lauantai 18. huhtikuuta 2020

1159. Kun komentaja rivistä lipesi



1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa on HX-hankkeen parissa työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindbergh´n mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän ei tietenkään jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää ainakin 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

torstai 17. lokakuuta 2019

1158. Pekka Haavisto johtaa presidenttipeliä


               Alma Median kyselyn mukaan tässä on Suomen seuraava presidenttipari

1. Se alkaa taas! Tarkoitan presidenttipeliä. Presidenttivaalit järjesttään seuraavan kerran tammikuussa 2024, siis runsaan neljän vuoden kuluttua. 

2. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei voi enää asettua ehdolle, sillä hän tulee olleeksi neimmäisajan eli kaksi kautta virassa. Täten suomalaiset pääsevät äänestämään maalle kokonaan uutta presidenttiä. Asia on syytä tervehtiä tyydystystä tuntien.

3. Kenet suomalaiset haluaisivat seuraavaksi presidntikseen? Tästä kysymyksestä tullaan järjestämään ennen vaaleja tietenkin hirmuinen määrä erilaisia selvityksiä ja gallupkyselyjä. Ensimmäinen kysely on nyt suoritettu, sen teki Alma Media. Kyselyn toteutti Tietoykkönen Oy ja siinä haastateltiin 1 500:aa äänestysikäistä suomalaista. Tuloksia esiteltiin Alma Median lehdissä eilen illalla.

4.  Vastaajilta kysyttiin, ketä he äänestäisivät, jos presidentinvaali järjestettäisiin nyt. Heille tarjottiin kyselyssä presidenttivaihtoehdoksi kymmentä eri poliitikkoa, jotka kaikki ovat olleet tavalla tai toisella mukana Sauli Niinistön seuraajaspekulaatioissa. Seuraava presidentti saattaa hyvinkin nousta juuri tästä kymmeniköstä. Vain neljä prosenttia kyselyn vastaajista kertoo kannattavansa presidentiksi jotakuta muuta henkilöä.

5. Kyselyn tulos ei yllättänyt, sillä sen mukaan ulkoministeri Pekka Haavisto on kansalaisten selkeä ja jopa ylivoimainen suosikki uudeksi tasavallan presideksi. Hän sai kyselyssä 33 prosentin kannatuksen.

6. Seuraavan ryhmän Pekka Haaviston jälkeen muodostivat kyselyssä keskustan Olli Rehn (11 %), perussuomalaisten Jussi Halla-aho (10 %) ja kokoomuksen Jan Vapaavuori (10 %)

7. Tämän jälkeen kyselyssä kannatusta saivat vasemmistoliiton Li Andersson (8 %), SDP:n Eero Heinäluoma (7 %), SDP:n Jutta Urpilainen (6 %, kokoomuksen Paula Risikko (5 %) ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari (4 %). Hännänhuippuna tulee vihreiden Maria Ohisalo (1 %). Joku muu ehdokas keräsi kyselyssä 4 %:n kannatuksen

8. Itse jäin kaipaamaan potentiaalisten ehdokkaiden joukosta nimeä Alexander Stubb, entistä ulko-ja pääministriä. Hän oli vielä joku vuosi sitten lähes ykkössuosikki seuraavaksi presidentiksi. Alma Media mielestä aika on kuitenkin ilmeisesti jo ajanut Stubbin ohitse.

9. Olisin asiasta kuitenkin eri mieltä. Selvää lienee, ettei kokoomus tule nimeämään presidenttiehdokkaaksen esimerkiksi Petteri Orpoa, tuskin edes Paula Risikkoa. Ehdokuudesta kilpailevat siten Jan Vapaavuori ja Alex Stubb.  Pidän Vapaavuoren  mahdollissuuksia vaalissa aika vähäisinä, hän tuskin selviytyisi toiselle kirerrokselle. Stubbilla olisi käsitykseni mukaan paremmat mahdollisuudet.

10. Olisin hyvin hämmästynyt, jos demarit valitsisivat ehdokkaakseen Eero Heinäluoman; ehdokkaaksi tullee Afrikka-komisssaari Jutta Urpilainen, joka omaisi hyvät mahdollisuudet Pekka Haavistoa vastaan toisella kierroksella.

11. Itse veikkaisin tässä vaiheessa, että toiselle kierrokselle vaalissa selviytyvät Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho.  Haavisto olisi ennakkosuosikki, mutta Halla-aho saattaisi panna hänet vaalissa yllättävän tiukoille.

12. Vastakkain olisivat monessa suhteessa erilaiset henkilöt: ylioppilas/tohtori, liberaali/ konservatiivi, ministeri/kansanedustaja ja ent. meppi, sivari/sivari, homo/hetero, globalisti/nationalisti jne.

torstai 8. elokuuta 2019

1157. Perussuomalaiset edelleen suurin puolue



 

1. Ylen Taloustutkimuksella teettämän ja tänään julkaiseman kannatusmittauskyselyn mukaan perussuomalaiset (PS) on edelleen Suomen suosituin puolue 19,6 prosentin kannatuksella. Persut nousi suurimmaksi puolueeksi keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Kesän aikana se on ollut selvästi aktiivisin ja julkisuudessa näkyvin oppositiopuolue. Helsingin Sanomien 2-3 viikkoa sitten teettämässä kyselyssä perussuomalaisia kannatti peräti  20,7 prosenttia vastaajista.

2. Taloustutkimus haastatteli selvitystä varten 2 451 ihmistä, joista 1 749 kertoi puoluekantansa. Mittaus tehtiin 8.7.–6.8. välisenä aikana. Tulosten virhemarginaali on 2,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Perussuomalaisten jälkeen toisiksi suosituin puolue on tällä hetkellä Ylen mittauksen mukaan mukaan oppositopuolue kokoomus, jota kannatti kyselyssä 16,8 prosenttia vastaajista. Ei nousua eikä laskua Ylen kesäkuun mittaukseen verrattuna. Puheenjohtaja Peteri Orpo on ollut kesän aikana hyvin hissukseen. Veikataan, että Orpo saa ensi vuoden puoluekokouksessa vastaehdokkaita, joista vahvin lienee entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

4. Kolmanneksi kannatuskisassa tuli pääministeripuolue Sdp 16,3 prosentin kannatuksella - kovin vaatimaton kannatus siis. Neljäntenä on vihreät, jonka kannatus jatkaa nousuaan ja on kyselyn mukaan 15,1 prosenttia. Viime eduskuntakaudella pääministeripuolueena toiminut keskusta onäyttää vajonneen lopullisesti viidennelle sijalle.  Ylen mittauksessa sitä kannatti 12,6 prosenttia vastaajista, missä on nousua 0,9 prosenttiyksikköä kesäkuisesta pohjanoteerauksesta.

5. Vasemmistopuolueen kannatus junnaa paikoillaan, vaikka puolue on nyt hallituksessa puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Nyt vasemmistoa kannatti 8,7 prosenttia vastaajista. Olisiko puolueen sittenkin kanattanut jäädä oppositioon, jossa sen olisi ollut helpompi rähistä ja kritisoida? Ei toki, hallitukseen vaan maksoi mitä maksoi!

6. RKP:n ja KD:n kannatus mataa tutuissa ja matalissa luvuissa, sillä RKP:n saalis kyselyssä  oli 4,3 prosenttia ja KD:n 3,5 prosenttia. RKP on onnensa huipulla, sillä se sai hallitukseen kaksi ministeriä, jotka molemmat istuvat oikeusministeriössä.

7. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa Ylen kannatusmittauksista. Mittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 57 prosenttia. Oppositiopuolueiden kannatus on kyselyn perusteella pysynyt tasaisena viime kuukausien aikana.

8. Keskustassa meneillään oleva puheenjohtajakisa, joka vaikuttaa kyllä aika värittömältä,  ei näytä juuri kohentavan keskustan kannatuslukuja. Mielipidekyselyjen mukaan paikkaa tavoittelevien Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen kannatus on miletei tasoissa, sillä kumpaakin kannattaa keskustan jäsenistä noin 40 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain  pätkäpuheenjohtajuus, sillä keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa ensi vuonna. Ennustetaan, että puheenjohtajaksi valittaisiin tuolloin Annika Saarikko, joka siirtyy kohta äityslomalle.

9. Sanoisin, että Katri Kulmunilla on Antti Kaikkosta paremmat edellytykset nostaa suossa olevia keskustan kannatuslukuja. Hän on nuori (31-vuotias), raikas ja viehättävä nainen,  joka näyttää osaavan politiikan teon taidon ja hoitaa myös ministeripostinsa kunnolla, vaikka  jotkut politiikan toimittajat näyttävät kampanjoivan hänen valintaansa vastaan.

10. Mukavana  seuramiehenä tunnettu Antti Kaikkonen ei ole vielä vanha (45), mutta hän on häärinyt politiikassa jo niin pitkään - samoin kuin monissa viihdeohjelmissa - että hänellä on ollut riittävästi aikaa antaa näyttönsä. Minusta tuo näyttö ei ole kovin kummoinen. Sitä paitsi Kaikkonen muistetaan edelleen Nuorisosäätiön sotkuista ja saamastaan rikostuomiosta.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

1156. Sote kaatui, hallitus erosi


Eronnut pääministeri Juha Sipilä vaalitilaisuudessa Riihimäen Prismassa 8.3. klo 15.30

 1. Kolmen eri hallituksen toimikaudella runsaat toistakymmentä vuotta valmisteltu sosiaali- ja maakuntauudistus eli Sote kaatui tälläkin kertaa ryminällä ja vieläpä aivan aivan kalkkiviivoilla. Vielä viime sunnuntaina. siis 3. maaliskuuta,  pääministeri Juha Sipilä lausui Ylen pääministerin kyselytunnilla optismisesti, että uudistus saadaan "maaliin" eli hyväksyttyä eduskunnassa. Samaa vakuutti sosiaaliministeri Anka Saarikko torstaina 7. maaliskuuta, vaikka tiesi, että sote kuoptaan seutaavana päivänä. Kuulijat ja tv-katselijat  ymmärsivät, että ministereiden puhe oli vain toiveajattelua, sillä hallitus oli ajanut asiassa itsensä umpikujaan.

2. Viimeinen naula sote-arkuun lyötiin torstaina 7. maaliskuuta, jolloin Yle julkaisi Taloustutkimuksella tettämänsä puolueiden kannatuskyselyn tulokset.  Kyselyn mukaan keskustan kannatus oli suorastaan romahtanut ennätyksellisen alas eli 14,1 prosenttin, kun suurimman kannatuksen saanutta SDP:tä kannatti kyselyssä 21,3 prosenttia ja kokoomustakin sentään 16,2 prosenttia vastaajista.  Aivan keskustan niskaan hengittivät kyselyssä vihreät (13,7 %) ja jopa perussuomalaiset (13,2 %). Voi vain arvailla,  miten punaista pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka oli torstaina Baltian matkalla, näki gallupkyselyn tulokset kuultuaan.

3. Pääministerin mitta täyttyi ja hän päätti turvautua suosionsa riippeet pelastaakseen viimeiseen käytössä olleeseen oljenkorteen eli hallituksen eronpyyntöön. Juha Sipilä  oli uhannut hallituksen erolla eli "Mäntyniemeen kävelyllä" muita hallituspuolueita jo syksyllä 2015 ja toisen kerran kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisille annettiin potkut hallituksesta ja persuministerit käänsivät takkinsa ja jatkoivat hallituksessa Sinisen tulevaisuuden edustajina. Oikea tapa olisi tietenkin ollut hallituksen ero ja uuden hallituksen muodostaminen virallisessa järjestyksessä.

4.  Eduskunnassakin oli viimein havaittu, että sotea ei ehditä käsitellä loppuun kuluvan istuntokauden aikana, joka päättyy 19. maaliskuuta.  Eduskunnan puhemiehen Paula Risikon tarkoituksena oli ilmoittaa asiasta  puhemiesneuvoston perjantaina kello 10 alkavan kokouksen päätyttyä; puhemiesneuvosoton kuuluvat puhemiehen lisäksi kaksi varapuhemiestä ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajat.

5. Tämä ei kuitenkaan sopinut Juha Sipilälle, sillä se olisi ollut hallitukselle liian nöyryyttävä ratkaisu. Hän päätti vetää välistä ja toimia jo ennen puhemiesneuvoston kokousta. Sipilä oli jo edellisenä iltana pohtinut Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmän jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa eri vaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena Sipilä toi esiin  hallituksen eronpyynnön jättämisen. Kesärannan kokouksessa tai sen jälkeen Sipilä otti yhteyden presidentti Sauli Niinistöön ja kertoi aikeestaan eli hallituksen eronpyynnön jättämisestä.

6. Perjantaiaamuna kello 8-9 välillä pääministeri Juha Sipilä kutsui työhuoneeseensa valtioneuvoston linnassa koolle, ei suinkaan koko hallitusta, vaan ainoastaan niin sanotun johtoryhmän eli troikan, johon kuuluvat Sipilän lisäksi ministerit Petteri Orpo ja Sampo Terho. Sipilä kertoi Orpolle ja Terholle, että nyt hän sitten marssii Mäntyniemeen pyytämään hallituksen eroa. Pääministerin ilmoitus tuli Orpolle ja Terholle yllätyksenä, näin he ovat julkisuudessa kertoneet. Halliltuksen muut ministerit, ainakaan kokoomuksen ja sinisten loput ministerit, eivät tietäneet Sipilän sanotusta aikeesta mitään.

7. Perjantaina kello 9.30 jälkeen Valtioneuvoston kanslia julkaisi tiedotteen: "Pääministeri  Juha Sipilä pyytää hallituksen eroa tasavallan presidentiltä tänään Mäntyniemessä klo 10.00". Eduskunnan puhemiehelle asia selvisi vasta uutistoimisto  STT:n hänelle lähettämästä uutissähköpostiviestistä. Pääministeri Juha Sipilä ja hänen esikuntansa olivat asian johdosta niin täpinöissään, etteivät ehtineet informoida asiasta eduskunnan puhemiestä.

8. Kello 10.00 pääministeri Juha Sipilä marssi salamavalojen loisteessa Mäntyniemeen, vakavan näköisenä ja eropaperi käsissään. Presidentti Sauli Niinistö köpötteli sivuhuoneesta pääministeriä vastaan kainalosauvoihin nojaten. Herrat kättelivät, minkä jälkeen Sipilä lausui maagiset sanansa: "Herra Tasavallan Presidentti, jätän eronpyynnön". Presidentti vastasi: "Hyväksyn eronpyyntönne. Samalla pyydän, että valtioneuvosto jatkaisi toimitusministeristönä, kunnes uusi valtioneuvosto on valittu". Tämän jälkeen herrat taas kättelivät - vaikka Sipilä ei ollut vielä poistumasta tilaisuudesta - minkä jälkeen Niinistö ohjasi, saatuaan adjutantilta kainalosauvan myös oikeaan käteensä, pääministerin sivuhuoneeseen.  Syntyi vaikutelma, että siinä he nyt astelevat, korkeimman valtiovallan käyttäjä, molemmat hieman raihnaisina. Presidentti fyysisesti ja pääministeri omaa sisintään kuunneltuaan miele maassa ja surkean näköisenä.

9. Pääministeri Juha Sipilä esittämä eronpyyntö on sikäli hieman vajavainen, ettei siitä käy suoraan ilmi, kenen tai minkä eronpyynnön hän oikeastaan presidentille esitti. No, toki Sipilä esitti, hänen tarkoituksenaan ainakin oli niin tehdä, ei vain omaa vaan koko hallituksen eronpyynnön. Sitä paitsi pääministerin eroaminen merkitsisi automaattisesti koko hallituksen eroa.

10. Julkisuudessa on todettu, ja tähän myös korkeasti koulutetut ja kokeneet valtiosääntö-ja hallinto-oikeuden asiantuntijat ja perustuslakivaliokunnassa kävijät ovat yhtyneet, että kun pääministeri esittää presidentille hallituksen eronpyynnön, asia on sillä selvä. Ts. tasavallan presidentti on sidottu  päämisterin pyyntöön, jolloin hänen velvollisuudekseen jää vain kutsua pääministeri luokseen, kätellä tätä ja ilmoittaa, että asia on tällä selvä. Sekä esittää pyyntä, että hallitus jatkaa juoksevia asioita hoitavana toimitusministeristönä,

11. Perustuslain 64 § ei ole kuitenkaan yksiselitteisen selkeä. Sen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Lainkohdassa ei mainita, kuka  esittää presidentille hallituksen eronpyynnön ja mitä tuon pyynnön esittäminen hallitukselta edellyttää. Selvää kuitenkin on, että pääministeri toimii hallituksen edustajana eli juuri hän menee  presidentin puheille, koko hallitusta käyntiin ei siten tarvit

12. Nyt tullaan asian ytimeen eli kysymhykseen siitä, voiko pääministeri noin vain yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä? Näin näyttää nyt tapahtuneen, sillä selvää on ensinnäkin, ettei  eron pyytämisestä ollut päätetty hallituksen istunnossa tai edes missään ministerivaliokunnassa. Päätöksen eronpyynnöstä teki pääministeri Juha Sipilä yksin, minkä jälken hän kertoi asiasta aamutuimaan perjantaina klo 8.30 troikalle eli Petteri Orpolle ja Sampo Terholle. Muille ministereille, joita on hallituksessa pitkälti toistakymmentä, ei hiiskuttu mitään; toki Sipilä oli informonut jo edellisenä iltana Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmää.

13. Petteri Orpolle ja Sampo Terholle asia tuli, kuten he ovat kertoneet, yllätyksenä. He olivat ilmoittaneet Sipilälle olevansa asiasta eli hallituksen erosta toista mieltä, mutta eivät olleet toisaalta vastustaneet Sipilän Mäntyniemen visiittiä.

14. Minusta on selvää, että pääministerin suunnitelma eronpyynnön jättämisestä tulisi käsitellä ja päättää koko hallituksen istunnossa. Halllituksen ero on niin tärkeä ja koko maata koskeva asia, ettei siitä voida päättää pienessä piirissä eli hallituksen kolmen ministerin kesken (troikassa) noin 10-15 minuutin rupattelun jälkeen. Ei varsinkaan, kun kahden hallituspuolueen eli kokoomuksen ja sinisten napamiehet  ilmoittivat Sipilälle, että he eivät ole hallituksen erosta samaa mieltä.

15. Vaikka mediasa puhutaan "Juha Sipilän hallituksesta", pääministeri ei voi tietenkään yksin sanella hallituksen päätöksiä, saati sitten päättää yksin hallituksen erosta! Se olisi järjen vastaista; hallitus ei ole vapaasti pääministerin yksin käskytettävissä, sillä kysymyksessä on maan eli Suomen hallitus, ei pääminsterin hallitus.

16. Miten presidentti Sauli Niinistön olisi järkevästi ajatellen tullut toimia? Kun pääministeri Sipilä kertoi hänelle torstai-iltana aikeistaan jättää perjantaina hallituksen eroanomus, presidentin olisi tullut miettiä asiaa parikymmentä minuuttia ja soittaa sen jälkeen Sipilälle ja toppuutella täpinöissään ja kannatusmittauksen tuloksesta ärsyyntynyttä pääministeriä suunnitelmissaan. Ts. presidentin olisi tullut yrittää saada Sipilä tulemaan järkiinsä ja luopumaan halllituksen eronpyynnön jättämisestä, johon ei ollut mitään pakottavaa syytä.

17. Miksi olisi pitänyt? Siksi, ettei hallituksen erolla näin lähellä eli vain viisi viikkoa ennen 14. huhtikuuta pidettäviä eduskuntavaaleja olisi mitään mieltä, vaikka oli selvää, että sote-uudistus kaatuisi eduskunnassa. Suomessa, EU:ssa, Euroopassa ja koko maailmassa on tapahtumassa tai saattaa milloin tahansa tapahtua merkittäviä asioita, joihin Suomessakin on syytä varautua. Maassa tulee olla epävakaissa olosuhteissa toimintakykyinen ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva poliittinen hallitus eikä vain jokin epämääräinen toimitusministeristö.

18. Juha Sipilän hallitus joutuu toimimaan nyt jo viisi viikkoa ennen vaaleja ja sen jälkeen ties miten kauan pelkästään toimitusministeristönä. Samaan aikaan Suomen tulee valmistautua ottamaan vastaan kesäkuun alussa Euroopan Neuvoston puheenjohtajamaan tehtävät, mikä välttämättä edellyttäisi, että maassa on toimintakykyinen poliittinen hallitus. Miten näin epäviisaasti ja vastuuttomasti ylipäätään voidaan maassa ja valtion korkeimmissa tehtävissä toimia, eli jättää maa ilman poliittista hallitusta?

19. Selvää on, että Juha Sipilän ratkaisun takana on voimakas ketutus hänen johtamansa puolueen edelleen hupenevan kannatuksen takia. Hän lanseerasi neljä vuotta sitten toimintaohjekseen tulos tai ulos -periaatteen. Nyt hallitus on eronnut, mutta eihän Sipilä ole mihinkään "ulos" suinkaan ole poistunut, vaan hän aikoo johtaa hallitusta kuten tähänkin asti ja vielä vaalien jälkeenkin, vaaikka todennäköisesti tulee kärsimään niissä melkoisen tappion.

20. Juha Sipilä päätti lyödä pillit pussiin ja kskittyä seuraavat viisi viikkoa keskuatn vaalityöhön eri puolella Suomea.  Tämä ei minusta osoita vastuuskantoa, vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Rotat jättävät uppoavan laivan, on vanha totuus, ja se pätee nyt myös Sipilän toimintaan. Pidettyään häthätää perjantaina tiedotustilaisuuden, Sipilällä oli niin kiire vaalikentille, ettei hän malttanut infossa vastata kuin pariin kolmeen hänelle esitettyyn kysymykseen.

21. Tiedotustilaisuuden jälkeen Juha Sipilä putkahti julkisuuteen - yllätys yllätys - Riihimäen Kauppakeskeskus Atomissa sijaitsevan Prisman aulassa, jossa hän tapasi lähinnä keskustalaisia kannattajiaan. Kun kuli radiosta asiasta, menin paikalle, sillä asun 156 metrin päässä Kauppakeskua Atomin lähimmältä ulko-ovelta.  Nappsin tilaisuudessa yllä olevan blogikuvan. Riihimäeltä Sipilän vaalikaravaani jatkoi Hämeenlinnaan ja sieltä vielä iltamyöhään Forssaan. Lauantaina Sipilän vaalimatka suuntautui Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen.

22. Todellinen syy Juha Sipilän jättämään eronpyntöön oli tietenkin Ylen 7.3. julkaisema vaaligallup, joka ennustaa Sipilän johtamalle keskustalle murskatappiota vaaleissa. Tulos tai ulos -jaarittelu on pelkkää retorikkaa, samoin puhe vastuunkannosta. Sipilä on menettelyllään johtamassa maan myös kansainvälisessä katsannossa aika outoon tilanteeseen juuri ennen vaaleja. Tästä Sipilä viis vesisaa, sillä hänen päätavoitteenaan on menestyminen vaaleissa ja vaalitaistelun käyminen "puhtaalta pöydältä" , so. ilman hallituksen johtamisesta aiheutuvia velvollisuuksia.