925. KKO 2015:20. Esitutkintakertomus todisteena, asianosaisen kuuleminen

1. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (syytekohta 1), rattijuopumuksesta (syytekohta 2), huumausaineen käyttörikoksesta (syytekohta 3), ajoneuvoverorikkomuksesta (syytekohta 4) ja kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohdat 5 ja 6). Syytekohdat 1, 2, 4 ja 5 perustuivat siihen, että A oli 1.8.2012 Espoossa Turunväylällä syytteessä kuvatulla tavalla kuljettanut hallinnassaan ollutta henkilöautoa. A kiisti syytteen kohtien 1, 2, 4 ja 5 osalta, koska hän ei ollut kuljettanut autoa.

2.  Käräjäoikeus päätti A:n vaatimuksesta, ettei A:n esitutkintakertomusta saanut hyödyntää todisteena asiassa. Tuomiossaan 27.6.2013 käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana A:n väitettä siitä, ettei hän ollut kuljettanut autoa. Arvioidessaan asiassa vastaanottamaansa henkilötodistelua käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli kuljettanut hallinnassaan ollutta henkilöautoa syytteessä kuvatulla tavalla ja että hän oli syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle oli syytekohdissa 1, 2, 4 ja 5 vaadittu rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n noista ja syytekohdissa 3 ja 6 tarkoitetuista rikoksista yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. - Rangaistuksen näennäistä ankaruutta selittänee osin se, että A on tuomittu vuodesta 2006 alkaen 12 kertaa yhteensä 82 rikoksesta, joista 56 liittyy eri tavoin moottoriajoneuvoihin ja niistä puolestaan kuusi on rattijuopumuksia ja neljä törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia.

3. A valitti hovioikeuteen ja  vaati ensisijaisesti, että syyte kohdissa 1, 2, 4 ja 5 hylätään. Toissijaisesti A vaati yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista. A pyysi myös pääkäsittelyn toimittamista, koska asiassa oli kysymys todistelun uskottavuudesta ja oikein ymmärtämisestä. A nimesi pääkäsittelyssä kuultaviksi itsensä siitä, että hän ei ollut kuljettanut autoa, ja auton löytöpaikalle tulleen vanhemman konstaapelin kuultavaksi todistajana auton löytymiseen liittyneistä olosuhteista, puheista kolmannesta henkilöstä auton löytöpaikalla ja löytöpaikan maaston tarkastamisesta.

4. Syyttäjä vastusti A:n vaatimuksia ja vetosi käräjäoikeudessa esitetyn kirjallisen ja suullisen todistelun lisäksi A:n esitutkintakertomukseen.

5. Esitutkintakertomuksen osalta hovioikeus lausui, ettei A:n oikeuksia ollut loukattu hänen esitutkintakuulustelunsa yhteydessä. Hovioikeus salli syyttäjän vedota A:n kuulustelukertomukseen näyttönä häntä vastaan. Hovioikeus teki ko. ratkaisunsa varaamatta A:lle tilaisuutta lausua syyttäjän vaatimuksesta esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta.

6. Auton kuljettamisen osalta hovioikeus katsoi A:n esitutkintakertomuksen vahvistavan käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta.

7. Pääkäsittelyn toimittamisen osalta hovioikeus totesi, ettei A ollut valituksessaan riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen todistelukertomusten sisältöä, joten kysymys oli käräjäoikeuden vastaanottamastaan näytöstä tekemien johtopäätösten oikeellisuudesta. Hovioikeus totesi myös, että se oli hyväksynyt syyttäjän vaatimuksen A:n esitutkintakertomuksen käyttämisestä ja todennut kertomuksen vahvistavan käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuuden.  Hovioikeus katsoi, että pääkäsittelyn toimittaminen asiassa oli selvästi tarpeetonta. Pääasian osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

8. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A uudisti jo hovioikeudelle tekemässään valituksessa esittämät vaatimukset syytteiden hylkäämisestä ja toissijaisesti ainakin tuomitun rangaistuksen alentamisesta. A piti pääkäsittelyn toimittamista välttämättömänä, koska hovioikeus oli hyväksynyt syyttäjän vaatimuksen A:n esitutkintakertomuksen hyödyntämisestä, vaikka A:lle ei ollut varattu tilaisuutta lausua  kertomuksen käyttämisestä todisteena. A katsoi, ettei hänellä ollut hovioikeudessa tilaisuutta puolustautua asiassa esitetyn uuden näytön osalta.

10. Korkein oikeus ratkaisi asian äänestyksen (4-1) jälkeen. Korkeimman oikeuden enemmistön mukaan (perustelujen kohta 10) asiassa oli kysymys asianosaisen kuulemisperiatteesta. Ensinnäkin siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti ottaessaan vastaan A:n esitutkintakertomuksen varaamatta hänelle tilaisuutta lausua käsitystään syyttäjän vastauksessaan esittämän, kertomuksen hyödyntämistä koskevan vaatimuksen johdosta. Toiseksi asiassa oli kyse siitä, oliko hovioikeus saanut käyttää A:n esitutkintakertomusta todisteena asiassa ja myös perusteena ratkaisulleen hylätä hänen pyyntönsä pääkäsittelyn toimittamisesta.

KKO 2015:20

11. KKO:n enemmistö lausui johtopäätöksenään (kohta 17), että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta lausua esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta asiassa ja kun se oli ratkaistessaan asian kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella käyttänyt esitutkintakertomusta todisteena, vaikkei A ollut siitä tietoinen. A:n kuulustelukertouksen hyödyntäminen olisi siten edellyttänyt, että A:ta olisi kuultu siitä, voitiinko hänen sanottua kertomuksensa ottaa huomioon todisteena.

12.  Myös eri mieltä ollut oikeusneuvos Huovila oli sillä kannalla, että hovioikeuden menettelyä rasitti menettelyvirhe, jonka takia  tuomio tuli kumota ja asia palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Huovilan mukaan asiassa ei kuitenkaan ollut kysymys kuulemisperiaatteesta, kuten enemmistö katsoi, vaan siitä, ettei A:n esitutkintakertomusta olisi saanut lainkaan käyttää todisteena hovioikeuden ratkaistessa asian kirjallisen aineiston perusteella. Huovilan mukaan hovioikeuden menettely rikkoi OK 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä todistamiskieltoa. Sen sijaan korkeimman oikeuden enemmistö ei mainitse perusteluissaan sanottua lainkohtaa tai käsitettä todistamiskielto lainkaan. Huovila puolestaan ei vetoa asianosaisen kuulemisen laiminlyöntiin.

13. Enemmistön perustelua asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta puoltaa se, että A oli tehnyt nimenomaan ja yksinomaan sitä koskevan väitteen, muttei ollut vedonnut todistamiskiellon rikkomiseen. Toisaalta todistamiskieltoa koskeva säännös ei ole, kuten Huovila toteaa, tahdonvaltainen tai harkinnanvarainen, vaan ehdoton, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava säännös huomioon, vaikka sen rikkomisesta ei olisi tehty väitettä. 

14. On vaikea sanoa, kumpi mainituista perusteista on ensisijainen. Asiassa ei olisi tarvinnut välttämättä päätyä joko tai -ratkaisuun, sillä tarjolla olisi ollut myös sekä että -perustelu. Korkein oikeus olisi voinut todeta, että hovioikeuden menettely rikkoi sekä asianosaisen kuulemisperiaatetta, niin kuin KKO:n enemmistö totesi, että OK 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä todistamiskieltoa, kuten oikeusneuvos Huovila katsoi. 

15. Hovioikeus ei olisi siten saanut käyttää (hyödyntää) A:n esitutkintakertomusta todisteena, ei pääkäsittelypyyntöä eikä pääasiaa ratkaistessaan, koska a) A:lle ei varattu tilaisuutta tulla syyttäjän hyödyntämistä koskevan vaatimuksen johdosta kuulluksi, ja b) kertomuksen hyödyntäminen olisi rikkonut mainittua todistamiskieltoa koskevaa säännöstä.

16. Tapauksesta ilmenevä "soppa" on aiheutunut yksinkertaisesti siitä, että hovioikeus ei ollut halukas toimittamaan A:n vaatimaa pääkäsittelyä, jossa ainakin häntä itseään olisi kuultu siitä, miksi hän oli käräjäoikeudessa kertonut asiasta toisin kuin esitutkinnassa. Jos pääkäsittely tai ainakin ns. pikkupääkäsittely olisi järjestetty, olisi KKO-käsittelystä ilmeisesti vältytty kokonaan. Mutta kuten tiedämme, hovioikeudet suhtautuvat suullisiin käsittelyihin (pääkäsittelyihin) yleensä torjuvasti ja keksivät erilaisia vippaskonsteja ja tulkintoja, joilla pääkäsittelyä koskevat pyynnöt voidaan evätä. Näin on käynyt myös nyt selostetussa tapauksessa. 

17. Muiden pohjoismaiden ylimpien tuomioistuinten ennakkopäätöksiä selaillessa ei juuri koskaan törmää vastaavanlaisiin prosessiknoppologiaa ja -virheitä koskeviin tapauksiin, jollaisesta ratkaisussa KKO 2015:20 selostetussa tapauksessa on kysymys ja joita Suomen korkein oikeus ratkaisee vuosittain runsaasti. Tämä johtuu osin siitä, että Suomessa kirjallinen hovioikeusmenettely on lain mukaan pääsääntö ja pääkäsittely poikkeus, jonka torjumiseksi lakiin on otettu joukko tulkinnanvaraisia säännöksiä. Näitä säännöksiä hovioikeudet tutkitsevat lähtökohtaisesti niin, että pääkäsittelyä koskevat pyynnöt voitaisiin torjua, vaikka pääkäsittelyyn olisi aihetta. Muissa pohjoismaissa toisen oikeusasteen menettely on sitä vastoin pääsäännön mukaan suullista ja kirjallinen menettely poikkeus.

924. Törkeästä ihmiskaupasta lievä rangaistus

1. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset otetettiin rikoslakiin vuonna 2004. Ihmiskauppaan (RL 25:3) syyllistynyt on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Törkeästä ihmiskaupasta (RL 25:3a) on säädetty rangaistukseksi vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

2. Oikeuskäsittelyyn edenneet ihmiskauppaa koskevat tapaukset ovat olleet Suomessa  hyvin harvinaisia. Poliisiin tietoon tuli törkeitä ihmiskauppaepäilyjä vuonna 2010 kaksi, vuonna 2011 kuusi, vuonna 2012 neljä ja vuonna 2013 kolme kappaletta. Ihmiskauppa liittyy usein prostituutioon. Korkeimman oikeuden vuonna 2014 ratkaisemassa tapauksessa (KKO 2014:80) oli kysymys siitä, täyttikö syytetyn menettely ihmiskaupan vai parituksen (RL 20:9) tunnusmerkistön. Alemmat oikeudet päätyivät paritukseen, kun taas korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa oli kysymys törkeästä ihmiskaupasta. Korkein oikeus ei kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi korottaa hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa  2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta.

3. Pirkanmaan käräjäoikeus ratkaisi viime torstaina harvinaislaatuista ihmiskauppaa koskevan jutun. Tapauksessa 45-vuotias mies ja tämän 22-vuotias tytär olivat pitäneet vuonna 1991 syntynyttä naista vankinaan neljän vuoden ajan (2010-2014). Uhrin henkistä kehitystä on kuvattu sanalla "viivästynyt" ja häntä on pidetty lapsellisuutensa takia helposti johdateltavissa olevana. Syytetyt, jotka ovat uhrin tavoin romaneja, olivat tutustuneet uhriin internetin välityksellä. He olivat uhkailleet uhrin vanhempia eivätkä olleet päästäneet näitä tapaamaan tytärtään. Nainen oli synnyttänyt vankeusaikanaan neljä 45-vuotiaan siittämää lasta, joista yksi oli viety kolmevuotiaana Ruotsiin.

4. Miehen mukaan tapauksessa ei ollut kysymys ihmiskaupasta, vaan avioliittoon rinnastettavasta romaniavioliitosta, joka alkaa siten, että mies "ryöstää" naisen itselleen. Uhrin karkausyritykset olivat epäonnistuneet ja johtaneet miehen uhriin kohdistamiin pahoinpitelyihin. Uhri oli yrittänyt myös itsemurhaa, siitäkin mies oli raivostunut naiselle. 

5. Käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä ihmiskaupasta, lapsikaappauksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 3 vuodeksi 10 kk vankeuteen. Miehen tytär tuomittiin osittain nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ihmiskaupasta ja petoksesta 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomitut velvoitettiin maksamaan uhrille korvausta kärsimyksestä 15 000 euroa, joka on kolmannes siitä, mitä uhri vaati jutussa syytetyiltä. 

6. Rikoksista, jotka käräjäoikeus luki miehen syyksi, olisi lain mukaan voitu tuomita yhteensä enintään 13 vuotta vankeutta. Rikosoikeusoppineet ovat pitäneet syytettyjen saamia rangaistuksia liian lievinä. Esimerkiksi professori Matti Tolvanen on ihmetellyt tuomittua rangaistusta, joka ei yltänyt edes rangaistusasteikon puoliväliin. Tolvasen mukaan ankarin Suomessa törkeästä ihmiskaupasta tuomittu rangaistus on 4 v 8 kk vankeutta tapauksessa, jossa uhri oli alaikäinen. Pirkanmaan tapaus on Tolvasen mielestä vm. tapausta mm. kestoltaan ja tekotavaltaan vakavampi. Ns. jengiraiskaustapauksessa, jossa annetusta tuomiosta valitettiin korkeimpaan oikeuteen asti (KKO 2014:85) - uhrin vapaudenriisto kesti ko. tapauksessa "vain" 7-8 tuntia - päätekijälle mitattiin törkeästä raiskauksesta 5 v 6 kk vankeutta. 

7. Pirkanmaan käräjäoikeudessa esillä ollut törkeä ihmiskauppa on vakava rikos, josta olisi voitu tuomita vaikkapa 5-6 vuotta vankeutta. Käräjäoikeuden tuomio ei liene julkinen, joten emme tiedä teon kaikkia olosuhteita tai perusteita, jotka käräjäoikeus on rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon.  Käräjäoikeus on voinut katsoa, että tapauksessa on kysymys romanien välisestä rikoksesta ja syytetyn väitteiden mukaan romanikulttuuriin kuuluvasta "naisen ryöstöstä", jota ei ole pidetty erityisen vakavana eikä käsitelty aiemmin tuomioistuimissa. Törkeä ihmiskauppa oli tapauksen selvästi vakavin rikos, kun sen sijaan muut miehen syyksi luetut rikokset vaikuttavat suhteellisen vähäisiltä. Toisaalta ihmiskauppa on kohdistunut henkiseltä kehitykseltään jälkeen jääneeseen ja helposti taivultavissa olevaan uhriin, jolta on riistetty vapaus ja jonka ei ole sallittu tavata edes vanhempiaan.

8. Korkein oikeus on antanut parin kolmen viimeisen vuoden aikana useita rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä; useimmat niistä ovat koskeneet väkivalta- ja seksuaalirikoksia sekä huumausainerkoksia. Esimerkiksi viime vuonna korkein oikeus antoi alun toistakymmentä rangaistuksen mittaamista koskevaa ennakkopäätöstä. Katso esim. KKO 2014:5 (tappo), 2014:6 (törkeä pahoinpitely), 2014:34 (törkeä huumausainerikos), 2014:48 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), 2014: 55 (törkeä varkaus), 2014: 60 (törkeä pahoinpitely), 2014:80 (törkeä ihmiskauppa/törkeä paritus), 2014:85 (törkeä raiskaus), 2014:87 (törkeä ryöstö) ja 2014:91 (raiskaus). Tänä vuonna korkein oikeus on antanut tähän mennessä kaksi mittaamisratkaisua: KKO 2015:12 (tapon yritys) ja 2014:18 (törkeä huumausainerikos). 

9. Pirkanmaan käräjäoikeuden nyt antamasta tuomiosta valitetaan melkoisella varmuudella hovioikeuteen ja hovioikeuden tuomioon haettaneen valituslupaa korkeimmasta oikeudelta. Valitusluvan myöntäminen olisi rangaistuksen mittaamiskäytännön ohjaamisen takia perusteltua, sillä ihmiskauppaa koskevia tapauksia tulee nykyisin entistä useammin polisiin tietoon ja osa niistä etenee tuomioistuinten käsiteltäväksi.

923. Lasse Ylevän (1983-2015) muistolle

1. Kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä kuoli sairaskohtaukseen Hämeenkyrössä 22. helmikuuta. Hän oli vasta 31-vuotias. Tunsin Lassen, sillä hän opiskeli ja valmistui oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistossa 2008. 

2. Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään Timo Enrothin laatima mainio nekrologi Lassesta. Minua viehätti jo kirjoituksen otsikko "Kihlakunnansyyttäjä tunsi prosessioikeuden". Nekrologin voi lukea tästä.

3. Voin vahvistaa Enrothin luonnehdinnan oikeaksi, sillä prosessioikeus jos mikä oli Lassen leipälaji. Hän suoritti syventävät opintonsa juuri prosessioikeuden alalta ja kirjoitti tutkielmansa aiheesta "Syyttäjän rooli esitutkinnassa". Arvostelin gradun ja annoimme siitä työn toisen tarkastajan kanssa arvosanan 10.

4. Näin Lassen ensimmäisen kerran vuonna 2004, jolloin olin tiedekunnan valintakoelautakunnan puheenjohtajana - tuolloin muuten Lapin oikeustieteiden tiedekuntaan valituista suurin osa oli ensimmäisen kerran naisia - ja valvoin myös yhtä eli Tampereella pidettyä koetilaisuutta. Lasse erottautui helposti pääsykokeeseen osallistuneiden joukosta, kuten hänen opiskelutoverinsa ja opettajansa hyvin muistavat. Lasse oli Hämeenkyrön poikia.

5. Yliopistolla, jossa tosin kävin melko harvakseltaan, tutustuin Lasseen, joka innostui prosessioikeudesta. Tämä lienee johtunut lähinnä hänen kaveripiiristään, johon kuuluvista Saranpään Timo väitteli jo muutama vuosi sitten todistusoikeudesta, ja toinen eli Marttilan Mikko kirjoittaa parhaillaan omaa niin ikään prosessioikeutta käsittelevää väitöskirjaansa. Lassea voisi luonnehtia sanoilla juridiikan "Pikku jättiläinen", sillä miehen tietomäärä oli laaja ja argumentointi vakuuttavaa ja usein värikkään huumorin sävyttämää. Lasse oli originelli tyyppi, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

6. Lasse auskultoi Jämsän käräjäoikeudessa. Hänen lakimiehen uransa alkoi syyttäjälaitoksen palveluksessa; hän toimi jo opiskeluaikana harjoittelijana pääkallon paikalla eli valtakunnansyyttäjänvirastossa. Valmistuttuaan Lasse jatkoi syyttäjän tehtävissä ja sai nimityksen vakinaiseksi syyttäjäksi Helsingin syyttäjänvirastossa. Lassen syyttäjänä ajamia juttuja saattoi seurata aika usein lehdistön palstoilta. Viime joulukuussa hän jäi virkavapaalle syyttäjän virastaan ja ryhtyi hoitamaan viskaalin tehtävää Helsingin hovioikeudessa. Tuomarin ura lienee ollut Lassen tähtäimessä.

7. Työn ohessa Lasse jatkoi prosessioikeuden tutkimista. Väitöskirjan tekeminen jäi Lasselta valitettavasti kesken. Noin kuukautta ennen poismenoaan hän soitti minulle ja kertoi kirjoittavansa Helsingin tiedekunnassa tarkastettavaa todistusoikeutta käsittelevää väitöskirjaa, jonka työnimenä oli "Aihetodistelu rikosjutuissa". Tekstiä oli kuulemma tuolloin koossa jo 150 sivua. Väitöskirjan ko. teemaa ennakoi jo Lassen kirjoittama artikkeli "Syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen liittyvästä todistusharkinnasta", joka julkaistiin Defensor Legis -lehden numerossa 6/2012.  

8. Tapasin Lassen viimeisen kerran syksyllä 2013, jolloin kävin Helsingissä kuuntelemassa Erkki Aurejärven kirjan julkistamistilaisuutta. Jossakin vaiheessa Lasse liittyi joukkoomme. Rautatieaseman yläkerran ravintolasta jatkoimme matkaa erään toisen kapakan kautta Lassen asunnon läheisyydessä olevaan Kolmeen Kruunuun, jossa näkee usein jonkun oikeusneuvoksen tai muun tunnetun juristin. Illan päätteeksi käväisimme vielä Lassen asunnolla. 

9. Lasse Ylevä saatetaan kirkkomaan multiin ylihuomenna lauantaina Kurikassa, jonne myös hänen isänsä on haudattu. Lassen arkkua kantavat hänen ystävänsä ja opiskelutoverinsa. Lassen varhainen kuolema on suuri menetys, mutta hänen muistonsa säilyy valoisana mielissämme.

922. Putin isyyslomalla?

                                                  Missä olet, Vladimir?

1. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ole esiintynyt julkisuudessa yli viikkoon. Hänet nähtiin viimeksi  torstaina 5.3., jolloin hän tapasi Moskovassa Italian pääministeri Matteo Renzin. Tapaamista seuranneiden toimittajien mukaan Putin ei näyttänyt erityisen väsyneeltä. Huomiota herätti kuitenkin se, että tavallisuudesta poiketen Putin luki tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa paperista, kun taas Renzi puhui vapaasti ilman papereita. Paikalla olleiden toimittajien ei sallittu esittää kysymyksiä Putinille ja Renzille.

2. Mediassa ympäri maailmaa on liikkunut villejä huhuja Putinin katoamistempusta.  Jotkut niistä liittyvät oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaan Kremlin kupeessa pari viikkoa sitten. Lisäksi Venäjän talous menee yhä pahemmin alamäkeä. Ollaanko Putinia kentis syrjäyttämässä Venäjän johdosta vai mistä oikein on kysymys?

3. Tarkkailijat ovat pitäneet hyvin epätavallisena sitä, että Putin peruutti  matkansa Kazakstaniin, jonne hänen piti matkustaa pari kolme päivää sitten, mitään syytä ilmoittamatta. Putin ei  ei myöskään poikkeuksellisesti osallistunut  turvallisuuspalvelu FSB:n kokoukseen, jossa hän on aiemmin käynyt säännöllisesti. Moskovassa on julkaistu kansainvälisen naistenpäivän (8.3.) kunniaksi kuva, jossa Putin esiintyy ansioituneiden äitien kanssa, mutta saatujen tietojen mukaan kuva on otettu jo 5.3. eli ennen naistenpäivää. 

4. Putinin on arveltu sairastuneen, joidenkin huhujen mukaan kenties vakavasti. Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on kuitenkin kiirehtinyt kumoamaan presidentin sairastumisepäilyt. Peskovin mukaan Putin voi oikein hyvin ja hänen kädenpuristuksensa on edelleen niin luja, että se rikkoo kättelijän käden. Kysymykseen, työskenteleekö Putin "asiakirjojen parissa", Peskov vastasi myöntävästi yhdellä sana: seikkaperäisesti. Mainitulla kysymyksellä toimittajat halusivat viitata aikoinaan 90-luvun lopulla julkisuudesta poissaolleen presidentti Boris Jeltsinin sairastumiseen, joka kiistettiin tuolloin toteamalla, että Jeltsin on kunnossa ja "työskentelee asiakirjojen parissa".

5. Tänään sveitsiläinen Blick-lehti paljasti uuden teorian Vladimir Putinin katoamisesta julkisuudesta. Sen mukaan Putinin 32-vuotias naisystävä Alina Kabajeva (32) - kuva yllä - oli ollut synnyttämässä pariskunnan lasta Ticinossa Sveitsissä. Alina oli synnyttänyt muutama päivnä sitten tyttövauvan, huhujen mukaan tämä olisi jo kolmas Alinan ja Vladimirin yhteinen lapsi. Ticinolainen TV-kanava puolestaan kertoo venäläispariskunnan varanneen synnytysklinikalta kaksi huonetta eli yhden itselleen ja yhden henkivartijoille. Huoneet olivat varattuina alkuviikosta ja ovat nyt vapautuneet. Blick-lehti vetää eri tiedotusvälineiden havainnoista selkeän johtopäätöksen: julkisuudesta vetäytynyt Putin on osallistunut tyttärensä synnytykseen ja on nyt isyysvapaalla.

6. Putinin on peruuttanut viikon sisällä muitakin tärkeitä tapaamisia ja kokouksia. Tänään venäläisissä tiedotusvälineissä on kuitenkin julkaistu kuva, jossa Putin tapaa asunnossaan Venäjän korkeimman oikeuden puheenjohtajan Vjatsheslav Lebedevin. Tapaamisen syytä ei ole kerrottu, mutta on epäilty - tietenkin - että tämäkin tapaaminen olisi ollut jo aikaisemmin.  Olisiko Putin kysynyt Lebedeviltä, miten avoliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tunnustamisessa oikein menetellään? Putinin kerrotaan matkustavan valtiovierailulle Kazakstaniin ensi viikolla. 

7. Tänään Putinin kerrotaan lähettäneen  kirjallisen tervehdyksensä Moskovassa alkaville pikaluistelun lyhyiden matkojen MM-kisoille. Tervehdyksen sisältö, jossa Putin puhuu tai puhuisi  kisojen merkityksestä, on kuitenkin oudon vanhahtava. Toisin kuin Suomessa, Venäjällä presidenttiä ei sentään kutsuta MM-kisojen tai olympiakisojen suojelijaksi - kaikenlaisista kissanristiäisistä puhumattakaan.

8. Edellä mainittu Alina Kobajeva on rytmisen voimistelun olympiavoittaja Ateena kisoista 2004. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän sai pronssia, vuonna 2001 Kobajeva jäi kiinni dopingin käytöstä. Kobajeva on voittanut lajissa kaksi maailmanmestaruuttaja yhden Euroopan mestaruuden. Hänet valittiin 2007 Venäjän parlamenttiin eli duuman jäseneksi. Viime vuonna Kabajeva nimitettiin yksityisen National Media Group -mediakonsernin johtajaksi.

9. Miksei suomalaisessa politiikassa ja politiikoille tapahdu koskaan mitään yhtä jännää kuin Putinille ja Venäjällä Täällä on viimeksi hehkutettu Paavo Väyrysen liittymisestä Instagrammiin. Hallituspuolueet riitelevät keskenään ja peruuttavat vuorotellen eduskuntakauden viime metreillä tärkeitä lakiesityksiä. Aivan kauheaa! 

10. Presidentti Sauli Niinistö edes voisi ottaa hieman mallia Putinista - ovathan molemmat myös juristeja - mutta tätä näyttää olevan turha toivoa, saati odottaa. Niinistö sen kun kestitsee Ruotsin Kalle Kustaata ja Silviaa monta päivää - täysin turhanpäiväistä touhua - ja jahkailee, pitäsikö hänen matkustaa 9.5. Moskovaan, jonka Punaisella torilla juhlitaan 70 kertaa Voiton Päivää. Angela Merkel ja Baltian maiden presidentit ovat toki jo hyvissä ajoin kieltäytyneet matkustamasta Moskovan juhliin vetoamalla Venäjän Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan kriisiin. Niinistön jahkailu ei näytä hyvätlä - haluaako Suomi todella jatkaa suomettumistaan?

921. Niinistö suojelee

              Kello käy, mutta Kaisaa ei vain näy (kuva Kaisa Rautahiemo/HS)

1. Tasavallan presidentin toimenkuvaan on katsottu kuuluvan, paitsi muuta mistä nyt ei ole kysymys, myös erilaisten tilaisuuksien ja happeningien suojeleminen.Tämä koskee etenkin Suomessa pidettäviä urheilun arvokisoja. 

2. Nykyinen presidentti Sauli Niinistö on ehtinyt toimia kahdesti esimerkiksi Jukolan viestin suojelijana. Vuonna 2006 Niinistö suojeli mainittua suunnistuskilpailua ollessaan Euroopan investointipankin varapääjohtajana eli hommassa, johon Niinistön entinen poliittinen sihteeri Jan Vapaavuori lähtee syyskuun alussa. 

3. Viime vuonna presidentti Niinistö oli suojelemassa Kuopiossa pidettyä Jukolan viestiä; ilmeisesti hän suojeli myös ennen miesten viestiä tapahtunutta Venlojen viestiä, jossa kilpailevat naiset. Sillä aikaa kun miehet ravasivat pimeässä metsässä yöosuuksiaan, Niinistö yöpyi Jenni Haukion kanssa kodikkaasti kisa-alueelle pystytetyssä sotilasteltassa. 

4. Sauli Niinistö käy muutenkin seuraamassa erilaisia urheilukilpailuja ahkerasti. Hänet nähdään usein esimerkiksi jalkapallomaaotteluissa, jotka Suomi tosin säännönmukaisesti häviää. Niinistö toimi ennen pressakauttaan, syystä jota ei tiedetä, Suomen Jalkapalloliiton sivutoimisena puheenjohtajana. Vesku Loirin Loirinuotiolla-ohjelmaan - ko. ohjelma on nyt vihdoin päättynyt sillä eihän tuollaista höpö höpö -ohjelmaa jaksa kovin kauan seurata - Sauli Niinistö kutsuttiin itseoikeutetusti ensimmäisenä vieraana yhdessä Kuningas Jari Litmasen kanssa.

5. Eduskunnan puhemiehenä ollessaan Niinistö käväisi avaamassa Helsingissä pidetyt taitoluistelun EM-kisat, joita hän tietenkin myös suojeli. Niinistö saapui kisojen avajaisiin Susanna Rahkamon käsipuolessa ja totta kai luistimet jalassa. Niinistö harrastaa rullaluistelua, mutta kun ko. lajissa ei ole vielä hoksattu järjestää EM- tai edes SM-kisoja, Niinistö on välttynyt rullakisojen suojelutehtäviltä.

5. Presidentti Niinistön on toimikautensa puoliväliin tultaessa ehtinyt toimia parikymmentä kertaa erilaisten tapahtumien suojelijana.  Hän on suojellut esimerkiksi Yhteisvastuukeräystä, Suomi Meloo -viestin 30 -vuotisjuhlaa,  Kirjan vuotta, Tiepalvelun 60-vuotispäivää, Finlandia-hiihtoa, Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin Erätulia jne.

7. Parhaillaan Kontiolahdella kilpaillaan ampumahiihdon MM-kisoissa. Oli ilman muuta selvää, että kisajärjestäjät pyysivät Niinistöä toimimaan kisojen suojelijana, mihin tehtävään presidentti ilomielin suostui. Lauantaina ja eilen sunnuntaina Niinistö seurasi kisoja paikan päällä, jolloin Kaisa Mäkäräiseltä voitiin odottaa jopa kahta mitalia, ensin lauantain pikamatkalta ja sen jälkeen eilen hiihdetyssä takaa-ajossa eli pursuitissa. 

8. Toisin kävi, sillä vaikka kisojen suojelijana oli tasavallan presidentti, sään haltijat vetivät pidemmän korren eivätkä suosineet kilpailuja, vaan etenkin lauantaina juuri ennen naisten lähtöä taivaalta alkoi mättää märkää lunta oikein urakalla ja tuulen voimakkuudeksi mitattiin pahimmillaan 10m/s. Kaisa oli pikamatkalla 34:s ja pursuitissa 12:s. Kävi hieman sääliksi, ei vain Kaisaa, vaan myös Sauli Niinistöä, joka kisojen suojelijan ominaisuudessa marssi eilen urhoollisesti kuuden parhaan naishiihtäjän kukitustilaisuuteen. Hän olisi, ah niin mielellään, ojentanut mitalistin kukkapuskan juuri Kaisalle, mutta tätä kunniaa Niinistölle ei siis suotu.

9. Sauli Niinistö on lupautunut suojelemaan myös Lahdessa 2017 pidettäviä hiihdon MM-kisoja. Tässä ominaisuudessa Niinistö oli reilu viikko sitten seuraamassa Falunin MM-hiihtojen viimeisenä kilpailupäivänä hiihdettyä 50 km:n kisaa, joka meni suomalaisilta melko odotetusti penkin alle eli plörinäksi. Kisojen päättäjäisissä Niinistö vastaanotti ruotsalaisilta suurikokoisen ja pitkävartisen MM-kisalipun, jota hän heilutteli innokkaasti kaikelle kansalle. 

10. Suomalaiset tarvitsevat 2017 Lahdessa pätevää presidentillistä suojelua, sillä me muistamme vielä, miten ohraisesti suomalaisille hiihtäjille, hiihtovalmentajille ja hiihtojohtajille kävi Lahdessa edellisen kerran eli 2001 pidetyissä MM-kisoissa. Jäädä nyt juuri omissa kisoissa kiinni häpeällisestä doping-rikkeestä!

11. Tänään on noussut pienoinen myrsky vesilasissa, kun on selvinnyt, että Sauli Niinistö on kieltäytynyt toimimasta Tampereella ensi joulukuussa (4 -12.12) järjestettävien naisten salibandyn MM-kisojen suojelijana. Kansainvälisen salibandyliiton IFF:n pääsihteeri John Liljelund on harmistunut Niinistön kieltäytymisestä, sillä salibandy on hänen mukaansa harrastajamäärältään sentään "vähän suurempi laji" kuin ampumahiihto, jonka MM-kisoja Niinistö suostui suojelemaan. 

12. Tekikö Niinistö oikein kieltäytyessään Tampereen kisojen suojelemisesta? John Liljelund muistuttaa, että Tarja Halonen toimi  suojelijana Suomessa vuosina 2002 ja 2010 järjestetyissä salibandyn miesten MM-kisoissa ja Martti Ahtisaari 1994 järjestetyissä lajin EM-kisoissa. Niin tai näin, mutta kansainvälisessä katsannossa salibandy, jota harrastetaan lähinnä vain Ruotsissa, Suomessa, Sveitsissä ja Tsekissä, ei ole läheskään niin arvostettu urheilulaji kuin ampumahiihto, josta on tullut Keski-Euroopan maissa samoin kuin Norjassa ja Ruotsissa varsin suosittu laji.

13. Asiasta voidaan varmaankin esittää näkökohtia pro et contra. Minusta Niinistö teki viisaasti antaessaan pakit salibandyliitolle. Vielä viisaammin presidentti tekisi, jos hän suhtautuisi yleensä torjuvasti pyyntöihin toimia urheilukisojen tms. tapahtumien suojelijana. Mainitunlaiset suojelutehtävien ei pitäisi kuulu tasavallan presidentin tehtäviin. Käsite "suojelija on aika epämääräinen ja suojelutehtävä useimmiten tarpeeton, jopa hieman naurettava. Suomessa järjestettävien MM- tai EM-kisojen arvostus ei kärsisi tippaakaan, vaikkei niitä nimellisesti "suojelisi" kukaan merkkihenkilö. 

14. Kohta presidenttiä pyydetään kai suojelemaan myös kuninkuusraveja, maatalousnäyttelyjä, Jyväskylä-rallia, pesäpallon Itä-Länsi -ottelua, Seinäjoen tangomarkkinoita, eukonkannon MM-kisoja - löylynheiton MM-kisat on sentään lopetettu - missikisoja, suopotkupalloilun MM-kisoja ja ties mitä.

15. Jos suojelijoita tarvitaan, tehtävään tulisi presidentin sijasta pyytää esimerkiksi pääministeriä, arkkipiispaa, oppositiojohtajaa, tasavallan presidentin puolisoa, urheiluministeriä  - jotkut arhimäet tosin saattaisivat ratketa myös suojelijoina ryypiskelemään - investointipankin varapääjohtajaa (Jan Vapaavuori),  EBRD:n johtokunnan jäsentä (Johannes Koskinen), eduskunnan toista varapuhemiestä jne.

920. Johannes Koskisesta Lontoon pankkiiri

1. Demareiden kansanedustaja Johannes Koskinen (60 v)  siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi Lontooseen syyskuun alussa. Nimityksen teki Suomen hallitus eli valtioneuvosto viime torstaina. Päätöksestä vastasi käytännössä yksin Koskisen puoluetoveri valtiovarainministeri Antti Rinne.

2. Johannes Koskinen, joka on koulutukseltaan juristi ja varatuomari, on ollut kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, siis 24 vuotta putkeen. Hänet oli nimetty SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi myös huhtikuun vaaleissa. Nyt Koskinen luopuu ehdokkuudestaan. Koskinen on kuulunut Hämeessä demareiden ääniharaviin, vuoden 2011 vaaleissa hän sai runsaat 7600 ääntä.

3. EBRD:n johtokuntaan kuuluu 23 jäsentä, jotka hallintoneuvosto valitsee jäsenmaiden esityksestä. Suomi, Norja ja Latvia muodostavat maaryhmän, jolla on yksi johtokunnan jäsen ja yksi varajäsen. Suomen johtokuntaedustajana on tällä hetkellä Jorma Korhonen ulkoasianministeriöstä. 

4. Johannes Koskinen pesti Lontossa on pätkätyö, joka kestää aluksi kaksi vuotta; valtioneuvoston nimityspäätöksen mukaan Koskisen toimikausi päättyy elokuun lopussa 2017. Myöhemmin tänä vuonna tehtävän pankin hallintouudistuksen mukaan Koskisen toimikautta on tiettävästi mahdollista jatkaa vielä vuodella.

5. Eduskunnassa Johannes Koskinen on toiminut viimeksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin lyhyen aikaaa mm. varapuhemiehenä. Eilen Koskinen tuli kasvot hieman kalvakkaana eduskunnassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kertomaan, että "nyt se Sote-uudistus karahti sitten lopullisesti kiville".

6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät  rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät  esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.

7. Lipposen ja Vanhasen hallituksissa Johannes Koskinen oli oikeusministerinä yhteensä kuusi vuotta, minusta kyllä hieman liian kauan. Kun demareiden uudeksi puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma halusi vuonna 2005 hallitukseen, Koskisen sai väistyä hallituksesta ja palata rivikansanedustajaksi. Jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi Koskinen valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, vaikka Koskinen oli hieman aikaisemmin saanut oikeuskanslerilta moitteet Rusi-tapauksen johdosta ja hän oli Helsingin hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut varomattomalla lausunnollaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua syyttömyysolettamaa.

8. Oikeusministerinä Johannes Koskinen herätti kiusallista, juristien keskuudessa suorastaan piinallista huomiota useilla medialle antamillaan lausunnoillaan ("päivän Koskinen"), joissa hän puuttui ja arvosteli tuomioistuinten konkreettisissa oikeusjutuissa antamia päätöksiä ja kehotti hävinneitä osapuolia joskus jopa hakemaan virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin muutosta. Ministeri Koskinen toki ymmärsi, ettei tällainen "peli" sovi eturivin poliitikoille ja etenkään valtakunnan oikeusministerille. Ministeri loukkaa mainitulla tavalla toimiessaan ja lausuntoja jaellessaan räikeästi perustuslaissa säädettyä valtiovallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta, mutta tästä oikeusministeri Koskinen vähät välitti, vaan hän ilmeisesti luotti siihen, ettei hänen toimintaansa rohkene kukaan puuttua.

9. Valtioneuvoston oikeuskanslerin olisi, oikeusvaltiossa kun elämme,  toki pitänyt puuttua oikeusministerin ko. menettelyyn omasta aloitteestaan, mutta näin ei Suomessa tapahtunut tuolloin eikä taida tapahtua edelleenkään vastaavanlaisissa tapauksissa, Sitten kun tein Koskisen menettelystä n. 15 sivua pitkän kantelun, oikeuskanslerin oli kuitenkin pakko puuttua asiaan. Näin ainakin kuvittelin, mutta pahalta näytti yhä edelleen, sillä asian käsittely ja päätöksenteko kesti oikeuskanslerinvirastossa todella kauan eli lähes kolme vuotta kantelun tekemisestä. Asian esittelijänä toiminut korkea virkamies piti (muka) muihin kiireisiinsä vedoten kanteluasiakirjoja kaapissaan, joten minun piti ottaa yhteyttä suoraan oikeuskansleriin ja tiedustella vienosti, missä helvetissä kantelu oikein makaa ja miksi ratkaisua ei kuulu. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi minulle HV-viestillään, että hän ei ole voinut ratkaista kantelua, koska sitä ei ole hänelle edes esitelty! Tämän jälkeen oikeuskanslerin ratkaisu tuli kahdessa kuukaudessa.

10. Johannes Koskinen uhosi ministerikautensa loppupuolella tekevänsä Suomesta maailman parhaan oikeusvaltion. Tämä oli tyypillistä polittiista retoriikkaa ja rehvastelua, sillä useimmat oikeuselämän asiantuntijat pitivät tuolloin ja pitävät edelleen Suomea monessa suhteessa päin vastoin oikeusvaltion irvikuvana.  Ministereiden ja hallitusten laista ja oikeusperiaatteista piittaamaton poliittinen maantapa ilmenee esimerkiksi lukuisina poliittisina virkanimityksinä, joilla huippuvirkoja jaetaan härskisti sulle mulle -periaatteella poliittisten voimasuhteiden perusteella. Tässä suhteessa nykyhallituksesta on "kunnostautunut" erityisesti opetusministeri Krista Kiuru. Merkittäviä huipputehtäviä ei julisteta haettaviksi, vaan paikkoja jaellaan salaa puoluetoimistoissa äänestäjien paheksuvista reaktioista tippaakaan välittämättä. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä härskimmiksi poliittiset virkanimitykset tuntuvat käyvän.

11. Johannes Koskisen nimitys Lontoseen on tyypillinen poliittinen virkanimitys ja osa hallituspuolueiden sopimusta eli kähmintää, jolla ministeri Jan Vapaavuori asetettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin EIB:n johtokuntaan, jotta Johannes Koskinen puolestaan voitiin asettaa ehdolle EBRD:n johtokuntaan. Kapellimestarin ko. nimitysrumban takana hääräsi ministeri Rinne. Koskinen pesti on poliittinen palkinto, joka perustuu "pitkään ja ansiokkaaseen toimintaan Suomen parhaaksi" tms. hölynpölyyn.

12. EBRD on perustettu vuonna 1991 tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden, Baltian sekä muiden entisen Neuvostoliiton maiden taloudellista kehitystä ja siirtymistä demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen jne. Pankki avustaa siis mm. Kreikkaa, Kyprosta ja Turkkia, mutta Suomella ei sen sijaan ole mahdollisuuksia saada pankilta lainaa, vaikka meillä menisi kuinka huonosti.

13. On selvää, että EBRD:n johtokuntaan, johon kuuluu 23 jäsentä ja varajäsenet päälle, ei tarvittaisi nykyisiä tai entisiä poliitikkoja. Edellisen kerran Suomesta valittiin Lontoon pankin johtajaksi poliitikko vuonna 2009, jolloin valinta osui "toiseen Koskiseen" eli kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskiseen. Jari K. viljelee maata Hauholla, joka liitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnaan eli Johannes K:n kotikaupunkiin. Jari Koskinen hoiti johtajan pestiä Lontossa vain kaksi vuotta, sillä hänet kutsuttiin Kataisen hallituksen maatalousministeriksi vuonna 2011. Pankkiirin työ Lontossa ovat hyvin palkattu ja sisäsiistiä, mutta kenties pitemmän päälle silti hieman tylsää, jos sieltä kerran on noin kiire takaisin Suomeen ja kotimaan politiikan pariin. 

13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.

14. Jari Koskisen jälkeen Suomea on EBRD:n johtokunnassa edustanut virkamies eli UM:n kaupallinen neuvos Jorma Korhonen. Suomesta olisi nytkin varmaankin löytynyt kymmeniä  pankin johtokunnan jäseneksi kelpoisia ja vieläpä taitavia pankki- tai virkamiehiä, mutta niin vain kävi, että nimitys osui tälläkin kertaa puhdasveriseen poliitikkoon.

15. Johannes Koskinen kertoo tänään Hämeen Sanomissa, että häntä kiinnostavat jatkossakin "kansainväliset tehtävät".  Koskinen oli ehdolla  viime vuoden europarlamenttivaaleissa, mutta jäi kauas läpimenosta. Kuusikymppinen poliitikko alkaa yleensä olla jo hieman jälkijunassa, mitä uranvaihtoon politiikan ulkopuolelle tulee. Johannes Koskinen ilmoittautui peri vuotta sitten ehdolle myös Maailmanpankin johtokuntaan, mutta vielä tuolloin uranvaihto ei onnistunut.  Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei nimittäin mennyt halpaan, vaan nimitti johtokuntaan todellisen ammattiosaajan eli Satu Santalan, joka edustaa johtokunnassa kaikkia pohjoismaita ja Baltian maita. Mainittua tehtävää haki kaikkiaan 37 henklöä, joiden joukossa oli Johannes Koskisen lisäksi muitakin tunnettuja poliitikkoja Kimmo Sasista ja Kimmo Kiljusesta lähtien.

16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee  7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua. 

919. Anna mun kaikki kestää!

                                            Aina mun pitää bailata...

1. Kyllä kansa, etenkin tämä Suomen katajainen kansa, tietää, osaa ja uskaltaa! Tämä on nähty niin monta kertaa. Ensin meillä oli Talvisota, sitten Jatkosota ja lopuksi vielä Lapin Sota. Sitten meille lätkäistiin maksettavaksi jättisuuret sotakorvaukset ja sen päälle saimme kärsiä putkeen 25 vuotta eli kaksi elinkautista Kekkosta. Mutta niistäkin me selvisimme joten kuten.

2. Me lähetimme 2006 Euroviisuihin hirviökasvoisen Lordin, joka voitti kisan Hard Rock Hallellujallaan, ensimmäisenä hard rock -yhteenä muuten. Me olemme äänestäneet pressaksikin hieman outoja tyyppejä. Ensin me halusimme presidentiksi poliitikan ulkopuolelta Mara Ahtisaaren ja, ikään kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, heti perään Tarja Halosen ja vieläpä kaksi kertaa.

3. Me olemme voittaneet jääkiekossa kaksi maailman mestaruutta, ensin vuonna 1995 ja toisen kerran 2011. Torilla on tavattu, melkein kaikki ovat olleet voitoista sekaisin ja vielä useammat kännissä. Pari valmentajaa kaatui humalassa nenilleen "Poika" kourissaan heti koneesta Isänmaan kamaralle laskeuduttuaan ja Torilla Salmelan Anssi meni vielä rutistelemaan itse Tarjaa, joka näytti tykkäävän kovasti.

4. Nyt meillä on Stubbi ja hänen jälkeensä uhkaa alkaa Sipilän valtakausi. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä, sillä onhan meillä hemmetin paljon tätä kaiken sortin kuultturiväkeä, televisiosta tulee kaiket päivät ja erityisesti viikonloput vaikka minkälaista hupailua ja musiikin renkutusta, cheekit vetävät Stadikan pari ehtoota peräjälkeen täyteen ja ensi suvena myös tämä Sillanpään pirulainen yrittää samaa temppua.

5. Nyt me sitten lähetetään Euroviisujen finaaliin todellisen punk-bändin, vaikkei siellä Wienissä punkkia saisi edes esittää. Mutta kun asialla ovat nämä keharit eli Pertti Kurikan Nimipäivät (PKN), niin eiköhän koko Eurooppa - aina Austraaliaa myöten - innostu ja meille pipahda toinen kultamitali Euroviisuista ikään kuin manulle illallinen; Falunin MM-kisoissa meillä menikin tosi huonosti. - Onkohan Tori jo toukuun lopussa varattu PKN:lle?

6. PKN:ssä esiintyvät  Pertti Kurikka (kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja), Sami Helle (basisti), Kari Aalto (laulaja ja sanoittaja) sekä Toni Välitalo (rummut). Pertti ei puhu paljon eikä hänen sanomastaan tahdo aina selvää, vaikka mies puhuisikin. Puhumisen hoitaa pojista parhaiten Sami Helle. Bändin varsinaiseksi keulahamoksi ja jopa eräänlaiseksi seksisymboliksi taitaa kohota Kari Aalto, joka ei ainoastaan laula, vaan suorastaan "hytkyy" piisin Aina mun pitää  sisällön kaikelle kansalle. Kari Aaltoa hytkyttää koko ajan muutenkin, jopa silloin, kun hän istuu tukevasti tuolilla. On siinä rytmi mennyt totisesti kaverille veriin!

7. PKN on jo huomioitu näkyvästi eurooppalaisissa medioissa. On sanottu, että vaikka itse kappaleesta Aina mun pitää ollaan mitä mieltä tahansa, niin yksi asia on varmaa: emme ole koskaan ennen kuulleet vastaavaa euroviisukappaletta. Euroviisuissa on nähty ja koettu kaikenlaista, mutta nyt Suomi on lähettämässä Wienin kisoihin jotain todella ainutlaatuista ja mieliinpainuvaa. Asiaa tuntevat kertovat, että PKN on ensimmäinen punk-bändi, joka on koskaan kilpaillut Euroviisuissa.

8. Timo Soini ja persut ottivat vuoden 2011 vaaleissa Ison Jytkyn, mutta nyt sellaista ei ole huhtikuun vaaleissa Soinille luvassa. Todella iso jytky saattaa kuitenkin olla tulossa Wienin Euroviisuista. Viime vuonna Euroviisut voitti Itävaltaa edustanut ja parrakkaana naisena esiintynyt drag-artisti Conchita Wurst. Tällä kerralla voittopiisin saattaa esittää keski-ikäisistä suomalaisista kehitysvammaisista miehistä koostuva punk-bändi.

9. PKN esiintyy tavanomaisissa punkkarivetimissä ja kaverit ovat sanoneet, etteivät he halua muuttaa Wienin finaalissa asujaan tai tyyliään. Mitä nyt muutama "savu" lisää saataisiin esityksen ajaksi lavalle. PKN:n kappale lienee euroviisujen finaalihistoriassa lyhyin koskaan kuultu esitys, sillä se kestää vain 1,5 minuuttia. Mutta väliäkö tuolla, kyllä bändin sanoma menee, jos on mennäkseen, tuossakin ajassa oikein hyvin perille.

10. PKN:n valinta on jo ehtinyt kirkastaa hieman himmenemässä ollutta Suomi-kuvaa. Suomalaisia pidetään maailmalla viisuvalinnan myötä vammaisten ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioittavana, suvaitsevaisena, inhimillisenä ja sivistyneenä kansakuntana. Oi, nouse Suomi näytit maailmalle jne. Me näytämme maailmalle, ettei Suomessa törmää enää kadulla tallustaviin jääkarhuihin tai susihukkiin, vaan täällä ymmärretään kannustaa myös kehitysvammaisia ja arvostaa huumoria ja aitoa punk-musiikkia.

11. Pertti Kurikan Nimipäivät - bändin kappaleen Aina mun pitää sanat kuuluvat näin

Aina mun pitää siivota. Aina mun pitää tiskata. Aina mun pitää käydä töissä. Aina mun pitää käydä lääkärissä. Ei saa mennä koneelle, en katsoa telkkarii. En saa edes nähdä mun kavereita. Aina mun pitää olla kotona. Aina mun pitää hoitaa tehtäviä. Aina mun pitää syödä kunnolla. Aina mun pitää juoda kunnolla. En saa syödä karkkia, juoda limua. En saa edes juoda alkoholia. Aina mun pitä levätä. Aina mun pitää nukkua. Aina mun pitää herätä. Aina mun pitää käydä suihkussa

12. Noissa Pertti Kurikan kymmenessä käskyssä on tiivistettynä koko elämän ihanuus ja kurjuus. Mutta yksi asia tuntuu bändillä sentään olevan kondiksessa: Seksin harrastaminen on vapaaehtoista ja kivaa.