1. Näissä blogijutuissa on käsitelty silloin tällöin välimiehiä ja välimiesmettelyä. Olen kritisoinut tuomareiden, erityisesti korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten, toimimista välimiehinä, tämä taitaa olla jo useimmille tuttu asia.Tästä jotkut ovat tehneet johtopäätöksen, jonka mukaan minulla olisi jotakin välimiesmenettelyä tai välimiehiä vastaan.
2. Tässä kohdin muistuu mieleen "Oikeusistuinten kauhea vuosi (annus horribiles) 1997" - tämän nimityksen lanseerasi HS:n toimittajana tuolloin ollut Susanna Reinboth lehden pääuutissivun ykkösjutussa 31.12.1997. Toimittaja Reinbothin mukaan tuomioistuimet ja erityisesti KKO näkyivät tuolloin otsikoissa enemmän kuin koskaan aiemmin ja lähinnä vain kielteisessä valossa. Kyseisen lehtijutun mukaan maalitauluna oli erityisesti KKO ja tahtipuikkoa heilutti professori Jyrki Virolainen - oh-hoh sentään! KKO:ta koettelivat jutun mukaan erityisesti oikesneuvos Eeva Vuoren huvilakaupat, KKO:n jäsenten mystinen ja sisäsiittoinen nimityskäytäntö sekä oikeusneuvosten runsaat välimiestehtävät.
3. Toki otin lehtikirjoituksissani kantaa mainittuihin asioihin aika usein - mutta olihan siihen toki syytäkin yllin kyllin! Katso myös pamflettiani "Korkein oikeus kriisissä" (1997), jonka tuhannen kappaleen painos myyntiin loppuun varsin nopeasti. Vastakkaisia kirjoituksia toki myös julkaistiin eikä niissä kaikissa meikäläistä kohdeltu aina suinkaan myötäsukaan. Mitä erityisesti oikeusneuvosten välimiestehtäviin tulee, niin muistan, miten silloin virassa ollut oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, entinen asianajaja ja asianajaliiton ex-puheenjohtaja sekä tunnettu välimies (kuinkas muuten), toimitti HS:n mielipidesivulle KKO:n tuomareille harvinaisen kärjekkään kirjoituksen (HS 22.3.1997) otsikolla "Mitä Virolaisella on välimiehiä vastaan?" Taipale muun muassa "peräsi" minulta, miksi aikoinaan eli lähes 15 vuotta aiemmin (!) luovuin jatkamasta KKO:n ylimääräisen oikeusneuvoksen virassa, johon KKO oli minua esittänyt. Ehkä Taipale oli vain utelias, sillä olihan hän itse tullut KKO:een vasta myöhemmin.
4. Kirjoitin vastineen oikeusneuvoksen minua henkilökohtaisesti osoittelevaan kirjoitukseen, mutta yllättäen HS:n toimitus suhtautui vastahakoisesti sen julkaisemiseen. Kenties toimitus oli saanut "korkeammalta taholta" toivomuksen, että "älkää nyt enää helvetissä julkaisko Virolaisen kirjoituksia, sillä kun KKO:n välimiesneuvos on kerran sanansa sanonut, niin silloin pulinat pois"! Minun piti ottaa yhteyttä Hesarin vastaavaan päätoimittajaan asti, ennen kuin lehti suostui julkaisemaan vastineeni.
5. Vastineen (HS 28.3.-97) otsikkona oli: "Miksi oikeusneuvosmies Taipale vääristelee?" En tiedä, mistä ja miksi sana "oikeusneuvosmies" pujahti otsikkoon, sillä lehden toimitukselle toimitetun kirjoituksen otsikkoon olin kyllä itse kirjoittanut sanat "oikeusneuvos Taipale". Vakiintuneen käytännön mukaan lehden toimitus päättää mielipidekirjoituksen otsikosta, joten syyllistä virheeseen saa hakea sieltä.
6. Siteeraan kirjoituksestani tähän ainoastaan seuraavan kohdan:
- Toisin kuin Taipaleen kirjoituksen otsikossa väitetään, minulla ei ole kerrassaan mitään välimiehiä vastaan. Pahasti vääristelty on myös Taipaleen väite, jonka mukaan minä suhtautuisin muka kielteisesti välimiesmenettelyyn. Se on perätöntä puhetta, niin kuin jokainen voi havaita esimerkiksi kirjassani Lainkäyttö (Jyväskylä 1995 s. 76-79) olevasta välimiesmenttelyä koskevasta esityksestä. Olen päinvastoin pitänyt ja pidän edelleen välimiesmenettelyä erittäin tarpeellisena liike-elämän oikeusriidoissa. Minä olen vaatinut vain, että KKO:n jäseniltä evättäisiin oikeus toimia välimiehinä, koska se vaarantaa suuresti luottamusta heidän riippumattomuuteensa. Tällä asialla ei ole tietenkään mitään tekemistä itse välimiesmenettelyn tai sen tarpeellisuuden kanssa.
7. Kun puhutaan virkatuomareiden välimiestehtävistä, on kysymys käytännössä 90- prosenttisesti korkeimman oikeuden oikeusneuvosten toimimisesta välimiehenä. Hallinto-oikeuksien ja KHO:n tuomarit eivät toimi välimiehenä ja hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tuomarit toimivat mainituissa tehtävissä hyvin harvoin; heistä välimiestehtäviä on oman arvioni mukaan ollut luultavasti vain noin 3-4 prosentilla.
8. Kuluvan vuoden alussa minut nimettiin välimieheksi riitaan, jossa oli kysymys liikeyritysten välistä osakekauppaa koskevan sopimusrikkomuksen johdosta vaadituista hinnanalennuksesta ja vahingonkorvauksesta ynnä muusta. Riidan rahallinen arvo oli noin kuusi miljoonaa euroa. Ostajayhtiö vaati myyjäpuolelta suoritusta ensisijaisesti kauppakirjan ehdon mukaisena hinnanalenneksena, toissijaisesti kauppakirjaan perustuvana sopimusrikkomuksena ja kolmassijaisen vaihtoehdon mukaan kauppalain nojalla kaupan kohteen virheeseen ja myyjien erityiseen sitoumukseen perustuvana hinnanalennuksena ja vahingonkorvauksena. Vaikka juttu oli lähtökohdiltaan melko tyypillinen sopimus- ja kauppaoikeutta koskeva riita, jutun näyttöaineisto koostui kuitenkin paljolti liiketaloudellisesta ja erilaisesta teknistä sekä osin myös patenttioikeutta koskevasta selvityksestä ja oikeudellisessa päättelyssä jouduttiin ottamaan kantaa eri oikeudenaloja kysymyksiin.
9. Asian käsittely meni minusta putkeen, suunnitellut aikataulut ja muut käsittelyn kulusta sovitut asiat pitivät kutinsa. Partteja edustaneet advokaatit osasivat hommansa ja kaikesta näki, että he olivat kokeneita ja taitavia ammattimiehiä, joiden asianajoa ja väittelyä suullisessa käsittelyssä oli mielenkiintoista ja ilo seurata. Käsittely alkoi normaaliin tapaan kanne- ja vastinekirjelmillä, minkä jälkeen partit antoivat kumpikin vielä kirjalliset laumansa toistensa esityksiin ja täydensivät tämän jälkeen aiemmin ilmoittamiaan henkilötodisteita ja kirjallisia todisteita. Jutussa esitettiin laaja asiakirja-aineisto ja kuultiin asianosaisia ja heidän edustajiaan sekä lähes pariakymmentä asiantuntevaa todistajaa.
10. Juttua käsiteltiin välimiesoikeudessa tavanomaista ripeämmin, vaikka kysymyksessä ei ollut ns. nopeutettu välimiesmenettely. Kirjelmien vaihtoon kului aikaa kolmisen kuukautta, minkä jälkeen pidettiin lyhyt valmisteluistunto ja kohta sen jälkeen aloitettiin pääkäsittely, jossa muun muassa kuultiin todistajat. Pääkäsittely vietiin läpi yhden viikon aikana pidetyssä viidessä istunnossa; tällä pyrittiin turvaamaan käsittelyn ja erityisesti henkilötodistelun välittömyyttä. Pääkäsittelyn jälkeen asianajajat toimittivat jo viikon kuluttua kirjalliset loppulausuntonsa välimiehille. Välitystuomion tekemiselle varattiin aikaa kaksi kuukautta ja siinä ajassa reilut 50 sivua käsittänyt tuomio myös saatiin annetuksi, vaikka kirjoituspuuha ajoittui heinä-elokuulle. Koko prosessi vietiin läpi noin 6-7 kuukauden kuluessa. Käsitykseni mukaan samaa suuruusluokkaa olevat välimiesprosessit voivat kestää usein huomattavasti pidempäänkin.
11. Asian käsittely oli leppoisaa, vaikka partit olivat keskenään erimielisiä miltei jokaisesta riitakysymyksestä ja yksityiskohdasta. Advokaateilla oli avustajinaan viehättävät nuoret naisjuristit, välimiesten puheenjohtaja puolestaan oli valinnut oikeuden sihteeriksi yhtä viehättävän naispuolisen kauppatieteilijän. Juttua istuttiin vuorotellen kummankin advokaatin toimistossa, kahvia ja virvokkeita oli koko ajan saatavilla ja istuntojen ulkoiset puitteet olivat muutenkin erinomaiset. Kyllä siinä kelpasi juttua istua ja pohdiskella asiaa pro et contra, kun vielä tiedettiin, että välimiehille oli tulossa kohtuullinen palkkio vaivannäöstään.
12. Välimiesten puheenjohtajalla ei ollut prosessinjohdon suhteen jutussa vaikeuksia. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että välimiesten (välimiesoikeuden) puheenjohtajan valinta, joka sanotussa asiassa kuului VML13 §:n nojalla asianosaisten nimeämälle kahdelle välimiehelle (ei siis Keskuskauppakamarin välityslautakunnalle), on käytännössä sangen merkittävä prosessitoimi. Tässäkin tapauksessa puheenjohtajaksi oli esillä monia nimiä - ei kuitenkaan istuvia virkatuomareita - kunnes välimiehet vihdoin pääsivät yksimielisyyteen puheenjohtajasta. Välitystuomiosta jouduttiin kyseisessä asiassa äänestämään, itse kuuluin enemmistöön.
13. Yksi hieman huvittava yksityiskohta jäi asian käsittelystä mieleen. Kyse on kättelystä, joka ainakin blogistista, vanhasta virkatuomarista, vaikutti hieman oudolta ja joka tapauksessa liialliselta. Välimiehet joutuivat kättelemään jokaisessa istunnossa, eivät vain parttien advokaatteja ja heidän avustajiaan, vaan myös asianosaisten edustajia ja lisäksi vielä asiassa kuultuja asiantuntijoita ja todistajia ja vieläpä mennen tullen, eli todistajan/asiantuntijan saapuessa istuntoon ja uudestaan tämän postuessa paikalta. Toistakymmentä vuotta alioikeuden tuomarina toimittuani en muista kätelleeni, ainakaan oikeuden istuntosalissa, ketään oikeuden istunnoissa tavalla tai toisella osallisena ollutta henkilöä; se ei kuulu "istuvan tuomarin" toimenkuvaan. Kun erään istunnon jälkeen huomautin tästä leikilläni kokeneelle välimieskollegalle, tämä totesi lakonisesti, että tämä nyt vain on ollut "meillä" tapana, ojensi kätensä ja sanoi, että nähdään sitten taas huomenna!
14. Välimiespalkkioiden kohdalla ilmeni mielenkiintoinen kysymys arvonlisäverosta. Vuodesta 1994 alkaen oikeudelliset toimeksiannot ovat kuuluneet palveluihin, jotka arvonlisäverolain mukaan ovat verollisia. Siten myös asianajoa tuomioistuimissa koskevien toimeksiantojen hoitamisesta laskutetusta palkkiosta joudutaan maksamaan 23 prosentin suuruista arvonlisäveroa. Palvelun suorittaja eli esimerkiksi oikeudenkäynnissä asianosaista edustanut tai avustanut asianajaja tai muu lakimies perii veron palkkiolaskun yhteydessä toimeksiantajaltaan ja tilittää sen edelleen verottajalle.
16. Monilla välimiehinä toimivilla asianajajilla kuuluu olevan nykyisin tapana "määrätä", että välimiespalkkiota ei makseta hänelle henkilökohtaisesti, vaan yhtiölle, jossa asianajaja on osakkaana. Myös jotkut oikeustieteen professorit hoitavat verotuksellisista syistä välimiestehtäviä yhtiönsä lukuun. Välimiehen yhtiölle maksettavan palkkion päälle lisätään arvonlisäveroa, joka peritään parteilta tai siltä oikeusriidan osapuolelta, jonka välimiehet tuomitsevat maksuvelvolliseksi prosessin kuluista.
17. Tällainen järjestely ei kuitenkaan istu välimiesmenettelystä annetun lain (VML) kirjaimeen tai henkeen. Laissa (VML 46 §) säädetään yksiselittisesti, että palkkio eli korvaus työstä maksetaan välimiehelle. Välimiehelle kuuluvaa palkkiota ei siis voida maksaa esimerkiksi yhtiölle, jossa välimies on osakkaana. Välimiehen tehtävää ei voida rinnastaa asianajoon eikä välimiehen palkkiota asianajopalkkioon, vaikka välimiehenä olisi asianajaja. Välimies ei suorita arvonlisäverolaissa tai sen esitöissä tarkoitettua "oikeudellista asiantuntijapalvelua", vaan hänen työnsä rinnastuu virkatuomarin tehtävään. Välimiehen tehtävä on lainkäyttöä, ei asianajoa tai muunlaista siihen verrattavaa asiantuntijan työtä taikka yleensä "bisnestä". Välimieheksi valittavan tulisi joka tapauksessa kertoa avoimesti jo häntä tehtävään pyydettäessä, että hänelle tuleva palkkio tuleekin suorittaa yhtiölle ja että tähän palkkioon lisätään arvonlisävero.
18. Välimiehelle jäi prosessista hyvä maku, ja myös asianosaisten kannalta välimiesmenettely oli ainakin nopea ja tehokas tapa saada riita pois päiväjärjestyksestä. Välimiesmenettely on yleensäkin sangen käyttökelpoinen tapa liike-elämän riitojen ratkaisemisessa. Emeritusprofessori toimisi toki mieluusti välimiehenä jatkossakin. "Mis sie tai siu firmais tarvii oikei hyyvvää välmiestä, nii täs siul on kuule sellane"!
19. Oikeuskansleri on pari viikkoa sitten eli 26.11. antamassaan päätöksessä pohtinut periaatteelliselta kannalta tuomareiden välimiestehtäviä. Blogistin tarkoituksena on kommentoida oikeuskanslerin sanottua selvitystä.
69 kommenttia:
No, mikä oli emeritusprofessorin palkkio siitä vaivannäöstä? Olennainen jäi kertomatta. Eikö se olisi ilman muuta mainita?Voisinko arvata, että välimiesten palkkiot olivat melkoiset, koska lisätehtävät kiinnostavat.
Kirjoituksesta henkii se, että välimiesoikeustehtävät sopivat kyllä eläkkeellä olevalle professorille, mutta eivät KKO:n oikeusneuvoksille ja muille "istuville tuomareille". Olenko oikeassa havaintojeni kanssa?
Välimiestehtävät sopivat toki eläkkeellä oleville tuomareille ja oikeusneuvoksille.
Blogisti on vauhdissa. Tämä blogi oli siis vain esipuhe varsinaiseen kirjoitukseen, jota jännityksellä odottelemme.
Blogistille näytti jääneen hyvä maku välimiehenä toimimisesta. Ei ihme että KKO:n tuomaritkin siinä tehtävässä viihtyvät ;-)
Jos silloin, kun olin virkatuomarina - viimeksi n. 22 vuotta sitten - puitteet tuomioistuimessa olisivat olleet tämän ko. välimiesprosessin luokkaa ja advokaatit olisivat olleet todella ammattitaitoisia eivätkä olisi viitsineet ruikuttaa ja "nahistella" kaikista pikkuasioista, vaan olisivat suhtautuneet positiivisesti prosessin kehittämistä koskeviin ideoihin ja hankkeisiin, niin olisin voinut jatkaa tuomarin hommassa paljon pidempään.
"Toistakymmentä vuotta alioikeuden tuomarina toimittuani en muista kätelleeni, ainakaan oikeuden istuntosalissa, ketään oikeuden istunnoissa tavalla tai toisella osallisena ollutta henkilöä; se ei kuulu 'istuvan tuomarin' toimenkuvaan."
Pitääpä kerto blogistille hurja uutinen:nykyään joutuu virkatuomarikin, ainakin sovittelumenettelyssä kättelemään asianosasia ja heidän asiamiehiään, vieläpä ilman muhkeaa korvausta. Ollin sanoin "till tidernapas har man kommit".
Toisaalta "käsi ei kulu kättelyssä..."
Mielenkiintoista olisi lukea blogistin arvio siitä, miksei myös riitaprosessi käräjäoikeuksissa, ainakin suuremmissa, joissa on mahdollista erikoistumiseen, ole pääsääntöisesti kpl:issa 9-10 kuvatun mukainen.
Olen harvakseltaan saanut lukea välituomioitakin ja ne ovat usein olleet erinomaisia. Joissakin keskikokoisissakin jutuissa on ollut yksi välimies ilman sihteeriä. Palkkiot vain ovat vaihdelleet.
Kättely sovittelumenettelyssä. Ok, mutta sovittelumenettely nyt ei olekaan mitään lainkäyttöä.
Kyllä kai sovittelumenettely on lainkäyttöä ainakin sovittelijan määräämistä koskevalta osin?
Nykyään myös riita-asiain valmisteluistunnoissa on tavanomaista, että tuomari kättelee asianosaiset saliin tulon yhteydessä. Joskus kätellään myös istunnon lopussa.
Kävikö missään keskustelussa muuten ilmi, mikä nykyisin on syynä välimiesmenettelyn käyttöön: menettelyn luottamuksellisuus vai epäluottamus tuomioistuimiin.
Eiköhän suurin syy sille miksi välimiesmenettelyä käytetään yritysmaailmassa tuomioistuinten sijasta ole se, että po. menettelyssä partit saavat itse valita välimiehensä. Tuomioistuinten tuomarit eivät välttämättä nauti riidan osapuolten arvostusta ja luottamusta. Välimiehiksi voidaan valikoida näin ollen henkilö, jolla on asiantuntemusta ja kokemusta kyseisestä riidasta.
Nykyään käräjäoikeuksissa on paljon täysin "uunoja" tuomareita, joille ei voi antaa ratkaistavaksi mitään merkittävämpää riita-asiaa. Liike-elämässä ratkaisut pitää saada nopeasti ja varmasti. Halpuus -käsitteenä on menettänyt merkitystään ja ero välimiesoikeuden/käräjäoikeuden kustannuksissa on kaventunut merkittävästi. Tämä taasen johtuu siitä, ettei nämä "käräjäuunot" ota mitään kantaa expeihin, vaan odottavat pääsevänsä ulos jutusta tavalla tai toisella.
Jos välimieheksi nimittävällä olisi kokemusta "kyseisestä riidasta", hän olisi tietenkin esteellinen toimimaan välimiehenä! Anonyymi tarkoittanee kokemusta" vastaavanalaisista asioista" tms.?
Minusta välimiehen ei välttämättä tarvitse olla esim. kauppa- tai yhtiöoikeudellisten asioiden tai kysymysten ekspertti, vaan hyvän yleisjuridiikan osaamisen ja vankan kokemuksen ja yleisesti ottaen "hyvän judiisiumin", johon kuuluu mm. todistusoikeuden hallinta, omaava lakimies kyllä pärjää hyvin välimiehenäkin.
Kokenut ja pätevä virkatuomari olisi toki "kova sana" välimiesoikeuden puheenjohtajana, mutta KKO:n jäsenten ei silti pitäisi sallia toimia välimiehinä, sillä kyllä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden pitäisi olla ehdottoman riippumattomia ja vapaita kaikista sivuvaikutteista eikä sidoksissa verkostoihin, jollaisia välimiesmenettelyssä näyttää helposti syntyvän, jos välimiestehtäviä hoidetaan ikään kuin "ammatikseen".
Puolivuotta kestänyt välitysmies käsittely...
Vakuutusoikeudelta valituksen "käsittely" kestää vähintään vuoden ja sama aika menee valituslautakunnissa ja siellä ne on sentään alansa huippuja.
Esteellisyyskeskustelussa jää usein huomaamatta se, että kauppakamari on suuri välimiesten nimeäjä. Siten tuomarin, joka haluaa olla välimiehenä, on syytä pysyä väleissä kauppakamarin ja laajemmin elinkeinoelämän kanssa.
Tilannehan on ihan sama kuin vaikka SAK nimeäisi tuomareita joihinkin rahakkaisiin sivutoimiin.
Sama koskee blogistin toteamalla tavalla välimies-tuomarin suhdetta niihin asiamiehiin ja heidän asianajotoimistoihinsa, jotka valitsevat välimiehiä.
Mukava juttu!
Yleisten tuomioistuinten tuomareiden palkkaus pitäisi saada sellaiseksi, että sinne ei jää vain pohjasakka. Pohjimmaisin sakka, joka ei onnistu pääsemään minnekään muualle, ylennetään aikanaan vielä hovioikeuden neuvoksiksi
Pahoittelut yleistyksestä! Tuomioistuinlaitoksessa on varmasti myös päteviä ja uutteria tuomareita, mutta runsaasti myös niitä jotka ovat suorananainen uhka kansalaisten oikeusturvalle!
Tätä samaa ovat myös monet muut kommentoijat valitelleet, siis käräjä- ja osin myös hovoikeustuomareiden ammattitaidon laatua ja kirjavuutta. Mutta yleensä nämä lausunnot kuitataan toteamalla, että no, mitäs tuosta, jokaisella elämänalala ja kaikissa työympäristöissä on aina parempia ja huonompia työntekijöitä! Näin on, mutta kun on kyse ihmisten oikeusturvasta, ei tuollaista umpikyynistä asennetta pitäisi toki sallia tuomareiden kohdalla!
Käräjäoikeuksien laamanneiksi ja käräjätuomareiden esimiehiksi tulisi nimittää todella päteviä lainkäyttäjiä, lainkäyttöjohtajia. Mutta kehitys ja nimityskäytäntö tuomarinvalintalautakunnassa on viimeisten vuosien aikana kulkenut täysin päinvastaiseen suuntaan: Laamanneiksi on nimitetty tuomareita pelkän hallinnollisen kokemuksen perusteella ja sivuutettu kokonaan heidän pätevyytensä lainkäytössä. Laamanneiksi on nimitetty tuomareita, jotka asianomaisessa hovoikeudessa tunnetaan sangen keskinkertaisina tai jopa tavallista heikoimpina tuomareina. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että tällainen nimityskäytäntö- ja politiikka ei ole omiaan kohottamaan käräjätuomareiden taitotasoa.
Käräjä- ja hovioikeustuomareiden ammattitaidon kirjavuuteen ja osittain jopa luvattoman heikkoon tasoon on syynä valtion säästäminen väärässä paikassa eli tuomarien palkkauksessa.
Miksi paras aines hakeutuisi tuomarinvirkoihin, jos raskaan ja vastuullisen työn vastapainona on muita ja erityisesti yksityisen sektorin lakimiesammatteja selvästi huonompi palkkaus?
Siinä sitä sitten ihmetellään sen ihmisten oikeusturvan kanssa.
Blogisti lähetti terveisiä "kaikesta kitiseville" advokaateille, jotka vaikuttivat tuomarinvirasta lähtöön. Samaa kitinää ja pilkunnussimista tulee toki syyttäjienkin toimesta. Koko alioikeussysteemi on korjauksen tarpeessa. Pienet ja sinällään selvät jutut ovat juuri niitä, joista jauhaminen alkaa ja ne pitäisi ratkaista muulla tavalla.
Maallikko kummastelee, kun blogisti kohdistaa kaiken energiansa KKO:n jäsenten välimiestehtävien arvosteluun.
Eikö välimiestehtävät pitäisi kieltää kategorisesti kaikilta tuomareilta, oikeusasteesta riippumatta.
Tietenkin, välimiestehtävät eivät ole mitään ainutlaatuista tässä pyytettömyyden paratiisissa. Useat eri ammattikunnat ovat onnistuneet luomaan käytännön, jossa viran ohessa voi harjoittaa sivuhomia. Joskus jopa viran kustannuksella.
Sairaalalääkärit ja yksityispraktiikka, tuomarit ja välimiestehtävät, professorit ja välimiestehtävät, asiantuntijat ja konsulttityöt, ministerit ja kansanedustajan ja/tai kunnallisvaltuutetun työ, jne.
Esteellisyys- ja moraaliaspekteja tärkeämpi on kysymys siitä, onko mahdollista hoitaa näitä sivuhommia, ilman että "lainataan" aikaa päätyöstä.
P.S. Aika tarkalta kuulostaa tuo 3-4% arvaus.
Asianajajatutkimuksen 2012 mukaan ammattikunnan mediaaniansio on 78.000 euroa/vuosi. Käräjätuomarin vuosipalkka lienee samaa luokkaa. Käräjäoikeuksissa on tuomareita, jotka tuskin osaisivat hoitaa omaa avioeroaan.
Gorby ei nyt ymmärrä, mistä on kysymys! Hänelle käsitteet tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuus ja puolueettomuus näyttävät olevan täysin tuntemattomia asioita. Valtakunnan oikeuslaitoksessa pitää toki olla perälauta, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei pitäisi voida minkään syyn perusteella epäillä. Mutta näin ei ole todellakaan asian laita, jos tämän ylimmän instanssin tuomarit juoksevat kiihkoissaan suuren rahan perässä ja haalivat itselleen kilvan välimiestehtäviä, joita yksityisten firmpojen "huippuadvokaatit" heille - ketunhäntä kainalossa tietenkin - suorastaan tyrkyttävät.
"Pienet ja sinällään selvät jutut ovat juuri niitä, joista jauhaminen alkaa ja ne pitäisi ratkaista muulla tavalla".
Niin, nythän käräjäoikeuksissa vireille tulevista riita-asioista noin 90 prosenttia on selvien ja riidattomien pikavippien yms. saatavien perintäasioita. Nämä asiat voitaisiin siirtää heti suoraan ulosottoviranomaisille. Mutta KKO:n presidentti on suuressa viisaudessaan katsonut, että nämä asiat pitää välttämättä (ja täysin turhaan) kierrättää ensin käräjäoikeuksien kautta, jotta käräjäoikeuksien juttumäärät saataisiin näyttämään mahdollisimman suurilta.
Mielestäni ymmärrän oikein hyvin mistä on kysymys.
Blogistin mielestä tuomarien riippumattomuus kyseenalaistuu, jos he lankeavat välimieshoukutuksiin. Mutta voihan tämä riippumattomuus vaarantua monista muistakin syistä. Sen takiahan tuomareiden pitäisi jäävätä itsensä tapauksissa, joissa eivät voi toimia riippumattomina. Eli välimiestehtävä ei tästä perspektiivistä nähtynä ole kuin vain yksi monista asioista, jotka tuomarin pitää ottaa huomioon, kun miettii, onko hän esteellinen toimimaan tuomarina yksittäisessä tapauksessa.
Se taas, että välimiestehtävät syövät aikaa huomattavasti, on mielestäni paljon suurempi ongelma. Voisin hyvinkin kuvitella, että välimiestehtävät hoidetaan virka-aikana. Ei siis viikonloppuisin tai iltaisin. Jos näin on, niin pystyyko joku taho varmistamaan, että välimiestehtäviä hamstraava tuomari myös tekee viran vaatimat tehtävät täysipainotteisesti.
Esim. ICT-alalla on normaali käytäntö, jossa työntekijää kielletään tekemästä töitä itselleen tai toiselle työnantajalle. Jo pelkästään sen takia, että työntekijä ei tapa itseään ylipitkillä päivillä. Luonnollisesti poikkeuksia sallitaan, mutta vain ja ainoastaan työnantajan luvalla.
Anonyymi kirjoitti...
Nykyään käräjäoikeuksissa on paljon täysin "uunoja" tuomareita, joille ei voi antaa ratkaistavaksi mitään merkittävämpää riita-asiaa. Liike-elämässä ratkaisut pitää saada nopeasti ja varmasti. Halpuus -käsitteenä on menettänyt merkitystään ja ero välimiesoikeuden/käräjäoikeuden kustannuksissa on kaventunut merkittävästi. Tämä taasen johtuu siitä, ettei nämä "käräjäuunot" ota mitään kantaa expeihin, vaan odottavat pääsevänsä ulos jutusta tavalla tai toisella.
Valitettavasti tämä on aika lailla totta. Prosessinjohto on usein ala-arvoista. Eikä muussakaan toiminnassa ole hurraamista. Huono työ ei kuitenkaan haittaa uralla etenemistä, jos vaan on tarpeeksi kavereita lautakunnassa.
Gorbylle voisi perustellusti suositella prosessioikeuden perus- tai pikakurssin suorittamista. Hän on sitä mieltä, että jos ja kun tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuus voi olla ja käytännössä on rempallaan monista eri syistä, niin se saa sitten olla sitä myös tuomareiden välimiestehtävien osalta!
Jos KKO:n tuomareista vain parilla on lukuisia välimiestehtäviä ja/tai mita sivutoimia, niin on selvää, että tämä heikentää automaattisesti luottamusta, ei vain kyseisten oikeusneuvosten, vaan koko KKO:n riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Mutta tätähän Gorby ei ymmärrä.
No, eipä tuo niin kovin suuri ihme ole, sillä eihän mainittua asiaa tuntunut ymmärtäneen virassa ollessaan myöskään esim. ex-oikeusneuvos Mikko Tulokas eikä sitä ymmärrä tai ole ymmärtävinään myöskään KKO:n nykyinen presidentti!
Tuomareilla ja siten myöskään KKO:n jäsenillä ei ole virka-aikaa eikä kukaan ole eikä voikaan olla vahtimassa, mitä töitä he millonkin tekevät ns. virka-ajan puitteissa ja mitä taas ns. omalla ajallaan. On peräti naiivia ajatella, että jos tuomareita kiellettäisiin tekemästä sivutoimia "virka-aikana", jota tuomareilla ei siis edes ole, ko. ajankäytön ongelma poistusi saman tien kuin taikaiskusta.
Oikeusneuvosten välimiestehtävät ovat ongelmallisia nimenomaan KKO:n ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuskuvan, eivät niikään tuomareiden ajankäytön kannalta.
Liikenneviraston uudeksi pääjohtajaksi tänään nimitetty Antti Vehviläinen näyttäisi ulkomuodon perusteella olevan ex-liikenneministeri Anu Vehviläisen veli ja ex-pääjohtaja Juhani Tervalan velipuoli. Se, onko pääjohtaja Vehviläinen sukua myös Finnairin Mika Vehviläiselle, ilmenee aikanaan hänen asuntokaupoistaan.
Eikö tämä KKO:n tuomareiden välimiesongelma ratkaista niin, että he saavat suhteerata niin paljon kuin lystää välimiehenä, mutta palkkiot ohjattaisiin valtion tilille?
... kaikki ei aina mene kuin Strömsössä, mutta liikenneministeriössä menee...
Helsinkiläinen poliisipomo tuomittiin tänään Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa sakkoon lievästä pahoinpitelystä. Oikeus katsoi näytetyksi, että rikostarkastaja oli Hotelli Kimmelin tanssiparketilla, suosikkiyhtye Mamban tahdittamana, huitaissut vierasta naista kasvoihin. Rikostarkastaja oli tanssimassa vaimonsa kanssa, kun vieressä tanssinut nainen astui vahingossa vaimon jalan päälle. Törmäystilanteessa poliisipomo huitaisi naista kädellä kasvoihin.
Syytetty kiisti pahoinpitelyn, hänen mukaansa kyse oli puhtaasta vahingosta.
- En ole hyvä tanssija, enkä oikein osaa pyörähtää, mutta päätin taas vaihteeksi yrittää. Käänsin vartaloani, siirsin vasenta jalkaani ja samalla nostin vasenta kättäni alhaalta sivulle vauhdittaakseni kääntymistäni vähän reippaammin vasemman kautta.
- Tilanne oli sen verran nopea, että en kunnolla nähnyt, miten osuimme... Kontakti johtui mielestäni sekä minun että heidän (viereisen tanssiparin) liikkumisesta ja lähekkäisyydestä. Osuttaessa tunsin vasemman käteni ranteessa lievää vääntöä, koska tanssiparin naisen liike kohdistui ennen pysähdystä käteni kämmenpuoltani vasten, syytetty muotoil.
Jumankekka, mikä kyky Tanssii tähtien kanssa -formaattiin ja heti! Komisarion tanssikuvauksesta olisivat Kanki-Kaikkonen, Jetro ja Risto-Matti Rytiä kateudesta vihreinä ja Uotisen Jorkaltakin heltiäisi tauluun heti yhdeksillö!
Vai muka "ei osaa oikein pyörähtää"!
Tuntuu olevan melko vasemmistolainen poliisipäällikkö...
Poliisipäällikön olisi pitänyt vedota siihen, että portsarin tekemää päätöstä poistaa hänet ja vaimo ravintolasta olisi pidettävä riittävänä seuraamuksena ja tunnustaa rikos!
Pohjois-Karjalan poliisin olisi ehdottomasti pitänyt laatia tanssirikoksesta videoitu rekonstruktio. Siinä osapuolet olisivat esittäneet, mitä heidän mielestään tapahtui. Tarvittavan tungoksen aikaansaamiseksi olisi varmaan saatu vapaaehtoisia statisteja, ehkä Mamba-yhtyekin taustalle.
Kaipa esitys jatkuu vielä Itä-Suomen hovioikeudessa.
Sarjasta "Jalalla korskeasti" tai "Tanssahtelee poliisipomojen kanssa".
Eräs tuntemani aktiivinen välimies sanoi kerran, että hänellä menee kuukausi tehokasta työaikaa per välimiesmenettely.
Siitä voi sitten laskea, että jos on vaikka pari kolme juttua vuodessa, niin melkoinen osa vuoden kapasiteetista on kulutettu sivuhommiin.
Aikaisemmissa kommenteissa jo kerrottiin nykyisestä kättelykäytännöstä. Eli esimerkiksi blogistin "vanhassa kotiforumissa", nykyisessä Pirkanmaan KO:ssa on tuomareilla tapana kätellä valmisteluistuntoon saapuvat mennen tullen. Muutaman kerran olen jopa kätellyt tuomarin ennen pääkäsittelyä.
Viimeisten vuosien aikana suomalaisessa alioikeuskäytännössä on tapahtunut suuria asioita. En väitä että tuo kättely on suurta, mutta esimerkiksi se tapa jolla rikosasioissa nykyään kuullaan todistajia puhelimitse on iso askel kohti järkevämpää prosessia. Puhumattakaan siitä että siviilijuttujen valmisteluistunnon lopuksi voi joku fiksumpi tuomari kertoa parhaaseen pro&contra -henkeen mitä mieltä hän esitetyistä vaatimuksista.
Pirkonmaalla on nyt kyllä katseltu liikaa Linnan juhlia! Kättely on yleensäkin melko typerää eikä se tietenkään sovi oikeussaliin, ei edes valmisteluistuntoon. Tuomarin ei pitäisi moiseen alentua.
Ns. tuomioehdotuksessa, jossa tuomari kertoo kantansa sen hetkisen aineiston perusteella odotettavissa olevasta todennäköisestä ratkaisusta, ei taas ole sinänsä mitään uutta eikä sitä ole laissa kielletty. Harrastin itse sitä joskus jo 70- luvun lopulla tuomarina ollessani. Tanskassa mainittu käytäntö on ollut vallalla kauan ilman nimenomaista lainsäädäntöä.
Niinhän ne käytännöt muuttuu. Lieneekö enää yhtään tuomaria, joka nostattaa koko salin väen seisomaan, kun todistaja vannoo valan. Sellaisessa näytelmässä olin viimeksi mukana Keuruulla joskus 90-luvun puolivälin jälkeen toimittajana. En enää sen jälkeen.
Niinpä. Ikaalisissa 80-luvun alkupuolella operoidessani naulasin oikeuden istuntosalin ovelle juttulistan virereen ohjeet/teesit, miten istunnossa on syytä käyttäytyä. Yksi kohta ukaasissa oli sellainen, että salissa asianosaiset ja advokaatit saavat istua ja myös käyttää puheenvuoronsa istualtaan, jollei toisin määrätä, ja tämä koski tietenkin myös todistajanvalan ottamista. Apulaisoikeusasiamies Klas Ivars otti tuomiokunnassa suorittamansa tarkastuksen yhteydessä oikein kopion mainitusta ohjeesta ja vei sen Helssinkiin tarkemmin syynättäväksi, mutta moitteita ei oikeusasiamiehen konttuurista kuitenkaan kuulunut.
Ikaalisissa pyrittiin kehittämään myös itse oikeudenkäyntimenettelyä suulliseksi, välittömäksi ja keskitetyksi jo 80-luvulla eli siis paljon ennen alioikeusuudistuksen yhteydessä v. 1993 voimaan tullutta OK:n menettelyuudistusta. Tätä varten annettiin ohjeet tuomiokunnassa juttuja ajaville asianajajille ja muille oikeudenkäyntiasiamiehille. Tästä voin kertoa enemmän joskus myöhemmin.
Joku taisi kutsua noita blogistin laatia ohjeita "shokkihoito-ohjeiksi".
Totta maar jotain shokeeraavaa oli todella tarpeen tehdäkin, oli meinaan riitajuttujen lykkäyskäytäntö päässyt - koko maassa - niin pahaan jamaan että oikein!
IL kertoi tänään ensimmäisenä Mick Jaggerin elämänohjeita 50 -vuotisen uran kokemuksella. Ohjeista huomaa, että elämä opettaa. Tässä kaksi koottua:
Aloitat soittamaan rokkia päästäksesi harrastamaan seksiä ja käyttämään huumeita. Lopulta käytät huumeita, jotta jaksat soittaa rokkia ja harrastaa seksiä.
Ennen kuin huudat "Hei Seatlle varmista, että olet Seatllessa".
Ei tosiasiat mihinkään muutu 50 vuodessa.
Pelonsekaisin ajatuksin voimme vain arvailla, mitä elämänohjeita olisikaan yhtä pitkän uran tehneillä suomalaisilla iskelmätähdillä, esim. Reijo Taipaleella, Eino Grönillä (Reposaaren Kunto), Paula Koivuniemellä jne. annettaviksi! Merkillistä, miten kaikki suomalaiset "tähdet" ja rokkarit mainostavat ja "kehuvat" jokaisessa mahdollisessä käänteessä ja mediassa, miten he ovat jo "vuosikymmeniä sitten" lopettaneet dokaamisen kokonaan! Ilmankos heidän uransa seuraaminen onkin sitten yleisölle tässä vaiheessa yhtä kärsimystä!
Ei nämä suomalaiset "mickjaggerit" ole esilläkään muuten kuin 30-,40- ja 50 -vuotiskiertueella. Lopulta porukka ajautuu kirkkokonsertteihin.
Ihmetetyttää, että Mick Jagger on selvinnyt 50 vuotta rockbisneksessä, kun vain harva (jos kukaan) suomalainen asianajaja tai muu juristi on selvinnyt omissa hommissaan samaa aikaa. Lähes kaikki on jo 58 -vuotiaana kyselemässä eläkkeensä perään.
"Ns. tuomioehdotuksessa, jossa tuomari kertoo kantansa sen hetkisen aineiston perusteella odotettavissa olevasta todennäköisestä ratkaisusta, ei taas ole sinänsä mitään uutta eikä sitä ole laissa kielletty."
Jos tämä tehdään valmistelun istunnossa (ennen pääkäsittelyä, jossa näyttö vasta esitetään) ollaan siirrytty tuomarin tehtävistä selvännäkijän toimeen ja avataan perusteltu vaaranlähde jääviysväitteestä ennakkokäsityksen perusteella.
Tanskassa tuomioehdotus tehdään pääkäsittelyssä pääkäsittelyn jälkeen ja sen tarkoitus on säästää tuomioistuimelta täysmittaisten perustelujen kirjoittaminen. Sen tuloksena asianosaiset tekevät sen sisältöisen sovinnon, joka kirjataan lyhyesti perusteluitta.
Tuollainen menettely edelyttäisi käräjäoikeuden tuomareihin kohdistuvaa arvostusta, jota Suomessa ei edellä käydyn keskustelun perusteella ole näkyvissä. Meillä pitää lähes joka pääkäsittelyn, jopa kolmen tuomarin kokoonpanossa pidetyn, jälkeen päästä hovioikeuteen, josta oikeudesta myös blogisti pitää intohimoisesti kiinni.
Puhuinkin kokemuksistani "tuomioehdotuksen" osalta paljon ennen alioikeusuudistusta, jolloin käsittelyä ei vielä ollut erotettu valmisteluksi ja pääkäsittelyksi, vaan näyttöä esitettiin "tipottain" eri istunnoissa.
Nykyisinkään asiaa ei tarvitse välttämättä viedä pääkäsittelyyn, jos jutussa on esitetty ainoastaan kirjallista näyttöä tai riitaa on ainoastaan oikeuskysymyksestä eikä lainkaan näytöstä. Ei pidä siis anonyymin tavoin olla noin hirveän mustavalkoinen, vaan käyttää hiukka mielikuvistusta ja hyödyntää käytännössä keinoja, jotka ovat käytettävissä!
Kokemus on osoittanut monissa, pelottavan monissa, tapauksissa, että vaikka käräjäoikeudessa on ollut kolmen ammattituomarin kokoonpano, tuomio muuttuu usein hovioikeudessa tai KKO:ssa, vaikka hovissakin on kolmen ammatituomarin kokoonpano! Ei tarvitse muuta kuin seurata KKO:n ennakkopäätöksiä tai "muita" julkaistuja ratkaisuja, sieltä noita tapauksia löytyy roppakaupalla!
Siten kolmen ammattituomarin, jotka voivat todellisuudessa olla kenties melko heiveröisen ammattitaidon omaavia, kokoonpano ei ole mikään ehdoton tae tuomion oikeellisuudesta.
Minä en toki pidä "intohimoisesti" kiinni ko. asiasta - enkä yleensäkään juridiikan kysymyksistä - vaan jätän intohimopuolen kyllä ihan yksityselämän ja mieluummin sielläkin vielä sänkykamarin puolelle!
Mutta oikeusturvaan en suhtaudu yhtä heppoisen muodollisesti kuin anonyymi.
Käytännössä ongelma anonyymin em. esityksessä on oikeudenkäyntikulut. Jos prosessi on ajettu päätöstä vaille valmiiksi "vieras maksaja" eli yleensä vakuutusyhtiö edellyttää tuomioistuimen ratkaisua. Jos asia sovitaan kalkkiviivoilla ja tuomioistuin asianosaisten vinkistä kuittaa kulut on prosessi turha. Ei tällaista rosvoustakaan pitäisi suosia. Laiskat advokaatit vaan eivät viitsi tehdä hommia sovinnon eteen ennen kuin oikeusturvaetu on käytetty loppuun.
Hiukan off-topic mikäli blogisti sallii:
Mitä mieltä blogisti on siitä, että syksyllä 2013 markkinaoikeuden yhteydessä aloittavan ns. IPR-tuomioistuimen (HE 124/2012) päätöksistä riita-asioissa voi valittaa ainoastaan korkeimpaan oikeuteen?
Yli 90 %:ssa asioista tämä tarkoittanee käytännössä valituskieltoa.
Tätä kysmystä eli muutoksenhakua markkinaoikeuden päätöksestä, olen sivunnut äskettäin jossakin blogijutussa, en nyt muista missä. OM:n työryhmämietintövaiheessa mainittu kysymys jakoi mielipiteitä ja mm. KKO ajoi voimakkaasti sitä, että markkinaoikeudesta valitettaisiin ensin hoviin ja sieltä vasta KKO:een. Näinhän sen olisi pitänyt toki mennä, mutta kun Johannes Koskinen, Sdp:n pääneuvottelija oikeuskysymyksissä, ja muut yhtä uunot tyypit olivat päättäneet hallitusneuvotteluissa, että laista tehdään sellainen minkä hallitus on nyt esittänyt, niin eihän meidän oikeusministeriparkamme eli Anna-Maja toki voinut siitä eli hallitusohjelmasta piiruakaan poiketa, ei uskaltanut!
"Nykyisinkään asiaa ei tarvitse välttämättä viedä pääkäsittelyyn, jos jutussa on esitetty ainoastaan kirjallista näyttöä tai riitaa on ainoastaan oikeuskysymyksestä eikä lainkaan näytöstä."
Tuollaiset jutut ratkaistaan nykyään OK 5:27 a nojalla kirjallisessa menettelyssä. Tuollaisia juttuja on valitettavan vähän kun yleensäkin oikeuskysymykseen keskityviä. Valtaosassa jutuissa keskitytään henkilönäytön veivaamiseen. Jos niissä ryhtyy "ennustamaan", esteväite on lähes varma. Sovinnot syntyvät nimeenomaan siksi, että asianosaiset eivät halua "oikeutta" epävarman henkilötodistelun perusteella vähintään 50.000 euron oikeudenkäyntikulusanktion nojalla. Tuohon ongelmaan ei auta mielikuvitus vaan pääsääntöinen muutoksenhakukielto näyttö perusteella. Jos sitten käräjätuomarit katsotaan toivottomiksi idiooteiksi pidettäköön tuo pääkäsittely sitten ensi asteena hovioikeudessa, jos kerta viisaus asuu siellä. Euroopassa on aika yleistä, että on kahden tason ensiasteita.
Anonyymin lääke oikeusturvan parantamiseksi on siis yksiselitteisesti muutoksenhakukielto käräjäoikeudesta hoviin, jos asian on käräjäoikeudessa ratkaissut kolmen tuomarin kokoonpano.
Varsin merkillinen ehdotus, sanoisin, mutta kaikenlaista roskaahan sitä on toki joutunut tässäkin yhteydessä lukemaan.
On myös syytä todeta, ettei kukaan muu kuin tämä outo anonyymi ole puhunut "ennustamisesta" tuomioehdotuksen tms. keinon yhteydessä.
Vai on se niin, etteivät laiskat advokaatit viitsi tehdä hommia sovintojen eteen ennen kuin oikeusturvaetu on käytetty loppuun. Tarkoitettaisiinko tässä nyt kuitenkin enemmän ahneutta kuin laiskuutta...
Kyllä se tuntuu olevan niin, että päämiehen sovintohalukkuus kasvaa, kun ollaan tuomarin edessä ja vastapuoli kurkistelee toisen pöydän takaa. Ei se nyt suinkaan aina ole advokaatista kiinni (joskus näinkin voi varmaan olla).
Minusta vakavampi ongelma on se, etteivät kaikki ihmiset uskalla lähteä hakemaan oikeutta, kun sen toteutumisesta ei ole riittäviä takeita. Oikeuden hakemisen sijaan ollaan valmiita kärsimään vääryyttä sen pelossa, että muutoin joudutaan kokemaan vielä suurempaa vääryyttä. Riskinä kun ovat nämä vastapuolen oikeudenkäyntikulut (ja väärässäolijan leima).
Omat kulut voisi kyllä moni hoitaa, mutta että vastapuolenkin... se ei enää tunnu oikeudenmukaiselta! Monella kun on omasta mielestään, ja jos katsoo sitä kuinka tuomiot muuttuvat ylemmissä oikeusasteissa, myös objektiivisemminkin arvioiden usein perusteltu syy prosessata asiassaan.
Kuluriskin sälyttämisellä jutun hävinneelle osapuolelle on pätevät perusteet. Jos pääsääntönä olisi kulujen kuittaus, tuotaisiin oikeuteen todella lukuisia asioita, joissa ei olisi "päätä eikä häntää".
Mikko Marttilan tarkoittamissa tapauksissa kulut voidan kuitenkin lain mukaan (OK 21:8a) kuitata eli määrätä, että asianosaiset vastaavat osaksi tai kokonaan itse oikeudenkäyntikuluistaan. Tätä poikkeussääntöä sovelletaan käytännössä melko usein.
Asianajajien, kuten tuomareidenkin, ammattietiikka (moraali) vaihtelee laidasta laitaan, kaikentasoista asianajoa on "tarjolla". Asianajajat saavat ilman erityistä pätevyyttä ja asianmukaista tutkintoa toimia oikeudenkäyntiasiamiehinä, vaikkei heillä kaikilla olisi tarvittavaa taitoa ja kykyä sanottuun tehtävään.
Oikeudenkäyntikulujen kontrolli on puutteellista. Asianosaisten tulisi kirjata haastehakemukseen ja vastauksiin senhetkinen oikeudenkäyntikulumäärä, jota tuomioistuinten tulisi jollakin tavalla kontrolloida. Nyt tilanne on se, että vastauksissa joko ei mainita kuluista mitään tai jos mainitaan, ne muuttuvat kuitenkin valmisteluvaiheen osalta "päälaelleen" lopullisessa laskussa. Tämä on mielestäni tuomioistuimen tehtävä. Kuluista kirjataan ja niitä vaaditaan "miten sattuu" joko laskuuteen ja/tai ahneuteen perustuen. Olen aina ollut sitä mieltä, että oikeudenkäyntikulujen riistäytyminen ei johdu huonosta laista vaan tuomioistuimen ja avustajien "hurlumhei" asenteesta.
Totta, tottapa hyvinkin. Enkä itsekään muuttaisi sääntelyä kulukysymysten osalta. Mahdollistahan on myös tämä kuluista vastaaminen osaksi tai kokonaan. Kulut kuittiin pääsääntönä olisi täysin kestämätön ajatus.
Tarkoitin lähinnä sitä, että ihmiset pitävät oikeudenkäyntiä harkitessaan pääsääntöä juuri sellaisena kuin miksi sitä kutsutaankin... pääsääntönä, josta tehdään sitten niitä poikkeuksia kuitenkin harvemmin.
Jos riita-asioissa kuluissa olisi jossain mahdollista säästää, niin mielestäni paikka olisi juuri näissä tuomioistuimen tekemissä "tuomio-" tai "sovintoehdotuksissa" ennen pääkäsittelyn järjestämistä. Niiden käyttö etenkin valitusvaiheessa olisi suotavaa. Hovioikeudella on ennen pääkäsittelyn aloittamista jo varsin valistunut kuva tilanteesta.
Anonyymi sanoi...
´Olen aina ollut sitä mieltä, että oikeudenkäyntikulujen riistäytyminen ei johdu huonosta laista vaan tuomioistuimen ja avustajien "hurlumhei" asenteesta.´
Asia on juuri näin. Valitettavasti asia ei kiinnosta lainsäätäjää eikä KKO:ta. Modernit "sidosryhmätuomarit" antavat avustajien vapaasti myöntää vastapuolen kulujen määrät oikeiksi päämiehiltään mitään kysymättä. Kulujen kasvu jatkuu. Eikö tuomari voisi kysyä vastapuolen vaatimien kulujen määrästä ihan suoraan salissa istuvalta päämieheltä itseltään?
Jos välimiesoikeuden jäsenen palkkio maksetaan hänen osakeyhtiölleen, tulisi se mielestäni verottaa verotusmenettelylain tuella jäsenen omana ansiotulona verotusmenettelylain 28 §:n (ns. veronkietopykälä) tuellla.
Jos osakeyhtiön toimialana on esim. oikeudellisten asiantuntijapalvelujen tarjoaminen niin eikö yhtiötä tulisi verottaa oikeudellisista asiantuntijapalveluista kuten yhtiötä tavanomaisesti verotetaan? Tuo perisuomalainen kateus on vienyt jo monesta kaivosta vedet.
En oikein ymmärrä, mitä tekemistä kateudella olisi tässä kohtaa? Kuten jo sanottu, välimiehen tehtävä ei ole esim. asianajoon rinnastettavaa "oikeudellista asiantuntijapalvelua", vaan lainkäyttöä ja palkkio on lain mukaan maksettava välimiehelle. Välimies ei toimi tehtävässään yhtiön edustajana tai lukuun.
Välimiesoikeudessa partin valitsema välimies ei toimi partin "palvelijana" tai avustajana taikka asiantuntijana, vaan riippumattomana ja puolueettomana riidan ratkaisijana.
Eivät kai välimiehinä tiuhaan esiintyvät lakimiehet "tarjoa" tai "kaupittele" välimiespalveluitaan julkisesti, kuten arvonlisäverolaissa taidetaan edellyttää? Vaan eipä tuostakaan voitane olla aivan varmoja!
Avustajaksi/puolustaksi määrätään oikeuksissa yksityshenkilö (ei oy) ja palkkio määrätään maksettavaksi avustajalle/puolustajalle. Luultavasti suurimmassa osassa tapauksia palkkio kuitenkin maksetaan yhtiölle. Tätä faktaa seuraten palkkion määräämisellä "välimiehelle" ei ole muuta kuin koristeellista merkitystä.
Anonyymi ei vaan näytä millään käsittävän, mikä ero on asianajolla ja lainkäytöllä, muta minkäs sille voi!
Anonyymi ymmärtää eron, mutta tulee myös huomata ero lainkäytön ja verotusmenettelyn välillä. Siitä kai tässä on kysymys.
Kysymys on siitä, voidaanko välitystuomiossa välimiehen palkkio määrätä maksettavaksi välimiehen osakeyhtiölle ja voidaanko palkkioon lisätä arvonlisävero. Minusta ei voida, mutta käytäntö näyttää olevan (kaikessa hiljaisuudessa ja salaisuudessa) toinen.
”Emeritusprofessori toimisi toki mieluusti välimiehenä jatkossakin. "Mis sie tai siu firmais tarvii oikei hyyvvää välmiestä, nii täs siul on kuule sellane"!”.
Valitettavasti ihmisen arvostus hänen uransa tai älykkyytensä perusteella ei ole säilyvää lajia. Tämän huomaa jokainen jäädessään eläkkeelle. Välimiesmarkkinat kyydittää jo nuorempaa sukupolvea, meillä emerituksilla ei taida olla enää asiaa siihen menoon.
Lähetä kommentti