936. Antti Rinne on ongelma SDP:lle

1. Antti Rinteestä on hyvää vauhtia tulossa ongelma johtamalleen Sdp:lle. Hänen johdollaan demaripuolue kärsi eduskuntavaaleissa jälleen - jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion ja menetti kahdeksan kansanedustajan paikkaa. Rinne on ajanut lyhyen ajan sisällä muutaman kerran niin sanotusti miinaan. Puoluejohtajien suuressa vaalikeskustelussa vajaa kaksi viikkoa sitten Antti Rinne meni Carl Haglundin virittämään ansaan, kun oli kyse siitä, minkä ja missä lausutun tekstin Haglund luki mainitussa tilaisuudessa. 

2. Vaalien jälkeen Antti Rinne kehotti Jutta Urpilaista luopumaan tavoittelemasta demareiden eduskuntaryhhmän puheenjohtajan paikkaa. Urpilaisen mukaan Rinne perusteli pyyntöään sillä, että he kaksi, siis Jutta ja Antti,  edustavat puolueessa "erilaista linjaa. Rinne tietenkin kiisti mainitun perustelun, mutta tokkopa Urpilainen olisi keskinyt Rinteen sanoman omasta päästään. Kömmähdyksen jälkeen Rinne samoin kuin uudeksi ryhmäjohtajaksi valittu Antti Lindtman vakuuttelivat dermariryhmän olevan yhtenäinen. 

3. Rinteen ja Lindtmanin vakuutteluja on vaikea uskoa todeksi, sillä tähän mennessä useat  sdp:n kansanedustajat ovat ehtineet todeta, että demareiden olisi parasta jättäytyä oppositoon. Mutta Antti Rinne on toista maata, siis eri linjalla myös tässä asiassa, sillä hän tavoittelee demareiden pääsyä hallitukseen ja samall itselleen kunnon ministerin salkkua. Näin siitä huolimatta, että hän tyri demareden mahdollisuudet jo Stubbin hallituksessa riitelemällä kokoomuksen kanssa miltei kaikista mahdollisista asoista, aina kalastusmaksusta alkaen.

4. Toissapäivänä Yle Uutiset esitti videon Antti Rinteen ja hänen slovakialaisen kollegansa Peter Kaimirin EU:n valtiovarainministerien kokouksessa käymästä lyhyestä keskustelusta. Siinä Rinne esitti omasta aloitteestaan ja täysin yllättäen näkemyksen, jonka mukaan Jutta Urpilainen pyrkisi takaisin demareiden puheenjohtajaksi. Rinne ei ilmeisesti huomannut, että pöydällä oleva mikrofoni oli päällä. Ministereiden keskustelu eteni näin: 

Rinne: "Jutta on nyt aloittanut kampajan".

Kamir: "Minkä kampanjan"? 

Rinne: "Puheenjohtajakampanjan".  

Kamir: "Siis teidän puolueenneko? Eli hän haluaa takaisin".

Rinne: "Kyllä". 

5. Eilen Antti Rinne ei ollut median tavoitettavissa. Tänään Eero "Don" Heinäluoma, entisiä ay-pamppuja hänkin, selitti, että Rinteen "avautuminen" Peter Kaimirille Jutasta on vain "myrsky vesilasissa". Heinäluoma yritti panna koko tapauksen leikiksi toteamalla, että Rinne näyttää nousseen valtiomiesluokkaan, kun hänen puheitaan on alettu tuollaisella innolla salakuunnella. Hehheh, valtiomiesluokkaan mainituista herroista ei nouse kyllä kumpikaan, ei Eero eikä Antti.

6. Tänään vähäsanainen Rinne tavoitettin eduskunnasta, jolloin hän on toimittajien mukaan "karhealla äänellä" selittänyt, että se, että hän ajatteli Jutta Urpilaisen yrittävän takaisin puheenjohtajaksi, on "väärinkäsitys". Väite ei ole tietenkään uskottava, sillä Rinne ei ainoastaan ajatellut, vaan hän lausui todistetusti selvällä englanninkielellä, että Jutta on aloittanut kampanjan palatakseen demareiden puheenjohtajaksi. Kampanjan siis häntä, Antti Rinnettä ja hänen ajamaansa linjaa vastaan! Minkäänlaisesta väärinkäsityksestä ei voi olla kysymys. 

7. Rinteen lausumassa ja hänen avautumisessaan oma-aloitteisesti toisen valtion ministerille on kyse hölmöydestä, sillä Rinteella ei ole ollut järkevää syytä kannella tai valittaa kollegalleen edeltäjänsä aikomuksista. Väitteet Urpilaisen kampanjasta ja paluuyrityksestä eivät sitä paitsi pidä alkuunkaan paikkaansa. Rinteen lausahdus romuttaa kerta heitolla väitteet demareiden yhtenäisyydestä ja siitä, ettei puolueessa olisi linjaerimielisyyksiä. Rinne ei halunnut Urpilaista demareiden ryhmän puheenjohtajaksi, eikä Rinteen selitykseen, jonka mukaan hän haluaisi saada Urpilaisesta Sipilän hallituksen ministerin, usko enää kukaan.

8. Näyttää vahvasti siltä, että Juha Sipilän on pakko jätäää demarit hallituksen ulkopuolelle. Demareiden meno hallitukseen ei ole ollut muutenkaan kovin todennäköistä, mutta Rinteen tempun paljastuttua olisi ihme, jos hallitukseen otettaisiin demareiden hölösuu puheenjohtaja. Mistä me tiedämme, mitä hän kertoisi Suomen poliittisista asioista ulkomaisille kollegoilleen, jos hän voisi ko. häpeällisen tapauksen jälkeen jatkaa maan hallituksessa ikään kuin mitään ei olsi tapahtunut. Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyään hallitusyhteistyön ja hallituspuolueilta edellytettävää luottamuksellisuutta. Kun näin on, niin shallituksessa ei voi olla mukana puolue, jonka johtajilla on selkeitä linja- tai näkemyseroja hallitukseen menosta ja hallitusvastuun kantamisesta ja jonka puheenjohtajan lojaalisuuteen ei voida luottaa.

935. Koskelo sekoili taas

1.Korkeinta oikeutta (KKO:ta) itsevaltaisesti kymmenen vuotta johtanut presidentti Pauliine Koskelo (59) valittiin viime tiistaina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) uudeksi suomalaiseksi tuomariksi. Hänen toimikautensa kestää yhdeksän vuotta, joten Koskelo ei palaa enää korkeimpaan oikeuteen.

2. Valintansa jälken Koskelo antoi Helsingin Sanomille 22.4. lausunnon, jossa hän selitti "uhrautuneensa" hakemaan EIT:n tuomarin virkaa, koska meidän ylioikeuksissamme, siis KKO:ssa ja KHO:ssa, kukaan muu ei ollut tehtävästä kiinnostunut.

3. Kuten blogijutussa 933/22.4. kirjoitin, Pauliine Koskelo puhui palturia tai ei viitsinyt tarkistaa faktoja. EIT-tuomarin virkaan ilmoittautui nimittäin myös muita tuomareita.Toisesta ylimmästä tuomioistuimesta eli KHO:sta tehtävää haki hallintoneuvos Anne E.Niemi, jonka hallitus asetti ehdollepanossa Koskelon jälkeen toiselle sijalle. Koskelon tokaisu oli siten virhe, suorastaan "väärä todistus", johon maan ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin ei luulisi edes voitonhuumassaan syyllistyvän.

4. Tänä aamuna kello 6.40 Pauliine Koskeloa haastateltiin TV1:n aamu-tv -lähetyksessä. Haastattelu ei ollut kummoinen tai "syvääluotaava" - eivät ne yleensäkään ole - mutta minua kiinnitti huomiota Koskelon esittämä arvostelu Suomen oikeudenhoidon tilasta. - Miksi muuten Koskelo käyttää jatkuvasta termiä "oikeudenhoito", kun hän puhuu asiasta, josta käytetään yleisesti nimeä "lainkäyttö"? Termi oikeudenhoito viittaa oikeushallintoon, joka ei kuulu tuomioistuimille, vaan oikeusministeriölle.

5. Korvaani särähti pahasti Koskelo arvostelu, jossa hän otti kantaa lempiaiheeseensa eli tuomioistuinten ja koko oikeuslaitoksen resurssien vähäisyyteen ja leikkaamiseen. Asiassa on toki perää, mutta en oikein ymmärrä, miksi juuri KKO:n presidentin pitää puuttua joka kerran ja yksinomaan mainittuun kyysmykseen. Oikeusturvasta huolehditaan lainkäytössä eri tavoin, eikä resurssien vähyys saisi olla tuomioistuinten ja tuomareiden ainoa puheenaihe. Tuomioistuinten tulisi kehittää oma-aloitteisesti menetelytapojaan, jotta kansalaiset saisivat asiansa tuomioistuimen käsiteltäviksi ja sitä kautta oikeutensa toteuteuksi. Siis "access to court" ja "access to justice", joita nimenomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EIT:n ratkaisuissa korostetaan oikeusturvan takeina.

6. Suomessa oikeudenkäyntiä koskeviin menettelykysymyksiin ei kuitenkaan haluta puuttua eikä prosessia kehittää, vaikka tuomioistuimilla olisi siihen eronomaiset mahdollisuudet  myös käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Päin vastoin meillä halutaan, presidentti Pauliine Koskelo etunenässä, tiukentaa ihmisten oikeutta päästä tuomioistuimeen ja saada asia tutkittavaksi asianmukaisesti järjestyksessä. Meillä keksittään vaikka minkälaisia valituslupakynnyksiä ja  rajoituksia, joita korkein oikeus on ollut Koskelon johdolla kannattamassa.

7. Oli esimerkiksi selvä virhe laajentaa hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa rikosasioissa niin, että syytetty tarvitsee valitusluvan, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi tai sitä alempaan vankeusrangaistukseen. Se oli toki oikeusturvan kannalta virhe, jos asiaa ajatellaan ihmisten oikeusturvan kannalta. Asianosaisten valitusoikeus ja siihen kiinteästi liittyvä oikeus saada asia tutkittuksi hovioikeuden normaalissa menettelyssä ovat oikeusturvan totetumisen tärkeimpiä keinoja. Lupajärjestelmän soveltamisalan laajentamiseen ei olisi ollut mitään syytä, sillä hovioikeuteen tehdään nykyisin vähemmän valituksia kuin aikaisemmin. Ruotsissa syytetty ei tarvitse valittaessaan jatkokäsittelylupaa, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa vankeuteen.

8. Koskelo kritisoi tänään vomakkaasti sitä, että tuomioistuimia ja etenkin käräjäoikeuksia - niiden määrää Koskelo muuten haluaisi karsia nykyisestä 27:stä noin puolella - rasitetaan  "selvillä ja yksinkertaisilla rikosasioilla". Hän viittasi "muihin maihin", joissa näitä asioita ei viedä tuomioistuimiin.

9. Voi pyhä yksinkertaisuus! Eikö Koskelo todellakaan tiedä tai eikö hän ole (muka) edes kuullut, että Suomen järjestelmä ei suinkaan poikkea ko. asioissa "muiden maiden" systeemeistä. Suomessa ylivoimaisesti suurin osa rikosasioista ratkaistaan muualla kuin käräjäoikeuksissa ja yleensä tuomioistuimissa. Poliisin kirjoittaman rangaistusmääräyksen vahvistaa syyttäjä, eivätkä tuomioistuimet ole käsitelleet näitä asioita enää vuosikymmeniin. Rikesakon puolestaan antaa poliisi. Nämä asiat muodostavat luultavasti jo noin 75 prosenttia kaikista viranomaisten käsittelemistä rikosasioista. Sitä paitsi käräjäoikeuksiin tulevista rikosasioista noin 35-40 prosenttia ratkaistaan kansliassa puhtaasti kirjallisessa menetelyssä, eli niitä ei tuoda käräjäoikeuden istunto- eli pääkäsittelyyn. Uutena elementtinä otettiin äskettäin käyttöön syyteneuvottelu, joka yksinkertaistaa ja nopeuttaa huomattavasti myös vaikeiden ja laajojen rikosasioiden käsittelyä. 

10. Edellä mainittua listaa voitaisiin jatkaa pidempäänkin, mutta jo ko. otos osoittanee, miten väärässä presidentti Pauliine Koskelo on tai miten harhaanjohtavaa tietoa hän syöttää yleisölle. Käräjäoikeudet eivät käsittele nykyisin enää juuri lainkaan sellaisia yksinkertaisia tai selviä rikoasioita, jotka voitaisiin siirtää muiden viranomaisten käsiteltäviksi.

11. Sen sijaan käräjäoikeudet käsiteltävät aivan "hirmuisen" määrän selviä ja yksinkertaisia riita-asioita - joissa ei itse asiassa ole edes minkäänlaista riitaa - jotka voitaisiin, kuten olen itse usein esittänyt - siirtää ulosottoviranomaisille. Ne koskevat pikavippejä ja muita samankaltaisia velkomuksia, joissa on kyse, ei oikeusriidasta, vaan yksinomaan velan perimisestä. Nykyisin näitä asioita on kuitenkin pakko käsitellä kahden luukun periaatteella, ensin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen uudelleen ulosottoviranomaisessa. Tämä on tietenkin järjetöntä puuhaa! Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomisasiat siirrettin jo reilut 20 vuotta sitten pois käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle.

12. Mutta mitä tekee ja on tehnyt korkein oikeus tässä suhteessa? Pauliine Koskelon johdolla korkein oikeus on pitänyt ja pitää edelleen sitkeästi kiinni kannastaan, jonka mukaan  summaariset eli selvät ja riidattomat riita-asiat, käytännössä perintäasiat, tulee säilyttää edelleen käräjäoikeuksissa. Aivan ihmeellinen ja virheellinen kanta, mutta minkäs teet, kun sen takana on korkein oikeus! Sakkojen ja osin myös esimerkiksi rattijuopumksista tuomittavien vankeusrangaistusten tuomitsemisen Koskelo ja kumppanit ovat kyllä valmiit siirtämään pois käräjäoikeuksista. Sitä vastoin esimerkiksi 30- 50 euron suuruiset pikavippiasiat tulee heidän mielestään säilyttää "oikeusturvan nimissä" hamaan tulevaisuuteen käräjäoikeuksissa.

13. Äskettäin on julkaistu kahden selvitysmiehen eli Timo Heikkisen ja Antti Savelan laatima selvitys edellä mainittujen sumaaristen riita-asioiden - siis perintäasioiden - käsittelyn kehittämisestä. Selvitysmiehet päätyivät pariakymmentä asiantuntijaa kuultuaan laajassa ja erinomaisen hyvin perustelussa selvityksessään yksimielisesti siihen. että mainitut asiat tulisi siirtää käräjäoikeuksista ulosttoviranomaisille (ks. oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 52/2014). Tätä uudistusta olen itse jo lähes 20 vuoden ajan kannattanut.

14. Mutta mitä sanoo korkein oikeus selvitysmiesten ehdotuksen johdosta antamassaan lausunnossa, jonka on allekirjoittanut presidentti Pauliine Koskelo? Asiasta on ilmeisesti muodostunut korkeimmassa oikeudessa jonkinlainen arvovaltakysymys, sillä sen antamassa lausunnossa esitetään monenlaisia perusteita, joiden nojalla korkein oikeus vastustaa selvitysmiesten ehdotusta. Karmeaa, tähänkö eli korkeimman oikeuden vastustavaan kantaan kyseinen tärkeä ja välttämätön uudistus jälleen kerran kaatuu ja kaadetaan! Lausunnossa esitetyt epäilyt koskevat yksinomaan detaljikysymyksiä, joista osa on sitä paitsi sellaisia, joista voidaan olla perustellusti toista mieltä kuin korkein oikeus.

15. Pauliine Koskelo puhui tänä aamuna tv-lähetyksellä jälleen kerran hartaasti "selvien ja yksinkertaisten rikosasioiden" karsimisesta pois käräjäoikeuksilta. Mutta todella selvien ja yksinkertaisten sekä riidattomien riita-asioiden karsimisesta hän ei tässäkään yhteydessä maininnut halaistua sanaa. Summaariset eli selvät ja riidattomat asiat (oikeastaan siis perintäasiat) muodostavat valtaosan käräjäoikeuksien käsittelemistä riita-asioista, sillä niiden osuus on n. 95 prosentin luokkaa kaikista riita-asioista. Niiden siirtämisellä ulosottoviranomaisille voitaisiin siten kenenkään oikeusturvan vaarantamatta parantaa todella tuntuvasti käräjäoikeuksien ja koko tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksiä.

16. Lukijat voivat tutustua OM:n selvitysmiesten esitykseen ja korkeimman oikeuden siitä antamaan lausuntoon seuraavista linkeistä

Summaaristen riita-asioiden kehittäminen (OM julkaisu 52/2014)

KKO:n lausunto OM:n selvityksestä

934. Hallituskuvioita: Sipilä tunnustelee, Värynen venkoilee, SDP rakoilee...

1. Eduskuntavaalit on sitten pidetty ja vaalitulosta on ihmetelty. Äänestysprosentti eli vaalivilkkaus jäi totuttuun tapaan perin alhaiseksi, se oli vain 70,1 prosenttia. Muissa pohjoismaissa äänestysvilkkaus on aivan toista luokkaa, eli noin 85 prosenttia. Ruotsissa vaalit käydään ns. listavaaleina, jolloin äänestetään ensi sijassa puolueita eikä yksittäisiä ehdokkaita. Puolueet asettavat ehdokkansa järjestykseen, jonka perusteella kansanedustajat sitten valikoituvat puolueiden vaaleissa saaman äänimäärän mukaisessa suhteessa. Benin tallien tms. porukoiden haalimia naisjulkkiksia, ex-urheilijoita tai muita huuhaa-edustajia Ruotsin valtiopäivillä ei tämän vuoksi nähdäkään.

2. Vaalivoittaja Juha Sipilä on aloittanut epäviralliset ja hieman epämääräisiltä vaikuttavat hallitustunnustelunsa, viralliset tunnustelut aloitetaan Vapun jälkeen. Sipilä näyttää sukkuloivan lukuisissa palavereissa muiden puolueiden puheenjohtajien, ay-liikkeen edustajien, EK:n johtajien ym. kanssa. Tekeillä on vaikka mitä. On yhteiskuntasopimus - josta kukaan ei tosin tiedä, saadanko sellainen aikaan, onko se kunnon sopimus vai ainoastaan muistio, mista kaikista asioista siinä sovittaisiin ja kenen kanssa jne. - suppea strateginen ohjelmapaperi, varsinainen hallitusohjelmaa, jonka on niinikään määrä olla suppea jne. jne. Sivullista Sipilän vauhti melkein hirvittää, mutta toivotaan nyt, ettei Sipilä rasitu heti alussa liikaa, vaan jaksaa vetää homman päätökseen niin, että hallitus olisi pystyssä viimeistään toukokuun puoliväliin mennessä.

3. Eduskuntaryhmät ovat kokoontuneet tänään ja valinneet johtohenkilöitään. Keskustan ryhmäkokouksessa puheenjohtajana toimi Kauko Juhantalo (73). Kakesta tuskin tulee hallituksen oikeusministeriä, vaikka mies onkin (koplaukset yms. hallitseva) juristi. Eduskunnan ikäpuhemies on muuten kokoomuksen Pertti Salolainen, joka täyttää syksyllä 75 vuotta. Vasemmistoliiton uudeksi ryhmäpuheenjohtajaksi valittiin Anna-Kaisa Pekonen Riihimäeltä, hän on Aku Hirviniemen sisko ja Nina Lahtisen käly. Riihimäellä näitä koomikkoja on enemmänkin, sillä täällä vaikuttaa Päivi Räsäsen (kd) lisäksi myös Janne Kataja, jonka entinen talo homehtui ja purettiin.

4. Demarit joutuivat valitsemaan uuden ryhmyrin, sillä Jouni Backman oli johtanut päättynellä kaudella ryhmää niin tehokkaasti, ettei häntä valittu eduskuntaan enää lainkaan; Jouni pähkäilee nyt, löytääkö hän 56-vuotiaana enää töitä;  ehkä toverit kiirehtivät palkkaamaan Jounin konsultiksi jonnekin. 

5. Demareilla oli tehtävään kaksi ehdokasta, nimttäin Antti Lindtman, joka on Antti Rinteen (ja Eero Heinäluoman) miehiä, ja ex-puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Jutta kertoi toimittajille, että useat hänen kollegansa olivat pyytäneet häntä asettumaan ehdolle ryhmäpuheenjohtajan vaalissa. Hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä  Antti Rinne pyysi Urpilaista harkitsemaan "puolueen edun nimissä" äänestyksestä vetäytymistä. Rinne ei halunnut perustellla asiaa medialle, mutta Jutta sanoi, että Rinne oli sanonut hänelle, että he kaksi - siis Antti ja Jutta - edustavat "erilaista poliittista linjaa". Rinne ei halunnut kommentoida Jutan lausuntoa. 

6. Kun äänestystä ei tullut, Antti Lindtman valittiin yksimielisesti ryhmän puheenjohtajaksi. Jälkikäteen Rinne ja Lindtman ovat vähätelleet väitettyä linjariitaa. Rinne kiisti, että hän olisi edes puhunut linjariidasta Urpilaiselle. Hän kertoi, että Jutalla on paikka ministerinä hallituksessa, joten hänen ei kannata ryhtyä ryhmäpuheenjohtajaksi. Rinne ei voi kuitenkaan luvata Jutalle ministerin paikkaa, sillä on vielä täysin epäselvää, ovatko demarit Juha Sipilän hallituksessa. Vaaleissa pudonnut demareiden Tuula Väätäinen syytti blogissaan Antti Rinnettä suorin sanoin valehtelusta.

7. Demareiden ryhmä näyttää rakoilevan hallituskysymyksessä pahasti. Jo viime sunnuntaina pidettyjen vaalien jälkeen kerrottiin, että demareiden kenttä ja myös heidän eduskuntaryhmänsä on jakautunut kahtia siitä, tulisiko demareiden mennä hallitukseen vai ei; aika suuri osa osa demareista kannattaa oppositioon jäämistä. Kun Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyäänkin hallitukseen tulevien - tai joutuvien - puolueiden ja ministereiden yhteisyökykyä ja luottamusta, näytäisi selvältä, että Sipilä ei voi ottaa keskenään riitelviä demareita hallitukseen. Mitä siitä tulisi, jos hallituksessa olisi yksi iso puolue, jonka edustajat riitelevät, eivät vain muiden hallitusryhmien kanssa - kuten Antti Rinne teki jo Stubbin hallituksessa - vaan myös keskenään. Joka tapauksessa on selvää,  että Antti Rinne ei halua Jutta Urpilaista ministeriksi.

8. Paavo Väyrynen, josta ei tullut näiden vaalien ääniharavaa, jatkaa tuttua venkoiluaan EU-parlamentin ja eduskunnan välillä. Hän ilmoitti jo ennen vaaleja palaavansa Strasbourgiin, jollei hänestä tule uuden halltuksen ulkoministeriä. Väyrysellä on siis sama taktiikka kuin vuonna 2007, jolloin hän asetti eduskuntaan tulonsa edellytyksi sen, että hän pääsee ministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen. Monta vikkoa kestäneen venkoilun ja veivaamisen jälkeen Vanhasen kantti petti ja hän kelpuutti Väyrysen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi. Tyhmä temppu, mikä auttanut kumpaakaan: Matti Vanhanen joutui luopumaan pääministerin tehtävistä 2010 ja Paavo Väyrynen putosi vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta.

9. Täällä viikolla olemme saaneet lukea tuttuja Väyrys-otsikoita: 

-  Ilmoitin tämän jo ennen vaaleja, haluan ulkoministeriksi
-  Väyrynen ei mene eduskuntaan;
-  Väyrynen: Palaan EU-parlamenttiin
-  Väyrynen haluaa vapautuksen eduskuntatyöstä;
-  Väyrynen: Minua vastaan on käynnistetty kampanja;
-  Nato-haukat ajavat minua ministerikisasta;
-  Palaan muutaman viikon kuluttua takaisin eduskuntaan

10. Mitä tälle Paavolle pitäisi oikein tehdä? Jos poliittinen holhottavaksi julistaminenkaan ei ole mahdollista. Antaa Väyrysen melskata aikansa, kyllä se siitä kohta asettuu. Ministeriä Paavosta ei enää tule. Arvelen, että viimeistään silloin saamme kuulla Paavon uusista suunnitelmista, kun hän ilmoittautuu keskustan ehdokkaaksi vuoden 2018 tasavallan presidentin vaaleissa.

933. Koskelo EIT:n tuomariksi

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) Suomen nykyisen tuomarin Päivi Hirvelän toimikausi päättyy kuluvan vuoden lopussa. Hän on ollut tehtävässä vuoden 2007 alusta lähtien. Aiemmin suomalaisena EIT-tuomarina toimi Matti Pellonpää. 

2. Siitä, kenet valitaan Päivi Hirvelän jälkeen uudeksi suomalaiseksi tuomariksi Strasbourgiin, olen kirjoittanut tätä ennen jo kaksi kertaa

- blogi 856/5.7.2014  Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari
- blogi 900/ 12.12.2014 Kenestä EIT-tuomari kaudelle 2016-2025.

3. Eilen Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsi odotetusti Pauliine Koskelon tuomariksi EIT:een. Asiasta matkusti eilen Strasbourgiin päättämään Suomesta mm. Kimmo Sasi, jota ei vaaleissa enää valittu kansanedustajaksi. Koskelon toimikausi alkaa ensi vuoden alusta ja kestää yhdeksän vuotta.

4. Pauliine Koskelo on toiminut korkeimman oikeuden presidenttinä vuodesta 2006 ja tätä ennen KKO:n jäsenenä vuodesta 2000 lähtien. Hänellä ei ole muunlaista tuomarin kokemusta, joten hän aloitti tuomarin tehtävät suoraan huipulta. Ennen KKO:een tuloaan Koskelo toimi 15 vuotta oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena ja sen jälkeen muutaman vuoden Euroopan investointipankin johtajana Luxemburgissa.

5. Pauliine Koskelo sanoi eilen Helsingin Sanomille, että hän katsoi EIT-tuomarin viran hakemisen velvollisuudekseen. Tätä hän perusteli mm. sillä, että Suomen ylimmissä oikeuksissa, siis KKO:ssa tai KHO.ssa, ei ollut tehtävään "muita kiinnostuneita." 

6. Tässä kohdin Koskelo ei joko ole pysynyt totuudessa tai muistanut faktoja. Kuten olen esimerkiksi edellä mainitussa blogijutussa 900/12.12.-14 kertonut,  Suomen hallitus asetti viime joulukuussa ko. tuomarin virkaan ehdolle Koskelon lisäksi myös hallintoneuvos Anne E.Niemen KHO:sta, siis toisen ylimmän tuomioistuimen tuomarin.  

7. Eikö Pauliine Koskelo pidä korkeinta hallinto-oikeutta "oikeana" tuomioistuimena tai hallintoneuvoksia tuomareina, vai mistä hänen mainitussa unohduksessaan mahtaa olla kysymys? Tiedämme toki, että Koskelo ei ole erityisen hyvissä väleissä KHO:n ja sen presidentin kanssa. Korkein oikeus on Pauliine Koskelon johdolla ajanut innokkaasti hanketta, jonka mukaan KKO ja KHO yhdistettäisiin, jolloin KHO:n toiminta itsenäisenä ylimpänätoikeutena lakkaisi. KHO vastustaa ankarasti kyseistä uudistusta. Tällainen organisaatiouudistus ja sen ajaminen ei tosin kuulu KKO:n tai sen presidentin toimenkuvaan.

8. Sivumennen sanoen ylimpien tuomioistuimien yhdistämishanke vaikuttaa sangen utopistiselta, eikä se tule lähiaikoina tai vuosikymmeninä toteutumaan. Yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten yhdistämishanke olisi järkevää aloittaa, ei suinkaan yläpäästä tai latvasta, vaan alapäästä eli alemmista tuomioistuimista, minkä jälkeen asiassa edettäisiin vähitellen ylempiin tuomioistuimiin.

9. Hesarin eilisestä haastattelusta saa selkeän vaikutelman siitä, miten turhautunut Pauliine Koskelo on oikeudenhoidon jatkuvaan huonontamiseen. Koskelon mukaan oikeuslaitoksen toimintakykyä on heikennetty. Hän kertoo olevansa asiasta suorastaan murheellnen. - No, ehkäpä presidentin murheet kaikkoavat, kun hän pääsee pois Suomesta ja muuttaa kansainvälisiin ympyröihin Strasbourgiin hoitamaan presidentin virkaan verrattuna paljon paremmin palkattua tuomarin virkaa.

10. Suomessa tuomioistuin keskushallinto on ollut jo pitkään retuperällä, eikä oikeusministeriö, jolle tehtävä kuuluu, ei ole kyennyt huolehtimaan asioista riittävän hyvin. Tuomioistuimilla ei ole yhtenäistä johtoa eli tuomioistuinvirastoa, minkä seurauksena yleiset tuomioistuimet, hallintotuomioistuimet ja erityistuomioistuimet ovat tuon tuostakin tukkanuottasilla keskenään ja vetävät aina, kun siihen on pienikin tilaisuus, kotiinpäin, mollaavat toisia tuomioistuimia jne. Myös Pauliine Koskelo on "kunnostautunut" tässä suhteessa erinomaisen hyvin. Hän on jatkuvasti narissut oikeusministeriölle yleisten tuomioistuinten toimintaedellytysten huononemisesta ja puuttunut yllättävällä tavalla oikeushallintoa ja organisaatioiden uudistamista koskeviin kyysmyksiin. 

11. KKO:n presidentin olisi odottanut puuttuvan oikeusturvan kehittämiseen, sillä yleisten tuomioistuinten menettelyä vaivaavat monet epäkohdat, joita ei voida ratkaista tietenkään yksinomaan lisäresursseilla, vaan tuomioistuinten toimintatapoja kehittämällä ja oikeusturvaa parantamalla. Pauliine Koskelon linja on ollut toisenlainen. Hän on kannattanut lämpimästi esimerkiksi hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan tuntuvaa laajentamista, missä hän on myös onnistunut. Todellisuudessa ko. uudistus, josta eduskunta päätti maaliskuussa, ei paranna oikeusturvaa, vaan heikentää kansalaisten ja muutoksenhakijoiden oikeusturvaa todella tuntuvalla tavalla. Koskelo on vaatinut jatkuvasti käräjäoikeusverkon uudistamista ja käräjäoikeuksien määrän tuntuvaa vähentämistä, vaikka edellisestä käräjäoikeuksien lukumäärän vähentämisestä on kulunut vasta muutama vuosi. Tämäkään asia ei kuulu KKO:lle tai sen presidentille.

12. Minusta korkeimman oikeuden presidentin ei pitäisi puuttua tuolla tavalla oikeushallintoon, tuomioistuinorganisaation muuttamiseen ("kehittämiseen") ja yleensä toimeenpanovallan käyttämiseen, sillä se ei ole sopusoinnussa valtiovallan kolmijaon eikä tuomioistuimilta edellytettävän riippumattomuuden kanssa. Oikeushallintoa tms. tehtäviä koskevat asiat eivät yksinkertaisesti kuulu korkeimman oikeuden ja sen presidentin toimenkuvaan. 

13. Koskelon presidenttikaudella korkein oikeus ei ole halunnut kehittää ja nykyaikaistaa jäsentensä nimitysjärjestelmää ja oikeusneuvosten rekrytointia, vaan se on edelleen yhtä salaperäistä ja sisäänlämpiävää kuin aina ennenkin. KKO:n jäseniksi kutsutaan juristeja omalaatuisen vinkkausmenettelyn perusteella, jossa avoinna olevasta jäsenen virasta vinkataan salaa sellaiselle lakimiehelle tai -naiselle, joka halutaan saada KKO:n jäseneksi. Muut virasta kiinnostuneet lähettävät näin ollen virkaan ilmoittautumiskirjeensä KKO:lle täysin turhaan; virka on jo päätetty alustavasti antaa tietylle henkilölle.

14. Kenestä Pauliine Koskelon jälkeen KKO:n uusi presidentti?  Yle Uutisten Ari Mölsän eilen julkisuuteen syöttämän jutun mukaan KKO:ssa suorastaan kuhistaisiin tämän kysymyksen ympärillä. Mölsän uutisjutut ovat yleensäkin melko raflaavia eli yliampuvia, ja tähän samaan kategoriaan lukeutuu myös tämä "kuhisemisjuttu". Uuden presidentin valinta etenee ilman suurempia kuhinoita tai kohinoita. Virka täytetään vasta sitten, kun uusi hallitus on aloittanut toimintansa.

15. Itse olen jo alussa mainitussa blogijutussa numero 900/12.12.-14 maininnut ne henkilöt, jotka voisivat tulla uutta presidenttiä nimitettäessä kysymykseen. He ovat Mikko Könkkölä, Timo Esko ja Tuula Pynnä. Muitakin tehtävään halukkaita lakimieheiä voi vielä ilmaantua.

932. Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

1. Vaasan hovioikeus hylkäsi 19.2.2015 Anneli Aueria vastaan Ulvila-jutussa ajetun murhasyytteen. Hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Kommentoin ratkaisua lyhyesti samana päivänä julkaisemassani blogijutussa nro 916 "Auer on syytön", sen voi lukea tästä.

2. Illalla 19.2. lähetetyssä TV1:n A-talk -ohjelmassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suhtautui sangen epäillen mahdollisuuteen, että syyttäjä pyytäisi jutussa vielä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Nissinen kertoi, että hän keskustelee asiasta heti seuraavana päivänä syytettä ajaneiden syyttäjien kanssa ja sanoi, että hän päättää heti tämän jälkeen, haetaanko valituslupaa vai ei. Valtakunnansyyttäjä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa ja päättää, valittaako syyttäjä hovioikeuden tuomiosta KKO:een.

3. Valitusaika hovioikeudesta KKO:een on sangen pitkä, peräti 60 päivää eli kaksi kuukautta. Kun käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, joutuu valituksen tekemistä pohtiva asianosainen päättämään valituksen tekemisestä jo seitsemän päivän kuluessa tuomion julistamisesta tai antamisesta, sillä hänen on ilmoitettava mainitun määräajan kuluessa  tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Jollei tyytymättömyyttä ilmoiteta, tuomio saa lainvoiman ja asianosainen menettää valitusoikeutensa.

4. Korkeimpaan oikeuteen valittaessaan asianosaisen ei sitä vastoin tarvitse ilmoittaa ensin tyytymättömyyttä, joten hänellä on ruhtinaalliset 60 päivää aikaa pohtia valituksen tekemistä. Ruotsissa valitusaika hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen on (ollut jo ainakin vuodesta 1948 lähtien) puolta lyhyempi kuin Suomessa, sillä se on vain neljä viikkoa (28 päivää siis); samanpituinen kuin valitusaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Suomessa lainsäätäjä ei ole sitä vastoin hoksannut, että tekninen kehitys ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet sulkakynien ajoista suuresti ja että valituksen voi nykyisin tehdä myös sähköisesti. Meillä on vain "katsottu", että koska ko.valitusaika on ollut mainitut 60 päivää iät ja ajat eli jo autonomian aikana, jolloin hovioikeuden päätöksistä valitettiin senaatin oikeusosastolle, niin määräaika saa olla sama eli 60 päivää hamaan tulevaisuuteen asti.

5. Kun laki on sellainen kuin on, syyttäjä voi esimerkiksi törkeimmissä rikosjutuissa, joissa hovioikeus on hylännyt syytteen, halutessaan roikottaa syytettyä ns. löysässä hirressä ja jättää valitusluvan hakemisen ja valituksen tekemisen aivan viime tippaan ja päättää asiasta vasta kun hovioikeuden tuomion antamisesta on kulunut vaikkapa 59 päivää. Näin on tapahtunut Auerin jutussa.

6. Matti Nissisen lupailemaa ilmoitusta, jota tulkittiin yleisesti siten, että syyttäjät eivät hae valituslupaa, vaan tyytyvät hovioikeuden vapauttavaan tuomioon, ei kuulunut, vaikka helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja maaliskuu puolestaan huhtikuuksi. Vanhaa sanontaa hieman mukaillen voitaisiin sanoa, että kello kävi ja kuukaudet vaihtuivat toisiksi, mutta Nissistä ja hänen ilmoitustaan ei vain näkynyt tai kuulunut.

7. Matti Nissinen antoi siis odotuttaa ilmoitustaan ja pitää "porukan" jännityksessä. Ensin katsottiin eduskuntavaalit, joissa koettiin perussuomalsisten jatkojytky, ja saatiin kuunnella, miten Timo Soini huudatti kannattajiaan "jytkyttää, jytkyttää" - karjaisuillaan.

8. Eilen maanantaina saatiin sitten jatkojytky, sillä vasta silloin tiedotetitin, että Auerin jutun syyttäjinä toimineet  Kalle Kulmala ja Paula Pohjola olivat ilmeisesti samana päivänä toimittaneet hovioikeudelle valituslupahakemuksensa ja valituksensa; ne lähetetään hovioikeuden toimesta korkeimmalle oikeudelle. Syyttäjät olivat siis ajoittaneet lupahakemuksen tekemisen viimeiseen mahdolliseen päivään, sillä määräaika valituslupahakemuksen tekemiselle päättyi juuri eilen.

9. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) tiedotti asiasta eilen lyhyesti kotisivullaan. Tiedotteessa sanotaan näin: 

"Valituslupaa haetaan, koska syyttäjät haluavat ennakkopäätöksen tuomitsemiskynnyksen korkeudesta. Kyseisessä Ulvilan henkirikosasiassa kynnys on syyttäjien käsityksen mukaan nostettu poikkeuksellisen korkealle poikkeuksellisella tavalla. Valitusluvan hakemiseen on myös painava syy sen vuoksi, mikä merkitys sillä on koko rikosoikeudenhoidon uskottavuudelle ja oikeuskäytännön yhtenäisyydelle".

10. Syyttäjät käyttävät sanaa "poikkeuksellinen" kahdesti eli väittäesään, että 1) hovioikeus on nostanut näyttökynnyksen "poikkeuksellisen korkealle" ja 2) tehnyt tämän vieläpä "poikkeuksellisella tavalla". Tarkemmat perustelut näille väitteille löytyvät varmaankin valituslupahakemuksesta. Itse olen lukenut hovioikeuden tuomion perustelut kursorisesti - ne ovat "poikkeuksellisen" laajat ja seikkaperäiset - ja todennut, että hovioikeus on perustellut todistusharkintaansa "poikkeuksellisen hyvin" ja mallikelpoisella tavalla. 

11. Muitakin "poikkeuksellisia" seikkoja tapauksessa löytyy vaikka millä mitalla. Jutun esitutkinta hoidettiin aikoinaan eräiltä osin "poikkeuksellisen huonosti", rikospaikkatutkinta suorastaan ala-arvoisella tavalla. Hovioikeus luettelee tuomion perusteluissa useita esitutkinnan ja rikospaikkatutkinnan puutteita ja epäselvyyksiä. Kyseisiä virheitä ja puutteita ei voida sälyttää näytön arvioinnissa syytetyn vahingoksi, ne heikentävät syytteen tueksi esitetyn näytön luotettavuutta.

12. Hovioikeus ei minusta menetellyt näyttökynnyksen määrittelyssä virheellisesti tai edes "poikkeuksellisesti", vaan päin vastoin oikein ja taitavasti. Kysymys on siitä, onko syytetyn syyllisyydestä jäänyt näyttöaineiston valossa järkevää tai varteenotettavaa epäilyä. Tätä kysymystä hovioikeus on pohtinut seikkaperäisesti ja päätynyt siihen, että ulkopuoliseen tekijään viittaavaa vaihtoehtoa, johon useat seikat todistusaineistossa viitaavat, ei ole voitu riittävällä varmuudella sulkea pois. 

13. Luultavaa on, että korkein oikeus ei myönnä syyttäjille valituslupaa. Valitusluvan myöntämiselle ei tosin olisi estettä, sillä kysymys näyttö- tai tuomitsemiskynnyksen korkeudesta on osin oikeuskysymys, josta valituslupa voidaan myöntää ennakkopäätösperusteella. Jos valituslupa myönnetään ja valitus siis tutkitaan, voidaan odottaa, että korkein oikeus vahvistaa hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Korkein oikeus ei todennäköisesti toimittaisi asiassa suullista käsittelyä - käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet pääkäsittelyn yhteensä jo neljä kertaa - vaan tarkastelisi tapausta yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella.

14. Usein väitetään - joskus jopa rikosoikeuden professoreiden lausunnoissa (latojan huomautus) - että korkein oikeus ei ota näyttökysymyksiä lainkaan tutkittavakseen tai tekee näin vain erittäin harvoin. Väite ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset koskevat kyllä suurimmalta osin oikeuskysymyksiä eli lain soveltamisessa ilmeneviä ongelmia, joiden suhteen korkein oikeus haluaa ohjata alempien tuomioistuimien lainkäyttöä. Korkein oikeus ottaa kuitenkin aika usein tutkittavakseen tapauksia, joissa on kysymys "vain näytöstä" eli näytön arvioinnista. Tällaisia tapauksia eli "näyttöprejudikaatteja" ovat esimerkiksi ratkaisut  KKO 1989:41, 1997:137, 1998:83, 1999:11, 2001:67, 2002:47, 2004:60, 2004:70, 2006:78, 2007:100, 2009:43, 2011:20, 2013:27 ja KKO 2013:77 selostetut asiat. 

15. Blogijutussa nro 718/15.4.2013 kommentoin KKO:n ratkaisua 2013:27, joka koski ns. Kolkonjärven murhajuttua, jossa oli kysymys nimenomaan näytön arvioinnista ja tuomitsemis- tai näyttökynnyksestä.  Ratkaisua KKO 2013:77 taas olen käsitellyt blogikirjoituksessa nro 791/24.10.2013. Kyseinen tapaus koski lapsen pahoinpitelyä ja siinä oli jo KKO:n ratkaisuotsikon mukaan kysymys nimenomaan näytön arvioinnista. 

16. Todistusharkinnassa voidaan erottaa kaksi puolta, 1) todisteiden näyttörvon määrittäminen ja 2) näytön riittävyyden arviointi. Jälkimmäinen vaihe koskee juridista eli lain soveltamista koskevaa kysymystä, jossa tuomioistuin joutuu pohtimaan, mikä on lakiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuva näyttökynnys ja miten vahvaa näyttöä sen ylittyminen edellyttää.

931. Vaalituloksen puntarointia

1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.

2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys.  Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.

3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että  ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu!  Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751.  Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.

4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!

5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.

6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa  yli 20 vuotta asuneena kokemusta.

7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut  tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan. 

8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?

9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.

10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.

11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan  persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain  yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.

12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt  puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä  tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.

13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!

14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki  2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon. 

15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.

16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri?  Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.

16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen.  Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.

17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!

930. Vaaliveikkaus

1. Jahas, huomenna koittaa vihdoin kauan odotettu päivä, jolloin äänestetään uusi eduskunta Arkadianmäelle.

2. Enemmittä pulinoitta, seuraavassa oma veikkaukseni puolueiden paikkajaoksi. Siinä Ahvenanmaalta lakisääteisesti valittava yksi jäsen on luettu RKP:n ryhmään. Suluissa mainitaan puolueiden nykyinen paikkaluku.

Keskusta (35)   53
Persut (39)    37
Kokoomus (44)  36
SDP (42)   33
Vasemmistoliitto (14)  14
Vihreät (10)   13
RKP  (10)   11
Kristillisdemokraatit (6)  3

3. Äänestysprosentiksi tulee 70,8.

4. Hallitus muodostetaan seuraavista puolueista: keskusta, persut, kokoomus ja rkp.

5. Lukijat voivat esittää oman vaaliveikkauksensa.

929. KKO 2015:24. Kuluttajakaupan purku, todistelu

1. Ennakkopäätöksessä KKO 2015:24 selostetussa tapauksessa on kysymys irtaimen tavaran kuluttajankaupasta eli kaupasta, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Tällaiseen kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalain (KSL), ei kauppalain säännöksiä. Ratkaisussa on kysymys lähinnä näytön riittävyydestä ja todistustaakasta.

KKO 2015:24

2. A  oli ostanut yhtiö B:ltä verkkokaupasta ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan omakotitalonsa lämmitysjärjestelmäksi. Järjestelmän tuote-esitteessä oli annettu tietoja laitteen soveltuvuudesta päälämmönlähteeksi erilaisiin rakennuksiin. Ennen tilauksen tekemistä A oli sähköpostitse ilmoittanut B:lle tiedot talonsa pinta-alasta, lattialämmityksestä ja vedenkulutuksesta, minkä jälkeen B oli suositellut A:lle tämän valitsemaa laitetta.

3. A vaati kanteessaan kaupan purkamista, koska laite ei ilman varajärjestelmäksi asennettua sähkövastusta riittänyt kaikissa olosuhteissa lämmittämään rakennusta ja käyttövettä tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, koska A ei ollut esittänyt riittävää näyttöä laitteen toimattomuudesta eikä vähäistä suuremman virheen olemassaolosta. Turun hovioikeus, jonne A valitti, sen sijaan hyväksyi A:n purkuvaatimuksen.

5. Korkein oikeus myönsi B:lle valitusluvan, tutki valituksen ja vahvisti hovioikeuden ratkaisun kaupan purun osalta. Korkein oikeus katsoi, että lämmitysjärjestelmä ei ole olennaisilta osin vastannut niitä tietoja, joita B oli ennen kaupantekoa antanut. Laitteistossa oli siten ollut KSL 5 luvun 13 §:ssä tarkoitettu virhe, jota ei voitu pitää vähäisenä.

6. Ratkaisun oikeellisuutta ei ole syytä epäillä, mutta todistusharkinnan osalta tuomion peusteluissa on hieman toivomisen varaa. Perusteluissa tosin selostetaan yksityiskohtaisesti laitteen virheestä esitettyä näyttöä (7-11) ja myös arvioidaan sitä (kohdat 12-19). Kun ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä eli oikeusohjeeksi muissa samanlaisissa tapauksissa, olisi odottanut, että tuomion perusteluissa olisi otettu yleisellä tasolla kantaa näytön riittävyyttä (näyttökynnystä) samoin kuin todistustaakan jakautumista koskeviin kysymyksiin kuluttajankaupan purkuasioissa 

7. Näin ei ole tapahtunut, vaan korkein oikeus toteaan vasta todistusharkintaa koskevassa johtopäätöksessään (kohta 22) lakonisesti, että A:n oli katsottava esittäneen riittävän selvityksen siitä, ettei hänen ostamansa laitteisto vastannut  olennaisilta osin sitä, mitä yhtiö oli tuote-esitteessään luvannut. Yhtiö B puolestaan ei ollut perustelujen mukaan esittänyt kanteen kiistämiseksi esittämiensä väitteiden - esimerkiksi laitteiston asennusvirheistä - tueksi "mitään näyttöä".

8. Todistustaakka tavaran virheestä on ostajalla, mutta näyttökynnys on ko. tapauksessa, perusteluja mainitsematta, asetettu varsin matalalle. Kantajalta ei ole edellytetty esimerkiksi päivittäisiin lämpötilamittauksiin perustuvaa selvitystä lämmitysjärjestelmän tuottamasta lämmöstä. Kantajan näyttö perustuu lähinnä vain hänen ja hänen talonsa peruskorjaukseen osallistuneen C:n kertomuksiin. 

9. Ratkaisun perusteluissa olisi voitu mainita, miten vahvaa näyttöä laitteen virheestä pidetään riittävänä silloin, kun kaupan purkua koskeva vaatimus ei perustu KSL:n vaan kauppalain säännöksiin, sekä selostaa, miksi kuluttajankauppa voidaan purkaa vähäisemmän näytön perusteella. Ratkaisun perusteluissa ei ole viitattu KSL:n esitöihin. Tämä on sangen harvinaista, sillä yleensä korkein oikeus tukeutuu perusteluissaan aina vahvasti nimenomaan sovellettavaa lakia koskevaan hallituksen esitykseen ja muihin lainvalmistelutöihin. Se, ettei perusteluissa mainita mitään oikeuskirjallisuuden kannanotoista, ei sitä vastoin ole lainkaan epätavallista, sillä kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viitataan korkeimman oikeuden ratkaisuissa äärimmäisen harvoin. 

10. Ruotsin korkein oikeus perustelee ratkaisujaan hieman toisenlaisella metodilla ja minusta yleensä myös paremmin kuin Suomen korkein oikeus. Högsta domstolen antoi 13.6.2013 kuluttajakaupan purkua koskevan ennakkopäätöksen hieman samanlaisessa tapauksessa, jollaisesta myös ratkaisussa KKO 2015:24 selostetussa tapauksessa on kysymys. Myös ruotsalaisessa tapauksessa nousi esiin näyttökynnystä ja todistustaakkaa koskevia kysymyksiä.

http://www.hogstadomstolen.se/Domstolar/hogstadomstolen/Avgoranden/2013/2013-06-13%20T%201030-12%20Dom.pdf


11. HD:n ratkaisussa selostetaan tapahtumatietojen jälkeen kuluttajakauppalain tapaukseen sovellettavia säännöksiä, jolloin perusteluissa viitataan lyhyesti myös lain estiöihin ja oikeuskirjallisuuteen (kohta 6), Tämän jälkeen perusteluissa pohditaan kahta todistustaakkakysymystä, jolloin myös viitataan mm. todistustaakkaa koskevaan oikeuskirjallisuuteen (kohdat 10 ja 21). Vasta tämän jälkeen perusteluissa siirrytään käsittelemään mainittujen "yleisten oppien" soveltamista esillä olevaan konkreettiseen tapaukseen (kohdat 25-29). 

12. Suomen korkein oikeus on käyttänyt ratkaisussaan näytön selostamiseen ja arviointiin yhteensä 14 perustelukappaletta, kun taas Ruotsin korkein oikeus selviytyy kyseistä osiosta viidellä kappaleella. Tärkeintä kuitenkin on, että Ruotsin korkein oikeus pohtii tapaukseen soveltuvia yleisiä oppeja eli näyttökynnystä ja todistustaakkaa koskevia kysymyksiä 14 perustelukappaleen verran, kun taas Suomen korkein oikeus ohittaa nämä kysymykset kokonaan. Minusta ruotsalaisen ratkaisun prejudikaattiarvo on perustelutavan erilaisuudesta johtuen oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta kotimaista ratkaisua suurempi.

13. Eri maiden oikeuskulttuureissa ja ylimpien tuomioistuinten perustelutavoissa voi siten olla merkittäviä eroja. Yksi ehkä sinänsä vähäinen oikeuskultturia koskeva ero Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien, samoin kuin hovioikeuksien, välillä on siinä, että Ruotsin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä ilmoitetaan, kuka ratkaisukokoonpanossa mukana olleista jäsenistä on toiminut asiassa referenttinä (alustajana, tapauksen selostajana), joka lausuu päätösneuvottelussa mielipiteensä ensimmäisenä. Suomen korkein oikeus ei sitä vastoin ilmoita, kuka sen jäsenistä on toiminut referenttinä, eivätkä suomalaiset hovioikeudet  puolestaan ilmoita tarkastavan jäsenen tai valmistelusta vastaavan jäsenen (VVJ) nimeä.

14. Edellä mainitussa HD:n ratkaisemassa jutussa referenttinä oli oikeusneuvos Johnny Herre, joka toimi ennen tuomariksi siirtymistään kauppaoikeuden professorina. (Ilmankos Herre on perustelujen kohdassa 7 viitannut omaan kuluttajankauppalakia koskevaan kommentaarikirjaansa.) Suomalaisissa ylioikeuksissa asian valmistelu ja päätöksenteko on esittelijävetoisempaa kuin Ruotsissa. Tapauksen KKO 2015:24 esitteli korkeimmassa oikeudessa esittelijäneuvos, OTT Juha Mäkelä, joka on väitellyt sopimusoikeudesta. 

928. Keitä eduskuntaan Uudeltamaalta?

1. Voi hyvä tavaton! Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa jo huomenna ja varsinainen vaalipäivä on vajaan kahden viikon päästä sunnuntaina 19.4. Eikä vaaleja ole tässä blogissa käsitelty vielä lainkaan! Täytyy nyt kiireesti yrittää korjata asia, jos se vielä korjattavissa on.

2. Tarkastelen tässä jutussa Helsingin Sanomissa tänään julkaistua kyselyä siitä, keitä kaikkia ehdokkaita 1001 uusmaalaista äänioikeutettua ihmistä, joille kysely suunnattiin, voisivat ajatella äänestävänsä vaaleissa. Kukin vastaaja sai mainita niin monta ehdokasta kuin halusi. Kyselyyn osallistuneille esiteltiin kaikki Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaat. Uudenmaan vaalipiiri on maan suurin, sieltä valitaan 35 kansanedustajaa.

3. Kyselyssä mitattiin oikeastaan vain tai ainakin ensi sijassa vaaliehdokkaiden tunnettavuutta, ei sitä, keitä vastaajat todellisuudessa tulevat äänestämään. Niitä ehdokkaita, joista vastaajat eivät ole aikaisemmin edes kuulleet puhuttavan - saati sitten tunteneet - he eivät toki nimenneet ehdokkaiksi, joita he voisivat vaaleissa äänestää.

4. Tällaiset kyselyt valmistavat ihmisiä - valitettavasti - äänestämään yksinomaan julkisuudessa entuudestaan tunnettuja ehdokkaita. HS:n kyselyssä kärkipäähän eli kymmeneen parhaan joukkoon selvisi vain kaksi ehdokasta, jotka eivät ole vielä istuvan nykyisen eduskunnan jäseniä, eli vihreiden Jyrki Kasvi - hän on kuitenkin entinen kansanedustaja - ja keskustan Anne Berner. Uusilla kasvoilla on yleensä ja mainitunlaisten kyselyjen johdosta vielä vaikeampaa tulla valituksi Arkadianmäelle.

5. Keskustan kannattajien top 5:een pääsivät paremmuusjärjestyksessä Antti Kaikkonen (41), Matti Vanhanen (59), Anne Berner (50), Alpo Rusi (65) ja Lauri Kontro (61). Kaikkien vastaajien yhteislistalta 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon heistä selviytyivät Kaikkonen, Berner ja Vanhanen, tässä järjestyksessä. Anne Berner on myös Sveitsin kansalainen ja hänen perheessään käytetään kotikielenä sveitsinsaksaa.

6. Ihmisten poliittinen muisti on todella lyhyt, kuten hyvin tiedämme. Tähän luottaen Matti Vanhanen on jälleen ikään kuin muina miehinä tyrkyllä eduskuntaan, vaikka hän luopui - mahdollisesti syytetoimien pelossa tosiasiassa joutui luopumaan - pääministerin salkusta ja puolueen puheenjohtajan tehtävistä jo kesäkuussa 2010 eli hyvissä ajoin ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Syyksi mainittiin - hehheh - että Vanhasen oli mentävä jalkaleikkaukseen. 

7. Antti Kaikkonen sai Nuorisosäätiön lahjusjutussa syytteen ja hänet tuomittiin tammikuussa 2013 luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mutta niin vain hän on jälleen ponkaissut keskustan kärkipaikalle vaaleissa, joissa on nimenomaan kysymys luottamuksesta. 

8. Kyllä kansa tietää! Se haluaa uuteen eduskuntaan mieluummin vankeuteen tuomitun Kanki-Kaikkosen kuin rikossyytteiltä Nuorisosäätiön jutussa ja siten myös Valtakunnanoikeudelta nipin napin välttyneen ex-pääministeri Matti Vanhasen, jota myös Lauta-Matiksi viime kaudella kutsuttiin. Vanhas-Matti ei päässyt sentään aivan kuin koira veräjästä, sillä hän sai esteellisyytensä takia oikeuskanslerilta ja myöhemmin eduskunnan perustuslakivaliokunnalta sapiskaa, sillä hänen todettiin pääministerinä rikkoneen virkavelvollisuuttaan tuottamuksellisesti.

9. Keskustalla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta vain kaksi kansanedustajaa eli Antti Kaikkonen ja Paula Lehtomäki, joista jälkimmäinen on näissä vaaleissa ehdolla Helsingissä. Keskustalle pukkaa vaaleissa vähintään yksi, mutta hyvässä - tai huonossa, miten vaan - lykyssä kolmekin lisäpaikkaa. Veikkaan, että keskustasta Uudenmaan vaalipiiristä valituiksi tulevat ainakin Berner, Kaikkonen ja Vanhanen. Sen sijaan hieman jo varttuneiden Alpo Rusin tai Lauri Kontron läpimenoon en oikein jaksa uskoa. Veikkaisin uusiksi nimiksi eduskuntaan keskustasta vaikkapa Ilkka Kantolaa (26) ja/tai Outi Lankiaa (35).

10. Valitseeko Juha Sipilä hallitukseensa Matti Vanhasen tai Anne Bernerin? Matti Vanhanen aloitti Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 2003 puolustusministerinä ja se posti riittäisi Matille uudessakin hallituksessa, jos hän nyt hallitukseen pääsisi. Kun nykyinen puolustusministeri Carl Haglund on vapautettu sairauden takia asevelvollisuuden suorittamisesta, on Matti sotilasarvoltaan sentään ylikersantti, ellen väärin muista. Turvallisuuspoliittisesti vaikeat ajat vaativat myös Suomen puolustusministeriltä tiettyä uskottavuutta. 

11. Demareilla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, joten puolueen paikkaluku ei nyt käytävissä vaaleissa ainakaan nouse, vaan laskenee ainakin yhdellä. istuvista edustajista vaaleista ovat luopuneet Mikael Jungner ja Matti Saarinen, Lauri Ihalainen (67) on ehdolla Keski-Suomen vaalipiiristä. Istuvista kansanedustajista eduskunnasta pudonnee Merja Kuusisto.

12. Hesarin kyselyssä Sdp:n viisi kärkinimeä olivat Antti Rinne (52), Maria Guzenina (46), uutena nimenä Timo Harakka (52), Antti Lindtman (32) ja Maarit Feldt-Ranta (47). Huomionarvoista on, että puolueen puheenjohtajan Antti Rinteen kannatus on omien joukossa yllättävän alhainen, sillä hän sai kyselyssä tuekseen Sdp:n kannattajilta vain 35 prosenttia. Se on selvästi pienempi kuin keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden, Rkp:n ja jopa kristillisdemokraattien kärkinimien kannatus. Kaikkien vastaajien osalta Antti Rinne hävisi Maria Guzeninalle ja Maarit Feldt-Rannalle, myös Antti Lindtmanin kannatus oli yllättävän vähänen. 

13. On aika vaikea ymmärtää, miksi äänestäjät haluavat edelleen Maria Guzeninan jatkavan eduskunnassa, vaikka hän epäonnistui ministerinä niin pahoin, että Jutta Urpilainen vaihtoi hänen tilalleen uudeksi ministeriksi Susanna Huovisen. Veikkaukseni on, että Sdp saa Uudeltamaalta läpi viisi tai korkeintaan kuusi edustajaa, eli lähinnä juuri kyselyssä esiin tulleet viisi ehdokasta. Muina varteenotettavina kandidaatteina voidaan mainita  Kimmo Kiljunen, Mikko Merelä, Irma Pahlman, Jussi Kukkola (21) ja Thelma Åkers. 

14. Kokoomuksella on  nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta 11 paikkaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt kahden paikan vähennys. Ehdolla eivät ole enää Leena Harkimo ja Marjo Matikainen-Kallström. HS:n kyselyssä kokoomuksen kannattajien top vitoseen pääsivät Alexander Stubb - itseoikeutetusti tietenkin, hän oli myös top 35:n ykkösenä - Harry (Hjallis) Harkimo, Sari Multala, Sanna Lauslahti ja veteraani Eero Lehti (70). 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon pääsivät kyselyssä kokoomuksen ehdokkaista lisäksi Kari Tolvanen, Atte Kaleva, Raija Vahasalo, Pia Kauma ja Outi Mäkelä. Uusista nimistä Multala ja Atte Kaleva tulevat ilmeisesti valituiksi eduskuntaan, samoin kuin Elina Lepomäkikin. Suurimmassa putoamisvaarassa lienevät istuvista edustajista Tapani Mäkinen ja Pia Kauma.

15. Perussuomalaisilla on tällä hetkelä Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt yhden paikan vähennys. Luultavasti heikoilla näissä vaaleissa ovat istuvista edustajista Pietari Jääskeläinen, Johanna Jurva ja kenties Mika Nikkokin, jotka eivät päässeet HS-kyselyssä Top 35:n listalle. Persujen oma Top 5 koostui nimistä Timo Soini (61 %), Jussi Niinistö, Pirkko Ruohonen-Lerner, uutena Simon Elo sekä Arja Juvonen. Ruhonen-Lernerin valinta olisi itse asiassa "turha", sillä hän matkustaa vaalien jälkeen varajäsenenä EU-parlamenttiin, jos ja kun persujen nykyinen meppi Sampo Terho valitaan Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan.

16. Persujen ehdokkaita ovat mm. Arto Luukkanen ja Pauli Vahtera, mutta he tuskin tulevat valituiksi. Uusi ja kova nimi on Taisto Miettinen, joka koulutukseltaan kauppatieteen lisensiaatti, oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Taisto Miettinen on tohtorikoulutettava - hieman oudohko titteli tai toimi jo 49-vuotiaalle henkilölle ("pitääkö tohtoriksikin muka kouluttaa") - pääaineenaan vero-oikeus. Hän lienee koko maan kaikista vaaliehdokkaista kovakuntoisin, sillä mies on voittanut urheilu-urallaan mm. viisi kertaa Eukonkannon MM-tittelin Sonkajärvellä pidettävissä kisoissa; viime kesänä Miettisen pariskunta jäi ko. kisassa niukasti hopealle. Miettisen harrastuksiin kuuluvat myös pikajuoksu, lumikenkäjuoksu, vesijuoksu, potkukelkkailu - tässäkin lajissa hän voittanut MM:n -  jne. Hän on voittanut Suomen pelkokerroinkisan superjuoksun. Voisin veikata, että Miettinen panee vaaleissa Simon Elon ja Mika Nikkon tiukille ja tulee valituksi eduskuntaan.

17. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät herätä kovin suurta huomiota edes Uudellamaalla. Selvää on, että Carl Haglund on Rkp:n ykkönen ja ruotsalaiset saanevat myös uuteen eduskuntaan Uudeltamaalta kolme kansanedustajaa. Vasemmistoliitto saanee tyytyä edelleen yhteen eli Kari Uotilaan ja vihreät voivat saada eduskuntaan läpi  3-4 edustajaa. Vihreiden Jani Toivola oli muuten HS:n kyselyssä naisvastaajien ykkönen, mitä ei voida pitää kovin suurena yllätyksenä, sillä kyllähän suomalaisten naisten maku tunnetaan. Kristillisdemokraatit voivat menettää ainoa paikkansa.

18. Kansanedustajan paikkojen jakaantumista Uudellamaalla koskeva veikkaukseni:

- Keskusta 5
- Kokoomus 8
- Persut 7
- Demarit 6
- Vihreät 4
- Rkp 4
- Vasemmistol. 1
- Kristillidem. 0

927. Pääsiäisen vietto oli taas "rauhallista"

1. Isojen juhlapyhien alkaessa tiedotusvälineet Yle Uutisten johdolla viestivät lakonisesti, miten ihanan rauhallisesti joulun, juhannuksen tai pääsiäisen vietto on suloisessa Suomessamme taas alkanut. Mitä nyt menoliikenteessä on pikkuisen ruuhkia, joista poliisi raportoi leppoisaan tapaansa.

2. Juhlapyhien vieton todellisuus eli karmea "rauhallisuus" alkaa paljastua vasta pikku hiljaa myöhemmin. Joka ikinen kerta saamme lukea ja kuulla, miten törkeitä pahoinpitelyjä, ryöstöjä, tappoja, raiskauksia ym. rikoksia valtakunnassa on juhlinnan melskeissä tehty -  rattijuopumuksista, törkeistä ylinopeuksista ja muista liikennerikoksista puhumattakaan.

3. Myös eilen päättyneen pääsiäisen vietto on ollut rajua eri puolilla maata. Tämä ilmenee esimerkiksi MTV:n verkkouutisten otsikosta "Poliisin vinkkelistä pääsiäinen on yhtä ryyppäämistä", raportin voi lukea tästä.

4. Poliisin mukaan suomalainen pääsiäinen on siis täynnä humalaisia, huumehörhöjä ja kaahareita. Poliisi ei ehtinyt nytkään edes  sakottaa kaikkia hurjastelijoita. Outo ja jopa hieman huvittava tapaus ilmeni  Ellivuoren laskettelukeskuksen lähellä, jossa keski-ikäinen 2,79 promillen humalassa liikkunut mies ajoi moposkootterilla ojaan. Mies oli ajanut lasketteluvarusteet yllään ja monot jalassaan, mutta tästä huolimatta hän ei pysynyt pitämään ajoneuvoaan tiellä. 

5. Liikenteessa kaahailujen lisäksi pahoinpitelyt, erilaiset moottorikelkkaonnettomuudet ja henkirikokset ovat työllistäneet poliisia pääsiäispyhinä, lukekaapa yhteenvetoa tästä. Hailuodossa kaksi moottorikelkalla liikkeellä ollutta miestä vajosi jäihin, molemmat kuolivat sairaalassa.

5. Monenlaista todella tapahtui pääsiäisenä. Tässä vain muutamia otsikoita:

- Ylivieskassa outo ulosajo, jota poliisi tutkii murhana, uhrina epäillyn oma poika
- Puistossa ammuskeltiin kiirastorstaina Helsingin Sörnäisissa
- Poliisiksi esittäytynyt mies vei vanhukselta lompakon ja onki myöhemmin puhelimitse uhrin pankkikortin tunnusluvun
- Pikkukauppa ryöstettiin perjantaina aseella uhaten, saalis huomattava
- Porvoolaisesta asunnosta löytyi ruumis, mies ja nainen vangittu
- Siwan ryöstö epäonnistui lauantaina Porissa
- Poliisi pysäytti sunnuntaina kaaharit piikkimatolla Seinäjoella
- Riehuja aiheutti palohälytyksen ja koko baari tyhjennettiin
- Junaraiteilta Vuosaaressa löydettiin perjantaiaamuna palanut ruumis
- Yliajon uhriksi Turun satamassa sunnuntain vastaisena yönä joutunut 26-vuotias mies  kuoli saamiinsa vammoihin 
- Rajua hurjastelua kelkalla ja autolla pääsiäisenä mm. Levillä
- Mies kuoli putkaan Seinäjoella
- Parkkipaikalla ammuskeltiin maanantaina haulikolla, poliisi kaipaa vihjeitä
- Tampereella sunnuntaina hurja takaa-ajo, nopeutta jopa 200 km/h
- Hämeenkyrössä maanantai-iltana kahden ihmisen hengen vaatinut raju nokkakolari, taustalla kolarin tahallaan aiheuttaneen 51-vuotiaan miehen aiemmin samana päivänä Tampereella ex-puolisoonsa kohdistama puukotus, jota tutkitaan tapon yrityksenä

6. Rajua on tosiaan ollut suomalainen pääsiäisen vietto myös tänä vuonna, ei voi muuta sanoa. Mistä moinen "kevään avaus" mahtaa johtua? Onko osa porukasta alkanut, etenkin Sisä-Suomessa, jo juhlia kahden viikon kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa ennustettua keskustan vaalivoittoa? Jos näin on, niin voimme pelolla vain odottaa, millaista juhlinta ja örvellys tulee olemaan sitten, kun kepulle ennustettu jytky on toteutunut.

7. Jouluaattona koko Suomen sanotaan hiljentyvän katsomaan ja kuulemaan Turun kaupungintalon parvekkeelta julistettua joulurauhan sanomaa. Se on todellisuudessa ukaasi, jonka mukaan joulurauhan rikkomistapaukset tullaan tuomitsemaan erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyinä rikoksina. Tästä huolimatta joulunpyhinä tehdään vähintään yhtä paljon rikoksia kuin tavallisina viikonvaihteina, ehkä enemmänkin. 

8. Erityisen pääsiäisrauhan julistaminen tuskin auttaisi asiaa eli vähentäisi kiirastorstaina, pitkäperjantaina, lankalauantaina ja kahtena pääsiäispäivänä tapahtuvien rattijuopumusten, ylinopeuksien, yliajojen, kaahailujen, varkauksien, ryöstöjen, pahoinpitelyjen ja tappojen määrää. 

926. KKO 2015:23. Hovioikeus laiminlöi pääkäsittelyn toimittamisen

1. A:n veloista oli ulosmitattu puoliosuus asumisoikeussopimukseen perustuvasta asumisoikeusmaksusta. A:n puoliso B valitti ulosmittauksesta käräjäoikeudelle katsoen koko asumisoikeusmaksun kuuluvan hänelle, koska hänen vanhempansa olivat lainanneet hänelle varat asumisoikeusmaksuun. 

2. Käräjäoikeus hylkäsi B:n valituksen todeten, että käräjäoikeudessa kuultujen B:n ja tämän vanhempien (X ja Y) kertomusten perusteella ei voitu syrjäyttää asumisoikeussopimuksen merkintää A:sta asumisoikeuden toisena haltijana. 

3. B valitti käräjäoikeuden päätöksestä Turun hovioikeudelle. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta katsoen kuitenkin perusteluissaan, että B:n vanhempien antamassa lainassa oli saattanut olla kysymys nimenomaan A:n ja B:n perheelle eikä yksin B:lle annetusta rahoituksesta sekä ettei väite siitä, että A ja B eivät olisi ymmärtäneet asumisoikeussopimuksen sisältöä, ollut uskottava.

3. B valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan mainituilla perusteilla, ettei hovioikeus ollut voinut muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua suullisen todistelun osalta todistelua uudelleen vastaanottamatta. Hovioikeuden katsottiin menetelleen virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn omasta aloitteestaan toimittamatta. Asia palautettiin hovioikeuteen pääkäsittelyn pitämistä varten.

KKO:2015:23

4. Hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren (OK) 26 luvussa. Luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on pääsäännön mukaan toimitettava pääkäsittely silloin, kun riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Hovioikeus voi saman luvun 14 a §:n nojalla myös omasta aloitteestaan toimittaa pääkäsittelyn katsoessaan sen tarpeelliseksi. Pääkäsittelyn toimittamista koskee myös OK 26:16:ssä säädetty ns. luottamusperiaate. Sen mukaan, jos käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei oteta hovioikeudessa uudelleen vastaan, hovioikeus saa riita-asiassa muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua todistelun osalta vain, jos todistelua ei enää voida ottaa uudelleen vastaan (luottamusperiaate). Jos siis hovioikeus ei siis joko asianosaisen vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan toimita pääkäsittelyä, jossa käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan uudelleen vastaan, hovioikeus ei saa arvioida ko. todistelua toisin kuin käräjäoikeus.

5. Ko. tapauksessa käräjäoikeus oli perustanut ratkaisunsa siihen, että B:n ja hänen vanhempiensa (X ja Y) kertomukset eivät voineet syrjäyttää asumisoikeussopimukseen ja rekisteriin tehtyä merkintää A:n asumisoikeuden toisena haltijana. Käräjäoikeus ei ole siten antanut mainituille kertomuksille merkitystä asian oikeudellisessa arvioinnissa.

6. Hovioikeudessa B ei vaatinut pääkäsittelyn toimittamista (OK 26:14) eikä hovioikeus toimittanut pääkäsittelyä myöskään omasta aloitteestaan, mihin sillä olisi OK 26:14a:n mukaan ollut oikeus, vaan ratkaisi asian kirjallisessa esittelymenettelyssä. 

7. Hovioikeuden mukaan asiassa oli kysymys siitä, oliko  B osoittanut asumisoikeusmaksun palautuksen tai oikeammin asumisoikeuden arvon kuuluvan kokonaan tai enemmällä kuin puoliosuudella hänelle. Päätöksensä perusteluissa hovioikeus katsoi yhtenä ratkaisuperusteenaan, että B:n vanhemmat  (X ja Y) olivat saattaneet lainata varat B:n ja A:n perheelle eikä yksin B:lle, kuten X ja Y olivat todistajina kuultuina käräjäoikeudessa kertoneet. Hovioikeus ei siis pitänyt  X:n ja Y:n käräjäoikeudessa antamia kertomuksia riittävänä selvityksenä siitä, että heidän tarkoituksensa oli lainata varat yksin B:lle. Myöskään B:n väitettä erehdyksestä asumisoikeussopimuksen sisällön suhteen hovioikeus ei pitänyt uskottavana.

8. Kuten korkein oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut (kohta10), hovioikeus on ratkaistessaan kysymystä siitä, oliko B osoittanut, että asumisoikeuden arvo kuului kokonaan hänelle, arvioinut tältä osin myös käräjäoikeudessa esitetyn suullisen todistelun merkitystä. Käräjäoikeus puolestaan ei ollut omaksumastaan ratkaisutavasta johtuen arvioinut todistelun merkitystä tältä kannalta.Todistelun merkityksen ja uskottavuuden arviointi on siten tehty vasta hovioikeudessa. Tästä johtuen hovioikeus oli muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua suullisen todistelun osalta ko. todistelua kuitenkaan vastaanottamatta. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus oli siten menetellyt vastoin OK 26 luvun 16 §:n säännöstä eli rikkonut em. luottamusperiaattetta.

9. Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeus, joka on pitänyt X:n ja Y:n antaman lainan tarkoitusta merkityksellisenä asiassa, ole voinut päätyä päätöksestään ilmenevään näytön arviointiin ottamatta käräjäoikeudessa ko. osin esitettyä henkilötodistelua uudestaan vastaan hovioikeudessa. Hovioikeus ei ollut jättänyt sanottua todistelua uudelleen vastaanottamatta sen vuoksi, että tälle olisi ollut OK 26:16:ssä tarkoitettu este. Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn omasta aloitteestaan toimittamatta. Ulosottovalitusasian käsittelyä oli sen vuoksi jatkettava hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista varten. Korkein oikeus palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

10. Korkeimman oikeuden ratkaisu on epäilyksettä oikea ja ennakkopäätöksen julkaiseminen tapauksesta perusteltu. On ollut tarpeellista saada ennakkopäätös myös tapauksesta, jossa hovioikeudella on velvollisuus toimittaa pääkäsittely omasta aloitteestaan eli ilman, että joku asianosaisista on pyytänyt pääkäsittelyn järjestämistä. Turun hovioikeus on menetellyt tapauksessa selkeästi todistelun välittömyyden kannalta tärkeän luottamusperiaatteen (OK 26:16) vastaisesti. 

11. Tapaus on, jälleen kerran, osoitus hovioikeuksien pääkäsittelyn toimittamista kohtaan osoittamasta vastahakoisuudesta tai kenties jopa jonkinlaisesta vastenmielisyydestä. Tältä kannalta ratkaisussa KKO 2015:23 selostettu hovioikeuden virheellinen menettely muistuttaa edellisessä blogijutussa (numero 925) selostamaani Helsingin hovioikeuden menettelyvirhettä, joka johti korkeimmassa oikeudessa (KKO 2015:20) hovioikeuden tuomion kumoamiseen ja asian palauttamiseen takaisin hovioikeuteen. Myös vm. tapauksessa hovioikeudessa tapahtunut menettelyvirhe eli asianosaisen kuulemisen laiminlyönti johtui hovioikeuden haluttomuudesta toimittaa pääkäsittely. Blogissa 925 selostetussa tapauksessa asianosainen pyysi pääkäsittelyn toimittamista, mutta hovioikeus hylkäsi pyynnön.

12. Blogijutussa 925 epäilin, suhtautuvatko hovioikeudet ylipäätään riittävän vakavasti korkeimman oikeuden tärkeitä prosessiperiaatteita eli esimerkiksi juuri asianosaisen kuulemista tai pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskeviin ennakkopäätöksiin. Vaikka mainituista periaatteista ja selvistä lainsäännöksistä on annettu kymmenien vuosien aikana runsaasti tai, kuten voitaisiin sanoa, jopa "hirmuinen määrä" ennakkopäätöksiä, edes hovioikeudet eivät aina välitä niitä noudattaa, vaan ennakkopäätösten otsikoissa ja perusteluissa ilmaistuja oikeusohjeita rikotaan usein ikään kuin "jatkuvalla syötöllä". Hovioikeuksien työn keventämistavoitteet ja erilaiset tarkoituksenmukaisuussyyt (myös mukavuudenhalu) näyttävät ajavan usein oikeusturvan kannalta tärkeiden menettelyperiaatteiden edelle.