523. KKO siunasi Kari Uotin kelpoisuuden avustajaksi (KKO 2011:109 ja 110)

1. Syyttäjä vaati Helsingin hovioikeudessa, että hovioikeus kieltää oikeustieteen tohtori B:n (= Kari Uoti) toimimisen törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa syytetty A:n asiamiehenä tai avustajana, koska B ei täytä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa avustajalle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia rehellisyyttä koskevan edellytyksen puuttumisen vuoksi. B ja A vastustivat syyttäjän vaatimusta.

2. Hovioikeus lausui A:n itse pyytäneen, että B:n sallitaan avustaa häntä. Niiden rikosten tekemisestä, joista B oli aikanaan tuomittu rangaistukseen, oli kulunut pitkä aika. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei sanotuilla rikoksilla ollut enää sellaista merkitystä, minkä vuoksi B:tä ei voitaisi pitää oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rehellisenä ja siten kelpoisena toimimaan A:n avustajana asiassa.

3. Hovioikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen erillisellä 11.3. 2011 annetulla päätöksellä, johon hovioikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen mukaan sai hakea valittamalla muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

4. Syyttäjä ei tyytynyt hovioikeuden päätökseen, vaan haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjät katsoivat valituksessaan, ettei B ole kelpoinen toimimaan asiamiehenä, koska hän ei täytä asiamiehelle asetettavaa rehellisyysvaatimusta ja koska hänet on asetettu konkurssiin eikä hän taloudellisten olosuhteidensa vuoksi muutenkaan ole tehtävään sopiva. Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

5. Tänään antamallaan päätöksellä KKO 2011:110 korkein oikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi, että syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, jossa syytetyn asiamiehen oli katsottu täyttävän kelpoisuusvaatimukset.

KKO:n sanottu ratkaisu löytyy tästä.

6. Korkein oikeus on tänään antamallaan toisella ennakkopäätöksellä KKO 2011:109 ratkaissut syyttäjien toisen muutoksenhakemuksen, joka koskee Helsingin hovioikeuden samassa törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa tekemää toista päätöstä. A on antanut tässä asiassa korkeimmalle oikeudelle häneltä syyttäjien muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen, jonka on hänen puolestaan ja asiamiehenään laatinut B eli siis Kari Uoti.

7. Korkein oikeus on mainitsemillaan perusteilla ottanut tässä toisessa asiassa viran puolesta kantaa B:n kelpoisuuteen toimia asiamiehenä tai avustajana. Ilmeisesti on katsottu, että asiamiehen kelpoisuus on sellainen ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuimen, siis myös korkeimman oikeuden, tulee ottaa huomioon ja tarkistaa viran puolesta. Korkein oikeus päätyi lopputulemanaan katsomaan, ettei B nykyään ole vailla oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä kelpoisuutta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävään. Asiassa ei tullut esiin myöskään muita sellaisia seikkoja, joiden johdosta olisi syytä sanotun luvun 10 a §:n 1 momentin nojalla evätä B:ltä oikeus esiintyä oikeudenkäyntiasiamiehenä tässä asiassa.

8. Korkeimman ratkaisu 2011:109 löytyy tästä. B:n kelpoisuuden osalta ratkaisun perustelut löytyvät kohdista 5-16. Minulla ei ole huomauttamista ratkaisun tai perustelujen suhteen.

9. Ratkaisuun KKO 2011:109 sisältyy itse pääasian (ns. Jippii-juttu) osalta sangen mielenkiintoinen kannanotto reformatio in pejus-kiellon soveltamisesta. Sen osalta korkein oikeus joutui äänestämään ja äänestysnumeroiden ollessa 3-2. Pitänee kommentoida tätä kysymystä myöhemmin erikseen.