Punainen on Joulun(kin) väri...1. Tässä blogissa useamman kerran käsitelty ns. nännijuttu tai nänninimemisjuttu, josta korkein oikeus antoi tuomionsa tämän vuoden alussa (KKO 2011:1), poiki korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäynnin julkisuutta eli tarkemmin sanottua kuvaamiskieltoa koskevan ongelman. KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas päätti jo ennen syyskuussa 2010 pidetyn istunnon aloittamista, että oikeuspaikalla ei saa kuvata ja että kielto on voimassa, ei vain istuntosalissa, vaan myös korkeimman oikeuden eteistiloissa.
2. Olen käsitellyt kuvauskieltoasiaa blogissa n:o 315/14.9.2010.
3. Oikeustoimittajat ry. pyysi eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, menettelikö korkein oikeus eli käytännössä oikeusneuvos Mikko Tulokas laillisesti kieltäessään kuvaamisen myös istuntosalin aulatilassa.
4. Mikko Tulokkaan tekemästä kuvauskiellosta informoitiin etukäteen niille toimittajille yms. ihmisille, joille oli lähetetty noin viikkoa ennen istuntoa sähköpostiviesti istunnon pitämisestä ja sen ajankohdasta. Kieltoa perusteltiin jutussa asianomistajana olevan nuoren naisen yksityisyyden suojaamisella.
5. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajisto, toimittajat Jarkko Sipilä ja Susanna Reinboth, pitävät kieltoa lainvastaisena ja sananvapautta rajoittavana. Heidän mukaansa uhrin kuvaaminen kyseisen kaltaisessa jutussa olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä ja sen vuoksi asia pitäisi jättää toimitusten omaan harkintaan.
6. Oikeusasiamies pyysi kantelun johdosta selvityksen sekä Mikko Tulokkaalta ja presidentti Pauliine Koskelolta.
7. Tänään oikeusasiamies Petri Jääskeläinen sitten julkisti asiassa antamansa ratkaisun. Päätös on täysin odotettu: tuomarin päätös kieltää kuvaaminen oikeuden eteistiloissa on lainvastainen.
8. Oikeusasiamiehen mukaan mukaan korkeimmalla oikeudella ei ollut laillisia perusteita kieltää kuvaamista aulatiloissaan ennen julkista oikeudenkäyntiä. Tuomioistuimen mahdollisuus määrätä kuvauskielto rajoittuu vain istuntosaliin, ei sen ulkopuolelle, oikeusasiamies korostaa. Kuvaaminen on sallittu tiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Koska ennen kyseistä julkista oikeudenkäyntiä aulatilaan oli pääsy yleisöllä, on myös kuvaaminen siellä ollut sallittua.
9. Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 21 §:n sanamuodon ja säännöksen esitöiden valossa valokuvaamiskiellon mahdollisuus tuomioistuimessa on rajattu istuntosaliin eli ajallisesti ja paikallisesti itse oikeudenkäyntitilaisuuteen. Asiassa ei ole oikeusasiamiehen mukaan kyse lain aukosta tai muutenkaan sellaisesta tilanteesta, jossa kuvaamiskielto olisi ollut mahdollista ulottaa perus- ja ihmisoikeusnormien suoralla soveltamisella istuntosalin ulkopuolelle. Oikeusasiamies ei nähnyt asiassa muutakaan perustetta, jolla kuvaaminen olisi voitu kieltää tuomioistuimen odotustiloissa.
10. Tiedotusvälineissä oikeusasiamiehen ratkaisusta on julkaistu vain lyhyt seloste. Päätös on kuitenkin laaja ja seikkaperäinen ja hyvin perusteltu. Siitä ilmenee myös, miten kiihkeästi, etten sanoisi suorastaan raivokkaasti, sekä oikeusneuvos Tulokas että presidentti Koskelo puolustivat kyseistä kuvauskieltoa. Mutta tärkein asia eli oikeudenkäynnin julkisuuden funktio ja merkitys heiltä molemmilta kuitenkin näyttäisi "jostakin syystä" unohtuneen.
11. Oikeusasiamiehen päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä.
12. Oikeusneuvos Tulokas jopa väitti, ettei oikeusasiamiehellä olisi toimivaltaa ottaa kantelua edes tutkittavakseen, koska kuvauskielto oli annettu asiassa, jonka käsittely oli kesken. Perustelu on sangen outo, sillä asiasta kanneltiin vasta sen jälkeen, kun itse pääasia oli käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Riippumattoman tuomioistuimen itsenäistä päätöksentekoa kantelun tutkiminen ei siten millään tavalla loukkaa.
13. Kannattaa panna merkille, että oikeuskirjallisuudessa oli jo ennen sanotun kantelun tekemistä otettu kanta, jonka oikeusasiamies Jääskeläisen päätöksessä nyt hyväksyttiin. Päätöksessä viitataan dosentti Antti Tapanilan vuonna 2009 julkaisemaan teokseen "Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa". Tapanila on ahkera ja pätevä tutkija ja kirjoittaja, joka väitteli vuonna 2007 Lapin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin esteellisyyttä käsittelevällä väitöskirjallaan.
14. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Pasi Pölönen, joka on oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti. Pölönen nimitettiin vastikään apulaisoikeusasiamiehen sijaiseksi vuoden 2015 loppuun. Hän julkaisi pari viikkoa sitten yhdessä apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan kanssa laajan teoksen "Ylin laillisuusvalvonta."
Pasi Pölönen ja Antti Tapanila ovat kirjoittajina mukana Matti Pellonpään tunnetun teoksen "Euroopan ihmisoikeussopimus" viidennessä painoksessa, joka ilmestyy ensi vuonna.
15. Oikeusasiamiehen ratkaisut ovat, varsinkin tuomioistuimia ja pakkokeinoja koskevissa asioissa, yleensä aina hyvin informatiivisia ja erittäin seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi perusteltuja. Niitä voidaan pitää keskitettyyn muotoon laadittuina oikeustieteellisinä tutkielmina päätöksissä esillä olevista oikeudellisista kysymyksistä. Tuomioistuimet aina korkeinta oikeutta myöten voisivat ottaa oikeusasiamiehen päätösten perusteluista mallia.
16. Se, mikä minusta oikeusasiamiehen samoin kuin oikeuskanslerinkin päätöksissä "tökkii", on ylimpien laillisuusvalvojien omaksuman sanktiokäytännön varovaisuus ja lievyys, etten sanoisi suorastaan hentomielisyys. Vaikka asianomaisen virkamiehen, tuomarin, tuomioistuimen tai viraston todettaisiin rikkoneen miten tärkeitä menettelymuotoja tai prosessiperiaatteita ja miten tökerösti tahansa, on seurauksena järjestään vain "käsityksen lausuminen" tai korkeintaan humautus, varoituksen oikeusasiamies (samoin kuin oikeuskanslerikin) näyttää antavan vuosittain vai muutamissa tapauksissa ja virkasyytteen nostaminen on todella harvinaista; on vuosia, jolloin oikeusasiamies ei ole määrännyt nostettavaksi yhtään ainoata virkasyytettä.
17. Tästä minusta täysin turhasta lepsusta otteesta johtuu, niin uskon ja olen itse asiassa siitä myös varma, että oikeusasiamiehen sinänsä hyvin perusteltuja ja muotoiltuja päätöksiä ei oteta kentällä useinkaan kovin vakavasti. Tämä ilmenee siitä, että vuosittain tulee ilmi jatkuvasti kymmenittäin uusia virheellisiä ja lainvastaisia tapauksia, joissa on rikottu sellaisia keskeisiä asioita kuin esimerkiksi päätöksen perustelemista, asianosaisen kuulemista ja oikeudenkäynnin julkisuutta sekä syyllistetty asian käsittelyssä räikeään viivyttelyyn.
18. Toisin sanoen oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin päätösten ennalta ehkäisevä vaikutus ei ole tehokas johtuen juuri liian lepsusta seuraamuskäytännöstä. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuilla ei ole saatu kitketyksi pois tuomioistuimien ja virnaomaisten virheellisiä ja lainvastaisia menettelyjä oikeusturvan kannalta keskeisissä menettelykysymyksissä.
Pienenä kevennyksenä sopinee seuraava juttu.
VastaaPoistaPorilaine, raumalaine ja turkulaine mies puhus mis o paras ravintola.
Porilaine kehus et toi noi, meil o Poris Pataässä nimine paikka. Siel ei olut maksa pal mittää. Iso tuoppi joka päivä vaa 4 euroo.
No eihä toi ol mittää, sanos raumalaine. Meil o Vanhas Krouvis tuopit normaalist 4 euroo, mut ku happy hour on päällänsä, muki on 2,50 euroo ja kaikki drinkit 3 euroo.
No ei voi ol, huokas porilaine. Turkulaine ol viel iha tyyni.
Hän sanoski et kyl ny poja jäitte hopial. Meil o Turuus yks Kalax nimine baari. Ku oot maksanu ovimaksu, niin koko iltan ei mitkää juomat maks
mittää, sit tulee viel päälle panot vessassa ja saat taksikyydi kotiovel, kaikki tämä ilmaseks.
Ei voi ol totta, huutava porilaine ja raumalaine. Sää valehtele!
Enkä valehtele, puolustautus turkulaine, muija kertos!
Mitä tästä opimme? Kyllä vaimot tietävät!
Mikään ei ole mitään. Seuraava lainaus iltapäivälehdesetä kertoo, miten poliisi antaa salassa pidettäviä tietoja tiedotusvälineille.
VastaaPoista"Tapauksen tutkinnanjohtajan Petri Juvonen kertoo, että Sauli Koskinen oli niin päihtynyt, että hänet toimitettiin Töölön kisahallin putkaan - suomeksi sanottuna juoppoputkaan."
Pitäisiköhän sen Antti Tapanilan kirjoittaa poliisillekin julkisuuslainsäädännöstä oma kirja.
Heh, heh! Vai että "Meidän Sauli" joutui oikein juoppoputkaan!
VastaaPoistaOn tosi metkaa seurata - jos vain viitsisi - näiden meidän homo- ym. Ameriikan julkkistemme toilauksia, joista iltapäivälehdet raportoivat kiivaasti! Niin kuin nyt tämä Adam Lambertin poikaystävä Sauli Koskinekin.
Ja sitten meillä on tämä Renny Harlin, ent. Harjola, Riihimäeltä, joka saapuu joka ikinen joulu (ja juhannus) mukamas lomanviettoon entiseen kotimaahansa kulloisenkin naisystävänsä kanssa. Koko viikon loma tuntuu menevän Rennyltä aina lehdistölle haastatteluja antaessa.
Mies uhosi lähes 10 vuotta tekevänsä Mannerheim-filmin kunnes vihdoin kävi varmaksi se, mitä kaikki epäilivät jo alun perin, ettei rahoittajaa löydykään. Nyt Renny uhoaa tekevänsä vielä "joku päivä" oman Mannerheiminsa! Äsken tyyppi kuulemma sai valmiiksi filmaukset Georgian viiden päivän sodasta; tältä kannalta on onni, että Talvisota kesti 105 päivää
Hieman sääliksi käy Mikko Nousiaista, joka "kiinnitettiin" Mannerheimin rooliin jo lähes 10 vuotta sitten. Mutta ehkä näin onkin hyvä, sillä jos Renny todella alkaisi tehdä omaa Mannerheim-filmiä, niin Nousiainen voi näytellä myös vanhan Mannerheimin roolin. Alun perinhän häntä kaavailtiin vain "nuoren Mannerheimin" rooliin.
Kaikkein ällöttävin näistä Amerikan serkuistamme on kuitenkin laulaja Eino Grön, joka talvehtii Floridassa ja saapuu joka ikinen kesäkuun alku Suomeen. Ja joka ikinen vuosi tämä "tähti" sitten roudattaan tv:n aamulähetyksiin yms. pippaloihin kertomaan ikivanhan ja iänikuisen tarinansa siitä, miten hän lopetti juomisen jo 30-40 vuotta sitten kännättyään sitä ennen jo aivan tarpeeksi. Ja joka ikinen vuosi saamme myös "tietää", että Eikka on entinen painija, jonka seura oli ja on Reposaaren Kunto.
Eikö näille liki kasikymppisille tangolaulajille voisi asettaa jonkin yläikärajan julkisille esiintymisille, jottei meidän enää tarvitsisi kuunnella näiden "virtuoosien" ulvontaa ja kailotusta lavoilla ja kapakoissa?
Kuvauskieltoon liittynee myös se, saako salissa piirtää. Näitä piirroskuvia meille tulee lähinnä jenkeistä, mutta Suomessakin mm. Hesari on joskus käyttänyt piirtäjää.
VastaaPoistaItse muistan kaksi tapausta. Ns. Metro/Siemens -juttua puitiin Säätytalossa 70-luvulla. Salin etuosaan seinustalle asettui piirtäjä, joka siitä näki syytetyt. Puheenjohtaja käski hänet taaemmaksi. Seuraavana päivänä Hesarissa oli piirros, jossa näkyivät syytettyjen (mm. Raimo Ilaskivi ja Arvo Salo) takaraivot sekä tuomarien naamat.
90-luvulla Kuopion raastuvanoikeudessa yhdessä isossa jutussa puheenjohtaja eli pormestari kielsi piirtämisen saman tien koko salissa
Olisi kiva kiva tietää, mikä on piirtäjän sananvapaus. Ei taida olla ennakkotapauksia. Piirroksethan ovat usein yhtä hyviä kuin valokuvat, karikatyyreinä parempiakin.
Olisiko Tulokas kieltänyt myös piirtämisen odotustiloissa?
Vielä oikeusasiamiehen päätöksestä.
VastaaPoistaOn todella hyvä, että Pasi Pölösen ja Petri Jääskeläisen päätöksessä on selostettu varsin seikkaperäisesti, ei vain Oikeustoimittajien kantelua, vaan myös Mikko Tulokkaan ja Pauliine Koskelon selityksiä ja toimittajien puolestaan näihin selityksiin antamia kommentteja. Aika terävää sananvaihtoa mm. sananvapaudesta suhteessa yksityiselämän suojaan.
Täytyy sanoa, etteivät Oikeustoimittajien kannanotot jää asiantuntevuudessa ja terävyydessä lainkaan Tulokkaan ja Koskelon lausumien varjoon. Päin vastoin voisi sanoa, sillä pisteet tästä sananvaihdosta minusta korjaa kyllä Oikeustoimittajat.
Minusta on hieman outoa, että Mikko Tulokas päätti kuvauskiellosta jo ennen KKO:ssa pidetyn istunnon alkua. Kuulemisperiaatteesta kiinnipitäminen olisi edellyttänyt, että asianosaisille olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiasta ennen päätöksen tekemistä.
Toki Tulokkaan päätöksestä tiedotettiin toimittajille, mutta näin tehtiin vain siksi, että toimittajat saivat etukäteen tiedon siitä, että kuvaaminen aulatiloissa tultaisiin todella epäämään vahtimestarien toimesta. Oikeustoimittajat yritti vedota Tulokkaaseen vielä ennen istuntoa, mutta kun tämä oli jo päätöksensä tehnyt, niin vetoaminen oli tietenkin turhaa. Todellinen kuuleminen ei siis toteutunut.
Kuten jo blogissani syyskuussa 2010 kirjoitin, minusta KKO:n päätös kuulla asianomistajaa yleisön saapuvilla olematta, oli outo, sillä vastaavanlaista päätöstä ei oltu tehty käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa. Päätös oli lisäksi turha, sillä KKO:n aulassa yleisölle jaetuista alempien oikeuksien perusteluista kaikki saattoivat lukea, mitä asianomistaja oli alemmissa oikeuksissa kertonut. Asiaa oli sitä paitsi selostettu tarkasti lehdistössä ainakin hovioikeuden tuomion jälkeen. Päätös oli täysin turha myös KKO:n käsittelyä ajatelleen, sillä saihan yleisö olla saapuvilla, kun syytettyä kuultiin ja kuulusteltiin. Asiallisesti juuri mitään uutta ei siten voinut enää ilmetä asianomistajan kertomuksesta.
Menettelyn tasapuolisuus olisi edellyttänyt, että osapuolisia ei olisi asetettu erilaiseen asemaan oikeudenkäynnin julkisuuden suhteen.
Vasta oikeusasiamiehen päätöksen perusteluista minulle selvisi, että KKO:n jaosto oli joutunut äänestämään koskien juuri asianomistajan kuulemista yleisön poissa ollessa. Olin itse paikalla KKO:n istunnossa eikä oikeusneuvos Tulokas maininnut tapahtuneesta äänestämisestä mitään julistaessaan päätöksen asianomistajan kuulustelemistavasta.
Piirtämistä oikeuden istunnossa ei toki voida kieltää, tämä on selvä asia. Yleisöllä on oikeus tehdä istunnossa muistiinpanoja käytetyistä puheenvuoroista ja käsittelyn kulusta yleensä ja näihin muistiinpanoihin voi toki sisältyä myös piirroksia.
VastaaPoistaHeh, heh! Vain että kuvauskiellon ohella myös "piirustuskielto" KKO:n eteisessä! Tätäpä ei edes Tulokas varmaan hoksannut! Ehkä hän ottaa tästä vaarin seuraavassa jutussa ja määrä eteiseen myös piirtämiskiellon!
Mutta kuten sanottu, istunnossakin saa pier... siis piirrellä. Muutoinhan KKO:n pitäisi palkata istuntoihin erityinen vahtimestari, joka tarkkaan syynäisi, mitä se yleisö lehtiöihinsä oikein raapustelee.
Kiva että vastasit piiroskommenttiini, mutta eihän asia ole niin itsestään selvä. Kuten kerroin, ainakin kahdessa oikeudenkäynnissä puheenjohtaja on kieltänyt syytettyjen piirtämisen. (Metrojuttu Säätytalossa oli muuten 80-luvun alussa, sorry muistivirhe)
VastaaPoistaTapaukset ovat siis vanhahkoja. Minusta esim. Hesari (siellä on vielä rahaa ammattilaisten palkkaamiseen) voisi taas testata asian. Olisi mielenkiintoista tietää, miten joku käräjäoikeus tai ylempi oikeus nykyisin suhtautuu.
Kuten jo sanoin, minusta on selvää, että piirtäminen ei ole laissa (YTJulkL 21 §) tarkoitettua kuvaamista tai muunlaista suullisen käsittelyn taltioimista, johon tarvitaan oikeuden lupa. Ts. oikeus ei voi kieltää käsittelyssä piirtämistä.
VastaaPoistaKo. piirrosten julkaiseminen tiedotusvälineissä on eri asia, siitä päättä ao. tiedotusväline.
EOA:n päätös on hyvin perusteltu, vaikka ehkä jopa asian selkeyteen - ainakin Oikeustoimittajat ry:n mielestä - jopa ylimitoitettu. Mutta hyvä niin.
VastaaPoistaPiirtämisestä: Helsingin käräjäoikeus on kieltänyt kuvaamisen turvallisuussyistä 001-turvasalissaan. Muutamissa jutuissa miellä on ollut siellä piirtäjiä, jotka ovat saaneet "tallentaa" kuvia huputtomistakin epäillyistä. Siinä ei siis ongelmaa.
Turvasalin kategorinen kuvauskielto on kuitenkin pulmallinen. Itse salissa ei ole nähtävissä - uskokaa, olen istunut siellä kymmeniä tunteja eri jutuissa niitä etsien - mitään erityisiä turvatoimia, jotka voisivat kuvista paljastua.
Tämän säännön varjolla juuri kovimmat rikolliset saavat käräjäoikeudelta automaattisen kuvansuojan.
Jarkko S.
OT-pj
Olen blogistin kanssa eri mieltä siitä, otetaanko ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot vakavasti ns. kentällä. Harvassa lienevät ne tuomarit, jotka tietoisesti menettelisivät laillisuusvalvojien ratkaisujen vastaisesti. Mielestäni laillisuusvalvojien ratkaisujen vaikutusta ei ole niinkään tarvetta tehostaa seuraamuksia kiristämällä, vaan lähinnä tiedottamalla ratkaisuista paremmin. Tätä varmaankin voitaisiin parantaa viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja tuomioistuinten sisäisellä tiedotuksella.
VastaaPoistaOnko suomalainen käräjäsali saati ja oikeuden muut tilat joku mediahuone?
VastaaPoistaUlkomailla tv-uutisointi tapahtuu monasti tuomioistuinrakennuksen ulkopuolella. Ja sananvapaus, jopa sensaatiouutisointikin toimii silloinkin. Siellä on varmaankin voimassa aivan eri ihmisoikeussopimus verrattuna Suomeen.
Asianosaiset voivat halutessaan antaa oikeudenkäynnistä kommentteja vaikka kotonaan, jos sitä haluavat.
Kun käräjäsalin ulkopuolella kuvataan, missä luonnollisesti yleisiö ja todistajia tai muiden juttujen asianosaisia, saattaa uutistenkatsojalle jäädä epäselväksi kuka on siellä ja missä asemessa.
Pyyhkeitä tyhjästä.
Lakia täytyy myös KKO:n kumminkin noudattaa eikä näyttää alemmille oikeuksille esimerkkiä siitä, miten lakia rikotaan.
VastaaPoistaJos laki on huono, niin muutettakoon sitä.
Kiinalainen oikeusistuin on tuominnut demokratia-aktivisti Chen Wein yhdeksän vuoden vankeuteen. Chen on julkaissut verkossa esseitä, joissa hän vaatii Kiinaan demokraattista muutosta.
VastaaPoistaNo niin. Tässä se taas nähtiin: eivät ole Härski-Hallbergin ja Maran oikeusvaltio-opit vielä alkaneet purra, vaikka herrat ovat niitä jo kohta parikymmentä vuotta yrittäneet syöttää kiinalaisille viranomaisille.
"Suomi on tehnyt ja tekee arvokasta yhteistyötä kiinalaisten kanssa ihmisoikeustilanteen parantamiseksi." Tämähän se on Suomen virallinen kanta, jota on toitotettu reilut 20 vuotta.
Tulokset Kiinassa puhuvat puolestaan, kun sanottu ihmisoikeustilanne pahenee pahentumistaan!
Pres.ehdokas Niinistökin varmaan taputtaa taas karvaisia käsiään ja kehuu, miten onnistunutta se Tarja Halosen ihmisoikeuspolitiikka onkaan ollut.
"Olen blogistin kanssa eri mieltä siitä, otetaanko ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot vakavasti ns. kentällä. Harvassa lienevät ne tuomarit, jotka tietoisesti menettelisivät laillisuusvalvojien ratkaisujen vastaisesti. Mielestäni laillisuusvalvojien ratkaisujen vaikutusta ei ole niinkään tarvetta tehostaa seuraamuksia kiristämällä, vaan lähinnä tiedottamalla ratkaisuista paremmin. Tätä varmaankin voitaisiin parantaa viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja tuomioistuinten sisäisellä tiedotuksella".
VastaaPoistaMuta kun tuomarit joka tapauksessa menettelevät vuodesta toiseen kymmenissä tapauksissa lainvastaisesti ja virheellisesti jopa keskeisissä menettelyravoissa (kuuleminen, perusteleminen, julkisuus, kohtuullinen käsittelyaika jne.) kuten saamme vuosittain EOA:n ja OKa:n päätöksistä lukea.
EOA ja Oka todellisuudessa vain rekisteröivät nämä tapaukset, mutta kun seuraamukset ovat lieviä tai kun useimmissa tapauksissa ei annetta minkäänlaisia konkreettisia seuraamuksia, ei laillisuusvalvojien päätöksillä ole vaikutusta.
Tiedottaminen ei ole mikään ongelma (tässäkään asiassa) eikä sen "tehostamisesta" olisi apua.
EOA ja Oka julkaisevat ratkaisujaan heti netissä, sen kyllä pitäisi riittää tiedottamiseksi.
Vai eivätkö tuomarit edes seuraa EOA:n ja OKa:n päätöksiä?
Pitäisikö kunkin tuomioistuimen päällikkötuomarin pitää pari kertaa viikossa infotilaisuus, jossa hän kertoisi tuomareille juurta jaksaen, minkälaisia päätöksiä ja millaisissa asioissa EOA ja Oka ovat tehneet? Ja sanoisi tuomareille, että "älkää te vain syyllistykö moisiin virheisiin."
Kyllä se valitettavasti on niin, että nykyisessä informaatiotulvassa EOA:n ja OK:n päätökset ovat jääneet hieman muun oikeuskäytännön jalkoihin (en sano, että asian kuuluisi olla näin, vaan tässä saattaisi olla asennekasvatuksen paikka). Keskivertotuomarilla on tekemistä siinäkin, että töiden ohessa ehtii riittävällä tavalla seurata uutta lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Myönnän kyllä, että blogistin kyvykkyys saattaa olla korkeammalla tasolla. Kuitenkin Blogistin kokemus ainakin alemmista oikeusasteista lienee vuosien takaa. Työmäärä on mitä ilmeisimmin siitä merkittävästi kasvanut (tätä mieltä useimmat vanhemmat ammatinharjoittajat nähdäkseni ovat). Muutoinkaan tuomarit eivät ole tutkijoita, vaan heidän tehtävänsä on ratkaista yksittäisiä asioita. Ideaalimaailmassa tämä luonnollisesti tehdään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, jokainen asiaan vaikuttava ennakkopäätös ja mm. laillisuusvalvojien kannanotot huomioon ottaen. Kuitenkin todellisuudessa nykyisessä työtilanteessa tuomarin on usein pakko priorisoida tekemisensä juttujen ratkaisemiseen ja jättää muu oheistoiminta vähemmälle (niin tarpeellista kuin se olisikin). Tämä yhdistettynä kireään työtilanteeseen johtaa joskus virheelliseen menettelyyn, kun asian tutkimiselle ei ole ollut riittävästi aikaa eivätkä tuomarin tiedot ole kaikilta osin ajantasaiset (enkä nyt väitä, että se olisi sinänsä hyväksyttävää). Edellä kuvattu tilanne johtaa väistämättä myös tuomarikunnassa riittämättömyyden tunteeseen, mistä ovat käsitykseni mukaan kielineet myös tuomarikunnan parissa tehdyt työhyvinvointikyselyt (tulokset eivät ole olleet erityisen hyviä).
VastaaPoistaEdelleen varsinkin käräjäoikeustasolla (kovakin) kiire on nykyisin yleistä ja asioiden pohtimiselle on vain vähän aikaa. Tähän nähden käräjäoikeuksien tuottamien ratkaisujen taso on mielestäni hämmästyttävän korkea (hovioikeusnäkökulmasta) ja pikemminkin nousee koko ajan. En siksi kykene näkemään asiaa kuten blogisti eli että yleisellä tasolla tuomarien menettelyissä olisi suuria ongelmia.
En ole myöskään milloinkaan kuullut kenenkään tuomarin suhtautuvan vähättelevästi esimerkiksi laillisuusvalvojien suorittamaan valvontaan tai heidän tutkittavinaan oleviin asioihin. Väitänkin yhä, että laillisuusvalvojien ratkaisut otetaan erittäin vakavasti tuomarikunnan sisällä. Vai onko blogistilla tietoa tapauksista, joissa tuomari olisi laillisuusvalvojan moitteen jälkeen toistanut lainvastaisen menettelynsä? En myöskään usko, että yhdenkään tuomarin intressissä on päästä laillisuusvalvonnan kohteeksi, eikä virheitä tästä syystä juurikaan tehtäne tietoisesti tai varsinaisesta välinpitämättömyydestä. En oikein ymmärrä, miten tuomitsemistoiminnan laatu yleisellä tasolla paranisi sillä, että lisätään linjaa kiristämällä virkasyytteiden määrää? Kuka tahansa voi toiminnassaan tehdä virheen (niin kuin on nähty:). Paranisiko laatu sillä, että tuomarilla olisi jatkuvasti "pieni virkasyytteen pelko puserossa".
Tiedottamisen parantamisella tarkoitinkin sitä, että laillisuusvalvojien tekemät keskeisten prosessinormien tulkinnat saatetaan tuomarikunnan tietoon tehokkaasti (=sellaiset ratkaisut, joilla on yleistä ohjaavaa merkitystä). Jossain määrin tätä tapahtuu jo nyt virastojen sisäisesti. Parantamisen varaa on silti. Pidän kuitenkin virheellisenä ajatusmallia, jossa seuraaminen jätetään yksinomaan yksittäisen tuomarin harteille, koska tällä ei, rangaistuskäytännöstä riippumatta, voida saavuttaa laajemmassa mittakaavassa hyvää lopputulosta. Päällikkötuomarin lähettämä sähköposti tekstillä "kiinnitän lainkäyttöhenkilöstön huomion seuraavaan ratkaisuun..." on yllättävän tehokas tapa viestiä! Ainakin se on paljon parempi kuin EOA:n tai OK:n oma websivu, josta yksittäinen tuomari käy tiedon itselleen poimimassa.
Mistä näitä uusavuttomia pullamössötuomareita, joista anonyymin vuodatus edellä on tyypillinen esimerkki, oikein sikiää? Pelkää lässytystä asian vierestä koko kommentti.
VastaaPoistaTuomarin velvollisuuksiin ja ammattietiikkaan tietenkin kuuluu, että tuomari seuraa jatkuvasti oma-aloitteisesti kaikkia oikeuslähteitä ja erilaisia ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa lainkäyttöön, siis myös EOA:n ja OKa:n ratkaisuja.
Ei siihen toki tarvita mitään päällikkötuomarin tuputtamista ja valvontaa!
Uusavuton anonyymi on avuton myös valitellessaan työmäärään lisääntymistä ja ties mitä kaikkia kauheuksia. Kyllä asia on niin, että tuomareiden tehtäviä on viime vuosina ja vuosikymmeninä karsittu merkittävästi aikaisemmasta ja tuomarin työn on tullut entistä paljon mielenkiintoisemmaksi.
Nykyisin tuomarit voivat keskittyä todella tuomitsemiseen, sillä tuomareiden ei tarvitse enää käräjäoikeuksissa ottaa kantaa ja ratkaista esimerkiksi kiinteistöasioita, ei rangaistusmääräysasioita, ei maksamismääräysasioita eikä erilaisia rekisteröintiasioita, jotka aikaisemmin rasittivat tuomareita varsinaisen lainkäytön eli riita- ja rikosjuttujen lisäksi.
Tuomareiden työ on tullut entistä paljon helpommaksi myös sikäli, että heillä on nyt käytössään internet yms. apuvälineet. Tuomari pääsee nykyisin hyvin vaivattomasti eli parilla napin painalluksella katsomaan, mitä ennakkopäätöksiä on annettu, mitä lakiesityksiä käsitellään hallituksessa ja eduskunnassa, mitä ratkaisuja EOA ja OKa ovat antaneet, mitä oikeuskirjallisuudessa on mistäkin asiasta esitetty jne. jne.
On sen vuoksi suorastaan surkuhupaisaa lukea uusavuttoman anonyymin vaikerrusta siitä, että tuomareilla ei muka olisi aikaa tai mahdollisuuksia seurata esim. juuri OKa:n tai EOA:n ratkaisuja! Tuollainen valittaminen on pelkkää skeidaa.
Uusavuttoman vaikerruksessa ei voi olla kyse muusta kuin typeryydestä, patalaiskuudesta tai/ja todellisesta uusavuttomuudesta.
Jos kaikki tuomarit ottaisivat KKO:n ennakkopäätökset ja laillisuusvalvojien kanteluratkaisut vakavasti, lukisivat oikeuskirjallisuutta ja olisivat muutenkin valmiita omaksumaan uusia asioita, ei ratkaisujen taso olisi niin heikko kuin mitä se on käräjäoikeuksissa tällä hetkellä on.
Toki on paljon päteviäkin tuomareita, mutta kyllä käräjäoikeuksien perustelut, joita olen joutunut lukemaan vuosittain useita satoja, sekä prosessin hitaus ja monet menettelyä rasittavat puutteet kertovat karua kieltä tuomareiden osaamisesta tai ammattitaidon puutteesta.
Eivätkä EOA ja OKa joutuisi tietenkään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen huomauttamaan tai lausumaan "käsityksiään" tuomareiden erilaisissa perusasioissa tekemistä alkeellisista virheistä, joita laillisuusvalvojien kertomukset suorastaan pursuavat joka vuosi, jos tuomarit ottaisivat työnsä huolella ja kaikella vakavuudella.
Tehtävän vaikeutta tai ajanpuutetta tuomarit eivät voi missään nimessä syyttää, kun otetaan huomioon nykyinen kansliatuomiokäytäntö vähänkin vaikeammissa asioissa. Tuomarithan varaavat itselleen aikaa usein kuukauden tai pari ja monissa tapauksissa jopa puolikin vuotta ratkaisun pohtimiseen ja perustelujen kirjoittamiseen. Hovioikeuksissa tuomioiden antamista viivytellään vieläkin enemmän.
Johanhan on hemmetti, jollei tuossa ajassa ehdi perehtyä kaikkiin ratkaisun tekemisessä esille tuleviin kysymyksiin! Tuomareiden täytyy olla todella uusavuttomia, jolleivät he pysty parempaan ja tyytyvät vain valittelemaan kaiken maailman asioista.
Nänninimemisjuttu poiki... heh heh.
VastaaPoistaToista oli kun istuin käräjiä Tyrväällä 70-luvun alussa. Virkasyyte tuli heti jos esimerkiksi oli maksanut todistajalle liikaa päivärahaa. Auskultantit yrittivät selata Turistia ahkerasti, mutta joskus joku myöhäisempi linja-autoivuoro saattoi jäädä huomaamatta. Notaarit pelkäsivätkin virkasyytettä yli kaiken ja se varmasti vaikutti kielteisesti istumiseen. Ukkotuomari kuljetti kanneviskaalia Ellivuoreen asti syömään ja kutsui kahville kotiinsa, jotta tarkastustyöhön jäi mahdollisimman vähän aikaa.Hyvä että tästä jahdista on päästy ja ollaan enemmän keskustelujen ja neuvonnan linjoilla. Siitä huolimatta olen samaa mieltä blogistin kanssa lepsuilemisesta. Se johtaa vääriin asenteisiin ja puolusteluihin suuresta työmäärästä yms.
VastaaPoistaYhteen aikaan 80-luvulla hovioikeudessa oli niin virkaintoinen kanneviskaali, että jatkuvasti joku tuomareista väsäsi selitystä.Korkeimman oikeuden jäsenen ja presidentin selitykset heijastavat erehtymättömyyttä ja aina oikeassa olemista norsunluutornissaan.
Kuopion hallinto-oikeus ei rajoittanut katselmuksensa julkisuutta tai taltiointia:
VastaaPoistaHallinto-oikeus järjesti kaava-asiassa katselmuksen. Valittajat pyysivät katselmuksen alussa, että katselmus toimitettaisiin yleisön läsnä olematta, hallinto-oikeus rajoittaisi yleisön läsnäoloa katselmuksessa ja tiedotusvälineille ei annettaisi lupaa tallentamiseen katselmuksessa. Hallinto-oikeus antoi katselmuksen alussa ratkaisun valittajien esittämiin vaatimuksiin.
Hallinto-oikeus päätti, että katselmus oli julkinen. Hallinto-oikeus ei rajoittanut yleisön läsnäoloa katselmuksessa. Hallinto-oikeus antoi luvan tallentaa katselmuksessa. - Kuopion HAO 23.12.2011 11/0467/3.
Itse istuin auskultanttina käräjiä 1960-luvun loppupuolella ja silloin virkasyytekäytäntö on vielä tiukempaa kuin 70-luvulla. Tuomarit pelkäsivät kanneviskaalien virkasyytteitä, jotkut jopa ns. kuollakseen. Oma ukkotuomarini oli lähes maankuulu (mm.) sitä, ettei hän ollut saanut koskaan kanneviskaalin virkasyytettä.
VastaaPoistaSe, että kanneviskaaleille pyrittiin järjestämään tarkastuskäyntien ajaksi monenlaista "oheistoimintaa", on toki tuttua. Kauhajoen tuomiokunnassa kanneviskaali vietiin 70-luvun lopulla lentämään käräjätuomarin ohjaamalla pienkoneella. Näin koko "kinkeripiirin" alue saatiin esitellyksi Herralle ilmasta käsin!
En ole mitenkään hinkumassa em. käytäntöä takaisin. Olen vain toivonut, että EOA ja Oka antaisivat selvistä ja karkeammanpuolisista virheellisistä menettelyistä tuomareille ja muille virkamiehille huomautuksia ja varoituksia, kun nykyisin tyydytään melkein aina vain kummalliseen "käsityksen lausumiseen." Tätäkin pidetään sitten jonkinlaisena seuraamuksena, ja se tilastoidaan sellaisena.
Käytäntö on tosi lepsua ja sillä ylimmät laillisuusvalvojat saattavat oman työnsä kentällä hieman jopa naurunalaiseksi, pelkään.