Jyrki Virolainen

537. KKO 2012:11. Merkittävä ennakkopäätös perustuslain etusijasta isyyden vahvistamisasiassa

2012-01-30T09:22:00.011+02:00

1. Korkein oikeus on antanut tänään merkittävän ennakkopäätöksen isyyslain tulkintaa koskevassa asiassa, jossa korostuu perustuslain etusija tavalliseen lakiin nähden. Kyse ei ole ainoastaan perustuslaillisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta, vaan perustuslain 106 §:ssä tarkoitusta tapauksesta, jossa perustuslaille on annettu etusija ja tuomioistuin on jättänyt soveltamatta perustuslain kanssa ilmeisesti ristiriidassa olevan isyyslain kanneaikaa koskevan säännöksen.

Ratkaisusta on annettu erillinen tiedote ja ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

2. Korkein oikeus ratkaisi asian täysistunnossa, johon siis osallistuivat kaikki jäsenet. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Ainoastaan yksi jäsenen (Raulos) näyttäisi ollen ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä. Presidentti Koskelon perustelut ovat laajat ja monipuoliset ja niissä on keskitytty erityisesti PL 106 §:n tulkintaan.

3. Yleisesti ottaen on sanottava, että Suomessa tuomioistuimet ovat hyvin varovaisia ja liian varovaisia PL 106 §:n soveltamisessa. Kyse on laajemmin ottaen tuomioistuimen oikeutta kehittävästä tai muotoilevasta funktiosta ja tarkoituksesta, joka on monien muiden maiden ylimmissä oikeuksissa paljon yleisempää kuin meillä. Itse olen kannattanut tuomioistuimille ko. suhteessa annettavia vapaampaa liikkumavaraa. Pidän tuomioistuinten ja erityisesti maan ylimpien oikeuksien oikeutta kehittävää roolia täysin luonnollisena asiana. Tämän kannan olen omaksunut jo vuonna 1995 kirjassani Lainkäyttö.

4. Suomessa on kuitenkin perinteisesti oltu ja ollaan mainitussa kysymyksessä edelleen hyvin lakiuskollisia, legalistisia Albert Edelfeltin tauluun vuonna 1899 ikuistetun maaherra Wibeliuksen tutun hokeman "laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää" mukaisesti. Tämä legalistinen perinne on muovannut ja kahlinnut tuomioistuinten roolia ja perustelutapaa, täysin turhaan. Tämän seurauksena oikeudenkäyttö on jäänyt meillä monessa suhteessa jälkeen yleiseurooppalaisesta kehityksestä, mikä tulee ilmi tuon tuostakin eri yhteyksissä.

4a. Suomalaisten tuomareiden enemmistö on sielultaan yhä edelleen legalisteja. Tämän huomaa ratkaisujen perusteluista. Niissä etusija annetaan edelleen pikkutarkalle lain sanamuotoon tiukasti pitäytyvälle tulkinnalle. Perusteluissa asia-argumentit eli reaaliset ja teleologiset näkökohdat sivuutetaan eikä vastakkaista ratkaisuvaihtoehtoa puoltavista seikoista ja argumenteista mainita halaistua sanaa.

5. Vasta 15-20 vuotta sitten korkeimman oikeuden perustelutyyli alkoi vähitellen päästä irti vanhoista malleista, joissa ratkaisua ei itse asiassa lainkaan perusteltu. Perustelut ovat nyt usein avoimia ja seikkaperäisiä ja jopa pro et contra -metodin mukaisia. Poikkeuksia toki löytyy aina viime ajoilta asti. Viittaan esimerkiksi ennakkopäätöksiin KKO 2011:1 ja KKO 2012:1, joita olen kommentoinut.

6. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenee, nyt omaksuttu tulkinta ja etusijan antaminen lain sijasta perustuslaille ei itse asiassa ole isyysjutuissa uusi. Sama näkemys on ilmennyt ainakin kolmessa aiemmin annetussa ratkaisuissa, ensimmäisen kerran vuonna 1984 ratkaisuissa KKO 1984 II 95, jonka tekemiseen itsekin osallistuin. Tuossa ratkaisussa korkein oikeus, viitaten tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 5 §:n kansalaisten yhdenvertaisuutta koskevaan säännökseen, tulkitsi isyyden kumoamista koskevaa isyyslain 42 §:n 1 momenttia sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

7. Tuolloin 1984 oli siis vielä voimassa vanha perustuslaki eli vuoden 1918 hallitusmuoto, jossa ei ollut nyt PL 106 §:ssä olevaa säännöstä ja jolloin valtiosääntöoppineet pitivät suorastaan pyhäinhäväistyksenä, jos tuomioistuin tavallaan astui lainsäätäjän reviirille ja sivuutti ratkaisussaan perustuslakiin vedoten eduskunnan säätämän lain. Vielä Olavi Heinosen presidenttikaudella, joka päättyi kymmenisen vuotta sitten, oikeusneuvoksia varoiteltiin edes viittaamasta perusteluissaan HM:n tai perustuslain säännöksiin. Presidentti Heinonen itse ei "syyllistynyt" moiseen menettelyyn yhdessäkään ratkaisuissa.

8. Tästä pääsee mainittuun ratkaisuun KKO 1984 II 95, joka syntyi presidentti Curt Olssonin johtamalla jaostolla. Perusteluista eri mieltä ollut Ole Roos päätyi enemmistön kanssa samaan lopputulokseen peruslaillisen laintulkinnan avulla. Kuten näkyy, tuohon aikaan korkein oikeus ei perustellut ratkaisuaan kovinkaan laajasti. Ratkaisussa on nojauduttu yksinomaan HM:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen, Euroopan ihmisoikeussopimus ratifioitiin Suomessa vasta myöhemmin. Monet valtiosääntöoppineet, professori Antero Jyränki etunenässä, nostivat ratkaisusta äläkän ja väittivät, että KKO oli tunkeutunut lainsäätäjän reviirille.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisu on jälleen yksi sulka jutussa kantajan asiamiehenä toimineen asianajaja Markku Fredmanin hattuun. Fredmanilla on ihmis- ja perusoikeusasioissa useita merkittäviä voittoja sekä ihmisoikeustuomioistuimesta että kotimaan tuomioistuimista.

536. Vaaliväittelyt kaukana kaksintaistelusta

2012-01-27T23:15:00.012+02:00

"Kaksintaistelijat" Pekka Töpöhäntä (kiltit) ja Monni (ilkeät). Pekan mukaan vaalien tärkein teema on kiusaaminen. Suomalaisten tulisi lopettaa heikompien kiusaaminen, sanoo Pekka. Sisältyykö tähän kenties jokin piilosanoma ja haaste Monnille?

1. Unettavien vaaliväittelyjen sarjaa jatkoi tänä iltana MTV3:n vaalitentti. Toimittaja uhosi ohjelman aluksi "kaksinkamppailusta", mutta sellaista aneeminen tilaisuus tilaisuus ei kyllä vähääkään muistuttanut.

2. Toimittaja oli lepsu ja naiivin tuntuinen ja väittelijät olivat sitä mitä aiemmissakin tenteissä: kaksi harmaata omia ulkopoliittisia saavutuksiaan kilvan kehuskelevaa harmaata sopuilijaa, joilla ei tuntunut olevan kerrassaan mitään uutta sanottavaa, vaan jotka toistelivat jo kymmenen kertaa aiemmin kuultuja näkemyksiään.

3. Niinistö ja Haavisto paheksuivat Paavo Lipposen aikomusta jättää kenties kokonaan äänestämättä ja yrittivät patistella kansaa vaaliuurnille. Niinistö loihe lausumaan, että jotta valittava presidentti saisi tarvittavan legitimiteetin eli kansalta oikeutuksen hommaansa, oli olennaista, että vaalien äänestysprosentti pysyisi toisella kierroksella korkeana.

4. Tuo on turha toivo, sillä näyttää ilmeiseltä, että äänestysprosentti putoaa ensi kerran suoran kansanvaalin historiassa alle 70 prosentin ja vieläpä reippaasti. Tästä Niinistö muiden ehdokkaiden ja siis myös Haaviston ohella saa syyttä vain itseään. Varsinkin tällä toisella kierroksella juuri ehdokkaiden varovaisuus, mitäänsanomattomuus ja harmaus on tehnyt vaalista kovin lattean kokemuksen, joka ei mitenkään innosta väkeä äänestämään.

5. Legitimiteetti ja luottamus ovat toki tärkeitä asioita, mutta ne valittavan presidentin pitää hankkia itse omalla toiminnallaan ja aktiivisuudellaan jo ennen valintaansa. Niin-istö hokee kyllä suurliikemiesten kustantamissa koko sivun vaalimainoksissa ehtymättömällä syötöllä, että "tekoja presidentinkin on tehtävä" tai jotakin muuta yhtä typerää, mutta pelkäksi retoriikaksi tuon iskulauseen toteutus näyttää Niinistön kohdalla jäävän. Niinistön tukijat eivät voi hankkia Niinistölle tarvittavaa legitimiteettiä. Jollei miehestä itse ole siihen, jää legitimiteetti hiukka yli 60 prosentin äänestysvilkkauden myötä heppoiseksi. Koko kansan presidentistä puhuminen on pelkää illusiota.

6. Onneksi iänikuisesta Iranin tilanteesta tai kriisistä, josta edellisen blogin kommenttipuheenvuorossani jo kerroin, taikka edes siitä "hirmuvaarallisesta" Hormuzin salmesta ei tänä iltana puhuttu mitään. Onhan tuosta tavallisille suomalasille jokseenkin vieraasta asiasta ja maailmallakin tähän asti vain potentiaalisesta uhasta, johon Suomen presidentti ei voi mitenkään vaikuttaa, jankutettu jo tilaisuudesta toiseen.

7. Jos ajankotaisia teemoja olisi haluttu, kuten olisi pitänyt, tuoda esiin, niin yksi sellainen olisi ollut Itämeren saastuminen ja pari viikkoa sitten ilmi tullut venäläisen lähellä Viron rajaa toimivan Kingiseppin lannoitetehtaan järkyttävät suuret fosforivalumat puhdistamattomina jokea pitkin suoraan Suomenlahteen. Suomalais-venäläisten tutkijoiden mittausten ja laskemien mukaan tuo tehdas syyttää fosforia jopa tuhat tonnia vuodessa mereen.

8. Tämän epäkohdan suhteen myös presidentillä olisi "tekoja tehtävänä", mutta presidentti Halonen ei ole tehnyt mitään, vaan on sanonut lakonisesti ja vähätelleen vain, että "kyllähän nyt yhden lannoitetehdas tulisi saada kuriin." Niin tulisi, mutta ottiko Halonen juuri Venäjällä käydessään ongelman Medvedevin tai Putinin kanssa esiin? Kyllä ei ottanut, eipä tietenkään. Tämän johdosta venäläiset voivat pokkana kiistää koko asian. Siitä, miten Niinistö ja Haavisto aikoisivat puuttua asiaan, olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mutta surkea toimittaja ei asiaan puuttunut, vaan ainoastaan kyseli ehdokkailta vain joutavanpäisiä henkilökohtaisia asioita, jotka kaikki tietävät jo muutenkin entuudestaan.

9. Miten uusi presidentti ottaisi Kingiseppin tehtaan ja muiden vastaavien tapausten aiheuttamat ympäristöongelmat puheeksi tavatessaan venäjän presidentin eli Putinin ja mitä konkreettisia ehdotuksia hänellä olisi tässä suhteessa kollegalleen esittää? Pitäisikö apuun huutaa tässäkin asiassa EU:ta, miten suomalaiset ja/tai EU:n asianomaiset tarkkailijat tai tarkastajat voisivat päästä tarkastamaan Itämeren rannikolla tai sen läheisyydessä sijaitsevia ja Itämerta saastuttavia venäläisiä teollisuuslaitoksia ja ydinvoimaloita jne? Tästä ihmiset olisivat luultavasti kiinnostuneita, eivät niin ikään Hormuzin salmen tilanteesta. Suomen pääsy YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu asia, josta päätetään muuten vasta vuonna 2013.

10. Tv-tentin "annista", jos tällaista sanaa voi tässä tapauksessa ylipäätään käyttää, myöhemmin. Tässä yhteydessä riittää yleishavaintona toteamus, jonka mukaan Haavisto missasi pahoin myös tämän tilaisuuden haastaa Niinistö. Eihän tuollaisesta vaalitaistelusta mitään tule, että tyyppi vain nyökyttelee ja katselee hymy huulillaan vieressä, kun selvässä johdossa oleva kanssakilpailija laukoo omia "totuuksiaan." Niinistö yritti pari kertaa puuttua Haaviston lausumiin, mutta Haavisto ei tehnyt tätä kertaakaan!

11. Pekka Haavisto yritti eilisen tentin alkajaisiksi nostaa kiusaamisen kouluissa, työpaikoilla, perheissä, netissä jne. vaalien tärkeimmäksi teemaksi. Haaviston mukaan suomalaisilla on taipumusta usein vähän tönäistä hieman kaltevalle pinnalle joutunutta kaveria.Tästä pitäisi Pekan mukaan päästä eroon. Tarkemmin Pekka ei tätä, siis tätäkään, väitettään yksilöinyt eikä lähtenyt haastamaan joskus aiemmin työpaikkakiusaamisesta moitittua Niinistöä. Eivät tällaiset piilosanomat tavoita lainkaan tavallisia pulliaisia. Presidenttiehdokkaan pitäisi puhua konkreettista selkokieltä eikä piilotella sanomaansa.

12. Näyttää siltä, että Haavisto on jo luovuttanut koko kisan. Haavisto vihjaisi, että jos hänet valitaan, niin Antonio tulisi perustamaan oman parturi- ja kampaamoliikkeen. Tämä jää kyllä tätä menoa haaveeksi ja Antonio saa jatkaa edelleen toisten palkollisena.

535. Presidentinvaalien kakkoskierros vauhdissa

2012-01-26T10:46:00.008+02:00

1. Vaalien II kierroksen ensimmäisessä gallupkyselyssä, jonka oli teettänyt Ilta-Sanomat, luvut olivat 65 -35 Niinistön eduksi. Epävarmoja tai kantansa sanomatta jättäneitä oli kyselyssä neljännes. Peli ei kuitenkaan vielä ole selvä.

2. Mainitut lukemat eivät ole Haavistolle kovin huonot, kun muistaa, että juuri ennen vaalien I kierrosta eräs gallup-kysely ennusti Niinistön voittavan toisella kierroksella Haaviston lukemin 78 - 22. Paljon riippuu television vaalitenteistä, joista ensimmäinen nähdään tänä iltana TV1:ssä.

3. Hesarilla ja Ilta-Sanomilla on nyt kova kiire julistaa Niinistö voittajaksi, kun ne ensin saivat I kierroksella ihmistä äänestämään Haavistoa ja tiputtamaan Väyrysen pois toiselta kierrokselta. Toisella kierroksella ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen on nostettu erkkolaisissa ja vähän muissakin lehdissä ikään kuin pääasiaksi. Ensimmäisellä kierroksella tätä asiaa sen sijaan hyssyteltiin ja vaalitenttien vetäjät oikein varoittelivat, että tästä kysymyksestä ei sitten puhuta.

4. Saapa nähdä, tuleeko tv-keskustelusta mitään kunnon väittelyä, vai tyytyvätkö ehdokaat vain varomaan puheitaan, jottei vain tulisi munattua. Niinistölle harmaa ja mitäänsanomaton taktiikka sopii hyvin, koska hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista uutta sanottavaakaan, van hän tyytyy vain toistelemaan vanhoja opittuja fraaseja.

5. Ennen I-kierrosta jokaiselta presidenttiehdokkaalta kysyttiin erään lehden haastatteluissa, mikä eläin hän voisi olla. En enää muista, mitä Pekka Haavisto vastasi, mutta sen muistan, että Sauli Niinistö voisi olla kettu. Osuva vastaus, sillä Niinistöstä saa vaikutelman ovelasta ja viekkaasta tyypistä, joka ketun tavoin viihtyy yksikseen ja liikkuu saalistamassa yöaikaan. Kun Salen lähipiiriin kuuluvalta Jyri Häkämieheltä kysyttiin, millainen Niinistö on ihmisenä, saatiin vastaus: en tiedä, kukaan ei tunne Niinistöä.

6. Kenties Jenni Haukio kuitenkin tietää jotakin, mutta ei paljasta kovin paljon. Sale on kuvaillut hellin sanoin Jenniä, joka on hänen mukaansa hyvä laittamaan ruokaa ja silittelemään paitoja. Silittämisestä tuli kuitenkin pientä epäselvyyttä, sillä Jennin mukaan Sale on kyllä parempi silittäjä! - Jep jep, tällaista tämä on, näillä tiedoilla meidän olisi siis pääteltävä, millainen ihminen tämä Sauli oikein on.

7. Sale aikoo tehdä tällä toisella kierroksella Marat. Hän kertoi toissa päivänä pystyttävänsä presidenttinä alkutöikseen arvovaltaisen työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ahtisaarihan lupasi oman vaalikampanjansa aikana poistaa Suomesta työttömyyden ja perusti tässä tarkoituksessa Matti Pekkasen arvovaltaisen työryhmän. Tätä temppua Mara itse edelleen ylistää suureksi saavutuksekseen.

8. Niinistön vastaus kysymykseen, pitäisikö presidentin keskustella Venäjän johdon kanssa Karjalan palauttamisesta, kuvaa omalta osaltaan Niinistön pikkunäppärää ja ovelaa tyyliä. "Kyllä, mutta vain jos Venäjän johto ottaa asian ensin esille," vastasi Sale. Voi hyvät Sylvit, tekisi mieli huudahtaa! Niinistö rohkenisi ottaa asiaan kantaa vasta sitten, jos Putin varta vasten ryhtyisi tyrkyttämään Karjalaa Suomelle! Niinistö on luultavasti ajatellut mainituin tavoin vastatessaan, että kukaan ei voi syyttää häntä siitä, etteikö hän ottaisi mainittua kysymystä esille, mutta toisaalta kukaan ei voisi myöskään mottia häntä epärealististen vaatimusten esittämisestä. Niinistö ei sitä paitsi paljastanut, mikä olisi hänen reaktionsa, jos Venäjän johto ottaisi Karjala-kysymyksen esille. Ehkä hän suhtautuisi asiaan toisen varsinais-suomalaisen eli Mauno Koiviston tavoin. Kun Venäjän vastavalittu presidentti Boris Jeltsin otti aikoinaan Karjalan palauttamisen esille, Suomen presidentti Mauno Koivisto torjui Jeltsinin aloitteen siltä istumalta!

9. Pekka Haavisto vastaus samaan kysymykseen oli selkeä "ei." Vaikka vastaus ei minua asiallisesti tyydyttänytkään, oli hyvä, että kysymykseen saatiin selvä ja kiertelemätön vastaus. Haavisto älysi myös lisätä, että presidenttinä hän ottaisi Venäjän johdon kanssa esille kysymyksen maa- ja kiinteistöjenostojen vastavuoroisuudesta Suomen ja Venäjän välillä,koska pelisääntöjen tulisi olla molemmille osapuolille samat. Tätä puolta asiasta Niinistö puolestaan ei omassa vastauksessaan huomannut lainkaan ottaa esille.

10. Kun TV1:n viimeisessä vaalitentissä ennen I kierroksen äänestystä kysyttiin, miten presidentin tulisi suhtautua Venäjän johdon taholta tehtävään esitykseen Venäjän ja Suomen yhteisten sotaharjoitusten ja rauhanturvaamisharjoitusten pitämisestä Venäjän ja Suomen kesken, Niinistöllä meni oman vastauksensa muotoilemisessa kauan ennen kuin hän päätyi ilmaisemaan kielteisen kantansa. Haavisto sen sijaan hoksasi lisätä, että Suomen presidentti voisi vastauksessaan esittää yhteisten harjoitusten pitämistä niin, että niihin osallistuisi myös muiden pohjoismaiden joukkoja.

11. Edellä mainitut seikat ovat sinänsä pieniä asioita ja eroja, samoin kuin sekin, että presidenttinä Haavisto tapaisi henkilökohtaisesti Suomeen vierailulle tulevan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman, Niinistö puolestaan ei. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin annetut vastaukset kuitenkin kuvastavat ja vahvistavat omalta osaltaan sitä käsitystä, mikä näistä kahdesta ehdokkaasta ja heidän ajatusmaailmastaan on vaalikampanjan aikana saatu. Haavisto näyttää osaavan perustella kantojaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden osalta paljon paremmin ja monipuolisemmin kuin Sauli Niinistö, jonka vastaukset ovat aina yllätyksettömiä eli sellaisia, joissa tyydytään vain toistelemaan aiemmin niin usein kuultuja seikkoja mitään uutta esittämättä.

12. Äänestysprosentti jäänee toisella kierroksella historiallisen alhaiseksi. Väyrysen ja Soinin samoin kuin demareiden kannattajissa on paljon niitä, jotka eivät tule äänestämään toisella kierroksella lainkaan. Myös hylättyjen ääneslippujen määrää tulee olemaan korkea. Maaseudulla ja varsinkin idässä ja pohjoisessa on vallalla mielialaa, jonka mukaan vaalit ratkaistaan Jyväskylän eteläpuolella annetuilla äänillä. Miksi siis vaivautua lainkaan uurnille. Ymmärrettävä näkökohta ja protesti; jos kannatettavan arvoista ehdokasta ei enää ole kisassa mukana, niin miksi äänestäjien pitäisi lähteä tukemaan epämieluisia ehdokkaita? Jos Niinistö voittaa, niin kuin nyt näyttää, hänestä ei voi tulla koko kansan presidenttiä.

14. Niinistö ratsastaa Martti Ahtisaaren ideoilla myös ihmisoikeuskysymyksissä. Hän sanoi MTV3:n ohjelmassa tänä aamuna, että Suomi voisi kytkeä ihmisoikeuksien edistämisen viennin edistämiseen. Niinistö katsoi, että kauppasuhteet ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Sen sijaan, että presidentti ulkomaanmatkoillaan ryhtyisi "oppimestarina arvostelemaan" muita maita ihmisoikeusasioissa, ongelmia voitaisiin Niinistön mukaan ratkaista tarjoamalla Suomen tietotaitoa.

15. Tätä samaa ideologiaahan Ahtisaari ja hänen kaverinsa Härski-Pekka Hallberg ovat syöttäneet meille jo parikymmentä vuotta. Uudessa kirjassaan Ahtisaari puhuu reteästi jopa Ahtisaaren - Hallbergin linjasta! Ilman minkäänlaisia tuloksia, kuten Kiinan ihmisoikeustilanteesta voidaan hyvin havaita. Se, että Hallberg ja Ahtisaari ovat viennin edistämisen nimissä tuputtaneet - lue: olleet tarjoavinaan - Kiinalle ja sen johdolle ihmisoikeusnäkemyksiään, ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Päin vastoin, Kiinan ihmisoikeustilanne on vain pahenemistaan pahentunut. - Tämä Niinistön äitelä ja hurskasteleva kannanotto on jälleen yksi syy siihen, miksi minä en tule häntä äänestämään.

16. Tässä oli muutamia mietteitä ja hajahuomioita vaalitaistelusta, johon on varmaan syytä palata tämäniltaisen tv-väittelyn jälkeen. Lukijat voivat esittää omia havaintojaan ja kommenttejaan myös muista vaaleja koskevista mieleen tulleista asioista.

534. Uutiskatsaus: presidentinvaalia, EVM:ää, adoptiota ym.

2012-01-24T11:06:00.017+02:00

Helppohan sitä on maalla olla viisaita, kun vesillä vahinko sattuu...

1. Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio ei ole kuulemma vielä miettinyt mahdollista uutta rooliaan tasavallan presidentin puolisona, vaikka kyseessä olisi kuuden vuoden "pesti". Haukiolta kysyttiin aamu tv:ssä, millainen mullistus uusi rooli hänen elämässään olisi.

- En ole sitä etukäteen ollenkaan vielä miettinyt. Mietitään sitä sitten, jos se asia meidän kohdallamme tulee ajankohtaiseksi, Haukio sanoi. Hän kuitenkin totesi, että kyseessä olisi ”valtavan iso asia”.

2. Näin. Mutta Pekka Haavisto puoliso Antonio Floresilla sen sijaan on jo pasmat selvillä. Hän on kertonut jatkavansa parturi-kampaajana myös siinä tapauksessa, että Pekasta tulee Linnan isäntä ja Mäntynimeen talonmies.

3. Niin, tuollaiset pienet asiat saattavat ratkaista kakkoskierroksen tuloksen. Ei se, millainen hiuksenhieno ero Saulilla ja Pekalla mahdollisesti on jostakin globalisaatiosta - mitähän sekin tarkoittaa? Tai se Hesarin pääkirjoituksessa tänään esiin nostettu "ero" ehdokkaiden välillä, jonka mukaan Sauli olisi "sanansapitäjä" ja Pekka taas "sovinnontekijä." Mitä? Eikö Pekka pidäkään sanaansa ja eikö Sauli haluakaan sovitella?

-----

4. Parivaljakosta "Pekka ja Poika" sentään isäntä itse eli Peku oli ehtinyt aamutalkkariin. Näin väläyksen haastattelusta, jossa Pekka suorastaan ylisti Jutta Urpilaisen ja Suomen saavutusta Brysselissä eilen EVM-kiistassa saavutetussa sovussa. Urpilaisen mukaan nyt "puserrettu kompromissi" varmistaa sen, ettei Suomen taloudellisia vastuita voida korottaa vastoin Suomen tahtoa.

5. Mitenkähän mahtaa olla? Kun luin tarkemmin tuosta "Urpilaisen saavutuksesta," jonka toki suomalaiset virkamiehet ovat käytännössä luonnostelleet, en tullut oikein vakuuttuneeksi noista Urpilaisen itsekehuista ja Pekka Haaviston Urpilaiseen ja demareihin kohdistuneesta ylistyslaulusta.

6. Kriittisin kohta tuossa uudessa "sovussa" on se, että erillisen hätätilarahaston käyttöön ottamisesta EVM:ssä päätetään määräenemmistöllä. Luulisi, että tuollainen päätös korottaa tosiasiallisesti Suomen vastuiden määrää. Huomasin, että Mauri Pekkarinen on Uudessa Suomessa niin ikään epäillyt Urpilaisen "menestystä."

7. Pekka Haavisto toi julki Urpilaiseen ja demareihin kohdistuvan ylistyslaulunsa luonnollisesti siksi, että demareiden on määrä ottaa huomenna kanta siihen, ilmoittaako puolue kannattavansa jompaakumpaa pressaehdokasta vaalien toisella kierroksella. Haavisto tähtäsi siihen, että demarit lupaisivat kannatuksensa hänelle tai eivät ainakaan yksiselitteisesti ilmoittaisi menevänsä Niinistön taakse.

----

8. Sitten hieman toisenlaiseen asiaan. Antti "Kanki" Kaikkonen kuulemma valitteli, lehtitietojen mukaan suorastaan itkeskeli, viime viikon lopulla jossakin epämääräisessä viihdeohjemassa - niitähän tv-ohjelmat ovat nykyisin pullollaan - kovaa kohtaloaan hänen ja puolisonsa Satu Taiveahon adoptioasiassa.

9. Kanki-Kaikkosen mukaan Helsingin sosiaaliviranomaiset ovat edellyttäneet, että Kaikkonen ja Taiveaho ilmoittaisivat Etelä-Afrikan vastaaville viranomaisille Kaikkosen käräjäoikeudessa saamasta syytteestä. Kaikkonen ja Taiveaho ovat odottaneet adoptiolasta Etelä-Afrikasta. Kaikkosen vaikerruksen mukaan ongelmat Helsingin sosiaaliviraston kanssa tulivat esiin vasta nyt adoptioasian ollessa jo "loppusuoralla."

10. Kaikkosen heittämään täkyyn tarttui oitis professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta. Hän alkoi kovaäänisesti sättiä suomalaisia sosiaaliviranomaisia karmeasta virheestä, koska Kankaan mukaan virkamiehet olisivat menetelleet väärin vaatiessaan Kaikkosta ja Taiveahoa kertomaan Etelä-Afrikan viranomaisille Kaikkosen saamasta syytteestä.

11. Kanki ja Satu ovat saaneet tietenkin kosolti positiivista huomiota ja myötätunnon osoituksia Urpo Kankaan palopuheista ja ihmisten osaaottavista viesteistä. Kukaan ei näytä ottaneen huomioon sitä mahdollisuutta, että juuri tämä saattoi nimenomaan olla Kanki Kaikkosen nimenomaisena tarkoituksena, ei yksin adoptioasiassa, vaan myös vireillä olevaa Nuorisosäätiön rikosasiaa ajatelleen. Syyttäjä vaatii Kaikkoselle ehdollista vankeusrangaistusta. Ehkä Kanki vetoaa rikosjutussa siihen, mikä kamalan hirveä seuraamus hänelle on syytteen nostamisesta jo aiheutunut ko. adoptioasiassa ja vaatii tällä perusteella mahdollisimman lievää rangaistusta tai koko rangaistuksen tuomitsematta jättämistä. Toki Kaikkonen on kiistänyt syytteen koko syytteen.

12. Tänään lehdissä on sitten kerrottu "pienenä" tarkistuksena Kaikkosen suulla, että itse adoptioprosessi ei olekaan, toisin kuin Kaikkonen antoi tv-ohjelmassa kaikkien ymmärtää. katkennut, vaan asia on ainoastaan pantu Etelä-Afrikan päässä jäihin eli odottamaan Nuorisosäätiön jutun päättymistä syyskuussa annettavalla tuomiolla.

13. Toivottavasti Kaikkosen ja Taiveahon adoptioasia järjestyy parhain päin. Toisaalta on syytä toivoa, että käräjäoikeus ei menisi vipuun eikä antaisi tunnetun poliitikon "mamistelun" ja itkeskelyn vaikuttaa päätökseensä.

---

14. Ratkaistaanko presidentinvaalien toinen kierros tälläkin kertaa tv:n viihdeohjelmissa? Haavisto ja Niinistö ovat mukana tämän viikon lauantaina lähetettävässä Uutisvuodossa ja

Haavisto esiintyy huomenna keskiviikkona Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa; tähän ohjelmaan Niinistö ei uskaltautunut mukaan. Niinistö kerkesi esiintyä jo 1. kierroksella Korkojen kera-ohjelmassa jne.

---

15. Syyttäjä on - vihdoin ja viimein - nostanut poliisimiestä vastaan syytteen Pudasjärven vartijakuolemasta. Olen kertonut asiasta aiemmin blogissani 361/16.12.20110 "Paatero teki sen taas." Tapaus sattui joulukuussa 2010, jolloin poliisin virka-ase laukesi outojen yöllisten aseharjoitusten yhteydessä Pudasjärven poliisiaseman kahviossa ja surmasi paikalla olleen 49-vuotiaan vartijan.

16. Ihmeen kauan syyteharkinta tosiaan kesti, sillä keväällä 2011 syyttäjä ilmoitti, että syyteharkinta valmistuu jo viime vuoden syys-lokakuussa. Mikä lienee viivyttänyt syyttäjän päätöksentekoa? Nyt kuitenkin paikallinen vanhempi konstaapeli saa syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta, vaaran aiheuttamisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

17. Kiinnitin tähän(kin) poliisiasiaan alun perin huomiota nimenomaan asiassa ilmenneen paateroinnin takia. Heti surmanlaukauksen tultua julkisuudessa esille poliisiylijohtaja Mikko Paatero nimittäin ilmoitti - kuten hänellä on aina muulloinkin ollut tällaisissa tapauksissa tapana - tiedotteessaan, joka julkaistiin joka ikisessä tässä maassa ilmestyvässä sanomalehdessä sekä radio- ja tv-kanavalla, että hän on jo selvittänyt asian ja voi kertoa, että kyseessä oli aivan puhdas vahingonlaukaus eikä mainittu vanhempi konstaapeli ollut syyllistynyt varomattomaan aseen käsittelyyn eikä mihinkään muuhunkaan rikokseen. Näin siis siitä huolimatta, että tapauksen virallista selvittelyä, jota johtaa syyttäjä, ei ollut vielä edes aloitettu.

18. Tämä ei ollut toki ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tällaista paaterointia on esiintynyt. Voiko ylin poliisiviranomainen todella menettää arvostelukykynsä virka-asiassa näin totaalisesti ja istua sen jälkeen tyynesti virassaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Näköjään voi, Suomessa ainakin. Paateroinnista on kanneltu oikeuskansleri Jaakko Jonkalle, mutta tämä on, yhtä tyynesti, katsonut, että paaterointi on Suomessa sallittua ja täysin normaalia.

533. Presidentinvaalit 2012: II-kierroksen kauhuskenaario toteutui; kaksi tasaharmaata ehdokasta vastakkain

2012-01-22T21:29:00.022+02:00

Meneeköhän myös vaalien II kierros samanlaiseksi pikkutarkaksi nuhjaamiseksi...

Presidentinvaalien vaalien 1. kierros on nyt sitten käyty ja tulokset ovat selvillä.

Veikkasin itse Niinistölle äänistä 36 % ja osuin siinä melkein oikeaan. Toiseksi tuli Pekka Haavisto n. 18 prosentin ääniosuudella ja kolmanneksi Paavo Väyrynen noin 17 prosentilla.

Itse äänestin Haaviston ja Väyrysen järjestyksen toisinpäin, vaikka kyllä aavistin, että tulos tulisi olemaan, mikä se nyt oli.

Edellisessä blogissani (532) viittasin jo sihen "kauhuskenaarioon", mikä tällaisesta ennustettavasta tuloksesta - siis II-kierroksella vastakkain Niinistö ja Haavisto- tulisi seuraamaan.

Nyt tuo kauhuskenaario, jossa ei tule olemaan mitään kunnollista ja normaalia vaalidebattia, toteutuu kaikessa karmeudessaan! Äänestysprosentti tulee jäämään II-kierroksella 50-60:een prosenttiin.

Niinistön ääniosuus I-kierroksella n. 36 % on todella vähän, eikä II-kierroksen tulos tule olemaan mitenkään itseselvyys!

Kuten sanoin jo edellisessä kirjoituksessani, tulen II-kierroksella äänestämään - protestiksi - Pekka Haavistoa. Jos kerran halutaan panna "ranttaliksi", niin okei, pannaan sitten ja kunnolla ja äänestetään pariskunta "Pekka ja poika" Linnaan ja Mäntyniemeen, kyllä se minulle passaa!

II-kierroksesta tulee kahden tosi tasaharmaan, kahden todellisen nynnyn, kahden EU- kannattajan, kahden sala-Natottajan jne. harmaa vaalikampanja, jos nyt ylipäätään kamppailusta voidaan puhua.

Mutta, kuten sanoin, presidentin virka on jo Ahtisaaren ja Halosen aikana viihteellistynyt aivan suunnattomasti. On hyvä, että tuosta "Puna-noidasta" eli Halosesta nyt on vihdoin päästään eroon!

Mutta kun Hesari ja iltapäivälehdet haluavat saman setalaisen menon jatkuvan, niin kehotan kaikkia ihmisiä äänestämään toisella kierroksella Pekka Haavistoa.

Ratkaisu käydään ehdokkaiden "puolisoiden" välillä. Molemmilla puolisoilla on parturi-kampaaja kokemusta. Niinistön puolison entinen poikaystävä eli puoliso on tunnettu hiusmuotoilija ja Pekka Haaviston pokakaveri taas kaikkien on - varsinkin mummojen -tuntema Antonio.

Vaali ratkeaa sillä perusteella, kumpi on toista "lutoisempi", Niinistön 30 vuotta nuorempi puoliso Jenny, vai Haaviston 21 vuotta nuorempia Antonio.

Kun on hulinaksi pantu, niin itse toki äänestän II-kierroksella Haavistoa - ja poikaa.

Vaalien hyvät puolet:

- Paavo "Vituiksmän" Lipponen sai vihdoin, mitä hän ja demarit todella ansaitsivat: kunnolla köniinsä - äänistä 6-7 prosenttia!

- Samat Sanat Timo "Mamis" Soiniin: viime kevään Jytky jää - luojan kiitos- historiaan!

Mitä tekee Paavo Väyrynen?

Hän sanoo (luullakseni), että

1) tulos olisi ollut minun ja keskustan kannalta paljon parempi, jos keskustan johto olisi jo alun perin tukenut ehdokkuuttani, mutta sitä se ei tehnyt;

2) tulen haastamaan Mari Kiviniemen ensi kesäkuun puheenjohtaja-äänestyksessä, ja

3) julistan vuoden 2018 presidentinvaalikampanjan, jossa tulen olemaan keskustan ehdokkaana, alkaneeksi.

532. Pressan vaalitaisto huipentumassa

2012-01-20T11:46:00.014+02:00

Mi ikävyys, mi hämäryys, mi niinistöisyys...

Presidentinvaalien loppusuora alkaa olla käsillä. Television "suuret vaalitentit" ovat ohitse. Luojan kiitos, että ovat, sillä kyllä kolme parin tunnin tenttiä kolmena peräkkäisenä päivänä on aivan liikaa, ainakin katsojille. - Tässä muutamia hajahuomioita vaalikampanjasta.

Paavo Lipponen on myös ehkä viimein havahtumassa siihen, että kamoon, vaalikampanja oli nyt sitten tässä. Vielä pari viikkoa siten tämä "Vanhempi-Paavo" vähätteli huonoja gallup-lukemiaan toteamalla, että "ehei, eihän vaalikampanja ole vielä edes alkanut." Paavo ei huomannut, että hänen junansa oli jo mennyt.

Presidenttiehdokkailta on kysytty vaikka mitä ja heidät pantu tekemäänkin yhtä sin toista hauskaa. Ehdokkaita on kävelytetty Stadionilla kaksi kilometriä, he ovat joutuneet tankkaamaan ruotsia erityisessä tv-tentissä jne. Soini ja Lipponen kieltäytyivät kävelytestissä ja se näkyi heti heidän gallup-lukujensa putoamisena.

Mutta miten kävisi ehdokkailta rock' roll? Entä sitten ehdokkaiden laulutaito? Tämä tuli mieleen, kun luin tänään, miten presidentti Barack Obama oli yllättänyt eilen kannattajansa Apollo Theaterissa Harlemissa laulamalla pätkän soulin legendan Al Greenin hittibiisistä I'm still in love with you; kannattajat olivat suorastaan hihkuneet innosta. Mitkä ovat meidän ehdokkaidemme lempilaulut?

Gallup-kyselyjen yllätyksiä ovat olleet Lipposen ja Soini alhaiset kannatusluvat ja vastaavasti Haaviston nouseminen kakkoseksi ja mahdollisesti vaalien toiselle kierrokselle yhdessä Niinistön kanssa. Tästä Haavisto saa kiittää lehdistöä, erityisesti erkkolaista mediaa. Jokaisen tv-tentin jälkeen "puolueettomat" toimittajat arvioivat aina Haaviston tieto-taidoiltaan ja esiintymistaidoltaan joukon parhaaksi, vaikka Pekka on selvästi porukan harmaampia miehiä, aina kotiparturinsa sinänsä taidolla muovaamasta tukasta lähtien eikä hänen tietämyksensäkään poikkea mitenkään muista ehdokkaista.

Haavisto on pehmeä, opintonsa laiskuuttaan kesken jättänyt sivari-söpertelijä, jossa ei tunnu olevan ei sitten minkäänlaista särmää; mies toistaa opetellun tuntuisesti itseään tentti tentiltä, ja tuota monotonista puheenpitoa kotisohvalla kuunnellessa on usein vähällä nukahtaa. Sitä, mistä miehen suosiopiikki johtuu, on vaikea sanoa. Timo Soinin mukaan Pekan gallup-nousu alkoi siitä, kun hän kävi Teuvo Hakkaraisen sahalla ja tempaus uutisoitiin näyttävästi. Tuossa voi olla vinha perä. Jos Haavisto ei tule nyt valituksi pressaksi, niin Pekalle voisi suositella muutaman viikon pestiä Teuvon sahalla tosi toimissa, jotta hän saisi edes hieman jäntevyyttä hieman vetelän tuntuiseen olemukseensa. Niin, ja suorittaisi nyt ne ammoin kesken jääneet opintonsa loppuun.

Mutta kun Pekka-ilmiö on pääsyt vauhtiin, niin eihän sitä on tässä vaiheessa enää vaikea pysäyttää. Kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin vuoden 1994 vaaleissa olleesta Elisabeth Rehn-ilmiöstä. Tällöinkin asialla oli erkkolainen media Hesarin johtamana seurauksin, että Väykkä eli Väyrysen Pate menetti loppumetreillä selväntuntuisen kakkospaikkansa Rehnille. Historia tuntuu toistavan itseään ja jälleen Väyrysen tappioksi.

Toki Väyrynen olisi sekä presidenttinä että Niinistön haastajana toisella kierroksella aivan toista luokkaa kuin tämä Harmaa-Haavisto. Ajattelen jo nyt kauhunsekaisin tuntein tilannetta, jossa toisella kierroksella olisivat vastakkain Niinistö ja Haavisto, huh! Kaksi aivan samantyyppistä sekä olemukseltaan että puheiltaan tasaharmaata kaveria keskustelemassa ja muka "väittelemässä" presidentin valtaoikeuksista, ulkopolitiikasta, EU:sta ja kaiken kukkuraksi vielä siitä paljon puhutusta arvojohtamisesta, huh huh! En voisi kyllä tylsempää toisen kierroksen vaalikeskustelua tai ylipäätään tv-ohjelmaa edes kuvitella!

Pehmo-Haavisto olisi Niinistölle helppo nakki toisen kierroksen vaalitenteissä. Mutta tilanne olisi täydellisesti toisenlainen, jos Niinistön vastaehdokkaana olisi Paavo Väyrynen; tätähän Patekin itse odottaa vesi kielellä, sillä vasta tuolloin päästäisiin kunnon vaaliväittelyyn mies miestä vastaan. Väyrynen olisi hyökkäävä osapuoli ja panisi Niinistön vihdoin tosi ahtaalle asioista kuin asioista. Mitä siitä tulisi, jos vastakkaisin olisi kaksi sala-Natottajaa ja kaksi EU-myönteistä ehdokasta? Ei kerrassaan mitään. Mutta jos vastakkain olisivat EU-myönteinen ja Suomen euroon ilman kansanäänestystä yhdessä Lipposen kanssa ajanut sala-Natottaja Niinistö ja EU-kriittinen ja euroa vastustanut samoin kuin Nato-kielteinen Väyrynen, olisi väittelyasema tosi herkullinen. Eikä vaalin lopputulos olisi lainkaan varma asia.

Vaikka en kuulu Väyrys-faneihin, niin sanoisin ja suorastaan vetoaisin Teihin, hyvät ihmiset, että älkää nyt hemmetissä äänestäkö sitä kasvisruokaa syövää vihreää ylioppilas-sivaria ja ties mitä toiselle kierrokselle! Armahtakaa meitä ja pelastakaa meille jännittävä toinen kierros ja etenkin vaaliväittely ja äänestäkää vaikka vain tässä tarkoituksessa Paavoa, joka on tiedoiltaan ja ulkopoliittisilta ja muiltakin taidoiltaan ja kokemukseltaan ylivertainen ehdokas Haavistoon verrattuna.

Paavo on kokenut ja nykyisin kaikin puolin muutenkin "mukiinmenevä" valtiomies, josta tulisi koko kansan presidentti. Paavon vaalimainos, jonka mukaan "talo tarvitsee sekä isännän että emännän", on osuva ja perusteltu. Vihreät, tähtitanssija Jani Toivolan johdolla - kuinkas muuten - syyttävät Paavoa ja hänen kampanjaansa täysin perusteettomasti emäntä-sanan käyttämisestä. He yrittävät vihjailla, että tuolla mainoslauseella olisi jotenkin tarkoitus viitata jotenkin Haaviston sukupuoliseen suuntautumiseen. Mutta tästä ei - tietenkään - ole kysymys. Kyse on vain siitä, että jos käytetään termiä "isäntä" (Linnan isäntä), niin silloin on johdonmukaista käyttää sanaa "emäntä." Olisi hieman teennäistä sanoa, että tässä he nyt ovat, "Linnan isäntä ja rouva" tai "Herra ja Rouva." Aivan kammottava olisi iskulause "Isäntä ja poika", jos toteutuisi.

Aleksis Kiven Seitsemää Veljestä hieman mukaillen saatetaan sanoa: "Linna/Mäntyniemen talo ilman sen saleissa ja parketeilla astelevata emäntää olisi harmaa ja tylsä kuin ikääntyvän miespoliitikon hiuskuontalo."

No, toisaalta ja toisaalta. Toisaalta Pekan puoliso Nexar Antonio Florens, joka paiskii töitä parturi-kampaajana, saattaisi tuoda kyllä väriä Linnaan. Väriä voisi tulla jopa liikaa, kun muistetaan tämän Antonion parit tempaukset, joiden takia hän on joutunut niin sanotusti virkavallan kanssa tekemisiin. Ecuadorista lähtöisin oleva Nexar Antonio on Pekkaa parisenkymmentä vuotta vuotta nuorempi, joten ei olisi mitenkään kirkossa kuulutettu, viihtyisikö hän aina kiltisti kotona Mäntyniemessä.

Haavisto osallistui äskettäin puolisonsa kanssa erääseen tv:n viihdeohjelmaan. Siitä ilmeni, että Haavisto lukee iltaisin nuoren puolisonsa mielestä tylsästi vain kirjaa, jolloin puoliso ikävystyy ja säntää kavereiden kanssa baariin. Jos tätä jatkuisi, niin sopii olettaa, myös Haaviston päästessä pressaksi, niin siitäpä jatkuvaa hupia iltapäivä-ja muille juorulehdille journalistien seuratessa joka puskassa, mitä tuleman pitää. Pienessä sievässä saatetaan ajaa ojaan tai päin lyhtypylvästä taikka tapella nahistaa nakkikiskalla. Seurauksena matka kamarille ja kenties pahnoille asti. Presidentti tästä huolestumaan, että missä ihmeessä se kultsu oikein näin myöhään luuraa. Siitä sitten soittelemaan läpi kaikki lasareetit ja poliisikammarit ja vihdoin armaan noutaminen kuplavolkkarilla Mäntynimeen.

Kyllä iltapäivä- ja viihdelehdille seurattavaa, kuvattavaa ja kirjoitettavaa tulisi riittämään runsain mitoin, jos Haavistosta pressa leivottaisiin. Mutta toisaalta, onhan presidentin virka viihteellistynyt jo Maran ja Tarjan kaudella, joten tämä olisi vain johdonmukaista jatkoa aiemmalle kehitykselle.

Joten, kannattaisi, hyvät paapat ja mummelit, miettiä hiukka tätäkin puolta eikä rynnätä suin päin äänestämään tätä raukean rauhallisesti haastelevaa kandidaattia, oikeastaan ylioppilasta, ja jokapojan toivevävyä. Jos nyt kaikki mummelit edes tietävät, mikä tämä Pekka oikein on miehiään.

Hiihtämästä on palattu, katso kuvaa yllä. Hämärää oli metsässä, mutta hämäryys, mi ikävyys, ei näytä rasittavan pressakilpailun loppusuoraa. Kyynärpäätaistelu tuntuu vain kiihtyvän, kuten iltapäivälehtien otsikoista ja jutun tyngistä voidaan päätellä. Lokaa jo väitetään heitetyn, puolin ja toisin. Haaviston joukkojen iskulauseena Väyrysen joukkojen "Isäntä ja emäntä" -iskulauseeseen: "Talossa pitää olla isäntä tai kaksikin," tai jotakin sinne päin. Ei kovin kekseliästä, sanoisin. Olisiko Nexar Antoniolla siis todella isännän otteet Mäntyniemessä? Onko Pekka kenties jonkinlaisen tohvelisankarin maineessa? Sopivampi iskulause voisi olla myös "Talossa on isäntä ja ottopoika."

Sitten vielä pakollinen vaaliveikkaus (tarkistettu 22.1. klo 11.40):

Niinistö 37

Väyrynen 18

Haavisto 16

Soini 10

Lipponen 8

Arhinmäki 5

Essayah 3,5

Biaudet 2,5

531. KKO 2012:1. Oliko KKO:n tuomari esteellinen?

2012-01-19T20:00:00.007+02:00

Kusetettavia riittää

1. Kommentoin eilisessä blogissani ratkaisua KKO 2012:1. Ihmettelin siinä, miksi kahden alemman instanssin eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion jälkeen melko selvältä vaikuttaneen asian lopputulos kääntyi korkeimmassa oikeudessa ikään kuin päälaelleen. Kun alemmat oikeudet olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan sopimusehdon tulkintaa koskevan kanteen, korkein oikeus kumosi tuomiot ja hylkäsi kanteen.

2. Tilastollisesti kysymyksessä ei ole tosin harvinaisuus, sillä korkein oikeus on monissa muissakin ennakkopäätöksissä päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen kuin kumpikaan alemmista tuomioistuimista. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ko. jutussa omaksuma kanta vaikuttaa kuitenkin sopimuksen tulkintaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella johdonmukaiselta ja oikealta. Korkeimman oikeuden kanta sen sijaan tuntuu ainakin minusta hieman yllättävältä, koska vaikuttaa siltä, että siinä on poikettu myyjän vastuun laajuudesta vastaavanlaisissa tapauksissa omaksutusta linjasta; viittaan blogikirjoitukseen 530. Tämä näyttäisi lisäksi tapahtuneen ilman pro et contra -perustelutavan mukaisia perusteluja, joissa olisi tasapuolisuuden nimissä otettu huomioon ja perusteluissa nimenomaan ilmoitettu, ei vain ratkaisusta ilmenevää lopputulosta tukevat, vaan myös sellaiset seikat ja näkökohdat, jotka puoltavat toisenlaista lopputulosta.

3. En väitä, että korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulos olisi ehdottomasti väärä. Onan kyseessä tapaus, johon ei voida sanoa olevan olemassa ehdottomasti yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan jossa voidaan puoltaa eri vaihtoehtoja. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen asianosaisen eduksi puhuvien seikkojen sivuuttaminen tuomion perusteluissa samoin kuin se, että korkein oikeus epäsi hävinneen osapuolen pyynnön saada kuulustella jutun avaintodistajaa, antavat kuitenkin aiheen epäillä paitsi lopputuloksen oikeellisuutta myös menettelyn oikeudenmukaisuutta.

4. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen osapuolen asianajaja otti minuun kohta ratkaisun antamisen jälkeen yhteyttä ja kertoi hämmennyksensä siitä, että korkeimman oikeuden jaoston puheenjohtajana oli ollut oikeusneuvos Mikko Tulokas.

5. Asianajaja kertoi, että jutussa toisena osapuolena ollut ja asian korkeimmassa oikeudessa voittanut Jukova Oy on entinen Rettig Oy:n tytäryhtiö, Rettig on ollut Jukova Oy:n pääomistaja. Oikeusneuvos Tulokas puolestaan, kuten asianajaja kertoi ja niin kun useimmat juristit muutoinkin hyvin tietävät, toimi ennen nimitystään korkeimpaan oikeuteen (1992) pitkään Rettig-konsernin oikeudenkäyntiasiamiehenä edustaen yhtiötä ns. "suuressa" (ja ensimmäisessä) tupakkaoikeudenkäynnissä.

6. Rettig ei enää korkeimman oikeuden käsitellessä kyseistä juttua ollut Jukovan pääomistaja, sillä Rettig oli vuonna 2004 eli jo ennen nyt kysymyksessä olevan jutun vireilletuloa, myynyt Jukovan Oy:n osake-enemmistön yhtiön toimivalle johdolle. Tämä ilmenee myös käräjäoikeuden tuomiosta (s.10), jossa selostetaan jutussa todistajan kuullun Rettig-konsernin lakiasiainjohtaja (BL) antamaa kertomusta; BL on toiminut Rettigin lakimiehenä vuodesta 1990.

7. Asianajaja halusi kuulla mielipiteeni siitä, oliko oikeusneuvos Tulokas mahdollisesti ollut tämän kieltämättä hieman etäiseltä vaikuttavan kytköksen johdosta esteellinen. En pystynyt antamaan asianajalle kysymykseen suoraa vastausta, mutta ainahan asiasta voidaan ja on myös syytä keskustella. Esteellisyyskysymykset ovat tärkeitä, koska niissä on kyse tuomioistuimen puolueettomuudesta, mikä taas on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä kriteerejä. Kollegiaalisessa tuomioistuimessa jo yhden tuomarin esteellisyys aiheuttaa sen, että tuomioistuinta ei voida pitää puolueettomana eikä oikeudenkäyntiä oikeudenmukaisena.

8. Tuomarin esteettömyydestä ja puolueettomuudesta puhuttaessa on syytä muistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lanseeraama objektiivinen puolueettomuustesti, jota myös korkein oikeus on soveltanut useissa ennakkopäätöksissään. Sen mukaan ei riitä, että tuomari on tosiasiallisesti puolueeton ja tuntee itsensä sellaiseksi (subjektiivinen puolueettomuustesti), vaan lisäksi edellytetään, että tuomioistuimen kokoonpano ja toiminta myös näyttää puolueettomalta. Objektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys puolueettomuuden yleisestä uskottavuudesta ja siitä, miltä asia näyttää ulospäin. Puolueettomuuden tulee olla ulkopuolisten näkökulmasta uskottavaa. Minkään ulkopuolisen seikan perusteella ei saa syntyä perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Objektiivisesti perusteltavissa oleva vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta eli sen vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen. Asianosaisen oma epäily tässä suhteessa yksin riitä.

9. Tuomarin esteellisyysperusteista säädetään OK 13 luvussa. Esteellisyysperusteet perustuvat siihen, että niiden johdosta tuomarille voi syntyä tietty ennakkoasenne tai -käsitys. Laissa säädettyjen erityisten esteellisyysperusteiden lisäksi on huomioon otettava myös OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädetty yleinen esteellisyysperuste. Tämän lainkohdan mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu mainitussa 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

10. Kyseisessä tapauksessa mikään erityisistä esteellisyysperusteista ei näytä tulevan kysymykseen. Erityisiä esteellisyysperusteita koskevan sääntelyn avulla ei kuitenkaan ole kyetty kattamaan kaikkia tilanteita, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan katsoa vaarantuvan niin, että häntä on pidettävä esteellisenä. Voisiko tuomari sitten mainitussa konkreettisessa tapauksessa olla esteellinen yleissäännöksen nojalla? Antaisiko edellä mainittu kytkös perustellun aiheen epäillä korkeimman oikeuden puheenjohtajan puolueettomuutta? Kysymykseen vastattaneen kieltävästi esimerkiksi siksi, että sillä asialla, jossa tuomari on aiemmin toiminut asianosaisen entisen emoyhtiön asiamiehenä, ei näytä olevan yhteyttä tuomarin käsittelemään asiaan. Kysymykseen ei näyttäisi tulevan myöskään OK 13 luv. 6 §:n 1 momentin 2. kohdasta johdettava tilanne.

11. Puolueettomuuden vaatimus ei kuitenkaan koske yksinomaan tuomarin esteellisyysperusteita, vaan myös jokin muu ulkoinen seikka joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden seikkojen kanssa voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantumista, vaikkei esteellisyydestä olisikaan kysymys. Tässä valossa oikeusneuvos Tulokkaan puolueettomuus ei näytä edellä mainittu kytkös huomioon ottaen vakuuttavalta, kun otetaan huomioon, että 1) korkein oikeus on hänen puheenjohdollaan evännyt jutun hävinneen osapuolen pyynnön avaintodistajan uudelleen kuulemisesta, ja 2) jutun ratkaisu on kääntynyt korkeimmassa oikeudessa päälaelleen ja vieläpä jokseenkin yksipuolisten perustelujen tuloksena. Tietyin edellytyksin yksinomaan avaintodistajan kuulemisen epääminen voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomioistuimen puolueettomuutta ja oikeusprosessin oikeudenmukaisuutta.

12. Minusta kysymys on joka tapauksessa tilanteesta, jossa oikeusneuvos olisi voinut jäävätä itsensä, vaikka mikään esteellisyysperuste ei sellaisenaan tapaukseen soveltuisikaan. Tästä tilanteesta on käytetty nimitystä delikatessijääviys, jossa tuomari ikään kuin hienotunteisuussyitä jäävää itsensä, jottei asia herättäisi jälkeenpäin kiusallista huomiota. Epäily siitä, että jutun hävinnyt osapuoli saa tietyn ulkoisen seikan johdosta aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta, vaikka tapauksessa ei objektiivisesti arvioiden olisikaan kyse puolueettomuuden vaarantumisesta, on siis eräänlainen varaventtiili, johon tuomari voi turvautua ilman, että häntä voitaisiin epäillä jonkinlaisesta vastuunpakoilusta. Kukaan ei olisi "perään haukkunut", jos oikeusneuvos Tulokas olisi jäävännyt itsensä, sillä korkeimmassa oikeudessa on aina riittävästi tuomareita paikkaamaan "aukkoja."

13. Tapaus muistuttaa suuresti niin sanottua parveketupakointijuttua, jossa oikeusneuvos Tulokas toimi myös korkeimman oikeuden puheenjohtajana. Kyseinen ratkaisu vuodelta 2008 (KKO 2008:7), herätti tiedotusvälineissä aika paljon keskustelua, ei yksinomaan itse tupakoinnin ja sen mahdollisen kieltämisen, vaan myös oikeusneuvos Tulokkaan tupakkateollisuuteen olevan aiemman kytköksen johdosta. Otin (myös) tuon tapauksen lehtikirjoituksessani pohdittavaksi, koska katsoin, että korkeimman oikeuden tuomiosta, jolla ylin tuomioistuin Tulokkaan puheenjohdolla epäsi asunto-osakeyhtiöltä oikeuden kieltää parvekkeilla tapahtuva tupakointi kokonaan, saattoi olla välillistä hyötyä tupakkateollisuudelle. Voidaan nimittäin olettaa, että savukkeiden kysyntä olisi ainakin jonkin verran vähentynyt, jos parveketupakoinnin kieltäminen olisi katsottu sallituksi. Muistutin tuossakin tapauksessa Tulokkaan aiemmasta roolista tupakkayhtiö Rettigin asiamiehenä tupakkaoikeudenkäynnissä. Rettig ei tosin tuolloin enää harjoittanut savukkeiden valmistusta.

14. Kirjoitin tuomarin esteellisyydestä parveketupakointijutun valossa Defensor Legis -lehdessä vuonna 2008 julkaistun artikkelin (DL 2/2008 s. 268-273). Kiinnitin siinä huomiota myös siihen epäkohtaan, että Suomessa tuomarit, toisin kuin muissa maissa on yleisesti tapana, eivät informoi asianosaisia esteellisyyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista. Korkein oikeus ei esimerkiksi parveketupakointijutussa informoinut jutun asianosaisia millään tavalla siitä, että paitsi oikeusneuvos Tulokkaalla, myös asianomaisen jaoston kolmella muulla jäsenellä oli tietty kytkös tupakointia ja sen haitallisia seuraamuksia koskevaan aikaisempaan juttuun (ns. tupakkajaosto).

15. Lain mukaan asianosainen voi tehdä väitteen tuomarin esteellisyydestä, mutta väite on tehtävä heti kun asianosainen ryhtyy käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista (OK 13:8). Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, näkevät asianosaiset paikan päällä tuomarit ja voivat tällä perusteella arvioida tuomareiden mahdollista esteellisyyttä.

16. Mutta jos asia käsitellään ja ratkaistaan, kuten hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa samoin kuin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa pääsäännön mukaan tapahtuu, kirjallisessa esittelymenettelyssä, eivät asianosaiset saa etukäteen tai asian käsittelyn kuluessa tietoa, ketkä tuomarit osallistuvat asian käsittelyyn. Laki ei nimittäin velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan asianosaisille, keitä tuomareita kuuluu ratkaisukokoonpanoon. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta heille toimitetusta tuomiosta. Mutta kun juttu on jo ratkaistu, partit eivät saa tosiasiallista ja OK 13:8:ssä edellytettyä tilaisuutta jääviysväitteen tekemiseen. Jos kysymyksessä on KKO:n tai KHO:n ratkaisu, ei valitusoikeutta tai oikeutta väitteen tekemiseen enää ole. Ainoana mahdollisuutena on jäljellä turvautuminen tuomiovirhekanteluun.

17. Myös ratkaisussa KKO 2012:1 selostetussa tapauksessa asianosaiset ja heidän asiamiehensä saivat tiedon korkeimman oikeuden tuomareiden henkilöllisyydestä vasta heille toimituskirjana annetusta tuomiosta. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen yhtiö asianajaja kertoi minulle, että kaikissa hänelle ennen tuomiota korkeimmasta oikeudesta lähetetyissä asiakirjoissa mainittiin ainoastaan jutun esittelijän nimi. Oikeusneuvos Mikko Tulokkaan osallistumisesta asian ratkaisemiseen asianajaja sai tiedon vasta korkeimman oikeuden tuomiosta. Tällöin jääviysväitteen tekeminen, johon asianosaisella OK 13:8:n mukaan on myös korkeimmassa oikeudessa aina oikeus, oli jo myöhäistä.

18. Jos Mikko Tulokkaan mukanaolo ratkaisukokoonpanossa olisi ollut aiemmin vastaajayhtiön tiedossa, olisi yhtiö todennäköisesti tehnyt esteellisyysväitteen, jolloin korkein oikeus olisi joutunut ottamaan virallisesti kantaa väitettyyn esteellisyyteen ja antamaan siitä eri päätöksen. Kun näin ei tapahtunut, voidaan jälkikäteen väittää tyyliin, että "no, kyllähän siitä Mikon Rettig-kytköksestä oli meillä puhetta, mutta ei me nähty siinä ongelmaa."

19. Täyttääkö tuollainen salamyhkäinen menettely asianmukaisen kuulemisen ja yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset? Onko tuolla tavalla toimiva tuomioistuin muka puolueeton?

20. Täh?

530. KKO 2012:1: Sopimuksen tulkinnasta epämääräinen ennakkopäätös

2012-01-18T17:06:00.014+02:00

1. Korkeimman oikeuden tämän vuoden ensimmäinen ennakkopäätös (KKO 2012:1) koskettelee sopimuksen eli kiinteistön kauppakirjan ehdon sitovuutta ja kaupan edellytystä. Nämä käsitteet mainitaan asiasanoina ennakkopäätöksen otsikossa. Itse asiassa tapauksessa näyttäisi kuitenkin olevan kysymys sopimusehdon tulkinnasta.

2. Edellytysopista, samoin kuin sopimuksen tulkinnastakin, on kirjoitettu aikojen kuluessa esimerkiksi muissa pohjoismaissa ja Saksassa useita väitöskirjoja ja lukuisia muita oikeustieteellisiä julkaisuja. Suomalainen oikeustiede on tähän asti välttynyt tältä "autuudelta", mutta toki edellytysoppi ja sopimuksen tulkintaproblematiikka tunnetaan myös täkäläisissä sopimusoikeudellisissa oppikirjoissa ja yleisesityksissä. Nämä kysymykset tunnetaan myös oikeuskäytännössä aina korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä myöten, eikä mikään ihme, sillä sopimusriidoissa on varsin usein kysymys nimenomaan siitä, mitä sopimusosapuolet ovat sopimusta tehtäessä tarkoittaneet ja edellyttäneet.

3. Kirjoitetussa laissa ei ole oikeustoimen edellytyksistä tai niiden vaikutuksista nimenomaisia säännöksiä. Tällöin joudutaan turvautumaan muihin oikeuslähteisiin, kuten esimerkiksi muun lainsäädännön analogiseen soveltamiseen, sopimusoikeudellisiin periaatteisiin, oikeuskäytännön ratkaisuihin, oikeuskirjallisuuteen, asia-argumentteihin tai teleologisiin argumentteihin jne.

4. Oikeustoimen edellytyksellä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna sopimuspuolen tietoista otaksumaa sopimuksen kannalta merkityksellisestä olosuhteesta. Edellytys on sopimuksen sisällön eli sopimusehtojen ohella itsenäinen oikeudellinen tosiseikka (oikeustosiseikka). Edellytys eroaa oikeustoimen ehdosta siinä, että edellytys jää sopimuksen ulkopuolelle eivätkä sopijapuolet ole ottaneet lukuun edellytyksen toteutumatta jäämisen tai vääräksi osoittautumisen mahdollisuutta. Käytännössä voi tosin olla vaikea tehdä eroa edellytyksen ja alitajuisen ehdon välillä. Vastaavasti edellytyksen ja motiivi- eli vaikutinerehdyksen välinen raja voi käytännössä olla hiuksenhieno, mutta periaatteessa ero on selvä. Motiivi on seikka, joka saa henkilön tekemään sopimuksen. Vaikka henkilöllä on motiivi, hän ei olisi tehnyt sopimusta, jos hän olisi tiennyt, että edellytys tulisi olemaan paikkansa pitämätön. Motiivierehdyksen takia sopimus voidaan julistaa pätemättömäksi OikTL 33 §:n nojalla.

5. Ratkaisun KKO 2012:1 otsikko on lyhyt ja ytimekäs, mutta samalla mitäänsanomaton, sillä siinä ilmoitetaan vain, mistä sopimusehdosta tapauksessa on kysymys ja mikä on tuomiossa ratkaistu oikeuskysymys. Otsikossa ei mainita ratkaisu- tai oikeusohjetta eli sitä, miten tapaus on ratkaistu ja millä perustella. Tällainen tyyli ("fråga om") on ennakkopäätöksissä nykyisin hyvin yleinen. Siitä on se hyvä puoli, että lukija joutuu perehtymään otsikon lisäksi ratkaisun perusteluihin, joista voidaan yrittää tapauksen clou (oikeusohje) ja punainen lanka.

6. Ennakkopäätöksen otsikko kuuluu näin:

Myyjä oli kiinteistön kaupassa sitoutunut puhdistamaan saastuneen maaperän kustannuksellaan. Kysymys kauppaehdon sitovuudesta sen perusteena olleen maaperätutkimuksen ja kustannusarvion osoittauduttua olennaisesti virheellisiksi.

7. Maininta siitä, että tapauksessa olisi ollut kyse "kauppaehdon sitovuudesta", vaikuttaa hieman harhaanjohtavalta, sillä jutussa ei vaadittu kaupan purkamista tai kauppaehdon sovittelua. Kysymys on ollut siitä, mikä merkitys mainitulla maaperän puhdistamisvelvoitteella oli kaupan edellytyksenä, kun kaupanteon jälkeen oli käynyt ilmi, että puhdistamisvelvoitetta koskeva ehto oli perustunut osin virheellisiin edellytyksiin.

8. Korkeimman oikeuden tuomio kokonaisuudessaan löytyy tästä.

9. Selosteesta on jätetty pois alemmissa oikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa maksettaviksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja koskevat kohdat. Pois on jätetty myös varsinaisessa tuomiossa oleva maininta, jonka mukaan Nikron korkeimmalle oikeudelle antamassa vastineessa on pyydetty, että kauppaneuvotteluissa välittäjänä toiminutta ja kauppakirjan laatinutta Markku M:ää kuultaisiin todistajana myös korkeimmassa oikeudessa. Vastineen mukaan MM:n kuuleminen korkeimmassa oikeudessa todistajana olisi välttämätöntä, jotta kaupan sisällöstä ja osapuolten tarkoituksesta olisi mahdollista saada oikea kuva. Korkein oikeus kuitenkin epäsi sanotun pyynnön sillä perusteella, että suullisen käsittelyn toimittaminen, mitä MM:n kuuleminen olisi edellyttänyt, ei ole "korkeimman oikeuden pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttu huomioon ottaen" tarpeen. Perustelu on mitäänsanomaton, ja pyynnön epääminen näyttäisikin johtuneen lähinnä vain siitä, ettei korkeimman oikeuden "selviä pasmoja" päästäisi MM:n kuulemisella sekoittamaan.

10. Joulukuussa 2000 tehdyn kauppakirjan 10. kohdassa myyjä (Jukova) siis ilmoittaa kiinteistön alueella todetuista epäpuhtauksista, jotka yhtiö sitoutuu kustannuksellaan poistamaan ja korvaamaan puhtailla maa-aineksilla insinööritoimiston laatiman kunnostussuunnitelman mukaisesti. Mainitussa kohdassa todetaan edelleen, että ostaja (Nikro) on tutustunut insinööritoimiston 7.11.2000 laatimaan maaperätutkimukseen sekä 13.12.2000 laatimaan kunnostussuunnitelmaan. Ehdon mukaan kunnostaminen tehdään vastaamaan teollisuusalueille hyväksyttyjä raja-arvotasoja ja että töiden aloittaminen edellyttää ympäristöviranomaisten hyväksymistä suunnitelmille. Kauppakirjan kohdassa 2 todetaan, että loppukauppahinta 100 000 markkaa suoritetaan, kun Jukova on kustannukseltaan poistanut tontilla havaitut saastuneet maa-alueet. Kiinteistön kauppahinta oli 1 350 000 markkaa.

11. Kaupanteon jälkeen ilmeni, etteivät ympäristöviranomaiset hyväksyneet kunnostussuunnitelmaa sellaisenaan, vaan edellyttivät lisätutkimuksia. Lisäksi selvisi, että pitkään teollisessa käytössä olleen kiinteistön maaperä oli huomattavasti pahemmin pilaantunut kuin insinööritoimiston tutkimuksen perusteella saatettiin päätellä. Sellaisten puhdistus- ja maanvaihtotoimenpiteiden kustannukset, joilla voitaisiin saavuttaa teollisuusalueella riittävä ja kyseisellä alueella hyväksyttävä maaperän puhtaustaso, saattaisivat olla moninkertaiset arvioituun nähden ja ylittää kiinteistön kauppahinnan, joka oli ollut 1 350 000 markkaa. Esitettyjen uusien arvioiden mukaan kustannukset tulisivat olemaan noin 1,5 - 4 miljoonaa euroa.

12. Kun kaupan osapuolet olivat saaneet tietää, että maaperän puhdistamistarve ja kustannukset poikkesivat olennaisesti siitä, mitä kauppakirjassa tarkoitetussa kunnostussuunnitelmassa oli esitetty, Jukovan ja Nikron välisissä neuvotteluissa oli ollut esillä kaupan purkamisen mahdollisuus. Sellaiseen ratkaisuun ei kuitenkaan päädytty. Tämän jälkeen Nikro on, vasta noin seitsemän vuoden kuluttua kaupanteosta, kanteellaan vaatinut Jukovan velvoittamista ryhtymään ympäristöviranomaisten hyväksymiin toimenpiteisiin kiinteistön maaperän epäpuhtauksien poistamiseksi viranomaisten määrittelemään tasoon asti sillä uhalla, että ostajalla on oikeus teettää puhdistustyö myyjän kustannuksella.

13. Korkeimman oikeuden ratkaisun oikeudelliset lähtökohdat ilmenevät perustelujen kohdista 4 ja 6. Tämä esitys on suppea, eikä siinä viitata lainkaan oikeustoimen edellytyksiä tai tulkintaa koskevaan aiempaan oikeuskäytäntöön tai oikeuskirjallisuuteen. Kun laissa ei ole asiaa koskevia säännöksiä, olisi perustelujen yleisessä osassa toki pitänyt selostaa edellytysoppia ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohtia paljon laajemmin. Jos sanotunlainen tapaus olisi ratkaistu Ruotsin tai Norjan korkeimmassa oikeudessa, olisi perustelujen "yleisten oppien" kohdalla varmuudella viitattu laajasti ja yksilöidysti alan oikeuskirjallisuuteen. Myös useimpien muiden maiden ylimmät tuomioistuimet viittaavat säännönmukaisesti oikeuskirjallisuuteen. Mutta Suomen korkein oikeus ei viittaa juuri koskaan oikeuskirjallisuuteen ja jos viittaa, niin ainoastaan hyvin yleisessä muodossa tyyliin "myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu." Ilmeisesti korkeimmassa oikeudessa ollaan sitä mieltä, että suomalainen oikeuskirjallisuus on niin yhdentekevää, ettei siellä milloinkaan julkaista mitään sellaista, mihin olisi aiheellista viitata. Valtakunnan etevimmät oikeusoppineet on, tietty, rekrytoitu heti kun niitä vain ilmestyy, kiireen vilkkaa välimiehiksi korkeimpaan oikeuteen, minkä jälkeen heidän ei enää tarvitse kirjoittaa tai lukea oikeustieteellisiä tekstejä.

14. Käräjäoikeus ja hovioikeus hyväksyivät kiinteistön ostajan (Nikron) kanteen. Korkeimmassa oikeudessa asia kuitenkin kääntyi päälaelleen, sillä alempien oikeuksien tuomiot kumottiin ja Nikron kanne hylättiin. Se, miksi asiassa kävi näin, ilmenee tai ainakin pitäisi ilmetä perustelujen kohdista 13-16. Perustelut ovat kuitenkin myös tältä osin niukat. Tyypilliseen tapaansa korkein oikeus ei ole ottanut perusteluissaan missään kohdin minkäänlaista kantaa hovioikeuden tuomion perusteluihin, vaikka valituksessa on nimenomaan kyse juuri hovioikeuden tuomion sisällöstä. Korkein oikeus on lähtenyt ratkaisemaan asiaa ikään kuin täysin puhtaalta pöydältä kiinnittämättä huomioon alempien oikeuksien ratkaisujen perusteluihin. Minkäänlaista dialogia eri oikeusasteiden välille ei tällöin synny.

16. Keskeisin huomio perusteluista on se, että korkein oikeus ei ole noudattanut pro et contra -metodia ja perustelutapaa. Tosiseikkojen selostamisen yhteydessä on tosin kerrottu, mitä Nikro on kaupanteon yhteydessä edellyttänyt (kohta 7). Siinä vaiheessa, kun perusteluissa edetään tosiseikkojen juridiseen arviointiin ja johtopäätökseen, on contra-näkökohdat sen sijaan sivuutettu täydellisesti ja riitakysymystä eli oikeustoimen edellytystä on tarkasteltu ainoastaan Jukovan esiintuomien seikkojen valossa; viittaan perustelujen kohtiin 13-16, missä oikeudellinen päättely esitetään.

17. Korkein oikeus on nojautunut päättelyssään yksinomaan siihen, mitä kaupan toinen osapuoli eli myyjäyhtiö Jukova oli ko. sopimuskohdassa puhdistusvelvollisuudella tarkoittanut ja edellyttänyt. Se taas, mitä toinen osapuoli eli ostajayhtiö oli tuolla ehdolla edellyttänyt, on jätetty huomiotta. Kiinteistön kaupassa ostaja saa toki aina edellyttää, että kaupan kohteena oleva kiinteistö on virheetön ja aiottuun tarkoitukseen soveltuva. Kun perusteluissa lausutaan (kohta 13), että puhdistustoimenpiteiden laajuus ja kustannukset ovat olleet myyjälle olennaisia kysymyksiä, niin on syytä todeta, että nämä asiat ovat olleet myös ostajalle vähintään yhtä olennaisia kysymyksiä, sillä ilman asianmukaisia puhdistustöitä kauppaa tuskin olisi syntynyt. Korkein oikeus on kuitenkin huomioinut yksinomaan myyjän intressit ja edellytyksen.

18. Korkein oikeus ei ole huomioinut, että sopimuskohdassa 10 ei mainita mitään puhdistustöiden tai niistä aiheutuvien kustannusten jakamisesta kaupan osapuolen kesken, vaan siinä puhutaan yksinomaan myyjän velvollisuudesta puhdistaa maaperän epäpuhtaudet omalla kustannuksellaan. Sopimuskohdassa todetaan nimenomaisesti, että "kunnostaminen tehdään vastaamaan teollisuusalueille hyväksyttyjä raja-arvotasoja." Tämä on ymmärrettävää, sillä ostajayhtiön tarkoituksena oli harjoittaa kiinteistöllä teollista toimintaa, mikä olisi edellyttänyt kiinteistön maaperän puhdistamista ympäristöviranomaisten edellyttämällä tavalla.

19. Korkein oikeus toteaa, että kauppakirjan kohdassa 2 mainittu ehto loppukauppahinnan eli 100 000 markan maksamisesta ja sen kytkemisestä maaperän puhdistustöiden loppuun saattamiseen merkitsisi sitä, että ostajan on tullut ymmärtää, että myyjä oli sitoutunut kunnostustöihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin enintään tuolla summalla. Kauppakirjan liitteeksi on otettu insinööritoimiston laatimat maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma. Kohdassa 10 ei ole mainintaa mistään enimmäissummasta eikä siinä edes viitata kunnostussuunnitelmaan liittyvään kustannusarvioon, joka päätyy loppusummaan 109 200 mk.

20. Käräjäoikeus, jossa on kuultu todistajana muun muassa edellä mainittua MM:ää eli kauppakirjan laatinutta kiinteistönvälittäjää, joka oli osallistunut myös osapuolten välisiin kauppaneuvottteluihin, lausui perusteluissaan ko. osin seuraavaa:

- Henkilötodistelusta tai mistään muustakaan seikasta ei voida päätellä, että kiinteistökauppaa edeltävissä neuvotteluissa tai kiinteistökauppaa tehtäessä olisi tullut esille sellainen vaihtoehto, että maaperän puhdistuskustannuksista jokin osa voisi tulla Nikron kannettavaksi. Se, että maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma kustannusarvioineen olivat olleet käsillä kauppaa tehtäessä ja Nikron edustaja oli voinut niihin tutustua, ei osoita, että Nikro olisi hyväksynyt ne jollain tavoin itseään sitovasti niin, että se vastaisi jostain osasta kunnostuskustannuksia. Nikro oli voinut lähteä siitä, että maaperän kunnostaminen oli yksin Jukovan vastuulla.

21. Korkein oikeus on ilmeisesti katsonut, että kustannusarvion loppusuma eli 109 000 mk olisi merkinnyt puhdistustöistä aiheutuvia kustannuksia koskevaa vastuunrajoituslauseketta. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt, että vastuunrajoituksesta olisi otettu maininta kauppakirjaan. Näin ei kuitenkaan tehty eikä kauppakirjassa edes viitata kustannusarvioon.

22. Korkein oikeus on todennut (kohta 16), että "Jukovan on osoitettu kauppaa valmistellessaan toimineen huolellisesti." Tähän kohtaan on kuitenkin pakko laittaa suuri kysymys- ja miksei myös huutomerkki! Korkein oikeus ei ole vaivautunut perustelemaan tätä merkityksellistä lausumaansa enemmälti. Onko Jukova todella toiminut "huolellisesti" ja mitä korkein oikeus on "huolellisuudella" tässä yhteydessä itse asiassa tarkoittanut? Katsotaanpa hieman, onko Jukova todella toiminut huolellisesti.

23. Jukova oli tilannut maaperää koskevan tutkimuksen ja kunnostussuunnitelman paikalliselta insinööritoimistolta. Tämä suunnitelma on todettu jutussa käytännöllisesti katsoen "sudeksi." Käräjäoikeus, jonka perusteluihin myös hovioikeus on yhtynyt, toteaa tuomiossaan, että insinööritoimiston maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma olivat olleet "hyvin suppeita ja puutteellisia". Näissä tutkimuksessa ja suunnitelmissa ei oltu huomioitu mitenkään edes sitä, että kiinteistö sijaitsee pohjavesialueella eikä sitä, että tutkimuskohteesta vain 300 metrin päässä oli pohjavedenottamo. Nämä seikat olisi toki jo pintapuolisessa tutkimuksessa ja suunnitelmassa tullut havaita ja ottaa huomioon. Käräjäoikeuden johtopäätös on oikea: Jukova vastaa Nikrolle siitä, että sen insinööritoimistolta tilaama ja teettämä kunnostussuunnitelma ei ollut sellainen, että ympäristöviranomainen olisi voinut sen hyväksyä; sehän vastaa, joka tilaa! Jukovan olisi pitänyt huolehtia, että kiinteistön puhdistamisesta laadittiin sellainen suunnitelma, jonka perusteella puhdistamistyöt olisi voitu aloittaa. Mutta kuten sanottu, korkein oikeus on "jostain syystä" ummistanut silmänsä tältä faktalta ja johtopäätökseltä kokonaan. Merkillistä!

24. Kun näin on asian laita, ei voida tietenkään sanoa, kuten KKO on kuitenkin tehnyt, että Jukova oli toiminut huolellisesti kauppaa valmistellessaan. Se on virheellinen johtopäätös.

25. Edelleen on syytä havaita, vaikka korkein oikeus ei ole tätäkään seikkaa mitenkään noteerannut, että kauppakirjan on Jukovan toimeksiannosta laatinut Jukovan käyttämä kiinteistönvälittäjä (MM). Kummalla sopijapuolella siviilioikeudellisten oppien mukaan on riski siitä, että sopimus on epämääräinen ja tulkinnanvarainen? Vastaus on selvä: epäselvyyssäännön (in dubio contra stipulatorem) mukaan riskin sopimusehdon tulkinnanvaraisuudesta kantaa se osapuoli, joka on laatinut kyseisen sopimusehdon tai jonka toimeksiannon perustella ehto on laadittu. Jos jutussa ei ole voitu luotettavasti näyttää, mistä sopimusneuvotteluissa ja kauppakirjan mainitussa kohdassa on oikeastaan ollut tarkoitus sopia ja mitä edellyttää, kantaa riskin tästä siis Jukova.

26. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat huomioineet myös tämän seikan ja perustaneet ratkaisunsa siihen. Käräjäoikeus toteaa:

- Kiinteistönvälittäjä, joka oli Jukovan toimeksiannosta laatinut kauppakirjan, oli ennen lopullisen kauppakirjan laatimista pyytänyt luonnoksesta kommentit kaupan osapuolilta. Käräjäoikeus katsoo, että se, että Nikro oli hyväksynyt kauppakirjan tekstin, ei tarkoita sitä, että kauppakirjassa olevat epäselvyydet ja puutteellisuudet koituisivat sen vahingoksi. Mikäli vastuunrajoituksista olisi sovittu Jukovan väittämällä tavalla tai se olisi ollut Jukovan tarkoitus kauppakirjan ehtokohtaa 10 laadittaessa, vastuunrajoituksesta olisi ollut maininta kauppakirjassa, joka oli Jukovan laadituttama. Jukova oli tilannut ja maksanut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:lle maaperätutkimuksen ja kunnostussuunnitelman. Jukova vastaa Nikroon nähden siitä, että maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma oli laadittu ammattitaidolla riittävän kattavasti.

27. Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, kallistuu vaaka minusta kyllä selvästi sille kannalle, mihin käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuomioissaan päätynyt, eli kanteen hyväksymistä voidaan pitää perusteltuna lopputuloksena. Korkein oikeus on päätynyt toiselle kannalle, mutta tämä näyttäisi johtuvan siitä, että korkein oikeus on edellä todetuin tavoin sivuuttanut oikeudellisessa päättelyssään kokonaan ne oikeustosiseikat ja todisteet, jotka kanteen tueksi voidaan esittää ja on myös esitetty. Nyt käy ymmärrettäväksi myös se, miksi korkein oikeus ei halunnut toimittaa asiassa suullista käsittelyä eikä kuulla todistajana kauppaneuvotteluissa mukana ollut ja kauppakirjan Juovan toimeksiannosta laatinutta MM:ää (ks. edellä kohta 9).

28. Oikeus- tai ratkaisuohjetta, joka korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluihin kenties sisältyy ja jota olisi vastaisessa lainkäytössä pidettävä vastaavanlaisissa tapauksissa mallina, lienee vaikea hahmottaa. Päinvastaista lopputulosta olisi sen sijaan voitu pitää oikeusohjeena, kun kysymys esimerkiksi edellä mainitusta sopimuksen tulkintaa koskevasta epämääräisyyssäännöstä tai työn teettäjän sopimuksenvastaista suoritusta koskevasta korvausvastuusta. Jukovalla on ollut oikeus vaatia insinööritoimistolta korvausta puutteellisen maaperätutkimuksen perusteella.

29. Käsittelin alussa oikeustoimen edellytyksiä ja edellytysoppia. Mutta onko tapauksessa kuitenkaan kysymys edellytysopista? Olihan kiinteistön puhdistustöistä ja sitä, kumpi osapuoli mainituista töistä vastaa, otettu kauppakirjaan nimenomainen ehto. Kuten alussa totesin, sopimuksen edellytys ja sen ehto ovat eri asioita: ehdosta on maininta sopimuksesta, mutta edellytys jää sopimuksen ulkopuolelle. Tapauksessa on siis ensisijaisesti kysymys sopimukseen sisältyvän sopimusehdon tulkinnasta, ei edellytysopista.

30. Ratkaisu siis keikahti korkeimmassa oikeudessa päälaelleen siitä, mihin siinä oli päädytty alemmissa tuomioistumissa. Olisiko tähän mahdollisesti jokin sellainen selitys, mikä ei ilmene korkeimman oikeuden perusteluista? Palataan asiaan.

529. Asianajajapäivien oikeuspoliittinen foorumi; oikeudenhoidon visiot vähissä

2012-01-13T20:10:00.021+02:00

Njuoska bittut (märät säpikkäät)

1. Jokavuotiset asianajajapäivät, jotka kestävät nykyisin vain yhden päivän, ovat taas kerran ohitse. Tänään pidetyillä päivillä kuultiin, näin olemme voineet muun muassa asianajajaliiton sivuilta lukea, oikeudenhoidon eri sektoreita edustavien päällikkövirkailijoiden eli ohjelman mukaan oikeuselämän vaikuttajien katsaukset, jälleen kerran. Tänä vuonna päivien oikeuspolitiikan foorumin teemaksi oli valittu otsikko "Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistukseen - onko oikeudenhoidolla visiota?"

2. Asianajajapäivien järjestävät tuntuvat katsovan, että oikeuselämämme vaikutusvalta on kasautunut tai kanavoitunut yksinomaan ylimpiin tuomioistuimiin ja muihin ylimpiin lainkäyttö tai -valvontaviranomaisiin. Joka ikinen vuosi nimittäin näillä päivillä "luovat katsauksen", "esittävät näkemyksensä," "kertovat tervehdyksensä" tai lausuvat muuten vain mielipiteensä yhdet ja samat "vaikuttajat" eli tuomarit ja virkamiehet ja vieläpä aina samassa ennalta määrätyssä ja varsin yksitoikkoiselta vaikuttavassa järjestyksessä: 1) KKO:n presidentti, 2) KHO:n presidentti, 3) oikeuskansleri, 4) oikeusasiamies, 5) oikeusministeri tai joku ministeriön koreahko virkamies, 6) valtakunnansyyttäjä ja 7) valtakunnanvouti. Forumin antiin, jos niin voisi sanoa, on laskettava lisäksi (8) päivillä alkutervehdyksensä esittäneen Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan puhe.

3. Samaa järjestystä ja kaavaa noudatetaan myös muilla vastaavanlaisilla päivillä, joita ovat lakimiespäivä, tuomaripäivä ja syyttäjäpäivä; voudeilla ei taida vielä olla omia päiviään. Näiden päivien oikeuspoliittisessa foorumeilla ei ole juuri koskaan päästetty ääneen henkilöitä, joilla voisi kenties olla hieman poikkipuolista eli kriittistä sanottavaa oikeuspolitiikasta. Voisi sanoa, että näissä foorumeissa esiintyvät virkamiehet ja poliitikot käyttävät kukin sekä asianomistajan ja syyttäjän että vastaajan ja todistajan puhevaltaa.

4. Tämänvuotisten asianajajapäivien oikeuspoliittisen foorumissa oli siis määrä tarkastella, josko oikeudenhoidolla on visioita. Ainahan noin arvovaltaisella joukolla toki visioita löytyy. Eri asia sitten on, miten selkeästi nuo visiot tuodaan esiin ja miten niitä perustellaan sekä ovatko visiot järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Jos esitelmöitsijän visio jää pelkästään vienon ja ikään kuin ohimennen lausutun toteamuksen tai vielä vienomman kysymyksen muotoon, lienee selvää, ettei sanoma mene perille eikä kukaan itse asiassa edes huomaa tai jälkeenpäin muista kyseisen vision esiin tuomista. Pelkään, että valtaosalle asianajajapäivien foorumissa tänään esitetyillä visioilla tulee olemaan mainittu kohtalo. Muutaman päivän tai viikon kuluttua näitä hurskaita toivomuksia tai vienoja kysymyksiä ei enää muisteta. Mutta voihan ne toki esittää sitten seuraavilla päivillä ja foorumeissa taas uudelleen!

5. Olen itse vuosien mittaan esittänyt monenlaisia visioita siitä, mihin suuntaan ja millä tavoin oikeudenhoitoa eli tarkemmin sanottuna tuomioistuin- ja syyttäjälaitosta sekä oikeudenkäyntimenettelyä eri oikeusasteissa olisi syytä kehittää. En ole jättänyt visioitani pelkän maininnan tai vienon kysymyksen asteelle, vaan olen perustellut näkemyksiäni ja esittänyt samalla melko yksityiskohtaisesti ne keinot ja menettelytavat, joilla visiot voitaisiin toteuttaa.

6. Muutaman esimerkin mainitakseni olen esittänyt muun muassa seuraavanlaisia visioita ja ideoita:

- Suomessa tultaisiin toimeen yhdellä yhtenäisellä tuomioistuinorganisaatiolla. Siten hallintotuomioistuimet voitaisiin yhdistää yleisiin tuomioistuimiin integroimalla ensin hallinto-oikeudet muutamiin suurimpiin käräjäoikeuksiin, jolloin myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin hovioikeuteen. Hallinto-oikeuksia ei siis yhdistettäisi, niin kuin jotkut ovat kaavailleet, hovioikeuksiin.

- Tuomioistuimien keskushallinto olisi siirrettävä oikeusministeriöstä ja valtioneuvostosta erillisille keskushallintoyksikölle, jonka johtokunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista.

- Esitutkinnan johtaminen tulisi siirtää vakavampien rikosasioiden osalta tietyssä tutkintavaiheessa poliisilta syyttäjälle.

- Riidattomien velkomusasioiden eli perintäasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta on täysin tarpeetonta, joten siitä olisi luovuttava ja perintää olisi haettava suoraan ulosottoviranomaiselta.

- Tuomareiden koulutusta ja rekrytointia voitaisiin kehittää eri tavoin niin, että tuomioistuimiin saataisiin nykyistä monipuolisemman kokemuksen omaavia päteviä lakimiehiä.

- Hovioikeuksien esittelijäjärjestelmästä olisi joko luovuttava kokonaan tai kehitettävä sitä koulutukselliseen suuntaan. Tuomioistuinharjoittelua voitaisiin kehittää monin eri tavoin.

7. Kaikki mainitut visiot eivät toki ole minun yksin esittämiäni. Jotkut niistä tuotiin esiin myös tänään oikeuspoliittisessa foorumissa.

8. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero katsoi tervehdyspuheessaan, että "hovi- ja hallinto-oikeudet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa yhdistää." Tämä lausuma, joka on STT:n välittämänä uutisena ylittänyt uutiskynnyksen, on hyvä esimerkki edellä mainitusta kevyen luokan "vienosta" visiosta, joka unohtuu nopeasti. Sanat "voitaisiin ehkä" tulevaisuudessa yhdistää, kertoo kaiken eli sen, ettei liiton puheenjohtaja ole uudistuksen suhteen tosiasiallisesti kovin vakavissaan, vaan hän on vain heittänyt sen ilmaan kevyenä koepallona. Tämä sama idea tuotiin jokin aika sitten yhtä kevyesti esiin korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon puheessa, josta Ilveskero on ilmeisesti poiminut ja heittänyt nyt asian uudelleen ilmaan. Huomaan, ettei Mika Ilveskero ole miettinyt asiaa tarkemmin, sillä kuten edellä totesin, hallinto-oikeuksia ei ole syytä yhdistää hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin.

9. Asianajajaliitto on asianajajapäivien johdosta julkaissut tiedotteen, jossa valitetaan sitä, että oikeudenhoidon uudistukset ovat jääneet Suomessa torsoiksi. Tiedotteen mukaan oikeudenhoitoa ei kehitetä Suomessa riittävän järjestelmällisesti. Uudistukset eivät tuota kestäviä ratkaisuja eikä uudistuksilla saada kohdennettua vähiä resursseja tehokkaasti. Esimerkeiksi tiedotteessa mainitaan alati muuttuva hovioikeusmenettely ja lautamiesjärjestelmän uudistamisen.

10. Tässä asiassa liitto on toki aivan oikeassa samoin kuin siinä, että Suomessa lukuisat oikeuslaitosta koskevat uudistukset tehdään ensisijaisesti kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaikka lähtökohtana pitäisi olla oikeusturvan kehittäminen. Nykyistä paremmalla suunnittelulla saavutettaisiin sekä säästöjä että tehokuutta, todetaan liiton tiedotteessa. Suomesta puuttuvat kuitenkin oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet. Uudistuksia tehtäessä tulisi pitää silmällä, mitä oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

11. Vuonna 2003 mietintönsä (KM 2003:3) jättänyt tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti lukuisia visioita ja konkreettisia esityksiä tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Valitettavaa on, että mietintö on jäänyt pölyttymään oikeusministeriön hyllyille. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja ministeriön virkamiehet eivät pitäneet komitean ideoista, joilla ministeriön vaikutusvaltaa oikeudenhoidon lalla olisi kavennettu ja tuomioistuinten keskushallinto olisi siirretty pois oikeusministeriöltä.

12. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon näyttäisi puheensa perusteella tulleen Kalastajatorpalle kitkerissä tunnelmissa. Hän ei edes halunnut esittää minkäänlaista visiota, ellei visiona pidetä sitä, että se, mitä suomalaisesta oikeudenhoidosta puuttuu, on "toimeenpanon visio"; visioita meillä siis kyllä riittää, mutta kun valtiovalta ei halua ottaa näitä visioita vakavasti, niin turha mitään visioita on edes esittää! Koskelo on aina joka kerta aiemminkin korkeassa virassa ollessaan puhunut tuomioistuinlaitoksen, ainakin yleisten tuomioistuinten, vähäisistä resursseista, joita uhataan aina vain edelleen leikata juustohöyläperiaatteella. Nyt hän näyttää olevan erityisen suivaantunut ja hänen puheeseensa sisältyy itse asiassa selvää vit-----, siis vinoilua oikeusministeriötä ja yleensä valtiovaltaa kohtaan.

13. Koskelon sanoma oli siis se, että oikeudenhoidosta ei puutu visiota, vaan rahaa. Meiltä puuttuu toimeenpanon visio, sanoi Koskelo. Perusoikeuksia ei tuoteta hyvillä aikomuksilla. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on K:n mukaan alun perin pystytty "hyllyvien aikomusten hyllyvälle pohjalle eikä vahvan toimeenpanotahdon varaan." K:n mukaan oikeudenhoidon uudistaminen ei voi onnistua näpertelyllä, vaan tarvitaan linjakasta remonttia. Tämä taas edellyttäisi huomattavaa lisärahoitusta. K:n mukaan "oikeuslaitoksen jatkuvien rahoitusongelmien myötä suhde totuuteen on hämärtynyt". Tämän vuoden budjetissa oikeuslaitokseen kohdennettu 1,4 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjumiseksi on K:n mukaan itse asiassa fiktiivistä, sillä budjetin tuomioistuinmomentille oli jo ennestään syntynyt n. 3 miljoonan euron suuruinen vaje. K:n mukaan "fiktiivinen lisärahoitus muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi," mikä ei tosiasiassa tehosta harmaan talouden torjuntaa. Kun oikeita lisävoimia ei saada, vaikuttavuus ei toteudu, vaan sen sijasta toteutuu itsepetos, sanoi Koskelo.

14. Ankarantuntuista tekstiä oli presidentin sanoma! Siihen sisältyi myös jonkinlainen uhkaus tai uhkakuva: jos oikeusturvan kokonaislaskua halutaan pienentää, on tilaustakin pienenettävä! Koskelon mukaan "kuormaa" on kevennettävä mahdollisuuksien mukaan oikeusketjun kaikissa kohdissa. Sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Koskelo ei tarkemmin yksilöinyt. Koskelon mukaan nyt pitäisi avoimesti miettiä, mitä oikeuslaitokselta halutaan. Meillä on ollut tapana torjua muiden maiden systeemiä sillä perusteella, ettei se sovi meidän järjestelmäämme. Jos ideaali on realismin ulkopuolella, ollaan vaarallisella tiellä. "Paras on hyvän pahin vihollinen", Koskelo sanoi. Presidentin mukaan suomalainen oikeuspolitiikka on ankkuroitava siihen mikä on toteuttamiskelpoista.

15. Koskelon mukaan ympäri maata sijoitettujen oikeuksien saaristo ei ole hyvä visio, vaan pitäisi avoimesti miettiä mikä on järkevää. - Heh, heh, vai että "oikeuksien saaristo", vaikka meillä on juuri kaksi vuotta sitten karsittu käräjäoikeuksien lukumäärää noin 70:stä 27:ään! - Koskelo viittasi myös KKO:n lausuntoon, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa tulisi uudistaa todella pitkällä tähtäyksen suunnitelmalla, eli 10 vuoden sijasta pitäisi katsoa monta kymmentä vuotta eteenpäin. Samalla pitäisi kuitenkin olla valmiutta investoida lyhyellä aikavälillä, jotta järjestelmä saadaan pitkän aikavälin kannalta kunnolliseen ja kestävään toimintakuntoon.

16. Koskelo vaati, ei siis vain visioinut, että eri instanssien eli lähinnä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tehtävät ja tosiasialliset roolit tulee saada jatkossa erottumaan selkeästi toisistaan. Asianajajien tulisi Koskelon mukaan olla omassa roolissaan ammatillisesti entistä vahvempia. No, tässä siis tuli hieman vaatimuksia myös päivien isäntäväkeä kohtaan, mutta vain puolen lauseen verran ja ympäripyöreällä tavalla!

17. Yksi konkreettinenkin asia tuli sentään Koskelon puheessa jotenkuten esiin. Hän nimittäin viittasi Ruotsissa 2-3 vuotta sitten voimaan tulleeseen hovioikeusprosessin uudistukseen. Keskeisintä siinä on tapa, jolla hovioikeudessa nojaudutaan käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun taltiointiin ja sen hyödyntämiseen muutoksenhakuvaiheessa. Kuten Koskelokin huomautti, tämä on yksi tärkeä keino tukea prosessin painopisteen siirtymistä käräjäoikeuteen ja toisaalta auttaa etäisyyksien voittamisessa. Tekniikan potentiaalit pitäisi hyödyntää, sanoi Koskelo.

18. Näin toki pitäisi tehdä! Mutta kun meillä Suomessa uudistettiin äskettäin hovioikeusmenettelyä, jätettiin uudistuksesta kokonaan pois tuo Koskelon mainitsema Ruotsin uudistuksen keskeisin asia eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten ja todistajien kertomusten taltiointi ja sen hyödyntäminen hovioikeudessa, mikä korvaa osittain eräin edellytyksin täysimittaisen pääkäsittelyn toimittamisen hovioikeudessa. Oikeusministeriön asettama toimikunta itse asiassa salasi suomalaisilta päättäjiltä eli hallitukselta ja eduskunnalta mainitun Ruotsin mallin ja hallituksen esityksestä se jätettiin kokonaan pois, jotteivät vain kansanedustajat olisi saaneet asianmukaista tietoa siitä, miten tekniikan potentiaaleja olisi voitu uudistuksessa hyödyntää.

19. Itse kannatin kovasti tuon ruotsalaisen uudistuksen omaksumista myös meillä tai ainakin sen pohtimista hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä. Lausunnonantajista olin ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota; olen kertonut tästä blogissani pariin kolmeen kertaan. Mutta mitä sen sijaan teki korkein oikeus? Se ei omassa lausunnossaan tuolloin, siis pari vuotta sitten, kiinnittänyt mainittuun asiaan minkäänlaista huomiota, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus! Eikä tässä kaikki. Oikeusministeriön hovioikeusuudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelon ja korkeimman oikeuden "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Hänellä olisi ollut tuossa ominaisuudessa erinomaiset mahdollisuudet tuoda toimikunnan työn kuluessa ja mietinnössä esiin käräjäoikeusprosessin taltioinnin merkitys hovioikeusmenettelyn uudistamisessa, mutta myös hän vaikeni tyystin!

20. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. On toki hyvä, että presidentti Koskelo ja kenties korkein oikeus kokonaisuudessaan - oikeusneuvos Kitusta myöten (!) - on nyt, vihdoin ja viimein, herännyt huomaamaan ko. asian eli käräjäoikeusmenettelyn taltioinnin merkityksen hovioikeusprosessissa. Uudistusten osalta pitäisi kuitenkin olla "haukkana" paikalla silloin, kun uudistuksiin on käytännössä mahdollisuus ja tilaisuus vielä vaikuttaa. Sinä vaiheessa, kun laki on säädetty ja se on tullut voimaan, on enää turha "rypistää" eli haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.

528. Asianajaja vangittiin törkeästä rahanpesusta

2012-01-09T11:34:00.009+02:00

Mutta... missä on JR?

Lehtitietojen mukaan Helsingin käräjäoikeus vangitsi viime viikon lopulla tunnetun asianajajan JR:n. Häntä epäillään todennäköisin syin kahdesta törkeästä rahanpesusta.

Helsingin poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan epäillyt rikokset liittyvät huumerikosyksikössä tutkittavana olevaan rikoskokonaisuuteen. Kyseiset talousrikosepäillyt teot ulottuvat viime keskiviikkoon eli JR:n pidättämiseen saakka. Toisen tutkittavana olevan rahanpesurikoksen epäillään alkaneen viime vuoden helmikuussa ja toisen lokakuussa.

Asianajaja JR pitää rikosepäilyjä perättöminä ja perusteettomina. JR:n avustajan mukaan vangitsemisesta kannellaan hovioikeuteen. Vangitsemispäätöksestä ei voi valittaa, mutta siitä voi kannella. Hovioikeudessa kantelu tulee käsitellä kiireellisenä. Hovioikeus voi hylätä kantelun ja kumota vangitsemispäätöksen, jos vangitsemiselle ei ole ollut perusteita.

Asianajaja JR on avustanut muun muassa entistä formulakuljettaja Jyrki Järvilehtoa (JJ) veneturmajutussa, josta JJ tuomittiin joulukuussa ehdottomaan vankeusrangaistukseen; JJ on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. JR:n talousrikosepäilyillä ei ole mitään tekemistä Järvilehdon jutun kanssa. JJ:n mukaan JR ei ole enää käräjäoikeuden tuomion jälkeen ollut hänen avustajanaan.

527. Presidenttikisassa tapahtuu: Lipponen hermostui, Väyrynen loisti

2012-01-05T00:02:00.009+02:00

Nyt hörpätään! Karppaaminen on vanhanaikaista, uusin villitys on hörppääminen. Nestetasapainosta on huolehdittava ja sitä pidetään yllä vilja-, peruna- ja marjapohjaisilla juomilla. Vasikkakin elää pelkällä juomisella. Kunnon hörppääjän tunnistaa hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta ja jopa kielillä puhumisesta, laulusta, tanssista ja naisista nyt puhumattakaan. Jätä siis turhat ja surulliset karppaus- ym. dieetit ja ala sinäkin hörppääjäksi, jo tänään!

1. Venäjä-asiantuntija dosentti Arto Luukkanen arvioi toissa päivänä Aamulehdessä ("Putkigate - Lipposen upottaja?"), että Itämeren kaasuputkihanke vei Paavo Lipposelta valtiomiehen sädekehän. Lipponen toimi Nord Stream-yhtiön Itämeren kaasuputki-hankkeessa konsulttina tai lobbarina.

2. Paavo Lipponen hermostui Aamulehden jutusta maan perusteellisesti ja perui videotervehdyksensä lehden ja Yle Tampereen ensi maanantaina järjestämään vaalitenttiin. Lipposen oli tarkoitus toimittaa kyseiseen vaalitenttiin videotervehdys, sillä hän esiintyy samana iltana TV1:n vaalitentissä; muut presidenttiehdokkaat ovat tulossa Tampereella järjestettävään tilaisuuteen. Aamulehden mukaan Lipposen vaalitoimisto ilmoitti syyksi juuri lehden julkaiseman Luukkasen kirjoituksen.

3. Entinen pääministeri Matti Vanhanen ryhtyi eilen puolustamaan Paavo Lipposen toimintaa Itämeren kaasuyhteistyön edistäjänä. Vanhanen sanoi, että "on täysin väärä käsitys, että Lipponen olisi palkattu lobbaamaan Suomen hallitus jättimäisen putkihankkeen taakse".

4. Vanhasen mukaan toimia kaasuputkiyrityksen sisäisenä neuvonantajana. Vanhasen mielestä Lipposen ansiota on se, että putkea viritellyt yritys ymmärsi, miten asiat Suomen lupaviranomaisten kanssa pitää hoitaa. Yhtiön oli Vanhasen mukaan vaikea ymmärtää, että kyseessä ei ollut poliittinen päätös vaan ympäristöviranomaisten ratkaisu.

5. Tässä kohdin herää heti pari kysymystä. Ensiksi, mistähän Vanhanen mahtoi tietää niin hyvin, mikä tarkkaan ottaen oli Lipposen kaasuputkiyhtiöltä saamansa toimeksiannon sisältö? Eihän yhtiö ole kertonut sitä tiettävästi missään julkisesti eikä myöskään Lipponen ole suostunut selostamaan, mitä hänen toimeksiantoonsa tarkkaan ottaen kuului.

6. Viimeksi Aamulehden toimitus tiedusteli Lipposelta ennen dosentti Luukkasen kirjoituksen julkaisemista näin: "Voisitteko kuvata tarkemmin roolianne hankkeessa. Kuka teitä pyysi tehtävään, missä yhteydessä ja miten? Millainen oli sovittu toimeksianto? Kuina pitkä toimintasuhde oli ja mitä suuruusluokkaa saamanne palkkio?"

7. Näihin kysymyksiin Lipponen vastasi vain ilmoittamalla, että "konsulttisuhteeni ei ole enää voimassa 1.10.2011 alkaen." Lisäksi Lipponen sanoi, ettei hänellä ko. tehtävässä ollut mitään yhteyttä Gazpromiin, vaan ainoastaan Nord Streamiin. (Gazprom kuitenkin omistanee Nord Streamista enemmistön.) Lehden muihin kysymyksiin Lipponen kieltäytyi vastaamasta todeten näin: "En vastaa kysymyksiin, joihin on ladattu ennakkoasenteita, ja niitä kysyjillä ilmeisesti riittää."

8. Paavo Lipponen ei siis halunnut kertoa toimeksiannon sisällöstä nytkään mitään. Mistä Matti Vanhanen siis itse asiassa tietää, mitä Lipposen tehtävä piti sisällään? Lipposen on täytynyt informoida hallitusta ja pääministeriä salaisesti toimeksiantonsa sisällöstä.

9. Mutta voimmeko me näissä hyvin salaisissa ja salaperäisyyttä tihkuvissa olosuhteissa luottaa ex-pääministeriin vakuutteluihin, ettei Lipposen tehtävänä ollut lobata hallitusta putkihankkeen taakse? Mitä kertoo Matti Vanhasen poliittinen lähimenneisyys hänen omasta uskottavuudestaan?

10. Vanhanen sanoi tietävänsä, jos Lipponen olisi yrittänyt vaikuttaa hallituksen päätöksentekoon. Erityisen kohtuuttomana Vanhanen pitää sitä, että Lipposen sanotaan lobanneen ulkomaalaisen yhtiön puolesta. Hm, eikö Lipponen siis ollutkaan "ulkomaalaisen yhtiön" konsultti ja lobbari?

11. Matti Vanhasen puheiden perusteella jää kyllä edelleen epäselväksi, keitä Lipponen lobbasi ja keitä hänen toimeksiantajansa taholta toivottiin lobbaavan putkihankkeen taakse. Lipposen lobbauksen suuntauksesta maan hallitukseen, jos sitä olisi ollut, ei toki haluta missään olosuhteissa Matti Vanhasen hallituksen ja sen pääministerin toimesta myöntää, se on selvä asia. Lobbaus on lisäksi epämääräinen käsite, joten on täysin mahdollista, että Lipponen on toimeksiantonsa puitteissa pitänyt tiivistä yhteyttä putkihanketta seuraavan asianomaisen ministeriön johtoon ja hallituksen ydinministereihin.

12. Mitä salattavaa Paavo Lipposella saattaa edelleen olla toimeksiantonsa sisällön suhteen? Kyllä äänestäjien pitäisi saada ehdottomasti tietää, mitä presidenttiehdokas on puuhaillut venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiön palveluksessa. Jos ehdokas ei suostu kertomaan, hän on menettänyt (loputkin) poliittisesta uskottavuudestaan. Ei ole mikään ihme, että Lipposen gallup-luvut näyttävät mitä ovat jo pitkään näyttäneet: parhaimmillaankin alle 10 prosentin kannatusta ensimmäisellä äänestyskierroksella.

13. Itse asiassa dosentti Arto Luukkanen ei tainnut Aamulehden jutussa edes väittää, että Lipposen tehtävänä olisi konsulttina ollut lobata nimenomaan maan hallitusta.

14. Keitä tai mitä viranomaisia Lipponen on siis lobannut ja missä tarkoituksessa? Suomen hallitus on korostanut korostamista päästyään, että kaasuputkiasia on yksinomaan "ympäristökysymys", ei ulkopoliittinen asia. Täysin toisella kannalla ovat sen sijaan olleet muun muassa Baltian maiden hallitukset.

15. Onko Paavo Lipposen tehtävänä siis ollut ex-pääministerin ja ex-puhemiehen arvovallalla lobata suomalasia ympäristölupaviranomaisia ja kenties myös hallintotuomioistuimia, jonne lupapäätöksestä on voitu valittaa? Jos näin olisi, niin se on tietenkin paljon vakavampi asia kuin vain pelkkä "jutustelu" maan hallituksen ja sen ministereiden kanssa. Viranomaiset ovat riippumattomia asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä, joiden päätöksiin ja menettelytapoihin poliitikkojen ja konsulttien ei pitäisi kuuna päivinä edes yrittää vaikuttaa. Onko Lipponen muistanut tämän?

16. Matti Vanhasen mukaan Lipposen tehtävänä olisi ollut vain saada "ulkomaalainen yhtiö" vakuuttuneeksi siitä, että kaasuputkiasia ei ole Suomessa poliittinen ja maan hallituksen ratkaistavissa oleva asia, vaan lupapäätös on asianomaisten viranomaisten ja tuomioistuimien käsissä.

17. Olisiko Lipposelle maksettu monta vuotta kestäneestä toimeksiannosta suuria summia yksinomaan tässä tarkoituksessa? Sallikaa minun nauraa! Näin naiivia väitettä tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo.

18. Nyt siis toinen lobbarina toimiva ex-pääministeri on kiirehtinyt toisen lobbarina toimineen ex-pääministerin tueksi! Täysin pyyteettömästi kenties vielä. Kovin herttaista, muttei uskottavaa. Minusta nimittäin tuntuu, että Matti Vanhasella ei ole tässäkään asiassa täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

19. Tänään oli TV1:n vaalitentissä Paavo Väyrynen. Toimittajat ahdistelivat, kuten kuuluukin, Patea oikein tosissaan, mutta Paavo ei mennyt missään kohdin toimittajien retkuun, vaan keräsi pisteet asiantuntevilla ja osin huumorin sävyttämillä vastauksillaan. Huomasi, että ulkopolitiikka ja perustuslaki on alue, jonka Väyrynen hallitsee erinomaisesti. Kun toimittaja yritti oikein ääntään korottamalla tivata, miksi Väyrynen on esittänyt jopa niin "hulluja", että hän voisi presidenttinä estää nykyhallituksen suunnitteleman ja ajaman kuntauudistuksen toteuttamisen, Paavo otti ohjat taitavasti käsiinsä ja sai samalla tilaisuuden mollata koko hallituksen kuntauudistuksen maan rakoon!

20. Taitoa ja kokemusta Väyrysellä siis on presidentin tehtävään vaikka millä mitalla, mutta riittääkö hänen potkunsa nykyisessä poliittisessa ilmastossa sittenkään toiselle kierrokselle? Suuri osa äänestäjistä nimittäin karsastaa Väyrystä tämän poliittisen menneisyyden perusteella eivätkä pohjoisen ja keskisen Suomen äänet vielä riitä viemään ehdokasta toiselle kierrokselle. Tuntuu kuitenkin selvältä, että Väyrynen päihittää ensimmäisellä kierroksella kaksi muuta Paavoa eli Lipposen lisäksi myös Arhinmäen, Haavistosta nyt puhumattakaan.

21. Toimittajien tivatessa asiaa Väyrynen ilmoitti jopa antavansa tai jo antaneensa anteeksi presidentti Mauno Koiviston katalan teon 1987, jolloin presidentti sivuutti hallitusta muodostettaessa vaalivoittajiin kuuluneen keskustan ja sen puheenjohtajan Paavo Väyrysen ja kutsui pääministeriksi kokoomuksen Harri Holkerin. Väyrynen kertoi, että Koiviston tarkoituksena oli tällä tempauksella varmistaa toinen presidenttikausi itselleen. Tekosyyksi Koivisto mainitsi häneltä salatun Väyrysen, Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin tekemän kassakaappisopimuksen, jonka mukaan pääministeriksi tulisi vaalien jälkeen juuri Väyrynen.

22. Väyrysen anteeksiannon taustalla lienee osin vaalitaktisia näkökohtia, sillä siihen malliin Paavo muikisteli suutaan myöntäessään kyseisen anteeksiannon. Samalla Paavo pääsi kertomaan ikään kuin uutisena, miten Mauno Koivisto oli ottanut häneen viime hallituskaudella yhteyttä ja suorastaan kiitellyt Paavoa tavasta, jolla tämä oli pysytellyt visusti Suomen vakiintuneella ulkopoliittisella linjalla. Tämäkin taitava veto Paavolta!

23. Koivisto-kortilla näyttäisi siis olevan tässä vaalitaistelussa käyttöä. Eikä vain Manu-kortilla, vaan yllättäen myös Tellervo-sellaisella! Eilen kuuleman mukaan julkaistussa uudessa kirjassa Paavo Lipponen nimittäin kertoo, miten Tellervo oli tukenut Paavoa tämän vaikean ensimmäisen avioliitossa ja sittemmin avioerossa ja miten Lipponen oli muutoinkin pitänyt Tellervoa uskottunaan.

24. Mutta Paavo V. ei halunnut antaa tässäkään suhteessa periksi Lipposelle. Pate nimittäin kertoi, että hänen vaimonsa Vuokko on luonteeltaan ja ajattelultaan hyvin samanlainen kuin Tellervo Koivisto. Hyvä, oikein huvittavaa! Paavon ja Vuokon vaalikampanjaa varten valmistettua "rakkausmukia", joka on kuulemma tehty Aasiassa (eikä esim. Keminmaalla, kuten tietenkin olisi pitänyt) on myyty lehtitietojen mukaan oikein hyvin. Paavo V:n kannalta presidentinvaalikampanjaa voitaisiin siis ilmeisesti käydä vaikka koko ajan, sillä sehän tuntuu olevan hyvää bisnestä Paavolle ja Vuokolle.

526. Kun ilmaveivimies rankkarin hassasi

2012-01-04T17:15:00.022+02:00

Ilmaveivimies-Granlundin rankkarihassi on ehtinyt internetissä "postimerkiksi" asti...

Presidenttikisa tuntuu polkevan Suomessa jotenkin paikoillaan ja ehdokkaiden haastattelut ja vaalikeskustelut ovat nyt mitä ovat aina ennenkin olleet eli tympeän syvältä.

Mutta ei hätää, viime ja tällä viikolla on voitu seurata telkkarista talviurheilua oikein urakalla. Jouluruokien ahmimisen jälkeen on tuntunut itse asiassa oikein helpottavalta, kun ei ole tarvinnut lähteä itse ulos lumi-, räntä- tai/ja vesisateeseen muka kuntoilemaan (rämpimään), vaan on voinut lojua sohvalla ja uppoutua tv:n välityksellä huippu-urheilun aina niin kiehtovaan maailmaan.

Päivisin on näytetty Tour de Ski -hiihtokisoja Keski-Euroopassa, iltapäivällä ja iltaisin Saksan - Itävallan mäkiviikkoa ja yöaikaan vielä Canal+:lta jääkiekon nuorten MM-kisojen otteluja Kanadasta. Välipaloiksi on tarjoiltu vielä pujottelua, suurpujottelua sekä syöksylaskua, ja Englannin valioliigan otteluja tulee suorana lähetyksenä melkein harva se ilta ja viikonloppuisin useampia. Onneksi pikaluistelijoiden maailmancupin jatkokisat eivät ole vielä käynnistyneet eikä ole tarvinnut jännittää, kestääkö jää Pekka Koskelan alla vai olisiko vuorossa luistimien murtuminen.

Viimeöinen Suomen ja Ruotsin välinen välierämatsi Calgaryssä oli tosi jännittävä. Ruotsi hallitsi peliä varsinkin kahdessa ensimmäisessä lähes suvereenisesti, mutta Suomen pikkuleijonat puolustivat sitkeästi ja onnistuvat vastahyökkäyksillä pääsemään pelissä jo 2-0 -johtoon. Ruotsi kavensi ensin tilanteeksi 2-1 ja sitten aivan kolmannen erän lopulla tapahtui jälleen kerran se, mitä täytyy aina pelätä, kun on kyse Suomen jääkiekkojoukkueen arvo-otteluista: Vastustaja ja etenkin Ruotsi pääsee joko tasoittamaan tai voittamaan ottelun niin sanotulla räkämaalilla.

Murheellisinta tässä oli se, että Ruotsin tasoitus syntyi muuten loisto-ottelun pelanneen maalivahti Sami Aittokallion (ottelussa peräti 55 torjuntaa) supermöhläyksen tuloksena. Aittokallio lähti aivan harmittoman näköisessä tilanteessa seikkailemaan täysin turhaan maalinsa taakse yrittäen lyödä kiekon ränniin. Mutta yritys oli huolimaton ja kiekko tuli suoraan ruotsalaispelaajan mailanlapaan. Tämä syötti kiekon maalin edustalla täysin vapaaksi jääneelle Max Fribergille, jolla oli helppo tehtävä, kun Aittokallio ei ollut ehtinyt vielä takaisin maalinsa suulle, pamauttaa "musta" tyhjään maaliin!

Jatkoajalla ei ratkaisua syntynyt, joten jouduttiin rankkarikilpailuun. Kolmesta ampujasta Ruotsilta onnistui kaksi, mutta Suomen viimeisellä ampujalla, tähtipelaaja Mikael Granlundilla oli vielä tilaisuus tasoittaa peli, minkä jälkeen rankkarikisaa olisi jatkettu. Mutta mitä tapahtuikaan! Granlund, joka on ollut vuorenvarma rankkarin vetäjä, epäonnistui nyt aivan käsittämättömällä tavalla ja tökerösti. Granlund ei päässyt kunnolla edes "vetämään", vaan niin sanotusti hukkasi kiekon sutaisemalla mailallaan kiekon päältä, jolloin kiekko jäi, kuten yllä olevasta kuvasta ilmenee, kauas maalilta. Ruotsin maalivahdin ei tarvinnut edes koskea kiekkoon! Merkillinen "rangaistuslaukaus".

Mistä tämä johtui? Oliko ilmaveivimies-Granlund liian hermostunut vai yrittikö hän jotain liian vaikeaa kikka, joka ei sitten onnistunut alkuunkaan? Luultavasti kyse oli kummastakin asiasta. Ruotsalaiset yrittivät horjuttaa Granlundin itseluottamusta jo ennen ottelua ja matsin jälkeen Granlundin epäonnistumisen irvailu on saanut naapurimaan lehdistössä melkoiset mittasuhteet. Aftonbladetissa Granlundin mokaa on kuvailtu alokasmaiseksi ja noloksi. Lehden mukaan mukaan internetissä leviää Granlundin hassista kertova uusi "postimerkki", katso kuvaa yllä. Granlundin komea ilmaveivimaali viime kevään aikuisten MM-kisoissa päätyi oikeaan postimerkkiin.

Mahtaa nyt koko Suomen joukkuetta niin sanotusti hieman hatuttaa! Ilman Sami Aittokallion mokaa Suomi pelaisi finaalissa ja ilman Granlundin supermokaa Suomi olisi vielä voinut jatkaa taistelua finaalipaikasta. Merkillinen käänne ottelussa tosiaan: Suomen maalivahti "saalistaa" syöttöpisteen Ruotsin tasoitusmaalissa! Tällaista voi sattua vain Suomen maajoukkueelle.

Pelitapahtumiin nähden Ruotsi kuitenkin ansaitsi voittonsa, mutta toisaalta jääkiekossa kuten palloilulajeissa yleensäkin vain maalit ratkaisevat.

Illan toisessa semifinaaliottelussa koettiin jymy-yllätys, kun kisojen ehdoton ennakkosuosikki ja kisojen isäntämaa Kanada hävisi Venäjälle niukasti 4-5. Näin loppuottelussa kohtaavat Ruotsi ja Venäjä ja Suomi pelaa pronssista Kanadaa vastaan. Näyttää pahasti siltä, että Suomi joutuu tyytymään kisoissa neljänteen sijaan, sillä Kanadan joukkue ei varmaankaan halua hävitä kotikisoissaan toistaa kertaa peräkkäin.

Päätän raporttini tähän enkä siis edes yritä pohtia, miksi "meille" (Suomelle) käy aina näin ja miksi sinikeltaiset ovat aina hannuhanhia. Ehkä Suomi saa tilaisuuden kuittaukseen aikamiesten MM-kisoissa tulevana keväänä - kunhan vain joukkueeseen ei erehdytä enää ottamaan niitä vanhuksia eli Teemua ja Sakua.

525. Tarja Halosen viimeisin Uudenvuodenpuhe: Tää korutont' on kertomaa

2012-01-01T21:06:00.009+02:00

Tarja Halonen piti tänään vihon viimeisen Uudenvuodenpuheensa tasavallan presidenttinä. Johan tuota oli ehditty odotellakin. Nukkavierunoloinen pressa ilmestyi vielä kerran juhlapäivänä kello 12 olohuoneisiimme arkitamineissaan.

Oliko puhe vitsikäs ja naurettiinko sille? Kyllä maar, ei naurettu. Puhe oli mitä oli, samanlaista poliittista liturgiaa kuin kaikki muutkin Haloskan puheet, joilla on tapana mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmisten mieliin niistä ei ole jäänyt juuri koskaan mitään.

Presidentin puheet onkin luultavasti tarkoitettu vain lähinnä lehtien pääkirjoitustoimittajille. Hesarin Unto Hämäläinen kehtasi jo tänään kehua retostella Halosen puhetta Perässähiihtajä-blogissaan Halosen parhaaksi puheeksi. Jos näin on, niin miten helevetin huonoja ne muut puheet sitten ovatkaan olleet!

Kuten aina ennekin, puheessa mainittiin jotain mainittiin YK:sta, jotain Venäjästä ja pariin kertaan jotain ikuisuusaiheesta eli kestävästä kehityksestä. Mitähän se sekin mahtaa tarkoittaa, aprikoivat puhetta toisella korvalla kuunnelleet. Muutama pakollisen oloinen lausahdus globalisaatiosta, turvallisuuspolitiikasta, rauhanvälityksestä ym. iäisyysasiasta. Eriarvoisuus on kuulemma vain lisääntymistään lisääntynyt Suomessa. Niin aina, mutta onhan presidentti ollut viimeisten 30 vuoden aikana siitä yhdestä puolueesta, jota Halonenkin on edustanut. Ainoa asia, joka tuntuu olevan Haloskan mielestä kondiksessa, on sukupuolten välinen tasa-arvo.

Kyllähän tuo mainittu tasa-arvo sitten myös näkyy ja kuuluu, jos vaikka kuuntelee kaduilla ja kuppiloissa nuorten tyttöjen puheita. Sanaa "vittu" ja kirosanoja kuulllaan nykyisin useammin melkein tyttöjen kuin poikien suusta.

Nuorten tyttöjen ja naisten käyttämä fyysinen väkivalta seurustelusuhteissa ja muutenkin on lisääntynyt ja raaistunut presidentti Halosen virkakautena selvästi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa! Mistä tämä johtuu, naispresidentistäkö? Mutta onko kukaan kuullut Halosen koskaan olleen huolissaan mainitusta asiasta? Minä en ole. Myös perheväkivalta ja -surmat ja lapsenmurhat ovat lisääntynyt todella huolestuttavassa määrin. Mutta tästäkään presidentillä ei ole mitään sanottavaa.

Olisi odottanut, edes edes tässä viimeisessä puheessa, presidentillä olisi osoittanut jonkin lohduttavan tai rohkaisevan sanan erilaisissa vaikeuksissa oleville tavallisille ihmisille ja heidän murheilleen. Mutta ei, ei sitten yhtikäs mitään tälläkään kertaa. Ei mitään konkreettista muutenkaan, aina vain sitä samaa yleistä höpinää ja löpinää, joka myös aina sellaiseksi jää johtamatta käytännössä yhtään mihinkään.

Tai olisi nyt edes tällä viimeisellä kerralla hieman irrotellut ja kertonut, mitä mielessä ihan oikeesti pyörii. Vaikkapa tähän tapaan:

- Mä en ole homo enkä kommunisti, vaikka mua on sellaiseksi aina haukuttu. - Bush-nuoremman kraka oli ihan oikeesti vinossa, joten totta helvetissä mun piti sitä oikaista. - Vuoden 2011 suurin katastrofi oli, puhutaan esimerkiksi Japanin tsunamista ja ydinvoimalaonnettomuudesta tai mistä muusta mitä tahansa, Rontin äkkikuolema. Se katti otti ja kuoli, kun se pelästy Kultarannassa kylässä ollutta, sitä hieman hiirulaista muistuttavaa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonia. - J.K.Paasikivi oli oikeassa, sillä kyllä tää presidentin virka on todella aika paska virka: kuunnella nyt päivästä toiseen ihmisten jatkuvaa narinaa ja haukkumista sekä puoluepukareiden iänikuista jaaritusta Natosta ja ties mistä hitosta. - Härski-Pekasta olis pitänyt tehdä mun jälkeen seuraava pressa, se oli siinä isoäiti-jupakassa oikeassa - tosin sen olin minä ketä kehotti Pekkaa puuttumaan sen Egyptin mummelin käännyttämisasiaan. - Nyt me sitten muutetaan Penan ja sen toisen jäljelle jääneen katin kanssa Kallioon sinne kattohuoneistoon. Sinne on tarvinnu tehdä pirunmoinen remppa, kun mä oon vaatinu, että Penan sviitti erotetaan mun puoliskosta puolen metrin paksuisella kiviseinällä. Talon naapurit on ollu jo puoli vuotta hermorauniona sen rempan takia, kun Pena unohti panna lapun rappukäytävään. Perhana sentään, saadaankohan me häätö koko lokaalista! - Häh, hähhää: mä en menny halpaan, niin kuin tv:n uutistenlukija Matti Rönkä, sillä mä en lukenut siitä lukulaitteesta jonkun koiraleuan sinne raapustamia sanoja "penis" ja "voihan v***u sentään."

Oikein onnellista uutta vuotta!

524. KKO 2011:109: Jippii-juttu palautettiin jälleen hovioikeuteen. Tuomion lainvoima ja reformatio in peius -kielto

2011-12-30T21:32:00.017+02:00

1. Jippii Group Oyj:n entistä johtoa koskevassa rikosjutussa (Jippii-jutussa) on tähän mennessä koettu monenlaisia kummallisia käänteitä ja juttu on saanut osin jopa farssinomaisia piirteitä. Eilen tässä jutussa tapahtui jälleen uusi käänne, kun korkein oikeus päätti palauttaa jutun jälleen - nyt jo toisen kerran - Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi (KKO 2011:109).

2. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista kertoa juurta jaksaen, mistä Jippii-jutussa on kyse ja mitä kaikkea jutussa on tähän mennessä tapahtunut. Olen tarkastellut juttua aiemmin ainakin kolmessa blogikirjoituksessa, joihin voin nyt viitata:

- n:o 99/ 28.5.2009 JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita; löytyy tästä

- n:o 227/10.3.2010 KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa; löytyy tästä

- n:o 345/9.11.2010 Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen; löytyy tästä

3. Lyhyesti kerrottuna Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 tuomiollaan kaikki Jippii-entistä johtoa vastaan nostetut syytteet. Juttua ajaneet syyttäjät olivat tuomion jälkeen hyvin vihaisia ja arvostelivat julkisuudessa käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaitoa tai sen puutetta kovin sanoin. (Mainittakoon, että jutussa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari nimitettiin tämän vuoden syksyllä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden päällikkötuomariksi eli laamanniksi, ilmeisesti lähinnä hallinnollisten meriittien perusteella, kuten nykyisin yleensäkin on tullut tavaksi.) Tähän arvosteluun yhtyivät yleisellä tasolla tuolloinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen; Koponen nimitettiin pari vuotta sitten KKO:n jäsenen virkaan.

4. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, jossa juttua puitiin jälleen pitkään ja hartaasti. Hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio oli tyystin toisensisältöinen kuin käräjäoikeuden vapauttava tuomio. Hovioikeus mätkäisi jutussa kaksi ehdotonta ja seitsemän ehdollista vankeusrangaistusta erilaisista pörssirikoksista ja kirjanpitorikoksista. Lisäksi neljälle johdon entiselle jäsenelle tuomittiin sakkoa, kahden syytetyn osalta syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Entinen toimitusjohtaja HJ sai hovioikeudelta vuoden ja 10 kuukauden ja hallituksen päätoiminen puheenjohtaja IK kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Molemmille määrättiin myös liiketoimintakielto. Jippii, joka on nykyisin operaattori Saunalahti ja osa Elisaa, tuomittiin lisäksi 200.000 euron yhteisösakkoon.

5. Epätavallista hovioikeuden tuomiossa oli tapa, jolla jutun ratkaissut hovioikeuden jaosto äityi kritisoimaan käräjäoikeuden tuomion puutteita. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden "tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisia perusteluja niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että koko juttu olisi oikeastaan tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuitenkin asian välittömästi ratkaistavakseen.

6. Syyttäjäpuoli tyytyi hovioikeuden tuomioon. Sitä vastoin tuomitut hakivat valituslupaa hovioikeuden tuomioon, mutta korkein oikeus epäsi 10.3.2010 äänestyksen (2-1) jälkeen kaikki hakemukset yhden hakijan hakemusta lukuun ottamatta; tämä oli johtaja, jonka hovioikeus oli tuominnut sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80:een päiväsakkoon.

7. Tämän jälkeen osa tuomituista kanteli tai vaati tuomion hovioikeuden tuomion purkamista hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneen hovioikeudenneuvoksen esteellisyyden vuoksi. Ensinnäkin Jipppii-yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan A:n (siis IK) kanteluhakemuksen johdosta korkein totesi ratkaisussaan KKO 2010:78, että hovioikeudenneuvos RR oli ollut esteellinen käsittelemään kyseistä asiaa. Esteellisyyden taustalla oli RR:n ja Jippii-jutun syyttäjien hallinnollisena esimiehenä toimineen johtavan kihlakunnansyyttäjän (HP) välinen seurustelusuhde ja tämän käräjäoikeuden tuomion uutisoinnin jälkeen muun muassa hovioikeuden presidentille (LM) lähettämä sähköpostiviesti, jossa "johtava" oli pahoitellut jutun käräjätuomareihin ja yleensä talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt johtamansa syyttäjäviraston kauhistelun tv-uutisoinnista ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Korkeimman oikeuden mukaan "johtavan" toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä RR:n puolueettomuutta.

8. Hieman myöhemmin eli 12.11.2010 korkein oikeus ratkaisi seitsemän muuta hovioikeudenneuvos RR:n esteellisyyteen perustuvaa kantelu- tai purkuhakemusta ja antoi niissä samansisältöiset päätökset kuin edellä ratkaisussa KKO 2010:78 selostetussa A:n asiassa. Loput hakemukset, joissa on vaadittu hovioikeuden tuomion purkamista sanotun esteellisyyden perusteella, korkein oikeus on ratkaissut 10.1.2011 antamallaan päätöksellä.

9. Kaikissa mainituissa ratkaisuissa korkein oikeus on, koska hovioikeus ei ollut ollut yhden tuomarin esteellisyyden takia tuomionvoipa, kantelijoiden/purunhakijoiden vaatimuksen mukaisesti poistanut tai purkanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion ja palauttanut asian heidän osaltaan Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

10. Asiaa uudelleen hovioikeudessa käsiteltäessä A myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden 28.5.2009 antamassa tuomiossa kokonaan tai osaksi hylätyt syyttäjän vaatimukset oli jätettävä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkimatta tai hylättävä, koska vastaajat yksin olivat kannelleet tai hakeneet tuomionpurkua RR:n esteellisyyden vuoksi. Lisäksi A myötäpuolinen vaati todettavaksi, että hovioikeuden aikaisempi tuomio asetti niin sanotun reformatio in peius -kiellon mukaisesti ylärajan tuomittaville rangaistuksille.

11.Hovioikeus on sanottua palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja tämän myötäpuolten vaatimuksesta jättänyt tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta hovioikeus on todennut ottavansa kantaa reformatio in peius -kieltoon vasta pääasiaa ratkaistessaan.

12. Nyt oli syyttäjien vuoro reagoida. He pyysivät valituslupaa ja vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sitä, että heidän vaatimuksensa tutkittaisiin hovioikeuden uudessa käsittelyssä myös siltä osin kuin ne oli hovioikeuden aikaisemmalla (28.5.2009), mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty.

13. Korkein oikeus ratkaisi syyttäjien valituksen eilen eli 29.12.2011 annetulla ennakkopäätöksellä (KKO 2001:109). Korkein oikeus päätyi laajasti perustelussa päätöksessään siihen, että hovioikeus ei olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Päätös syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.

14. Korkeimman ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

15. Sekä hovioikeuden että korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa - myös KKO:n vähemmistön perusteluissa - käsitellään laajasti reformatio in peius -kieltoa, sen tulkintaa ja soveltamista ko. asiassa. Hovioikeuden päätöksen perustelujen kolmannessa kappaleessa viitataan tältä osin myös oikeuskirjallisuuteen eli Veikko Reinikaisen väitöskirjaan vuodelta 1956 (tuolloin muuten talviolympiakisat pidettiin Italian Cortina d'Ampezzossa; tämä on aina tässä yhteydessä syytä muistaa, koska Reinikainen väitteli kevättalvella samana vuonna) sekä tämän palsturin väitöskirjaan vuodelta 1977. Hovioikeus puhuu tässä yhteydessä "vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta." Onkohan hovioikeus tarkoittanut tällä luonnehtimisella yksinomaan Reinikaisen väitöskirjaa vai myös Virolaisen ko. opusta? Tämä jää hieman epäselväksi, mutta olisihan se toisaalta hienoa, jos olisin onnistunut pääsemään arvoisan hovioikeuden luokittelussa"vanhemman oikeuskirjallisuuden" edustajien kunniakkaaseen kategoriaan!

16. Hovioikeus näyttää mainitussa perustelukappaleessa lainanneen melko pitkän pätkän väitöskirjani sivuilla 308-310 olevaa tekstiä, vaikka ei ole lopulta sanotulle kannalle kallistunutkaan. (Voin viitata tässä yhteydessä myös väitöskirjan sivuille 3010-311, jossa olen käsitellyt samaa aihepiiriä tapauksessa, jolloin jutun palauttaminen tavallisessa muutoksenhaussa perustuu oikeudenkäyntivirheeseen). Korkein oikeus ei sen sijaan - tapansa mukaan - viittaa perusteluissaan lainkaan oikeuskirjallisuuteen. Mutta oli ilahduttavaa havaita, että toisin kuin hovioikeus, korkeimman oikeuden enemmistö on perustanut kannanottonsa ratkaisevalta osin juuri väitöskirjassa mainitulta osin esittämiini näkökohtiin; viittaan lähinnä korkeimman oikeuden perustelujen kohtiin 23 ja 34.

17. Reformatio in peius -kiellon soveltaminen jutun palauttamisen tai tuomion poistamisen taikka purkamisen jälkeisessä menettelyssä silloin, kun palauttaminen perustuu alemmassa oikeudessa tapahtuneeseen oikeudenkäyntivirheeseen, riippuu virheen laadusta ja vakavuusasteesta. Esimerkiksi juuri tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva puute oikeusistuimen tuomionvoipuudessa (päätösvaltaisuudessa) samoin kuin siitä aiheutuva epäily tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta on siinä märin koko oikeudenkäyntiä ja kaikkia sen osapuolia koskeva vakava menettelyvirhe, että punninnassa sen voidaan perustellusti katsoa syrjäyttävän rikosjutussa yksinomaan syytetyn oikeussuojaksi säädetyn reformatio in peius -kiellon. Jos sen sijaan alemman instanssin menettelyvirhe koskee yksinomaan valittajana olevan syytetyn suojaksi säädettyä normia eli esimerkiksi puutetta syytetyn kuulemisessa, ei reformatio in peius -kielto syrjäydy. Ensiksi mainitussa esimerkkitapauksessa peius-kielto siis ei ole voimassa, jälkimmäisessä sen sijaan on. Tähän tapaan pohdiskelin väitöskirjassani, ja nyt korkeimman oikeuden enemmistö näyttäisi ajatelleen lähtökohtaisesti samalla tavalla.

18. Mutta onko korkeimman oikeuden päätöksessä selostetussa tilanteessa itse asiassa ollut lainkaan kysymys reformatio in pejus -kiellon soveltamista edellyttävästä tilanteesta? Mainitulla kiellolla eli niin sanotulla huonontamiskiellolla (saks. Verschlechterungsverbot) tarkoitetaan normia, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut lainkaan muutosta tuomioon. Riita-asiassa kielto on voimassa yleisesti, mutta rikosasiassa kielto suojaa yksinomaan syytettyä ja hänen valitustaan, ei syyttäjän valitusta eikä rangaistuksen osalta myöskään asianomistajaa; syyttäjän tai asianomistajan valituksesta tuomiota saadaan muuttaa myös syytetyn eduksi. Rikosjutussa kielto tulee siis sovellettavaksi yksipuolisen muutoksenhaun ja lainvoiman tilanteessa, jolloin valittajana on siis yksin syytetty, vaikka tuomiosta olisi voinut valittaa - joko varsinaisella valituksella tai vastavalituksella - myös syyttäjä tai asianomistaja.

19. Reformatio in peius-kielto koskee vain tuomiota ja sen lopputulosta, ei sen sijaan sitä, missä laajuudessa ylempi tuomioistuin (tai palautuksen jälkeisessä uudessa käsittelyssä sama alempi tuomioistuin) voi lainvoimaisuussäännöt huomioon ottaen ottaa asian tutkittavaksi. (Todettakoon, että kielto koskee vain rangaistusta ja rikoksen muita seuraamuksia, ei sen sijaan rikoksen rubrisointia). Reformatio in peius -kieltoa ei pidä sekoittaa ilmiöön nimeltä tuomion osittainen lainvoima, koska kielto tulee sovellettavaksi ainoastaan pääasiaratkaisun (ei käsittelyratkaisun) yhteydessä ja vain siltä osin kuin tuomiosta on valitettu ja tuomioistuin voi ottaa asian tutkittavaksi.

20. Minusta korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on siten ennenaikainen. Tässä vaiheessa korkeimman oikeuden olisi tullut rajoittua lausumaan vain siitä, voidaanko syyttäjän valituksessa mainitut vaatimukset ottaa hovioikeuden uudessa käsittelyssä tutkittavaksi. Kysymys reformatio in peius -kiellosta aktualisoituu vasta hovioikeuden uusintakäsittelyn jälkeen annettavassa tuomiossa.

21. Mikä vaikutus todetulla tuomiovirheellä eli tuomarin esteellisyydellä on asiallisessa suhteessa tuomion lainvoiman? Tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva epäily puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumatta jäämisestä on, kuten jo edellä mainitsin, niin vakava virhe (tuomiovirhe), että se syrjäyttää tuomion mahdollisesti saavuttaman osittaisen lainvoiman, eli esteellisyys johtaa siis koko tuomion poistamiseen. Tuomion lainvoiman kokonaissyrjäytymisen tueksi voidaan viitata myös korkeimman oikeuden perusteluissa mainittuun OK 31 luvun 6 §:n säännökseen, joka oikeuttaa kanteluinstanssin tuomiovirheen tilanteessa poistamaan tuomion tapauksesta riippuen joko kokonaan tai "tarpeellisilta osin" ja osoittamaan jutun uudelleen käsittelyn siihen tuomioistuimeen, jossa virhe on tapahtunut. Tämän lainkohdan nojalla korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:78 samoin kuin muissa Jippii-juttua koskevissa kantelu- ja purkupäätöksissä (edellä kappaleet 7-9) poistanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion kokonaisuudessaan.

22. Kun hovioikeuden tuomio ja sen lainvoima on kumottu kokonaisuudessaan ja kun tämä on perustunut tuomarin esteellisyyteen ja tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteeseen, ei hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio ole korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 35 mukaan "miltään osin sitova."

23. Mutta onko asia tarkkaan ottaen kuitenkaan aivan tällä tavalla? Minusta ei, sillä kysymys reformatio in peius -kiellosta "astuu kuvaan," kuten edellä jo totesin, hovioikeuden uudessa käsittelyssä antamassa tuomiossa, mutta vasta tuolloin. Jos jonkun syytetyn syyksilukemiseen ei uuden tuomion mukaan tule mitään "lisää", vaan se pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin eli 28.5.2009 annetussa tuomiossa, estää reformatio in peius -kielto rangaistuksen koventamisen. Jos taas syyksilukemisesta "putoaa" jokin osa pois, on tuomittua rangaistusta alennettava. Ainoastaan siinä tapauksessa, että syytetyn viaksi luetaan uusi teko tai aiemmin syyksiluetun teon katsotaan toteuttavan törkeämmän rikoksen, voidaan aiemmin tuomittua rangaistusta koventaa.

24. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta on, sikäli kuin siinä on tarkoitettu (tosiasiallisesti) ottaa kantaa hovioikeuden tutkimisvallan laajuuteen, on minusta johdonmukainen ja perusteltu. Sen sijaan korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on ennenaikainen, koska siihen voidaan edellä mainitusta syystä ottaa kantaa vasta hovioikeuden tulevan pääasiaratkaisunsa yhteydessä.

25. Korkeimman oikeuden vähemmistön kanta on toki myös ymmärrettävä ja vastaajien kannalta enemmistön kantaa kohtuullisempi. Toisaalta vaihtoehto, jonka mukaan syytetty pääsisi pälkähästä eli välttyisi tässä tapauksessa syytteiden tutkimiselta yksinomaan tuomioistuimen kokoonpanoa ja koko oikeudenkäyntiä rasittavan tuomiovirheen perusteella, ei tunnu perustellulta. Tulee myös muistaa, että uudessa käsittelyssä tilanne on avoin, joten on mahdollista, että hovioikeus hylkää uusintakäsittelyssä syytteistä suurimman osan tai vaikkapa kaikki niistä.

26. Korkeimman oikeuden ratkaisu korostaa entisestään tuomarin esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys ja esteellisyysperusteet tulisi ottaa vakavasti eikä vähätellä niitä. Epäselvässä tapauksessa tuomarin olisi syytä jäävätä itsensä, vaikka esteellisyysväitettä ei tehtäisikään. Jos näin olisi toimittu Jippii-jutun käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa, olisi jutussa vältytty nyt pari vuotta kestäneiltä ylimääräisiltä käsittelykerroilta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja tästä aiheutuvilta huomattavilta lisäkustannuksilta. Tuomari vastaa itse omasta esteettömyydestään, mutta tässä tapauksessa moite voidaan kohdistaa myös tuomari RR:n seurustelukumppanin HP:n kerrotun reaktioon samoin kuin hovioikeuden presidentin RR:n esteettömyyttä koskevaan virhearvioon. Presidentti LM, jolle HP oli muun muassa "pahoitteluviestinsä" osoittanut, oli tietoinen RR:n ja HP:n seurustelusuhteesta, mutta oli tästä ja HP:ltä saamastaan viestistä huolimatta määrännyt RR:n hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.

523. KKO siunasi Kari Uotin kelpoisuuden avustajaksi (KKO 2011:109 ja 110)

2011-12-29T13:15:00.004+02:00

1. Syyttäjä vaati Helsingin hovioikeudessa, että hovioikeus kieltää oikeustieteen tohtori B:n (= Kari Uoti) toimimisen törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa syytetty A:n asiamiehenä tai avustajana, koska B ei täytä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa avustajalle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia rehellisyyttä koskevan edellytyksen puuttumisen vuoksi. B ja A vastustivat syyttäjän vaatimusta.

2. Hovioikeus lausui A:n itse pyytäneen, että B:n sallitaan avustaa häntä. Niiden rikosten tekemisestä, joista B oli aikanaan tuomittu rangaistukseen, oli kulunut pitkä aika. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei sanotuilla rikoksilla ollut enää sellaista merkitystä, minkä vuoksi B:tä ei voitaisi pitää oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rehellisenä ja siten kelpoisena toimimaan A:n avustajana asiassa.

3. Hovioikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen erillisellä 11.3. 2011 annetulla päätöksellä, johon hovioikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen mukaan sai hakea valittamalla muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

4. Syyttäjä ei tyytynyt hovioikeuden päätökseen, vaan haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjät katsoivat valituksessaan, ettei B ole kelpoinen toimimaan asiamiehenä, koska hän ei täytä asiamiehelle asetettavaa rehellisyysvaatimusta ja koska hänet on asetettu konkurssiin eikä hän taloudellisten olosuhteidensa vuoksi muutenkaan ole tehtävään sopiva. Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

5. Tänään antamallaan päätöksellä KKO 2011:110 korkein oikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi, että syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, jossa syytetyn asiamiehen oli katsottu täyttävän kelpoisuusvaatimukset.

KKO:n sanottu ratkaisu löytyy tästä.

6. Korkein oikeus on tänään antamallaan toisella ennakkopäätöksellä KKO 2011:109 ratkaissut syyttäjien toisen muutoksenhakemuksen, joka koskee Helsingin hovioikeuden samassa törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa tekemää toista päätöstä. A on antanut tässä asiassa korkeimmalle oikeudelle häneltä syyttäjien muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen, jonka on hänen puolestaan ja asiamiehenään laatinut B eli siis Kari Uoti.

7. Korkein oikeus on mainitsemillaan perusteilla ottanut tässä toisessa asiassa viran puolesta kantaa B:n kelpoisuuteen toimia asiamiehenä tai avustajana. Ilmeisesti on katsottu, että asiamiehen kelpoisuus on sellainen ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuimen, siis myös korkeimman oikeuden, tulee ottaa huomioon ja tarkistaa viran puolesta. Korkein oikeus päätyi lopputulemanaan katsomaan, ettei B nykyään ole vailla oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä kelpoisuutta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävään. Asiassa ei tullut esiin myöskään muita sellaisia seikkoja, joiden johdosta olisi syytä sanotun luvun 10 a §:n 1 momentin nojalla evätä B:ltä oikeus esiintyä oikeudenkäyntiasiamiehenä tässä asiassa.

8. Korkeimman ratkaisu 2011:109 löytyy tästä. B:n kelpoisuuden osalta ratkaisun perustelut löytyvät kohdista 5-16. Minulla ei ole huomauttamista ratkaisun tai perustelujen suhteen.

9. Ratkaisuun KKO 2011:109 sisältyy itse pääasian (ns. Jippii-juttu) osalta sangen mielenkiintoinen kannanotto reformatio in pejus-kiellon soveltamisesta. Sen osalta korkein oikeus joutui äänestämään ja äänestysnumeroiden ollessa 3-2. Pitänee kommentoida tätä kysymystä myöhemmin erikseen.

522. Oikeusasiamieheltä pyyhkeitä KKO:lle kuvauskieltoasiassa

2011-12-22T12:27:00.019+02:00

Punainen on Joulun(kin) väri...

1. Tässä blogissa useamman kerran käsitelty ns. nännijuttu tai nänninimemisjuttu, josta korkein oikeus antoi tuomionsa tämän vuoden alussa (KKO 2011:1), poiki korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäynnin julkisuutta eli tarkemmin sanottua kuvaamiskieltoa koskevan ongelman. KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas päätti jo ennen syyskuussa 2010 pidetyn istunnon aloittamista, että oikeuspaikalla ei saa kuvata ja että kielto on voimassa, ei vain istuntosalissa, vaan myös korkeimman oikeuden eteistiloissa.

2. Olen käsitellyt kuvauskieltoasiaa blogissa n:o 315/14.9.2010.

3. Oikeustoimittajat ry. pyysi eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, menettelikö korkein oikeus eli käytännössä oikeusneuvos Mikko Tulokas laillisesti kieltäessään kuvaamisen myös istuntosalin aulatilassa.

4. Mikko Tulokkaan tekemästä kuvauskiellosta informoitiin etukäteen niille toimittajille yms. ihmisille, joille oli lähetetty noin viikkoa ennen istuntoa sähköpostiviesti istunnon pitämisestä ja sen ajankohdasta. Kieltoa perusteltiin jutussa asianomistajana olevan nuoren naisen yksityisyyden suojaamisella.

5. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajisto, toimittajat Jarkko Sipilä ja Susanna Reinboth, pitävät kieltoa lainvastaisena ja sananvapautta rajoittavana. Heidän mukaansa uhrin kuvaaminen kyseisen kaltaisessa jutussa olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä ja sen vuoksi asia pitäisi jättää toimitusten omaan harkintaan.

6. Oikeusasiamies pyysi kantelun johdosta selvityksen sekä Mikko Tulokkaalta ja presidentti Pauliine Koskelolta.

7. Tänään oikeusasiamies Petri Jääskeläinen sitten julkisti asiassa antamansa ratkaisun. Päätös on täysin odotettu: tuomarin päätös kieltää kuvaaminen oikeuden eteistiloissa on lainvastainen.

8. Oikeusasiamiehen mukaan mukaan korkeimmalla oikeudella ei ollut laillisia perusteita kieltää kuvaamista aulatiloissaan ennen julkista oikeudenkäyntiä. Tuomioistuimen mahdollisuus määrätä kuvauskielto rajoittuu vain istuntosaliin, ei sen ulkopuolelle, oikeusasiamies korostaa. Kuvaaminen on sallittu tiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Koska ennen kyseistä julkista oikeudenkäyntiä aulatilaan oli pääsy yleisöllä, on myös kuvaaminen siellä ollut sallittua.

9. Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 21 §:n sanamuodon ja säännöksen esitöiden valossa valokuvaamiskiellon mahdollisuus tuomioistuimessa on rajattu istuntosaliin eli ajallisesti ja paikallisesti itse oikeudenkäyntitilaisuuteen. Asiassa ei ole oikeusasiamiehen mukaan kyse lain aukosta tai muutenkaan sellaisesta tilanteesta, jossa kuvaamiskielto olisi ollut mahdollista ulottaa perus- ja ihmisoikeusnormien suoralla soveltamisella istuntosalin ulkopuolelle. Oikeusasiamies ei nähnyt asiassa muutakaan perustetta, jolla kuvaaminen olisi voitu kieltää tuomioistuimen odotustiloissa.

10. Tiedotusvälineissä oikeusasiamiehen ratkaisusta on julkaistu vain lyhyt seloste. Päätös on kuitenkin laaja ja seikkaperäinen ja hyvin perusteltu. Siitä ilmenee myös, miten kiihkeästi, etten sanoisi suorastaan raivokkaasti, sekä oikeusneuvos Tulokas että presidentti Koskelo puolustivat kyseistä kuvauskieltoa. Mutta tärkein asia eli oikeudenkäynnin julkisuuden funktio ja merkitys heiltä molemmilta kuitenkin näyttäisi "jostakin syystä" unohtuneen.

11. Oikeusasiamiehen päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä.

12. Oikeusneuvos Tulokas jopa väitti, ettei oikeusasiamiehellä olisi toimivaltaa ottaa kantelua edes tutkittavakseen, koska kuvauskielto oli annettu asiassa, jonka käsittely oli kesken. Perustelu on sangen outo, sillä asiasta kanneltiin vasta sen jälkeen, kun itse pääasia oli käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Riippumattoman tuomioistuimen itsenäistä päätöksentekoa kantelun tutkiminen ei siten millään tavalla loukkaa.

13. Kannattaa panna merkille, että oikeuskirjallisuudessa oli jo ennen sanotun kantelun tekemistä otettu kanta, jonka oikeusasiamies Jääskeläisen päätöksessä nyt hyväksyttiin. Päätöksessä viitataan dosentti Antti Tapanilan vuonna 2009 julkaisemaan teokseen "Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa". Tapanila on ahkera ja pätevä tutkija ja kirjoittaja, joka väitteli vuonna 2007 Lapin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin esteellisyyttä käsittelevällä väitöskirjallaan.

14. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Pasi Pölönen, joka on oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti. Pölönen nimitettiin vastikään apulaisoikeusasiamiehen sijaiseksi vuoden 2015 loppuun. Hän julkaisi pari viikkoa sitten yhdessä apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan kanssa laajan teoksen "Ylin laillisuusvalvonta."

Pasi Pölönen ja Antti Tapanila ovat kirjoittajina mukana Matti Pellonpään tunnetun teoksen "Euroopan ihmisoikeussopimus" viidennessä painoksessa, joka ilmestyy ensi vuonna.

15. Oikeusasiamiehen ratkaisut ovat, varsinkin tuomioistuimia ja pakkokeinoja koskevissa asioissa, yleensä aina hyvin informatiivisia ja erittäin seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi perusteltuja. Niitä voidaan pitää keskitettyyn muotoon laadittuina oikeustieteellisinä tutkielmina päätöksissä esillä olevista oikeudellisista kysymyksistä. Tuomioistuimet aina korkeinta oikeutta myöten voisivat ottaa oikeusasiamiehen päätösten perusteluista mallia.

16. Se, mikä minusta oikeusasiamiehen samoin kuin oikeuskanslerinkin päätöksissä "tökkii", on ylimpien laillisuusvalvojien omaksuman sanktiokäytännön varovaisuus ja lievyys, etten sanoisi suorastaan hentomielisyys. Vaikka asianomaisen virkamiehen, tuomarin, tuomioistuimen tai viraston todettaisiin rikkoneen miten tärkeitä menettelymuotoja tai prosessiperiaatteita ja miten tökerösti tahansa, on seurauksena järjestään vain "käsityksen lausuminen" tai korkeintaan humautus, varoituksen oikeusasiamies (samoin kuin oikeuskanslerikin) näyttää antavan vuosittain vai muutamissa tapauksissa ja virkasyytteen nostaminen on todella harvinaista; on vuosia, jolloin oikeusasiamies ei ole määrännyt nostettavaksi yhtään ainoata virkasyytettä.

17. Tästä minusta täysin turhasta lepsusta otteesta johtuu, niin uskon ja olen itse asiassa siitä myös varma, että oikeusasiamiehen sinänsä hyvin perusteltuja ja muotoiltuja päätöksiä ei oteta kentällä useinkaan kovin vakavasti. Tämä ilmenee siitä, että vuosittain tulee ilmi jatkuvasti kymmenittäin uusia virheellisiä ja lainvastaisia tapauksia, joissa on rikottu sellaisia keskeisiä asioita kuin esimerkiksi päätöksen perustelemista, asianosaisen kuulemista ja oikeudenkäynnin julkisuutta sekä syyllistetty asian käsittelyssä räikeään viivyttelyyn.

18. Toisin sanoen oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin päätösten ennalta ehkäisevä vaikutus ei ole tehokas johtuen juuri liian lepsusta seuraamuskäytännöstä. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuilla ei ole saatu kitketyksi pois tuomioistuimien ja virnaomaisten virheellisiä ja lainvastaisia menettelyjä oikeusturvan kannalta keskeisissä menettelykysymyksissä.

521. Václac Havel, Kim Jong-Il, Tarja Halonen

2011-12-20T17:35:00.018+02:00

Ensin eli viime lauantaina kuoli Pohjois-Korean tyranni, virallisesti "Rakas Johtaja" Kim Jong-Il ja eilen maanantaina Tsekin tasavallan entinen presidentti Václac Havel.

Kuulin eilen illalla radiosta ohimenneen Tarja Halosen melkein itkunsekaisia muistosanoja Kim Jongista. Halonen toivoi laupiaalla äänellä Pohjois-Koreaan demokratiaa. Ihmisoikeuksia Halonen ei tohtinut edes mainita muistellessaan tyrannia, joka tapatti nälkään miljoonia alamaisiaan, sillä kaikki huomio ja voimavarat keskitettiin maan ydinaseen valmistukseen. Muistosanoissaan Halonen leperteli, että kyllä Kimiäkin toki jotkut jäävät kaipaamaan - voi helvetti sentään!

Havelia Tarja Halonen muisteli niin ikään "lämmöllä" sanoen suomalaisten rakastaneen tätä. Niin varmasti monet tekivätkin ja syystä, mutta siitä, kuuluiko Tarja Halonen näihin suomalaisin, en ole lainkaan varma. Ei kuulunut ainakaan 1970-luvun lopulla, jolloin poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia ihmisille vaatinut vaatinut Havel passitettiin kommunististen vallanpitäjien toimesta viideksi vuodeksi vankilaan. Samaan aikaan nouseva demaripoliitikko ja pääministeri Kalevi Sorsan avustaja Tarja Halonen hankki poliittisia kannuksiaan itäblokin auliina tukijana ja DDR:n tunnustuskomitean varapuheenjohtajana.

Tarja Halosen itäblokin järjestelmää nuoleskeleva poliittinen linja oli niin etäällä Václac Havelin edustamasta vapauden linjasta, että oikein pahaa teki, kun kuulin, että Tarja Halonen aikoo matkustaa perjantaina Prahaan osallistuakseen Havelin hautajaisiin.

Jos saisin valita, niin passittaisin Tarja Halosen Havelin hautajaisten sijasta Rakkaan Johtajan Kimin hautajaisiin Pjongjangiin, se olisi hänelle henkilökohtaisesti sopivampi tilaisuus. Pohjois-Korea on kuitenkin ilmoittanut, että Kimin hautajaisiin ei kutsuta ulkomaisia valtionpäämiehiä.

Václac Havelin ja suomalaisten poliitikkojen suhteista ei ole todellakaan juuri mitään kerrottavaa. Siksi Tarja Halosen änkeäminen Prahaan Havelin hautajaisiin tuntuu räikeän tekopyhältä.

Suomen johto vierasti Havelia eikä Havel puolestaan nähnyt aiheelliseksi pitää yhteyttä Suomen poliittiseen johtoon, joka jälkikyyristeli vielä pitkään 90-luvulla neukku-kommunistien valtaan paluun pelossa. Muualla Länsi-Euroopassa kannustettiin Havelin pyrkimyksiä kansalaisvapauksien saamiseksi, mutta Suomen poliittisessa johdossa asiasta vaiettiin visusti.

Kun muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kylmän sodan sankareita olivat sellaiset nimet kuin Lech Walesa, Václac Havel ja Lennart Meri, suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta, miestä, joka tilasi v. 1961 oman valtansa pönkittämiseksi ja jatkamiseksi nootin Neuvostoliiton johdolta ja joka tunnetaan ja tullaan aina tuntemaan suomettumispolitiikan isänä.

Suomalaisten poliitikkojen sankareita olivat Puolan Gomulka ja Gierek. Unkarin Janos Kadar, DDR:n Eric Honecker, Romanian Nicolae Ceausescu ja Tsekin Gustav Husak, kaikki Neuvostoliiton satelliittivaltioiden johtajiksi asettamia kommunisteja.

Presidentti Mauno Koivisto ihaili yli kaiken kenraali Wojceich Jaruzelskia, joka oli Puolan kommunistipuolueen nokkamiehenä 1981-89, valtionpäämiehenä 1985-89 ja Puolan presidenttinä 1989-90. Jaruzelski muistetaan aina ennen muuta toiminnastaan Puolan opposition ja Solidaarisuus-ammattiliikkeen veriseksi nujertamiseksi. Koivistolta ei hellinnyt yhtään myötätunnon sanaa Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimykselle, päinvastoin.

Tapasiko Tarja Halonen ulkoministerinä tai presidenttinä koskaan kahden kesken Václac Havelia, epäilen että ei tavannut. Terroristijohtajien kuten esim. Jasser Arafatin kanssa Halonen sen sijaan oli aina hyvää pataa, kuin paita ja perse suorastaan. Hän ei koskaan ottanut Kinassa käydessään esille Kiinan johdon räikeitä ihmisoikeusrikoksia.

Kiina tuki ja tukee edelleen Pohjois-Koreaa. Oikeastaan ei tue, vaan valvoo, etteivät nälkiintyneet pohjoiskorealaiset pääse tunkeutumaan rajan yli Kiinaan.

Suomen poliittinen johto tuki ja tukee puolestaan Kiinan johtoa. Muistamme aina, että suomalainen ministeri (Iiro Viinanenko se oli) oli ensimmäinen länsimainen ministeri, jonka presidentti Mauno Koivisto lähetti 20 vuotta sitten viralliselle vierailulle Kiinaan pian Taivaallisen aukion verilöylyn ja tukahdutun kansannousun jälkeen.

Tiitisen listan sullominen valtiollisen poliisin kassakaappiin ja sen itsepintainen salaaminen vuosikymmenestä toiseen on yksi osoitus siitä, miten Suomessa halutaan yhä edelleen vaieta lähihistorian pimeistä puolista.

520. Suomi tilastokärjessä

2011-12-11T11:29:00.005+02:00

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.

519. Perustuslakivaliokunta vs. Merkozy

2011-12-08T11:06:00.006+02:00

Tätä näytelmää olemme joutuneet katselemaan kyllästymiseen asti...

1. Elämme kuuleman mukaan kohtalokkaita aikoja, mitä euron vakauteen ja koko euroalueen koossa pysymiseen tulee. Näin vakuutellaan johtavissa medioissa nyt oikein tosissaan.

2. EU:n talouskomissaarius Olli Rehn harmaantuu harmaantumistaan yrittäessään viikosta toiseen varoitella, että "aika tiimalasissa käy vähiin", se on käymässä nyt todella "todella vähiin", "enää ei ole kauan aikaa jäljellä" ym. yhtä kiehtovaa ja jännittävää.

3. Saksan Angela Merkel ja Ranskan Nicolas Sarkozy (= Merkozy), jotka tapaavat ja poskisuutelevat toisinaan telkkarissa harva se viikko - parhaimpina tai pahimpina viikkoina pari kolme kertaa viikossa - että oikein pahaa tekee katsellessa, ovat juonineet taas kerran yhdessä ja muita euromaita kuulematta yhteisen sopimuksen, tai luonnoksen tai minkä hemmetin paperin tahansa euron "pelastamiseksi" ja eromaiden talouksien vakauttamiseksi eli kuriin saattamiseksi.

4. Tuon sopimusluonnoksen yhtenä kohtana on säännöstö, jonka mukaan euromaiden valtiontalouksien kuriin saattamistoimista päätettäisiin vastedes enemmistöpäätöksellä - tai esimerkiksi 85 prosentin määräenemmistöllä - kun tähän asti tällaisiin päätöksiin on aina tarvittu kaikkien euromaiden yksimielinen hyväksyntä. Tähän nojaten Suomi ja sen hallitus pullikoivat pitkään vakausrahaston perustamista vastaan ja vaativat paljon puhuttuja"takuita." Näissä neuvotteluissa Jutta Urpilainen joutui muuten turvautumaan lontoolaisen asianajotoimiston apuun, toimiston valtiolta laskuttaman palkkion suuruutta ei ole kerrottu.

5. Suostuuko Suomen eduskunta, lähinnä sen suuri valiokunta, ja maan hallitus pääministeri Jyrki Kataisen johdolla tuohon Merkozyn "kavalaan" ehdotukseen ja hyväksyy sen pakon edessä? Vain piiloudutaanko asiassa perustuslain taakse? Perustuslakivaliokunnan on määrä antaa tänään asiasta lausuntonsa, joka muodollisesti sitoo suurta valiokuntaa ja koko eduskuntaa. Näin on ainakin vakuuteltu.

6. Vilkaisin perustuslakivaliokunnan eilistä pöytäkirjaan, johon oli ko. asian kohdalle rustattu, että valiokunnan jäsenten tulee noudattaa asian käsittelyssä "vaiteliaisuutta." Tämä kehotus ei näköjään koske valokunnan kuulemia asiantuntijoita, ei ainakaan sitä käheä-äänistä akatemiaprofessoria ja oikeusteoreetikkoa, joka kuulumatta edes niihin paljon puhuttuihin valtiosääntöoppineisiin, kähisi jälleen eilen telkkarissa, että Merkozy-sopimusmalli on selvästi perustuslain vastainen, sillä eihän eduskunta, pahus soikoon, saa luovuttaa verotusta ym. koskevaa päätösvaltaansa ulkopuolisille elimille.

7. No, Suomi on kuitenkin EU:n jäsenmaana parinkymmenen vuoden aikana luovuttanut hirmuisen määrään eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa unionille. Eikä vain lainsäädäntövaltaa, vaan myös tuomiovaltaa mm. sikäli, että unionin tuomioistuimen kannanotot eli ennakkoratkaisut yksittäisissä tapauksissa sitovat suomalaisia tuomioistuimia aina korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta, vaikka tästä ei ole pykälän pykälään Suomen perustuslaissa.

8. Nytkään ei itse asiassa ole tätä kummallisemmasta asiasta kysymys, mutta jälleen kerran nämä valtiosääntöoppineet ja teoreetikot käyvät kuumina ja pelottelevat kansanedustajia, jotka ovat muutenkin Timo Soinin ja persujen pelossa aivan kauhuissaan pohtien koko ajan sitä, miten heidän käy seuraavissa vaaleissa.

9. Kaikesta pelottelusta huolimatta Suomi ja sen eduskunta ottaa lusikan kauniiseen käteen ja hyväksyy kakistelleen Merkozy-paperin. Eduskunta voi sen tehdä kahden kolmasosan äänten enemmistöllä ilman asian kiireelliseksi julistamista, koska kyse on valtiosopimukseen rinnastettavasta asiasta (PL 94.2 §). Persut äänestävät tietenkin vastaan, mutta osa kepun edustajista saataaneen asian taakse. Vasemmistoliittokin äänestää kokoomuksen kanssa kiltisti samalla tavalla, sillä puheenjohtaja Paavo Arhinmäki haluaa toki jatkaa niin kivaa urheiluministerin pestiään vielä monta vuotta.

10. Kuten Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö aikoinaan halusivat, Suomi on nyt EU:n ja euron ytimessä, niissä paljon puhutuissa "pöydissä", joissa asioista päätetään! Emmekö me enää haluakaan pysytellä noissa pöydissä ja ytimissä? Lipponen ja Niinistö veivät Suomen euroon sallimatta asiassa kansanäänestystä, johon euroon meno olisi ilman muuta tyssännyt. Kyllä heidän nyt pitää kantaa vastuu, kun molemmat heput sattuvat vielä olemaan presidenttiehdokkainakin. Väyrynen on aivan oikeassa: kyllä presidentinvaalikeskusteluissa pitää ottaa esille, mitä ehdokkaat ovat aikaisemmin tehneet ja saaneet aikaan.

11. Suomi on ollut ennen aina vaatimasta tiukkaan talouskuria EU:hun ja euroalueelle, tarvittaessa vaikka määräenemmistöpäätöksillä. Mutta nyt kun tähän olisi todella mahdollisuus ja tilaisuus, niin hallitusherroilta ja eduskunnalta tuntuukin menevän pupu pöksyyn ja kaikki tuntuvat haluavan vetäytyä perustuslain taakse. Onko Timo Soinin kannatuksen kasvun ja persujen pelko todella näin suurta?

11. Jutta Urpilaisen ajaman vakuus-operaation jälkeen Suomella ei enää ole kerta kaikkiaan kanttia ryhtyä yksin pullikoimaan Merkozy-suunnitelmaa vastaan, sillä se merkitsisi koko talouden vakauttamisoperaation kariutumista, mikä johtaisi puolestaan markkinoiden ja kansainvälisten luottoluokituslaitosten vastareaktioon, jolloin myös Suomen AAA-luottoluokitus mitä todennäköisimmin tippuisi kahteen tai yhteen A:han. Tämä johtaisi luotonsaannin tyrehtymiseen, suurtyöttömyyteen ja kaikkiin muihinkin kauheuksiin.

12. Kimmo Sasi oli oikeassa varoitellessaan eilen illalla Ylen A-plussassa, että Suomen "perustuslaillinen kanta" voi kaataa koko tekeillä olevan EU-sopimuksen.

- Onko niin, että Suomi käynnistää kaaoksen vastustuksellaan vai onko sitten mukana, Sasi kysyi. Ilmeisesti Sasi oli keskustellut asiasta ennen A-plusohjelmaa.

13. Pääministeri Katainen matkustaa tänä iltana Brysselin huippukokoukseen, jossa on tarkoitus päättää Merkozy-suunnitelmasta - tai jostakin muusta vastaavanlaisesta mallista, joka tuskin poikkeisi kovin paljon Merkozy-mallista. Kuten Kimmo Sasi sanoi, Kataisen asema on erittäin hankala. Jos Suomi on ainoa maa, joka vastustaa määräenemmistöön perustuvaa sopimusmallia ja jos minkäänlaista pakettia ja ratkaisua ei synny ja markkinoilla on maanantaina tämän johdosta täysi kaaos, niin mikä on Suomen pääministerin ja koko hallituksen vastuu kaikesta tästä?

14. Veikkaukseni on siis, että Suomi taipuu ja mitään perustuslakikriisiä, jota nämä valtiosääntöoppineet ja oikeusteoreetikot aina lausunnoissaan maalailevat, ei tule, vaan eduskunnasta löytyy tarvittava kahden kolmasosan enemmistö Merkozy-sopimuksen tai jonkin muun vastaavanlaisen sopimuksen hyväksymiselle. Suomi ei tule asettumaan poikkiteloin ja vaatimaan, että vakauttamispäätöksiin tarvittaisiin edelleen kaikkien maiden hyväksyntä.

14. Äsken juuri uutisoitiin, että Suomen vienti kääntyi lokakuussa jyrkkään laskuun. Miten suu sitten pantaisiin, jos ensi viikolla ilmoitetaan, että Suomen luottoluokitus onkin sitten AA eikä enää AAA?

518. Linnan juhlissa nähtyä ja kuultua

2011-12-07T11:36:00.010+02:00

Joku kommentaattori toivoi jo edellisen blogjutun kommentissaan kannanottoa Linnan juhliin tyyliin "kyllä minä niin mieleni pahoitin".

No, Linnan juhlia ei toki pitäisi ottaa niin kovin vakavasti. Onko se nyt niin nokon nuukaa, jos tarjolla olevaa boolia jo ennen tv-lähetyksen alkamista ilmeisesti maistelleet tv-selostajat eivät oikein kaikkia vieraita tunnistaneet tai jättivät puolet vieraista kokonaan tunnistamatta! Ja onko väliä sen, hän minne menee yöksi/jatkoille tai mitä hänellä on (tai oli) päällä.

Tärkeintä on toki ihmisen ja siis myös Linnassa juhlijan sisäinen kauneus, joka pukeutuu parhaiten sanoiksi small talkissa. Olen poiminut seuraavaan muutaman otoksen Linnan juhlissa sanotusta ja koetusta. Tämä perustuu liki kaksituntisessa tv-lähetyksessä kättelyjonossa kuultuun ja kuuleminen taas huulilta lukemiseen, käsien vatkaamis- ja päällepanemis-rituaaleihin sekä katsekontakteihin.

Tarja-emäntä ensimmäisenä kättelyvuoroon saapuneelle sotaveteraani, opetusneuvos Antti Henttoselle (89 v. Karjala poikii Antreasta Vuoksen rannalta): Sydämellisesti tervetuloa. Miten herttaista, että opetusneuvos on saanut saattajakseen juhlaan viehättävän tyttärensä! - AH: Arvoisa Rouva Presidentti, häähä hää ei tok' ole miu tytär vaan järjestyksessä toinen vaimo Anja! Kyl' miehe pittää toisen kerran naiessaan ottaa itseään paljo nuorempi eukko - vai mitä Pena?

Jääkiekkoilija Anssi Salmela : Terve vaan, Tarja! Saaks' mä taas rutistaa sua samalla tavalla kun tavattiin toukokuussa torilla? - Tarja: Olihan se tosi kivaa, mut' älä vaan helvetissä yritä sitä nyt, toi Pena vois' vaikka taklata sut kumoon! - Anssi: Paskat mää Penasta mitää, tollasta jäbää mä en viitti edes kätellä!

Kansanedustaja Juho Eerola, persut ja Suomen Sisu, joka oli uhonnut etukäteen sanoa jotain Tarjalle, kun tämä oli vihjannut rasistien äänestävän persuja: Kuule Tarja, mä en ole oikeesti rasisti, Oinosen Pena ja Hakkaraisen Teukka, ne ne vasta tosi rasisteja on!

Timo Soini: Mä kerroin Tarjalle, että kun täältä pirun pätsistä päästään taas raikkaaseen ulkoilmaan, niin me mennään Tiinan kanssa syömään oikein kunnolla Kalastajatorpalle, ei näistä Linnan pöperöistä nälkä lähde, ja kyllä tänne frakin alle murua vielä mahtuu, hah, hah! Ja päälle vielä Tiina-rouvan salmiakkivodkakakkua, häh, häh, häää!

Tarja Matti Vanhaselle: Kuule, sullahan askel näyttää nousevan taas oikein kepeästi, olet siis päässyt irti penikkataudista!

Pena kättelyssä Tarjalle (kuiskaten): Voi ei, mistä helskutista noita homopareja oikein riittää, oleks' sä kutsutut nyt ne kaikki tänne! - Tarja: pidä nyt, Pena, se leipälaukkusi kiinni, on noita homoja liikkeellä yksikseenkin - nii, ja Silvia M. on jättäny onneksi sen Raakkelinsa himaan!

Mikael Granlund, mitä presidentti Halonen sanoi sinulle kättelyssä? - MG: no joo, se sano vaan, että ota nyt vaan iisisti ja varo jäähyjä ja vie Anssi kohta ulos täältä!

Tarja Ilkka Kanervalle: Olet sä Ilkka nyt ihan varma, että jätit todellakin kännykkäsi eteishuoneeseen päällystakin taskuun ettet vaan alkaisi täällä tekstailemaan kesken kaiken vieraille naisille, toi Kiikkokin kun näyttää niin raihnaiselta, et ei se kuule enää kauan sua jaksa!

Tarja Pekka Hallbergille: Kato, Pekkahan se siinä, terve! Sä tulit taas tänne ton sun isoäitis' kanssa! -Pekka: kyllähän sä Tarja tiedät, että isoäitien tulee aina olla keskuudessamme!

Kike Elomaa haastattelijalle: Me kuule ollaan tään mun Kimmon kanssa jo sen verran vanhoja et me ei enää juur pussailla keskenämme, vois nimittäin mennä noi hampaat sekaisin!

Matti Ronkä: Ja sieltä tulee illan todellinen pensselisetä, oliskohan tämä oikeusneuvos Jorma Rudanko! - -Toinen miesselostaja Ari Huhtaniska: Juu, ja sitten tuossa on joukkio jotain muita oikeuslaitoksen edustajia, mutta väliäkös niillä, ei niitä kukaan tunne kuiteskaa!

Pena Tarjalle diplomaattiedustajien saapuessa kätelyyn: Mistähän pirusta tota kaiken maailman mustaa ja muunkin väristä väkeä tänne oikein lappaa, eihän ne mahdu kohta enää saliin sisälle!

Manu Koivisto (päästyään vihdoin saliin): Kuules Tellu! Kyl maar meitin aikana Linnassa oli enemmän sotaveteraaneja. Nyt täällä näyttäs' olevan enemmän seta- kuin sotaveteraaneja.

Paavo Lipponen: Hei, oletteks' te kukaan nähnyt Päiviä, mä oon hukannut sen tänne tungokseen! Ensteks' mä hukkasin kaikki mun äänestäjät ja nyt vielä Päivin! Voitteks' te ohjata mut ulos täältä, en taida itse osata ilman Päiviä? - Tähän Paavo V: Mutta kaima hyvä, sinähän olet jo ulkona (ainakin pressakisasta)!

Ilona Pelli: Voi paska, mitkä bileet! Mä olen sentään suunnitellut monille näistä naisista, tosta pressasta alkaen, joista useimmilla on, kuten Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajakin on osuvasti sanonut, "perunannostajat hartiat", nää kaikki saakelin puvut ja hepeneet, mut' silti mua ei kuitenkaan täällä näytä kukaan tuntevan! Nyt kyllä riitti, mä painun tästä Teatteriin virallisille jatkoille, siellä minut ainakin tunnetaan!

Kun jouduin hieman uuvuttavan tv-katselun aikana itsekin naukkailemassa boolia enkä siten nähnyt koko lähetystä, voinevat lukijat ystävällisesti täydentää edellä olevaa katsausta omilla havainnoillaan.

517. Skandaali EM-kehässä - entä Linnan parketilla?

2011-12-05T19:52:00.011+02:00

1. Viikon suurin skandaali ei ole presidenttiehdokas Pekka Haaviston vierailu vihreiden pahimpiin poliittisiin vastustajiin kuuluvan kansanedustajan, homovastasilla ja rasistisilla puheillaan tunnetuksi tulleen Teuvon Hakkaraisen (persut) sahalla, jossa Teukka näytti Pekalle osaamistaan sahanterän kunnostamisessa. Teuvohan on kyseisen lajin maailmanmestareita, joka on käynyt esittelemässä taitojaan Etelä-Amerikassa asti. Teuvo esitteli Pekalle myös kantapubinsa, mutta parlamentaarikot taisivat tyytyä nauttimaan sielläkin vain kahvia.

2. Lehtitietojen mukaan Pekka ja Teuvo tulevat keskenään mainiosti toimeen. Teuvo on muuten tätä nykyä poikamies. Mutta voitte olla silti aivan huoleti, sillä "siltä" rintamalta ei ole odotettavissa mitään uutta, eli Teuvo ei ole aikeissa muuttaa niin sanotusti sukupuolista käyttäytymistään. Teuvoa ei toisaalta häiritse se, että Pekka elää parisuhteessa miehen ja vieläpä tummaihoisen miehen kanssa. "Se on hänen asiansa, minä en ole Pekan vapahtaja", totesi Teuvo lehtimiesten uteluihin.

3. Kumpikohan haaviston Viitasaaren vierailusta hyötyi enemmän, Pekka vai Teuvo? Ilmeisesti Pekka, sillä vierailu ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, mitä Pekan maakuntamatkoilla ei olekaan tämän vaalikampanjan aikana muulloin vielä kertaakaan tapahtunut.

4. No, joka tapauksessa Pekka ja Teuvo taaplaavat tyylillään myös huomisissa itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksissa. Pekka vie Nexar Antonionsa Linnan juhliin ja tanssahtelemaan parketille, mikäli nyt sitten Jani Toivolan ja Tarjan Halosen kiihkeästi odotetulta tanssilta tilaa sattuu löytymään. Teuvo Hakkarainen on sen sijaan uhannut jäädä pois Linnasta, koska häneltä ei kuulemma löydy kunnon kostyymiä Tarjan bileisiin. Mutta ei hätää, keskiviikon ja koko loppuviikon lehdistä saamme sitten lukea, miten railakkaasti Teuvo on juhlistanut itsenäisyyspäivää keski-suomalaisissa pubeissa.

5. Viikon skandaali oli Robert Heleniuksen pistevoitto Areenan EM-ottelussa brittiläistä Dereck Chisoraa (kotoisin Zimbabwesta) vastaan. Jokainen ottelua paikan päällä tai, kuten minä, suoran tv-lähetyksen välityksellä seurannut - jopa Sokea Reettakin - näki, että Chisora oli matsissa täysin ylivoimainen. Itse sain Chisoran voittajaksi about 118-111, sillä vain kaksi erää voitiin, jos katseli ottelua oikein sinivalkoisten lasien läpi, merkitä niukasti Heleniukselle, muiden erien mennessä selkeästi Chisoralle.

6. Mutta niin vain Heleniuksen sponsorin järjestämässä illassa italialainen ja espanjalainen tuomari saivat Heleniuksen voittajaksi, puolalaistuomari sentään näki Chisoran voittajaksi. Tuomaripeliä siis. Ammattinyrkkeilyssä on toki tavallista, että kotikehän ottelija saadaan aina tasaisen ottelun voittajaksi. Mutta kun tämä ottelu ei ollut lähimainkaan edes tasainen, vaan Chisora hallitsi matsia selvästi ja Robert oli melkein koko ajan hätää kärsimässä. Helenius oli kömpelö, hän ei saanut millään vastustaajaansa pysymään etäällä, vaan tämä rynnisti yläkoukuillaan helposti suojauksen läpi Robertin iholle, jossa sitten nakutteli jatkuvalla syötöllä koukkujaan ja uppercuttejaan tosi vaarallisen näköisesti vastustajansa vartaloon ja leukaperiin.

7. Kehätuomarikin teki kaikkensa Heleniuksen voiton eteen, sillä hän huomautteli tavan takaa Chisoraan sitomisesta - vaikka Helenius sitoi yhtä usein - samoin kuin otsalla puskemisesta ja Heleniuksen takaraivoon osuneista iskuista.

8. Muistamme, miten Chisora härnäsi Robertia ennen ottelua lehdistötilaisuudessa ja edelleen punnituksessa. Olisiko Chisora onnistunut pelästyttämään tempuillaan Robertin, sillä tämä oli koko matsin ajan hyvin jäykän ja hieman jopa pelokkaan oloinen? Punnituksessa Chisora painautui kiinni Robertiin; miehillä oli pituuseroa noin 15 senttiä. Tämä oli itse asiassa harjoitusta ottelua varten, sillä matsissa Chisora noudatti aivan samaa takstiikkaa: hän hakeutui ja pääsi Robertin suojauksen sisälle, jossa sitten painoi otsansa Robertin rintaan ja nakutteli siitä vaarallisia koukkujaan saaden Robertin pään notkahtamaan monta kertaa vaarallisen tuntuisesti.

9. Ottelun jälkeen Helenius selitti, että hänen oikea kätensä oli ilmeisesti murtunut jo ensimmäisessä erässä, minkä vuoksi hän ei päässyt lyömään koko ottelussa kunnolla oikeallaan. Näinhän Heleniukselle kävi myös aiemmin pari ottelua sitten. Ottelun jälkeen murtumaa ei kuitenkaan todettu. Mutta Helenius "menetti" varsin varhain jo vasemman suoransa, jolla hänen olisi pitänyt kyetä pitämään Chisora etäällä. Mutta kun ei kyennyt, ja lähiottelussahan Helenius on ollut aina tehoton.

10. Ne pari entistä maailmanmestaria, jotka Helenius oli ehtinyt ennen tätä ottelua tyrmäämään, ovat uransa ehtoopuolella olevia boksareita, jotka raahautuvat nykyisin kehään vain viimeisiä suolarahoja hankkiakseen. Näitä matseja on Suomessa hehkutettu "suurina voittoina", mutta Chisorakaan ei pitänyt niitä yhtään minään.

11. Helenius taitaa olla nyt, kiistanalaisena Euroopan mestarina, uransa huipulla. Hänestä ei näillä näkymin tule koskaan suurta mestaria, eikä missään tapauksessa maailmanmestari Wladimir Klitschkon ykköshaastajaa ja vastustajaa. Chisorakin oli nyrkkeilijänä kuin toiselta planeetalta, vaikka oli virallisella listalla vasta Euroopan mestarin tittelistä luopuneen tai sen ilman ottelua menettäneen Alexander Dimitrenkon seitsemäs haastaja. Nyrkkeilyväki on tyrmistynyt Heleniuksen voitosta ja monet asiantuntijat ulkomailla puhuvat Areenan tuomariskandaalia tarkoittaen "suuren luokan ryöstöstä."

12. Illan parasta nyrkkeilyä esitti MM-titteliään puolustanut Venäjän Aleksandr Povetkin, joka tyrmäsi USA:n jo 42-vuotiaan vastustajansa Cedric Boswellin 8. erässä. Vastus oli kuitenkin aika vaatimatonta luokkaa. Ottelu olisi pitänyt keskeyttää jo aikaisemmin, sillä nyt Povetkin oli vaarassa murjoa Boswellin lähestulkoon hengiltä. Povetkin kuuluu samaan saksalaiseen Sauerlandin talliin kuin Heleniuskin. Talli oli saanut hommatuksi Povetkinille helpon vastustajansa, 42-vuotiaalle veteraanille ei tarvitse titteliotteluun pääsystä tietenkään kovin paljon vaivanpalkaksi taaloja maksaa.

13. Kehässä nähtiin myös naisten MM-ottelu, joka oli hyvin yksipuolista eikä varmaan ollut kovin hyvää mainosta naisnyrkkeilylle. Raskaan sarjan otteluna nähtiin myös suomalaisen Jarno Rosbergin "kamppailu" 40-vuotiasta argentiinalaista Manuel Puchetaa vastaan, jonka suomalainen voitti pistein 3-0. En tiedä, mistä nuo pisteet tulivat, sillä yhtään kunnon osumaa en ottelussa puolin tai toisin havainnut. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi ottelusta jäi Rosbergin ylivarovainen asenne, sillä hän ei rohjennut hyökätä ei sitten yhtään.

516. Oikeusministeriöltä tulossa kummallinen lakiehdotus yksityisestä parkkivalvonnasta

2011-12-02T00:14:00.015+02:00

1. Oikeusministeriö kaavailee, että yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ei voisi jatkossa itsenäisesti määrätä valvontamaksuja.

2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi eilen MTV3:n uutisille ministeriön suunnitelmasta, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta voisi jatkossa olla ainoastaan "viranomaistoimintaa avustavaa". Samalla "viranomaiset" saisivat myös osan yksityisten parkkiyhtiöiden kirjoittamista sakkomaksuista.

3. Ministeri Henriksson: Olemme päätyneet siihen, että tämä on se ainoa vaihtoehto. Mutta se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Yksityinen yritys voisi edelleen hoitaa valvontaa, mutta viime kädessä päätöksen tekisi viranomainen. - Minkä päätöksen? Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.

4. Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta.

5. Tätä käsitystä lisää vielä se, että oikeusministeri puhuu, ainakin MTV3:n Uutisten mukaan, "parkkisakoista" tai yksityisistä sakoista", vaikka valvontamaksuissa ei ole tietenkään kysymys lainkaan sakoista tai sakotuksesta. Vaikka ruotsinkielinen oikeusministeri puhuu tunnetusti hieman "hoono soomi", pitäisi hänen hallita ammattiterminologiaa sen verran, ettei päästelisi suustaan aivan minkälaisia sammakoita tahansa.

6. MTV3:n mukaan oikeusministeri ja -ministeriö lähtisivät siitä, että parkkifirmojen tilanne olisi tällä hetkellä "hyvin epäselvä". Perustuslakivaliokunta "linjasi" keväällä, ettei parkkisakkoa voi kirjoittaa muu kuin viranomainen. Tarkkaan ottaen valiokunta ei kuitenkaan näin "linjannut", vaan se totesi vain, ettei hallituksen silloinen lakiesitys täyttänyt kaikilta osin valvonnalta edellytettäviä vaatimuksia.

7. Kun pysäköinninvalvonta ja valvontamaksujen määrääminen perustuu sopimusoikeuteen ja yksityisiin sopimuksiin, ei tilanne ole oikeudellisesti mitenkään epäselvä. Valvontamaksujen määrääminen on riippumattoman tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden oikeusvoimaisen ennakkopäätöksen mukaan täysin laillista toimintaa. Korkeimman oikeuden sanotun sanottua ratkaisua vaadittiin purettavaksi, mutta korkeimman mukaan edellytyksiä purkuun ei ollut.

8. Kuten perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi keväällä, myös oikeusministeri Henriksson joutui toteamaan, että "toistaiseksi" yksityiset toimijat kuitenkin "jakavat parkkimaksuja" korkeimman oikeuden heille myönteisen ennakkopäätöksen mukaisesti.

9. Ministerin sanoi edelleen, kuten keväällä Kimmo Sasi, että yksityisten parkkifirmojen kirjoittamat valvontamaksut "on syytä joka tapauksessa maksaa".

- Jokainen meistä päättää itse, minne pysäköimme. Jos ajaa sellaiselle paikalle, missä on selvästi viitattu, että tämä on yksityinen ja maksullinen pysäköintialue, silloin myös sitoutuu sopimukseen, totesi Henriksson.

10. Henrikssonin mukaan nyt on kysymys oikeusministeriön työryhmän alustavasta luonnoksesta. Luojan kiitos, voisi sanoa, sillä luonnos on todella niin erikoinen, ettei sillä luulisi olevan, jos järkeviä ollaan, minkäänlaisia etenemisen mahdollisuuksia.

11. Ministerin mukaan "lupa" haettaisiin poliisilta, joka yhdessä kuntien kanssa sinetöisi lopullisen päätöksen parkkisakosta; hämärä sanoma. "Näin rahapulassa kärvistelevä poliisi ja kunnat myös saisivat osan tuotoista", todetaan MTV3:n uutisessa. Mitähän mainitulla "luvalla" tarkoitetaan? Ilmeisesti sitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Lupaa olisi tarkoitus hakea poliisihallitukselta.

12. Ministeri Henriksson: "Samalla osa näistä pysäköinninvalvontamaksuista pitäisi tulla tälle yksityiselle yrittäjälle. Muuten tässä ei olisi mitään logiikkaa". Viranomaisten osuutta yksityisten parkkifirmojen saamista valvontamaksuista ei ole vielä määritelty.

13. Oikeusministeriö edellyttää, että yksityiset pysäköintiyhtiöt saisivat koulutusta ja heidän tulisi täyttää myös tietyt kriteerit. Ministeri toivoi, että keskustelu ministeriön alustavasta luonnoksesta aloitettaisiin nyt, ja lakiesitys saataisiin eduskuntaan kevään aikana.

14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta.

15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa.

16. Aivan ihmeellinen on luonnosehdotus, jonka mukaan "sakot", siis valvontamaksut, jaettaisiin kolmeen osaan: yksi osa valtiolle eli poliisipulasta "kärvistelevälle" poliisille, yksi osa kunnalle ja vain yksi osa koko toimintaa taloudellisella riskillään pyörittävälle pysäköintifirmalle.

17. Miksi valtion eli käytännössä poliisin pitäisi saada yksityisistä pysäköintimaksusta kolmannes tai jokin muu osuus? Siksi, ehdottaa ministeri aivan pokkana, että kaikki valvontamaksut menisivät automaattisesti poliisin tarkastettaviksi ja allekirjoitettaviksi. Täysin hullu ehdotus, joka lisäisi byrokratiaa ja vaikeaksi kerrotusta resurssipulasta jo ennestään kärsivän poliisin työmäärää.

18. Parkkisakkojen, todellisuudessa siis valvontamaksujen, kolmijaossa otettaisiin todella pitkä harppaus taaksepäin. Noin 700-1000 vuotta sitten nimittäin Ruotsi-Suomessa oli vallalla käytäntö, jossa sakot jaettiin myös kolmen eri tahon kesken: 1) kuninkaalle tai kruunulle, 2) rikoksen uhrille ja 3) tuomarille. Nyt siis palattaisiin keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön., todella huimaa! Näin "nerokkaan" jipon voi ilmeisesti keksiä vain "ruotsalainen" eli ruotsinkielinen ministeri ja hänen johdollaan toimiva ministeriö!

19. Luuleeko ministeri aivan tosiaan, että yksityiset yrittäjät rupeaisivat pyyteettömästi keräämään autoilijoilta "sakkorahoja" jaettaviksi kruunulle eli valtiolle poliisien palkkausta tai kunnalle jotain mutta tarkoitusta varten? Jos luulee, niin hän kyllä erehtyy pahemman kerran; ehdotus on täysin epärealistinen.

20. Ministerin ehdotus johtaisi toteutuessaan siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta päättyisi kokonaan ja yksityisillä alueilla palattaisiin entiseen käytäntöön eli täysin villiin pysäköintiin, jota ei valvoisi kukaan. Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei tunnetusti toimi kunnolla edes kuntien ja valtion alueilla.

21. Nykyisin yksityinen parkkivalvonta pelaa saamieni tietojen mukaan erittäin hyvin. Aiemmin villistä ja valvomattomasta pysäköinnistä kärsineet asuinkerrostalojen asukkaat ja liikekeskuksissa asioivat autoilijat ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.

22. Tämän hyvin toimivan järjestelmän ministeriön hurja joukko oikeusministerin ja hänen avustajakaartinsa johdolla haluaa nyt kerta kaikkiaan romuttaa. Parkkiaktivistit ja -huligaanit hurraavat ministerille, eivät juuri muut.

23. Vaikuttaa hieman oudolta, että juuri oikeistolaisen puolueen ministeri on romuttamassa tai kahlitsemassa merkittävästä ongelmasta huolehtivaa yksityistä yritystoimintaa ja perustaa tilalle byrokratiaa lisäävän kummallisen järjestelmän. Hallituspuolue kokoomus ei kuitenkaan näytä haluavan jäädä tässä suhteessa yhtään pekkaa ministeriä pahemmaksi, vaan sen kansanedustaja (Sampsa Kataja) ajaa yksityisten pikavippifirmojen toiminnan lakkauttamista. On siinä meillä oikeistolainen juristiparivaljakko: oikeusministeri haluaa lakkauttaa yksityiset parkkifirmat ja kokoomuksen kansanedustaja puolestaan yksityiset pikavippifirmat!

24. Toki pikavippifirmojen toiminnassa on paljon epäkohtia. Mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että toimintaa ei ole pystytty eikä oikeastaan edes haluttu kontrolloida riittävästi. Firmojen markkinointia ei tunnuta saatavan kuriin millään eikä mikään viranomainen tunnu haluavan ottaa firmojen valvontaa kontolleen.

25. Julkisuudessa kansanedustajat ja muut "vaikuttajat" ovat vaahdonneet vain pikivippien korkeista laskennallista koroista, vaikka korot ei muodostu käytännössä euromääräisesti mitenkään suuriksi, jos vipit maksetaan ajallaan takaisin.

26. Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut. Perintäkulut, mutta erityisesti käsittämättömän korkeiksi vahvistetut käräjäoikeuskulut, ovat pikavipeissä ylivoimaisesti suurin ongelma. Mutta tätä Sampsa Kataja ja muu kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän.

27. Tästä ei voida kuitenkaan syyttää pikavippifirmoja tai perintätoimistoja, sillä lainsäätäjä on itse vahvistanut perintämaksujen määrät ja delegoinut käräjäoikeuskulujen vahvistamisen oikeusministeriön tehtäväksi. Ministeriö on aikanaan mennyt maksujen vahvistamisessa suurten kansainvälisten perintäfirmojen retkuun ja vahvistanut oikeudenkäyntikulumaksut järkyttävän suuriksi eli määriin, jotka ylittävät viisi- tai kuusikertaisesti Ruotsissa samanlaisissa asioissa vahvistetut kulumaksut.

28. Suomessa ylivoimaisesti suurimmat kulut aiheutuvat selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aiheutuvat asioiden tarpeettomasta kierrättämisessä käräjäoikeuden kautta. Ruotsissa tästä täysin turhasta ja tarpeettomia lisäkuluja aiheuttavasta käsittelyvaiheesta on luovuttu jo ajat sitten. Mutta Suomessa siitä pidetään itsepäisesti kiinni ja siunauksensa tämä typeryys on saanut aina korkeinta oikeutta myöten. Rikospuolella poliisi ja syyttäjä ovat tuomareina sakkojutuissa, joissa tuomittavat sakot voivat nousta hyvinkin suuriksi, mutta Suomessa 20-50 euron pikivippiasiasta pitää ensin saada, näin on korkein oikeus lausunnossaan presidentti Pauliine Koskelon johdolla "linjannut", ennen ulosottoa käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio. Kenenköhän joukoissa Pauliine Koskelo tässä asiassa seisoo?

29. Järkyttävää typeryyttä!

515. Vaara vaanii poliisien pikkujouluissa

2011-11-29T11:21:00.012+02:00

Pikkujoulujuhlien huippusesonki on juuri nyt meneillään. Poliisi varoittelee pikkujoulujuhlijoita eri asioista, milloin mistäkin.

Poliisi on kertonut valvovansa pikkujoululiikennettä puhallusratsioilla eri puolilla Suomea. Ratsioita tehdään kuuleman mukaan erityisesti viikonloppuisin ja ne ajoitetaan ilta- ja yöaikaan sekä lauantaisin myös aamupäivään. Poliisi muistuttaa, että ravintolaan lähtiessä auto on syytä jättää kotiin. Tänä vuonna Suomessa on otettu kiinni noin 20 000 rattijuoppoa.

Helsingin seudulla poliisi varoittaa juhlijoita pimeistä takseista. Viinan yms. juomien liiallisesta lotraamisesta pikkujoulussa varoittelevat poliisin ohella muutkin asianomaiset viranomaiset.

Poliisi viettää totta kai myös omia joulujuhliaan. Vaikuttaa hieman siltä, että juuri noissa pippaloissa juhlameno vasta tosi vaaralliseksi kehkeytyykin. Kuka varoittaisi poliisia liian hurjaksi yltyvästä juhlinnasta?

Jos poliisi kehottaa meitä matti meikäläisiä jättämään varmuuden vuoksi auton himaan juhlimaan lähdettäessä, niin poliisia itseään näyttäisi olevan tarpeen varoittaa virka-aseen vaaroista.

Viime vuoden joulukuun 16. päivänä sattui Pudasjärven poliisiaseman tiloissa keskellä yötä tapaus, jossa poliisin laukaisema ase surmasi asemalla työssä olleen vartijan. Kyse ei ollut varsinaisesta pikkujoulujuhlasta, mutta kyseinen vartija ja kolme poliisimiestä olivat olleet tapauksen sattuessa poliisiaseman kahviossa. Kerroin asiasta blogissa n:o 361/16.12.2010.

Viime perjantaina Krp:n Joensuun yksikön pikkujouluissa tapahtui lehtitietojen mukaan kuolemaan johtanut välikohtaus. Surmansa sai Krp:n rikosylikomisario. Hän kuoli poliisin virka-aseen laukaukseen.

Pikkujoulujuhlaa oli vietetty poliisin omissa tiloissaan. Iltalehden mukaan yhtäkkiä yksi juhlaan osallistunut oli hakenut aseen lukitusta kaapista. Vielä ei tiedetä, mitä, mitä tapahtui ennen laukausta tai kuka aseella ampui. Iltalehden mukaan juhlissa ei riidelty eikä ase liittynyt juhlan ohjelmaan. Pikkujoulut olivat poliisin yksityistilaisuus eikä tiloissa ollut paikalla ulkopuolisia.

Lehtitietojen mukaan tapausta selvitetään tällä hetkellä kuolinsyyn tutkintana. Tämä ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta. Olisi parasta, että tällaiset tapaukset tutkittaisiin alusta lähtien syyttäjän johtamassa esitutkinnassa. Näin ehkä vältettäisiin asioiden mahdollinen sotkeminen ja tarvittavien tietojen pimittäminen. Tämä tietenkin edellyttäen, että tutkinnanjohtaja on tehtäviensä tasalla.

Tapaus herättää toki taas samoja tuttuja kysymyksiä kuten vuosi sitten Pudasjärvellä ja jo sitä ennen vastaavanlaisissa tapauksissa. Miksi poliisin ase laukesi, miksi ase haettiin ilmeisesti lukitusta kaapista, miten runsaasti tilaisuudessa oli nautittu alkoholia, harjoiteltiinko tilaisuudessa kenties aseen "vetämistä" tai jotain muuta aseen käyttöä, onko paikallaan, että poliisit juhlivat ilmeisesti alkoholia nauttien virkapaikallaan jne. jne?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on - tietysti ja kuinkas muuten - ehtinyt jo antaa oman lausuntonsa lehdistölle. Hän sanoo miettivänsä, olisiko poliisi "juhlakäytäntöä" kenties aihetta muuttaa.

Pitäisikö Paateron johtamaan poliisihallitukseen, jonka henkilökunnan kerrotaan paisuvan paisumistaan, palkata erityinen juhlamenojen ohjaaja ja hänelle apulaisiksi muutamia tarkastajia eri puolille maata valvomaan poliisien pikkujoulunviettoa ja muutakin juhlimista?

Vuosi sitten tapahtuneen Pudasjärven jutun syyteharkinta on ilmeisesti edelleen kesken. Tapauksessa 49-vuotias putkavartija kuoli 16.12.2010 poliisimiehen öiseen vahingonlaukaukseen Pudasjärvellä.

Paikallista poliisimiestä epäillään Pudasjärven tapauksessa törkeästä kuolemantuottamuksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vaaran aiheuttamisesta. Ampuminen tapahtui öisten (!) aseenkäsittelyharjoituksen jälkeen poliisiaseman kahviossa. Miehet olivat hetkeä aiemmin olleet aseenkäsittelyharjoituksessa, mutta sen olisi jo pitänyt päättyä, kun he siirtyivät kahvion puolelle puolen yön jälkeen. Jostain syystä he alkoivat harjoitella kahviossa uudestaan. Vartija kuoli heti. Kahviossa oli tapahtumahetkellä kaksi muutakin poliisia, jotka olivat jatkaneet harjoitusta tyhjillä aseilla.

Viimeksi elokuussa Kaleva kertoi asian syyteharkinnan olevan edelleen kesken. Syyttäjän mukaan syyteharkinta valmistuisi syys-lokakuussa. Nyt eletään jo marras-joulukuun vaihdetta, eikä syytepäätöstä ole tullut, jollei se sitten ole mennyt minulta ohitse.

Pudasjärven tapauksessa(kin) Mikko Paatero kiirehti - ennen kuin esitutkintaa oli edes aloitettu (!) - antamaan julkisuuteen lausuman, jossa hän piti tapausta puhtaana tapaturmana.

No, Suomessahan voi toki näin tehdä - poliisi tai ainakin sen ylipäällikkö voi tehdä ihan mitä vain. Ei heitä kukaan näytä valvovan. Ylimmät laillisuusvalvojamme tuntuvat uinailevan hyvin varustetuissa virastoissaan pahasta maailmasta onnellisen tietämättöminä.

Joensuussa viime perjantaina surmansa saanut rikoskomisario oli kansanedustaja ja ex-liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk) aviopuoliso.

514. Raamisopimus syntyi - ilman syytesuojaakin

2011-11-28T19:23:00.016+02:00

Juostaisiinkohan kaiken maailman palavereissa niin innokkaasti, jos tiedettäisiin, että sana palaver (port.) tarkoitti alun perin neekereiden kyläkokousta...

1. Lähes kahta miljoonaa palkansaajaa koskeva sopimus kahden seuraavan vuoden työehdoista eli ns. raamisopimus toteutuu, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt allekirjoittivat tänään pitkään neuvotellun sopimuksen.

2. Raamiratkaisu uhkasi kaatua viime metreillä autoliikenteen ja satamien työehtoja koskevaan kiistaan. Alun perin osapuolten nimien oli määrä olla raamiratkaisun alla jo viime perjantaina, mutta autoalan neuvottelijoille jouduttiin antamaan lisäaikaa maanantaiaamuun asti.

3. Kuljetusalojen järjestöt syyttelivät toisiaan yökausia jatkuneiden neuvottelujen jumiuttamisesta. Työnantajan mukaan Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT vaati korotuksia, jotka ylittivät 2–3,5 prosenttiyksiköllä tason, joka keskusjärjestöjen raamisopimuksessa oli sovittu kahden vuoden korotuksille. Vihdoin maanantain vastaisena yönä kello kolme kiistan osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen omista sopimuksistaan.

4. AKT:n puheenjohtaja Timo Rätyä pidetään hankalana sopimusneuvottelijana. Työantajaliiton mukaan neuvottelijat pääsivät eilen sunnuntaina kello 14-21 välillä neuvotteleman AKT:n johdon kanssa vain 15 minuuttia loppuajan kuluessa kahvin juonnin ja juttelun merkeissä.

5. Kun AKT:n nimetkin oli saatu raamisopimuksen alle, ilmoitettiin tänään , että Timo Rädystä viime kesänä työsuojeluviranomaiselle tehty kantelu etenee poliisin esitutkintaan. Rädystä oli kannellut AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde. Työsuojeluviranomaiset ovat käsitelleet kantelua väitettynä häirintänä ja epäasiallisena käytöksenä. Timo Räty on kiistänyt häirinnän ja sopimattoman käyttäytymisen.

6. Pyynnön esitutkinnan käynnistämistä esitti työsuojeluviranomainen. Pyyntö oli hyvin ajoitettu. Jos tutkintapyyntö olisi saatettu julkisuuteen hieman aikaisemmin, on todennäköistä, että Rädyn johtama AKT ei olisi hyväksynyt raamisopimusta, joka olisi silloin kaatunut ilmeisesti kokonaan.

7. Olisiko Timo Rädyn tullut asettaa raamisopimuksen ehdoksi, että hänestä tehty kantelu raukeaa eikä siis johda tutkintapyynnön tekemiseen? Tunnetaanhan maailmalta tapauksia, joissa omaa maataan tyrannimaisin ottein pitkään johtaneet valtionpäämiehet ovat suostuneet luopumaan vallasta vain täydellistä syytesuojaa vastaan.

8. Vastikään eli viime viikolla saimme tietää, miten Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh on allekirjoittanut Saudi-Arabiassa vallanvaihtosopimuksen, joka nostaa valtaan Jemenin varapresidentin. Saleh on aiemmin kieltäytynyt sitkeästi luopumaan vallasta, vaikka hänen eroaan vaatineet mielenosoitukset ovat jatkuneet jo kuukausikaupalla. Sopimuksen mukaan vallasta luopuminen takaa presidentille ja hänen perheensä jäsenille täydellisen syytesuojan.

9. Vallanvaihtosopimus ei saanut jemeniläisiä rauhoittumaan, vaan Jemenin pääkaupungissa Sanaassa on edelleen osoitettu mieltä ja vastustettu nimenomaan mainittua presidentin syytesuojaa.

513. Heikko liha tuli arvosanaksi

2011-11-24T11:46:00.006+02:00

Joulu on, paitsi muuta, mistä nyt ei ole kysymys, välitodistusten aikaa...

Ja tapahtui niinä päivinä, José Manuel Barroson ollessa EU:n käskynhaltijana ja Olli Rehnin (Mikkelin Palloilijat) hänen oikeana kätenään, että Helsingistä kävi käsky, että koko suomalainen meppijoukko oli arvioinnin alle pantava.

Niin lähtivät myös A-studion toimittajat alas Brysseliin, jossa meppien tekoset oli määrä arvostelun kohteeksi saattaa. Vaakakuppiin piti pantaman kunkin mepin sosiaaliset taidot, substanssi, aktiivisuus ja vaikutusvalta.

Mitro Revon, tuttavallisemmin Isä-Mitro, kohdalla arvostelussa pääsi kutenkin sattumaan pieni fiba. Hänenkin todistukseensa toki merkittiin koulunumeroita, mutta hänen tekosiaan koskevat kysymykset poikkesivat - jostakin syystä - muille mepeille esitetyistä.

Tämän johdosta Mitro-pojan todistuksesta tuli tämännäköinen:

Huohotukset 6,8

Viettelytaidot 5,1

Puristusvoima

(reidestä) 5,7

Tod. iskuyritykset 3,7

Keskiarvo 5,3

(Siirretään suoraan kevätistuntokaudelle)

Vaikka Mitron joulutokari ei nyt niin kovin kummoiselta näytäkään, niin kaikkia Mitron äänestäjiä lohduttanee tietoisuus siitä, että meppien toimikautta on jäljellä vielä nelisen vuotta. Uskomme, että Mitro parantaa suorituksiaan huomattavasti nykytasosta!

Mitro jakanee Oscar Wilden mietelauseen: "Voin vastustaa mitä tahansa paitsi kiusauksia."

512. Jyrki Järvilehdon oikeudenkäynti

2011-11-22T15:38:00.010+02:00

Oikeus veneilemässä rikospaikalle Jomalvikin kanavassa

1. Ex-formulakuski Jyrki Järvilehtoa vastaan nostettu kolmipäiväiseksi suunniteltu oikeudenkäynti, jossa Järvilehtoa syytetään vesiliikennejuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, alkoi tänään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Tammisaaressa. Syyttäjä vaatii JJ:lle ehdotonta vankeusrangaistusta.

2. Järvilehto kiistää syytteen, koska hän ei muistamansa mukaan ajanut venettä. JJ:n väitteen mukaan venettä ajoi hänen sanotussa onnettomuudessa surmansa saanut ystävänsä.

3. Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus suorittaa tänään iltapäivällä syyttäjän pyynnöstä katselmuksen onnettomuuspaikalla. Tarkoituksena on tutustua onnettomuus- eli väitettyyn rikospaikkaan ja tehdä havaintoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, mitä Jomalvikin kanavalla tapahtui, kun Järvilehdon omistama luksusvene törmäsi aamuyöllä 18.6.2010 kovalla nopeudella sillan ramppiin kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun miehet olivat poistuneet pitkäksi venähtäneen ravintolaillan jälkeen tammisaarelaisesta ravintolasta. Järvilehdon puhalluskoe osoitti onnettomuuden jälkeen promillelukemaa 1,7.

4. HS:n mukaan mukaan Järvilehto ja hänen avustajansa Juhani Ripatti eivät halua osallistua katselmukseen. Oikeuden puheenjohtajana toimivan kihlakunnantuomari Klaus Ekelundin lakonisen toteamuksen mukaan "syytettyä ei voi määrätä mukaan, vain pyytää." Näin kertoi Ilta-sanomat hetki sitten.

5. Mitenköhän tämän asian kanssa kuitenkin on? Katselmusta koskevissa OK 17 luvun mukaan katselmuksen toimittamisesta annetaan tieto asianosaisille. Jos kysymyksessä on rikosjuttu ja syytetty on vangittuna ja hänen läsnäolonsa katsotaan tarpeelliseksi, oikeus määrää, että hänet on tuotava katselmukseen (OK 17:58.1). Muuta asianosaisten paikallaolosta ei laissa sanota.

6. Tammisaaressa on kysymys pääkäsittelyn yhteydessä pidettävästä katselmuksesta. Silloin on johdonmukaista lähteä siitä, että asianosaiset ovat velvollisia olemaan saapuvilla myös katselmuksessa samalla uhalla, jolla heidät on pääkäsittelyyn kutsuttu.

7. Ilmeistä on, että Järvilehto on velvoitettu saapumaan oikeuteen henkilökohtaisesti sakon uhalla. Tällöin hän on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti myös katselmukseen samalla uhalla.

8. Kuten sanottu, katselmuksessa oikeuden jäsenet tekevät havaintoja rikospaikasta ja siellä vallitsevista olosuhteista. Samalla oikeussalissa alkanut asianosaisten välinen keskustelu jatkuu. Tämä merkitsee sitä, että syyttäjä ja oikeuden jäsenet voivat esittää kysymyksiä paitsi mahdollisille todistajille ja asiantuntijoille, myös syytetylle.

9. Jyrki Järvilehdon paikallaolo katselmuksessa olisi varsin tärkeätä, koska syyttäjällä ja oikeuden jäsenillä luulisi olevan tarvetta esittää Järvilehdolle useita eri seikkoja koskevia kysymyksiä. Oikeuden jäsenet voisivat tehdä katselmuksen aikana myös havaintoja Järvilehdon käyttämisestä ja tavasta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

10. Tämän vuoksi oikeuden puheenjohtajan kanta, jonka mukaan katselmustilaisuuteen saapuminen olisi täysin syytetyn omassa harkinnassa, tuntuu sangen yllättävältä.

11. Hetki sitten eli kello 14 aikoihin IS kertoi, että Järvilehto ei todellakaan halunnut lähteä katselmukseen, siis tavallaan "palata rikospaikalle." Järvilehdon asianajaja Ripatti perusteli asiaa toteamalla lakonisesti, että ulkona on "niin kylmä".

12. Mitä teki jutun syyttäjä? Ei muuta kuin vain ilmoitti olevansa pettynyt Järvilehdon ratkaisuun! Outoa!

13. Onpa taas kerran oikeudenkäynnissä merkillistä lepsuilua! Syyttäjän olisi tullut tietenkin pyytää käräjäoikeutta antamaan määräyksen, jonka mukaan JJ on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti katselmukseen. Oikeuden olisi tullut jo omasta aloitteestaan velvoittaa JJ olemaan paikalla katselmustilaisuudessa samalla uhalla, jolla hänet oli määrätty saapumaan pääkäsittelyyn.

14. Nyt on olemassa vaara, että katselmuksesta ei saada irti kaikkea sitä, mitä siitä olisi voitu saada irti, jos syytetty olisi ollut tilaisuudessa saapuvilla.

15. IS:n mukaan jutussa olisi muhimassa toinenkin "yllätyskäänne." Järvilehto on nimittäin nimeämässä juttuun todistajan, josta ei edes hänen asianajajallaan ole ollut aiemmin minkäänlaista tietoa. Kysymyksessä olisi silminnäkijätodistaja, joka olisi nähnyt, kun kaksikko lähti ravintolasatamasta ennen turmaa. JJ:n mukaan tämä todistaja olisi nähnyt, että venettä ajoi hänen turmassa kuollut ystävänsä.

15. Perin outoa! Vaikka asiaa on puitu ja valmisteltu esitutkinnassa jo toista vuotta ja asianosaisilla, siis myös puolustuksella, on ollut vuoden verran aikaa ilmoittaa kaikki ne todisteet, joihin oikeudenkäynnissä on tarkoitus vedota, ei näin ole tapahtunut eikä toimittu, vaan tämä "yllätyskortti" on jostakin syystä haluttu pitää hihassa. Nyt se on sitten tarkoitus lätkäistä pöytään.

16. Eikö JJ:n asianajaja ollut, kuten on tapana, pyytänyt päämiestään ilmoittamaan avustajalleen kaikki juttuun mahdollisesti saatavissa olevat todisteet? On kovin kummallista, jollei asianajaja ole todella ollut aiemmin tietoinen kyseistä yllätystodistajasta. Lienee selvää, että kyseistä todistajaa ei voida kuulla oikeudessa ennen kuin häntä on kuulusteltu todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa.

511. Mitä miehen pitää saada olla? Mikä Soinin vaalisloganiksi?

2011-11-21T16:38:00.015+02:00

1. Lehtijutun mukaan Timo Soini oli puhunut männä viikonloppuna NMKY:n juhlasalissa Helsingissä teemasta "Onko mies kadoksissa?"

2. Soinin vastauksen alkuosa oli tyypillistä poliittista retoriikkaa, kun hän totesi, että kysymys pitää "osin paikkansa". Mutta jatko oli sitten jo paljon lupaavampi:

- Miehen pitäisi saada olla mies - saada syödä makkaraa, saunoa, matkustaa Kanarialle ja katsoa formuloita. Mutta jos formula ja ja futis eivät kiinnosta, niin ei siitä kuitenkaan pidä kokea syyllisyyttä. Sillä "ei ole mitään sellaista muottia, mitä mies ei saisi olla, "julisti katolilainen Timppa luterilaisessa juhlasalissa Lutherin uskovaisille.

3. Olisiko tässä kenties jokin piiloviesti Perus-Pena Oinoselle ja Herra Teuvo Hakkaraiselle, jotka ovat ilmoittaneet boikotoivansa Tarja Halosen viimeisiä Linnan kutsuja ihan tietystä syystä? On huomattava, että Soini käytti ko. yhteydessä termiä, "mitä mies ei saisi olla." Onko Timppakin kenties ryhtynyt kosiskelemaan tiettyä osaa miespuolisesta äänestäjäkunnasta?

4. Lehden kertoman mukaan Timo muisteli salissa olleelle lähinnä miespuoliselle kuulijakunnalle kaiholla, miten "ennen EU:ta sai vielä saunassa paistaa kiukaan päällä makkaraa foliossa".

5. Timo S. kertoi lehdelle, että perussuomalaiset julkistavat ensi viikonloppuna presidentinvaalikampanjansa sisällön sekä mainoslauseen, jonka avulla hänestä, Soinista, tehdään presidentti. Tässä sloganissa on Timpan mukaan vain kolme sanaa ja se on luonteeltaan provosoiva. "Varmasti tullaan kysymään, kuinka se oikein kehtaa", Timppa salaperäisesti totesi.

6. Hyvät lukijat! Nyt kaikki arvailemaan, mikä mahtaa olla se kolmisanainen slogan, jonka avulla Timo Soinista tehdään tähän maahan uusi presidentti! Lähimmäksi arvannut palkitaan raikuvin hurraa-huudoin!

7. Mikä tuo provosoiva slogan mahtaisi olla? Blogistin mielikuvitus ei kyllä riitä yhdeltä istumalta tätä keksimään. Liittyykö sana saunamakkaraan ja EU:hun? Tuskinpa vain. Entä yhdistelmä EU, sauna ja makkara? Slogan "Missä EU, siellä ei saunamakkaraa" ei käy, koska siinä on jo viisi sanaa.

8. Voisiko slogan olla yksinkertaisesti vain "Tulin, näin, voitan"? Jätetäänpä tämä asia hautumaan ja odottelemaan lukijoiden veikkauksia.

9. Mutta onko Timo presiis oikeassa sen suhteen, mitä suomalaisen miehen pitää saada (tehdä)? Onko määritelmä tyhjentävä ja onko siinä kenties toivomisen varaa? Herrasmiehenä Timo ei tietenkään maininnut, että suomalainen mies katselee, kuten hän itse tekee, mieluummin raveja ja niissä erityisesti suomenhevosten lähtöjä kuin tylsiä formulakisoja.

10. Itse kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että Timo puhui vain makkarasta ja sen syömisestä, mutta vaikeni kokonaan juomapuolesta. Kuitenkin tiedämme, että makkaran syönti alkaa helposti janottaa. Mitä silloin juomaksi? Kotikalja, olut, viini vai kenties Koskenkorva? Kahvi ei nyt kelpaa, vain pääministerin pitää saada juoda kahvia. Timo aiemmin puhunut miehen oikeudesta "pariin kopsuun" perjantai-ehtoisin; mihin kummaan tämä puoli nyt pääsi unohtumaan ja miksi? Johtuiko tämä sitä, että Timo puhui NMKY:n tiloissa?

11. Yhden asian kyllä ehdottomasti vaihtaisin Timon "listassa". Suomalainen mies haluaa matkustaa Kanarian sijasta kyllä mieluummin Thaimaahan ja siellä etenkin paikkakunnalle nimeltään Pattaya. Kanarialle voi toki piipahtaa eukon ja perheen kanssa, mutta Thaimaa on sen verran kaukanakin, että silloin jo tuo kulupuoli perustelee sitä, että mies uhrautuu ja matkustaa lomalle vähintään pariksi kolmeksi viikoksi aivan ypöyksin.

12. Jollette usko, niin lukekaa vaikka tämänpäiväisestä Iltalehdestä kemiläisen 62-vuotiaan lääkärin Thaimaa-ylistystä:

- Täällä on positiivinen ilmapiiri, lämpimät vedet ja ruokakin kuin paratiisissa. Halvaantunutkin ihminen pysyy täällä elinvoimaisena. Suomessa ihmiset laitostuvat, masentuvat ja tulevat aggressiivisiksi, toteaa tohtori-setämme. Vihreiden Osmo Soininvaarakin olisi valmis kuskaamaan hoidon tarpeessa olevaa ikääntynyttä porukkaa osin yhteiskunnan varoilla Thaimaan aurinkoon.

13. Harmi vain, että mainittu lääkäri löydettiin kolme neljä päivää sitten Pattayalla hukkuneena hotellinsa uima-altaaseen. Lohduttavaa asiassa on kuitenkin se, että mies sai kuolla siellä, missä hän parhaiten viihtyi. Samalla hän välttyi perin ikävän doping-oikeudenkäynnin jatkoselvittelyiltä.

510. Ilkka Kanerva: Arto Merisalo ja Matti Vanhanen olivat "erittäin läheisiä"

2011-11-17T22:53:00.008+02:00

Näin läheistä Artsin ja Masan ystävyys ei sentään ollut...

1. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynti jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Nyt oli vuorossa Ilkka Kanervan henkilökohtainen kuuleminen.

2. Kanerva kertoi muun muassa, että liikemies Arto Merisalo oli keskustapoliitikkojen luottomies. Hän oli tutustunut kiinteistökehitysyhtiö Novan silloiseen johtajaan Arto Merisaloon 2000-luvun puolivälissä. Miehet olivat Kanervan mukaan myös ystävystyneet.

3. Merisalolla oli Kanervan kertoman mukaan ollut läheiset suhteet esimerkiksi muun muassa pääministeri Matti Vanhaseen ja puoluesihteeri Jarmo Korhoseen. Kanervan mukaan tässä yhteydessä "ministeri Mauri Pekkarinen on ehkä syytä mainita erikseen", viitaten eduskuntavaalien 2007 aikaan.

4. Kaikkein yllättävintä Kanervan kertomuksessa on tieto siitä, että Arto Merisalolla oli ollut pääministeri Matti Vanhasen kanssa erittäin läheiset välit.

5. Kanervan mukaan hänen ystävyytensä Merisalon kanssa hyödytti heitä molempia.

"Tällaiselle poliittiselle eläimelle kuin allekirjoittaneelle oli suuri hyöty, että oli mahdollisuus keskustella avoimesti asioista. Hän (Merisalo) tiesi keskustasta, missä mennään, minä kokoomuksesta. Nämä kaksi muodostivat politiikan kantavan pilarin, oli hyvä tietää, missä naapurissa mennään".

6. Tv-uutisten haastattelussa Kanerva oikein ilmiselvästi hykerteli, kun hän kertoi, että hän sai kuulla Arto Merisalolta kaiken, mitä tämä oli kuullut keskusteltuaan Vanhasen, Pekkarisen, Kallin ja Korhosen kanssa.

7. Olisiko Arto Merisalo ollut jonkinlainen kaksoisagentti? Ehkä hän kertoi Matti Vanhaselle ja kumppaneille puolestaan kaiken, mitä Ilkka Knaerva oli kertonut hänelle kokoomukselaisten aikeista ja mielipiteistä? Halusiko Merisalo vain levennellä kertoessaan Kanervalle läheisistä suhteistaan Vanhaseen?

8. Mutta jokin tässä nyt ilmiselvästi mättää. Jos oikein muistan, niin Matti Vanhanenhan vakuutti vakuuttamasta päästyään vaalirahoitussotkun puhjetessa keväällä 2008, jolloin myös KMS:n rooli mm. keskustalaisten johtavien poliitikkojen avustamisessa paljastui, että hän ei tunne Arto Merisalo itse asiassa lainkaan. Vanhanen mainitsi, että hän oli saanut tietää Merisalon nimenkin vasta maalikuun 2007 vaalien jälkeen, kun Merisalo oli lähettänyt hänelle onnitteluviestin keskustan vaalivoiton johdosta.

9. Ilmeni kuitenkin, että Merisalo ja Yli-Saunamäki olivat tavanneen keskustan johtoa tammikuussa 2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Muistamani mukaan Merisalo itse kertoi, että myös pääministeri Vanhanen oli osallistunut sanottuun neuvonpitoon, jossa todennäköisesti pohdittiin juuri KMS:n välityksellä tapahtuvaa vaalirahoitusta, vaalirahoituksen junailua puolueelle ja "potin" jakamista puolueen eri poliitikoille.

10. Pääministeri Vanhanen joutui vastaamaan tuota Kesärannan tapaamista koskeviin kysymyksiin eduskunnan täysistunnon edessä pariin eri otteeseen. Hän kiisti aluksi tapaamiseen ja sanoin myöhemmin vain lakonisesti, että hänellä ei ole muistikuvaa Kesärannan palaverista ja Merisalon tapaamisesta siinä yhteydessä. Jos hän ei muista, niin asia on sillä selvä, sanoi Matti. Kyse ei voi olla valehtelusta.

11. Perin outoa! Nyt sitten väitetään aivan toista. Väitetään, että pääministeri Vanhanen ja Arto Merisalo olisivat olleet hyvin läheisiä, siis ilmeisesti jo ennen 2007 vaaleja ja vielä sen jälkeen, kun Kanervasta oli tullut Matti Vanhasen toisen hallituksen ulkoministeri.

12. Jokuhan tässä nyt aivan ilmiselvästi puhuu niin sanotusti muunneltua totuutta. Kanervalla oikeusjutun syytettynä ei ole lain mukaan totuusvelvollisuutta. Mutta voisiko kukaan uskoa, että Ilkka, tämä "läpitte rehellinen miäs", menisi nyt valehtelemaan ja vieläpä oikeudessa! Ei, se ei voi olla mahdollista!

13. Entä sitten Arto Merisalo? Häntä kuullaan oikeudessa ilmeisesti huomenna, joten silloin kuulemme hänen versonsa Kanervan tämän päiväisistä puheista, toivottavasti. Luulen, että nämä kaksi syytettyä olisivat keskustelleet ennen oikeudenkäyntiä sen verran tiiviisti, etteivät heidän kertomuksensa eroa oleellisissa kohdissa toisistaan.

14. Tänään tv-uutisissa Ike Kanerva liikuttui lähes kyyneliin, kun häneltä kysyttiin, miksi hän edelleen pitää yhteyttä Arto Merisaloon. Ilkka sai soperrettua, että hänellä on sellainen elämänfilosofia, ettei hän hylkää ystäväänsä eikä katso sitä, millainen tilanne kulloinkin on päällä - tai jotenkin tuohon suuntaan.

15. Mutta millainen elämänfilosofia on ko. suhteessa sitten Matti Vanhasella? Sanoisiko hän edelleen, Pietarin tavoin, vielä kolmannen kerran: en tunne tuota miestä.

16. Itse asiassa sillä, oliko Arto Merisalolla jonkinlaiset välit Matti Vanhasen, ei kyllä luulisi olevan mitään merkitystä meneillään olevassa oikeusprosessissa. Miksi siis Kanerva otti asian esiin? Vai ottiko asian esille syyttäjä, miksi?

17. Halusiko Ilkka Kanerva tällä tavoin siirtää huomiota pois omasta asiastaan ja suhteestaan Arto Merisaloon? Halusiko hän kenties viestittää, että joo, ne kaikkein suurimat konnat kulkevat vapaana ilman syytteitä?

509. Valelääkäritutkinnassa monenlaisia selvittäjiä

2011-11-16T13:52:00.020+02:00

Vaikka syrjässä Suomi on, saivat pyhät pakarat, nauramaan jopa pakanat...

1. Valelääkäritapaukset, joita näyttää putkahtelevan ilmoille harva se päivä, työllistävät nyt poliisia. Poliisi tutkii viime lauantaina vangitun Esa Laihon tapausta, missä tutkittavaa varmaan riittääkin pitkään.

2. Tänään uutisoitiin, että lupa- ja valvontavirasto Valvira on jättänyt poliisille tutkintapyynnön myös Pirkanmaalla paljastuneesta valelääkäristä. Valvira sai eilen vahvistuksen pietarilaisesta korkeakoulusta, että Tampereella työskennelleen valelääkäriksi epäillyn miehen tutkintotodistus on väärennös. Tampereella selvitetään nyt kaikkien valelääkärin hoitamien potilaiden tilanne.

3. Poliisi ilmoitti muutama päivä sitten käynnistävänsä Esa Laihon jutun tutkintaan liittyen myös virkarikosta koskevan esitutkinnan. Helsingin poliisin talousrikosyksikön johtaja Ilkka Koskimäki sanoi YLE Uutisille, että Laihon jutun esitutkinnan yhteydessä on tullut esille seikkoja, joiden mukaan esitutkintakynnys virkarikosten osalta on ylittynyt. Koskimäen mukaan tutkinnan kohteeksi tulee lääkärinluvan myöntäminen ja siihen liittyvä valvonta. Tutkinnassa arvioidaan myös, onko toimittu riittävän tehokkaasti siinä vaiheessa, kun on tullut epäily siitä, että lääkäri (Esa Laiho) ei olisi pätevä. Esitutkinnan kohteeksi joutuu Koskimäen mukaan ensi sijassa lääkärien pätevyyttä valvova Valvira, mutta tarpeen mukaan muidenkin asiaan liittyvien viranomaisten toiminta selvitetään.

4. Valviran valvontatoimi näyttää menneen pefalleen kuin maalin kuivuminen Loviisan kirkon penkissä (ks. kuvaa yllä). On paikallaan, että lupa- ja valvontaviranomaisten toimien laillisuus ja tehokkuus tutkitaan perusteellisesti. Poliisi on oikea viranomainen tutkimaan asiaa, jos esitukintakynnys kerran on ylittynyt.

5. Tähän nähden peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin tänään tekemä päätös asettaa kolmihenkinen selvitysryhmä tutkimaan valelääkäriongelmaa, tuntuu oudolta. Ministeri perusteli työryhmän perustamista lähinnä vain toteamuksella, jonka mukaan "suomalaisten luottamus on kokenut kovia" ja että "viranomaisten toimintatavat vaativat muutosta."

6. Ryhmää johtaa entinen kansanedustaja Jacob Söderman ja sen tehtävänä on tutkia sosiaali- ja terveysalan lupaviraston Valviran sekä muiden viranomaistahojen toimintaa lääkäreiden tutkintoja koskevissa epäselvyyksissä. Ryhmän muut jäsenet ovat arkkiatri Risto Pelkonen ja entinen eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. Työryhmän kokoonpanoon tulee tarvittaessa täydennyksiä. Ryhmän tehtävänä on selvittää paitsi ongelmia Valviran valvonnassa, myös hoitaja- ja lääkärijärjestöjen kantoja valvonnan tiukentamiseksi. Ryhmän työn odotetaan kestävän kuukausia.

7. Mistähän ministerille tuli moinen hoppu ko. eläkeläisistä kokoonpannun työryhmän pystyttämiselle? Valviran valvonnan pettäminen on valelääkärien paljastumisen vuoksi saanut osakseen rajua julkisuudessa kritiikkiä. Valvira toimii peruspalveluministerin johtaman ministeriön alaisuudessa. Onko Maria G-R. perustanut työryhmän lähinnä vain oman asemansa pönkittämiseksi?

8. Muissa maissa, joissa tällaisia valelääkäritapauksia paljastuisi, vaadittaisiin tuota pikaa asianomaisen ministerin eroa. Ministeri voisi myös erota vapaaehtoisesti. Suomessa tällainen ei kuitenkaan ole ollut tapana, kuten esimerkiksi sisäministeri Anne Holmlundin ministerikaudella tapahtuneesta kahdesta koulusurmatapauksesta hyvin muistamme. Meillä ministerit istuvat sitkeästi pallillaan, vaikka uskottavuus ministerin alaisuudessa toimivin viranomaisiin ja virkamiehiin ja samalla asianomaiseen ministeriin saisi osakseen miten voimakasta kritiikkiä tahansa.

9. Valelääkäritapausta selvitellään myös Valviran omassa keskuudessa ja tämän lisäksi vielä sosiaali- ja terveysministeriössä. STM selvittää Valviran toimintaa, ja Valvira puolestaan on aloittamassa kaikkien EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta valmistuneiden lääkärien pätevyyden tarkistamisen.

10. Onpa tässä tutkintaa ja selvittelyä kerrassaan! Puuttuu enää, että tapauksesta eli Valviran vastuusta kanneltaisiin oikeuskanslerille.

11. Aikooko ministerin perustama työryhmä lakaista epäilyt Valviran ja virkamiesten lainvastaisesta toiminnasta maton alle? Millainen suhde Södermanin työryhmän selvityksellä on poliisin jo käynnistämään Valviraan kohdistuvaan rikostutkintaan? Näyttää siltä, että Södermanin työryhmän toimeksianto ulottuu myös Valviran ja sen virkamiesten toiminnan tutkimiseen. Lopettaako poliisi käynnistämänsä virkarikostutkinnan ministerin nyt perustaman työryhmän takia? Minusta oikeuskanslerin tulisi puuttua peliin ja vaatia selvyyttä moniin päällekkäisiin tutkintoihin ja selvityksiin.

12. Miksi tällaisiin yhtäkkiä kasattuihin työryhmiin valitaan jäseniksi lähes aina vain eläkkeellä olevia virkamiehiä ja/tai poliitikkoja? Ajaako ryhmään nimettyjen jäsenten (muodollinen) arvovalta tällaiseen selvitystyöhön vaadittavan taidon, osaamisen ja tehokkuuden ohitse? Ajatteleeko työryhmän perustanut ministeri pesevänsä arvovaltaisen työryhmän avulla kätensä poliittiselta vastuulta?

508. Kaksi oikeusprosessia

2011-11-14T20:40:00.004+02:00

Ei, nämä eivät ole vielä tuomioita...

"Syytetty saapui oikeuteen noin kymmenen minuuttia myöhässä, yllään musta puku ja valkoinen paita. Saapuessaan oikeussaliin hän hymyili paikalle saapuneille toimittajille ja omaisille. Hänen ulkonäkönsä ei ole juuri muuttunut aiemmin julkaistuista valokuvista".

Tämä on katkelma suuren sanomalehden tämänpäiväisestä oikeussalikuvauksesta. Mutta kenen oikeudenkäynnistä jutussa mahtoikaan olla kysymys?

Väärin. Lehtijutussa ei ole kyse tänään alkaneesta kansanedustaja Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnin nimellä kulkevasta oikeudenkäynnistä. Lehtijutussa on kyse Oslossa tänään puoliltapäivin alkaneesta Anders Behring Breivikin vangitsemista koskevasta oikeudenkäynnistä ja teksti oli norjalaisesta Verdens Gangista. Ilkka Kanervan oikeudenkäyntikin toki alkoi tänään Helsingissä.

Oslolaisesta oikeussalissa ennen istunnon alkua otetuista kuvista ei näy syytetty Anders Breivikia, sillä B. oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei halua tulla kuvatuksi istunnossa. Norjan lain mukaan syytetyn kuvaamiseen oikeudessa vaaditaan hänen suostumuksensa. Kuvissa näytettiin sen sijaan istunnon puheenjohtajana toiminutta tuomaria, syyttäjiä ja Breivikin kahta puolustajaa. Vangitsemisoikeudenkäynnin tuomarina on Torkjel Nesheim.

Helsingin oikeussalissa otetuissa kuvista käräjäoikeuden tuomareista sitä vastoin ei näy vilaustakaan eikä tuomareiden nimiä ole julkistettu. Tämä ei kiinnosta mediaa emmekä edes, istutaanko Kanervan juttua kolmen ammattituomarin kokoonpanossa vai niin sanotussa lautamieskokoonpanossa.

Sen sijaan kaikki viisi syytettyä eli Ilkka Kanervan lisäksi hänen lahjojikseen väitetyt liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen loistivat oikeussalissa ja sen eteisessä pääosassa leveästi hymyilen ja jopa naureskelleen.

Oslossa syytetyn haastatteleminen tiedotusvälineissä ei tulisi kysymyksenkään eikä Breivikia siis saatu edes kuvata salissa. Tuomari keskeytti Breivikin puheenvuoron heti alkuunsa kun tämä yritti ryhtyä selostamaan tekonsa motiiveja. Helsingissä Ike Kanerva ei sen sijaan ollut ehtinyt päästä kunnolla edes sisälle oikeuden eteishuoneeseen, kun sankka toimittajalauma olisi jo työntämässä mikrofoneja hänen suuhunsa ja kanerva antoi ensimmäisen lausuntonsa.

Näitä mediakäräjiä tuntui sitten jatkuvan koko päivän. TV:stä saimme kuulla Kanervan hyväntuulisen naurahduksen, kun toimittaja kysyi, mitä mahdollinen tuomio merkitsisi Kanervan kansanedustajan uralle. Eihän se ole mitenkään mahdollista, tuntui Kanerva haluavan viestiä. Kyösti Kakkonen piti syytettä aivan höpö höpö -juttuna ja "median keksimänä näytelmänä. Toivo Sukari sanoi prosessia aivan karmeaksi asiaksi, jonka syytteissä ei ole mitään perää. Kumpikin vakuutti, etteivät he olleet ikimaailmassa tienneet, että Kanerva on heidän kauppaketjujensa kaavoista päättävän maakuntahallituksen puheenjohtaja. Yli-Saunamäki hauskuutti toimittajalaumaa omalla tavallaan väittämällä pokkana, ettei hän edes tiedä, mikä se semmoinen maakuntahallitus tai -kaava on. Kun Kakkoselta kysyttiin, miksi hän sitten oli ollut maksumiehenä Kanervan synttärijuhlissa, Kyösti pyöritteli silmiään aivan hirmuisen hämmästyneen näköisenä ja kertoi, että pitihän hänen, koska hän on itsekin isänmaallinen mies ja tuolloin muutama vuosi sitten Suomelle oli saatu kunnon isänmaallinen mies eli Ilkka Kanerva. Tätä rataa tullaan varmaan menemään koko oikeusprosessi.

Luulen, että syyttäjänä toimiva valtionsyyttäjä Jukka Rappe on vielä ihmeessä näiden veijareiden selitysten kanssa. Virkarikosjutuissa aiemmin vaihtelevalla menestyksellä toiminut Rappe kun ei ole koskaan ollut mitenkään "yleisesti päällekäyvän" syyttäjän maineessa.

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään siis Kanervan törkeitä lahjussyytteitä, jotka koskevat hänen saamiaan vaalitukia ja mahtipontisten 60-vuotisjuhliensa rahoitusta.

Syytteet koskevat Kanervan toimintaa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Hän sai 56 000 euron edestä etuuksia liikemiehiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia maakuntaan ja tarvitsivat niille sopivia alueita.

Syyttäjän mukaan Kanervalla oli mahdollisuus vaikuttaa maakuntaliitossa kaavoitukseen liikemiesten eduksi. Kyösti Kakkosta, Arto Merisaloa, Toivo Sukaria ja Tapani Yli-Saunamäkeä syytetään törkeästä lahjuksen antamisesta. Kaikki syytetyt kiistivät oikeudessa syyllistyneensä rikoksiin. Valtionsyyttäjä Rappe vaatii Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä tietäisi rangaistuksen määräämistä ehdottomana. Muille syytetyille Rappe vaatii yllä olevasta kuvasta ilmeneviä rangaistuksia. Vaaditut rangaistukset eivät sido tuomioistuinta, jos tuomio tulisi syytteiden mukaisesti.

Syyttäjä Rappe pitää tapausta rakenteellisena korruptiona; vihdoinkin VKSV:ssa on siis havahduttu tähän. Syyttäjän mukaan Kanervalla olisi ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa maakuntakaavaan liikemiesten haluamalla tavalla.

Kanerva vakuutti median edustajille, että hänen omatuntonsa on "sataprosenttisesti puhdas". Hän sanoo, että kaavoitusasiat eivät ole hänen ominta aluettaan, vaan hän on kiinnostunut ulko-ja turvallisuuspolitiikasta ja talousasioista.

Mutta miksi mies sitten istuu merkittäviä kaavapäätöksiä tekevän elimen puheenjohtajana, jollei hän edes tunne kaavoitusasioita kovin hyvin? Puolustus sanoo, että Kanerva vain johti muodollisesti puhetta maakuntahallituksessa ja että asiat ratkaistiin virkamiesesittelijän esittelyn mukaisesti. Mutta oleellista on toki se, että Kanervalla oli puheenjohtajan ominaisuudessa täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan asioita ja siis edellä mainitun liikemieskvartetin ajamia kaava-asioita valmisteltiin ja minkä sisältöisiä esityksiä maakuntahallituksen päätettäväksi tuotiin.

507. Appron papereilla presidentiksi?

2011-11-12T22:32:00.005+02:00

1. Presidentinvaalikampanja on täydessä vauhdissa. Pari kolme viikkoa sitten Paavo Lipponen puolusteli huonoja galluplukujaan sillä, että "heh heh, eihän vaalikampanja ole edes vielä alkanut". Millähän Paavo nyt puolustelee yhä vain heikommaksi kääntynyttä gallupsuosiotaan? Kävisikö niin hassusti, että vaalitaistelu on Paavon osalta loppu ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa toisen kierroksen merkeissä?

2. Viikonvaihteen iltapäivälehdissä esiteltiin ehdokkaiden koulumenestystä lukion päästötodistusten ja ylioppilastutkinnon arvosanojen valossa. Seitsemästä ehdokkaasta viidellä on laudaturin paperit (Sari Essayh, Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Timo Soini ja Paavo Väyrynen), yhdellä magna cum lauden (Biaudet) ja hännänhuippuna Sauli Niinistöllä yleisarvosana approbatur. Lukion päästötodistusten keskiarvo menee samaa rataa: Essayah´n ja Väyrysen keskiarvo oli yli 9, Haaviston 9, Timo Soinin 8,5, Lipposen noin 8 ja hännänhuipun eli Niinistön 6,5.

3. Jos nämä numerot ja arvosanat ratkaisisivat presidenttikisan, olisi Niinistö ulkona kuin lumiukko koko kisasta. Mutta kuten tiedämme jo Raamatusta: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Ja katso, tämä ennustus on toteutunut: presidenttigallupissa perää pitää Sari Essayah ja ylivoimainen ykkönen on Sauli Niinistö. Kansa ei pane presidentin työhönottohaastattelussa eli vaaleissa minkäänlaista painoa ehdokkaiden koulumenestykselle.

4. Ehkä nuo arvosanat kertovat enemmänkin ehdokkaiden luonteesta kuin osaamisesta ja keskinäisestä paremmuudesta. Niinistö, joka kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta vuoden 2000 vaaleissa "puolivallaton leskimiehenä," lienee ollut nuorena täysin vallaton koulupoika. Essayah ja Väyrynen ovat ilmeisesti olleet pinkoja ja muut tältä väliltä. Joka tapauksessa Niinistöllä lienee ylioppilaspohjaisista Suomen tasavallan presidenteistä kaikkein heikoin koulumenestys.

5. Ei hätää, sillä Niinistökin selviytyi kuitenkin opiskelemaan juridiikkaa Turun yliopistoon. Tänään hän mainitsi iltapäivälehdessä, että paremmasta koulumenestyksestä olisi sikäli hyötyä, olisi päässyt helpommin sisälle yliopistoon. Luultavasti Niinistö, joka kertoo valmistuneensa yliopistosta viidessä vuodessa, ei päässyt sisälle tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä, vaan vasta toisella tai kolmannella kerralla.

6. Niinistö valittiin Salon kauppalavaltuuston vuonna 1977, mutta eduskuntaan hän pääsi vasta kolmannella yrittämällä vuonna 1987. Niinistöllä oli ilmeisesti kahdella ensimmäisellä kerralla kotikaupunkinsa asukkaideen kannatus, muttei turkulaisten. Ilmankos Turussa asuva Ilkka Kanerva, joka tuli eduskuntaan jo vuonna 1970, ennustikin 1987 Niinistön olevan "tyypillinen yhden kauden kansanedustaja."

7. Sauli Niinistö työskenteli faktisesti 11 vuotta eli vuosina 1976-1987 Turun hovioikeuden esittelijänä eli viskaalina, virallisesti hän oli ko. virassa aina vuoteen 1994 asti, jolloin hän sai nimityksen ylimääräiseksi hovioikeudenneuvoksen virkaan. Päästyään vuoden 1987 vaaleissa eduskuntaan, Niinistö jäi kuitenkin virastaan virkavapaalle. Viskaalin viran ohessa Niinistö piti vuosina 1974-1988 Salossa omaa lakiasiaintoimistoa. Nykyisin tämä ei kävisi enää päinsä, ei edes Turussa, koska katsotaan, että tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies ei voi toimia samanaikaisesti asianajotehtävissä.

8. Turun hovioikeudessa muuten aloitti aikoinaan virkauransa myös Suomen tasavallan järjestyksessä kolmas tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud eli Ukko-Pekka (presidenttinä 1931-37). Lempinimi Ukko-Pekka tulee luultavasti siitä, että Svinhufvud toimi jossakin välissä ennen presidentiksi tuloaan ukko-tuomarina eli Lappeen tuomiokunnan tuomarina.

9. Tasavallan presidentti toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä. Jonkinlainen omakohtainen johtamiskokemus tällä alalla ei siis liene presidenttiehdokkaalle pahitteeksi. Ehdokkaista Niinistö ja Väyrynen ovat reservin kapteeneja, Lipponen ylikersantti ja Timo Soini alikersantti. Pekka Haavisto taas on sivari eli siviilipalvelusmies. Vuosi sitten herätti huomiota, kun ylipäällikkö Tarja Halonen, tunnetaan sotilaspiireissä myös nimellä Simpauttaja, ei ylentänyt Sauli Niinistöä majuriksi, vaikka puolustusvoimat puolsi ylennystä. Paavo Väyrysen mukaan myös hänen olisi jo kuulunut saada ylennys majuriksi, mutta jostakin syystä asiassa, tietenkin, oli tapahtunut vuosi sitten jokin sekaannus ja ylennys jäi myös Paavolta saamatta.

10. Mitä muuta vaalikampanjassa on tapahtunut? Viikko sitten kerroin ehdokkaiden esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Viime torstaina neljä kärkiehdokasta osallistui TV1:ssä vaalikeskusteluun, jossa puhetta johti Susanne Päivärinta. Tilaisuutta on luonnehdittu yleisesti vaisuksi. Eräs kommentaattori vertasi keskustelua tielautakunnan kokoukseen. Aika paha, voisiko palaveria enää harmaammaksi luonnehtia?

11. Ai niin. Viikolla paljastui, että Pekka Haaviston ecuadorilainen puoliso Nexar Antonio Flores oli pahoinpidellyt reilut neljä vuotta sitten helsinkiläisessä ravintolassa erästä perulaista miestuttavaansa, joka oli ollut parketilla tanssimassa lyömällä uhria muutaman kerran nyrkillä kasvoihin. Kun ravintolasali on julkinen paikka, kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos. Syyttäjä ei kuitenkaan nostanut syytettä. Selitys tähän piilee siinä, että Nexar Antonio oli tunnustanut rikoksen ja osapuolet olivat päässeet jupakassa sovintoon.

12. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto kertoi olevansa tietoinen tapahtumasta, muttei sen yksityiskohdista. Pekka oli kuulemma kehottanut osapuolia sopimaan asian. Niin, Pekkahan tunnetaan konfliktien sovittelijana aina ulkomaita myöten. Jotkut povaavat hänestä jopa Mara Ahtisaaren manttelinperijää, siis sovittelijana. Tuollaisten tappelunujakoiden sovitteluista Pekka saakin kosolti kokemusta sovittelijan työtä silmällä pitäen. Mutta miten Pekka pystyi toimimaan sovittelijana, jollei hän tiennyt ko. tapauksen yksityiskohtia?

13. Pekka Haavisto on muuten koulutukseltaan ylioppilas. Hän on kyllä harjoittanut Helsingissä valtiotieteen opintoja, mutta opinnot lienevät jääneen kesken.

506. Keskustelee supertuomarin kanssa; sivutuloja ja sivuovia

2011-11-11T00:07:00.008+02:00

Ken tänne (sivuovesta) käy, saa kaiken toivon heittää...

1. Oikeusjutun asianosaiset eivät yleensä tapaa oikeuden tuomareita muualla kuin oikeussalissa. Keskustelemaan tuomareiden kanssa he eivät pääse aina edes salissa, sillä asianosaisten puolesta oikeudessa puhuvat heidän avustajansa tai asiamiehensä.

2. Hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asianosaiset eivät tavallisesti edes näe tuomareita, sillä prosessi on kirjallista eikä partteja kutsuta oikeuden istuntoon. Suullisia käsittelyjä pidetään, etenkin korkeimmassa oikeudessa, ani harvoin. Tuomarit saavat siis olla rauhassa asianosaisilta ja yleisöltä, käräjärahvaalta. Oikeudenkäynnin päätyttyä asianosaisten on turha yrittää tavoitella tuomaria langan päähän kysyäkseen, mitenkäs jutussa nyt tuolla tavoin pääsi käymään ja miksi. Asianosaiset saavat tyytyä siihen, mitä tuomion perusteluissa sanotaan. Perustelut eivät kuitenkaan aina avaudu asianosaisille.

3. Tiedän kuitenkin yhden tapauksen, jossa asianosainen on lähtenyt peräämään syitä siihen, miksi jutussa kävi niin kuin kävi. Eikä tässä vielä kaikki, sillä mainittu asianosainen - kutsukaamme häntä tässä vaikka nimellä "Tyyne" - joutui omakohtaisesti huolehtimaan, ettei hänen juttunsa hukkunut "mustaan aukkoon" ja jäänyt kenties kokonaan käsittelemättä. Kun oikeuspalatsista ei alkanut kuulua reilun vuoden odottelun jälkeen päätöstä, Tyyne päätti selvittää, mistä asia oikein kiikasti. Vasta silloin tuomareihin tuli vauhtia. Saatuaan hylkäävän päätöksen, Tyyne ei luovuttanut, vaan otti yhteyttä oikeuden puheenjohtajaan lisätietoja saadakseen. Tyyne ei lopettanut vielä tähänkään, vaan hän pääsi keskustelemaan kyseisen tuomarin kanssa kahden kesken siitä, mitä nyt pitäisi tehdä, jotta oikeus toteutuisi.

4. Kyseinen tuomari ei sitä paitsi ole mikään aivan tavallinen tuomari, vaan ylimmän oikeusasteen tunnettu jäsen. Viimeksi viime viikolla hänen nimensä oli näkyvästi esillä, kun lehdistössä kerrottiin korkeiden virkamiesten ja tuomareiden viime vuoden verotietoja. Verotiedoissa tuomarin nimi on komeillut muhkeiden sivutulojen vuoksi vuosikausia tuomarikunnan kärkipaikalla. Kutsun tuomaria seuraavaksi lyhenteellä MT, mikä voisi tarkoittaa vaikkapa sanaparia Mega-Tuomari.

5. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan tuomioistuinmenettelyn koetusta oikeudenmukaisuudesta. Kysymys on siitä, millaisena oikeusjutun asianosaiset kokevat oman oikeudenkäyntinsä, ovatko heidän kokemuksensa positiivisia vai negatiivisia. Yhdysvalloissa julkaistujen tutkimusten mukaan asianosaisen koetulla oikeudenmukaisuudella on ratkaiseva merkitys, kun on kyse luottamuksesta oikeuslaitokseen ja tuomioistuinten uskottavuudesta. Kyselytutkimuksissa on havaittu, että menettelyn koettu oikeudenmukaisuus menee usein jopa asian lopputuloksen edelle. Hävinnyt osapuoli voi tyytyä tuomioon, jos hän on kokenut, että oikeudenkäynti on ollut reilu ja tasapuolinen ja myös hänelle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi ja häntä on myös tosiasiallisesti kuunneltu.

6. Millaisia ovat Tyynen kokemukset omasta oikeusprosessistaan? Annetaanpa Tyynen itse kertoa:

a. Olen eläkkeellä oleva kielten opettaja, kotoisin Pohjois-Suomesta, mutta nykyisin Espoossa asuva. Viimeiset 12 vuotta olen joutunut kahdessa oikeusjutussa, ensin riita-asian osapuolena ja sen jälkeen samaan asiakokonaisuuteen kuuluneen rikosjutun asianomistajana, perehtymään esitutkintaan, syyteharkintoihin sekä eri oikeusasteiden eli käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden prosesseihin ja päätöksiin, samoin poliisin, Valtakunnansyyttäjänviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että olen hyvin pettynyt oikeuslaitokseen. Olen menettänyt luottamukseni tuomioistuimiin, syyttäjiin ja poliisiin. Myös valvonta on pettänyt, sekä VKSV:ssa että oikeusasiamiehen toimistossa.

b. Omistin 40% osakeyhtiöstä, jonka toimitusjohtajan ja samalla hallituksen ainoan varsinaisen jäsenen (A) lähipiirin hallussa oli yhtiön osake-enemmistö eli 60% osakkeista. Riitajuttu, jonka olin A:n menettelyn johdosta pakotettu panemaan vireille, koski omistusoikeutta osakkeisiin. Siinä mentiin vastapuoleni toimesta hovioikeuteen asti (tuomio 2000), vaikka asia oli ilman oikeusprosessiakin täysin selvä. Yhtiön liiketoiminta oli hyvin kannattavaa. Lokakuussa 1999 A kuitenkin lopetti, yhtiökokouksen tietämättä ja hyväksymättä asiaa, yhtiön toiminnan ja siirsi yhtiön tavaravaraston alihintaan ja yhtiön liiketoiminnan good will-arvon ja teknologian vastikkeetta Espanjaan perustamalleen ja omistamalleen yhtiölle.

c. Kolmisen vuotta tämän jälkeen A myi liiketoiminnan, tavaravaraston ja patenttioikeudet edelleen suomalaiselle yritykselle yli 500 000 euron kauppahinnasta, josta A:lle ja espanjalaiselle yhtiölle maksetun goodwill-arvon osuus oli 300.000 euroa. Liiketoiminnan ostaneen yhtiön toimitusjohtaja kertoi myöhemmin todistajana kavallusjutun oikeudenkäynnissä maksaneensa 300.000 euroa yrityksen good will-arvosta ja teknologiasta, koska tuote oli tunnettu, sillä oli käyttäjiä, oli referenssejä, niin että kun minä lähdin jatkamaan sitä, ei lähdetty nollatilanteesta...asiakaskunta tiesi tämmöisen tuotteen olemassaolosta.

d. Jo riitaprosessin vireillä ollessa tein omissa nimissäni A:ta vastaan tutkintapyynnön mm. epäillystä törkeästä väärennyksestä ja petoksesta. Esitutkinnassa ja sitä seuranneen syyteharkinnassa oli monenlaisia vaiheita ja yllättäviä käänteitä. Oikeusprosessien aikana jouduin tekemään Asianajajaliitolle kantelun A:n kolmesta eri asianajajasta näiden esteellisyyden vuoksi; heidät kaikki todettiin vuorollaan liiton päätöksellä esteelliseksi ja päätös pysyi myös hovioikeuteen valittaneen tunnetun asianajajan osalta. Espoon poliisi oli esitutkinnassa varuillaan, sillä A:n ex-vaimo oli tuohon aikaan korkeassa valtion virassa oleva ex-poliitikko; ettei kukaan nosta tästä haloota, koska saattaa tulla tällaiset yhteiskunnalliset asiat esiin...

e. Tutkinnanjohtaja ei suostunut A:n omaisuuden turvaamistoimia koskeviin hakemuksiini, vaikka tiesi, että oli olemassa vaara, että A tyhjentää yhtiön; niin varmasti...se on bisnesmies, ei siitä ole hetken epäilystä. Tutkinnanjohtaja oli oikeassa, sillä A onnistui tyhjentämään noin 5 milj. markan arvoisen yhtiön esitutkinnan aikana. Tämän jälkeen tein 7.2.2001 A:ta vastaan tutkintapyynnön törkeästä kavalluksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä ym. Jouduin kääntymään poliisin menettelyn osalta syyttäjän ja eduskunnan oikeusasiamiehen, paikallisen syyttäjän vitkuttelun ja menettelyn osalta taas VKSV:n puoleen. Syyteharkinta kesti ensimmäisen rikoshaaran eli mm. väärennys- ja petosrikoksen osalta niin kauan eli lähes viisi vuotta, että syyteoikeus ehti eräiden rikosten osalta vanhentua. Tästä syyttäjä sai VKSV:lta ainoastaan nuhteita. Törkeän kavalluksen osalta syyteharkinnasta selviydyttiin sentään vuodessa.

f. Espoon käräjäoikeuden käsittelyyn kavallusjuttu eteni kesällä 2004. Syyttäjä vaati A:lle törkeästä kavalluksesta kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta, mihin puolestani yhdyin. Vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus esitettiin luottamusaseman väärinkäyttämisestä. Yhtiöllä ei ollut jutussa vaatimuksia, yhtiön asiamies esitti kuitenkin vaivannäöstään 10 000 euron suuruisen laskun. Käräjäoikeus käsitteli juttua neljä vuotta, osaksi edellä mainittujen A:n avustajien esteellisyyden toteamisen vuoksi. Pitkäksi venähtäneen valmistelun aikana oikeuden puheenjohtaja ehti vaihtua kolme kertaa. Vihdoin 22.2.2008 antamallaan tuomiolla käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä kavalluksesta ainoastaan 7 kuukauden ehdolliseen rangaistukseen sekä maksamaan minulle vahingonkorvasta 32 000 euroa; olin vaatinut yli 200 000 euron suuruista korvausta. Tuomio perustui ainoastaan tavaravaraston osan alihintaiseen myyntiin. Esimerkiksi edellä mainitsemani goodwill-arvon vastikkeetonta siirtoa omalle yhtiölleen ei luettu A:n syyksi kavalluksena. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö valmistaman tuotteen valmistus- ja myyntioikeuden siirto oli tosin tapahtunut alihintaan, mutta kyseessä ei ollut kavallus, koska valmistus- ja myyntioikeudessa on kyse aineettomasta oikeudesta, joka ei oikeustieteessä omaksutun kannan mukaan voi olla anastusrikoksen kohteena. Käräjäoikeuden mukaan myöskään yhtiön varsinaisen tuotannollisen toiminnan lopettaminen sinänsä ei voi olla anastus- tai kavallusrikoksen kohteena. Minä taas olin sitä mieltä, että sen minkä voi myydä, voi myös kavaltaa. - Hovioikeus, jonne jutussa puolin ja toisin valitettiin, ei tuomiossaan toukokuussa 2009 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota millään tavalla, vaan hyväksyi sellaisenaan myös käräjäoikeuden perustelut.

g. Osakeomistusriidan oikeudenkäynnissä minulla oli avustajana asianajaja, joka vielä kavallusjutun esitutkinnassa laati puolestani loppulausunnon. Rikosjutun jatkotoimenpiteistä asianajaja vaati minulta huomattavan korkeaa etumaksua, jota minulla ei ollut varaa maksaa. Olin siis joutunut ajamaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa itse asiaani. Päätin pyytää valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja hankin sitä varten uuden avustajan. Lupahakemuksen pääperusteena oli se, että edellä mainitut varallisuuserät, joiden osalta kavallussyyte oli alemmissa oikeuksissa hylätty (goodwill ja tuotteen valmistus- ja myyntioikeus) voivat olla kavallusrikoksen kohteena. Tällä perusteella myös syyttäjä haki valituslupaa.

h. Toistin valituksessani jo alemmissa oikeusasteissa esittämäni korvausvaatimuksen, joka perustui siihen, että A:n yhtiölle aiheuttamasta vahingosta minä jouduin osakkeiden arvon alenemisen johdosta kärsimään omaa osakeomistustani vastaavan osuuden. Olin käräjäoikeudessa vedonnut ennakkopäätökseen KKO 2000:89. Tuossa ratkaisussa katsottiin, että niin sanotun harvainyhtiön vähemmistöosakkaalla (A) on oikeus ajaa yhtiön hallituksen jäsentä (B) vastaan korvauskannetta sillä perusteella, että B:n osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen vastaisen toiminnan johdosta A:n osakkeet olivat menettäneet arvonsa. Vetosin kyseiseen ennakkopäätökseen osoittaakseni, että minulla on jutussa asianomistajan asema; A oli nimittäin tehnyt väitteen siitä, että minä en olisi asiassa asianomistaja. Käräjäoikeus hylkäsi A:n sanotun väitteen. Asianajajani korkeimmalle oikeudelle laatimassa lupahakemuksessa tai valituksessa ratkaisuun KKO 2000:89 ei vedottu.

i. Myös A haki valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Hän vetosi edelleen vasta hovioikeudessa uutena perusteena esittämäänsä väitteeseen, että kavallusrikoksen ilmoitettuna tekoaikana (loppuvuodesta 1999) hän ei olisi ollut tietoinen minun omistuksestani yhtiössä; tästä hän oli väittämänsä mukaan saanut tiedon vasta hovioikeuden riita-asiassa 7.7.2000 antamasta tuomiosta. Väite ei pidä paikkaansa, kuten olin jo esitutkinnassa ja kahdessa alemmassa oikeusasteessa pystynyt osoittamaan. A oli tullut tietoiseksi osakeomistuksestani jo helmikuussa 1997, jolloin 40 %:n osakeomistus siirtyi minulle. A:n esittämän väitteen paikkansapitämättömyys todettiin hovioikeuden riita-asiassa vuonna 2000 antamassa tuomiossa. Myös käräjäoikeuden rikosjutun istuntopöytäkirjassa ja tuomiossa todetaan olevan riidatonta, että omistin yhtiöstä mainitut 40 %.

j. Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyi 28.7.2009, jolloin toimitin hakemukseni korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden omasta toimintakertomuksesta olen lukenut, että mikäli valituslupaa ei myönnetä, lupahakemuksen käsittely kestää normaalisti 4-5 kuukautta. Kun päätöstä ei alkanut kuulua, soitin asian esittelijälle (X). Sain tietää, että valituslupa-asiaa käsittelevä kaksijäseninen jaosto, jonka puheenjohtajana oli MT, oli käsitellyt asiaa 17.3.2010 pidetyssä esittelyssä. Tällöin asia oli jäänyt pöydälle siksi, että MT oli halunnut esittelijän selvittävän jatkomuistiossa tarkemmin yhtiön omistussuhteita.

k. Esittelijä, ma. oikeussihteeri X, ei ollut voinut mitenkään unohtaa asiaa, sillä soitin hänelle vuoden aikana yhteensä yhdeksän kertaa. X vetosi milloin mihinkin syyhyn, miksi hän ei ollut vielä ehtinyt viedä asiaa esittelyyn (resurssipula, asia on heti seuraavana jne). Päätöstä ei kuitenkaan tullut kesällä eikä vielä syyskuun lopulla 2010. Ilmeisesti kävi niin, että kun X ei saanut asiaa esittelykuntoon ja MT:n edellyttämää jatkomuistiota tehdyksi, hän ei rohjennut ilmoittaa käsittelyn viivästymisestä ja sen syistä esittelijöiden asianomaiselle ryhmäpäällikölle (Y) tai MT:lle.

l. Kysyttyäni ensin asiaa oikeusministeriöstä ja korkeimman oikeuden viestintäpäälliköltä, rohkaisin mieleni ja soitin 5.10.2010 MT:lle. Vasta tämä soitto palautti asian MT:n mieliin. MT myönsi, että asia oli unohtunut, pahoitteli sitä sekä kiitteli yhteydenottoani, koska asian tila ja käsittelyvaihe saatiin tällä tavoin selville. Nyt KKO:lle tuli todella kiire. Asian esittelijää päätettiin vaihtaa, uudeksi esittelijäksi määrättiin kansliapäällikön päätöksellä esittelijäneuvos Y. Jatkoesittelyn päiväksi määrättiin 21.10.2010. Soitin Y:lle sitä ennen ja ilmoitin hänelle hovioikeuden osakeomistusta koskevan riita-asian diaarinumeron (asiakirjat olivat hovioikeudessa) ja pyysin Y:tä hankkimaan mainitun aineiston jatkoesittelyyn. Kun myöhemmin olen kysynyt asiaa hovioikeuden kirjaamosta, ilmeni, ettei KKO:sta ollut pyydetty mainittujen asiakirjojen lähettämistä sinne.

m. Esittelijä X , jolle asia oli diaaritietojen mukaan jaettu 31.7.2009, ei siis ollut kyennyt 14 kuukauden aikana muodostamamaan kantaansa asiassa. Y sitä vastoin teki tämän pikavauhdilla eli neljän työpäivän kuluessa laatien esittelymuistion relevantiksi katsomansa aineiston perusteella, kuten Y myöhemmin minulle mainitsi. Y:n sorvaaman muistion ja mietinnön perusteella korkeimman oikeuden kahden jäsenen kokoonpano MT:n puheenjohdolla päätti esittelyssä 21.10. hylätä kaikki asiassa tehdyt valituslupahakemukset. Päätöksessä, jonka antopäiväksi on merkitty 28.10.2010, ei ole perusteluja.

n. En voinut ymmärtää päätöstä, minkä vuoksi soitin 28.10.2010 uudelleen MT:lle. Keskustelu eteni tähän tapaan:

MT (pahoittelee lopputulosta): KKO ei aina onnistu tuottamaan sellaisia tuloksia kuin pitäisi.

MT: Mutta oli kuitenkin tavattoman hyvä, että otitte yhteyttä, että saatiin se asia vihdon ja viimein kaivettua sieltä esille....toki 17.3. pidetyn esittelyn jälkeen olisi ollut verrattain vähällä vaivalla tehtävissä se jatkomuistio...meillä on aina keskiviikkoisin näitä jatkoesittelyjä.

Tyyne: En ymmärrä...mitenkäs se ennakkopäätös KKO 2000:89, johon vetosin jo käräjäoikeudessa?

MT: Se oli meilläkin tässä edessä... mutta sehän oli sellainen täpärä äänestysratkaisu, sellaista ei olisi pitänyt minusta lainkaan tehdä...minä en olisi siihen enemmistön kantaan yhtynyt.

Tyyne: Mutta Te olette ollut itse mukana ratkaisemassa sitä asiaa.

MT: Mutta minä en ollut siinä enemmistössä.

Tyyne: Kyllä täällä nyt on ...(lukee oikeusneuvosten nimet, joista ilmenee, että MT oli ollut enemmistössä).

Tyyne: Olen kyllä nyt hämmästynyt, koska tämä KKO:n ennakkoratkaisu on ollut olemassa.

MT: Tällaisia moitekanteita ja vahingonkorvauskanteita pitäisi ajaa yhtiön nimissä, ei osakeyhtiössä osakas omista yhtiön omaisuutta...on kyllä erikoista ja poikkeuksellista, että osakeyhtiössä velvoitetaan korvaamaan suoraan toiselle osapuolelle jotakin sellaista vahinkoa, joka on tapahtunut yhtiölle itselleen.

Tyyne: Minä itse samaistin tämän oman tapaukseni siihen ratkaisuun 2000:89. Siinä on niin samanlaiset tekijät...syyttäjä oli katsonut että tapauksella on ennakkopäätöksen ainesta, koska kavalluksen osalta ei ole olemassa aikaisempaa tähän tapauksen sopivaa ennakkopäätöstä...

MT: Onhan se toki niinkin mutta...syyttäjänkin pitäisi kyllä hieman enemmän harkita ennen kuin rupeaa ratkaisemaan tällaisia osakeyhtiölain ongelmia rikoslain avulla

o. Puhelinkeskustelu MT:n kanssa oli pitkä. Ilmeni, että MT piti ennakkopäätöstä KKO 2000:89 poikkeuksellisena, vaikka hän oli ollut itse mukana sitä tekemässä ja päättämässä. Luin hänelle puhelimessa päätöksentekoon osallistuneiden oikeusneuvosten nimet, nolo tilanne! Minun oli kyllä vaikea uskoa todeksi MT:n väitettä, jonka mukaan ennakkopäätös KKO 2009:89 olisi ollut esittelyssä "heillä edessä"! Sanoin 28.10. MT:lle, että kyllä tässä nyt jokin keino pitäisi olla, jotta hovioikeuden tuomio, jota MT ei itsekään pitänyt oikeana, saataisiin vielä jollain konstilla muutetuksi.

p. En jättänyt asiaa tähän, vaan soitin marraskuun loppupuolella uudelleen MT:lle ja kerroin laatimastani muistiosta, jossa perustelin, miksi valituslupa olisi pitänyt myöntää. Sain MT:ltä ohjeen postittaa muistion hänen kotiosoitteeseensa. Tein näin, postitin 22.11. päivätyn kuusisivuisen muistion MT:lle. Pari viikkoa myöhemmin eli 3.12. soitin MT:lle, jolloin MT ehdotti tapaamista "nokikkain" 9.12.2010 korkeimmassa oikeudessa sanoen jotenkin siihen tapaan, että kyllä siihen asiaan voidaan palata, olen vähän tutkiskellut asiaa ja muistiotanne, kyllä se hyvä yritys oli.

q. Menin 9.12. sovitun mukaisesti Esplanadin kulmalle, mistä MT vei minut työhuoneeseensa henkilökunnan pihaoven kautta ettei tarvitse täyttää kaikkia lomakkeita. Perustelin muistiossa esittämäni mukaisesti, miksi valituslupa olisi pitänyt myöntää, eli sekä prejudikaattiperusteen, painavan syyn että purkuperusteen nojalla. Perustelujeni ydin oli: se, minkä voi myydä, voi myös kavaltaa.

r. MT myönsi, että päätös oli ollut minulle epäoikeudenmukainen. Keskustelussa paljastui, ettei MT ollut tietoinen asiaan olennaisesti liittyvän, osakeomistuksesta käydyn prosessin lopputuloksesta, vaikka se ilmeni hovioikeuden riita-asiassa antamasta lainvoimaisesta tuomiosta. Osakeomistusriidan oikeudenkäynti mainitaan myös asianajajani KKO:lle tekemässä valituksessa. MT totesi, että sekin oli vähän uusi tieto, että sellainen oikeudenkäynti oli käyty. Joko MT ei muistanut asiaa tai sitten X ei ollut tuonut sitä esiin 17.3. pidetyssä esittelyssä. Kuten sanottu, MT ei muistanut myöskään olleensa itse päättämässä ennakkopäätöksestä KKO 2000:89 ilmenevää asiaa, vaikka olin jo käräjäoikeudessa vedonnut sanottuun ennakkopäätökseen.

s. Asiani ennätyspitkästä käsittelystä KKO:ssa, noin 15 kuukautta, oli kuitenkin MT:lle ja ehkä koko KKO:lle se hyöty, että MT saattoi tapaamisessa 9.12. esitellä minulle jopa hieman ylpeänä uutta "listaa", johon tiedot kaikista käsittelyssä olevista asioista nyt merkitään, ettei enää pääsisi tapahtumaan tällaista viivästystä. Minua tuo uusi lista ei kuitenkaan ilahduttanut. Minun kohdallani vahinko oli jo tapahtunut.

t. Tapaamisen 9.12. lopulla MT pohdiskeli pitkään ja, kuten minusta tuntui, aivan tosissaan sitä, millä ihmeellä asia voitaisiin saada uudelleen avattua, luvaten harkita asiaa ja purkuhakemuksen mahdollisuutta. Toisaalta hän oli melko jyrkästi sitä mieltä, että minulle ei olisi kuulunut rikosjutussa edes asianomistaja asemaa. Soitin vielä 15.12. MT:lle ja keskustelimme taas melko pitkään. MT kertoili, millä perusteilla ja minkälaisissa tapauksissa valituslupa voidaan myöntää - tämä oli minulle vanhan kertausta - ja esimerkkien valossa, millaisissa tapauksissa korkein oikeus on käytännössä on lupia myöntänyt. MT palasi tässäkin keskustelussa jälleen tapauksen KKO 2000:89 poikkeukselliseen luonteeseen ja piti minun tapaustani vähintään yhtä poikkeuksellisena. Toisaalta hän ei halunnut kiistää sitä, etteikö teille olisi varmaan kuulunut se 40 % tällä laskutavalla...mutta se on kyllä hyvin epäortodoksinen tarkastelutapa. Pohdiskelemme jälleen sitä, millä konstilla tapaus olisi mahdollista "avata uudelleen" ; se on kyllä arvoitus, millä se voitaisiin tehdä. MT piti purkumahdollisuuksia aika vähäisinä, mutta lupasi vielä miettiä asiaa. Mistään erityisestä purkuperusteesta ei tässäkään keskustelussa ollut puhetta. Tämän puhelinkeskustelun jälkeen MT ei vaivautunut enää vastaamaan soittopyyntöihini. Lopulta luovutin.

u. Ajattelin asiaa MT:n kannalta. Jo ensimmäinen soittoni hänelle oli paljastanut, että jo kerran esittelyssä ollut asia oli unohtunut häneltä. Kielteinen valituslupapäätös oli tehokkain tapa saada kiusallinen asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Tuossa vaiheessa oli luultavasti melko yhdentekevää, mitä ja miten vakuuttavia perusteita lupahakemuksessa ja valituksessani oli esitetty. Asia oli jo päätetty. Muistiossani 22.11. olin selvittänyt mielestäni huolellisesti kaikki valituslupaperusteet ja niiden soveltumisen tapaukseeni. Luulen, että perusteluni saivat MT:n jotenkin ärsyyntymään, itselleen asian unohtamisesta ja ratkaisuaineiston puutteellisuudesta, ja minulle taas siitä, että rohkenin tuoda asian esille. Kun hän ei argumenteillaan saanut mieltäni muuttumaan, vaan pidin kiinni esittämistäni perusteista, - mm. ennakkopäätöksen KKO 2000:89 merkityksestä - MT yritti pelastaa tilanteen lupaamalla miettiä purkumahdollisuutta.

v. Minulle jäi oikeudenkäynnistä tapauksesta päällimmäiseksi tunteeksi pettymys, sillä olin ajatellut vielä hovioikeuden tuomion jälkeen, että eihän tämä voi olla Suomessa mahdollista. Tunteissani oli mukana myös vihaa siksi, että viranomaisten mokat veivät asiat täysin väärille raiteille. Jäljelle on jäänyt myös jossittelu: jos olisin soittanut heti alkuun MT:lle, jos olisin tehnyt, jos, jos ja jos. En ole kiinnostava henkilö eikä minulla ole median edellyttämää yhteiskunnallista asemaa. Jos olisin mediaa kiinnostava henkilö, juttuni olisi ollut jo käräjä- ja hovioikeusvaiheessa julkisuudessa eikä asian unohtuminen korkeimmassa oikeudessa olisi ollut mahdollista. A:n ex-vaimo oli yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa. Julkisuudella on voimakas vaikutusmahdollisuus oikeudenkäynnissä - tässäkin mielessä.

x. Niin kai se sitten on: KKO:n päätöksiin tyydytään, niitä ei ole lupa kyseenalaistaa - vaikka valituslupapäätöksiä ei edes perustella mitenkään. MT:n sinänsä ystävällinen käytös minua kohtaan saattoi johtua osin siitä, mitä asiassa voisi seurata, jos media saisi tietää asian käsittelyn ennätyspitkästä viivästymisestä ja julkaisisi lööppejä tai otsikoita tyyliin "KKO unohti eläkeläisen valituslupahakemuksen." Kielteinen valituslupapäätös oli tehokkain keino saada kiusallinen asia pois päiväjärjestyksestä. Minut henkilökohtaisesti tavattuaan MT saattoi hengähtää helpotuksesta: tavallinen auktoriteetteja kunnioittava eläkeläisnainen, paras keino on luvata harkita purkuperustetta ja lopettaa sitten yhteydenpito.

y. Asialla on kuitenkin laajempaa merkitystä. Lainvoimaiseksi jäänyt hovioikeuden tuomio antaa vastaisuudessa samanlaisissa tilanteissa yhtiön hallituksen jäsenille/toimitusjohtajalle ilman rangaistuksen uhkaa mahdollisuuden siirtää omalle yritykselleen sellaisia varoja tuottaneita elementtejä, jotka on luotu vuosien investointien ja kehitystyön perustella luovuttajayhtiön varoilla ja kustannuksella ja jotka elementit luovutuksensaajana oleva yritys saa vastikkeetta vapaaseen käyttöönsä.

7. Näin Tyyne. Merkillinen kertomus ja kummallinen oikeusjuttu, oikeastaan 12 vuotta kestänyt oikeustaistelu! Olen joissakin kohdin stilisoinut Tyynen kertomusta juridiseen muotoon. Olen tutustunut hänen toimittamiinsa hovioikeuden ja käräjäoikeuden rikosjutussa antamiin tuomioihin, hänen asiamiehensä ja syyttäjän korkeimmalle oikeudelle tekemiin valituslupahakemuksiin ja valituksiin sekä korkeimman oikeuden valituslupa-asiaa koskeviin diaaritietoihin. Tyyne kertoi, että 12 vuoden ajalta hänelle on kertynyt tapauksesta aineistoa niin paljon, että hänen asuntonsa yksi huone on täynnä asiaa koskevia mappeja. Myös muistiinpanot, jotka Tyyne on kertonut tehneensä kymmenen vuoden aikana kaikista kyseisen asian käsittelyyn liittyvistä puhelin- ym. keskusteluista, on kuulemma tallennettu mappeihin.

8. Tyynen kokemukset oikeusprosessin oikeudenmukaisuudesta ovat valitettavan huonoja. Tapaus ei ole ole ainutkertainen. Monilla ihmisillä on oikeuslaitoksen toiminnasta vastaavanlaatuisia omakohtaisia kokemuksia: oikeusjutun käsittelyä ei ole syystä tai toisesta koettu oikeudenmukaiseksi. Olen tehnyt tämän havainnon minulle viimeisten 15-20 vuoden kuluessa tulleista kymmenistä kirjeistä ja viesteistä, joissa ihmiset ovat kertoneet kokemuksia omista oikeusjutuistaan. Niissä on usein kyse tuomioistuimien, syyttäjien, poliisien ja asianajajien menettelyä ja toimintatapoja kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta. Ihmiset väittävät joutuneensa oikeusmurhan uhriksi syyttäen tästä milloin poliisia ja syyttäjiä, milloin taas tuomareita ja asianajajia. Näiden epäilyjen syynä on useimmiten se, että asianosainen ei ole kokenut oikeusprosessia oikeudenmukaiseksi ja reiluksi.

9. Tyyne on osoittanut taistelussaan ihailtavaa sitkeyttä. Hän on perehtynyt hyvin ei vain omaan juttuunsa vaan myös oikeuslaitoksen toimintaan yleensä. Harvinaista sinnikkyyttä osoittaa tapa, jolla Tyyne pyrki ja pääsi korkeimman oikeuden kielteisen valituslupapäätöksen jälkeen keskustelemaan MT:n kanssa. En ole kuullut edes kenenkään juristin toimineen näin. MT ei ole kutenkaan voinut käytännössä tehdä hänen tapaukselleen mitään. Tuomari ei voi, edes epävirallisesti, ryhtyä oikeusjutussa asianosaisena olleen henkilön avustajaksi tai neuvonantajaksi. Oikeuskäytännössä on tosin joissakin tapauksissa joskus katsottu, että jutun ratkaissut tuomari voi hakea tuomion tai päätöksen poistamista (kanteluteitse) tai purkamista syytetyn eduksi tai vahingoksi ja että myös ratkaisun antaneen käräjäoikeuden laamanni (aiemmin kihlakunnantuomari) voi toimia purkuasiassa hakijana.

10. Se, että MT ylipäätään suostui keskustelemaan Tyynen kanssa asiasta, on poikkeuksellista. Virhettä MT ei ole minusta tässä suhteessa tehnyt. Mutta mikä mahtoi olla MT:n moisen keskustelualttiuden motiivi? En tiedä, mutta luulisin, että hän piti tavallaan moraalisena velvollisuutenaan kuunnella Tyyneä. Olihan MT sen jaoston puheenjohtaja, jonka käsittelyssä Tyynen asia oli unohtunut moneksi kuukaudeksi. Mistä me tiedämme, vaikka asia olisi joutunut jopa pariksi vuodeksi "mustaan aukkoon" ilman Tyynen asiaan puuttumista! MT tunsi varmaankin olevansa kiitollisuuden velassa Tyynelle.

11. Mainitunlainen "moka" ei ole kuitenkaan aivan harvinainen korkeimman oikeuden lähimenneisyydessä. Olen viime helmikuussa julkaistussa kahdessa blogijutussa kertonut eräästä toisesta korkeimmassa oikeudessa sattuneesta kuprusta, johon oikeuskanslerinvirasto omasta aloitteestaan puuttui. Oikeuskanslerin päätös on annettu 1.2.2011, katso blogit nro 396/23.2. ja 397/24.2.2010. Asian johdosta julkaistussa oikeuskanslerin ratkaisutiedotteessa todetaan, että korkeimman oikeuden tuomiossa esitetty kanta, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen syyteoikeus vanhentuisi kahdessa vuodessa, oli asian ratkaisseen korkeimman oikeuden jaoston selvityksessään myöntämällä tavalla virheellinen. Lain mukaan virkarikosten vanhenemisaika on vähintään viisi vuotta. Oikeuskanslerin mukaan asiassa myös ilmeni, että "syyteoikeus oli vanhentunut osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä".

12. Mainitussa tapauksessa ensiasteena korkeimmassa oikeudessa hovioikeustuomareita vastaan nostetun virkasyytejutun käsittely eteni sen verran hitaasti, että syyteoikeus pääsi vanhenemaan osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä. Todettakoon, että MT ei ollut tuossa jutussa mukana asian ratkaisseen jaoston kokoonpanossa. Oikeuskansleri havaitsi korkeimman oikeudessa tapahtuneen kaksi mokaa, mutta päästi korkeat tuomarit ja esittelijän pälkähästä ilman minkäänlaista huomautusta.

13. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tukeutui ratkaisussaan korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon antamaan lausuntoon, jossa päävastuu tapahtuneesta vieritettiin asian esittelijälle, jolla oli ollut "virheellinen käsitys" virkarikosrikosten syyteoikeuden vanhentumisajasta. Siihen, että korkeimman oikeuden jaosto hyväksyi esittelijän virheellisen käsityksen, ei sen sijaan kiinnitetty huomiota. Jaakko Jonkka hyväksyi sellaisenaan Koskelon näkemyksen myös siitä, että ko. asiassa nostettu asianomistajan syyte oli "selvästi perusteeton" ja ettei korkeimman oikeuden päätöksestä ollut aiheutunut kantajalle "edes muodollista oikeudenmenetystä."

14. Kun korkeimman oikeuden jaosto on ratkaissut mainitun virkasyytejutun 24.6.2010 antamallaan tuomiolla (nro 1359) ja oikeuskansleri antoi korkeimman oikeuden menettelyä koskevan oman ratkaisunsa 1.2.2011, voidaan päätellä, että kyseisen asian selvittely oikeuskanslerin selvityspyynnön johdosta on todennäköisesti ollut vireillä korkeimmassa oikeudessa loppuvuonna 2010 eli juuri samoihin aikoihin, jolloin MT:n johtamalla jaostolla Tyynen asian käsittelyssä tapahtunut kupru tuli ilmi. Oikeuskanslerin selvityspyyntö on luultavasti aiheuttanut korkeimman oikeuden sisällä keskustelua siitä, miten valmisteilla olevien asioiden seurantaa voitaisiin parantaa. Tällöin MT on tullut tietoiseksi tuosta toisesta kuprusta. Hän on lienee tehnyt voitavansa, jottei Tyynen asiassa tapahtuneesta kuprusta nousisi "haloota" eikä asiasta kanneltaisi oikeuskanslerille. Tämä selittänee paljolti MT:n höylin käytöksen Tyyneä kohtaan. Luulen myös, että se "uusi lista", jota MT Tyynen kertoman mukaan jopa hieman ylpeänä esitteli Tyynelle tapaamisessa 9.12., on syntynyt oikeuskanslerinviraston korkeimmalta oikeudelta vaatiman selvityspyynnön tuloksena.

15. Tämän pienen "sivuhyppäyksen" jälkeen takaisin Tyynen asiaan! Olisiko korkein oikeus voinut myöntää tai olisiko sen pitänyt myöntää Tyynelle valituslupa? Tämän jutun tarkoituksena ei ole syventyä Tyynen tapauksen juridisiin kysymyksen lähemmin, mutta muutama näkökohta voitaneen esittää. Minusta Tyynen ja syyttäjän valituslupahakemuksissa mainittu asia on juridisesti mielenkiintoinen eikä siitä ole olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä tai vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Rikosoikeuden kannalta kysymys on siitä, voiko osakeyhtiön hallituksen toimesta selvästi alihintaisella vastikkeella tapahtunut toimintakykyisen ja huomattavia osinkoja tuottavan yrityksen liike- ja tuotannollisen toiminnan ja kaikkien keskeisten tuloja tuottavien oikeuksien, knowhow´n ja goodwill´in itsekontrahointikiellon vastainen luovuttaminen omalle yhtiölle luovuttajayhtiön oman toiminnan käytännöllisesti katsoen lopettaen sekä vastaavan toiminnan luovutuksensaajayhtiössä aloittaen täyttää anastusrikoksen tunnusmerkistön.

16. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut perustuvat tältä osin ainoastaan pelkkään toteamukseen, jota ei ole lähemmin perusteltu. Alemmat oikeudet eivät näytä vaivautuneen etsimään tietoa muista oikeuslähteistä eli esimerkiksi oikeuskirjallisuudesta. Käräjäoikeus tosin viittaa perusteluissaan Olavi Heinosen ym. teokseen Rikosoikeus 2002, jossa on lyhyesti todettu, että aineeton oikeus ei voi olla anastusrikoksen kohteena. Mutta onko yrityksen valmistus- ja myyntioikeuksissa kyse puhtaasti aineettomista oikeuksista? Onko aineellisten ja aineettomien oikeuksien välinen raja puheena olevassa suhteessa täysin selvä? Näitä kysymyksiä perusteluissa ei ole pohdittu. Oikeuskirjallisuudessa on toisaalta katsottu, että esimerkiksi velallisen rikosten tunnusmerkistöjen piiriin kuuluu kaikki luovutettavissa oleva omaisuus, joka sellaisenaan tai realisoituna olisi velkojien tyydyttämisessä käytettävissä.

Liiketoiminnan vastikkeellinen myynti on sangen tavallista ja siihen liittyy säännönmukaisesti vastaavan toiminnan lopettaminen luovutettavassa yrityksessä. Lähtökohtana on se, että kaikki mikä on myytävissä on myös anastettavissa.

17. Valitusluvan myöntäminen prejudikaattiperusteella olisi minusta ollut Tyynen tapauksessa hyvin perusteltavissa. Lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi ollut erittäin tärkeätä saada asiassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

18. Mutta kuten hyvin tiedämme, valitusluvan saaminen on niin sanotusti "herrassa". Lain mukaan korkein oikeus "voi myöntää" valitusluvan laissa mainituilla perusteilla (OK 30:3), mutta sen ei niin pakko tehdä. Kun valituslupaperusteet on muotoiltu laissa hyvin väljästi, on valitusluvan myöntäminen on aina korkeimman oikeuden omassa harkinnassa. Ulkopuolisten ei ole mahdollista kontrolloida tätä harkintaa mitenkään, koska KKO ei perustele valituslupapäätöksiään mitenkään. Ymmärrän hyvin, jos Tyyne ei tätä täysin ymmärrä, mutta jos se jotenkin lohduttaa, niin voin kertoa, etteivät tätä asiaa ymmärrä monet muutkaan, eivät edes juristit. Korkeimman oikeuden ei tarvitse myöntää valituslupaa yksinomaan sillä perusteella, että hovioikeuden tuomio on väärä. Vaikka tuomio olisi aivan ilmeisesti väärä, niin valituslupaa ei silti tarvitse myöntää, jollei mikään harkinnanvaraisista valituslupaperusteista korkeimman oikeuden mielestä täyty.

19. Olisiko Tyyne voinut päästä oikeuksiinsa jollakin muulla konstilla? Tätä kysymystä Tyyne on yhdessä MT:n kanssa pohtinut muutaman kerran puhelimessa ja kerran jopa "nokikkain". Luultavasti Tyynellä oli jutussa intressiä erityisesti vahingonkorvauksen osalta. Olisiko sen osalta voitu jotakin tehdä toisin?

20. Tyyne olisi voinut ratkaisusta KKO 2000:89 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti nostaa vaihtoehtoisesti riita-asiana käsiteltävän vahingonkorvauskanteen A:ta vastaan. Väheksyntä, jota MT Tyynen kertoman mukaan osoitti sanottua ratkaisua kohtaan, tuntuu minusta kyllä oudolta. Tuomari on osallistunut itse asian ratkaisuun ja vieläpä enemmistössä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän yllättäen toteaa, että ratkaisu olikin itse asiassa "huono" tai koskee ainoastaan poikkeuksellista tilannetta. Vielä kummallisempaa on, että tuomari ei muistanut aluksi edes olleensa mukana ratkaisemassa kyseistä asiaa, joka on kuitenkin julkaistu ennakkopäätöksenä. Toisaalta on syytä muistaa, että MT on ollut monessa mukana ja osallistunut 30 vuoden aikana oikeusjuttujen käsittelyyn asianajajana, korkeimman oikeuden tuomarina sekä valtakunnan ahkerimpana välimiehenä. Onko siis mikään ihme, että kaikkia asioita ja päätöksiä ei enää muista, varsinkaan niitä "huonoja" ratkaisuja. Lisäksi on mahdollista, että MT muisti tapauksen, muttei halunnut jostakin syystä muistuttaa Tyyneä sen olemassaolosta. Hän ehkä luuli, ettei Tyyne maallikkona voisi olla perehtynyt asiaan niin hyvin, että tietäisi, missä kokoonpanossa korkein oikeus oli mainitun tapauksen ratkaissut. Mutta Tyyne tiesi tämänkin asian.

21. MT vähättelee ratkaisun KKO 2000:89 merkitystä turhaan; ratkaisu löytyy muuten tästä. Vaikka korkein oikeus äänesti asiassa, ovat kaikki viisi oikeusneuvosta olleet yhtä mieltä ratkaisun lopputuloksesta; äänestys on koskenut ainoastaan perusteluja. Jaoston enemmistö, johon MT kuului, katsoi, että vähemmistöosakkaan kanneoikeus tulee kysymykseen ainoastaan perusteluissa mainituilla erityisillä edellytyksillä. Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta sen sijaan totesivat, että osakkaalla on kanneoikeus erityisistä syistä riippumatta. Yhtiöoikeuden asiantuntijat ovat pitäneet KKO:n ratkaisua validina ja mukiinmenevänä. Viittaan esimerkiksi OTT Pekka Timosen ratkaisua KKO 2000:89 koskevaan kommenttiin teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein II/2000 s. 106-109.

22. Olisiko Tyynen rikosjutussa esittämä vahingonkorvausvaatimus voinut menestyä, vaikka syyte A:ta vastaan törkeästä kavalluksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä hylättiin yhtiön valmistus- ja myyntioikeuden vastikkeettoman luovutuksen ja yhtiön tuotannollisen toiminnan lopettamisen osalta? Kun rikossyyte mainituilta osin hylättiin, hylkäsi käräjäoikeus ilman enempiä perusteluja myös Tyynen rikoksen perusteella ajaman korvausvaatimuksen.

23. Tyynen mukaan MT oli ollut sitä mieltä, ettei Tyyne ollut rikosjutussa asianomistajan asemassa. Itse olen kyllä tästä toista mieltä, koska syytteessä mainittujen tekojen on katsottu kohdistuneen myös Tyyneen. Sitä paitsi tulisi muistaa, että Tyyne olisi voinut esittää korvausvaatimuksensa rikosjutun yhteydessä, vaikka hän ei olisi ollut asianomistajan asemassa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan nimittäin ajaa (paitsi välittömästi rikokseen perustuvaa) myös syytteessä tarkoitetusta rikoksesta (välillisesti) johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, siis esimerkiksi juuri vahingonkorvausvaatimusta.

24. Unohtaa ei pitäisi myöskään ROL 3 luvun 8 §:n säännöstä. Sen mukaan, jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asian oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Oikeuskäytännöstä voidaan mainita tältä osin ennakkopäätös KKO 2005:120, joka löytyy tästä. Korkein oikeus totesi mainitun ratkaisun perusteluissa, että kun asianomistajan korvausvaatimus ei ollut perustunut pelkästään siihen, että syytetyn menettely toteutti syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön, hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella hylätä korvausvaatimusta, vaan menetellä sen suhteen ROL 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

25. Olisiko tuomioistuimen tullut Tyynen tapauksessa menetellä ratkaisusta KKO 2005:120 todetulla tavalla eli tutkia, voitiinko syytteen hylkäämisestä huolimatta korvausvaatimus hyväksyä yksityisoikeudellisella perusteella? Rikosjutun yhteydessä esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten käsittelyyn ei kiinnitetä tuomioistuimissa aina tarvittavaa huomiota. Käytännössä menetellään usein niin, että jos syyte hylätään, hylätään samalla myös rikolliseen tekoon perustuva vahingonkorvausta koskeva vaatimus, koska rikos- ja korvausvastuun syntyedellytykset ovat pitkälti yhtenevät. Mutta kuten ROL 3 luvun 8 §:stä ilmenee, tuomioistuimen tutkinta korvauskysymyksessä ei kuitenkaan rikosjutun yhteydessä rajoitu välttämättä aina yksinomaan rikosperusteeseen, vaan korvausvaatimus tulisi tutkia koko vahingonkorvausoikeudellisessa laajuudessaan kanteen tueksi esitetyn oikeustosiseikaston pohjalta.

26. Tyynen tapauksessa syytteet ovat kariutuneet rikoksen objektiivisella puolella olleisiin puutteisiin eli siihen, etteivät teon rikosoikeudellista oikeudenvastuutta konstituoivat kriteerit olleet käräjä- ja hovioikeuden mielestä täyttyneet. Sekä törkeän kavalluksen että luottamusaseman väärinkäytön osalta on katsottu, ettei kumpikaan teko tuomiossa mainituista syistä toteuttanut väitetyn rikoksen tunnusmerkistöä. Vaikka kumpikaan teko ei ollut rikos, ovat ne silti voineet olla yksityisoikeudellisilla perusteilla korvausvelvollisuuden aiheuttavia tekoja. Koska syytteen hylkääminen ei edellä esitetyn mukaisesti sellaisenaan merkitse korvausvaatimuksen kariutumista, olisi tuomioistuimen tullut jutun rikosoikeudellisesta lopputuloksesta riippumatta ottaa käsiteltäväksi ja ratkaista esitetty korvausvaatimus vahingonkorvausoikeudellisten normien mukaan.

27. Tyynen olisi toki ollut syytä muotoilla korvausvaatimuksensa perusteet tarkemmin, jotta käräjäoikeus olisi hoksannut, että hän tarkoitti vaatia korvausta toissijaisesti siviili - eli vahingonkorvausoikeudellisella perusteella. Tyyne joutui kuitenkin ajamaan asiaansa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa yksin ilman avustajaa. Minusta käräjäoikeuden samoin kuin hovioikeuden, jossa asia ratkaistiin pääkäsittelyssä, puheenjohtajan olisi tullut käyttää materiaaliseen prosessinjohtoon kuuluva kyselyoikeuttaan ja tiedustella Tyyneltä, mihin kaikkiin seikkoihin hänen tarkoituksenaan oli perustaa korvausvaatimuksensa ja oliko hänen tarkoituksenaan ajaa korvausvaatimusta myös siviiliperusteella.

28. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Tyynen korvausvaatimus hylättiin kummassakin oikeusasteessa yksinomaan sillä perusteella, ettei kumpikaan korvausvaatimuksen perusteena ollut teko toteuttanut rikoksen tunnusmerkistöä. Tässä oli minusta selvä puute. Lain mukaan tuomioistuin on velvollinen käyttämään mainitunlaisessa tapauksessa kyselyoikeuttaan (OK 5:19 ja 21.1 sekä ROL 6:5.2) asian selvittämiseksi. Tyynen tapauksessa asian valmistelu käräjäoikeudessa kesti peräti kolme vuotta, missä ajassa olisi kyllä voinut kohtuudella edellyttää, että asia olisi tullut perusteellisesti ja siis myös Tyynen esittämän korvausvaatimuksen osalta selvitetyksi.

29. Tyynen tapauksesta taas jälleen kerran nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin prosessinjohdolla ja kyselyoikeuden käyttämisellä on oikeudenkäynnissä. Asia pitäisi selvittää valmistelussa tuomarin johdolla niin hyvin, ettei jäisi epäselväksi, mitä asianosainen on tarkoittanut vaatia ja mitkä ovat hänen vaatimuksensa perusteet. Jos asianosainen esiintyy oikeudessa ilman avustajaa, tulisi tuomarin prosessinjohdon olla erityisen aktiivista, jotta asianosaisten lausumia rasittavat puutteet, epäselvyydet ja ristiriitaisuudet saataisiin selvitetyksi. Passiivisuus prosessinjohdossa johtaa usein tarpeettomiin oikeudenmenetyksiin.

30. Tässä oli tämä tapaus. Mitä jutun avainhenkilöille nykyisin kuuluu? X, joka siis toimi aluksi asiassa esittelijänä KKO:ssa, on ylennyt urallaan käräjätuomariksi. Onnittelut tästä! Esittelijäneuvos Y ja MT jatkavat entisissä viroissaan. Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli näkyvä MT:tä koskeva uutisjuttu, jonka otsikko kuului: "Salaisilta tahoilta 370 000 euroa välimiespalkkaa KKO:n tuomarille". Onnittelut myös tästä - tuosta potista siis! Lehtijutusta ilmenee, että MT:n hankkima kyseinen välimiespalkkio on kolminkertainen hänen 120 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Välimiespalkkion kerrottiin koostuvan monelta vuodelta, tosin MT:llä oli vuonna 2009 "muita" sivutuloja 60 000 euroa.

31. Tyynen tunnelmista kerrottiin jo edellä. Tyyne kertoi valittaneensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vaatien hyvitystä oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkän keston johdosta. Vuoden 2010 alussa voimaan tullut ns. hyvityslaki (362/2009) ei näytä soveltuvan Tyynen tapaukseen, koska hovioikeuden tuomio on annettu vuoden 2009 puolella eikä hyvitysvaatimusta voida lain (7 §) mukaan esittää "ilman pätevää syytä" enää korkeimmassa oikeudessa. Mainittu rajoitus lienee otettu lakiin korkeimman oikeuden lausunnon perusteella, sillä eihän korkein oikeus voi syyllistyä asian kohtuuttoman pitkään käsittelyyn, eihän? Jos ihmisoikeustuomioistuin hyväksyy valituksen ja katsoo ihmisoikeusrikkomuksen tapahtuneen, hyvityksenä tuomittava summa, arviolta 2 -3 000 euroa, tuskin lohduttaa Tyyneä kovin paljon.

505. Todistajanpalkkiot puntarissa

2011-11-07T13:20:00.006+02:00

1. Oikeudenkäyntiin kutsutulla todistajalla on lain mukaan oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä (OK 17:40.1). Jos todistajan on nimennyt ja kutsunut oikeuteen yksityinen asianosainen, jolle ei ole myönnetty oikeusapua, hän on myös velvollinen maksamaan todistajalle tulevan palkkion. Todistaja esittää oikeudessa oman palkkiovaatimuksensa ja oikeus päättää palkkion suuruuden kuultuaan sitä ennen asianosaisia.

2. OK 17 luv. 40 §:n 3 momentin mukaan valtion varoista todistajalle maksettavasta korvauksesta säädetään erikseen. Jos todistajan on nimennyt syyttäjä tai asianosainen, jolle on myönnetty oikeusapua, todistajalle maksetaan valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (TodKorvL) mukaan korvausta a) matkakuluista halvimman kulkuneuvon (linja-auto, juna) matkalipun hinnan mukaan; b) taloudellisesta menetyksestä (esimerkiksi saamatta jäänyt työpalkka, ylimääräiset lastenhoitokulut) nettomääräisenä, koska valtion maksama todistajanpalkkio on saajalleen verosta vapaata tuloa; c) päivärahana, jonka suuruus riippuu oikeudessa olemiseen ja matkoihin kuluneesta ajasta;ja d) yöpymisestä aiheutuneista kustannuksista, jos todistaja on niin kaukaa, että hän joutuu matkalla yöpymään.

3. TodKorvL 7 §:n mukaan taloudellisesta menetyksestä todistajalle suoritetaan korvauksena enintään määrä, minkä siihen oikeutettu osoittaa uskottavasti menettävänsä. Kyseisen lain 9 §:n mukaan, jos todistaja vaatii muun muassa taloudellisesta menetyksestä korvausta enemmän kuin valtion varoista saadaan myöntää, voidaan se asianosainen, joka tämän lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan kohtuulliseksi harkittu lisäkorvaus. Lain 19 §:n mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

4. TodKorvA 8 §:n mukaan taloudellisena menetyksenä korvataan ansio- tai muun tulon menettäminen, aiheellisesti sijaiselle tai kodin- tai lastenhoitajalle suoritettu palkka tai muu aineellinen menetys, joka korvaukseen oikeutetulle on aiheutunut tuomioistuimeen saapumisesta. Taloudellisesta menetyksestä suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin 350 markkaa vuorokaudelta, mikä määrä on euroiksi muunnettuna 58,87 euroa. Sanottua asetuksen 8 §:ää on muutettu ja valtion varoista korvattavan ansionmenetyksen suuruutta on tarkistettu viimeksi 5.10.2000 annetulla asetuksella (839/2000).

5. Todistajalle asetuksen mukaan valtion varoista taloudellisesta menetyksestä maksettavan enimmäiskorvauksen määrä on herättänyt kentällä närkästystä, koska sitä pidetään yleisesti kustannus- ja palkkatason nousuun nähden liian pienenä. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa luvataan totuttuun tapaan myös oikeushallinnon osalta vaikka mitä uudistuksia ja parannuksia, mutta todistajanpalkkioita ohjelmassa ei ole luvata korottaa.

6. Kesällä Lakimiesliitto vaati valtion varoista todistajalle ansionmenetyksestä maksettavan korvauksen korottamista katsoen, että vuonna 2000 asetuksessa määritelty korvaussumma on jäänyt palkkatason kehityksestä jälkeen. Lakimiesliiton mukaan tämä ei aina riitä kattamaan ansionmenetyksiä, sillä liiton laskelmien mukaan kokopäivätyössä olevien suomalaisten keskimääräinen nettopalkka on noin 100 euroa päivältä.

7. Elokuun alussa oikeusministeriön hallitusneuvos Ahti Penttinen kertoi ESS:lle, että myös ministeriössä sanottu korotuksen tarve on huomattu ja asia oli valmistelussa. Penttisen mukaan korotus saattaa tulla voimaan jo syksyllä, mutta viimeistään vuoden vaihteessa. Penttinen kuitenkin arvioi, että korotus jää Lakimiesliiton sadan euron arviota pienemmäksi.

8. Syksy alkaa olla kohta jo lopuillaan ja vuodenvaihdekin lähestyy uhkaavasti, mutta Penttisen lupailemasta korotuksesta ei vain ole kuulunut mitään virallista. Kello siis käy, mutta Mäntyrantaa ei vain näy! Todettakoon, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp), joka muutoin esittelee mediassa innolla tulossa olevia lakiuudistuksia, ei ole puhunut eikä pukahtanut todistajanpalkkioiden korotuksesta yhtikäs mitään.

9. Taloudellista menetystä koskevan korvauksen jälkeenjääneisyys on huomattu myös tuomioistuimissa, jotka päättävät todistajanpalkkioista yksittäisissä jutuissa. Lokakuussa Itä-Suomen hovioikeus jätti yhdessä tapauksessa perustuslain 107 §:n nojalla TodKorvA 8 §:n soveltamatta ja määräsi maksettavaksi syyttäjän nimeämälle todistajalle tämän taloudellisesta menetyksestä vaatimat 120 euroa eli 61,13 euroa enemmän, mikä asetuksen mukaan oli mahdollista. Hovioikeus katsoi että asetuksen 8 § oli ristiriidassa TodKorvL 7 §:n kanssa, jossa edellytetään, että todistaja on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen. Hovioikeus ei pitänyt asetuksessa mainittua enimmäismäärää 58,87 euroa riittävänä ja kohtuullisena.

Itä-Suomen HO:n päätös 21.10. 2011 (I-SHO 2011:9)

10. Hovioikeudella oli minusta perustuslain 107 §:n nojalla oikeus jättää asetuksen säännös soveltamatta. Hovioikeuden enemmistön ratkaisu on muuten perusteltu, mutta yhden muutoksen olisin itse siihen tehnyt. Hovioikeus velvoitti jutussa syytetyn ja ilmeisesti myös tuomitun B:n korvaamaan valtiolle sen varoista A:lle maksetut yhteensä 120 euroa. Minusta olisi ollut kohtuullista, että B olisi velvoitettu korvaamaan valtiolle vain se summa, joka asetuksessa on asetettu sanotun korvauksen enimmäismääräksi, eli ainoastaan 58,87 euroa. En siis olisi pannut asetuksen jälkeenjääneisyyttä B:n piikkiin tai kontolle. A ei itse vaatinut asetuksen mukaisen taksan ylittävää ns. lisäkorvausta B:ltä (TodKorvL 9 §). Hovioikeus näyttää ajatelleen, että täytyyhän valtion fiskaalisista intresseistä toki huolehtia (sentilleen) vaikka sitten viran puolesta.

11. Onko B:tä kuultu asianmukaisella tavalla hovioikeudessa siitä, että hänet voitiin velvoittaa korvaamaan valtiolle enemmän kuin mitä asetuksen mukaan on mahdollista? Hovioikeuden 14.6.2011 päättyneessä pääkäsittelyssä, jossa B ilmeisesti oli saapuvilla henkilökohtaisesti, hovioikeus määräsi maksettavaksi A:lle valtion varoista mainitut 58,67 euroa. Tämä summa B ilmeisesti velvoitettiin tuolloin korvamaan valtiolle. Jatkokäsittelyssä, joka tapahtui vahvennetussa jaostossa kirjallisena, hovioikeus määräsi 21.10. maksettavaksi valtion varoista A:lle loput hänen vaatimistaan 120 eurosta eli 61,13 euroa. Tämän summan hovioikeus määräsi B:n korvaamaan valtiolle. Se, onko B:lle varattu tilaisuus tulla kuulluksi 61,13 euroa koskevan korvausvelvollisuuden osalta, ei ilmene hovioikeuden päätöksestä.

12. Jotkut kollegat ovat jo ehtineet luonnehtia hovioikeuden päätöstä rohkeaksi. Hovioikeuden päätöksellä toki suuri käytännöllinen merkitys tuomioistuimien rutiinien kannalta, joihin kysymys todistajanpalkkioiden määräämisestä kuuluu. Myös periaatteelliselta kannalta ratkaisu on merkittävä, sillä ei toki ole aivan jokapäiväistä, että tuomioistuin tietoisesti syrjäyttää asetuksen "lain tieltä". Kovin suurta rohkeutta päätöksen tekeminen ei liene kuitenkaan ole vaatinut, sillä kuten edellä kerroin, muun muassa Lakimiesliitto on vaatinut korjausta asetukseen ja oikeusministeriössä uudistukselle on jo ehditty näyttää - ainakin periaatteessa - vihreää valoa lupailemalla uudistusta täksi syksyksi. Jäämme odottamaan, viekö syyttäjä kenties Itä-Suomen tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen ja alkavatko muut tuomioistuimet noudattaa hovioikeuden antamaa esimerkkiä.

13. Asetuksen sivuuttaminen on vielä pikkujuttu, jos sitä verrataan perustuslain 106 §:ssä mainittuun tapaukseen, jossa tuomioistuimelle on annettu mahdollisuus syrjäyttää laki ja jättää se soveltamatta, jos tapaukseen muutoin soveltuvan lain säännöksen soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanotussa pykälässä tuomioistuimen valtuuksia perustuslaillisuuden kontrolloinnissa on kuitenkin suitsittu - minusta aivan turhaan ja perusteettomasti - säätämällä, että näin voidaan tehdä vain sillä edellytyksellä, että lain säännöksen soveltaminen oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tämä säännös "ilmeisestä ristiriidasta" on johtanut siihen, etteivät tuomioistuimet juuri koskaan rohkene jättää lakia soveltamatta, vaikka se olisikin ristiriidassa perustuslain kanssa.

14. Tässä yhteydessä saan taas kerran aiheen muistella "vanhoja hyviä aikoja." Aikaa, jolloin lain säännös voitiin jättää käytännössä soveltamatta, vaikka silloisessa perustuslaissa eli hallitusmuodossa ei ollut lainkaan perustuslain 106 §:n kaltaista säännöstä niin sanotusta jälkikontrollista. Ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 95, jossa olin itsekin mukana, korkein oikeus jätti soveltamatta sellaisen tavallisen lain (isyyslain tuolloin voimassa olleen 42.1 §:n viiden vuoden kanneaikaa koskevan) säännöksen, jota säännöksen sanamuodon mukaan oli sovellettava kyseiseen tapaukseen, mutta jonka soveltaminen olisi ollut ristiriidassa HM 5 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Muistan, miten valtiosääntöoppineet nostivat Antero Jyrängin johdolla epäortodoksisena pitämänsä ratkaisun johdosta mekkalan, mutta mitäpä he järkevälle ratkaisulle mahtoivat.

504. KKO 2011:90: Tuomarin laiminlyönti prosessinjohdossa aiheutti jutun palauttamiseen

2011-11-04T20:12:00.010+02:00

1. Korkeimman oikeuden 1.11. antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2011:90 on kysymys ensinnäkin liikennevakuutuslain (LiikVakL) 11 §:n tulkinnasta. Mainitussa lainkohdassa sanotaan, että liikennevakuutuslakiin perustuva korvauskanne on pantava vireille asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa. Pykälän 2 momentin mukaan se, joka ei ole pannut kannettaan vireille 1 momentissa säädetyssä ajassa, menettää oikeutensa sanotun lain mukaiseen korvaukseen.

2. Ratkaisussa KKO 2011:90 selostetussa tapauksessa liikennevahinko sattui 14.2.1997. A:n kuljettama auto oli suistunut tieltä, minkä seurauksena A:n niska-hartiasetu kipeytyi ja hänen päänsä oli tuntunut oudolta. Vähän myöhemmin A oli pyörtynyt ja hän oli kärsinyt erityyppisistä säryistä. Tarkempiin tutkimuksiin A oli mennyt vasta vuonna 2007. Seuraavana vuonna erikoislääkärin oli todennut A:n saaneen niskan retkahdusvamman ja traumaattisen aivovamman mainitussa vuonna 1997 tapahtuneessa onnettomuudessa.

3. A oli tehnyt vasta 3.3.2008 vakuutusyhtiölle mainittua liikenneonnettomuutta koskevan vahinkoilmoituksen. Vakuutusyhtiö vetosi LiikVakL 11 §:ään ja katsoi, että A:n oikeus korvaukseen oli vanhentunut ja hän oli menettänyt oikeutensa korvaukseen. Tämän jälkeen A nosti vakuutusyhtiötä vastaan kanteen käräjäoikeudessa ja vaati vahvistettavaksi, että hänellä oli oikeus saada mainituista vammoistaan LiikVakL:n mukaiset korvaukset.

4. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, koska A oli LiikVakL 11 §:n mukaan menettänyt oikeutensa korvaukseen. Helsingin hovioikeus sen sijaan katsoi, että kanne oli nostettu ajoissa ja vahvisti A:lla olevan oikeus korvaukseen aivovamman osalta.

5. Korkein oikeus puolestaan totesi että LiikVakL 11 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika ilmoituksen tekemiseen liikennevahingosta vakuutusyhtiölle luetaan siitä, kun vahingonkärsinyt sai riittävän tiedon sellaisesta vahinkoon liittyvistä merkityksellisistä seikoista, jotka ovat olennaisia vahingonkärsineen korvausvelvollisuuden arvioinnin kannalta. mukainen kolmen vuodensamasta vahinkotapahtumasta johtuvien vammojen ja korvausaiheiden osalta. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että vanhentumista tulee arvioida kunkin vahinkoseuraamuksen osalta erikseen. Näin ollen LiikVakL 11 §:n mukainen vanhentumisaika voi alkaa samasta vahinkotapahtumasta johtuvien vammojen ja korvausaiheiden osalta eri ajankohdista.

6. Korkeimman oikeuden tulkinta vaikuttaa järkevältä ja henkilövahingon kärsineen kannalta kohtuulliselta, vaikka näyttövaikeuksia voi käytännössä syntyä. Voitaisiinko LiikVakl 11 §:ssä säädettyä kolmen vuoden määräaikaa pidentää vaikkapa kahdella vuodella?

7. Ennen oikeudenkäyntiä jutussa mainitussa asiassa pyydettiin liikennevahinkolautakunnan lausuntoa. Tämä seikka ei ilmene KKO:n ratkaisuselosteesta, mutta asia on varmaankin ollut juttua käsitelleiden tuomioistuinten tiedossa. Vuonna 2008 antamassaan lausunnossa (LV 08/1115) liikennevahinkolautakunta yksimielisesti katsoi, että A oli jo helmikuussa 1997 saanut LiikVakL 11 §:n edellyttämällä tavalla tiedon liikevahingosta saamastaan henkilövahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö oli vahingosta vastuussa. Näin ollen A:n oikeus korvaukseen oli lautakunnan mukaan vanhentunut. Lautakunnan lausunnon perustelut ovat minimaaliset.

8. Liikennevahinkolautakunta on Valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama elin, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja ja suosituksia liikenteessä aiheutuneiden henkilö- ja esinevahinkojen vakuutuskorvauksia koskevissa asioissa sekä liikenneonnettomuuksia koskevissa syyllisyys- ja vastuunjakokysymyksissä. Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajana toimii nykyisin varatuomari Kyösti Vihermaa, joka on entinen Vakuutusyhtiö Pohjolan osastopäällikkö. Katso kohta PS. Varapuheenjohtajina ovat käräjätuomari Sinikka Kurkinen, lainsäädäntöjohtaja Antti T. Leinonen ja hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen.

9. Tämän jälkeen päästään itse pääasiaan eli tapauksessa ilmeneviin prosessuaalisiin kysymyksiin. Kuten ratkaisuselosteesta ilmenee, korkein oikeus ei ottanut asiaa lopullisesti ratkaistavakseen, vaan palautti sen takaisin käräjäoikeuteen. Näin tehtiin ja oli minusta aivan oikein tehdäkin, koska alemmat oikeudet olivat niin sanotusti "töpänneet" asian käsittelyssä. Kysymyksessä on siis jutun palauttaminen oikeudenkäyntivirheen perusteella.

10. Otetaanpa ensin ruodittavaksi se, mikä meni pieleen hovioikeuden käsittelyssä. Tämä ilmenee KKO:n päätöksen kappaleesta 10. Hovioikeus on vahvistanut, että kantaja A:lla oli oikeus korvaukseen liikennevahingossa saamansa aivovamman johdosta. Näin tehdessään hovioikeus on mennyt kanteen ulkopuolelle, sillä kanteessa vaadittiin vain sen vahvistamista, ettei kantaja A:n oikeus LiikVakL:n mukaisiin korvauksin ollut vanhentunut. A ei ollut vaatinut liikennevahingossa saamikseen väittämien vammojen tai niiden ja liikennevahingon välisen syy-yhteyden vahvistamista. Hovioikeuden menettely on vaatimistaakkaa tarkoittavan OK 24 luvun 3 §:n 1 momentin vastaista, sillä se on tuominnut kantajalle "muuta" kuin mitä kanteessa oli vaadittu. Vaatimistaakka oli esillä myös kolmisen viikkoa aiemmin annetussa ennakkopäätöksessä KKO 2011:77, jota olen kommentoinut blogissa 490/10.10.2011. Minusta korkein oikeus olisi voinut puuttua perusteluissaan hieman terävämmin hovioikeuden virheeseen.

11. Käräjäoikeus puolestaan on laiminlyönyt asian valmistelussa asianmukaisen prosessinjohdon. Lain mukaan valmistelua johtavan tuomarin tulee valvoa, että kanne on asianmukaisesti yksilöity ja että jo kantajan haastehakemuksen sisältö täyttää OK 5 luvun 2:n 1 momentin vaatimukset. Prosessinjohdosta riita-asian valmistelussa säädetään mun muassa OK 5 luvun 19 §:ssä ja 21 §:n, joihin korkeimman oikeuden perustelujen kappaleessa 12 on viitattu. Kun A oli saanut liikenneonnettomuudessa erilaisia vammoja, olisi hänen tullut yksilöidä vammat, joita hänen vahvistusvaatimuksensa tarkoitti. Valmistelua johtavan tuomarin olisi tullut valvoa, että kantaja täytti mainitun velvollisuutensa. Kanteessa viitattiin vain "liikennevakuutuslain mukaisin korvauksiin", mikä ei riitä. Olen edellä mainitussa blogissa 490/10.10.2011 käsitellyt myös tuomarin prosessinjohtoa. Tässä nyt esillä olevassa tapauksessa jo hovioikeuden olisi tullut puuttua siihen, että kanne oli jäänyt alioikeudessa asianmukaisesti yksilöimättä.

12. Korkein oikeus on ollut minusta liian kiltti, kun se perustelujen kappaleessa 12 ikään kuin vain kautta rantain hienotunteisesti viittaa "OK 5 luvun 19 §:ssä ja 21§:ssä käräjäoikeuden prosessinjohtovelvollisuudesta lausuttuun." Kun tuomioistuinten prosessinjohdossa näyttää ilmenevän puutteita vähän jutussa kuin jutussa, olisi korkeimman oikeuden ollut syytä nostaa kissa pöydälle ja lausua selkokielellä, mistä asiassa on kysymys ja minkä asian käräjäoikeus oli laiminlyönyt. Tällöin sanoma olisi mennyt perille eikä se olisi hukkunut epämääräiseen lausahdukseen ennakkopäätöksen otsikossa "Kysymys myös hovioikeuden ja käräjäoikeuden menettelystä." Tuollainen "vieno" lausahdus ei kyllä kerro lukijalle yhtään mitään.

13. Korkein oikeus olisi voinut perustella päätöstään prosessinjohdon osalta tähän tapaan:

Käräjäoikeudessa esitetty kanne ei täytä haastehakemuksen ja kanteen yksilöinnille OK 5 luvun 2 §:ssä ja 19 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että kantajalla on oikeus saada kanteessa mainituista vammoistaan liikennevakuutuslain mukaiset korvaukset. Mainittuja vammoja tai niiden vaikeusasteita ja ilmenemisajankohtia ei ole kuitenkaan tarkemmin yksilöity. Kanteessa ei ole ilmoitettu myöskään sitä, mitä korvausaiheita (esimerkiksi pysyvä haitta, kipu ja särky ja ansionmenetys) liikennevakuutuslain mukaisilla korvauksilla tarkoitetaan. Valmistelua johtaneen tuomarin olisi tullut OK 5 luvun 5 §:n, 19 §:n ja 21 §:n 1 momentin nojalla kehottaa kantajaa määräajassa korjaamaan puute ja täydentämään kannettaan. Tämä prosessinjohto on kuitenkin laiminlyöty, mikä on oikeudenkäyntivirhe. Tämän vuoksi ja koska vaadittu oikeus korvauksiin voi edellä kerrotuin tavoin vanhentua eri vammojen ja korvausaiheiden osalta eri ajankohdista lukien, eikä asia ole ratkaistavissa käsillä olevan aineiston perusteella ilman vahvistusvaatimuksen asianmukaista yksilöimistä, käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja juttu palautetaan käräjäoikeuteen uutta ja lainmukaista käsittelyä varten.

14.Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaistuista ratkaisuista saa tätä nykyä varsin lohduttoman kuvan käräjä- ja hovioikeustuomareiden prosessioikeudellisesta osaamisesta. Melkein joka toisessa tapauksessa ilmenee puutteita ja virheitä, joita ammattituomareiden ei luulisi mitenkään tekevän. Milloin on kysymys vaatimis- tai väittämistaakan sivuuttamisesta, milloin prosessinjohdon laiminlyönneistä tai tuomion puutteellisesta ja epäselvästä perustelemisesta ja milloin taas joistakin muista oikeudenkäyntivirheitä. Kun korkein oikeus julkaisee vuosittain ainoastaan noin sata ratkaisua ennakkopäätöksinä, on selvää, että näissä ratkaisuissa on kyse vain jäävuoren huipusta, mitä oikeudenkäyntivirheiden määrään tulee.

15. Onhan se perin kummallista, jos (ja kun) oikeusjuttua on ensin käsitelty kahdessa oikeusasteessa, mutta sen jälkeen vasta korkeimmassa oikeudessa havaitaan, että alioikeudessa esitetty kanne onkin ollut niin puutteellinen, ettei ole tietoa edes siitä, mitä kantaja on itse asiassa kanteellaan tarkoittanut! Kun juttu prosessinjohdon laiminlyönnin takia palautetaan takaisin alioikeuteen, alkaa uusi käsittelykierros, mistä aiheutuu tuplakustannukset sekä asianosaisille että oikeuslaitosta ylläpitävälle valtiolle.

16. Miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu ja kuka on siitä vastuussa? Tuomareiden täydennyskoulutuksen määrää on tiettävästi jatkuvasti lisätty ja hovioikeudet kertovat rehvakkaasti toimintakertomuksissaan, miten hyvää ja onnistunutta niiden omalle henkilökunnalleen ja käräjäoikeuksille järjestämä "laatukoulutus" on. Miten laadukas koulutus johtaa oikeudessa lopputuotteeseen, jonka laatu on aliarvoista?

PS./8.11.-11

a) Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtaja, varatuomari Kyösti Vihermaa on lähestynyt minua ja pyytänyt oikaisemaan kirjoituksessani olevia virheitä.

b) Kirjoitin blogin kommenttiosiossa, että liikennevahinkolautakunta on aiemmin toimineen liikenneasiain korvauslautakunnan seuraaja. Kyösti Vihermaa haluaa huomauttaa, että liikennevahinkolautakunta ei ole mainitun korvauslautakunnan seuraaja. Liikennevahinkolautakunta perustettiin 1.1.1960. Sen toiminta ja organisaatio uudistettiin lailla 441/2002 ja asetuksella 551/2002. Vihermaa sanoo, että vaikka hän arvostaakin korvauslautakunnan ja sen puheenjohtajien työtä, hänen on todettava, että lautakuntamme ei ole sen seuraaja. Tätä seikkaa ei Vihermaan mukaan muuta muuksi edes se, korvauslautakunnan toiminnan loputtua sen käsittelemättä jääneet asiat siirtyivät liikennevahinkolautakunnalle.

c) No, juridisesti aivan millimetrin tarkasti ottaen kyse ei ole "seuraajasta". Kun kuitenkin korvauslautakunta on lakkautettu samassa "rytäkässä" jolloin liikennevahinkolautakunta perustettiin, ja kun korvauslautakunnassa vireillä olleet asiat siirtyivät, kuten Vihermaa itse kertoo, uudelle lautakunnalle, ei minusta ole kovin suuri virhe puhua "seuraajasta."

d) Kirjoitin blogin kappaleessa 8, että Kyösti Vihermaa on "Vakuutusyhtiö Pohjolan johtaja." Vihermaa on ilmoittanut, että hän ei ole Pohjolan eikä minkään muunkaan vakuutusyhtiön palveluksessa.

e) Tässä kohtaa minulle on kyllä tapahtunut virhe. Muistelin, että Vihermaa on ollut ja olisi edelleen Pohjolan palveluksessa. Tarkistin nyt asian vastikään ilmestyneestä uudesta Lakimiesmatrikkelista, ja siellähän se seisoo: Kyösti Vihermaa on ollut Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa vuosina 1981-2002, tästä ajasta vuodet 1986-2002 osastopäällikkönä. Hän ei siis ole enää Pohjolan palveluksessa eikä ole ollut sitä koko sinä aikana, jolloin hän on ollut vuodesta 2003 alusta lähtien liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajana.

f) Pahoittelen virhettä! Olen oikaissut asian myös edellä kappaleessa 8. Olen ollut sinä käsityksessä, että liikennevahinkolautakunnan puheenjohtajuus olisi sivutoimi, mutta nyt vasta minulle selvisi, että puheenjohtajan tehtävä onkin päätoimi.

g) Ei voida myöskään perustellusti väittää, että Vihermaa olisi tässä tai jossakin muussa vastaavassa lautakunnassa "vahtimassa vakuutusyhtiöiden etua", kuten olen sanonut kommenttiosiossa. Toisaalta on syytä muistaa Vihermaa pitkäaikainen kokemus suuren vakuutusyhtiön palveluksessa. Häntä tuskin on valittu vaativiin tehtäviinsä vain siksi, että hän on koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari.

h) Vihermaa toteaa edelleen, että kukaan lautakunnan jäsenistä ei edusta mitään määrättyä "tahoa", vaan tehtävää hoidetaan virkavastuulla. Näin toki on. Jos ja kun olen puhunut eri "tahoista", olen vain tarkoittanut tuoda esiin sen, mikä on kunkin jäsenen päätoimen mukainen tausta. Esimerkiksi lautakunnan varapuheenjohtajista joku "edustaa" tässä katsannossa tuomioistuinlaitosta, joku toinen taas OM:n lainsäädäntöosastoa jne. Tuskinpa näitä varapuheenjohtajia olisi valittu tehtäväänsä vain siksi, että he ovat koulutukseltaan varatuomareita. Lautakunnan jäsenen tehtävässä henkilön taustasta ja sen myötä hankitusta kokemuksesta on varmaankin katsottu olevan hyötyä lautakunnan työssä, vaikka toki jokainen jäsen toimii virkavastuulla ja siinä mielessä taustayhteisöstään riippumattomasti.

i) Kyösti Vihermaa haluaa tuoda esiin vielä sen, että blogissa mainitusta yksittäisestä tapauksesta voidaan olla useaakin mieltä. Vihermaan mukaan sillä selvityksellä, mikä aikoinaan oli lautakunnan käytettävissä, olisi ollut vaikea päätyä lautakunnan omaksumasta lausunnosta poikkeavaan kantaan.

j) Erilaisia mielipiteitä ja kantoja toki voidaan esittää, kuten myös alempien tuomioistuinten tuomioista ilmenee. Tässäkin katsannossa on erinomainen asia, että ko. asiassa saatiin vastaista oikeuskäytäntöä, ehkä myös vakuutuskäytäntöä, ohjaava hyvin perusteltu korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

k) Wikipedian mukaan liikennevahinkolautakunnan päätökset ovat suosituksia, mutta käytännössä sekä vakuutusyhtiöt että tuomioistuimet noudattavat lautakunnan suosituksia "lähes poikkeuksetta." Olipa hyvä, että tässä nyt esillä olevassa tapauksessa vahingon kärsijä ei kuitenkaan tyytynyt lautakunnan suositukseen.

PS 2/10.11.

Tiedustelin tänään, missä kokoonpanossa liikennevahinkolautakunta on antanut suositusta koskevan lausuntonsa ko. asiassa. Lautakunnasta kerrottiin, että asia oli käsitelty lautakunnan täysistunnossa ja lausunto on annettu elokuussa 2008. Lausunto on julkaistu liikevahinkolautakunnan kotivisuilla ja löytyy kohdasta "vanhemmat lausunnot". Kyösti Vihermaa on toiminut ko. lausuntoasiassa täysistunnon puheenjohtajana.

Lautakunta on pitänyt ko. asiaa merkittävänä, muuten sitä ei olisi käsitelty täysistunnossa. Näyttää siltä, että lautakunnan käsittelyssä on ollut esillä sama aineisto, mikä oli sitten esitetty myös käräjäoikeudessa.

Liikennevahinkolautakunnalle voisi esittää toivomuksen, että lausuntotiedotteissa olisi pakallaan mainita myös lausunnon antamisen päivämäärä ja lautakunnan kokoonpano kussakin asiassa.

503. KKO 2011:91: Salassapitomääräysten vastaisesti poliisille annettuja potilastietoja saatiin hyödyntää oikeudessa syytettä tukevina todisteina

2011-11-02T12:53:00.021+02:00

1. Korkein oikeus on antanut tänään mielenkiintoisen ennakkopäätöksen (KKO 2011:91) lääkärin ja terveydenhoitohenkilöstön salassapitovelvollisuudesta ja eräiden todistelua koskevien periaatteiden merkityksestä rikosjutussa. Prosessuaalisesti merkittävintä ratkaisussa on korkeimman oikeuden kannanotto todisteiden hyödyntämiskieltoon. Kyseinen prejudikaatti lienee laatuaan ensimmäinen, jossa termi "hyödyntämiskielto" on otettu ennakkopäätöksen asiasanaksi.

2. Lääkärien ja muiden terveydenhoitohenkilöiden salassapitovelvollisuuden ja sen rikkomisen osalta tapaus on selvä. Potilaslain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot on pidettävä salassa. Tapa, jolla puheena olevassa tapauksessa lääkärit ja sairaanhoitajat ovat vaitiolovelvollisuutensa vastaisesti antaneet poliisille salassa pidettäviä potilastietoja ja siten ilmiantaneet A:n rikoksesta, jonka tämä oli heille sairaalassa tunnustanut tehneensä, on omalaatuinen ja yllättävä. Tapausselosteen mukaan A olisi rikoksesta kertoessaan vielä nimenomaan vedonnut hoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuuteen.

3. Mutta voitiinko lääkäreiden ja sairaanhoitajien kertomukset tai lääkärinlausunnot, joista A:n tunnustuksen sisältänyt lausuma ilmeni, ottaa mainitusta syystä eli sen takia, että ne oli saatu lainvastaisesti, ylipäätään huomioon syytettä tukevina todisteina? Tämä on tapauksen clou eli ydinkysymys. Jos mainitut todisteet saatiin ottaa huomioon eli hyödyntää todisteina, niin mikä näyttöarvo niille voitiin tuomiossa antaa?

4. Voimassa oleva todistusoikeus perustuu vapaan todistusteorian eli vapaan todistusten harkinnan periaatteelle. Tämä ilmenee oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun 2 §:n 1 momentista, joka kuuluu näin: "Oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena."

5. OK 17:2.1:n mainittu säännös on lyhyt ja ytimekäs, mutta siihen sisältyy kuitenkin kaksi merkittävää asiaa, joista käytetään nimityksiä vapaa todistelu ja vapaa todistusharkinta. Ensiksi mainittu sisältää sen, että tuomioistuin saa ottaa todisteiden harkinnassa lähtökohtaisesti huomioon kaikki esiintulleet seikat riippumatta sitä, millä tavalla ne on saatettu tuomioistuimen tietoon ja sisällytetty oikeudenkäyntiaineistoon. Vapaa todistusharkinta, joka ilmenee ko. lainkohdassa mainituista sanoista "harkittuaan huolellisesti," tarkoittaa puolestaan sitä, että tuomioistuin saa harkita yksityisten todisteiden samoin kuin kokonaisnäytön todistusvoiman vapaasti; eri todisteiden todistusarvoa ei siis ole laissa määritelty.

6. Aiemmin eli muodollisesti ennen vuotta 1948 voimassa olleen legaalisen eli lakimääräisen todistusteorian mukaan sen sijaan todisteiden todistusvoima oli, jos mahdollista, puettu laissa aritmeettiseen muotoon esimerkiksi säätämällä, että kahden todistajan yhtäpitävät lausumat samasta todistusteemasta muodostavat täyden näytön, kun taas yhden todistajan puhe käy vain puolesta näytöstä. Selvää on, että vapaa todistusharkinta edellyttää seikkaperäistä näytön harkintaa koskevien perustelujen ilmoittamista tuomiossa.

7. Vapaasta todistelusta on kuitenkin säädetty laissa useita poikkeuksia tai kieltoja, jotka rajoittavat tiettyjen tietoja sisältävien todisteiden esittämistä oikeudenkäynnissä. Näistä kielloista käytetään yhteistä nimitystä todistamiskiellot (todistuskiellot). Lainsäädännössä on esimeriksi yksittäisiä säännöksiä, joissa kielletään todistamasta jostakin seikasta tai joissa todistaja oikeutetaan vaikenemaan jostakin asiasta (OK 17:23 ja 24). Näiden ns. todistusteemakieltojen lisäksi laissa voi olla säännöksiä todistuskeinokielloista (esimerkiksi kirjallisen todisteen kiellosta eräissä tapauksissa, mm. OK 7:11) ja todistusmetodikielloista. Viimeksi mainituissa on kyse kiellosta, joka estää sinänsä sallitusta teemasta ja sallitulla todistuskeinolla esitettävän todistelun, jos menettely todistetta hankittaessa on ollut tai olisi virheellinen; esimerkiksi todistajaa kuulusteltaessa on käytetty panostusta tai kiellettyjä johdattelevia kysymyksiä.

8. Näistä todistamiskielloista on systemaattisesti erotettava todisteen hyödyntämiskielto. Sillä tarkoitetaan kieltoa käyttää tietyn todistamiskiellon vastaisesti saatua todistetta todistusaineistona eli hyödyntää sanotunlaista todistetta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Hyödyntämiskielto on todistamiskieltoon liittyvä prosessuaalinen sanktio.

9. Lakiin ei kuitenkaan sisälly yleistä todisteiden hyödyntämistä koskevaa kieltoa, vaan ainoastaan joitakin yksittäisiä ja vain tiettyihin tapauksiin soveltuvia kieltoja. Vallalla olevan käsityskannan mukaan todistuskiellon rikkomiseen ei liity sellaisenaan todisteen hyödyntämiskieltoa, ellei toisin ole jonkin tilanteen varalta nimenomaan säädetty. Käsitystä perustellaan edellä mainitulla vapaan todistusharkinnan periaatteella eli siis sillä, että tuomari voi harkita kaikkia oikeudenkäyntiaineiston välityksellä tietoonsa saatettuja tosiseikkoja päättäessään, mitä asiassa on pidettävä totena. Yleisen hyödyntämiskiellon puutetta voidaan pitää epäkohta, vaikka toisaalta on myönnettävä, että hyödyntämiskieltojen säätämiseen liittyy hankalia juridisia ongelmia. Laissa voitaisiin kuitenkin mainita ainakin se, että tuomioistuin päättää kussakin tapauksessa erikseen lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämisestä ja näyttöarvosta.

10. Hyödyntämiskiellon asettamista puoltaa rikoksesta epäillyn oikeusturvaintressi, kun taas todisteiden hyödyntämisen puolesta - vaikka siis todistamiskieltoa olisi rikottu - puhuu rikosvastuun selvittämis- ja toteuttamisintressi. Hyödyntämiskieltoa on vastustettu sillä perustella, että kielto vaikeuttaisi aineellisen totuuden selvittämistä oikeudenkäynnissä. Rikosten selvittämisintressi on siis ottanut niskalenkin syytetyn oikeusturvaintressistä.

11. Oikeuskirjallisuudessa mainittu näkemys on kuitenkin viime aikoina kyseenalaistettu. Todisteen hyödyntämiskieltoa turvaavien intressien katsotaan olevan merkittävimpiä kuin todisteen merkityksen aineellisen totuuden löytämisessä. Tuomioistuinten oikeuskäytännössä tämä näkemys ei kuitenkaan ole vielä saanut kannatusta. Kuitenkin Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä asia näyttää tulevan aika ajoin esille. Olen käsitellyt näitä tapauksia esimerkiksi blogikirjoituksessa 190/18.11.2009 koskien ratkaisua KKO 2009:88, blogissa 492/13.10.201 koskien laitonta kotietsintää sekä blogissa 499/24.10.2011 koskien niin sanottua todisteprovokaatiota. Todistuskieltoja ja hyödyntämiskieltoja pohdittaneen parhaillaan meneillään olevan OK 17 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä.

12. Puheena olevassa tapauksessa korkein oikeus on, pohdittuaan kysymystä pro et contra (perustelujen kappaleet 11-14), päätynyt siihen, että lääkäreiden ja muiden hoitohenkilökuntaan kuuluvien ihmisten todistajankertomusten käyttäminen todisteena asiassa ei loukannut syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä asiassa siten ollut estettä sallia näiden todisteiden hyödyntämistä näyttönä asiassa. Tähän samaan lopputulokseen päädyttiin myös käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Alemmat oikeusasteet eivät kuitenkaan - ainakaan KKO:n ratkaisuselosteen mukaan - perustelleet kantaansa juuri mitenkään, perustelut saatiin vasta KKO:n tuomiosta.

13. Mikä sitten oli sanottujen todisteiden näyttöarvo jutussa? Tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustelleet ratkaisujaan sentään jollakin tavoin. Käräjäoikeus ei antanut sanotulle näytölle juurikaan merkitystä. Sitä vastoin hovioikeus on, yllättävää kyllä, päätynyt ilman tarkempia perusteluja arvioon, jonka mukaan lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan kertomat arviot A:n sairaalassa antamasta tunnustuksesta olivat luotettavia ja siten "vahva näyttö A:n syyllisyydestä."

14. Korkein oikeus on kuitenkin päätynyt näytön arvioinnissa (perustelujen kappaleet 15-20) täysin toisenlaiseen johtopäätökseen kuin hovioikeus ja katsonut, etteivät puheena olevat lääkäreiden ja sairaanhoitajien kertomukset ja lääkärinlausunnot olleet riittävä näyttö A:n syyllisyydestä. Perusteluissa ei ole viitattu tunnustuksen osalta OK 17 luvun 4 §:ään, jonka mukaan tunnustuksella ei ole rikosasiassa sitovaa vaikutusta, vaan ainoastaan jokaisessa tapauksessa erikseen arvioitava todistusvaikutus. Perusteluissa viitataan sen sijaan ennakkopäätöksestä KKO 2000:35 ilmenevään ratkaisuohjeeseen, jonka mukaan langettavaa rikostuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa epäillyn esitutkinnassa antamaan, mutta sittemmin peruuttamaan tunnustusta tarkoittavaan lausumaan. Ko. tapauksessa epäilty ei ollut antanut tunnusta edes esitutkinnassa, vaan sitä ennen ollessaan hoidettavana sairaalassa. Tällaisella oikeudenkäynnin ulkopuolella annetulla lausumalla, jota ei tarkkaan ottaen voida edes pitää tunnustuksena ja joka on peruutettu heti esitutkinnassa, ei voi olla juuri minkäänlaista näyttöarvoa. Väärän tunnustuksen mahdollisuus on syytä ottaa rikosjutussa yleensä aina huomioon.

15. Muuna syytettä tukevana näyttönä jutussa vedottiin KRP:n rikosteknisen laboratorion DNA-tunnisteita koskeviin lausuntoihin. Palopaikan läheisyydessä olleista jäteastioista oli löydetty erilaisia vaatekappaleita, muun muassa kangashousut, joista on tavattu A:n DNA-tunniste. Korkein oikeus katsoi, että housujen löytyminen samoista jäteastioista, joissa on ollut ilmeisesti palopaikalta käytettyjä esineitä, ei ollut riittävä osoitus siitä, että housut olivat päätyneet jäteastiaan nimenomaan A:n toimesta, koska samoista housuista oli taltioitu myös toisen henkilön DNA-tunniste. A on kertonut vieneensä kyseiset housut edellisenä vuonna ilmaiskirpputorille, mistä joku oli voinut ottaa ne käyttöönsä.

16. Lopuksi korkein oikeus on "ojentanut" hovioikeutta syytetyn vaitiolo-oikeudesta, jota hovioikeus ei ollut ottanut huomioon, vaan vedonnut syytteen tueksi siihen, että A ei ollut halunnut kertoa mitään asiasta eikä auttaa poliisia rikoksen tutkinnassa. (perustelujen kappale 25). Tätä osin hovioikeuden perustelut ovatkin todella hämmästyttäviä.

17. Korkein oikeus on päätynyt siihen johtopäätökseen(kappale 26), ettei A:n ollut näytetty syyllistyneen törkeän tuhotyön yritykseen. Yleensä rikosjutun näyttökynnyksenä mainitaan tuomioiden perusteluissa syyllisyyttä koskeva järkevä epäily tai sen puute. Miksi nyt ei ole käytetty tätä perustelua? Selitys näyttäisi piilevän näytön kattavuudessa. Kaikkia rikosjuttuja ei ole syytä eikä käytännössä edes mahdollista tutkia yhtä kattavasti. Mitä törkeämmästä tai vakavammasta rikoksesta on kyse, sitä kattavampaa syytteen tueksi esitettävän selvityksen ja näytön tulee olla, jotta syyte voisi menestyä. Jos tämä niin sanottu selvittämiskynnys ei ylity, ei järkevän epäilyn pohdintaan ole aihetta, vaan syyte hylätään, kuten po. tapauksessakin on tehty, sillä perustella, ettei riittävää (riittävän kattavaa) näyttöä syyllisyydestä ole esitetty. Tässä tapauksessa korkein oikeus onkin lopuksi torjunut pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sillä perusteella, ettei syytteen tueksi esitetty todistelu voi riittää langettavaan tuomion antamiseen.

18. Ratkaisu KKO 2011:91 on oikeastaan aika klassinen tapaus, jossa joudutaan ottamaan kantaa erilaisiin todistusoikeudellisiin kysymyksiin. Tapaus kelpaisi hyvin prosessioikeuden tenttitapaukseksi. Miten sitten kolme oikeusastetta olisivat selvinneet tentistä? Puhtaat paperit voidaan antaa ainoastaan korkeimmalle oikeudelle. Käräjäoikeus on ikään kuin "arvannut" lopputuloksen oikein, mutta prosessin tentissä tämä ei tietenkään riitä, vaan perustelut ratkaisevat. Niiden osalta käräjäoikeus on vaikeuksissa, mitä tentin läpimenoon tulee. Korkeimman oikeuden ratkaisuselosteen mukaan käräjäoikeus ei ole maininnut perusteluissaan yhtään ainoata lainkohtaa eli säännöstä, ei myöskään ainoatakaan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua. Tämä olisi tentissä paha puute. Lääkärien ym. salassapitovelvollisuuden käräjäoikeus on noteerannut vain välillisesti ottaessaan kantaa näytön riittävyyteen jne.

19. Jos käräjäoikeus vielä olisi selvinnyt tentistä jotenkuten eli nippa nappa rimaa hipoen läpi, olisi hovioikeus kyllä, näin pelkään, reputtanut perusteluillaan koko tentin. Myöskään hovioikeuden tuomion perusteluista ei löydy, ainakaan jos KKO:n ratkaisuselostetta on uskominen, yhtään ainoata lainkohtaa tai viittausta ihmisoikeussopimukseen taikka ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön. Lääkärien ja sairaanhoitajien salassapitovelvollisuuteen ja todisteiden hyödyntämiskiellon pohdintaan hovioikeus ei ole kiinnittänyt perusteluissaan minkäänlaista huomiota. Pahin moka on kuitenkin vetoaminen syytettä tukevana näyttönä syytetyn haluttomuuteen edesauttaa oman rikoksen selvittämistä. Eivätkö hovioikeuden jäsenet ole kuulleet puhuttavan mitään syytetyn myötävaikuttamattomuusperiaatteesta, syytetyn oikeudesta vaieta tai ylipäätään oikeudenkäynnissä noudatettavista ihmisoikeusperiaatteista? Minusta Turun hovioikeuden presidentin olisi kyllä syytä vakavasti harkita jäsenistönsä passittamista paikallisen yliopiston prosessioikeuden luennoille kertaamaan hieman perusasioita.

20. Joka tapauksessa tuomareiden olisi syytä huolehtia kotiläksyjen tekemisestä nykyistä paremmin. Onhan tämä todella outoa: tuomioistuimien pitäisi tietää ja tuntea ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, mutta jos seuraa oikeuskäytäntöä, niin yleisistä tuomioistuimista vain korkein oikeus viittaa ratkaisuissaan EIT:n ratkaisuihin, alemmat oikeudet eivät mainitse yleensä perusteluissaan edes ihmisoikeussopimuksen ao. artikloja. Tuomareita on kyllä kurssitettu vuosikausia ihmisoikeuksista, mutta kovin heppoista näyttää näiden kurssien anti ja tuomareiden osaaminen käytännössä olevan.

21. Korkein oikeus hallitsee kiitettävästi ihmisoikeusoikeudet ja EIT:n ratkaisukäytännön. Muutenkin perustelut vakuuttavat moitteettomilta ja niistä löytyy jopa allekirjoittaneen usein "peräämää" pro et contra -argumentointia. Mutta täyttä kymppiä ei edes korkein oikeus tästä tapauksesta minusta ansaitse, ei ainakaan, jos kyse olisi prosessioikeuden tentissä olevan tehtävän ratkaisemisesta. Prosessin tentissä on nimittäin muistettava vedota oikeuslähteenä muiden lähteiden ohella myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, tässä tapauksessa siis todistusoikeutta koskevaan oikeuskirjallisuuteen. Tämä puoli puuttuu korkeimman oikeuden ratkaisusta samoin kuin yleensä aina korkeimman oikeuden ennakkopäätösten perusteluista tyystin.

22. Korkein oikeus vetoaa yleensä aina ihmisoikeuksiin ja ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin, mikä on toki sinänsä hyvä asia. On kutenkin syytä muistaa, että EIT:n ratkaisut eivät edusta läheskään aina mitään "uutta ja ihmeellistä", sillä samoihin johtopäätöksiin on päädytty usein ja monasti jo paljon aikaisemmin oikeuskirjallisuudessa. Toki EIT:n ratkaisuilla, jotka kotimaiset tuomioistuimet ovat velvollisia tuntemaan, on institutionaalisen oikeuslähteen asema, kun taas oikeuskirjallisuus kuuluu "vain" sallittuihin oikeuslähteisiin. Muiden maiden ylimpien oikeusasteiden ennakkopäätösten perusteluissa oikeuskirjallisuuden kannanotot ovat kuitenkin usein, joissakin maissa jopa säännönmukaisesti, näyttävästi esillä ja niihin vedotaan tai niiden pohjalta käydään tuomion perusteluissa mielenkiintoista keskustelua.

23. Suomi on tässä vertailussa ainoita maita tai kenties jopa ainoa maa - Latvian korkeimman oikeuden käytäntöön en tosin ole perehtynyt - jossa näin ei tapahdu, vaan jossa oikeuskirjallisuuteen vetoamista tai jopa siihen viittaamista pidetään päin vastoin jonkinlaisena pahana. Tiedän, että jotkut oikeusoppineet ovat kehottaneet tuomioistuimia ja tuomareita välttämään perusteluissaan oikeuskirjallisuuteen viittaamista. Jotkut heistä ovat käyneet kertomassa sanomaansa myös KKO:ssa järjestetyissä tuomareiden ja tutkijoiden palavereissa. Omasta puolestani olen sen sijaan aina suositellut lämpimästi tuomareille oikeuskirjallisuuteen viittaamista ja vetoamista samoin kuin ylipäätään keskustelevaa perusteluotetta oikeuskirjallisuuden kannanottojen pohjalta. Alempien oikeuksien eli siis käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisujen perusteluissa löytyykin nykyisin jo aika usein viittauksia oikeuskirjallisuuteen. Jos oikeuskirjallisuuteen viittaaminen ja vetoaminen käy päinsä muiden pohjoismaiden ja länsi-eurooppalaisten tuomioistuinten ratkaisujen perusteluissa, niin siihen ei toki pitäisi olla mitään estettä myöskään suomalaisissa tuomioistuimissa.

502. Presidenttiehdokkaiden vaalipaneeli kirjamessuilla

2011-10-30T22:01:00.006+02:00

1. Neljä presidenttiehdokasta eli Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen osallistuivat tänään yleisön edessä presidentinvaalipaneeliin Helsingin kirjamessuilla. Kaksi ehdokasta eli Timo Soini ja Eva Biaudet loistivat poissaolollaan. Soini oli varmaankin raveissa.

2. Keskustelusta, jota seurasin itse netin välityksellä, jäi leppoisa mutta hieman vaisu tunnelma. Kaikki neljä ehdokasta ovat sananvalmiita ja kokeneita poliitikkoja, mutta itse asioista ei päästy nyt kunnolla keskustelemaan. Tilaisuus oli Helsingin Sanomien järjestämä ja sen kyllä huomasi. Loppupuolella mukaan tullut Unto Hämäläinen, entinen kokoomuksen nuorisopoliitikko, näytti vetävän "kotiin päin" ja tekemällä kysymyksiä kaikille muille paitsi Väyryselle.

3. Tiukimmat puheenvuorot käytettiin Natosta. Joku tiedotusväline uutisoi, että "Nato jakoi mielipiteitä", mutta itse lopputuloksesta eli siitä, että Suomen ei pidä liittyä nyt Natoon, oltiin kuitenkin yhtä mieltä.

4. Naton osalta ehdokkaiden painotuksissa oli toki eroja. Väyrynen aloitti sananvaihdon toteamalla, että "on hyvä, että Nato on olemassa, mutta Suomen ei pidä siihen liittyä".

5. Niinistön reaktio tähän Väyrysen toteamukseen oli yllättävä, sillä hän kävi hyökkäyksen:

- Tässä on vähän sellainen tunne, että vaali vaalilta ja Paavo Paavolta joku on tunkemassa Natoa minun kurkustani väkisin alas. Minä en sitä tälläkään kertaa niele sanoi Niinistö. Niinistön mukaan Väyrynen on ollut edellisen hallituksen turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa mukana lausumassa, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. "Minä olisin ollut varovaisempi ja vaatinut ehdottomasti kansanäänestystä", Niinistö näpäytti.

6. Tässä kohtaa totean, että Niinistön väite, jonka mukaan "joku on tunkemassa jotakin alas hänen kurkustaan" oli 3-4 päivän aikana jo kolmas kerta, kun minä tämän väitteen kuulin. Tekisi kohta mieli sanoa, että alan olla "kurkkua myöten täynnä" tätä Niinistön "kurkusta alas" -väitettä. Eikö gallupien ylivoimainen ykkönen tosiaan muuhun pysty kuin jankuttamaan tätä yhtä ja samaa väitettä tilaisuudesta toiseen?

7. Paavo Väyrynen ei toki jäänyt sanattomaksi Niinistön näpäytyksen jälkeen. Väyrynen kertoi, että Niinistön mainitsema hallitusohjelman lause Natosta oli otettu ohjelmaan nimenomaan Niinistön puoluetovereiden eli siis kokoomuslaisten vaatimuksesta. Väyrynen kertoi suhtautuneensa itse lausumaan "hyvin pitkin hampain." Väyrysen mielestä Niinistön Nato-kanta on tyypillinen federalistien kanta, jonka mukaan Euroopan Unioni pitää kehittää sotilasliitoksi. Tämä tie johtaisi Väyrysen mukaan Natoon. Väyrysen mukaan Suomen suurin turvallisuuteen liittyvä uhkakuva on Venäjän ja Naton välinen sotilaallinen selkkaus, eikä Suomen tulisi tämän vuoksi liittyä Natoon.

8. Sauli Niinistö sai "tulitukea" Paavo Lipposelta, joka sai Väyrysen ja Niinistön välisen Nato-väittelyn tiimoilta aiheen väittää Väyrysen aloittaneen kampanjansa ”kuin yleinen syyttäjä”.

9. Mari Kiviniemi luonnehti lauantaina neljää pääehdokasta sanoilla "Nahkuri", "Kamreeri", "Populisti" ja "Tohtori". Minusta aika osuva luonnehdinta. Milläköhän nimellä Kiviniemi olisi luonnehtinut Pekka Haavistoa? Ei kai vaan "sillä"?

10. Onko Lipposen luonnehdinta Väyrysestä "yleisenä syyttäjänä" oikea ja korrekti? Minusta ei, sillä vaalikeskustelussa ehdokkaiden tulee toki saada kritisoida vastustajia näiden aiemmista tekemisistä, jos siihen on perusteita, ilman että kritiikin esittäjää leimataan syyttäjäksi. Paavo Väyrysellä ja Timo Soinilla on toki todella vahvat perusteet arvostella Lipposta ja Niinistöä Suomen viemisestä Emuun hätiköidyllä päätöksellä ja ilman kansanäänestystä.

11. Ehdokkaiden kirjoittamien kirjojen määrä ja aihepiiri valaisee osaltaan herrojen luonnetta, kiinnostuksen kohteita ja varmaan myös asiaosaamista. Kirjojen nimiä ja aiheita ei selostettu tilaisuudessa tarkemmin, mutta vaikutelmaksi jäi muun muassa se, että Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön kirjoittamat kirjat - Haavistolla niitä taisi olla 3-4 ja Niinistöllä kaksi - ovat presidentin tehtävää ajatelleen aika heppoisia; Haaviston lähinnä joitakin matkakertomuksia.

12. Paavo Väyrynen on kirjojen lukumäärässä omaa luokkaansa, mikä osoittaa ainakin ehdokkaan ahkeruutta ja kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista, erityisesti ulkopolitiikasta, joka hoito on edelleen tasavallan presidentin päätehtävä. Vaikutti muuten hupaisalta, kun Lipponen sai tilaisuudessa luvan oman "tuotantonsa" pönkittämiseksi lausua vuonna 2002 kirjoittamansa 3-4 rivin pituisen "runon."

13. Kuka pärjäsi vaaliväittelyssä parhaiten ja kuka kenties muita huonommin? Minusta Lipponen ja Haavisto yllättivät rauhallisuudellaan ja huumoritajullaan eikä Paavo Väyrynen jäänyt tässä suhteessa heidän jälkeensä. Väyrynen on osoittautunut jo aiemmin kampanjansa aikana huumoritajua ja sanavalmiutta tiukan asianosaamisen ohella. Kahta päivää aiemmin eli viime perjantaina TV2:n Pressiklubissa Paavo Lipponen jäi täysin tönköksi Kaarina Hazardin ja Harri Saukkomaan sinänsä aivan tavanmukaisten kysymysten edessä.

14. Messukeskustelun heikoin lenkki taisi olla yllättäen galluppien ja naistenlehtien suursuosikki Sauli Niinistö. Tämän keskustelun jälkeen jäin kyllä ihmettelemään, mihin Niinistön suuri kansansuosio oikeastaan perustuu. Hän vaikutti hieman kireältä ja hermostuneelta ja näistä neljästä tosikkomaisimmalta tyypiltä, mitä edellä mainittu näpäytys Väyryselle samoin kuin "kurkusta tunkemista" koskevan väitteen jatkuva toitottaminen osaltaan osoittaa.

501. Kun Pekkarisen Mauri ryntäisiin kompastua meinasi

2011-10-26T15:56:00.035+03:00

Maurizio Peccarivo: On sulla ryntäät Venuksen... daa dirlan dirlan daa...

1. Mauri Pekkarinen on eräissä suhteissa melkoisen ylivertainen poliitikko - ainakin puheissaan ja nokkeluudessaan. Hän on nykyisen persu-keskusta -opposition kiistaton johtaja, jos asiaa arvioidaan eduskunnan täysistunnossa pidettyjen puheenvuorojen perusteella. Mauri jättää tässä suhteessa keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen kirkkaasti taakseen ja ajoittain jopa Timo Soinilla on suuria vaikeuksia pysytellä Maurin vauhdissa mukana.

2. Jotkut ovat sanoneet, että Mauri Pekkarisen voittaa nykyeduskunnassa puheenpidossa, välihuudoissa ja nokkeluudessa ainoastaan Ben Zyskowicz. Mutta mitä minä olen seurannut, niin Benin vauhti on kyllä miehen lähestyessä kuuttakymppiä selvästi hidastanut. Sen sijaan Mauri, 64 v,. on parhaassa vedossaan ikinä ja sen kun vain parantaa vauhtiaan niin kuin sika juoksua!

3. Mauri Pekkarinen voi olla käänteissään myös nokkela, kuten jo totesin. Minulle tämä ilmeni mm. siinä tavassa, jolla Mauri minusta jallitti oikeuskansleri Jaakko Jonkan antamaan hänelle kolmisen vuotta siten pikapäätöksellä "puhtaat paperit" niin sanotussa Suomi-Soffan taulukauppa-asiassa. Mauri otti tuolloin kyllä ohjat täysin omiin käsiinsä asiassa, jossa häntä olisi ollut perusteita epäillä syylliseksi vaikkapa pieneen lahjusrikkomukseen. Ks. tästä oikeuskanslerin "puhtaat paperit" -päätöksestä blogissa n:o 215/28.1.2010 kappaleissa 7 ja 8 kirjoittamaani. Mutta oikeuskansleri ei epäillyt, kun Mauri vakuutti hänelle vilpittömyyttään. No, tuo asia on toki juridisesti loppuun käsitelty, mutta onhan sitä silti aina tilaisuuden tullen hauska muistella! Jos olisin Antero Mertaranta, niin voisin sanoa, että "siinä nyt kyllä kruununjuristia vietiin Maurizion toimesta kebab-kioskille pahemman kerran"!

4. Johtavalle poliitikolle ominaista härskiyttä niin hyvässä kuin hieman muussakin mielessä Mauri Pekkarinen on osoittanut vuosien varrella monen monituista kertaa. YHtenä tapauksena mainitsen tapauksen, jossa hän energisenä energiaministerinä ajoi viime hallituksessa läpi suunnitelman kahden uuden ydinvoimalan periaatepäätöksestä. Mauri ministeriöineen varmisti asian ottamalla asian valmistelijaksi ministeriönsä ylijohtajan, vaikka hyvin oli tiedossa, että tämä virkamies istui kahdella pallilla ja oli selvääkin selvemmin jäävi vastaamaan tämän erittäin tärkeän asian valmistelusta hallituksessa. Mauri Pekkarinen hyvin tiesi, mikä oli se toinen palli, jolla sanottu ylijohtaja oli istunut ja joka teki hänestä jäävin. Kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka tässä tapauksessa, nyt siis vaihteeksi oikein, myöhemmin kantelun johdosta tekemässään päätöksessään totesi. Katso blogijuttujani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010.

5. Mauri Pekkarinen sai aiemmin eduskunnassa hieman kyseenalaisen maineen "siltarumpupolitikoinnistaan" - myös käsite "pekkarointi" on peräisin näiltä ajoilta - mutta myöhemmin hänestä on kehittynyt sangen arvostettu valtiomies, ainakin valtiopäivämies. Pekkarista kohtaan alettiin tuntea jopa puoluekannasta riippumatonta myötätuntoa sen jälkeen, kun silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli ryöpyttänyt häntä henkilökohtaisesti eduskunnan edessä pariin kolmeen otteeseen julmetulla tavalla.

6. Pekkarista ei ole saatu niin sanotusti "nalkkiin" juuri mistään politikoinnin yhteydessä tekemisistään tempuista, vaan Mauri on selviytynyt kaikista koitoksista tältäkin osin puhtain paperein. Eduskunnassa vaikuttaviin kalapuikkoviiksimiehiin Maurin ei ole tiettävästi koskaan epäilty kuuluvan. Mutta olisiko Maurin onni nyt vihdoin kääntymässä? Kompastuisiko Maurikin "naisiin" - käsitteen laajassa merkityksessä - kuten eräät mutkin johtavat poliitikkomme Ike Kanervasta ja Vanhas-Matista alkaen ovat tavalla tai toisella tehneet?

7. Tämänpäiväisenä puheenaiheena, oikein kohu-uutisena, jos niin halutaan sanoa, on nimittäin teema "Mauri Pekkarinen ja ryntäät". Jokainen täysi-ikäinen ymmärtää, että kun puhutaan "ryntäistä", tarkoitetaan naisen rintoja. Annas kun kerron!

8. Kohu alkoi, kun Keskisuomalainen-lehti kertoi Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja maakuntavaltuutettu Maia Fandin (vihr) syyttävän Mauri Pekkarista naista halventavasta ja seksuaaliväritteisestä puhetavasta. Ko. "rikosta" tehdessään pari viikkoa sitten Pekkarinen oli toiminut kuntaseminaarissa maakuntavaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa; tuossa hommassahan se Ike Kanervakin muuten jäi lopulta kiipeliin.

9. Maia Fandin lausunnon mukaan Pekkarinen sanoi odottaneensa, milloin pääsisi koittamaan Kristiina Wikbergin "ryntäitä". Fandin mukaan sanat lausuttiin (ja kuultiin), kun Pekkarinen auttoi seminaaritilaisuudessa mikrofonia Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnanjohtajan Kristiina Wikbergin jakunkaulukseen. Fandin mukaan Pekkarinen olisi vielä jatkanut, että "pitäisikö mennä tuonne sermin taakse".

10. Kristiina Wikberg ei ole itse suostunut kommentoimaan väitettä lehdistölle millään tavoin. Hän ei kiistänyt eikä vahvistanut väitettä. Voisiko vaikeneminen olla myöntämisen merkki, kuten vanha sananlasku eli kokemussääntö sanoo? Keskisuomalainen-lehdelle Wikberg sanoo tosin ymmärtäneensä, että jotkut naiset yleisössä kokivat tilanteen loukkaavana. Itse hän ei kertomansa mukaan kokenut niin.

11. Mauri Pekkarinen puolestaan sanoi Keskisuomalaisessa olevansa järkyttynyt moisista syytöksistä. Hän sanoo nousseensa tilaisuudessa puheenvuoroa pitäneen Wikbergin avuksi, kun tämä ei pystynyt itse asettamaan mikrofonia niin, että siitä olisi kuulunut.

12. "Tuohan on kerta kaikkiaan hävytön väite, en taatusti ole sanonut tuolla tavoin", hän sanoo. En edes kahden kesken, enkä vahingossakaan ole kenellekään naiselle sanonut, enkä sano, noin." Ja edelleen: "Sanoin jotain siihen tapaan, että olenkin odottanut, milloin pääsisin mikrofonia korjaamaan, kun puhe ei kuulunut ja että mieluusti sen teen. Ja sermin taakse siirtyminen, aivan käsittämättömiä väitteitä!"

13. Näin siis Mauri Pekkarinen asiasta ensimmäisen kerran kuultuna.

14. Mutta, pahus soikon, nämä nykyiset videot ja äänentoistolaitteet ynnä muut vempeleet ovat sen verran tarkkoja, että niille tallentunut salaiseksi tai kahdenkeskiseksi tarkoitettu puhe - edes mumina - ei välttämättä jääkään salaiseksi. Yle Keski-Suomen tallenteella Pekkarisen suusta nimittäin kuuluu mikrofonia asetellessaan seuraavanlaista "raskauttavaa" puhetta:

15. "Nosta se siihen tuohon. . . Saanks mää tulla sun ryntäitä. . . Koko ajan tuijotin, että mihinkä minä laittaisin sen. Pitäiskö meidän mennä tonne sermin taakse. . .? No nyt se on aika hyvin."

16, Kun Pekkarinen keskiviikkona kuuli tallenteelta, mitä hän oli sanonut, hän loihe lausumaan hänelle ja poliitikoille yleensä tyypillisen selityksen:

- "Tuo sana rynnäs on se, mitä ei olisi pitänyt käyttää, sen myönnän ilman muuta. Mutta kaikki muu, mitä tuossa tuli oli sen tilannekomiikan siihen synnyttämää. Pitää olla vilkas mielikuvitus, että tekee semmoisia tulkintoja tuosta. Tuo yksi sana oli virhe, sen myönnän."

17. Sana "rynnäs" tai monikossa "ryntäät" - mikä tässä akuutissa tilanteessa lienee kaikki varteenotettavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen osuva ilmaus - ei toki ole kovin paha saati sitten epäkohtelias ilmaisu, eikä tuossa konkreettisessa tapauksessa ryntäissä näyttäisi todella olevan mitään hävettävää.

18. Jos Mauri olisi kohkannut ryntäistä vaikkapa Sirka-Liisa Anttilalle, olisi koko tapaus varmaan pantu, myös Sirkka-Liisan taholta, leikiksi ja kaikki olisivat olleet, vihreitä naisia myöten, yksinomaan hymyssä suin. - Sirkka-Liisan kohdalla Mauri olisi kuitenkin luultavasti lohkaissut jotakin vaikkapa "pikku possuista" - onhan S-L. Anttila muiden avujensa lisäksi opittu tuntemaan julkisuudessa sikatalon emäntänä.

19. Suurempi synti, jos sellaisesta nyt voidaan puhua, sattui Maurille siinä, että hän meni ensin kiistämään koko rynnäs-sanan käytön ja piti jopa täysin hävyttömänä valheena sitä, että hän olisi käyttänyt puheena olevaa sanaa. Se oli pahanlaatuinen moka. Mauri kiisti aluksi puhuneensa mitään myös "sermistä" ja sen taakse menemisestä. Miksi?

20. Olisiko Maurilla kuitenkin ollut hieman huono omatunto? Tekikö hänen oikeesti sittenkin pikkasen mieli mennä viehättävän naispuhujan kanssa "sermin taakse"? Mauri selittelee nyt hänelle ominaiseen hurskastelevaan sävyyn, että hän oppi tästä episodista sen, että "sanojen kanssa pitää olla tarkkana." No hyvä, että tämä asia tuli vihdoin selväksi myös Maurille, 64, joka on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti 32 vuotta. Eipä ole kyseinen periodi sitten mennyt Maurilta aivan hukkaan! Oppia ikä kaikki!

21. Niin tai näin, mutta nyt sitä sitten palsturilla on takana "viidensadan ja yhden yön"...ei kun siis blogijutun putki ja tarinatuokio. Tapaus "Mauri ja ryntäät" on sopivan herkullinen päätös tälle rupeamalle. Eiköhän panna lopuksi hieman lauluksi Rauli "Badding" Somerjoen levylle laulamaa ja Sauvo "Saukki" Puhtilan sanoittamaa "Ikkunaprinsessaa" mukaillen, kas näin:

- Naisiin ei voi pieni pekkarinen luottaa,

ne suuren murheen myös kepun porukalle tuottaa.

Mut rintoihin, tuijottaa, kai pienikin poika silloin saa,

kun hän mikkiä naiseen asentaa, asentaa.

Sermin taakse, sermin taakse, sermin taakse, Mauri nyt halajaa...

Blogistin keväällä ilmestynyttä, kirjoittajan "luontokuvalla" varustettua kovakantista ja -sisältöistä teosta "Blogikirja" (2011, 352 sivua) on vielä saatavissa. Hinta 42 € + alv. (9 %) + postikulut 10 € + alv. (9 %)

Tilaukset:

• sähköposti: otkirja@ulapland.fi

• www.ulapland.fi > Oikeustieteiden tiedekunta > OTK-kirjamyynti

• puh. 040 4844 033

500. Pekka "Härski" Hallberg luopui utopistisesta presidenttiehdokkuudestaan

2011-10-25T11:07:00.020+03:00

Kukkulan kuningas kukkona tunkiolla...

1. Jahas, tämä on sitten tasan viidessadas blogijuttuni. Asiaa pitäisi jotenkin juhlia, mutta juhlittakoon sitä - ainakin vielä näin aamupäivällä - niin sanotusti työn merkeissä.

2. Juhlablogia ei kannata pilata kuivalla juridiikalla. Kyllä nyt on syytä pohtia Isänmaan kannalta paljon tärkeämpiä ja juhlavampia asioita! Olin ensin ajatellut kirjoittaa presidentinvaalikampanjan nykytilasta. Myöhään eilen illalla kansakuntaamme kohtasi kuitenkin hätkähdyttävä ja murheellinen, etten sanoisi veret seisauttava uutinen, joka pitää ehdottomasti ottaa aivan omana asiana ruodittavaksi.

3. Hyvät ihmiset: KHO:n Pekka "Härski" Hallberg, tämä kaikkien narsistien esikuva, ei sitten kuitenkaan lähde ehdokkaaksi presidentinvaaleihin! Herra Isä siunatkoon, mitä tästä nyt tulee! Voimmeko me mitenkään toipua uutisen aiheuttamasta järkytyksestä! Vielä kuukausi sitten Pekka Hallberg ilmoitti olevansa valmis lähtemään presidentinvaaleihin kuin lukkari sotaan ja olevansa valmis presidentiksi vaikka heti, kuten olen blogissa 481/20.9.2011 kertonut. Mutta nyt mies ilmoittaakin vetäneensä asian suhteen länget kaulaan.

4. Pekan kuningastie KHO:n Fabianinkadun tiloista Mäntyniemeen oli ikään kuin jo valmiiksi pedattu ja loppusilausta vailla. Mitä nyt siitä, että Pekan tukijat, ne 20-30 ihmistä, eivät vielä olleet edes aloittaneet kerätä ehdokkuuteen tarvittavia 20 000 nimeä tai että muut vaaleissa mukana olevat ehdokkaat höyryävät jo täyttä päätä keskinäisissä debateissaan taikka siitäkään, että ehdokas Paavo Väyrynen on ehtinyt kiertää tämän(kin) vaalikampanjan aikana kaikki Suomen kunnat, ensin myötä- ja sitten vielä vastapäivään.

5. Me luotimme vankasti siihen, että kunhan vain Härskiltä tulee käsky, että koko valtakunta on nimienkeruulle pantava, tarvittavat nimet saadaan listaan tuossa tuokiossa eli vähintään viikossa tai parissa. Me uskoimme, että tänä viikonloppuna pidettävät Kirjamessut olisivat se foorumi, jossa Härskin listan nimet oli julkistettu ja Härski olisi osallistunut vaalikeskusteluun yhdessä Salen, Pekan ja niiden kahden tohelon eli Paavon kanssa, kaikki mukamas joitain kirjailijoita. Mutta onko mainittujen herrojen kirjoista yhtäkään julkaistu kiinaksi kuten on julkaistu Härskin Oikeusvaltio-kirja? Tuskin.

6. Härski olisi ollut todella paha vastus Salelle ja muut kisaajat hän olisi jättänyt kevyesti taakseen. Härskillä oli kovaa kysyntää jo vuoden 2000-vaaleissa, mutta silloin hän, todellisena herrasmiehenä, jätti kilpakentän toisille, koska tiesi, että Tarja tulisi kuitenkin korjaamaan potin. Härskiä kannattavat pressaksi niin Tarja kuin Marakin. Samoin Kiinan ex-presidentti Jiang Zemin, jonka Pekka on tavannut useasti ja jonka henkilökohtaisena vieraana Pekingissä Pekka ja Mara kävivät 1996.

7. Kuten kaikki tiedämme, Kiina on maa, jossa ihmisoikeudet kukoistavat ja joka kelpaa po. suhteessa esimerkiksi myös Suomelle. Pekan panos Suomen ja Kiinan ihmisoikeuksien kehittämisessä on ollut todella merkittävä. Kun Kiinassa 1996 teloitettiin rikosten johdosta about 3 000 roistoa, oli tuo luku kohonnut viime vuonna Amnestyn tietojen mukaan jo 7 000:een.

8.Egyptiläisen isoäidin tapauksessa Härski-Pekka näytti meille kaikille mallia, miten joustavasti sellaisia käsitteitä kuin valtiovallan kolmijako tai tuomioistuimen riippumattomuus tulee tosipaikan tullen tulkita ja soveltaa. Hän ei tyytynyt rökäletappioonsa KHO:n äänestyksessä - äänestysnumerot taisivat olla tennisottelun luokkaa 1-6 - vaan lähti rohkeasti taistelemaan asiassa, koska tiesi, että vain yksin hän on oikeassa. Eduskunnan oikeusasiamies kehtasi antaa Pekalle asiasta pikku nootin, mutta eiväthän nuo pikkusieluiset oikeusasiamiehet nyt vaan kerta kaikkiaan näistä asioista mitään ymmärrä. Perusoikeuksien tulkinta on taitolaji, jonka meillä hallitsee vain Pekka ja pari muuta hänen uskottua miestään (Olli ja Kaarlo).

9. Tämän päiväisessä lehdessä Pekka toteaa - rehdisti, kuten aina - että hänen vetäytymisensä syynä ei ole kannattajien puute vaan "kokonaan muut syyt." Pekka toivoo, ettei hän ole tuottanut pettymystä niille, jotka ovat ilmoittaneet keräävänsä ehdokkuuteen tarvittavat 20 000 nimeä maakunnista. Härski-Pekka osoitti olevansa nimensä veroinen paljastaessaan nyt luopuneensa vuonna 2006 kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta sen jälkeen, kun Sauli Niinistö päätti lähteä mukaan kisaan. Tyypillistä luontaista vaatimattomuutta Härskiltä!

10. Pekka perusteli päätöstä luopua kisasta perhesyillä sekä mahdollisuudella jatkaa oikeusvaltiotutkimuksia ja kehittämishankkeita eri maissa. Toivotamme onnea, Pekka! Yhdessä Maran kanssa voitte vielä tehdä ihmeitä maailmalla ja kirkastaa Haloskan kaudella pahoin repsahtamamaan päässyttä Suomi-kuvaa.

11.Pekka siirtyy eläkkeelle KHO:n presidentinvirasta ensi maaliskuun alussa. Mikä olisi seuraava sopiva projekti hänelle? Mistä löytyisi sopivia konsultin hommia Härskille?

12. Britannian entinen pääministeri Tony Blair on palkattu Kazakstanin valtion talouskonsultiksi; tästä kerrottiin eilen lehdissä. Blairin tarkoituksena on auttaa uusien investointien houkuttelemisessa Kazakstaniin. Lehtitietojen mukaan Blair tulee kuittaamaan vuoden pestistä Kazakstanissa sievoiset 9 miljoonaan euroa.

13. Tony Blairin lisäksi Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin kerrotaan tehneen asiantuntijasopimuksia myös monien muiden vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Monet ulkomaiset asiantuntijat ovat lehtitietojen mukaan vastanneet myöntävästi Kazakstanin hallituksen houkuttelevaan kutsuun. Neuvonantajat auttavat erityisesti talouspolitiikkaa, julkishallintoa ja kansainvälistä politiikkaa koskevissa kysymyksissä. Nursultan Nazarbajev on ollut Kazakstanin presidenttinä 20 vuotta eli maan koko itsenäisyyden ajan.

14. Olisiko myös Härski-Hallberg kiinnostunut lähtemään Kazakstanin valtion leipiin vuodeksi pariksi miljoonapalkkiota vastaan? On syytä huomata, että Hallberg ilmoitti vetäytymisestään eilen eli samana päivänä, jolloin lehdissä uutisoitiin Tony Blairin Kazakstanin itsevaltiaan kanssa tekemästä miljoonaluokan konsulttisopimuksesta. Tästäkö H. sai idean luopua presidenttikisasta ja alkaa suunnitella uutta uraa kaukomailla?

15. Saamiemme epävirallisten tietojen mukaan Hallberg on jo käännättämässä Oikeusvaltio-kirjaansa pikavauhtia venäjäksi ja kazakin kielelle. Kirjoja lähtee siis kohta vino pino kohti Kazakstanin pääkaupunkia Astanaa ja Nazarbajevin palatsia. Härski tuntee - tietysti - myös Nazarbajevin henkilökohtaisesti, sillä onhan N. tehnyt virallisen valtiovierailun Suomeen ja tavannut niissä merkeissä myös H:n. Härski on ollut lähes vakituinen jäsen Tarja Halosen ulkomaan vieraillulla, kuka ties myös Kazakstanissa, jossa Halonen on myös hiljan käynyt harjoittamassa jousipyssyllä ampumista.

16. Eiköhän myös ne Kazakstanin toisinajattelijat saada vielä kuriin ja herran nuhteeseen Härskin oppien avulla! Pekka voi esimerkiksi opettaa Astanassa omiin kokemuksiinsa viitaten, että ehei, ei niiden "riippumattomien" tuomioistuimien päätöksistä tarvitse välittää, vaan Hallitsija kyllä voi ne aina Isänmaan edun nimissä kumota. Myös Mongoliassa olisi varmaan markkinoita Pekan innovaatioille.