Njuoska bittut (märät säpikkäät)1. Jokavuotiset asianajajapäivät, jotka kestävät nykyisin vain yhden päivän, ovat taas kerran ohitse. Tänään pidetyillä päivillä kuultiin, näin olemme voineet muun muassa asianajajaliiton sivuilta lukea, oikeudenhoidon eri sektoreita edustavien päällikkövirkailijoiden eli ohjelman mukaan oikeuselämän vaikuttajien katsaukset, jälleen kerran. Tänä vuonna päivien oikeuspolitiikan foorumin teemaksi oli valittu otsikko "Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistukseen - onko oikeudenhoidolla visiota?"
2. Asianajajapäivien järjestävät tuntuvat katsovan, että oikeuselämämme vaikutusvalta on kasautunut tai kanavoitunut yksinomaan ylimpiin tuomioistuimiin ja muihin ylimpiin lainkäyttö tai -valvontaviranomaisiin. Joka ikinen vuosi nimittäin näillä päivillä "luovat katsauksen", "esittävät näkemyksensä," "kertovat tervehdyksensä" tai lausuvat muuten vain mielipiteensä yhdet ja samat "vaikuttajat" eli tuomarit ja virkamiehet ja vieläpä aina samassa ennalta määrätyssä ja varsin yksitoikkoiselta vaikuttavassa järjestyksessä: 1) KKO:n presidentti, 2) KHO:n presidentti, 3) oikeuskansleri, 4) oikeusasiamies, 5) oikeusministeri tai joku ministeriön koreahko virkamies, 6) valtakunnansyyttäjä ja 7) valtakunnanvouti. Forumin antiin, jos niin voisi sanoa, on laskettava lisäksi (8) päivillä alkutervehdyksensä esittäneen Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan puhe.
3. Samaa järjestystä ja kaavaa noudatetaan myös muilla vastaavanlaisilla päivillä, joita ovat lakimiespäivä, tuomaripäivä ja syyttäjäpäivä; voudeilla ei taida vielä olla omia päiviään. Näiden päivien oikeuspoliittisessa foorumeilla ei ole juuri koskaan päästetty ääneen henkilöitä, joilla voisi kenties olla hieman poikkipuolista eli kriittistä sanottavaa oikeuspolitiikasta. Voisi sanoa, että näissä foorumeissa esiintyvät virkamiehet ja poliitikot käyttävät kukin sekä asianomistajan ja syyttäjän että vastaajan ja todistajan puhevaltaa.
4. Tämänvuotisten asianajajapäivien oikeuspoliittisen foorumissa oli siis määrä tarkastella, josko oikeudenhoidolla on visioita. Ainahan noin arvovaltaisella joukolla toki visioita löytyy. Eri asia sitten on, miten selkeästi nuo visiot tuodaan esiin ja miten niitä perustellaan sekä ovatko visiot järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Jos esitelmöitsijän visio jää pelkästään vienon ja ikään kuin ohimennen lausutun toteamuksen tai vielä vienomman kysymyksen muotoon, lienee selvää, ettei sanoma mene perille eikä kukaan itse asiassa edes huomaa tai jälkeenpäin muista kyseisen vision esiin tuomista. Pelkään, että valtaosalle asianajajapäivien foorumissa tänään esitetyillä visioilla tulee olemaan mainittu kohtalo. Muutaman päivän tai viikon kuluttua näitä hurskaita toivomuksia tai vienoja kysymyksiä ei enää muisteta. Mutta voihan ne toki esittää sitten seuraavilla päivillä ja foorumeissa taas uudelleen!
5. Olen itse vuosien mittaan esittänyt monenlaisia visioita siitä, mihin suuntaan ja millä tavoin oikeudenhoitoa eli tarkemmin sanottuna tuomioistuin- ja syyttäjälaitosta sekä oikeudenkäyntimenettelyä eri oikeusasteissa olisi syytä kehittää. En ole jättänyt visioitani pelkän maininnan tai vienon kysymyksen asteelle, vaan olen perustellut näkemyksiäni ja esittänyt samalla melko yksityiskohtaisesti ne keinot ja menettelytavat, joilla visiot voitaisiin toteuttaa.
6. Muutaman esimerkin mainitakseni olen esittänyt muun muassa seuraavanlaisia visioita ja ideoita:
- Suomessa tultaisiin toimeen yhdellä yhtenäisellä tuomioistuinorganisaatiolla. Siten hallintotuomioistuimet voitaisiin yhdistää yleisiin tuomioistuimiin integroimalla ensin hallinto-oikeudet muutamiin suurimpiin käräjäoikeuksiin, jolloin myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin hovioikeuteen. Hallinto-oikeuksia ei siis yhdistettäisi, niin kuin jotkut ovat kaavailleet, hovioikeuksiin.
- Tuomioistuimien keskushallinto olisi siirrettävä oikeusministeriöstä ja valtioneuvostosta erillisille keskushallintoyksikölle, jonka johtokunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista.
- Esitutkinnan johtaminen tulisi siirtää vakavampien rikosasioiden osalta tietyssä tutkintavaiheessa poliisilta syyttäjälle.
- Riidattomien velkomusasioiden eli perintäasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta on täysin tarpeetonta, joten siitä olisi luovuttava ja perintää olisi haettava suoraan ulosottoviranomaiselta.
- Tuomareiden koulutusta ja rekrytointia voitaisiin kehittää eri tavoin niin, että tuomioistuimiin saataisiin nykyistä monipuolisemman kokemuksen omaavia päteviä lakimiehiä.
- Hovioikeuksien esittelijäjärjestelmästä olisi joko luovuttava kokonaan tai kehitettävä sitä koulutukselliseen suuntaan. Tuomioistuinharjoittelua voitaisiin kehittää monin eri tavoin.
7. Kaikki mainitut visiot eivät toki ole minun yksin esittämiäni. Jotkut niistä tuotiin esiin myös tänään oikeuspoliittisessa foorumissa.
8. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero katsoi tervehdyspuheessaan, että "hovi- ja hallinto-oikeudet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa yhdistää." Tämä lausuma, joka on STT:n välittämänä uutisena ylittänyt uutiskynnyksen, on hyvä esimerkki edellä mainitusta kevyen luokan "vienosta" visiosta, joka unohtuu nopeasti. Sanat "voitaisiin ehkä" tulevaisuudessa yhdistää, kertoo kaiken eli sen, ettei liiton puheenjohtaja ole uudistuksen suhteen tosiasiallisesti kovin vakavissaan, vaan hän on vain heittänyt sen ilmaan kevyenä koepallona. Tämä sama idea tuotiin jokin aika sitten yhtä kevyesti esiin korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon puheessa, josta Ilveskero on ilmeisesti poiminut ja heittänyt nyt asian uudelleen ilmaan. Huomaan, ettei Mika Ilveskero ole miettinyt asiaa tarkemmin, sillä kuten edellä totesin, hallinto-oikeuksia ei ole syytä yhdistää hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin.
9. Asianajajaliitto on asianajajapäivien johdosta julkaissut tiedotteen, jossa valitetaan sitä, että oikeudenhoidon uudistukset ovat jääneet Suomessa torsoiksi. Tiedotteen mukaan oikeudenhoitoa ei kehitetä Suomessa riittävän järjestelmällisesti. Uudistukset eivät tuota kestäviä ratkaisuja eikä uudistuksilla saada kohdennettua vähiä resursseja tehokkaasti. Esimerkeiksi tiedotteessa mainitaan alati muuttuva hovioikeusmenettely ja lautamiesjärjestelmän uudistamisen.
10. Tässä asiassa liitto on toki aivan oikeassa samoin kuin siinä, että Suomessa lukuisat oikeuslaitosta koskevat uudistukset tehdään ensisijaisesti kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaikka lähtökohtana pitäisi olla oikeusturvan kehittäminen. Nykyistä paremmalla suunnittelulla saavutettaisiin sekä säästöjä että tehokuutta, todetaan liiton tiedotteessa. Suomesta puuttuvat kuitenkin oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet. Uudistuksia tehtäessä tulisi pitää silmällä, mitä oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
11. Vuonna 2003 mietintönsä (KM 2003:3) jättänyt tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti lukuisia visioita ja konkreettisia esityksiä tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Valitettavaa on, että mietintö on jäänyt pölyttymään oikeusministeriön hyllyille. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja ministeriön virkamiehet eivät pitäneet komitean ideoista, joilla ministeriön vaikutusvaltaa oikeudenhoidon lalla olisi kavennettu ja tuomioistuinten keskushallinto olisi siirretty pois oikeusministeriöltä.
12. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon näyttäisi puheensa perusteella tulleen Kalastajatorpalle kitkerissä tunnelmissa. Hän ei edes halunnut esittää minkäänlaista visiota, ellei visiona pidetä sitä, että se, mitä suomalaisesta oikeudenhoidosta puuttuu, on "toimeenpanon visio"; visioita meillä siis kyllä riittää, mutta kun valtiovalta ei halua ottaa näitä visioita vakavasti, niin turha mitään visioita on edes esittää! Koskelo on aina joka kerta aiemminkin korkeassa virassa ollessaan puhunut tuomioistuinlaitoksen, ainakin yleisten tuomioistuinten, vähäisistä resursseista, joita uhataan aina vain edelleen leikata juustohöyläperiaatteella. Nyt hän näyttää olevan erityisen suivaantunut ja hänen puheeseensa sisältyy itse asiassa selvää vit-----, siis vinoilua oikeusministeriötä ja yleensä valtiovaltaa kohtaan.
13. Koskelon sanoma oli siis se, että oikeudenhoidosta ei puutu visiota, vaan rahaa. Meiltä puuttuu toimeenpanon visio, sanoi Koskelo. Perusoikeuksia ei tuoteta hyvillä aikomuksilla. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on K:n mukaan alun perin pystytty "hyllyvien aikomusten hyllyvälle pohjalle eikä vahvan toimeenpanotahdon varaan." K:n mukaan oikeudenhoidon uudistaminen ei voi onnistua näpertelyllä, vaan tarvitaan linjakasta remonttia. Tämä taas edellyttäisi huomattavaa lisärahoitusta. K:n mukaan "oikeuslaitoksen jatkuvien rahoitusongelmien myötä suhde totuuteen on hämärtynyt". Tämän vuoden budjetissa oikeuslaitokseen kohdennettu 1,4 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjumiseksi on K:n mukaan itse asiassa fiktiivistä, sillä budjetin tuomioistuinmomentille oli jo ennestään syntynyt n. 3 miljoonan euron suuruinen vaje. K:n mukaan "fiktiivinen lisärahoitus muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi," mikä ei tosiasiassa tehosta harmaan talouden torjuntaa. Kun oikeita lisävoimia ei saada, vaikuttavuus ei toteudu, vaan sen sijasta toteutuu itsepetos, sanoi Koskelo.
14. Ankarantuntuista tekstiä oli presidentin sanoma! Siihen sisältyi myös jonkinlainen uhkaus tai uhkakuva: jos oikeusturvan kokonaislaskua halutaan pienentää, on tilaustakin pienenettävä! Koskelon mukaan "kuormaa" on kevennettävä mahdollisuuksien mukaan oikeusketjun kaikissa kohdissa. Sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Koskelo ei tarkemmin yksilöinyt. Koskelon mukaan nyt pitäisi avoimesti miettiä, mitä oikeuslaitokselta halutaan. Meillä on ollut tapana torjua muiden maiden systeemiä sillä perusteella, ettei se sovi meidän järjestelmäämme. Jos ideaali on realismin ulkopuolella, ollaan vaarallisella tiellä. "Paras on hyvän pahin vihollinen", Koskelo sanoi. Presidentin mukaan suomalainen oikeuspolitiikka on ankkuroitava siihen mikä on toteuttamiskelpoista.
15. Koskelon mukaan ympäri maata sijoitettujen oikeuksien saaristo ei ole hyvä visio, vaan pitäisi avoimesti miettiä mikä on järkevää. - Heh, heh, vai että "oikeuksien saaristo", vaikka meillä on juuri kaksi vuotta sitten karsittu käräjäoikeuksien lukumäärää noin 70:stä 27:ään! - Koskelo viittasi myös KKO:n lausuntoon, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa tulisi uudistaa todella pitkällä tähtäyksen suunnitelmalla, eli 10 vuoden sijasta pitäisi katsoa monta kymmentä vuotta eteenpäin. Samalla pitäisi kuitenkin olla valmiutta investoida lyhyellä aikavälillä, jotta järjestelmä saadaan pitkän aikavälin kannalta kunnolliseen ja kestävään toimintakuntoon.
16. Koskelo vaati, ei siis vain visioinut, että eri instanssien eli lähinnä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tehtävät ja tosiasialliset roolit tulee saada jatkossa erottumaan selkeästi toisistaan. Asianajajien tulisi Koskelon mukaan olla omassa roolissaan ammatillisesti entistä vahvempia. No, tässä siis tuli hieman vaatimuksia myös päivien isäntäväkeä kohtaan, mutta vain puolen lauseen verran ja ympäripyöreällä tavalla!
17. Yksi konkreettinenkin asia tuli sentään Koskelon puheessa jotenkuten esiin. Hän nimittäin viittasi Ruotsissa 2-3 vuotta sitten voimaan tulleeseen hovioikeusprosessin uudistukseen. Keskeisintä siinä on tapa, jolla hovioikeudessa nojaudutaan käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun taltiointiin ja sen hyödyntämiseen muutoksenhakuvaiheessa. Kuten Koskelokin huomautti, tämä on yksi tärkeä keino tukea prosessin painopisteen siirtymistä käräjäoikeuteen ja toisaalta auttaa etäisyyksien voittamisessa. Tekniikan potentiaalit pitäisi hyödyntää, sanoi Koskelo.
18. Näin toki pitäisi tehdä! Mutta kun meillä Suomessa uudistettiin äskettäin hovioikeusmenettelyä, jätettiin uudistuksesta kokonaan pois tuo Koskelon mainitsema Ruotsin uudistuksen keskeisin asia eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten ja todistajien kertomusten taltiointi ja sen hyödyntäminen hovioikeudessa, mikä korvaa osittain eräin edellytyksin täysimittaisen pääkäsittelyn toimittamisen hovioikeudessa. Oikeusministeriön asettama toimikunta itse asiassa salasi suomalaisilta päättäjiltä eli hallitukselta ja eduskunnalta mainitun Ruotsin mallin ja hallituksen esityksestä se jätettiin kokonaan pois, jotteivät vain kansanedustajat olisi saaneet asianmukaista tietoa siitä, miten tekniikan potentiaaleja olisi voitu uudistuksessa hyödyntää.
19. Itse kannatin kovasti tuon ruotsalaisen uudistuksen omaksumista myös meillä tai ainakin sen pohtimista hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä. Lausunnonantajista olin ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota; olen kertonut tästä blogissani pariin kolmeen kertaan. Mutta mitä sen sijaan teki korkein oikeus? Se ei omassa lausunnossaan tuolloin, siis pari vuotta sitten, kiinnittänyt mainittuun asiaan minkäänlaista huomiota, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus! Eikä tässä kaikki. Oikeusministeriön hovioikeusuudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelon ja korkeimman oikeuden "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Hänellä olisi ollut tuossa ominaisuudessa erinomaiset mahdollisuudet tuoda toimikunnan työn kuluessa ja mietinnössä esiin käräjäoikeusprosessin taltioinnin merkitys hovioikeusmenettelyn uudistamisessa, mutta myös hän vaikeni tyystin!
20. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. On toki hyvä, että presidentti Koskelo ja kenties korkein oikeus kokonaisuudessaan - oikeusneuvos Kitusta myöten (!) - on nyt, vihdoin ja viimein, herännyt huomaamaan ko. asian eli käräjäoikeusmenettelyn taltioinnin merkityksen hovioikeusprosessissa. Uudistusten osalta pitäisi kuitenkin olla "haukkana" paikalla silloin, kun uudistuksiin on käytännössä mahdollisuus ja tilaisuus vielä vaikuttaa. Sinä vaiheessa, kun laki on säädetty ja se on tullut voimaan, on enää turha "rypistää" eli haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.
38 kommenttia:
Oletkos Virolainen ajatellut, millaiseen päätösten viipymiseen tuo sinun hallinto-oikeus-käräjäoikeus-visiosi johtaisikaan: Vaikkapa tällaisiin loputtomiin ketjuihin:
verotuspäätös - verotuksen oikaisulautakunta - käräjäoikeus - hovioikeus - korkein oikeus, tai
rakennustarkastajan päätös - rakennuslautakunnan oikaisuvaatimuspäätös - käräjäoikeus - hovioikeus - korkein oikeus, ja niin edelleen. Eihän tällaisia kukaan jaksaisi odottaa, ei ainakaan elinkeinoelämä.
Paatero munii taas. Kommentoiko Blogisti Paateron auton alkolukko munausta? jos jokaisen kärynneen autoon laitetaan alkolukko ekasta kärystä olisi maassa 500.000 alkolukkoa. Suurinosa käryistä tulee juuri aamulla 0,51 promillilla. Ehdottaisin, että suurista ylinopeuksista kärynneiden, kuten Paatero, autoihin laitettaisiin nopeuden rajoitin. Paatero voisi sitten körötellä 80 km tunnissa ja muistella rikollista taustaansa loppuelämänsä. Nim. L.H. Hoppu
Ensimmäiselle anonyymille.
Se, että muutoksenhakusysteemi on moniportainen, ei tietenkään tarkoita, kuten anonyymi näyttää ajattelevan, että jokaisen valittajan olisi koluttava joka ikisessä asiassa kaikki portaat läpi aina KKO:een tai KHO:een asti!
Jos esim. verotuspäätökseen tyytymätön saa haluamansa muutoksen verotukseensa jo oikaisulautakunnasta, ei hänen suinkaan tarvitse valittaa aina KHO:een asti!
Aina pitää tähdätä siihen, että asianosainen pääsee oikeuksiinsa jo ensimmäisessä oikeusasteessa; muutoksenhakutie on ainoastaan varmistamassa oikeusturvan toteutumista.
Ehdottamassani järjestelmässä sitä paitsi säilyisivät tietenkin kaikki nykyiset valituskiellot samoin kuin erilaiset valituslupajärjestelytkin.
Jos käräjäoikeuden "hallinto-oikeutena" esim. verotuspäätöksestä tai rakennuslupapäätöksestä valitettaisiin hovioikeuteen, olisi siitä ylöspäin valitettaessa voimassa samanlainen tiukka valituslupajärjestelmä, joka nyt on käytössä KKO:ssa, eli valituslupa myönnettäisiin vain noin 10 prosentissa valituksia.
Uutuus olisi se, että hallintoasioissa hallinto-oikeuden ja ylimmän instanssinväliin tulisi toisen asteen muutoksenhakuinstanssi (siis hovioikeus), joka nykyisin puuttuu kokonaan. Hallintoasioissa toisen asteen valitusasteena voisi toimia kuudesta - tulevaisuudessa viidestä tai neljästä - hovioikeudesta vain yksi tai korkeintaan kaksi.
Visiossani tähdätään ennen kaikkea hallinnon eli tässä tapauksessa siis tuomioistuinhallinnon keventämiseen ja kustannusten säästämiseen.
Miksi meillä pitää olla kaksijakoinen (kaksinkertainen) tuomioistuinorganisaatio ja -hallinto, vaikka pärjäisimme aivan hyvin yhdelläkin?
Blogisti kirjoittaa: "Miksi meillä pitää olla kaksijakoinen (kaksinkertainen) tuomioistuinorganisaatio ja -hallinto, vaikka pärjäisimme aivan hyvin yhdelläkin?"
Niinpä.
Lisäisin; Miksi meillä pitää olla kaksinkertainen (tai oikeastaan moninkertainen) prosessilainsäädäntö vaikka yhdelläkin pärjäisi?
Kannattaa huomata, että kiinteistötoimituksista aiheutuvia riita-asioita ja valituksia käsittelivät aiemmin itsenäisinä erityistuomioistuimina maaoikeudet, joita oli neljä.
Vuonna 2001 itsenäiset maaoikeudet lakkautettiin ja em. kiinteistönmuodostusasiat siirrettiin kahdeksaan käräjäoikeuteen, jotka käsittelevät nämä asiat erityiskokoonpanossa ja joita ko. asioissa kutsutaan edelleen maaoikeuksiksi; esim. "Kanta-Hämeen käräjäoikeus maaoikeutena".
Käräjäoikeuden maaoikeutena antamista ratkaisuista haetaan muutosta suoraan KKO:lta. Maaoikeusasioita on lukumääräisesti siinä märin vähän, ettei niitä varten perustettu erityistä "maaylioikeutta."
Itsenäisiä maaoikeuksia ei vuonna 2001 siis yhdistetty hovioikeuksiin, vaan nimenomaan käräjäoikeuksiin.
Maaoikeusasioita eli kiinteistönmuodostusasioita käsittelevät nykyisin Vantaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjanmaan, Oulun ja Lapin käräjäoikeudet.
Hallintoasioita nykyisin käsittelevät hallinto-oikeudet voitaisiin yhdistää samaa periaatetta noudattaen esim. 8-10:een käräjäoikeuteen.
Ad Norr-Regel:
Prosessilainsäädännön "moninkertaisuus" ei ole kovin suuri ongelma. Miellä on nykyisin siviiliprosessilaki (OK), rikosprosessilaki (ROL) ja hallintoprosessilaki (HLL). Asioiden käsittely poikkeaa varsinkin riita- ja rikosasioiden osalta niin paljon toisistaan, että tarvitaan erityiset prosessilait.
Hallintolainkäyttölakia pitäisi toki uudistaa niin, että muistuttaisi entistä enemmän siviiliprosessilakia. Käyttöön tulisi ottaa esim. samantyyppinen kaksiasianosaisuussuhdejärjestelmä kuin riita-asioissakin. HLL:n omaksumasta virallisperiaatteesta, joka on Pekka Hallbergin ja kumppaneiden alituiseen hokema mantra, olisi luovuttava.
L.H. Hoppu paheksui Paateron ehdotusta alkolukoista.
Eikö noita lukkoja voitaisi kuitenkin kokeilla? Jollei nyt kaikkia ratista kärähtäneitä velvoitettaisi niitä käyttämään, niin ainakin törkeästä rattijuopumuksesta saaneet. Paljokohan niitä silloin tarvittaisiin?
Rattijuopumuksesta ja etenkin törkeistä sellaisista tuomittavat rangaistukset ja ajokiellot ovat liian lieviä.
Esim. viikko pari sitten Viikissä 11-vuotiaan tytön kuoliaaksi yliajanut rattijuoppo on tuomittu aiemmin jo 6-7 kertaa rattijuopumuksesta tai törkeästä ratista, mutta vain yksi näistä tuomioista on ollut ehdoton vankeusrangaistus! Täysin käsittämätöntä lepsuilua tuomioistuimilta ja syyttäjiltä!
Ainakin toisesta kerrasta, oli se sitten tavallinen tai törkeä rattijuopumus, pitäisi kyllä aina pääsäännön mukaan tuomita ehdoton vankeus, eikä mitään yhdyskuntapalvelua.
Eiköhän tuo Paatero-alkolukkoasia ole kampanjoitu jo Räsäsen "onko eettistä rukoilla homojenkaan puolesta" TV-ohjelman aikoihin loppuvuodesta 2010 liittyen Siim Kallasiin ja EU-direktiiviin, joka vastaavasti liittyy erään ruotsalaisfirman alkolukkomarkkinnointiin. Kutsutaan myös lobbaukseksi.
Järisyttävämpi paaterouutuuskommenttihan liittyi verikokeen perusteella psykiatriseen pakkohoitoon toimittamiseen venäläisvoimin a la Jorvi.
Mistähän käräjäoikeuksiin saataisiin riittävä asiantuntemus esimerkiksi elinkeinoverotuksesta, arvonlisäverotuksesta, valtiontuista, julkisista hankinnoista, turvapaikkajuridiikasta ja oleskeluluvista, kaavoista, ympäristöluvista ynnä muusta, ja samalla vielä kaikkien noiden ja monien muidenkin EU-kiemuroista?
Lullukkaväkeä on koko asianajajaliitto. Hymistellään vaan ja katseella seurataan, kun tästä maasta on hyvää vauhtia tulossa entinen oikeusvaltio, oikeuselämän kehitysmaa. Nöyristelemällä tuomioistuimia ylimmästä alkaen, ei voida mitään kehitystä eikä edistystä odottaa. Surullista. Hyvin surullista.
Anonyymi kirjoitti edellä:
"Mistähän käräjäoikeuksiin saataisiin riittävä asiantuntemus esimerkiksi elinkeinoverotuksesta, arvonlisäverotuksesta, valtiontuista, julkisista hankinnoista, turvapaikkajuridiikasta ja oleskeluluvista, kaavoista, ympäristöluvista ynnä muusta, ja samalla vielä kaikkien noiden ja monien muidenkin EU-kiemuroista?"
Pakko sanoa, että tuo kommentti kuuluu kaikkein typerimpien kommenttien sarjaan!
Anonyymi näyttää kuvittelevan, että kun hallinto-oikeudet yhdistettäisiin käräjäoikeuksiin, kaikki nykyiset hallintotuomarit tulisivat samaan ns. kenkää tai siirretään lakkautuspalkalle ja "jäljelle" jäiviät vain nykyiset käräjätuomarit.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan antaa kellekään kenkää, vaan nykyiset hallinto-oikeustuomarit siirtyisivät tietenkin käräjäoikeuksien palkkalistoille, samoin hallinto-oikeuksien esittelijät.
Osa porukasta eli hallinto-oikeuksista siirtyisi siihen hovioikeuteen tai niihin hovioikeuksiin, jotka ratkaisisivat käräjäoikeuksista hallintoasioista tehtyjä valituksia.
Jo ennestään ylisuuri Helsingin hallinto-oikeus siis yhdistettäisiin samoin ylisuureen Helsingin käräjäoikeuteen!
"Jo ennestään ylisuuri Helsingin hallinto-oikeus siis yhdistettäisiin samoin ylisuureen Helsingin käräjäoikeuteen!"
Näin kirjoitti anonyymi. Typereröinti näyttää siis jatkuu!
Kuka on sanonut, että Hgin hallinto-oikeus pitäisi yhdistää Hgin käräjäoikeuteen? En minä ainakaan.
Pitäisi osata käyttää hivenen luovaa mielikuvitusta eikä vain höperehtiä.
Minun visiossani Hgin hallinto-oikeuden toiminnot jaettaisiin ja yhdistettäisiin kolmen eri käräjäoikeuden eli: 1) Hgin , 2) Espoon ja 3) Vantaan käräjäoikeuden kesken.
Tietyt Hgin hallinto-oikeudelle kuuluvat asiat voitaisiin tarvittaessa siirtää myös esim. Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Maaoikeus-nimen käyttäminen käräjäoikeuden yhteydessä on turhaa. Voitaisiin käyttää esimerkiksi nimikettä "Vantaan käräjäoikeuden kiinteistöasioiden osasto".
Tulevaisuudessa olisi vastaavasti käytössä esim. nimike "Espoon käräjäoikeuden hallintoasioiden (tai hallintolainkäytön) osasto".
Eihän asianajajia kiinnosta mikään muu kuin raha ja omien palkkioiden maksimointi. Eikö blogisti tätä tiedä. Asianajapäivien ohjelman nimi tuliskin olla "Miten maksimoin asiakkailta perittävän palkkion".
Asianajajapäivät voitaisi järjestää samalla otsikolla joka vuosi. Lisäksi pitäisi tietysti jakaa mitallit oikein huippulaskuttajille joka vuosi, kuten nytkin tapahtuu.
On siis aivan turhaa ihmetellä, ettei asianajapäivillä käsitellä oikeuspoliittisia kysymyksiä. Suomen asianajajaliittohan kiinnittää oikeuspoliittisiin kysymyksiin huomiota vain siltä osin, mikä on omiaan korottamaan entisestäänkin asianajajan palkkiota ja vastustaa kaikkia järkeviä uudistuksia siinä pelossa, että jostakin saavutetusta edusta jouduttaisiin luopumaan.Nyt ei mitään huomautettavaa ollut ja kaikki voivat hyvin. Sen takia päivien anti jäi laimeaksi.
Kaikkihan ajavat vain tässä yhteiskunnassa omia etujaan mahdollisimman ahneesti.
Tänään Hesari uutisoi näyttävästi eläkkeellä oleville yritysjohtajille maksettavista lisäeläkkeistä. Nämä johtajathan ne vasta ovatkin syvässä palkkakuopassa.
Viime viikolla Hesari uutisoi Veikkauksen varajohtajalle lainvastaisesti maksettavasta lisäeläkkestä, jota Veikkauksen mukaan piti maksaa varajohtajille sen vuoksi, kun nykyiselle pääjohtajallekin maksetaan ja varajohtajille maksettavat etuudet päättyvät, kun pääjohtaja jää 2014 eläkkeelle.
Herää vain kysymys, voidaanko varapääjohtajille maksettavat etuudet lakkauttaa, kun pääjohtaja jää eläkkeelle. Entinen vasemmistoliiton puheenjohtaja Siimes ei mitenkään voinut tehdä mitään muuta kuin ryhtyä maksamaan lanvastaisesti palkkaa myös varapääjohtajalle. Hän ei voinut Niemiselle sanoa, ettei hänelle voida maksaa etuuksia enempää kuin mitä entinenkin pääjohtaja sai. Tämän olisi olut vaikaustyön ala-arvioimista, josta olisi kärsinyt koko yhteiskunta.
Mutta kuten Fortumin pääjohtajakin sanoi, asiakas maksaa aina, kun vaadittiin myrkyn takia linjojen kapelointia. Asiakas maksaa Kuulan mielestä kaikissa tapauksissa.
Asiakas maksaa Veikkauksen Niemisen ja Fortumin Kuulan ym. johtajien palkat mukisematta, vaikka "veikot" eivät tekisikään mitään ja tyrisivät vaikka kuinka paljon.
Kukaan ei havahdu esim siihen, mistä Veikkauksen johtajille oikein maksetaan. Kansalaiset lottoavat, arvonnat suoritetaan ja voitot maksettaisi kyllä ilman pääjohtaja Niemistä tai varajohtajiakin. Niinhän se on lähes kaikkien "suurten pomojen" kanssa. Alajohto ja työntekijät pyörittävät koneistoa ja voivat pahoin työpaikoilla ja asiakas - tämä maksuautomaatti- maksaa kaikissa tapauksissa. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan!
Jos asianajajia kiinnostaa vain raha, on sitä suuremmalla syyllä ihmeteltävä sitä, miten heikosti asianajajaliitto on leiviskänsä hoitanut. Niin paljon on oikeusministeriö kaventanut asianajajien toimintaedellytyksiä ilman, että liitto on sormeaan nostanut. Ympäripyöreitä "voisi ehkä ajatella" -tyyppisiä lausuntoja ja puheenvuoroja en laske sormen nostamiseksi.
Kuinkahan asianajajaliitolle kävisi, jos kymmenen suurinta toimistoa toteaisi, ettei liitosta ole heille mitään hyötyä, ja päättäisi jäädä ensi vuonna voimaan tulevan lupajärjestelmän piiriin? Tai perustaa kenties oman liiton, josta puuttuvat asianajajaliiton toimiston turhat kulut ja byrokratia? Taitaisivat liiton toimistossa alkaa YT-neuvottelut saman tien.
Asianajajapäiväthän ovat kuulemma saaneet alkunsa jäsenistön napinasta: "...ja liitto ei tee mitään!" Sitten päätettiin tehdä edes jotakin, eli tarjota mahdollisuus päästä vaimoa karkuun yhtenä viikonloppuna vuodessa.
Minä olen toki kommentoinut ja hiukka kritisoinut ainoastaan tuon oikeuspolitiikan forumin antia. Muilta osin aa-päivillä on varmaan ollut esillä aivan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä asioita.
Skorpionin väkevän tekstin osalta voisi todeta, että näinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan, eli rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Rikkaat haalivat itselleen yhä vain uusia etuuksia.
Eikö tasavallan "arvojohtajan" eli tasavallan presidentin pitäisi puuttua peliin tiukoin sanakääntein? Tyyliin á la Ben Zyskowicz viime valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa.
Mutta eipä ole Haloskaltaan mitään tässä suhteessa kuultu. ja jos kuullaan tai kuultaisin, niin se olisi korkeintaan parin lauseen virkkeen muodossa jotain epäselvää mutinaa, josta ei ottaisi Erkkikään selvää!
Nyt pitäisi toimittajien ottaa sanottu asia presidenttitenteissä esiin ja vaatia tiukasti jokaiselta ehdokkaalta kannanottoa asiaan, erityisesti Niinistöltä, Väyryseltä ja Lipposelta.
Meillä ei tunnuta ylimmässä poliittisessa johdossa vieläkään käsittävän vallan kolmijako-oppia. Tuomioistuimet rinnastetaan muihin virastoihin ja ne halutaan pitää oikeusministeriö talutusnuorassa.
Pienetkin uudistukset, jotka parantaisivat oikeudenhoidon tasoa, tuntuvat olevan vaikeita. Todistajanpalkkioiden taso esimerkiksi on tänä päivänä sekä todistajia ja oikeuksia halventavaa. Kunnon korjaus vaatisi vain yhden pykälän muutosta. Blogisti ja moni muu asiantuntija on tehnyt todella järkeviä uudistusehdotuksia. Turhaan.
Pääkäsittelyruletin pyörittäminen eli asoiden toistaminen hovioikeudessa on edelleen suurelta osin järjetöntä. Jo maallikkoasianosaisetkin ja todistajat tajuavat tämän ja ihmettelevät miksi pitää taas tulla oikeuteen.
Kansa vaatii ankarampia rangaistuksia, mutta jos uskallat käräjäoikeudessa käyttää asteikkoa siten kuin se on tarkoitettu, niin hovi kyllä alentaa rangaistusta. Eihän hovioikeus ole sitä varten, että se esim. alentaa vuoden kahden kuukauden rangaistuksen vuodeksi! Se halventaa käräjäoikeuden työtä. Karkeat mittaamisvirheet ovat sitten toinen asia.
Pitäisi ajatella, että voiko teko enää olla moitittavampi kuin esim. Viikin yliajossa ja mitata asteikon yläpäästä. Nyt jo Tolvasen suulla "päätetään" että rangaistus tulee olemaan vain kaksi vuotta. Käsittämätöntä! Rangaistustason korottaminen kyllä nostaa tuomitsemiskynnystä, mutta lopputulos on kyllä sen arvoista.
En usko rangaistusten korottamisen autuuteen ainoana keinona, mutta kyllä tuomioiden pitäisi jotenkin kansan oikeustajua vastata.
Halosen nimitykset ovat suurelta osin skandaaleja. On nimitetty naisia ja demareita, vaikka paljon pätevämpiä olisi ollut tarjolla (on kyllä ollut tosi päteviä naisiakin). Yleensäkin koko Halosen toinen kausi on ollut fiasko. Kuka muu presidentti on aiemmin heikentävät ratkaisevasti maan puolustuskykyä esim. luopumisella maamiinoista? Halosen aikana Suomen painoarvo muualla maailmassa on kärsinyt kolauksen.
Ad Jyrki Virolainen,
ei pidä niin hanakasti olla valmis luopumaan vanhasta, perinnäisestä terminologiasta. On taloudellisesti aivan yhdentekevää, puhutaanko "käräjäoikeudesta maaoikeutena" vai "käräjäoikeuden kiinteistöasioiden osastosta". Edellinen ilmaisu on mukavan arkaainen, joten esteettiset syyt puoltavat sitä.
Joskus näillä asioilla saadaan kyllä aikaiseksi myös poliittisia tuloksia: "sotilasrikosasioiden kokoonpanossa toimiva käräjäoikeus" kuulostaa paljon siviilimäisemmältä ja ihmisoikeusperiaatteiden mukaisemmalta kuin "käräjäoikeus sotaoikeutena".
Muuten, mitä mieltä olet. Tapauksessa KKO:2012:4 syytettyä syytettiin auton ottamisesta käyttöön ja polttamisesta nimikkeillä "moottoriajoneuvon käyttövarkaus" ja "tuhotyö". KKO totesi, ettei teko täyttänyt tuhotyön tunnusmerkkejä. Olisiko KKO:n tullut tutkia omasta aloitteestaan, täyttääkö teonkuvauksessa yksilöity toiminta mahdollisesti varkauden tai törkeän varkauden tunnusmerkistön? Nythän teossa ei ollut kyse vain ajoneuvon ottamisesta käyttöön vaan pysyvästä anastuksesta, kun se tuhottiin.
En tietenkään puuttunut tuohon käräjäoikeuden nimiasiaan lainkaan siksi, että sillä olisi jotakin "taloudellista merkitystä"!
Nimiasia on toki toisarvoinen asia enkä "vaadi" tässä suhteessa nimikkeen maaoikeuden poistamista.
Mutta yhtä hyvin samoilla perusteilla voitaisiin esittää, että olisi käytettävä nimitystä "käräjäoikeus kihlakunnanoikeutena", kun alioikeuden kokoonpanossa on lautamiehiä, ja vastaavasti nimikettä "käräjäoikeus raastuvanoikeutena" silloin, kun kokoonpanoon kuuluu kolme ammattituomaria!
Tapausta KKO 2012:4 en ole vielä katsonut, mutta selvältä näyttää, että syytesidonnaisuus on estänyt ko. tapauksessa syytetyn tuomitsemisen tuhotyön sijasta varkaudesta tai törkeästä varkaudesta.
Onko syytesidonnaisuus tosiaan riittävä peruste tuolle KKO:2012:4-menettelylle? Syytesidonnaisuushan tarkoittaa, ettei rangaistusta saa tuomita kuin teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Eli tuomioistuin on sidottu teonkuvaukseen. Sen sijaan nimikkeeseen tuomioistuin ei tiettävästi ole sidottu.
Syytesidonnaisuus koskee toki myös teon subjektiivista puolta. Jollei syyttäjän teonkuvauksessa ole vedottu anastamistarkoitukseen, ei varkaudesta ole lupa tuomita.
Olen kommentoinut tekstissä nyt myös pres. Pauliine Koskelon AA-päivillä pitämää puhetta.
Koskelon puheen kommentissa blogisti on tuonut esiin KO:n istunnon dokumentointimahdollisuuden .
Siihen liittyy se näkökohta, että dokumentointi rajoittaisi virkamiesten mahdollisuutta kuvata esitetty mieleisellään tavalla. Nykyinen ei-dokumentointi antaa päytäkirjan ja tuomion kirjoittajalle
melkoisesti valtaa vaikka keinotodellisuudenkin muodostamiseen.
Tämä mahdollisuus on arvokas esim. vahvojen osapuolten vahvuuden edistämisessä. Nythän puheenkin nauhoittaminen on hyvin osittaista, vähäistä ja pj:n päätettävissä .
Asianajajien mieleen tuskin tulisi arvostella oikeuslaitosta juuri nyt, "erinomaisen" uudistuksen jälkeen. Siinähän valitusoikeutta ei yleensä ole alle 10 000 euron intressissä. Näin paljon suuremmatkin asianajopalkkiot tulevat lopullisesti hyväksytyksi muutamassa sekunnissa ennenkuin maksaja on edes voinut tutustua erittelyyn.
Tyytyväisyytttä puhkuvat AA:t nostavat konjakkilasinsa entistä korkeammalle vielä monet kerrat tämän " ministeri Braxin vihreän hetken " kunniaksi.
"Voitaisiin käyttää esimerkiksi nimikettä "Vantaan käräjäoikeuden kiinteistöasioiden osasto"."
No ei voida kun kiinteistöasiat viittaavat ajatuksellisesti käräjäoikeuksissa ennen olleisiin kirjaamisasioihin, jotka siirrettiin maanmittauslaitokselle. Jos vanhaa hyvää napakkaa nimeä välttämättä pitää muuttaa olkoon se sitten "X.n käräjäoikeuden kiinteistönmuodostamisasioiden osasto".
Anonyymin ehdottama nimike on aivan liian pitkä, melkein kuin hovioikeuden nykyinen "jatkokäsittelylupajärjestelmä"
"Kiinteistöasiat" sopisi hyvin, sillä kaikki toki tietävät, ettei käräjäoikeus enää käsittele lainhuuto-ja kiinnitysasioita.
Sitä paitsi, eivätkö esim. lohkominen, halkominen tai rasitteen perustaminen kiinteistöön taikka tieasiat, joita "maaoikeus" käsittelee, ole muka missään yhteydessä kiinteistöihin ja kiinteistöasioihin? Minusta ovat.
Niin, ja lisäksi käräjäoikeus taitaa olla valitusinstanssi haettaessa muutosta maanmittauslaitoksen päätöksiin lainhuudatus- ja kiinnitysasioissa.
Rattijuopumus ja alkolukkokeskusta todettakoon, että ongelmia eivät ole 0,50 promillen rajalla olevat aamusiemailijat vaan yli 2 promillen törkeät rattijuopot. Mitä kertoo, että henkilöllä on 2 promillea. Hän on alkoholisti, joka ajaa humalassa koska on sitä aina.
Mikä sitten lääkkeeksi? Ehdottaisin alkolukon sijasta edullisempaa ajoneuvosäännnösten muutosta, jonka mukaan ajokiellossa olevalla ei saa olla autoa rekisterissä ts auto täysi poistaa ajoneuvorekisteristä ajokiellon ajaksi tai siirtää sellaisen nimiin, joka ei ole ajokiellossa. Tällöin poliisin olisi joko helppo liikenteessä havaita rekisterikilvetön auto tai sillä olisi haltija, joka olisi rangaistuksen uhalla velvollinen valvomaan, ettei autoa luovutettaisi kortittomalle/juopuneelle. Ja mitä parasta tuollainen uudistus ei maksaisi juuri mitään toisin kuin alkolukko.
Sen sijaan vankila ei auta em. alkoholisteihin, juoppoina menevät sisälle ja juoppoina palaavat sieltä.
"Sen sijaan vankila ei auta em. alkoholisteihin, juoppoina menevät sisälle ja juoppoina palaavat sieltä."
Näin "päätti" anonyymi kommentissaan.
Vankilatuomiossa ei ole suinkaan kyse vain "parantamisesta", vaan siitä, että kanssaihmisiä suojataan rattijuopumukseen useaan kertaan syyllistyneiltä ja siihen ilmeisesti taipuvilta henkilöiltä. Jos vankeusrangaistus on esim. 3 kk:n sijasta 6 kk, pysyy potentiaalinen rattijuoppo poissa liikenteessä pidemmän ajan.
Jos tekijä syyllistyy, kuten esim. Viikin yliajaja ennen viimeisintä rikostaan, jo kuudetta tai seitsemättä kertaa rattijuopumukseen, tulisi ehdotonta vankeusrangaistusta tuomita aina vähintään vuosi. Muu ei tepsi tällaisiin tyyppeihin.
Ei noilla sakoilla, ehdollisilla vankeuksilla tai yhdyskuntapalveluilla ainakaan suojata liikenteessä olevia ihmisiä eikä liioin "paranneta" rattijuoppoja.
Viikin tapauksessakaan tuollaisilla rangaistuksilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta rattijuopon käyttäytymiseen. Päin vastoin, lievillä tuomiolla syytetyn itse asiassa ikään kuin odotettiin syyllistyvän "kunnon rikokseen", josta hänelle ( vasta) voidaan lätkäistä tavallista pidempi vankeusrangaistus.
Syytetty teki "työtä käskettyä" tai edellytettyä ja ajoi yli 2 promille kännissä kuoliaaksi 11-vuotiaan lapsen!
Ollaanko syyttäjäviranomaisissa, tuomioistuimissa, rangaistusseuraamusvirastoissa ja eduskunnassa nyt oikein tyytyväisiä?
Jos rattijuoppo saisi törkeästä rikoksestaan - siis yleensä - ansaitsemansa kunnon rangaistuksen, ehdittäisiin häntä "kiven sisällä" myös sitten yrittää "hoitaa" ja kuntouttaa.
Kyllähän KKO:n presidentti Pauline Koskelo on siinä aivan oikeassa,jos hän on sanonut, että oikeuslaitoksen uudistuksesta puuttuu "toimeenpanon visio". Näihän asia on. Arvoisa blogistimme on kirjoituksensa 6. kohdassa visioinut ja luetellut niitä hankkeita, joita hän on vuosien saatossa
esittänyt toteutettavaksi. Hyviä ehdotuksia varmaan kaikki.
Kun kuitenkin uudistusehdotuksia esitetään, olisi niihin samalla aina liitettäävä ns. hintalappu eli selvitys tai ainakin arvio siitä, mitä ehdotettu uudistus maksaa. Tälläisen "hintalapun" tekeminen tulisi oikeusministeriön antaa aina jotain projektia käynnistäessään myös sen toimikunnan tai työryhmän tehtäväksi.
Nyt tuntuu vähän siltä, että oikeushallinnon alalla ei kukaan ole edes vaivautunut laskemaan, mitä joku hyväkin uudistus maksaa. Kun mitään "hintalappua" ei ole esitetty uudistuksille, on ne hyvä erilaisissa budjettineuvotteluissa usein täysin asiantuntemattomien valtioneuvoston jäsenten ja Vvm:n virkamiesten hyvä torpata ja "käyttää punakynää". "Toimeenpanon visio" siis puuttuu ja sen vuoksi hyväkin hanke on helppo sysätä syrjään ministeriön hyllylle "pölyttymään". Taas on tehty täysin turhaa työtä ja nähty vaivaa, mutta täysin tuloksetta.
Muuten täytyy sanoa, että oikeushallinnon hoitaminen on ainakin 50 vuoden ajan ollut luvattoman huonoa, vanhanaikaista, näpertelevää ja rohkenisinko sanoa lähes olematonta.
Tuomaripolvet vaihtuvat, mutta uudet kasvatetaan "vanhassa hengessä", eikä mistään näytä löytyvän päätään pidempää uudistajaa. Tuomioistuinlaitos on jos mikä seisova vesi!
Sama näyttää olevan vallalla myös poliisihallinnossa. Kun kuuntelin poliisiylijohtaja Mikko Paateron viime lauantaista TV 1:n "aamutuimaan" haastattelua, niin siitä huolimatta, että Mikko P puhuin varsin jäntevästi, niin kyllähän täytyy sanoa, että mitään visioita siitä, miten esim. poliisihallinnon ylipaisunutta päällystön määrää on tarkoitus vähentää ja saada organisatio ns. matalammaksi, ei poliisiylijohtaja esittänyt, vaikka Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen oli noin kuukausi sitten esittänyt aivan oikeasuuntaisia kehitysnäkymiä päällystön vähentämisestä. Paateron olisi pitänyt ehdottomasti puuttua esim. tähän Riikosen ehdotuksiin.
Toisaalta täytyy jälleen ihmetellä, että meillä on sellainen hampaaton media, ettei se osaa ja/tai halua puuttua mihinkään todellisiin ongelmiin, vaan esittää lakonaisia ja "valmiiksijauhettuja" aiheita, joihin haastateltavien on helppo vastata. Eikä kehitys kehity mihinkään senkään vuoksi!
Skorpioni:
"Tuomioistuinlaitos on jos mikä seisova vesi!"
Urho Kaleva Kekkonen lausui tuon saman "tuomion" vuonna 1970 Lakimies-lehdessä 70-vuotispäivänä antamassaan haastattelussa.
Kannattaisi kuitenkin erottaa tosistaan oikeushallinto. joka on OM:n käsissä, ja tuomioistuinlaitos.
Tuomioistuimet tarvitsisivat välttämättä OM:stä erillisen keskushallinnon, mutta sitä ei ole edes rohjettu kunnolla ehdottaa, koska tiedetään, että KHO:n Pekka Härski Hallberg - tuo mies, joka on tunnetusti solmussa vallan ja oikeuden kanssa - vastustaa ko. uudistusta ankarasti.
Nyt Pekka jää 1.3. eläkkeelle, joten saa nähdä, saadaanko KHO:n uudeksi presidentiksi tuomari, joka ajattelisi hieman myös oikeuden eikä vain vallan asiaa ja etua.
Aivan asian vierestä: kylläpä apulaisoikeuskansleri antoi tänään todella hyvin perustellun päätöksen (entisen) Seinäjoen käräjäoikeuden istuntokauden aloittaneesta käräjähartaudesta.
Asian vierestä minäkin: kylläpä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi eilen hyvin perustellun päätöksen Alibin päätoimittajan sananvapausjutussa. Näitä on tullut solkenaan.
Jep jep!
Kyllä nuo oikeusgangsterit sun muut jaksavat kirjoitella pitkästi helpoista ja yhdentekevistä nippeliasioita, kuten juuri tästä käräjäoikeuden haraustilaisuudesta!
Mutta kun esillä ja käsillä on todella tärkeitä ja merkittäviä asioita, niin perustelut ovat usein hyvin suppeat tai puuttuvat kokonaan päätyen toteamukseen : "Asia ei anna minun taholtani aihetta mihinkään toimenpiteisiin"!
Jep Jep!
Jep, jep!
Niinpä tosiaan tuli taas EIT:ltä "langettava"!
Merkittävää tuossa asiassa on mm. se, niin kuin EIT:n ratkaisusta ilmenee, että KKO epäsi Alibi-mieheltä kaksi eri kertaa valitusluvan hovioikeuden pääyökseen!
Siis: KKO olisi voinut jo täällä "kotomaassa" puuttua virheelliseen päätökseen ja oikaista mutta se ei tätä tehnyt, vaan siunaisi ei lupaa-päätöksellään hovioikeuden virheelliset ratkaisut.
Jep, Jep!
Eikö ole julkistettu linja, että tavoite ei enää ole oikeiden tuomioiden tuottaminen, vaan lainvoimaisuuden . Kunhan joku ratkaisu on saatu valmiiksi niin ollaan keskiarvon yläpuolella.
Ja entisen päälle Koskelo nyt sanoi, että tilausta on pienennettävä,että se voidaan toimittaa...
Virolaisella mielenkiintoinen näkemys edellä kommentoituun alkolukko/verikoeasiaan, että yhteiskunnasta on eristettävä "ei niin mieluisa tai jopa vahingollinen" ihmisaines vaikkapa verikokeen perusteella - sen sijaan, että estettäisiin hänen auton käyttönsä, jonka käyttäminen oli itse teon vahingollisuuden perustana.
Vähän sama asia kuin aikaisemmin ehdotettiin, että ajokorttia ei voisi jatkossa käyttää henkilötodistuksena, koska sen pystyy väärentämään.
Mutta eikö siinä todellisuudessa väärennetä henkilöllisyys?
Alkolukkoasiassahan ei ole kyse kustannuksista tai edes järkevyydestä - mehän kansalaisina kuitenkin maksamme kohta Euroopan laajuisesti kaikki viulut.
Pakkohoito tarjottiin vain pelotteluna, jotta alkolukkomarkkinointi saisi lisää tulivoimaa kuin konsanaan talouspakotteet.
Lähetä kommentti