843. KHO 76 - KKO 27

1. Korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksinä (prejudikaatteina) julkaisemien ratkaisujen määrä näyttää vuosi vuodelta vähenevän. 

2. Vuonna 2000 korkein oikeus julkaisi vielä 129 prejudikaattia, mutta vuonna 2011  julkaistiin enää 111 ratkaisua. Vuonna 2012 ennakkopäätösten määrä laski 109:ään ja vuonna 2013 korkein oikeus  julkaisi enää 102 ennakkopäätöstä. 1980-luvulla korkein oikeus julkaisi sen sijaan yli 200 ennakkopäätöstä vuodessa.

3. Vuodesta 2014 näyttää tulevan KKO:ssa ennätyksellisen huono prejudikaattivuosi. Nyt ollaan toukokuun puolivälissä, mutta tähän mennessä korkein oikeus on julkaissut vasta 27 ennakkopäätöksen statuksen saanutta ratkaisuaan. Jos kesäkuun lopussa päästään vaikkapa 35-40 julkaistuun ennakkopäätökseen, voidaan arvioida, että tänä vuonna KKO antaa noin 80 prejudikaattia.

4. Ennakkopäätösten lisäksi korkein oikeus julkaisee lyhyitä tiedotteita "muista ratkaisuista" Niillä tarkoitetaan asioita, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan, mutta joiden ennakkopäätösarvo tai muu valitusluvan myöntämisen peruste on jostakin syystä ikään kuin kadonnut pääasian ratkaisemisen jälkeen jonnekin. Me emme tiedä, millä perusteilla KKO myöntää valituslupia, sillä KKO ei perustele luparatkaisujaan eikä mainitse ko. päätöksissään edes sitä lainkohtaa, jolla lupa on myönnetty. Nämä muut ratkaisut sivuutetaan Finlexissä lyhyellä parin rivin maininnalla siitä, mistä asiassa on ollut kysymys. Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin ko. päätöksiin, hänen on tilattava ratkaisut KKO:n kirjaamosta.

5. Tämän blogijutun otsikkossa ei kerrota KKO:n ja KHO:n välisen korismatsin tulosta. Näiden ylimpien oikeusasteiden välit eivät liene nykyisin parhaalla mahdollisella tolalla. Tämä johtuu siitä, että KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarit eli presidentit ovat muutamassa keskeisessä oikeuspoliittisessa kysymyksessä jyrkästi eri mieltä keskenään. Esimerkkinä voidaan mainita suhtautuminen tuomioistuinten keskushallinnon siirtämiseen oikeusministeriöltä uudelle tuomioistuinvirastolle tms. toimeenpanovallasta riippumattomalle elimelle. Toinen kiistakysymys koskee sitä, tulisiko nykyinen kaksinapainen tuomioistuinorganisaatio lakkauttaa ja integroida hallintotuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin.

6. Otsikosta ilmenee, että kun KKO on antanut tänä vuonna tähän mennessä mainitut 27 ennakkopäätöstä, on KHO puolestaan julkaissut tähän mennessä ennakkopäätöksinä jo 76 ratkaisua. Urheilutermiä käyttäen voitaisiin todeta, että KHO:lla on prejudikaattien lukumäärässä murskaava johto. Muita edellä mainittuja muita ratkaisuja KHO on julkaissut tähän mennessä selvästi enemmän kuin KKO.  Näitä muita päätöksiä KHO myös selostaa kotisivullaan paljon laajemmin kuin KKO omia ko. ratkaisujaan.

7. Ennakopäätösten määrää koskevat luvut ovat olleet viime vuosina muutoinkin selvästi KHO:n eduksi.  Vuonna 2012 KHO julkaisi ennakkopäätöksinä 135 ratkaisua, KKO puolestaan 109. Viime vuonna vastaavat luvut olivat KHO:n eduksi vielä selvemmin eli 202-102. Sama tahti jatkuu myös  tänä vuonna, sillä KHO antanee lähes 200 ennakkopäätöstä, kun taas KKO:n julkaisemien ennakkopäätösten määrä jäänee selvästi alle sadan ratkaisun.

8. Mistä tällainen ero ja kehitys prejudikaattien määrien suhteen voisi johtua? KHO:een tulee vuosittain noin 4000 uutta lainkäyttöasiaa eli enemmän kuin KKO:een. KHO:ssa on jonkin verran enemmän esittelijöitä ja tuomareita kuin KKO:ssa, jossa on 19 jäsentä; mainittakoon, että Ruotsin korkein oikeus, jossa on 16 jäsentä, on antanut tänä vuonna tähän mennessä noin 40 ennakkopäätöstä. Asioiden vaikeusasteessa tuskin on KHO:n ja KKO:n välillä kovin suurta eroa. Korkein oikeus on tosin antanut vuonna 2013 ja myös tänä vuonna useita ne bis in idem- kysymystä koskevia valituslupia eivätkä nämä asiat ole yleensä erityisen helppoja ratkaista.

9. Korkein oikeus on ryhtynyt toimittamaan enemmän suullisia käsittelyjä kuin aikaisemmin. Viime viikolla korkein oikeus istui Oulussa tapon yritystä koskevaa juttua, jossa hovioikeus oli tuominnut miehensä tapon yrityksestä  syytetyn vaimon kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kyse oli siis aika tavanomaisesta perheväkivaltatapauksesta ja siitä, voitiinko syytetyn katsoa toimineen tahallisesti. Tämän vastapainoksi korkein oikeus joutuu epäämään valituslupia todella merkittävissä jutuissa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita pari viikkoa sitten annettu päätös, jolla  korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi syyttäjän hakeman valitusluvan Ilkka Kanervan ja ns. Nova-liikemiesten lahjusjutussa.

10. Korkein oikeus perustelee nykyisin ennakkopäätöksensä hyvin huolellisesti, laajasti ja seikkaperäisesti. KHO ei kuitenkaan jää perustelujen laajuudessa tai laadussa yleensä KKO:ta huonommaksi. KKO:n ennakkopäätösten perustelut sisältävät usein laajoja katsauksia tai viittauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, toisinaan myös EU-tuomioistuimen ratkaisuihin. Olen itse aikaisemmin eli 10-15 vuotta sitten esityttänyt, että korkeimman oikeuden tulisi alkaa perustella ennakkopäätöksensä seikkaperäisemmin ja avoimesti pro et contra.  

11. Nyt  minusta vaikuttaa siltä, että "huutoni" on kuultu ja otettu huomioon liiankin tarkasti. Korkein oikeus näyttää menneen perustelujen seikkaperäisyyden ja yksityiskohtaisuuden tavoittelussa joskus jopa liian pitkälle. Jaksavatko esimerkiksi alempien oikeuksien tuomarit enää edes lukea KKO:n ennakkopäätöksiä, jos niiden perustelut ovat kovin laajoja ja monipolvisia? KKO:n ennakkopäätösten perustelujen läpikahlaaminen on usein raskas ja vaativa tehtävä, sillä niin perusteellisesti niissä yritetään esittää näkökohtia puolesta ja vastaan, toisinaan jopa sinänsä melko selviltä tuntuvien kysymysten osalta. Ruotsin högsta domstolenin perustelut ovat sen sijaan lyhemmät, mutta samalla ymmärrettävästi ja napakasti kirjoitettuja. Toisin kuin Suomen KKO, Ruotsin ylin tuomioistuin viittaa perusteluissaan aika usein myös oikeuskirjallisuuteen, mikä on omiaan elävöittämään argumentointia. Ruotsalaisten oikeusneuvosten oikeudellinen ajatus näyttää kulkevan hyvin ja päätösten perustelut kirjoitetaan nautittavalla tyylillä. Sen sijaan suomalaisten tuomareiden raskastyyliset perustelut saattavat herättää epäluuloa oikeudellista päättelyä rasittavista puutteista.

12. Olisiko niin, että ennakkopäätösten raskas perustelutyyli on yksi syy korkeimman oikeuden prejudikaattien määrässä tapahtuneeseen laskuun ja valituslupahakemusten hylkäysprosentin kasvuun? Se, että korkein hallinto-oikeus puolestaan julkaisee huomattavan suuren määrän ratkaisujaan ennakkopäätöksinä, saattaa johtua jonkinlaisesta näyttämishalusta. KHO haluaa osoittaa, että se on tärkeä instanssi, jota ei voida noin vain lakkauttaa ja sulauttaa KKO:een.