1. Ulvilan surman rikostutkinnasta on saatu jälleen uutta tietoa, joka vahvistaa tutkinnan suorastaan farssimaisia piirteitä. Surmapaikalta, tarkemmin sanottuna talosta löydetystä halosta, talteen otetun vieraan ihmisen dna:n alkuperä on saatu selville. Yle Uutisten tietojen mukaan kyseinen dna kuuluu KRP:n tutkijalle. Selvyttä ei sen sijaan ole siitä, onko dna-jäljen jättänyt tutkija osalistunut surman tekniseen tutkintaan vai miten dna on joutunut halkoon.
2. Syyttäjä, poliisi ja puolustus ovat sangen vaitonaisia asiasta. KRP:n tutkinnanjohtaja vetoaa siihen, että juttu on jo siirtynyt syyttäjälle, jolla on myös tiedotusvastuu asiassa. Syyttäjä ei kuitenkaan suostu kommentoimaan asiaa, ei myöskään Anneli Auerin asianajaja.
3. Puolustuksen väite ulkopuolisesta tekijästä on tähän asti nojuutunut olennaiselta osalta siihen, että tekopaikalta löydetystä verisestä halosta on löydetty vieraan henkilön jättämää dna:ta. Näytteessä oli sekoittunut surmatun Jukka S. Lahden sekä toisen tuntemattoman miehen dna:ta. Tuntemattoman dna:n omistajaa pyrittiin selvittämään mm. suurta huomiota Porin seudulla aikanaan herättäneellä dna-massatestauksella. Yli 700 ihmiseltä kerätyt dna-näytteet eivät kuitenkaan ratkaisseet asiaa. Massatestauksen on kerrottu tulleen maksamaan valtiolle ja veronmaksajille noin 100 000 euroa.
4. Yle Uutisten mukaan poliisihallitus ylläpitää omaa dna-rekisteriään, johon poliisit ovat voineet jo vuodesta 2007 lähtien vapaaehtoisesti antaa oman näytteensä. Tämän dna-eliminaatiorekisterin tarkoituksena on paljastaa näytteiden mahdollinen saastuminen eli kontaminaatio tutkinnassa. Ko. salaiseen salaiseen rekisteriin on saatu noin 600 poliisin dna. Kerrotun mukaan suurin osa rikosteknistä tutkintaa suorittavista KRP:n työntekijöistä olisi kuitenkin sanotussa rekisterissä.
5. Nyt ilmi tullut paljastus on uusi naula löperösti suoritetun Ulvilan surmajutun tutkinnan arkkuun. Rikospaikkatutkinnassa on ilmeisesti tehty lähes kaikki klassiset virheet, joita tutkinnassa voidaan ylipäätään tehdä. Miksi ko. tutkija ei ole aiemmin antanut omaa näytettään sanottuun rekisteriin? Miksi rikostutkijoita ei ole velvoitettu antamaan sanottua näytettä? Mitä KRP:n tutkija ylipäätään olisi tehnyt rikospaikalla, sillä lehtitietojen mukaan tutkinnasta vastasi paikallinen poliisi? Miten tutkijan jälki ylipäätään on voinut joutua halkoon ja "sekoittua" surmatun dna:han?
6. Miksi poliisi ja syyttäjä ovat niin kovin vaitonaisia paljastuksesta? Milloin dna:n antaja oikeastaan saatiin selville? Onko Mikko Paatero parhaillaan lomalla, sillä normaalisti Paateroa olisi jo haastateltu ja hän olisi kertonut vuolaasti oman näkemyksensä asiasta? Vaikeuttaako uusi tieto puolustuksen työtä, kuten on ennakoitu, ja romahtaako koko puolustus siihen, että "ulkopuolinen" olkin KRP:n tutkija?
7. Rikospaikalta löydettiin tutkinnassa myös veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei ole kyetty tutkinnassa selvittämään. Kuka mahtaa olla se KRP:n tutkija - Seppo tai joku muu - tai paikallinen poliisi taikka kenties joku "naapurin mies", joka on tallustellut rikospaikalla kuraisilla (ja verisillä) kengillään? Nämä jäljet viittaavat edelleen ulkopuoliseen tekijään. Nyt ei sitten muuta kuin noita kurajälkiä uudelleen analysoimaan!
8. Anneli Auerin rikosjuttu on todellinen farssi ja pohjanoteeraus suomalaisen rikostutkinnan ja - oikeudenkäynnin historiassa. Ajatellaanpa myös sitä, että KKO palautti jo viime lokakuussa murhajutun käräjäoikeuteen, mutta siellä ei olla päästy vielä edes aloittamaan uusintakäsittelyä! Viranomaiset, syyttäjät ja tuomarit vain "tutkivat" ja lomailevat ja lykkäilevät juttua yli lomiensa. Mutta ehkäpä tuomarit ja viranomaiset ajattelevat, että mikäpä kiire tässä nyt on, kun "pohjalla" on kuitenkin "tulossa oleva" elinkautinen tuomio syytetylle. He eivät näytä ymmärtävän tai ottavan huomioon lainkaan, että syyttömyysolettama on tällaisessa hidastusnäytelmässä pahasti uhattuna.
68 kommenttia:
Puolustus mihinkään romahda. Jos kerran vain paikallinen poliisi hoiti rikospaikkatutkintaa, niin silloinhan kyseinen KRP-heppu on syyllinen ..
Olisiko tuo halosta löytynyt DNA voinut kulkeutua taloon jonkin paikalle hälytetyn poliisimiehen tai tutkijan varusteista?Sillä ajatuksella että kyseinen poliisimies puolestaan olisi ollut löydetyn DNA:n omistajan kanssa kontaktissa.
Oli miten oli, niin tässä farssissa sitä luulee jo kaiken nähneensä mutta aina vain uutta ja eriskummallisempaa ilmaantuu. En ihmettele yhtään ettei kukaan halua juttuun koskea enää pitkällä kepilläkään.
Häly DNA:sta on aivan turha. Hovioikeus ei antanut DNAlle mainittavaa painoa, vaan ongelmana oli, että
"Syytettä tukevat oikeastaan vain Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta ilmenevät, edellä selostetut seikat ja erityisesti se, että Jukka Lahden kuolemaan johtanut isku on annettu mainitun puhelun aikana siinä vaiheessa, kun Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa."
Nyt on Hätäpuhelua päästy kuuntelemaan arkistossa Siitä ilmenee, että sen minuutin aikana, jolloin Auer oli poissa puhelimesta hän juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon, pihalle saakka. Murhaajan ja hänen kahden apulaisensa äänet kuuluvat CD:ltä
Nettikeskustelussa uskotaan, että poliisi, jonka DNA on halossa, olisi murhaaja! Parasta unohtaa koko DNA. Uusi murhaaja löytyy kun yhdistetään lsh-jutun tiedot murhapaikan tietoihin.
Mitäpä noita kommentoimaan, kun tapaus on näemmä jo selvitetty, oiken professorismiehen toimesta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013070117211043_uu.shtml
Tämä juttu horjuttaa vakavasti luottamustani poliisiin ja oikeuslaitokseen. Olkoonpa Auer syytön tai syyllinen, oikeutta hän ei ainakaan ole saanut.
Mieleen tulee jopa onko juttu tarkoituksella vuodettu poliisista kesälomakaudella - ehkä vanhimman tyttären painostamiseksi? Toivottavasti vuodettu tieto on edes olemassa ja oikea. Ylehän ei ilmeisesti ole pystynyt vahvistamaan nimettömältä lähteeltä saatua tietoa keneltäkään.
Köyhän miehen Herlokki Solmunen, eli Matti Tolvanen, pitää juttua ratkaistuna, ulkopuolisesta tekijästä ei voi olla kyse. Viis verisistä kengänjäljistä saatika mistään ihme kuiduista, juttu on päivänselvä, Auer on syyllinen. Case closed.
Tolvanen antaa synninpäästön myös tälle töpeksineelle tutkijalle, vastaavaa sattuu kuulemma useinkin. Mitään sanktioita ei ole siten tiedossa hänelle. On se hienoa että meillä on tällainen kaikkitietävä proffa. Enää ei tarvitse kuin jännittää kuinka pitkän tuomion Auer tulee saamaan.
Poliisi ja oikeslaitos ovat tässä tapauksessa osoittaneet todellisen kyvyttömyytensä huolehtia yksilön oikeusturvasta. Toivotaan, että tapaus poikisi jonkilaisen selvityksen kuinka huonossa jamassa järjestelmämme todella ovat. Todennäköisesti huonommassa kuin uskallamme arvata.
Jos DNA kuuluisi tekijälle, olisivat jutun sössimiset saaneet selityksen.
Tolovasen Matti sannoo Iltalehelle, jotta "näyttää olevan arvoitus missä vaiheessa keskusrikospoliisin tutkijan dna on sinne joutunut. Mielenkiintoista on se, onko tutkija käynyt surmapaikalle jo ennen rikosta vai onko se tullut tutkinnan yhteydessä".
IL:n mukkaan Ulvilan surman tutkinnan aloitti Porin poliisi, joten keskusrikospoliisin tutkija ei ole voinut saapua rikospaikalle ensimmäisten joukossa.
Nii, onhan tok olemassa se kolomaskin mahollisuus siihe, milloin ja misä vaiheessa tutkija jälkensä halkoon jätti...
Jos tutkija olis käynynä surmatalossa jo ennen surmaa, niin vois teoriassa kyssyä, että mitä hää siellä Annelin ja/tai Jukan tyköä oikein olis ollu hakemassa tai mittee puuhaamasa...
Tää Tolovanen on entinen syyttäjä, ja kyllä sen huommaa. Hää se vain painaa piälle eelleen kuin ylleinen syyttäjä konsaan ja antaa tutkinnan täyellisesti mokannelle polliisille täyen synnipiästön...eikä dna-tutkija ole tietennii tehny mittää väärrää, ei tokkiinsa...
Kyllä oikeuslaitos tekee parhaansa saadakseen hyvin tavallisen rikoksen ratkaistua poikkeuksellisella tavalla. Perhemurhille on olennaista, että niissä joko aviomies tappaa vaimonsa tai ulkopuolinen vaimon. Hyvin harvoin mies kuolee perhemurhassa. Ulvilan surmasta on yritetty tehdä tällainen poikkeustapaus.
Ne mitä kutsutaan poliisin virheiksi ovat fantasioita siitä, mitä olisi löytynyt, jos olisi oikein etsitty. Esimerkiksi Auerin käyttämä murha-ase olisi muka ollut piilotettuna pakastearkkuun tai naapurin roskakoriin.
Olen käynyt huolellisesti alkuperäisaineiston, enkä ole vielä löytänyt mitään poliisin tekemää virhettä, paitsi, että Auerin syyttömyyttä ei poliisi tuo esille.
Nonni, tässä on nyt kaksi tohtoria vastakkain, Tolovanen ja Isotalo!
Ei tuolta onnettomalta dna-hepulta voi tai saa mitään kyssyy. Häähähää voi kieltäytyä vastaamata sillä perustella, että voisi vastatessaan saattaa isseensä syytteen vaaraan, joko virkavelvollisuuven rikkomiseen tai sitten hiukka vakavampaan rikokseen.
KRP:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola sanoo, että aina kun rekisteriin tulee uusi näyte, se ajetaan ristiin avoimien juttujen näytteiden kautta. Jos näytteen tunnistaminen siis pitää paikkansa, poliisin työntekijä, jonka dna:sta on kyse, on todennäköisesti antanut oman näytteensä hiljattain. Sippolan mukaan rekisterissä on lähes kaikkien laboratoriossa tai rikospaikkatutkinnassa työskentelevien näytteet.
Ulvilan surmasta taitaa olla jo kohta 6-7 vuotta. Miksiköhän ko. tutkija on antanut rekisteriin oman näytteensä vasta hiljattain? Kun reksteriin on saatu jo lähes kaikkien muiden tutkijoiden vastaavat näytteet.
Miksi poliisi ei heti dna:n löydyttyä ottanut ko. näytettä kaikilta rikospaikkatutkinnan ja näytteen kanssa tekemisissä olleilta rikostutkijoilta, vaan suoritti sen sijaan lajan, n. 700 miehelle tehdyn dna-tutkimuksen, joka maksoi n. 100 000 euroa?
On todella amatöörimäistä puuhastelua.
Tämä "dna-heppu" voi olla poliisi/tutkija, joka oli Ulvilan surman aikaan Porin poliisin palveluksessa, mistä on siirtynyt KRP:n leipiin vasta hiljattain. Jos tutkija oli porilaisia, niin pitäisi tutkia ehdottomasti, oliko tyyppi vieraillut Auerin/Lahden talossa ennen surmaa vai miten hänen dna:taan on löytynyt ilmeisesti murha-aseisiin kuulunesta halosta.
Auerin puolustus on jo vaatinut kaikkien teknisten yms. tutkimusten avaamista uudelleen ja palaamista tutkinnassa yleensäkin takaisin lähtörutuun.
Juuri nyt tapahtuu ratkaiseva käänne Ulvilan surman tutkimisessa. Hovioikeus on antanut selostuksen salaisesta lsh-päätöksestään. Lasten hartioihin tehdyillä viilloilla on sama muoto kuin uhrin ruumiista löydettiin Ulvilassa.
Näin on ensi kerran löydetty tunnusmerkkejä murhapaikalta, jotka täsmäävät ulkomaailman kanssa. Jos DNA kantaja saadaan selville päästään tähän samaan asiaan
Nyt on siis epäily suunnattu poliisihenkilöön. Tieto on salainen suoraan oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9§ mom 2 mukaan. Tästä salaisuudesta ollaan käräjäoikeudessa erittäin tarkkoja
Ristiltä näyttävien viiltojen esiintyminen sekä uhrilla, että lapsilla vie tutkimuksen perhepiiriin
Professori Tolonen ei tunne murhan todistusaineistoa eikä lsh-juttua. Hän kommentoi oikeudenkäynnin kulkua. Minä etsin syyllistä Jukka Lahden murhaan. Kieltämättä nämä oikeuden päätökset ovat arvoituksellisia.
Joutsenlahden, ensimmäisen tutkimusjohtajan mukaan kaikki tutkimuksessa työskennelleet tarkastettiin. Ei tässä ole muuta mahdolisuutta kuin, että murhaaja olisi poliisimies. Näin asian näkee dokumentalisti Pekka Lehto, joka ensimmäisenä varoitti DNA-kantajasta ja jolla on kaikki aineisto filmiään varten
Anneli Auerin käytöksestä huokuu jotain sellaista, että juttuun olisi ikään kuin sekaantunut ns isoja poikia...
Mitenkäs tuo korkeimman oikeuden myöntämä valituslupa menee? Korkein oikeushan myönsi syyttäjälle valitusluvan asiassa sen jälkeen kun hovi oli vapauttanut Auerin. Valituslupa oli kai alunperin myönnetty sen vuoksi, että korkein oikeus katsoi, että juttuun tarvitaan korkeimman oikeuden kannanotto.
Sittemmin kävi kuitenkin niin, että korkein oikeus ei alkanutkaan tutkia juttua asiallisesti, vaan palautti koko homman käräjäoikeuteen. Keskeinen syy taisi olla se, että syyttäjä toi sen verran lisäaineistoa, että sitä ei ollut mielekästä tutkia ensimmäistä kertaa korkeimmassa oikeudessa. korkeimman oikeuden kannanotto itse asiakysymykseen jäi kuitenkin uupumaan.
Mitenkäs on nyt, jos tämä menee taas hoviin. Jos Auer tuomittaisiin siellä, olisiko korkeimman oikeuden "lupaus" valitusluvasta edelleen voimassa? Jotenkin kummalliselta tuntuisi, että jos jompi kumpi osapuoli haluaisi vielä viedä jutun korkeimpaan, että valituslupaa ei enää myönnettäisikään (jos siis juttu on aineistoltaan jotakuinkin sama kuin ensimmäisellä kierroksella)
Te jotka olette juristeja, kertokaa minulle miten tämä asia on EIS:n kannalta. Onko tämä enää miltään osin fair trialin mukaista oikeudenkäyttöä?
Tarkoitan jo pelkästään oikeudenkäynnin keston suhteen? Asian uusi aloittaminen käo:sta, jatko HO:een ja sitten vielä Korkkiin vie määrittelemättömän ajan.
Erikseen koko hämärä käsittely, jossa ilmeisesti varsinaiset todistelut on julistettu salaisiksi. Eikö niissä olisi voitu käyttää pseudonymejä, kuten HO:n asiaa koskevassa edellisessä päätöksessä?
Tämä farssi ei mitenkään lisää kansalaisen luottamusta poliisiin, syyttäjiin, eikä etenkään oikeuslaitokseen.
Anu Suomela
Asianajaja Juha Mannerin kysymys:
Jutussa on otettu n. 700 DNA-testiä. Auer haluaa, että koko asian luonteesta ja outoudesta, tutkinnanjohtajan vaihtumisesta johtuen jne. DNA-näyte varmuuden vuoksi otetaan ja vertailu suoritetaan myös Satakunnan poliisilaitoksen niistä lähinnä tutkintaan osallistuneista henkilöistä, jotka ovat olleet yhteydessä, tekemisissä tai muutoin tunteneet Jukka Lahden ennen tämän kuolemaa.
VASTAUS:
Silloisen Porin kihlakunnan poliisilaitoksen toimesta on tapahtumapaikalla suoritettu teknistä rikostutkintaa. Tutkinnan ovat suorittaneet Satakunnan teknisen tutkintayksikön poliisimiehet. Tapahtumapaikalla (makuuhuoneessa/takkahuoneessa) eivät ole käyneet muut poliisimiehet ennen teknisiä tutkijoita. Kyseinen kuusiklapi on taltioitu paikalta ennen taktisten tutkijoiden sinne menoa. Kuusiklapia ovat käsitelleet vain em. tekniset tutkijat, joista kaikista on otettu vertailu dna-näyte. Vertailunäyte on otettu poliisilaitoksen miespuolisista poliisimiehistä.
(lähde: Et-ptk)
Eli tuosta ylläolevasta voisi vetää sen johtopäätöksen että klapiin jäänyt dna tunniste on täytynyt olla siinä jo ennen kuin poliisit ovat tulleet paikalle. Näin minä asian ymmärtäisin.
Turun HO:n kokoonpano Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosjutussa:
Puheenjohtaja laamanni Simo Simola, valmistelusta vastaava jäsen hovioikeudenneuvos Kari Lahdenperä ja
hovioikeudenneuvos Nina Porkka, esittelijä Esko Junnila.
En tunne ihmisoikeussopimuksia, mutta kai sitä "fair trialia" pitää tarkastella muidenkin kuin syytetyn kannalta. Jutussa on myös uhri, isättömiksi jääneet lapset ja muita asianomistajia. Oikeudenkäynnillä ei luonnollisesti ole merkitystä uhrille, mutta asianomistajilla on luonnollisesti intressi saada asia selväksi vaikka se vähän kestäisikin.
Juttua tutkinut paikallispoliisi on sählännyt pahemman kerran, mutta muutoin oikeuslaitos on kai käsitellyt asiaa tavanomaisella osaamisella (tai osaamattomuudella).
Edellä on virheellistä tietoa HO:n päätöksestä koskien klapin DNA:ta.
HO katsoi nimenomaan sen viittaavan ulkopuoliseen murhaajaan.
Alkuperäinen tieto on myös se, että murhaaja loukkaantui teon yhteydessä, joten syytä olettaa, että hänen DNA ja Tannerin vapauttanut tulos, joka "ei sitonut kahteenkaan kertaan testattunakaan Tanneria murhapaikalle" on eri näyte kuin mistä puhutaan klapin kohdalla - syytä olettaa, että vastaavat kuitenkin toisiaan.
Luultavasti tuo näyte tulee ratkaisemaan asian, kun se "löytyy".
Tulee jotenkin mieleen Jippii-juttu, jossa juttu sai erilaisia käänteitä ja palloteltiin milloin milläkin perusteella eri oikeusasteissa. Lopulta itse asiassa KKO jätti valitusluvan myöntämättä molempien eri lopputulokseen johtavien hovin ratkaisujen jälkeen...
Tämä taas tuo mieleeni Halla-aho episodin, kun hän meni sanomaan KKOn ratkaisusta, että se on vain muutaman ihmisen mielipide(tms). Kyllä kovasti tuntuu, että juttujen lopputulokset ovat paljon käsittelijöistä kiinni.
Jos epäselvässä rikosasiassa tulee tuomita syytetyn eduksi, niin Auerin tapauksessa edellytykset siihen totta totisesti ovat olemassa.
Tässähän vaikuttaa olevan lähes valmis käsikirjoitus uuteen Pekka Puupää -leffaan.
Kukahan esittäisi Pekka Puupäätä nyt?
Minulla on oikesoppineille toinenkin kysymys, jota olen joutunut vuodet pitkät miettimään. Se on tullut mielessäni erityisen akuutiksi tässä Aueri & Kukka -tapauksessa.
Olen itse osallistunut oikeuspsykologian asiantuntijana noin 150 oikeuskäsittelyyn. Olen nähnyt toistuvasta ristiriidan siinä, miten olemattomat resurssit vastaajalla on suhteessa viranomaisiin. Auerin tapaus on tässä esimerkkinä, kun siinä on syyttäjäviraston puolella työllistetty ainakin 4 syyttäjää, joilla on apunaan toimistohenkilökunta.
Anglosaksisissa maissa näyttää olevan tapana yrittää koota puolustuksen tiimi, jolle työtehtävät jaetaan. Tuo liene kuitnkin kiinni vastaajan varallisuudesta. Olen lukenut joitain juristien artikkeleita, joissa tätä tilannetta problematisoidaan fair trian -periaatteen kannalta.
Joissain maissa on yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien yhtyteen luotu yksiköitä, joissa opiskelija paneutuvat selvittämään tapausta ja kyseenalaistamaan poliisin ja syyttäjän esittämiä todisteita. Siis tasapainottamaan sitä, että rikoksesta epäillyllä ei ole fair trial -resursseja asian selvittämiseen.
Olen seurannut vain Defensor Legistä, enkä sitäkään lukutikulla lukien. Siksi kysyn, onko tuosta resurssien epätasapainosta käyty oikeusoppineiden kesken keskustelua, ja jos, niin mihin keskustelussa on päädytty?
Anu Suomela
Kahden tai useamman puolustajan/avustajan määrääminen syytetylle ei suinkaan ole kiellettyä, vaikka laissa ei olekaan siitä nimenomaisia säännöksiä.
Useampia puolustajia määrättiin esim. joukkotuhontaa koskevassa oikeudenkäynnissä syytettynä olevalle ruandalaismiehelle, juttu päättyi Helsingin HO:n tuomioon v. 2012. Myös WinCapita -jutun pääsyytetylle Hannu Kailajärvelle määrättiin kaksi puolustajaa.
KKO on muuten tänään myöntänyt Hannu Kailajärvelle osoittaisen valitusluvan hovioikeuden tuomioon.
En tiedä, miksi Anneli Auer ei ole halunnut käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen, kenties päämiehen ja puolustajan luottamussuhteen on katsottu edellyttävän vain yhtä puolustajaa. Tuomioistuin olisi luultavasti harkinnut myönteisesti kahden puolustajan määräämistä, jos sitä olisi pyydetty. Puolustajaksi määrättyä asianajajaa voi kuitenkin avustaa toimistossa - ei oikeudenkäynnissä - saman toimiston avustavat lakimiehet, mutta oikeuden määräämä puolustaja vastaa toki yksin puolustuksen toimenpiteistä.
HO:n tuomio on herättänyt poikkeuksen voimakkaita reaktiosta niiden joukossa, jotka tietävät todistusten sisällön. Eihän tässä ole mitään muita todistuksia kuin pienten lasten videot contra Amandan todistus oikeussalissa. Loppu on sitten näiden todistusten asiantuntija-arviointia. Kyllä kenen tahansa mielessä herää epäilys siitä olivatko Kukka ja Auer todella syyllisiä siihen mistä heidät tuomittiin
Mutta jos todistukset saivat tuomarit yksimielisesti vahvistamaan käräjäoikeuden tuomion on vika puolustuksessa. Tärkeintä on se keskustelu, joka täällä on aloitettu, riittivätkö yhden juristin voimat? Mitä voidaan tehdä paremmin nyt käräjäoikeudessa?
"Loppu on sitten näiden todistusten asiantuntija-arviointia."
Minusta olisi ollut tärkeää saada tarkempaa selvitystä juuri näiden lasten kertomuksia arvioineiden ja todistajina/asiantuntijona kuultujen psykologien ym. lausunnoista. Näiden kertomukset ovat ratkaisseet näytön, sillä hovioikeushan ei itse kuullut lapsia. Hovioikeuden julkaisema seloste on kuitenkin (myös) näiltä osin erittäin suppea ja niukka.
Sama koskee yleensä tiedotteen sisältöä todistusharkinnan osalta. Tiedotteessa mainitaan vain lakonisesti, että "hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin".
Hah, tämä ei sano yhtikäs mitään! Tietenkin näytön arviointi perustuu aina loppujen lopuksi "kokonaisarviointiin", mutta tärkeintä olisikin ollut tietää, mitä tämä salaperäinen kokonaisharkinta oikein pitää sisällään ja mistä osatekijöistä se koostuu! Mutta tästä tiedotteessa vaietaan tyystin.
Paha puute. Tiedote olisi voitu laatia muutenkin paljon laajemmaksi paljastamatta tapauksen yksityiskohtia.
Kun tiedote on niukka ja koska hovioikeus ei ole halunnut kertoa juuri mitään tarkempaa näytön arvioinnista ja asiantuntijoiden lausunnoista, ei ole mikään ihme, että yleisön keskuudessa vallitsee hämmennystä ja epäluuloa tuomiota kohtaan.
Anonyymi lausahti edellä:
"Tämä taas tuo mieleeni Halla-aho episodin, kun hän meni sanomaan KKOn ratkaisusta, että se on vain muutaman ihmisen mielipide(tms). Kyllä kovasti tuntuu, että juttujen lopputulokset ovat paljon käsittelijöistä kiinni."
Halla-aho taisi kyllä moittia omaa tuomiotaan hieman jyrkemminkin. Sitä paitsi Halla-aho KKO:n saama langettava tuomio oli yksimielinen, ei siis äänestysratkaisu.
Iät ja ajat on lähdetty - ja täysin syystä - siitä periaatteesta, että ylimmän tuomioistuimen tuomio on asiassa "viimeinen sana" aivan siitä riippumatta, onko tuomio äänestypäätös 4-1 tai 3-2. eli äänetysratkaisu on tässä mielessä yhtä "arvokas" kuin KKO:n yksimielinenkin tuomion. Äänestysratkaisua on noudatettava siinä missä yksimielistäkin tuomiota.
Jouduttaisiin oikeusturvan ja lainkäytön ennustettavuuden kannalta aivan mahdottomiin tilanteisiin, jos KKO.n tuomiota - äänetysratkaisua tai yksimielistä - voitaisiin vaatia "uusintakäsittelyyn" vain sen takia, että halutttaisiin nähdä, mihin lopputuokseen jokin muu viiden tuomarin kokoonpanoa samassa asiassa päätyisi!
Tätä tapausta tarkemmin tuntematta muutoin kuin lehtikirjoituksiin perustuen niin itse pohdin, että onko noista lasten kertomuksista pyydetty osaamiskeskuksen arviointia. Olen osaamiskeskusten arviointeihin joissakin - valitettavan harvoissa, mutta kuitenkin - jutuissa törmännyt, ja niiden asiantuntemus on mielestäni ollut suurta. Etenkin jutuissa, joissa jotakin laatimiseen osallistunutta henkilöä on kuultu vielä lisäksi tuomistuimessa, on niistä ollut suuri apu niin asianosaisille kuin varmasti myös tuomioistuimelle,
Onko kenelläkään tietoa tällaisesta? Vai mennäänkö tässä nyt pelkästään fiilispohjalta siinä mielessä, että lasten kuulemisten analysointi on oikeasti haastavaa, enkä sitä itsekään voi väittää osaavani kunnolla ja perinpohjaisesti välttämättä edes yksittäisissä tapauksissa, vaikka näitä lasten juttuja reilut sata olenkin hoitanut?
Jussi Sarvikivi, asianajaja
Hovioikeuden julkaiseman tiedotteen mukaan "hovioikeudessa on kuultu todistajina kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykoligia" sekä kahdeksaa erikoislääkäriä, jotka olivat tutkineet lapsia ja "heistä tehtyjä löydöksiä".
Yhdenkään psykökologin tai erikosilääkärin nimeä ei kuitenkaan mainita tiedotteessa, ei myöskään sitä, olivatko nämä lääkäri lausunnoisaan kenties yksi- vai erimielisiä. Tiedotteessa ei liioin kerrota, keitä asiantuntijoita tai kuinka monta heistä kuultiin syyttäjistön ja keitä puolustuksen nimeäminä todistajina.
Kovin on salaperäistä.
"Mitä voidaan tehdä paremmin nyt käräjäoikeudessa", kyseltiin edellä.
Niin, olisiko puolustksen nyt syytä harkita vakavasti oikeudelle esitettävää pyyntöä toisen puolustajan määräämiseksi, jos kerran syyttäjiäkin on jutussa ainakin kaksi?
Blogisti on edellä kertonut hovioikeuden kokoonpanon "Turun jutussa". Siinä kiinnittää huomiota, että kokoonpanoon on kuulunut kolmen tumarin lisäksi esittelijänä toiminut viskaali.
Tämä viittaisi siihen, että juttu on ratkaistu hovioikeudessa esittelystä, siis esittelijän kirjallisen muistion ja ratkaisuehdotuksen perusteela.
Mutta kun jutussa on pidetty pääkäsittely, näin ei olisi saatu tehdä, vaan todistelun välittömyys olisi edellyttänyt, että juttu ratkaistaan välittömästi pääkäsittelyssä esitetyn aineiston perusteella.
Pääkäsittelyn jälkeen hovoikeus ei siis saa ratkaista asiaa kirjallisen esittelyn perusteella.
Tarkoitushakuisuutta ilmassa.
Vahvistamattomia/vuodettuja tietoja voi tietenkin jokainen bloginpitäjä tulkita miten parhaaksi näkee. Vaikka todisteiden löperöksi alkututkinnaksi.
Itse olen havainnut dna-näytteeseen liittyvää keskustelun sabotointia internetissä liikkuessani. Testauksesta kieltäytyminen ja sen seikan totaalinen tarkasteluun ottamattomuus tutkinnan toimesta ovat erityisen tulenarka aihe. Jopa eläkeellä oleva tutkinnanjohtaja tuli taannoin lausumaan lehdistölle jotakin sekavaa näytteen ja Ulvilan kirkonkirjojen yhteenliittymisestä, jos satutte muistamaan.
Mikäli dna-näytteestä keskustelu halutaan lopettaa, tai saada näennäisesti muka loppuunkäsitellyksi, niin oiva keino siihen on tämä "vahvistamaton tietovuoto".
Huolestuneille tiedoksi: Auerilla ja Kukalla on kummalakin ollut oma asianajaja, joten on siellä ainakin kaksi puolustuskannalla ollutta paikalla ollut.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten luultavasti helsinkiläinen Jens Kukka "sai" esitutkintavaiheessa itselleen turkulaisen ja rikosjutuissa melko kokemattoman avustajan.
Toki se on selvää, että Auerilla ja Kukalla on ollut eri avustaja/puolustaja! Muuta ei kukaan ole edes väittänyt.
Mutta kummallakin syytetyllä oli jutussa vastassaan neljä syyttäjää, sillä syyttäjät eivät liene jakaneet hommaansa siten, että heistä kaksi syyttää "vain" Aueria ja kaksi puolestaan Kukkaa!
Kyse oli edellä siitä, pitäisikö Auerille määrätä murhajutussa vielä toinen puolustaja.
Tämä salassapito on kyllä aivan omituista. Ymmärrän toki, että salasssa pidetään lasten identiteettiin liittyvät seikat.
Sitä en ymmärrä, ettei toidistajina olleiden asiantuntijoiden henkilöllisyyttä ja pätevyyttä ole julkistettu. Ei kai se voi olla salassapidettävä tieto, vai voiko? Olihan tuo kuitenkin 'julkinen' fair trial oikeudenkäynti!
Jos salaus on myös asiantuntijoiden turvallisuuskysymys. On ollut juuri tietoa asiantuntijoiden painostuksesta liittyen todistamisiin. Kyseessähän sanottiin olleen erittäin vaikea ja laaja tutkinta, ja oikeuttakin käyttiin todella pitkään.
Todistajien ja asiantuntijoiden nimet ovat pääsääntöisesti julkista tietoa, mutta toisaalta hovioikeudella on valta päättää, minkä sisältöisen tiedotteen se laatii asiasta, jonka oikeudenkäyntiaineisto on määrätty salaiseksi.
Jutussa kuultujen todistajien ja asiantuntijoiden nimiä voi minusta kuitenkin tiedustella ao. tuomioistuimen kansliasta tai kirjaamosta.
Hovioikeuden/käräjäoikeuden tuomioon pitää lain mukaan sisällyttää erityinen luettelo jutussa vastaanotetuista todisteita, joten siinä pitää siis mainita myös hovioikeudessa kuultujen todistajien ja asiantuntijoiden nimet.
Minusta mainittujen nimitietojen salaamiseen ei pitäisi yleensä olla syytä edes ko. kaltaisissa seksuaalirikosjutuissa.
Myös jutun ratkaisemiseen osallistuneiden tuomareiden ja esittelijöiden nimet ovat aina jutun laadusta riippumatta julkisia. Kuvaavaa Turun HO:n ko. tiedotteelle kuitenkin on, että siinä ei mainita tuomareiden nimiä, vaan niitä piti erikseen kysyä hovioikeuden kirjaamosta!
Lapsen seksuaali- tai hyväksikäyttörikosten asianomistajien nimet sen sijaan ovat salassapidettäviä.
Tuomion tai päätöksen johtopäätösosa eli tuomiolauselma on aina julkinen, eli ratkaisun lopputulos ja sen lainkohdat kuuluvat ehdottoman julkisuusvaatimuksen piiriin, samoin ne rikosnimikkeet, joista syytetty on tuomittu.
Niitä tietoja, jotka lain mukaan on ilmoitettava tuomiolauselmasssa, ei voida kätkeä perusteluihin, jotka kenties on määrätty salaisiksi. Joskus tätäkin "jippoa" tuomioistuimet ovat - tietenkin - yrittäneet!
"Jos salaus on myös asiantuntijoiden turvallisuuskysymys. On ollut juuri tietoa asiantuntijoiden painostuksesta liittyen todistamisiin. Kyseessähän sanottiin olleen erittäin vaikea ja laaja tutkinta, ja oikeuttakin käyttiin todella pitkään".
Asiantuntijoiden tai todistajien henkilölllisyyden salaaminen suljetuin ovin tapahtuneen oikeusjutun vireillä ollessa on eri asia kuin ko. henkilöiden nimien julkistaminen oikeuden lopullisessa tuomiossa ja niistä tiedon saaminen! Kun jutun käsittely on päättynyt, ei asiantuntijan/todistajan painostuksesta tms. voine enää olla kysymys.
Anonyyminä todistaminen ei ole (vielä) Suomessa mahdollista.
Kiitos blogisti tuosta tiedosta, että todistajien nimet ovat saatavissa erikseen pyydettäessä.
Mutta on tää kumma juttu. Eikö olisi hyvä käytäntö, että tuomioistuin kertoisi yleisölle edes sen tiedon, että todistajien nimet voi erikseen pyytää tuomioistuimelta?
Mutta tää kokonaisuus siis mättää nyt pahasti. Demokraattisen valvonnan sijaan, kansalaisten edellytetään erikseen pyytävän oikeudelta nimiluetteloita.
Ei oo ihan kohdallaan tuo 'open court' -menettely.
Anu Suomela
Olisi hauska tietää, aiheuttaisiko todistajien nimien tiedusteleminen hovioikeudesta jonkinlaista "nikottelua"!
Todistajien nimien pitäisi ilmetä hovioikeuden tuomioon kirjoitetusta erityisestä todisteluettelosta tai -liitteestä, joten ne olisi teknisesti helppo siitä "poimia".
Blogisti kirjoitti:
”Iät ja ajat on lähdetty - ja täysin syystä - siitä periaatteesta, että ylimmän tuomioistuimen tuomio on asiassa "viimeinen sana" aivan siitä riippumatta, onko tuomio äänestypäätös 4-1 tai 3-2. eli äänetysratkaisu on tässä mielessä yhtä "arvokas" kuin KKO:n yksimielinenkin tuomion. Äänestysratkaisua on noudatettava siinä missä yksimielistäkin tuomiota.
Jouduttaisiin oikeusturvan ja lainkäytön ennustettavuuden kannalta aivan mahdottomiin tilanteisiin, jos KKO.n tuomiota - äänetysratkaisua tai yksimielistä - voitaisiin vaatia "uusintakäsittelyyn" vain sen takia, että halutttaisiin nähdä, mihin lopputuokseen jokin muu viiden tuomarin kokoonpanoa samassa asiassa päätyisi!”
Oma tuomioni KHO:sta pitkäaikaisen moitteettomasti hoitamani viran menettämisestä liittyen esimiesasemassa olevan seksuaalirikokseen(siitä esimiehen esimieskavereille ilmoittamiseen) on järkyttävä oikeusmurha. Eikö blogisti yrittäisi siis purkaa tälläistäkaan päätöstä? Käräjäoikeuden tuomion 1 v ja 10 kk saaneen korkean virkamiehen mahdollisuutta jatkaa virassaan ei edes asetettu kyseenalaiseksi, sen sijaan minun ilmoitettuani hänen kahdelle esimiehelleen tähän liittyneestä rikosepäilystä, minut irtisanottiin välittömästi ilman varoitusta tai huomautusta. Nyt tämä kyseinen korkea virkamies on jäänyt eläkkeelle ja minä, kahden opiskelevan nuoren äiti, olen loppuikäni työttömänä!! Häntä ei edes kuultu viraston kuulemisessa minua irtisanottaessa eikä KHO:ssakaan.
Jos ajateltaisiin kuten blogisti yllä, ei oikeutta olisi mahdollista saada ”oikeusturvan ja lainkäytön ennustettavuuden” vuoksi!!
Luottamusmies ei irtisanomiskuulemisessa nähnyt ainoaa todistetta jolla minut irtisanottiin. Ei myöskään asianajajani (ammattijärjestön osoittama) Butzowilta. Onko oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut?
Anonyymin edellä mainitsema oma tapaus on valitettava. Olen selostanut sitä joskus vuosi pari sitten blogissani laajasti.
Anonyymi sekoittaa hiukka asioita. Tuomiopurkua on toki mahdollisuus periaatteessa hakea aina, mutta purkuun voidaan suostua vain laissa mainituilla tiukoilla edellytyksillä. Anonyymin siteeraamassa lausumassani en tarkoittanut purkua, vaan tilannetta, jossa vaaditaan, että esim. KKO:ssa tai KHO:ssa ratkaistu asia tulisi "noin vain" eli ilman purun edellytyksiä voida ottaa uudessa kokoonpanossa tutkittavaksi. Se ei tietenkään ole mahdollista.
Anonyymin tapauksessa haettiin KHO:n päätöksen purkua ja purkuhakemukseen liitteenä oli kahden oman alansa tunnetun professorin lausunnot, joissa yksiselitteisesti katsottiin, että purettavaksi vaadittu KHO:n päätös perustui aivan ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
KHO tutki purkuhakemuksen, mutta ei niukasti ja hyvin fasadinomaisesti perustellussa päätöksesssään tosiasiallisesti juuri "korviaan lotkauttanut" hakemukselle ja sen perusteluille eikä em. professoreiden lausuntoja edes mainittu perusteluissa!
Mitä tähän voisi sanoa? Oikeus eli tuomioistuin on joskus (aika usein) todella, ei vain sokea, vaan myös kuuro ihmisten asioille ja valituksillle. Valitukset, valituslupahakemukset, purkuhakemukset jne. tuntuvat päätösten perustelemattomuudesta tai niukoista perusteluista päätellen kaikuvan kuuroille korville.
Menettelyn koettu oikeudenmukaisuus ja oikeudentunto näyttäytyy tällaisessa lainkäytössä toteutumattomana haavena.
Blogijuttu, johon edellä viittasin, löytyy numerosta 653/22.12.2012 "Virkamiehen irtisanominen, VTV ja KHO".
Hovioikeuden salailumentaliteetista - edes tuomareiden nimiä ei ilmoiteta oma-aloitteisesti - muistuu mieleen uutinen, jonka mukaan Ben Zyskowicz on äskettäin jälleen ärähtänyt "perusoikeusfundamentalisteille" tapauksesta, jossa katsotiin, että menettely, jossa potilas kutsutaan tarveyskeskukseen laboratorioon nimeltä mainiten siten, että sivulliset kuuluvat nimen, on lainvastainen. Pitäisikö potilaiden odottaa kutsua lääkärin vastaanotolle pussi päässä, kysyy BZ.
http://www.hs.fi/politiikka/Zyskowicz+ärähti+virkamiehille+Lääkärin+vastaanotolle+pussi+päässä/a1372730191946
Anonyymi edellä: "Eli tuosta ylläolevasta voisi vetää sen johtopäätöksen että klapiin jäänyt dna tunniste on täytynyt olla siinä jo ennen kuin poliisit ovat tulleet paikalle. Näin minä asian ymmärtäisin."
Ehkäpä KRP:n tutkija, jonka dna on klapissa, onkin tekijä. Ja mitä ovat ne Jukka S. Lahden Porvoon poliisiasemalle ennen kuolemaansa soittamat puhelut? Miten on mahdollista, ettei puheluiden vastaanottajaa poliisiasemalla ole saatu selville.
Poliisin ja syyttäjien mielestä epäselvissä asioissa on toki tuomittava syytetyn vahingoksi, sehän on selvä.
Niin, ehkäpä myös tässä murhajutussa vaaka näytön arvioinnissa kallistuu langettavan tuomion puolelle paljon puhutulla ja mystisellä perusteella "kokonaisarviointi":
vaikka mikään yksittäinen todiste ei puhuisi syytetyn syyllisyyden puolesta, niin näytön kokonaisarviointi - siis kun lasketaan heikot todisteet yhteen - kallistaa vaa' an syyllisyyden puolelle!
Näinhän se taitaa (käytännössä) mennä tämä todistusharkinta, vaikka oppikirjoissa miten aivan muuta yritetäänkin opettaa.
Tästä AA:n tapauksesta tulee mieleeni aikoinaan se kuuluisa "Niko"-pojan tapaus, jossa isää syytettiin insestistä ja perhehelvetti oli valmis. Vasta EIT:n käsittelyn jälkeen tuli "oikeutta"?
Siinä oli myös liuta "asiantuntijoita" ja koko "näyttö" perustui joihinkin piirrustuksiin ja ns. "asiantuntijalausuntoihin"..
Ruotsissa - ainakin Gotlannin käräjäoikeudessa - seksuaalirikosjutun tuomio voidaan julkaista netissä! Tästä voisivat suomalaiset tuomioistuimet ottaa mallia.
http://motpedofilerisverige.files.wordpress.com/2013/02/avgdok-6.pdf
Gotlannin käräjäoikeuden laamanni Mikael Mellqvist on muuten ahkera bloggaaja.
Halko on peräisin krp:n puistosta. Pojat ovat keinuneet siinä, ennen kuin se kaadettiin ja myytiin ulvilan halkoliikkeelle. Nim. L.H. Hoppu
Jensille oli annettu lista juristeista ja hän valitsi Hakasen. Hakanen on yrittänyt auttaa väitettyihin tekoihin syytöntä Kukkaa, jos kolmea nuorinta lasta päätettiin uskoa ja vanhimman lapsen todistelua ei pidetty uskottavana, ei voi kuin todeta "juntteja riittää meillä Suomessa" Tuomio on käsittämötön, tökerö teko tuomareilta. Lapset pitää saada tutkia ja haastatella uudelleen, asuttuaan ensin uudelleensijoitettuna puolueettomassa sijoituksessa, erossa toisistaan. Jos totuudella olisi merkitystä, olisi tähän suostuttu jo kauan sitten. Vaikuttaa siltä, että on helpompaa antaa tuomiot kahdelle syyttömälle, kuin nähdä se vaiva, että lapset tutkittaisiin uudelleen ajan kanssa. Kumpaakaan avustajaa ei voi mitenkään aliarviouda. Kyllä tämä ceissi on niin härski oikeuslyttäys ja runttaus, että tuomio on annettu "pelisalissa", oikeussali on ihan väärä ilmaisu.
Eikun se on Porvoon Poliisin kuuluisa "kuulusteluhalko(tm)".
Siksi siinä varmaankin on sen krp:n tyypin dna:ta? ;)
Mutta, blogisti, eikö perustelu tuon epämääräisen kokonaisharkintaklausuulin jälkeen ole aika kattavaa?
En pysty kopioimaan selostetta tähän. Olisikohan se julkaistu jossain?
JV kirjoitti: "Gotlannin käräjäoikeuden laamanni Mikael Mellqvist on muuten ahkera bloggaaja".
Oli. Lopetti bloggaamisen noin vuosi sitten.
Vai jo lopetti, nuori mies vielä! Mutta eihän tämä aina niin herkkuva toki ole...
"Mutta, blogisti, eikö perustelu tuon epämääräisen kokonaisharkintaklausuulin jälkeen ole aika kattavaa?"
Perustelut ja tuomiosta laadittava julkinen seloste ovat kyllä kaksi eri asiaa! Jos tuomiota ei ole perusteltu tarkemmin kuin mitä hovioikeuden selosteesta ilmenee, niin kyllä perustelut ovat silloin todella puutteelliset!
Tuomiosta laadittava seloste tai tiedote ei koskaan korvaa tuomion perusteluja.
Mielestäni julkinen perustelu oli erinomainen ja ymmärrän hyvin miksi oikeusoppineet ovat sitä kehuneet.
Toivottavasti saamme murha-case:nkin aikanaan yhtä hyvän selosteen kun hovin edellinen. Siinä nimittäin oli suorastaan ristiriidassa jotkin perustelut niin keskenään kuin todisteidenkin suhteen. Toki sen selvemmin huomasi vain jos on perehtynyt todisteaineistoon.
Kävin Turun ho:n sivuilla ja sieltä en löytänyt viitettäkään Auerin ja Kukan tuomioon. Mistä voisi blogata tuon julkisen selosteen?
Asiasta kolmanteen, Kalske hakee valituslupaa korkeimmasta, aivan kuten arvelinkin, eli Kanerva ja kummpanit saavat edelleen roikkua löyhässä hirressä, vaikka suureen ääneen julistivatkin syyttömyyttään ja totesivat keissin olevan lopullisesti ohi. Ei kannattaisi nuolaista ennenkuin tipahtaa. Jostain syystä herrat olivat satavarmoja ettei valituslupaa haeta eikä ainakaan myönnetä.
Blogistin kirjoituksessa 653/ vuosi 2012, selostetun KHO-tapauksen naisuhrille sanoisin:
Noissa olosuhteissa kannattaisi olla tyytyväinen että on päässyt irti hullujenhuoneen kaltaisesta työpaikasta ja kannattaisi ottaa siltä kannalta että on päässyt eläkkeelle ja voi toteuttaa itseään.
Uhri voi toteuttaa itseään esimerkiksi virkistymällä järjestötoiminnan ja kansalaistoiminnan parissa, ja huolehtimalla perheestään, ja ajamalla julkisuudessakin asioita joita kokee tärkeiksi ja joista tietää paljon ja omaa kokemusta joka antaa perspektiiviä ja joista kokonaisuuksista yleisönkin olisi hyvä tietää....
Työpaikka jossa esimiehinä ovat esimerkiksi hullujenhuoneen johtohullut, ei ole pitämisen arvoinen. Yleisö ymmärtää ehkä turhan harvoin, että maassamme on luonnostaan joukko sellaisia työpaikkoja.
Itse olen sitä mieltä että maassamme tulisi olla sopiva oikeudellinen mekanismi, jolla mielenvikaiset ja kierosti epäoikeudenmukaiset tuomarit saataisiin sujuvasti viraltapanoon.
Anu Suomela on kovin huolissaan epätasapainoisesta oikeusjärjestelmästä, jossa syyttäjällä on resurssiylivoima. Itse en olisi. Syyttäjäpuolen pitää koota joskus lähes olemattoman vähäisistä todisteista näyttö, jolla syyllisyys voidaan osoittaa. Syytetty voi taas istua vaikka tuppisuuna tai vinoilla oikeudelle (kuten Jari "the bigforest" Isometsä)vaikka tietää tasan tarkkaan miten asiat ovat olleet. Tässä Ulvilankin tapauksessa kaikki syyttäjäpuolen näyttö ja siis resursointi ovat valuneet näillä näkymin hukkaan, kun Anneli asianajajineen on voinut tyytyä kertoilemaan tarinoita (ns.Ulvila-legendaa)ikkunan kautta liihoittelevasta näkymättömästä hahmosta, joka kantaa omenankuorimaveistä mukanaan. Siispä kyllä siellä pitää paukkuja olla, jos tavoitteena on, että edes jokunen syllinen joutuu joskus vastuuseen tekosistaan.
Anonyymin logiikka horjuu pahemman kerran!
Jos Auerin puolustuksen väitteet olisivat anonyymin kuvailemalla tavalla "tuulesta temmattuja", ei syyttäjiä tietenkään tarvittaisi useampia eikä VKSV:a ja Matti Nissistä apuun, vaan syyttäjän hommat voisi kevyesti hoitaa joku vastavalmistunut syyttäjänplanttu!
Seppo-agentti lainasi tavaroita Annelin kotoa. Lainasiko Sepe halkoja? Nim. L.H. Hoppu
- Osa oikeudenkäyntiaineistosta viittaa selvästi Auerin syyllisyyteen
- Osa oikeudenkäyntiaineistosta viittaa selvästi ulkopuoliseen tekijään
Onko totuus sellainen, että Auer on tehnyt teon jonkun (vielä tuntemattoman) kanssa yhdessä?
Lähetä kommentti