareiden kohdalla. Asianosaisten oikeusturva olisi kuitenkin syytä ottaa tosissaan, tulkintojen pitäisi olla kohdallaan ja perusoikeusmyönteisiä eikä ratkaisuissa tulisi tyytyä mitäänsanomattomien fraasiperustelujen esittämiseen.
16. Enemmän tarkkuutta peliin, arvoisat tuomarit!


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

971. Niinistö asunnottomien yössä

              Niinistö piipahti taas karvalakkipuolella, nyt asunnottomien yössä

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on "osallistuvaa" sorttia. Viikko sitten hän kävi Turkissa 4-5 päivän valtiovieraillulla auttamassa sikäistä kollegansa Recep Erdogania kahden viikon kuluttua pidettävissä parlamenttivaaleissa. Ko. vaalit ovat Turkissa jo toiset tänä vuonna. Edellisissä vaaleissa itsevaltiaana  tunnetun Erdoganin puolueella ei mennyt niin kuin piti, sillä AKP ei ei saanut annettujen äänten ehdotonta enemmistöä. Tästä tuohtuneena Erdogan, joka antaa usein piupaut ihmisoikeusoikeuksille ja demokratialle,  hajoitti parlamentin ja määräsi uudet vaalit toimitettaviksi sekä aloitti uudelleen kurdivähemmistön vainoamisen. Vaaleissa Erdoganin tavoitteena nuijia oppositiopuolueet ja vaalien tuloksena myös maan kurdiväestö maan rakoon. Erdoganin hallinto rinnastaa kurdit siekalematta Isis -järjestöön ja kurdeja syytetään lähes kaikistaTurkissa tapahtuneista terroriteoista, vaikka asialla onkin yleensä aina Isis.

2. Eilen lauantaina Niinistö oli vieraana TV1:n Ykkösaamussa, jossa häntä haastatteli Seija Rautio.  Turkista ja Syyrian pitkään jatkuneesta sodasta sekä  pakolaiskysymyksestä Niinistö turisi niitä näitä, ei siis mitään merkittävää uutta, minkä vuoksi hastattelusta ei jäänyt juuri mitään mieleen. Myös Itä-Ukrainan tilannetta sivuttiin. Nato-kysymyksestä Niinistö halusi selvästi vaieta kokonaan ja hän suorastaan tuohtui, kun Seija Rautio luki hänelle pari Suomen Nato-kysymystä koskevaa katsojakysymystä.

3. Lauantai-ilta alkoi hämärtyä, mutta tämä ei Sauli Niinistöä haitannut, sillä hän sen kun jatkoi osallistumistaan. Myöhään illalla hän vieraili Helsingin Kalliossa järjestetyssä asunnottomien yön tapahtumassa. Ko. tilaisuuksia järjestettiin myös muutamassa muussa kaupungissa. Tuoreen kyselyselvityksen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopulla  7 107 yksin elävää asunnotonta, joka on 350 asunnotonta vähemmän kuin vuonna 2013. Asunnottomia perheitä oli koko maassa 427. Helsingissä oli viime vuonna  3 500 yksin elävää asunnotonta ja asunnottomia perheitä noin 200.  Asunnottomien yö -tilaisuus järjestetään kerran vuodessa, aina lokakuussa, ilmeisesti siksi, että asunnottomien tilanne näyttäisi iltojen pimetessä mahdollisimman pahalta. 

4. Mitä lisäarvoa presidentti Niinistön osallistumisella asunnottomien yöhön voisi olla? En tiedä, mutta ehkä presidentin mukaan vetämisellä on haluttu korostaa, että valtio, kunnat ja kaikki ao. viranomaiset ovat kaikki,  aina presidenttiä myöten, huolissaan asunnottomien ihmisten asemasta. Ovat toki olleet aina, mutta lähinnä vain periaatteessa ja teoriasssa. Käytännössä päättäjät eivät ole tehneet lähimainkaan tarpeeksi asunnottomuuden poistamiseksi tai vähentämiseksi, useimmat päättäjistä eivät ole tehneet yhtään mitään. 

5. Presidentillä ei ole käytännössä mahdollisuuksia vaikuttaa asunnottomuuden syihin ja saada asunnottomuutta vähenemään; kansanedustajana ja minsterinä Niinistöllä sen sijaan olisi ollut siihen oikein hyvä tilaisuus. Presidentti kunnioittaa läsäolollaan asunnottomien yötä ja asiaa aika paljon samalla tavalla kuin käydessään kuninkuusraveissa, maatalousnäyttelyissä, Suomi - Färsaaret jalkapallo-ottelussa, Jukolan viestissä jne.  Hän haluaa olla kaikkien suomalaisten, siis myös vähäosaisten ja asunnottomien presidentti, ja näyttää tässä tarkoituksessa mahdollisimman kansanomaiselta. Turkkiin lentäessään Niinistö piipahti lentokoneen turistiluokassa, mutta Kalliossa hän meni vielä pidemmälle käväisemällä  todellisella karvalakkipuolella.

6. Yle Uutiset julkaisi tänään Niinistön käynnistä asunnottomien tilaisuudessa pikku uutisjutun, jota on ryyditetty videopätkällä, katsopa tästä.

7. Lähes liikuttava on tapa, jolla tasavallan presidentti keskusteli puheenvuonsa aluksi yleisön kanssa. Yleisölle, jolle tarjottiin perinteiseen tapaan liha- tai hernesoppaa, näytti koostuvan lähinnä laitapuolen kulkijoista, joista osa oli nauttinut ennen tilaisuuden alkamista myös muuta kuin soppaa.  Kun Niinistön "lavalle" tulosta kuulutettiin, ihmiset alkoivat mölistä ja joku jopa taputti. Niinistö puikahti sisätiloista lavalle ja toivotti "hyvää iltaa kaikille." Tähän yleisö mylvien: "Hyvää iltaa, Sauli". Niinistö siristeli silmiään ja sanoi filosofiseen tapaansa, että "te näette kyllä minut, mutta minä en oikein näe teitä - no, joitakin siellä takarivissä kyllä". Hieman "ottaneen" oloisen miehen ääni yleisöstä: "Kuule Sauli, mä näin sut tänä aamuna telkkarisssa"; tarkoitti Ykkösaamun haastattelua - Niinistö: "Vai niin, miten se sitten meni?" - Sama mies yleisöstä: "Vitun hyvin meni, Sauli"! - Lievällä kiroilulla vahvistettu palaute oli Niinistön mieleen ja hän kiitteli vastatessaan: "Vain niin, tuo oli upeinta mitä olen pitkään aikaan kuullut". 

8. Siis "vitun hyvä presidentti". Noin väkevä ja kristallinkirkas ilmaisu on ihanin ja koskettavin tapa, jolla kansalaiset voivat presidenttiään kiittää.

9. Eikö tämä olekin kaunista ja suorastaan liikuttavaa! Ajatella, että meillä suomalaisilla on presidentti, joka saapuu asunnottomien yöhön ja alkaa rupatella laitapuolen kulkijoiden, asunnottomien ja hieman päihtyneiden ihmisten kanssa! Osaa ottaa yleisönsä niin kansanomaisella tavalla että oikein!  Rohkenisiko Turkin pressa tai minkään muunkaan maan valtionpäämies toimia samalla tavalla? Ei ikinä! Me suomalaiset saamme olla kiitollisia ja ikionnellisia, kun meillä - ja vain meillä - on noin vuorovaikutteinen, kansanomainen ja vaatimaton presidentti. 

   Jumalaa ompi linnamme 
   ja vahva turva aivan ….

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

970. Sauli Niinistö Turkissa


Niinistö turistiluokassa matkalla Ankaraan. Oman lounaansa presidentti näyttäisi jo nauttineen...

1. Se, että Suomella menee huonommin kuin pitkiin aikoihin, ei estä tasavallan presidenttiä matkustelemasta jatkuvasti ulkomailla, milloin valtiovierailulla, YK:n yleiskokouksessa ja ties missä 

2. Presidentin matkojen anti on ollut hyvin vähäinen. Suomea ei enää oikein noteerata maailmalla, eikä meitä ei hyväksytty pari vuotta sitten edes YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi. Mutta pääseehän presidentti reissailemaan valtavasti ja poseeraamaan matkoillaan yhteiskuvissa rouvansa kanssa aina Barack Obamaa ja tämän vaimoa myöten. Washingtonin Valkoiseen taloon Niinistö ei kuitenkaan ole saanut kutsua. Esimerkiksi Viron presidentti  Toomas Hendrik Ilves sen sijaan on vieraillut siellä pari kertaa.

3. Mutta Turkin itsevaltias diktaattori Recep Tayyip Erdogan kyllä kutsuu mielellään Niinistön kylään. Erdogan pääsee  tiedotustilaisuuksissa kehumaan itseään ja moittimaan vastustajiaan, joista osa on pantu turkkilaisen tavan mukaisesti vankilaan. Tämän viikon maanantaina Sauli Niinistö matkusti Jenneineen päivineen Ankaraan Erdoganin vieraaksi. 

4. Matkan virallinen osuus kestää kaksi päivää, eilen ja tänään. Tänään retkikunta siirtyy Istanbuliin, jossa pidetään tavanmukaisen tylsä maiden taloussuhteita käsittelevä seminaari, se on riesa, jonka anti on Suomelle ollut viime aikoina lähes pyöreä nolla. Ulkomailta Suomeen ei haluta enää ehdä suurempia sijoituksia, eikä Turkki ole tässä suhteessa poikkeus. 

5. Sauli Niinistön mukana Turkkiin matkusti tyypillisen harmaa yritysjohtajista koostuva valtuuskunta elinkeinoministeri Olli Rehnin johdolla. Rehn tuli komissaarina tunnetuksi intomielisenä Turkin ystävänä, joka ajoi ponnekkaasti Turkin EU-jäsenyyttä, mutta huonosti sanotulle tavoitteelle kävi. Nykyisin juuri kukaan ei enää puhu vakavasti Turkin EU-jäsenyydestä. 

6. Yksinvaltias Recep Erdogan otti Niinistön vastaan näyttävin menoin, joihin kuului hevossaattue, Maamme-laulu - lentokentällä tosin liput olivat puolitangossa 10.10. Ankarassa sattuneen terrori-iskun johdosta - kunnianlauksia, kunniavartioita ja Erdoganin itselleen rakennuttama valtava palatsi, jossa on  1 150 huonetta ja jonne Niinistö ja Haukio majoitettiin. Suomessa ylitti uutiskynnyksen - tämä on hyvin tavanomaista kun minkäänlaisia kunnon uutisia ko. matkoilta ei ole odotettavissa - Niinistön heitto, että toivottavasti hän ei eksy palatsin lukemattomilla käytävillä ja että hän tarvitsisi kenties kompassin. Niinistön  keskusteluissa Erdoganin ja Turkin pääministerin kanssa kosketeltiin hyvin tavanomaisia asioita, eli "Suomen ja Turkin erinomaisia kahdenvälisiä suhteita , "kansojemme ystävyyttä" (voi miten äitelää), pakolaistilanntta, Syyrian kriisiä ja Turkin suhteita EU:hun. Niinistö ei  tietenkään voinut luvata turkkilaisille viisumivapautta - kukaan ei sellaista kuvitellutkaan - mutta "erilaisia yhteistyömuotoja Euroopan jaTurkin kanssa on kuitenkin kehitettävä; ah miten "rakentavaa".

7. Presidenttien tiedotustilaisuudessa eilen Erdogan kehui estottomasti itseään ja vastasi hymyssä suin suomalaistoimittaja Tom Kankkosen esittämään kysymykseen - voi miten rohkea toimittaja (!) - että "minä en ole mikään diktaattori". Erdoganin "perustelu", jonka mukaan Turkissa eletään demokraattisessa parlamentarismissa, jossa on "rajattomat vapaudet", jollaisia edes monissa EU-maissa ei ole, olisi herättänyt kuulijoissa tietenkin vain hymyilyä ja naurua, mutta noin vakavassa paikassa kukaan ei toki uskaltanut hymyillä.  Erdogan on vastikään aloittanut uudelleen kurdeja vastaan suunnatut laajat sotilasoperaatiot. Yksinvaltiuttaan edelleen vahvistaaksen presidentti on hajoittanut maan parlamentin, koska haluaa, että uusissa vaaleissa hänen johtamansa AK-puolue saisi ehdottoman enemmistön. Vajaa vuosi sitten pidetyissä edellisissa vaaleissa Erdogan sai hieman nenilleen, sillä AK ei saanutkaan  enemmistöä parlamamenttipaikoista.

8. Niinistö reissu Turkkiin kuuluu sarjaan "jokseenkin turhat valtiovierailut". Olisi voinut odottaa, ettei Niinistö haluaisi matkustaa itsevaltiaan Erdoganin vieraaksi, diktaattorin, joka on aloittanut kurdien vainoamisen uudelleen ja tähtää jatkossa vain omansa asemansa vahvistamiseen. Ei ole varmaa tietoa, mikä järjestö tai porukka aiheutti 10.10. Ankaran kahdessa pommi-iskussa parin sadan ihmisen kuoleman ja useiden satojen vammautumisen. Erdoganin hallinto syyttäää Isistä tai kurdien terroristeja, mutta Turkissa on paljon niitäkin, jotka epäilevät, että Erdoganin oma hallinto olisi iskujen takana. Iskut tapahtuivat, kun oppositio ja kurdit olivat aloittamassa mielenosoitusmarssiaan.

9. Sauli Niinistö matkalla päähuomio on kiinnittynyt esimerkiksi Helsingin Sanomissa siihen, että Niinistö istui menomatkalla hetken turistiluokassa vastaten toimittajan kysymyksiin. Suomeen ja maailmalle levitettiin lehtikuvaa (ks. yllä) tapauksesta ja presidentin menettelyä ja kansanomaisuutta päiviteltiin ja ihasteltiin mediassa suureen ääneen: Ajatella, että Suomen presidentti on niin kansanomainen, että hän haluaa matkustaa jopa valtiovierailulle lentokoneen turistiluokassa! Hesari otti Niinistön "tempauksesta" kaiken mahdollisen irti ja kertoi eilen, miten myös turkkilaiskoneen stuertit olivat koneen takaosassa ihmetelleet presidentin tulemista turistiluokkaan ja supatelleet toisilleen, että "Turkissa tällaista ei tapahtuisi ikinä". 

10. Kuten Hesarin jutusta ilmenei, presidentin istuminen turistiluokassa oli vain Niinistölle ominainen tapa ja keino tavoitella kansanomaisuutta ja -suosiota. Hän piipahti turisti- eli karvalakkipuolella vain hetkeksi, jotta Hesarin toimittajalla oli tilaisuus esittää hänelle muutama sinänsä täysin yhdentekevä Turkin matkaa koskeva kysymys. Todellisuudessa Niinistö rouvineen matkusti bisnesluokassa, samoin tekivät edellä mainittu liikemiesvaltuuskunta ja Olli Rehn. Niinistön vieressä kuvassa ei istu Jenni Haukio, vaan Turkkiin lomamatkalle menossa ollut Miila Tamsi, jonka aviopuoliso Arto Tamsi luovutti Niinistölle oman paikkansa, jottei presidentin olisi tarvinnut haastattelun aikana seistä käytävällä. 

11. Yllä olevasta lehtikuvasta näkyy, että Sauli Niinistö on tällä hetkellä aika "hyvässä lihassa" ja melko vatsakas mies. Olisiko rullaluistelu jäänyt kesällä vähemmälle harrastukselle ja kiloja kertynyt runsailla ulkomaan reissuilla hieman liikaa? Myös Turkista otetusta tv-kuvasta saattoi todeta, että presidentille on kertynyt ylimääräisiä kiloja. 

12. Yllä mainitun lehtikuvan levittämiseen ja Niinistön kansanomasuuden ylistämiseen osallistui innolla Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen - huh miten monimutkainen nimi -  tutkija Erkka Railo, joka kirjoitti "päivän kuvaan" viitaten, että tässä "Suomen presidentti matkustaa turistiluokassa valtiovierailulle Turkkiin. Aseistariisuvaa". 

13. Olipa tosi pöljä kommentti! Eikö tutkijalle juolahtanut mieleen, missä tarkoituksessa Niinistö on istahtanut  rouva Tamsin viereen eikä istu Jenni Haukion vieressä? Näkyyhän kuvassa selvästi toimittajan kädessä oleva mikrofoni, joka on suunnattu kohti Niinistöä. Luuliko tutkija mikrofonia makkaraksi, jota ollaan tarjoamassa presidentille?

14. Mainittu Turun yliopistossa toimiva Eduskuskuntatutkimuksen keskus on minusta koko lailla turha laitos, sellaista ei tässä maassa tarvittaisi. Tutkimuskeskusta johtaa professorin tittelillä  Markku Jokisipilä, joka on vuodesta 2003 lähtien selostanut sivutöinään Eurosportilla soutu- ja melontakisoja; Jokisipilä on entinen kilpasuotaja.  Jokisipilä on asiallinen, vaikka toisaalta hieman kuivakiskoisen oloinen selostaja, mutta hänen politiikkaa koskevat tv- haastattelunsa herättävät lähinnä kiusallisuutta. Jokainen lehtiä lukenut ja asioita seurannut tavis osaisi vastata toimittajien yksinkertaisiin kysymyksiin siinä missä Jokisipiläkin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

969. Kenestä eduskunnan uusi pääsihteeri?

1. Valtakunnassa on äskettäin täytetty ja täytetään myös lähiaikoina korkeita virkapaikkoja. 

2. Blogijutussa 967 viikko sitten koskettelin kysymystä, kenestä tulee "uusi Koskelo" eli KKO:n seuraava presidentti. Asia on käytännössä jo ratkaistu, sillä oikeusneuvosten lähetystö kävi varta vasten Turussa pyytämässä, että sikäläisen hovioikeuden presidentti Timo Esko ilmoittautuisi virkaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, Timo Esko tullaan myös nimittämään ko. virkaan ja hänen kilpahakijansa Mikko Könkkölä saa jäädä edelleen hoitamaan hommaansa Helsingin hovioikeuden presidenttinä.

3- Äskettäin täytettiin myös Suomen Kuntaliiton toimitusjohtajan paikka. Tuo täyspoliittinen virka kuului kokoomukselle ja sen sai entinen ministeri ja kansanedustaja Jari Koskinen, maanviljelijä Hämeestä. Virkaa haki myös kokoomuksen ex-kansanedustaja Kimmo Sasi (63), joka ei kuitenkaan pärjännyt  Koskiselle; Sasi putosi kevään vaaleissa eduskunnasta, jossa hän oli ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.

4. Juuri nyt on täytettävänä eduskunnan pääsihteerin virka, jota pidetään valtakunnan merkittävimpänä julkisena virkatehtävänä. Pääsihteerin palkka tosin ei ole mitenkään päätä huimaava, sillä se on vain 12 530 euroa kuukaudessa, siis yhtä suuri kuin KKO:n presidentillä. Tuo määrä on kuitenkin pikku summa, jos sitä vertaa suuryritysten pomoille maksettaviin palkkoihin ja optioihin, joiden nostama palkka saattaa helposti nousta 40-50 000 euroon kuussa. Mitä huonommin joillakin outokummuilla, sellutehtailla, elinkeinoelämän järjestöillä tms. yhtiöillä tai elimillä menee ja mitä enemmän työväkeä yhtiöt panevat pihalle, sitä enemmän liksaa niiden pää- ja toimitusjohtajillle maksetaan. Tämä on vakiintunut maan tapa, ei siinä mitään outoa ja ihmeellistä ole. 

5. Seppo Tiitinen (kesk) on juristi,  joka on johtanut pääsihterinä eduskunnan hallintoa ja virkakuntaa vuodesta 1992, tätä ennen hän oli kaksi vuotta (1990-92) eduskunnan apulaispääsihteerin virassa. Vuosina 1978-1990 Tiitinen toimi Supon päällikkönä, johon virkaan hänet nimitti toinen kepulainen juristi eli Urho Kekkonen. Vuoden vaihteessa Tiitisen siirtyy eläkkeelle, sillä hän täyttää joulukuussa 68 vuotta. Seppo Tiitisen nimi jää historiaan Tiitisen listasta. Se on Supon Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta vuonna 1990 saama ja Supon kassakaappiin talletettu nimilista suomalaisista henkilöistä, joiden epäillään olleen yhteydessä Suomessa toimineeseen Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin edustajiin.

6. Hakuaika pääsihteerin virkaan päättyi tänään tasan kello 12. Virka kiinnosti kovasti, sillä hakemuksensa jätti 26 Suomen kansalasta. Virkaan valittavalta edellytetään korkeakoulututkintoa, mieluiten juristin koulutusta, jolla on hyvä tuntemus eduskuntatyöstä ja käytännössä osoitetut  johtamistaidot. Hakemuksensa jättäneiden joukossa on tästä huolimatta myös kaksi lähihoitajaa, sähköinsinööri, kaksi tradenomia, kasvatustieteiden maisteri, pari valtiotieteen maisteria ja yksi talonrakentaja; kaksi hakijaa ei ole ilmoittanut ammattiaan tai koulutustaan.

7. Varteenotettavia hakijoita joukossa näyttäisi olevan kymmenkunta. Heidät  voidaan jakaa kahteen ryhmään, eli a) eduskunnan sisällä ja b) sen ulkopuolella oleviin hakijoihin.
Eduskunnan virkakunnasta pääsihteerin virkaa ovat hakeneet (suluissa hakijan ikä) apulaispääsihteeri Timo Tuovinen (57),  hallintojohtaja Pertti Rauhio (52), turvallisuusjohtaja Jukka Savola (60), lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavola (59),  EU-sihteeristön päällikkö Peter Saramo (59), valiokuntaneuvos Ossi Lantto (62) ja valiokuntaneuvos Eila Mäkipää (60). 

8. Varsin kokenutta joukkoa siis. Koska kysymyksessä on läpeensä poliittinen virka, johon valittavalta edellytetään tietyn puolueen jäsenyyttä, on syytä mainita, että edellä mainituista keskustalaisia ovat ainakin Savola ja Lantto, demareita puolestaan Tuovinen ja Rauhio, Saramo lienee rkp-läinen. Vahvoja kandidaatteja virkaan voisivat olla lähinnä Timo Tuovinen ja Pertti Rauhio, muilla ei liene mahdollisuuksia. Kummallakin on pitkä kokemus eduskunnan viroista. Apulaispääsihteeri on eduskunnan toiseksi korkein virkamies, joka toimii pääsihteerin sijaisena ja suuren valiokunnan sihteerinä. Se, että eduskunnassa on selvä porvarienemmistö, heikentää kuitenkin Tuovisen ja Rauhion mahdollisuuksia. Rauhio on naimisissa Sdp:n kansanedustajan Tytti Tuppuraisen kanssa, pari tapasi toisensa eduskunnassa, jonne Tuppurainen valittiin ensimmäisen kerran 2011.

9. Entä sitten eduskunnan ulkopuoliset varteenotettavat hakjat? Heihin kuuluvat  Supon vt. päällikkö Antti Pelttari (50), UM:n osastopäällikkö Jukka Salovaara (47),  VM:n budjettipäällikkö Hannu Mäkinen (60), valtiosihteeri Jari Partanen (49) ja ex-kansanedustaja Kimmo Sasi (63). Pelttari ja Sasi ovat kokoomuslaisia, Mäkinen demari ja Partanen kepulainen; keskustaa lähellä lienee myös Jukka Salovaara. Kaikki muut paitsi Jukka Salovaara ovat juristeja.

10. Pätevin olisi ehkä Kimmo Sasi, joka on ollut yhtämittaa kansanedustajana 32 vuotta ja toiminut pariin otteeseen myös ministerinä. Sasin heikkoutena vaalissa on kuitenkin melko korkea ikä ja se, että useimmat kansanedustajat - Ben Zyskowiczia (kok) lukuun ottamatta - eivät välttämättä haluaisi nähdä poliitikko Sasia istumassa täysistuntosalin korokkeella puhemiehen vieressä. Valituksi ei taida tulla liioin kokoomuksen Antti Pelttari, sillä luultavaa on, etteivät kansanedustajat hevin haluasi saada Seppo Tiitisen jälkeen toista Supon miestä pääsihteeriksi.

11. Tiedetään, että keskustapuolue haluaa pääsihteeriksi oman miehensä, jolloin valinta kallistunee Jari Partaseen. Hän on suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta jonka kepupoliitikot tuntevat sitäkin paremmin.  Partanen on toiminut koko uransa poliittisissa tehtävissä, kuten esimerkiksi pariin otteeseen Seppo Kääräisen ja kerran ministeri Paula Lehtomäen avustajana, samoin kuin erilaisissa keskustapuoleen eduskuntaryhmän tehtävissä. Sipilän hallituksen tullessa valtaan Partasesta leivottiin valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri, nyt hän toiminee liikenne- ja viestintäministeriön valtiosihteerinä. Partanen valmistui juristiksi 1999 Lapin yliopistosta, vasta 33-vuotiaana, mutta valmistui kuitenkin. Jari Partasen nimi tai kasvot eivät jääneet minun mieleeni yliopistolla, mutta hän ei olekaan  suorittanut syventäviä opintojaan prosessioikeudesta.

12. Itse en ole yhtään innostunut  poliittisista viroista ja virkanimityksistä - myös eduskunnan kaikki valiokuntaneuvosten virat jaetaan suurimpien eduskuntaryhmien kesken, mikä tuntuu suorastaan masentavan typerältä - mutta eduskunnan pääsihteerin tehtävä on sellainen homma, johon poliittisesti sitoutumattomilla hakijoilla ei ole mahdollisuutta päästä. Olisi toki toivottavaa, ettei pääsihteeriksi valittaisi kahta kepulaista peräkkäin, mutta minkäs teet, kun keskusta sattuu olemaan juuri nyt eduskunnan suurin puolue. Pääsihteerin valintaa valmistelee eduskunnan kansliatoimikunta, johon kuuluu kolmen puhemiehen lisäksi neljä eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, eli Markus Lohi (kesk), Anne Louhelainen (ps), Sinuhe Vallinheimo (kok) ja Eero Heinäluoma (sd). Hallituspuolueet yhdistänevät vaalissa todennäköisesti voimansa ja pitävät huolen siitä, ettei pääsihteeriksi valita opposition eli tässä tapauksessa demareihin kuuluvaa hakijaa.

13. Veikkaukseni on, että uudeksi pääsihteeriksi valitaan Jari Partanen (kesk). Pari asioita yleensä tuntevaa juristia on tosin maininnut minulle, että keskusta saattaisi suostua myös siihen - jos esimerkiksi hallituspuolueet eivät pääsisi yksimielisyyteen Jari Partasen valinnasta - että pääsihteeriksi tulisi Jukka Salovaara. Hän ei ole juristi, mutta hänen isänsä on keskustaa lähellä oleva entinen suurlähettiläs. Miksi UM:n palveluksessa oleva Salovaara olisi muutoin edes hakenut eduskunnan pääsihteerin virkaa, jollei hänelle olisi kulisseista vinkattu, että hänellä saattaisi olla hyvä  mahdollisuus tulla valituksi? Jukka Salovaaran valinta olisi kuitenkin suuri yllätys.

14. Pitäisikö edukunnan pääsihteerin virka muuttaa määräaikaiseksi eli neljä vuotta kestäväksi tehtäväksi? Tätä puoltaisi se, että kysymyksessä on poliittinen virkanimitys ja että eduskuntapuolueiden voimasuhteet saattavat vaalikausittain herkästi muuttua. Tämä olisi minusta kannatettava uudistus. Pääsihteerin viranhoidosta voitaisiin ryhtyä maksamaan kunnon palkkaa, esimerkisi 30 00 euroa kuukaudessa, jotta hakijoiksi saataisiin todella päteviä ja myös poliittisista puolueista riippumattomia hallinnon asiantuntijoita ja johtamistaitoisia ihmisiä. 

perjantai 9. lokakuuta 2015

968. Töölön pyöräturmasta 4,5 vuotta vankeutta

1. Käräjäoikeus antoi tänään tuomion Helsingin Meilahdessa elokuussa sattuneesta pyöräilijän kuolemantapauksesta. Syttäjä oli vaatinut jutussa vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistusta henkilöautoa kuljetttaneelle 35-vuotiaalle miehelle, jonka hän katsoi syyllistyneen tappoon, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja liikennepakoon. 

2. Onnettomuus tapahtui 12.8., jolloin 66-vuotias miespuolinen polkupyöräilijä ja syytetyn kuljettama henkiläauto olivat matkalla samaan suuntaan Tukholmankatua kohti Mannerheimintien risteystä. Syytteen mukaan autoa (Saab 9 000 Sedan) ajanut mies oli kiihdyttänyt pyöräilijän ohitse, kiilannut tämän eteen ja tehnyt tahallisen äkkijarrutuksen. Tämän seurauksena pyörää ajanut mies oli lentänyt ohjaustangon yli pää edellä katuun ja kuollut seuraavana päivänä  sairaalassa saamiinsa vammoihin. Pyöräilijällä todettiin sairaalassa aivoruhje ja selkäytimen vamma. Pyöräilijällä ei ollut kypärää. Autoilija oli kaasuttanut välittömästi pois tapahtumapaikalta Mannerheimintietä pitkin, mutta poliisi sai hänet kiinni seuraavana päivänä. Hänet vangittiin 15.8. epäiltynä aluksi todennäköisin syin surmasta (RL 21: 3), joka on tappoa lievempi henkirikos. Juttua tutkinut poliisi kovensi rikosnimikkeen myöhemmin tapoksi. 

3. Autoilija kiisti syytteen. Hän väitti, ettei ollut ajanut ko. päivänä autollaan Tukholmankadulla eikä myöskään käynyt tapahtumapaikalla. Hän myönsi kuitenkin autoilleensa tapahtuma-aikana muutaman sadan metrin päässä turmapaikasta. 

4. Käräjäoikeus (pj. tuomari Maritta Pakarinen) ei pitänyt syytetyn mainittua väitettä uskottaväna. Oikeuden mukaan miehen osallisuudesta tekoon todistivat silminnäkijöiden kertomukset autosta ja se, että mies oli myöntänyt olleensa turma-aikana ajamassa ko. autollaan onnettomuuspaikan lähellä. Todistajat tunnistivat äkkijarrutuksen tehneen Saab 9 000 -auton ja yksi todistajista muisti auton rekisterinumeron yhtä numeroa vaille oikein. Käräjäoikeus perusti näyttöä koskevan ratkaisunsa suurimmaksi osaksi juuri todistajien kertomuksiin.Turmasta oli saatu myös valvontakamerakuvaa, mutta kamera oli ollut aika kaukana tapahtumapaikasta ja sen tallentama kuva oli liian epäselvä, jotta yksinomaan sen perusteella olisi voitu tehdä riittävän tarkkoja johtopäätöksiä tapahtumista.- (Todistajat olivat nähneet tapahtumat takaapäin, minkä voisi otaksua heikentävän heille syntyneiden mielikuvien luotettavutta. Lisäksi tapausta on käsitelty runsaasti mediassa - somesta puhumattakaan - ja tavalla, jossa autoilijan menettely on jyrkästi tuomittu eli sitä on kritisoitu sangen voimakkain sanakääntein)

5. Oikeuden perustelujen mukaan autoilija oli ensin Tukholmankadulla ohittanut 66-vuotiaan pyöräilijän läheltä, jolloin tämä oli näyttänyt autoilijalle keskisormea. (Tukholmankadulla ei ole ko. kohtaa pyörätietä, vaan pyöräilijät joutuvat ajamaan ajoradalla autojen rinnalla) Mannerheimintien risteyksessä pyöräilijä ja syytetyn kuljettama auto olivat pysähtyneet liikennevalossa ja lähteneet valojen vaihduttua kääntymään oikealle Mannerheimintielle, auto pyöräilijän takana. Pian tämän jälkeen syytetyn auto oli uudelleen ohittanut pyöräilijän, kiilannut tämän eteen ja tehnyt oikeuden mukaan tahallaan äkkijarrutuksen, jolloin pyöräilijä oli lentänyt ohjaustangon yli asvalttiin ja saanut kuolemaan johtaneet vammansa. Käräjäoikeuden mukaan pyöräilijä oli auton äkkijarrutuksen johdosta törmännyt auton takaosaan; autosta ei tosin ole löytynyt törmäysjäkiä. - Pyöräijän suistuminen katuun on voinut aiheutua myös siitä, että hän on joutunut suorittamaan autolijan kiilaamisen vuoksi äkillisen jarrutuksen.

6. Oliko autoilijan menettelyssä kysymys tahallisesta taposta vai tuottamuksesta, tarkemmin sanottuna törkeästä kuolemantuottamuksesta? Tahallisuusarvioinnissa on kyse siitä, mitä tekijä on teon hetkellä mieltänyt tai tahtonut varsinkin teon seurauksen suhteen. Tahallisuudesta ja tuottamuksesta on kirjoitettu rikosoikeudessa paljon. Mieleen palautuvat 60-luvun opinnot ja Brynolf Honkasalon oppikirjoissa selitetyt termit  dolus determinatus (tarkoitettu tahallisuus), dolus directus (varmuustahallisuus) ja tahallisuuden hankalin osio eli dolus eventualis (tahallisuuden alin aste). Honkasalon kirjoissa painotettiin dolus eventualisin osalta tekijän tahdon suuntautumista, mutta nyttemmin pääpaino tahallisuuden ja tuottamuksen rajanvedossa pannaan yleensä mieltämisen todennäköisyysasteeseen, eli etenkin siihen, onko rikollisen teon seuraus, esimerkiksi juuri kuolema, ollut tekijän tieten teon varsin todennäköinen seuraus. 

7. Vuonna 2003 rikoslakiin otetun (seuraus)tahallisuutta koskevan määritelmän mukaan teko on tahallinen, jos tekijä on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen (esimerkiksi kuoleman)  taikka pitänyt  seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä (RL 3:6). Seuraus on aiheutettu  tahallisesti myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Tekijän menettely on sen sijaan (vain) tuottamuksellista eli huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (RL 3:7).

8. Käräjäoikeus päätyi ko. jutussa siihen, että autoilijan syyksi ei voida lukea tahallista tekoa eli tappoa, vaan ainoastaan huolimaton eli tuottamuksellinen teko, jota kokonaisarvostelun perusteella pidettiin törkeänä (törkeä kuolemantutottamus). Oikeuden mukaan syytetyn on täytynyt etukäteen ymmärtää, ettei pyöräilijä ehdi väistää tai jarruttaa, vaan törmää hyvin todennäköisesti äkkijarrutuksen tehneeseen autoon ja että tämän seurauksena aiheutuu todennäköisesti pyöräilijän vakava loukkaantuminen. Kyse ei kuitenkaan ollut tahallisesta henkirikoksesta eli taposta, koska autoilija ei ollut tarkoittanut aiheuttaa pyöräilijän kuolemaa eikä hän ollut ymmärtänyt sitä todennäköisesti seuraukseksi toiminnastaan. Kuolema oli siinä määrin ennalta-arvaamaton ja yllättävä seuraus, että tekijän tahallisuus ulottui vain ruumiinvammojen aiheuttamiseen.

9. Minusta käräjäoikeus on osunut teon syyksilukemisessa oikeaan. Jotkut rikosoikeusoppineet (esim. emeritusprofessori Raimo Lahti Yle Uutisissa ja professori Matti Tolvanen HS:ssa) ovat ehtineet suositella, että syyttäjä valittaisi tuomiosta tarvittaessa korkeimpaan oikeuteen asti, jotta tapauksesta saataisiin ennakkopäätös. Mikäpäs siinä, mutta itse pidän kyllä selvänä, että syyksilukemisen osalta käräjäoikeuden ratkaisu ei tulisi ylemmissä oikeusasteissa muuttumaan.

10. Käräjäoikeuden tuomitsema 4,5 vuoden ehdoton vankeusrangaistus tuntuu äkkiseltään varsin ankaralta. Ehkä käräjäoikeus on ajatellut, että kun ei tästä saa tappoa millään "ilveellä", niin tuomitaan nyt sitten tekij'älle edes kunnon rangaistus; tapon yrityksestä ei yleensä tuomita yhtä ankaraa rangaistusta. Törkeästä kuolemantuottamuksesta säädetty maksimirangaistus on kuusi vuotta vankeutta (RL 21:9) ja törkeästä pahoinpitelystä tuomittava minimirangaistus vuosi ja maksimirangaistus 10 vuotta vankeutta (RL 21:6).  Raimo Lahti on kannattanut ankaraa rangaistusta, sillä Töölön pyöräturman tuomio on hänen mukaansa "viesti autoilijoille" siitä, että liikenteessä on oltava erityisen varovaisia tilanteissa, joilloin eteen voi tulla "vastaavanlaisia kohtaamisia kevyeen liikenteen kanssa". 

11. Kyse on siis rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen korostamisesta ja siitä, että mainitunlaiset teot ovat vakavia ja ansaitsevat tulla ankarasti rangaistuksi. Tämä pitää paikkansa, mutta yleisesti ottaen tuomioiden ankaruudella ja kestolla ei ole juuri koskaan ollut käytännössä rikollisuutta estävää vaikutusta. Kaikkialla tuomioistuimissa kautta maapallon tuomitaan joka päivä tuhansia ihmisiä esimerkiksi tapoista, ryöstöistä, varkauksista, petoksista, raiskauksista jne. tuntuviin rangaistuksiin, mutta samaan aikaan kyseisiä rikoksisa tehdään jatkuvasti eli joka tunti ja minuutti. Jollei tehdä, niin mainittuja rikoksia ainakin suunnitellaan ja valmistellaan täyttä häkää. Minusta käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen korottamiseen ei ole mahdolllisessa valitusvaiheessa aihetta, sen sijaan rangaistuksen vähäinen lieventäminen saattaisi tulla kysymykseen. Se, että pyöräilijä oli näyttänyt vähän ennen turmaa keskisormeaan autoilijalle tai että pyöräilijä ei ollut käyttänyt kypärää, ei ole rangaistuksen lieventämisperuste.

12. Syytetty tuomittiin menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä Saab-henkilöauto, jonka syyttäjä on arvioinut 4 000 euron arvoiseksi. Lisäksi hänet määrättiin ajokieltoon, joka päättyy 12.8.2016, eli vain vuodeksi rikoksen tekopäivästä. Ajokiellon menettämisen enimmäisaika on viisi vuotta, joten näyttää selvältä, että tässä kohdin käräjäoikeudelle on sattunut pikku lapsus. Syytetty olisi tullut tuomita 2-3 vuoden pituiseen ajokieltoon.

13. Julkisuudessa on ihmetelty, miksi käräjäoikeus ei määrännyt elokuun puolivälistä lähtien tutkintavakeudessa ollutta tuomittua vangittavaksi, vaan päätti laskea hänet vapaalle jalalle odottamaan mahdollista hovioikeuskäsittelyä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Normaalisti tuomioistuin määrää yhtä pitkään vankeusrangaistukseen ja tavallisesti jo kahden vuoden pituiseen rangaistukseen tuomitun syytetyn vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna. Käräjäoikeuden mukaan päätös perustui siihen, että kysymyksessä on alle viiden vuoden pituisesta vankeusrangaisytuksesta eikä oikeus nähnyt estettä, ettei tuomittu voisi odottaa tuomion täytäntöönpanoa vapaalla. Kokonaisarviossa otettiin käräjäoikeuden mukaan huomion syytetyn terveystilanne ja perhesyyt, joita tuomion perusteluissa ei ole tarkemmin yksilöity, mutta joihin syytetyn puolustus vetosi loppulausunnossaan.
















tiistai 6. lokakuuta 2015

967. Timo Eskosta KKO:n uusi presidentti

1. Korkeimman oikeuden presidentti vaihtuu ensi vuoden alussa. Nykyinen päällikkötuomari Pauliine Koskelo (59) lähtee niin sanotusti lätkimään hommasta eli siirtyy 1.1.2016 lukien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomariksi kaudelle, joka kestää yhdeksän vuotta. 

2. Juristipiireissä pidetään lähes varma, että Pauliine Koskelo ei tyydy EIT:sssä(kään) rivituomarin tehtävään, vaan tähtää EIT:n presidentiksi. Saa nähdä, miten tavoitteessa käy. Koskelo on palkittu parina kolme viime vuonna mm. parilla kunniatohtoriudella ja vuoden lakimiehen tittelillä. Viime perjantain Lakimiesiiton järjestämässä Tuomaripäivässä hänen kouraansa lätkäistiin ikään kuin läksiäislahjaksi K.J Ståhlberg -mitali.

3. Kenestä uusi KKO:n presidentti? Olen käsitelyt ko. asiaa blogissa lyhyesti jo aiemmin ja veikannut, että vrkaa hakevat ainakin Mikko Könkkölä ja Timo Esko. He ovat molemmat hovioikeuden presidenttejä, Könkkölä Helsingissä ja Esko Turussa.  Kumpikin on toiminut aiemmin KKO:n jäsenenä, Könkkölä 2001-2005 ja Esko 2006-2012.

4. Hakuaika päättyi 30.9. Ennustukseni toteutui, sillä sekä Könkkölä että Esko ovat ilmoittautuneet virkaan. He ovat myös viran ainoat hakijat, mikä tarkoittaa sitä, että yksikään KKO:n oikeusneuvoksista ei ollut virasta kiinnostunut. Missä vika, "paska homma" vai mikä? Presidentin palkka ei ole häikäisevän korkea, vain 12 640 euroa kuukaudessa.

5. Mikko Könkkölä ja Timo Esko alkavat olla jo ikämiehiä, sillä molemmat ovat syntyneet vuonna 1952 ja ovat nyt 63-vuotiaita. Kun  virassa voi olla 68-vuotiaaksi, jää uuden presidentin virkakausi varsin lyhyeksi eli 4-5 vuoden pituiseksi. Kyse on siis tietyllä tavalla ylimenokauden päällikkötuomarista. Pauliine Koskelosta tuli KO:n presidentti 49-vuotiaana ja Olavi Heinosesta 51 vuoden ikäisenä.

6. Toimittaja Ari Mölsä, hänkin muuten lakimiehiä, on pohtinut  valintaa Yle Uutisissa tähän tapaan.

7. Kumpikin hakija on ollut tuomarina KKO:ssa ja hovioikeudessa, hovioikeudessakin ainoastaan päällikkötuomarina. Könkkölä hakeutui KKO:n jäseneksi toimittuaan aiemmin lähes 30 vuotta (1974-2001) oikeusministeriön lainvalmistelijana eli lainsäädäntösihteerinä, lainsäädäntöneuvoksena ja lainsäädäntöjohtajana; sangen tyypillinen hallintoura siis. Samanlaista virkamiesuraa KKO:n jäseneksi eteni myös Pauliine Koskelo, sillä myös hän on toiminut pitkään oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena. Könkkölä pyrki myös oikeuskansleriksi, mutta hävisi Jaakko Jonkalle.

8. Timo Eskolla on Könkkölää monipuolisempi lakimiesura takanaan. Hän toimi ennen oikeusneuvoksen nimitystään reilut 10 vuotta asianajajana, eli hän ei ole esiintynyt oikeussalissa yksinomaan tuomaripöydän takana. Könkkölä on OTK, mutta Timo Esko on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi 1986 kansainvälisen yksityisoikeuden alalta ja ollut yliopistossa assitenttina ja vt. professorina. Esko on toiminut myös Helsingin yliopiston hallintojohtajana (1987-92) ja Defensor Legis -lehden päätoimittajana (1994-2006). Timo Esko tunnetaan ahkerana välimiehenä; kuten tiedämme, KKO:ssa arvostetaan välimiesjuristeja. Kummallakin hakijalla on laaja kielitaito.

9. Lakimiesten keskuudessa molempia kilpahakijoita arvostetaan, tosin hieman eri piireissä. Timo Esko on herrasmies ja hillityn porvarin perikuva. Mikko Könkkölä on räiskyvämpi persoona, joka tunnettiin nuorena juristina vasemmistoradikaalina. Hänet lienee nimitetty OM:n lainsäädäntöneuvokseksi Skdl:n kiintiöstä; 70- ja 80-luvuilla lainsäädäntöneuvoksen virat olivat yleensä jäsenkirjaa edellyttäviä tehtäviä. Mikon isä oli asianajaja Erkki Könkkölä, jonka tapasin istuessani 1968 auskultanttina käräjiä Janakkalan tuomiokunnassa Riihimäellä. Mikon poika Justus on siviilioikeudesta väitellyt  OTT, joka on toiminut vuoden verran (2003-2004) lakimiehenä Timo Eskon asianajotoimistossa. Mikko Könkkölä on ottanut hovioikeuden presidenttinä vastaan runsaasti hänelle tarjottuja lainvalmistelutehtäviä - kerran OM:n mies, aina OM:n mies -  mikä on saattanut hieman haitata maan suurimman hovioikeuden päällikkötuomarin viranhoitoa.

10. Kumpi hakijoista tulisi valita tehtävään? KKO:n presidentin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston yleisistunnossa. KKO ei tee virkaesitystä - kuten oikeusneuvoksen nimitysmenettelyssä - vaan asian valmistelu ja esittely valtioneuvostossa kuuluu oikeusministerille. Oikeusministeriö hankkii kuitenkin asiasta KKO:n lausunnon ja tämä lausunto todellisuudessa ratkaisee valinnan - näin tapahtui myös Pauliine Koskelon valinnan yhtyedessä - sillä tuskinpa oikeusministeri Jari Lindströmillä tai valtioneuvostolla on kanttia poiketa lausunnosssa.

11. Tavallisesti varsin luotettavalta taholta olen kuullut, että korkein oikeus on käytännössä epävirallisesti  jo ratkaissut kantansa. KKO:n oikeudenneuvoksista koostuva lähetystö  - ei siis mikä tahansa karvalakkilähetystö - on nimittäin käynyt Turun hovioikeudessa tapaamassa Timo Eskoa ja pyytänyt, että tämä ilmoittautuisi presidentin virkaan. Käynti tepsi, sillä tämän jälkeen Timo Esko jätti ilmoittautumisensa.

12. Minusta KKO:n jäsenistö on tehnyt oikean valinnan, sillä kyllä minäkin näkisin KKO:n presidenttinä mieluummin Timo Eskon kuin Mikko Könkkölän. Olisi aikamoinen yllätys, jos korkeimman oikeuden sana ja lausunto asiassa ei painaisi, vaan virkaan nimitettäisiin Könkkölä. Tämän jutun otsikosta voitaisiin siis poistaa kysymysmerkki.

13. Timo Eskon suhteellisen lyhyeksi jäävällä kaudella korkeimmassa oikeudessa ei tapahtune merkittäviä muutoksia. Uudella presidentillä ei liene tarvetta aukoa koko ajan päätään ja puuttua tuomioistuinlaitoksen epäkohtiin ja kehittämiseen yhtä räyhäkkäästi kuin edeltäjällään. Sellainen asenne ei edes sovi ylimmän tuomioistumen päällikkötuomarille.