425. Vähemmistövaltuutettu ilmiantoi kansanedustaja Hakkaraisen rasistisesta lausumasta

Valtiopäivämies sahallaan

1. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää tutkimaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) lausuntoja. Hakkarainen antoi kolme päivää sitten eli viime tiistaina Helsingin Sanomille videohaastattelun, jossa hän vähemmistövaltuutetun mielestä ilmaisi mielipiteitään rasistisesti ja ihmisarvoa loukkaavasti.

2. Biaudet: "Hakkaraisen lausunnot maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, ihonväriltään tummista ihmisistä ja muslimeista ovat sekä panettelevia että solvaavia. Niistä voi saada harhaanjohtavasti kuvan siitä, että tiettyyn kansanryhmään kuuluvat henkilöt ovat rikollisia ja alempiarvoisia".

3. Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää arvioimaan, täyttävätkö Hakkaraisen lausunnot jonkin rikoksen tunnusmerkit. Rikosnimikkeenä voisi hänestä olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

3. Mitä Hakkarainen sitten tarkkaan ottaen sanoi HS:n videohaastattelussa 26.4. eli viime tiistaina? Jokseenkin sanatarkasti näin:

– Tuo maahanmuuttohomma pitää saada kuriin, ettei täällä ruveta rosvoja elättämään. Pikakäännytyslaki heti voimaan.

– Viitasaarella on yks kaveri, sen poika on rajalla. Se sano että neekeriukko tullee sinne ja sanoo turvapaikka. Se ei osaa mitään muuta suomea, ja heti ollaan sisällä.

– Ja kaiken maailman muslimit täällä hilluu ja kyykkii tuolla ja huutaa. Kahtokaahan, minareetti on kohta tuossa ja ukko huutaa siellä tolpassa Ööö, ööö, ööö!. Aamusella viiden aikaan aloittaa, sitä on mukava kuunnella.

4. Aika pahaltahan tuo kuulostaa! Minusta tuollaista puhetta voisi hyvin pitää rikoslaissa tarkoitettuna vihapuheena tai kiihottamisena kansanryhmään vastaan (RL 11:10). Joka tapauksessa asia on todella tutkinnan arvoinen. Kansanedustajallekin kuuluu sananvapaus, mutta sananvapaudellakin on rajansa.

4. Mutta suojaisiko Hakkaraista tässä tapauksessa perustuslaissa säädetty parlamentaarinen koskemattomuus? Perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään 5/6 annetuista äänistä on kannattanut. Mainitussa lainkohdassa on kysymys kansanedustajan rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta eli immuniteetista.

5. Mainittu säännös on peräisin niiltä kansanedustuslaitosten alkuajoilta, jolloin jokainen edustaja saattoi hallitsijan taholta odottaa kostotoimenpiteitä eduskunnassa esittämiensä mielipiteiden vuoksi. Suomessa oli tällaiseen varovaisuuteen aivan erityinen syy Venäjän vallan aikana. Demokraattisen järjestelmän vallitessa kansanedustajan immuniteettia ei sen sijaan olisi tarvetta pitää niin vaikeasti kumottavana kuin mitä PL 30 §:n 2 momentin mukaan on asian laita. On toki paikallaan, että edustajaa ei voida vetää mistä tahansa pienestä huomaamattomuudessa tai hyvässä uskossa esitetystä virheellisestä edesvastuuseen, mutta toisaalta saattaisi olla paikallaan, että kansanedustajat eivät voisi möläytellä mitä tahansa parlamentariseen koskemattomuuteensa vedoten.

6. Hakkaraisen tapauksessa mainittu PL 30 §:n 2 momentti ei kuitenkaan tule sovellettavaksi. Hakkaraisesta oli tosin ilmeisesti jo ehtinyt tullut kansanedustaja ennen kuin HS häntä eduskuntatalossa haastatteli ja hän antoi kyseisen "neekeri-ukko" -lausuntonsa. Ehdokkaasta tulee virallisesti kansanedustaja, kun hänen saamansa valtakirja on oikeuskanslerin toimesta tarkastettu. Mutta valtiopäivät, johon PL 30 §:n 2 momentissa nimenomaan viitataan, avattiin juhlallisesti vasta eilen eli 28.4., siis kaksi päivää sen jälkeen, kun Hakkarainen oli möläytyksensä videolle kakaissut.

7. Hakkarainen ei voi puolustukseen vedota, toisin kuin on jo ehditty väittää, siihen, että hän puhui neekeriukosta vain sen, mitä hän oli kuullut joltakin toiselta henkilöltä. Hakkarainen ilmiselvästi hyväksyi viitasaarelaisen kaverinsa - sen jonka poika on töissä "rajalla" - esittämän arvion "neekeriukosta, joka on heti sisällä."

8. Tuoreille persujen edustajille tuntuu sattuvan ensimmäisellä viikolla eduskunnassa kaikenlaista. Ikäpuhemies Kauko Tuupainenhan möläytti puhemiehen vaalien yhteydessä "noloja" tokaisemalla ilmeisesti erästä tuntemaansa naiskansanedustajaa tarkoittaen jotakin epämääräistä "fyysisistä töistä" kyseisen edustajan ollessa juuri pudottamassa äänestyslippuaan Tuupaisen valvovan katseen alla äänestyslippupönttöön. Eivätkö uudet persut oikein hallitse uutta tekniikkaa ja osaa varoa sanomisiaan, vai mistä oikein on kysymys?

9. Joka tapauksessa on outoa ja täysin ennenkuulumatonta, että kansanedustaja, joka väittää olevansa ensimmäisellä Helsingin reissullaan ja käyttävänsä toista kertaa elämässään solmiota, joutuu heti ensimmäisenä viikolla ilmiannetuksi ja epäillyksi vakavasta rikoksesta. Vieläpä rikoksesta, joka perustuu nimenomaan hänen uudella työpaikallaan eli eduskuntatalossa antamaan haastatteluun.

9. Jussi Halla-aholla sen sijaan tuntuu menevän paljon paremmin. Hän oli syytteessä samannimisestä rikoksesta, josta vähemmistövaltuutettu on nyt ilmiantanut Teuvo Hakkaraisen, mutta sekä käräjäoikeus että hovioikeus hylkäsivät sanotun syytteen. Halla-aho sai kuitenkin sakkotuomion uskontorauhan rikkomisesta. Tämä ei estänyt Timo Soinia valituttamasta Halla-ahoa maahanmuuttoasioita käsittelevän hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tämä on jakanut mielipiteitä eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Toiset ovat pitäneet Soinin valintaa nerokkaana ratkaisuna, toiset taas ovat katsoneet, ettei Halla-aho ole sanottuun tehtävään rikosjutun ja hänen blogissaan ilmaisemien maahanmuuttovastaisten mielipiteidensä takia lainkaan sopiva. Halla-aho itse katsoo olevansa nyt tehtävässä, joka on kuin valettu hänelle, ministeriksi hän ei edes halua. Olisiko edes päässytkään?

10. Alex Stubbia mukaillen Jussi Halla-aho voisi nyt sanoa: Mä ole nyt mun ihanneduunissa, josta mä olen aina haaveillut.

11. Mutta mitä sanoi Teuvo Hakkarainen, kun toimittaja kysyi, tulisiko hänelle kenties joskus vielä ikävä takaisin sahalleen? "Minulla on jo nyt ikävä sinne", vastasi Hakkarainen 26.4.

424. Uusi eduskunta aloitti

Väliaikaista kaikki on vaan...niin myös tämä uusi puhemiehistö

1. Uusi eduskunta on aloittanut työnsä. Eilen oikeuskansleri tarkasti kansanedustajien valtakirjat ja eduskuntaryhmät pääsivät sopuun valiokuntien puheenjohtajien paikkojen jakaantumisesta eri puolueiden kesken. Suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan puheenjohtajana jatkaa demari, ulkoasiainvaliokuntaa johtaa persujen ja valtionvarainvaliokuntaa kokoomuksen edustaja. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka siirtyi kokoomukselta demareille ja lakivaliokunnan puheenjohtajuus vihreiltä kokoomukselle. Persuille lankesi kolme puheenjohtajuutta: ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta ja hallintovaliokunta. Ympäristövaliokuntaa johtaa vasemmistoliiton edustaja.

2. Tänään keskiviikkona valittiin eduskunnan "väliaikainen" puhemiehistö. Tapana on, että vaalien jälkeen hallitusneuvotteluiden aikana puhemieheksi valitaan suurimman eduskuntaryhmän ehdokas. Tp. puhemieheksi valittiin nyt kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka sai puhemiehen vaalissa 194 ääntä. Vaihto tulee, kun hallitus saadaan nimitetyksi. Jos pääministerin paikka menee kokoomukselle, puhemieheksi nousee Sdp:n edustaja. Kuuleman mukaan Zyskowicz ei halua toimia edes varapuhemiehenä sairautensa eli migreenin takia. Aiemmin hän on jo luopunut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä.

3. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi valittiin tässä vaiheessa Sdp:n ehdokas Jutta Urpilainen, joka sai vaalissa 193 ääntä, ja toiseksi varapuhemieheksi perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti, joka sai 184 ääntä. Joutsenlahti ei ollut perussuomalaisten omassa ryhmässä yksimielinen ehdokas varapuhemieheksi, vaan osa kannatti Pentti "Hauveli" Oinosta, äänestysluvut taisivat olla 26-12 Joutsenlahden hyväksi. Perus-Pena Oinonen sai muutaman äänen myös suuren salin äänestyksessä. - Veikkasin jo aiemmin muutama päivä sitten blogssani Joutsenlahden valintaa varapuhemieheksi, joten eipä mennyt tämäkään veikkaus vikaan!

4. Jos Urpilaisesta tulee ministeri, niin on hyvin mielenkiintoista nähdä, kenestä demarit haluavat eduskunnan ykköspuhemiehen. Ehdokkaita ovat lähinnä Tarja Filatov, Johannes Koskinen, Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja. Urpilainen tuskin haluaa Tuomiojasta ministeriä, koska Erkki ei tukenut häntä vaikeina aikoina puolueen ollessa oppositiossa. Kokoomus voisi valita ensimmäisen varapuhemiehen paikalle vaikkapa Kimmo Sasin, jollei Katainen halua Kimmosta ministeriä. Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin Ilkka Kanerva - mutta malttaisiko Ike olla vieläkään lähettelemättä puhemiehen nuijan varressa ollessaan tuhmia tekstiviestejä kauniille naisille? Toisaalta taas Sasi voisi kenties "nukahtaa" kesken johtamansa täysistunnon tai ryhtyä haaveilemaan seuraavasta kokoomuksen vaaliristeilystä, peijooni vieköön! Tässäpä Kataiselle pohdittavaa kerrassaan!

4. Persujen ryhmä jakautui siis jo heti ensimmäisessä äänestyksessä eri leireihin; mitähän tämä mahtaa merkitä jatkoa ajatellen? Toki äänestys oli ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että Joutsenlahden valinta ei ole väliaikainen vaan lopullinen, jos ja kun toisen varamiehen paikka tulee, kuten näyttää, myös lopullisessa puhemiesten vaalissa persuille eikä oppositioon jäävälle keskustalle. Keskusta on ollut harmissaan siitä, että sille ei näyttäisi olevan tulossa paikkaa puhemiehistössä. Aikaisemmin oppositiolla on yleensä ollut edustus puhemiesten joukossa.

5. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini totesi tänään, ettei persuilla ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta muuttaa sääntöjä ja valitsee poikkeuksellisesti neljännenkin puhemiehen. Tämä kyllä täytyy laskea lähinnä huumorin piikkiin. Muuten ei voida käsittää ehdotusta, jonka mukaan eduskunta lisäisi ensi töikseen puhemiehistön paikkalukua yhdellä.

6. Hemmetti, ei kai me valittu uutta eduskuntaa sitä varten, että se lisää heti kärkeen yhden korkeasti palkatun edustajan jo ennestään pullollaan olevien korkeapalkkaisten edustajien ja virkamiesten joukkoon! Joku roti nyt sentään luulisi edustajilla olevan, myös persuilla! Kansanedustajien pakkaushan nousee heti 1.5. lukien niin, että kun se on tähän asti alle 6 000 euron, uudet edustajat saavat palkkiota toukokuun alusta lähtien 6 335 euroa, yli 12 vuotta istuneiden edustajien palkkio kohoaa 6 811 euroon ja puhemiehen palkkio 11 675 euroon; varapuhemiehen palkkio on about 9 000 euroa. Palkkion lisäksi kansanedustajille maksetaan myös niitä paljon puhuttuja kulukorvauksia.

7. Anssi Joutsenlahti (67 v.), joka on eläkkeellä oleva rovasti Kankaanpäästä - toiminut muuten aiemmin vv. 1979-87 SMP:n kansanedustajana - lupasi ennen vaaleja, että hän luovuttaa koko kansanedustajan palkkionsa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan eduskuntaan. Neljässä vuodessa lahjoitettava summaa tekee reilut 300 000 euroa. Lupaus ei koskenut kulukorvauksia eikä varapuhemiehen liksaa, joten Jousenlahdelle kävi todella hyvä "säkä", kun hänet valittiin varapuhemieheksi. Nähtäväksi jää, aikooko Joutsenlahti luovuttaa hyväntekeväisyyteen varapuhemiehen ja rivikansanedustajan palkkion erotustakaan.

8. Persuilla kun tuntuvat olevan nuo lupaukset aika tulkinnanvaraisia, kuten Timo Soinin lupauksista Portugalin tukipaketin yhteydessä on jo voitu aistia. Saamme joutua näkemään persujen takinkääntöjä ennätyksellisen paljon, koska puolueella ja Soinilla on aivan hirmuinen hinkuhallitukseen ja mustien virka-autojen takapenkille, pesuthan ehtivät jo ennen vaaleja jakaa kaikki puolueelle "tulevat" ministerinpaikat.

9. Timo Soini valitutti sitten käytännössä jo eilen itsensä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmän kaksi jyrkän siiven miestä Jussi Halla-aho ja Jussi Niinistö - kuuluneeko myös Niinistö "nuivien" ja Suomen Sisun ryhmään (?) - saivat hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan johtajuudet. Halla-aho, josta Jari Tervo käytti viime lauantain Uutisvuodossa "vahingossa" nimitystä "Allah-aho", on tunnettu puolueen kriittisen maahanmuuttoideologian isänä ja Niinistö on ehtinyt jo olla jo lakkauttamassa Dragsvikin ruotsinkielistä varuskuntaa, koska on nähnyt sen olemassaololle vain kielipoliittisia syitä; Jussi Niinistö on tietenkin innokas pakkoruotsin vastustaja.

10. Saa nähdä, tulisiko Halla-ahosta ja Niinistöstä myös ministereitä. Tätä on minusta vaikea uskoa - tuskin ainakaan sisä- tai puolustusministeriä kummastakaan. Valiokuntien puheenjohtajuus saattaa jo paljastaa, että sisäministeriksi ja puolustusministeriksi ei valita persujen edustajaa, sillä tapana on, että asianomainen ministeri tulee eri puolueesta kuin valiokunnan puheenjohtaja.

11. Jussi Halla-ahon kannattajat ovat jo ehtineet idolinsa puheenjohtajavalinnan vuoksi lähes revetä riemusta ja liitoksistaan, niin kovasti Halla-ahon valintaa on kailotettu netin keskustelusivustoilla. Mutta jäitä hattuun, sillä eivät nuo valiokuntien puheenjohtajat paikat todellisuudessa tai käytännössä ole kovinkaan merkittäviä. Valiokunnan puheenjohtajalla on yksi ääni siinä missä muillakin valiokunnan 12-15 jäsenellä, jotka edustavat laidasta laitaan eri puolueita. Halla-ahokaan ei voi sanella hallintovaliokunnan mietintöjen tai lausuntojen sisältöä tai sanamuotoja. Asiaosaamisellaan puheenjohtaja voi toki vaikuttaa valiokunnan kannanottoihin ja hänellä on sanavaltaa myös esimerkiksi silloin, kun päätetään, keitä asiantuntijoita valiokuntaa haluaa kuulla.

12. Mutta voisiko Timo Soinista tulla uusi ulkoministeri? Tähän en usko alkuunkaan, vaikka ulkoministerin salkku on tärkeysjärjestyksessä hallituksen kolmanneksi tärkein heti pääministerin ja valtiovarainministerin salkkujen jälkeen ja voisi tällä perustella langeta kolmanneksi suurimmalle hallituspuolueelle. Ulkoministerinä jatkanee kaiken todennäköisyyden mukaan Alexander Stubb, jolla on myös presidentti Tarja Halosen kannatus. Tuskinpa edes Halonen haluaisi nähdä Timo Soinia ulkoministerinä!

13. Soinille tullee hallituksessa elinkeinoministerin salkku eli hän seuraisi tehtävässä Mauri Pekkarista. Tämä olisi myös kokoomuksen mieleen, sillä Soini on tunnetusti ydinvoimamyönteinen poliitikko ja kokoomus kannattaa Soinin tavoin ainakin yhden uuden ydinvoimalan rakennusluvan myöntämistä. valtiovarainministeriksi veikkaan Urpilaista tai Eero heinäluomaa. Jos Heinäluoma valitaan, tullee Urpilaisesta opetusministeri. Maatalousministerin salkku on myös tulevassa hallituksessa tärkeä, mutta näyttää siltä, että ainakaan persuilla ei ole riittävän kyvykästä henkilöä tuohin tehtävään ja hieman samaa tuntuu olevan kokoomuksen laita - ellei sitten Ike Kanerva saa tuon viran. Maatalousministeriksi voitaisiin taas - jälleen kerran - valita ammattiministeri, esim. Esa Härmälä, jonka Mauri Pekkarinen pestasi ennen vaaleja ministeriönsä energiaosaston päälliköksi.

14. On sanottu, että tilanne voisi muotoutua perin erikoiseksi silloin, jos kokoomuksella olisi Kataisen ja Stubbin myötä ulkopoliittinen valta hallituksessa ja Sauli Niinistö valittaisiin ensi vuoden alussa presidentiksi. Silloin kokoomuksella olisi koko ulkopoliittinen kolmen suora itsellään. Mutta eihän tässä vaiheessa ole mitenkään varmaa, että Niinistö edes lähtee kokoomuksen ehdokkaaksi pressan vaaleihin. Presidentinvaaliasetelma ei siis estä Stubbia jatkamasta ulkoministerinä. Luulen, että Niinistö panttaa ehdokasilmoitustaan ja ilmoittaa aikeistaan vasta sitten, kun tiedetään uuden hallituksen kokoonpano.

15. Kenestä uusi oikeusministeri? On huomattava, että kokoomukselle tuli lakivaliokunnan puheenjohtajan paikka, mikä kertonee siitä, että kokoomus ei välttämättä halua oikeusministerin salkkua. Lakivaliokunnan puheenjohtajuuden voisi periä vaikkapa Sampsa Kataja kokoomuksesta. Tällöin oikeusministeriksi tulisi joko demari tai persujen edustaja. Toivotaan nyt sentään, ettei kukaan keksisi ottaa esille tässä yhteydessä Johannes Koskisen nimeä! Jouko Skinnarikin on jo hieman liian ikääntynyt, mutta esimerkiksi Katja Kiuru, joka valittiin toiselle kaudelle eduskuntaan, voisi tulla kysymykseen. Jos paikka tulisi persuille, ei nyt valituista kansanedustajista ilmeisesti löydy juristia sanottuun tehtävään. Emeritusprofessori Erkki Havansi, joka tuli Uudeltamaalta ensimmäiseksi varaedustajaksi persuista, olisi hyvä vaihtoehto, jos paikalle halutaan ammattiministeri eduskunnan ulkopuolelta.

16. Lopuksi yksi varma ministeriveikkausta koskeva "vihje". Näyttää selvältä, että Kataisen pitää ottaa hallitukseen mukaan RKP - jälleen kerran. Näin siksi, etteivät demarit ja persut pääsisi jylläämään liiaksi hallituksessa, ajatellaan vaikkapa veropolitiikkaa, joissa demarit ja persut löytävät aika helposti toisena, kun taas Rkp ja kokoomus ovat (myös) verotuskysymyksissä pitkälti samoilla linjoilla. Mistä siis salkku puheenjohtaja Steffan Wallinille? Ehdotin aiemmin, että Wallinista voitaisiin tehdä pelkkä urheiluministeri, jolloin kulttuuriministerin tehtävät voisivat tulla vaikkapa jollekulle persujen edustajalle; heillähän oli ohjelmassaan kulttuurin osalta niin sanotusti "selvät sävelet." Astrid Thors tuskin enää jatkaa hallituksessa, ei ainakaan maahanmuuttoministerinä, sillä mainittu ministeri joutuu asioimaan paljon hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa.

17. Katsotaan nyt, miten veikkaukseni kanssa tällä kertaa käy!

423. Uusi hallitus: kokoomus+demarit+persut+rkp

1. Vaalit käytiin ja monia yllätyksiä koettiin. Persujen voitto oli suurempi kuin osattiin etukäteen odottaa ja keskustan tappio oli vastaavasti odotettua hieman suurempi. Kokoomus nousi ensi kertaa maan suurimmaksi puolueeksi. Se oli hyvä saavutus näissä omituisissa oloissa, joissa demarit ja persut saivat yllättävää eurooppalaista vetoapua Portugalin, Kreikan ja Irlannin talousahdingosta ja Suomen kyseisille maille myöntämästä tai lupaamasta avusta.

2. Pääministerin salkku kuuluu itseoikeutetusti kokoomuksen Jyrki Kataiselle. Veikkaan, etta muut hallituspuolueet ovat demarit, persut ja rkp. Keskusta ja vihreät ovat jo ilmoittaneet oppositioon menostaan.

3.Timo Soini saadaan helposti mukaan hallitukseen, sillä veikkaan, että hän pyörtää ennen vaaleja antamansa valan, jonka mukaan persut eivat tule missään oloissa aanestamaan Portugalille annettavan lainatakausten puolesta. Ehkä saadan aikaan jonkinlainen kompromissi, jossa Katainen ja kokoomus tunnustavat sen, että Kreikka joudutaan asettamaan velkasaneeraukseen.

4. Ulkoministerinä jatkaa Alex Stubb, joka pani Timo Soinin äänimäärän Uudellamaalla tiukoille. Tuskin kokoomus haluaa luovuttaa ulkoministerin salkkua demareiden Erkki Tuomiojalle. Demareiden Eero Heinaluomasta tulee valtiovarainministeri ja Jutta Urpilaisesta opetusministeri. Timo Soini saa himoitsemansa elinkeinoministerin salkun. Jyri Häkämies jatkanee puolustusministerinä ja uudeksi sisäministeriksi noussee Jussi Halla-aho.

5. Eduskunnan puhemieheksi tullee Erkki Tuomioja. Myös Heinäluoma, Johannes Koskinen - siis tämä Rusi-prosessissa ryvettynyt jäbä - ja Tarja Filatov kamppailevat puhemiehen paikasta, joka kuuluu perinteiden mukaisesti toiseksi suurimmalle puolueelle. Jos Heinis haluaa demareiden pressaehdokkaaksi, hän halunnee nyt puhemiehen näkyvälle paikalle.

6. Eduskunnasta putosi kaksi istuvaa ministeriä: Paavo Väyrynen ja Suvi Lindén. Jälkimmäinen putoaminen kuuluu minun kategoriassani sarjaan "Hyvä, etta putosi", Väyrynen taas ryhmään "Harmi, kun putosi." No, Väyrynen kyllä palaa eduskuntaan ryminällä vuonna 2015 Lapin vaalipiiristä, tällä välin hän voi keskittyä presidentinvaalikampanjaansa, viinimarjatilansa hoitoon sekä muihin bisneksiinsa Keminmaalla.

7. Eduskunnasta putosi myos kepun varapuheenjohtaja Timo Kaunisto, jonka paikan vei toinen kepun varapuheenjohtaja Annikki Saarikko. Pudonneisiin kuuluu myös Timo Kauniston nykyinen naisystävä vihreiden Kirsi Ojansuu. Tunnettua on jo Johannes Virolaisen ajoilta, että kepulaiset eivät katso hyvällä poliitikkojensa puolisovaihtoa.

8. Sarja "Hyvä, etta putosi" on pullollaan tunnettuja nimiä, kas tässä muutamia:

Merikukka Forsius, Marja Tiura, Jyrki J.Kasvi, Kimmo Kiljunen, Lyly Rajala, Risto Autio, Johanna Sumuvuori, Arto Bryggare, Jörn Donner, Risto Kuisma, Markku Uusipaavalniemi, Akaan-Penttila, Sirpa Asko-Seljavaara, Arja Karhuvaara (Arto Merisalon näkyvä tuki ilmeisesti pudotti hanet), Marko Asell (sarja 74 kg), Juha Hakola (oikein hyvä), Seppo Kanerva, Juhani Korkeaja, Antti Vuolanne, Oiva Kaltiokumpu (Lapin laulava sheriffi), Juha Mieto, Esko Ahonen, Jarmo Korhonen (ei siis päässyt perunakampanjastaan huolimatta, hyvä näin, kyllä Jarmo kiemurtelut ja väistelyt KMS-sopan yhteydessä vielä hyvin muistetaan), Paula Sihto, Erkki "Susi" Pulliainen (72 v., miten nyt käynee susisen?), Toini Kankaanniemi, Lauri Oinonen (pastori Keski-Suomesta), Hannu Hoskonen, Olli Nepponen (ex-prikaatikentsu Mikkelista), Janne Seurujarvi, Pentti "Stasi" Tiusanen, Markku Laukkanen (Karjalan liiiton puheenjohtaja, joka on nynneronyt liitossa pitkään eikä ole saanut Karjalaa takaisin) jne. - Kyllä kansa tietaa! Uutta verta tuli nyt eduskuntaan roppakaupalla, se on täysin paikallaan.

9. Helsingin ääniharavaksi nousi yllättäen vasureiden Paavo Arhinmäki, mutta muuten myos vasurit kärsivät parin paikan vaalitappion. Toiseksi Hgissa tuli Jussi Halla-aho. Ben Zysse ja Jan Vapaavuori jäivat kauaksi taakse ja Pertti Salolainenkin (70 v) sai ainoastaan vaivaiset 6000 ääntä! Erkki Tuomiojakin jäi 10 000 aaneen ja Eero Heinäluoma 9 000:een ääneen. Mari Kiviniemi sai hieman yli 8 000 ääntä. Ex-ministeri ja kepun ex-tähti Eeva Kuuskoski sai vain reilut 400 ääntä ja Timo Laaninen vain hieman tätä enemmän.

10. Maahanmuuttajia ei valittu vielakaan eduskuntaan. Lähelle pääsivät demareiden Razmayr ja kokooomuksen Hetemaj, Husein Muhammed (vihr) sai vain reilut 1000 ääntä. Mustaihoinen mies tulee nyt eduskuntaan ensimmäinen kerran. Kyseessä on vihreiden tv-kasvo Jani Toivola, joka tipautti Uudellamaalla mm. hieman ylimielisesti käyttäytyneen Jyrki J. Kasvin. Hyvä opetus Kasville.

11. Keskustan tappion taustalla on paljolti edellisvaalien vaalirahasotku ja Matti Vanhasen monet töppäykset ja muistamattomuudet eri asioissa. Kepun yhteydet KMS:ään ja Nova Groupin hämäriin bisneksiin saivat nyt kansalta ansaitun tuomion. Tietenkin persut rokottivat eniten juuri keskustalaisten ääniä. Uudellamaalla Antti Kanki-Kaikkonen löi Väyrysen ja tuli valituksi. Mutta saa nähdä, mitä tulee Kaikkoselle aikanaan käräjäoikeudesta; muistettakoon, etta Pate Vayrynen on Kaikkosen ensimmäinen varamies.

12. Kuten eilen kerroin, emeritusproffa Erkki Havansi (70 v. heinäkuussa) persuista jäi niukkaakin niukemmin ensimmäiseksi varamieheksi Uudeltamaalta. Harmillista, mutta ehkä Erkki pääsee kuitenkin oikeusministeriksi, sillä Timo Soini on ennättänyt jo kertoa, etta ministereitä voi persuista tulla myös eduskunnan ulkopuolelta. Ja jos Timo Soini valitaan ensi vuonna presidentiksi, Havansille aukeaa myös tuossa tapauksessa tie eduskuntaan. Havansi kampanjoi kovasti etenkin blogissaan, mutta pakkoruotsin ja maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei purrut varovaiseen ja hieman hienostelevaan tyyliin esitettynä tarpeeksi. Kyllä professorin olisi pitänyt uskaltaa sanoa asiat blogissaan ja muissakin yhteydessä julki selvästi ja muistaa sääntö: ruma sanotaan niin kuin se on! Luulen, että tämän unohtaminen maksoi hyvän kotikasvatuksen saaneelle emeritukselle eduskuntapaikan.

13. Ehkä noloin uusi kansanedustaja minusta on persujen elakelaisrovasti Anssi Joutsenlahti, joka valittiin eduskuntaan Satakunnasta; hän pudotti kepun Juha Korkeaojan ja Oiva Kaltiokummun parlamentista. Joutsenlahti on ollut jo SMP:n edustaja muistaakseni 80-luvulla. Joutsenlahti meni ennen vaaleja lupaamaan, että hän lahjoittaa koko kansanedustajan palkkansa neljältä vuodelta eli noin 300 000 euroa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan. Joutsenlahti sai niin paljon ääniä, että hänet olisi toki valittu ilman sanottua lupaustakin! - Mahtaa miestä nyt hieman harmittaa! Persuista valittiin muuten kaksi muutakin todella konkariedustajaa nimittain Lea Makipää Pirkanmaalta Pentti Kettunen Oulusta.

422. Korkein hallinto-oikeus (KHO) "keikkui kuin harakka tervatulla sillalla"

1. TV1:n MOT-toimitus on jo reilun 10 vuoden ajan seurannut eurooppalaisen luonnonsuojeluverkoston eli Naturan toimeenpanoa Suomessa; tv:ssä on nähty asiasta viisi eri raporttia. Näissä raporteissa on pyritty osoittamaan, miten direktiivin virheelliselle tulkinnalle pohjautuva suomalainen Natura ajautui aikoinaan väärälle uralle. Byrokratia on toimituksen mukaan peitellyt tehtyjä virheitä uusilla virheillä.

2. Naturaan maitaan luovuttamaan joutuneet maanomistajat puhuvat jopa Natura-anastuksesta. Heidän perusväitteensä on, että he eivät ole koskaan saaneet tietää, millä perusteilla heidän maansa on määrätty suojeltaviksi ja lopulta pakkolunastettaviksi Naturaan.

3. Tänään 11.4. MOT:ssa esitettiin katkelmia aikaisemmin nähdyistä Natura-raporteista ja samalla tavallaan yhteenveto siitä, missä Natura-asiassa on Suomessa menty pieleen.

Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.

4. MOT-raportti seurasi tämäniltaisessa lähetyksessä erityisesti espoolaisen Järvisen perheen Natura-verkostoa vastaan käymän kamppailun katkeraa loppuhuipennusta, jossa valtio oikeutettiin pakkolunastamaan Järvisten lähes 300 hehtaarin suuruinen metsätila Espoon Nuuksiossa. Järviset olivat valittaneet pakkolunastuspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) asti. Ohjelmassa väitettiin, että pakkolunastus valtiolle toteutettiin viime kädessä laittomassa menettelyssä tehdyllä KHO:n päätöksellä.

5. Ohjelman mukaan KHO on virheellisellä menettelyllään pelastanut Järvistä koskevassa asiassa umpikujaan ajautuneen ympäristöhallinnon pinteestä ja siinä sivussa myös itsensä. Tässä kohdin ohjelmassa kiinnitettiin huomiota KHO:n kaksijakoiseen rooliin tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen yhdistelmänä. Käsittelyssä omaksutun virallisperiaatteen nojalla KHO voi ohjata oikeudenkäyntiä tavoiteltuun päämäärään muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Tuomioistuin voi siten valita puolensa, ohjelmassa sanottiin.

6. Ohjelman alkujuonnon aikana kuvassa näytettiin KHO:n taloa Helsingin Fabianinkadulla ja todettiin näin:

- Tässä talossa istuu Korkein hallinto-oikeus. Moni luulee, että se on ihan oikea tuomioistuin, joka ratkoo kansalaisten ja viranomaisten välisiä kiistoja puolueettomasti. Mutta korkein hallinto-oikeus ei ole tuomioistuin, vaan viranomaistoiminnan jatke. Sen ei tarvitse kuunnella osapuolia side silmillä, vaan se voi puuttua oikeudenkäynnin kulkuun muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Se voi valita puolensa. Tätä kutsutaan virallisperiaatteeksi. Tähän hallintoviranomaisen ja tuomioistuimen risteytykseen valitti myös espoolainen Järvisen perhe, kun ympäristöministeriö pakkolunasti heidän maansa liitettäväksi luonnonsuojeluverkko Naturaan.

7. Kovia väitteitä! Minulla ei ole ollut käytettävissäni KHO:n Järvisten asiassa antamaa kahta päätöstä, joista toinen koskee Järvisten pakkolunastusasiassa tekemää valitusta - valitus tuli hylätyksi - ja toinen KHO:n Järvisten purkuhakemuksen johdosta antamaa kielteistä päätöstä. Pyysin MOT-toimitukselta sanottujen päätösten diaarinumerot ja ratkaisujen antopäivät ja yritin niiden perusteella etsiä ratkaisuja Finnlexistä, jossa on julkaistu kaikki KHO:n ennakkopäätöksiksi katsomat ratkaisut sekä lisäksi lukuisa joukko muita päätöksiä. En kuitenkaan onnistunut löytämään Järvisten asiassa annettuja päätöksiä.

8. Jos ohjelmassa Järvisten asiasta esitetyt tiedot pitävät paikkansa, ymmärrän kyllä syyn, minkä vuoksi KHO ei ole halunnut julkaista sanottuja ratkaisuja internetissä. Minusta näyttää nimittäin siltä, että Järviset ja MOT-toimitus ovat aivan oikeassa väittäessään, että asian käsittelyssä on tapahtunut KHO:ssa selvä virhe. Kyseessä ei ole mikään pikku virhe, vaan virhe on laadultaan vakava eli sellainen, jonka voidaan otaksua voineen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pakkolunastusasian lopputulokseen.

9. Saatan kenties kommentoida KHO:n sanottuja päätöksiä ja asian käsittelyssä omaksumia menettelytapoja tarkemmin sitten, kun olen saanut nuo päätökset käsiini. Tässä yhteydessä en ryhdy selostamaan tarkemmin esimerkiksi sitä, mitä ohjelmassa mainitulla virallisperiaatteella juridisessa kielenkäytössä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa. Periaatteen sisältö ei ole yksiselitteinen.

10. Minusta näyttää sitä, että KHO on perustanut Järvisen valitusasiassa antamansa ratkaisun sellaiseen perusteeseen, johon Järvisen vastapuoli eli valtiota edustanut ympäristöministeriö ei ole vaatimustaan lainkaan perustanut. Karkeasti sanottuna valtion pakkolunastusvaatimus perustui ohjelman mukaan Naturaan, mutta KHO katsoi, että metsätila voitiinkin pakkolunastaa luonnonsuojelualueeksi. Toimittajan juonnon mukaan "KHO muutti kesken oikeudenkäynnin perustetta, jolla Järvisen maat oli pakkolunastettu...Lunastusperuste ei ollutkaan enää alkuperäisen päätöksen mukainen Natura, vaan Nuuksion kansallispuisto."

11. Sanomattakin on selvää, että pakkolunastusperusteen muutos, jonka KHO ilmeisesti paljon puhutun "virallisperiaatteen" mukaisesti katsoi oikeutetuksi tekemään, tuli Järviselle täydellisenä yllätyksenä, koska he eivät olleet varautuneet etukäteen siihen. Lisäksi KHO sovelsi asiassa sellaista lainkohtaa, johon valtio ei ollut pakkolunastusvaatimuksensa tueksi vedonnut.

12. Hallintolainkäyttölaissa, jota hallintotuomioistuimet ja siis myös KHO soveltavat, ei ole säännöstä siitä, onko tuomioistuin sidottu vaatimuksen esittäjän perusteisiin samalla tavalla kuin yleinen tuomioistuin (esimerkiksi käräjäoikeus ja hovioikeus) on riita-asiassa selkeän väittämistaakkaa koskevan lainkohdan (OK 24:3) mukaan sidottu. Hallintolainkäytössä on ohjenuorana vain mainittu virallisperiaate, jota ei ole laissa lainkaan määritelty ja jonka sisältö on siten jäänyt epäselväksi antaen tuomioistuimella varsin laajan harkintavallan. Tämä saattaa johtaa mielivaltaan ja toisen osapuolen suosimiseen.

13. Miten syntynyt tilanne, jossa pakkolunastuspäätös voitiin KHO:n mukaan perustaa tilan ottamiseen kansallispuistoalueeksi eli seikkaan, johon vaatimuksen esittäjä ei ollut vedonnut, olisi voitu asianmukaisella tavalla "hoitaa?" Minusta vastaus on selvä. Tuomioistuimen eli tässä tapauksessa siis KHO:n olisi tullut informoida asianosaisia ja erityisesti Järvisiä siitä, että tapauksessa saattoi tulla sovellettavaksi lainkohta ja peruste, jonka nojalla valtiolla saattaisi olla oikeus pakkolunastaa tila liitettäväksi kansallispuistoalueeseen.

14. Juridiikassa puhutaan kyseistä menettelytapaa tarkoittaen prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna aineellisesta eli materiaalisesta prosessinjohdosta. Tuomarin tai tässä tapauksessa tuomioistuimen tulee käyttää kyselyoikeuttaan ja informoida asianosaisia siitä, mihin seikkoihin tai lainkohtiin asiassa annettava ratkaisu saattaisi (kenties) olla mahdollista perustaa ja varaa asianosaisille samalla tilaisuuden esittää asian johdosta oman käsityksensä ja väitteensä. Ainoastaan tällä edellytyksellä, siis asianosaisia informoimalla ja kuulemalla, tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa seikkaan, johon ei alun perin ole nimenomaan vedottu ja soveltaa sellaista lainkohtaa, jota asianosaiset eivät ole itse tuoneet alkujaan esiin.

14. Kysymys on hyvin tärkeästä menettely- ja oikeusperiaatteesta eli asianosaisen kuulemisperiaatteesta, jonka toteutumisesta tuomioistuimen tulee aina huolehtia viran puolesta. Tässä suhteessa prosessinjohto on keino, joka on tuomioistuimen käytettävissä ja jonka avulla asiaa voidaan selvittää niin, ettei asiassa aikanaan annettava ratkaisu tule miltään osin asianosaisille yllätyksenä.

15. Jos ohjelmassa esitetyt tapahtumatiedot pitävät paikkansa näyttää siltä, että KHO on laiminlyönyt Järvisen asiassa prosessinjohdon ja asianosaisten asianmukaisen kuulemisen. Tämän johdosta KHO:n päätös, jolla pakkolunastusvaatimus on hyväksytty kokonaan toisella perusteella ja toisen lainkohdan nojalla, johon vaatimuksen esittäjä oli hakemuksessaan nojautunut, on tullut Järviselle täydellisenä yllätyksenä. Voidaan keskustella myös siitä, olisiko KHO:lla ylipäätään ollut oikeus perustaa ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon pakkolunastusta koskevassa vaatimuksessa ei ollut vedottu, ja onko ylipäätään mahdollista, että tuomioistuin ryhtyy prosessinjohtoteitse tavallaan "auttamaan" vaatimuksen esittäjänä olevaa viranomaista. kun vastapuolena on yksityishenkilö. Yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä tuomari ei sanotunlaisessa tilanteessa puuttuisi prosessinjohtoteitse asiaan.

16. Prosessinjohdon laiminlyönnissä, josta tapauksessa siis näyttäisi olevan kysymys, on, kuten edellä totesin, itse asiassa kyse myös asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta, kuten edellä jo totesin. Tämä on luonteeltaan vakava tai törkeä oikeudenkäyntivirhe - puhutaan myös tuomiovirheestä - jonka johdosta lainvoiman saanut tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. Tämä koskee myös hallintolainkäytössä annettuja lainvoimaisia päätöksiä.

17. Miksi sitten KHO meni Järvisen tapauksessa niin pitkälle, että se hylkäsi Järvisen valituksen ja hyväksyi valtion pakkolunastusvaatimuksen sellaisilla perusteella, johon valtio ei ollut vedonnut ja vieläpä salasi aikeensa informoimatta Järvisiä kyseisestä "oikeasta" perusteesta? Tästä ohjelman tekijät esittivät oman käsityksensä. Näin tehtiin siksi, että Järviset vaativat ympäristöhallintoa viimeistään tuossa vaiheessa esittämään, missä Naturan tarkoittamat luontoarvot heidän maillaan ovat. Tätä ympäristövirkamiehet eivät kuitenkaan ole pystyneet aikaisemminkaan tekemään. Järviset vaativat lisäksi KHO:ta pyytämään asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun siitä, onko Suomessa ylipäätään sovellettu oikein Natura-kohteiden valintakriteerejä.

18. Ohjelman tekijöiden mukaan ennakkoratkaisun pyytäminen olisi vaarantanut "ympäristöhallinnon ja KHO:n aiemmin yhdessä rakentaman Naturan-korttitalon pystyssä pysymisen." Tämän vuoksi KHO ratkaisi sivuutti Natura-perusteen ja ratkaisi asian luonnonsuojelua koskevalla perusteella. Tällä tempulla KHO pelasti pinteestä ympäristöministeriön ja siinä sivussa myös itsensä. Sitä, löytyisikö selitys KHO:n menettelyyn tästä, on vaikea sanoa. Ohjelmassa kiinnitti kuitenkin huomiota tapa, jolla ympäristöministeri Paula Lehtomäki kernaasti vetosi luontodirektiivin velvoitteita koskevissa kysymyksissä KHO:n ratkaisuihin.

19. Ohjelman mukaan "KHO keikkui kuin harakka tervatulla sillalla." Eli "kun nokka irtosi, niin pyrstö tarttui." Tällä tarkoitettiin sitä, että kun lunastuksen peruste saatiin irti ja lailliseksi, niin hanke tarttui kiinni laillisen toimivallan puutteeseen. Ohjelmassa esitettiin, että kansallispuistoa varten ympäristöministeriöllä on lunastusoikeus vain silloin, kun alue sisältyy valtioneuvoston päättämään kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaan. Nuuksion kansallispuisto, johon Järvisten tila määrättiin pakkolunastettavaksi, ei kuitenkaan sisälly sanottuun ohjelmaan. Lunastuspäätöksen tekemiseen nyt hyväksytyllä perustella on oikeus vain valtioneuvostolla, ei ympäristöministeriöllä. KHO kuitenkin ohitti toimivaltakysymyksen kokonaan, hylkäsi Järvisten valituksen ja vahvisti pakkolunastuksen päteväksi.

20. Järviset hakivat vielä myöhemmin KHO:n sanotun päätöksen purkamista, mutta tämän vaatimuksen KHO hylkäsi ottamatta perusteluissaan kantaa yhteenkään hakijoiden esittämään oikeudelliseen perusteeseen tai väitteeseen. Toisin sanoen purkppäätö oli täysin perustelematon.

21. Näihin ja moniin muihin ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin olisi ollut hyvä saada KHO:n asianomaisen päätöksen tehneen kokoonpanon puheenjohtajan tai vaikkapa KHO:n presidentti Pekka Hallbergin lausunto tai mielipide. Ohjelman tekijät olivatkin pyytäneet haastattelua, mutta Hallberg tai kukaan muukaan KHO:n tuomareista ei ollut siihen suostunut.

22. Hallintolainkäyttö on monessa suhteessa aika kummallista menettelyä, jos sitä vertaa esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa käytävään riita-asian käsittelyyn. Yritän paneutua myöhemmin toisessa yhteydessä siihen, missä kohdin hallintoprosessia tulisi ainakin muuttaa. Voin yhtyä MOT-ohjemassa haastatellun professori Vesa Majamaan loppukaneettiin, jonka mukaan "ne periaatteet, joille hallintolainkäyttö nykyään rakentuu, eivät enää kestä kriittistä tarkastelua". Majamaa: "Eikä oikeastaan tarkastelua ensinkään."

23. Viime vuoden lopulla jätti mietintönsä ("Oikeudenkäynti hallintoasioissa") professori Olli Mäenpään johdolla työskennellyt hallintoprosessityöryhmä (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 4/2011). Vilkaisin hieman sitä ja havaitsin oitis, että mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta verrattuna nykyiseen hallintolainkäyttölakiin. Hallintoprosessia yritetään näköjään jatkossakin kehittää sellaisten periaatteiden pohjalta, joita ei voida nykymaailmassa enää hyväksyä. Menettely säilyisi edelleen selkeästi kirjallisena, kaksiasianosaissuhdetta ei vieläkään toteuttaisi ja lakiin ei otettaisi edelleenkään säännöksiä siitä, missä suhteessa tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Lakiehdotuksesta puuttuvat kokonaan menettelyperiaatteita kuten esimerkiksi juuri kuulemisperiaatetta koskevat säännökset ja prosessinjohdosta säädettäisiin vain hyvin yleisellä tasolla ja ympäripyöreästi, vain muutamia puutteita tässä mainitakseni.

24. Minusta olisi korkea aika ryhtyä kehittämään hallintoprosessia niin, että sinä omaksuttaisiin samanlaiset periaatteet kuin riita-asioiden käsittelyssäkin koskien muun muassa suullista menettelyä, väittämistaakkaa ja prosessinjohtoa. Hallinto-oikeudet olisi integroitava vaikkapa 8-10 käräjäoikeuden yhteyteen ja väliasteen tuomioistuimeksi myös hallintoasioissa tulisi hovioikeus. Ylimmässä asteessa myös hallintoasioissa otettaisiin käyttöön samanlainen valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa.

421. Suomen vaalit ja Portugalin "hullu huhtikuu"

Coimbran yliopistonmäellä kevät on jo pitkällä

1. Kun saapuu huhtikuu/ja kukkiin peittää maan/

on kauneimmillaan Coimbra.

Ken sinne seisahtuu/hän pois ei kaipaakaan/

on Portugalin huhtikuu.

2. Näin romanttisesti laulettiin ikivihreässä iskelmässä ja laulaa luikautellaan yhä edelleen. (Laulussa mainittu Coimbra on nykyisin pienehkö kaupunki, joka toimi pääkaupunkina ennen Lissabonia, siellä on vuonna 1290 perustettu yliopisto). Mutta Suomen hallitusta ja huhtikuun 17. päivänä pidettäviin eduskuntavaaleihin valmistautuneita hallituspuolueiden puheenjohtajia ei nyt taida juuri laulattaa. Eilen nimittäin tapahtui se, mitä on jo jonkin aikaa odotettu ja pelätty: Portugalin hallitus ilmoitti pyytävänsä euroalueiden väliaikaiselta kriisirahastolta taloudellista hätäapua eli kriisirahoitusta.

3. Euromaiden rahoituskriisi oli jo jäämässä taka-alalle eduskuntavaalikampailussa. Tätä ainakin toivottiin. Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi vielä viikko pari sitten, ettei mikään viittaa siihen, että Portugali olisi hakemassa laina-apua. Myös muut hallituspuolueet toivoivat rahoituskriisin kunnoittavan Suomen vaaleja ja pitävän taukoa vielä ainakin pari viikkoa. Mutta toisin siis kävi.

4. Portugali taipui eilen - monen kuukauden jahkailun jälkeen - pyytämään EU:lta rahoitusapua talouskriisinsä hoitoon. Talouskriisin lisäksi Portugalissa on hallituskriisi, sillä hallitus hävisi talouskuuria koskevan luottamusäänestyksen muutama viikko sitten (23.3.). Portugalissa toivottiin ihmeen tapahtumista, kun sekä sikäläinen hallitus sekä oppositio päätyivät oman poliittisen kannatuksensa kasvun toivossa kaatamaan kertaalleen jo sovitun ja EU:n tarkistaman säästöohjelman. Mutta sen jälkeen kun viime viikonvaihteessa kävi selväksi, että Portugalin valtio joutuu maksamaan lainoistaan ennätyssuurta korkoa, oli toimitusministeriönä toimivan hallituksen pääministerin Jose Socratesin pakko ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja ilmoittaa maan pyytävän kansainvälistä kriisiapua.

5. Yleisesti on arveltu, että Portugalin tarvitseman hätälainan määrä nousee noin 60–80 miljardiin euroon. EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämä lainoitus jakautuisi kolmelle vuodelle.

6. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Kreikkaa ei tuettu euroalueen väliaikaisesta kriisirahastosta, josta nyt on tarkoitus tukea Portugalia ja josta on tuettu aiemmin Irlantia. Euromaiden aiemmin Kreikalle antama tuki perustuu kahdenvälisiin lainoihin, joista sovittiin viime vuoden toukokuussa. Kreikan samaan tukeen osallistuu 15 euromaata eli kaikki muut paitsi Slovakia ja Kreikka itse Ne lupasivat Kreikalle yhteensä 80 miljardin luotot. Sen lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF sitoutui lainaamaan Kreikalle 30 miljardia euroa.

7. Kunkin euromaan osuus lainapaketista määräytyy sen mukaan, mikä on sen osuus Euroopan keskuspankin pääomasta. Suomi on sitoutunut yhteensä 1,48 miljardin euron luottoihin Kreikalle. Tähän mennessä Suomi on lainannut Kreikalle 515 miljoonaa euroa, josta on saatu muutamia miljoonia korkotuottoja.

8. Euromaiden väliaikainen vakuusrahasto ERVV pantiin pystyyn nopeasti Kreikan kriisin jälkimainingeissa viime vuonna. Rahasto on juridisesti yhtiö, joka lainaa markkinoilta rahaa, jota voidaan lainata edelleen taloudelliseen ahdinkoon joutuneille euromaille. Lainojen takaajina ovat kaikki 17 euromaata eli myös Slovakia. ERVV saa luottoja matalalla korolla, koska sillä on korkein mahdollinen AAA-luottoluokitus.

9. Väliaikaisen rahaston nimellinen kapasiteetti on 440 miljardia euroa. Tosiasiassa takaukset riittävät vain 250 miljardin luottoihin, koska kansainväliset luottoluokittajat uskovat vain niiden maiden takauksiin, joiden lainoilla on korkein mahdollinen AAA-luokitus, kuten Saksalla ja Suomella. Tämän vuoksi väliaikaisen rahaston kapasiteettia on tarkoitus kasvattaa 440 miljardiin euroon myös todellisuudessa. Sen vuoksi myös Suomen osuutta takauksista pitää kasvattaa. Tähän mennessä ei ole vielä lopullisesti sovittu, miten vastuita kasvatetaan. Poliittinen periaatepäätös takausten kasvattamisesta on kuitenkin tehty, vaikka Suomessa esimerkiksi Mari Kiviniemi ja keskusta antavat ymmärtää, että näin ei olisi asian laita. Saksan osavaltiovaalien ja Suomen parlamenttivaalien takia muodollinen päätös asiasta on määrä tehdä vasta kesäkuussa. Samalla euromaat sopivat pysyvästä kriisinhallintajärjestelmästä (EVM), joka aloittaa toimintansa 2013.

10. Tähän mennessä ERVV on taannut vain Irlannin lainoja 17,7 miljardilla eurolla. Suomen osuus tästä on 333 miljoonaa. Takauksiin perustuvan järjestelmän takia hallituksen pyysi eduskunnalta kuitenkin valtuudet 740 miljoonan euron takauksiin. Takaukset realisoituvat vain, jos Irlanti ei selviydy lainoistaan. Portugalin tukipaketin ehdoista sovitaan sen jälkeen, kun Portugalin pankkien stressitestit on suoritettu. Portugali joutuu Irlannin ja Kreikan tavoin käymään läpi kovan talouskuurin, jota myös hevos- tai matokuuriksi kutsutaan, jossa muun muassa palkkoja alennetaan, eläkkeitä leikataan ja valtion omaisuutta realisoidaan. Näyttää siltä, että tuesta huolimatta ainakaan Kreikka ei selviydy veloistaan, vaan joutuu ajan pitkään velkajärjestelyyn.

11. Pysyvän kriisinhallintamekanismin EVM:n kautta voidaan lainata rahaa vain niille euromaille, joiden velkakehitys on IFM:n, EU:n komission ja EKP:n mukaan niin kestävällä pohjalla, että maan voidaan otaksua selviävän veloistaan. Lainanantoon vaaditaan euroalueen valtioiden yksimielinen päätös. Jos jokin euromaa ajautuu niin syviin vaikeuksiin, ettei sen uskota selviytyvän veloistaan, sille ei lainata rahaa, vaan se asetetaan velkasaneeraukseen. Tällöin myös sijoittajat joutuvat kantamaan osan vastuusta. EVM:n lainakapasiteetti nousee 500 miljardiin euroon. Lainapäätökset edellyttävät yksimielisyyttä ja ne viedään aina eduskunnan hyväksyttäviksi. Suomen vastuut, jotka ovat ERVV:ssä 8 miljardia euroa, nousevat EVM:ssä enimmillään 12,6 miljardiin euroon.

12. Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen puoltavat Suomen osallistumista Portugalin hätälainapakettiin. Hallituksen mukaan lainapakettia tarvitaan, koska rahamarkkinoilla on nähtävissä yhä samanlaisia riskejä, jotka johtivat taantumaan 2008–2009. Taantuman uusiutumiseen ei Suomella ole Kiviniemen mukaan varaa.

13. Portugalin, Kreikan ja Irlannin tukemisessa on välittömästi kyse näille maille lainoja myöntäneiden suurten keski-eurooppalaisten pankkien tukemisesta. Osa näistä Kreikka, Irlantia ja Portugalia lainoittaneista pankeista menisi ilmeisesti nurin, jos tukipaketeista ei olisi päätetty tai päätettäisi nyt Portugalin kriisin yhteydessä. Seurauksena olisi samantapainen dominoefekti, joka nähtiin 2008-2009, kun yksi suuri yhdysvaltalainen pankki päästettiin kaatumaan. Portugalin valtion joukkolainoja on paljon EU-maiden pankeilla, eniten niitä on kerrottu olevan espanjalaisilla pankeilla; Espanja on ollut itsekin talouskriisin partaalla. Pankit kärsisivät luottotappioita, mikä herättäisi epäilyjä niiden maksukyvystä ja aiheuttaisi epäluuloa rahoitusmarkkinoilla.

14. Jos Portugalia ei tuettaisi, seurauksena olisi mitä ilmeisimmin velkakriisin leviäminen Eurooppaan. Tämä vahingoittaisi eniten Suomen kaltaisia vientivetoisia maita. Yhdysvaltojen vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena Suomen valtion verotulot vähenivät peräti 40 miljardia, mikä vastaa vajaata vuoden Suomen valtion budjettia. Pankkikriisin seurauksena suomalaisia yrityksiä kaatui, vienti väheni tuntuvasti ja työttömyys kasvoi ja vasta viime vuonna Suomessa alettiin vähitellen päästä takaisin normaalille talouskasvu-uralle.

15. Jyrki Kataisen mukaan Suomen takausvastuut Portugali-paketissa ovat noin 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa kuitenkin vielä muuttua. Portugali-päätöksessä ei ole kyse siitä, että Suomi olisi myöntämässä uusia takauksia. Kuten edellä totesin, Portugali on saamassa tukea väliaikaisesta kriisirahastosta ERVV:stä. Kun Portugalin virallinen pyyntö tulee, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF alkavat valmistella sopeutusohjelmaa ja rahoituspakettia. Tarvittavat päätökset tehdään euroryhmässä.

16. Portugalin rahoitusohjelman käsittely jää Suomessa 17.4. valittavalle uudelle eduskunnalle. Asian valmistelu vie muutamia viikkoja. Nykyinen hallitus joutuu esittelemään Portugali-paketin uudelle eduskunnalle toimitusministeriönä. Kiviniemen ja Kataisen vakuuttelujen mukaan Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta tulee erittäin tiukka. Se tulee ilmeisesti olemaan tiukempi kuin se, joka Portugalin parlamentissa muutama viikko sitten kaatui. Apua on tarkoitus antaa vain tiukkaa hevoskuuriohjelmaa vastaan. Huonosti hoidettuna Portugalin kriisistä voi aiheutua uusi eurooppalainen pankkikriisi.

17. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta välitöntä suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa. Urpilaisen samoin kuin äänessä olleen Erkki Tuomiojan mukaan pankit ja sijoittajat on saatava vastuuseen rahoituskriisistä, jonka osasyynä on näiden oma riskinotto. Demareiden mukaan Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu. Tämä ei näytä kuitenkaan realistiselta tavoitteelta.

18. Sijoittajien vastuu näyttäisi olevan juridisesti mahdollista toteuttaa vasta vuonna 2013 toimintansa aloittavassa EVM:ssä, ei tätä ennen. Pankkien vastuu realisoituu, jos tuettavat valtiot ajautuvat velkasaneeraukseen, jolloin ne joutuvat joukkovelkakirjalainojaan uudelleen. Tällöin kyseiset maat eivät joutuisi maksamaan kaikkia lainojaan takaisin pankeille ja muille sijoittajille.

19. Kun persujen Timo Soini kailottaa vaaltenteissä, että tukipäätöksillään Suomen valtio suorastaan "lapio suomalaisten veronmaksajien rahoja etelä-eurooppalaisten kriisimaiden Molokin kitaan", on syytä muista, että tukipäätöksellään Suomi ei ole antamassa rahaa lainaksi Portugalille, vaan kyse on takaajan vastuuta. Portugalin avustamisen takia Suomi ei myöskään joudu korottamaan takausvastuutaan niistä lainoista, jotka ERVV tulee Portugalille myöntämään, sillä ERVV pystyy jo nykyisellä kapasiteetillaan tukemaan Kreikan, Irlannin ja myös Portugalin taloutta. Rahastoa on lisäksi tarkoitus vahvistaa edelleen ja lisäksi IFM tulee mukaan rahoittajaksi.

20. Näyttä myös siltä, että rahoitusmarkkinoiden usko ylivelkaantuneiden ja talousvaikeuksissa olevien eurooppalaisten maiden kykyyn selviytyä veloistaan on lujittunut sen jälkeen, kun Portugali ilmoitti avunpyynnöstään. Esimerkiksi Espanjan tai Italian talouksien kaatumista on monien tuomiopäivän julistajien - näissäkin madonluvuissa Suomessa on ollut eniten äänessä Timo Soini - toimesta jo ehditty monta kertaa julistaa ja kirkossa kuuluttaa. Uusimmat tiedot kuitenkin kertovat, että näiden maiden lainakorot eivät ole nousseet Portugalin ilmoituksen johdosta. Vahvat talousmaat, joihin myös Suomi kuuluu, saavat edelleen lainaa halvalla korolla. Tämä kaikki luo uskoa sille, että euroalue tulee selviytymään kriisistä.

21. Mitä tapahtuisi, jos Suomen uusi eduskunta päättäisi, ettei Suomi osallistu Portugalin kriisin tukemiseen? Voisiko Suomi todella jättäytyä yksin tuenantajien ulkopuolelle ja kaatuisiko koko tukipaketti Suomen mahdolliseen vastustamiseen? Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti eilen tulevansa varoittamaan EU-kollegoitaan siitä, että vaalien jälkeen Suomessa saattaa olla vallassa eduskunta ja hallitus, jotka eivät tule olemaan mukana Portugalin tukemisessa.

22. Voisiko Suomi "tehdä Slovakiat" ja jättäytyä Portugalin avustusoperaation ulkopuolelle? Timo Soinihan on väittänyt, ettei Suomen tarvitsisi osallistua euroalueen kriisirahastoihin, koska Slovakiakaan ei osallistu. Tästä ei Soinin mukaan seuraisi mitään ongelmia EU:ssa. Soini on kuitenkin väärässä, sillä Slovakia jätti osallistumatta ainoastaan Kreikan tukeen, josta edellä esitetyn mukaisesti sovittiin kahdenvälisin lainajärjestelyin. Sitä vastoin Slovakia on mukana ERVV:ssä 4,4 miljardin euron takauksella. Se on jo antanut 410 miljoonan euron takauksen Irlannin lainoihin. Slovakia osallistuu myös suunnitteilla olevaan pysyvään vakausmekanismiin (EVM) lupaamalla vastata 5,8 miljardin euron takuupääomasta.

23. Pääministeri Mari Kiviniemi torppasi tänään "livistämispuheet" Portugalin kohdalla sanoen, että Suomi ei voi käytännössä enää vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Kiviniemi piti sanottua vaihtoehtoa erittäin hankalana, käytännössä miltei mahdottomana. Portugalin tilanteessa Suomi on Kiviniemen mukaan osa väliaikaista mekanismia, johon olemme sitoutuneet. Jos Suomi sanoisi ei, paketti käytännössä kaatuu, sanoi Kiviniemi. - Tuskinpa näin kuitenkaan kävisi, mutta joka tapauksessa Suomen maine vastuullisena eurooppalaisen maana kärsisi kyllä kovan kolauksen.

24. Kiviniemen mukaan osallistumalla Portugalin lainatakuisiin Suomi turvaa vaikutusmahdollisuutensa EU:n päätöksenteossa jatkossa. EU:ssa ja eurossa joko ollaan tai sitten siellä ei olla. Tulevina vuosina päätetään isoista asioista, kuten rahoituskehyksistä, aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Haluan, että Suomella on täydet vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin, Kiviniemi sanoi. - EU:n valtionvarainministerit aloittavat tänään kaksipäiväisen kokouksen Budapestissa. Kokouksessa annettaneen ainakin poliittinen lupaus Portugalin lainatakuille.

25. Portugalin kriisi ja Suomen suhtautuminen siihen on nousemassa, vaikka sitä ei ole missään nimessä haluttu, eduskuntavaalien polttavaksi kysymykseksi. Hallituspuolueissa pelätään, että Portugalin tilanne sataa suoraan persujen ja demareiden laariin vaalimenestyksen muodossa. Gallup-tietojen mukaan persujen nousukiidossa oli jo havaittu notkahduksen merkkejä, mutta nyt persut ovat samassa jälleen uutta puhtia vaalikampanjaansa. Timo Soini on yhtä hymyä paasaten kaikissa tv-väitelyissä suomalaisten veronmaksajien rajojen lapioimisesta kriisimaiden Molokin kitaan. Hän vetoaa uutena sloganina 23.3. kirjoittamansa plokin otsikkoon: "Everybody knows, Portugal goes." Soini väittää, että kriisissä olisi kyse vain ja yksinomaan saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien pelastamisesta, ei muusta.

26. Kuvaava oli Timo Soinin eilinen letkautus TV1:n vaalitentissä, jonne Soini ilmaantui yksin, koska ei halunnut puoluesihteeriään mukaansa munaamaan persujen vaalitenttiä: "Lamoja tulee, ja lamoja menee, so what? Pitääkö meidän taas pelastaa ahneita pankkeja ja antaa rahaa taloutensa sotkeneille valtioille?"

27. Onko tuollainen heittely vastuullisen poliitikon puhetta? Tällaisilla helppoheikkimäisillä heitoilla tavallisia talousasioista tietämättömiä ihmisiä pyritään jymäyttämään suuren vaalivoiton toivossa pahemman kerran. Mitä seuraisi, jos tilanne riistäytyisi vastuullisten hallitusten ja poliitikkojen käsistä ja valtaan pääsisivät populistit, jotka ovat valmiita lyhytnäköisellä politikoinnillaan kaatamaan kaikki pankkikriisin estämiseksi tarpeelliset tukipaketit? Miten sitten suut pantaisiin, jos seurauksena olisi laaja eurooppalainen pankkikriisi, jonka seurauksena Suomeen syntyisi jälleen suurtyöttömyys, yrityksiä kaatuisi ja myös suomalaisten eläkeyhtiöiden pörssiosakkeiden arvo romahtaisi ja eläkkeitä jouduttaisiin leikkaamaan?

28. Toisaalta tilanne selkeyttää Suomen vaaliasetelmaa ja tulevaa hallituskuviota. Suomen puolueet jakautuvat kahteen leiriin, joista toiset haluavat kantaa vastuuta, toiset sen sijaan sulkevat silmänsä ja sanovat, että so what, lamoja tulee ja lamoja menee, kyllä tästä selvitään, ei Suomi tästä mihinkään kaadu. Vaaleissa äänestäjät joutuvat valitsemaan tästä perusasetelmasta. Jos halutaan panna kunnolla hulinaksi, äänestetään persut, demarit ja vasurit valtaan.

29. Vaalien jälkeistä hallituskuviota vastuullisesti ajatellen pitäisi olla selvää, että Portugalin tukipaketin kannattaminen on kynnyskysymys eli hallitukseen menon ehto. Neuvotteluissa tulee pitää kiinni siitä, että jos esimerkiksi persut ja demarit eivät halua olla tukemassa tukipakettia, niillä ei ole asiaa hallitukseen, jollei vaalien tulos ei muuta edellytä. Demarit ilmeisesti tulevat lopulta taipumaan ja siirtymään vastuunkantajien puolelle, vaikka ne nyt vaalitappion uhatessa esiintyvät koviksina ja vaativat aina vaan sijoittajavastuun toteutumista tukipaketin ehdoksi. Suomen jättäytyminen tukipaketin ulkopuolelle tulisi toteutumaan vain jos persut, demarit ja vasurit saisivat uudessa eduskunnassa enemmistön. Siitä ei seuraisi Suomelle mitään hyvää.

420. MTV3:n suuri vaalikeskustelu

1. Eilen nähdyssä Maikkarin "Suuressa vaalitentissä" oli kyllä räväkkyyttä ja säpinää enemmän kuin TV1:ssä aiemmin nähdyissä vaalitenteissä. Toisaalta oli paljon toisten puhumista ja jopa suoranaista huutoa sekä valittelua puheajasta - totuttuun tapaan etenkin Timo Soinilta; "eikä täällä saa edes vastata." Jos vain kuunteli keskustelua, tuntui välillä, että kysymyksessä oli humalikkojen kapakkakeskustelu. Soini on huomannut, että sympatiaa saa jo sillä, että on koko ajan "pienenä ja uutena" puoleen puheenjohtajana valittamassa, että "suurten ja vanhojen" puolueiden johtajat saavat häntä enemmän puheaikaa. Tosiasia kuitenkin on, että Soini yritti puhua muiden päälle siinä kuin muutkin puheenjohtajat. Joidenkin kommentoijien mielestä vaalitentti muistutti juopuneiden kapakka

2. Vaalitentin vetäjistä etenkin Timo Haapala tempautui mukaan keskusteluun välihuomautuksillaan enemmän kuin aikaisemmin on vastaavissa tilaisuuksissa totuttu näkemään. Haapala yritti olla nokkela ja joskus onnistuikin siinä, mutta joskus taas ei. Paha moka Haapalalle sattui, kun hän vastoin kuvaruudussakin esillä ollutta vastausasetelmaa heitti, että Paavo Arhinmäen kanta siirtyä opiskelemaan kouluissa pakkorutsin sijasta venäjää muistuttaa 70-luvun "tovereiden" myönteistä asennoitumista venäjän kieleen. Arhinmäki oli kuitenkin keskustelijoista ehkä kaikkein selvimmin nykyisen pakkoruotsin jatkamisen kannalla! Timo Haapala sortui lisäksi aiemmin useasti kuultujen ja nähtyjen heittojen ja herjojen viljelyyn. Tästä yhtenä esimerkkinä oli tapa, jolla hän yritti mollata Rkp:n Stefan Wallinia siitä, että Pohjanmaan rannikkoruotsalaiset maanomistajat eivät 1945 olisi suostuneet luovuttamaan Kannaksen evakoille maata.

3. Selvisikö keskustelussa asiallisesti mitään uutta? Tuskinpa vain. Kaikkien asiakysymysten osalta puolueiden ja puheenjohtajien kannata alkavat nimittäin olla jo aika hyvin selvillä, vaikka jotkut heistä yrittävät kierrellä ja kaarrella joissakin vastauksissaan. Tämä koskee etenkin vaalitenteissä jo aikaisemmin useaan kertaan jankattua suhtautumista euroalueen väliaikaiseen kriisirahastoon, Suomen lainatakausten kasvattamista rahastossa sekä Kreikan, Irlannin ja Portugalin asettamista velkasaneeraukseen. Mari Kiviniemeä ei saatu vieläkään myöntämään, että on enää turhaa yrittää venkoilla ja kiistää sitä tosiasiaa, että Suomen lainatakausten korottamisesta on jo sovittu. Yhtä itsepäinen oli Urpilainen jankatessaan, että demarit asettavat sijoittajien vastuun sisällyttämisen takausten kasvattamisen ehdoksi. Kuten Katainen on moneen kertaan todennut, tämä on mahdollista vasta vuonna 2013 voimaan tulevan pysyvän vakausvälineen käyttöönottamisen yhteydessä.

4. Se selvisi, että ainoa puolue, joka voi olla varma seuraavan hallituksen paikastaan, on Rkp. Jos Katainen on pääministeri, hän tarvitsee välttämättä ruotsalaiset mukaan hallitukeen, ja sama koskee Kiviniemeä. Ruotsalaiset vaativat hallituksessa tietenkin nykyiseen tapaan vähintään kahta ministerinsalkkua. Maahanmuuttoministerin salkku heille tuskin toista kertaa lankeaa varsinkin, kun Jörn Donner uhkaa pudottaa Helsingin vaalipiirissä ehdokkaana olevan Astrid Thorsin eduskunnasta.

5. Mikä siis neuvoksi, jotta Rkp saisi pitää kaksi ministerin paikka myös seuraavassa hallituksessa? Ehdotan järjestelyä, jossa Wallinin Kiviniemen hallituksessa hoitama kulttuuri- ja urheiluministerin salkku jaetaan kahtia, jolloin Stefanille jää vain urheiluasioiden hoito; siinäkin on Wallinille hommaa ihan riittävästi. Pesäpalloilunliittyvät asiat pitää kuitenkin siirtää muualla, sillä eiväthän suomenruotsalaiset pelaa pesäpalloa, ainoastaan käsipalloa. Pesäpallo on niin täysin supisuomalainen laji, että sitä koskevat asiat täytyy antaa perussuomalaisen ministerin hoidettavaksi.

6. Kulttuuriministeriksi tulee tietenkin itseoikeutetusti Jörn Donner, 78 v. Tätä postiahan Jörkka on tavoitellut koko ikänsä, muttei ole vielä onnistunut, vaikka on loikkinut usein juuri siinä toivossa puolueesta toiseen. Nyt on kyllä viimeinen hetki tunnustaa, kuka tässä maassa pystyy nämä kulttuuriasiat (ainoastaan) kunnolla hoitamaan ja uskoa kyseinen salkku Jörkan huomaan.

7. Mitä muuta jäi eilisestä debatista mieleen? Ei mitään uutta. Kiviniemi esiintyi pääministerin elkein rauhallisesti ja arvokkaasti, mutta hänen tyylinsä oli toisaalta kaikkein harmain ja näkymättömin. Urpilainen jatkaa terrierimäistä yliyrittämistään, sillä hän taistelee paikastaan demareiden johdossa eikä hänen omankaan edustajanpaikkansa uusiminen Vaasan vaalipiirissä ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Päivi Räsänen joutui taistelemaan puheenvuoroja saadakseen, mistä syystä hän vaikutti koko ajan jotenkin kärsineen näköiseltä. Jyrki Katainen oli parantunut flunssastaan ja käytti monia teräviä ja jopa huumoria viljeleviä puheenvuoroja.

8. Paavo Arhinmäki on kanssa yhden sortin populisti, jonka tyyli eroaa Timo Soinin tyylistä lähinnä vain siinä, että hän, toisin kuin Soini, yrittää vakuuttaa kanssakeskustelijansa sanomansa oikeellisuudesta. Soinilla ei ole tätä painolastia, sillä hän puhuu vain "kansalle" ja heittelee tässä tarkoituksessa mitä heittelee, gallupeista päätellen hyvällä menestyksellä. Arhinmäki ei käytä solmiota ja hän pukeutuu säännöllisesti valko-siniruudulliseen puuvillapaitaan, joka muistuttaa värisävyltään aika paljon Timo Soinin likaisen sini-vakoista Millwall-kaulaliinaa. Anni Sinnemäki hymyilee ivallisesti varsinkin silloin, kun Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat äänessä, mutta hänellähän onkin poikaystävänä se (nimeltä mainitsematta jäänyt) italiano, josta olemme saaneet viime päivinä lehdistä lukea.

9. Näyttää vahvasti siltä, että Timo Soini hamuaa itselleen uudessa hallituksessa vahvasti joko Mauri Pekkarisella nykyisin olevaa elinkeinoministerin tai sitten puolustusministerin salkun. Tämä näkyi eilenkin tavasta, millä Soini hyökkäsi voimakkaasti nykyistä energiaveroja vastaan ja kannatti häpeilemättä lisäydinvoiman rakentamista. Soini heittelee, etteivät terästehtaat pyöri tuulimyllyillä ja ettei mitään vihreitä energiaveroja ole olemassakaan. Soini vastusti myös eilen puolustusmäärärahojen leikkaamista. Soini tykkää ilmiselvästi rehvastella isoisten kanssa ja ilmeisesti hän kuvittelee, miten kivaa ja helppoa olisikaan käyskennellä elinkeinoministerinä eli superministerinä teollisuuspamppujen tai saapastella puolustusministerinä kenraalien seurassa. Nuo salkut eivät veisi niin paljon aikaa kuin pää-, ulko- tai valtiovarainministerin salkut, joten Soini voisi virkatehtävien hoidon lomassa piipahtaa silloin tällöin myös raveissa, joissa käyminen kuuluu Millwallin ohella Soinin lempiharrastuksiin.

419. Eduskuntavaalit 2011: Politiikan hullut päivät

1. Tänään alkoivat nelipäiväiset Stockmanin Hullut päivät. Joka neljäs vuosi käytävät politiikan hullut päivät eli eduskuntavaalit ja niitä koskeva kampanjointi ovat myös täydessä käynnissä. Tänään niissä päästiin askel lähemmäksi lopullista kliimaksia, kun postiäänestys alkoi. Mitä näillä politiikan hulluilla päivillä kuluttajille yritetään kaupata? Vilkaistaanpa hieman tämänpäiväisten lehtien vaalimainoksia.

2. Kokoomus julkaisi tänään useissa lehdissä kokosivun vaalimainoksen otsikolla "Kansa kertoi, kokoomus kuunteli". Mainokseen on poimittu joitakin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä koskevia mielipiteitä, joihin kokoomus ilmoittaa sitoutuvansa. Mielipiteeksi on kelvannut muun muassa Helsingissä tokaistu iskulause "Poliittisessa kentässä ei ole enää oikeata ja vasenta, vaan oikea ja väärä." Vaasasta on nyppäisty mukaan aforismi "Nuorten keskuudessa on suuri ´aikuisten nälkä,´ tarvitaan aikuista lähelle." Herttaista, mutta muun muassa tähän nähden jäin hieman ihmettelemään mainoksen kuvavalintaa. Siinä nimittäin puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen keskustelee kahden reilusti seitsemänkymppiseltä vaikuttavan senioreiden kanssa. Olisiko mainoksella tarkoituksena ollut vedota vain ikääntyneisiin äänestäjiin? - TV-mainoksessa kokoomuksen valioministerit on kuvattu bussissa, joka kurvailee maalaismaisemissa. Mukaan ovat päässeet Katainen, Alex Stub, Jyri Häkämies, Paula Risikko ja Henna Virkkunen. Ymmärrettävistä syistä hätäkeskusetuilija Anne Holmlund ja maaseudun väestön liikekeskuskuspuheillaan ärsyttänyt Jan Vapaavuori on jätetty bussista pois.

3. Keskusta on panostanut vaalimainonnassaan pääministeri Mari Kiviniemeen. Puolueen kokosivun mainoksessa Kiviniemi esiintyy kolmen kasvottoman hahmon kanssa, jotka kuitenkin tunnistaa helposti kolme muuksi puoluejohtajaksi Timo Soiniksi, Jutta Urpilaiseksi ja Jyrki Kataiseksi. Nämä puolueet ja puheenjohtajat ovat keskustan ja pääministeri Kiviniemen kovimmat kilpailijat. Mainoksen sanomana on korostaa Kiviniemen pääministeriyttä ja sitä, että Kiviniemi ja hänen tekonsa tunnetaan jo entuudestaan, kun taas muut kolme suurta ovat kysymysmerkkejä. Nuo kolmen muun hahmon päät on mainitussa tarkoituksessa varustettu isolla kysymysmerkillä. Mainos saattaa toki vedota osaan äänestäjistä, mutta vähintään yhtä osa äänestäjistä pitänee mainosta turhan osoittelevana ja ylimielisenä.

4. Jutta Urpilainen on, ymmärrettävistä syistä, jätetty pois demareiden tv-mainoksesta, mutta eipä mukaan ole kelpuutettu ketään muutakaan demarivaikuttajaa. Ovatko kaikki kenties jo menettäneet kasvonsa? Tämänpäiväisissä kokosivun lehtimainoksissa demarit esittelevät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien ehdokkaansa Saa nähdä, hoksaavatko kaikki äänestäjät, ketkä ehdokkaista ovat ehdolla Helsingissä ja ketkä taas Uudellamaalla.

5. Hesarissa julkaistuista yksittäisten ehdokkaiden vaalimainoksissa kiinnittää huomiota iäkkäiden kansanedustajien vahva panos. Näyttää siltä, että eduskuntaan tullee valituksi aikaisempaa iäkkäämpää porukkaa ja useita sellaisia edustajia, jotka ovat joko jo täyttäneet 70 vuotta tai täyttävät sen kohtapuolin. Esimerkiksi kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä (68) Uudeltamaalta on heittänyt itse maksamassaan mainoksessa täkynsä yksinomaan eläkeläisille ilmoittaen puolustavansa oikeudenmukaista eläkepolitiikkaa. Samalla asialla on kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara (71) niin ikään itse maksamassaan isokokoisessa mainoksessa, jossa hän kertoo kampanjoivansa "hyvän terveydenhuollon ja ikäihmisten puolesta." Mainoskuvassa Asko-Seljavaara näyttää ikäistään paljon nuoremmalta, mutta ihmekös tuo, sillä onhan hän siviiliammatiltaan professori, ylilääkäri ja plastikkakirurgi.

6. Jörn Donnerin henkilökohtainen mainos on hyvin pelkistetty, sillä sen täyttää lähes kokonaan 78-vuotiaan Jörkan isokokoinen mustavalkoinen kuvamuotoiltu; siinä on minusta suorastaan "ingmarbergmanilaista" tyyliä. Vastavoimaa on itse asiassa mainoksen ainoa sanallinen viesti; tällä ilmeisesti tarkoitetaan sanoa, että Donner vastustaa lähinnä perussuomalaisia ja heidän politiikkaansa. Donner ilmoittaa olevansa sitoutumaton, vaikka mainoksen on maksanut Rkp, jonka listoilta Donner yrittää jällen kerran eduskuntaan. Donner voi hyvinkin onnistua vaaleissa, ja jos Rkp saa Helsingistä läpi vain yhden ehdokkaan, hän pudottaa Arkadianmäeltä istuvan ministerin eli Astrid Thorsin. Tästä "vastapuoli" eli persut lienevät hyvin tyytyväisiä! Donnerista tulisi eduskunnan itseoikeutettu ikäpuhemies ja hän rikkoisin vaalikauden lopussa vanhimman kansanedustajan ennätyksen. Tätä titteliä pitää hallussaan Miina Sillanpää, joka valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vasta 70-vuotiaana vuonna 1936, mutta joka toimi kansanedustajana vielä 82-vuotiaana: Myös Väino Tanner (Sp) ja Tuure Junnila kok) olivat 80 vuoden ikäisinä kansanedustajana. Koska Donner ilmoittaa olevansa vankasti sitoutumaton, niin voi olla, että hän ehtii neljän vuoden aikana tehdä eduskunnassa ainakin yhden loikan.

7. Eduskuntaan yritetään lupaamalla ajaa mitä erilaisimpia asioita. Seuraavassa lyhyt kavalkadi tästä:

-kansainvälistä osaamista (Alex Stubb); sujuvaa liikennettä (Petri Kalmi, kesk); lainvalvontaa (Tomi Sevander, Sdp); ihmisyyttä (Päivi Lipponen, Sdp); dynamiittia (Jaana Pelkonen, koko); kokemusta ja tekoja (Astrid Thors, Rkp); huolenpitoa (Arto Bryggare, Sdp); ammattimaista päätöksentekoa (Tapani Mäkinen, kok); vakaumusta ja voimaa (Kaisa Saarikorpi, vihr); ihmisarvoista taistelua (Olli Valtonen, kok); luonnon rikauksien suojelua (Anni Sinnemäki, vihr); tosiasioiden tunnustamista (Lasse Männistö, kok); arvopolitiikkaa asialinjalla (Jussi Niinistö, persut); maailman pelastamista (Pilvi Torsti, Sdp); inhimillisyyttä ja vastuuta yli rajojen (Nasima Razmyar, Sdp); uutta väriä eduskuntaan (Jesca Muyingo, Sdp); tukea kulttuurille ja yliopistoille (Outi Alanko-Kahiluoto); uusia työpaikkoja ja turvallisempaa työelämää (Lauri Ihalainen, Sp); yksityisautoilua (Mika Rossi, kesk); mummoja ja mustikoita (Husein Muhammed, vihr); Suomen muuttamista (Mari Kiviniemi, kesk); keltaista heti aamusta...sorry, nyt taidettiinkin jo hypätä niiden toisien toisien Hullujen päivien puolelle.

8. Jotkut konkarit vetoavat omien suosikkiensa puolesta. Niinpä esimerkiksi Raimo Ilaskivi haluaa ponnekkaasti, että eduskuntaan äänestettäisiin "perinteitä arvostaen" nuorisopoliitikko Wille Rydman (kok) ja Elisabeth Rehn on valjastettu tyttärensä Veronica Rehn-Kiven (Rkp) puolestapuhujaksi. Osmo Soininvara (vihr) on niin varma omasta läpimenostaan, että hänellä on varaa kannattaa myös mm. Husein Muhammedin (vihr) ja Lasse Männistön (kok) valintaa.

9. Vaalimainontaan näytään käytettävän edelleen varsin suuria summia. Aika moni istuva kansanedustaja tuntuu maksavan nyt osan vaalimanoksistaan omasta pussistaan. Kaikista yksittäisistä mainoksista ei löydy, vaikka laki tätä vaatii, merkintää mainoksen maksajasta. Valtaosassa tapauksissa tieto maksajasta on merkitty mainokseen niin pienellä präntillä, että sitä olisi ilman suurennuslasia mahdotonta havaita.

10. Tuskinpa ehdokkaiden kannattaa mitään kovin suuria luvata ja "haasteita" itselleen asettaa, koska kukaan ei voi saada eduskunnassa yksin kovin paljon aikaan. Vaalimainnossa voitaisiin keskittyä pikemminkin niihin ominaisuuksiin ja ammatilliseen kokemukseen, jota kansanedustajan työssä edellytetään. Huumoria voisi käyttää enemmän, vaikkapa tähän tapaan:

- Arvoisa äänestäjä! Jos sie tarvisset parlamentis oikein hyyvvää miestä, nii täs siul on kuule sellane! Ai kuka mie oon? Mitä, et sie minnuu tunne! Miehä oon MM, pienviljelijä poika Kannakselt. Ehä mie tiijjä hittoikaa näist emuloist ja ervilöist, vai mitä hittoi ne nyt olliitkaa. Mut sen mie siul sanon, et Kannakse mie haluan takasi Suomel. Mie en enne leppää enneku tuo asia on klaarattu! Ja ryssil mei ei, kuule, piä ennää maata myyvä aarikaan enne ku hyö omast puolestaa sallii meil maa ostamise Kannakselt ja muualt. Hitto, hyöhä ostasiit kohta kaik maat aina Helsinkii myöte jollei myö sitä höilt evätä.

11. Karjala-kysymys tai suurta osaa kansasta hämmästyttävä venäläisille sallittu yksipuolinen maanosto-oikeus ei näytä kuitenkaan nousseen vaalikampanjassa esille. Ei liioin täydellisesti oikeustajun vastaisten sotasyyllisyystuomioiden purkaminen. Parlamenttivaaleissa pitäisi toki nostaa esille kunnon teemoja eikä keskittyä pelkästään lillukanvarsiin.

418. Pääministerikandidaattien tv-vaaliväittely

1. Aiemmin pääministeriehdokkaiden vaaliväittelyyn osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun persujen gallup-kannatus on noussut kolmen "vanhan" puolueen tasolle, oli eiliseen TV1:n vaalitenttiin kutsuttu mukaan myös puheenjohtaja Timo Soini. Keskustelun anti ei kuitenkaan tästä kovin paljon parantunut eikä mitään uutta juuri tullut ilmi. Puheenjohtajat vain lähinnä toistelivat jo moneen kertaan kuultuja kantojaan ja väitteitään.

2. Pääministeri Mari Kiviniemi sai pitää kaikkein pisimmät, mutta samalla pitkäpiimäisimmät puheenvuorot. Hän vetosi useamman kerran siihen, miten hän on pitänyt euroalueen vakuusrahastoasiassa yllä niin tiukkaa linjaa, että Suomi on saanut EU:ssa jonkinlaisen änkyrän maineen. Aiemmin Kiviniemi on kiistänyt änkyröinnin, mutta nyt hän tai hänen avustajansa ovat ilmeisesti huomanneet, että tässä asiassa kannattaakin - ennen vaaleja - näytellä änkyrää, jottei Soini varastaisi vakuusasiassa pääroolia täysin itselleen. Vaikka yleisesti tiedetään, että Suomelta vaadittavat lainavakuudet tulevat kasvamaan - asiallisesti tästä on EU:ssa jo päätetty - Kiviniemi yrittää sitkeästi uskotella äänestäjille, että ensin katsotaan ja tutkitaan "kaikki muut keinot" ja vasta tämän jälkeen, jollei mikään muu auta, päätetään vakuuksien lisäämisestä.

3. Toinen asia, jossa Kiviniemi näyttäisi yrittävän sumuttaa äänestäjiä, koskee vaalien jälkeen tapahtuvia valtion menoleikkauksia. Kiviniemi yrittää uskotella, ettei leikkauksia välttämättä tarvita lainkaan, ja vetoaa johonkin kahden vaalikauden suunnitelmaan, joka ei kuulijoille oikein avaudu. Tämä edellyttää ilmeisesti, että keskusta olisi mukana myös seuraavassa hallituksessa ja Kiviniemi olisi myös tuon hallituksen pääministeri. Tässä Kiviniemeä säestää kokoomus ja Jyrki Katainen, muttei läheskään niin pontevasti kuin mitä pääministeri tekee. Katainen valtiovarainministerinä tietää, että vaalien jälkeen tarvitaan aika isoja menoleikkauksia.

4. Jutta Urpilainen toisti vanhat teesinä demareiden kynnyskysymyksistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Siinä päällimmäisenä on eläkeiän säilyttäminen nykyisellään. Urpilainen papattaa, että demarit eivät ole hallituksessa, joka nostaa pakolla eläkeikää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä lupaus tule pitämään, jos demareilla olisi vähäisintäkään saumaa päästä hallitukseen vallien jälkeen. Sitä paitsi Urpilaisen vannomisella ei ole merkitystä, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät, niin kuin on syytä otaksua, vaalien jälkeen keskenään sopuun eläkeiän nostamisesta.

5. Urpilainen jatkoi papatustaan myös siitä, että demarit eivät tulisi hyväksymään vakausrahastoa eivätkä siis kannata "väliaikaisen vakausvälineelle" annettavien vakuuksien nostamista, jollei myös pankkeja ja sijoittajia saada myös vastuuseen. Mutta kuten Katainen selväsanaisesti kahteen eri otteeseen todisti Urpilaiselle, sijoittajien vastuu on mahdollista toteuttaa vasta vuona 2013 voimaan tulevan lopulliseen vakausvälineen yhteydessä.

6. Kataisen kysyessä Urpilaiselta, miten tämä kuvittelee voivansa toteuttaa pankkien ja sijoittajien vastuun jo ennen vuotta 2013, Urpilainen ei vastannut mitään, vaan käänsi asian toiseksi ja ryhtyi selittämään, että hän kyllä uskoo enemmän seitsemän vuotta valtiovarainministerinä toiminutta Sauli Niinistöä kuin Kataista, kun on kyse Kreikan tai muiden vastaavassa asemassa olevien maiden päästämisestä velkasaneeraukseen! Aikamoinen isku vyön alle, sanoisin! Tällainen vastaamatta jättäminen ohipuhuminen on kuitenkin tyypillistä poliittista retoriikkaa: jos poliitikko ei osaa tai halua vastata kinkkiseen kysymykseen, hän yrittää ohittaa koko asian ja kääntää huomion toisaalle.

7. Jäätyään muutama päivä sitten nololla tavalla ja niin sanotusti rysän päältä kiinni hallitukseen menoa koskevassa erivapausaikeessaan (koskien EU:n kriisirahoitusta), Timo Soini oli väittelyn alussa myrtsinä. Hän yritti korjata tilannetta uhoamalla naiivisti kansanäänestyksestä koskien "rahan syytämistä" EU:n kriisipaketteihin. Soini ei saanut näkemykselleen tukea edes Jutta Urpilaiselta, joka ilmoitti, etteivät demarit ole tässä asiassa persujen "kupilla", vaan se ovat periaatteessa valmiit hyväksymään kriisipaketit, jos heidän lainavakuuksille asettamistaan ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Soinin uhoaman "kansanäänestyksen" lopputulos näyttää siis varsin selvältä.

8. Soini uhosi vastustavansa edelleen euroalueen vakuusrahastoja ja rahan "syytämistä niille Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi."Kiviniemi ja Katainen eivät saaneet Soinilta selvää vastausta, onko vakuusrahastoasia persuille todellakin kynnyskysymys hallitukseen menolle.

9. Muuten Timo Soini heitteli totuttuun tapaansa herjojaan - omenasta ja melonista ei nyt kuitenkaan puhuttu mitään - ja maalaili kauhukuvia EU:n liittovaltiokehityksestä sekä ärhenteli jälleen kerran Iso-Britannialle myönnetyistä jäsenmaksuhelpotuksista. Soini sanoi, että jos hänestä tulee pääministeri, hän ottaa asian esille ja vaatii brittien jäsenmaksuhelpotusten poistamista. EU:ssa tämä asia vaatineen kuitenkin yksimielisen päätöksen. Soini onnistui kuitenkin kyseenalaistamaan hallituksen päätöksen osallistua euroalueen kriisirahoitukseen, missä häntä edesauttoi se, ettei pääministeri Kiviniemen vastauksista ei ota Erkkikään selvää.

10. Tämä asiakysymyksistä. Suurin osa äänestäjistä asettanee neljä puheenjohtajaa paremmuusjärjestykseen tästä ja aiemmin jo nähdyistä tv-väittelyistä saamansa henkilökohtaisen vaikutelman perusteella. Asiakysymyksistä ja puheenjohtajien niitä koskevista mielipide-eroista monet äänestäjät ovat luultavasti aika lailla ulalla. Asiakysymykset eivät kuitenkaan ratkaise, vaan äänestyspäätös tehtäneen useimmiten pääministerikandidaattien ja yleensä kansanedustajaehdokkaiden esiintymisestä ja uskottavuudesta saatujen vaikutelmien vaikutelman perusteella.

11. Timo Soini saattaisi pärjätä päämisterinä, jos Suomi olisi suljettu maa ja yksin miespuolisten kansalaisten hallitsema uusimpivaaralainen yhteiskunta, jossa globalisoitunut kavala maailma olisi mahdollisimman kaukana ja jossa vallitsisi suuri yksimielisyys ja halu luopua eurosta ja koko hemmetin EU:sta. Tätä idylliä odoteltaessa Slovakian tie - kriisiapua EU-rahastoille ei anneta - olisi myös Suomen tie. Tällaiseen menneeseen maailmaan Suomella ei kuitenkaan ole paluuta. Vaikka persuista tulisi vaaleissa suurin puolue, ei täysin EU-kielteistä Timo Soinia voitaisi mitenkään valita pääministeriksi. Jos persut onnistuisivat jotenkin keplottelemaan tiensä hallitukseen, riittäisi Soinille hyvin elinkeinoministerin tai puolustusministerin salkku. Eilen Soini jo puhuikin paatoksella sotilasmäärärahojen säilyttämisen puolesta "isänmaan puolustamiseksi." Merkille pantavaa oli tapa, jolla Soini kieltäytyi edelleen antamasta selkeää vastaus raiskatun naisen oikeudesta aborttiin puhuen epämääräisesti vain elämän pyhyydestä.

12. Jutta Urpilaisella taas on pääministeriksi enemmän intoa ja pyrkyä kuin taitoa ja ja vakuuttavuutta. Hänen esiintymisensä oli eilenkin jotenkin teennäistä pinnistelyä, jossa on hieman yliyrittämisen tuntua. Minusta Mikael Jungner esiintyi keskiviikkona MTV3:n uudenmaan vaalitentissä selvästi paremmin kuin Urpilainen eilen. Jos demareista sattuisi tulemaan apupuolue Kataisen johtamaan hallitukseen, Jutta Urpilaiselle luultavasti voitasi antaa opetusministerin salkkua raskaampaan ministerinsalkkua.

13. Varteenotettaviksi pääministerikandidaateiksi jäävät minusta siis ainoastaan Kiviniemi ja Katainen. Jälkimmäisen tyylin me olemme jo oppineet tuntemaan. Kiviniemi hallitsee kyllä asiakysymykset. Sen sijaan hänen esiintymisensä ei ole kovin vakuuttavaa, vaan sitä voitaisiin kuvata sanoilla lattea (kuiva), riskitön, pitkäpiimäinen ja kopea. Kiviniemi ei halua millään tunnustaa - ainakaan näin vaalien alla - puolueelleen ja koko hallitukselle kiusallisia tosiasioita, vaan jankuttaa jankuttamasta päästyään sellaista vaihtoehdoista, joista jo tiedetään, etteivät ne voi toteutua. Samaa pätee leikkauslistoihin, joista Kiviniemi ei vieläkään suostunut puhumaan. Tämä vähentää Kiviniemen uskottavuutta. Kataisen mahdollisesti johtamassa tulevassa hallituksessa valtiovarainministeri.

14. Jyrki Katainenkaan ei ole toki täydellinen. Hän näyttää kuitenkin löytäneen tyylin ottaa esiintymiset aiempaa hieman rennommin, hän uskaltaa myöntää ongelmien vaikeudet ja tehdyt virheet, on valmis sovittelemaan ja jaksaa innostuneisuutensa säilyttäen (tai ainakin sitä hyvin näytellen) valaa uskoa siihen, että vaikeuksista selvitään, kunhan maltetaan tehdä töitä ja toimia järkevästi, osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua vanhentuneita kunta- yms. rakenteisiin. Katainen on pääministeri, jos kokoomus voittaa valeissa keskustan ja demarit.

PS.

Olen samaa mieltä kuin Matti Vanhanen tänään Suomen Kuvalehden kolumnissa: Suomen olisi pitänyt osallistua Libyassa Muammar Gaddafin vastaiseen operaatioon ja lähettää Hornettaja valvomaan Libyan lentokieltoaluetta. Suomen kanta kieltäytyä operaatiosta on epäjohdonmukainen. Syynä Suomen kantaan on Timo Soinin ja persujen vaalivoiton pelko.