perjantai 3. heinäkuuta 2015

956. Puolueiden kannatuskysely

1. Taloustutkimuksen Ylen toimeksiannosta 3.6.-1.7. välisenä tekemän puoluekannatuskyselyn tulokset julkaistiin toissa päivänä. Taloustutkimus haastatteli gallupkyselyään varten 2923 ihmistä. Kantansa ilmoittaneista vastaajista puoluekantansa kertoi 72,5 prosenttia. Kyselyn virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta 1,6 prosenttiyksikköä. Edellinen kannatuskysely tehtiin toukokuussa.

2. Kyselyn mukaan keskusta jatkaa edelleen maan suurimpana puolueena, mutta sen kannatus on kuitenkin vähentynyt kuukaudessa 0,4 prosenttiyksikköä. Lyhyt hallitustaival - Juha Sipilän hallitus nimitettiin 29.5. -  näyttää piristäneen kokoomuksen suosiota, sillä se on noussut perussuomalaisten edelle toiseksi suurimmaksi puolueeksi 17,3 prosentin kannatuksella. Puolueen kannatus on kasvanut 0,6 prosenttiyksiköllä toukokuusta.
3. Muiden hallituspuolueiden, eli keskustan ja perussuomalaisten kannatus sen sijaan on laskussa. Perussuomalaisten suosio on notkahtanut reilusti eli peräti 1,9 prosenttiyksikköä. Puolueelle antaisi äänensä nyt 15,6 prosenttia kansalaisista. Huhtikuun vaaleista persujen kannatus on laskenut yli kahdella prosenttiyksiköllä.
4. Perussuomalaisten kannattajat ovat luultavasti tyytymättömiä hallituksen alkutaipaleeseen, arvioi kyselyn toteuttaneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja. Hallitus julkisti leikkauspäätöksensä kesäkuun alussa eli mittausjakson aikana. Tutkimusaineiston mukaan perussuomalaisten kannatus on ollut laskussa työväestön joukossa. 
5. Demareiden alamäki jatkuu, sillä puolueen suosio näyttää yhän laskevan. Sdp:n kannatuksesta on hävinnyt Ylen edellisen mittauksen jälkeen vielä 0,4 prosenttiyksikköä, sillä puoluetta äänestäisi nyt 14,6 prosenttia suomalaisista. Vaalien jälkeen demareille on tullut turpiin melkein kaksi prosenttiyksikköä.
6. Oppositiossa istuvilla vihreillä ja vasemmistoliitolla sen sijaan menee paremmin. Vihreiden suosio on kasvanut prosentin ja vasemmistoliiton melkein saman verran, 0,9 prosenttiyksikköä. Vihreille mitattiin kesäkuussa 11,5 prosentin kannatus, joten puolueen suosio on kasvanut hyvin menneiden eduskuntavaalien jälkeen vielä kolme prosenttiyksikköä. Vasemmistoliitto keräisi tällä hetkellä 8,4 prosenttia äänistä.
7. Taloustutkimuksen mukaan  vihreisiin vuotaa tällä hetkellä kannattajia lähinnä demareista. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö on ollut alkuvaalikaudella näkyvin oppositiojohtaja, kun demareiden aika on mennyt lähinnä akselilla Rinne - Urpilainen tapahtuneeseen keskenäiseen riitelyyn Jos demareiden alavireinen ja vihreiden nousujohteinen kannatuskehitys jatkuu, vihreät saattavat hätyytellä kohta neljänneksi suurimman puolueen paikkaa.
8. Oppositioon siirtyminen pitkän hallituskauden jälkeen ei näy vaikuttaneen RKP:n suosioon. RKP:lle mitattiin kyselyssä tavanomainen eli 4,5 prosentin kannatus. Puheenjohtajan vaihdoksesta  ilmoittanut kristillisdemokraatit sen sijaan ovat saaneet 0,3 prosenttiyksikön verran nostetta. Puheenjohtaja Päivi Räsänen kertoi kesäkuun alussa, ettei hän enää asetu ehdolle. KD keräisi nyt 3,4 prosentin äänisaaliin.
9. Mainitusta gallup-kyselystä ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Juha Sipilän hallitus on vasta runsaan kuukauden ikäinen, eikä sen ilmoittamista leikkaus- ja säästöaikeista ole vielä ehditty antaa konkreettisia lakiesityksiä eduskunnalle. Tunnettu tosiasia on, että hallitukset saavat Suomessa viettää noin kolmen kuukauden pituista kuherruskautta kansalaisten silmissä. Vasta reilun puolen vuoden jälkeen nähdään, mitä mieltä kansalaiset todellisuudessa ovat hallituksen ja hallituspuolueiden onnistumisesta. Kun leikkaus- ja säästötoimenpiteet alkavat käytännössä purra, puolueiden kannatuksessa ja suuruusjärjestyksessä voi tapahtua enemmän muutoksia ja heilahduksia.

torstai 2. heinäkuuta 2015

955. Etyj-juhlakokous - venäläisille porttikielto

1.  Helsingissä pidettiin 1975 Etyk-kokous, johon saapuivat 35 maan poliittiset johtajat aina Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa myöten. Silloisista Euroopan maista vain Albania ei lähettänyt edustajaansa kokoukseen. Kokousta isännöi presidentti Urho Kekkonen. 

2. Kokouksessa solmittua Etyk-sopimusta pidettiin liennytyksen riemuvoittona idän ja lännen vastakkainasettelun vähentämisessä. Sopimus kattaa kolme aihealuetta, eli poliittiset ja turvallisuusasiat, talous- ja ympäristöasiat sekä ihmisoikeusasiat. 

3. Etykin nimi on nyt Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Se päätettiin perustaa juuri Helsingin Etyk-kokouksessa. Järjestöön kuuluu 57 jäsenmaata.  

4. Helsingissä pidetään ensi sunnuntaina Etyj - Etykin 40- vuotisjuhlakokous. Ironista kyllä, idän ja lännen välisestä liennytyksestä on enää rippeet jäljellä, sillä maailma on uuden kylmän sodan partaalla. Tämä johtuu Venäjän suorittamasta Krimin valtauksesta ja sen miehitystoimista Itä-Ukranaissa. Ukrainan kriisi, oikeastaan sota, on vaatinut jo 7 000 kuolonuhria.

5. Venäjä on ilmoittanut kokoukseen valtuuskunnan, jonka jäsenistä kuusi on EU:n pakotelistalla eli käytännössä matkustuskiellossa unionin jäsenmaiden alueelle. Pakotelistalla on myös duuman alahuoneen puhemies Sergey Naryskin, jonka piti johtaa 15-henkistä venäläisdelegaatiota Helsingissä. Suomen ulkoministeriö on pohtinut hankalaa tilannetta jo pitkään ja, kuten ulkoministeri Timo Soini eilen totesi, konsultoinut ja notifikoinut lukuisia kertoja EU-ja Etyj-maita sekä eri alojen asiantuntijoita siitä, voitaisiinko mainituille duuman jäsenille sallia poikkeus matkustuskiellosta. Muutama viikko sitten Sauli Niinistö kävi Vladimir Putinin luona Moskovassa ja tuolloin presidentien odotettiin käsittelevän myös kyseistä asiaa. Ilmeisesti ei kuitenkaan käsitelty, sillä presidenttien tiedotustilaisuudessa asiasta ei puhuttu mitään.

6. Eilen ulkoministeriö ilmoitti ikään kuin vaivihkaa - tiedotustilaisuutta asian johdosta ei rohjettu pitää - että Suomi ei myönnä pakotelistalla oleville venäläisille poliitikoille poikkeuslupaa saapua Helsinkiin. Ulkoministeriöstä kerrottiin,  että vaikka EU:n neuvoston pakotepäätös antaa mahdollisuuden tehdä matkustuskieltoihin poikkeuksia, ko. poikkeusperusteet eivät sovellu Suomessa järjestettävään parlamentaarisen yleiskokouksen täysistuntoon. Suomessa ei selityksen mukaan sijaitse Etyjin rakenteita tai pysyviä instituutiota kuten esimerkiksi Etyjin sihteeristöä. Timo Soinin mukaan Venäjän delegaatio on kuitenkin tervetullut Etyj-kokoukseen, mutta ilman pakotelistalla olevia Naryskiniä ja viittä muuta duuman jäsentä.

7. Venäjällä on odotetusti nostettu kova metakka UM:n päätöksen johdosta. Venäjä ilmoitti jättäytyvänsä kokonaan pois Etyjin kokouksesta. Duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Aleksei Puskov syytti Suomea siitä, että se päätti "tilanteen lieventämisen sijasta huonontaa sitä". Pushkovin mukaan Suomi valitsi "mahdollisen edistyksen sijaan taantumuksen". Puskov uskoi Suomen tehneen päätöksensä EU:n painostuksen alaisena. Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja  Valentina Matvijenko, jonka omakin nimi löytyy EU:n pakotelistalta,  ärhenteli väittämällä, että Suomi osoitti menettäneensä itsemääräämisoikeutensa.

8. Presidentti Vladimir Putinin tiedottaja Dimitri Peshkov sanoi eilen, että Venäjä pitää Suomen kieltopäätöstä pahansuopana ja törkeänä. Duuman alahuoneen puheenjohtaja Sergei Naryskin, itsekin siis näitä porttikieltotyyppejä, moitti myös Suomen päätöstä ankarasti. Naryskinin mukaan  Suomen porttikielto "rikkoo parlamentarismin henkeä ja on demokratian periaatteiden vastainen". Suomen hallitus osoittautui Neryskinin mukaan asiassa selkärangattomaksi.

9. Poliittinen peli eli Venäjän puuttuminen porttikiellon takia Suomen sisäisiin asioihin tuntuu vain kovenevan. Eilen Suomen Venäjän-lähettiläs Hannu Himanen kutsuttiin Venäjän ulkoministeriön puhutteluun. Suurlähettilään puhuttelua pidetään diplomatian maailmassa melko ankarana reaktiona lähettilään asemamaan ärtyisyydestä. Puhuttelun syyksi mainittiin, että Suomen "avoimen vihamielinen päätös" ei ole hyvien naapurisuhteiden mukainen, vaan vahingoittaa Suomen ja Venäjän välisiä suhteita.

10. Suomen UM:n päätös on täysin oikea ratkaisu. Naryskin ja muita duuman jäseniä on asetettu EU:n pakotelistalle Venäjän kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeussopimuksia räikeästi rikkovien hyökkäys- ja valtaustoimien takia Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Tästä Suomen poliittisen johdon pitäisi muistuttaa Naryskinia, Pushkovia, Peskovia ym. venäläisiä. On silkkaa pötypuhetta Naryskinin tavoin väittää, että Suomen päätös rikkoisi parlamentarismin henkeä tai demokratian periaatteita. Venäläisten räikeät hyökkäystoimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa sen sijaan rikkovat kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeussopimuksia.

11. Suomen poliittinen johto eli tasavallan presidentti ja pääministeri kuitenkin vaikenevat - normaaliin tapaansa - asiasta täysin ja ulkoministerikin käyttää vain hyvin lempeitä puheenvuoroja; eduskunnan puhemieheltä kukaan ei edes odota kannanottoa asiasta. Suomessa on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, kuka on eduskunnan nykyinen puhemies. Tasavallan presidentin kansliasta  ilmoitettiin alkuviikosta, että Niinistö on suostunut Kuninkuusravien 2016 suojelijaksi; ehkä tämä tieto lämmittää suomalaisten mieliä ja vahvistaa heidän itsetuntoaan.

12. Pienemmät suomalaiset politiikot tuntuvat napisevan UM:n porttikieltopäätöstä vastaan. Napisijoihin kuuluu tietenkin Ilkka Kanerva, joka on toiminut vuoden verran Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidenttinä ja johtaa Etyjin Helsingin juhlakokouksessa esitettävää teatteria. Kanervalla on oma lehmä ojassa, sillä hän on ilmoittanut pyrkivänsä toiselle presidenttikaudelle; presidenttinä, olkoonkin vain Etyjin yleiskokouksen pressana, on näet niin mukava olla!

13. UM:n arvostelijoihin ovat yhtyneet myös Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja ja  ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen. Vm. laukoi tänään, että suomalaisten pitäisi voida keskustella venäläisten kanssa. Varsin outo peruste, sillä kukaan ei ole ollut toki estämässä suomalais-venäläisiä keskusteluja. Suomen presidentti laukkaa vähän väliä Venäjällä "keskustelemassa" Putinin kanssa. Eduskunnan jäsenistä Eero "Don" Heinäluoma ja Kai Mykkänen olivat äskettäin - jostakin syystä - Venäjällä "keskustelemassa"; he kuuluvat eduskunnan Venäjän ystävyysryhmään. - Kaiken maailman täysin turhia ystävyysryhmiä ja -seuroja ja vastaavia niitä onkin perustettu, ne palvelevat vain poliittiikojen kyltymätöntä matkustus- ja vierailuintoa.

14. Nyt odotetaan vain pelolla, miten kiivaasti kepun kunniapuheenjohtaja ja todennäköisesti tuleva presidenttiehdokas Paavo Värynen tuomitsee Suomen porttikieltopäätöksen. Eilen hän ehti jo lukea madonluvut Helsingin uudelle kehäradalle.

15. Venäjän duuma ja Kreml ovat delegaation jäsenten valinnallaan ilmeisesti halunneet täysin tarkoituksellisesti heittää Suomen hallitukselle eräänlaisen syötin tai koepallon, jotta nähtäisiin, miten Suomi reagoi asiaan. Kun Venäjän parlamentissa on 450 jäsentä, on vaikea muuten ymmärtää, miksi delegaation jäsenistä lähes joka toisen nimi löytyy EU:n pakote- ja matkustuskieltolistalta.  Suomen suoraselkäinen (selkärankainen) hallitus ei kuitenkaan mennyt halpaan ja nielaissut syöttiä. Tilanne saattaisi olla toinen, eli Suomen hallitus olisi pettänyt EU-kumppaninsa, jos hallituksessa olisi istunut sellaisia menneen ajan ministereitä kuin esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva, Eero Heinäluoma ja/tai Paavo Väyrynen; taikka Antti Kaikkonen. 



torstai 25. kesäkuuta 2015

954. Tapanilan raiskaustapaus

1. Helsingin käräjäoikeus antoi toissa päivänä tuomion ns. Tapanilan raiskausjutussa. Siinä viittä somalinuorukaista syytettiin Tapanilan juna-asemalla viime maaliskuussa tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta. Syyttäjä jutussa toiminut kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski oli vaatinut jutussa syytetyille neljän vuoden vankeusrangaistusta törkeästä raiskauksesta. 

2. Raiskauksen rangaistusasteikko on laissa vankeutta yhdestä vuodesta kuuteen vuoteen, törkeän raiskauksen kahdesta kymmeneen vuoteen. Ehdolliseksi voidaan määrätä enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

3. Tapanilan tapauksessa käräjäoikeus hylkäsi kahden syytetyn osalta syytteen kokonaan. Oikeus tuomitsi kolme syytettyä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin täysi-ikäisen naisen raiskauksesta, jota oikeus ei pitänyt törkeänä. Yksi tekijöistä, joka oli täyttänyt tekohetkellä 18-vuotta, tuomittiin raiskauksesta 1 v 4 kk ehdolliseen vankeuteen. Kaksi alle 18-vuotiasta syytettyä tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4. Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet suorastaan "riehaantuivat" tuomiosta. Kaksi iltapäivälehteä (IL ja I-S) ja niiden haastattelemat emeritaprofessori Terttu Utriainen ja syyttäjä Velitski tuntuivat suorastaan "polttavan päreensä" lievänä pitämänsä tuomion johdosta. Utriaisen reaktio ei ollut yllättävä, sillä hän on "paasannut " viimeiset 15-20 vuotta lähes kaikista iltapäivälehdissä uutisoiduista raiskaustuomioista. Median toinen "pysyvä" (tai päivystävä) asiantuntija eli professori Matti Tolvanen sen sijaan tyytyi tällä kertaa toteamaan rauhallisesti, ettei tuomio ollut ainakaan ankara.

5. Raiskaustuomioiden pävittely ja lieväksi moittiminen ei ole Suomessa mitään uutta, vaan siitä on tullut eräänlainen maan tapa. Joka vuosi, lähes kerran kuukaudessa, lehdet  ja tv-kanavat päivittelevät lieviä raiskaustuomioita ja tässä touhussa ne saavat suoraa tulitukea näiltä utriaisilta ja heidän hengenheimolaisiltaan. Media tuntuu potevan uutispulaa kesällä ja varsinkin sen jälkeen, kun juhannuksena sattuneet puukotukset, hukkumiset ja motoristien hurjastelut on saatu lehdissä käsiteltyä. 

6. Emerita Utriainen purki Iltalehdessä tuohtumustaan väittämällä mm. että tuomio on "uhria loukkaava" eikä hän "sulata tuomiota". Utriainen ei pitänyt myöskään uhrille henkisestä kärsimyksestä  tuomittua 5 000 euron korvausta juuri minään "eihän se paljon ole". Todellisuudessa mainittu summa ylittää selvästi vastaavanlaisista tapauksissa käytännössä tuomitut korvaukset. Utriaisen hämmästeli käräjäoikeuden perusteluja, joiden mukaan raiskaus ei ollut nöyryyttävä. "Kyllähän jokainen nyt ajattelee, että tällainen on nöyryttävää", hän puuskahti. Utriaisen mukaan syytettyjen teko oli törkeä raiskaus, ja joka tapauksessa lievä ehdollinen tuomio teosta oli virhe. Utriainen toi - jälleen kerran - esiin vastenmielisyytensä ehdollista vankeusrangaistusta kohtaan, mutta hän on vaatinut jo kauan,  että raiskauksesta tulisi yleensä aina tuomita aina ehdotonta vankeutta. Utriainen unohtaa, että tuomioistuimet määräävät tavallisista raiskausrikoksista noin 50 prosentissa tapauksista ehdollisen rangaistuksen. 

7. Utriainen näyttää perustaneen lausuntonsa lehden toimittajan hänelle kertomiin tietoihnin; hän ei ollut siis itse perehtynyt tuomion perusteluihin. Olisi kannattanut, sillä tapauksessa ei ole todellisuudessa ollut mikään "joukkoraiskaus", kuten tiedotusvälineissä on kolmen kuukauden ajan toitotettu. Uhti ei liioin ollut alaikäinen, vaan yli 20-vuotias nainen. Tapauksessa ei ollut kyse sukupuoliyhteydestä ja siihen pakottamisesta sanan tavallisessa merkityksessä, naisen sukupuolielimeen kohdistuvasta seksuaalisesta tunkeutumisesta kylläkin. Myös tällaista tekoa pidetään raiskausrikoksen tunnusmerkistössä mainittuna sukupuoliyhteytenä (RL 20:10). 

8. Kuten Jarkko Sipilä eilen kirjoitti, poliisin olisi tullut oikaista mediassa heti tapahtuman jälkeen olleet tiedot, joiden mukaan kyseessä olisi ollut joukkoraiskaus. Oikaisu olisi ollut syytä tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun tapausta koskeva nettikeskustelu yltyi. Tätä poliisi ei kuitenkaan tehnyt, vaan tiedotti tapauksesta 10.3.2015 lakonisesti näin: "Junassa ahdistellut poikajoukko seurasi naista ja jatkoi ahdisteluaan. Tilanne eteni siihen, että poliisi tutkii tapausta nyt törkeänä raiskauksena". 

9. Syytetyt olivat 9.3. matkustaneet asianomistajan kanssa samassa junassa. Nainen ja poikien seurue jäivät poisTapanilan asemalla, minkä jälkeen pojat lähtivät seuraamaan naista. Käräjäoikeuden mukaan pojat seurasivat naista "jonkinlainen kiusoittelu mielessään". Seurattuaan naista hetken kaksi pojista löi naista pakaroille, minkä jälkeen kolme muuta poikaa esti naisen poistumisen paikalta. Yksi syytetyistä esti naista huutamasta pitämällä kättä tämän suun edessä. Samanaikaisesti yksi pojista työnsi kätensä naisen housunkauluksen sisäpuolelle ja sormensa asianomistajan emättimeen. Toinen poika puolestaan työnsi kätensä takautta naisen housujen sisälle ja sormensa tämän peräaukkoon. Nainen sai riuhtaistua itseään irti ja otettua käden pois suultaan, jolloin hän kykeni huutamaan ja raapimaan yhtä vastaajaa. Tällöin pojat olivat luopuneet teostaan ja poistuneet paikalta. 

10. Syytettyjen teko on toki ollut uhrin kannalta nöyryyttävä - raiskaus on sitä aina - mutta esimerkiksi Terttu Utriaiselta on ilmeisesti jäänyt huomamatta, että törkeään raiskaukseen ei riitä, että teko on nöyryyttävä, vaan lain (RL 20:2) mukaan vaaditaan, että sukupuoliyhteys toteutetaan erityisen nöyryyttävällä tavalla. Se, että raiskausteon tekevät useat henkilöt yhdessä, ei automaattisesti tee rikoksesta rikoslain mukaan törkeää, vaan raiskauksen tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

11. Näyttää siltä, että poikkajoukko on lähtenyt seuraamaan naista ja estänyt tämän etenemisen asemalla todella lähinnä kiusoittelumielessä eikä heidän ikään kuin "sormeiluasteelle" jäänyttä tekoaan voida kokonaisuutena arvioiden pitää sillä tavalla erityisen nöyryyttävänä tai julmana kuin rikoslaki törkeältä raiskaukselta edellyttää. Tähän nähden ei vain emerita Utriaisen, vaan myös syyttäjä Eija Velitskin puuskahdus tänään Iltalehdessä ja Yle Uutisissa siitä, että kyseessä oli "aivan selvästi törkeä raiskaus", on liioitetu. Syyttäjä voi toki valittaa tuomiota ja vaatia rikosnimikkeen muuttamista sekä rangaistusten koventamista, mutta tuomioistuimen ratkaisun julkinen "kummastelu" ja moittiminen mediassa ei ole syyttäjän asemaa ajatellen sopivaa.

12. Toisin kuin Terttu Utriainen antaa ymmärtää, käräjäoikeus on perustellut, paitsi syyksilukemistaan, myös rangaistuslajin valintaa ja rangaistuksen mittaamista hyvin ja seikkaperäisemmin kuin käräjäoikeudet yleensä tekevät.

13. Iltalehti on julkaissut listan muodossa kohdat, joissa käräjäoikeus on perustellut syyksilukemista ja vankeusrangaistusten tuomitsemista ehdollisena:


- Uhria ei ole riisuttu sekä tekotapa muutenkin. Kun nämä tekotavat otetaan huomioon, ei voida pitää erityisen nöyryyttävänä seikkana, että kaikki tekijät ovat olleet vähintäänkin uhrin lähettyvillä ja katselleet tekoa.
- Tunkeutuminen on tapahtunut sekä emättimeen että peräaukkoon, mikä on loukannut uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta enemmän kuin vain toinen tunkeutuminen olisi tehnyt. Toisaalta sormin tunkeutumista ei ole pidettävä yhtä moitittavana kuin sukuelimellä tunkeutuminen olisi.
- Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on kestänyt hyvin lyhyen aikaa.
- Väkivaltaa ei kiinnipitotilanteessa ole käytetty muutoin kuin kiinnipitämiseen, eikä käytetty väkivalta puolla teon katsomista törkeäksi.
- Teko ei ollut suunnitelmallinen.
- Alle 18-vuotiaiden osalta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitseminen edellyttäisi painavia syitä. Tällaisia painavia syitä ei asiassa ole.
- Yksi tekijöistä oli täyttänyt 18 vuotta. Myös hänen osaltaan oikeus katsoi, että nuoruuden ymmärrättömyys on osaltaan vaikuttanut tapahtumankulkuun.
- Tekijöitä ei aiemmin ole rangaistu rikoksista, joten vankeusrangaistukset voidaan tuomita ehdollisina.



- Epäillyistä kirjoitettiin lehdistössä ja he saivat laajasti huomiota. Tekotapa ei ole ollut julkisuudessa tiedossa, mutta asiasta käytiin keskustelua epäillyn rikosnimikkeen sekä tekijöitä koskevien tietojen pohjalta. Käräjäoikeuden mukaan se, että teosta ei ollut julkisuudessa tarkempaa tietoa, on luonut yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta.
- Epäiltyjä on uhkailtu, yksi on joutunut käymään koulua turvallisuussyistä etäopiskeluna ja yksi ei ole uskaltanut liikkua juurikaan kotiinsa ulkopuolella. Oikeus katsoi, että tekijöille on uhkailujen muodossa aiheutunut rikoslaissa mainittu "muu seuraamus", joka otettiin rangaistusta mitattaessa huomioon.
14. Käräjäoikeuden rikosnimikkeestä ja tuomitsemasta rangaistuksesta voidaan toki esittää erilaisia käsityksiä. Itse olen sitä mieltä, että käräjäoikeuden ratkaisu, jonka mukaan teko ei ole törkeä, vaan tavallinen raiskaus, on perusteltu. Vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdottomana ei ole minusta perusteita. Syyttäjän näkemys, jonka mukaan tekjät olisi tullut tuomita peräti neljäksi vuodeksi vankeuteen, on yllättävä; noin ankara rangaistus olisi kyseistä teosta tietenkin täysin kohtuuttoman ankara seuraamus.  

15. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) on suhtautunut tänään vähättelevästi ehdolliseen rangaistukseen. Hän perustaa näkemyksensä yksinomaan siihen, että "monille nuorelle ehdollinen ei ole yhtään mitään". Lakivaliokunnan puheenjohtajan kannattaisi tutustua hieman paremmin  niihin näkökohtiin, joille ehdollinen rangaistus perustuu - se on ollut käytössä jo kymmeniä vuosia - eikä laukoa mielipiteitään ainoastaan sillä perustella, mitä "jotkut konnat" ovat maininneet. Ehdollinen rangaistus on vankeusrangaistus, joka merkitään rikosrekisteriin, se voidaan määrätä pantavaksi uuden rikoksen johdosta täytäntöön ja siihen liittyy muitakin vaikutuksia. Tilastotietojen mukaan n. 80 prosenttia ehdollisen rangaistuksen saaneista henkilöistä ei jatka rikollista uraansa. 

16. Uusi oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) on myös halunnut - kuinkas muuten - kantaa oman vähäisen kortensa yhteiseen kekoon. Hän on nimittäin päättänyt tänään käynnistää oikeusministeriössä selvityksen, vastaavatko rangaistukset yleistä oikeustajua. Oikeusministerin aloite tuntuu hieman oudolta, mutta on toki mielenkiintoista nähdä, miten oikeusministeriö aikoo selvittää ja mitata yleistä oikeustajua ja miten ko. selvitys tulee vaikuttamaan eri rikoksista säädettäviin ja tuomittaviin rangaistuksiin. 

17. Oikeusministerin kaavailema selvitystyö ei onnistu, koska yleisen oikeustajun selvittäminen luotettavalla tavalla on mahdoton tehtävä. Selvityksen tuloksena, jos sellaista yritettäisiin, saataisiin vain joukko ristiriitaisia mielipiteitä. Ehkä joku oikeusministeriössä voi kertoa Lindströmille, että rangaistusten oikeudenmukaisuuden ja oikeustajun vastaavuuden selvittäminen ja "varmistaminen" kuuluu joka päivä riippumattomille tuomioistuimille, jonka antamiin ratkaisuihin oikeusministerin ei ole syytä työntää lusikkaansa. Oikeusministeri Johannes Koskinen on tästä varoittava esimerkki 2000-luvun alussa, mutta hän sai konkreettisiin tuomioihin puututtuaan moitteet oikeuskanslerilta, jolle kantelin Koskisen sangen epätavallisesta menettelystä.

18. Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta mitään yleisestä oikeustajusta, vaan siinä luvataan vain varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Rikoslaissa on tosin jo kauan ollut ko. rangaistuksen mittaamista ohjaava säännös.  Hallitusohjelmassa mainittu "varmistaminen" on hieman varomaton ilmaisu, sillä se ei voi tarkoittaa sitä, että oikeusministeriö tai -ministeri ryhtyisi ukaaseillaan tai päiväkäskyillään määräilemään tuomioistuimia, millaisia rangaistuksia esimerkiksi raiskauksista tai rikoksista yleensä tulisi tuomita "yleisen oikeustajun nimissä".

19. Juttupulaa kärsivät lehdet ovat vielä tänäänkin Tapanilan raiskausjutun innoittamina pullollaan poliitikkojen näkemyksiä ja kaikenkarvaisia ehdotuksia siitä, pitäisikö ja millä tavalla  tuomioita ja rangaistuksia kiristää. Kari Tolvanen - tämä entinen "murha-Tolvanen - ehdottelee jos jonkinlaisia "uudistuksia", kuten esimerkiksi uudenlaisia nuorille tuomittavia 1-3 kuukauden pituisia arestirangaistuksia, raiskausrikoksista säädettyjen minimirangaistusten koventamista, ehdollisen rangaistuksen tarkistamista jne.  Aresti suoritettaisiin - sitä ei siis kärsittäisi - Tolvasen mukaan jossakin "rauhallisessa ja turvallisessa "paikassa, ei vankilassa "kovien konnien joukossa". Helppoahan rivipoliitikon on tällaisia kansaa ja äänestäjiä kosiskelevia ehdotuksia puolihuolimattomasti keskellä kesää heitellä! Tolvaselta näyttää unohtuvan esimerkiksi se, että tuollaiset uudistukset maksavat eikä näinä aikoina oikeudenhoidon resursseja voida lisätä, vaan niitä päin vastoin leikataan koko ajan. 

20. Helsingin Sanomat kyselee tänään poliitikoilta,  jopa Matti Vanhaselta,  hurskastelevaan sävyyn, ovatko seksuaalirikostuomiot yleisen oikeustajun mukaisia. Miksi tätäkin asiaa pitää kysyä aina yksinomaan tunnetuilta poliitikoilta, vain hekö ovat yleisen oikeustajun haltijoita? Asiaa tulisi kysyä, jos tuollaiseen kyselyyn  on ylipäätään aihetta ja tarvetta, tavallisilta ihmisiltä.

21. HS:n ko. numerossa parastaan panevat - sopiva termi tässä yhteydessä - myös Terttu Utriainen, jälleen kerran siis, ja turkulainen professori Jussi Tapani. Utriainen laukoo taas puolitotuuksia tai täysin paikkansa pitämättömiä väitteitä. Raiskausrikoksista tuomitut rangaistukset ovat olleet pikku hiljaa koventumassa, eivät siis laskussa, kuten Utriainen väittää. Utriaisen väite, jonka mukaan tuomioistuinten raiskausjutuissa antamat perustelut kirjoitettaisiin yleensä niin, että ne loukkaavat tavattomasti uhria, eivät toki pidä lainkaan paikkaansa. Virheellinen on myös Utriaisen väite siitä, että tuomioistuinten perustelut rakennettaisiin yleensä niin, että niissä vertailtaisiin eri ko. rikoksen tekomuotoja. Tekomuotojen vertailu on sitä paitsi sallittua ja myös tarpeellista, koska tilastoissa mainitut eri rikoksista tuomittavat keskimääräiset rangaistukset perustuvat rikosten perusmuodoista tuomittuihin rangaistuksiin. 

22. Rikosoikeusoppineiden, virassa olevien tai eläkkeelle jo päässeiden tai joutuneiden, ei pitäisi levittää kiihkeillä lausunnoillaan tarpeetonta hysteriaa ja muukalaisvastaisuutta. Kannattaisi muistaa, että rangaistusten koventaminen ei ole koskaan poistanut tai edes vähentänyt rikollisuutta. Vaatimalla kurkku suorna raiskauksista tuomittavien rangaistusten koventamista kyseiset ihmiset näyttävät pyrkivän, eivät rikollisuuden vähentämiseen, vaan lietsomaan ihmisten keskuudessa kostonhimoa. 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

953. Pääministeri Sipilän sidonnaisuudet

1. Pääministeri Juha Sipilän sidonnaisuuksista on noussut melkoinen kohu. Katsotaanpa hieman, mistä asiassa on kysymys.

2. Perustuslain 62 §:n 2 momentin mukaan ministereiden on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan  annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävätä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa heidän toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

3. Säännöksen tavoitteena on mahdollisimman pitkälti etukäteen ehkäistä ne tilanteet, jotka voivat johtaa luottamuksen vaarantumiseen ministereiden toiminnan asianmukaisuutta kohtaan sekä siirtää painopistettä ministerin toiminnan jälkikäteisestä arvioinnista mahdollisia väärinkäytöksiä estäviin toimiin. Säännöksen tavoitteena on toisin sanoen mahdollistaa ministerin toiminnan kontrolloitavuus ja estää ennakolta ulkopuolisten sidonnaisuuksien vaikutus ministerin toimintaan. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus mahdollistaa osaltaan esimerkiksi ministerin esteellisyyden huomioimisen. Se lisää myös yleisemmin poliittisen järjestelmän avoimuutta ja samalla vahvistaa sen legitiimisyyttä.

4. Juha Sipilän uusi hallitus antoi kirjelmän eduskunnalle ministereiden sidonnaisuuksista. Se löytyy eduskunnan täysistunnon pöytäkirjojen sivulta (ptk 21/2015 vp).  

5. Eduskunnan täysistunnossa käytiin eilen tiistaina kirjelmän johdosta keskustelu, joka koski yksinomaan sitä, voidaanko pääministeri Juha Sipilän antamaa ilmoitusta pitää riittävän yksityiskohtaisena.Tahtipuikkoa keskustelussa heilutti kansanedustaja Timo Harakka (sd) ja häntä tukivat kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sekä vasemmistoliiton edustajat Jari Myllykoski ja  Markus Mustajärvi.

6. Sipilän sidonnaisuuksista syntyi siis eduskunnassa kiivas sanaharkka. Keskustelua kuvataan osuvasti Yle Uutisten verkkosivulla.

Keskustelun kulku

7. Näyttää selvältä, että Juha Sipilän ilmoitus on arvopaperiomaisuutensa osalta puutteellinen. Sipilä ilmoittaa itse asiassa vain, että hän sai viime vuonna verotettavaa pääomatuloa 75  000 euroa. Sipilän ilmoitus on myös kiinteistöomaisuuden osalta liian ylimalkainen. Kaikki muut ministerit ovat sen sijaan ilmoittaneet sidonnaisuutensa ja varallisuutensa asianmukaisesti ja pääministeriin ilmoitukseen verrattuna paljon tarkemmin. Tämän vuoksi joudumme kysymään, onko pääministerille sallittu asiassa erivapauksia ja miksi näin on tehty. Häpeääkö pääministeri ilmeisesti merkittävän suurta arvopaperiomaisuuttaan, kuten Timo Harakka ihmetteli, vai miksi hän ei halua ilmoittaa sitä selvästi ja yksilöidysti? 

8. Pääministeri Sipilä oli itse keskustelussa paikalla, mutta hän heittäytyi tuppisuuksi eli ei käyttänyt puheenvuoroa, hänelle ei esitetty keskustelussa myöskään suoria kysymyksiä. Tv-kuvan perustella Sipilä näytti aika nololta tai tuskastuneelta istuessaan paikallaan ja poistuessaan myöhemmin istuntosalista heti asian käsittelyn päätyttyä. Hän ei kuulemma suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään paikalla olleille tiedotusvälineiden edustajille.

9. Keskustan riveistä vain ex-pääministeri Matti Vanhanen nousi puolustelemaan Sipilän menettelyä. Vanhanen väitti pokkana, että ko. ilmoituksessa ei kysytä ministerin varallisuutta, vaan ainoastaan, mitä sidonnaisuuksia hänellä on. Tämä ei kuitenkaan tarkkaan ottaen pidä paikkansa, sillä kuten edellä mainitussa perustuslain säännöksessä (PL 62.2 §) mainitaan, ministerin on annettava eduskunnalle ilmoitus myös merkittävästä varallisuudestaan. 

10. Tämä on ymmärrettävää, sillä se, millaista ja miten suurta ("merkittävää") varallisuutta ja etenkin osakeomistuksia ministerillä on, saattaa PL 62 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinkin vaikuttaa asiaa, kun eduskunta arvioi ministerin sidonnaisuuksien laatua ja niiden mahdollista vaikutusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Tämän vuoksi ei voida pitää riittävänä, että esimerkiksi pääministeri ilmoittaa lakonisesti vain, että hänellä on "merkittävää" rahoitusomaisuutta, joka on sijoitettu tiettyjen pankkien sijoitusinstrumentteihin. 

11. Pääministerin kyseiseltä ilmoitukselta on toki edellytettävä vielä enmmän konkretiaa ja tarkkuutta kuin muiden ministereiden ilmoituksilta. On syytä muistaa, että Juha Sipilä halusi ja myös sai hallitusneuvotteluissa valtion omistajaohjausasiat itselleen. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia sijoitusjärjestelyjä pääministeri on itse tehnyt. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä pääministerin ilmoitus on silmiinpistävän ylimalkainen, kun taas muut ministerit ovat täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisella tavalla, eli kuten veroilmoituksissakin aina joudutaan vakuuttamaan, kunnian ja omantunnon kautta. 

12. Pääministerin kanslian ilmoituksen mukaan Sipilä ei aio täydentää ilmoitustaan. Kansliasta, jonka päälliköksi eli valtiosihteeriksi valtioneuvosto nimitti tänään Sipilä esityksestä huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahtaneen Paula Lehtomäen (kesk), ilmoitetaan, että asia on selvä, sillä oikeuskansleri oli tarkastanut Sipilän ilmoituksen etukäteen ja katsonut, että se täyttää perustuslain ao. pykälän (62.2 §) vaatimukset. 

13. Asiasta voidaan olla kuitenkin perustellusti eri mieltä, sillä eräät oikeusoppineet (esim. Mikael Hidén ja Pekka Viljanen) ovat ilmoittaneet kantanaan, että Sipilän ilmoitus on puutteellinen. Eduskunta ei ole sidottu ko. asiassa oikeuskanslerin kantaan, vaan sillä on asiassa itsenäinen päätösvalta. Maan tapaan on kuulunut  - tulee ilmeisesti kuulumaan aina ja ikuisesti - että oikeuskansleri suhtautuu valtioneuvoston jäsenten velvollisuuksiin ja tekemisiin laillisuuden kannalta varsin hellä- ja hölläkätisesti. Oikeuskansleri on ikään kuin hallituksen ylimääräinen ministeri, joka esimerkiksi saapastelee hallituksen vaihtuessa peräkkäin kaksi kertaa tasavallan presidentin juttuisille: ensin vanhan hallituksen mukana, ja noin 5 minuutin kuluttua uuden hallituksen hännänhuippuna. Aika kornia.

14. Kuten kansanedustaja Timo Harakka eduskunnassa mainitsi, lisävalaistusta kaipaisi erityisesti pääministerin Nordeassa oleva sijoitus. Siinä lienee kyse ns. kapitalisaatiosopimuksesta. Se mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun, jonka avulla sijoittaja välttyy luovutusvoiton ja osingon verotukselta. Pääministerin olisi syytä omalla esimerkkillään osoittaa, ettei asianmukaisesti saadulla varallisuudella ja sen ilmoittamisessa ole mitään hävettävää ja salattavaa. 

15. Juha Sipilä vetosi oppositiojohtajana ollessaan sekä hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja vetäessään monta kertaa esimerkin voimaan ja johtajuuden merkitykseen. Hänen olisi nyt pääministerinä kaiken järjen mukaan voinut odottaa näyttävän esimerkkiä sidonnaisuuksiaan ja varallisuuttaan koskevan ilmoituksen tekemisessä eli antavan riittävät ja asianmukaisesti yksilöidyt tiedot sijoitusomaisuudestaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

16. Pelkääkö pääministeri näinä taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin myös vähäosaisten ja köyhien etuisuuksista joudutaan leikkaamaan, oman ja johtamansa puolueen kannatuksen laskua, jos ilmenisi, miten äveriäs mies hän itse asiassa onkaan?  Poliitiikan avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys eivät kuitenkaan salli asioiden salaamista tai peittelemistä, vaikka avoimuus saattaa toisinaan tehdä hieman kipeää. Pääministeri Sipilä on puhunut jatkuvasti siitä, että miten "kipeitä" nyt suunnitellut julkisten menojen leikkaukset ja säästötoimet voivat olla.  

17. Typerimmän puheenvuoron eduskunnassa käytti ex-ministeri Päivi Räsänen (kd), joka tuntui suorastaan puhisevan "pyhää vihaa" niitä kansanedustajia kohtaan, jotka kehtasivat ruotia Juha Sipilän ilmoitusta. Räsänen kailotti ilmoille halunsa irtisanoutua "tällaisesta populistisesta ja henkilöön käyvästä oppositiopolitiikasta, joka sisältää jopa vihjailuja pääministerin kohdalla veronkierrosta". Veronkiertoon viittasi eduskunnassa myös toinen ex-ministeri eli Carl Haglund; näillä kahdella puhenjohtajalla tuntuu olevan kova kaipuu hallitukseen. Mutta niin kuin Timo Harakka puheenvuorossaan sanoi, Räsänen ja Haglund olivat ainoat henkilöt, jotka mainitsivat keskustelussa ruman sanan veronkierto.

18. Oppositio on aivan oikealla asialla tarttuessaan pääministerin puutteelliseen ilmoitukseen. Pääministeri tekisi poliittisesti ja moraalisesti fiksusti, jos hän taipuisi täydentämään ilmoitustaan. Tätä lienee kuitenkin turha odottaa. Meillä näyttää olevan, jälleen kerran, pääministeri, joka saarnaa yhtä, mutta tekee itse toista. Mutta niinhän se taitaa todella olla, että "Kepu pettää aina".

19. Juha Sipilä kertoi ennen vaaleja vastustavansa poliitisten valtiosihteerien palkkaamista ministereiden avustajiksi. Hallitusneuvotteluissa päädyttiin kuitenkin kolmen valtiosihteerin ottamiseen.  Eilen valtioneuvosto päätti nimittää vielä neljännen valtiosihteerin, kun se hyväksyi Sipilän esityksen Paula Lehtomäen (kesk) nimittämisestä pääministerin oman esikuntansa eli valtioneuvoston kanslian valtiosihteeriksi. Sipilän vaalilupaukset eivät pitäneet siis tältäkään osin kutiaan. Kun tästä huomautettiin Sipilälle, tämä tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että "pitäähän valtioneuvoston kansliassa toki valtiosihteeri olla".

20. Kyllä tuo hallitseminen on sitten yksinkertaista ja mukavaa! Helppoa kuin heinänteko.