Tämä kuva ei liity millään tavalla KKO:ssa käsiteltyyn juttuun1. Jarkko Sipilä varusti korkeimman oikeuden (KKO) Pääministeri morsian -kirjan tuomiota kommentoivan blogijuttunsa MTV3:n verkkosivuilla otsikolla "Korkeinta oikeutta kiinnosti vain seksi." Kirjan kustantaja ja kirjan kirjoittanut Susan Ruusunen tuomittiin nimittäin KKO:ssa rangaistukseen vain siitä, että kirjassa oli paljastettu joitakin pääministerin ja hänen naisystävänsä intiimiin kanssakäymiseen liittyneitä asioita.
2. Eilen KKO:ssa pidettiin suullinen käsittely, joka koski ns. nänninimemisjuttua. Jos tätä käsittelyä koskevan jutun haluaisi otsikoida yhtä raflaavasti kuin Jarkko Sipilä mainitun blogijuttunsa, niin otsikko voisi kuulua vaikkapa: KORKEIN OIKEUS KIINNOSTUI RINNOISTA.
3. Pääministerin morsian -jutussa KKO piti suullisen käsittelyn, koska syytetyt toivoivat sitä, mutta ei suostunut kustantajan pyyntöön kuulla pääministeriä asianomistajana henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi. Nännijutussa KKO sen sijaan halusi pitää suullisen käsittelyn, vaikkei kukaan asianosaista, eli syyttäjä, asianomistaja tai syytetty sitä pyytänyt. KKO määräsi suullisen käsittelyn pidettäväksi siis viran puolesta. KKO:een edenneissä ja valitusluvan saaneissa jutuissa pyydetään melko usein suullista käsittelyä, mutta KKO suostuu näin pyyntöihin vuosittain vain kymmenkunnassa tapauksessa.
4. Voidaan siis sanoa, että nännijuttu kiinnostaa KKO:ta epätavallisen paljon. Suullinen käsittely päätettiin järjestää, vaikka juttua oli puitu suullisessa käsittelyssä aiemmin kaksi kertaa eli sekä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Asian selvittämisen kannalta suullisissa käsittelyissä ei ole sinänsä mitään moitittavaa, päinvastoin voidaan sanoa, sillä istuntokäsittely on asian selvittämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin pelkästään asiakirjojen perusteella tapahtuva valituksen ratkaiseminen.
5. Toisaalta olisi otettava huomioon, että suullisen käsittelyn järjestäminen seksuaalirikosjutuissa ja etenkin tämänkaltaisessa "oudossa" tapauksessa herättää aina laajaa julkista huomiota, joka voi olla haitallista sekä asianomistajan että syytetyn kannalta. Nyt syytteessä oleva 58-vuotiasta apulaisylilääkäri (radiologi) on valokuvattu erääseen iltapäivälehteen hänen ollessaan kadulla marssimassa avustajansa kanssa kohti tuomiopaikkaa eli KKO:n taloa. Maailmalle on levitetty juttuja, joissa kohutapausta ihmetellään ja syytettyä kuvaillaan "likaiseksi ukoksi,"jonka "kynsiin" 20-vuotias asianomistaja oli joutunut mennessään ultraäänitutkimukseen.
6. Oliko suullinen käsittely todellakaan tarpeen, kun juttua oli puitu jo kahdessa alemmassa tuomioistuimessa varsin perusteellisesti? Mitään uutta näyttöä tai selvitystä ei juttuun eilisessä istunnossa ilmeisesti enää saatu. Voisi jopa kuvitella, että ylin oikeusasteemme halusi suullisella käsittelyllä jotenkin tyydyttää omaa tirkistelynhaluaan. No, tämä nyt oli ehkä liian voimakkaasti sanottu. Rikosasioiden käsittelylle on aina hyväksi, että tuomarit näkevät asianosaiset ja tuomittavat tuomarinsa.
7. Syytettyä ei sitä paitsi voida tuomita vankeusrangaistukseen, ei edes ehdolliseen sellaiseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Tässä jutussa syyttäjä on vaatinut syytetylle ehdollista vankeusrangaistusta, mutta tämä vaatimus ei toki sido tuomioistuinta, jos syyte ja syytetyn syyllisyys näytettäisiin toteen. Selvää lienee, että jos KKO toteaisi syytettynä olevan lääkärin syylliseksi väitettyyn seksuaaliseen hyväksikäyttöön, rangaistukseksi tultaisiin tuomitsemaan ainoastaan sakkoa.
8. Olin eilen paikan päällä seuraamassa KKO:n liki nelituntista istuntoa. Oikeussalista ja eräistä käsittelyn ulkoiseen kulkuun liittyvistä asioista yleensä voin kertoa myöhemmin erikseen, jottei tästä itse asiaa koskevasta raportista tulisi liian pitkä ja uuvuttava. Yleisöä, suurin osa lehtimiehiä, oli seuraamassa istuntoa 10-12 henkeä. Enempää saliin ei olisi väkeä mahtunutkaan, sillä yleisölle oli varattu vain 10-15 tuolia salin perältä. Kuuluvuus oli heikko varsinkin silloin, kun selin yleisöön istuvat asianosaiset tai heidän avustajansa esittivät lausuntonsa oikeudelle. KKO entinen istuntosali talon alakerrassa oli paljon suurempi ja korkeampi kuin nykyinen kolmannessa kerroksessa sijaitseva sali.
9. KKO:n käsittely sujui oikeusneuvos Mikko Tulokkaan puheenjohdolla sinänsä miellyttävissä ja leppoisissa merkeissä. Asianosaiset käyttäytyivät salissa hillitysti, vaikka jutun laatu olikin erikoinen. Käsittelyssä ei pidetty hoppua ja istunnosta oli ainakin se hyvä puoli, että asianosaiset saivat tilaisuuden sanoa - siis vielä kolmannen kerran - kaiken sanottavansa asiasta ja, niin kuin välistä tuntui, vähän myös asian vierestä.
10. KKO:n istunnon alussa tekemä ratkaisu suostua asianomistajan avustajan pyyntöön kuulla asianomistajaa suljetuin ovin, jossa paikalle käsittelyä saapuneet 10-15 yleisöön kuulunutta ihmistä eivät siis saaneet olla istunnossa saapuvilla, oli hieman yllättävä. Puheenjohtajan lyhykäisen ilmoituksen mukaan ratkaisu perustui siihen, että asianomistajan kuulemisessa saattoi tulla esille hänen terveydentilaansa liittyviä arkaluonteisia tietoja. Toki tuomioistuimella on suljetun käsittelyn toimittamisen suhteen laaja harkintavalta, mutta toisaalta oikeudenkäynnin julkisuus on myös tämänkaltaisissa seksuaalirikosjutuissa selkeä pääsääntö. Prosessin julkisuutta rajoittanut päätös oli yllättävä erityisesti siihen nähden, että vastaavanlaista päätöstä ei tiettävästi tehty, kun asianomistajaa kuultiin käräjäoikeuden ja hovioikeuden istunnoissa. Lisäksi käräjä- ja hovioikeuden tuomiot ovat julkisia myös siltä osin kuin niissä oli selostettu asianomistajan kertomusta. Tapahtumaa aina nännin imemisen yksityiskohtia myöten on selostettu julkisessa sanassa melko perusteellisesti. Nyt asianomistajaa eli väitetyn rikoksen uhri ei lausunut istunnossa yleisön läsnä ollessa sanaakaan, vaan äänessä oli hänen avustajansa. - Hieman erikoiselta vaikutti myös oikeusneuvos Tulokkaan etukäteen tekemä päätös kuvaamisen kieltämisestä myös istuntosalin eteishuoneessa.
11. Kyseisen lääkärintutkinnan tapahtumat on kerrottu tiedotusvälineissä jo aiemmin ja tämänpäiväisissä lehdissä vielä uudelleen melko tarkkaan, joten kaikkiin yksityiskohtiin ei ole tässä enää syytä mennä kovin tarkasti. Viittaan myös tapausta koskeviin aiempiin blogikirjoituksiini.
12. Tapahtuma-aikaan vuonna 2008 parikymppinen asianomistaja, joka on koulutukseltaan lähihoitaja ja ollut jonkin aikaa työharjoittelijana terveyskeskuksessa, oli Oulaisten terveyskeskuksesta saamansa lähetteen perusteella mennyt Raahen sairaalaan ultraäänitutkimukseen vasemman rinnan oireilun vuoksi. Lähetteessä asianomistajan oireista oli mainittu muun muassa tutkittavan kertoma "eristys (erite) nänneistä." Lähetteessä on pyydetty rinnan ultraäänitutkimusta ja mammografiaa sekä tarvittaessa duktografiaa.
13. Syyttäjä ja asianomistaja avustaja väittävät, että syytetyn Raahen sairaalassa suorittama tutkimus oli neljällä eri perusteella lääketieteellisesti asiaton ja osoitti syytetyssä seksuaalisen tarpeen tyydyttämisen halua.
14. Syytetty oli ensinnäkin suorittanut palpaation eli rintojen tunnustelun käsin puristelemalla ja painelemalla paljaita rintoja siten, että hän istui tuolissaan ja nainen seisoi hänen jalkojensa välissä. Lääkäri oli tunnustellut ja puristellut naisen rintoja myös tämä ollessa häneen selin, mitä syyttäjä ja naisen avustaja tuntuivat pitävän erityisen moitittavana tekona. Lääkäri oli myös vetänyt naisen lähelleen ja kääntänyt hänet lantiosta kiinni pitäen ympäri jatkaen rintojen tunnustelua/puristelua edestäpäin. Näin oli tapahtunut syyttäjän ja avustajan mukaan yhteensä kahdeksan kertaa, neljä kertaa naisen rintojen edestäpäin ja neljä kertaa edellä kuvatulla tavalla takaa päin. Syytteen mukaan asianmukainen palpaatio suoritetaan kuitenkin painelemalla rintoja sormin, ei siis ns. koppiotteella, kuten syytetty oli tehnyt. Syyttäjän nimeämänä asiantuntijatodistajana kuullun radiologian erikoislääkärin mukaan ei ole lainkaan tavanmukaista, että lääkäri tutkii rinnat useaan otteeseen - nyt siis rintoja väitetään tutkitun kahdeksan kertaa - eikä rintojen uudelleen tutkiminen palpaatiometodilla ole yleensä enää tarpeen, jos lähetteen ultraäänitutkimuksen antanut lääkäri on jo suorittanut kyseisen toimenpiteen. Mainitun todistajan mukaan asianmukainen tapa suorittaa palpaatio on sellainen, jossa potilas tai tutkittava on makuulla.
15. Mutta kuten mainittu asiantuntijatodistaja ja syytetty ovat kertoneet, syytetyn radiologina tekemälle molempien rintojen palpaatiolle on ollut lääketieteellinen peruste tai sitä ei voida ainakaan pitää minään poikkeuksellisena toimenpiteenä, vaikka jo lähetteen antanut lääkäri olisi surittanut saman toimenpiteen. Tähän samaan tulokseen tuli jo käräjäoikeus erinomaisen hyvin perustellussa tuomiossaan, jonka hovioikeus on hyväksynyt myös perustelujen osalta. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat päätyneet yksimielisesti myös siihen johtopäätökseen, ettei palpaation suorittaminen tutkittavan ollessa makuulla ole ainoa yleisesti käytetty tapa, vaikka asiantuntijatodistajalla on ollut tästä erilainen käsitys; Duodecimin julkaiseman Lääkärin käsikirjan (2004) mukaan, johon syytetyn puolustus vetosi KKO:ssa kirjallisena todisteena, "palpaation suorittaminen "pelkällä sormenpäällä on epäluotettava" ja että "rintaa tulee mieluummin tunnustella 2-5. sormien koko pituudella ja kämmenellä. Käden pieni pyörimisliike tai keinunta parantaa tuntumaa." Alemmat oikeudet ovat päätyneet seikkaperäisesti kantaansa perustellen myös siihen johtopäätökseen, että käytännössä rintojen puristelun (ns. koppiote siis) ja niiden painelun erottaminen on käytännössä vaikeaa; kyseessä lienee melko tavalla terminologinen asia, kuten syytetyn avustaja asianajaja Olli Sippola KKO:n istunnossa selvitti. Sippola on valituksen johdosta antamassaan vastauksessa KKO:lle pyrkinyt osoittamaan, että kyseinen asiantuntijatodistajan kertomuksissa alemmissa oikeusasteissa on ollut tiettyä epätarkkuutta.
16. Joka tapauksessa lienee selvää - tätä mieltä ainakin olivat sekä käräjäoikeus että hovioikeus - ettei syytetyn valitsemasta tutkimustavasta voida vetää sitä johtopäätöstä, että tutkimustavan valinnalla olisi ollut seksuaalinen tarkoitusperä, vaikka tutkintaa ei rintojen tunnustelutavan ja määrän osalta voitaisikaan pitää kaikilta osin täysin oikeaoppisena.
17. Toisena perusteena syytteessä on vedottu siihen, että lääkäri levitti ultraäänitutkimuksessa käytetyn geelin naisen rinnoille paljain käsin eikä erityisellä tarkoitusta varten valmistetulla anturalla. Tätä syytetty selitti oikeudessa sillä, että paljain käsin geelin saa levitetyksi rinnoille tasaisemmin kuin lastalla tai anturalla; tasainen levitys on ultraäänitutkimuksen onnistumisen edellytys. Anturaa käytetään syytetyn mukaan lähinnä siksi, että sen käyttö ei likaa käsiä, mutta kädet voi geelin levittämisen jälkeen pyyhkiä puhtaaksi ennen kuvausanturin käyttämistä. Syytetty kertoi menetelleensä kaikkien tutkittavien kanssa samalla tavalla. Myös tästä seikasta asiantuntijatodistajana kuultu radiologi kertoi toimivansa toisella tavalla kuin syytetty eli levittävänsä geelin oli toista mieltä. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin katsoivat, ettei kyseinen ero menetelmissä ole olennainen ja ettei syytetty ole tässäkään kohdin syyllistynyt RL 20 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon. Tähän johtopäätökseen on helppo yhtyä eikä eilisessä käsittelyssä tullut ilmi mitään sellaista, mikä viittaisi toisenlaiseen johtopäätökseen.
18. Kolmantena perusteena ja seksuaalisena teon muotona syytteessä vedottaan siihen, että lääkäri oli naisen rintoja tunnustellessaan kehunut rintoja hyvän muotoisiksi. Naisasiantuntija oli tässäkin kohdin melko tuohtunen oloisena sitä mieltä, ettei tämä ole asianmukaista menettelyä lääkäriltä. Syytetty vetosi aikoinaan lääkärikoulutuksessa alan professorin antamaan opetukseen, jonka mukaan potilaan ja tutkittavan rauhoittamiseksi on paikallaan sanoa tälle jotakin positiivista. Käräjäoikeus on todennut perusteluissaan tältä osin lyhyesti, että tutkittavan rintojen arvostelulle ei ole ollut olemassa lääketieteellistä perustetta. Kyse ei liene kuitenkaan itse asiassa "arvostelusta", jos lääkäri "kehuu" tutkittavan rintoja kauniiksi. Eri asia on, jos lääkäri olisi moittinut rintoja rumiksi. Niin tai näin, mainittu seikka ei ainakaan yksin voine toteuttaa rikoslaissa tarkoitettua seksuaalista tekoa ja sen merkitys on myös tutkinnan kokonaisarvostelussa varsin vähäinen. Asianomistajan käräjäoikeuden tuomion perusteluissa selostettu kertomus ei tue käsitystä, jonka mukaan rintojen kehuminen hyvän muotoisiksi olisi loukannut asianomistajaa tai tuntunut hänestä vastenmieliseltä.
19. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä perusteena syytteessä mainitaan tutkimuksessa ajallisesti viimeisenä toimenpiteenä suoritettu rintojen imeminen, jonka mukaan koko juttu on tullut tunnetuksi. Syyttäjä ja asianomistajan avustaja käyttivät istunnossa mainitusta toimenpiteestä myös synonyymiä rintojen "maistaminen." Syytetty sen sijaan kuvasi toimenpidettä, jonka tarkoituksena ei suinkaan ollut seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen, vaan nisässä olevan eritteen manipuloiminen ("maanitteleminen") näkyviin, nimellä "imaisu", koska tuo toimenpide kesti vain muutaman sekunnin eikä sen tarkoituksena ollut imeä mahdollisesti esiin tullutta eritettä suuhun.
----
Jatk. 9/9 -10
20. Katsotaanpa tässä välin, mitä laki sanoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteessä on vedottu rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan soveltamiseen.
- Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
21. Seksuaalinen teko on määritelty RL 20 luvun 10 §:n 2 momentissa näin:
- Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.
22. Puheena olevassa tapauksessa on syytteen mukaan kyse seksuaaliseen tekoon taivuttamisesta, alistumisesta mainitunlaiseen tekoon. Ratkaisussa joudutaan ottamaan kantaa useisiin tunnusmerkistötekijöihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tulkinnan- ja arvostuksenvaraisia käsitteitä. Mitä pykälässä tarkoitetaan käsitteillä "taivuttaminen", "erityinen riippuvuussuhde", "riippuvuussuhteen törkeä väärinkäyttö" jne?
23. Selvää on, että nännin imeminen tai imaiseminen on sangen epätavallinen ja sinänsä epäasiallinen toimenpide. Sille ei löydy tukea oppikirjoista eikä käytännöstä. Olisi odottanut, että vastaajan puolustus olisi voinut valottaa tarkemmin, mistä tuollainen tapa voisi olla peräisin, mutta vastaaja selitti vain, että hän oli lukenut siitä jostakin tai kuullut tuosta vanhasta konstista joltakin kätilöltä.
24. Nännin imeminen on siten epäasianmukainen toimenpide, mutta voidaanko sitä silti pitää em. lainkohdassa tarkoitettuna seksuaalisena tekona? Tästä voidaan luonnollisesti esittää näkökohtia pro et contra. Melko ratkaisevaa lienee se, mikä tarkoitus teolla eli imaisulla on ollut tai voidaan katsoa olleen. Jos voidaan perustellusti päätellä, että teolla ei ole voinut olla muuta tarkoitusta kuin seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoitteleminen, kyse on seksuaalisesta teosta. Jos taas katsotaan, että teolla oli yksinomaan tutkinnallinen tarkoitus, ei kyse ole seksiteosta. Väliin jää harmaa alue, jossa on mahdollista, että toimenpiteellä oli sekä tutkinnallinen että seksuaalisen kiihottumisen tarkoitus. Voisi ehkä sanoa, että jos teolla oli pääasiallisesti viimeksi mainittu tarkoitus, kyse on seksuaalisesta teosta. Tällöin lääkäri olisi pyrkinyt imaisullaan/imemisellään toteuttamaan lähinnä vain seksuaalisia tarpeitaan tutkittavan avulla. Tätä käsitystä vastaan puheena olevassa tapauksessa tuntuisi puhuvan se, ettei aineistosta käy ilmi seikkoja, joista voitaisiin päätellä olleen seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa.
25. Itse päätyisin samalle kannalle kuin käräjäoikeus ja hovioikeuskin. Rinnan eritteen esille tai liikkeelle saamisella on ollut tutkinnassa tärkeä merkitys. Oulaisten lääkärin lähetteessä mainitaan nimenomaan rinnan erite, josta asianomistaja oli ollut jo Oulaisissa huolestunut. Toiseksi ultraäänitutkimuksen jälkeen asianomistaja otti keskustelussa itse esille erite-asian; tällaisen vaikutelman sai KKO:n istunnossa puhutusta. Lääkäri ei siis tuppautunut selvittämään eriteasiaa naiselle tai tutkimaan eritettä. Kun nainen otti asian esille, lääkäri ei rynnännyt suin päin kiinni rintoihin, vaan pyysi naista itse yrittämään, saisiko hän rintojaan puristelemalla eritteen näkösälle. Näin myös tapahtui. Vasta kun tämä ei ollut onnistunut, lääkäri kertoi naiselle, että hän voisi yrittää manipuloida eritteen liikkeelle imaisemalla nänniä. Lääkäri tiedusteli naisen lupaa toimenpiteeseen ja sai sen.
26. Vaikka nännin imaisu tai imeminen - asianosaisten käsitykset imemisen/imaisun kestosta vaihtelevat parista sekunnista asianomistajan 5-10 sekuntiin - vaikuttaakin oudolta, se on toisaalta loogiselta tuntuva yritys saada alipaineen avulla neste tai erite liikkeelle. Puolustus vertaisi toimenpidettä siihen, miten lapsi imee maitoa äitinsä rinnasta ja tapaan, jolla pojat imaisevat bensaletkulla polttoainetta mopon tankista toiseen tankkiin. Imaisun loogisuus kyseisessä tilanteessa on asia, joka tuntuisi puhuvan sitä vastaan, että kyseessä olisi ollut vain seksuaalinen rinnan maistelu. Lääkärin tarkoituksena oli saada erite liikkeelle ja esille, mikä olisi mahdollistanut varjoainekuvauksen suorittamiseen.
27. Huomattakoon, että seksuaaliselta teolta edellytetään tulee RL 20:5:n mukaan sitä, että teko loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisella tavalla. Mikä tahansa "seksiin viittaava" teko ei siis riitä toteuttamaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Riidatonta on, että lääkäri nimenomaan pyysi lupaa ja nainen nimenomaisesti myös antoi suostumuksensa rinnan imemiseen/imaisuun. Näissä olosuhteissa on melko vaikea perustella sitä, että tapauksessa olisi kyse mainitunlaisesta seksuaalisesta teosta. Kun lupa annettiin välittömästi, kyse ei voine olla laissa tarkoitetusta taivuttamisesta.
28. Yhtyisin alempien oikeuksien ratkaisuihin myös sikäli, ettei lääkärin ja tutkittavan välistä suhdetta voida pitää laissa tarkoitettuna "erityisenä riippuvuussuhteena". Se, että lääkäri on tietyssä auktoriteettiasemassa tutkittavaan nähden, ei po. suhteessa tietenkään vielä riitä.Laissa edellytetystä riippuvuussuhteen törkeästä väärinkäyttämisestä ei tapauksessa voine olla kysymys.
29. Entäpä sitten syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta? Selkeästi ohjeiden vastainen hoito- tai tutkintatoimenpide voisi konstituoida virkavelvollisuuden rikkomisen. Tässä kohdin on kuitenkin huomattava, että syyttäjä ja asianomistaja on perustaneet virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytteensä yksinomaan lääkärin väitettyyn seksuaaliseen tekoon ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä mainittuun potilaan ihmisarvoa ja yksityisyyden kunnioittamisen loukkaamiseen.
30. KKO:n istunnon alussa oikeuden puheenjohtaja Mikko Tulokas - aivan oikein - nimenomaan kysyi syyttäjältä, onko tarkoituksena, että syyte perustetaan yksinomaan edellä mainittuihin seikkoihin eikä siihen, että syytetty on toiminut kyseisenlaisesta tutkinnasta annettujen ohjeiden tai yleisen käytännön vastaisesti. Tähän syyttäjä vastasi, että syyte perustuu edellä mainitun mukaisesti vain mainitun lain 3 §:n rikkomiseen ja syytetyn toiminnan "seksuaaliseen virittyneisyyteen," siis väitettyyn seksuaaliseen tekoon.
31. Tällä syyttäjän tekemällä rajauksella on tärkeä merkitys, sillä syytesidonnaisuus (ROL 11:3) estää tuomioistuinta lukemasta syytetyn viaksi sellaista tekoa tai tekomomenttia, johon syyttäjä ei ole syytteensä tueksi vedonnut. Jos KKO katsoisi, että syytetty on toiminut ohjeiden tai yleisesti hyväksytyn käytännön vastaisesti, syytesidonnaisuus estää kuitenkin lukemasta mainittua ohjeiden ja käytännön vastaista menettelyä syytetyn syyksi virkavelvollisuuden rikkomisena, koska syyttäjä on kysyttäessä rajannut nämä seikat virkasyytettä koskevan teonkuvauksen ulkopuolelle.
32. Mielenkiintoista nähdä, mihin lopputulokseen ja millä perusteilla KKO ratkaisussaan päätyy.
66 kommenttia:
Hyva ja hyvin eritelty selvitys! Kiitos! - Kaikkea sita oikeuteen viitsitaan laahata. Onkohan tyttolapsella ollut siihen aikaan kokemusta seksuaalisesta lahentelysta?
Käsittämätöntä miten oikeusoppinut, viisas mies vähättelee ja suorastaan puolustelee tämän radiologin täysin pöyristyttävää ja asiallisista tutkimusmenetelmistä poikkeavaa toimintaa. Itse olen koulutukseltani radiologi ja teen rintojen tutkimuksia päivittäin. Tällaiset syytettynä olevan radiologin toimintamallit eivät ole millään tavalla "tavanomaisia" tutkimusmenetelmiä eikä kukaan muu radiologi tässä maassa eikä edes koko maailmassa menettele tälla tavoin. Todellakin, rintojen huolellinen palpaatio onnistuu aivan mainiosti potilaan ollessa makuulla,ns. koppiotteen käyttö ei ole millään lailla perusteltua geelin käsinhieromisesta puhumattakaan. Suulla nännin imeminen menee törkeydessään aivan omalle tasolleen.
Edellämainitun radiologin toiminta on laajasti ja jyrkästi tuomittu suomalaisten lääkäreiden keskuudessa täysin syystä, kaiken muun lisäksi kysymksessä on sentään ammattikunnan mainekin. Syytetyn esittämät perusteet toimintatavoilleen ovat suorastaan naurettavia!
Anonyymi kirjoitti: "Onkohan tyttolapsella ollut siihen aikaan kokemusta seksuaalisesta lähentelystä?"
Mihin tarvitaan kokemusta ao.asiassa?
Lehtitietojen mukaan puheenjohtaja kielsi kuvaamisen sekä salissa että odotustiloissa. Mitä ihmettä? Tähän saakka käräjä- ja hovioikeuksissa on saanut valo- ja elokuvata odotustiloissa, koska ne ovat julkisia paikkoja. Mitä pyhää KKO:n eteisessä on?
Kauan sitten Metro-oikeudenkäynnissä Säätytalossa puheenjohtaja hätisti Hesarin piirtäjän salin perille. Lehdessä oli sitten piirros vastaajien takaraivoista ja tuomarien pärstistä.
No, tuo nyt ei kuulunut asiaan, mutta oli sääli, ettei KKO:ssa ollut piirtäjää. Olisiko pj kieltänyt häneltäkin työskentelyn?
Kyllä oli pitkä sepustus prof. Virolaiselta.
Kaiken kaikkiaan, ja ennen kaikkea näin miehisestä näkökulmasta, olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä nuo ihanat rinnat, joitten vuoksi radiologilta karkasi mopo niin sanotusti täysin käsistä.
Ja johti radiologi-paran kädet vääriin paikkoihin ja epälääketieteellisiin "tutkimuksiin".
Omassa mielessäni kyseinen miesi samaistuu opettajaan, joka alkaa kähmimään oppilaitaan.
Tietenkin pykälien ja lakitekstien, ynnä juridiikan vääristävien silmälasien takaa katsottuna, tällainenkin rikos saadaan muutettua lailliseksi.
Mutta todistetusti moraali ja juristit eivät ikinä ja koskaan korreloi keskenään.
"Johti radiologi-paran kädet väärin paikkoihin"...
Minne ihmeeseen rintojen tutkijan pitäisi kätensä työntää, jos tutkittavat rinnat ovat väärä paikka hänen käsilleen?
Toivoisin, ettei "anonyymin" tapaan tuomittaisi kaikkia juristeja moraalittomiksi, vaikka joidenkin juristien käsitykset poikkeavatkin arvostuksiltaan siitä, mitä itse pitää oikeana.
Itse olen anonyymisti kirjoitellut useitakin kommentteja tätä samaa asiaa koskien ja olen koulutukseltani juristi. Se että oma käsitykseni poikkeaa huomattavasti Virolaisen käsityksestä johtuu olennaisesti erilaisista arvostuksista siihen, missä menee raja seksuaalisen koskettelun ja muun fyysisen kosketuksen välillä.
On aivan ilmeistä, että minun keski-ikäisen miehen ja hieman varttuneemman polven herran käsitysten erot johtuvat sukupolvien välisestä kuilusta. Kun nyt Virolaisen selostuksesta KKO:n käsittelyä koskien on todettavissa, että palpaatio suoritettiin peräti kahdeksan kertaa paljain käsin edestä ja takaa, on mielestäni täysin käsittämätöntä, että joku (so. blogisti) ei näe tässä ilmeistä seksuaalista tarkoitusta.
Silti edellä sanotusta riippumatta pelkästään yksi tekijä ei riitä osoittamaan tekijän syyllisyyttä seksuaalisesti olennaiseen tekoon. Kysymys onkin asian kokonaisharkinnasta, jossa tulee aivan kuten Virolainenkin vilpittömästi pyrkii, arvioida tapauksen tosiseikkoja pro et contra argumentein.
Mielestäni lääkärin toiminnan seksuaalista luonnetta vastaan ei puhu oikeastaan juuri mikään seikka (hänen omat puolustuksensa eivät ole annettujen ohjeiden mukaisia, eikä hän selitä uskottavasti, miksi poikesi näistä ohjeista). Kuitenkin se, että lääkäri kysyi lupaa "imaisulleen" voitaisiin tulkita syyttömyyttä puoltavaksi seikaksi, koska kukapa hyväksikäyttäjä jättäisi uhrille mahdollisuutta estää aikomansa hyväksikäyttö. Tätäkin vastaan puhuu se, että lääkärin auktoriteettiin turvautumalla tekijällä on ollut hyvä syy uskoa potilaan aiempi suopea käyttäytyminen tilanteessa huomioon ottaen tässäkin suhteessa menestymisen olevan todennäköistä. Hän on siis tavallaan kokeilut "kepillä jäätä" ja arvioinut, että seksuaalista hyväksikäyttöä voisi vielä saada intiimemmälle asteelle, jos pääsisi uhrin "luvalla" oikein imeskelemään tämän rintaa. Voin kuvitella, että tämä toimenpide on ollut tekijälleen antaman vallan tunteen myötä hyvinkin kiihottava toimenpide (olkoonkin että kyseessä olisi ollut vain imaisu).
Virolainen ei omien arvostustensa kautta asiaa katsomalla näitä tosiseikkoja näe. Siitä häntä ei voi suoranaisesti moittia, koska jokainen on aikansa lapsi. Vuoden 2010 vallitsevien arvojen mukaan ei voida kuitenkaan päätyä samoihin seksuaalista intimiteettisuojaa räikeästi väheksyviin johtopäätöksiin.
Toivoisin, ettei "anonyymin" tapaan tuomittaisi kaikkia juristeja moraalittomiksi, vaikka joidenkin juristien käsitykset poikkeavatkin arvostuksiltaan siitä, mitä itse pitää oikeana.
Itse olen anonyymisti kirjoitellut useitakin kommentteja tätä samaa asiaa koskien ja olen koulutukseltani juristi. Se että oma käsitykseni poikkeaa huomattavasti Virolaisen käsityksestä johtuu olennaisesti erilaisista arvostuksista siihen, missä menee raja seksuaalisen koskettelun ja muun fyysisen kosketuksen välillä.
On aivan ilmeistä, että minun keski-ikäisen miehen ja hieman varttuneemman polven herran käsitysten erot johtuvat sukupolvien välisestä kuilusta. Kun nyt Virolaisen selostuksesta KKO:n käsittelyä koskien on todettavissa, että palpaatio suoritettiin peräti kahdeksan kertaa paljain käsin edestä ja takaa, on mielestäni täysin käsittämätöntä, että joku (so. blogisti) ei näe tässä ilmeistä seksuaalista tarkoitusta.
Silti edellä sanotusta riippumatta pelkästään yksi tekijä ei riitä osoittamaan tekijän syyllisyyttä seksuaalisesti olennaiseen tekoon. Kysymys onkin asian kokonaisharkinnasta, jossa tulee aivan kuten Virolainenkin vilpittömästi pyrkii, arvioida tapauksen tosiseikkoja pro et contra argumentein.
Mielestäni lääkärin toiminnan seksuaalista luonnetta vastaan ei puhu oikeastaan juuri mikään seikka (hänen omat puolustuksensa eivät ole annettujen ohjeiden mukaisia, eikä hän selitä uskottavasti, miksi poikesi näistä ohjeista). Kuitenkin se, että lääkäri kysyi lupaa "imaisulleen" voitaisiin tulkita syyttömyyttä puoltavaksi seikaksi, koska kukapa hyväksikäyttäjä jättäisi uhrille mahdollisuutta estää aikomansa hyväksikäyttö. Tätäkin vastaan puhuu se, että lääkärin auktoriteettiin turvautumalla tekijällä on ollut hyvä syy uskoa potilaan aiempi suopea käyttäytyminen tilanteessa huomioon ottaen tässäkin suhteessa menestymisen olevan todennäköistä. Hän on siis tavallaan kokeilut "kepillä jäätä" ja arvioinut, että seksuaalista hyväksikäyttöä voisi vielä saada intiimemmälle asteelle, jos pääsisi uhrin "luvalla" oikein imeskelemään tämän rintaa. Voin kuvitella, että tämä toimenpide on ollut tekijälleen antaman vallan tunteen myötä hyvinkin kiihottava toimenpide (olkoonkin että kyseessä olisi ollut vain imaisu).
Virolainen ei omien arvostustensa kautta asiaa katsomalla näitä tosiseikkoja näe. Siitä häntä ei voi suoranaisesti moittia, koska jokainen on aikansa lapsi. Vuoden 2010 vallitsevien arvojen mukaan ei voida kuitenkaan päätyä samoihin seksuaalista intimiteettisuojaa räikeästi väheksyviin johtopäätöksiin.
Toivoisin, ettei "anonyymin" tapaan tuomittaisi kaikkia juristeja moraalittomiksi, vaikka joidenkin juristien käsitykset poikkeavatkin arvostuksiltaan siitä, mitä itse pitää oikeana.
Itse olen anonyymisti kirjoitellut useitakin kommentteja tätä samaa asiaa koskien ja olen koulutukseltani juristi. Se että oma käsitykseni poikkeaa huomattavasti Virolaisen käsityksestä johtuu olennaisesti erilaisista arvostuksista siihen, missä menee raja seksuaalisen koskettelun ja muun fyysisen kosketuksen välillä.
On aivan ilmeistä, että minun keski-ikäisen miehen ja hieman varttuneemman polven herran käsitysten erot johtuvat sukupolvien välisestä kuilusta. Kun nyt Virolaisen selostuksesta KKO:n käsittelyä koskien on todettavissa, että palpaatio suoritettiin peräti kahdeksan kertaa paljain käsin edestä ja takaa, on mielestäni täysin käsittämätöntä, että joku (so. blogisti) ei näe tässä ilmeistä seksuaalista tarkoitusta.
Silti edellä sanotusta riippumatta pelkästään yksi tekijä ei riitä osoittamaan tekijän syyllisyyttä seksuaalisesti olennaiseen tekoon. Kysymys onkin asian kokonaisharkinnasta, jossa tulee aivan kuten Virolainenkin vilpittömästi pyrkii, arvioida tapauksen tosiseikkoja pro et contra argumentein.
Mielestäni lääkärin toiminnan seksuaalista luonnetta vastaan ei puhu oikeastaan juuri mikään seikka (hänen omat puolustuksensa eivät ole annettujen ohjeiden mukaisia, eikä hän selitä uskottavasti, miksi poikesi näistä ohjeista). Kuitenkin se, että lääkäri kysyi lupaa "imaisulleen" voitaisiin tulkita syyttömyyttä puoltavaksi seikaksi, koska kukapa hyväksikäyttäjä jättäisi uhrille mahdollisuutta estää aikomansa hyväksikäyttö. Tätäkin vastaan puhuu se, että lääkärin auktoriteettiin turvautumalla tekijällä on ollut hyvä syy uskoa potilaan aiempi suopea käyttäytyminen tilanteessa huomioon ottaen tässäkin suhteessa menestymisen olevan todennäköistä. Hän on siis tavallaan kokeilut "kepillä jäätä" ja arvioinut, että seksuaalista hyväksikäyttöä voisi vielä saada intiimemmälle asteelle, jos pääsisi uhrin "luvalla" oikein imeskelemään tämän rintaa. Voin kuvitella, että tämä toimenpide on ollut tekijälleen antaman vallan tunteen myötä hyvinkin kiihottava toimenpide (olkoonkin että kyseessä olisi ollut vain imaisu).
Virolainen ei omien arvostustensa kautta asiaa katsomalla näitä tosiseikkoja näe. Siitä häntä ei voi suoranaisesti moittia, koska jokainen on aikansa lapsi. Vuoden 2010 vallitsevien arvojen mukaan ei voida kuitenkaan päätyä samoihin seksuaalista intimiteettisuojaa räikeästi väheksyviin johtopäätöksiin.
Kommentoiva radiologi:
Onko ystava radiologi sita mielta, etta hanen kuvailemallaan "oikeaoppisella" tavalla saadaan selville tai edes voitaisiin saada selville, miksi nannista/nanneista tulee nestetta?
Huolimatonta:
Olipa tuima kommenti kollega radiologilta. Ne alakavt syopapesakkeet eivat ole kai aina aivan helppoja loytaa. Jos kuvaillun "huolimattoman"/ylimalkaisen tutkimuksen seurauksena jaa loytamatta joku vaikeasti loydettava syovan alku ja seuraava kerta on sitten jo liian myohaan, niin mitas radiologimme siihen sanoo?
Olennainen seksuaalinen kiihottuminen; Siis kantaja lienee omasta mielestaan ollut varma, etta laakari tavoitteli oleellista seksuaalista kiihottumista (RL). Kaviko ilmi, totesiko kantaja, etta laakari (a) "olennaisesti seksuaaliseti kiihottui" vaiko
etta (b) laakari ei seksuaalisesti kiihottunut. -- Vaikuttiko tulema (a) tai (b) kantajan vitutuksen maaraan?
Täällä radiologian erikoislääkäri (ja vielä miespuolinen sellainen) taas terve!
Viittaan aiemmin tällä kommenttiosastolla kirjoittamaani ja professori Virolaisen antamiin lisänäkemyksiin.
On totta, että galaktografiaa eli rintatiehyeen varjoainekuvausta varten erite on saatava provosoiduksi esille rinnasta, jotta oikea poikkeavaa eritettä tuottava tiehyt saadaan kyseistä toimenpidettä varten kanyloiduksi. Tämä tapahtuu yleensä puristelemalla rintaa. Sekin on totta, että joskus puristaminen yksinään ei eritystä provosoi, jolloin imulla saadusta alipaineesta voi olla hyötyä.
MISSÄÄN MAAILMANKAIKKEUDESSA KUITENKAAN TUOHON PERUSTELTUA EI OLE KÄYTTÄÄ TUTKIVAN LÄÄKÄRIN OMAA SUUTA!! Edellämainittua varten on olemassa mekaanisisa alipaineen kehittäviä laitteita, vaikkapa jokaiselle ihmiselle saatavilla oleva rintapumppu. Itse tosin en koskaan ole edes imua tuottavaan laitteeseen joutunut turvautumaan, vaan usein tässä tilanteessa menetellään niin, että ellei eritys provosoidu puristelemalla, toimenpiteestä sillä erää luovutaan ja asiaan palataan tarvittaessa uudelleen.
Edelliseen kommenttiini vielä lisään sen, että rintojen palpaatio ei missään tapauksessa edellytä pyöriviä, pullataikinan vaivaamiseen verrattavia liikkeitä. Ultraäänigeelin levittäminen tutkittavan kohteen ihon pinnalle todellakin onnistuu aivan helposti ihan vain tutkimukseen käytettävällä ultraäänianturilla eikä käsin levittäminen missään olosuhteissa ole tarpeen, vaan kuulostaa erittäin irstaalta menetelmältä. Nakemykseni mukaan syytetyn motiiveille tässä jutuissa ei jää paljon arvailujen varaa.
En menisi vannomaan, ettei missään maailmankaikkeudessa kukaan lääkäri ole ikimaailmassa käyttänyt moista konstia!
Rintojen pyörittelystä TEO:n asiantuntijalääkäri, jota kuultiin syyttäjän nimeämänä todistajana, todisteli lähes yhtä jyrkin ja "kauhistelevien" sanakääntein kollegansa, syytetty-lääkärin pyörittelymetodia kuin edellä mainittu anonyymi (radiologi kuulemma hänkin) ja piti sitä täysin sopimattomana toimenpiteenä. Kuitenkin Lääkärin Käsikirja (2004), josta puolustus esitti otteen oikeudelle, kertoo muuta, kuten olen blogissani maininnut.
Oleellista jutussa on se, onko imemistä/imaisua, vaikka se olisikin epäasiallinen ja sinänsä "tuomittava", silti pidettävä seksuaalisena tekoa.
Tämän nämä "tuohtuneet" asiantuntija-anonyymit näyttävät autuaasti unohtavan, eikä heillä näytä olevan kykyä arvioida asian juridista ja rikosoikeudellista puolta
..eikä juristilla näytä olevan kykya arvioida asian lääketieteellistä puolta.
Missään tilanteessa en ole väittänytkään olevani kykenevä asian rikosoikeudellisen puolen arvioimiseen.
Lääkärin Käsikirja (2004)ja muut lääkärin ohjeet ja suositukset eivät ole lääkäriä sitovia siten ettteikö toimenpiteitä voisi suorittaa millään muulla kuin niissä kuvatuin tavoin.
Voidaan ajatella että kaikki niissä mainitut menetelmät ovat kuitenkin sallittuja. Noissa ohjeissa on palpaatio neuvottu tekemään useilla sormilla tai koko kämmenellä ja tarvittaessa hiukan keinuttaen... Vähintäänkin nämä keinot ovat siis sallittuja. Sen lisäksi ei voida sanoa että kaikki mikä siellä ei ole mainittu olisi kielletty.
Viitaten keskusteluihin joissa väitetään että kukaan lääkäri koko maailmassa ei tee niin ja näin (mm. tee tutkimusta suullansa). Sokeritautimääritykset tehtiin vielä sata vuotta sitten siten että lääkäri maistoi potilaan virtsaa ja teki virtsan makeuden perusteella diagnoosinsa. Tämäkin tutkimusmenetelmä olisi yhä aivan yhtä tehokas kuin kultakaudellansa. Kuulunee nykyään tosin enää vain seksileikkeihin, mutta oli ennen ei poikkeuksellinen vaan tavanomainen tutkimusmentelmä. Tässä tutkimuksessa oli siis kyse nimenomaan "maistamisesta".
Seikka että lääkäri oli kehunut potilaan rintoja(jotka siis olivat tällä kertaa tutkinnan kohde).
Minä käyn usein erään lihasvaivani takia lääkärillä ja hierojalla ja olempa usein kuullut lääkäreiltä kommenteja siitä kuinka hyvin olen harjoittanut lihaksiani ja kuinka lihaksikas ja komea olenkaan. En ole tällöin kokenut tulleeni loukatuksi.
Kaikki mikä on "tuomittavaa" käytöstä ei ole lain mukaan rangaistavaa. Se pitää muistaa.
Lääkärin käytös on mahdollisesti moitittaavaa siten että vaikkapa Lääkäriliitto puuttuu tapaukseen nimenomaisesti tai siten että vastaisen varalta lääkärin ohjeistuksia muutetaan lääkäriä sitovasti tai jotain muuta.
Tuomioistuimessa on nyt arvioitavana se onko lääkärin toiminta ollut rikoslainvastaista. On syyllisyyden puolesta puhuvia seikkoja ja syyttomyyden puolesta puhuvia seikkoja, jotka on hyvin huomioitu jo käräjä- sekä hovioikeudessa, eikä hovioikeuden päätöstä milestäni ole syytä muuttaa.
Jännä nähdä katsooko KKO tarpeelliseksi muuttaa hovioikeuden tuomiota.
KKO:n istunnossa ilmeni - kaikkia ilmitulleita asioita on mahdotonta jo muutenkin ylipitkässä blogijutussa mainita - että kyseinen lääkäri on jo saanut Valviralta huomautuksen po. tapauksen johdosta.
Sairaalan johto on lisäksi antanut määräyksen, että lääkäri saa tehdä rinta- yms. tutkimuksia ainoastaan jonkun hoitohenkilökuntaan kuuluvan ollessa saapuvilla.
..niin, puhuinkin omassa "hirvittävän liioittelevassa" kommentissani tarkoittaen siis lähinnä tätä päivää. Anteeksi suuresti!
Lausumani oli sikälikin yliampuva, että toki jossakin esim. afrikan aluasukasheimoissa poppamies voi käyttää suutaan nykypävänäkin kaikennäköiseen lääketieteelliseen toimintaan jo siitäkin ykinkertaisesta syystä, että heillä ei ole asiallisia laitteita käytettävissään.
Kysymys kuuluukin, että onko nykypäivän sivistysvaltio esimerkiksi nyt vaikkapa Suomi luettavissa tällaiseksi alkuasukaskansaksi?
Yleisen elämänkokemuksen perusteella nännin imeminen on miehelle aina seksuaalinen teko, kunhan vaippaikä on ohitettu.
Sen pukeminen lääketieteelliseksi tutkimusmenetelmäksi on tyypillistä juristeriaa, johon selitykseen näyttävät nyt usemmat (mies)juristitkin langenneet.
Jos nännin imeminen olisi todettu jossakin asialliseksi, vaikkakin poikkeukselliseksi toimintatavaksi, niin siitä varmaan olisi sitten jotain näyttöä olemassa.
Blogisti kovasti toistaa tätä luvan saamista. Vaikka potilas kuinka antaisi luvan lääketieteelliseen tutkimukseen se lupa ei kyllä kata seksuaalista hyväksikäyttöä! Sitä paitsi potilas on aina alisteisessa asemassa lääkäriin, koska ei tunne kääketieteellisiä tutkimustapoja. Lääkärit sortuvat yhtä usein kuin blogistikin laittamaan maallikot ojennukseen vedoten omaan asiantuntijuuteensa, jos maallikko vähänkin uskaltaa kysenalaistaa toiminnan järkevyyttä. Omasta terveydestään huolehtiva on aikamoisessa riippuvuusushteessa lääkäriin, jos pelkää esim syöpää ja haluaa, että asiaa tutkitaan.
Kiitokset täällä esiintyneelle radiologille. Oli hyvä huomata, että tässä jutussa kollegiaalisuus ei estänyt tuomasta esiin syytteessä olevan lääkärin toiminnan epäasiallisuutta. Tiedän, että se on hyvin poikkeuksellista.
Juristin ja etenkin tuomareiden tulee pitäytyä tarkkaan lain sanonnoissa ja niiden tulkinnoissa. He eivät voi lähteä ratkomaan juttuja esim. sillä perusteella, että "yleisen elämänkokemuksen perusteella nännin imeminen on miehelle aina seksuaalinen teko". Se on toki arki-tai yleiskielessä seksuaalinen teko, mutta nyt onkin kyseessä juridinen termi, joka on määritelty aika tarkasti rikoslain 20 luvussa, kuten olen blogissa kertonut.
Lääkäri ei pyytänyt suinkaan lupaa seksin harjoittamiseen tai seksuaaliseen tekoon, vaan kyllä asianomistajallekin oli selvää, että kyse oli tutkinnasta ja tarkoituksesta saada erite liikkeelle. Ei kai hän muutoin olisi antanut kyseistä lupaa.
En ole yrittänyt pukea toimenpidettä lääketieteelliseksi tutkimusmenetelmäksi, olen päinvastoin todennut, että kyse ei ole lääketieteessä tunnetusta eikä hyväksytystä menettelystä.
Mutta kuten sanottu, tämä ei vielä välttämättä tee menettelystä seksuaalista hyväksikäyttöä.
Nainen kenties pelkäsi syöpää ja juuri siksi hän itse halusi, että hänet tutkitaan perusteellisesti. Hän otti erite-asian itse esille ja yritti saada eritteen ensin omin toimin esille.
On vaikea sanotuissa olosuhteissa kuvitella, että nainen oli pakotettu, taivuteltu tai vietelty sallimaan imeminen/imaisu.
"Jos voidaan perustellusti päätellä, että teolla ei ole voinut olla muuta tarkoitusta kuin seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoitteleminen, kyse on seksuaalisesta teosta."
Nännin imeminen on typpillinen seksiin kuuluva seksuaalinen teko, joka tuottaa seksuaalista kiihotusta. Nännin imeminen taas ei ole tyypillinen lääketieteellinen tutkimustapa eikä myöskään ainoa metodi nesteen ulossaamiseksi rinnasta. Nimeämällä seksuaalinen teko lääketieteelliseksi tutkimustavaksi on kyllä aika veikeä tapa välttää tuomio.
"Yleisen elämänkokemuksen perusteella nännin imeminen on miehelle aina seksuaalinen teko, kunhan vaippaikä on ohitettu"
Hieman yleistä elämänkokemusta, "olinhan siellä minäkin".
Kerran olin Riiassa ja asuin hotellimme erotiikkaan heikosti viittavassa ravintolassa.
Vähäpukeinen nainen, so. ilman rintaliivejä ja pitkiä housuja, tuli istumaan syliini, eikä suostunut lähtemään ilman, että olisi laittanut litin tai latin hänen pikkuhousuihinsa. Kaivelin taskujani ja sieltä löytyi vain 10 euron seteli.
Tässä pakkotilassa jouduin luopumaan siitä kerrotulla menettelyllä. Mutta ylihintaisen palveluksen korvaukseksi imaisin naista varsin mukavan näköisestä tissistä.
Enpä arvannut silloin tekeväni radiologista tutkimusta. Mutta kun alioikeudet niin ovat oikeaksi katsoneet, niin harasoo.
Kaikki päättyi kohdaltani toisin kuin radiologilla. Järjestyksenvalvojat eivät olleet huomaavinaankaan ja tyttö lähti iloisesti nauraen pois.
Jotenkin yliarvostettua käsitellä po. asioita korkeimman oikeuden peräseinään saakka, ja jotka aiheuttavat suhteellisen pienentä harmitusta asianomistajassa.
Ts. ilmeinen vähäisyysperuste olisi ollut jättää nostamatta syyte tai jättää rangaistukseen tuomitsematta sen sijasta, että keksitään hauskoja mutta epäuskottavia lääketieteellisiä perusteita teon rankaisemattomuuden tueksi.
Kyl´määki Riias!
Jos korkein oikeuskin jättää tämän radiologin tässä tuomitsematta, mitä itsekin kyllä pahoin pelkään, voitaneen sitten sen jälkeen kaiketi ajatella, että nännin imeminen ym. syytettynä olevan radiologin metodit ovat laillisia.
Tässä skenaariossa jouduttaisiin varmasti myös muuttamaan lääkäreitä ohjeistavia ns. käyvän tutkimuksen ja hoidon suosituksia vallan uuteen uskoon. Niihinhän tulisi lisätä tämä nännin imeminen tukivan lääkärin omaa suuta käyttäen tavallisena ja jopa vaadittavana tutkimustoimenpiteenä.
Ajatelkaapa nyt tilannetta, jos blogistin aiemmin käyttämää hauskaa ilmaisua lainaten joku "lääkäripoloinen" jättäisikin muuten huolellisesti ja asiallisesti potilaan tutkittuaan tuon ratkaisevan imun tekemättä ja potilaalta löytyisi myöhemmin vakava sairaus rinnasta. Tämä "lääkäripoloinen" joutuisikin sitten pahimmassa tapauksessa istumaan käräjillä sen vuoksi, koska suulla imemisen puuttumisesta johtuen tutkimusta ei ole suoritettu "tavaomaisesti" ja asiallisesti loppuun ja mahdollisesti juuri tuosta johtuen vakava sairaus on jäänyt aiemmin diagnosoimatta.
Kauhuskenaarioita esitelleen anonyymin kommenttia lukiessa tuli vaikutelma, että on se näköjään se perjantai-pullo jälleen kerran, ei vain hankittu, vaan myös nautittu ainakin jo puoleen väliin asti.
Kun käräjäoikeus ja hovioikeus osasivat "tuomita" imemisaktin, vaikka eivät löytäneet menettelystä syytetyn syyksi luettavaa seksuaalista hyväksikäyttöä, on luultavaa, että myös KKO osaa tehdä samoin, ehkä vielä paremmin.
Lekurin menettelyä voidaan siis moittia tuomion perusteluissa asiattomaksi, vaikka se ei toteuttaisikaan kyseisissä olosuhteissa rikosta.
Voi hyvänen aika arvoisa professori Virolainen!
Koska olet itsekin blogikirjoituksissasi varsin provosoiva ja paikoin jopa humoristinenkin, pitää toki sinun osata sietää huumoria ja ironiaa itsekin eikä ottaa kaikkea ihan niin vakavasti...
Ps. perjantaipulloa ei ole avattu eikä edes ostettu
Kantsisi varmaan ostaa - huumorimielellähän näitä toki kirjoitellaan!
Itse olin kerran miespuolisella hierojalla joka veti lupaa kysymättä alushousuni polviin ollessani vatsallaan ja alkoi lupaa kysymättä hieromaan pakaroita. Oudoksuin menettelyä ja kysyin onko tämä normaalia. Hän selitti hieman ja hyväksyin sen, jonka jälkeen kuitenkin pyysin lopettamaan takalistoni koskettelun ja nostin housut.
Ei olisi tullut mieleenkään alkaa kantelemaan jonnekin. Muutamalta tutulta kysyin ko. henkilöstä, joka on paikkakunnallani tunnettu hieronta-alan kouluttaja ja yrittäjä. Asian selvittely oli siinä. Mies oli ehkä homoseksuaali, ehkä ei, mutta hieman oudolta touhu tuntui.
Jos hän olisi pyytänyt saada hieroa suullaan takamustani, olisin varmastikin vain keskeyttänyt koko hieronnan mutta en vienyt asiaa sen pitemmälle.
Mikä näitä naisia oikein vaivaa että joka hiplaamisesta pitää tehdä niin valtavan suuri numero. Ei se nänni siitä kulu vaikka sitä lääkäri imee, puristaa tms. Itsehän hän rintojaan toi lekurille tutkittavaksi.
Todella kaukaa haettu koko juttu. Naurettava rumba oikeus- ja medialaitosta sekä kansan keskusteluhermoja ajatellen.
Menisi itseensä koko tyttö. Saa hyvää terveydenhoitoa ja nopeasti, innokkaan asiantuntevan mieslääkärin toimesta. Olisi kiitollinen. 60-kymppinen naispotilas olisi varmasti pitänyt koko jutun omana tietonaan ja mennyt toisenkin kerran nauttimaan hyvästä palvelusta.
Hävetkää nipottaja naiset! Kulutatte kaikkien aikaa, rahaa ja hermoja.
Joo, melko kalliiksihan tämä prosessi on jo nyt yhteiskunnalle tullut. Kun syyte on hylätty kahdessa instanssissa, valtio on velvoitettu korvamaan syytetyn oikeudenkäyntikulut, käräjäoikeudessa 4.500 eurolla ja hovioikeudessa 4.200 eurolla; ne koostuvat 95 prosenttisesti asianajajan palkkioista. Lisäksi valtion varoista on korvattu osittaisen maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianomistajan avustajan palkkioita yhteensä reilulla 2.000 eurolla.
Jos syyte kaatuu myös KKO:ssa, valtiolle tulee lisää maksettavaa.
Mutta jos syytetty tuomitaan, hänen joutuu korvaamaan valtiolle takaisin sen pussista maksetut mainitut lähes 11.000 euroa, Lisäksi maksettavaksi tuli 3.000 - 4.000 euroa sakkoa, todistajanpalkkiota ym. "pientä."
"60-kymppinen naispotilas olisi varmasti pitänyt koko jutun omana tietonaan ja mennyt toisenkin kerran nauttimaan hyvästä palvelusta."
Tälle valopäälle voi sanoa, että iästä riippumatta naiset kyllä erottavat seksuaalisen hyväksikäytön nautinnosta.
Kun kerran on vauhtiin päästy asian tiimoilta, niin eikös niitä juttuja viedä KKO:n jälkeen Eurooppa tasolle :(?
Viis siitä, mitä se tulee maksamaan.
Täytyyhän se ennakkotapaus sieltäkin saada ;)
Kiva lueskella ilman huumaavaa juomaa, tosikoita, veitikoita ja tottakai asiantuntijoiden lausuntoja ;)
Voiko näitä Virolaisen juttuja ollenkaan selvin päin lja ilman "huumaavaa juomaa" lukea?
Jos 58 v. lekuri tykkaiskin 20 v. tyttolapsen rinnoista, niin voishan sellaista "sairautta" esiintya. Mutta ruveta vaittamaan sita rikokseksi, ja ajaa asiaa aina KKO:een asti, kyl siinakin joku sairaus taitais olla takana! Lisaksi jos 58 v. lekurilla olis taipumus siihen, ettei saa tallaista haluaan pysyyn aisoissa, niin kai han olis sellaisessa maineessa jo aiemmilta vuosiltaan ja kaipa joku olis valittanut laakarista sairaalan hallintoon.
Olikohan lekurilla sellainen historia, vai olisko tama vaitetty tapaus eka lipsahdus?
"Huolimatonta:
Olipa tuima kommenti kollega radiologilta. Ne alakavt syopapesakkeet eivat ole kai aina aivan helppoja loytaa. Jos kuvaillun "huolimattoman"/ylimalkaisen tutkimuksen seurauksena jaa loytamatta joku vaikeasti loydettava syovan alku ja seuraava kerta on sitten jo liian myohaan, niin mitas radiologimme siihen sanoo?"
Radiologi vastaa:
Mitäs tämä kommentoija tällä tarkoittaa? Katsotko että kommenttini on tuima ja kuvailemani tapa tutkia on "huolimaton ja ylimalkainen" sen vuoksi,että en katso millään tavalla perustelluksi mm. käyttää rinnan imemiseen lääkärin omaa suuta, pullataikinan vaivaamistekniikkaa edestä ja taka tai geelin levittämistä käsin?
Edellä kommentoimieni asioiden ohella: Johan lääkäri asettaa suulla imiessään itsensäkin suureen vaaraan, koska riski erilaisten eritteiden välityksellä tarttuvia tautejakin ajatellen on tuossa menetelmässä olemassa. Vai katsooko kommentoija, että tämä sitten sitä lääkärin todellista uhrautumista potilaansa hyväksi, vaikka oman terveytensä kustannuksella?
Rintaeritteen provosoimisesta vielä: Kuten aiemmin kuvailin, eritettä rintatiehyeen varjoainekuvausta varten provosoidaan puristamalla. Jos kuitenkaan eritystä ei niin esille saa, on tapanani nimenomaan antaa yleensä potilaalle suoraan uusi aika esim viikon päähän uutta yritystä varten ja samalla kehoitan häntä olemaan väliaikana itse mahdollisimman paljon manipuloimatta rintaa, jotta erityksen provosoimiseen seuraavalla kerralla olisi paremmat mahdollisuudet. Hyvin usein toisella tai kolmannella "yrityskerralla" tutkimus saadaan tehdyksi ja kappas, minkäänlaista imua ei tarvittu.
Tuosta tulikin mieleen, miten syytettynä olevan lääkäri kertoi KKO:n istunnossa, että hän päätti tehdä perusteellisen tutkimuksen rinnoille siksi, että potilas asui toisella paikkakunnalla.
Jottei naisen siis tarvitsi tullaa enää uudelleen tutkimuksiin. Imemistempulla oli myös tämä syy. Lääkäri olisi varmaan "netonnut" enemmän, jos hän olisi noudattanut radiologianonyymin käytäntöä ja pyytänyt naista tulemaan Raaheen viikon kuluttua eritteen uutta provosointia varten.
Lekurin vastaavanlaisesta historiasta puhuttiin KKO:n istunnossa myös, joskin aika epämääräisen tiedon varaan historia jäi.
Todistajana kuultu sairaalan naispuolinen potilasasiamies, joka oli nyt jo eläkkeellä, kertoi vaivaantuneen tuntuisesti ja hieman epäselvästi, että samasta lääkäristä ja hänen tutkimusmenetelmistään oli tehty sairaalalle, siis ilmeisesti todistajan välityksellä, "kaksi valituta ennen ja kaksi jälkeen" nyt kyseisen tapauksen.
Kaikissa tapauksissa oli todistajan mukaan ollut kyse siitä, että lääkäri oli tutkinut valittajien tekijöiden mukaan heidän rintojaan "pitkään ja perusteellisesti" ja kehunut naisten rintoja kauniiksi. Kyse oli siis lähinnä "ylimääräisestä koskettelusta." Naisten mielestä se ei olisi ollut tarpeellista.
Nuo neljä muuta tapausta eivät olleet edenneet rikostutkintaan eikä niiden osalta ollut valitettu rintojen imemisestä.
Potilasasiamies oli kertonut samat asiat todistajana jo hovioikeudelle. Hovioikeus lausui perusteluissaan, ettei sillä ollut myöskään kyseisen todistajan kertomuksen perusteella syytä arvioida näyttöä ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin kuin hovioikeus.
Todistaja hieman empi, minusta varsin ymmärrettävästi, voisiko hän kertoa näistä neljästä musta tapauksesta, joissa jutussa ei ole kysymys. Mielenkiintoinen kysymys, joka olisi ansainnut minusta hieman pohditaan KKO:ssa.
KKO:n istunnon puheenjohtaja kuitenkin ratkaisi asian käden käänteessä yksin neuvottelematta asiasta muiden jäsenten kanssa. Taisi hän hieman vilkuilla kollegojaan, mutta kun kukaan ei näyttänyt olevan asiasta sen enempää kiinnostunut, puheenjohtaja tokaisi jotenkin niin, että "miksei voi, jos vain todistaja ei mainitse noiden muiden naisten nimiä".
Jäi mm. selvittämättä, mikä oli mainitun "muiden naisten" osuus todistusteemana ko. jutussa. Lain mukaan todistajan nimenneen asianosaisen tulee mainita ennen kertomuksen antamista kaikki ne todistusteemat, joista todistajaa aiotaan kuulla.
KKO:n istunnossa kaksi todistajaa nimennyt syyttäjä ei havaitakseni puhunut mitään todistusteemoista eikä KKO:n puheenjohtajakaan ollut niistä kiinnostunut. Vaikutti hieman siltä, että todistajat voivat kertoa "yhtäjaksoisesti ja omin sanoin", mitä mieleen juolahti.
Se, että todistajaa pyydetään aluksi kertomaan "omin sanoin", ei tietenkään merkitse sitä, että kysymys todistusteemasta menettäisi merkityksensä! Todistajankuulustelun tulisi olla asianmukaista ja rationaalista eikä vain jonkinlaista täysin vapaamuotoista happeningia.
Tästä siis pieni miinus KKO:lle!
Lisäksi kuulemisperiaate olisi edellyttänyt, että puheenjohtaja tiedustelee asianosaisilta, tässä tapauksessa erityisesti syytetyn puolustukselta, mitä mieltä puolustus on siitä, saadaanko todistajaa kuulla esille tulleesta teemasta ja seikoista, jotka eivät välittömästi koske käsiteltävää juttua.
Salissa oli huono kuuluvuus yleisön penkkiriville, mutta en kyllä itse kuullut, että puheenjohtaja olisi mainitun kysymyksen syytetyn avustajalle esittänyt.
Kävikö potilasasiamiehen todistuksesta ilmi selkeästi edes se että sisältyikö kaikkiin viiteen tapaukseen väite liiasta koskettelemisesta vai voisiko olla jopa niin että kaikki muut neljä tapausta liittyisivät vain sanalliseen toimintaan, kuten rintojen kommentoimiseen.
Virolainenhan selvästi yrittää tässä kaikin mahdollisin pilkunviilaamisen ja yksittäisten lauseyhteyksien konstein väkisin vääntää syytteessä olevan lääkärin toiminnasta laillista ja hyväksyttävää sekä ennenkaikkea vastaamaan omaa arvomaailmaansa.
Mutta, siinähän juuri tuollainen kokenut, taitava lainoppinut on parhaimmillaan. Tekee mustasta valkoista ja rikollisesta laillista sekä tarvittaessa päinvastoinkin.
No, ei se nyt ihan noinkaan kyllä ole.
Olen lähinnä yrittänyt poimia keissistä näkökohtia pro et contra. Imemismetodia olen pitänyt alusta saakka epäasianmukaisena.
Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet syytteen, joten en näyttäisi olevan aivan yksin mielipiteineni.
Kysyin ko. asian ratkaisseen hovioikeuden (Rovaniemi) eräältä neuvokselta (joka ei ollut asian ratkaisseessa kollegiossa), että mitä hän ajatteli asiasta. Sain tilaisuuden tähän, koska opiskelen oikeustieteitä Lapin yliopistossa. Ko. hovioikeuden neuvos oli toista mieltä kollegojensa antamasta tuomiosta, joten onneksi edes yksi (?) neuvos oli toista miltä. Itse, vaikka en vielä ole juristi, ja siten vielä onneksi välttynyt juridiikan sokaisemiselta, näin kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että oikeus ei voita, jos tämä asia vain kuitataan...
...ja edelliseen kommenttiin lisäten, ko. hovioikeuden neuvos oli sitä mieltä, että juttu olisi pitänyt tuomita seksuaalisena tekona! Toivon hartaasti muutenkin, että ko. neuvos on seuraava Rovaniemen hovioikeuden presidentti!
Huomaa hyvin, että tuo Lapin yliopistossa opiskeleva immeinen on vielä opintojensa alkuvaiheessa, sen veran hataraa ja alkeellista on hänen argumentointinsa.
Herttinen sentään! Vai on "tuleva HO:n presidentti" ollut toista mieltä kuin kollegansa!
Kantsisi kuitenkin kertoa sille tulevalle pressalle, että laki ei tunne sellaista rikosta kuin "seksuaalinen teko", mistä tuo neuvoksemme olisi lekurin tuominnut.
HO: presidentit ovat nykyisin kyllä lähinnä hallintojohtajia, eivät lainkäyttöjohtajia, mutta olisi toki suotavaa, että tuleva pressa tietäisi, minkä nimisiä rikoksia seksuaalirikoslainsäännössä löytyy.
Ettei esim. haastatteluja antaessaan menisi töräyttelemään tollasia.
Arvoisa professori, ko. neuvos ei antanut mitään yleistä lausuntoa, vaan ilmaisi asian yksityisenä henkilönä ja omana mielipiteenään. Kiitos muuten palautteesta!
Kiitos neuvoksesta!
Lainaus:
"Huomaa hyvin, että tuo Lapin yliopistossa opiskeleva immeinen on vielä opintojensa alkuvaiheessa, sen veran hataraa ja alkeellista on hänen argumentointinsa."
Näin ulkopuolisen näkökulmasta;
Soisi sentään Lapin yliopiston professorin kuitenkin kannustavan tulevan sanansaattajansa näkemystä, vaikka tämä noviisi olisikin itse blogia pitävän Jumalan ajatuksissa vasta-alkaja.
Onko kuitenkin niin, että professorin näkemys perustuu siihen, että hän mielellään puolustelee ystäviensä ts. Rovaniemen hovioikeuden neuvosten asettamia ratkaisuja.
Äärettömän myhäilyttävää on nuo vetoomukset lääkärin käsikirjaan vuodelta 2004.
Ajatelkaapa nyt, jos tulisin juristeja täynnä olevaan istuntoon kainalossani vaikkapa "Otavan joka kodin oikeusoppi" tai jotain sinne päin. Näitähän riittää.. ja vetoaisin täysin rinnoin siihen kirjaaan ja vieläpä pokkanaamalla.
Tosiasia kuitenkin on, että nämä joka kodin faktaoppaat ei kuitenkaan välttämättä ole sitä, mitä oikeasti tosi tilanteen eteen tullen vaaditaan. Sen vuoksi tuollaiseen käsikirjaan vetoaminen ei ole oikein uskottavaa. Juristikinhan tietää, että tuollaisilla "joka kansan kirjoilla" saa pyyhkiä persettä. Ainahan kuitenkin löytyy porsaanreijät, joila kaikki pystytään kumoamaan.
Em. syystä vetoaminen raamatullisen "lääkärin käsikirjaan vuodelta 2004" on mielestäni jopa suorastaan huvittavaa.
"Lääkärikirjassa" ei kyllä puhuta mitään "perseen pyyhkimisestä."
Lääkärikirjastakin, vaikka siitä ei ehkä saa mitään eksaktista ja "ainoata oikeata oppia" koskevaa tietoa, saa toki pääpiirteittäisin kuvan ja käsityksen siitä, miten rintojen palpaatio suoritetaan! Jos haluaa, voi etukäteen tutustua lekurikirjaan, jottei lääkärin käsky, "otetaanpa rinnat sitten paljaaksi", tulisi yllätyksenä, kun menee lekurille tutkituttamaan rintojaan.
Lääkärikirjan sanoma on se, että rintojen puristelu ja pyörittely ei ole ehdottomasti kiellettyä, niin kuin nämä "puhdasoppiset" lekurit" ja -tohtorit väittävät.
Selvää on, jo ilman kirjaviisaustakin, että rintojen "painelun" ja puristelun" välinen ero voi käytännössä olla hiuksenhieno - välillä tulee varmaan itse kunkin "puristelluksi", vaikka pitäisi vain "painella."
Kyseinen lääkärikirja ei ole mikään "Joka kodin lääkärikirja", kuten anonyymi esittää, vaan "Lääkärin käsikirja", siis nimenomaan lääkäreille tarkoitettu opus.
Viitatut sivut ovat 870 ja 871, joissa käsitellään otsikkojensa mukaan aiheita "Rintojen kyhmyjen tutkiminen ja kivuliaan rinnan selvittely. Maidon eritys ja muut eritteet rinnasta."
Vai että neuvosten "asettamia" ratkaisuja!
Tuosta vm. seikasta kantani ei ainakaan johdu, kuten asiaa tuntevat varmaan myöntävät.
Mutta taisipa tulla sanotuksi tuolle opiskelijalle liian julmasti - sorry!
Ihmettelen kyllä hovioikeudenneuvosta, joka lähtee moittimaan opiskelijoille kollegojensa päätöstä! Tuskinpa hovioikeus haluaa itselleen tuollaisen moraalin omaavan pressan tulevaisuudessa.
Hyvä Jyrki, että pyysit opiskelijalta anteeksi.
Seppo
Lehtijutun mukaan miespuoliset teini-ikäiset saivat oikeutta omalla kohdallaan. Hyvä ja oikein niin, mutta miksiköhän tämän nuoren naispuolisen potilaan kohdalla tuntuu tuomareiden harkinta kallistuneen lääkärin selitysten puolelle?
"Yritysjohtaja käytti työharjoittelijoiksi palkkaamiaan teinipoikia vuosia sadistisesti hyväkseen. Mies laittoi 16-18-vuotiaat pojat erikoisiin "fyysisiin testeihin" työhaastatteluissa tai "rankaisi" heitä väärin tehdystä työstä. Mies tuomittiin käräjäoikeudessa yli neljän vuoden vankeuteen. Poikien piti riisuutua alasti ja olla minuutteja paikallaan erikoisissa asennoissa, kuten kädet ja jalat harallaan tai kyykyssä kädet polvien takana. Usein mies sitoi heidät tai peitti silmät ja korvat pipolla ja kuulosuojaimilla."
Olisko ero yksinkertaisesti siinä, että a) tapaukset ovat täysin erilaisia ja b) että lääkäri ei ollut syyllistynyt rikokseen.
Noh, kaikki oikeustapaukset ovat aina erilaisia, jos pilkusta otetaan kiinni.
Näissä tapauksissa on kuitenkin myös samankaltaisuutta. Vahvemmassa asemassa oleva henkilö (oletetusti) käyttää heikommassa asemassa olevaa seksuaalisesti hyväkseen.
Onko vaan niin, että tuomarikuntamme lähtökohtaisesti uskoo alttiimmin lääkäriä kuin jotain muuta ammatinharjoittajaa. Harvoin esimerkiksi näkee tuomaria, joka uskaltaisi kriittisesti arvioida lääkärin antamia asiantuntijalausuntoja.
Anonyymiltä näyttää unohtaneen rikosoikeudenkäynnin keskeinen perusperiaate eli syyttömyysolettama kokonaan.
Anonyymi sanoo lääkäriä syylliseksi nimettyyn rikokseen, vaikka kaksi oikeusastetta on juuri todennut hänet syyttömäksi!
Tuon yo. jutun yhdistäminen tähän keissiin taitaa olla provo. jätän kommentoimatta.
Jokatapauksessa tämän blogin tarkempi selonteko oikeuskäsittelyn kulusta antaa toisenlaisen kuvan verrattuna siihen minkä kuvan julkinen sana on tapauksesta tuonut esille. (Onpa yllättävää...)
Ja miksi tämä on edennyt oikeuteen asti? Onko pohjatyöt tehty huonosti jo tutkintavaiheessa, ja onko ehkä jopa hieman luotettu raflaavien otsikoiden tuomaan tukivoimaan?
Lääkäri tekee työnsä perinpohjaisen kunnolla, hän saa syytteet. Pompottamalla(nykytrendin mukaisesti) asiakasta moneen kertaan vastaanotolla - turhaan - olisi tämäkin juttu jäänyt näkemättä ja lääkäriä uhkaavien sakkojen sijasta potilas itse olisi maksanut pitkän pennin.
Alioikeuksien päätökset ovat olleet järkeenkäypiä, eikä syytteen kohtiin ole minunkaan mielestä löytynyt todellista näyttöä, joten tuskinpa muuttuu kko:ssa.
Tällaisten tapausten eteneminen oikeuteen asti näkyy kuitenkin jatkossakin lääkäreiden työssä. Vallitsevaksi tavaksi muodostuu vastuun laistaminen. Kuten joku alanmies oli ylemmissäkin kommenteissa maininnut; eli(pakoillaan vastuuta)laitetaan vaan uusi aika jatkotutkimuksiin...
Onko se sitten hyvä vai huono tapa, minusta ei ole, mutta tämäkin nähtävästi jakaa mielipiteitä!!?
Tuttua toimintaa vähän jokaiselta alalta nykyään... Valitettavasti.
Nännijuttu on poikinut lisäongelmana kysymyksen KKO:n puheenjohtajana jutussa toimineen oikeusneuvos Mikko Tulokkaan jo ennen istunnon alkua tekemän kuvaamiskieltoa koskevan päätöksen laillisuudesta.
Oikeustoimittajat ry. on pyytänyt eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, menettelikö korkein oikeus laillisesti kieltäessään kuvaamisen myös KKO:n aulatilassa.
Mainitsin itsekin tästä kysymyksestä ohimenneen blogissani ja siihen puututtiin myös yhdessä lukijakommentissa.
Kuvaamisen kielsi siis jutun puheenjohtaja, korkeimman oikeuden tuomari Mikko Tulokas, ja asiasta informoitiin etukäteen niille toimittajille yms. ihmisille, joille oli lähetetty noin viikkoa ennen istuntoa sähköpostiviesti istunnon pitämisestä. Kieltoa perusteltiin asianomistajana olevan nuoren naisen yksityisyyden suojaamisella.
Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajisto, toimittajat Jarkko Sipilä ja Susanna Reinboth, pitävät HS:n mukaan kieltoa lainvastaisena ja sananvapautta rajoittavana. Heidän mukaansa uhrin kuvaaminen kyseisen kaltaisessa jutussa olisi hyvin epätodennäköistä ja pitäisi siksi jättää toimitusten omaan harkintaan.
Oikeustoimittajien mukaan kuvauskielto olisi voitu välttää esimerkiksi tuomalla uhri istuntosaliin sivukautta.
Näin ei kuitenkaan voitu tehdä, koska istuntosali on rakennettu KKO:n "vintille" kolmanteen kerrokseen ja ainoastaan KKO:n jäsenet pääsevät saliin sivukautta. Panin merkille, että "uhri" eli asianomistaja ja hänen avustajansa odottelivat istunnon alkamista istuntosalin viereisessä huoneessa, mistä he sitten tulivat aulaan ja siitä edelleen istuntosaliin. Syytetty avustajineen sen sijaan käyskenteli aulassa meidän muiden eli siis "käräjärahvaaseen" kuuluneiden ihmisten keskuudessa.
Kun syytettyäkään ei saanut kuvata aulassa eli istuntosalin eteisessä, hänestä napattiin toiseen iltapäivälehteen kuva, kun hän oli marssimassa kadulla KKO:n istuntoon.
Oikeustoimittajien kantelu on periaatteessa merkittävä. Aina ennen on ollut käytäntönä, että puheenjohtajan kuvauskielto tai kuvaamiseen tarvittava lupa koskee vain istuntosalia, ei eteistiloja.
Vanha laki puhui nimenomaan istuntosalissa kuvaamisesta, uusi laki on tulkinnanvaraisempi, sillä laissa puhutaan nyt "suullisessa käsittelyssä" kuvaamisesta, johon on saatava puheenjohtajan lupa; puheenjohtaja myös antaa lain mukaan tarkemmat ohjeet kuvaamisesta.
Kyse on siitä, voiko puheenjohtaja antaa "tarkempia ohjeita" vain käsittelyssä eli istuntosalissa kuvaamisesta, vai tarkoitetaanko noilla ohjeilla mahdollisesti myös oikeuttaa kieltää kuvaaminen istuntosalin eteistiloissakin.
Koska on kyse julkisen terveydenhuollon kohteesta, potilas ei olisi tässä tapauksessa maksanut pitkää penniä, koska ei ollut privaattipuolen asiakas eikä näinollen myöskään käyntiperusteista laskutusta.
Ja kannattaa kuitenkin miettiä, kumpi on pienempi paha: pyytää niissä harvinaisissa tapauksissa uusintakäynnille, kun eritettä ei saada puristamalla "ekalla" kerralla esille vai iskeä huulensa asiakkaan nänniin ja alkaa lutkuttaa....
"Lääkäri tekee työnsä perinpohjaisen kunnolla, hän saa syytteet. Pompottamalla(nykytrendin mukaisesti) asiakasta moneen kertaan vastaanotolla - turhaan - olisi tämäkin juttu jäänyt näkemättä ja lääkäriä uhkaavien sakkojen sijasta potilas itse olisi maksanut pitkän pennin"
Yllämainittuun sanoisin: Jos nyt sitten ihan välttämättä haluaa tehdä kommentoijan mukaan kaiken "perinpohjaisesti" kerralla, niin mekaanista pumppua voi rinnan imemiseen todellakin ihan oikeasti käyttää sensijaan että tohtori käyttää siihen omaa naamaansa.
Toisekseen: onko vastuunpakoilua, jos ottaa potilaan kontrolliin/uuteen yritykseen nimenomaan omalle vastaanotolleen ja vieläpä niin, että ei laskuta tätä uusintakäyntiä erikseen? Tämä lääkärin henkilökohtainen laskuttaminen kun ei julkisella puolella edes ole mahdollista kuten yksityispuolella.
Täällä palvontaa osakseen saavasta Lääkärin käsikirjasta:
Periaate tuntuu olevan ”kaikki mikä ei ole lääkärin käsikirjassa erikseen selvästi kielletyä, on sallittua”
Kirjassa sanotaan palpaatiosta:
-rinnat tutkitaan potilaan maatessa selällään kädet kohotettuina niskan taakse ja myös käsien ollessa vartalonmyötäisesti
-rinnat tunnustellaan kauttaaltaan neljännes kerrallaan tai kuljettamalla kättä kehässä koko rinnan alueella
-pelkkä sormenpäällä tunnustelu on epäluotettavaa.Rintaa tulee mielluumin tunnustella 2.-5 sromien koko pituudelta ja kämmenellä.
-ihon sisäänvetäytymislilmiö saaadaan usein esiin kohotttamalla rinnan epäiltyä aluetta srmien välissä
Nämä ohjeet eivät ole mitenkään tulkittavissa siten, että palpaatio tulee suorittaa pullataikinaliikkein potilaan ollessa seisaallaan ja varsinkaan takaapäin. Rinnan eritystä koskevassa kappalessa ei puhuta rinnan imemisestä tutkimisessa sanaakaan, vaan erittelevän rinnan perustutkimukset ovat mammografia, rintojen palpaatio, ultraäänitutkimus ja tarvittaessa selkeästi poikkeavaa nestettä (kirkas tai verinen) erittelevän tiehyeen varjoainekuvaus. Mikäli eritettä selvästi tulee, voi poikkeavaa eritettä ottaa patologin tutkimusta varten näytteeksi myös nänniltä objektilasille.
Mitään syytetyn lääkärin esilläolleita metodeja ei myöskään lääkärin perus-tai erikoislääkärikoulutuksessa opeteta.
En ole huomannut kenenkään "täällä" mitenkään palvovan Lääkärin käsikirjaa. Anonyymi puhuu puppua.
Periaate ei ole tuo anonyymin mainitsema; sitä ei ole kukaan täällä esittänyt. Tässäkin anonyymi puhui pehmeitä.
Kukaan ei ole väittänyt, että käsikirja tai mikään muukaan ohjeisto sallisi rintojen suulla imemisen. Jälleen väärä väite anonyymiltä.
Itse olen vedonnut lääkärikirjaan vain palpaation osalta ja siksi, että kirjassa sanotaan, että pelkkä sormenpäillä tunnustelu on epäluotettava ja että tunnustelua voi ja suorittaa myös "kämmenen leveydellä".
Edelleen kirjan mukaan rintaa saadaan palpaatiossa "kohottaa sormien välissä", jos kyse on rinnan sisäänvetäytymisilmiöstä. KKO:n istunnossa tuli esille, samoin käräjäoikeuden tuomion perusteluissa, se että ko. potilaalla oli tällaista ilmiötä havaittavissa.
Termi "pullataikinaliikkein" on syyttäjän ja asianomistajan avustaja lanseeraama; mahdollisesti asianomistaja on käyttänyt sitä itsekin; tätä en tiedä, koska KKO ei sallinut yleisön olla läsnä asianomistajaa kuultaessa).
Syytetty itse on nimenomaan kiistänyt käyttäneensä palpaatiossa "pullataikinaliikettä! Näin siitä huolimatta, että Lääkärin käsikirjan mukaan on hoito-ohjeiden mukaista käyttää "pyöriviä liikkeitä."
Kyse tuntuu olevan paljolti sekavasta terminologiasta, jota syyttäjä ja asianomistajataho näyttävät mieluusti viljelevän, kun tällainen epätieteellinen terminologia ("pullanleipominen") tuntuu niin kivasti uppoavan iltapäivälehtien toimittajiin ja sitä kautta lehtien lööppeihin!
Syytetyn puolustus on kirjallisessa vastauksessaan KKO:lle kiinnittänyt perustellusti huomiota siihen, että TEO:n (nyk, Valviran) asiantuntija, joka on esiintynyt prosessissa syyttäjän todistajana, on itsekin muistanut käräjäoikeudessa väärin Lääkärikirjan (Duodecimin) ohjeiden tarkan sisällön. Vastoin todistajan kertomaa rintoja voidaan tunnustella myös potilaan ollessa istumassa. Tämän virheensä todistaja puolustuksen mukaan korjasi hovioikeudessa
Vuodon esille tulosta kyseinen todistaja sanoi, että vuoto/erite tulee esille yleensä pienellä puristelulla. Siis rintaa saa "puristella", jos tähdätään vuodon esille tuloon.
Lääkärikirjan mukaan rintoja palpoimalla ja puristelemalla selvitetään eritteen tois- tai molemminpuolisuus. Tämä on kirjan mukaan erityisen tärkeää silloin, kun potilas sanoo eritettä tulevan vain toisesta rinnasta. - Tällaisesta tilanteesta po. tapauksessa oli kyse ja siitä huomautettiin myös Oulaisten lääkärin lähetteessä.
Hohhoijakkaa...ei voi muuta sanoa. Tästä asiasta on nähtävästi aivan turhaa tällaisen juristi/"wannabe"-lääketieteen asiantuntijan kombinaation kanssa väitellä.
Oli ihan miten oli ja tulkitsee tai vääntelee blogisti näitä ohjeita ihan miten haluaa, niin odotetaan mitä korkein oikeus aikanaan tuomitsee ja jos se on sitten blogistin toiveen ja näkemyksen mukaisesti syytetyn kannalta suotuista, niin herra saa sitten paukutella henkseleitä oikein luvan kanssa.
Oikeus voittakoon! Minulle tämän jutun tuomio, kallistuupa se kumpaan suuntaan tahansa, ei toki ole mikään kohtalon kysymys tai henkselien paukuttelun paikka.
Pääasia on, että a) menettely on reilu ja oikeudenmukainen ja b) tuomio on sillä tavalla seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi (pro et contra -metodilla) perusteltu, että lopputulos voidaan hyväksyä.
Näin juuri! Oikeus voittakoon ja haudattakoon sotakirveet.
"Koska on kyse julkisen terveydenhuollon kohteesta, potilas ei olisi tässä tapauksessa maksanut pitkää penniä, koska ei ollut privaattipuolen asiakas eikä näinollen myöskään käyntiperusteista laskutusta."
Vaikkei asiakas itse maksa, onko jollakin vielä niin harhainen käsitys siitä että terveydenhuolto on ilmaista? Joku maksaa aina ja ruuhkat ovat tosiasia.
"Ja kannattaa kuitenkin miettiä, kumpi on pienempi paha: pyytää niissä harvinaisissa tapauksissa uusintakäynnille, kun eritettä ei saada puristamalla "ekalla" kerralla esille vai iskeä huulensa asiakkaan nänniin ja alkaa lutkuttaa...."
Kyseessä lienee ollut imaisu, johon on ollut lupa ja lääketieteellinen perustelu. "Lutkuttaminen" ja "maistaminen" ovat olleet lähinnä kärjistävää kommentointia, millä on saavutettu toivottu julkinen vastakaiku. Ja käsitykseni mukaan eritteen "ilmentymättömyys" ei ole edes harvinaista.
Tässä tapauksessa, jos ottaa kylmän analyyttisen silmän käteen ja lukee tämän mielestäni neutraalin blogin ajatuksella, niin jokaisella pitäisi kellot soida: onko tässä casessa tehty kärpäsestä härkänen!?
KKO:n presidentti ja tasavallan presidentti lienevät hyviä ystäviä?
Niinpä niin. Vähän ihmetyttää miksi tällaisia juttuja käsitellään KKO:ssa, kun samaan aikaan kolme ihmistä kuolee McDonald's:n autojonossa? Realiteetti kateissa? Sana sanaa vastaan, ei peittelyä, ja lupa myönnetty, mikä tässä on epäselvää? Syytettyhän olisi halutessaan voinut kieltää kaiken. Jos syöpä ei löydy ajoissa, koituu se yleensä kohtaloksi.
Lähetä kommentti