309. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa Pietarsaaren lapsensurmajutussa

Olen kommentoinut Pietarsaaren vauvasurma -juttua kolme kertaa: 11.8.2009, 207/9.1.2010 ja 238/31.3.2010. Tänään Korkein oikeus (KKO) pani jutulle pisteen evätessään pyydetyn valitusluvan. Valituslupaa olivat pyytäneet KKO:lta jutun kaikki osapuolet: virallinen syyttäjä, synnytyksessä kuolleen naisen isä asianomistajana ja syytteessä ollut mies.

Virallinen syyttäjä vaati jutussa rangaistusta noin nelikymppiselle vaasalaiselle muusikolle ja perheenisälle ensisijaisesti murhasta ja vaihtoehtoisesti avunannosta murhaan taikka ainakin törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä heitteillejätöstä. Mies oli syytteen mukaan surmannut hänen ja hänen pietarsaarelaisen salarakkaansa yhteisen lapsen välittömästi tämän syntymän jälkeen tai ainakin avustanut äitiä tämän surmatessa vastasyntyneen terveen poikavauvansa. Synnytys tapahtui naisen kerrostaloasunnossa Pietarsaaressa.

Murhasyytteessä olleella miehellä ja pietarsaarelaisella musiikkiopiston rehtorilla oli ollut salasuhde. Mies väitti, ettei hän tiennyt mitään synnytyksestä, vaikka hän oli naisen asunnolla synnytyksen tapahtuessa. Käräjäoikeus uskoi miestä, hovioikeus ei. Käräjäoikeus uskoi myös miehen väitettä, jonka mukaan tämä ei ollut tietoinen edes naisen raskaudesta. Hovioikeus oli tässäkin kohdin toista mieltä mm. sillä perusteella, että mies oli seurustellut naisen kanssa tiiviisti myös tämän raskauden aikana ja ollut tämän kanssa sukupuoliyhdynnässä vielä päivä ennen lapsen syntymistä.

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki miestä vastaan ajetut syytteet toteen näyttämättöminä. Olen kritisoinut blogissani 11.8.2009 käräjäoikeuden tuomiota lähinnä siksi, että a) käräjäoikeus käsitteli jutun kokonaisuudessaan suljetuin ovin, ja b) käräjäoikeuden tuomio oli puutteellisesti ja osin tarkoitushakuisesti perusteltu, jolloin osa syytettä tukevaa näyttöä sivuutettiin perusteluissa.

Vaasan hovioikeus, jonne syyttäjä valitti, käsitteli jutun julkisesti, jolloin yleisölläkin oli tilaisuus seurata käsittelyä. Myös hovioikeus hylkäsi murhaa tai avunantoa murhaa koskevan syytteen näyttämättömänä. Katsoa blogi 238/31.3.2010.

Perusteluissaan hovioikeus vetosi muun muassa siihen, että lapsen napanuoran katkaisussa käytetyistä kynsisaksista löytyi vain naiseen ja lapseen viittaava näyttöä. Hovioikeuden mukaan nainen surmasi vauvan yksin. Tämän jälkeen hän pakkasi vastasyntyneen muovipusseihin ja piilotti ruumiin likapyykkien alle asuntonsa vessaan, mistä poliisi löysi lapsen vasta 3-4 päivän kuluttua.

Hovioikeuden mukaan kyse oli lapsensurmasta, jonka nainen teki yksin sekavassa mielentilassa sen jälkeen, kun synnytys yllättäen käynnistyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa.

Hovioikeus luki kuitenkin vauvan isän syyksi törkeän kuolemantuottamuksen, koska tämä ei hälyttänyt ajoissa apua synnytykseen menehtyneelle naisystävälleen. Koska mies oli omankin kertomuksensa mukaan kuullut lapsen surmaamiseen liittyvät kovat lyöntiäänet WC:stä, hänen oli täytynyt kuulla myös lapsen syntymään liittyvät äänet, päätteli hovioikeus.

Hovioikeuden mukaan mies viivytteli avun hälyttämisessä. Nainen kärsi synnytyksen jälkeen suuresta verenhukasta, ja hänen tilansa heikkeni nopeasti. Hovioikeuden mukaan miehellä oli velvollisuus hälyttää apua välittömästi, vaikka hän ymmärsi naisen surmanneen lapsensa. Nainen toimitettiin ambulanssilla sairaalaan, mutta hän ehti kuolla verenhukkaan kohta sairaalaan tuotuna.

Hovioikeus tuomitsi miehen puolentoista vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Ehdollisen rangaistuksen ohessa mies tuomittiin lisäksi suorittamaan 80 tuntia yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus katsoi kuitenkin sen kokonaan suoritetuksi, koska syytetty oli tapauksen vuoksi pitkään vangittuna, ja jutun tutkinta oli kestänyt epätavallisen kauan.

Korkein oikeus on nyt päättänyt, että jutussa ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis lainvoiman saaneena pysyväksi.

KKO:n ratkaisu on sinänsä ymmärrettävä, sillä jutussa oli kysymys lähinnä näytöstä eikä KKO yleensä myönnä valituslupaa näytön uudelleen arviointia varten. Tosin käräjä- ja hovioikeus olivat päätyneet jutussa osaksi eri lopputulokseen, mutta ensisijaisen syytteen eli murhasyytteen osalta kumpikin oikeusaste oli päätynyt samaan lopputulokseen. Hovioikeuden tuomio on sitä paitsi näytön arvioinnin sangen hyvin perusteltu, joten tämänkään vuoksi KKO:lla ei ilmeisesti ollut syytä epäillä hovioikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta.

Minua jäi hovioikeuden tuomion perusteluissa vaivaamaan muutama kysymys, joilla ei ehkä ole lopputuloksen kannalta merkitystä, mutta joista hovioikeus olisi voinut lausua hieman tarkemmin. Hovioikeus ei mielestäni kiinnittänyt riittävästi huomiota syytetyn motiiviin auttaa naista surmatyössä. Mieshän halusi kaikin tavoin salata salasuhteen, naisen raskauden ja lapsen syntymän. Jos lapsi, joka syntyi täysin terveenä, olisi jäänyt henkiin, olisi salasuhde paljastunut myös miehen perheelle. Voidaan myös kysyä, miksi mies viivytteli 5-6 tuntia ennen kuin hän soitti hätäkeskukseen, vaikka nainen vuoti verta ja hänen vointinsa heikkeni nopeasti? Jollei mies osallistunut lapsen surmaamiseen tekijäkumppanina tai avunantajana, niin todennäköisesti mies olisi hälyttänyt sairaanhoitoapua samoin kuin poliisin välittömästi sen jälkeen, kun hän havaitsi verijäljet kylpyhuoneessa ja käsitti naisen synnyttäneen lapsen.

Joka tapauksessa miehen törkeästä kuolemantuottamuksesta saama 1,5 vuoden ehdollinen vankeusrangaistus on erittäin lievä, sillä voidaanhan sanoa, että mies itse asiassa antoi naisen kuolla, jottei tämä voisi todistaa häntä vastaan. Lain mukaan törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita jopa 6 vuoden vankeusrangaistus. Minusta korkein oikeus olisi voinut myöntää valitusluvan ainakin rangaistuksen mittaamisen osalta.

Kun murhasyyte on tullut kahdessa instanssissa perusteellisesti käsitellyksi, voidaan päätöstä, jolla valituslupa on evätty ja tapaus on julistettu loppuun käsitellyksi, toki ymmärtää. Luultavaa on, että myös korkein oikeus olisi tullut murhasyytteen osalta samaan lopputulokseen kuin alemmatkin oikeusasteet.

Me emme tosin tiedä, millä perusteella syyttäjä ja muut asianosaiset pyysivät KKO:lta valituslupaa ja millä perustella KKO puolestaan epäsi valitusluvan. KKO ei näet perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, vaan tässäkin asiassa KKO lausui lakonisesti: Valituslupaa ei myönnetä.

KKO:n käytäntö olla perustelematta valituslupapäätöksiään, on vakiintunut, mutta silti hämmentävä. Laista ei nimittäin löydy säännöstä, jonka mukaan KKO:n ei tarvitsisi perustella valituslupapäätöstään. Tässä suhteessa KKO noudattaa "omaa lakiaan." Kun ratkaisun perusteleminen on perustuslain (PL 21.2 §) mukaan yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakiviä ja prosessilakiin sisältyy säännöksiä, joiden mukaan tuomion ohella myös tuomioistuimen päätökset on perusteltava, on KKO:n sanottu käytäntö lievästi sanottuna omalaatuinen.

Asianosaisille ja heidän edustajilleen samoin kuin asianosaisten läheisille ja tuttaville jää toki usein tämänkaltaisissa tapauksissa epäily siitä, että totuus ei ehkä sittenkään selvinnyt. Mutta itse asiassa tuomioistuimen, ei edes ylimmän oikeuden, tai koko oikeudenkäyntijärjestelmän tehtävänä ole selvittää niin sanottua aineellista totuutta. Reaalisesti ajatellen jutussa kun jutussa on periaatteessa mahdollista päästä vain niin sanottuun muodolliseen totuuteen eli sellaiseen ratkaisuun, jota jutussa esitetty oikeudenkäyntiaineisto huomioon ottaen voidaan pitää muita ratkaisuvaihtoehtoja perustellumpana ja siten hyväksyttävänä. Vaikka oikeudenkäynnissä pyritään totuuteen, siihen ei eri syistä johtuen ehdottomasti aina päästä.

Pietarsaaren jutussakin syytteessä ollut mies, jolla ei ole totuusvelvollisuutta, yksin tietää, mitä kyseisessä kerrostalohuoneistossa synnytyksen yhteydessä loppujen lopuksi tapahtui. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää tai olla varma siitä, saatiinko oikeusprosessissa "koko totuus" selvitetyksi. Syyttömyysolettamaa ei saatu murhasyytteen ja avuantosyytteen osalta prosessissa kumotuksi, joten syytettyä on kohdeltava näiltä osin syyttömänä.

308. Masa Jartsalle: Sulle salaisuuden kertoa mä voisin!

Koska matka oli hauska niin, pyysivät he mukaan yhden toverin...

Jari Sarasvuo kertoo tietävänsä todellisen syyn, miksi Matti Vanhanen luopui pääministerin ja puoluejohtajan hommista. Masa oli uskoutunut Jartsalle ja kertonut tälle eron todellisen syyn. Masan ja Jartsan täytyy siis olla parhaita kavereita keskenään, sillä salaisuuksia kerrotaan vain sydänystäville.

Mutta miksi Jartsa haluaa meidän muiden tietävän, että hän tietää? Onko Jartsa Masan asialla? Miksi Masa haluaa Jartsan kertovan meille, että hän on kertonut Jartsalle? Oliko Jartsalla Masan lupaa kertoa julki, että hän oli kertonut syyn Jartsalle? Onhan Masa aiemmin ilmoittanut, että hän paljastaan todellisen eron syynsä vasta joskus vuosien päästä. Miksi Masa oli uskoutunut eroasiassaan nimenomaan Jartsalle?

Jartsa ei kuitenkaan paljasta Masan ero syytä, vaan sanoo vain että se oli "eettisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostava." Jartsan mukaan eron syyn "käsittely huonossa mediassa olisi banalisoinut päätöstä ja aiheuttanut sivullisille haittaa". Jartsa kertoo Masan myös todenneen, että "riistomedian käytös" helpotti hänen eropäätöstään.

Masa kertoi viime joulun alla väistyvänsä keskustan puheenjohtajan tehtävistä kesän puoluekokouksessa. Tuolloin hän perusteli asiaa syksyllä odottavalla jalkaleikkauksella. Myöhemmin keväällä hän muutti kertomustaan ja selitti eron syyksi "kokonaisarvion".

Julkisuudessa on kuitenkin epäilty eron taustalla olleen jokin konkreettinen asia. Yleisimmin syyksi on veikattu sitä, että oikeuskansleri aloitti tutkia Masa toimia, koska tämä osallistui hallituksessa päätöksentekoon, joka koski Nuorisosäätiölle myönnettäviä avustuksia. Nuorisosäätiö tuki Masan presidentinvaalikampanjaa noin 25 00 eurolla. Kyse on siitä, oliko Masa ollut esteellinen.

Masa on halunnut luoda mystiikkaa eronsa ympärille vihjailemalla asian taustalla olleen muutakin. Viimeksi Masa puhui asiasta julkisuudessa kesäkuussa viimeisen EU-huippukokouksen tiedotustilaisuudessa. Hän kertoi tuolloin kertovansa syyn eroonsa "joskus vuosien päästä". Masan mukaan eron syyssä ei sinänsä ole mitään draamaa, mutta kuultuaan syyn kansalaiset kyllä ymmärtävän sen olleen pätevä syy.

Masa ero syy liittyy siis "sivullisiin." Jartsan mukaan eron syyn käsitteleminen "huonossa mediassa" olisi "banalisoinut" päätöstä ja aiheuttanut "sivullisille" haittaa. Huonolla medialla Jartsa tarkoittaneen muun muassa tiettyä iltapäivälehteä, joka oli kohdellut Jartsan mukaan häntä ja hänen kihlattua Virpiä huonosti vuodenvaihteessa.

Mutta voisiko syyn kertominen Jartsalle banalisoida koko Masan eron? Jartsan firmalla, joka toimii huomiotalouden piirissä, ei ole viime aikoina mennyt mitenkään hyvin. Haluaako Jartsa saada vain uutta huomiota ja julkisuutta firmalleen? Onko Jartsan firma liittynyt Perheyrittäjien liiton jäseneksi? Masahan alkaa pyörittää sanottua järjestöä syyskuun alussa. Onko Jartsalla ja Masalla kenties suunnitteilla yhteisiä bisneksiä?

Entä mitä Masan eron takana voisi sitten oikein olla? Kaiken takana on nainen - olisiko siis tässäkin? Minkäniminen nainen tällä kertaa vai joku Masan entinen?

Miten asia etenee julkisuudessa tämän jälkeen? Miten uutisesta saadaan kaikki hyöty irti ja Jartsa ja Masa pysymään otsikoissa? Vahvistaako Masa Jartsan ilmoituksen pitävän paikkansa - syytä kuitenkaan kertomatta? Missä vaiheessa Jartsa ja Masa alkavat syyttää huonoa mediaa ajojahdista?

Jartsa kertoi asiasta toisen Masan eli Matti Apusen 50 -vuotisjuhlakirjassa. Onko Aamulehdessä ja Iltalehdessä julkaistun Jartsan paljastuksen tarkoituksena vain saada julkisuutta Apuselle ja hänen kirjalleen. Ilman Jartsan paljusta kukaan ei olisi tiennyt juhlakirjasta mitään.

307. Tarja Halonen vasta kahdeksanneksi paras poliittinen naisjohtaja!

Amerikkalainen Time-lehti on valinnut Suomen presidentin Tarja Halosen maailman kymmenen parhaan naisjohtajan joukkoon. Johtajilla tarkoitetaan tässä kyselyssä vain poliittista johtajaa.

Ensimmäisellä sijalle valittiin Australian ensimmäinen naispääministeri Julia Gillard, joka nousi maan johtoon vasta kesäkuun alussa. Gillard joutui koville 2-3 päivää sitten Australiassa pidetyissä vaaleissa; tulokseksi taisi tulla tasapeli oppositiota edustaneen oikeiston kanssa.

Toiseksi merkittävimmäksi naisjohtajaksi lehti valitsi Islannin pääministerin Johanna Sigurdardottirin. S. on sukupuolineutraali tai lesbo - miten vain - sillä hänet vihittiin jokin aika sitten avioliiton naispuolisen ystävänsä kanssa.

Halosen edelle kärkikymmenikössä kiilaavat myös Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchner, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina Wajed ja Liberian presidentti Ellen Johnson-Sirleaf.

Time-lehti rankkasi Halosen listauksessa sijalle kahdeksan. Lehden mukaan helsinkiläisessä työläisperheessä kasvanut Halonen on noussut politiikan huipulle solmimalla tiiviit suhteet ammattiyhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin. Lehti myös huomauttaa, että presidentin harrastukset – kissojen hoito ja uiminen – kuvastavat huonosti tämän vaikutusvaltaista asemaa.

Sijalle 9. tuli Timen valinnassa pääministeri Kamla Persad-Biessenar, joka edustaa Trinidadia ja Tobagoa, ja sijalle 10. Costa Rican presidentti Laura Chincilla.

----

Kovin on eksoottista seuraa Tarja Halosella, tuskinpa useimmat suomalaiset ovat edes kuulleet edellä mainittujen osalta muista kuin Angela Merkelin, Johanna Sigursdadottrin ja Julia Gillardin. Nyt sitten tiedetään, että myös esimerkiksi Liberiassa ja Argentiinassa on naispresidentti.

Minusta Halosen sijoitus - kahdeksas - ei ole kovin mairittelevaa Suomelle eikä Haloselle itselleen, sillä istuuhan Halonen jo toista kautta ja yhdettätoista vuotta Suomen pressana ja hän reissannut presidenttinä maailman jokaisessa kolkassa, viimeksi tämän kuun alussa jopa Galapagos-saarella Penan kanssa kahdestaan. Seura, jossa Halonen Timen jutussa esiintyy, ei ole luvalla sanoen kovinkaan hääppöistä Angela Merkeliä ja paria muuta naispressan tai pääministeriä lukuun ottamatta. Kyllä tuossa seurassa Suomen toista kuusivuotiskauttaan istuvan presidentin olisi luullut pärjäävän paremmin.

Minusta Tarja Haloselta olisi kyllä voinut edellyttää parempaa sijoitusta nimenomaan siksi, että Suomi on saanut arvokkaan tittelin "Maailman paras maa", ainakin Nwesweekin rankkauksen mukaan. Kyllä maailman parhaan presidentillä pitäisi toki olla edellytyksellä tulla valituksia maailman parhaaksi naisjohtajaksi tai jättävän taakseen ainakin jonkun Islannin, Liettuan ja Liberian naispresidentin! Jos näin ei tapahdu, niin kyllä syitä huonoon menestykseen saa etsiä muualta kuin Suomen maasta ja kansasta!

Time perustelee Halosen johtajuutta, ei niinkään hänen poliittisilla ansioillaan, vaan sillä, että hän on luonut tiiviit suhteet ammattiyhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin. Niinpä, ay-liikkeestä muistetaan toki SAK, jonka lakimiehenä Halonen toimi ennen siirtymistään politiikkaan, ja niistä järjestöistä tietysti Seta; muita ei nyt tässä kohtaa tule mieleen. Tai kyllä tulee: DDR:n tunnustamiskomitea, jossa Halonen edusti demareita ja SAK:ta.

Halosen oppi-isänä politiikassa oli pääministeri Kalevi Sorsa, jonka avustajana Halonen toimi ennen valintaansa kansanedustajaksi. Ilta-sanomissa kerrottiin tänään Heikki Urmaksen kirjoittamasta kirjasta "Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät", jonka on määrä ilmestyä ylihuomenna; Kalevi Sorsahan muistetaan mm. Alexandr Solzhenitsyn kirjan "Vankileirien saaristo" hyllyttämisestä ja kirjan painamisen estämisestä 1970-luvulla.

Kalevi Urmaksen kirjassa kerrotaan I-S:n jutun mukaan mm. Kalevi Sorsan KGB-yhteyksistä, jotka olisivat syntyneet Pariisissa Kalevi Sorsan Unescon ajoilta. U:n kirjassa kuulemma väitetään USA:n presidentti Gerald Fordin sanoneen, että hän ei saavu vuonna 1975 Helsingin Etyk-kokoukseen siksi, että Suomen pääministerinä on Kalevi Sorsa; syynä juuri Sorsan väitetty KGB-kytkös. No, niin kuin tiedämme "talo elää tavallaan ja vieras tulee ajallaan." Tässä tapauksessa mainittua Urho Kekkosen ohjenuoraa rukattiin niin, että Sorsan hallitus kaatui "sopivasti" juuri ennen Hgin Etyk-kokousta, jolloin Gerald Fordkin nähtiin Helsingissä piirtämässä mm. Leonid Brezhnevin kanssa puumerkkiään Etyk-julistuksen alle. Etykin aikana Suomessa oli vallassa Keijo Liinamaan johtama virkamieshallitus, jonka ulkoministerinä toimi Olavi J. Mattila.

Tarja Halosen kohdalla on puolestaan kohistu hänen DDR-yhteyksistään ja uskaliaimmat ovat jopa väittäneet Halosen nimen löytyvän ikuisiksi ajoiksi salaiseksi julistetulta ja Supon kassakaappiin suljetulta Tiitisen listalta. Niin tai näin, niin kannattaa muistaa, että Gerld Fordin tavoin myös George W. Bush junior näytti tunteneen tiettyä vastenmielisyyttä vierailla Suomessa tai/ja kutsua Suomen presidentti vieraakseen Valkoiseen taloon Washingtoniin. Mikä lienee ollut sitten tähän, Tarja Halosen menneisyys vain jotkut muut syyt.

Näissä merkeissä jäämme odottamaan, nousisiko Tarja Halosen Time-ranking ensi vuonna. Vai pudottaako Mari Kiviniemi Halosen listalta kokonaan pois?

306. Vaalirahakorruption selvittely paisuu ja pitkittyy, osa I

Näinä aikoina, jolloin Suomi on jo 4-5 päivää amerikkalaisen Newsweekin julistamana "Maailman paras maa", on syytä noteerata myös kansanedustajien vaalirahasotku ja sen tutkinnan venyminen ja paisuminen.

Rovaniemen moottorikelkkatehtaan rakentamisasian toinen tutkintahaara koskee Kunnallisen eläkelaitoksen Kevan entistä toimitusjohtajaa Markku Kauppista ja kansanedustaja Sampsa Katajaa, joka toimi Kevan hallituksen jäsenenä ja sittemmin puheenjohtajana. Sampsa Kataja on koulutukseltaan varatuomari ja siviiliammatiltaan asianajaja ja hän toimii nykyisin myös kokoomuksen varapuheenjohtajana.

Keskusrikospoliisin (Krp) on kerrottu epäilevän Kauppista osallisuudesta lahjoman antamiseen. Kelkkatehtaan rakennutti Nova Group ja sen johtokaksikkoa Arto Merisaloa ja Tapani Yli-Saunamäkeä epäillään lahjuksen antamisesta 5 000 euron suuruisen vaalirahan muodossa Sampsa Katajalle. Kauppisen osalta epäilyssä on kyse siitä, että hän olisi esittänyt Merisalolle ja Yli-Saunamäelle sanotun lahjuksen antamista Katajalle.

Rovaniemen kaupunki ja Nova Group sopivat kelkkatehtaan rakentamisesta Rovaniemelle. Nova möi rakennuttamansa tehtaan Lemminkäinen-konserniin kuuluvalle rakennusliike Oka:lle, joka rakensi tehtaan. Oka puolestaan möi kelkkatehtaan Kevalle. Sampsa Kataja oli vuonna 2007 Kevan hallituksen puheenjohtajana päättämässä kuntien eläkerahojen sijoittamisesta kelkkatehtaaseen.

Sampsa Kataja on epäiltynä kahdesta eri rikosnimekkeestä: virka-aseman väärinkäyttämisestä ja lahjuksen ottamisesta. Virka-asemalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Kantajan tehtävää Kunnallisen eläkelaitoksen (Keva) hallituksen jäsenenä. Kevan hallituksessa oli sanottuna aikana myös Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, joka ajoi innokkaasti kelkkatehtaan perustamista Rovaniemelle.

Samana vuonna eli 2007, jolloin Kataja osallistui vuonna 2007 Kuntien eläkevakuutuslaitoksen eli Kevan hallituksessa päätöksentekoon, joka koski Rovaniemen kelkkatehdashankkeen rahoitusta, Katajan tilille kilahti eduskuntavaaleja varten vaalitukea 5 000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomelta (KMS), johon vaalirahaa syytämässä oli mukana mm. kelkkatehtaan rakennuttanut Nova Group. Esitutkinnassa on luultavasti kyse siitä, onko Kataja ajatellut saavansa itselleen hyötyä (vaalitukea), jos kelkkatehtaalle järjestyy rahoitus Kevasta.

Nyttemmin on kerrottu, että sanotut 5 000 euroa maksoi Katajalle tai hänen vaalitukiyhdistykselleen Tapani Yli-Saunamäki omasta pussistaan, koska KMS:ltä olivat vaalirahat tuohon aikaan tilapäisesti loppuneet (IL 16.8).

Kataja itse pitää virallista kuulemistaan "hyvänä". Hän uskoo, että kuulemisen jälkeen hänen asemansa vaihtuu epäillystä asianomistajaksi, koska hän allekirjoitti viime kesänä tutkintapyynnön Kevan edustajana Kevan ex-toimitusjohtajan Markku Kauppisen toimista kelkkatehdasasiassa. Kataja selittää, että eduskuntavaalien 2007 aikoihin hän kyllä tiesi, että 5 000 euron suuruinen tuki "oli tulossa", mutta tuen maksajasta ei käyty "täsmällisempiä keskusteluja." (IL 16.8.). Katajan mukaan hän sai tiedon tukensa KMS-taustasta vasta kun vaalirahakohu puhkesi keväällä 2008. Kataja kertoo Markku Kauppisen kysyneen häneltä, voidaanko Katajan nimi antaa Kyösti Kakkoselle ja "joillekin yrittäjille", jotka ovat tukemassa ehdokkaita, jolloin Kataja oli vastannut, että "totta kai."

Olisi mielenkiintoista tietää, miten Markku Kauppinen on kertonut tästä asiasta poliisikuulustelussa. Kun ottaa huomion Katajan merkittävän yhteiskunnallisen aseman sekä kansanedustajana, puoleensa varapuheenjohtajana ja Kevan hallituksen puheenjohtajana, olisi asia ja ristiriita eri kertomusten välillä syytä selvittää pohjiaan myöten. Asia olisi siis vietävä ilman muuta ainakin syyteharkintaan ja tarvittaessa myös tuomioistuinkäsittelyyn.

Tutkinnanjohtaja Erkki Rossin (KRP) mukaan Katajan lopullinen asema ratkaistaan, kun häntä on kuultu ja koko selvitys asiasta saatu. Ratkaisu asiasta on kerrotun mukaan tulossa ensi viikolla. Poliisi saanee koko laajan kelkkatehdastutkintansa loppulausuntovaiheeseen syyskuussa. Sen jälkeen epäillyt antavat omat lausuntonsa. Syyteharkintaan kelkkatehdasvyyhti voisi ehtiä loka-marraskuussa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on ilmoittanut, että puolueen varapuheenjohtaja Sampsa Katajalla on hänen täysi luottamuksensa.

-----

Asian taustoja ja omia käsityksiään asiasta on selvitelty esimerkiksi HS:n keskustelupalstalla, jossa nimimerkki Kappalainen kirjoittaa näin:

- Keskusta- ja kokoomuspoliitikkojen intressinä oli järjestää talousrikollisille vaalirahoittajalleen bisneksiä ja saada palkkioksi vaalirahaa. Ja sitä rahaa maksettiin suomalaisessa politiikassa historiallisen suuria määriä.

Rovaniemi oli pulassa sillä Bombadier halusi laajentua, muttei ollut valmis itse rakennuttamaan tiloja itselleen, eikä ollut valmis tekemään sellaista vuokrasopimusta, että kukaan oikea sijoittaja olisi ollut hankkeesta kiinnostunut. Rovaniemen kaupungilla ei ollut itsellään varaa tai halua ottaa riskiä kontolleen, vaikka kyse oli rovaniemeläisten työpaikoista sekä kaupungin verotuloista.

Sitten kuin taivaasta ilmestyi Nova, jonka mielestä hanke oli muka kannattava. Näytelmän kuului yllätyksekäs käänne eli se, että hankkeen edetessä Keva sai herätyksen sijoittaa eläkkeensaajien rahaa kelkkatehdashankkeeseen - muka puhtaana sijoituksena.

Se, että kaikki tapahtunut oli ennalta suunniteltua näytelmää ja kuntien eläkkeensaajien rahoilla sikailua paljastui kun Keskustan puoluesihteeri Korhonen kertoi julkisuuden luoman paineen alla ilmeisesti keskustajohtoa painostaakseen Kesärannan kuuluisasta tapaamisesta. Tapaamisesta, joka järjestettiin ennen kuin Nova oli (virallisesti) tietoinen kelkkatehtaasta. Tuossa tapaamisessa oli läsnä Novan ja Keskustan johtajat, sekä Kevan toimitusjohtaja Kauppinen. Vaikka Vanhanen on raitis, tapaaminen vei mieheltä muistin tyystin.

Keskustapuolueen tehtäväksi jäi hankkeen junaileminen Novalle ja Kauppisen tehtäväksi tuli hoitaa hankkeen tosiasiallinen rahoitus Kevasta. Kauppinen suosituksesta Nova maksoi silloiselle Kevan hallituksen jäsenelle S. Katajalle 5000 e vaalirahaa.

Kun vaalirahakuvio ja Kesärannan tapaaminen paljastuivat Kauppinen erosi toimitusjohtajan tehtävästään.

Kauppisen erottua Kevan hallituksen pj. S. Kataja jäi puuhastelemaan selvityksiensä parissa, joiden mukaan kyseessä on ollut normaali sijoitus ja että Kevan päätöksenteko on ollut sääntöjen mukaista.

Kataja oli siis mukana pumppaamassa mm. hänen huomaansa uskottua eläkkeensaajien rahaa talousrikollisten laariin ja sai palkkioksi 5000 euroa, joka maksettiin maantavan mukaisesti vaalirahana. Tähän Katajan puolustus tulee vetoamaan - vaaliraha ei ole lahjus.

Tässä sopassa ui niin monta korkeassa asemassa olevaa keskusta- ja kokoomuspäättäjää, että S. Kataja tulee pääsemään kuin koira veräjästä. Tapahtunut korruptio on kuitenkin päivänselvä tosiasia.

Kappalainen edelleen (HS 13.8.):

- Ei tässä mitään poliisia tarvita. Antaa Sampsan Katalan tehdä itse selvitys lahjusasiassa. Periaate voisi olla sama kuin Kevan moottorikelkkatehdashankkeeseen liittyvästä päätöksenteosta tehdyssä selvityksessä, jonka Kataja teetti ulkopuolisella asianajotoimistolla ja jossa Keva sai puhtaat paperit.

Kun toimittajat pyysivät saada nähdä kyseisen selvityksen, Katala sanoi, ettei voi sitä antaa, koska selvitys on poliisin hallussa osana esitutkinta-aineistoa. Sinnikkäät toimittajat kuitenkin pyysivät ko. selvitystä poliisilta, jolloin paljastui, ettei mitään selvitystä ollut edes olemassa. Katajalla on siis niin puhtaat paperit, ettei niissä ole edes mustetta.

- Kiinnostavaa tässäkin keskustelussa on vain yksi asia. Se ettei Kokoomuksen johto ja Kokoomuksen jäsenet millään tavoin reagoi tuomitsevasti Katajan toimintatapoihin. Sen sijaan asiaa peitellään, suojellaan, vähätellään ja syytetään mediaa ja oikeuslaitosta. Kataja on joko juridisesti syyllinen tai syytön, mutta hänen toimintatapansa ovat herättäneet epäilyjä. Tämänkaltainen poliitikko on menettänyt uskottavuutensa ja hänet tulisi siirtää tutkinnan ajaksi vilttiin. Oman pesän suojelua (Nimim. rva P, HS 13.8.).

------

- En ota kantaa, onko rikosta tapahtunut vai ei kuten en myöskään leiki moraalisesti ylevämpää. Äänestin viime kierroksella Katajaa mutta nyt jää kyllä yksi ääni pois, koska homma ei yksinkertaisesti pysy kädessä. Liian paljon koheltamista ja ei todellista johtajuutta, myös osaamistaso on alkanut epäilyttämään. (Nim. PBateman HS 13.8.)

------

- Kokoomuksen ideologiaan kuuluu olennaisena osana se, että kaikki on mitattavissa rahalla ja myytävissä(terveys, koulutus, tasa-arvo, "kansakunnan etu" jne. jne.) Siitä kertoo useiden kokoomuslaisten sotkeutuminen korruptioskandaaleihin. Sampsa Katajan, Kanervan, Tiuran, Lindenin lisäksi herättää kysymyksiä myös se, että meillä on kokoomuslainen valtiovarainminísteri, joka on saanut veroparatiisifirmoilta merkittää tukea. Unohtaa ei sovi myöskään valtion omistajuuksista vastaavaa Häkämiestä tai kaavoituksista vastaavaa Vapaavuorta, joiden vaalirahoista löytyy lisäksi ruotsalaista investointipankkia. Nämä ovat isoja kysymyksiä myös kansantaloudellisesti. Isänmaallisuus ja solidaarisuus edustavat kokoomuslaisille "mennyttä aikaa" - "Globaalisuus" ja "markkinaliberalismi"( lue. ahneus) ovat korvanneet nuo pehmeämmät ja perinteisemmät arvot. Siksi on hyvinkin loogista, että palveluksia vaihdetaan kylmään rahaan ja päinvastoin. Nämä kiittämättömät "oman elämänsä sankarit" ja "nettoveronmaksajat" katsovat saaneensa kaiken puhtaasti ilman valtion tai muiden suomia mahdollisuuksia. Tästä syystä he kokevat olevansa "tasa-arvoisempia" ja etuoikeutetumpia kuin perustallaajat. Nämä esiin tulleet korruptiotapaukset ovat oire kyseisen puolueen arvomaailmasta, jonka vaikutukset näkyvät mm. työntekijöiden oikeuksien heikentämisenä, tuloerojen kasvattamisena, militarismin korostamisena, etuuksien leikkauksina sekä tasaverotuksena eli yksinkertaistettuna suomalaisen hyvinvointimallin lopullisena romuttamisena (Palle HS 13.8).

-------

- Kun lukee tämän uutisen huolella huomaa, että Kataja ei ole tehnyt mitään moitittavaa. KRP joutuu erityisen paineen alla tekemään esitutkinnan, sillä kyseessä on näkyvä poliitikko. Painetta luo siis julkinen sana, eivät poliitikot. Eri asia sitten on, jos ei tykkää poliitikosta Sampsa Kataja. Rikollista hänestä ei kuitenkaan mitenkään saa tämän perusteella (Kunto Kalpea HS 14.8.).

----

Keva toimitusjohtaja Markku Kauppinen sai kesällä Kevan sisäisessä selvityksessä kelkkatehtaan sijoitusasiassa puhtaat paperit. Kauppinen joutui kuitenkin eroamaan, kun oli ilmennyt, että hän oli peukaloinut eräitä Kevan kuitteja jälkikäteen ja pyyhkinyt Novan Arto Merisalon nimen erään tapaamisen osallistujalistasta. Sampsa Katajan ja Markku Kauppisen sukset menivät ristiin ja Kataja päätti Kevan hallituksen puheenjohtajana, että Kauppisesta tehdään yksin Kevan sotkujen syntipukki.

Markku Kauppinen ärähti Katajalle ja sanoi I-S:n haastattelussa 10.7.-09: "Sampsa Kataja, julkistapa omat Keva-kestityksesi". Kauppisen mukaan Katajan oli kerrottava oman puolueensa edustajilleKevan piikkiin järjestetyt tilaisuudet ja osallistujien nimet.

Ehkäpä Kauppinen on päättänyt nyt maksaa Katajalle potut pottuina ja kertoa kuulusteluissa niin, että Kataja olisi ollut tietoinen Novan hänelle lupaamasta vaalirahapalkkiosta jo ennen kuin Kevan hallitus teki päätöksensä kelkkatehdasasiassa. Kauppinenhan oli esittänyt Novalle vaalituen maksamista Sampsa Katajalle.

Tähän viittaa myös Arto Merisalon Iltalehdelle antama lausunto. Merisalon mukaan Kataja tiesi vallan hyvin saamansa 5 000 euron suuruisen vaalirahan taustasta. Merisalo lausui:

- En voi ymmärtää, miksei KMS-tausta olisi ollut heti selvää. Kun ehdokkaan tilille kapsahtaa 5 000 euroa, niin olisi outoa, jos hän ei tietäisi, mistä se on tullut. Etenkin, jos maksajana lukee KMS. Keskeisten puolueiden johtoa informoitiin KMS:stä ja siitä, keitä siihen kuuluu.

Merisalon mukaan kaikki tukea saaneet ehdokkaat saivat tiedon KMS:n taustoista, joko yhdistyksestä tai välikäsien kautta.

Sampsa Katajan OM:lle 16.5.2007 antamassa vaalirahailmoituksessa ei mainita, että hän olisi saanut 5 000 euron vaalituen KMS:ltä. Ilmoituksensa mukaan Kataja on saanut Satakunnan tulevaisuus 2011 -kansalaisyhdistykseltä tukea 54 2000 euroa; lahjoittajia ei yksilöidä tarkemmin.

Vaalirahakohun alkaessa keväällä 2008 Sampsa Kataja antoi 16.5.2008 OM:lle ilmoituksen täydennyksen, jossa hän kertoo, että em. Satakunnan tulevaisuus oli saanut 5 000 suuruisen vaalituen - tämä siis maksettiin Katajalle - juuri KMS:ltä. Muut Satakunnan tulevaisuudelle tehdyt lahjoitukset olivat katajan ilmoituksen mukaan määrältään alle 1 7000 euroa eikä niitä siis tarvinnut yksilöidä.

Sampsa Kataja on selittänyt, että hän sai tietää saaneensa tukea KMS:ltä vasta, kun vaalirahakohu ryöpsähti käyntiin keväällä 2008. Toisen version mukaan Kataja oli olettanut, että hän oli saanut mainitun summan Tokmannin omistajalta Kyösti Kakkoselta, ei KMS:ltä. - Kovasti outoja selityksi, kun tietää Katajan taustan: hän on koulutukseltaan varatuomari ja siviiliammatiltaan julkisen valvonnan alaisena toimiva asianajaja, jolta edellytetään ammattinsa harjoittamisessa korostettua tarkkuutta ja nuhteettomuutta. Tätä taustaa vasten Katajan selitys tietämättömyydestään ei vaikuta kovinkaan uskottavalta. Joka tapauksessa hänen olisi pitänyt tietää, eli hänen olisi tullut selvittää, mistä lähteistä Satakunnan tulevaisuus oli saanut mainitut 54 000 euroa. Tällöin olisi selvinnyt, että lahjoitusten joukkoon mahtui myös yksi 1 700 ylittänyt vaaliraha eli juuri KMS:n maksamat 5 000 euroa, jotka Katajan olisi pitänyt vuonna 2007 ilmoittaa OM:lle. Kataja ei voi juristina ja asianajajana vedota laiminlyöntinsä selityksenä mihinkään "maan tapaan."

Sampsa Katajan aseman ratkennee pitkälti sen mukaan, uskooko KRP "kaikki asianhaarat huomioon ottaen" enemmän Katajan omia selityksiä vai Arto Merisalon ja Markku Kauppisen kertomuksia siitä, miten ja miksi Nova päätyi antamaan Katajalle KMS:n kautta vaalitukea Katajalle. Joka tapauksessa kyse oli niin hämärästä "kaupasta", että Kataja katsoi parhaimmaksi salata kyseisen vaalituen 16.5.2007 oikeusministeriölle antamassaan vaalirahoitusilmoituksessa, vaikka lain mukaan hänen olisi pitänyt mainita sanottu vaalituki yksilöitynä ilmoituksessaan.

---

Pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa siltä, että kokoomuksen ennakoitu vaalivoitto ensi vuoden eduskuntavaaleissa kaatuu puolueen tunnettujen kansanedustajien lahjusepäilyihin, joista ei saatane päätöksiä ennen vaaleja. Sampsa Katajan - ja Petrin Salon - lisäksi vaalirahasotku on poikinut tai poikimassa syytteitä myös sellaisille kokoomuksen napahenkilöille kuin esimerkiksi Maria Tiura ja Ilkka Kanerva. Kanervan osalta asia on jo syyteharkinnassa ja Tiuran osalta asia saatettaneen piakkoin syyteharkintaan.

Mutta kokoomuksen hallituskumppanilla Suomen keskustalla menee vaalirahasotkujen osalta vielä kehnommin. Tästä ehkä hieman myöhemmin.

---

Perussuomalaisilla sen sijaan menee hyvin sekä galluppien mukaan että muutenkin. Viime viikonvaihteessa Porissa pidetyn persujen puoluekokouksen asioista ja tapahtumista lähinnä vain yksi ylitti uutiskynnyksen: kansanedustaja Raimo Vistbackan viuhahtelu noin tunnin ajan nakuna hotellin käytävillä keskellä yötä. Tästä tapauksesta, jonka Vistbacka otti itse esille sunnuntaina pitämässään puheenvuorossa, on saatu isoja otsikkoja iltapäivälehtiin: oliko R.V. selvin päin vai ei ja miksi hän joutui yöllä ulos huoneestaan ilman vaatteita jne. Oliko RV:llä sittenkään täysin puhtaita jauhoja "pusseissaan" esimerkiksi mitä tulee alkoholin nauttimiseen ennen viuhahtelua? - Enemmän selvityksen puuttuessa joudumme kuitenkin luottamaan kysymyksen suhteen kokemussääntöön "kyllä kansa tietää."

305. Kansanedustajan lahjusepäily; älkääs nyt, eiköhän mennä kahveelle.

Suomalaiset luottavat muita eurooppalaisia selvästi enemmän poliisiin. Tämä kävi - jälleen kerran - ilmi, kun viime viikolla julkistettiin Valittujen Palojen kuudessatoissa Euroopan maassa toimeenpannun kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimukseen vastasi yhteensä 32 163 ihmistä, Suomessa kirjekyselyyn vastaajia oli 1 338 henkeä.

Lehden mukaan suomalaisten todellinen luottoammatti on lentäjä, johon 95 prosenttia kansalaisistamme luottaa suuressa määrin tai melko paljon. 90 prosentin rajan ylittivät myös palomiehet, apteekkarit, sairaanhoitajat, lääkärit ja poliisit. Poliisiin suomalaisista luottaa peräti 92 prosenttia väestä, kun eurooppalainen keskiarvo poliisin luottamuksessa on vain 62.

Luottamustilaston peräpäätä pitävät Suomessa toimittajat (26 %), automyyjät (19 %) ja tietenkin poliitikot (10 %).

Poliitikkoihin eivät taida Suomessa luottaa enää paljon muut kuin ylimmät laillisuusvalvojamme. Uskoihan oikeuskansleri Jaakko Jonkka ministeri Mauri Pekkarisen selitykseen "unohduksesta" Suomi-Soffan tapauksessa niin, että antoi oitis eli miltei siltä istumalta Pekkariselle asian johdosta puhtaat paperit. Mutta tässä erilaisten valtiosääntöoikeudellisten hölmöilyjen luvatussa maassahan oikeuskansleri on, paitsi laillisuusvalvoja, samanaikaisesti ministereiden uskottu mies, jonka tehtäviin kuuluu ministereiden ja ministeriöiden korkeiden virkamiesten juridinen konsultointi ja neuvonta. Tämä selittää paljon.

Kansan luottamus poliisimiehiin - yhtään naispoliisipoliitikkoa ei tunneta - ilmenee myös erilaisissa vaaleissa. Ihmiset tykkäävät näköjään sinitakeista kuin hullu puurosta, sillä onhan nyt parhaillaan istuvaan eduskuntaan äänestetty peräti seitsemän poliisimiestä. Ovatko nämä konstut, komisariot ja vallesmannit sitten saaneet parlamentissa jotakin merkittävää aikaiseksi - no, tämä on jo kokonaan toinen juttu. Lisää poliiseja on pyrkimässä eduskuntaan. Väkivaltarikostutkintaan erikoistunut ylikomisario Kari Tolvanen (kok) on ilmoittanut pyrkivänsä ensi vuoden vaaleissa parlamenttiin Uudenmaan vaalipiiristä.

Mutta mikä mahtaa olla luottamus yhdistelmään poliisi-poliitikko? Tätä olisi varmaan jännittävää tutkia ehkä jopa väitöskirjatasolla asti (nollatutkimuksia on tehty paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista). Romahtaisiko parlamenttiin valitun poliisimiehen luottamus kansan silmissä 92 prosentista 10:een prossaan heti, kun tämä "ryhtyy poliitikoksi" eli saapastelee Arkadianmäelle ja kansa näkee hänet istuskelemassa Eduskunnan suuressa salissa suht´koht joutilaan näköisenä ja ilman sitä sinistä virkapukua? Vain laskisiko luottamus poliisi-kansanedustajiin pikkuhiljaa?

Voisiko poliisi-kansanedustajassa ilmetä ammattitaustoista johtuen jonkinlainen persoonallisuudenjakautumisilmiö á la tohtori Jekyll ja mr. Hyde? Jotkut ovat olleet havaitsevinaan yleensä jopa (tai etenkin) johtavissa poliitikoissa tällaisia piirteitä, joiden johdosta poliitikolta saattaa puuttua moraalinen sairaudentunto tyystin. Tällaiset poliitikot, näin väitetään, käyttäytyvät ja puhuvat kauniisti ja sopuisasti kuin pulmuset tajuamatta itsekään, miten läpimätiä moraalisessa suhteessa itse asiassa ovat. Tällainen poliitikko haluaa väistää kaiken henkilökohtaisen vastuun ja esiintyä tilanteesta riippuen milloin poliitikkona - kansan edusmiehenä - tai yksityishenkilönä aivan sen mukaan, miten valinta hänelle itselleen kulloinkin parhaiten sopii. Ottaessaan vastaan vaalirahaa yrityksiltä hän esiintyy poliitikkona selittäen, ettei vaalirahoituksessa ole mitään pahaa - päin vastoin; rahoittajiensa nimiä hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan selittäen, ettei hän edes tiedä rahoittajinaan eikä hänen edes tarvitse niitä tietääkään! Jos poliitikko sitten jää kiinni tai häntä epäillään hämäräperäisistä kytköksistä vaalirahoittajiinsa tai muihin harmaan talouden bisnesmiehiin, hän loukkaantuu syvästi ammattitoimintaansa kohdistuvista värinkäytösepäilyistä ja vakuuttaa moraalista puhtauttaan, jopa naurettavuuksiin asti.

Mutta sitten itse päivän teemaan.

Kolmannen kauden kansanedustaja - siviiliammatiltaan vanhempi konstaapeli - Petri Salo (kokoomus) ajoi toukokuussa Ylihärmä-Vöyri -tiellä Liikkuvan poliisin nopeustutkaan. Salo oli ajossa poikansa Peugeot -merkkisellä henkilöautolla, jonka nopeudeksi poliisin tutka mittasi 138 km/t tieosuudella, jossa sattui olemaan 80 kilomerin nopeusrajoitus. Melkoista haipakkaa siis, puhtaasti ylinopeuden perusteella arvioituna kyse on ilman muuta törkeästä liikenteen vaarantamisesta, jos mittaustulos pitää paikkansa.

Petri Salo kiisti kuitenkin ylinopeuden selittämällä, että kyseinen ylinopeus on "täysi mahdottomuus." Salo arveli ajelleensa vain 80-100 kilomerin tuntinopeudella, josta selviäsi suunnilleen 70 euron suuruisella rikesakolla. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta puolestaan voi seurata jopa vankeusrangaistus ja luonnollisesti myös ajokielto, joka tapauksessa vähintään 30 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus, joka kansanedustajan tuloilla voisi tietää about 2 000-3 000 euron suuruista sakkorangaistusta.

Petri Salon ajaman ylinopeuden suuruutta selvitellään 10.9. Pohjanmaan käräjäoikeudessa Seinäjoella, jossa syyttäjä vaatii kansanedustajalle rangaistusta juuri em. törkeästä liikennerikoksesta. Rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin tuomioistuimessa päätetään. Toisaalta on syytä muistaa, että epäillyllä tai rikoksesta syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai valehdella täysin vapaasti. Osoittaako Salon kiistäminen rohkeutta, vilpittömyyttä, laskelmallisuutta vai kenties edellä mainittua poliitikoille tyypillistä moraalittomuutta? Ehkä käräjäoikeuden tuomion jälkeen olemme tässä suhteessa viisaampia, sillä tuomioistuimen tehtävänähän on, näin ainakin väitetään, löytää oikeusjutussa totuus - tosin siinä ei aina onnistuta.

Pienoisen uutispommi syntyi, kun viime viikolla kerrottiin, että syyttäjä vaatii käräjäoikeudessa 10.9. kansanedustaja Salolle rangaistusta myös lahjuksen antamisesta virkamiehelle. Lehtitietojen mukaan Salo oli esittänyt ylinopeutta selvittäneelle poliisimiehelle kahville menemistä, Salo olisi siis luvannut tarjota häntä kuulustelleelle poliisille kahvit. Syyttäjä Peter Levlin vaatii lahjonnasta Salolle ehdollista vankeusrangaistusta kertoen, että syyte nostettiin, jotta saataisiin ennakkotapaus lahjonnan rajasta. Syyttäjän tarkoituksena on ilmeisesti viedä asia tarvittaessa aina korkeimpaan oikeuteen asti, sillä vain KKO voi antaa alempia tuomioistuimia ohjaavia ennakkopäätöksiä.

Kansanedustaja Salo luonnollisesti kiistää myös lahjussyytteen. Hän on kertonut lehdille, että ennakkotapauksen hakeminen kummastuttaa häntä ja ettei ole helppoa olla "syyttäjälaitoksen esimerkkinukke." Salo pohti, että varmaan tällä tavalla ennakkotapauksen hakeminen saa suurta julkisuutta.

Syyttäjä on ollut vaitonainen lahjussyytteen yksityiskohdista, sillä syyte tulee kokonaisuudessaan julkiseksi vasta käräjäoikeuden istunnossa. Salo itse on selitellyt tapausta lehdille itselleen parhain päin. Salon on kertomansa mukaan Vaasan läänin entinen poliisin luottamusmies, joten hän tuntee lukuisia kollegojaan. Salon mukaan hänen esittämänsä kahvikutsu ei koskenut vain häntä poliisiauton takapenkillä kuulustellutta poliisimiestä, vaan muitakin paikalla olleen kahden LP:n partion poliiseja, jotka olivat Salolle entuudestaan tuttuja. "Olin aika pitkään siellä takapenkillä ollut ja ajattelin, että tapaan kavereita samalla reissulla, kertoi Salo (I-S 10.8.).

Salo ihmettelee saamaansa lahjussyytettä, mutta uskoo, että Pohjanmaan käräjäoikeus pystyy arvioimaan, "vaikuttaako euron kahvi jonkun tekemiseen tai tekemättä jättämiseen."

Mutta kuten jutun syyttäjä Peter Levlin on todennut, lahjomatilanteessa tarjotun etuuden suuruus ei ole kovin tärkeä seikka. Kyse on periaatteesta eli siitä, milloin yhteiskunnassa tulee puuttua virkamiesten lahjontaan. Jos emme halua elää yhteiskunnassa, jossa lahjoman tarjoaminen virkamiehille yleistyy, tulee syyttäjälaitoksen puuttua epäiltyihin tapauksiin.

Lahjuksen tarjoajan yhteiskunnallisella asemalla on luonnollisesti merkitystä syytteen nostamista harkittaessa. Mitä korkeammassa tai merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa lahjomarikoksesta epäilty on, sitä herkemmin syytekynnyksen pitää ylittyä, eikä päin vastoin.

Petri Salon tapauksesta tulee mieleen vuonna 1997 esillä ollut KKO:n oikeusneuvos Eeva Vuoreen kohdistunut veropetosepäily, jossa lääninsyyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen kiinnittämättä huomiota Vuoren virkaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, jolle myöhemmin kanneltiin lääninsyyttäjän menettelystä, katsoi, että syyte olisi tullut nostaa muun muassa juuri sen vuoksi, että rikosepäily kohdistui valtakunnan ylimmän tuomioistuimen tuomariin.

Oikeusasiamies Lehtimajan mukaan Eeva Vuoren asema KKO:n jäsenenä oli lisännyt häneen kohdistuneen rikosepäilyn selvittämisintressiä.

- Koko oikeusjärjestyksenuskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat mielestäni erityisen aiheen painottaa asian selvittämisintressiä silloin, kun rikoksesta epäillään oikeuslaitoksen omaan piiriin kuuluvaa vaikutusvaltaista henkilöä.

Näin kirjoitti Lauri Lehtimaja päätöksessään vuonna 1997 asiassa, jonka esitteli hänelle muuten kansliapäällikkö Jaakko Jonkka, syytekynnyksestä vuonna 1991 väitellyt oikeustieteen tohtori. - Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mikä painoarvo rikoksesta epäillyn yhteiskunnallisella ja vaikutusvaltaisella asemalla on esimerkiksi ex-pääministeriä koskevassa rikosepäilyssä, jonka selvittämisen parissa Jako Jonkka parhaillaan työskentelee.

Minusta oikeusasiamiehen Eeva Vuoren tapauksessa lausumia perusteita voidaan mutatis mutandis soveltaa myös istuvan kansanedustajan lahjusepäilyä koskevassa syyteharkinnassa. Huomioon voidaan ottaa myös kansanedustajan siviiliammatti eli aikaisempi toiminta poliisina. Jos Matti Meikäläinen olisi ehdottanut ylinopeudesta epäiltynä poliisimiehelle kahville menoa, olisi syyttäjä voinut helposti jättää syytteen nostamatta. Mutta kun lahjoman tarjoamisesta epäiltynä on istuva kansanedustaja ja poliisi, on selvää, että asianmukaisesti toimien syyttäjä ei ole voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin syytteen nostamiseen. Olkoonkin, että kyse oli vain "euron kahvista."

Se, mitä auton takapenkillä on puhuttu ja missä tarkoituksessa kansanedustaja on ehdottanut kahville menemistä, selvinnee käräjäoikeuden istunnossa, kun asiassa on kuultu myös paikalla olleita poliisimiehiä. Oliko Salo tehnyt ehdotuksensa myös muille paikalla olleille poliisimiehille ja oliko hän ollut tuolloin vilpittömässä mielessä ja tarjonnut kahveja vain kavereiden eli entisten kollegojen kanssa rupatellakseen, vai oliko Salon tarkoituksena ollut saada painetuksi ylinopeusasia villaisella tai päästä asiasta eroon pelkällä rikesakolla? Tämän arvioiminen riippuu paljolti Salon sananvalinnoista ja käyttäytymisestä poliisiauton takapenkillä ja yleensä tapahtumapaikalla.

Varomattomasti Salo on minusta joka tapauksessa menetellyt ryhtyessään "pokkana" ehdottelemaan kahville menemistä tilanteessa, jossa oli kyse häntä koskeneen törkeän liikennerikoksen selvittämisestä. Vai osoittaisiko juuri tällainen käyttäytyminen osaltaan lahjontayritykseen tarvittavaa röyhkeyttä ja piittaamattomuutta?

Motiivi Salolle näyttäisi lahjusyritykselleen olevan. Rikesakon ja päiväsakon ero on kyseisessä tilanteessa merkittävää luokkaa ajokieltoineen päivineen puhumattakaan siitä, että törkeästä liikenteen vaarantamisesta voidaan lätkäistä pahimmassa tapauksessa jopa ehdollista vankeutta, josta tulee merkintä rikosrekisteriin. Istuvalle kansanedustajalle tuomio törkeästä liikennerikoksesta ei ole mikään meriitti äänestäjien silmissä, kun seuraaviin vaaleihin on aikaa enää vajaa vuosi. Petri Salo on varmaankin hyvin tarkka nuhteettomasta poliisi-imagostaan ja hänen kerrotaan pitäneen palopuheita liikennesääntöjen noudattamisen merkityksestä. Salon on muuten eduskunnan hallintovaliokunnan ja sen liikennejaoston jäsen, joten tuomio törkeästä liikenteen vaarantamisesta eli todella törkeän suuresta ylinopeudesta voisi olla Salon kansanedustajan uran jatkamista ajatellen todella paha takaisku.

Tätä taustaa vastaan ei olisi mikään ihme, jos Salo olisi todella pyrkinyt pääsemään asiasta mahdollisimman vähällä tai kenties jopa toivonut häntä kuulustelleen poliisimiehen "armahtavan" hänet ja päästävän hänet asiassa pelkällä huomautuksella. - Mitenkäs muuten siinä poliisipäällikkö Mikko Paateron muutaman vuoden takaisessa ylinopeusjutussa aluksi eli "tien päällä" oikein tapahtuikaan... olisiko Paateron tapaus ollut vanhemman konstaapelin mielessä?

Mutta kuten sanottu, rikoksesta syytettyä koskee oikeusvaltiossa syyttömyysolettama, joka voidaan kumota vain tuomioistuimen lainvoimaisella langettavalla tuomiolla.

Jos saa ennustaa, niin voisinpa lyödä vähäisen vedon siitä, että Petri Salo tulee saaman käräjäoikeudessa sakkotuomion ylinopeudesta, todennäköisesti törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Sen sijaan syyte lahjuksen antamisesta tultaneen mitä suurimmalla todennäköisyydellä hylkäämään, sillä pidetäänhän käräjät kansanedustaja Salon kotikentällä Pohjanmaalla, jossa poliisin tuomitseminen virkavirheestä tai muusta rikoksesta on tunnetusti hyvin epätavallista (vrt. esim. Kauhajoen asejutun tuomio).

Luultavasti Petri Salo tulee samaan käräjäoikeuskäsittelyn ja lahjussyytteen hylkäämisen myötä vain lisäpotkua vaalikampanjalleen ja vaaleissa runsaasti niin sanottuja sääliääniä. Hänet valittaneen siis äänivyöryllä jatkamaan arvokasta työtään lainsäätäjänä.

Mutta ehkäpä näin on hyvä, kun asiaa pohdiskelee siltä kannalta, että kansanedustaja tuskin enää palaa entisen siviilityöhönsä, jossa edellytetään tutkimustenkin mukaan korkeaa uskottavuutta ja luotettavuutta.

304. Löylyä lissää, löylyä lissää kiukaaseen!

Suomalaiseen kesänviettoon kuuluu nykyisin mitä omituisimpia ilmiöitä ja happeningejä. Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä tunnetaan ja muutaman vuoden takaa, samoin Suopotkupalloilun MM-kisat Hyrynsalmella.

Älyttömimpiin kesätapahtumiin kuuluu Vantaanjoella toimeenpantu - tapahtumalla ei ole vastuullista järjestäjää - kaljakellunta, josta on saatu lukea tänään iltapäivälehdistä otsikoilla "Kellujat poistuivat -sotkut jäivät". Vapaamuotoisessa tapahtumassa ("kellu ja kaljoittele") ei ole pelastusveneitä ja pelastusliivejäkin käyttää kuulemma vain ani harva.

Kaikkea se helle teettää! Vaikka trombit yms. ilmiöt iskevät suuriin yleisötapahtumiin, ohjelmaa ei suinkaan haluta jättää aina sillensä ja keskeyttää, vaikka tulisi ruumiita tai pahoja loukkaantumisia Tämä ilmeni viime viikonloppuna Porissa järjestetyillä hevifestareilla, jossa suuri esiintymislava romahti kesken happeningin yleisön niskaan, jolloin 40 ihmistä loukkaantui, heistä kaksi sai hengenvarallisia vammoja. Mutta festari sen kun vain jatkui, sillä kuten tiedetään show must go on.

Kaikkein hengenvaarallisin helle-happening on Heinolassa järjestettävät saunomisen, oikeastaan löylynheiton MM-kisat. Lääkärit ovat jo vuosia sitten varoittaneet kyseisestä kisasta ja jopa vaatineet kyseisen "kilpailun" lopettamista, mutta turhaan.

Tänä vuonna sitten tapahtui se, mitä on osattu pelätä: Yksi kisaaja, 62-vuotias venäläismies, saunoi itsensä hengiltä ja toinen, kilpailun viidesti voittanut suomalaismies, sai pahoja palovammoja ja joutui sairaalahoitoon. Kaksikko raahattiin ulos 110 asteisesta finaalisaunasta seitsemän minuutin istunnon jälkeen; neljä muuta finalistia oli älynnyt poistua pätsistä ajoissa ja omin avuin. Venäläinen Vladimir Ladyženskij, joka oli ennen kisaa uhonnut voittavansa "hinnalla millä hyvänsä", kuoli kisapaikalle, ja Timo Kaukonen sai pahoja vammoja.

Kuten sanottu, näiden löylynheiton MM-kisojen turvallisuutta pohdittiin vakavasti jo vuosituhannen vaihteessa. Heinolalainen lääkäri teki järjestelyistä hallintovalituksen lääninhallitukselle, koska tiesi osanottajien oksennelleen ja tarvinneen elvytystä. Silloinen Etelä-Suomen lääninhallitus antoi kisojen jatkua, mutta antoi järjestäjille ohjeita muun muassa hätäensiavusta sekä kilpailijoille annettavasta informaatiosta.

Ei ole mikään ihme, että kuolleen venäläismiehen omaiset ovat vaatineet kuolemantapauksen selvittämistä ja peränneet järjestäjien vastuuta. Omaiset eivät lehtitietojen mukaan usko, että saunan kuumuus olisi tappanut Vladimirin, jos kilpailun ehtoja olisi noudatettu.

Outoa onkin poliisin eli Päijät-Hämeen poliisilaitoksen kanta välittömästi kuolemantapauksen jälkeen: Poliisi ei epäile rikosta. Mistä ihmeestä poliisi voi tietää tämän jo ennen kuin tapauksen tutkinta on edes käynnistynyt?

Lehtitietojen mukaan järjestelyihin osallistunut Heinolan kaupunki on järjestänyt kriisiapua kisaorganisaatiossa työskennelleille. Puhelinpäivystys antaa apua myös järkyttyneille katsojille. Sekä kaupunginjohtaja että kilpailunjohtaja Ossi Arvela arvioivat, että Heinola lopettaa löylyttelykisat.

Arvela vetoaa siihen, että kisaan on tultu omalla vastuulla. Osanottajat ovat allekirjoituksellaan vakuuttaneet, etteivät he vaati jälkikäteen järjestäjiltä mitään korvausta. Tällainen paperi ei kuitenkaan poistane järjestäjien rikosoikeudellista eikä liioin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausoikeudellista vastuuta, jos huolimattomuutta järjestelyissä ja kilpailuehtojen valvonnassa ilmenisi.

Arvelan mukaan finaali keskeytettiin, kun järjestäjät näkivät saunan ikkunasta miesten terveyden olevan uhattuna. Timo Kaukosen vaimon kertoman mukaan vasta hänen hätähuutonsa saivat järjestäjät ryntäämään saunaan (IS). Kun järjestäjät vetivät saunan ovet auki, finalistimiehet tuupertuivat maahan. Silminnäkijöiden mukaan miehet olivat ulos kannettuina tajuttomia, vereslihalle palaneita ja sätkivät epileptisesti.

Järjestäjät vetäytyvät vastuusta - kuinkas muuten. "Kaikki finalistit olivat kokeneita saunojia ja tiesivät tarkkaan, mitä kisassa tapahtuu", sanoi kilpailunjohtaja Ossi Arvela.

Arvelan mukaan turvallisuusjärjestelyt eivät pettäneet missään vaiheessa: kaikilta kilpailuun osallistuneilta vaadittiin lääkärintodistus ja ensiapuhenkilökuntaa oli paikalla riittävästi. Arvela ei tiennyt, olivatko saunojat juoneet ennätyshelteillä tarpeeksi nestettä.

Saunan lähtölämpötila on kilpailussa 110 astetta. Kiukaalle tulee puoli litraa vettä 30 sekunnin välein. Olisiko tässä tapahtunut jokin moka kisan viime vaiheessa?

Arvela ei usko, että kilpailua järjestetään enää tulevaisuudessa. "Sen jokainen pystyy itse päättelemään", Arvela sanoi. - Niinpä, useimmat pystyivät päättelemään jo vuosia sitten, että löylynlyömien kisassa tullaan jonain vielä vuonna saamaan ruumiita.

Espanjassa Katalonian parlamentti kielsi viime viikolla härkätaistelut Barcelonassa ja muualla Katalonian maakunnassa. Kukahan kansanedustaja ehtii Suomessa ensimmäisenä vaatia lakia löylynheittokilpailujen kieltämisestä?

Sillä höyrypäitähän Suomessa toki riittää muuallakin kuin Heinolassa. Vesa Keskinen, Töysä ja Tuuri, on jo ehtinyt ilmoittaa, että ensi vuonna löylynheiton MM-kisat järjestetään Tuurissa. Varsinkin naisten kilpailusta voidaan odottaa Tuurissa värikästä. Vesa Keskinenhän on tuottanut Suomeen jo entuudestaan kaunottaria monesta eksoottisesta maasta, kuten Brasiliasta, Kuubasta ja Ghanasta.

Löylynheiton MM-kisatragedia nousi monissa maissa luetuimpien uutisten joukkoon. Suomesta tunnetaan maailmalla siis jo ainakin kolme paikkakuntaa Helsingin ulkopuolella: Jokela, Kauhajoki ja Heinola.

Siis: Sauno itsesi kuuluisuuteen - vaikka henkesi kaupalla! Suomi-kuva sai jälleen kerran "hyvää" mainosta maailmalla.

Muuten, kaipa Vladimir L. ehdittiin sentään julistaa kisan voittajaksi, hänhän oli saunassa kaikkein kauimmin.

303. Vihreät menivät metsään

Jos metsään haluat mennä nyt...

Vihreät eli tarkemmin sanottuna vihreiden eduskuntaryhmä teki eilen kesäretken nykyisin luonnonsuojelualueena olevaan Sipoonkorpeen. Tämä ei riitä vihreille, sillä he haluavat päätöksen Sipoonkorven kansallispuistosta vielä tämän hallituskauden aikana.

Vihreillä, joita on nimitelty kokoomuksen puisto-osastoksi, on siis kiire. Jokainen ymmärtää, mistä tämä johtuu. Vihreät ovat istuneet kolme vuotta hallituksessa ja jäljet näkyvät. Tämä hallitus on ollut maamme ydinvoimamyönteisin hallitus; päätös kahdesta uudesta ydinvoimalasta tehtiin kuukausi pari sitten. Keväällä hallitus, jossa vihreät ovat siis mukana, antoi luvan Pallaksen kansallispuistossa sijaitsevan matkailuhotellin isolle laajennukselle.

Vihreät ovat siis olleet hallituspolitiikassaan pahasti eksyksissä ja nyt he ovat menneet metsään oikein kirjaimellisesti ja haahuilevat siellä Anni Sinnemäen ja Tuija Braxin johdolla kuin eksyneet thaimaalaiset hillanpoimijat Lapin selkosilla. Ei puutu enää muuta kuin että he sitoisivat itsensä kettingillä puihin ja laulaisivat kuorossa: Maan korvessa kulkevi vihreitten tie, joka meitä poloisia oppositioon vie.

Kesäretken uuvuttamina vihreät jaksoivat vielä Vantaalla vaatia hyvätuloisten verotuksen kiristämistä "jo ensi vuonna" ja budjettiin ratahankkeita varten lisää rahaa 30 miljoonaa euroa. Vihreillä alkaa olla todella hätä kädessä vaalien lähestyessä.

Tuija Braxin uhosi, että Sipoonkorven päätöksen myötä nähdään, onko tämä hallitus kaikkien aikojen ympäristövihamielisin. Jos on, niin kyllähän tätä kompensoi se, että hallitus on toisaalta edellä kerrotuin tavoin kaikkien aikojen ydinvoimamyönteisin. Saa nähdä, tekevätkö vihreät Sipoonkorvesta vielä hallituskysymyksen uhkaamalla lähteä hallituksesta, jos S-korvesta ei tehdä kansallispuistoa. Tätähän kaikki muut hallituspuolueet toki toivoisivat.

Hesarissa oli huvittavaa lukea vihreiden korpivaelluksesta mm. tyyli, jolla Oras Tynkkynen vaelsi muiden cityvihreiden mukana korvessa ja kommentoi näkemäänsä:

- Mä en ymmärrä tästä metsästä mitään, valitti Tynkkynen ja kaipasi biologia paikalle.

Tämä on tuttua eduskunnastakin, jossa kansanedustajat olisivat usein täysin ulalla, jolleivät he voisi kuulla valiokunnissa asiantuntijoita. Nyt näemmä vaaditaan, että asiaintuntijakolonnan pitäisi seurata edustajia myös näiden korpivaelluksille metsiin ja soille, jotta edustajat ymmärtäisivät edes jotain näkemästään. Tämä on niin söpöå!

Kansanedustaja Ville Niinistö onnistui sentään bongaamaan Sipoonkorvessa kääpiä ja lahopuuta, mutta sen pidemmälle hänenkään lajituntemuksensa ei HS:n jutun mukaan ulottunut. - Yksiä kääpiähän sieltä isosta salistakin voi bongata, kyllä Ville oman sukunsa tunnistaa.