90. Kauhajoen koulusurmien tutkinta vihdoin oikeille raiteille

1. Olen kirjoittanut Kauhajoen koulusurmista tähän mennessä jo kymmenessä blogijutussa; ensimmäisen kirjoituksen julkaisin heti surmien tekopäivänä 23.9.2008.

2. Alusta lähtien minua on ihmetyttänyt muun ohella - tämä tarkoittaa erityisesti sisäministeriön poliisiosaston virkavastuuta ja sisäministeri Anne Holmlundin poliittista vastuusta - se, että kauhajokelaisen komisarion menettelyä koskevassa esitutkinnassa ja sitä seuranneessa valtakunnansyyttäjänviraston syyteharkinnassa ei ole jostakin syystä haluttu paneutua siihen, oliko aseen tulevalle surmaajalle surmapäivää edeltäneenä päivänä 22.9.-08 jättäneen komisarion kenties syytä epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomisen ohella myös kuolemantuottamukseen. Esitutkinnan suorittanut syyttäjä näyttää keskittyneen yksinomaan komisarion epäillyn virkarikoksen tutkintaan ja samoin näyttää tehneen myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske syytepäätöksessään. Kuitenkin oli selvää, että jos poliisimies olisi Matti Saarta 22.9. puhutellessaan ottanut aseen pois Saarelta, tämä ei olisi voinut toteuttaa surmatöitä sanotulla aseella.

3. Lain mukaan rikoksen uhrilla eli asianomistajalla on virallisen syyttäjän ohella rikosasiassa toissijainen syyteoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Jos rikoksen uhri on saanut surmansa rikoksen johdosta, siirtyy asianomistajan syyteoikeus lain mukaan uhrin lähiomaisille, ensisijaisesti hänen leskelleen ja lapsilleen. Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan asianomistajalla on virallisen syyttäjän syyteoikeudesta riippumaton eli itsenäinen syyteoikeus julkista tehtävää hoidettaessa tehdystä rikoksesta eli käytännössä virkamiehen lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin johdosta. Sanotun lainkohdan mukaan asianomistajalla on myös oikeus vaatia virkamiehen virkarikoksen johdosta vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka asianomaiselta virkamieheltä.

4. Olen ihmetellyt, miksi koulusurman uhrien lähiomaiset eivät ole reagoineet (ainakaan julkisuudessa) tapausta koskevaan rikos- ja vahingonkorvausoikeudelliseen vastuuseen. Kun poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ovat tutkineet juttua vain tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena, jolla ei ole asianomistajaa, eivät koulusurmien uhrien lähiomaiset ole luultavasti saaneet esitutkinnassa kunnollista tilaisuutta mahdollisten omien vaatimustensa ja näkökohtiensa esittämiseen. Onko uhrien omaisia edes kuultu esitutkinnassa, en tiedä. Viranomaiset ovat nähtävästi edellyttäneet, että uhrien omaisten tulee reagoida itse, ennen kuin viranomaiset voisivat ryhtyä selittämään asiaa mahdollisen kuolemantuottamuksen kannalta. Tämä tuntuu aika merkilliseltä. Onko mahdollisen kuolematuottamuksen tutkinta haluttu painaa esitutkinnassa ja syyteharkinnassa niin sanotusti "villaisella", jottei tapaus olisi poliisin kannalta vielä nykyistä paljon kiusallisempi?

5. Apulaisvaltakunnansyytäjä Kalskeen syytepäätös, jolla komisario asetettiin syytteeseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, julkistettiin alustavasti jo viime tammikuussa (26.1.-09). Kauhajoen käräjäoikeus määräsi jutun käsittelypäivän yllättävän kauaksi eli toukokuun 13. päivään. Noin kuukausi sitten käräjäoikeus päätti julkistaa syytekirjelmän kokonaisuudessaan.

6. Vasta nyt kun käräjäoikeuden sanottuun istuntoon on aikaa enää pari kolme viikkoa, uhrien lähiomaiset näyttävät havahtuneen asiassa. Tänään on eri lehdissä kerrottu, että yhden kouluammuskelussa surmansa saaneen uhrin leski ja lapsi ovat jättäneet käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa kyseiselle komisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja valtiolta vahingonkorvauksia. Haastehakemuksen laatinut lakimies kertoo (Yle-uutiset), että asianomistajasyytteitä voi tulla jutussa vielä lisää.

7. Jyväskyläläisen asianajotoimiston yksityisissä selvityksissä on lehtitietojen mukaan ilmennyt, että syyttäjän aikanaan suorittama esitutkinta olisi ollut eräiltä osin puutteellinen. Asianajotoimiston lakimiehen mukaan kouluampuja Matti Saaresta tehtiin jo koulusurmia edeltäneellä viikolla Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle kirjallinen ilmoitus, jossa viitattiin Saaren huomiota herättäneeseen ja kouluammuskeluun viittaavaan käyttäytymiseen; Saari oli kotoisin Haapajärven seudulta. Kyseinen lakimies ihmettelee, miten näin oleellinen seikka on voinut jäädä huomaamatta poliisin ja syyttäjän omissa tutkimuksissa, vaikka sanottu Haapajärvellä tehty kirjallinen ilmoitus oli kirjattu vastaanotetuksi myös Kauhajoen poliisiasemalla.

8. Todella merkillistä, jos sanottua ilmoitusta ja varoitusta Saaren hälyttävästä käyttäytymisestä ei tosiaan noteerattu mitenkään Kauhajoen poliisissa eikä sittemmin komisarion menettelyä esitutkinnassa selvitettäessä. Mainituissa yksityisissä selvityksissä on lehtitietojen mukaan lisäksi ilmennyt, että poliisi olisi voinut helposti selvittää Matti Saaren mielenterveysongelmat, joiden perusteella hänen aselupansa olisi voitu peruuttaa. Voidaan kysyä, onko nykyinen poliisirikosten tutkinta yleensäkään uskottavaa, jos esitutkintaa johtanut syyttäjä ja syyteharkinnan suorittanut syyttäjä ovat jättäneet selvittämättä oleellisia seikkoja esitutkinnassa. Suojelevatko syyttäjä ja poliisi toinen toisiaan ja saadaanko "ohjeet" tähän kenties ylemmältä taholta?

9. Oli miten oli, mutta jutun syyttäjänä toimiva Jouko Nurminen on VKSV:n tänään julkisuuteen saattaman tiedotteen mukaan reagoinut mainittuun yksityiseen selvitykseen ja asianomistajan nostamaan syytteeseen. Jutussa tullaan syyttäjän vaatimuksesta suorittamaan lisätutkinta, jonka tekee KRP. Tämän vuoksi käräjäoikeutta on pyydetty peruuttamaan rikosjutulle jo määrätty pääkäsittely 13-14.5. Asianomistajan syytevaatimukseen otetaan syyttäjistössä kantaa lisätutkinnan valmistuttua. Asian jatkotoimenpiteistä on tiedotteen mukaan neuvoteltu tänään 27.4. apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen johdolla.

10. Hieman erikoiselta vaikuttaa se, että sanottua lisätutkintaa johtaa sama kihlakunnansyyttäjä, jonka johdolla suoritettiin komisarion menettelyä koskeva alkuperäinen tutkintakin. Kun oman syytteen nyt nostanut asianomistajataho epäilee aika voimakkaasti sanotun esitutkinnan puutteellisuutta, olisi ollut paikallaan, että esitutkinnan johtajaa olisi vaihdettu.

11. Pääasia kuitenkin on, että Kauhajoen koulusurmien tutkinnassa ollaan monien mutkien jälkeen vihdoin pääsemässä oikeille raiteille. Ei ole tietenkään selvää, että kyseessä todella olisi kuolemantuottamus, mutta tärkeintä on, että tämäkin mahdollisuus selvitetään perinpohjaisesti.

12. Minun mielestäni Kauhajoen tragedian perussyy on edelleen selvittämättä. Kyse on sisäministeriön poliisiosaston asianomaisten virkamiesten vastuusta, kun Jokelan koulusurmien jälkeen vuonna 2007 poliisiosasto ja muut asianomaiset virkamiehet eivät ryhtyneet tarvittaviin toimiin, joilla mm. aselupakäytäntöä olisi tiukennettu. Näihin toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta Kauhajoen jälkeen, siis aivan liian myöhään. Olen perännyt useissa kirjoituksissani, että laillisuusvalvontaviranomaiset eli oikeuskansleri ja oikeusasiamies selvittäisivät viran puolesta, mikä on sisäministeriön virkamiesten vastuu asiassa ja väitetyissä laiminlyönneissä, mutta minkäänlaisiin selvityksiin ei vain ole vieläkään ryhdytty. Tämä on todella huolestuttavaa.

13. Olen edelleen myös sitä mieltä, että sisäministeri Anne Holmlundin olisi kannettava asiassa poliittinen vastuu ja erottava, koska ministerin uskottavuus on totaalisesti kadonnut kahden koulusurmatapauksen vuoksi. Mutta kun hallituksella on sellainen pääministeri kuin on ja kun kokoomuksen Jyrki Katainenkin haluaa jostakin syystä suojella itse tehtävään valitsemaansa sisäministeriä, ollaan nykyisessä tilanteessa, joka on äärimmäisen nolo koko maan kannalta.

89. Politikoinnin sietämättömästä urhoudesta

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen kertoi 24.4. keskustan laivaseminaarissa, että keskustan tunnuslause ensi kesäkuun eurovaaleissa on "Urhoutta Eurooppaan." Vanhasen mukaan urhous on sitkeyttä, jaksamista ja omiensa puolustamista. Urhouden synonyyminä Vanhanen mainitsi pekkaroinnin, iltalypsyn ja siltarumpupolitikoinnin. Pekkarointi on poliittinen termi, joka tarkoittaa rahan ohjaamista kotiinpäin. "Urhoutta on muun muassa pekkaroida EU:n aluekehitysvaroja Suomeen", kertoi Vanhanen.

In Finland we have this thing called pekkarointi, otsikoitiin keskustan Helsingin Sanomissa 22.4. olleessa koko sivun EU-vaalimainoksessa.

Keskusta pyrkii urhouskampanjallaan kiillottamaan julkisuuskuvaansa ja kääntämään puoluetta ja sen johtopoliitikkoja vastaan esitetyt syytökset omaksi edukseen. Puolue on ottanut urhousmannekiineikseen 25 vuotta haudassa maanneen presidentti Urho Kekkonen ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Vanhanen mainitsi urhoudesta myös ex-puheenjohtaja Esko Ahon.

Urho Kekkonen oli varsinainen veijari ja juonittelija koko elämänsä ajan, joten hän olisi pärjännyt Brysselin juonitteluissa varmasti hyvin. Koulupoikana Kekkonen osallistui vuonna 1918 Haminassa kivääriryhmän johtajana vangittujen punikkien ampumiseen.

Muistamme, miten presidentti Kekkonen tilasi syksyllä 1961 Neuvostoliiton johdolta noottikriisiin, jolla onnistuttiin lopettamaan Kekkosen uudelleen valintaa vastustamaan perustettu, Kekkosen verivihollisen Väinö Tannerin junailema Honka-liitto. Kansa oli pelosta jäykkänä, kun Kekkonen nousi Luumäen asemalla Moskovaan menevään junaan ja asemalaiturilla laulettiin joukolla Jumala ompi linnamme -virttä. Mahtoi Urkilla olla kivaa junassa, sillä olihan hän itse koko homman takana ja tiesi, että Siperian Novosobirskissä käytävien neuvottelujen lopputulos oli ennalta selvä: Neuvostoliiton johto vakuutti YYA-sopimuksen hengessä ystävyyttään Suomelle, kunhan vain Urho Kekkonen jatkaisi tasavallan presidenttinä! - Tämä on totisesti urhoutta-a!

Poliittisen verivihollisensa Väinö Tannerin ja muut "sotaan syylliset" Kekkonen oli junaillut Paasikiven hallituksen oikeusministerinä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ja kuritushuoneeseen 1940-luvun lopulla. Ex-presidentti Ryti ja ex-pääministeri Linkomies tuomittiin myös kuritushuonerangaistuksiin, mutta tämä ei vielä riittänyt Kekkoselle, vaan hän halusi linnatuomion myös sodanaikaisen hallituksessa pikkutekijöinä olleille ministereille Reinikka, Ramsay ja Kukkonen.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli ja on edelleen häpeätahra Suomen historiassa. Vaikka hovihistorioitsija Jukka Tarkka yrittäisi kuinka muuta väittää, hänellä ei ole dokumenttia siitä, että Neuvostoliitto olisi virallisesti vaatinut Suomen sodanaikaisen johdon viemistä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Liittoutuneiden maiden hallitukset olivat tosin periaatteessa ilmaisseet olevansa sillä kannalla, että Saksan rinnalla sotaan osallistuneiden maiden poliittinen johto tuli saattaa oikeuden eteen, mutta en usko, että USA ja muut länsivallat olisivat ryhtyneet pakolla tätä Suomen hallitukselta vaatimaan. Ja jos näin olisi tapahtunut, olisi se ollut Suomen oikeusjärjestyksen ja kunnian kannalta toki parempi vaihtoehto kuin sodanaikaisten johtajien tuomitseminen kaikkia lakeja ja oikeudenmukaisuutta rikkovassa häpeällisessä "omassa" oikeudenkäynnissä, jossa syytetyillä ei edes ollut tosiasiallista oikeutta puolustautua, kun prosessin lopputulos oli etukäteen määrätty ja Kekkonen ja Paasikivi vahtivat, että syytetyt saisivat tuntuvat rangaistukset. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli kotikutoinen hanke, jota Urho Kekkonen innokkaasti ajoi. - Muistettakoon myös, että juuri Kekkonen ja ja hänen vanha maalaisliittolainen opiskelutoverinsa Uuno Hannula olivat Suomessa ne sotahullut poliitikot, jotka kaikkein kiivaimmin vaativat Suomea vuonna 1940 jatkamaan talvisotaa Neuvostoliittoa vastaan. Onneksi näin ei tehty, mutta toki Kekkosen menettely osoittaa tässäkin suhteessa urhoutta-aa!

Suomi ei ollut Kekkosen aikana puolueeton valtio, vaan N-L:n vasalli, jonka YYA-sopimus varmisti. Kekkonen suometti Suomen ja avasi KGB:lle vapaat kädet toimia Suomessa. Kekkonen taitaa olla ainoa valtionpäämies, jolla julkisuudessa olleiden tietojen mukaan oli KGB:ssä oma agenttikoodi; tietojen mukaan Kekkosen peitenimenä oli Timo.

N-L:n toimeksiannosta Kekkonen järjesti vuonna 1975 Helsingissä ETYK:in huippukokouksen, jonka tarkoituksena oli aikaansaada Euroopan pysyvä kahtiajako. Suomelle ETYK:n piti olla riemuvoitto, joka olisi kruunannut Kekkosen uran ja sienetöinyt Suomen puolueettomuuspolitiikan länsimaiden silmissä. ETYK-kokous hyväksyi myös Saksojen jaon, ja totaalisen poliisivaltionjohtaja Eric Honecker esiintyi ensimmäisen kerran kv. foorumilla tunnustetun DDR:n johtajana. N-L:n vuonna 1961 rakentamalla Berliinin muurilla, jolla Länsi-Berliini eristettiin DDR:stä ja sen pääkaupunkina toimineesta Itä-Berliinistä, surmattiin vuosien aikana kymmeniä viattomia ihmisiä, jotka yrittävät henkensä kaupalla paeta DDR:n diktatuuria Länsi-Saksaan. Kekkonen oli siis N-L:n aloitteesta pääarkkitehtina toimessa, jonka tarkoituksena oli sinetöidä lopullisesti Kylmän sodan aikainen Euroopan kahtiajako. - Kuten tiedämme, hanke ei lopulta onnistunut, mutta kuitenkin Kekkosen toimet soittavat suurta urhoutta-aa!

Kekkonen oli suomettumisen, itsesensuurin, pysähtyneisyyden ja brezhneviläisyyden vertauskuva. Kekkosen Suomessa estettiin poliittiselle järjestelmälle kiusallisten kirjojen julkaiseminen, eikä eduskunnalla tai demokratialla ylipäätään ollut Kekkosen kaudella tosiasiallista merkitystä. Kekkonen hajotti eduskuntia ja hallituksia mielensä mukaan, kyykytti ministereitä ja muita poliitikkoja julkisesti ja yksityisillä myllykirjeillään, pani pystyyn omien luottomiestensä johtamia hallituksia ja piti ulkopoliittisesti epäluotettavaksi leimaansa kokoomuspuoluetta oppositiossa parikymmentä vuotta. Vuoden 1974 poikkeuslaki, jolla Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi ilman vaaleja, oli pohjanoteeraus ja täydellistä kansanvallan halveksintaa. Tämä ja monet, monet muut Kekkosen tempaukset ja Kekkosslovakian pimeät ajat ovat vielä hyvin muistissamme ja ne jos mitkään osoittavat - Matti Vanhasen ja keskustan mielestä ainakin - mitä ylevintä urhoutta-aa!

Entäpä sitten tämä Esko Aho, jonka urhoutta Matti Vanhanen yltyi mainostamaan. Esko Aho ja hänen hallituksensa 1990-luvulla muistetaan talouslaman ja pankkikriisin aikana tiukasta talouspolitiikastaan ja valtion menojen tuntuvista leikkauksista. Nyt meneillään olevan uuden laman tai taantuman aikana muistetaan aina varoitella siitä, ettei tällä kertaa vain syyllistyttäisi samoihin virheisiin, joihin Aho-Viinasen harjoittama talouspolitiikka johti 1990-luvulla. Ahon hallituksen aikana ja sen toimesta kymmenet tuhannet pienet ja keskisuuret yritykset ajamalla ajettiin valtiovallan ja pankkien yhteisillä salaisilla sopimuksilla ja toimenpiteillä konkurssin. Merkittävin näistä sopimuksista oli Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus v. 1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä.

Tuossa sopimuksissa sovittiin toimialakohtaisesti niistä yrityksistä, jotka tultaisiin tiettyjen edellytysten täyttyessä viemään konkurssiin. Hallituksessa sopimuksen sisällöstä päättivät pääministeri Esko Aho, valtiovarainministeri Iiro Viinanen ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Sopimuksen perusteella pankit ryhtyivät nopeassa tahdissa irtisanomaan yritysten valuuttaluottoja. Pankkikriisin yhteydessä konkurssikurssipesät ja velkojat realisoivat panttioikeuden nojalla yritysten, yrittäjien ja takaajien omaisuutta pilkkahinnalla. Ahon hallituksen aikana harjoitetun politiikan seuraukset olivat yrittäjien, takaajien ja heidän perheenjäsentensä kannalta hirmuiset, mutta pääministeri Matti Vanhasen mielestä Esko Aho kelpaa silti - ehkäpä juuri tämän vuoksi - erityisen hyvin esimerkiksi kepulaispolitiikkojen aikojen kuluessa osoittamasta urheudesta.

Esko Aho muistetaan myös STT:n ns. dopingjutun yhteydestä. STT:n tammikuussa 1998 julkaisemassa uutisessa väitettiin, että huippuhiihtäjä Jari Räsänen olisi ostanut ja käyttänyt kasvuhormonia ja että hiihtoliiton johtohenkilöt olisivat olleet kiinnostuneita kasvuhormoneista. Räsäsen ohella hiihtoliiton useat johtohenkilöt, joiden joukossa oli liitonpuheenjohtajana tuolloin ollut Esko Aho, katsoivat kunniaansa loukatun ja vaativat tuntuvia ja suorastaan amerikkalaismallisia korvauksista henkisestä kärsimyksestä, Esko Ahon vaatimus 500 000 markkaa kuului suurimpiin vaatimuksiin. STT:n päätoimittaja ja jutun kirjoittanut toimittaja tuomittiin rangaistukseen ja heidät velvoitettiin suorittamaan korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Käräjäoikeus velvoitti tuomitut yhdessä STT:n kanssa maksamaan Esko Aholle korvausta 100 000 markkaa. Helsingin hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteet yli kymmenen hiihtoliiton johtajistoon kuuluneiden henkilöiden osalta, ja näin tapahtui myös Esko Ahon osalta. Hovioikeus hylkäsi Esko Ahon esittämän massiivisen korvausvaatimuksen kokonaan ja velvoitti Ahon korvaamaan vastapuolensa juttukulut 7 000 markalla. - Ahneella on .... loppu? Ei toki, vaan Esko Ahon menettely osoittaa - ainakin Matti Vanhasen mukaan - esimerkillistä urhoutta, josta on syytä muistuttaa puolueväkeä ja koko Suomen kansaa erityismaininnalla.

Mauri Pekkarisen Ahon hallituksessa teollisuusministerinä yrittäjäkuntaa kohtaan osoittamasta urhoudesta oli jo edellä puhe. Mauri on keskustan vahva mies, joka tosiasiallisesti johtaa hallitustoimia, pääministeri Vanhanen johtaa hallitusta ja puoluetta lähinnä vain nimellisesti. Kaikissa ministereille ja johtaville hallituspuolueiden poliitikoille osoitetuissa kyselyissä Pekkarinen saa aina korkeimmat pisteet mm. ahkeruudesta, huolellisuudesta sekä asioiden ja numeroiden muistamisesta. Mauri on turhan vaatimaton kertoessaan, että hän suostui puolueensa pekkarointi-mainoksen julkaisemiseen vain siksi, että tällä tavalla hänestä jää edes joki muisto jälkipolville.

Muisti- ja numerohirviö Pekkarisen muisti saattaa kuitenkin yllättäen pettää joissakin "tietyissä" asioissa. Näin kävi äskettäin, kun Pekkarinen kertoi julkisuudessa, että Fortumissa lopetettiin johtajien optiopalkkiot hänen ollessaan vastaavana ministerinä. Kun sitten kävi ilmi, että Fortum olikin tehnyt itse päätöksen optioiden lopettamisesta, Mauri ilmoitti nöyrästi - tämän hän osaa erityisen hyvin - pyytävänsä anteeksi "muistamattomuuttaan." Fortumin ja muidenkaan valtionyhtiöiden optio- ja osakepalkkioasioissa Pekkarinen ei ole sivumennen sanottuna vakuuttanut, sillä koko sen ajan kun hän on ollut "remmissä", tilanne on vain entisestään sekavoitunut.

Kuinka ollakaan, myös ns. Suomi-Soffa -asiassa tarkkuudestaan kuuluisan ministeri Pekkarisen muisti petti. Pekkarinen oli vuoden 2006 lopulla myöntänyt Suomi-Soffan Kajaanin tehtaan laajennushankkeelle valtion investointitukea lähes 850 000 euroa. Vuoden 2007 elokuussa ministeri Pekkarinen kävi vihkimässä sanotun tehdasrakennuksen; tapahtumasta on julkaistu lehtikuva, jossa ministeri poseeraa tehtaalla vierellään yrityksen johtajistoon kuulunut henkilö ja sittemmin vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä KMS:n vaalirahoitusjärjestelyjen osalta tunnetuksi tullut Tapani Yli-Saunamäki. Suomi-Soffa rahoitti vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Pekkarisen vaalikampanjaa ostamalla Pekkarisen tuliyhdistykseltä tauluja 5 000 eurolla.

Kun kansanedustajien vaalirahoitussotkut tulivat keväällä 2008 ilmi, palasi Pekkarisen muisti yhtäkkiä ja hän muisti nyt yhtiölle myöntämänsä investointiavustuksen. Kyseeseen olisi voinut tulla epäily lahjusrikkomuksesta, jos ministeri oli ottanut vastaan vaalirahaa yhtiöltä, jolle hän oli virkavastuussa olevana ministerinä myöntänyt vähän aikaisemmin tuntuvan rahoitustuen. Mikä nyt neuvoksi? Kyllä, monet muistanevat vielä, miten Pekkarinen kiirehti oikeuskansleri Jaakko Jonkan luokse toukokuussa 2008 ja selitti tälle, ettei hän ollut vaalitukea saadessaan muistanut lainkaan yhtiölle myöntämäänsä investointitukea ja ettei hänen käsityksensä mukaan vaalituella ja avustuksella ollut yhteyttä keskenään. Ja yllätys, yllätys: oikeuskansleri Jonkka teki pikapäätöksen parissa päivässä ja päästi Pekkarisen pälkähästä. Oikeuskansleri oli täsmälleen samaa mieltä kuin ministerikin: asioilla ei olut yhteyttä eikä Pekkarinen ollut voinut muistaa tekemäänsä investointipäätöstä.

Tapahtuman loppunäytös oli kaikkein huikein: välittömästi oikeuskanslerin kannan kuultuaan - Jonkka sai ratkaisunsa kirjoitetuksi vasta muutaman päivän kuluttua - ministeri Pekkarinen kiiruhti suorastaan juoksujalkaa ja tukka lähestulkoon liehuen eduskunnan puhujapönttöön, jossa hän selosti ällistyneelle kuulijakunnalle oikeuskanslerin päätöksen. Pekkarinen kertoi - ääni väristen - että jos oikeuskanslerilla olisi ollut pienikin epäily hänen syyllistymisestään lainvastaiseen tekoon, hän (ministeri siis) olisi nyt jättänyt välittömästi eronpyyntönsä!

Viimeistään tässä vaiheessa minäkin aloin jo uskoa, että Mauri Pekkarisessa taitaa sittenkin olla ainesta urallaan vielä pitkälle, ehkäpä pääministeriksi asti. Maurin selitys tapahtumien kulusta ja hänen omasta muistamattomuudestaan, jonka uskottavuutta tosin itse tohdin välittömästi Pekkarisen eduskuntailmoituksen jälkeen epäillä Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessani, oli loistava suoritus ja se meni täydestä oikeuskanslerin pikatutkinnassa. Kirjoitukseni johdosta selitysvelvolliseksi joutuikin sitten Pekkarisen pälkähästä päästänyt oikeuskansleri, ja useat lehdet julkaisivat laajoja haastattelujuttuja Jonkasta ja oikeuskanslerin toiminnasta yleensä; Jonkka vakuutti tutkineensa Pekkarisen asian hyvin tarkasti ja ilmoitti seisovansa päätöksensä takana. - Kyllä, näin tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti toimitaan oikeusvaltiossa. Tämä jos mikä osoittaa pekkaroinnille nimensä antaneen ministerin erityistä urhoutta-aa!

Matti Vanhanen on turhan vaatimaton sivuuttaessaan omat urhoutta osoittavat toimensa. Mutta kyllä useat ihmiset vielä muistavat Matin hotellihuonetreffit Tanja Karpelan kanssa Tampereella, väitetyn parisen vuotta jatkuneen avioliiton ulkopuolisen seksisuhteen "Kaarinaan", hämmentävät terveyskeskus- ym. seikkailut Merikukka Forsiuksen seurassa sekä etenkin raastupaan ja hovioikeuteen päätyneen seurustelusuhteen Susan Ruususeen.

Matin viimeisin urhoutta osoittanut tempaus näissä merkeissä oli sähköpostiviestittely keskustan kunnallisvaaliehdokkaana olleen Drita Lulicin kanssa 20.10.2008 - Lulic on Ruususen tavoin yksinhuoltajaäiti. Matin Dritan kanssa vaihtamat viestit julkaistiin Iltalehdessä 25.4. - sopivasti keskustan vaaliristeilyn aikana. Matti sai aiheen tokaista, että viestien julkaiseminen ehkä tasoittaa sitä kuvaa, joka vieteistä alun perin syntyi. Kyllä, Vanhasen aloittama viestittely antaa osviittaa pääministerimme viestittelyvimmasta: kolmen tunnin aikana Vanhanen lähetti Dritalle 14 viestiä, joissa hän käytti seitsemän kertaa hymiötä.

Politiikan saralla pääministeri kunnostautui viime viikkoisella Kiinan vierailullaan; matka oli jo neljäs Vanhasen pääministerinä Kiinaan tekemä matka - pääministeristä on tullut ilmeinen Kiina-fani. Televisiosta saimme nähdä, miten Vanhanen yritti Shanghain yliopistolla pidetyssä tilaisuudessa paperista tankata englanninkielistä puhettaan hieman hölmistyneeltä vaikuttaneelle opiskelijaväelle. Kiinan presidentin tavatessaan Vanhanen ei ottanut ihmisoikeuskysymyksiä lainkaan esille, mutta kiinalaisen virkaveljensä kanssa hän sentään yritti mainita jotain ympäripyöreää isäntämaan ihmisoikeustilanteesta. Mutta tämäkään viesti ei kuitenkaan kuulemma mennyt perille vajavaisen tulkkauksen takia. Vanhasen tarkoituksena oli ilmeisesti mainita jonkinlaisena edistysaskeleena Kiinan hiljattain julkaiseman ihmisoikeusohjelman. Kiinalaiset toisinajattelijat ja kansainväliset asiantuntijat pitävät sanottua ohjelmaa kuitenkin vain tyhjänä lupauksena, jonka ainoa tarkoitus on juuri kiillottaa Kiinan imagoa länsimaiden silmissä.

Lehdistötilaisuudessa Pekingissä pääministeri Vanhanen sanoi, että länsimaat voisivat ottaa oppia Kiinasta, jossa on tiukka keskushallinto ja jossa asiat tapahtuvat nopeasti ja tehokkaasti, kun maan ainoa puolue niin päättää. Todella rohkeaa ja urhoutta osoittavaa puhetta Suomen pääministeriltä! Jotkut nirppanokat tosin kehtasivat eduskunnassa muistuttaa, että Vanhanen olisi voinut säästellä kehujaan kun otetaan huomioon, että Kiinaa hallitsee yksipuoluejärjestelmä eikä maassa ole demokratiaa ja maan viranomaisten ihmisoikeusrikokset ovat kauhistuttavia. - Kiinalainen rikosoikeusjärjestelmä on toki tehokas, kun syytetyillä ei ole useinkaan tosiasiallista oikeutta puolustautua eikä edes tavata avustajaansa, kuolemanrangaistukset ovat yleisiä ja niitä pannaan täytäntöön julkisesti teloittamalla useita kuolemaan tuomittuja yhdellä kertaa esimerkiksi stadioneilla, jonne yleisöllä on vapaa pääsy.

Toden totta, kyllä keskustalla on helppo lähteä tällaisilla "urhoilla" á la Kekkonen, Aho, Pekkarinen ja Vanhanen tuleviin EU-vaaleihin! EU-tukirahaa luulisi ropisevan Suomelle myös tulevaisuudessa, vaikka viime viikolla julkaistun tiedon mukaan eu-tukien saaminen Suomeen ei olisikaan suurin ongelma. Ongelma on siinä, että saatuja tukia ei osata tai haluta käyttää. Viime vuonna Suomessa jäi käyttämättä kaikkiaan 21 miljoonaa euroa EU:lta saatua tukirahaa.

Keskustan eu-vaaliehdokkaita voitaisiin ryhtyä kutsumaan kokonaan uudella nimellä: urhokkaat. Paha kyllä, keskustan urhokasryhmästä ei tule heti mieleen nimiä, jotka täyttäisivät suurten esikuviensa eli Kekkosen, Ahon, Pekkarisen ja Vanhasen saappaat juonittelussa ja pekkaroinnissa. Mieleen tulee tässä yhteydessä lähinnä vain yksi nimi: Kauko Juhantalo. Mutta kyllä keskusta pääsee siihen tulokseen, jonka se urhokasporukallaan ansaitseekin, eli saa läpi kaksi urhokasta noin 15 prosentin ääniosuudellaan, siis yhtä monta meppiä kuin vihreät. Vaikka ensi kesäkuun vaalit ovat jo viidennet, jotka keskusta tulee häviämään Matti Vanhasen puheenjohdolla, ei Vanhasen asema ainakaan pääministerinä ole uhattuna. Tästä ovat kaikki keskustalaiset liikuttavan yksimielisiä. Urhokas puolue ei noin vain voi antaa potkuja urhealle pääministerilleen!

Tämän ylipitkän kirjoituksen lopuksi pienenä kevennyksenä ehdotus Porilaisten marssin ensimmäisen säkeistön uudeksi versioksi:

- Mepit, keskustan urhokkaat,

mi Savon, Vaasan, Uudenmaan

ja Kymin mailla kansaa petti,

viel´on kepu voimissaan,

voi persulaisten hurmehella peittää maan.

Mutta mitä tästä kaikesta tohinasta ja pekkaroinnista mahtaisi tuumia pääurhokas eli Urho Kaleva Kekkonen, jos vielä eläisi? Luulen, että Kekkonen tokaisisi ykskantaan:

- Saatanan tunarit!

88. Halla-ahon syyte

Apuuva....fatwa on jo täällä!

1. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske nosti 27.3.2009 syytteen perussuomalaisten listoilta viime lokakuun kunnallisvaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon valittua tohtori Jussi Halla-ahoa vastaan uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Syyteasian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, ei siis rasistisiin rikosasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman. Syytepaperiin ei otettu Illmanin nimeä luultavasti siksi, että Halla-aho on kirjoituksissaan arvostellut Mika Illmania kärkevästi. VKSV:ssa ehkä pelättiin, että Halla-aho voisi väittää Illmanin toimivan ikään kuin kostoksi ja tulleen siten jääviksi asiassa. Syytettä määrättiin ajamaan kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen ja syytejuttu tulee esille Helsingin käräjäoikeudessa, istuntopäivää ei vielä tiedetä.

2. VKSV ei selvästikään halua tehdä oikeusprosessista mitään spektaakkelia tai vuosisadan oikeusjuttua, vaan toimii "ei ny tehrä tästä mitään isoo numeroo" -periaatteella: Halla-ahoa kuulusteltiin esitutkinnassa ainoastaan sähköpostin välityksellä eikä H. siten ollut esitutkinnassa lainkaan "nokikkain" kuulustelijana toimineen rikosylikonstaapeli Jouni Niskasen kanssa; esitutkinta oli hyvin suppea, sillä siinä otettiin esiin vain 10-15 Halla-ahon blogissa julkaistua kirjoitusta, vaikka niitä on julkaistu yli 200; syyte perustettiin vain yhdessä blogissa esitettyyn kahteen virkkeeseen; VKSV ei halua esiintyä oikeudessa, vaan antoi syytteen ajamisen paikallissyyttäjälle jne. VKSV haluaa näköjään päästä jutusta mahdollisimman suppealla aineistolla ja käräjäoikeudessa ainoastaan yhden päivän kestävällä pääkäsittelyllä.

3. Syytemääräyksen mukaan Jussi Halla-aho on 3.6.2008 Helsingissä laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa a) islam ja sen pyhät instituutiot (profeetta Muhammed) yhdistettiin pedofiliaan ja jossa b) esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän (somalit) kansallinen ja geneettinen erityispiirre. Syytemäärähyksen mukaan a) kohdassa mainittu teko toteuttaa rikoslain (RL) 17 luvun 10 §:n 1-kohdassa kriminalisoidun uskonrauhan rikkomisen ja b) kohdassa mainittu teko puolestaan RL 11 luvun 10 §:ssä kriminalisoidun kiihottamisen kansanryhmää vastaan.

4. Esitutkinnan kohteena olivat internetissä www.halla-aho/scripta -sivustolla olevassa "Kirjoituksia uppoavasta lännestä" -nimisessä blogissa ajalla 25.10.2004 - 8.1.2009 julkaistut Halla-ahon kirjoitukset; blogissa on sanottuna aikana julkaistu 208 kirjoitusta. Syytteeseen johtaneet kaksi lausumaa sisältyvät kumpikin 3.6.2008 julkaistuun kirjoitukseen, jonka otsikkona on "Muutama täkyjä Illmanin Mikalle." Jussi Halla-aho on selostanut poliisin suorittamia kuulusteluja blogissan. Niistä ilmenee, että Halla-ahoa on kuulustelu sähköpostitse kolme kertaa.

5. Syytteeseen johtaneessa kirjoituksessa "Muutama täky Illmanin Mikalle" esitettyyn kahteen väitteeseen kuulustelija on puuttunut ainoastaan kerran eli 14.1.-09 pidetyssä kuulustelussa siteeraamalla Halla-ahon kyseiset väitteet ja esittämällä sen jälkeen Halla-aholle saman kysymyksen, jonka hän tehnyt muidenkin tarkastelun kohteeksi otettujen kirjoitusten osalta: "Kiihottaako tämä teksti mielestäsi ihmisiä muslimeja ja somaleja vastaan"? - Kuulustelussa ei käsitelty profeetta Muhammedia koskevaa lausumaa tai muistakaan kirjoituksista esille otettuja kohtia epäiltynä uskonrauhan rikkomisena.

6. Halla-aho on vastannut poliisin kysymykseen kieltävästi ja perustellut vastaustaan lyhyesti muutamalla rivillä mm. siten, ettei hän ole esittänyt sanottuja väiteitään tosiasioina tai edes omina mielipiteinään. Kirjoituksessa oli H:n mukaan vain pohdittu sitä, millaiset yleistävät ja loukkaavat lauseet yleisesti koetaan sopiviksi ja millaisia ei. Poliisin esille ottamissa lauseissa, jota siis riittivät syytteen nostamiseen, on H:n mukaan tarjottu esimerkkejä sellaisista väittämistä, joita ei pidetä sopivina, vaikka ne perusteltaisiin. Niitä on verrattu vastaavaan, suomalaisia koskevaan yleistävään väittämään, jota pidetään sopivana.

7. Poliisin ja Halla-ahon "dialogi" ei edennyt tämän pidemmälle; näin merkittävässä asiassa olisi toki pitänyt pitää kunnon kuulustelu. Halla-aho ei tässä kohdin nimenomaan väittänyt poliisille, että hänen tarkoituksenaan olisi paljastaa julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama "kaksoisstandardi", vaikka ilmeisesti tätä hän on em. mainitulla kuulustelulausumillaan tarkoittanut. Syytteen saatuaan Halla-aho on selittänyt, että hänen sanotun kirjoituksensa (3.6.-08) kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voidaan päätellä (kirjoitus "Syytteestä lyhyesti" 27.3.-09). H:n mukaan hänen kirjoituksensa aiheena eivät edes olleet somalit tai Mohammed, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaissuojelua. Väitteet islamin pedofiilisestä luonteesta ja somalien geneettisistä erityispiirteistä olivat H:n mukaan vain instrumentteja, joilla hän oli aihetta lähestynyt.

8. Halla-ahon kuulustelussa esittämät selitykset siitä, että väitteissä olisi ollut kyse vain instrumenteista, eivät kuitenkaan vakuuttaneet syyttäjiä. Syytemääräyksessä näet todetaan, että H. ei ole pyrkinyt esittämään vilpitöntä kritiikkiä islamin uskontoon joskus liitettyjä epäkohtia kohtaan. Syyttäjien mukaan esimerkiksi kriittiset näkökohdat tyttöjen ja naisten "verraten heikosta asemasta eräissä islamilaismaissa" nauttivat tyypillisesti sananvapauden suojaa, vaikka ne samalla voivat loukata joidenkin muslimien uskonnollisia tunteita.

9. Syyttäjät ja Halla-aho näyttävät puhuvan ikään kuin toistensa ohi ja eri asioista. Syytemääräyksessä ei ole otettu kantaa H:n väitteeseen siitä, että hän olisi tähdännyt väitteillään syyttäjä- ja muiden viranomaisten arvosteluun. Halla-aho puolestaan ei ole poliisikuulustelussa suoranaisesti perustellut väitteitään siltä kannalta, että hän olisi tarkoittanut kritisoida naisten asemaa muslimimaissa. H. on kuitenkin eräissä muissa kirjoituksissaan, jotka ovat nekin olleet poliisin ja syyttäjien syynättävinä, kritisoinut islamia juuri naisten ja tyttöjen heikon aseman johdosta. Näin esimerkiksi kirjoituksessa "Muhamettilaisten musta aukko" (10.5-2005). Kun myös vm. kirjoitus sisältyy esitutkinta-aineistoon ja H. on kommentoinut sitä poliisikuulustelussa paljon laajemmin kuin syytteeseen johtanutta kirjoitustaan, on hieman outoa, että VKSV, jota lain mukaan velvoittaa objektiivisuusperiaate, on sivuuttanut tuon kirjoituksen kokonaan. Mainitusta kirjoituksesta 10.5.-05 voidaan ehkä löytää VKSV:n kaipaamat "vilpittömät" perusteet, joilla Halla-aho on kritisoinut islamia naisten heikon aseman takia.

10. VKSV:n painottaa syytemääräyksessä sitä, että islamin pedofiililuonnetta koskeva väite on sanamuodoltaan selkeä ja se esitetään kirjoituksessa korostetulla kirjoitustyylillä (lihavoituna) kahteen kertaan, ja että Halla-aho on itsekin myöntänyt, että väitteen sisältö loukkaa muslimien uskonnollisia tuntoja. Syyttäjistön mielestä väite tosiasiallisesti ilmentää sellaista loukkaustarkoitusta, jota RL 17:10:n 1-kohdassa edellytetään.

11. Somaleja koskevan väitteen ("Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre") osalta VKSV toteaa Halla-ahon tosin sanoneen, etteivät kaikki somalit ryöstä tai loisi verovaroilla ja ettei hän käsittele sanotun väitteen sisältöä faktana. Toisaalta lausuma on sanamuodoltaan selkeä ja se esitetään korostetusti tummennetuilla kirjasimilla, todetaan syytemääräyksessä. (Myös tämä väite esitetään samassa kirjoituksessa kahteen kertaan). Lausuma sisältää VKSV:n mukaan asiallisesti ottaen väitteen somalien ryhmään kuuluvien ihmisten luonteenomaisesta ala-arvoisuudesta muihin ihmisiin nähden. Syyttäjien mielestä H:n syrjivä ja vahvasti yleistävä väite on sanottua ihmisryhmää solvaava ja panetteleva, koska siinä kerrotuin tavoin kuvataan kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina ja yhteiskunnan loisina. Lausunto loukkaa siten näiden ihmisten ihmisarvoa ja täyttää RL 11 luvun 10 §:ssä säädetyn kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön.

12. Halla-aho on kiistänyt syytökset ja vetoaa kirjoituksensa tarkoitukseen kritisoida eri ihmisryhmien suojelussa ilmenevää viranomaisten kaksinaamaisuutta ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista menettelyä ("kaksoisstandardi"). H:n mukaan joistakin ihmisryhmistä saa syyttäjäviranomaisten mukaan esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Islamia koskevan väitteensä osalta Halla-aholla ei ole ollut esittää mitään konkreettista vertailukohtaa, vaan hän vetoaa kirjoituksessaan 3.6.-08 vain yleisesti siihen, että Suomessa saa vapaasti valitsemallaan tavalla pilkata Jumalaa ja Jeesusta. Somaleja koskevan väitteensä tueksi H:lla esittää yhden vertailukohdan, eli Kaleva.plus-lehden pääkirjoituksesta 20.5.2008 löytämänsä yhden lauseen. Sen mukaan humalassa (oikeastaan "päissään") tappaminen on "suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre." Kalevan pääkirjoituksesta kanneltiin Julkisen Sanan Neuvostoon (JSN), joka ei ottanut kantelua asiallisesti tutkittavaksi. Kirjoituksesta tehtiin myös rikosilmoitus, mutta sen johdosta ei käynnistetty esitutkintaa.

13. Halla-ahon vertailukohdiksi ottamat seikat eivät ole kovin vakuuttavia. Jumalan ja Jeesuksen sallitusta pilkkaamisesta hän ei esitä yhtään esimerkkiä - en ole toki lukenut läheskään kaikkia Halla-ahon kirjoituksia - ja somaliväitteen osalta vertailukohta jää yhden irrallisen, lehtikirjoituksessa esitetyn lauseen varaan. Onko sitä paitsi relevanttia tai oikeutettua kutsua kaikkia suomalaisia (Suomen kansaa) "ihmisryhmäksi" ja verrata heitä tässä mielessä yhteen Suomessa asuvaan vähemmistöryhmään eli tässä tapauksessa somaleihin? Asia voisi olla toinen, jos Kalevan pääkirjoituksessa olisi väitetty, että päissään tappaminen on "suomalaisten, erityisesti pohjalaisten (tai lappalaisten taikka savolaisten jne.) heimollinen," ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

14. Kontekstista irrotettuna Halla-ahon molemmat väitteet vaikuttavat tympeiltä, mauttomilta, loukkaavilta ja jopa shokeeraavilta. Halla-aho on itsekin myöntänyt, että väitteet ovat sellaisinaan muslimeja ja somaleja loukkaavia ja että väitteet eivät pidä välttämättä paikkansa ja etteei hän ole esittänyt niitä faktoina. Voidaan perustellusti kysyä, miksi ihmeessä Halla-aho on sitten mennyt esittämään tuollaisia väitteitä, jos hänellä ei ole ollut loukkaamistarkoitusta, mutta hän on käsittänyt ja ollut varma, että väitteet voivat siitä huolimatta loukata? Miksi hänen on pitänyt esittää väitteensä vieläpä kahteen kertaan samassa kirjoituksessa ja varmuuden vuoksi vielä muusta tekstistä selvästi erottuvalla tavalla? Eikö islamin uskonnon ja somalien menettelyn kritisoimiseksi olisi riittänyt hillitympienkin esimerkkien ja väitteiden esittäminen?

15. Vaikka asiantuntijat, blogistit ja kommentaattorit ymmärtäisivät, että Halla-aho on esittänyt väitteensä tosiasiallisesti viranomaiskäytännön kaksinaamaisuuden osoittamiseksi, eivät suuri yleisö, tavalliset ihmiset ja erityisesti Suomessa asuvat muslimit ja somalit ole välttämättä tätä ymmärtäneet. Tämän Halla-aho on tekstinsä kirjoittaessaan varmaan käsittänyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tämä asia käsittää. Onko väitteiden esittäminen tästä huolimatta sananvapauden nimissä sallittua?

16. Pyhittääkö Halla-ahon "jalo" tarkoitus osoittaa viranomaistoiminnan "kaksoisstandardi" keinot, eli saako hän mennä rangaistuksetta sananvapauden nimissä lausumaan kirjoituksessaan jostakin uskonnosta ja tietystä ihmisryhmästä miten törkeitä ja loukkaavia herjauksia tahansa, jos niiden tarkoituksena ei itse asiassa ole loukata vaan ainoastaan käsitellä H:n toteamin tavoin hänen esille nostamaansa "suurta kysymystä" siitä, miksi sanotunlaisia törkeyksiä saa lausua rangaistuksetta ja ilman syytettä yhdestä uskonnosta (kristinuskosta) tai yksistä kansanryhmistä (suomalaisista), mutta ei toisista uskonnoista (esimerkiksi islamista) tai kansanryhmistä (esimerkiksi somaleista).

17. VKSV:n mielestä Halla-ahon törkeiden loukkausten esittämistä ei voida perustella sananvapaudella. Syytemääräyksessä on kuitenkin ohitettu kokonaan Halla-ahon motiivi, jolla hän on väitteiden esittämistä perustellut. Pro et contra -tyyppinen tarkastelu puuttuu syytteestä, vaikka syyttäjiä lain mukaan velvoittaa edellä mainittu objektiviteettiperiaate. Syytemääräyksen selostavassa osassa tosin mainitaan lyhyesti Halla-ahon kiistämisen perusteet, mutta asian arviointia koskevassa osassa Halla-ahon esittämään motiiviin ei oteta kantaa.

18. Tilanne on siis se, että Halla-aho on kiistänyt syyllistyneensä rangaistavaan tekoon ja esittänyt selityksen, minkä vuoksi hän oli käyttänyt 3.6.-08 blogissaan sinänsä loukkaavia ja törkeitä väitteitä. Halla-aholla on ollut väitteiden esittämistä koskeva selitystaakka ja sen hän on selvittänyt, oltakoonpa selityksen painavuudesta mitä mieltä tahansa. Ratkaisevaa on, että syyttäjällä on todistustaakka myös siitä, että Halla-ahon väitteet on tehty loukkaamistarkoituksessa, eli pedofiiliväitteellä on ollut tarkoitus loukata muslimien pyhänä pitämää profeetta Muhammedia ja somaleita koskevalla väitteellä on ollut tarkoitus loukata somaleja ja kiihottaa mielipiteitä sanottua kansanryhmä vastaan. Syyttäjien on pyrittävä saamaan tuomioistuin vakuuttuneeksi sanotusta erityisestä loukkaamistarkoituksesta.

19. Kummankin ratkaisuvaihtoehdon eli syytteen hyväksyvän tai sen hylkäävän ratkaisun osalta voidaan esittää näkökohtia pro et contra, eikä lopputuloksen ennustaminen ole helppo tehtävä tässä hyvin arvostuksenvaraisessa asiassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapaus oikeuttaa myös kriittisten ja jopa loukkaavien ja shokeeraavien mielipiteiden esittämiseen, joten myös uskonrauhan rikkomista ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevia rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti, jos asianomaiselle menettelylle voidaan osoittaa olevan sananvapauteen liittyviä perusteita.

20. Sananvapauteen kuuluu oikeus mm. viranomaisten, kuten esimerkiksi juuri poliisi- ja syyttäjäviranomaisten toiminnan kritisointiin, ja tässä tarkoituksessa Halla-aho väittää toimineensa. VKSV kuitenkin näkee hänen toimineen yksinomaan islamin uskonnon ja somaleiden ihmisarvon loukkaamistarkoituksessa, koska Halla-aho ei ole esittänyt "vilpittömiä" perusteita kritiikilleen. Mutta Halo-ahon tarkoituksena ei ole, ainakaan hänen omien sanojensa mukaan, kritisoida väitteillään islamia tai somaleja, vaan ainoastaan viranomaisten menettelyä, vaikka hänen väitteensä voidaankin H:n mukaan kokea asiayhteydestä irrotettuina loukkaaviksi. - Jaa-a, tässäpä ongelma - tuomioistuimen tehtävä ei tule olemaan todellakaan helppo eikä kadehdittava!

21. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että kolme vuotta sitten eli vuonna 2006 silloinen vähemmistövaltuutettu ja nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen teki poliisille tutkintapyynnön siitä, että eräät Suomen Sisu ry:n jäsenet olivat julkaisseet verkkosivuillaan aikaisemmin 30.9.2005 tanskalaisessa Jyllands-Posteninissa julkaistuja Muhammed-pilakuvia; tanskalaislehden julkaisemista pilakuvista nousi maailmanlaajuinen kansainvälinen kohu. KRP tutki asian ja toimitti aineiston VKSV:lle syyteharkintaa varten.

22. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske teki 1.6.2008 pilakuva-asiassa valtionsyyttäjä Mika Illmanin esittelystä syyttämättäjättämispäätöksen. Kalske totesi, professori Jaakko Hämeen-Anttilan antamaan asiantuntijalausuntoon viitaten, että pilakuvien esittäminen syytepäätöksessä lähemmin kerrotulla tavalla oli ollut islamin uskonnon kannalta erittäin loukkaavaa. Kalske päätyi kuitenkin siihen, että RL 17 luvun 10 §:n 1-kohdan uskonrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkitön edellyttämä erityinen loukkaamistarkoitus oli jäänyt pilakuva-asiassa täyttymättä. "Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen esittäminen," totesi Kalske päätöksessään. Sanottuun käsitykseen viittasi Kalskeen mukaan myös kuvien yhteydessä ollut teksti. Se, että epäiltyjen on pitänyt ymmärtää, että Suomessa oleskelevat muslimit loukkaantuvat kuvien julkaisemisesta, ei ollut Kalskeen mukaan ristiriidassa edellä lausutun kannan kanssa. Tällainen tietämys ei nimittäin riitä täyttämään arvioinnin kohteena olevan tunnusmerkistön edellyttämää erityistä loukkaamistarkoitusta koskevaa edellytystä, todetaan syyttämättäjättämispäätöksessä. - Suomen Sisu ry:hyn kuluneiden epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena oli heidän kertomustensa mukaan halu kokeilla sananvapauden rajoja.

23. Myös Jussi Halla-ahon "täkykirjoituksen" ilmeisenä tarkoituksena on ollut kokeilla sananvapauden rajoja. Nyt VKSV on kuitenkin ottanut toisenlaisen kannan, vaikka Halla-ahon tekstit eivät ole varmaankaan loukanneet Suomessa asuvien muslimien uskonnollisia tuntoja Muhammed-pilakuvia enemmän. Päinvastoin, sillä kuten professori Hämeen-Anttilan lausunnossa todetaan, profeetta M:n kuvallista esittämistä pidetään islamin uskonnossa jo sinänsä sopimattomana. Hämeen-Anttilan mukaan kyseisten pilakuvien esittäminen oli muslimien kannalta erittäin loukkaavaa, koska osassa kuvista Muhammed yhdistettiin väkivaltaan, terrorismiin ja naisten alistamiseen.

24. Jorma Kalskeen mukaan Muhammed-pilakuvien julkaisemisen ei siis voitu katsoa tapahtuneen erityisessä loukkaamistarkoituksessa, mutta Halla-ahon tapauksessa hän on toisella kannalla, kun on kyse H:n kahdesta irrallisesta, muusta tekstistä irrotetusta lauseesta. Itse en näkisi näiden kahden tapauksen välillä juuri mitään eroa. Siksi Kalskeen olisi tullut perustella, miten Halla-ahon tapaus eroa aikaisemmasta tapauksesta, jossa syyte jätettiin nostamatta erityisen loukkaamistarkoituksen puuttumisen johdosta. Mitään perusteluja ei kuitenkaan syytepäätöksessä tältä osin esitetä. Jos syyttäjä ei kykene esittämään perusteluja näiden kahden tapauksen erilaiselle arvioinnille myöskään tuomioistuimessa, lienee syyte hylättävä, vaikka tapaukset eivät tietenkään ole täysin identtiset eikä tuomioistuin ole sidottu aikaisempaan syyttämättäjättämispäätöksen.

25. Voi olla, että Kalske ja kumppanit olisivat halunneet nostaa syytteen myös Muhammed-pilakuvia koskevassa asiassa. Tilanne oli tuolloin kuitenkin se, että Tanskan valtakunnansyyttäjä oli päättänyt kolmea kuukautta aikaisemmin eli 15.3.2006 olla nostamatta syytettä Jyllands-Postenin tapauksen johdosta. Olisi ollut aika outoa, jos Suomen ylin syyttäjäviranomainen olisi päätynyt omassa syyteharkinnassaan toisenlaiseen lopputulokseen, vaikka Suomessa oli kyse vain aiemmin jo julkaistujen pilakuvien uudelleen julkaisemisesta. Muslimijärjestöt nostivat myöhemmin kunnianloukkaussyytteen Jyllands-Postenia vastaan, mutta syyte hylättiin tuomioistuimessa kesäkuussa 2008. Ainoa maa, missä kyseisten pilapiirrosten julkaisemisesta on nostettu syyte, on tiettävästi Valko-Venäjä, jossa kuvat julkaisseen lehden päätoimittaja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

26. Muistamme ehkä vielä, miten Suomen Sisu ry:n jäsenten julkaistua Muhammed-pilakuvat pääministeri Matti Vanhanen pyysi helmikuussa 2006 itsensä ja Suomen hallituksen puolesta anteeksi tapahtunutta. Seuraavana päivänä presidentti Tarja Halonen pahoitteli pilakuvien julkaisemista. Sen sijaan Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen ei suostunut painostuksesta huolimatta anteeksipyyntöön. Pari päivää sitten Rasmussen valittiin NATO:n uudeksi pääsihteeriksi. Turkki vastusti viime metreille asti Rasmussenin nimitystä vedoten juuri siihen, ettei Rasmussen suostunut pyytämään anteeksi Muhammedin pilakuvien julkaisemista Tanskassa. Turkki kuitenkin taipui ja Rasmussen sai nimityksensä. Nato-nimityksensä jälkeenkään Rasmussen ei pahoitellut mitenkään Turkin paheksumaa menettelyään, vaan painotti edelleen lehdistön sananvapauden merkitystä. "Kuulkaapa, me Tanskassa emme pyydä anteeksi sananvapauttamme," uusi Nato-johtaja Rasmussen sanoi toimittajille juuri Turkissa eilen 6.4. pidetyn konferenssin aluksi.

27. Voimakastahtoinen ja perusoikeuksia kunnioittava johtava poliitikko ei taivu painostuksen edessä eikä käännä takkiaan myöhemminkään. Toisenlaisiakin pääministereitä toki löytyy. Kuinkahan monta kertaa esimerkiksi Matti Vanhanen on kääntänyt takkinsa periaatteellisesti tärkeissä kysymyksissä tunnetun, ydinvoimaa koskeneen takinkäännöksensä jälkeenkin? No, suomalaiset poliitikothan ovat tottuneet olemaan rähmällään milloin minkin suurvallan ja ideologian edessä - vähän pienempienkin valtioiden ja asioiden, jos tarve niin vaatii.

28. Kalskeen syytepäätöksen jälkeen Jussi Halla-aho on todennut, että syyte perustuu Kalskeen tahalliseen väärinymmärrykseen ja että kyseessä on poliittinen ratkaisu, jolla hänen suunsa yritetään tukkia, jotta hän lopettaisi Suomen hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa koskevan kritiikkinsä. Tällainen väite ei ole mikään yllätys. Kun Halla-aho on poliittinen henkilö ja nyt europarlamenttivaalien kynnyksellä todella "kuuma nimi" politiikassa, joka on tullut tunnetuksi juuri Suomen valtion harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan esittämistään kriittisistä kannanotoista, olisi päinvastoin ollut yllätys, jollei Halla-aho olisi esittänyt sanottua väitettä syytteen poliittisesta luonteesta. Tietenkin syytteen nostaminen ajoittui "somasti" juuri päivää ennen perussuomalaisten EU-vaaleja varten tekemää ehdokasvalintaa, jossa Halla-aho sitten jäi rannalle nuolemaan näppejään, mutta on vain spekulointia, että näin olisi toimittu tarkoituksellisesti. Syytteen tueksi on esitettävissä sen verran perusteita, ettei syyttäjien voida katsoa menetelleen virkavelvollisuutensa vastaisesti päättäessään syytteen nostamisesta.

29. VKSV on sitä paitsi päättänyt samana päivänä eli 27.3. syytteen nostamisesta myös kahdessa muussa samantapaisessa tapauksessa. Nämä kaksi muuta syyteasiaa ovat jääneet Halla-ahon saaman syytteen varjoon, mutta niistä kerrotaan lyhyellä tiedotteella VKSV:n verkkosivuilla. - Kemi-Tornion käräjäoikeudessa nostettiin Jorma Kalskeen päätöksellä syyte rikoksesta epäiltyä eläkeläistä vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 17- 22.1.2009; epäillyn internetissä julistetussa lausunnossa oli "eräisiin kansanryhmiin kuluvia ihmisiä" mm. verrattu eläimiin ja vaadittu suoria toimenpiteitä näiden ihmisten poistamiseksi maasta. - Turun käräjäoikeudessa puolestaan päätettiin nostaa syyte opiskelijaa vastaan niin ikään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 31.10.2008, koska rikoksesta epäilty oli julkaissut internetissä lausunnon, jossa eräitä ihmisryhmiin kuuluvia ihmisiä kuvattiin alkeellisiksi ja syntyperäisiä suomalaisia alemmalla tasolla oleviksi ihmisiksi.

30. Mahdollisesti kyse on jonkinlaisesta prosessitaktikoinnista, kun syytteitä on nostettu samalla kertaa, ei vain Halla-ahoa, vaan myös kahta muuta epäiltyä vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ehkä tällä on pyritty hälventämään käsitystä Halla-ahoa vastaan nostetun syytteen poliittisesta luonteesta. Mahdollista on, että Kemissä ja Turussa nostetut syytteet pyritään käsittelemään ensin, jolloin näissä jutuissa mahdollisesti annettaviin langettaviin tuomioihin voidaan yhdenvertaisen kohtelun nimissä vedota Halla-ahoa vastaan Helsingin käräjäoikeudessa käytävässä prosessissa. En tiedä, onko näin ajateltu, mutta onhan tämä kuitenkin mahdollista.

31. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan. - Tämä näyttää pitävän paikkansa myös Jussi Halla-ahon suhteen, sillä hänhän tavallaan tilasi täkykirjoituksella 3.6.-08 syytteen "Illmanin Mikalta" eli VKSV:ltä. Ei voida siis sanoa, että syyte olisi tullut pyytämättä, mutta ehkä Jussi kuitenkin hieman yllättyi syytteen nostamisesta. Halla-aho ilmeisesti oletti, että kun Muhammed-pilakuva-asiassa ei nostettu syytettä, niin sitä ei voitaisi nostaa myöskään häntä vastaan, sillä halusihan hänkin kirjoituksellaan vain kokeilla sananvapauden rajoja. Halla-aho luotti ehkä siihen, että "vaikka provosoidaan, ei pidä provosoitua." Mutta "Illmanin Mika" ei ilmeisesti ollut kuullut tästä vanhasta viisaudesta, vaan noudatti aivan päinvastaista ohjetta: kun kerran provosoidaan, niin provosoidutaan sitten, hitto soikoon! - No, saahan Halla-aho nyt oikeudenkäynnissä lisää sitä julkisuutta, jota hän on aivan ilmeisesti kirjoituksillaan halunnutkin saada.

32. Mutta alkaisiko Jussi Halla-ahon puntti niin sanotusti hieman tutista? Jussi nimittäin kertoi Aamulehden haastattelussa 1.4. epäilevänsä, että nyt varmaan kohta alkaa "sataa fatwaa niskaan!" Jussi oli pannut merkille, että Kalskeen syytemääräyksen jälkeen hänen blogiinsa oli ilmaantunut yllättävän paljon uusia kävijöitä Pakistanista ja muistakin muslimimaista. Jussi vieritti mahdollisen fatwa-uhan Kalskeen niskoille, koska Kalskeen syyte oli hänen arvelunsa mukaan provosoinut muslimeja seuraamaan sankoin joukoin hänen blogiaan ja muitakin edesottamuksiaan. Jussi sivuutti - tietysti - kokonaan, että juuri hän itse provosoi "Illmanin Mikaa" - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - mainitulla täkykirjoituksellaan 3.6.-08. Jos siis todella kävisi niin onnettomasti, että fatwaa alkaisi sataa niskaan, niin siitä Jussi kyllä saa syyttää vain itseään.

87. Lautaskammo iski jälleen!

Tässä pöydässä riitti lautasia...

ja karjalanpiirakoita...

Kirjoitin 1.9.2008 blogissani aiheesta "Lautaskammo." Vertailin siinä pesäpallossa vanhastaan tunnettua ilmiötä ja Suomen uudessa ulkopolitiikassa esiintyvää uuslautaskammoa keskenään.

Yhteenvetona totesin seuraavaa.

- Sekä pesäpallossa että suomalaisen ulkopolitiikan johtamisessa tunnetaan ilmiö nimeltä lautaskammo. Ero on sinä, että pesäpallossa lautakammo vaivaa yhtä avainpelaajaan (lukkaria), mikä herättää yleisössä yleensä lähinnä vain myötätuntoa. Ulkopolitiikassa sen sijaan lautaskammoa tuntee suuri yleisö yhden avainpelaajan kansainvälisissä huippukokouksissa omaksuman lautastoiminnan takia; kyse on ns. kahden lautasen politiikasta. Sanottu avainpelaaja itse ei näytä lainaan huomioivan yleisön kammoksuvia reaktioita.

Tuolloin syyskuun alussa presidentti Halonen, pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Stubb olivat kaikki kolme lähdössä Brysselissä pidettyyn EU:n huippukokoukseen, jossa käsiteltiin Georgian kriisiä.

Ulkopoliittinen lautaskammo iski uudelleen tänään Prahassa järjestetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen tuloksena. Sekä presidentti Halonen että pääministeri Vanhanen olisivat halunneet Suomen noudattaman kahden lautasen politiikan mukaisesti puhua kumpikin, mutta kokouksen tiukan aikataulun - työlounaan oli määrä kestää vain kaksi tuntia - kokouksen isäntämaan Tsekki epäsi Suomen puheenvuorot kokonaan.

Helsingin Sanomien mukaan kokousvalmisteluja seuranneet tahot kertoivat, että Suomen esittämällä kahden puheen vaatimuksella oli vaikutusta Halosen ja Vanhasen tippumiseen puhujalistalta. Ruotsin pääministeri Reinfeldt sen sijaan pääsi kokouksessa ääneen, samoin Viron pääministeri. Presidentin kansliasta ei kuulemma tahdottu uskoa, että että Suomen kahden lautasen politiikalla olisi ollut vaikutusta siihen, ettei suomalaisia päästetty puhumaan.

Hesari otsikoi asiasta otsikolla "Suomi sähläsi puheenvuoronsa Obama -huippukokouksessa." Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama osallistui ensimmäisen kerran sanotunlaiseen huippukokoukseen. Ehkä tämä oli syynä siihen, että sekä Halonen että Vanhanen pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että kummankin tulee saada käyttää Suomen puheenvuoro.

Suomalaisten reaktioita sählingin johdosta ei ole vaikea arvata ja niistä voi lukea HS:n verkkojulkaisun keskustelupalstalta. Keskusteluun oli ennen vuorokauden vaihtumista osallistunut jo 300 lukijaa, joista 99 % oli todella tuntenut lautaskammoa ja useimpien reaktiot olivat hyvin voimakkaita. "Tollo ja tositollo" on lievemmästä päästä oleva ilmaus, jota Halosesta ja Vanhasesta on lukijapalastalla tänään käytetty. Jotkut kirjoittajat epäilivät, että Vanhenen olisi saanut lounaspöydässä sanomansa Michelle Obamalle perille 69 -tyyppisellä tekstiviestillä.

Yhteiseen valokuvaan muiden kokoukseen osallistuneiden valtion johtajien kanssa Halonen ja Vanhanen sentään kumpikin laskettiin. Takarivissä hieman orvon näköisenä seisseellä Vanhasella näytti olleen päällä leveä kestohymy vielä sen jälkeen, kun muut olivat jo poistumassa kuvassa.

Suomen TV:lle Halonen sanoi, että jos hän olisi päässyt ääneen, hän olisi puhunut Afganistanin tilanteesta ja etenkin siellä käytävän sodan vaikutuksesta maan naisten asemaan. Vanhanen puolestaan totesi, että hän olisi puhunut talouskriisistä. Kumpikin oli kuulema saanut ilmaista lyhyesti Obamalle kantojaan kahdenkeskisessä rupattelussa Barck Obaman kanssa.

Vanhanen oli keskustellut Obaman kanssa talouskriisin hoidosta ja Suomen 1990-luvun laman opetuksista - toivottavasti Obama ymmärsi! Halonen puolestaan kertoi informoineensa Obamaa siitä, että Suomeen kannattaa tulla mieluummin kesällä kuin talvella, sillä talvella Suomessa on kylmää. Tällaisessa small talk -juttelussa oli siis Suomen valtiojohdon anti Yhdysvaltojen uudelle presidentille: kesällä meillä on lämpimämpää kuin talvella!

Ehkä tässä olisi ideaa jatkossakin: miksi yleensä mennä lainkaan paikan päälle huippukokouksiin, kun sekä presidentti että pääministeri voisivat kertoa suomalaisille Suomen TV:n välityksellä, mistä he olisivat puhuneet ja keskustelleet, jos he olisivat menneet kokoukseen ja päässeet ääneen. Paikan päällä puhumisen ja keskustelun voisi Suomen puolesta hoitaa ulkoministeri Alex Stubb, jolta tuo homma tuntuu käyvän sujuvasti ja vieläpä usealla eri kielellä.

Yksi vaihtoehto olisi, että Halonen ja Vanhanen esittäisivät huippukokouksessa saman puheen yhdessä duettona. Se vaatisi kirjoitettua puhetta, mutta paperistahan nuo näyttävät puhuvan aina muutenkin kansainvälisissä kokouksissa.

Olisiko tässä kenties lievennystä kansalaisia vaivaamaan ulkopoliittiseen lautaskammoon, joka tuntuu reaktioista päätellen vain pahenevan?

86. Elämää suurempia uutisia

Mikähän näistä mahtaisi olla se Liliuksen jahti...

Lieneekö kevätväsymystä vai mitä, mutta minua on alkanut ottaa viime aikoina päähän nämä kaikki hemmetin uutiset fortumeista, liliuksista, peruukki-pekkarisista, häkäpäistä ja -miehistä, vanhasista yms. "yhteiskunnallisista toimijoista," yrityksistä, instituutioista ja kaiken maailman uudistuksista. Mitä hemmetin merkitystä niillä oikeastaan on tavallisille ihmisille ja heidän elämälleen? Ei kerrassaan mitään!

Fortumin ja muiden firmojen johtajien saamissa optioissa tai osakepalkkiojärjestelmissä ei ole mitään uutta, ei myöskään siinä, miten nämä liliukset, fagernääsit ja fortumin hallitukset ovat koko ajan kusettaneet valtioneuvoston tyhmiä tai välinpitämättömiä virkamiehiä ja tolloja ministereitä rohmutakseen "täysin laillisten" sopimusten ja määräysten nojalla itselleen entistä suurempia palkkioita ja muita etuuksia. Kateelliset tai muuten onnettomat pikkuvirkamiehet ja kansanedustaja taast yrittävät virkansa puolesta pitää suurta melua asiasta, ihmiset kirjoittelevat typeriä pikkukirjoituksiaan kaiken maailman plokeissaan ja lehtien verkkojulkaisuissa, vaikka kaikki tietävät, ettei mikään muutu eikä rohmuttuja palkkioita ole (muka) enää mahdollista saada takaisin.

Totta kai esimerkiksi Fortumin johtajien optiosopimusta olisi voitu aikanaan kohtuullistaa, vaikka ministeri Häkämies tämänpäiväisellä kyselytunnilla eduskunnan edessä kertoi, että vuonna 2002 asia "selvitettiin asiantuntijoiden" toimesta ja tuolloin päädyttiin siihen, ettei kohtuullistaminen ollut mahdollista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, kuten KKO:n ennakkopäätöksistä muissa vastaavanlaissa tapauksissa on hyvin luettavissa. Mutta tietysti aina löytyy ja löytyi myös tuolloin asiantuntijoita, jotka väittävät aivan muuta. Kyse onkin siitä, keitä valitaan asiantuntijoiksi, kuka heidät valitsee ja keiden pitäisi kaikkea tätä valvoa.

Tämänpäiväinen eduskunan kyselytunti osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kun vaikeuksia syntyy ja päättäjiä eduskunnassa ja maan hallituksessa vaaditaan vastuuseen, vastuunkantajia ei löydy ei sitten millään, vaan kaikki syyttelevät vain toisiaan. Tämän toi tänään esiin myös Fortumin Mikael Lilius, joka ilmoitti eläkkeelle lähdöstään Fortumista. "En ole nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi ilmoittanut olleensa päättämässä näiden (Fortum) kannustinjärjestelmien perustamisesta", sanoi Lilius . - Kannustusjärjestelmien, jotka tavallinen kansa tunnisti heti niitä luotaessa typeriksi instrumenteiksi ja ahneuden huipuksi, mutta joita silloinen eduskunta ja hallitus - tietenkin "asiantuntijoita kuultuaan" - kannatti ja joita ministeri Häkämies vielä tänäänkin eduskunnassa kehtaisi puolustella.

Liliuksen mukaan viimeksi tällä viikolla kohutusta osakepalkkiojärjestelmästä päätti hänen osaltaan Fortumin poliittisesti koottu hallintoneuvosto, mutta kukaan sielläkään ei ole ilmoittautunut päättäjäksi. Niinpä eduskunnassa tänään ko. hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen (kesk) tekeytyi täysin tietämättömäksi asiasta ja arvosteli vain sitä, ettei hallintoneuvosto voi "lain mukaan" vaatia edes selvitystä yhtiön hallitukselta asiassa! Kyllä huomaa, että taas kerran on kuultu "asiantuntijoita."

Ja mitä hiton merkitystä on joillakin eu:n parlamenttivaaleilla, joihin valmistautuvien ehdokkaiden blogeja kaikki verkkojulkaisut alkavat olla pullollaan. Ei kerrassaan mitään Suomen tai muiden pikkuvaltioiden kannalta. Ihmiset eivät näytä ymmärtävän, miten kaiken maailman soinit ja muut populistit tai "tosiehdokkaat" vain yrittävät saada itsensä näyttämään tärkeiltä ja kerätä kannatusta seuraavia kotimaan vaaleja varten. Miksi sellaiset ihmiset, jotka itsekin hyvin tietävät, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta tulla valituiksi, ylipäätään lähtevät ehdokkaaksi EU:n parlamenttivaaleihin? Haluavatko he vain julkisuutta ja ansioluettelonsa koko kansan nähtäväksi tai kertoa ihmisille, miten fiksuja he itse asiassa ovatkaan?

Voisiko mikään asia kiinnostaa ihmisiä vähempää kuin EU-vaalit? Tuskin, minua ei ainakaan! Näkeehän tämän jo äänestysprosenteistakin. Toki tällä kerralla äänestysvilkkaus nousee, kun populisti Timo Soini villitsee tyhmää kansaa ja saa minun puolesta villitäkin - vaikka Soini puhuukin palturia mm. siinä, että Suomella ja muilla mailla olisi muka vielä mahdollisuus estää Lissabonin-sopimuksen voimaantulo. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että nämä EU-vaalit ovat kansan ikiomat protestivaalit ei vain EU:ta, vaan ennen muuta Matti Vanhasen hallitusta vastaan (esimerkiksi juuri hallituksen Fortumin johdon palkkiojärjestelmän kohdalla osoittamasta typeryydestä), tämän myös mm. Soini hyvin tietää ja tietenkin käyttää hyväkseen ja asettuu itsekin ehdokkaaksi. Soinin tähtäimessä on tietenkin seuraavat eduskuntavaalit, joissa hän tähtää seuraavaan hallitukseen ja itse ministeriksi.

Siksi hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa arvostellut Jussi Halla-aho ei pääsyt persujen eli perussuomalaisten ehdokkaaksi ja siksi Soini nyt vastoin aiempia puheitaan ilmoittaa, että hän ei pyri enää irrottamaan Suomea EU:sta. Nämä olivat nykyisten hallituspuolueiden ensimmäiset ennakkoehdot, jotta Soini voisi vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen ylipäätään kuvitella pääsevänsä hallitukseen.

Täytyy ihmetellä viisasta ja oppinutta kollega Erkki Havansia, joka on lähtenyt vanhoilla päivillään mukaan tähän mielettömään ja groteskiin vaalitouhuun - ja vielä persujen listoilla! Mies kirjoittaa kyllä viisaita ja hyviä juttuja mm. Uuden Suomen sivustolla olevassa blogissaan, mutta eiväthän nämä muut ehdokkaat ja ihmiset lähde mukaan mihinkään älylliseen keskusteluun, vaan pitävät omia riekkujaisiaan omissa pilttuissaan.

Kun Veltto-Virtanen kirjoitti muutama päivä sitten Uuden Suomen blogissaan noin 20 riviä puuta heinää otsikolla "Soini ja minä olemme EU:ssa kovana", tuli kirjoitukseen yli sata puuta heinää -kommenttia. Mutta Havansin täyttä eu-asiaa olevat kaksi ensimmäistä blogijuttua U-S:n verkkojulkaisussa saivat kumpikin vain neljä (4) kommenttia, ja niissäkin pari muuta ehdokasta "keskusteli" sitä, mitä jossakin Lahden palaverissa oli tapahtunut ja oliko toinen luvannut tarjota toiselle lounaan! Että tällaista on poliittinen keskustelu tämän päivän Suomessa, professori Havansi! Keskustele siinä sitten totisesti vakavista asioista.

Erkki Havansi vastusti blogissaan pari viikkoa sitten myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa yliopistouudistusta. Mutta so what - onko tuolla "rakenteita" koskevalla uudistuksella tai sen vastustamisella mitään tosiasiallista merkitystä? Eikö ole aivan yksi lysti, istuuko yliopiston hallituksessa joitakin yliopiston ulkopuolisia tyyppejä ja kuka heidät sinne valitsee. Se ei ole mikään suuren luokan ongelma.

Yliopistojen suurin ongelma on siinä, että yliopistot - ainakaan pienimmät sellaiset - eivät ole mitään tutkimusyliopistoja, joissa olisi kunnolliset edellytykset tehdä kunnon tutkimusta. Tämä koskee esimerkiksi oikeustieteitä ja varmaan muitakin yhteiskuntatieteitä. Yliopistot ovat jo pitkään olleita puhtaasti tutkintoyliopistoja, joiden päätarkoituksena on suoltaa ulos mahdollisimman vähin resurssein mahdollisimman paljon maistereita, tuomareita ja insinöörejä kaikenkarvaisiin virkoihin. Professoreiden oman tutkimuksen tekeminen on mahdotonta, eikä kukaan järkevä ihminen sellaista nykyisin juuri edes yritä muutoin kuin virkavapauksien turvin.

Edellä mainituista ja monista muista samanlaisista asioista kertovista uutisista ihminen ei tule muuta kuin vihaiseksi. Mutta onneksi meille kerrotaan myös uutisia todellisista ihmisistä ja asioista ja ongelmista. Nämä tosiuutiset koskettelevat aivan muita juttuja kuin politiikkaa, vaaleja ja kaikenlaisia "uudistuksia,", juuri näistä "elämää suuremmista" asioista ihmiset ovat kiinnostuneita.

Ajatelleenpa nyt esimerkiksi vaikka tätä tapaus "Leenaa", jolle pääministeri Matti Vanhanen lähetteli viestejä viime kunnallisvaalien aikana. Tänään selvisi, että kyse on Kosovon albaanista, Drita Lulic -nimisestä vähän yli kolmekymppisestä kauniista tummaverisestä naisesta, joka tuli julkisuuteen ja kertoi antavansa Vanhaselle anteeksi tämän typerät 69-vitsailut. Drita joutui lähtemään kotimaastaan ja kodistaan vuonna 1991 ja koki monet sodan kauheudet ja tuli Suomeen 1994. Ei ihme, että pääministerimme ilmeisesti ihastui tähän "Riittaan", joka on osallistunut ehdokkaana jo kaksiin kunnallisvaaleihin, mutta saanut tyytyä vain niukkaan äänimääriin.

Voimme vain arvailla, olisiko tämä Drita, joka on ilmeisen tulinen luonne, voinut saada pääministeriimme edes hitusen eloa, jos Vanhanen olisi ollut viime syksynä Dritan tavatessaan vielä vapaa mies. Varmaa kuitenkin on, että seuraavissa vaaleissa, joihin Drita osallistuu - ehkäpä persujen listoilla - hän saa ainakin 69 ääntä. - Tässä on siis esimerkki uutisesta, joka koskettelee pientä ihmistä, mutta saa ihmisten ja suuren yleisön tunteet liikkeelle.

Entäpä sitten tämä suomalainen "lentokenttänainen", joka on oleskellut Berliinin lentokentillä jo monta kuukautta? Siinäpä tarina, joka kiehtoo ihmisiä ja josta odottaisi lisätietoa. Kuka on tämä nainen ja miksi hän elää lentokentillä, odottaako hän jotakuta, joka ei kenties koskaan saavu noutamaan? Mistä hän saa rahaa elääkseen ja missä hän piipahtaa välillä, kun häntä ei näy lentokenttähallissa? Onko hän kenties se "kadotettu" nainen, jota ilmeisesti venäläinen liikemies etsi viime sunnuntain Hesarissa kokosivun lehti-ilmoituksella? Lehti-ilmoituksessa mainitut tuntomerkit ainakin sopivat lentokenttänaiseen: nuori, vaaleahiuksinen nainen, joka käyttää "ponnaria." Oliko hän pistäytymässä Suomessa juuri silloin, kun tuo liikemies näki hänet ravintola Meccassa, ja palasiko hän sen jälkeen takaisin Berliiniin? Miksi Suomen hallitus haluaa saksalaisviranomaisten häätävän suomalaisnaisen lentokentältä, eikö tämä ole suorastaan EU-kansalaisille turvatun vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista? - Ehkäpä Renny Harlin tai Timo Koivusalo jo suunnittelevat - valtion avokätisin rahoituksen turvin tietenkin - filmiä "lentokenttänaisen" tapauksesta?

Entäpä sitten viikon urheilu-uutinen? Ei, se ei koske jääkiekon nuhjailevia välieräotteluja Suomessa, vaan uutinen tulee Pariisista. Siellä vuoden 2007 MM-kisojen seiväshypyn hopeamitalimies Romain Mesnil kohahdutti ihmisiä juoksemalla alasti ja hyppyseiväs taivasta kohti sojottaen halki Pariisin katujen. Miehen tarkoituksena oli havahduttaa sponsorit voidakseen jatkaa hyppyuraansa; Mesnilin juoksu tietenkin videoitiin ja esitettiin YouTube- palvelussa. Tässä tapahtumassa oli jotakin hohtoa, jollaista toivoisi joskus näkevänsä myös talvisin hieman ankean Helsingin kaduilla ja puistoissa!

Ja sitten on tietenkin kaikenlaisia muita "pienempiä" uutisia tavallisista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan. Esimerkiksi uutinen siitä, että kansanedustaja Tanja Karpelan kihlattu ei ole saanut palkkaansa tässä kuussa siitä yksinkertaisesta syystä, että kihlatun työnantajan rahat ovat lopussa. Tämä uutinen lyö kerralla laudalta harmaat leipäjonot, sillä jotain täytyy olla todella pahasti pielessä, jos kansanedustajan ja ex-ministerin kihlattu ei saa palkkaa! Eikö tässä olisi jo eduskuntakyselyn paikka? Miten tämä kihlatun palkattomuus vaikuttaa raskaana olevan Karpelan ja hänen perheensä odotusaikaan? Karpela on jo joutunut - jälleen kerran - myymään asuntonsa ja etsimään uutta asuntoa.

Poliitikkojen, taiteilijoiden, urheilijoiden yms. julkkisten sairauksia, sairastumisia, sairauksista toipumista koskevat yms. uutiset täyttävät nykyisin iltapäivien lehtien sivuista melkoisen suuren osan.

Esimerkiksi tämänpäiväisissä iltapäivälehdissä kerrotaan Pirkko Mannolan (70 v.) kylkiluiden rusahtamisesta ja mahdollisesta murtumisesta tv:n viimekertaisen tanssiohjelman yhteydessä; Riitta Väisäsen Floridassa kärsimästä migreenistä - viikko sitten lehdissä kerrottiin laajasti Väisäsen vaihdevuosiongelmista ja -sairauksista - Hanoi Rocks-tähti Mike Monroen joskus parikymmentä vuotta sitten kärsimästä anoreksiasta; kansanedustaja Merikukka Forsiuksen "rankasta äitiyslomasta" (hän oli - taas - vähällä kuolla), Forsius onkin nyt - jälleen kerran - sairaslomalla (syynä mm. kipeä olkapää); Seela Sellan sairaudesta, joka "voi johtaa syöpään"; Matti Nykäsen oudosta tajuttomuuskohtauksesta Malagan lentokentällä jne. jne. Tässä vain osa yhden päivän sairaskertomuksista.

Kyllä nämä julkkisten sairausuutiset ja -kertomukset, joihin tavalliset ihmiset ja lehdenlukijat voivat samaistua ja kärsiä suosikkiensa ja idoliensa mukana, ovat tosi tärkeitä ja koskettavia. Nykyisin henkilöllä ei ole juurikaan mahdollisuutta menestyä laulajana, muusikkona, näyttelijänä tai muuna taiteilijana, urheilijana tai ylipäätään jonkin lajin julkkiksena, ellei hän ole sairastunut vähintään kerran vuodessa niin, että siitä kerrotaan iltapäivälehdessä. Kukapa nyt muistaisi täysin tervettä ja työkykyistä julkkista, jolla ei olisi koskaan mitään kerrottavaa sairauksistaan tai ongelmistaan - taatusti ei kukaan!

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin yleisö on passittanut tähän mennessä kotiin armotta juuri ne parit, joilla ei ole ollut mitään sairauksia tai vammoja. Jäljellä ovat jääneet raihnaiset parit. Pirkko Mannola paransi asemiaan huomattavasti ilmoituksellaan rusahtaneista" kylkiluistaan.

Jos omalle kohdalle ei satu sairauksia, niin kyllä julkkisten perheenjäsentenkin sairaudet kelpaavat lehdistölle oikein hyvin ja niistä on juttuja vähintään joka toisessa iltapäivälehdessä. Ja kuolemantapaukset julkkisten perhe- tai lähipiirissä - nehän vasta suurta herkkua ovatkin. Muistan, miten esimerkiksi Mikko Alatalon isän kuolemasta ja hautajaisista oli Iltalehdessä muutama vuosi sitten isoja juttuja. Ja kun jotakuta taiteilijaa tai julkkista ollaan hautaamassa, saavat kaikki vainajaa viimeiselle matkalle saattamaan tulleet, vielä elossa olevat artistit lehtiin oman kuvansa, jossa ollaan niin murtunutta miestä ja naista että oikein. - "Ai, toikin on siis vielä elossa," on näitä kuvia katsellessa usein mieleen tuleva ajatus.

Entä sitten erilaiset uhkausuutiset: kyllä, nekin ovat tosi tärkeitä. Haluamme toki tietää, että Mikkosten tv-perheen vanhemmat ovat saaneet tappouhkauksia - mutta tämä ei tietenkään saa estää perhettä koskevan tv-ohjelman jatkumista. Fortumin katkeran oloisena eläköityvä Mikael Lilius paljasti tänään, että myös häntä ja hänen perhettään on uhattu - aivan kamalaa! Mistä tämä kertoo yhteiskunnasta ja meistä? Eikö arvostettu ja meidän kaikkien tavallisten pulliaisten kallistuneiden öljy- ja sähkölaskujen turvin huippupalkkionsa ja - eläkkeensä ansainnut rakastettu yritysjohtaja saa viettää rauhassa edes eläkepäiviään! Johan on kamalaa, ei ihme, että Lilius on hankkinut jo hyvissä ajoin itselleen miljoonajahdin, joka odottaa häntä Välimeren satamassa.

Sitten vielä tohtori Jussi Halla-aho (sit., pers.), joka sai viime viikon lopulla syytteen mm. uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho kertoi Aamulehdessä pari päivää sitten epäilevänsä, että nyt varmaan alkaa "sataa fatwaa niskaan"! Halla-aho pani fatwa-uhan syytteen häntä vastaan nostaneen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyksi, koska syyte on kuulemma provosoinut ihmisiä Pakistanissa ja muissa islamin maissa seuraamaan sankoin joukoin Jussin blogia. Tämän uhka on todellinen, joten tässä voidaan unohtaa kokonaan se puoli asiasta, että Jussi itse provosoi - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - kirjoittamalla viime kesänä blogissaan jutun otsikolla "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle "(Mika Illman on rasistirikoksista syyttävä valtionsyyttäjä), jossa faktisesti ilmiantoi itsensä niistä lausumista, joista hän nyt sitten juuri sai syytteen. Ei siis voida sanoa, että syyte tuli Jussille "yllättäen ja pyytämättä." Mutta tämä ei vaikuta siihen, että myötätuntomme ovat Jussin puolella.

Lisää tosielämästä kertovia uutisia, please!