1006. KKO 2016:11. Puukartellijuttu palautettiin käräjäoikeuteen

                Raaka juttu eli raakapuukartelliasia palaa "raakana" käräjäoikeuteen

1. Metsänomistaja A (Anssi Kalaoja) oli myynyt raakapuuta Metsäliitolle vuosina 1997 – 2004. Markkinaoikeus katsoi 3.12.2009 Kilpailuviraston vireille panemassa kartelliasiassa, että Metsäliitto, Stora-Enso ja UPM-Kymmene olivat yhdessä mainittuina vuosina tietoja vaihtamalla ja raakapuun ostomarkkinat jakamalla menetelleet kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) vastaisesti. Markkinaoikeus määräsi Metsäliitolle 21 miljoonan ja Stora Ensolle 30 miljoonan euron suuruisen seuraamusmaksun. UPM-Kymmene vapautettiin seuraamusmaksusta, koska yhtiö oli paljastanut kartellin.

2. A vaati 20.12.2011 Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleella kanteella mainituita kolmelta yritykseltä mm. kilpailunrajoituslain18 a §:n perusteella vahingonkorvausta katsoen, että hänen Metsäliitolle myymänsä puun hinta oli kielletyn kilpailunrajoituksen vuoksi jäänyt alemmaksi kuin mitä se olisi ollut kilpailluilla markkinoilla. A, samoin kuin kanteen nostaneet 655 muuta yksityistä metsänomistajaa omisssa kanteissaan - kyseinen joukko muodostaa ns. Suuri savotta 1 -porukan -  katsoi siis kärsineensä taloudellista vahinkoa metsäyhtiöiden puun ostohinnoista sopiman kartellin takia. 

3. Vastaajat eli Metsäliitto, Stora-Enso ja UPM-Kymmene vaativat, että kanne tuli jättää vanhentuneena tutkimatta, koska ko. korvausvelan vanhentuminen oli alkanut 25.5.2004, jolloin Kilpailuvirasto oli julkaissut tiedotteen metsäyhtiöiden epäillystä kartellista. Kanne olisi pitänyt nostaa viimeistään 24.5.2009.  

4. Vanhentumisasiassa on kyse 1.10.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin (303/1998) tulkinnasta ja siinä säädetyn korvausvaatimusta koskevan viiden vuoden kanneajan alkamisesta Tarkemmin sanotttuna kyse on siitä, milloin A oli saanut tai hänen olisi pitänyt selonottovelvollisuutensa perusteella hankkia sellaiset tiedot kilpailunrajoituksesta ja siitä hänelle aiheutuneesta vahingosta, että hän olisi voinut nostaa kanteen. 

5. Helsingin käräjäoikeus ratkaisi vanhentumista koskevan kysymyksen 28.3.2014 käräjätuomari Pirjo Peura-Vasaman puheenjohdolla (äänestys  2-1) metsäyhtiöiden eduksi. Käräjäoikeus hyväksyi vastaajien vanhentumisväitteen ja hylkäsi Kalaojan sekä 12 muun yksityisen metsänomistajan kanteet kokonaan vanhentuineina; muiden kantajien osalta käsittelyä ei ollut aloitettu. Käräjäoikeuden mukaan kanneoikeutta koskeva viiden vuoden vanhentumisaika oli, kuten metsäyhtiöt olivat väittäneet, alkanut kulua jo toukokuussa 2004, jolloin Kilpailuvirasto kertoi julkisuuteen antamassaan tiedotteessa epäilevänsä metsäyhtiöitä kielletystä yhteistyöstä eli kartellista. - Kommentoin käräjäoikeuden ratkaisua lyhyesti, mutta perustellusti kriittiseen sävyyn blogikirjoituksessa nro 835/15.4.2014, kohta 13. Olin jopa valmis lyömään pikku vedon siitä, ettei käräjäoikeuden päätös jäisi pysyväksi.

6. Metsänomistajat valittivat käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus antoi päätöksensä 21.11.2014. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että markkinaoikeus oli päätöksellään 3.12.2009 määrännyt kiellettyyn kilpailunrajoitukseen eli hintakartelliin perustuvat seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätös oli tullut lainvoimaiseksi 4.1.2010. Vasta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen metsänomistajilla oli hovioikeuden mukaan ollut riittävät tiedot lain edellyttämästä kilpailunrajoituksesta ja sopimusrikkomuksesta. Kilpailunrajoituslain 18a §:n  3 momentissa säädetty viiden vuoden aika kanteen nostamiselle oli siten alkanut  4.1.2010. Koska metsänomistajat olivat panneet kanteensa vireille 20.12.2011 eli ennen mainitun kanneajan päättymistä, kanteita ei voitu hylätä ensijaisesti ajetulla perusteella eli kilpailunrajoituslain 18a §:n nojalla ajettuna eikä myöskään toissijaisella perusteella eli siltä osin kuin kannetta oli ajettu vahingonkorvauslain mukaisena vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena Metsäliitoa, Stora Ensoa ja UPM-Kymmeneä sekä sopimusperusteisena vahingonkorvauksena Metsäliittoa vastaan. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

7. Hovioikeuden A:n kanteen osalta antama päätös

Olen kommentoinut hovioikeuden päätöstä blokirjoituksessa nro  895/24.11.2014, ks. tästä.

8. Metsäyhtiöt eivät kuitenkaan hellittäneet, vaan valittivat hovioikeuden päätöksistä korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan.

9. A:n osalta tänään antamassaan päätöksessä (KKO 2016:11) korkein oikeus katsoi, että vanhentumiskysymystä koskevassa arvioinnissa oli otettava huomioon, millaiset tosiasialliset mahdollisuudet kantajalla oli ollut metsäyhtiöiden menettelyn ja vahingon selvittämiseen.  Korkein oikeus katsoi, että Kilpailuviraston 21.12.2006 tekemä seuraamusmaksuesitys ja sitä koskeva tiedote olivat sisältäneet tällaista tietoa menettelyn kielletystä luonteesta, alueellisesta kattavuudesta ja menettelyn osallistuneista yrityksistä ja näiden tietojen perusteella metsänomistaja oli voinut saada kattavat tiedot kartelliepäilystä. Velan vanhentumisesta  annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua kolmen vuoden kanneaikaa ei voitu soveltaa erityislain eli kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin rinnalla. 

10. Korkein oikeus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan metsänomistaja A:n vaatimukset eivät olleet vanhentuneita siltä osin kuin kanteesssa mainitut puukaupat oli sovittu kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin muutoksen voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen. Sitä vastoin siltä osin kuin A:n vaatimukset perustuivat ennen ko. lainmuutoksen voimaantuloa sovittuihin puukauppoihin, vaatimuksiin sovellettiin vanhentumislakiin perustuvaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa; koska erityislaki ei ollut tuolloin vielä voimassa. Kuten edellä jo totesin, korkein oikeus katsoi vanhentumisajan alkaneen  21.12.2006, jolloin Kilpailuvirasto teki markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen ja uutisoi siitä tiedotteessaan. Kun A:n kanne oli tullut vireille 20.12.2011, hänen vaatimuksensa oli vm. osin vanhentunut. Siltä osin kuin kannevaatimus oli perustunut  muuhun perusteeseen kuin kilpailunrajoituslain em. säännökseen, vaatimus oli niin ikään vanhentunut. - Kanteen mukaan A:n ja Metsäliiton väliset puukaupat oli tehty vuosina 1997-2004.

11. Korkein oikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittelyssä käräjäoikeuden tulee ottaa huomioon korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevät seikat ja laintulkinta. Kuten edellä totesin, metsäyhtiöt ovat hakeneet valituslupaa myös kahdessatoista muussa puukartelliin liittyvässä vahingonkorvausasiassa. Näiden asioiden osalta valituslupa-asian käsittely jatkuu KKO:ssa, todetaan päätöksessä. Vanhentumiskysymyksen osalta omaksuttu laintulkinta tuskin muuttuu, joten myös mainitut 12 juttua tullaan palauttamaan käräjäoikeuteen.

KKO 2016:11

12. Summa summarum. Kaikki kolme oikeuastetta ovat ratkaisseet vanhentumiskysymyksen eri tavalla ja katsoneet vanhentumisajan alkaneen eri ajankohdista. 

13. Käräjäoikeus piti metsänomistajan vaatimuksia kaikilta osin vanhentuneita, sillä se katsoi, kuten metsäyhtiöt olivat esittäneet, että vanhentumisaika oli alkanut kulua jo toukokuusta 2004, jolloin Kilpailuvirasto tiedotti ensimmäisen kerran kartelliepäilyistä julkisuuteen. Hovioikeus sitä vastoin katsoi, etteivät vaatimukset olleet miltään osin vanhentuneet, sillä sen mukaan vanhentumisaika oli alkanut juosta vasta 4.1.2010, jolloin markkinaoikeuden  päätös, jolla Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin ostokartellista seuraamusmaksuihin, sai lainvoiman.

14. Korkein oikeus puolestaan oli sitä mieltä, että korvausvaatimus ei ollut vanhentunut niiden puukauppojen osalta, jotka oli tehty kilpailunrajoituslain 18a §:n voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen; näiden kauppojen osalta sovellettiin säännöksen 3 momentissa säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa. Ennen ko. lainmuutosta tehtyjen kauppojen osalta kilpailunrajoituslain sanottua muutosta ei sen sijaan voitu soveltaa, vaan niiden osalta sovellettavaksi tuli vanhentumislain 7 §:n 2 momentissa säädetty kolmen vuoden määräaika, joka oli ehtinyt kulua umpeen ennen kuin korvauskanne tuli vireille. 

15. Ilmeistä on, että Suuri savotta 1:n eli alussa mainttujen yksityisten metsänomistajien korvauskanteet ovat tulleet vireille ajoissa (20.12.2011) eli heidän kanneoikeutensa ei pääosin ole vanhentunut. Käräjäoikeus joutuu näin ollen käsittelemään 650 metsänomistajan nostamat korvauskanteet. Näiden kannevaatimusten suuruus vaihtelee 2 000 eurosta aina 700 000 euroon asti; yksityiset metsänomistajat ovat vaatineet kolmelta "metsäjätiltä" yhteensä noin 70 miljoonan euron suuruisia korvauksisa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä käräjäoikeudessa käsittelyä odottavat myös kuntien, kaupunkien, seurakuntien metsäyhtiöitä vastaan vireille panemat korvauskanteet, joita on hieman yli 40. Suurimman korvauskanteen on nostanut Metsähallitus, joka on vaatinut 157 miljoonan euron suuruisia korvauksia. 

16. Suuri savotta 2:n, joka koostuu hieman yli tuhannen yksityisen metsänomistajan nostamista kanteista, osalta käräjäoikeus ei sen sijaan voi käsitellä asiaa, sillä nämä henkilöt innostuivat nostamaan kanteensa vasta 2.1.2015 eli sen jälkeen kun hovioikeus oli marraskuussa 2014 ratkaissut kolmentoista metsänomistajan kanteita koskevan vanhentumiskysymyksen.

17. Kuulin, että käräjäoikeus alkaa käsitellä puukartellijuttua - sen käsittely pitää aloittaa aivan alusta - vasta joskus "syksyllä tai loppuvuodesta". Huh, aika ihmellistä! Jutun käsittely on ollut keskeytyksissä - pääosin siksi että käräjäoikeus täysin löysillä perusteilla piti kanteita liian myöhään nostettuina  -  jo kaksi vuotta, mutta käräjäoikeudella ei tunnu olevan minkäänlaista kiirettä saada "varsinaista" käsittelyä edes alkamaan. Oikeudenkäyntejä ja etenkin laajojen riita-asioiden käsittelyjä moititaan tavan takaa hitaudesta. mutta tämä ei ole mikään ihme, jos kerran maan suurin tuomioistuin suhtautuu näin välinpitämättömästi merkittävän oikeudenkäynnin joutuisuuteen. Vaatimusta oikeudenkäyntien joutuisuudesta ei oteta tuomioistuimissa vakavasti.

1005. KKO 2016:10. Pankin koronnostoja ei hyväksytty

1. Handelsbanken on hävinnyt korkeimmassa oikeudessa kuntalainojen yksipuolista koronnostoa koskeneen riidan. Korkein oikeus katsoi,  ettei pankilla ollut oikeutta korottaa sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja eräiden kuntien lainamarginaaleja.

2. Korkein oikeus vahvisti eilen antamallaan tuomiolla (KKO 2016:10), että Svenska Handelsbankenilla ei ole ollut oikeutta korottaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiön ja eräiden muiden kunnallisten toimijoiden lainojen marginaalia yksipuolisella ilmoituksella vuosina 2009–2010. Luotonsaajat olivat nostaneet pankkia vastaan yhteisen kanteen vuonna 2011.

3. Korkein oikeus kumosi Helsingin hovioikeuden vuonna 2013 antaman tuomion, jolla kuntayhtymän ja sen myötäpuolten pankkia vastaan ajama kanne oli hylätty, ja vahvisti, että pankki on velvollinen palauttamaan perusteetta saamansa summat korkoineen. Hovioikeus oli ratkaissut asian jostossa, jonka puheenjohtajana toimi presidentti Mikko Könkkölä. Myös Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2012 hylännyt kanteen.

KKO 2016:10

4. Kuntayhtymä, säätiö ja sen myötäpuolet olivat nostaneet vuosina 1998–2007 Handelsbankenilta lainoja, joiden yhteismäärä oli noin 120 miljoonaa euroa. Lainojen korko koostui vaihtuvasta viitekorosta ja sopimuksen mukaisesta marginaalista. Luotonsaajien kaikkiin luottojen velkakirjoihin oli  liitetty pankin yleiset yritys- ja yhteisöluottojen sopimusehdot. Ehtojen 5. kohta koski pankin oikeutta korottaa velasta perittävää marginaalia: "Pankilla on oikeus korottaa velasta perittävää marginaalia, jos se on perusteltua pankin lisääntyneiden varainhankinnan kustannusten tai muiden lisääntyneiden kustannusten takia, joita pankki ei kohtuudella voinut ennakoida velkakirjaa allekirjoitettaessa, kuitenkin enintään viisi (5) prosenttiyksikköä laina-aikana".

5. Vuonna 2009, jolloin ko. lainojen yhteismäärä oli runsaat 46 miljoonaa euroa, pankki ilmoitti korottavansa korkomarginaalia 0,45–0,60 prosenttiyksiköllä. Pankki vetosi korotuksen perusteena yleisiin sopimusehtoihinsa ja katsoi, että sen varainhankinnan kustannukset olivat kansainvälisen finanssikriisin seurauksena nousseet sopimusehdon tarkoittamalla tavalla. Kuntayhtymä ja sen myötäpuolet katsoivat, ettei pankilla ollut oikeutta mainittuihin korotuksiin.

6. Korkein oikeus totesi, että pankilla oli asiassa todistustaakka eli sen oli osoitettava, että korotukselle oli ollut sopimusehdoissa tarkoitetut edellytykset. Pankin oli siten näytettävä, että sen edellä mainitussa sopimusehdossa tarkoitetut varainhankinnan kustannukset olivat lisääntyneet lainojen nostoajankohdasta 1999-2007 lukien marginaalin korotusajankohtaan vuodenvaihteeseen 2009 ja 2010 mennessä ja että kustannusten nousu oli ollut merkittävää ja luonteeltaan pysyvää.

7. Korkein oikeus on ruotinut mainittua kysymystä perusteluissaan hyvin seikkaperäisesti, suorastaan "juurta jaksaen". Perusteluissa todetaan, että sopimusehdoissa varainhankinnan kustannuksilla on tarkoitettu kaikkia pankin antolainaustoiminnan varainhankinnan kustannuksiin vaikuttavia eriä, ei siis vain vaihtuvakorkoisen antolainauksen kustannuksia ja niihin vaikuttavia seikkoja, kuten hovioikeuden tuomiossa oli katsottu. Marginaalin korotuksen tuli olla perusteltua näiden kustannusten nousun johdosta. Korkein oikeus totesi pankin esittäneen näyttöä etupäässä vaihtuvakorkoisen antolainaustoiminnan viitekorkoon suhteutetuista kustannuksista. Pankin selvitys antoi vain osittaisen kuvan pankin kokonaiskustannusten kehityksestä, mutta se ei ollut esittänyt "riittävää selvitystä" todistelun kohteena olevasta teemasta. Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että pankin varainhankinnan kustannukset olisivat lisääntyneet ehdon tarkoittamalla tavalla ja että pankilla olisi ollut oikeus yksipuolisesti korottaa lainojen marginaalia.

8. Jutussa on ollut useita kantajia, jotka nostivat pankkia vastaan yhteisen vahvistuskanteen. Tämä on ymmärrettävää, sillä kantajien kesken on vallinnut "prosessinyhteys", jossa kaikkien vaatimukset ovat nojautuneet samaan perusteeseen ja kohdistuneet samaa pankkia vastaan. Ryhmäkanteesta, jossa kannetta ajetaan ryhmän jäsenten puolesta, tapauksessa ei ole kyse. Vuodelta 2007 peräisin oleva ryhmäkannelaki on mm. sikäli omituinen, että se tuntee ja sallii vain kuluttaja-asiamiehen kuluttajien puolesta ajaman ryhmäkanteen. Ryhmäkannelaki onkin jäänyt täysin kuolleeksi kirjaimeksi, sillä Suomessa ei ole nostettu vielä yhtään ryhmäkannetta; oikea "tyhmäkannelaki" siis.

9. Tapauksessa oli kyse sopimuksen tulkinnasta, todistustaakan jaosta ja näytön riittävyyden arvioinnista. Ratkaisu romuttaa osaltaan jopa eräiden professorien usein esittämän väitteen, jonka mukaan korkein oikeus ei muka tutkisi lainkaan näyttökysymyksiä; kyllä niitä tutkitaan varsin usein. Korkein oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, jossa on kuultu useita todistajia. Korkein oikeus ei ole perusteluissaan nojautunut kirjoitettuun lakiin tai lakien esitöihin, mikä on poikkeuksellista. Sopimuksen tulkinnassa on vedottu oikeuslähteenä (normina) "sopimusoikeudellisiin tulkintaperiaatteisiin" (esim. kappale 34) kertomatta, mistä nämä nämä periaatteet on saatu tai ilmenevät. Kun mainittuja periaatteita on kehitelty etenkin oikeuskirjallisuudessa, olisi perustelujen informaatioarvo tietenkin nousut, jos niissä olisi viitattu sopimusoikeudelliseen kirjallisuuteen. Näin tehdään vastaavanlaisessa tapauksessa aika usein Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeusasteiden perusteluissa. Suomen korkeimmassa oikeudessa oikeuskirjallisuuden merkitystä oikeuslähteenä sen sijaan vähätellään ja siihen viittaamiseen suhtaudutaan yleensä torjuvasti. 

10. Perusteluissa viitataan asiassa todistajana kuullun rahoituksen professorin ym. tutkimukseen "Pohjoismaisten pankkien varainhankinnan kustannukset: Svenska Handelsbanken esimerkkitapauksena". Ko. tutkimus ei ole kuitenkaan oikeuslähde, sillä siinä ei ole käsitelty juridiikkaa tai sopimuksen tulkintaa, vaan lähinnä todiste, jolla selvitettiin pankkien ja erityisesti vastaajapankin varainhankinnan kustannuskehitykseen vaikuttaneita seikkoja.  

11. Kuten jo edellä mainitsin, KKO:n perustelut ovat varsin seikkaperäiset. Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä tällä tavalla laaditut perustelut täyttävät  laissa (OK 24:4) ilmaistun vaatimuksen tuomarin oikeudellisen päättelyn ilmoittamisesta. Toisaalta voidaan kysyä, olisiko vähempikin perustelemisinto riittänyt. KKO:n perustelut tuntuvat junnaavan useissa kohdin paikoillaan, samaan asiaan ja sen "jankkaamiseen"  palataan yhä uudelleen ja uudelleen jne. Pro et contra -metodin mukaisiksi perusteluja tuskin voidaan sanoa, sillä perusteluissa on keskitytty lähinnä vain lopputulosta tukevien perustelujen esittämiseen ja painottamiseen, contra -perustelut ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle. Olen melko varma, että Ruotsin korkein oikeus olisi selvinnyt asiasta paljon lyhyemmillä perusteluilla ilman että perustelujen ymmärrettävyys tai painoarvo olisi mitenkään kärsinyt; perustelujen luettavuus ja ymmärrettävyys olisi päin vastoin lisääntynyt.

12. Tältä osin voidaan viitata esim. Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) viime vuonna sopimuksen tulkinnasta antamaan ennakkopäätökseen, jossa on 18 kappaletta perusteluja; Suomen KKO ratkaisussa perustelukukohtia on 59.

HD:n tuomio 6.11.2015 T 980-14

13. Mitä KKO:n ratkaisusta seuraa tai voisi seurata?  Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan vireillä samanlainen kanne, jota on ajettu Nordeaa vastaan. Myös siinä kantajina olevat kunnat ovat riitauttaneet pankin yksipuolisesti tekemät lainamarginaalien korotukset. Ko. jutussa valituslupaa on pydetty jo vuonna 2014, mutta kantajien asiamiehen mukaan KKO:sta ei ole kuulunut vielä mitään. Nyt ratkaistun jutun käsittely kesti KKO:ssa lähes kolme vuotta, joten vanha sanonta, jonka mukaan "oikeuden myllyt jauhavat hitaasti", näyttää pitävän edelleen paikkansa. 

14. Korkeimman oikeuden antama tuomio koskee julkisyhteisöjen ja yritysten lainoitusta, joten siitä ei voida tehdä suoranaisia johtopäätöksiä tapauksissa, joissa on kysymys asuntolainojen tai kulutusluottojen korkomarginaalien korotuksista. Pankit tutkinevat ratkaisua kuitenkin tarkasti, sillä varmaa on, että myös yksityishenkilöt tulisivat vetoamaan KKO:n päätökseen, jos heidän korkomarginaalejaan aiotaan nostaa.

1004. Obama ylisti Kimmo Timosta

                               Chicago Blackhawks -joukkue Valkoisessa talossa  

1. Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama otti toissapäivänä virka-asunnossaan Valkoisessa talossa vastaan viime kesäkuussa NHL:ssa Stanley Cupin voittaneen Chicago Blackhawksin joukkueen. 

2. Chicago on Obaman entinen kotikaupunki. Tilaisuudessa pitämässään puheessa Obama huomautti, että ennen kuin hänet valittiin 2009 presidentiksi, Blackhawks ei ollut voittanut Stanley Cupia 40 vuoteen, mutta hänen presidenttikaudellaan peräti kolmasti.

3. Blackhawksin mestarijoukkuessaa pelasi viime kaudella kolme suomalaista: hyökkääjä Teuvo Teräväinen, puolustaja Kimmo Timonen ja kolmosmaalivahti Antti Raanta. Heistä kaksi ensiksi mainittua oli mukana Valkoisessa talossa, he seisoivat Obaman puheen aikana presidentin takana; katso kuvaa yllä. 

4. Huumoripitoisen puheensa aikana Obama nosti joukkueesta esiin kaksi näkymätöntä - sananvalinta Obaman - sankaria: kakkosmaalivahti Scott Darlingin ja - yllätys yllätys - 40-vuotiaan Kimmo Timosen. Veritulpista ennen kauden alkua kärsinyt Timonen ei kuulunut Chicagon avainpelaajiin eikä hän tehnyt  runkosarjassa tai pudotuspeleissä maalin maalia tai antanut yhtään maaliin johtanut syöttöä.

5. Obama totesi aluksi, että Kimmolla oli jo ennen viime kautta takanaan hieno ura. Hän oli pelannut Stanley Cupi -finaaleissa, olympiafinaalissa ja MM-kisojen finaalissa. Mutta hän oli hävinnyt ne kaikki. "Tosi juttu", sanoi Obama.

6. Obama jatkoi: Elokuussa Timoselta diagnosoitiin veritulpat keuhkoissa ja jalassa eikä ollut varmaa, pystyikö hän enää pelaamaan. Hänet kaupattiin kesken kauden (Philadelphiasta) Chicagoon, hän taisteli itsensä takaisin pelikelpoiseksi ja viimeisessä NHL-pelissään Timonen, 40-vuotiaana, vihdoin pääsi nostamaan Stanley Cup -palkintopystin ilmaan.

7. Obama sanoi, että "näin vanhana miehenä" tämä tuntuu hyvältä. Timosen tapaus on Obaman mukaan  osoitus hienosta urasta ja siitä, että hän on pystynyt pitämään tasonsa, osallistumaan jatkuvasti peliin ja saamaan jotain aikaiseksi. "Joten antakaa isot aplodit Kimmolle", Obama lausui. Timonen sai ansaitut aplodinsa.

8. Videokuvasta näkyy, että Timonen yllättyi silminnähden jo siinä vaiheessa, kun Obama mainitsi hänen nimensä. "Kiitoksia", hän huikkasi Obamalle. Timonen liikuttui selvästi Obaman kehuista ja nyökkäsi tälle lopuksi kiitoksensa.

9. Kimmo Timosella on loistava jääkiekkoura takanaan. Hän on savolaisia ja aloitti kiekkouransa kuopiolaisen KalPan riveissä kaudella 1991-92. Turun Palloseuran riveissä hän voitti Suomen mestaruuden ja kaksi SM-hopeaa. Suomen mestaruus tuli myös HIFK:n joukkueessa kaudella 1997-98. 

10. Tämän jälkeen Timonen siirtyi  NHL-pelaajaksi Pohjois-Amerikkaan, jossa hänen uransa kesti 15 kautta. Hän pelasi 1 108 runkosarjaottelua, joista "saalisti" yhteensä 571 tehopistettä eli teki 117 maalia ja antoi 454 maalisyöttöä. Ennen Chicagoon siirtymistään Timonen pelasi seitsemän kautta Philadelphia Flyersissa. Hänet valittiin viisi kertaa ko. seuran parhaaksi puolustuspelaajaksi. Tiimonen  on pelannut NHL:ssa kaksi tähdistöottelua.

11. Maajaoukkuetasolla Timonen pelasi kolme kertaa nuorten MM-kisoissa, seitsemän kertaa aikuisten MM-kisoissa (ensimmäisen kerran 1996), viidesti olympiakisoissa ja kaksi kertaa maailmancupissa. Hän saavutti kolme aikuisten MM-mitalia ja neljä olympiamitalia. Torinon olympiakisoissa 2006 Timonen valittiin tähdistökentällisen puolustajaksi. Timonen oli mukana 2004 Kanadassa pelatussa maailmancup-kisoissa, jolloin Suomi yllättäen sijoittui toiseksi; Timonen oli Suomen paras pistemies.

12. Helmikuussa 2015 Philadelphia Flyers myi kauden 2015-15 veritulppien vuoksi sivussa olleen Timosen Chicago Blackhawksiin, Timosen mukaan hänen oman tahtonsa mukaisesti. Jäljellä olleen runkosarjan aikana Timonen pelasi 16 ottelua ilman tehopisteitä. Tehopisteittä Timonen jäi myös pudotuspeliotteluissa. Loppusarjassa Chicago kohtasi Tampa Bayn, jonka Blackhaws voitti numeroin 4-2. Tämän jälkeen Timonen ilmoitti lopettavansa pitkän uransa.

13. Suomessa Kimmo Timonen ei ole saanut osakseen samanlaista arvostusta kuin esimerkiksi Teemu Selänne, Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen, joiden kaikkien pelipaidat on nostettu Hartwall-Areenan kattoon.  Olisi odottanut, että Kimmo Timosen pitkä ja hieno ura olisi palkittu tai huomioitu viime tammikuussa pidetyssä Urheilugaalassa, mutta näin ei tapahtunut. Saku Koivu palkittiin gaalassa urastaan ja luistelija Mika Poutala valittiin vuoden esikuvaksi, mutta Kimmo Timosta ei ollut edes kutsuttu koko gaalatilaisuuteen, jossa monet muut Timosta paljon vaatimattoman uran pelanneet ex-kiekkoilijat kilistelivät salamavalojen loisteessa lasejeen. Linnan juhlissa viime joulukuussa nähtiin mm. Teemu Selänne ja Saku Koivu, mutta Stanley Cupin voittanut Kimmo Timonen ei saanut nähinkään juhliin kutsua.

14. Olisiko seuraavissa Linnan juhlissa viimein myös Timosen vuoro juhlia? Presidenttipari kutsuu Linnaan kyllä sankoin joukoin vielä elossa olevia yli 90-vuotiaita sotaveteraaneja ja näiden saattajia, tolkun ihmisistä mukavia juttuja kirjoittavia kolumnisteja, innokkaita marjanpoimijoita ym., mutta huipputasolla menestynyt ja maailmalla Suomea edustanut ja Yhdysvalloissa 15 vuotta hienolla tavalla tunnetuksi tehnyt jääkiekkoilija on tylysti unohdettu.

15. Urheilugaalaan tai Linnan juhliin Kimmo Timonen ei saanut kutsua, mutta Valkoiseen hänet kutsuttiin ja siellä isäntä Barack Obama äityi suorastaan ylistämään Kimmon pitkää ja menestyksellistä uraa ja miehen sisukasta selvitymistä veritulpista. Hyvä!

1003. Käräjäoikeuksia vähennetään - oikeusturva heikkenee

Paska hommahan tää on mutta piti se tehä kun siitä sanotaan jotakin hallitusohjelmassa…säästöjä tulee, jos ylipäätään tulee, kyllä tosi vähän...vain 1,4 miljoonaa…sekin on vain arvio, voi olla ettei säästöjä synny lainkaan...mä sanon että tää takaa oikeusturvan…vaikka ei se tota takaa…mut tuskin ne sitä ymmärtää…en minäkään ymmärrä…olen maallikko näissä hommissa…pidin kuitenkin huolen siitä, että pienet ja minulle läheiset Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan käräjäoikeudet säilyvät,…täytyyhän pikkuisten puolta pitää…sen sijaan tulen lakkauttamaan Porvoossa, Tammisaaressa ja Kokkolassa olevat käräjäoikeudet…tää on ruotsalaisille myrkkyä, mutta eihä ne onneksi oo nyt hallituksessa…Vaasan (Pohjanmaan) oikeuden enemmistökieli vaihtuu ruottista suomeksi…

1. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (persut) tiedotti tänään päätöksestä, jolla käräjäoikeusverkostoa tullaan uuudistamaan ja supistamaan. Nyt on tehty vasta periaatepäätös, sillä hallituksen esitys asiasta on tarkoitus eduskunnalle antaa kuitenkin vasta ensi syksyllä. Uudistuksen on määrä tulla voimaan vuonna 2018.

2. Jatkossa käräjäoikeuspaikkakuntia tulisi olemaan 20, kun niitä nyt on 27. Aiemmin eli maaliskuussa 2015 oikeusministerin virkamiestyöryhmä ehdotti, että käräjäoikeuksien lukumäärää allenntaisiin todella toimasti eli niin, että maassa olisi vain 17 tai toisen vaihtoehdon mukaan ainoastaan 14 käräjäoikeutta. Onneksi nämä ilmeisesti jonkinlaisessa paniikkitilassa tehdyt ehdotukset eivät sentään toteudu. 

3. Käräjäoikeuspaikkakuntia olisivat vuoden 2018 alusta  Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kajaani, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Maarianhamina, Mikkeli, Oulu, Pori, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa. 

4. Uudistuksessa Espoon ja Länsi-Uudenmaan (Raaseporin) käräjäoikeudet yhdistetään uudeksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudeksi ja Vantaan, Tuusulan ja Itä-Uudenmaan (Porvoon) käräjäoikeudet sekä Hyvinkään käräjäoikeus (Loppia, Riihimäkeä ja Hausjärveä lukuunottamatta, jotka liitetään Hämeenlinnassa sijaitsevaan Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen) uudeksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeudeksi.  Kemi-Tornion käräjäoikeus liitetään Lapin käräjäoikeuden (Rovaniemen) tuomiopiiriin, Ylivieska-Raahen käräjäoikeus Ouluun ja Keski-Pohjanmaan (Kokkolan) käräjäoikeus Vaasassa sijaitsevaan Pohjanmaan käräjäoikeuteen.

5. En ole pitänyt enkä pidä edelleenkään maakuntiin perustuvia käräjäoikeuksien nimiä hyvänä ratkaisuna. Olisi paljon parempi puhua esimerkiksi Vaasan (ei siis Pohjanmaan) käräjäoikeudesta, Espoon (ei Länsi-Uudenmaan) käräjäoikeudesta, Joensuun (eikä Pohjois-Karjalan) käräjäoikeudesta jne. Mutta tämä 10-15 vuotta sitten omaksuttu "hullutus" saa edelleen jatkua ja sitä halutaan jatkossa vain vahvistaa, sillä jatkossa ei ole enää esimerkiksi Espoon tai Vantaan käräjäoikeutta, vaan niiden tilalle tulevat kummalllisen tuntuiset Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeudet.

6. Käräjäoikeus tulee lakkaamaan seitsemältä paikkakunnalta: Hyvinkää, Järvenpää, Kemi, Kokkola, Porvoo, Raasepori ja Ylivieska. Erillisiä kanslioita jäisi neljälle paikkakunnalle: Hyvinkäälle, Kemiin, Kokkolaan ja Ylivieskaan. Erillisiä istuntopaikkoja tulisi olemaan12 paikkakunnalla: Inari (Ivalo), Kauhava, Kittilä, Kuusamo, Nurmes, Porvoo, Raasepori, Rauma, Salo, Savonlinna, Sodankylä ja Utsjoki.

7. Oikeusministeriön tiedotteen mukaan uudistuksen tavoitteena on vahvistaa käräjäoikeusverkoston rakennetta siten, että oikeusturvan saatavuus ja lainkäytön laatu voidaan varmistaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä edellyttää ministeri Lindströmin mukaan käräjäoikeuksilta riittävän suurta kokoa. Kun käräjäoikeuksista muodostetaan hallinnollisesti suurempia kokonaisuuksia, voidaan työmäärä ja resurssit jakaa nykyistä tasaisemmin, sanotaan OM:n tiedotteessa. Uudistuksella vastataan myös oikeushallintoon kohdistuviin merkittäviin säästötavoitteisiin ja menopaineisiin.

8. On kuitenkin selvää, että todellisuudessa kansalaisten oikeusturva ja lainkäytön laatu ei tule uudistuksen myötä juuri lainkaan paranemaan. Päin vastoin on odotettavissa, että oikeusturva tulee uudistuksen johdosta huonontumaan, kuten esimerkiksi Suomen tuomariliitto on todennut. Uudistuksella näyttää olevan vain yksi merkittävä tavoite: valtiolle käräjäoikeuksien ylläpidosta aiheutuvien, sinänsä varsin vähäisten kustannusten karsiminen; säästöä arvioidaan kertyvän1.4 milj. euroa, siis varsin vähän. Uudistuksen myötä oikeusturvan saatavuus heikkenee ja etäisyydet kasvavat. Asianajajien toiminta vaikeutuu, mikä ei tietenkään edistä oikeusturvaa. Käräjäoikeuksien työn selkeä painopiste on suullisissa käsittelyissä, ei kirjallisesa kansliakäsittelyssä, vaikka ministeri, joka on oikeusasioissa maallikko,  yritti tiedotustilaisuudessa muuta väittää.  

9. Käräjäoikeusverkostoa uudistettiin vuonna 2010, jolloin käräjäoikeuksien lukumäärää alennettiin reippaasti eli 50:stä 27:ään. Tästä uudistuksesta ei kulunut kuin  viisi vuotta, kun käräjäoikeuksien määrää ollaan jälleen alentamassa lähes kymmenellä. Miksi ihmisten oikeusturvan kannalta todella tärkeät alioikeudet ovat jatkuvasti lainsäätäjän ja oikeusministeriön leikkauslistalla, käsittämätöntä. Käräjäoikeudet ovat jo nykyisin tarpeeksi suuria ja jokaisen käräjäoikeuden palveluksessa on tarvittava määrä tuomareita. Uudistus ei merkitse todellisuudessa tuomareiden erityisasiantuntemuksen nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä, vaikka ministeri Lindström yrittää tiedotteessaan näin maalailla. Jo nyt jokaisessa käräjäoikeudessa on käsiteltävänä riittävä määrä ja tarpeeksi monipuolisia juttuja.

10. Oikeusministeriössä jo pitkään valmisteltua uudistusta ovat vastustaneet esimerkiksi Lakimiesliitto, Tuomariliitto ja Asianajajaliitto. Uudistusta vastustavan kantansa ovat tuoneet julki myös monet käräjäoikeudet, samoin KKO:n nykyinen presidentti Timo Esko. Näiden esittämät täysin perustellut mielipiteet oikeusministeriö ja ministeri Lindström ovat kuitenkin päättäneet kylmästi sivuuttaa. 

11. Uudistuksen sanoma tuntuu olevan tämä: Säästää pittää, säästää pittää, vaikka oikeusturva menisi! Oikeusministeriö noudattaa kiltisti ja mukisematta KKO:n ex-presidentin Pauliine Koskelon kannanottoa, jonka tämä esitti pari vuotta sitten. Koskelo lähestulkoon vaatimalla vaati, että käräjäoikeuksia saa olla Suomessa korkeintaan 10-15. Demokraattisessa oikeusvaltiossa ylimmän tuomioistuimen presidentin ei tietenkään tulisi puuttua tuomioistuinorganisaatioon ja tuomioistuinten määrää koskevaan kysymykseen, koska niin tehdessään hän rikkoo vallanjaon kolmijaon periaatettta ja astuu lainkäyttäjän roolista perustuslain mukaan lainsäätäjälle ja toimeenpanovallalle kuuluvien asioiden käsittelyyn. Tätä ex-presidentti, jolla ei ollut minkäänlaista omakohtaista kokemusta alioikeuden tai hovioikeuden työstä, ei ilmeisesti ymmärtänyt tai jos ymmärsi, viisveisasi vallanjaon kolmijaon periaatteesta.

12. Tässä yhteydessä on tarkoitus keskittää ns. summaaristen eli riidattomien riita-asioiden käsittely seitsemään käräjäoikeuteen.  Nykyisin summaarisia riita-asioita käsitellään kaikissa käräoikeuksissa. Summaarisia asioita käsitteleviä käräjäoikeuksia olisivat  jatkossa Itä-Uudenmaan (Vantaa),  Kainuun (Kajaani), Kanta-Hämeen (Hämeenlinna), Kymenlaakson (Kouvola), Oulun, Pirkanmaan (Tampere) ja Pohjanmaan (Vaasa) käräjäoikeudet.  

13. Summaarisilla riita-asioilla tarkoitetaan sellaisia riidattomia velkomisasioita, esimerkiksi maksamattomia laskuja, jotka käräjäoikeus voi ratkaista kansliassa joutuisasti kirjallisessa menettelyssä. Niissä on kyse, ei suinkaan mistään riidasta ja lainkäytöstä, vaan yksinomaan saatavien perinnästä. Kuten olen monta kertaa myös blogissani ehdottanut, nämä riidattomat asiat eli perimisasiat tulisi kaiken järjen mukaan siirtää käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille. Näin tehtiin Ruotsissa jo 25 vuotta sitten. 

14.Tätä uudistusta esitti viime vuonna kaksi myös oikeusministeriön asettamaa selvitysmiestä, ja sanottua ehdotusta kannattivat useimmat lausunnonantajat. Selvitysmiesten esitystä vastusti oikeastaan vain korkein oikeus (KKO) perusteilla, joita ei voida hyvällä tahdollakaan pitää perusteltuina, järkevinä ja oikeina. Summaariset perintäasiat, kuten esimerkiksi 50-100 euron suuruiset puhelin- tai sähkölaskut, ovat jostakin käsittämättömästä syystä KKO:n erityisessä suojeluksessa, vaikka niiden tuomioistuimessa tapahtuvassa käsittelyssä ei ole kyse varsinaisesta lainkäytöstä. Riidattomien ja selvien asioiden käsittely käräjäoikeuksissa, joissa niitä eivät ratkaise tuomarit vaan lähes aina kanslistit, on järjetöntä ja typerää. Mutta niin vain tämä typeryys saa jatkua, vaikka ko. asioiden siirtämisellä ulosottoviranomaisille olisi saatu aikaan selvää säästöä käräjäoikeuksien toiminnassa. Oikeusministeriö säästää, mutta aivan väärissä kohdissa.

15. Uudistuksen yhteydessä on tarkoitus tehdä joitakin tarkistuksia myös tiettyihin käräjäoikeuksiin käsiteltäväksi keskitettyjen asiaryhmien tuomiopiirijakoon. Esimerkiksi ulosottovalitus-, yrityssaneeraus- ja sotilasoikeudenkäyntiasioita käsittelevien käräjäoikeuksien määrä vähenisi.  Käräjätuomareiden lukumäärää ei ole tarkoitus vähentää, vaikka Suomessa on väkilukuun suhteutettuna enemmän tuomareita kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Henkilöstösäästöt kohdennetaan hallintohenkilökuntaan, mutta koko maassa on tarkoitus irtisanoa vain 40-50 henkilöä. Uudistukseen liittyvät yt-neuvottelut aiotaan käynnistää maalis–huhtikuussa. Käräjäoikeuksiin sijoitettavilla niin sanotuilla kielituomarin viroilla varmistetaan sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön oikeudet.

Kartta uudesta 20 käräjäoikeuden mallista

Ehdotus 20 tuomiopiirin mallista

1002. Paavo Väyrynen perustaa oman puolueen

                            Ehei, en minä aio keskustan jäsenyydestä erota...

1. Keskustan kunniapuheenjohtaja, europarlamentaarikko Paavo Väyrynen kertoi tänään perustavansa uuden puolueen. Hän ilmoitti asiasta verkkosivuillaan olevassa "Vapaus valita" -kirjoituksessaan. Väyrysen päätöksestä kertoi ensimmäisenä, ei suinkaan Suomenmaa, vaan Maaseudun Tulevaisuus.

Väyrysen tiedote

2. Väyrysen puolueen nimeksi tulee Kansalaispuolue ry (Medborgarpartiet r.f.). Se on tarkoitus merkitä puoluerekisteriin, kun edellytykset tähän täyttyvät. Puoluerekisteriin päästäkseen uusi puolue tarvitsee 5 000 kannattajakorttia. Tämä lienee jokseenkin helppo tehtävä Väyryselle, joka keräsi euroa koskevan kansalaisaloitteensa tueksi puolessa vuodessa 53 000 nimeä.

3. Puolueen jäseninä tulisivat olemaan vain eduskunnan ja EU-parlamentin jäsenet, jotka kaikki kuuluvat puoluehallitukseen. Kansalaispuolueelle muodostetaan tukiryhmä, johon voivat kuulua sellaiset sitoutumattomat ja myös eri puolueisiin lukeutuvat suomalaiset, jotka kannattavat uuden puolueen tavoitteita. Tukiryhmään voi liittyä Väyrysen kotisivun kautta. Väyrynen näyttäisi kalastelevan kannattajikseen myös muiden puolueiden kansanedustajia ja jäseniä. Nähtäväksi jää, kelpaako tällainen hanke ja tavoite rekisteröintivaiheessa vaaliviranomaisille.

4. Uuden puolueen tärkein ja kiireellisin tehtävä on Suomen irrottaminen euroalueesta. Omaan kelluvaan valuuttaan siirtymisen lisäksi puolue pyrkii rakentamaan ”tasa-arvoista ja hajautettua ihmisyyden yhteiskuntaa” ja vastustaa keskittävää metropolipolitiikkaa. Puolue tulee vastustamaan keskittävää metropolipolitiikkaa ja pyrkii kehittämään tasapuolisesti koko Suomea. 

5. Väyrynen ilmoittaa jatkavansa aluksi europarlamentaarikkona Kansalaispuolueen jäsenenä; tämä on mahdollista sitten, kun uusi puolue on merkitty puoluerekisteriin.  Eduskuntaan Väyrynen aikoo palata "joskus vaalikauden mittaan".  Väyrynen aikoo olla ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2018 presidentinvaaleista hän ei mainitse mitään, mutta olisi suoranainen ihme, jollei Paavo pyrkisi presidentiksi. Se olisi hänelle jo neljäs kerta.

6. Väyrynen kehottaa Keskustan toiminnassa mukana olevia kannattajiaan jatkamaan työtään puolueessa ja vaikuttamaan sen poliittiseen linjaan. Tarkemmin Väyrynen kertoo hankkeestaan huomenna pidettävässä tiedotustilaisuudessa.

7. Keskustaväki on ollut hämmentynyt Väyrysen aikeesta. Puoluesihteeri Timo Laaninen sanoo olevansa hyvin yllättynyt ja suorastaan järkyttynyt Väyrysen päätöksestä. Laanisen mukaan Väyrynen oli hänen suuri idolinsa 70-luvulla, ja yhdessä he ovat kestäneet monet poliittiset myrskyt. Laaninen on ollut kolme kertaa aktiivisesti mukana Väyrysen tasavallan presidentinvaalikampanjassa.

8. Vasta hieman vähän yli viikko sitten Paavo Väyrynen kertoi, ettei hän aio erota keskustan jäsenyydestä. Hän ilmoitti 25.1. kyllä luopuvansa hänellä vielä olevista puoluetehtävistä. Väyrynen kertoi asiasta blogijutussaan "Uusi alku". Samana päivänä julkaistiin hänen uusin kirjansa "Eihän tässä näin pitänyt käydä." Kirjan Väyrynen ilmoitti kirjoittaneensa yhdessä viikossa. Tuolloin jo voitiin painavilla perusteilla otaksua, että keskustapuolue ei jää Paavo Väyrysen viimeiseksi puolueeksi.

9. Väyrysen ilmoitus tulee todella kreivin aikaan, sillä niin heikosti Suomella menee juuri nyt. Kusessa ollaan, sillä maan bruttokansantuote kyntää pohjamudissa, vienti ei vedä, Suomen kilpailukyky on Euroopan heikoimpia, työllisyys pahenee kuukausi kuukaudelta. EU-maista vain Kreikalla menee huonommin kuin Suomella. Pakolaisia eli ns. turvapaikanhakijoita virtaa Suomeen lännestä ja idästä. Presidentti Sauli Niinistö on huolissaan, minkälaisia ihmismassoja itärajan takaa pyrkii Venäjän johdon suosiollisella avustuksella Suomeen tämän vuoden kuluessa.

10. Voisi ennustaa, että Paavo Väyrysen Kansalaispuolue saa eduskuntavaaleissa 2018 enemmän kansanedustajia kuin perussuomalaiset. Keskustan vaalimenestys tulee heikkenemään merkittävästi edellisistä eduskuntavaaleista. Persujen kannattajia siirtynee melko runsaasti Väyrysen puolueen tukiryhmään, koska Timo Soini ei enää aja Suomen eroa eurosta. Soini reissailee ulkoministerinä ympäri maailmaa. Eduskunnassa Soinia ei juuri näy, tällä viikolla on viettänyt aikaa Yhdysvalloissa ja osallistunut Barack Obaman rukousaamiaiselle, huomenna hän vierailee Hollannissa jne.  Mutta eiväthän Suomen asiat tulee reilaan, vaikka Timo Soini olisi miten harras katolilainen tahansa, kävisi rukoilemassa siellä ja täällä tai matkustelisi maailman ympäri myötä- ja vastapäivään.

11. Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev näyttää naruttavan pakolaisasiassa Juha Sipilää mennen tullen. Pääministerit tapasivat viikko sitten Pietarissa, mutta ilman minkäänlaista tulosta ja nyt herrat soittelevat toisilleen kerran viikossa. Medvedev ei kuitenkaan lupaile muutosta itärajan tilanteeseen, vaan juttelee Sipilän kanssa niitä näitä virkamiesten välisistä neuvotteluista. Venäläisten aikeista kukaan Suomen johdossa ei tunnu tietävän tai saavan irti mitään tolkkua. Ukrainan kriisin alkuvaiheissa Sauli Niinistö oli aktiivinen ja soitteli Vladimir Putinille tuon tuostakin ja kävi tapaamassa Putinia Venäjällä. Mutta nyt kun presidentin oma Isänmaa on pulassa, Niinistö on Venäjään nähden hissukseen ja odottelee peloissaan, mitä kauheaa itärajan takaa tuleman pitää.

12. Ne, jotka haluavat Suomen eroa eurosta ja kaipaavat muutenkin suomalaisen politiikan menoon todellista muutosta, liittyvät kukaties sankoin joukoin Väyrysen puolueen tukiryhmään. Suomi on mennyt lähestulkoon joka joka suhteessa alamäkeä vuodesta 2008 lähtien eikä tunnelin päässä näy vieläkään valoa. Aika näyttää, onko Paavo Väyrysestä ja hänen uudesta puolueestaan Suomen pelastajaksi.

PS 5.2.

13. Tänään 5.2. pitämässään tiedotustilaisuudessa Paavo Väyrynen yllätti jälleen. Hän nimittäin keroi, ettei aiokaan erota keskustapuolueen jäsenyydestä, vaikka hän perustaa uuden Kansalaispuolueen. Väyrynen sanoo, että Keskustan asia on päättää, mitä he hänen suhteensa tekevät.  Kansalaispuolue lähtee Väyrysen mukaan siitä, että sen jäsen ja tulija voi olla muunkin puolueen jäsen. Sen sijaan keskustan säännöt sanovat, että muiden puolueiden jäsenyyttä ei sallita. 

14. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi eilen, että kahden puolueen jäsen ei voi olla. Väyrysen mukaan tämä ei kuitenkaan koske puolueiden paikallisyhdistyksiä. "Mehän emme ole puoleen jäseniä, vaan paikallisyhdistyksen jäseniä", hän perusteli. Väyrynen aikoo jatkaa toimimista Keminmaan kunnanvaltuustossa. Uusi Kansalaispuolue toimisi Väyrysen mukaan vain parlamentaarisena puolueena. Tämä malli on tuttu Isosta-Britanniasta. Sen jäseninä olisi pelkkiä kansanedustajia, eikä sillä olisi lainkaan paikallispoliittista toimintaa.

1001. Valtiopäivät on avattu

1. Valtiopäivät on jälleen kerran juhlallisesti avattu. Tämä tapahtui eilen. 

2. Mitkä ihmeen "valtiopäivät"? Selkokielellä sanottuna valtiopäivillä tarkoitetaan eduskunnan vuotuista istuntokautta eli työjaksoa. Ruotsin kieli on tässä suhteessa suomea johdonmukaisempi, sillä sen mukaan sana "riksdagen" tarkoittaa valtiopäivien ohella myös eduskuntaa (parlamenttia). 

3. Olisiko perustuslain mukaan kansalle kuuluvan valtiovallan ja sen käytön sijasta tolkullisempaa puhua "kansanvallasta" ja valtiopäivien asemesta "kansanvallan päivistä"? Molempi parempi, sillä myös perustuslaissa puhutaan samassa pykälässä (2 §) sekä valtiopäivistä että kansanvallasta: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta (1 mom); kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ( 2 mom). 

3. Valtiopäivät avaa eduskunnan edessä tasavallan presidentti. Vaalikauden lopussa presidentti julistaa eduskunnan työn päättyneeksi. Miksi näin, voidaan perustellusti kysyä, sillä presidentti ja eduskunta ovat toisistaan erillisiä ja riippumattomia elimiä. Presidentti edustaa toimeenpanovaltaa, eduskunta taas lainsäätäjää. Nykyisin presidentillä ei ole enää edes itsenäistä oikeutta hajottaa eduskuntaa. 

4. Presidentti voisi toki osallistua eduskunnan istuntokauden avajaisiin, juoda kahvit, jutella niitä näitä joutavia muiden kutsuvieraiden kanssa ja ajaa sitten Mäntyniemeen. Nyt presidentillä on valtiopäivien avajaisissa selkeä päärooli. Hänen puhettaan kuunnellaan tarkasti, kun taas eduskunnan puhemiehen vastapuheenvuoro tuntuu usein lähinnä joutavanpäiväiseltä jutustelulta, jota kuuntelevat kansnedustajat ja kutsuvieraat odottelevat jo malttamattomina kahville pääsyä. Kahvitilaisuudessa presidentti joutuu vastailemaan hiki otsalla ja jopa hieman ärtyneenä "kaiken maailman" toimittajien kysymyksiin, kuten eilen saimme telkkarista hyvin huomata. Puhemieheltä kukaan ei tainnut kysyä eilen mitään.

5. Kysymyksessä on vanha traditio, joka juontaa juurensa Suomen autonomian ajalta (1809-1917), jolloin  valtiopäivät kutsui koolle keisari. Suomen ensimmäiset eli Porvoon valtiopäivät 1809 kutsui koolle keisari Aleksanteri I, joka antoi valtiopäivillä 29.3. juhlallisen hallitsijanvakuutuksen. Seuraavia valtiopäiviä saatiinkin sitten odottaa pitkään, sillä ne kutsuttiin koolle vasta vuonna 1863. Itsenäisyyden koittaessa keisarille kuuluneita tehtäviä ja valtaoikeuksia siirrettiin tasavallan presidentille.

6. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain päättämänään ajankohtana ja joka kerta tasavallan presidentti julistaa valtiopäivät avatuiksi. Valtiopäivät avataan yleensä aina helmikuun alussa, paitsi niinä vuosina, jolloin maassa pidetään eduskuntavaalit. Onko tämä nykyisin enää tarpeen vai voitaisinko ajatella, että valtiopäivät olisi eduskunnan koko neljä vuotta kestävä isutuntokausi? Tällöin valtiopäivien avajaisruljanssi pidettäisiin kunkin eduskunnan aikana vain kerran eli silloin kun uusi eduskunta vaalien jälkeen aloittaa toimintansa. 

7. Valtiopäivien avajaisista on muodostunut aika raskassoutuinen happening. Ensin marssitaan joukolla kirkkoon kuulemaan piispan kaunista ja herkistävää puhetta. Tämän jälkeen kömmitään varsinaiseen avajaistilaisuuteen Arkadianmäelle - tällä kertaa tosin Finlandia-talolle - jossa kuunnellaan pakolliset puhet ja nautitaan parisatapäisen kutsuvierasjoukon todistajina ollessa kakkukahvit; eilisistä korkeista virkamiehistä oikeuskansleri Jaakko Jonkka näytti kasvattaneen tyylikkään parran. Illalla on vielä jokin konserttitilaisuus tai teatterinäytös, pääsihteeri Seppo Tiitisen valtakaudella porukka vietiin jopa oopperaan. Onko tässä enää mitään tolkkua? Paljon vähemmälläkin juhlimisella tultaisiin aivan hyvin toimeen, ainakin näinä vaikeina ja ankeina aikoina.

8. Ajattelin kirjoittaa tässä jutussa myös presidentti Sauli Niinistön eilisestä puheesta ja sen saamasta vastaanotosta, mutta silloin kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä. Ei kannata pilata tätä kirjoitusta, joka avaa uuden tuhatluvun blogissa, ilkeilemällä, vaan yritetään nyt kerrankin olla, kansanvallan merkeissä, edes hieman arvokkaita. 

9. Kun tähän samaan aiheeseen ei enää kannata uudelleen palata, niin sanottakoon Niinistön puheesta nyt sen verran, että presidentti keskittyi puheessaan yksinomaan Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon ja pakolaistulvaan. Niinistön sanoma oli se, että Eurooppa - ja sen myötä myöskään Suomi - ei kestä enää hallitsematonta kansainvaellusta ja että sietorajan ylittyminen romahduttaa "arvojärjestelmämme." Niinistö moitti asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja niihin perustuvia Suomen kansallisia säännöksiä liian lepsuiksi. 

10. Niinistö vaati EU:ta ryhtymään toimiin, jotta EU:n ulkorajan valvontaa voitaisiin huomattavasti tehostaa, muuttoliikettä Eurooppaan (ja Suomeen) hidastuttaa ja käännytyksiä nopeuttaa. Vaikka Niinistö ei jostakin syystä halunnut tai edes rohjennut lausua sanaa "Venäjä" tai "itäraja" - kutsuvieraiden joukossa tilaisuutta valvoi Venäjän Suomen suurlähettiläs - monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Niinistö pelkää etenkin Venäjän itärajalle päästävien maahanmuuttajien ja pakolaisten tulvaa. Rajalla maahan pyrkijöiden ei tarvitse tehdä muuta kuin lausua taikasana "asylum", jolloin rajavviranomaisten on otettava heidät näennäisesti avosylin mutta käytännössä pitkin hampain vastaan.

11. Niinistön puhetta on pidetty järeänä, tolkullisena, kylmänä ja tietenkin tulkinnanvaraisena. Jotkut ehtivät jo tulkita puhetta niin, että Niinistö haluaisi Suomen haluavan irtisanoutua kansainvälisistä sopimuksista. Niinistö torjui nämä epäilyt ärtyneenä ja selitti, että eihän hän näin sanonut, vaan kyse on "tässä ja nyt" -tilanteesta. Niinistön puhetta ovat ylistäneet esimerkiksi kolmen hallituspuoleen ministerit ja kansanedustajat sekä poliisiylijohtaja. Moitetta Niinistö sai mm. demareilta, vasureilta, vihreiltä ja Kirkon ulkomaanavulta.

1000. Joku tolkku!

1. Kielenkäyttöön ilmaantuu uudissanoja harva se viikko. Tämä koskee etenkin politiikan kieltä. Uuden SSS-hallituksen syntymisen myötä meille ovat tulleet tutuiksi pääministeri Juha Sipilän käyttöön ottamat verbit vatuloida, jappastella ja iteroida ja substantiivit vatulointi, jappastelu ja iterointi. Sipilän hallituksen valmistelema pakkolait ovat suomalaisille pelottavan tuttu sana.

2. Juha Sipilä aloitti oman jargoninsa viljelyn ennen huhtikuun 2015 eduskuntavaaleja. Hän toi politiikan kielenkäyttöön sanan kakkara, jota hän käytti havainnollistaakseen Suomen kehitysvajetta, eli sitä, miten julkiset menot nykyisin ylittävät veroilla ja maksuilla kerättävät tulot. Sipilä esitteli varerinpalasesta kotonaan näpräilemäänsä kakkara-häkkärää television vaaliohjelmissa. Se oli hieman samanlainen populistinen tempppu kuin Martti Ahtisaaren ja Ove Rehnin välinen karjalanpiirakan rypytystä koskenut tv-kisa vuoden 1994 presidentinvaalien alla.

3. Timo Soinin viljelemistä uudissanoista ja hokemista (soinismeista) ovat tulleet tutuiksi sanat jytky, ploki sekä sanonta "ei siittä mihkään päästä". Alexander Stubb puolestaan tullaan muistamaan sanasta pointti ("täs on kolme pointtii") ja kenties myös hänen sote-uudistuksen yhteydessä käyttämänsä sivistyssana agnostinen. Vm. sanalla Stubb tarkoitti sitä, ettei kokoomukselle ole oleellista, järjestetäänkö sosiaai- ja terveyspalvelut maakunta- vai kuntayhtymäpohjalta.

4. Viime viikonvaihteessa kielenkäyttöömme putkahti sana tolkku ja siitä muodostettu sanonta tolkun ihmiset. Lauantaina kello 15.34 presidentti Sauli Niinistö  jakoi Facebook-sivuillaan kirjailija Jyri Paretskon Iisalmen Sanomissa 28.1. otsikolla Tolkun ihmiset - julkaistun kolumnin, joka käsittelee lähinnä maahanmuuttoa. Vähän myöhemmin Sauli jakoi linkin Paretskoin tekstiin myös Twitterissä. Kun vielä maahanmuuttokeskustelussa aiemmin "kunnostautunut" Teemu Selänne hehkutti Paretskoin kirjoitusta - siinä sivussa tietenkin myös Sauli Niinistöä - oli uusi kohujuttu valmis. Paretskoin kirjoitus samoin kuin Salen ja Teemun sitä koskevat kehut  levisivät  somessa pikavauhdilla. Paretskoi kehui kirjoituksessaa myös Teemu Selännettä. "Tolkun ihminen tekee niin kuin Teemu Selänne ja tuomitsee rasisimin yksiselitteisesti". 

Paretskoi: Tolkun ihmiset

5. Onhan tuo toki aivan tolkullinen (kohtuullisen hyvä) kirjoitus. Sanapari tolkun ihmiset esiintyy tekstissä peräti 23 kertaa. Luulisi sanoman siitä, mitä kirjalilja tarkoittaa ja edellyttää tolkun ihmisiltä, menevän perille! Kukaties hieman vähempikin tolkuttaminen (tolkutus) olisi kuitenkin riittänyt. Onko noin vahvassa tolkutuksessa enää mitään tolkkua? Mutta presidenttiin Parenskoi tyyli upposi oitis ja hän myös soitti kirjalijalle, joka oli pressalta puhelun saadessaan ravintolassa Nilsiän Tahkolla. Selvää lienee, että Niinistö esitti puhelimessa Paretskoille myös alustavan kutsun saapua Linnan juhliin 6.12. 

6. Sauli Niinistön vanavedessä myös monet muut poliittiset päättäjät samoin kuin ay-pomot, viihdetaiteilijat ja jopa TV1:n aamulähetyksen jälkihien väki ovat alkaneet kilvan käyttää tolkku -sanaa puheissaan. Pääministerin haastattelutunnilla eilen ääneen päässet toimittajat hokivat tuon tuostakin tolkku -sanaa.

7. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly otti heti eli tarkemmin sanottuna 31.1. klo 14.08 tolkku -sanan käyttöön kehaistessaan Juha Sipilän ilmoitusta "pakkolakien" eli kilpailukykypaketin valmistelun keskeytystä; Lylyn mukaan kyseessä on "tolkku päätös". Lylyn olisi voinut käyttää adjektiivia "tolkullinen", mutta hänen lausahduksestaan näkyy, miten tiettyä uustrendikästä sanaa voidaan käyttää sekä verbinä että substantiivina. Lyly ei halunnut sanoa, että Sipilän ilmaisema kanta oli "järkevä", sillä ko. sana olisi näet saattanut tuntua kohtuuttoman lipevältä ja ay-kenttäväen piirissä jopa hieman uskaliaalta kannanotolta.

8. Tolkku ei itse asiassa ole mikään uudissana, Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) mukaan sitä on käytetty suomen kielessä jo reilut 200 vuotta. Tolkku tulee venäjän sanasta tolk, jolla on sama merkitys kuin suomen kielen sanoilla järki, äly, kohtuus, ymmärrys tai vaikkapa roti. Nykysuomen sanakirja on sanojen tolkku, tolkullinen, tolkuta ja tolkuton kohdalla lähes pullollaan ko. sanoista muodostuvia sanontoja. Tuttuja sanontoja ovat esimerkiksi ilmaisut "tolkku kokonaan pois",  "menettää tolkkunsa", "tulla tolkkuihinsa", "Kallen puheista ei saa mitään tolkkua", "tolkun mies" ja "joku tolkku pitää toki olla".

9. Nyt sana tolkku on herännyt ikään kuin uudelleen henkiin, kun presidentti Niinistö ja Teemu Selänne ovat tarttuneet siihen Paretskoin kolumnin innoittamana. Niinistö ja Selänne ovat sen verran tolkun miehiä, että he eivät innostu kehumaan kolumnistia tai kirjailijaa, joka puhuu tolkun ihmisten sijasta järkevistä tai älykkäistä ihmisistä, sellaiset sanaparit eivät herätä julkisuudessa huomiota. Tolkku on hieman samanlainen puolimukava kuin "mulkku", josta on väännetty jos jonkinlaisia sanontoja ja hokemia; "aika mulkku", "täysmulkku", "mulkku koko mies" jne.

10. Tolkku-sanaa arkikielessä esiintyy useammin sen vastakohtaa tarkoittava sana tolkuton, jonka synonyymejä ovat mm. sanat järjestön, sekava, mieletön ja päätös; tolkuton ehdotus, ajatus tai teko. Esimerkiksi sellaiset sanonnat kuten "tolkuttomasti humalasssa", "juoksenteli tolkuttomana sinne tänne", "on aivan tolkutonta vaatia, että",  "tolkuttoman kallis", "väkeä oli ihan tolkuttomasti" ovat tunnettuja.

11. Vilkaisu päivän uutisotsikoihin osoittaa, että sanaa tolkku tai sen vastakohtaa tolkuton voitaisiin käyttää useammin. Esimerkiksi tähän tapaan: "Sähköverkkoyhtiöt korottivat siirtohintojaan aivan tolkuttomasti", "Yritysten veronkierto, jota myös verosuunnitteluksi kutsutaan, on saanut jo tolkuttomat mittasuhteet", "Alkoholi Suomessa on tolkuttoman kallista", "Wilma Murton seiväshypyn ME-tulos on tolkuttoman kova", "Trumpista tolkun mies Valkoiseen taloon", "Pääministerin vatulointi kotitalon luovuttamisessa turvapaikanhakijoiden käyttöön on kestänyt tolkuttoman kauan", "Bloginpitäjä K:n omahyväisyys ja itsekehu on suorastaan tolkutonta", "Joku tolkku presidentin toki tulisi somen käytössä sentään säilyttää".

12. Sanontaa "vähän tolkkua" (pientä rajaa) voidaan käyttää monessa eri yhteydessä. Voidaan esimerkiksi toivoa, että blogin pitämisen tulisi pysyä kohtuuden rajoissa. Kyllä blogeillakin on sentään joku tolkku oltava! Tolkun ihminen ei sorru joka päivä toistuvaan  blogikirjoitteluun.