1. Tittelin "lehtikeisarin leski" mediassa saanut Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin 6.6.2006 annetulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla vuosina 1994-1995 tehdystä törkeästä kavalluksesta 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeuteen. Asiassa oli kyse Maija-Liisa Lahtisen edesmenneen miehen, lehtikustantaja Urpo Lahtisen kuolinpesän varojen kavaltamisesta. Kavallettu summa oli tuomion mukaan noin viisi miljoonaa euroa, jotka talletettiin sveitsiläiseen pankkiin vuonna 1994.
2. Korkein oikeus hylkäsi 8.12.2006 antamallaan päätöksellä Maija-Liisa Lahtisen tekemän hovioikeuden tuomiota koskevan valituslupahakemuksen. Hovioikeuden tuomiota ei ole saatu vielä pantua täytäntöön M-L. Lahtisen pakoilun vuoksi. Hän ei halua mennä syyttömänä vankilaan.
3. Maija-Liisa Lahtinen, asiamiehenään OTT Kari Uoti, haki vuoden 2010 alussa hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion purkamista. Purkuhakemusta perusteltiin sillä, että M-L. Lahtisen jutussa todistaja kuultu Pekka Paavola oli tuomittu 31.12.2009 annetulla Helsingin käräjäoikeuden lainvoiman saaneella tuomiolla perättömästä lausumasta. Purkuhakemuksen mukaan M-L. Lahtisen oikeudenkäynti ei täyttänyt oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia.
4. Korkeimman oikeuden enemmistön (ään. 3-2) mukaan Pekka Paavolan todistuksella ei ollut vaikutusta Helsingin hovioikeuden ratkaisuun. Korkein oikeus katsoi myös, etteivät purkuhakemuksessa esitetyt seikat osoittaneet oikeaksi Lahtisen väitettä, jonka mukaan hän ei olisi saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Korkeimman oikeuden vähemmistö, siis kaksi oikeusneuvosta kolmesta, olisi sitä vastoin purkanut tuomion.
5. Kommentoin KKO:n äänestyspäätöstä kirjoituksissani 454/7.7.2011 ja 455/17.7.2011.
Helsingin Sanomissa olleessa jutussa kaksi professoria piti KKO:n päätöstä sangen arveluttavana. KKO:n päätöksestä on tiettävästi valitettu ihmisoikeustuomioistuimeen.
6. Vuoden 2011 loppupuolella Maija-Liisa Lahtinen, asiamiehenään jälleen Kari Uoti, haki uudelleen tuomionsa purkamista. Tällä kerralla hän vetosi purkuhakemuksensa tueksi uusina todisteina Urpo Lahtisen antamiin veroilmoituksiin verovuosilta 1992 ja 1993 ja niiden liitteisiin. Näiden asiakirjojen mukaan oli riidatonta, että Urpo Lahtinen ei ollut vuosien 1992 ja 1993 lopussa niiden pankkitililleen Luxemburgiin vuonna 1992 siirtämien varojen eli 34 miljoonan markan omistaja, jotka siirrettiin tältä tililtä Urpo ja Maija-Liisa Lahtisen siirtomääräyksellä Sveitsiin Maija-Liisa Lahtisen tilille huhtikuussa 1994 eli samana vuonna, jolloin Urpo Lahtinen kuoli. Tähän johtopäätöksen purkuhakemuksessa on tultu sillä perusteella, että Urpo Lahtinen ei ollut verovuosina 1991 ja 1993 ilmoittanut Luxemburgiin vuonna 1992 siirtämiään varoja varoikseen.
7. Korkein oikeuden ratkaisua ei jouduttu odottaman pitkään, sillä ylin oikeusistuin ratkaisi purkuhakemuksen viime viikolla eli 7.2.2012 antamallaan päätöksellä. Asia ratkaistiin kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Hidén, Mansikkamäki ja Häyhä. Purkuhakemuksen johdosta KKO ei katsonut aiheelliseksi pyytää vastapuolen eli muun muassa syyttäjän vastausta.
8. KKO:n perustelut ovat sangen lyhyet kuuluen näin:
- Korkeimman oikeuden arvion mukaan hakemuksen tueksi esitetyt seikat ja todisteet eivät olisi aikanaan esitettyinä todennäköisesti johtaneet toiseen lopputulokseen hovioikeuden tuomiolla ratkaistussa asiassa. Todisteiden ja sen perusteella, mihin näin on vedottu, ei ole myöskään erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymystä siitä, onko Maija-Liisa lahtinen syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Hovioikeuden tuomiota ei siten voida oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla purkaa.
9. Voidaan todeta, että KKO on kuitannut koko asian yksinkertaisesti vain kertomalla ne OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainitut säännökset, joilla lainvoiman saanut tuomio voidaan ylipäätään syytetyn eduksi purkaa, ja toteamalla tämän jälkeen lakonisesti, että tässä tapauksessa purun edellytykset eivät täyttyneet.
10. Itse asiassa KKO:n "perustelut" eivät sisällä lainkaan todellisia perusteluja, sillä perusteluvelvollisuus ei suinkaan täyty sillä, että päätöksessä vain lyhyesti luetellaan se, mitä laki sanoo, ja sitten todetaan lyhyesti ilman mitään selitystä, että sorry, lain edellytykset eivät tässä konkreettisessa tapauksessa täyty tai ole olemassa.
11. Mitä infoa purkuhakemuksen tekijä voisi tuollaisista fraasiperusteluista saada? Ei oikeastaan mitään. Purkuhakemuksessa lienee perusteltu sivukaupalla, miksi hakemukseen liitetyt uudet todisteet, joita ei siis ole aiemmin esitetty, johtaisivat, eivät vain todennäköisesti, vaan täysin riidattomasti siihen, että syytetty on tullut tuomituksi rikoksesta väärin perustein.
12. KKO:n olisi tietenkin pitänyt ilmoittaa, mitkä ovat ne syyt, joiden perusteella se on katsonut, etteivät mainitut uudet todisteet olisi todennäköisesti johtaneet syytteen hylkäämiseen, jos ne olisi esitetty hovioikeuden langettavaan tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä. Vasta tällöin KKO:n päätöksessä olisi annettu asianmukainen vastaus siihen väitteeseen ja vaatimukseen, jotka purkuhakemuksessa on esitetty.
13. Tilanne on nyt siis se, että purkuhakemuksen tekijä ei tiedä, millä tosiasiallisella perusteella KKO hylkäsi purkuhakemuksen. Voidaan ja on pakkokin kysyä, onko tämä reilua peliä ja täyttävätkö KKO:n "perustelut" edes niitä vähimmäisvaatimuksia, joita oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille voidaan asettaa? Kun purkuhakemuksessa perustellaan yksityiskohtaisesti, miksi tuomio tulisi uusien todisteiden perusteella purkaa, ei purkuinstanssi eli KKO sen sijaan suostu vastaamaan purkuhakemukseen eli perustelemaan, miksi hakijan väite ja näkemys ei pidä paikkaansa, vaan tyytyy vain kulissi- ja fraasiperusteluin hylkäämään hakemuksen. Perusteluvelvollisuutta ei ole täytetty.
14. Päätöstä lukeva henkilö joutuu vain arvailemaan, miksi sinänsä selviltä tuntuvat uudet todisteilla ei ollut merkitystä eivätkä johtaneet tulokseen. Ei ole mikään ihme, jos purunhakija ja hänen asiamiehensä katsovat, että hakemus hylättiin ja vieläpä ilman tarkempia perusteluja yksinomaan siksi, että korkein oikeus ei kerta kaikkiaan enää suostu käsittelemään uudelleen asiaa esitettiinpä purkuhakemuksen tueksi miten painavaa uutta näyttöä tahansa. Asia näyttäisi muodostuneen KKO:ssa jonkinlaiseksi arvovaltakysymykseksi, sillä KKO:han hylkäsi jo vuonna 2006 jo hovioikeuden tuomiosta tehdyn valituslupahakemuksen ja viime vuonna ensimmäisen purkuhakemuksen.
15. Uusiin todisteisiin perustuva purkukynnys (todennäköinen näyttö) on myös purkua syytetyn eduksi haettaessa aika korkea, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Käytännössä mainitussa todennäköisyysarvioinnissa liikutaan kuitenkin usein harmaalla alueella ja vieläpä yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella; luultavasti osin tästä syystä KKO ei halua perustella hakemuksen hylkääviä purkupäätöksiään tarkemmin.
16. Purkuhakemukseen voidaan kuitenkin suostua myös sillä perusteella, että uusien seikkojen ja todisteiden johdosta, vaikka ne eivät riittäisikään todennäköiseksi näytöksi, on "erittäin painavia syitä" saattaa syyllisyyskysymys uudelleen tutkittavaksi. Tässä tapauksessa tähänkään perusteeseen vetoaminen ei auttanut eikä tältäkään osin päätöstä ole tarkemmin perusteltu. Niin, eihän tuo nyt mitään, lienee KKO:ssa ajateltu. Ainoastaan 2 vuoden ja 9 kk kuukauden linnatuomio rikoksesta, joka on kiistetty alusta saakka ja jossa on lainvoimaisen tuomion jälkeen esitetty uusina todisteina avaintodistajan väärä vala ja asiakirjanäyttö, joka puhuu syyllisyyttä vastaan. So what, mitäpä tuosta!
23 kommenttia:
Oikeuslaitos saavuttaa omia tavoitteitaan- olla itselleen suurpiirteinen ja kursailematon.Etenkin
Braxin lopetettua riita-asioiden valitusoikeuden pääosin yleisarvosana on kursailematon ++ , eli korkea lakimiesten omalla asteikolla.
Tuollainen ei aihetta-perustelu on vakiintunut laillisuusvalvonnan yleisvastauksena.Kun näin vähällä päästään, ei jonoja pitäisi olla.
Perustelut puuttuvat. Veikkaan KKO:n kokeneen, että kattavat perustelut purkuhakemukseen olisivat olleet yksi yhteen itse pääasiasa annettavan tuomion jälken tehtävien perustelujen kanssa.
Niinkö, siis sanasta sanaa yhteneväiset? Tuskinpa vain, sillä perusteluissa, joita olen tarkoittanut, olisi tullut ottaa kantaan näihin uusiin todisteisiin ja kertoa, miksi asia ja tuomio ei olisi niiden perusteella muuttunut.
Lisäksi: KKO perusteli kyllä Lahtisen edellistä purkuhakemuspäätöstään, joka siis koski Pekka Paavolan todistajankertomusta. Perustelipa vieläpä aika pitkästi.
Se oli hyvä asia, sillä perustelujen avulla lukijat ja kriitikot pääsivät kiinni KKO:n jäsenten oikeudelliseen päättelyyn ja monet saattoivat todeta perustelujen ja lopputuloksen heikkoudet..
Ehkä siis KKO otti nyt opikseen:
1) Asia käsiteltiin vain kolmijäsenisessä jaostossa, ja 2) päätöstä ei perusteltu asiallisesti lainkaan.
Tästä saitte, kriitikot! Näin KKO halunnee sanoa. Ettepä nyt tällä kertaa pääsekään kaivelemaan meidän päätöstämme!
Tapauksesta ilmenee tuomion perustelujen yksi keskeinen funktio; perustelujen avulla ratkaisun oikeellisuutta on mahdollista kontrolloida. Tätä mahdollisuutta ei ole, kun perusteluja ei kirjoiteta päätökseen.
Ymmärrän hyvin KKO:n ratkaisun siltä kannalta, että perusteluja olisi ollut äärimmäisen vaikeata kirjoittaa siten, että tuomiota ei olisi purettu.
Kun nyt ei kerta kaikkiaan haluta tuomiota purkaa, niin sitä ei pureta vaikka itse taivaallinen sotajoukko olisi todistamassa Maija_liisa Lahtisen saaman tuomion vääräksi.
Kun se on ei, niin se on kertakaikkiaan ei, vaikka näyttö olisi kuinka pätevä ja pitävä.
KKO on siis katsonut, että Urpo oli antanut väärät veroilmoitukset ja syyllistynyt veropetokseen. KKO lienee tuuminut, ettei kuollut ja kuopattu mies tarvitse syyttömyysolettaman suojaa.
Eikohan KKO toiminut suht jarkevasti. Olisihan ollut noloa kirjoittaa perustelut ulos seuraavaan tapaan:
"Yleisen elamankokemuksen mukaan ulkomaille salaa vietyja rahoja ei ole tapana panna veroilmoitukseen, joten veroilmoituksella ei ole minkaanlaita nayttoarvoa.
"13. Tilanne on nyt siis se, että purkuhakemuksen tekijä ei tiedä, millä tosiasiallisella perusteella KKO hylkäsi purkuhakemuksen. Voidaan ja on pakkokin kysyä, onko tämä reilua peliä ja täyttävätkö KKO:n "perustelut" edes niitä vähimmäisvaatimuksia, joita oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille voidaan asettaa?"
Tilannehan on se, ettei purkuasian käsittely kuulu EIS:n 6 artiklan takaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnn piiriin.
Suomalaiseen ihmisoikeusminimalismiin kuuluu se, että mennään siitä mistä aita on matalin. Jos jokin tuomioistuimen käsittelemä asia jää EIS 6 artiklan ulkopuolelle, ei näytä olevan mitään syytä nostaa rimaa 6 artiklan tasolle.
Erikoista on se, että jos EIT toteaa käydyn oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaiseksi, niin haettaessa kansallista tuomiota purettavaksi tällä perusteella purkuasia ratkaistaan kirjallisessa ja puuttellisessa menettelyssä. Siinä päätetään siitä, olisiko alkuperäinen oikeudenkäynti päättynyt toisin, jos EIT:n toteamaa virhettä ei olisi tehty.
Toinen anonyymi kirjoittaa: "Etenkin
Braxin lopetettua riita-asioiden valitusoikeuden pääosin yleisarvosana on kursailematon ++ , eli korkea lakimiesten omalla asteikolla."
Eikö pitäisi olla jotain vastuuta väärän tiedon levittämisessä? Kirjoittaja viitannee jatkokäsittelylupajärjesltmään. Tosiasiassa se koskee lähinnä rikosasioita eikä estä valittamasta vaan tarkoittaa sitä, että jos asia onselvä, ei hovioikeuden tarvitse ottaa asiaa täystutkintaan. Myös sellaisissa riita-asioissa, joissa on pieni intressi, valittaja tarvitsee
jatkokäsittelyluvan mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella se myönnetään useimmiten.
Kuten kirjoituksessani mainitsin, KKO ei pyytänyt Lahtisen purkuhakemuksen johdosta edes vastausta syyttäjältä tai asianomistajalta.
OK 31:13:n nojalla purkuhakemuksen käsittelyyn sovelletaan saman luvun 4 ja 5 §:iä. 4 §:n 2 momentissa säädetään vastauksen pyytämisestä: "jollei kantelua jätetä tutkimatta tai selvästi perusteettomana hylätä, sen johdosta on vastapuolelta tai muulta, jonka oikeutta kantelu koskee, vaadittava kirjallinen vastaus, jollei se ole ilmeisesti tarpeetonta. Tarvittaessa on vaadittava myös asianomaisen tuomarin lausunto tai selitys."
KKO näyttää siis katsoneen Lahtisen tapauksessa vastauksen pyytämisen "ilmeisen tarpeettomaksi" ja kantelun "selvästi perusteettomaksi".
Vaikuttaa aika "karskilta."
KKO olisi voinut toki karskisti perustella, että "uudet" todisteet ovat aivan turhia, koska ne eivät millään tavoin pysty osoittaam ko. rikosasiasta yhtään mitään. Ne nyt vaan ovat merkityksettömiä.
Niinhän KKO tekikin. Ei vain kertonut syytä, miksi uudet todisteet olisivat perusteettomia.
Eikö KKO:n ratkaisu jatkopurkuhakemukseen ollut siinä mielessä ymmärrettävä, että KKO:ssa on lukuinen joukko henkilöitä, jotka saattavat saman asian jatkuvasti uudelleen esille. Toki olisi ehkä voinut kirjoittaa tyyliin "Latisen nyt jättämät uudet todisteet eivät anna aihetta arvioida toisin KKO:n päätöstä..."
Valtakunnallinen näköismuistomerkki sotasyyllisille Säätytalon yhteyteen valtiovallan toimesta. Juhlallinen paljastustilaisuus oheistapahtumineen, historiaseminaarit yms. -
Rydin pidätyspaikkaan, Yrjönkadun uimahalliin, muistolaatta.
Kuinka pitkästi mahtaisikaan olla tarpeellista selostaa tälle seurakunnalle, että jos veroilmoituksessa ei ole tiettyjä varoja ilmoitettu verovelvollisen varoina, se ei riitä näytöksi siitä, että verovelvollisella ei kyseisiä varoja ole.
Eikö syyttäjällä ole kuitenkin todistustaakka ja velvollisuus näyttää, että henkilö oli antanut väärät veroilmoitukset?
Riita-asioiden osalta nähdään, missä määrin HO niitä käsittelee esim. Helsingissä.
Lähtökohtaisesti 10 000 euron raja on korkea ja karsii suuren osan lukumäärästä.
Jos pienissä asioissa tarvitaan ensin AA:n apua lupaan, kustannuksineen, ja sitten HO käsittelee sekä luvan että myöhemmin myös valituksen, niin missä kohtaa työ tai kustannus vähentyi ?
Jos pysytään tuossa Lahtisen asiassa, niin minusta olisi ollut paikallaan, että KKO olisi joka tapauksessa pyytänyt syyttäjältä ja asianomistajilta vastauksen L:n purkuhakemuksen ja siinä esitettyjen kokonaan uusien todisteiden johdosta.
Nyt näyttää ulospäin hieman siltä, että KKO on halunnut ikään kuin ottaa asian käsittelyssä myös syyttäjän roolin, kun se ratkaisi asian syyttäjää kuulematta. Inkvisitorista rikosprosessia, voitaisiin väittää.
Teoriassa olisi voinut olla mahdollista, että tutustuessaan L:n purkuhakemuksessa esitettyihin uusiin todisteisiin syytäjä olisi ilmoittanut yhtyvänsä L:n purkuhakemukseen.
Oikeudenkäymiskaaressa taisi lukea joskus jotakin siihen tapaan, että "uomio perustettakoon syihin ja lakiin, älköönkä mielivaltaan."
Tämä kohta lienee laista poistettu. Miksiköhän? Periaatetta ei liene kumottu, miksi se ei saanut näkyä laissa ihan auki kirjoitettuna?
Mielivallasta muistuttaminen laissa tuomiota tehtäessä olisi todella edelleen tarpeen!
Kun Uoti puhuu,vastuu on kuulijalla. ...Urpo Lahtinen Ei ilmoittanut miljoonia veroilmoituksessaan. Ilmoittiko Rouva Lahtinen sitten ko. varat omikseen veroilmoituksessaan samoina vuosina? Maija Lahtinen voisi osoittaa varat omikseen, näyttämällä lahjaveromaksun miljoona lahjastaan. En näe kiirettä tuomion purulla.
KKO:n päätös koskettaa myös Maija Lahtisen ohella meitä lähiomaisia, jotka olemme jaksaneet taistella Maijan rinnalla nämä vuodet. Kenenkään ei tarvitse mennä syyttömänä vankilaan.
Olisi ollut omaistenkin kannalta kohtuullista, että avaintodistajan valehtelun ja asiakirjannäytön perusteella olisimme edes saaneet mahdollisuuden uuteen oikeudenkäyntiin.
Mitään merkitystähän ei ole ollut sillä, että KKO:n jäsenistössä on Maija Lahtisen vastapuolen asiamiesten entisiä osakastovereita? Niin epäoikeudenmukaiselta tämä päätös yksinkertaisuudessaan maistuu.
Eikö olisi ollut "helpompaa" myöntää uusi oikeudenkäynti, kuin tehdä tälläinen virtuaalinen päätös? Me omaiset, syyttäjä ja KKO tiedämme, mitä uusi oikeudenkäynti olisi tarkoittanut: Maija Lahtisen tuomion purkamista. EIT:n tuleva päätös tuo taas kerran Suomelle lunta tupaan!
t. Maija Lahtisen omaiset
Mahdollinen lahjaveron maksamatta jättäminen ei liene laillinen peruste enempää konfiskoida lahja kuin tuomita lahjansaaja varkaudestakaan.
Pekka Paavolan kertomus muuttui matkan varrella. Uudessa oikeudenkäynnissä olisi voitu mahdollisesti selvittää, oliko mielenmuuttumisen syynä voinut olla jokin "motivointikeino".
Kaiken kaikkiaan koko prosessissa on tapahtunut Maijaa kohtaan väärinkäytöksiä niin Suomen valtion (Suomi rikkoi Sveitsin ja Suomen välisiä sopimuksia), tutkinnanjohtajan (tutkinnanjohtaja Ristola siirrettiin tahallisen virkarikoksen takia sivuun), syyttäjän avaintodistajan (Paavola) taholta. Nyt KKO jatkoi tätä lohdutonta sarjaa. EIT:n täytyy se valitettavasti taas kerran todeta.
t. ML:n omaiset
Lähetä kommentti