239. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot (T.k.a.n.)

Pres.: Minua kaikki asianomaiset totelkoot...

1. Ylimmät tuomioistuimet, korkein oikeus (KKO) riita- ja rikosasioissa ja korkein hallinto-oikeus (KHO) hallintolainkäyttöasioissa, liittävät vanhan perinteen mukaisesti ratkaisuihinsa loppukaneetin "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot." Ratkaisun konseptiin mainittu lause kirjoitetaan lyhenteellä "T.k.a.n". - Päätökseen, jolla KKO tai KHO epää pyydetyn valitusluvan, sanottua lausetta ei liitetä. - KHO:n päätöksissä lause esiintyy muodossa "Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot", mutta tarkoitus on molemmissa lauseissa sama.

2. Tätä lausetta käytettiin jo 1600-luvulla Ruotsi (-Suomen) ylimmän instanssin päätöksissä; ylimpänä oikeusasteena oli tuolloin kuningas (Hänen Majesteettinsa). Korkein oikeus, Högsta domstolen, perustettiin vuonna 1789 ja myös sen päätöksiin liitettiin lause "Detta alle som vederbör, have sig hörsamlingen att efterrättä".

3. Venäjän vallan aikana lause liitettiin myös Suomen Senaatin oikeusosaston lopullisiin asiaratkaisuihin ja Suomen itsenäistymisen jälkeen myös KKO:n ja KHO:n sanottuihin ratkaisuihin. Vuodesta 1918 lähtien tekstistä jätettiin kuitenkin pois sana "alamaisesti."

4. Lause "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot" ei tarkoita samaa kuin "aamen" tai että tämä kaikki on totisesti totta. Lauseen tarkoitus on osoittaa ratkaisun pysyvyyttä eli sitä, että että kyseisestä ratkaisusta ei voi enää valittaa varsinaisten muutoksenhakukeinojen avulla; ylimääräisiä muutoksenhakukeinot (tuomiovirhekantelu, tuomionpurku ja menetetyn määräajan palauttaminen) ovat asia erikseen.

5. Huomattakoon, että lauseessa ei puhuta yksinomaan "asianosaisista" eli kyseisen yksittäisen jutun "parteista", eli riita-asian kantajasta ja vastaajasta tai rikosjutusta kysymyksen ollen syyttäjästä, asianomistajasta ja syytetystä, vaan siinä mainitaan nimenomaan sana "asianomaiset." Näin siksi, että ylimmän tuomioistuimen tuomio tai päätös velvoittaa myös täytäntöönpanoviranomaisia, esimerkiksi ulosottoviranomaista, rangaistusseuraamusvirastoa ja poliisia. Täytäntöönpanija syyllistyy virkarikokseen, jos hän kieltäytyy panemasta täytäntöön lainvoimaista tuomiota tai päätöstä.

6. Lause "Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot" on liitetty myös KHO:n 8.3.2010 antamaan päätökseen (taltio 444, diaarinro 3089/1/09) oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevassa valitusasiassa, jossa valittajana on Egyptin kansalainen Evelin Isa Fadail; lause on päätöksen sivulla 17. KHO näyttää siis käyttävän sanan "asianomaiset" sijasta sanaa "asianosaiset." Sen jälkeen päätöstaltiossa lukee, että Korkein hallinto-oikeus ja tämän alla luetellaan ratkaisun tekemiseen osallistuneen kahdeksan tuomarin ja esittelijän nimet, kaikkein ylimpänä omalla rivillään on puheenjohtajana toimineen Pekka Hallbergin nimi. Tämän jälkeen seuraa vielä 11 sivua kahden eri mieltä olleen jäsenen äänestyslausuntoja, näistä sivuista Hallbergin sinne tänne rönsyilevä lausunto vie valtaosan.

7. Kuten tiedämme, kaikkein korkein poliisipäällikkö, poliisiylijohtaja Mikko Paatero on ilmoittanut, että KHO:n sanottua päätöstä ei tullakaan panemaan toistaiseksi täytäntöön. Tämän Paatero ilmoittaa johtamansa Poliisihallituksen ja KHO:n yhteisessä tiedotteessa saatuaan pyytämättä ja yllättäen presidentti Pekka Hallbergilta asiaa koskevan kirjallisen lausunnon. Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen ilmoittaa tiedotteessa ymmärryksensä asialle, koska Paateron ilmoitukselle on annettu "siunaus arvovaltaiselta taholta." - Piispoja Riikonen ei mainitse siunausilmoituksessaan.

8. Evelin Fadailia koskevaan päätökseen liitetty lause "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot" näyttää siis olevan pelkkää hämäystä.

9. Kyseinen lause on käytännössä korvattu KHO:n päätöksenteossa vähemmistöön jääneen presidentti Hallbergin mahtikäskyllä:

"Tätä päätöstä ei kenenkään asianomaisen tarvitse noudattaa, päätöksen täytäntöönpanoa saa ja sitä myös pitää viivästyttää."

10. Olisi mielenkiintoista tietää, millä valtuuksilla Pekka Hallberg oikein toimii. Kuka on pyytänyt päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä Hallbergilta tai KHO:lta ja onko asiaa käsitelty KHO:n kollegiossa?

238. Pietarsaaren vauvasurma -jutussa langettava tuomio törkeästä kuolemantuottamuksesta

1. Vaasan hovioikeus antoi tänään tuomionsa niin sanotussa Pietarsaaren vauvasurma -jutussa. Olen selostanut ja kommentoinut Mustasaaren käräjäoikeuden jutussa antamaa tuomiota blogissani 11.8.2009. Olen myös kertonut, että hovioikeus päätti toimittaa asiassa julkisen pääkäsittelyn, käräjäoikeus sen sijaan käsitteli jutun suljetuin ovin (blogi 207/9.1.2010).

2. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut jääneen näyttämättä, että syytettynä ollut vaasalaismies olisi syyllistynyt murhaan tai murhaa koskevaan avuantoon. Hovioikeuden mukaan ei ole näytetty, että lapsen synnyttänyt äiti ja syytteessä ollut mies olisivat etukäteen yhdessä suunnitelleet lapsen surmaamiseen tai että mies olisi osallistunut lapsen surmaamiseen tai lapsen ruumiin kätkemiseen. Hovioikeuden mukaan nainen on kyennyt yksin sekä synnyttämään lapsen että myös surmaamaan lapsen.

3. Hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että mies oli ollut tietoinen lapsensa yksin surmanneen naisen raskaudesta. Hovioikeuden mukaan mies oli oikeudettomasti viivytellyt naisen synnytyksen jälkeen tarvitseman lääketieteellisen avun hälyttämisessä, vaikka hän oli tullut tietoiseksi tapahtuneesta synnytyksestä ja naisen siihen liittyneestä suuresta verenhukasta. Miehellä oli ollut hovioikeuden mukaan velvollisuus hälyttää välittömästi apua.

4. Hovioikeus on tuominnut miehen törkeästä kuolemantuottamuksesta 1 vuoden 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, joka on ehdollinen, koeaika päättyy 31.12.2012. Ehdollisen rangaistuksen ohella mies on tuomittu suorittamaan 80 tuntia yhdyskuntapalvelua, joka on kuitenkin katsottu suoritetuksi 2 kuukauden ja 11 päivän pituisen tutkintavankeuden ja asian viipymisen johdosta.

5. Hovioikeus on antanut tuomiosta seuraavan lehdistötiedotteen.

6. Olen saanut myös hovioikeuden tuomion sellaisenaan. Tuomion perustelut ovat seikkaperäiset ja johtopäätökset vaikuttavat ensiselailun jälkeen asiallisesti perustelluilta. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt ja jäseninä hovioikeudenneuvos Pirjo Latvala ja ma. hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen. - Asiassa ei ole ollut esittelijää, koska juttu on käsitelty hovioikeuden pääkäsittelyssä. Vaasan hovioikeuden sanottu menettelytapa on aivan oikea. Sen sijaan muissa hovioikeuksissa samoin kuin KKO:ssa ratkaisu tehdään, omituista kyllä, myös pääkäsittelyssä tai suullisessa käsittelyssä toimitetun istunnon jälkeen esittelijän esittelystä.

7. Olin itse käräjäoikeuden tuomiota 11.8.2009 kommentoidessani varma, että mies on vastoin kiistämistään tiennyt seurustelukumppaninsa raskaudesta ja synnytyksen lähestymisestä; käräjäoikeuden päinvastainen näkemys ja sen perustelut olivat minusta täydellisesti yleisen elämänkokemuksen vastaisia.

8. Hovioikeuden perustelujen mukaan mies myös tiesi, että nainen oli yöllä asunnon kylpyhuoneessa synnyttämässä. Hovioikeuden mukaan mies oli kuullut oven takaa lapsen surmaamiseen liittyvät kovat lyöntiäänet, joten hän on täytnyt kuulla myös lapsen syntymään liittyvät äänet.

9. Miksi mies siis ei mennyt vaikka oven murtamalla sisään kylppäriin ja yrittänyt estää surmateon loppuun suorittamista? Miksi hän pysytteli kertomansa mukaan oven ulkopuolella senkin jälkeen, kun hän kuuli, miten nainen siivoaa kylppärissä aivan ilmeisesti synnytyksestä aiheutuneita veri- yms. jälkiä? Miksi mies siivosi itsekin verijälkiä asunnossa ennen kuin hälytti apua? Miksi mies antoi naisen virua monta tuntia huoneistossa verissään, vaikka hän hovioikeuden tuomion mukaan tiesi, että nainen oli synnyttänyt? Yleisen elämänkokemuksen mukaan on selvää, että kun mies tiesi, kuten hovioikeus toteaa, että naisen synnyttäneen kylpyhuoneessa, hän on tullut tietoiseksi myös siitä, että nainen oli tappanut lapsen, vaikka mies ei ollut kertomansa mukaan nähnyt lapsen ruumista? Mikä oli miehen motiivi, kun hän laiminlöi hälyttää välittömästi apua vertavaluvalle ja henkihieverissä olleelle rakastajattarelleen? Oliko motiivina yksinomaan synnytyksen salaaminen vai jokin muu asia?

10. Me ulkopuoliset voimme vain arvailla miehen motiiveja. Selvää kuitenkin on - tämän mies lienee itsekin ymmärtänyt - että naisen kuoltua tämä ei olisi enää kertomassa eikä vastaamassa poliisin ja oikeusviranomaisten kysymyksiin esimerkiksi siitä, mitä mies tiesi raskaudesta ja synnytyksestä tai siitä, miten vauvan surmaaminen tapahtui.

11. Hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, sillä siitä voidaan valittaa KKO:een, jos KKO myöntää valitusluvan. Syytettyä on pidettävä edelleen syyttömänä kaikkiin rikoksiin.

12. Jos hovioikeuden tuomio jää voimaan, pidän tuomittua 1,5 vuoden ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta kerrotunlaisissa olosuhteissa liian lievänä rangaistuksena. Lain mukaan (RL 21:9) törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Hovioikeus on tässä tapauksessa noudattanut totuttua käytäntöä, jonka mukaan rangaistus mitataan aina asteikon alapäästä.

237. KHO:n päätös Evelin Fadailia (Egypti) koskevassa oleskelulupa-asiassa

Kuvassa KHO:n päämaja

KHO:n päätös, josta on peitetty asianomaisen terveydentilaa koskevat, salassa pidettävät tiedot, Fadailia koskevassa asiassa löytyy täältä

KHO:n aiempi ennakkopäätös vuodelta 2006 KHO 2006:8

Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisi venäläistä Irina Antonovaa (82) koskevan oleskelulupaa ja käännytystä koskevan valitusasian kolmen tuomarin kokoonpanossa, josa olivat puheenjohtajana hallintoneuvos Esa Aalto ja jäseninä hallintoneuvokset Sakari Vanhala ja Riitta Mutikainen. Esittelijänä oli oikeussihteeri Lea Alén. KHO ei myöntänyt Antonovalle valituslupaa, joten valituksenalainen Helsingin hallinto-oikeuden päätös jäi voimaan.

Egyptiläistä Evelin Fadailia (65) koskevassa asiassa KHO myönsi ensin valitusluvan ja ratkaisi asian sitten vahvennetussa kahdeksan tuomarin kokoonpanossa eli ns. jaostoplenumissa. Puheenjohtajana toimi presidentti Pekka Hallberg ja jäseniä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta. Asian esittelijänä oli kansliapäällikkö Päivi Pietarinen.

Hallintoneuvos Vihervuori olisi mainitsemillaan perusteilla palauttanut asian uudelleen Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Kun muut jäsenet ratkaisivat asian sitä palauttamatta, Vihervuori yhtyi itse asiakysymyksessä enemmistön lopputulokseen, jolla Fadailin valitus hylättiin ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös jätettiin voimaan. Presidentti Hallberg, joka myönsi Fadailille oleskeluluvan, jäi pääasian osalta yksin vähemmistöön

Hallbergin kannalla oli asian esittelijä Pietarinen. Vaikuttaa hieman oudolta, että KHO:n päätöksessä/ratkaisuselosteessa ei selosteta tarkemmin esittelijän KHO:n enemmistön ratkaisusta eriävää käsitystä. Hallbergin äänestyslausunnon jälkeen todetaan vain lakonisesti, että esittelijä Pietarinen oli samaa mieltä kuin Hallberg. Esimerkiksi hovioikeuksissa ja KKO:ssa jäsenet hyväksyvät esittelijän mielipiteen ja/tai äänestyslausunnon, mutta KHO:ssa asia näyttäisi olevan päinvastainen: esittelijä yhtyy presidentin mielipiteeseen.

Minusta KHO:n enemmistön perustelut ovat johdonmukaiset ja selkeät. Samaa en voi sanoa presidentti Hallbergin pitkästä äänestyslausunnosta, joka vaikuttaa hieman sekavalta ja monimutkaiselta.

Helsingin hallinto-oikeuden perusteluissa viitataan KHO:n vastaavanlaisessa tapauksessa antamaan ennakkopäätökseen KHO 2006:8, jossa hallinto-oikeus olisi myöntänyt jatkuvan oleskeluluvan, mutta KHO oli toista mieltä ja epäsi noin 70 -vuotiaalta sairaalta venäläismummolta luvan jäädä Suomeen. KHO:n sanottu kanta näyttää vakiintuneen monissa muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa, joihin viitataan Maahanmuuttoviraston lausunnossa.

236. Isoäitien oleskelulupa-asia

No, mutta! Maahanmuuttoviranomainenko se siinä on isoäidin kimpussa...

Neljäs valtiomahti (=Helsingin Sanomat), maan hallitus ja tasavallan presidentti kävelivät riippumattoman ylimmän hallintotuomioistuimen eli KHO:n ja sen päätöksen ja perustuslain yli. KHO:ssa yksin vähemmistöön jäänyt presidentti Pekka Hallberg tukee hallitusta ulkomaalaislain muuttamiseksi vastaamaan omaa eriävää mielipidettään ja avustaa poliisia KHO:n päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisi 8.3. kahden iäkkään ulkomaalaisen naisen oleskelulupaa koskevat valituslupahakemukset. KHO pysytti Helsingin hallinto-oikeuden asiassa antamat päätökset. Ratkaisujen lopputuloksena kumpikaan isoäiti ei saa oleskelulupaa Suomesta. Aiemmin jo Maahanmuuttovirasto oli hylännyt kummankin isoäidin oleskelulupahakemuksen.

2. Venäläinen, vuonna 1928 syntynyt Irina Antonova oli hakenut muutosta hallinto-oikeuden oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevaan, syyskuussa 2009 annettuun kielteiseen päätökseen. KHO epäsi Antonovan valituslupahakemuksen, joten hallinto-oikeuden päätös jäi voimaan.

3. Egyptiläisen, vuonna 1945 syntyneen Evelin Fadailin tapausta pidettiin jostakin syystä KHO:ssa epäselvempänä kuin Antonovan tapausta. KHO nimittäin myönsi hänelle valitusluvan painavan syyn perusteella ja tutki asian kahdeksan tuomarin kokoonpanossa; normaalisti asiat ratkaistaan KHO:n viisijäsenisessä jaostossa. Fadailin valitus oleskeluluvasta ja käännyttämisestä hylättiin äänestyksen jälkeen numeroin 6-1-1.

4. KHO:n enemmistön mukaan asiassa ei ollut osoitettu, ettei Fadailin voisi saada sairauksiinsa hoitoa kotimaassaan tai että hän olisi sairautensa tai muun syyn vuoksi täysin riippuvainen Suomessa asuvista omaisistaan. Päätöksen mukaan Fadailin hoito voidaan järjestää hänen kotimaassaan. Hänellä on mahdollisuus vierailla Suomessa samoin kuin hänen lapsillaan ja heidän perheenjäsenillään Egyptissä, todetaan KHO:n päätöksen perusteluissa.

5. "Jatkuvan oleskeluluvan epääminen ei ole Fadailin terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muutoinkaan yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi ilmeisen kohtuutonta, KHO:n kuusi hallintoneuvosta totesivat perusteluissaan. "Tähän asiaan verrattavissa ja olosuhteiltaan vaikeammissakin tapauksissa ei ole katsottu voitavan myöntää jatkuvaa oleskelulupaa yksilöllisestä inhimillisestä syystä," sanotaan perusteluissa. - KHO:n enemmistö viittaa siten perustuslaissa säädettyyn yhdenvertaisuuden periaatteeseen: samanlaiset tapaukset on ratkaistava tuomioistuimessa samalla tavalla.

6. Toinen eri mieltä olleista kahdesta jäsenistä olisi kumonnut ja palauttanut Fadailin käännyttämistä koskevan asian Helsingin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Äänestyksen tuloksen johdota velvollisena lausumaan pääasiasta kyseinen jäsen hylkäsi enemmistön tavoin Faidailin valituksen. Siis kahdeksasta jäsenestä seitsemän pysytti hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen, johon myös Maahanmuuttovirasto oli omassa ratkaisussaan päätynyt.

7. Toisen eriävän mielipiteen päätökseen jättäneen jäsen nimi on "paljastunut" tai oikeastaan paljastettu median toimesta; KHO:n enemmistöön kuuluneiden jäsenten nimiä ei sen sijaan ole julkisuudessa kerrottu. Hän on KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Hän myönsi "kokonaisarvion perusteella" Evelin Fadailille oleskeluluvan "yksilöllisten inhimillisten syiden vuoksi." Hallbergin mukaan F:n terveydentilan on osoitettu heikoksi ja jatkuvasti huononevaksi, hänen tukiverkkonsa on Suomessa ja siteet painottuneet enemmän Suomeen kuin Egyptiin. Lisäksi maiden välinen etäisyys on omiaan vaikeuttamaan yhteydenpitoa lähiomaisten kanssa. - Pekka Hallbergin toimintaa ko. asiassa olen kommentoinut blogissa 234/ 25.3.

8. Kohta KHO:n päätöksen jälkeen mediassa, hallituksessa ja maan poliittisessa johdossa alkoi edelleen jatkuva vyörytys, jonka tarkoituksena on mitätöidä ylimmän tuomioistuimen lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen päätös. Presidentti Halonen on arvostellut käännytyspäätöstä voimakkaasti ja sanonut sen sotivan hänen oikeustajuaan vastaan. Halonen käytti oman puheenvuoron pari päivää sen jälkeen, kun professori Martti Koskenniemi oli kritisoinut Helsingin Sanomissa KHO:n käännytyspäätöksiä. Jo ennen Halosen puheenvuoroa maahanmuuttoministeri Astrid Thors oli ehtinyt suorastaan moittia KHO:n päätöksiä sanoen, että KHO olisi voinut päätyä asiassa toisenlaisiin ratkaisuihin.

9. Thors vetosi presidentti Halosen ja KHO:n Pekka Hallbergin eriävään mielipiteeseen ja toitotti julkisuuteen, että nyt isoäidin oleskeluluvan myöntämiselle - Koskenniemi, Thors ja Halonen puhuvat jostakin syystä vain egyptiläisen mummon tapauksesta - on olemassa "kahden presidentin tuki." Jokseenkin populistinen puheenvuoro Thorsilta, ei voi muuta sanoa, kun KHO:n selkeä enemmistö (7-1) oli päätöksessään toisella kannalla. Thors ilmoitti kutsuvansa eduskuntaryhmät koolle erityiseen "isoäitiseminaariin", jossa on tarkoitus päättää ulkomaalaislain muuttamisesta niin, että egyptiläismummolle voidaan myöntää oleskelulupa.

10. Pääministeri Matti Vanhanen meni - kuinkas muuten - lupaamaan tukensa lain muutokselle, jotta käännytyspäätöksen saaneet isoäidit saisivat "toisen tilaisuuden." Taustalla kulisseissa häärii KHO:n Pekka Hallberg, johon kaikki tuntuvat vetoavan. Räikeä on myös tapa, jolla ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero muutti yhdessä päivässä käännytyspäätöksen toimeenpanoasiaa koskevan mielipiteensä ja kertoi toissa päivänä - saatuaan Pekka Hallbergilta oikein kirjallisen lausunnon (!) - että käännytyspäätöksiä voidaan "viivystyttää;" tämä on aivan uusi termi, joka lienee syntynyt Pekka Hallbergin "luovan ajattelun" tuloksena. Pekka Hallberg on muuten julkisuudessa "iäkkääksi" tai vanhukseksi luonnehdittua Evelin Faidailia vuoden vanhempi.

11. Matti Vanhasen lausunnosta ilmenee, että lain muuttamista koskevan hankkeen tarkoituksena on yksinomaan KHO:n lainvoimaisen ja täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun mitätöinti. Hallituksen ja lainsäätäjän, joita KHO:n päätöksenteossa yksin vähemmistöön jäänyt jäänyt Pekka Hallberg uskollisesti avustaa, aikovat säätää lainmuutoksen, jolla valtaapitävien ja heitä tukevien poliitikkojen mielestä tuomioistuimen väärän mutta lainvoimaisen päätöksen vaikutukset voitaisiin mitätöidä. Minusta näin toimittaessa rikotaan räikeästi oikeusvaltion kaikkein keskeisintä periaatetta eli tuomioistuimien riippumattomuutta vastaan. Lainvoimaisen tuomion vaikutukset halutaan mitätöidä ja pakottaa tuomioistuimet uusintakäsittelyyn, jossa niiden edellytetään muuttavan päätöstään, vaikka lain sanamuotoa tai ideaa ei juurikaan voitaisi muuttaa.

12. Viittaan Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasen lausuntoon HS:ssa 26.3.:

- Lainsäätäjän ei pitäisi mennä kumoamaan yksittäistä tuomioistuimen ratkaisua muutamalla lakia. Se ei vastaa vallanjako-opin ajatusta tuomioistuimen ja lainsäätäjän roolista.

Professori Viljasen mukaan lainsäätäjän tehtävänä on muuttaa lakia, jos tuomioistuimien ratkaisut ilmentävät yleistä epäkohtaa lainsäädännössä. Mutta kuten Maahanmuuttoviraston johtaja Olli Koskipirtti kertoi A-talkissa 25.3., Suomi on käännyttänyt vakiintuneen käytännön mukaisesti paljon sairaampiakin ja vielä vaikeammissa oloissa ulkomailla asuvia mummoja. Miksi näitä muita kymmeniin lainvoimaisiin päätöksiin perustuvia käännytyspäätöksiä ei ole pidetty yleisenä epäkohtana? On selvää, että egyptiläisen ja venäläisen mummon tapauksessa ei ole kyse mistään sellaisesta yleisestä epäkohdasta, joka edellyttäisi lainmuutoksen ja muutoksen jopa erittäin kiireellisessä aikataulussa, kuten pääministeri on ajattelemattomuuttaan mennyt lupaamaan.

13. Superkiireelliseksi julistettu lainsäädäntöhanke on erityisen räikeä temppu siksi, että jo voimassa olevaan ulkomaalaislakiin sisältyvät selkeät säännökset asiasta, jonka osalta lakia on tarkoitus muuttaa, eli säännökset oleskeluluvan myöntämisestä "yksilöllisestä inhimillisestä syystä" (52 §). Maahanmuuttovirasto, hallinto-oikeus ja KHO ovat jo kertaalleen tutkineet oleskeluluvan myöntämisen edellytykset inhimillisten syiden perusteella, mutta päättyneet pohdinnassa kielteiseen tulokseen. Nyt egyptiläismummoa koskeva ratkaisu aiotaan kumota vain siksi, että asian ratkaisemiseen eri portaissa osallistuneista reilusta kymmenestä juristista yhdellä oli inhimillisten syiden tulkinnasta toisenlainen tulkinta ja koska tasavallan presidentti viestitti, että enemmistön päätös on hänen oikeustajunsa vastainen. Käsittämätöntä, mutta Suomessahan kaikki on mahdollista! "Kaksi presidenttiä" eli tasavallan presidentti ja hänen uskollinen isäntärenkinsä Pekka voivat parilla haastattelulausunnollaan käytännöllisesti katsoen mitätöidä riippumattoman tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion.

14. Kokemussääntö "kaiken takana on nainen," näyttää siis pitävän tässäkin yhteydessä kutinsa, en tarkoita naisilla nyt näitä ulkomaalaismummoja. Mutta kaiken takana on usein myös media, tarkemmin sanottuna Helsingin Sanomat. Hesarissa julkaistiin eilen pääkirjoitus otsikolla "Isoäidit saivat vihdoin oikeutta." Lehti väittää, että "vanhuksia uhkasi kotimaassaan eläminen yksin vailla lähiomaisten tukea." Kuitenkin KHO:n päätöksen perusteluista saa aivan toisenlaisen käsityksen. Tietääkö HS siis asiat tuomioistuimia paremmin?

15. Tämän jälkeen HS:n pääkirjoituksessa pannaan riemastuneena merkille, että "korkeimman oikeusasteen antama vanhusten karkotuspäätös (JV: kyseessä on käännytyspäätös, ei karkotuspäätös) alkoi kuitenkin murentua." Lehti jatkaa:

- Päätöstä arvosteltiin kansalaiskeskustelussa, mutta eri mieltä päätöksestä ilmoitti olevansa myös muun muassa tasavallan presidentti. Samoin paljastui, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti oli äänestänyt vanhusten oleskeluluvan puolesta (JV: Pekka Hallberg osallistui vain egyptiläismummon tapauksen ratkaisemiseen). Vihdoin hallituksen piirissä päätettiin tehdä oikea teko (JV: ?) ja pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti, että ulkomaalain harkintavaltaa lisätään (JV: lainmuutoksesta päättää eduskunta, ei pääministeri).

16. HS:n pääkirjoitus on yksipuolisuudessaan karmaisevaa luettavaa. Siinä ohitetaan kokonaan oikeusvaltion perusperiaatteet, eli muun muassa tuomioistuimen riippumattomuus ja sen kunnioittamisen periaate, samoin lainvoimaisten tuomioiden noudattaminen. Pääkirjoituksessa ei puhuta mitään myöskään siitä, että oikeusvaltiossa tasavallan presidentti, maan hallitus tai eduskunta eivät voi säätää lakia, jolla mitätöidään riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä oikeusjutussa antaman päätöksen oikeusvaikutukset ja estetään päätöksen laillinen täytäntöönpano. Myös yhdenvertaisuusperiaatteen kunnioittaminen ohitetaan pääkirjoituksessa tyystin; kuten KHO:n päätöksessä todetaan, Suomesta on lakiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuen "karkotettu" vielä huonommassakin olosuhteissa eläviä mummoja ja vaareja, koska laillisia edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseen ei ole ollut.

17. Muistuu mieleen, miten Helsingin Sanomat myös erässä toisessa suurta julkisuutta herättäneessä oikeusjutussa asettui pääkirjoituksessaan selvin sanoin kannattamaan laittomuutta. Tarkoitan yksityistä pysäköinninvalvontaa ja niin sanottujen parkkiyhtiöiden oikeutta antaa valvontamaksuja yksityisille alueille väärin pysäköinneille autoilijoille. Helsingin Sanomat oli varustanut ko. tapauksessa pääkirjoituksensa raflaavalla otsikolla "Hämärän parkkisakotuksen loputtava" (21.12.2008). Kirjoituksessa vihjailtiin parkkiyhtiöiden toiminnan voivan olevan jopa rikollista tai ainakin yleisöä harhaanjohtavaa. Pääkirjoitus ennusti, että KKO ei tule myöntämään ParkComille valituslupaa. Mutta kuten nyt tiedämme, parkkisakkoasiassa kävi aivan toisin kuin kiihkoileva HS oli ennustanut: KKO myönsi ParkComille valitusluvan ja katsoi päätöksessään (KKO 2010:22), että yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole mitään "hämärää sakotusta" vaan täysin laillista toimintaa, eikä valvontamaksun määräämisessä ole kyse väitetystä virkavallan anastamisesta tai rangaistuksenluontoisten maksujen määräämisestä. Yksityinen pysäköinninvalvonta ei loppunut, mutta HS vaikutti kirjoituksellaan ehkä ratkaisevasti siihen, että parkkiyhtiöt joutuivat keskeyttämään yli vuoden ajaksi täysin laillisen toimintansa, josta niille aiheutui suurta taloudellista tappiota. Tähänkö HS:n pääkirjoituksella ("Hämärän parkkisakotuksen loputtava") tähdättiin?

18. Mistä näitä outoja pääkirjoituksia ja pääkirjoitustoimittajia oikein tulee? Helsingin Sanomien levikki on ollut viime aikoina laskussa, joten jollakin konstilla lehden ilmeisesti pitää yrittää hankkia uusia lukijoita ja "kannattajia." Parkkisakkoasiassa lehti näytti nuoleskelevan pääkaupunkiseudun autoilijoiden ohella parkkiaktivisteja ja parkkiyhtiöiden työntekijöiden toimintaa pysäköintialueilla häirinneitä parkkihuligaaneja. Isoäitien oleskelulupa-asiassa lehti ilmeisesti laskeskelee, että enemmistö suomalaisista on niin "hellytettävissä," että laillisuutta voidaan taas kerran potkaista levikin nostamistarkoituksessa kunnolla päähän.

19. HS:n pääkirjoitus isoäitien tapauksessa on kuitenkin herättänyt lehden lukijoissa vahvoja vastareaktioita kommenttien muodossa. Niihin voi tutustua hs.fi:n pääkirjoituksia koskevalla keskustelusivustolla. Muutama poiminta kommenteista (yhteensä nyt n. 160):

- Mieletöntä Hesarilta, oikeus ei toteutunut, RKP-läinen eliitti näyttä kyntensä, KHO:n päätöksen yli voi kävellä mennen tulleen, poliisikin on kontallaan poliitikkojen edessä, eduskunnalta odotetaan ryhtiä;

- Päätös kannustaa lain rikkomiseen ja maahantulijoita kiristämään viranomaisia säälipisteitä keräämällä, toimintatapa osoittaa, että maan lakia on turha noudattaa, laki tehdään tulijoiden tarpeen mukaan, se on tämän viesti maailmalle;

- Pääkirjoitustoimittajalla on heikot tiedot laista ja oikeudesta, KHO:n päätöksen tosiasiallinen mitätöinti on isku oikeusvaltio-periaatteen ytimeen, halvalle poliittiselle suosion kalastukselle uhrataan oikeusjärjestelmämme uskottavuus, isoäitien tapauksessa poliitikot riistivät oikeuslaitokselta ylimmän tuomiovallan;

- KHO:n ratkaisu on lainvoimainen päätös, josta ei ole valitusoikeutta, mutta jonka yli poliisijohtaja Paatero käveli mennen tulleen, miltähän päätöksen tehneistä tuomareista tuntuu, voidaanko enää luottaa oikeuksien ja tuomareiden päätöksiin;

- Pääkirjoituksessa kirjoitettiin karkottamisesta, kun kyse on käännyttämisestä, tarkoitushakuistako, karkotettavalla on ollut oleskelupa Suomessa, käännytettävällä ei;

- Onpa outoa otsikointia ("Isoäidit saivat vihdoin oikeutta") HS:n päätoimittajalta ja yhtä oudolta kuulostaa koko pääkirjoituskin, päätoimittaja ei näytä ymmärtävän, että tässä tapauksessa oikeus ei todellakaan voittanut vaan mielivalta, selkeä signaali kantasuomalaisille on se, että laista ei tarvitse välittää, koska pianhan joku laki muuttuu kuitenkin, samalla avattiin Suomen ovet kaikille ulkomaalaisille inhimillisyyteen vedoten, laista tai KHO:n päätöksistä viis, samalla meni jo heikoilla ollut luottamus oikeuslaitokseen, presidenttiin ja poliisiin

Kaikissa kommenteissa ihmetellään HS:n pääkirjoitusta, KHO:n lainvoimaisen päätöksen yli kävelemistä sekä poliitikkojen ja poliisin toimintaa.

Kyllä kansa sentään näyttää tietävän ja ymmärtävän!

20. Jossakin HS:n kommentissa ilmoitettiin, että kirjoittaja on kannellut Pekka Hallbergin ja Mikko Paateron menettelystä oikeuskanslerille. Selvyyden vuoksi lienee syytä todeta, että allekirjoittaneella ei ole mitään tekemistä mainitun kantelun kanssa. On toki hyvä, että tätäkin konstia yritetään. Mutta kuten käytännöstä hyvin tiedämme, oikeuskanslerilta tai oikeusasiamieheltä ole odotettavissa minkäänlaista tukea tai kannanottoa tällaisissa tapauksissa. Mitä räikeämmin valtaapitävät rikkovat perustuslain tai lain henkeä ja kirjainta, sitä hiljaisempina ylimmät laillisuusvalvojamme yleensä pysyttelevät omissa pilttuissaan. Tämä on maan tapa: ei korppi korppi silmää noki.

(Yllä Gustave Dorén piirroskuva Charles Perrault' n kirjasta Punahilkka)

235. Tsing Xi Tsingis Khan!

Aikamme valtiomiesten viihdyttäjä...

Hän Karakorumista ajoi Pekingiin orillaan...

Hah...huh hah...

Kiinalainen väki joutui paniikkiin torillaan...

Hah...huh hah

Presidentti Tarja Halonen tapasi tänään Suomessa kolmipäiväisellä vierailulla olevan Kiinan varapresidentti Xi Jinpingin (kuva yllä Martti Kainulainen/Lehtikuva). Xin valtuuskunnassa on noin sata liikemiestä. Varapresidentti Xi on presidentti Hu Jintaon vahvin seuraajaehdokas vuonna 2012.

Xi ja Halonen eivät suostuneet antamaan tapaamisen jälkeen tiedotusvälineille minkäänlaista lausuntoa. Ilmeisesti kiinalaiset eivät halunneet vastata toimittajien kysymyksiin, koska Kiinassa kysymykset pitää hyväksyttää viranomaisilla etukäteen.

Huomenna Xi matkustaa pääministeri Matti Vanhasen kanssa Rovanimelle, jossa Xi ja Vanhanen tapaavat muun muassa joulupukin. Vanhanen kutsui viime vuonna Kiinassa käydessään maan presidentin valtiovierailulle Suomeen - saatiin sentään varapressa. - Vierailun viihdepuolesta vastaaminen on, jostakin syystä, siis uskottu pääministeri Lahnasen tehtäväksi.

Tsing Xi Tsingis Khan!

Kaikkien naapurikansojen alistaja

Tsing Xi Tsingis Khan

Aikamme valtiomiehien valistaja

Sapelia käytti...vuah hah hah hah haa

Esimerkin näytti...ah hah hah haa

Hommat niin myös tänään hoidellaan.

234. KHO:n Pekka Hallbergilla outo kolmoisrooli isoäitien käännytysasiassa

Pekka Hallberg, hallituksen ja tasavallan presidentin uskollinen isäntärenki

1. Viimeiset kaksi viikkoa Suomessa on puhuttu aika kiivaasti kahden ulkomaalaisen isoäidin oleskeluluvasta ja käännyttämisestä. Tapauksista on toki puhuttu jo asian aiemmissa käsittelyvaiheissa, mutta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 8.3. antamien oleskeluluvan epäävien päätösten jälkeen keskustelu on entisestään kiihtynyt.

2. Minulla ei ole toki mitään keskustelua vastaan. Mutta mikä on asiassa ja keskustelussa päätöksentekoon osallistuneen yksittäisen tuomarin rooli? Voiko hän hääriä mukana keskustelussa siinä kuin muutkin kansalaiset? Yleensä Suomessa samoin kuin muissakin maissa on lähdetty siitä, että päätöksentekoon osallistuneen tuomarin tulisi pidättäytyä keskustelusta. Tuomarilla on tilaisuus puhua tuomioiden ja päätösten perusteluissa ja esittää siinä yhteydessä kaikki näkökantansa.

3. Tuomioistuimilta ja tuomareilta edellytetään perustuslain mukaan puolueettomuutta ja riippumattomuutta muun muassa lainsäädännöstä ja hallitusvallasta eli eduskunnasta ja maan hallituksesta. Tuomareiden tulisi pysytellä poliittisten kysymysten ja päivänpolitiikan ulkopuolella, eiväthän he voi toimia tuomarin virkansa ohella kansanedustajinakaan. Eri asia on, että tuomareiden juridista asiantuntemusta voidaan hyödyntää kuulemalla heitä lakeja valmisteltaessa ja säädettäessä asiantuntijoina esimerkiksi eduskunnan perustuslaki- ja lakivaliokunnassa.

4. Tuomareiden ei kuitenkaan tulisi ottaa näkyvää roolia lakeja säädettäessä ja muutettaessa. Ylimmät tuomioistuimet eli korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus (KHO) voivat tehdä lainsäädäntöä koskevia aloitteita - tätä mahdollisuutta ne eivät ole viime aikoina juuri koskaan käyttäneet - mutta KKO:n tai KHO:n yksittäisillä jäsenillä ei perustuslain mukaan ole tällaista oikeutta. Itsestään selvää on, ainakin pitäisi olla, että nimenomaan KKO:n ja KHO:n päällikkötuomareiden eli presidenttien tulisi noudattaa erityistä pidättyvyyttä, kun on kysymys päivänpolitiikkaan liittyvistä lainmuutoshankkeista.

5. Jos ylimpien tuomioistuimien presidentit ottaisivat näkyvän roolin lakien valmistelussa ja säätämisessä, voitaisiin epäillä tuomioistuimien haluavan sekaantua perustuslain hengen vastaisesti eduskunnalle ja hallitukselle kuuluvan lainsäädäntövallan käyttämiseen. Tämä olisi tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta kiusallista ja arveluttavaa.

6. Tämän esipuheen jälkeen itse asiaan. Isoäitien tapauksessa näyttää käyvän niin, että lakia ollaan muuttamassa niin, että se mahdollistaisi nykyistä lakia selkeämmin niin sanottujen inhimillisten näkökohtien huomioon ottamisen. Lain muutosta ovat ajaneet ministerit Astrid HTors ja oikeusministeri Tuija Brax ja eilen myös pääministeri lupasi tukensa ajatellulle lainmuutokselle kiireellisessä aikataulussa.

7. Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain, lauloi Irwin aikoinaan. Tässä mummojen tapauksessa kaikki alkoi siitä, kun akatemiaprofessori Martti Koskenniemi, runoilijamestari V.A. Koskenniemen pojanpoika ja OM:n kansliapäällikkö Tiina Astolan puoliso, kirjoitti KHO:n 8.3. antamista mummoja koskevista käännytyspäätöksistä mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomissa. Tämä on harvinaista, sillä Koskenniemi ei ole aiemmin yleensä puuttunut vastaavanlaisin tapauksiin, ei ainakaan Suomessa sattuneisiin tapauksiin.

8. Kului pari päivää kunnes presidentti Tarja Halonen kertoi kaikelle kansalle, että KHO:n päätökset ovat hänen oikeustajunsa vastaisia. Oikeusministeri Brax pidättyi visusti arvostelemasta KHO:n päätöksiä - tapaus Johannes Koskisesta tietenkin viisastuneena. Mutta Brax ilmaisi kantansa osallistumalla samana päivänä isoäitien puolesta pidettyyn mielenosoitukseen esiintyen mielenosoittajien eturivissä.

9. Samaan aikaan kuitenkin maahanmuuttoministeri Astrid Thors arvosteli KHO:n päätöksiä ja kertoi, että käännytyspäätösten vastustavalle kannalle on nyt saatu "kahden presidentin tuki." Ihmettelin Thorsin lausumaa ja ajattelin, että ei kai nyt vaan Manu tai Mara ole yhtynyt Haloskan lausahdukseen. Sitten selvisi, että Thors tarkoitti toisella presidentillä KHO:n presidentti Pekka Hallbergia.

10. Hallberg oli osallistunut KHO:ssa jäsenenä toisen eli egyptiläismummon asian ratkaisemiseen, mutta jäänyt vahvennetussa kokoonpanossa ratkaistussa asiassa vähemmistöön. KHO:n kahdeksasta jäsenestä selkeä enemmistö eli kuusi jäsentä kannatti isoäidin käännytystä, yksi jäsen olisi palauttanut asian takaisin Helsingin hallinto-oikeudelle ja vain yksi jäsenen olisi kumonnut käännytyspäätöksen. Vaikka KHO:n päätöksestä laatimassa tiedotteessa - ks. jäljempänä - ei mainita yhtään jäsentä nimeltä, vuodettiin pian julkisuuteen, että juuri presidentti Hallberg oli tämä "inhimillinen tuomari", joka olisi estänyt mummon käännytyksen.

KHO:n kotisivuilla näistä kahdesta päätöksestä on julkaistu ainoastaan yhteinen lyhyt tiedote.

11. Lain mukaan kyseiset päätökset ovat yleisölle salaisia, mutta niistä voidaan kuitenkin julkaista sanotunlainen ratkaisutiedote tai -seloste. Laki näyttäisi kuitenkin mahdollistavan, että kyseiset ratkaisut olisi voitu salassapitosäännösten estämättä julkistaa siltä osin kuin se on tarpeen asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi (HTJulkL 16.3 §). Minusta olisi ollut paikallaan, että KHO:n sanotuista ratkaisuista julkistama tiedote olisi ollut faktapohjaltaan laajempi, jolloin tapauksista olisi voitu saada parempi kuva. Ihmettelen myös sitä, että julkisuudessa ei ole kerrottu, ketkä KHO:n jäsenet osallistuivat egyptiläismummon asian ratkaisemiseen KHO:ssa. Julkisuudessa on mainittu vain yhden jäsenen eli vähemmistöön jääneen presidentti Pekka Hallbergin nimi. Miksiköhän?

12. Pekka Hallberg näyttää ottaneen asian jatkokäsittelyssä varsin aktiivisen roolin, Minusta tuollainen rooli ja osallistuminen, vaikkakin vain kulisseissa, sotii selkeästi, etten sanoisi räikeästi, ylimmältä tuomioistuimelta ja sen päällikkötuomarilta edellytettävää riippumattomuutta vastaan. Näin erityisesti silloin, kun kyseinen päällikkötuomari on itse osallistunut kohua herättäneen tapauksen ratkaisemiseen jääden selvään vähemmistöön.

13. Mutta eihän Pekka Hallberg (65), joka on johtanut KHO:ta jo pitkään eli vuodesta 1993 alkaen, ole näissä merkeissä suinkaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hänet on opittu tuntemaan "hallituksen miehenä" ja usein käytettynä perustuslakiasiantuntijana ja presidentti Martti Ahtisaaren hyvänä kaverina; herrat matkailivat mm. vuonna 1997 yhdessä Kiinassa ja nauttivat Kiinan silloisen presidentin huomattavasta vieraanvaraisuudesta samaan aikaan kun kaikkialla maailmassa kauhisteltiin Kiinan yhden lapsen politiikkaa ja kuolemanhuoneita, jonne "ylimääräisiä" lapsia jätettiin kiinnijäämisen pelosta kuolemaan. - Joten se siitä Hallbergin "inhimillisestä tekijästä."

14. Nyt ministerit, pääministeri ja tänään myös yliposiilipäälikkö Paaterokin vannovat mummojen käännytysasiassa kilvan juuri Pekka Hallbergin nimeen. On selvää, että lainmuutoshanke on jätetty tosiasiallisesti Hallbergin tehtäväksi ja valvottavaksi. Oli huvittavaa seurata, miten Paatero vielä eilen sanoi, että poliisi ei voi enää keskeyttää KHO:n käännytyspäätöksen täytäntöönpanoa, sillä muutoin poliisi syyllistyisi virkavirheeseen. Mutta tänään Paaterolla olisi jo toinen ääni kellossa, kun hän selitti, että juu, kyllä KHO:n päätöksen täytäntöönpanoa voidaan "viivästyttää," sillä hänelle on kerrottu, että lainmuutos voidaan tehdä hyvin nopeasti eli kuukauden parin sisällä. Paatero totesi erityisesti painottaen, ikään kuin varmuuden vuoksi, että KHO:n Pekka Hallberg oli ollut sitä mieltä, että KHO:n päätöksen täytäntöönpano voidaan keskeyttää! Hallberg näyttää siis sekaantuneen lainsäädäntövallan ohella myös toimeenpanovallan käyttämiseen.

15. KHO:n äänestyksessä yksin jäänyt Hallberg häärii nyt siis asiassa ylimpänä kukkona tunkiolla: kun hän sanoo jotakin, niin ministerit ja posiilipäälliköt säntäilevät hänen talutusnuorassaan kuin sokeat kanat konsanaan.

16. Juuri tunti sitten YLE Uutisten verkkosivun pääuutisenotsikko kuului: KHO tukee Thorsia ulkomaalaislain muuttamisessa. Todellisuudessa KHO ei ole käsitellyt eikä voinut käsitellä mitään lakialoitetta, vaan kysymys on yksin presidentti Hallbergin yksin poliitikoille ilmaisemasta tuesta. Uutisen mukaan sekä Hallbergin että Thorsin mukaan (huomaa järjestys) lakiin tulisi lisätä harkintamahdollisuuksia sellaisten tapausten varalta, jolloin oleskeluluvan epääminen muodostuisi kohtuuttomaksi

17. Mutta jos kerran Pekka Hallberg otti jo KHO:n 8.3. antaman päätöksen yhteydessä omassa äänestyslausumassaan huomioon mainitunlaisia inhimillisiin näkökohtiin perustuvia harkinnanvaraisia näkökohtia, niin eihän lain muuttamiseen silloin olisi edes tarvetta! Ei kai KHO:n presidentti voi mennä tulkitsemaan ja soveltamaan voimassa olevaa lakia aivan miten sattuu ja mielivaltaisesti! Kyse on vain siitä, että KHO:n selvä enemmistö eli kuusi jäsentä katsoi, että tapaukseen ei todellisuudessa liittynyt Hallbergin esille ottamia inhimillisiä näkökohtia.

18. Kyse näyttääkin olevan siitä, että lakia aiotaan muuttaa vain siksi, että näiden kahden mummon tapauksessa annettua päätöstä ei tarvitsisi panna täytäntöön. Mutta eihän lakia toki pitäisi tämän takia mennä muuttamaan, sen pitäisi olla selvää. Eikä siihen ole syytäkään, sillä inhimilliset syyt voidaan jo nyt voimassa olevan lain mukaan ottaa huomioon - kuten Hallberg tekikin - jos niitä vain on olemassa!

19. Minä en toki vastusta kyseisten isoäitien maahan jäämistä; nähtäväksi jää, aiheuttaisiko lainmuutos mummojen ja pappojen pelätyn maahantulovyöryn. Lakia pitää kuitenkin soveltaa samalla tavalla samanlaisissa tapauksissa. Lisäksi tuomioistuimen lainvoimaisia päätöksiä pitää kunnioittaa ja noudattaa, muuten oikeusvaltiossa ollaan kyllä hakoteillä. Tuomareiden ja erityisesti ylimpien tuomioistuimien päällikkötuomareiden pitäisi pysytellä nahoissaan ja omassa roolissaan eikä vaarantaa koko johtamansa tuomioistuimen riippumattomuutta poliittisilla ja lainmuutosta koskevilla hötkyilyillään.

20. KHO:n presidentti on nyt siis sekaantunut sekä lainsäädäntövallan että toimeenpanovallan käyttämiseen, eli hän on tekemässä aloitteita lain muuttamiseksi tai ainakin antamassa näille hankkeille näkyvän tukensa sekä suosittelemalla poliisille lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.Pitäisi toki ymmärtää, että luottamus koko KHO:een riippumattomana ja puolueettomana tuomioistuimena saattaa kärsiä, jos sen päällikkötuomari säntäilee häviämänsä äänestyspäätöksen jälkeen poliitikkojen ja poliisien kanssa sinne tänne luvaten tukea päätöksen täytäntöönpanon estämiseksi ja tekemällä lainmuutosaloitteita.

233. Uusi valtakunnansyyttäjä aloitti limbolla

Matti Nissinen: J'Accuse

1. Tuore valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, joka jouduttiin nimittämään oikeusministeriössä sattuneen nolon kömmähdyksen takia virkaansa kaksi kertaa, aloittaa virassaan huhtikuun alussa. Hän on kuitenkin ehtinyt jo antaa ensimmäisen haastattelulausuntonsa. - Pieleen meni ainakin minusta.

2. Radio Suomen tämänpäiväisessä Ajantasaohjelmassa Matti Nissinen sanoi - YLE Uutisten verkkosivun mukaan - että hän haluaa rajoittaa tuomioiden muutoksenhakumahdollisuutta. Nissisen mukaan oikeuslaitoksen kuormittumista ja oikeudenkäyntien venymistä voitaisiin estää muun muassa rajaamalla oikeutta viedä asioita hovioikeuteen.

3. Otetaanpa ensin tuo YLE Uutisten verkkosivulla ja teksti -TV:ssä tänään oikein "ykkösjuttuna" mainitun lausunnon muotoilu. "Nissinen haluaa rajoittaa tuomioiden muutoksenhakumahdollisuutta." Kukahan hemmetin idiootti on tämän lausuman muotoillut, tuskinpa sentään Nissinen itse? Eiväthän nyt "tuomiot hae muutosta,"tietenkään! Olisi pitänyt sanoa, että "tuomioihin haetaan muutosta" tai "tuomioista valitetaan." Toimittajat näyttävät kirjoittavan melkein mitä mieleen juolahtaa ja niin typeriä kuin eivät olisi käyneet edes kansa- tai peruskoulun yläluokkaa kunnialla loppuun!

4. Valituksia tekevät ihmiset, eivät suinkaan tuomiot! Tämä on toki syytä muistaa ja pitää mielessä. Nissisen ajaa siis takaa sitä, että jutun, joko riita-asian tai rikosasian, asianosaisten mahdollisuutta tai itse asiassa oikeutta valittaa käräjäoikeuden tuomioista hovioikeuteen pitäisi rajoittaa.

5. En yhdy lainkaan Nissisen käsitykseen. Vaikka hän on ylin syyttäjäviranmainen ja kaikkien syyttäjien esimies, hänen ei tulisi ajatella lausuntoja antaessaan yksinomaan paljon puhuttua ja vatkattua "syyttäjien työtaakkaa - mitä se sitten mahtaakaan sisältää - vaan kyllä hänen oikeuspoliittisena vaikuttajana pitäisi pystyä tarkastelemaan oikeusturvaa paljon laajemmalti. Valitusoikeus, jos mikä, on nimittäin tärkeä osa oikeusturvaa. Perustuslain mukaan oikeus hakea muutosta kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruselementteihin ja se on turvattu lailla.

6. Muutoksenhakuoikeuteen saadaan toki tehdä lailla vähäisiä poikkeuksia, mutta näinhän on jo tehty ja vieläpä monta eri kertaa. Ja lisää ollaan aivan juuri tekemässä ja nimenomaan haettaessa muutosta käräjäoikeuden tuomioista hovioikeuteen. On ällistyttävää, että uusi valtakunnansyyttäjä päästää suustaan lausunnon, joista voisi päätellä, ettei hän edes tiedä näistä rajoituksista ja tulossa olevista uusista rajoituksista.

7. Onko tämä edes nyt varmasti se sama Matti Nissinen, joka on nimitetty kahdesti korkean virkaansa? Ei kai vaan nerokas toimittaja (" tuomioiden muutoksenhakuoikeutta pitäisi rajoittaa") ole mennyt haastattelemaan vahingossa jotakin toista "Matti Nissistä"? Muistettakoon vain, että OM hankki valtakunnansyyttäjän virkanimitysprosessissa paperit aivan väärästä Markku Ahosesta, eli ei suinkaan Espoon kuuluisasta "Laulaa koiransa kanssa -Markku Ahosesta", vaan tämän samannimisestä lappeenrantalaisesta kollegasta!

8. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että haastattelulausunnon on antanut oikea Matti Nissinen. Mitäpäs tämä Matti oikein sanoikaan? Tähän tapaan Matti haasteli toimittajalle:

- Haluaisin tätä muutoksenhakumahdollisuutta sillä tavoin rajata, että se ei enää hovioikeuteen olisi niin avointa ja vapaata kuin se tällä hetkellä on. Olen sillä kannalla, että me tarvitsisimme jotain rajoituksia siihen.

9. Matti Nissinen ei näytä tietävän tai muistavan, että Suomessa valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen on jo nyt voimassa olevan ja vuodesta 2004 lähtien voimassa olleen lain eli OK 26 luvun 2 §:n mukaan rajoitettu niin sanotulla seulontasäännöksillä. Muodollisesti tämä säännöstö ei tosin koske valituksenteko-oikeutta, mutta koskee sitäkin enemmän valittajan oikeutta saada asia hovioikeuden täystutkintaan eli varsinaiseen tutkintaa. Jos valittaja ei saa valitustaan hovioikeudessa tutkituksi, niin totta helkkarissa silloin voi ja pitääkin sanoa, että valitusoikeutta on rajoitettu! Siitähän seulonnassa asiallisesti ottaen on tietenkin kysymys. Seulonta koskee jokaista käräjäoikeudesta hovioikeuteen tehtävään valitusta olipa kyse sitten murhasta tai vaikkapa siitä paljon puhutusta ja iänikuisesta nakkivarkaudesta. Seulonnassa hovioikeus tutkii ainoastaan päällisin puolin ja hyvin summaarisesti, onko valitus kenties niin selvästi aiheeton, ettei sitä kannata ottaa tarkempaan syyniin. Jos näin on, niin hovioikeus niin sanotusti kättelyssä tyssää valituksen ja hylkää sen muitta mutkitta.

10. Tilastojen mukaan hovioikeudet seulovat tuossa "kättelyssä" noin 20-25 prosenttia kaikista valituksista. On siis peräti harhaanjohtavaa Matti Nissisen tavoin väittää, että muutoksenhakuoikeus tai -mahdollisuus käräjäoikeudesta hovioikeuteen olisi nykyisin "avointa ja vapaata." Tuollainen lausuma ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

11. Seulontamenettelystä ollaan erinäisistä parhaillaan luopumassa, sillä eduskunnassa on käsiteltävänä ja ja kohta tulossa vahvistettuna lakina ulos uudistus, jolla seulonta korvataan niin sanotulla jatkokäsittelyluvalla. Olen kertonut tästä uudistuksesta ja selostanut sen pääkohtia kriittisesti blogissani jo aiemmin; nämä tekstit löytyvät blogistani tunnisteilla jatkokäsittelylupa ja muutoksenhaku.

12. Uudistuksen tarkoituksena on lyhyesti sanottuna siirtyä eräissä vähäisinä ja selvinä pidettävissä - käytännössä nämäkin asiat voivat olla kaikkea muuta kuin selviä - valituslupasysteemiin, jolloin valittaminen ei ole Nissisen käyttämien termien mukaisesti todellakaan "avointa ja vapaata", vaan valituksen tutkiminen edellyttää ensin, että hovioikeus myöntää siihen luvan. Lupaa nimitetään lakiesityksessä ja tulevassa laissa jatkokäsittelyluvaksi; hirvittävän kankea ja pitkä yhdyssana, mutta se on lainvalmistelijoiden ja lainsäätäjän häpeä se! Lyhyempi ja parempi termi olisi ollut esimerkiksi "tutkintalupa".

13. Eikö uusi valtakunnansyyttäjä ole todellakaan tietoinen tästä tulossa olevasta uudistuksesta, jolla rajoitetaan valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen? Katso hallituksen esitys (HE) 105/2009 vp. Lakivaliokunnan mietintö esityksestä valmistunee heti pääsiäispyhien jälkeen.

14. Nissinen edeltäjä Matti Kuusimäki harrasti virassa olleessaan vuosikaudet samantyyppistä muutoksenhakuoikeuteen kohdistuvaa narinaa, joka näyttää nyt periytyneen viran mukana Nissiselle. Myös Kuusimäki vaahtosi aina ja jokaisessa mahdollisessa paikassa, että Suomessa muutoksenhakuoikeus on liian väljää ja että hovioikeudet tutkivat tarpeettomasti kaikenmaailman turhia valituksia. Kuusimäen tarkoitus oli yksinkertaisesti vain keventää syyttäjien "työtaakkaa."

15. Kun Kuusimäki ei onnistunut saamaan virkakautensa aikana juurikaan lisää syyttäjän virkoja, hän katsoi asiakseen tehdä parhaansa, että syyttäjien työtä vähennettäisiin kaikin mahdollisin tavoin. Yhtenä esimerkkinä tästä vaikkapa käräjäoikeuden kirjallinen menettely, jossa ratkaistaan reilu kolmannes kaikista käräjäoikeuteen menevistä rikosjutuista. Ihmisten oikeusturvasta Kuusimäki ei sen sijaan puhunut tässä kohdin mitään. Minusta on kuitenkin selvää, että ihmisten oikeusturva heikkenee huomattavasti, jos heidän valitusoikeuttaan ensimmäisen oikeusasteen ratkaisuista toiseen oikeusasteeseen rajoitettaisiin.

16. On syytä muistaa, että valitusoikeutta hovioikeudesta KKO:een on jo vanhastaan rajoitettu niin, että vain noin 6-7 prosenttia hovioikeuksista KKO:een tehdyistä valituksista otetaan valitusluvan myöntämisen jälkeen tutkittavaksi. Onkohan Nissisen tarkoituksena, että valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen tulisi rajoittaa samalla tavalla?

17. Matti Nissinen edellä mainittu lausunto oli minusta selkeä limbo ja rimanalistus. Nissisen virkakausi ei alkanut kovin kunniakkaissa merkeissä. Kyllä Nissisen pitäisi keksiä jotain muuta puhuttavaa. Hänen pitäisi puhua syyttäjien työstä, syyteharkinnasta sekä niihin liittyvistä epäkohdista sekä yrittää saada lisää niitä syyttäjän virkoja. Siinä olisi hänelle työmaata ensialkuun aivan riittävästi.

232. Jäätteenmäki tähtää jo presidentinvaaliin

Herakleitos: Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, eli virta vie, virta tuo!

1. Anneli Jäätteenmäki kertoi TV1:n uutisaamussa tänään (klo 10.05), ettei hän aio pyrkiä keskustan puheenjohtajaksi. Puheenjohtajakisassa, jota olen tarkastellut alustavasti blogissani 210/19.1.2010 ("Keskustan viimeinen pääministeri"), on siis mukana neljä ehdokasta: Mari Kiviniemi, Timo Kaunisto, Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen. Jäätteenmäki ei halunnut tänään kertoa, kuka on hänen suosikkinsa ja kenelle hän mahdollisesti tulee myöhemmin suosittelemaan puoluekokoukselle.

2. Jäätteenmäki vetosi filosofi Herakleitokseen (n. 535-475 e.Kr.): "Älä astu kahdesti samaan virtaan." Meille kannattajilleen - minäkin liityin ("astuin virtaan") vaikken kannata keskustapuoluetta, Annelin kannattajiin hänen pyrkiessään ensimmäisen kerran EU-parlamenttiin - Anneli lähetti tänään kello 10.30 seuraavan sisältöisen viestin:

En pyri keskustan puheenjohtajaksi

Olen joutunut miettimään ehdokkuutta keskustan johtoon, koska monet tukijani ovat minua ehdolle kehottaneet. Olen saanut monenlaisia viestejä ja neuvoja, joista kiitän.

Keskustan johtaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja vaikutusvaltaisimmista tehtävistä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa voi ylipäätään olla. Keskustan puheenjohtaja ei koskaan pääse helpolla.

Arvostan suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat panneet itsensä likoon ja ovat asettuneet ehdolle keskustan johtoon. Keskustan puoluekokous voi valita useista ehdokkaista juuri tähän aikaan sopivan puheenjohtajan.

Kun pohdin omaa ehdokkuuttani, silmiini sattui filosofi Herakleitos, joka eli noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Herakleitos neuvoi minua kaukaa historiasta: Älä astu kahdesti samaan virtaan!

Herakleitoksen mielestä kenenkään ei pidä astua toista kertaa samaan virtaan, sillä sen enempää virtaan astuja kuin virtakaan eivät enää toisella kertaa ole samanlaisia. Virta ei enää ole sama virta ja niin kuin vesi juoksee, kaikki muukin juoksee ohitsemme elämässä; kaikki virtaa.

Kun minut valittiin vuonna 2000 keskustan sijaispuheenjohtajaksi ja kaksi vuotta myöhemmin varsinaiseksi puheenjohtajaksi, tilanne oli toinen kuin nyt. Puolue on muuttunut, minä olen muuttunut, yhteiskunta on muuttunut.

Omalta kohdaltani elämä on avannut uusia polkuja, tuonut uusia, mielenkiintoisia tehtäviä. Työni painopiste on nyt Euroopan parlamentissa, entistä kansainvälisemmässä ympäristössä.

Menneisyyteen en halua takertua. Ehdokkuus keskustan johtoon olisi ikään kuin vanhan toistoa, menneisyyteen kurkottamista. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään!

Työni Euroopan parlamentissa jatkuu. Ei ole itsestään selvää, että suomalaisten ääni kuuluu Euroopan valtakeskuksessa. Tätä työtä ei voi hoitaa pikavisiiteillä ikään kuin vasemmalla kädellä.

Pienen Suomen etujen ajaminen isossa kansainvälisessä organisaatiossa on pitkäjänteistä työtä, johon haluan keskittyä täydellä tarmolla.

Anneli Jäätteenmäki

3. Jäätteenmäki ei aio asettua ehdolle myöskään ensi vuoden eduskuntavaaleissa, vaan haluaa jatkaa työtää EU:n parlamentissa. Kun häneltä kysyttiin, tähtääkö hän kenties vuoden 2012 presidentinvaaliin, Jäätteenmäki alkoi kiemurrella, mutta sai lopulta sanotuksi, että siitä asiasta hän ei vielä nyt sano mitään.

4. On selvää, että Annelilla olisi ollut melkoisesti halua saada revanssi vuoden 2003 katkeralle erolleen pääministerin paikalta. Hänet haluttiin tuolloin heittää yli laidan hyvin kyseenalaisin perustein, eikä kukaan keskustan johtopoliitikoista tullut hänen avukseen. Keskustan uudelle puheenjohtajalle avautuu pääministerin posti ensi kesäkuussa kuin Manulle illallinen. - Aika metkaa, että Suomessa pääministerin valitsevat kepulaiset ja arkkipiispan turkulaiset ja varsinaissuomalaiset!

5. Mikä sitten sai todella Annelin kieltäytymään puheenjohtajaehdokkuudesta ja vuoden pituisesta pääministerin paikasta? Luulen, että Anneli pelkäsi kokoomuksen reaktioita, jos hänet valittaisiin puheenjohtajaksi ja pääministeriehdokkaaksi. Olisiko Jyrki Katainen ollut valmis hyväksymään hänet pääministeriksi? Tätä sopii epäillä. Muistan hyvin, miten vuonna 2003 juuri kokoomus yhdessä demareiden kanssa ajoi hirvittävällä vimmalla Annelin eroa.

6. Kun Anneli kertoi eduskunnan täysistunnon puhujapöntöstä, että Mannisen faksit oivat tulleet hänelle "pyytämättä ja yllättäen", kuului salista muun hirveän mölinän ylitse selkeästi Ben Zyskowiczin raakkuvaääninen välihuuto: "Valetta, se valehtelee." Se ei ole hepreaa ja tarkoitttaa: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! - Voin kuulla Benin raakunnan vieläkin korvissani.

7. Anneli siis epäilee, että jos hänet valitaan keskustan puheenjohtajaksi ja pääministerikandidaatiksi, hän ei kenties saisi eduskunnassa hallituspuolue kokoomuksen täyttä kannatusta. Vaikka hän olisi tullut nippa nappa -äänillä hyväksytyksi pääministerin virkan, lähes vuoden mittainen pääministerin pesti juuri ennen vaaleja olisi ollut liian rankka ja vaikea tehtävä.

8. Olisi ollut tyhmää lähteä sanottuun ruljanssiin ja vieläpä nykyisessä taloustilanteessa, jossa maan talous näyttää vain jatkavan alamäkeään; tämän vuoksi Matti Vanhanenkin halusi heittää pyyhkeen kehään. Kun Anneli pysyttelee päivänpolitiikan ulkopuolella, hänen epäselvissä olosuhteissa vuonna 2003 tapahtunut eronsa, josta Anneli ei vielä ole itse sanonut juuri mitään, kasvaa lähes myyttisiin mittoihin. Tämän kaiken myötä Annelin kansansuosio kasvaa huippuunsa.

9. Kansansuosiota tarvitaan, sillä aivan ilmeistä on, että Anneli keskusta tulee asettamaan Anneli ehdokkaakseen vuoden 2012 presidentin vaaleissa. Eihän keskustalla, herra paratkoon, ole ketään muuta varteenotettavaa ja uskottavaa ehdokasta noissa vaaleissa! Pressan vaalien finaalissa ovat vastakkain Anneli Jätteenmäki ja Sauli Niinistö, jos nyt jälkimmäinen romaanien kirjoituspuuiltaan viitsii lähteä mukaan. Kuka haluaisi äänestää presidentiksi vanhaa kiukkuista kamreeria, joka on sanonut, ettei hän ole kiinnostunut koko pressan hommasta? Vaalista tulee joka tapauksessa yhtä tasaväkinen kuin Saulin ja Tarja Halosen välisestä kamppailusta vuonna 2006. - Jos ehdolla ovat Niinistö ja Jäätteenmäki, äänestän itse jälkimmäistä.

10. Anneli vetosi filosofi Herakleitokseen. Mutta onhan meillä Suomessakin toki päteviä filosofeja, myös sellaisia, joita voitaisiin ajatella ehdokkaina presidentin vaaleissa. Esimerkkinä vaikkapa Pekka Himanen, jonka kaveripiiriin kuuluu mm. Norjan tuleva kuningas. Jos presidentiksi halutaan arvojohtaja, joilla on positiivisia ajatuksia maan johtamiseksi ulos nykyisestä henkisestä alennustilasta, ei ihmisten kannattaisi äänestää presidentiksi katkeraa ja kyynistä kamreerityyppistä poliitikkoa.

11. Miksi presidentiksi pitäisi valita jatkossakin keskinkertainen juristi ja kuiva tai kyyninen poliitikko, jolla ei ole selvästikään mitään annettavaa arvojohtajuuden alueella? Ulkoministeri Alexander Stubb olisi loistava tyyppi presidentin virkaan. Filosofeista tulee mieleen äsken jo mainittu Pekka Himanen, jolta hallitus tilasi äskettäin raportin, oka antaisi Suomelle menestyksen eväät. Himanen luovutti hallitukselle 2-3 viikkoa sitten raportin nimeltään "Kukoistuksen käsikirja", jossa hän on käsikirjoittanut Suomelle tulevaisuuden.

12. Umpikyyninen media ampui Pekka Himasen raportin tuoreeltaan alas "paskapuheena." Helsingin Sanomat ja muut mediatalot haluavat Suomeen myös jatkossa vanhan, kyynisen ja politiikanteossa katkeroituneen presidentin, jonka hullunkurisista perhesuhteista, tempauksia ja lausahduksia on ah, niin helppoa myydä mainosten lomassa masentuneille ja typertyneille ihmispoloille.

Päätän raporttini kello 12.05 tähän.

231. Johanna selätti Alman hovissa

1. Helsingin hovioikeus antoi tänään tuomionsa Johanna Korhosen Alma Mediaa vastaan ajamassa työsuhteen(ns. johtajasopimuksen) purkamista koskevassa jutussa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 9.6.2009 Korhosen kanteen kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus katsoi, että Alma Median ja Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Korhosen välille syntynyt luottamuspula oli riittävä peruste päätoimittajatason työntekijän työsuhteen purkamiseen.

Kommentoin tuoreeltaan käräjäoikeuden tuomiota blogissani 108/9.6.2009. Kerroin aluksi, mistä jutussa oli kanteen ja vastineen mukaan kysymys:

Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.

Johanna Korhonen nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.

Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.

Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut 63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.

3. Kritisoin blogissani käräjäoikeuden perustelutapaa pro et contra -perustelumetodin puutteesta, sillä käräjäoikeuden perustelut näyttivät kovin yksipuolisilta ja niissä oli sivuutettu Korhosen kanteessa esitettyjä oleellisia argumentteja. Ei ollut mikään ihme, että käräjäoikeuden tuomio tuli Korhoselle yllätyksenä. Hän parahtikin haastattelussaan: Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä.

4. Kommentoin käräjäoikeuden tuomion asiasisältöä seuraavasti:

Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.

Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa.

-----------

Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa.

Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?

5. Noin siis kirjoitin blogissani 108/9.6.2009. Nyt hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota varsin radikaalisti. Hovioikeuskin tosin katsoo, että Korhonen oli menetellyt käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin, koska hän oli jättänyt kertomatta Almalle elinkumppaninsa poliittisesta aktiivisuudesta ja koska hän oli antanut juuri ennen työsuhteensa irtisanomista lehdistötiedotteen. Hovioikeuden mukaan kyseisiä Korhosen rikkeitä ei kuitenkaan voida pitää niin vakavina, että Almalla eli tarkemmin sanottuna sen tytäryhtiö Pohjois-Suomen Media Oy:llä olisi ollut oikeus purkaa työsopimus.

6. Tärkeintä hovioikeus tuomiossa on se, että sen mukaan Korhosen naispuolisen puolison sukupuolen selviämisellä työantajalle on ollut olennainen osuus työsopimuksen purkamiseen. Hovioikeuden tuomion mukaan Korhonen on siis tullut syrjityksi seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Tämä lienee ensimmäisiä ratkaisuja ellei peräti ensimmäinen kerta Suomen oikeuskäytännössä, jossa työnantaja on tuomittu seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan työsyrjinnän takia.

7. Hovioikeus velvoitti Alman maksamaan Korhoselle korvauksia kaikkiaan 80 500 euroa korkoineen. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitun korvauksen suuruus on 40 800 euroa, irtisanomisajan palkka 34 6000 euroa ja yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys 5 000 euroa. Korhosen erorahaa koskeva vaatimus sen sijaan hylättiin. Alma joutuu korvaamaan Korhosen oikeudenkäyntikulut 30 000 eurolla.

8. Alma Media tulee aivan ilmeisesti jatkamaan prosessia ja pyytämään jutussa valituslupaa KKO:lta. Yhtiön edustaja on jo ilmoittanut, että hovioikeuden tuomio on Alman mielestä väärä. KKO tulee melko varmasti antamaan valitusluvan, koska jutussa annettavalla ratkaisulla on ilmeistä ennakkopäätösarvoa. Korhosen potkuista on vireillä myös syytejuttu, koska yhtä Korhosen työsuhteen päättänyttä johtajaa epäillään työsyrjinnästä. Asia on on parhaillaan syyteharkinnassa.

9. Mielenkiintoisia oikeusjuttuja näkyy riittävän. "Voittojakin" on blogistin näkövinkkelistä katsoen tullut. Toissa päivänä ParkComin jutussa ja nyt tässä Johanna Korhosen jutussa. Lisää tuomioita jutuissa, joita olen seurannut, on kohtapuolin tulossa, esimerkkinä vaikkapa KKO:n tuomio Pääministerin morsian kirjan tapauksesta. Vaasan hovioikeuden tuomiota Pietarsaaren vauvasurmajutussa odotellaan myös. Kauhajoen ampumisjuttu on vasta menossa hovioikeuteen, joten siinä annettavaa tuomiota saadaan odotella kauemmin.

230. KKO 2010:23: ParkCom sai periä valvontamaksun

Pysäköinti sallittu?

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään 16.3.2010 vihdoin ja viimein odotetun tuomionsa yksityisen pysäköinninvalvonnan luonnetta ja valvontamaksun laillisuutta koskevassa jutussa. Juttu oli esitelty KKO:ssa jo viime syyskuussa, joten päätösharkinta kesti todella käsittämättömän kauan. Kuten epäilin blogissani 228/11.3.2010, KKO halusi vielä varmemmaksi vakuudeksi nähdä, millaisen kannan pysäköinninvalvonnan uudistamista koskeva OM:n työryhmä asiassa ottaisi. Työryhmän mietintö ilmestyi viime viikolla (11.3.) ja sen jälkeen KKO rohkeni vihdoin julkistaa oman ratkaisunsa.

2. KKO katsoi ennakkopäätöksessään KKO 2010:23, että yksityisellä pysäköintiyhtiöllä ParkComilla oli oikeus periä kiinteistöyhtiön pihamaalla tapahtuneesta virheellisestä pysäköinnistä valvontamaksu auton pysäköijältä.

3. Oleellinen peruste tuomiossa on tämä:

- Auton pysäköinnin yksityiselle alueelle sai aikaan alueella olleiden opastaulujen mukaisen sopimuksen pysäköintiyhtiön ja autoilijan välille. Sopimus sisälsi velvoitteen valvontamaksun maksamisesta siinä tapauksessa, että pysäköinti oli tapahtunut opasteessa mainittujen ehtojen vastaisesti.

4. Tätä reaalisopimuksen syntymismekanismia olen toistanut useissa blogikirjoituksissani, ensimmäisen niistä julkaisin 27.11.2008 eli tuoreeltaan Helsingin hovioikeuden 20.11. 2008 antaman tuomion jälkeen. Mutta niin sanotut oikeusoppineet (mm. Helsingin yliopiston dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh oikein teemasta kirjoittamassaan kirjasessaan) tai itseään sellaisina pitävät samoin kuin anonyymit parkkiaktivistit oikeusjakohtuus -kaikessa sivustollaan ovat vain jaksaneet jankuttaa vastaan. - Jokohan nuo nyt uskovat, peijakas!

5. Vantaan käräjäoikeus, jonka tuomion Helsingin HO hyväksyi, hylkäsi joulukuussa 2007 ParkComin kanteen. Hovioikeus katsoi, että valvontamaksussa olisi kyse rangaistusluontoisesta maksusta, mikä on aivan kummallinen käsitys. Tukea sanotulle käsitykselleen hovioikeus sai Joensuun rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mielipiteestä, jonka mukaan parkkiyhtiöiden toiminnassa olisi kyse virkavallan anastuksesta! ParkComin toimitusjohtajasta tehtiin parikin rikosilmoitusta juuri virkavallan anastuksesta, mutta viimeksi valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski jätti syytteen nostamatta katsoen, että kyseessä ei voi olla mikään rikos.

5. Muuten, kukas se olikaan se Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario, joka myös hääri innokkaasti parkkiyhtiöiden kimpussa virkavallan anastusväitteineen? Parkkiyhtiöt joutuivat näiden hyökkäysten ja hovioikeuden virheellisen tuomion johdosta lopettamaan tai keskeyttämään toimintansa ja pysäköinti yksityisillä alueilla riistäytyi monin paikoin täysin hallitsemattomaksi.

6. KKO ennakkopäätös syntyi äänestyksen jälkeen 3-2. Palaan äänestyslausumiin, kun olen ensin niihin tutustunut. Kun kyse on tapauksista, joissa yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat joutuneet kärsimään taloudellista vahinkoa tuomioistuinten tai viranomaisten virheellisistä menettelyistä tai ratkaisuista, ovat äänestyspäätökset KKO:ssa kokemukseni mukaan aika tavallisia. Eri mieltä olevilla lausumilla yritetään tavallaan sanoa, että ratkaistut tilanteet ovat olleet luonteeltaan epäselviä. Jos vahinkoa viranomaisten toimenpiteiden johdosta kärsineet yritykset nostaisivat myöhemmin vahingonkorvausjuttuja valtiota vastaan, voisi valtio väittää, että kyseessä on ollut epäselvä tulkintatilanne eivätkä viranomaiset ole syyllistyneet tuottamukseen. - KKO:n äänestysratkaisuja on syytä lukea ja tarkastella myös tältä kannalta. Syy eriäviin lausumiin voi osaltaan olla edellä mainittu.

7. KKO:n ratkaisukokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen äänin 3-2. Olen kommentoinut vähemmistön perusteluja blogin kommenttiosastossa. Minusta vähemmistön perustelut ovat osin hieman merkilliset.

8. Olen kommentoinut KKO:n jutussa antamaa tuomiota oikeudenkäyntikulujen osalta kommenttiosastossa.

PS.

Kevennyksenä pari tämänpäiväistä eroilmoitusta:

- Tanja Karpela (kesk) jättää eduskunnan eikä siis asetu ehdolle v. 2011 vaaleissa. - Kommentti: Tanja tietää hyvin, ettei hänellä olisi enää mahdollisuuksia tulla valituksi, järkevä päätös siis!

- Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto (ent. Olli Aalto) jättää virkansa huhtikuun alussa luottamuspulan takia. - Hmm, mitä tuohon nyt sanoisi, viittaan Ollin tapauksesta aiemmin kirjoittamani blogiin, joka löytynee tunnisteella "sukupuolenvaihdos"; vai oliko se nyt vain "sukupuolentarkistus."