1117. Eduskunnan puhemies vaihtuu

                                      Mari Lohela eilen totisena eduskunnassa

1. Eduskunnan puhemies vaihtuu ensi helmikuussa, jolloin eduskunta kokoontuu, noin 1,5 kuukauden joululomansa jälkeen, vuoden 2018 valtiopäiville. Nykyinen puhemies Maria Lohela, joka kuuluu Siniseen eduskuntaryhmään, joutuu luopumaan paikastaan, sillä mainittu ryhmä ei ole enää - ei ole ollut reiluun kolmeen kuukauteen - eduskunnan toiseksi suurin ryhmä, jolle puhemiehen paikka on perinteisesti kuulunut. 

2. Perussuomalaisten ryhmän hajoaminen kahteen ryhmään kesäkuun alkupuolella on syynä eduskunnan puhemiehen vaihdokseen. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat päättivät asiasta eilen. Ryhmyrit päättivät samalla, että myös muiden luottamuspaikkojen eli käytännössä valiokuntien jäsenten valinnat tehdään vuoden alussa "parlamentarismia kunnioittavalla tavalla". 

3. Eduskunnan puhemiesten ja valiokuntien paikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken niin, että puhemiehen paikan saa aina eduskunnan toiseksi suurimman puolueen kansanedustaja. Varapuhemiehet puolestaan tulevat suurimmasta ja kolmanneksi suurimmasta ryhmästä. Perussuomalaiset olivat kesäkuun puoluekokoukseensa saakka eduskunnan toiseksi suurin puolue ja siksi puhemiehenä oli Maria Lohela, ensimmäisenä varapuhemiehenä keskustan Mauri Pekkarinen ja toisena varapuhemiehenä kokoomuksen Arto Satonen. Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Sininen eduskuntaryhmässä on 19 kansanedustajaa, jolloin se on vasta neljänneksi suurin.

4. Keskustaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtman vahvistivat eilen, että neuvotteluja paikkojen uudelleenjärjestelyistä alettiin käydä syysistuntokauden alussa.

5. Ensi helmikuun alussa puhemiehen paikka tulee kokoomukselle ja varapuheenjohtajuudet keskustalle ja SDP:lle. Tällä hetkellä demareilla ei ole edes varapuheenjohtajan paikkaa. Kaavailujen mukaan puhemieheksi nousisi Ilkka Kanerva, josta äskettäin tuli kaikkien aikojen pisimpään kansanedustajana toiminut henkilö. Vuodesta 1975 lähtien yhtäjaksoisesti eduskunnassa istunut Kanerva tuli 15.9, olleeksi kansanedustajana 41 vuotta 11 kuukautta ja 21 päivää. Onhan tuossa istumista eli "kakkua" toki kerrassaan! 

6. Aikaisemmin ko. ennätystä piti hallusssaan keskustan/maalaisliiton Johannes Virolainen, Ylä-Sommeen poikia Kannakselta (1914-2000). Johannes pitäisi ko. ennätystä vieläkin hallussaan, jos kepulaiset eivät olisi 80-luvun alussa suivaantuneet hänen eroonsa Kaarinasta ja vieläpä toisen naisen eli Kyllikin takia niin totaalisesti, että jättivät, pahus vieköön, 1983 vaaleissa Johanneksen valitsematta eduskuntaan. No, Johannes teki neljän vuoden kuluttua 1987 näyttävän come backin ja toimi kansanedustajana vuoteen 1991 saakka. Hän oli eduskunnan puhemiehenä kahteen otteeseen, 1966-68 ja 1979-82. Johannes Virolainen on yhä Suomen pitkäaikaisin ministeri, 6169 vuorokautta.

7. Puhemiehen vaihdos helmikuussa on tietenkin oikea toimenpide. Itse asiassa puhemiestä olisi pitänyt vaihtaa jo tämän kuun alussa, jolloin eduskunta palasi kolmen kuukauden kesätuolta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä pääministeri Juha Sipilä oli mennyt kesäkuun alkupuolella ns. hallituskrisiin yhteydessä lupaamaan Uudelle vaihtoehdolle eli  sittemmin Sinisten ryhmälle, että ryhmä sai pitää viiden ministeripaikan lisäksi myös puhemiehen nuijan. On siinä namupaikkoja ryhmälle, jota kannattaa "peräti" 1,4 prosenttia kansalaisista! Suomessa kaikki on näemmä mahdollista. 

8. Selvää on, että tuo oli pääministeriltä varsin härski lupaus, jolla hän käveli kylmästi eduskunnan ylitse. Mutta typerää tohua oli koko hallitusjupakka! Se tehtiin, jotta Timo Soini (uv/siniset) saisi pitää hillotolppansa eli ulkoministerin salkun. Hallituskriisi ja sen ratkaiseminen perussuomalaisten ryhmän hajoittamisella ja pudottamalla Jussi Halla-ahon perussuomalaiset hallituksesta muistetaan vielä pitkään. Jupakka ei ole kunniaksi Sipilälle, Petteri Orpolle, Timo Soinille, Sauli Niinistölle, sinisterin ministeriryhmälle eikä myöskään puhemies Maria Lohelalle. 

9. Puhemies Maria Lohela loikkasi sinisiin, jotta saisi pitää puhemiehen paikkansa. Lohela tunnettiin vuoden 2011 vaaleissa Jussi Halla-ahon intomielisenä kannattajana. Hän allekirjoitti ennen vaaleja mielihyvin Suomen sisun jäsenten junaileman ns. nuivan manifestin, jossa arvosteltiin jyrkästi Suomen harjoittamaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

10. Maria Lohela on nirppanokka Varsinais-Suomesta, jonka Timo Soini keksi puhemieheksi siksi, että Lohelalla on erinomainen englannin kielen taito. Soini oli joutunut turvautumaan Lohelan kielitaitoon johtamansa ulkoasianvaliokunnan tekemillä ulkomaanmatkoilla. Palkkioksi tästä Soini antoi Marialle puhemiehen nuijan. Muilta eduskuntaryhmiltä Soini ei kysynyt mitään, vaan saapasteli puhemiehenvaalia edeltävänä iltana tv-kameroiden eteen ja ilmoitti lakonisesti, että se on sitten Maria Lohela, josta tulee puhemies. Tällainen tapa ja käytäntö, jossa yksi eduskuntaryhmä saa yksin ja muilta ryhmiltä mitään kysymättä päättää valtakunnan toiseksi tärkeimmästä poliittisesta virasta eli puhemiehen valinnasta, on tietenkin pers…siis syvältä! Mutta kuten jo edellä kappaleessa 7 totesin, Suomessa kaikki on mahdollista.

11. Maria Lohela ilmeisesti hieman suuhtahti ryhmänjohtajien toissapäiväisestä päätöksestä. Tämä ilmeni siten, että Lohela antoi eilen eduskunnan budjettikeskustelussa ensimmäisen ryhmäpuheenvuoron, ei suurimmalle oppostiopuolueelle eli demareille, kuten on tapana, vaan vihreille. Tänään Lohela oli leppynyt selitellessään, että puhemiehen paikka ei ole "kenenkään" eikä kukaan voi eduskunnassa "rakastua" tiettyyn paikkaan tai asiaan yms. hölynpölyä.

12. Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo halusi tietenkin käyttää - eilenkin - tilaisuutta hyväkseen ja julkituoda närkästyksensä "luottamuksellisten neuvottelujen vuotamisesta julkisuuteen". Voi voi,  tätä meidän pikku Simon Kiivailijaamme! Kuten olen aiemminkin todennut, Sininen ryhmä menettää kannatustaan - se on nyt 1,4 prosentin - aina hiukkasen, kun Simon poika saa mediassa suunvuoron; sen hän kyllä saa odottamattoman usein.

13. Tällaista soopaa Simon-poika eilen lasketteli:

- Parlamentarismia kunnioitetaan niin kuin aina aikaisemminkin. Se, että minkälaisia huhuja sitten liikkuu julkisuudessa, niin en minä lähde huhuhin ottamaan kantaa. Se tietysti täytyy sanoa, että kun käydään luottamuksellisia keskusteluja yhdessä, niin minun tapoihini kuuluu, että luottamukselliset keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta valitettavasti tässä talossa se ei näköjään joidenkin tapoihin kuulu.

14. Simon halusi myös muistuttaa ja alleviivata, että "helmikuussa puhemiehestä äänestetään suljetussa lippuäänestyksessä ja siinä äänestyksessä voi vielä tapahtua yllätyksiä". Mikä minä olen sinisiä neuvomaan, mutta totean tässä kuitenkin, että heidän kannattaisi kyllä siirtää ryhmäpuheenjohtajan tehtävä jollekulle toiselle kansanedustajalle. Simon voisi keskittyä tulevan puolueen perustamiseen tarvittavien kannattajakorttien keräämiseen, joka näyttää takkuavan pahasti. Simonin ryhmäpuheenjohdolla Sinsen ryhmän kannatus kyllä kutistuu olemattomiin.

15. Mutta medioissa Sinisen ryhmän edustajat näyttävät edelleen olevan kova sana. Sinisten ministerit, etenkin Sampo Terho, ja kansanedustajat, varsinkin edellä mainittu Simon Elo, saavat tuon tuosta puheenvuoron ja pääsevät keskustelemaan televisio-ohjelmissa olipa asia sitten mikä tahansa. Tätä sinisten poikkeuksellista mediasuosiota olen ihmetellyt pari kuukautta, olen maininnut siitä myös parissa blogijutussa. Viimeksi eilen A-studiossa oli puolen tunnin lähetys, joka koski lyhyesti sanottuna Suomen pääsyä EU:n ytimiin. Toimittaja Kirsi Heikelin keskustelukumppaniksi studioon oli saatu, yllätys yllätys,  kukapa muu kuin ministeri Sampo Terho (sin).

16. Tänään aamukahvia juodessani vilkaisin hieman pelonsekaisin tuntein lehdestä, että kukahan niistä sinisistä tepsuttelee tänä iltana  tv- studioon, sillä onhan torstaisin TV1:llä vuorossa tunnin pituinen A-talk -lähetys. Huokasin helpotuksesta, kun huomasin, että tänään A-talkia ei ole tulekaan, vaan sen sen tilalla lähetetään 1,5 tunnin ajankohtaisohjelma, jossa käsitellään teemaa lihavuus; Lihava Suomi. Mutta kohta mieleeni välähti, että ei kai vaan peijakas...! Muistin nimittäin, että valtakunnan ehkä tunnetuin tai ainakin seuratuin LIHAVA sattuu olemaan ministeri, joka edustaa mitäpä muuta kuin Sinistä ryhmää.  

17. Mutta illallahan tuo sitten nähdään. "Kun ilta ehtii, mä sua muistan, ja kaipuu luokses´ on pohjaton…" Tarkoitan tässä tietenkin jääkaappia.

1116. Niinistölle vain 156 000 kannattajakorttia

                                                                                   Roni Rekomaa/Lehtikuva
Niinistön kampanja täydessä käynnissä kesäkuun alussa Hakaniemen torilla. Ehdokas itse väittää kivenkovaa aloittavansa kampanjansa vasta 6.12. jälkeen.

1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (69) kertoi tokokuun lopulla Mäntyniemessä, että hän hakee kuuden vuoden jatkokautta presidenttinä. Hän sanoi kuitenkin, ettei lähde kokoomuksen - Niinistö nousi vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana - tai minkään muunkaan puolueen ehdokkaaksi vaan asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana, jos tätä varten perustettu kampanjatoimisto saa kerätyksi riittävän määrän hänen ehdokkuuttaan tukevia kannattajakortteja.  

2.  Kampanjaporukka, jota on vetänyt Sauli Niinistön vanha kaveri ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila, kertoi tänään, että kannattajakortteja on allekirjoitettu noin 156 000 kappaletta. Valitsijayhdistyksen presidenttiehdokaan pitää lain mukaan kerätä  (vain) 20 000 kannattajakorttia, joten Niinistön kampanja ylitti tavoitteen selvästi. 

3. Korttien määrää on hehkutettu suomalaiskansallliseen tyyliin kovasti ja estoitta.  Kampanjan vetomies Heikki A. Ollila on itse tietenkin pitänyt "omaa saavutustaan" ja 156 000 korttia suorastaan "mykistävänä" määränä. Mykistävänä ja "todella suurena märänä" saavutusta pitää myös Junkkari-blogissaan HS:n Marko Junkkari. Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto puolestaan on sitä mieltä, että määrä on "suorastaan huikea" ja "ennennäkemättömän suuri", "valtava" jne. Yli-innostus on tällaisissa tapauksissa suomalaisille kovin tyypillistä.  HS:n J-P. Raesteen kirjoittaman jutun otsikko toitottaa, että "ovela taktiikka luo onnistuneesti mielikuvaa koko kansan presidenttinä". Jasså, mutta kokonaan toinen asia on, uppoaako moinen viekastelu ja oveluus läheskään koko kansaan. Kukaan ei ole sentään luonnehtinut Niinistöä "Vanhaksi ketuksi". Toimittajille voitaisiin järjestää kisa siitä, kuka heistä keksii "huikeimman" luonnehdinnan 156 000 kortille.

4. Itse en pidä kannattajakorttien määrää mitenkään suurena saatikka mykistävänä, huikeana, ihmellisenä yms. saavutuksena. Kortteja kerättiin sentään ympäri Suomea yli kolme kuukautta ja keräämistä varten oli pantu pystyyn 120 keräyspistettä; kortteja oli mahdollista myös tulostaa netistä ja niitä saatiin palauttaa postitse. Erilaisia keräystapahtumia järjestettiin peräti yli 500. Kesällä ihmiset liikkuivat sankoin joukoin erilaisissa tilaisuuksissa, festareilla, matalousnäytelyissä, lukuisilla juhannusjuhlilla, ravikilpailuissa, Porin Jazzeissa, Savonlinnan oopperajuhlilla jne, jne., joissa kortteja tietenkin myös kerättiin innolla. Veikkasin toukokuun lopulla julkaisemassani blogijutussa, että kannattajakortteja saadaan helposti kerättyä ainakin 200 000 kappaletta, tästä määrästä jäätiin nyt kuitenkin selvästi. Sauli Niinistön oma kampanja, jota hän on tosiasiallisesti käynyt jo monta kuukautta osallistuessaan eri puolilla maata monenkirjaviin tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin, on toki myös lisännyt ihmisten halukkuutta korttien allekirjoittamiseen.  

5. Miksi kortteja ylipäätään kerättiin noin kauan ja innokkaasti, sillä kannattajayhdistyksen perustamiseenhan olisi riittänyt 20 000 kortin kokoon saaminen? Vastaus on yksinkertaisesti se, että Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä tavoitteena oli näissä "korttisulkeisissa", jotka muistuttavat jonkinlaista esivaalia, lyödä kuvaannollisesti muille ehdokkaille piti ns. luu kurkkuun ja osoittaa, että he ovat liikkeellä täysin turhaan.

6. Kannattajakorttien kerääminen oli siten tarkoitettu voimannäytöksi, mutta ketä tällainen hieman turhalta tuntuva pullistelu oikeastaan hyödyttää? Muiden ehdokkaiden kannalta jo Sauli Niinistön venkoilu "kampanjoida vai eikö kampanjoida" on osoitus ylimielisyydestä ja hänen asettautumisensa kannattajayhdistyksen ehdokkaaksi itse asiassa turha manööveri, koska kaikki kuitenkin tietävät, että Sauli Niinistö edustaa nimenomaan kokoomuslaisia arvoja ja on vaaleissa ensi sijassa hyvin toimeentulevien kansalaisten ehdokas. Vaikka Sauli venkoili viikko- ja kuukausikaupalla ehdokkaaksi asettumisellaan, kaikki kuitenkin oikein hyvin tiesivät, että hän on ilman muuta ehdokas.

7. Iltapäivälehtien poliittiset toimittajat -  I-S:n Timo Haapala tietenkin kaikkein kärjessä - ovat jo viikko- tai kuukausitolkulla - kirjoittaneet, että presidentinvaalit olisivat jotenkin turha näytös, koska muilla ehdokkailla ei ole Niinistöä vastaan minkäänlaisia m enestymisen mahdollisuuksia. Kannattajakorttien määrän selvittyä nämä "huutelut" tietenkin vain voimistuvat.  Mutta eihän asia tietenkään näin ole, sillä presidentinvaalit ovat demokratiassa aina merkittävä asia, eikä tämä tosiasia muutu miksikään sen vuoksi, että yksi ehdokas on selvä ennakkosuosikki. Vaalit antavat äänioikeutetuille ihmisille omakohtaisen mahdollisuuden vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kansakunnalle tärkeästä asiasta.  Istuva presidentti haluaisi tietenkin tulla valituksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, mutta kun vaalissa on mukana 6 tai 7 muutakin ehdokasta, tuon tavoitteen saavuttaminen ei ole helppo tehtävä eikä itsestäänselvyys. Niistä ihmisistä, jotka äänestävät jotakuta muuta kuin istuvaa presidenttiä, monet toimivat näin siksi,  että haluavat nimenomaan vastustaa istuvan presidentin uudelleen valintaa. 

8. Itse en äänestänyt Sauli Niinistöä vuoden 2012 vaaleissa enkä tule äänestämään häntä tälläkään kertaa. Niinistön näytöt presidenttinä ovat suhteellisen vaatimatonta luokkaa, mutta ennen kaikkea vierastan miehen luonteenlaatua sekä yli-innokasta kansansuosion tavoittelua. Olen monissa blogijutuissa jo yksilöinyt syitä, joiden vuoksi en kannata Niinistöä ja hänen uudelleen valintaansa. Hän on tyypillinen pikkupolitikointiin taipuvainen venkoilija, omahyväinen besserwisser, kaksinaamainen poliittinen peluri, melko keskinkertainen juristi, joka vetoaa mielellään mutta lähinnä vain hämäystarkoituksessa oikeusvaltioon ja oikeusjärjestykseen, kiihkeästi kampanjoiva ja ihmisiä kättelemään pyrkivä ehdokas, vaikka selitteleekin venkoillen aloittavansa kampanjansa muka vasta 6.12. jälkeen jne.  

9. Ihmisten ei ole suinkaan pakko äänestää Sauli Niinistöä, vaikka siihen on nyt tällä ovelalla kannattajakorttien keruulla pyrittykin, vaikka "kaikenmaailman" politiikan toimittajat, tutkijat ja Niinistön poliittiset tukijat ym. miten kailottaisivat Niinistön ylivertaisuutta. Niinistö ei ole todellisuudessa ylivertainen ehdokas, vaan loppujen lopuksi aika tavallinen poliitikko, joka hiiltyy tarpeen tulleen nopeasti siinä missä muutkin poliitikot. Tämä nähtiin viimeksi Sauli Niinistön vierailulla Valkoisessa talossa ja vierailun jälkimainingeissa, jossa hän yritti rutata Matti Vanhasen osin väärillä tiedoilla maanrakoon.  Koko kansan presidentiksi ja "maan isäksi" Niinistöllä ei minusta ole edellytyksiä.  Niinistö on mielellään luonut mielikuvaa, että hän ja vain hän voisi menestyksellisesti johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta maan ulkopolitiikaa ei voida perustaa pelkkien mielikuvien varaan. Niinistö on tehnyt toki lukuisia valtio- tai työvierailuja muihin maihin ja vastaanottanut kotimaassa korkeita vieraita mm. Venäjältä, Kiinasta, Japanista jne. Tällaisten tapaamisten avulla luodaan kuitenkin lähinnä vain mielikuvaa presidentin muka ylivertaisista kyvistä, mutta todellisuudessa noissa lyhyissä keskusteluissa ei voida vaikuttaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan juuri lainkaan.

10.  Minä en pidä Sauli Niinistöstä enkä hänen tavoistaan ja tyylistään, mitäpä sitä kieltämään. Onneksi tulevissa presidentinvaalissa on monta hyvää ja pätevää ehdokasta, jotka voin hyvin perustein asettaa Sauli Niinistön edelle. He eivät venkoile eivätkä puhu epäselvästi kierrellen ja kaarellen, vaan puhuvat suoraan ja selkokielellä ja katsovat keskustelukumppaneitaan reilusti silmiin. Heillä on minusta hyvät edellytykset johtaa Suomen ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, joiden osalta Suomi ei ole Sauli Niinistön kaudella onnistunut. kovin kaan hyvin.

11. Presidentti ei suinkaan johda maan ulkopoliitikkaa yksin, vaan hän työskentelee yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli maan hallituksen kanssa; näin sanotaan perustuslaissa (93 §). Suomessa ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuvat presidentin ohella monet muutkin poliitikot ja piirit, kuten pääministeri, ulkoministeri, hallituksen utva, UM ja sen monet ulkopolitiikkaa työkseen tekevät pätevät virkamiehet, erilaiset ulkopoliittiset tutkimuslaitokset ja instituutit, jotka ovat pullollaan korkealuokkaisia tutkijoita, suomalaiset suurlähettiläät, eduskunta ja sen ulkosianvaliokunta asiantuntijoneen jne. Näitä tahoja ja niihin kertynyttä pätevää asiantuntijuutta tasavallan presidentti ja maan halitus voivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaessaan hyödyntää.

12. Nyt päättyneesssä "Sauli Niinistön omassa esivaalissa" eli kannattajakorttien keruussa Niinistön kampanjatoimisto sai 3,5 kuukautta kestäneiden ponnistelujen jälkeen taakseen  150 -160 000 kannattajaa. Tämä on varsin vähäinen määrä, kun otetaan huomioon, että presidentinvaaleissa on noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ihmistä, joista äänestää ennakkoon ja vaalipäivä 28. tammikuuta todennäköisesti  noin 3,3 miljoonaa kansalaista. Jotta toista äänestyskierrosta ei tarvitsisi järjestää, parhaiten menestyvän ehdokkaan tulisi saada ensimmäisellä kierroksella noin 1,5 miljoonaa ääntä. Ennustan, että kukaan ehdokkaista, ei edes istuva presidentti, tähän kykene, vaan valtakunnassa joudutaan toimittamaan toinen äänestyskierros.

13. Matti Vanhanen on tänään Ilta-Sanomien hastattelussaan kritisoinut Sauli Niinistön kaksoisstrategiaa, jossa kannattajat ovat olleet liikkellä, mutta itse ehdokas ei ole ollut ehdokkaana. Oikein, vaikka itse kuitenkin lisäisin, että kyllä kansa tietää, siis sen että Sauli Niinistö on faktisesti ollut ehdokkaana jo Mäntyniemessä toukokuun lopulla pitämästään tiedotustilaisuudesta lähtien. Kansa on myös nähnyt, millaisella kiihkolla ja intesiivisyydellä Sauli Niinistö on kampanjaansa vetänyt, vaikka mies itse on koko ajan vain venkoillut ja väittänyt hoitaneensa vain tasavallan presidentille kuuluvia velvollisuuksia. Selkokielellä ilmaistuna Niinistö on siis yrittänyt "kusettaa" kansaa, mutta kansa ei ole toki ollut niin tyhmä kuin presidentti on ylimielisyydessään kuvitellut.

Minä..tuota…hoidan tässäkin tietenkin presidentin velvollisuuksiin kuuluvaa tehtävää…tämän näkee punaisesta matostakin…matto onkin hyvä keksintökin sillä jää on peijakkaan liukas…lakeerikengille

1115. Sukupuolineutraalit tittelit

1. Tilastokeskuksen vuonna 1990 julkaisemasta ammattihakemistosta löytyy lähes 400 mies -päätteistä ammattinimikettä. Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan silloisessa lainsäädännössä oli yli 100 mies -loppuista yleistävää nimikettä. 

2. Varsin moni suomalainen siis on ollut tai on edelleen ammatiltaan jonkinlainen "mies". Vanhemmat ihmiset saattavat vielä muistaa radiohupailussa Kankkulan kaivolla (1958-70) esiintyneen yleismies Jantusen, jota esitti tunnetulla taidollaan näyttelijä Kauko Kokkonen. Hän oli joka alan asiantuntija ja paikallinen keksijä, Jantunen keksi mm. Puskabussin. 

3. Tampereella ilmestyvä Aamulehti, jonka päätoimittajana on Jouko Jokinen (katso kuva yllä), otti viime sunnuntain (17.9.) pääkirjoituksessaan tiukasti kantaa sukupuolineutraalien (sukupuolittomien) tittelien tai ammattinimikkeiden puolesta. Lehti kertoi luopuvansa sukupuolittuneista nimikkeistä kuten luottamusmies, virkamies, lakimies tai (eduskunnan) puhemies, ja korvaavansa ne ilmaisuilla, jotka eivät viittaa sukupuoleen.

4. Pääkirjoituksessa todettaan, että nimike "terveyssisar" on onneksi jo kadonnut käytöstä, ja lehtimiehen on korvannut toimittaja ja lakimiehen juristi. Lehden mukaan samaa tietä joutavat mennä esimerkiksi esimiehet, luottamusmiehet, virkamiehet, lautamiehet, palomiehet ja puhemiehet.

5. Valtakunnan ehkä tärkein "mies" eli eduskunnan puhemies on tästä eteenpin puheenjohtaja, Aamulehti julistaa. Mainittu nimike kuvastaa lehden mukaan hyvin myös työn luonnetta, sillä ko. arvotehtävän saanut johtaa eduskunnassa puhetta, ei niinkään puhu toisten puolesta.

6. Pääluottamusmies voisi hyvin olla henkilöstön tai työntekijöiden edustaja, myös asiamies on edustaja. Lautamies on maallikkotuomari, palomies pelastaja ja uskottu mies yksinkertaisesti uskottu. Aamulehden mukaan jatkossa ei ole myöskään syytä käyttää ilmaisuja "naisurheilija" tai "miesurheilija", vaikka urheilukilpailuissa onkin käytössä erikseen miesten ja naisten kilpailut ja lajit. Vastaavasti "miesmalli" on yksinkertaisesti vain "malli".  Esimies voisi lehden mukaan kääntyä luontevaksi vaikkapa "esinaiseksi", jos ilmaisu "pomo" tuntuu liian puhekieliseltä ja "päällikkö" turhan pönkeältä.

7. Kuten arvata saattaa, Aamulehden kannanotto on herättänyt julkisuudessa ja etenkin somessa paljon porua ja keskustelua. Muutoksen ovat tuoreltaan tuominneet monet napamiehet - eivät siis napahenkilöt - aina ulkoministeri Timo Soinista lähtien; luulisin, että asiaa tullaan kysymään myös kaikilta presidenttiehdokkailta. Soini (sin) kiivaili etenkin eduskunnan puhemiehen nimikkeen säilyttämisen puolesta. Taustatukea hän sai puhemies Maria Lohelalta (sin), joka loihe lausumaan, että puhemies on arvostettu ja perinteinen titteli, joka on osa eduskuntainstituutiota. Tällä viikolla kansanedustaja Mika Nikko (ps) yritti pari kertaa käyttää eduskunnan täysistunnossa ilmaisua "arvoisa puhemies", mutta puhemies Lohela oikaisi oitis Nikkoa, ja  vaati tätä pysymään puhemies-tittelissä.

8. Timo Soini kannan ymmärtää, sillä Maria Lohela oli nimenomaan hänen löytönsä eduskunnan puhemieheksi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Valinnassa painoi Lohelan erinomainen englanninkielen taito, jota Timo Soini oli eduskuntakaudella 2011-2015 hyödyntänyt toimiessaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja vetäessään siinä ominaisuudessa ulkomaille suuntautuvia valiokunnan matkoja; Lohela oli mainitun valiokunnan jäsen. Puhemiehenä Lohela on tarvinnut kieltitaitoaan lähinnä eduskunnassa käyviä ulkomaisia vierailijaryhmiä isännöidessään/emännöidessään.

9. Naispuolisen puhemiehen ongelma poistuu kuitenkin tammikuussa 2018, jolloin eduskunta kokoontuu uusille valtiopäiville ja valitsee uudeksi puhemieheksi toiseksi suurimman eduskuntaryhmän eli kokoomusta edustavan kansanedustajan, joka näillä näkymin lienee Ilkka Kanerva. 

10. Some-keskustelijoiden ja asiaa koskevien kyselyjen niukka enemmistö näyttäisi olevan valmis luopumaan sukupuolittuneista nimikkeitsä ja korvaaman ne sukupuolineutraaleilla titteleillä. Vaikeus on siinä, ettei korvaavia nimikkeitä ole aina kovin helppo keksiä. Monet nimikkeet, kuten esimerkiksi eduskunnan puhemies (ja puhemiesneuvosto), lautamies, virkamies jne. perustuvat sitä paitsi lakiin, jolloin niiden korvaaminen neutraaleilla ilmaisuilla veisi runsaasti aikaa.

11. Minusta eduskunnan puhemies voitaisiin kyllä korvata, ainakin käytännössä eli lakia muuttamatta, nimikkeellä puheeenjohtaja varsinkin silloin, kun puhemies johtaa täysistunnossa puhetta. Jonkinlaisena kompromissinä voitaisiin tuolloin turvautua vaikkapa ilmaisuun "arvoisa puheenjohtajana toimiva puhemies", ellei se olisi liian kömpelö. Muuten, minusta kansanedustajat käyttävät turhan usein täysistunnossa sanontaa "herra puhemies", "arvoisa puhemies", "arvoisa rouva puhemies" tms. , jolloin he samalla, paperista tiukasti puhetta lukiessaan, nyökyttelevät tai ovat nyökyttelevinään takanaan olevalle puhejohtajan/puhemiehen korokkeelle. Minusta riittäisi käyttää mainittua sanontaa vain a) puheenvuoron aloittamisen ja b) sen lopettamisen yhteydessä.

12. Mitä tulee oikeudenkäyttöä koskeviin nimikeisiin, niin esimerkiksi termi "lautamies" voitaisiin toki korvata sanalla maallikkotuomari, ellei se olisi turhan pitkä ja hieman hankalan tuntuinen; käsite "maalikkojäsen" olisi minusta paljon parempi. "Uskottu mies" , samoin kuin "holhooja"on holhouslaissa jo korvattu termillä edunvalvoja; maaoikeuden maalikkojäsenien kohdalla nimike sen sijaan on yhä voimassa. Nimikettä "ulosottomies" saattaa myös olla vaikea korvata muulla sanalla. Sana "poliisimies" on myös yleisessä käytössä, mutta sen sijasta voidaan puhua yksinkertaisesti poliisista tai konstaapelista, ylikonstaapelista jne. Nimike (eduskunnan) oikeusasiamies on vanhaa perua ja käännös yleismaailmallisesta sanasta "ombudsman", joten sen korvaaminen vaikkapa sanalla "oikeusasian (yli)valvoja" tms. yhtä kömpelöllä nimikkeellä ei tulisi olemaan helppo tehtävä.

13. Juristi on sinänsä sopiva nimike, mutta suomenkieliset lakimiehet ja etenkin suuri yleisö saattaisivat vierastaa sen virallistamista. Lakimies-lehden nimeä tuskin voidan muuttaa, sillä lehti on ilmestynyt tuolla nimellä jo varsin kauan. Nimikkeessä  "laamanni" (lagman) oleva "man" ei viitanne mieheen, vaan tarkoittanee ihmistä.  Raastuvanoikeudessa oli jäseninä oikeusneuvosmiehiä (rådman), mutta nyttemmin nimike ei ole nä käytössä. Sitä vastoin sana "oikeudenkäyntiasiamies" tai ylipäään "asiamies" ovat perustuneet aina lakiin.  Sanoilla "asiamies" ja "avustaja" on juridisessa kielenkäytössä vissi ero. Nimikettä "virkamies" voi olla hyvin hankla poistaa lainsäädännöstä; korvava sana "viranhaltija" olisi turhan pitkä. Sanalla "nimismies" on pitkät perinteet, mutta sen  käyttö ei taida enää perustaa lakiin. "Ukkotuomari" on ollut epävirallinen synonyymi nimikkeelle kihlakunnantuomari.

14. Nimike "kirkkoherra", joka on hieman huono käännös ruotsikielisestä sanasta  "kyrkoherde",  voitaisiin mahdollisesti korvata arvonimeä tarkoittavalla sanalla "rovasti". Korvaavaiksi sanoiksi ehdoteut sanat "kirkonpaimen" tai "ylipappi" eivät kuulosta luontevilta. 

14. Pitäisikö sellaiset sanat ja nimikkeet kuin esimerkiksi palomies, kirvesmies, remonttimies, postimies ja putkimies korvata nimikkeillä, joissa ei esiinny mies-sanaa? Putkimiehen synonyyminä käytetään nykyisin sanaa putkiasentaja ja postimiehen sijasta voidaan puhua vaikkapa posteljoonista tai postinkantajasta. Aikaisemmin varsin yleisesti käytössä olleet nimikkeet "työmies" ja "sekatyömies" ovat poistuneet ammattinimikkeiden joukosta. 

15. Entäpä sitten sellaiset sanat kuin "poromies" ja "aviomies"? Aviomies korvautuu helposti neutraalilla ilmaisulla aviopuoliso.  Sukupuolineutraalien ammattinimikkeiden puolesta voidaan yleensäkin vedota siihen, että nykyisin tunnetaan myös sellainen kummallinen ilmiö kuin  sukupuolineutraali avioliitto.

16. Kävi ko. uudistuksen suhteen niin tai näin, mutta yksi asia on kuitenkin varma: Sukupuolineutraalin titteliuudistuksen henkiselle isälle päätoimittaja Jouko Jokiselle kävi heti hyvä "mäihä". Viime sunnuntaina Jokinen oli vielä maakunnallisen Aamulehden päätoimittaja, mutta 2-3 päivää myöhemmin mies jo tepasteli myhäillen Ylen käytävillä firman uutistoiminnasta tulevan päätoimittajan ominaisuudessa; Jokisen edeltäjä Atte Jääskeläinen sai muutama kuukausi sitten potkut tehtävästä. 

17. Nyt me tiedämme Jouko Jokisesta paljon enemmän kuin aikaisemmin. Hän on 58-vuotias pitkän linjan journalisti, joka on työskennellyt toimittajana mm. Helsingin Sanomissa ja päätoimittajana ennen Aamulehteen tuloaan Satakunnan Kansassa. Jokinen on syntynyt Vilppulassa ja harrastanut nuoruudessaan kuulantyöntöä, jossa hän on saavuttanut nuorten SM-pronssia vuonna 1979. Jokisen kuulaennätys on 15,79, mutta hieman epäselväksi on toistaiseksi jäänyt, onko hän pukannut ko. tuloksen miesten 7,2 kiloisella vaiko nuorten kilpailuissa useimmiten käytetyllä 5,4 kilon painoisella rautapallolla. Jokisella on pituutta 196 cm ja painoa nykyisin 125 kg. Hieman vatsakkaalta mies kuvissa näyttääkin, mutta se ei toki häiritse. Jokinen ei ole tehnyt eläessään yhtään radio- tai tv-juttua, mutta mitä väliä tuollakaan sitten on.

1114. Sotilaspuvussa liikkumista rajoitetaan

1. Puolustusvoimain pääesikunta antoi viime viikolla ohjeistuksen, jonka mukaan sotilaspuvussa liikkumista yksin pimeän aikaan tulee välttää.

2. Asia on vahvistettu varuskunnissa, mutta sielläkään ei ole haluttu kommentoida lähemmin ohjeistuksen syytä. On vain sanottu, että kyse on "yleisestä ohjeesta". Ilmeisesti kyse on siis jonkinlaisesta "sotasalaisuudesta.

3. Hm, käsite "yleiset syyt"  on tuttu käsite mm. siksi, että siihen vedoten kokoomusta ei 50 vuotta sitten eli Urho Kekkosen presidenttikaudella haluttu ottaa mukaan hallitukseen. Kokoomuksen sanottua korpivaellusta kesti reilut 20 vuotta. Käsite yleiset syyt tuli tunnetuksi, kun Johnnes Virolainen, joka ei todellakaan kuulunut Urho Kekkosen lempiystäviin, kertoi hänelle ominainen virne kasvoillaan asiasta lehtimiehille. Yleiset syyt tarkoitti selkokielellä sitä, että Neuvostoliitto ei halunnut kokoomusta hallitukseen, koska kokoomuslaisia ei pidetty ulkopoliittisesti luotettavina, so. he  eivät olleet aivan niin rähmällään ryss…siis venäläisten edessä kuin kaikki muut suuret puolueet. 

4. Mutta palatkaamme takaisin nykyhetkeen. Esimerkiksi Porin prikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Mika Holma vahvisti Lännen Medialle, että pääesikunnan ohjeistus on annettu, mutta ei kommentoi ohjeistuksen syytä. Holman mukaan varusmiehiä on suositeltu välttämään yksin pimeässä liikkumista sotilasasussa, eli käytännössä loma-asussa. Samalla varusmiehiä on suositeltu käyttämään yhteisiä lomakuljetuksia.

5. Viime viikolla paljastettiin, että kuukauden takaisen Turun puukotusiskun tekijän eli Abderrahman Bouananen alun perin suunnittelema kohde olisi ollut "sotilaallinen". Tällä ei tarkoitettu sentään koko varuskuntaa, komppaniaa tai edes joukkuetta, vaan sitä, että tekijän tarkoituksena oli puukottaa jotakuta Turun torilla ollutta hänelle tuntemamtonta varusmiestä. Puukottaja oli kuitenkin luopunut sanotusta aikeestaan ja kohdistanut iskunsa torilla olleisiin naisiin. 

6. Puolustusvoimien tiedostuspäällikkö Eero Karhuvaara kertoi STT:lle, että uusiin ohjeistuksiin ei liity mitään äkkinäistä tai uutta uhkaa. Ei sentäätn todennut, ettei asiaan liitty "minkäänlaista dramatiikkaa", kuten nykyään on tapana sanoa. Erojutuissa puolestaan vakuutellaan aina, ettei eroon liity "kolmatta" tai "kolmansia henkilöitä". 

7. Karhuvaaran mukaan turvallisuustilanne on ollut samanlainen kuin nyt jo jonkin aikaa. Ko. ohjeistuksella on vain haluttu muistuttaa kaikkia Puolustusvoimissa palveluksessa olevia varovaisuudesta ja "yleisestä valppaudesta". Kysymykseen siitä, liittyykö ohjeistus Turun puukotusiskuun, Karhuvaara vastasi ympäripyöreästi vain, että "kaikki asiat liittyvät toisiinsa".

8. Varusmies, joka halusi ymmärrettävästi pystellä anonyyminä, kertoi eräälle toimittajalle, että häntä ja muita viime parjantaina lomalle lähteneille asevelvollisia oli kehotettu menemään  lomalla "suoraan kotiin"ja "vaihtamaan sivilivaatteet päälle". Ohjeen antanut upseeri oli todennut, että ohje johtuu nimenomaan Turun tapahtumista.

9. Sieppauksen kohteeksi muutama vuosi sitten Jemenissä joutunut Atte Kaleva ja eräät muutkin ko. asiaan perehtyneet henkilöt ovat todenneet, että  esimerkiksi Britanniassa ja Ranskassa nimenomaan sotilaisiin ja polisiin on kohdistunut ääri-islamilaista väkivaltaa. Kalevan mukaan virkapukuisiin iskemällä pyritään horjuttamaan yhteiskunnan luotamusta viranomaistoimintaan. Jihadisti voi kokea, että hän on vihollismaassa, jota vastaan täytyy taistella. Juuri sotilaat ja poliisit voivat joutua jihadistien iskujen kohteiksi, sillä he edustavat yhteiskunnan turvallisuuselimiä.

10. Atte Kaleva sanoo olevan huolissaan Pääesikunnan linjauksesta ja ohjeesta. Se kertoo, että turvallisuustilanne  Suomessa on heikentynyt. Täälläkin pelätään, että jihadisteja on nin paljon, että he saattavat provosoitua ja hyökätä. Atte Kaleva jatkaa; " Nyt olisi aika suhtautua asiaan vakavasti. Ei tämä voi jatkua niin, että pyrimme jatkuvasti yksinomaan siihen, ettemme vain provosoisi heitä".

11. Atte Kaleva on oikeassa, ja tätä tarkoitti myös Laura Huhtasaari puhuessaan eduskunnassa siitä, että vihapuhetta, joka on tuomittavaa, on myös ja ensi sijassa jihadistien ja terroristien suomalaisiin kohdistama vihapuhe. Huhtasaari sai kuietnkin päällensä pääministerin, ulkoministerin, sisäministerin, valtiovarainministerin ja Antti Rinteen vihaiset kommentit ja suuttumuksen, jota toistettiin TV1:n pääuutislähetyksessä oikein "vihan vimmassa" 15-20 minuuttia.

12. Montako suomalaisiin kohdistuvaa iskua joudutaan kokemaan ennen kuin korkeat päättäjämme ja presidenttimme heräävät todellisuuteen? Tilanne on hieman samanlainen kuin  kymmenisen vuotta sitten, jolloin Suomessa tehtiin kaksi kauhistuttavaa koulusurmaa, joissa kuoli yhtenä parikymmentä ihmistä. Ensin koulusurmaaja iski Jokelassa, jossa kuoli kymmenkunta koululaista tai opettajaa. Mitä teki maan hallitus, sisäministeri Anne Holmlund ja poliisin ylijohto? Se lähinnä vain vähätteli tapausta ja uskotteli meille, että no, tämä on nyt vain tällainen yksittäistaaus, joka ei tule enää koskaan toistumaan! Hallitus, sisä- ja aseministeri ja poliisijohto laiminlöi koulusurmiin varautumisen ja niiden estämisen, koululaisten ja opettajien turvallisuudesta huolehtimisen sekä aselakien ja lepsujen asulupien myöntämistä koskevan lainsäädännön tiukentamisen.  

13. Kunnes vuotta tai paria myöhemmin tapahtui uusi kouluampuminen Kauhajoella yhtä tuhoisin seurauksin kuin Jokelassakin. Vasta tämän jälkeen korkeat päättäjämme ja poliisijohtomme heräsi todellisuuteen ja Suomessa alettiin toden teolla tehdä kaikki voitava, jottei enää kolmatta koulusurmatapausta sattuisi. Ilman muuta maan hallitus ja ao. viranomaiset laiminlöivät  kansalaisten turvallisuudesta huolehtimisen, vaikka niillä oli siihen perustulain mukaan selkeä velvollisuus.  Kuin pisteenä iin päälle Kauhajoella poliisipäällikkö palautti surmapäivää edeltävänä iltana hieman aiemmin poisotetun surma-aseen tekijälle, vaikka kaikki hälytyskellot soivat voimakkaasti varoittaen, että Jokela II oli ovella, jolloin jokaisen olisi pitänyt ymmärtää, että aseen antaminen omistajan käteen käteen olisi mitä vaarallisin ja kauhistuttavin asia. Kauhajoen tapausta tutkii tältä kannalta yhä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka on ottanut Kauhajoella surmattujen omaisten asiasta tekemän valituksen vuosi pari sitten tutkittavakseen.

14. Pääesikunnan edellä mainittu ohjeistus kannattaa ottaa vakavasti, vaikka se saatta tuntua ylireagoinnilta. Some on täynn sotaväkensä joskus kymmeniä vuosia sitten käyneiden miesten vähätteleviä kommentteja. Monet heistä ovat kokeneet sotilasasun käyttörajoituksen ristiriitaiseksi sen kanssa, että toisaalta viranomaiset ovat paasanneet, ettei terrorismin edessä saa antaa periksi eikä pelolle valtaa. Jotkut ovat kyselleet, että jos kerran varusmiehetkään eivät voi likkua lomalla olessaan vapaasti, niin miten on sitten vanhusten, lasten ja invalidienlaita.  Nämä vähättelojät jättävät kuitenkin huomiotta varoittelut ja kokemukset siitä, että jihadisteillä on taipumus iskeä juuri sotilaisiin ja poliiseihin. Poliisit partiovat nyt autoissaan, kaduilla ja esim. suurilla rautatieasemilla yms. julkisilla paikoilla konepistooleilla varustautuneina, mutta lomalle lähteville varusmiehille tuskin on syytä antaa asetta mukaan.

15. Ajat muuttuvat ja muutosten vauhti sen kun vain näyttä koko ajan kihtyvän. Blogisti muistaa omalta sotaväkiajaltaan vielä hyvin, miten asevelvollisilta oli jyrkästi kielletty liikkumasta lomilla siviilivaatteissa. Jos tällainen tapaus havaittiin, oli seurauksena yleensä seuraavan loman peruuttaminen, ylimääräistä palvelua (yp:tä) tai pahimmassa tapaksessa jopa arestirangaistus. Varusmiehet olivat tuolloin, siis 1960 -luvun alkupuolella, yleensäkin todella "kovassa koulussa". Simputus oli yleisesti hyväksytty "koulutusmuoto" ja todella usein sitä myös käytettiin. Kapiaset eli lähinnä aliupseerit kehottivat silmät suorastaan oudosti kiiluen alikessuja harrastamaan ko. metodeja voimaperäisesti myös iltaisin kasarmilla. Kouluttajista monet olivat olleet sodassa ja heistä osa tuntui jopa nauttivan, mitä enemmän alokkaita ja AUK:n oppilaita eri tavoin "rääkättiin". Esimerkiksi Parolannummen Panssarikoulussa komppaniasta ruokalaan meno kesti usein jopa puoli tuntia, koska matkalla kohdattiin yllättävän usein "vihollisia", jolloin varusmiesparkojen oli lyötävä maihin kymmenkunta kertaa ja "poistuttava taakse" juoksu jalkaa ja sitten uuden käskyn kajahdettua taas palattava riviin mars mars jne. Kun itaruokailusta oli päästy, niin silloin komppaniassa varsinaiset menot, simputukset ja kaikenlaiset rättisulkeiset vasta alkoivatkin. Tästä pitivät santsarit visusti huolen.  Erilaisilla marsseilla sotilaslaulujen ja -marssien sanat tulivat hyvin tutuiksi ja syöpyivät lähtemättömästi mieleen. Niin paljon kuin ääntä miehestä suinkin vain lähti, meidän sotapoikien tuli kajauttaa ilmoille Sillanpään marssilaulua, Muistoja Pohjolasta, Jääkärinmarssia ym. erilaisia marssilauluja.  Parhaiten lauluvalle ja marssivalle joukkueelle, ryhmälle tai tuvalle - itse olin tupa Taipaleessa - oli tiedossa viikonloppuloma, mutta se ei tietenkään koskaan osunut meikäläisen kohdalle. Yhtä hyvin muistan koulusta ja armeijasta vain kaikkien niiden virsien sanat, joita kansa- ja vielä keskikoulussakin jouduimme aamuhartauksissa "veisaamaan". - Kyllä koulussa ja armeijassakin jotakin siis oppii!

1113. Sauli Niinistö kampanjoi kiihkeästi

1. Olen useassa blogikirjoituksessa puuttunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön ilmiselvään ja alati vain kiihtyvään vaalikampanjaan, jota presidentti itse kiistää käyvänsä. 

2. Sauli Niinistö kiertelee, kaartele ja venkoilee väittäessään, että eihän hän edes voisi kampanjoida, koska hän ei vielä tiedä, onko hän ehdokkaana koko vaaleissa. Niinistö siis uskottelee ihmisille, että hän vain hoitaa virkaansa, joka ei ole kampanjointia. Ja kansa uskoo tai on ainakin uskovinaan, mitä "maan isä" heille sanoo.

3. Tuollainen puhe ja venkoilu tasavallan presidentiltä on höpö höpöä ja luikuria. Esimerkiksi politiikan toimittajat tietävät varsin hyvin, millaista kaksinaamaista ja presidentille sopimatonta peliä Niinistö harrastaa, mutta he eivät ole halunneet tai rohjenneet puuttua asiaan. 

4. Eilen lauantaina (16.9.) Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg teki kuitenkin tästä poikkeuksen kolumunissaan, joka oli HS:n verkossa varustettu otsikolla "Maan isä Niinistö tekee kampanjaa ja toivoo, ettei kukaan huomaisi sen olevan kampanja."

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005370117.html

5. Kalle Silfverbergin mukaan Sauli Niinistö yrittää saada mahdollisimman suuren huomion itselleen muistuttamatta lähestyvistä presidentinvaaleista. Kalle on oikeassa, sillä siitähän tässä venkoilussa on perimmältään kysymys.

6. Hesarin eilisessä printtilehdessä Silfverbergin kolumni oli saanut jostakin syystä toisen otsikon: "Niinistön kampanjasta puuttuvat vain ilmapallot". Nojoo, eihän tuokaan ole hassumpi otsikko, mutta mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että olisiko joku HS:n päätoimittajista halunnut varustaa kolumnin alkuperäiseen verrattuna hieman varovaisemmalla otsakkeella.

7. Minusta Silfverbergin kolumnin alkuperäinen otsikko oli parempi. Selkokielellä ilmaistuna siitä ilmenee, millaista omituista venkoilua tämä "maan isä" itse asiassa harrastaa uskotellessaan ihmisille - eritoten äänestäjille - että hänen kampanjansa alkaisi "joskus loka-marraskuussa" ja toden teolla vasta  itsenäisyyspäivän 6.12. jälkeen. 

8. Istuvalta tasavallan presidentiltä - maan isästä puhuminen tuntuu tässä yhteydessä tympeältä ja jopa ällöttävältä - ei voisi mitenkään odottaa sellaista venkoilua, kiertelyä ja pikkupolitikointia, jota nyt olemme saaneet todistaa. Tasavallan presidentti on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja arvojohtaja, jolta on lupa edellyttää muun ohella avoimuutta, reiluutta ja suorapuheisuutta.

1112. Kun Soini Washingtonissa tiedottamaan änkesi

1.  Eilen torstaina suomalaiset heräsivät kello kuuden maissa hätkähdyttävään uutiseen: Ulkoministeri Timo Soini (sin) pitäisi Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä Washingtonissa paikallista aikaa yhdeksältä aamulla, eli kello 16 Suomen aikaa kiireellisen tiedotustilaisuuden, jonne oli kutsuttu kaupungissa olevat suomalaiset toimittajat. 

2. Toimittajat olivat matkustaneet Washingtoniin seuraamaan presidentti Sauli Niinistön ja Timo Soinin peräti toista viikkoa kestävää vierailua Yhdysvaltain pääkaupungissa ja myöhemmin New Yorkissa, jossa pidetään YK:n yleiskokous. 

3. Ulkoministeri Soini halusi tietoisesti pitää yllä jännitystä, sillä  tulossa olevan tilaisuuden aihetta tai tarkoitusta ei kerrottu,  vaan sitä jouduttiin arvuuttelemaan pari kolme tuntia. Sen verran salaisuuden verhoa kuitenkin raotettiin, ettei asia, josta ulkoministeri tulisi kertomaan, liittynyt Suomen ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin. 

4. Kun hieman myöhemmin uutisoitiin, että Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa toukokuussa siepattu suomalainen nainen on vapautettu, osattiin päätellä, että Soinin info liittyisi tähän asiaan. Kansalaisilta pääsi helpotuksen huokaus: rakastettu ulkoministerimme on kunnossa, Isänmaata ei uhkaa mikään eikä Timo Soini halua palata perussuomalaisten riveihin. 

5. Kabulissa avustustyöntekijänä toiminut 37-vuotias nainen siepattiin 20. toukokuuta asuinpaikastaan. Nainen oli saapunut kolme kuukautta aikaisemmin Kabuliin työskentelemään kristilliselle Operation Mercy -järjestölle. Hänet siepattiin järjestön tiloista. Sieppaus oli raaka, sillä sen yhteydessä sieppaajat surmasivat ampumalla suomalaisen naisen huonetoverina olleen saksalaisen naisen ja katkaisivat naisten afganistanilainen vartijan kaulan. Suomalaisnainen ehti olla siepattuna 118 päivää.

6. Eilen iltapäivällä selvisi, että Timo Soinin esiintyminen  kuului osana ulkoministeriön (UM) ja KRP:n Helsingissä järjestämään tiedotustilaisuuteen; Soini osallistui tiedotustilaisuuteen videoyhteyden välityksellä Washingtonista. Tiedotustilaisuuden alkamista Helsingissä jouduttiin lykkäämään kello 16 asti, koska joudutiin odottamaan, että Herra ulkoministeri ehtisi Washingtonin päässä herätä ja nauttia kunnon aamiaisen. UM:n konsuliyksikön päällikkö Juha Savolainen ja KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgren johtivat tiedotustilaisuutta Helsingissä. 

7. Timo Soini luki lausuntonsa pääkohdat paperista. Hän kertoi tapauksen yleisistä piirteistä, sieppauksen ja naisen vapauttamisen yksityiskohdista tilaisuudessa ei ymmärrettävistä syistä haluttu kertoa. Siepattu oli vapautettu kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Vapautetun naisen nimeä ei ole kerrottu. Soini vakuutti, ettei Suomi maksanut siepatusta lunnaita, eikä Suomi tulisi vastaisuudessakaan niitä maksamaan. Toisaalta on selvää, että jostakin sieppaajat ovat vaatimansa lunnasrahat saaneet, sillä ilman niitä siepattua ei olisi päästetty vapauteen.

8. On hyvä, että sieppaus päättyi onnellisesti ja että siepattu on vapaa ja voi fyysisesti hyvin, kuten tiedotustilaisuudessa kerrottiin. Tiedotustilaisuuden järjestäminen oli ilman muuta paikallaan. Hieman epäselväksi kuitenkin jäi, miksi ulkoministerin piti ikään kuin väen väkisin päästä kertomaan naisen vapautumisesta, vaikka hän oli  juuri saapunut Washingtoniin. Miksi asiaa piti dramatisoida ilmoittamalla ensin, että  ulkoministeri tulee pitämään noin 10 tunnin kuluttua kiireellisen tiedotustilaisuuden  USA:ssa asiasta, jota ei haluttu yksilöidä. On ymmärrettävää, että suomalaiset ihmiset hieman hätkähtivät ja ajattelivat, että mitä ihmettä oikein on sattunut. 

9. UM:n ja kRP:n tiedotustilaisuus Helsingissä olisi hoidettu asianmukaisella tavalla ilman ulkoministerin näkyvää omaa panosta. Timo Soini olisi toki voinut kertoa tapauksen johdosta omista tuntemuksistaan häntä Washingtonissa haastatteleville suomalaisille toimittajille vaikkapa tiedotustilaisuuden jälkeen. 

10. Timo Soini, jonka edustamalla sinisellä eduskuntaryhmällä ei gallup -kyselyjen mukaan mene kovin hyvin, halusi tietenkin ottaa tapauksesta kaiken julkisuuden ja hyödyn irti. Soini kiitteli suomalaisviranomaisten ja erityisesti UM:n toimintaa vapauttamisasiassa, kuten oikein olikin, mutta halusi samalla tuoda esiin esiin, että hän on UM:n pomo. Timo Soini tietää, että kansa, siis äänestysikäiset ihmiset, suhtautuvat sieppauksiin tunteella, ja siksi hän korosti esiintymisessään tunnepuolen asioita.  

11. Blogistille syntyi vahva vaikutelma siitä, että Timo Soini halusi varastaa itselleen koko show´n. Soini kertoi puhuneensa vapautetun naisen kanssa puhelimisessa ja sanoi, että "se oli hyvä puhelu ja hyvä sanoma". Soini kiitteli "monia" ihmisiä Suomessa ja ulkomailla, jotka ovat osallistuneet siepatun vapauttamiseen. "Maailmassa joskus hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita", totesi Soini tunteellisesti. (Vrt. Pasi Kaunisto laulua: "Elämässä, paljon nähdä saa väärää, sydämessä tunne oikea on").Tässä yhteydessä Soini silmät näyttivät hieman kostuvan.; Timo Soini kelpaisi tällä perusteella oikein hyvin Vain elämää -ohjelmaan, jossa Jari "Siltsu" Sillanpää ja muut tunnetut laulajat vetistelevät koko ajan ihan tosissaan! Soini maalaili, miten "Suomen kansalainen on ollut vakavan rikoksen uhrina ja jatkuvassa hengenvaarassa" ja että "voimme vain kuvitella, millaisia tuntemuksia ja pelkoa siinä joutuu kestämään". Edelleen: "Tärkeintä on, että hän on turvassa ja voi palata kotiin". "Läheisille kesä on ollut pitkä ja pimeä, ja nyt valoa on näkyvissä". Jne, jne. Kyllä Soini retoriikan osaa!

12. Ulkoministeri Soini käytti tilaisuutta taitavasti hyväksen ja vetosi voimakkaasti ihmisten tunteisiin mm. tekemällä selvän eron "hyvä ja pahan" välillä.  Miksi ulkoministeri latelee tällaisia itsestään selvyyksiä ja pyrkii itkettämään kansaa? Soini tietenkin toivoo, että hänen "hyvä sanomansa" tavoittaisi mahdollisimmat monet suomalaiset (äänestäjät) ja että hänen kauniit, uljaat ja tunnetta tihkuvat sanansa muistettaisiin, kun tutkimuslaitokset kyselevät vähän väliä ihmisiltä, mitä puoluetta - tai ryhmittymää - nämä äänestäisivät, jos vaalit pidettäisiin juuri nyt. Kuten sanottu, sinisten kannatus ei ole lähtenyt nousuun, vaan matelee 1-2 %:n suuruisen kannatuksen välillä, vaikka sinisillä on hallituksessa viisi ministeriä eli yhtä monta kuin kokoomuksella, jota sentään kannattaa 20 prosenttia suomalaisista. Rivien välissä Timo Soini haluaa tietenkin tuoda esiin myös sen, miten taitava ulkoministeri hän oikein onkaan, koska juuri hänen johtamansa UM sai siepatun vapaaksi pahojen ihmisten ja terroristien kynsistä.

13. Nähtäväksi jää, lähteekö sinisten kannatus kasvuun ja saako ryhmittymä kerätyksi edes 5 000 kannattajakorttia, jotka tarvitaan yhdistyksen puolueeksi rekisteröintiä varten. 

14. Media ja erityisesti Yle näyttää tekevän voitavansa, jotta siniset ministerit olisivat koko ajan framilla erilaisten asioiden ja uutisten yhyeydessä. Ministerit Sampo Terho ja Jussi Niinistö sekä sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo esiintyvät yllättävän usein, lähes "alvariinsa",  esimerkiksi TV1:n A-Studiossa ja A-Talk lähetyksissä. Voimme olla miltei varmoja, että jos noihin ohjelmiin on kutsuttu vaikkapa kaksi tai neljä poliitikkoa, yksi niistä on aina joko Sampo Terho, Jussi Niinistö, Simon Elo tai työministeri Jari Lindström. Tällä viikolla olen nähnyt heidät näissä ohjelmissa tai aamu-tv:n lähetyksissä. Pari kolme päivää sitten aamulähetyksessä haastateltiin puolustusministeri Jussi Niinistöä ja tänään perjantaina urheiluministeri Sampo Terhoa, taisipa Sampo Terho olla haastateltavana myös viime maanantaina sanotussa aamulähetyksessä. Kun Hjallis Harkimon johtama työryhmä jätti pari päivää sitten nuorten urheilijoiden rahallista tukemista koskevan mietintönsä, tilaisuus tietenkin televisioitiin, kun se pidettiin ministeri Sampo Terhon työ- tai kokoushuoneessa. 

15. Eilen Helsingin Sanomissa haastateltiin muutamaa suomalaista "vaikuttajaa" EU-parlamentin päätöksestä, joka koskee etenkin suomalaiselle metsäteollisuudelle tärkeää kysymystä metsien hakkuumääristä. Tähän valiojoukkoon oli kelpuutettu myös yksi politiikko, joka sattui olemaan - kukapas muu kuin Simon Elo (sin). Valtiopäivämies Elon kannanotto oli jutussa lyhyt ytimekäs: "Vihreiden metsäteollisuuden tappolinja hävisi EU:ssa". Perusteena toteamukselle oli ilmeisesti se, että Heidi Hautala (vihr)  äänesti EU-parlamentinsa Suomen esitystä vastaan.

16. Mieleen on väkisin hiipinyt ajatus, jonka mukaan media, etunenässä Yle ja Hesari, tekee kaikkensa, jotta sinisten eduskuntaryhmä pääsisi vihdoin siivilleen ja sen gallup-kannatus kääntyisi pohjamudista nousuun. Pidemmän päälle on toki suorastaan häpeällistä, että Juha Sipilän hallituksessa istuu viisi sinistä ministeriä - vieläpä avainpaikoilla - mutta heidän ryhmänsä tai puolueensa kannatus on kahden prosentin luokkaa. 

17. Perussuomalaisia media tuntuu sen sijaan painavan ja lyövän mielellään joskus oikein olan takaa. Persujen kansanedustajista on tällä viikolla ollut uutisotsikoissa oikeastaan vain Juho Eerola, jonka on kerrottu joutuvan syyteharkintaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan mm. sillä perusteella, että hän on kertomansa mukaan sylkäissyt kerran kadulla kerjäämistä harjoittaneen romanin kohdalla. Viime viikolla myrskyn silmään joutui kansanedustaja ja tuleva presidenttiehdokas Laura Huhtasaari, joka huomautti lyhyessä puheenvuorossan eduskunnassa, että tuomittavaa on myös terroristien suomalaisiin kohdistama vihapuhe. Tästä lausumasta nostettiin mediassa hirmuinen kohu ja huuto. Esimerkiksi TV1:n pääuutislähetyksessä (kello 20.30) kyseiseen asiaan eli perussuomalaisten ja Laura Huhtasaaren tuomitsemiseen käytettiin lähes 15 minuuttia.

                                Mä edustan aina Suomea, sinistä Suomea

1111. Niinistö tapasi varaulkoministerit

                         Thomas Shannon Jr ja Niinistö  11.10. Mäntyniemessä

1. Yhdysvaltain apulaisulkoministerin Thomas Shannonin Jr ja Venäjän varaulkoministerin Sergei Rjabkovin tapasivat toisensa maanantaina ja tiistaina Helsingissä. Kaksikon arvellaan keskustelleen maiden välisistä jännittyneistä suhteista. Keskeinen puheenaihe tapaamisessa lienee ollut maiden välinen diplomaattinen kriisi eli puolin ja toisin annetut päätökset diplomaatien karkotuksista.

2. Tuollaisessa tapaamisessa ei sinänsä ole mitään merkillistä, sillä ko. ministerit ovat tavaneet tänä vuonna toisena jo aiammin ja vieläpä äskettäin. Tapaaminen ylitti uutiskyynnyksen sen vuoksi, että ministerit tapasivat, eri päivinä tietenkin, tasavallan presidentti Sauli Niinistön. 

3. Miksi varaulkoministerit halusivat tai heidän piti tavata presidentti Niinistö, sillä Suomi ei toiminut keskusteluissa välittäjänä?  Tämä on hienoinen arvoitus, mutta ehkä tärkein syy on se, että maiden väliset ovat niin tulehtuneet, ettei herrojena tapaamista voitu järjestää kummankaan kotimaasa. Suomi puolestaan on tottunut järjestämään tällaisia suurvaltojen välisiä ministeritapaamisia ennenkin.

4. Valitustunut arvaus on, että varaulkoministeit tapasivat Niinistön siksi, koska Suomen ulkoministeriö (UM) ja presidentti Ninistö halusivat sitä. Tässäkin yhteydessä on nimittäin syytä muistaa ja muistuttaa siitä, että Suomessa lähestyvät tammikuussa järjestettävät tasavallan presidentin vaalit, joissa myös Sauli Niinistö on ehdokkaana ja joissa Niinistö yrittää, jollei nyt raivokkaasti, niin joka tapauksessa yli-innokkasti pyrkiä jatkokaudelle siten, ettei toista äänestyskierrosta tarvitsisi järjestää. 

5. Tämän innostuksen vallitessa Sauli Niinistöllä on järjestetty todella lukuisia tapaamisia, ja hän pyrkiii itsekin omasta aloitteestaan tapaamaan, ei vain suomalaisia äänestäjiä, vaan myös niin paljon ulkomaisia valtionpäämiehiä, presidenttejä, kuninkaallisia, ministereitä yms. vaikuttajia - jopa kirjalijoita - kuin suinkin mahdollista.

6. Yleisesti ottaen lienee jokseenkin harvinaista, että Suomen tasavallan presidentti tapaisi täällä virkatehtävissä käyviä muiden maiden ministereitä; ulkoministerit ovat kyllä asia erikseen. Mutta sitä on muista tapahtuneen, että presidentti olisi tavannut tai pyrkinyt tapaamaan ulkomaisia vara- tai apulaisulkoministerejä, vaan nämä ovat saaneet tyytyä kotimaisen ulkoministerin tai UM:n virkamiesten tapaamiseen.

7. Mutta tällä kerralla tilanne on ilmeisesti ollut niin houkutteleva tai suorastaan kutkuttava - kun ne vaalitkin ovat lähestymässä (!) - että UM on saanut presidentin kanslialta tehtäväksi järjestää presidentin ja molempien vara- tai apulaisministereiden tapaamisen. Asia on järjestynyt, tietenkin, vallan kivuttomasti.

8. Myös nyt esillä olevat tapaamiset, siis oikein kaksin kappalein, ovat tuoneet julkisuutta, joka luonnollisesti on kaikkien presidenttiehdokkaiden tavoitteena. Myös presidentti Niinistö halajaa julkisuutta ja kansansuosionsa kasvua. Kyllä, vallan mahdottomasti haluaakin! Ne, jotka pyrkivät tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä myös hieman kriittisesti, ovat voineet panna asian merkille. 

9. TV-kuvaajat ja lehtikuvaajat olivat molemmilla tapaamiskerroilla tietenkin Mäntyniemessä ikuistamassa Niinistön ja varaulkoministeriden tapaamisia. Niinistö oli kummassakin tilaisuudessa yhtä hymyä ja taisipa hänelle niin ominainen virnistyskin levitä hetkeksi valtionpäämiehemme kasvoille. Jenni -rouvaa tai Lennu -koiraa ei kuitenkaan tilaisuuksissa näkynyt, vaikka kansa heitä kovasti odottikin. 

10. Apulaisulkoministeri Thomas Shannon Jr toi maanantaina tilaisuuteen terveiset presidentti Donald Trumpilta, joiden mukaan Trump oli pitänyt presidenttien pari viikkoa sitten tapahtunutta tapaamista Washingtonissa erittäin onnistuneena. Lisäksi Shannon kiitti Niinistöä Suomen toiminnasta ja roolista yhteyksien rakentajana. Nämä kehut kuultuaan Niinistön hymy sen kun entisestään syveni, katso kuva yllä. 

11. Venäjän varaulkoministeri Rjabkov ei jäänyt halunnut jäädä virkaveljeään pahemmaksi, sillä hän kiitti Suomen rakentavaa roolia Itämeren alueen turvallisuskysymyksissä. Jokohan tämä alkaisi kohta pukata Nobelin rauhanpalkintoa Saulille?

12. Niinistön ohjelmassa tapahtumien, tapaamisten ja matkojen tahti sen kun vain kiihtyy kiihtymistään mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Viikon kuluessa Niinistö on vastaanottanut Kustannusyhtiö Otavan isolta  delegaatiolta Lasse Lehtisen kirjoittamat Väinö Tannerin muistelmat ja leipäviikon merkeissä "leipäöihmisten" ison ryhmän, joka lahjoitti Saulille ison korillisen suomalaista ruisleipää. Tavallan presidentin kanslian nettisivuilla on paljon kuvia näistäkin merkittävistä tillaisuuksista. 

13, Joulusensongin pikku hiljaa lähestyessä Saulia, Jenniä ja Lennua muistetaan vaikka minkälaisilla lahjoilla ja tervehdyksillä. Heille kannetaan Mäntyniemeen kinkkua, lanttulaatikkoa, joulukukkaa, Tenon lohta, jouluhaukea, joulukuusta ja ties mitä krääsää ja herkkuja. Kyllä Saulin ja koko perheen kelpaa hyvillä mielin ja umionnellisina odotella joulurauhan saapumista! 

13. Huomenna torstaina 14. tätä kuuta Sauli ja Jenni lähtevät todella pitkälle ja peräti yhdeksän päivää kestävälle Yhdysvaltain matkalle. He matkaavat aluksi Washingtoniin, jossa Sauli piipahti jo pari viikkoa sitten. Siellä juhlitaan lauantaina näyttävästi ja kovin menoin mitäpä muuta kuin Suomen satavuotista itsenäisyyttä oikein 100-vuotisgaalan merkeissä. Sauli tapaa senaatttoreita ja ties keitä merkkihenkilöitä. Washingtonista matka jatkuu New Yorkiin, jossa Sauli osallistuu neljän päivän aikana YK:n yleiskokoukseen. TP:n kanslian kotisivuilla on julkaistu Saulin tarkempi matkaohjelma ja kerrottu keitä kaikkia merkkihenkilöitä Sauli tapaa Nykissä. Kun YK:n yleiskokouksesta on selvitty, Sauli ja Jenni matkustavat vielä  Minnesotan Minneapolisiin, jossa taas juhlaitaan Suomen itsenäisyyttä ja Sauli vihitään kunniatohtoriksi. En nyt muista, misä tiedekunnassa, mutta väliäkö sillä, hattu kuin hattu ja kaikki kelpaa.

14. Ulkoministeri Timo Soini matkustaa tietenkin myös YK:n yleiskokoukseen ja osallistuu viikon aikana kaikenlaisiin jubilointeihin ja kaiken maailman ajatushautomoiden tilaisuksiin. Soinin matkasta kerrotaan tarkemmin UM:n sivuilla. Mutta entäs sitten tämä "meidän Juha" eli pääministeri Juha Sipilä, mitä hänelle kuuluu? Voin lohduttaa lukijoita ainakin sikäli, ettei Juha ei aio jäädä yhtään Saulia Ja Timoa huonommaksi. Kun Sauli reissaa länteen, niin Juhapa on saanut päähänsä  matkustaa itään eli Pietariin, jossa hän tapaa pääministeri Dmitri Medvedevin. Venäjältä selviydyttyään Juha rientää Pariisiin, jossa hänellä on tapaaminen presidentti Emmanuel Macronin kanssa. Sipilä on jo muutaman kerran ehtinyt kehaista ja elvistellä, miten hyvin hänellä ja Macronilla synkkaa keskenään. He suunnittelevat keskenään panevansa koko Eurroopan aivan uuteen järjestykseen.

15. Huono puoli tässä Juha Sipilän innokkuudessa on vain se, että sekä hänen ja keskustan että Macronin suosio ja kannatus on huvennut kovaa vauhtia.  Keskustan kannatus on hiipunut 21-22 prosentista 16 prosenttiin ja Macronin huima kansansuosio on romahtanut muutamassa kuukaudessa alle 40 prosentin.

                                 Segei Rjabkov ja Niinistö 12.10. Mäntyniemessä

1110. Yle-gallup: Persut vahvassa nousussa, siniset edelleen laskussa

1. Ylen Taloustutkimukselta tilaamassa kyselyssä haastateltiin 21.8.-5.9, eli ajanjaksona, jolloin julkisuudessa puhuttiin ja kirjoitettiin laajasti varsinkin Turun puukotustapauksesta, yhteensä 1964 ihmistä. Heistä puoluekantansa kertoi n. 60 prosenttia vastanneista. Tutkimuksen virhemarginaali on kumpaankin suuntaan 2,3 prosenttia.

2. Kokoomus jatkaa edelleen maan suosituimpana puolueena. Kannatus säilyi edelliseen mittaukseen verrattuna ennallaan 20,8 prosentissa, mutta ero toisena olevaan vihreisiin kaventui tasan kolmeen prosenttiyksikköön. Ministeri Petteri Orpo esiintyy julkisuudessa jotakuinkin siedettävälllä tavalla. Hän ei ole ehkä  kovin välkky, muttei mikään tumpelokaan. Antti Rinteeseen verrattuna Orpo antaa lausuntoja medialle napakasti ja melko uskottavalla tavalla. Juha Sipilälle ominaista venkoilua ei Orpon kohdalla juuri ole havaittavissa.

3. Pääministeripuolue keskustan kannatus on sen sijaan luisunut yhä matalammalle tasolle, nyt jo 16,2 prosenttiin. Edellisestä Ylen mittauksesta, jonka tulokset julkaistiin pari kuukautta sitten,  tuli pudotusta nyt 1,1 prosenttiyksikköä ja puolue on kyselyn kolmanneksi suurin. Taloustutkimksen tomitusjohtaja Jari Pajunen toteaa, että keskustan kannatus on trendinomaisessa laskussa. "Ehkä ihmiset ja kannattajat tulkitsevat nyt niin, että kokoomus vie hallituksessa". 

4. Keskustan kannatus oli viimeksi yhtä heikoissa lukemissa syksyllä 2012, eli puolueen kannatus on palannut tasolle, jossa liikuttiin pian sen jälkeen kun Juha Sipilä oli valittu puolueen puheenjohtajaksi. Paavo Väyrysen  kohtalaisen hyvä menestyminen vuoden  2012 presidentinvaaleissa oli tekijä, joka alkoi pikku hiljaa nostaa keskustan kannatusta nousuun pohjamudista. Nyt Väyrynen ei voi pelastaa keskustaa, vaikka osalllistuu jälleen ko. vaaleihin. Matti Vanhasesta ei liene keskustan pelastajaksi.

5. Blogistin mielestä pääministeri Juha Sipilä ei näytä oikein ymmärtävän syitä, joiden vuoksi keskustan kannatus laskee. Sipilä porskuttaa valitsemallaan linjalla yhä eteenpin ja tekee kansalaisten mielestä outoja ja jopa käsittämättömiä ratkaisuja. Niistä yksi viimeisimpiä on Sipilän ja keskustan viime viikon lopulla hallituksessa läpi ajama kanta, jolla europarlamentaarikko Hannu Takkula , joka on Sipilän tavoin lestadiolainen Juhan hyvä kaveri, päätettiin nostaa karskisti EU:n tilintarkastustuomioistuin suomalaiseksi jäseneksi. Takkulalla ei ole kokemusta sen enempää tilintarkastuksesta kuin tuomioistuimistakaan. Hän on väitellyt tohtoriksi, mutta kasvatustieteestä. Takkulan valinta alensi keskustan suosiota ainakin n. 0,5 prosenttiyksikön verran.

6. Vihreiden kannatus on rikkonut viime kuukaudet kaikkien aikojen ennätyksiä ja sama tahti näyttää yhä jatkuvan. Ylen nyt julkaistussa kannatuskyselyssä vihreät on parantanut asemiaan toiseksi suurimpana puolueena. Puolueen kannatus nousi parilla prosenttiyksikön kymmenyksellä, 17,8 prosenttiin. Vihreiden kannatus on noussut viime keväästä yhteensä jo lähes viidellä prosenttiyksiköllä. Keskustan ja SDP:n ohi vihreät pyyhälsi ensi kertaa heinä-elokuussa tehdyssä Ylen kyselyssä.

7. Onko puolueen puheenjohtajan vaihtuminen syy vihreiden kannatuksen jatkuvaan nousuun? Vaikea sanoa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että mitä enemmän nykyinen puheenjohtaja Touko Aalto "kaataa naista", sitä ripeämmin puolueen suosio kasvaa. En kuitenkaan suosittelisi tätä metodia esimerkiksi Juha Sipilälle tai Antti Rinteelle. 

8. Taloustutkimuksen Jari Pajunen arvioi, että vihreiden kannatuksen nousu ei voi jatkua loputtomiin tällaista vauhtia. Vihreiden vankimpia tukijoita ovat perinteisesti olleet nuoret ja koulutetut äänestäjät yliopistokaupungeissa. Kunnallivaaleissa vihreät valtasivat jo Jyväskylän Touko Aallon johdolla; nojoo, eikös se Aallon Alvarkin ollut Jyväskylän poikia!  Onkohan tulevissa eduskuntavaaleissa vihreiden valtauksessa vuorossa Oulu? Jos on, niin silloin on todella lähellä tilanne, jossa pääministeriksi nousisi Touko Aalto.

9. Antti Rinteen johtamat demarit ovat edellen laskusuunnassa. Nyt puoluetta kannattaa, jos Ylen suorituttamaan mittaukseen on uskominen, vain 15,6 prosenttia vastajista, missä on laskua edellisestä kyselystä 0,3 prosenttiyksikköä. Teki tai sanoi Antti Rinne mitä tahansa, niin yksi asia on varma: Sdp:n kannatus ei nouse vaan laskee. Rinne yritti viikko pari sitten puhua kannustavaan sävyyn "synnnytystalkoista", mutta pieleen meni tämäkin yritys, sillä puheenjohtaja sai ideatsan vain haukkuja omiltaan. Antti Rinteen suurin ongelma on hänen onneton ulosantinsa. Kun Antti pääsee ääneen, hän puhuu mahdollismman pitkään ja niin vaikeaselkoisesti, että ihmiset alkavat hermostua ja ihmetellä, että mitenhän tuollainen mies on voinut päästä entisen valtapuolueen johtoon. 

10. Blogistin resepti Antille tilanten korjaamiseksi on hyvin yksinkertainen, mutta taatusti tepsivä. Kuulepas Antti! Kun saat debatissa ja tv-haastattelussa puheenvuoron, puhu ja esiinny mahdollisimman lyhyesti ja rennosti, käytä sanomasi esittämiseen korkeintaan 3-4 lausetta tai enintään 10-15 sanaa kerrallaan. Älä yritä liikaa ja tavoitella sellaista, johon sinulla ei ole retorikan saralla mahdollisuutta päästä. Sinä et kykene hurmaamaan yleisöä tai tv-katsojia monisanaisuudella tai jatkuvilla selittelyillä. Ole lyhyt, ytimekäsä ja tehokas. Puhu mahdollisimman hitaasti, nyt sinä puhua pulputat aivan liian nopeasti, jolloin puheesi menee automaatisesti solmuun. Murahtele mahdollisimman usein - vähintän joka toisessa puheenvuorossasi - samalla tavalla kuin Paavo Lipponen teki, se sopii sinullekin oikein hyvin. Ole useimmiten yhtä synkän näköinen kuin Mauno Koivisto parhaina päivinään oli. Tässä suhteessa voit ottaa esimerkkiä myös historioitsija Teemu Keskisarjasta, joka painii pätevyyden suhteen sukunimestään huolimatta superraskaassa sarjassa, sillä Teemu ei hymyile tv:ssä koskaan, vaan hänen kasvonsa ovat alati synkeän näköiset; näin fiktionkin saa näyttämän kivuttomasti faktalta. Välillä voisit jyrähdelläkin, mutta vain lyhyesti, muutaman sanan jyrähdys riittää vallan hyvin. Jos näit maltat toimia, niin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen istut hallituksessa pääministerinä. Tuolla tavalla ja metodilla Lipponenkin nousi pääministeriksi.

11. Perusuomalaisten suosio on vahvassa kasvussa, sillä puolue nosti Ylen mittaksessa kannatustaan selvästi eniten. Se on nyt  10,3 prosenttia, ja edellisestä tutkimuksesta PS:n suosio lisääntyi 1,5 prosenttiyksiköllä. Viime viikkojen vilkas keskustelu turvapaikkapolitiikasta ja sisäisestä turvallisuudesta näyttää suosineen nimenomaan perussuomalaisia. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Jussi Halla-aho ja etenkin puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari ovat vetäneet hyvin maltillista linjaa tai lähestulkoon vaienneet Turun tapahtumista. Puolueen olisi järkevää myös jatkossa olla maahanmuuttopolitikkaa ja turvapaikanhakijoiden asemaa koskevissa lausunnoissaan varovaisia ja antaa muiden, etenkin sinisten, venkoilla ja vaahdota kannatuksen laskupaineessa.

12. Sitten tulee hännänhuippu, pikku ryhmä viekas jengi. Siniset vaihtaa nimeään vähän päästä, mutta sen kannatus ei vain lähde nousuun, ei sitten millään. Päin vastoin, sillä Ylen mittauksessakin tuli taas hieman laskua suosiolukuun niin, että ryhmää kannattaa vain 1,4 prosenttia vastaajista. Hallituksen pystyssä pysymisen rumalla tempullaan, jota Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Sauli Niinistö kannattivat ja suorastaan ajoivat, kesällä taanneet siniset keräävät yhä edelleen epätoivoisen tuntuisesti kannattajakortteja, jotta yhdistys voitaisiin viedä puoluerekisteriin.

13. Sinisten tilanne on suorastaan karmea, mutta toisaalta se osoittaa oikeaksi vanhan kokemussäännön, jonka mukaan "sitä saa mitä tilaa". On surkuhupaisaa ja jopa hieman säälittävää nähdä, miten esimerkiksi ministerit Jussi Niinistö, Sampo Terho ja jopa Timo Soini - "liukas luikku" Simon Elosta nyt puhumattakaan - seiskoskelevat ikään kuin tumput suorina Narikkatorilla, Helsingin Asema-atukiolla tai Espoon Ison Omenan edessä, tai lähes lähtevät hädissään juoksentelemaan kadulla ohi kiirehtivien rauhallisten ja tympääntyneen näköisten ihmisten perässä anellen näiltä "nimmaria" eli allekirjoitusta heille tuputettuihin kannatuskortteihin.

14. Mutta kun kerran "Isot Pojat" eli Sauli, Juha, Petteri ja Timo ovat sopineet ja päättäneet, että operaatio "Timpan hillotolppa" on pelastettava ja vietävä "maaliin" saakka, niin siinäpä herrat nyt seiskoskelevat ja ihmettelevät, että mitenkäs tässä nyt näin hassusti kävi, kun meitä ei kannata enää juuri kukan ja Sipilän ns. enemmistöhallitustakin enää 38 prosenttia äänestysikäisistä ihmisistä; kun reissuun lähdettiin hallitusohjelma kainalossa, niin hallituspuolueiden kannatus oli 55 prosentin luokkaa. 

15. Tilanne, johon Suomessa on nyt ajauduttu, on demokratian ym. kannalta suorastaan irvokas. Aattelepa vaikka ite!  Yhdistyksellä, joka ei ole puolue, vaan vasta pyristelee puolueeksi päsemistään, ja jota kannattaa vain 1,4 prosenttia äänestäjistä, on hallituksessa viisi ministerinpaikkaa eli yhtä monta kuin maan suurimmalla puolueella kokoomuksella. Siniset pitää hallussaan sekä ulkomisterin että puolutusministerin salkkua. Kirsikkana kakussa on, että yhdistyksen kansanedustaja toimii muina miehinä eduskunnan puhemiehenä.

16. Mutta media susoii sinisten ministereitä ja etenkin yhdistyksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Eloa huomiota herätävllä tavalla. Simon Elo on poliitikko, jota haastateltiin esim. Ylen kanavavilla kesällä kaikista poliitikoista eniten. Sama tendenssi jatkuu edelleen. Kun eduskunta aloitti toissa päivänä tiistaina syysistuntokautensa entiseen loistoonsa kunnostetussa talossa, haastateltiin TV1:n pääuutislähetyksessä kahta poliitikkoa. Heistä toinen oli Antti Lindtman (sd) ja toinen - tietenkin Simon Elo (siniset).Tänä iltana TV1:n A-talk -lähetykseen, joka alkaa klo 21.00 ja kestää noin tunnin, on kutsuttu neljä kansanedustajaa, joista yksi on - tietenkin Simon Elo (siniset). 

17. Sinisissä ei ole luultavasti osattu kunnolla edes ajatella miten valovoimainen politiikko kansanedustaja Simon Elo todellisuudessa onkaan. Kun hänen kasvonsa ilmestyvät tv-ruutuun j näkyvät siinä 10 sekuntia kauemmn, voimme olla joka kerta melko varmoja siitä, että sinisten kannatus notkahta noin 0,2 prosenttiyksikön verran.