torstai 30. kesäkuuta 2016

1027. Tatu Leppäsestä uusi oikeusneuvos


1. Kor­kein oi­keus (KKO) esit­ti eilen täysistunnossaan, et­tä 1.9. täy­tet­tä­vään jä­se­nen eli oikeusneuvoksen vir­kaan ni­mi­te­tään Hyvinkään kä­rä­jäoi­keu­den laa­man­ni, oi­keus­tie­teen toh­to­ri Ta­tu Lep­pä­nen. Oi­keus­mi­nis­te­riö tu­lee esit­te­le­mään vi­ran täyt­töä kos­ke­van asian val­tio­neu­vos­ton ylei­sis­tun­nos­sa. Pää­tök­sen ni­mi­tyk­ses­tä te­kee ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti. Virka tuli avoimeksi oikeusneuvos Kari Kitusen jäädessä eläkkeelle.
2. Korkeimmassa oikeudessa on presidentti ja 18 jäsentä, yhteensä siis 19 tuomaria. Lain mukaan KKO:ssa pitää olla vähintään 15 jäsentä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa, jonka väkiluku on kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa, korkeimpaan oikeuteen (Högsta domstolen, HD) kuuluu vain 16 jäsentä eikä siellä ole presidenttiä vaan puheenjohtaja. Ruotsin HD käsittelee vuosittain noin 4 000 asiaa eli noin puolet enemmän kuin Suomen KKO. Ruotsin HD:ssa ratkaisujen tekemiseen osallistuu itse asiassa vain 14 jäsentä ("dömande justitiråden"), sillä oikeusneuvoksista (justitieråd) kaksi toimii vuorollaan lagrådetin (laintarkastuskunnan) jäsenenä. Ennakkopäätöksinä eli prejudikaatteja kumpikin ylin tuomioistuin julkaisee vuosittain noin sata ratkaisuaan.
3. Tatu Lep­pä­nen, joka täyttää tässä kuussa 48 vuotta, on toi­mi­nut Hy­vin­kään kä­rä­jäoi­keu­den laa­man­ni­na vuo­des­ta 2014 al­kaen. Hä­nel­lä on tuo­miois­tuin­ko­ke­mus­ta usean vuo­den ajal­ta myös Vantaan kä­rä­jä­tuo­ma­rin (2010-2014) ja ma. ho­vioi­keu­den­neu­vok­sen (Helsingin HO:ssa) se­kä kor­keim­man oi­keu­den esit­te­li­jän teh­tä­vis­tä. Ai­kai­sem­min Lep­pä­nen on toi­mi­nut  4-5 vuotta tut­ki­mus­teh­tä­vis­sä eli tarkemmin sanottuna prosessioikeuden assistenttina Hel­sin­gin ylio­pis­ton ri­kos- ja pro­ses­sioi­keu­den lai­tok­sel­la ja pitkään (2001-2010) lain­sää­dän­tö­neu­vok­se­na oi­keus­mi­nis­te­riön lain­val­mis­te­luo­sas­tol­la se­kä ly­hyen ajan edus­kun­nan oi­keu­sa­sia­mie­hen­sih­tee­ri­nä. Leppänen on prosessualisti eli hänen tut­ki­mus- ja lain­val­mis­te­lu­työn­sä on pai­not­tu­nut pro­ses­sioi­keu­teen, eri­tyi­ses­ti si­vii­lip­ro­ses­si-, to­dis­te­lu- ja ulo­sot­to-oi­keu­den aloil­le. Li­säk­si Lep­pä­nen on toi­mi­nut pu­heen­joh­ta­ja­na, jä­se­ne­nä tai asian­tun­ti­ja­na lu­kui­sis­sa eri työ­ryh­mis­sä oi­keus­mi­nis­te­riön hal­lin­no­na­lal­la. Viimeksi Leppänen oli toisena selvitysmiehenä pohtimassa kysymystä tuomioistuinviraston perustamisesta. 

4. Tatu Leppäsestä KKO saa pätevän ja monipuolisen kokemuksen omaavan jäsenen, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi ja toiminut tutkijana yliopistossa, lainsäädäntöneuvoksena 10 vuotta ja viimeksi  5-6 vuotta tuomarina pääkaupunkiseudulla. Leppäsen erityisala on prosessioikeus, tarkemmin sanottuna siviiliprosessioikeus. Tutkijana ja lainvalmistelijana hän on perehtynyt laajasti myös todistusoikeuteen ja ulosotto-oikeuteen.

5. Leppänen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1998 hieman yli 400-sivuisella väitöskirjalla, jonka nimenä on Riita-asian valmistelu todistusaineiston osalta. Erinomaisen ajankohtainen teema, sillä alioikeusmenettelyn uudistus oli ollut tuolloin voimassa vasta muutaman vuoden. Väitöstilaisuus pidettiin Porthanian luentosalissa III  toukokuun 29. päivänä, jolloin Leppänen oli 29-vuotias. Kustoksena toimi professori Juha Lappalainen ja itse olin virallisena vastaväittäjänä. Tatu on muistellut väitöstilaisuutta kokoomateoksessa Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita toteamalla mm., että tilaisuus oli muuten ok, mutta "vastaväittäjä Virolainen hiillosti koko ajan"! Noo, en nyt tiedä, oliko kyse sentään väittelijän "hiillostamisesta", sillä on syytä muistaa, että vastaväittäjän tehtäviin nimenomaisesti kuuluu olla kriittinen ja kaivella väitöksestä mahdollisia puutteita ja vikoja. Leppäsen väitöstutkimuksen ansiot olivat toki painavat ja niinpä saatoin loppulausunnossani samoin kuin tiedekunnalle antamassani kirjallisessa lausunnossa, joka on julkaistu Lakimies-lehdessä (1/1999 ss.113-141), todeta, että Tatu Leppäsen väitöstutkimus on erinomaisen hyvä.

6. Väitökirjan arvosanalautakuntaan kuuluivat Juha Lappalainen, professori Hannu Tapani Klami ja minä virallisena vastaväittäjänä. Esitin väitöstutkimukselle toiseksi korkeinta arvosanaa eli eximiaa, jonka Lappalainen ilmoitti hyväksyvänsä. Klami yritti hieman pullikoida vastaan puhellen jotakin magnasta ja sen riittävyydestä, mutta kun me Juhan kanssa pidimme päämme, Hannu Tapani huomasi pian pulinansa turhaksi, ja niin lautakunta päätyi yksimielisesti eximian kannalle. Tiedekuntaneuvosto oli, niin ikään yksimielisesti, samalla kannalla, jotenTatu Leppäsestä leivottiin oikeustieteen tohtori (OTT) eximian arvoiseksi katsotulla väitöstutkimuksellaan. Leppäsen väitöskirja on edelleen "täyttä rautaa" myös oikeuskäytännössä, joten tuomarit joutuvat, jos ovat tehtävänsä tasalla, selailemaan opusta varsin usein. Jälkeenpäin olen ajatellut, että Leppäsen väikkäristä olisi aivan hyvin antaa arvosanaksi jopa laudaturin.

7. Väitoskirja ei ole Leppäsen ainoa julkaisu, sillä hän on kirjoittanut Asko Välimaan kanssa paljon käytetyn kirjan Muutoksenhaun pääpiirteet (4. painos 1998) ja 2000-luvulla yhdessä professori Tuula Linnan kanssa kirjat Ulosottomenettely ja Ulosmittaus ja myynti, joista kummastakin on otettu toinen painos. Jo vuonna 1992 Leppänen oli julkaissut kirjan Vahinkoedellytys konkurssitakaisinsaannissa. Leppäsen kaveri Asko Välimaa ilmoittautui myös pari kolme kertaa oikeusneuvoksen virkaan ja hänet rankattiin KKO:ssa pohdinnoissa kärkipään hakijaksi. Enää Välimaa ei ilmeisesti tule tavoittelemaan KKO:n jäsenyyttä, sillä hänet nimitettiin keväällä oikeusministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli  kansliapäälliköksi, onnittelut tästä! Olisi ollut hauska seurata, mitä parivaljakko Leppänen - Välimaa olisi saanut yhdessä aikaan KKO:ssa. Täytyy todeta, että kyllä prosessualisteilla on kysyntää, sillä onhan myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka "prosessioikeuden miehiä" ja sama luonnehdinta pätee myös eduskunnan oikeusasiamiehenä olevaan Petri Jääskeläiseen. 

8. Monet asian harrastajat odottivat, että Tatu Leppänen jatkaisi hyvin alkanutta tutkijan uraansa yliopistolla, sillä hänessä oli selvästi professoriainesta. Leppänen nimitettiin Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi 2002. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Leppänen päätti jättää yliopiston ja siirtyä lainvalmistelijaksi ja sittemmin tuomariksi. Tätä voidaan pitää prosessioikeuden tutkimuksen kannalta hieman harmillisena, sillä esimerkiksi Juha Lappalaisen erinomainen kirjasarja Siviiliprosessioikeus (I ja II) odottaisi kolmatta osaa sekä kahden ensimmäisen osan päivittämistä ja täydentämistä. Tatu Leppänen olisi ollut pätevä jatkamaan Lappalaisen kesken jäänyttä kirjallista työtä.

9. Kun Tatu Leppänen nimitettiin  elokuussa 2014 Hyvinkään käräjäoikeuden laamanniksi, paikallinen Aamuposti -niminen lehti julkaisi asiasta uutisen otikolla "Dosentti ryhtyi tuomariksi"- ikään kuin tuomariksi noin vain "ryhdyttäisiin". Leppänen sanoi tuolloin lehdelle, että nuorempana häntä kiinnosti tutkimus, mutta sitten elämä alkoi konkretisoitua ja ihmiskohtalot kiinnostaa. Leppäsen mukaan hän on koko ajan "lähestynyt kenttää". 

10. Voihan tuomarinuran toki noinkin tehdä. Itse tein asiat toisessa järjestyksessä, sillä aloitin oman urani hovioikeuden viskaalina ja "ryhdyin" vakinaiseksi tuomariksi 33-vuotiaana. Kun tuomarin työ alkoi tuntua toisinaan hieman pitkästyttävältä, vaihdoin "kenttää" ja aloin professoriksi. Niin tai näin, pääasia on, ettei tyydy tekemään koko ikänsä aina vaan samoja "hommia" sen kummempia ajattelematta. Hyvä tuomari selvittää aina itselleen, mitä oikeustieteen tutkimuksessa on meneillään. Tutkijan puolestaan kannattaa jatkuvasti pitää silmällä, mitä tuomioistuimissa tapahtuu ja miten tutkijan opit ja tulkintasuositukset "purevat" käytännössä.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

1026. KKO 2016:47. Väittämistaakka

1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä ennakkopäätöksen (2016:47) väittämistaakkaa koskevasta kysymyksestä. Aineellisesti tapauksessa on kysymys kiinteistön kaupan purusta ym.
2. Väittämistaakka (OK 24:3.2) on normi tai periaate, jota on pidetty eräänä siviiliprosessin kulmakivenä tai peruspilarina. Kun olen kirjoittanut väittämistaaka usein, ajattelin kommentoida ratkaisua tuoreeltaan. Rikosprosessissa väittämistaakkaa vastaa syytesidonnaisuus eli tuomioistuimen sidottuisuus syytteessä esitettyyn teonkuvaukseen (ROL 11:3). 
3. Ennakkopäätöksessä selostetussa asiassa kiinteistön kaupan purkukanne on perustunut siihen, että talon alapohjassa oli ollut laajoina kosteus- ja homevaurioina ilmennyt laatuvirhe, joka on kanteen mukaan aiheutunut siitä, että maakosteus oli päässyt liian hienon perustushiekan vuoksi kapillaarisesti nousemaan betonilaatan läpi lattiapinnoitteeseen. 

4. Etelä-Karjalan käräjäoikeus (käräjätuomari Turunen) hylkäsi purkuvaatimuksen, mutta velvoitti myyjät suorittamaan ostajille hinnanalennusta. Kouvolan hovioikeus (hovioikeudeneuvokset Yli-Kokkila, Tamminen ja Jutila) puolestaan hyväksyi purkuvaatimuksen sillä perusteella, että laatuvirhe oli keittiön lattiaan puhkaistu maaperään ulottuva aukko, josta aiheutui terveyshaittana pidettävää mikrobirasitusta huoneilmaan. Hovioikeuden tuomio syntyi 2-1 -äänestyksen jälkeen. KKO:n ratkaisuselosteessa ei kerrota, mihin seikkoihin eri mieltä olleen tuomari Jutilan kanta perustui. 
5. Vastaajille myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, oliko hovioikeus voinut kanneperuste ja oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 3 §:n ja 26 luvun 1 §:n säännökset huomioon ottaen hyväksyä kanteen mainitsemillaan perusteilla. Korkein oikeus (oikeusneuvokset  Kitunen, Rautio, Sippo, Koponen ja Littunen) päätyi ratkaisuun, jonka mukaan hovioikeus oli toiminut väittämistaakan (OK 24:3) vastaisesti. Hovioikeus ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan mainitsemiinsa seikkoihin, joihin kantajat eivät olleet vedonneet kanteensa tueksi nimenomaan oikeustosiseikkoina. 

6. Väittämistaakasta säädetään siis OK 24 luvun 3 §:n 2 momentissa. Sen mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu (ns. dispositiivinen asia),  tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Väittämistaakka koskee sekä kantajan että vastaajan vetoamia seikkoja. OK 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Hovioikeudessa asianosainen ei ns. prekluusiota koskevan säännöksen mukaan saa vedota muihin seikkoihin kuin niihin joihin hän on vedonnut jo käräjäoikeudessa (OK 25:17.1).
7. OK 24:3.1.ssa tarkoitetaan seikalla (tosiseikalla) oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli niin sanottua oikeustosiseikkaa. Seikkaan vetoamisella tarkoitetaan puolestaan sitä, että asianosainen tuo seikan esiin nimenomaan tarkoituksin saada se ratkaisun perusteeksi; vetoamisessa on siten kyse vaatimuksen kaltaisesta prosessitoimesta. Jos tällaiseen seikkaan ei vedota, tuomioistuin ei voi (saa) perustaa tuomiotaan siihen siinäkään tapauksessa, että seikka muutoin - esimerkiksi asianosaisen suorittamassa asiaesittelyssä tai todistelun aikana - tulisi esille tai olisi tuomioistuimen tiedossa. Tuomioistuin ei saa perustaa ratkaisua tosiseikkoja koskeviin yksityisiin tietoihinsa.
8. Väittämistaakka, josta käytetään myös nimikettä vetoamisvelvollisuus, koskee vain oikeustosiseikkoja, mutta se ei kohdistu niin sanottuihin todistustosiseikkoihin tai aputosiseikkoihin, jotka ovat vaaditun seuraamuksen kannalta ainoastaan välillisesti relevantteja tosiseikkoja. OK 24 luvun 3 §:ää koskevissa hallituksen lakiestyksen perusteluissa (HE 154/1990 vp s. 29) todetaan, että todistustosiseikkojen huomioon ottaminen ei edellytä, että asianosainen olisi vedonnut tällaisen seikan olemassaoloon. Todistelua arvioidessaan tuomioistuimen on viran puolesta otettava huomioon kaikki asiassa esitetty selvitys riippumatta siitä, kumpi asianosainen sen on esittänyt. Väittämistaakka ei myöskään koske oikeustosiseikkojen oikeudellista arviointia; ks. tästä esimerkiksi KKO 1997:90.
9. On ollut paikallaan, että KKO on tuonut perusteluissaan esiin edellä mainittuja väittämistaakkaa koskevia perusasioita (perustelukappaleet  15-17); olen edellä hieman täydentänyt esitystä. Oikeuslähteenä KKO viittaa lakitekstin ohella HE:n yhteen lauseeseen. Vaikka väittämistaakkaa koskeva säännös otettiin lakiin vasta  alioikeusuudistuksen yhteydessä 1991, sitä on noudatettu oikeuskäytännössä jo aikaisemmin; soveltamiskäytäntö tosin saattoi vaihdella suuresti.  
10. Hallituksen esitys vuodelta 1991, johon KKO perusteluissaan siis lyhyesti viittaa, perustui 1980 -luvulla prosessioikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin ja uudenlaiseen käsitteistöön, josta esimerkkinä voidaan mainita juuri termit oikeustosiseikka ja todistustosiseikka. Kirjoitin itse Lakimies-lehteen 1985 artikkelin Väittämistaakasta vähäisen (s. 973-1006) ja käsittelin väittämistaakkaa ja sen suhdetta tuomarin materiaaliseen prosessinjohtoon myös kirjassa Materiaalinen prosessijohto (1988 s. 55-58 ja 171-177). Samansuuntaisia käsityksiä ja tulkintasuosituksia esittivät 1980-luvulla myös Juha Lappalainen ja Gustaf Möller. Myöhemmin useat tutkijat on julkaisseet väittämistaakkaa koskevia artikkeleja ja oikeustapauskommentteja sekä pohtineet taakan sisältöä ja soveltamisalaa väitöskirjoissa ja muissa teoksissa. Viittaan esimerkiksi Jari Vaitojan väitöskirjan 2014 (Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa) sekä Timo Saranpään väitöskirjaan Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa (2010, ss. 50-108).  
11. Kuten prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on vanhastaan todettu, minkä käsityksen KKO ratkaisunsa perusteluissa (kohta 20) jakaa - oikeuskirjallisuuteen tosin viittaamatta - väittämistaakkaa koskeva säännös ilmentää riita-asiain oikeudenkäynnissä noudatettavaa ns. (asianosaisen) määräämisperiaatetta (disposiviista periaatetta).  Se tarkoittaa muun muassa sitä, että asianosaiset määräävät tuomioistuinta sitovasti oikeudenkäynnin kohteesta. 
12. Tässä kohdin voidaan kuitenkin tehdä, jos nimittäin tarkkoja ollaan, pieni huomautus. Väittämistaakka ilmentää määräämisperiaatetta silloin, kun asiaa eli tosiseikkojen sitovuutta tarkastellaan tuomioistuimen kannalta. Tämä käy ilmi myös OK 24:3.1:n sanamuodosta, jossa todetaan, että "tuomioistuin ei saa" perustaa tuomiota sellaiseen seikkaan, johon asianosainen ei ole vedonnut. Jos väittämistaakkaa sitä vastoin tarkastellaan asianosaisen kannalta, voidaan sanoa, että väittämistaakka ei ole ensi sijassa määräämisperiaatteen, vaan dispositiivissa riita-asioissa vallalla olevan käsittelymenetelmän (käsittelymenetelmän periaatteen) ilmaus. Käsittelymenetelmä (förhandlingsprincipen) merkitsee asianosaisille kuuluvaa aktiivista roolia, paitsi prosessin eteenpäin viemisessä, myös oikeudenkäyntiaineiston hankinnassa ja siten myös oikeustosiseikkoihin vetoamisessa.
13. Väittämistaakka asettaa asianosaisille tietyn toimimisvelvollisuuden, jolloin olisi johdonmukaista puhua väittämistaakan sijasta mieluummin edellä mainitusta vetoamisvelvollisuudesta. Kantajan asiana on riita-asiassa esittää ne kanteensa välittöminä perusteina olevat seikat (konkreettiset tosiseikat), joista kantaja katsoo vaatimansa oikeusseuraamuksen suoraan seuraavan. Tuomioistuimen kannalta väittämistaakkaa koskevasta säännöksestä puolestaan seuraa, että oikeus voi perustaa ratkaisunsa ainoastaan ko. seikkoihin, ei sen sijaan asiassa mahdollisesti ilmitulleisiin muihin seikkoihin, kuten esimerkiksi juuri todistustosiseikkoihin, joihin kantaja on vedonnut ainoastaan todistelutarkoituksessa eli osoittaakseen varsinaisen kanneperusteena olevan oikeustosiseikan olemassaolon.

14. Väittämistaakka on subjektivinen, mikä tarkoittaa sitä, että sen asianosaisen, jonka eduksi tietty oikeustosiseikka koituisi, on vedottava mainittuun seikkaan. Väittämistaakan täyttämiseksi ei siten riitä, että vetoamisvelvollisen asianosaisen vastapuoli vetoaa mainittuun seikkaan tai sen vastakohtaan oman vaatimuksensa perusteena.Tämä kanta ilmenee esimerkiksi ratkaisusta KKO 2006:54: Koska pankin kanne ei ollut perustunut vastaajien antamien takausten voimassaoloon, vaan takausvastuun lakkaamisesta aiheutuvan edun perusteettomuuteen, käräjäoikeus ei olisi saanut perustaa  kanteen hyväksyvää tuomiota  siihen, että vastaajat olivat velvollisia kanteessa vaadittuun suoritukseen antamiensa takausten perusteella.
15. Kommentoitavassa tapauksessa kiinteistön myyjät (HN ja KN) ovat KKO:ssa katsoneet, että ostajat (MP ja LL) eivät olleet vedonneet allaskaapin alla lattiassa olleeseen aukkoon tai sen merkitykseen mikrobivaurioiden aiheuttajana kanteensa perusteena eli oikeustosiseikkana. Heidän mukaansa hovioikeus oli siten ratkaissut asian perusteella, johon ei ollut asianmukaisesti vedottu. - Ratkaisuselosteen perusteluissa on minusta tarpeettomasti toistettu koko ajan asianosaisten nimikirjaimia HN ja KN ja toisaalta MP ja LL. Selvempää olisi ollut, jos perustelujen alussa olisi kirjoitettu, että "HN ja KN, jäljempänä myyjät" ja "MP ja LL, jäljempänä ostajat".
16. Ostajat ovat puolestaan katsoneet, ettei heidän ollut tarvinnut erikseen vedota allaskaapin alla olleeseen aukkoon. Aukon olemassaolo oli ilmennyt asiassa esitetystä todistelusta, eivätkä myyjät olleet tätä seikkaa kiistäneet. Oikeustosiseikkana asiassa oli ollut kosteus- ja homevaurioiden olemassaolo. Vaurioiden syy oli todistustosiseikka vaurioiden olemassaolosta, ja hovioikeus oli siten voinut ottaa sen huomioon ratkaisussaan.
18. En ryhdy tässä käsittelemään asiaa enemmälti, vaan totean, että KKO on perusteellisesti - ehkä turhankin seikkaperäisesti  - aivan oikein katsonut, että ostajat eivät olleet asianmukaisella ja OK 24:3.2:ssa edellytetyllä tavalla selkeästi vedonneet allaskaapin alla olleeseen aukkoon ja sen merkitykseen mikrobivaurioiden aiheuttajana oikeustosiseikkoina, vaan tuoneet ko. seikat esiin ainoastaan todistustosiseikkoina eli näyttönä kosteus- ja homevaurioista. Sillä hovioikeuden mainitsemilla seikoilla, että ko. aukko oli riidaton fakta tai että siitä otetut mikrobinäytteet olivat olleet osa todistelua (KKO:n perustelujen kohta 10), eivät ole väittämistaakan täyttämisen kannalta relevantteja. 

19. Hovioikeuden loppukaneetti, jonka mukaan "aukko on niin läheisessä yhteydessä kanteen muuhun perusteeseen", että asiassa voitiin tutkia myös aukon merkitys väitetyn mikrobivaurion aiheuttajana ilman nimenomaista siihen vetoamista, on epämääräinen ja osoittaa liian lepsua suhtautumista väittämistaakan merkitykseen. Kuten edellä jo mainitsin, hovioikeudessa on ollut tältä osin äänestys. 

20. Myös ostajien (MP ja LL) - käytännössä heidän asianajajansa - käsitys, jonka mukaan heidän ei ole tarvinnut erikseen vedota allaskaapin alla olleeseen aukkoon oikeustosiseikkana (KKO:n perustelujen kohta 19), on virheellinen. Toisin kuin ostajat ovat katsoneet, oikeustoiseikkana asiassa ei ole ollut vain väitettyjen kosteus- ja homevaurioiden olemassaolo, vaan välittömästi relevantteja seikkoja ovat olleet myös ne rakenne- ja laatuvirheet, joista kosteus- ja homevauriot ovat aiheutuneet. Ostajat ovat kanteessaan tosin maineet allaskaapin aukon ja siinä todetun sienikasvuston, mutta he ovat, kuten KKO on perustelussaan todennut, tuoneet mainitut seikat esiin vain todistosiseikkoina eli todisteina kanneperusteeksi esitetystä kosteus- ja homevaurioista, eivät vedonneet niihin kanneperusteen konstituoivina oikeustosiseikkoina (perustelujen kohdat 24 ja 25). 

21. Voidaan ehkä sanoa, että KKO:n perusteluissa olisi kyse vain turhasta hiustenhalkomisesta. Kun allaskaapin alapuolella oleva aukko samoin kuin siinä havaittu sienikasvusto on selvä ja riidaton fakta, niin eikö olisi ollut kohtuullista tulkita kannetta niin, että siinä olisi vedottu oikeustoiseikkoina myös ko. seikkoihin? Aukosta ja mainitusta sienirihmastosta on asianosaisten välillä keskusteltu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa luultavasti vilkkaasti. 

22. Itse olen kannattanut väittämistaakan tiukkaa soveltamista, ja tyydytyksellä olen pannut merkille, että korkeimmalla oikeudella on ollut samanlainen kanta. Kun väittämistaakka on koko siviiliprosessin eli riita-asian oikeudenkäynnin yksi kulmakivi tai peruspilari, johon oikeudenkäynti olennaisilta osin perustuu, on syytä edellyttää, että periaate lepää vankalla pohjalla eikä merkitystä pyritä vähättelemään löysillä tulkinnoilla ja epämääräisillä kohtuunsäkökohdilla. Jokaisen asianajajien pitää oikeudenkäyntiin valmistautuessaan huolelellisesti harkita, mitkä seikat ovat kulloinkin konkreettisessa asiasa oikeustosiseikkojen asemassa, millä faktoilla puolestaan on vain todistustosiseikkojen status ja mitä oikeustosiseikkaan vetoamiselta edellytetään. Vastaavasti tuomioistuinten pitää olla tarkoin selvillä väittämistaakan sisällöstä ja KKO:n väittämistaakasta antamista monista ennakkopäätöksistä.

23. Väittämistaakan oikeuspoliittisena perustana on asianosaisten prosessiautonomian periaate, joka vastaa dispositiivisssa asioissa siviilioikeuden puolella vallalla olevaa sopimusvapauden periaatetta. Väittämistaakan tueksi voidaan vedota myös  prosessiekonomian periaatteeseen: kun asianosaiset itse vastaavat oikeudenkäyntikuluista, pitää heidän saada itse myös ratkaista, mikä on se fakta- ja todistusaineisto, johon oikeudenkäynnissä esitetään ja johon tuomio saadaan perustaa. Asianosainen saattaa kustannussyistä tai näyttövaikeuksien takia taikka jostakin muusta syystä jättää tiettyyn seikkaan vetoamatta. Jos seikkaan ei vedota erehdyksen, osaamattomuuden tai taitamattomuuden takia, tuomioistuin ei voi "rientää" asianosaisen avuksi ja ottaa oikeustosiseikkona huomioon myös sellaisia faktoja, joihin asianosainen ei ole itse vedonnut.

24. Väittämistaakan yhtenä tärkeänä funktiona on syytä mainita asianosaisen kuulemisperiaate ja sen asianmukainen toteutuminen oikeudenkäynnissä. Jos tuomioistuin voisi perustaa ratkaisun myös sellaiseen seikkaan, johon vetoamisvelvollinen asianosainen ei ole vaatimuksensa tueksi nimenomaan vedonnut, tulisi oikeuden ratkaisu asianosaisille ja erityisesti jutun hävinneelle osapuolelle yllätyksenä. Jos tämä olisi sallittua, ei ko. asianosaisen vastapuoli saisi tilaisuutta esittää seikkaa koskevia omia vastaväitteitään ja todisteitaan, vaan tuomio tulisi hänelle täydellisenä yllätyksenä. Tämä vaarantaisi oikeusvarmuuden ja oikean lopputuloksen saavuttamisen. Kuulemisperiaate eli kontradiktorinen periaate edellyttää väittämistaakkanormin tiukkaa soveltamista. Väittämistaakka edistää osaltaan oikeudenmukaisen ja reilun oikeudenkäynnin toteutumista.   

25. Väittämistaakan tiukasta tulkinnasta ja soveltamisesta saattaa kyllä toisinaan seurata, että asiassa annettava tuomio ei vastaa faktojen osalta materiaalista eli aineellista totuutta vaan johtaa oikeudenmenetyksiin. Tätä vaaraa voidaan tuntuvasti vähentää tuomarin aktiivisen prosessinjohdon avulla. Riita-asiassa tuomarin velvollisuuksiin kuuluu etenkin valmisteluvaiheessa puuttua asianosaisten epäselviin lausumiin ja selvittää, mitä asianosaiset haluavat itse asiassa vaatia ja mihin seikkoihin vaatimuksensa perustaa (OK 5:21). Tuomari voi siten esimerkiksi tiedustella, missä tarkoituksessa kantaja tai vastaaja on maininnut  tietyn seikan, eli onko hänen tarkoituksenaan kenties vedota seikkaan oikeustosiseikkana vain ainoastaan todisteena tai jonkinlaisena taustaseikkana.

26. Jos käräjäoikeuden tuomari olisi ko.tapauksessa harjoittanut asian valmistelussa aktiivista materiaalista prosessinjohtoa ja kyselyoikeuttaan, olisi nyt epäselväksi jäänyt kysymys siitä, missä tarkoituksessa kantajat toivat allaskaapin aukon esille voitu helposti selvittää eikä ongelmia väittämistaakan suhteen olisi ilmennyt. Olen korostanut aina materiaalisen prosessinjohdon merkitystä väittämistaakan soveltamisen yhteydessä. Mutta käytännössä putkahtaa tuon tuostakin esille tapauksia, joissa tuomarit eivät ole välittäneet huolehtia aktiivisesta prosessinjohdosta, mikä sitten on johtanut ongelmiin esimerkiksi juuri väittämistaakan osalta.





maanantai 20. kesäkuuta 2016

1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.
4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.
5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 
6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä
Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 



1024. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

                                               Hähhähäää…mää tein selonteon!

1. Hallitus julkaisi viime perjantaina 31-sivuisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Se on hyväksytty presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa utvassa. Ulkoministeri Timo Soini esitteli selontekoa polleaan tyyliinsä medialle. Selonteko tulee tällä viikolla eduskunnan käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2016

2. Selonteossa hallitus arvioi Suomen toimintaympäristön kehityksen vaikutuksia ja esittää maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet tuleville vuosille.Tavallisille ihmisille selonteko on hieman vaikeaselkoinen, tuskinpa siihen moni siis edes tarkemmin perehtyy. Selonteossa ei ole kovin paljon uutta. Selontekoa pitää lukea myös rivien välistä. Tarvitaanko maassa ylipäätään tällaisia selontekoja? Ehkä, mutta tämä uusi selvitys ei juuri  asiallisesti eroa edellisestä, joulukuussa 2012 hyväksytystä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

3. Soini lausui perjantaina itsestäänselvyyksiä esimerkiksi näin: "Suomen on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan varauduttava nopeisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin toimintaympäristössään, josta emme halua emmekä voi eristäytyä"

4. Euroopan turvallisuusjärjestelmä on kuulemma haastettu ja jännite Itämeren alueella on kasvanut. - No, tämän tietää jokainen suomalainen ilman selontekoakin. - Turvallisuutta heikentävät myös terrorismin uhka, radikalisaation lisääntyminen ja hallitsematon muuttoliike; tuttua asiaa tämäkin.

5. Selonteon keskeisenä teemana on lyhyesti tämä: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Tämän itsestäänselvyyden lausui jo vuonna 2011 silloinen puolutusministeri Jyri Häkämies Yhdysvaltojen vierailullaan. Keskeinen muutos Euroopan turvallisuudelle on Venäjän toiminta, Krimin laiton valtaus ja toimet Itä-Ukrainassa; selvää pässinlihaa tämäkin. 
6. Lähialueemme turvallisuuspoliittisen tilanteen valossa sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois, selonteossa sanotaan. Tämäkin on selvä asia, joka on nyt vihdoin rohjettu lausua julki, tosin kapulakielellä. Selonteossa ei ole kuitenkaan rohjettu nostaa kissaa reilusti pöydälle ja tokaista, että sotilaallinen uhka kohdistuu Suomeen Venäjältä. Lähialueella tarkoitetaan ko. yhteydessä ennen muuta Baltian maita. Selonteossa sanotaan ikään kuin anteeksipyytävään sävyyn, että Venäjä ei "välittömästi" uhkaa Suomea sotilaallisesti.
7. Selonteossa määritetään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet. Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseen, mutta varautuu myös uhkiin.
"Syvennämme yhteistyötä ja tarvitsemme aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa", ulkoministeri Soini lausui esitellessään selonteon painopisteet. - Jokseenkin mitäänsanomaton ja tyhjä lausahdus. Mitä se iänikuinen"syventäminen" tässä yhteydessä oikein tarkoitaa? Tämä jää epäselväksi.
8. Suomi tukee EU:n lujittamista jäsenvaltioiden yhteistyölle rakentuvana turvallisuusyhteisönä. Siihen kuuluu niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen mm. hybridivaikuttamisen tunnistamiseksi ja torjumiseksi. - Plääp, plääp, plääp….
9. Selonteossa painotetaan hartaasti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Tästä on tullut Sauli Niinistön, Timo Soinin ja kumppaneiden mielipuuhaa. Tämä on tai on ainakin olevinaan näppärä  keino johtaa ajatukset pois Natosta. Selonteon mukaan Suomen kahdenvälisessä yhteistyössä Ruotsilla on erityisasema. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen sekä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on laaja-alaista ja sitä edistetään yhteisten etujen pohjalta, ilman rajoitteita. 
10. Jasså, vai oikein ilman rajoitteita. Tämä tarkoittanee myös mahdollista Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa. Niinistöt, sekä Sauli että Jussi, samoin kuin Timo Soini saivat tältä osin näpeilleen eilen Kultarannan konferenssissa, jossa Ruotsin pääministeri Stefan Löfven torjui selvin sanoin kaavailut mainitusta puolustusliitosta. 
11. Selonteon mukaan Suomi ja Yhdysvallat syventävät yhteistyötään monissa kansainvälisissä kysymyksissä. Hyvä, mutta miksi todetaan ympäripyöreästi, että yhteistyötä tehdään "kansainvälisissä kysymyksissä"? Pitäisi korostaa, että Yhdysvallat on Suomen puolustuksen tärkein tae. Siitähän  mainitussa yhteistyössä on "oikeesti" on kysymys, eikö niin?
12. Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sen sotilaallinen panostus Eurooppaan on jatkossakin olennaista Suomen turvallisuuden ja Euroopan vakauden kannalta. Näin on, mutta Baltian maita ja Puolaa ei tässä yhteydessä mainita, vaikka USA on juuri äskettäin päättänyt lähettää näihin maihin, ei vaan sotakalustoa, vaan myös pysyviä joukkoja.
13. Kahdenvälinen ja monenkeskeinen puolustusyhteistyö on tärkeä osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitoa, kehittämistä sekä kriisien ennaltaehkäisyä. Tämä itsestäänselvyys selonteossa todetaan, mutta päätelmää ei lähemmin konkretisoida.
14. Venäjä-suhteissaan Suomi - siis selonteon mukaan - rakentaa yhteistyötä ja pitää yllä vuoropuhelua kansainvälisestä tilanteesta, Itämeren alueen kysymyksistä ja kahdenvälisistä asioista. EU:n yhteiset Venäjä-linjaukset ovat Suomen toiminnan perusta. Minskin sopimuksen toimeenpano on välttämätöntä EU-Venäjä -suhteiden paranemiselle. - Vm. asiaa olisi pitänyt painottaa paljon enemmän ja sanoa, että sillä on merkitystä myös Suomen ja Venäjän välisssä kahdenkeskisissä suhteissa.
15. Suomen kohtalonkysymys on Nato-jäsenyys. Asiaa on vatvottu jo kymmeniä vuosia ja sitä tullaan vatvomaan myös jatkossa aivan tolkuttomalla tavalla. Mutta tapahtuuko asiassa koskaan mitään konkreettista? Tätä ihmiset pohtivat mielissään, mutta selonteossa asia ympärillä vain kierrellään ja kaarellaan kuin konsanaan kissa kuumaa puuroa.
16. Selonteossa luvataan, että  Suomi toteuttaa "laajaa kumppanuutta" Naton kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää säännöllistä poliittista vuoropuhelua ja käytännön yhteistyötä Naton kanssa - huh-huh, mitä  jargonia! Suomi osallistuu jatkossakin Naton harjoituksiin ja koulutustoimintaan omista lähtökohdistaan. Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta. - Siis sama vanha pallottelu jatkuu: Nato-optiosta pidetään kiinni, mutta Natoon ei olla nyt valmiita liittymään. 
17. Suomi vahvistaa toimintaansa kansallisten dialogien ja rauhanvälityksen edistämiseksi. Suomi jatkaa aktiivista osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Hallitus arvioi osallistumisen vaikuttavuutta operaatiokohtaisesti. Selonteossa korostetaan ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteyttä. Suomi varautuu hybridivaikuttamisen erilaisiin muotoihin ja vahvistaa siinä vaadittavia suorituskykyjä. Suomi edistää yhteisiin normeihin perustuvaa arktisen toimintaympäristön vakauttamista ja turvallisuutta. Alueen taloudellista potentiaalia hyödynnetään kestävällä pohjalla ja alkuperäiskansojen oikeudet huomioiden. Suomi edistää YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen asemaa ja tukee monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistamista. Suomi sitoutuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman toimeenpanoon. Suomi edistää naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumista ja naisten tasavertaista osallistumista politiikkaan ja talouselämään. Suomi on vahvemmin mukana ponnisteluissa naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Hallitsemattoman muuttoliikkeen torjumiseksi puututaan ilmiön perussyihin mm. edistämällä talouskasvua ja vahvistamalla konfliktien ennaltaehkäisyä. Suomi kehittää kansallista kriisinkestokykyään kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti.
18, Huh- huh! Kaikkea ja hyvää kaunista selonteossa siis luvataan "edistää", "vahvistaa", "kehittää" ja "hyödyntää",  epäkohtiin puolestaan luvataan "varautua", "puuttua", "estää" jne. Selonteosta puuttuu näiltäkin osin konkretia lähes tyystin.