tiistai 15. huhtikuuta 2014

835. Vaasan Vasama

1. Vaasassa, tuossa Pohjanmaan mainiossa pääkaupungissa, vaikuttaa moni tunnettu urheiluseura. Vaasan Palloseura (VPS) pelaa futista mestaruussarjassa ja Vaasan Sport nousi ensi kaudeksi jääkiekkoilun kaikkein pyhimpään eli jääkiekkoliigaan. Vaasan Vasama puolestaan on yleisseura, jossa harrastetaan menestyksellä mm. yleisurheilua ja lentopalloa.

2. Vaasassa on maamme toiseksi vanhin hovioikeus, joka on perustettu jo 1700-luvulla. Sen presidentti vaihtuu toukokuun alusta, sillä presidenttinä vuodesta 2009 toiminut Olli Varila on jäänyt pari kuukautta sitten virastaan eläkkeelle. Presidentin virkaan oli viisi hakija, joista valinta osui Helsingin hovioikeuden laamannin virassa nykyisin olevaan Tapani Vasamaan (58).

3. Tapani Vasama on suurelle yleisölle ja luultavasti myös lakimieskunnan enemmistölle melko tuntematon nimi, minullakaan ei ole kunnia tuntea häntä. Presidentin virkaan oli Vasamaa kolme paljon tunnetumpaa hakjaa, eli rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände, joka on toiminut pari vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä neuvoksena, Vaasan hovioikeuden vanhin "rivituomari" eli hovioikeudenlaamanni, OTL Robert Liljenfeldt ja Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvos, OTT, dosentti Sakari Laukkanen. Nämä kolme ovat ansioituneet myös oikeustutkimuksen saralla ja kirjoittaneet oikeudenkäyntimenettelyä, todistusoikeutta ja muutoksenhakua koskevia ansiokkaita artikkeleja oikeustieteellisiin julkaisuihin. Dan Frände toimi 2-3 vuotta sitten oikeusministeriön asettaman todistustelutyöryhmän puheenjohtaja ja hän on muutenkin ainoita suomalaisia todistusoikeuden eksperttejä. Todistusoikeus on oikeudenkäynnin tärkeimpiä asioita.

4. Mutta eivätpä kelvanneet nämä kolme tunnettua ja julkaisutoimintaa harjoitanutta lakimiestä presidentin virkaan, vaan valituksi tuli Tapani Vasama. Millä "lihaksilla", voidaan perustellusti kysyä. Varmaankin Vasama on pätevä juisti, joka on kolunnut alioikeuden ja hovioikeuden virkoja Itä-Suomen tuomioistuimissa 20-30 vuotta ja ollut myös muutaman vuoden Suomen Tuomariliiton puheenjohtajana. Mutta juridista julkaisutoimintaa Vasama ei ole tiettävästi harjoittanut, itse en ole ainakaan törmännyt kertaakaan hänen mahdollisesti julkaisemiinsa kirjoituksiin. 

5. Tapani Vasama oli tuomariliiton johdossa silloin, kun liitto julkaisi kolmisen vuotta sitten Tuomarin eettiset periaatteet -nimisen "tuomareiden katekismuksen". Siihen on listattu, aika varovaiseen sävyyn minusta, muutamia tunnettuja normeja, joiden mukaan tuomareiden tulisi toimia. Oikeusjutun asianosaiset eivät kuitenkaan voi vedota ko. normeihin esimerkiksi muutoksenhaun yhteydessä. Periaatteita, joissa ei ole mitään yllättävää, oli laatimassa useampi juristi ja niiden luonnoksesta kuultiin useita ulkopuolisia asiantuntijoita. 

6. Suomen tuomarilitto on varsin näkymätön yhteisö, joka järjestää joka toinen vuosi tuomaripäivä-nimisen tilaisuuden, muuta merkittävää liitto ei ole luultavasti saanut aikaan. Liitto ei pidä ääntä toiminnastaan. Joskus sen jäseniä kuullaan asiantuntijoina eduskunnan lakivaliokunnassa, mutta näiden samoin kuin asiantuntijoiden lausunnoilla yleensäkään, ei ole yleensä juurikaan vaikutusta lakiesitysten ja lakien sisältöön. Lakiesitykset nuijitaan lakivaliokunnassa - sitä johtaa nykyisin ei-lakimies eli Anne Holmlund - päätöksi useimmiten sellaisenaan, sillä perustuvathan ne paljon puhuttuihin hallitusohjelmiin.

7. Kun Vaasassa on edellä mainittu urheiluseura Vasama, niin ehkäpä tämä itse asiassa ratkaisi myös hovioikeuden presidentin "nimityspelin" Tapani Vasaman eduksi. Vasama on Vaasassa nyt huipulla sekä urheilussa että hovioikeudessa!

8. Virkaesityksen hovioikeuden presidentin viran täyttämiseksi tekee tuomarinvalintalautakunta, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman oikeuden oikeusneuvos. Nyt lautakunta korosti päätöksessään, että sen esitys Vasaman nimittämisestä oli yksimielinen. Samaa asiaa korostettiin siinä lausunnossa, jonka korkein oikeus antoi jo hyvissä ajoin ennen valintakunnan esitystä. Selvää lienee, että jo tämä KKO:n lausunto tosiasiallisesti ratkaisi presidentin nimityspelin Tapani Vasaman eduksi, sillä eihän valintalautakunta halua toki halua ryhtyä pullikoimaan KKO:n kantaa vastaan! Olisi mielenkiintoista tietää ne todelliset perusteet, joilla Vasama on asetettu Fränden, Liljenfeldtin ja Laukkasen edelle virkaa täytettäessä. Mutta niitähän emme, tietenkään, saa  koskaan tietää. Ei niitä julkaista milloinkaan netissä, vaikka julkisuusperiaate tietenkin sitä edellyttäisi.

9. Hovioikeudenpresidentin nimitysasian valmistelu on salamyhkäistä puuhaa sikäli, että kun viranhakijat ovat selvillä, ao. hovioikeuskaupunkiin matkaileee kaikessa hiljaisuudessa ja suuren salaperäisyyden vallitessa KKO:n jäsenistä koostuva kolmihenkinen delagaatio tutkailemaan tilaannetta ja haastattelemaan ao. hovioikeuden jäseniä,  esittelijöitä ja kansliahenkilökuntaa. Tälla halutaan saada kautta rantain selville, mitä henkilökunta tuumailee siitä, kenestä pitäisi tehdä heidän uusi pomonsa. Nämä keskustelut ovat tietenkin "täysin luottamuksellisia" ja luulisin, että kyseisen delegaation matkasta ja sen tuloksista ei kerrota nimitystä koskevissa asiakirjoissakaan mitään yksityiskohtaista. Delegaatio kertoo kyllä havainnoistaan ja tiedoistaan, joiden luotettavuutta viranhakijat tai ulkopuoliset eivät voi mitenkään tarkistaa, KKO:n muille jäsenille. Tämän jälkeen KKO:n päättää omasta lausunnostaan plenumissa eikä ole vaikea arvata, että päätös noudattelee useimmiten aina ko. delegaation näkemyksiä. KKO:n ko. lausunto - yksimielisyydessään - on sitten de facto tuomarinvalintalautakuntaa sitova.

10. Minusta tässä samoin kuin monissa muissakin tuomioistuinten päällikkövirkojen haku- ja täyttömenettelyssä olisi todella paljon kehittämisen varaa. Nyt virantäytöstä on avoimuus ja läpinäkyvyys usein kaukana ja salamyhkäisen virantäyttömenettelyn tuloksena päällikkötuomarin virkaan saadaan juristi, jota ao. tuomioistuimen henkilökunta pitää mukavana, sopivana ja muutenkin helpoimpana tapauksena. Tähän liittyy kuitenkin se karmea epäkohta, että virkanimitykset tehdään yksinomaan tuijottamalla ko. tuomioistuimen henkilöstön työn mukavuutta ja jonkinlaista "yhteishenkeä", mutta siinä ei ajatella tippaakaan sitä, miten esimerkiksi hovioikeutta ja sen oikeudenkäyntimenettelyä tulisi kehittää, jotta oikeutta hakevien ihmisten oikeusturva vihdoin ja viimein edes hivenen paranisi. Oikeusturva on lainkäytössä kaiken aa ja oo, mutta oikeuksien päällikkövirkojen täyttämisessä tuijotetaan yksinomaaan tuomioistuimen oman hallinnon sujuvuuteen. Lainkäytön laatu ja sen kehittäminen unohdetaan kylmästi. Pääasia on, että päälliköksi saadan "hyvä hallintomies tai nainen".

11. Tapani Vasamaa seurasi Suomen Tuomariliiton puheenjohtajana Tuomas Nurmi, joka on samanikäinen kuin kuin Vasama ja toimii nyt Päijät-Hämeen eli Lahden käräjäoikeuden laamannin virassa. Vm. virka oli haettavana pari vuotta sitten ja sitä haki myös Tapani Vasama, joka hävisi virantäytön Nurmelle. Ehkä nyt on ajateltu, että jos miestä ei valittu Lahden laamanniksi, niin pitäähän hänestä ainakin hovioikeuden presidentti tehdä!

12. Edellä kerrotut dubiot koskevat lähinnä hovioikeuden presidenttien virantäyttöä yleensä, samanlaista kähmintää se on ollut monasti aiemminkin. Tapani Vasama on varmaan pätevä päällikkötuomari, joten jäämme nyt seuraamaan, miten pontevasti hän ryhtyy kehittämään Vaasan hovioikeuden toimntaa. On pakko sanoa, että hänen edeltäjänsä tuotti tässä suhteessa ainakin minulle pettymyksen. Esimerkiksi Vaasan hovioikeuden tiedotustoiminta, jota seuraan netin välityksellä, on laskenut vuosi vuodelta kuin lehmän häntä konsanaan. Hovioikeus julkaisi viime vuonna - loppuvuodesta muuten - vain kolme ratkaisuaan netissä; tänä vuonna ei ole vielä yhtään ratkaisua putkahtanut Vaasan hovista nettiin. Silloin kuin Erkki Rintala oli Vaasassa presidenttinä, hovioikeus julkaisi vuosittain yhtä monta eli n. 20-30 ratkaisua netissä kuin viisi muuta hovioikeutta yhteensä. Tässäpä olisi hieman tavoitetta Tapani Vasamalle.

13. Tapani Vasaman puoliso Pirjo Peura-Vasama toimii tätä nykyä Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarina. Hän oli puheenjohtajana suurta julkista huomiota herättäneessä puukartellijutussa, joka lienee Suomen suurin riita-asia kautta aikojen. Minulle oli yllätys, että Peura-Vasaman johtama oikeus päätyi kymmenkunnassa ratkaisussaan kolmisen viikkoa sitten siihen, että vahingonkorvausta kartellin muodostaneilta metsäyhtiöiltä vaativien yksityisten metsänomistajien vaatimukset olivat pahemman kerran vanhentuneet.  Käräjäoikeus jätti siten, äänestyksen 2-1 jälkeen, korvausvaatimkset tutkimatta. Päätöksistä valitetaan luonnollisesti hovioikeuteen ja tarvittaessa aina korkeimpaan oikeuteen asti. Olen melko varma - voisin jopa lyödä pienen vedon asiassa - että hovioikeus tai viimeistään KKO tulee vanhentumiskysymyksen johdosta toisenlaiseen tulokseen kuin käräjäoikeuden enemmistö ja palauttaa jutut takaisin käräjäoikeuteen. 

perjantai 11. huhtikuuta 2014

834. KKO 2014:25. Oikeus valmistella puolustusta

1. Syytetyn oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustusta on osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä sanotaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan 3.b kohdassa samoin kuin YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa. Myös Suomen perustuslain mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu oikeus tulla asianmukaisesti kuulluksi. Siihen katsotaan kuuluvan myös oikeus avustajaan.  EIS:n mukaan syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu  myös oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa avustajan välityksellä (EIS 6 art. 3.c kohta).

2. Tänään annettu korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2014:25 koskee tapausta, jossa Helsingin käräjäoikeus oli tuominnnut syytetty A:n vastoin tämän kiistämistä huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli saanut haasteen tiedokseen vasta käräjäoikeuden pääkäsittelypäivänä, joka alkoi kello 10.30,  eikä hänellä ollut pääkäsittelyssä avustajaa, jota hän ei ilmoituksensa mukaan tarvinnut.

3. Käräjäoikeus (Gisela Juutilainen ja lautamiehet) tuomitsi A:n syytteen mukaisesti seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomio sai lainvoiman, mutta sen jälkeen A kanteli tuomiosta hovioikeuteen sillä perusteella, ettei hän ollut saanut jutussa riittävästi aikaa valmistella puolustustaan. Hän oli saanut haasteen tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä eikä hänellä ollut ollut esitutkinnassa tai käräjäoikeudessa avustajaa.  

4. Hovioikeus (Ketola, Mäkilaurila, Mattila), esiteltyään perusteluissa ensin näkökohtia pro et contra,  katsoi, ettei A:n kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin. Pääperusteena hovoikeus totesi, ettei A ollut kantelukirjoituksessaan tuonut esiin mitään sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että käräjäoikeuden tuomion lopputulos olisi ollut toinen, jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa valmistella puolustustaan. 

5. Minusta hovioikeuden mainittu johtopäätös on luonteeltaan varsin tyly. Perusteluissa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin, vaan on vain kylmästi (ja tosiasiallisesti) todettu, että "turhaan sinä kaveri tänne meille kantelit, syyllinenhän sinä olet joka tapauksessa, kun et ole pystynyt edes tässä vaiheessa näyttämään saamaasi tuomiotasi asiallisesti vääräksi."

6. Sitkeänä sissinä A kuitenkin jatkoi kanteluaan korkeimpaan oikeuteen, jossa hänelle myönnettiin valituslupa. Korkein oikeus päätyi päinvastaiseen kannanottoon kuin hovioikeus. Johtopäätös, jonka mukaan A:lla ei ole ollut käräjäoikeudessa riittävästi mahdollisuuksia puolustautua eli selvittää ja esittää oikeudelle syyksilukemiseen, rangaistuksen mittaamiseen tai rangaistuslajin valintaan vaikuttavia näkökohtia, on epäilyksettä oikea. Kyseessä oli tuomioistuimen menettelyvirhe, jonka voitiin olettaa olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se, ettei A ollut, kuten hovioikeus oli lausunut, tuonut itse laatimassaan kantelukirjelmässä esille seikkoja, jotka osoittaisivat menettelyvirheen (todella) vaikuttaneen käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen, ei siis ollut oleellinen seikka. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, poisti käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

7. Tästä opimme, että tuomioistuimen ja tuomarin tulee huolehtia viran puolesta, että syytetty on saanut asiassa riittävästi aikaa valmistella puolustustaan. Jos näyttää siltä, ettei näin ole tapahtunut, tulee tuomarin käyttää kyselyoikeuttaan (materiaalista prosessinjohtoaan) ja selvittää asia. Puolustuksen valmisteluun ei toki riitä, että syytetty on saanut haasteen tiedokseen vasta käsittelypäivänä. Toinen opetus koskee sitä, että tuomiovirhekantelun menestyminen ei edellytä kantelijalta näyttöä siitä, että tuomioistuimen menettelyvirhe on todella olennaisesti vaikuttanut lopputulokseen. Tuomion poistamiseen riittää, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti voineen vaikuttaa lopputulokseen.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

833. Kouvolan hovioikeus 1978-2014

1. Huomenna 1.4. toteutuu kauan odotettu hovi- ja hallinto-oikeusverkoston uudistus. Hovioikeuksien määrä vähenee yhdellä kun Kouvolan hovioikeus ja Kuopiossa sijaitseva Itä-Suomen hovioikeus yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, jonka sijaintipaikka on Kuopio. Hallinto-oikeuksien määrä vähenee kahdella, sillä Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi sijaintipaikkanaan Kuopio. Rovaniemen hallinto-oikeus yhdistyy puolestaan Oulun hallinto-oikeuteen, jonka nimeksi tulee Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.

2. Uudistusten virallisena tavoitteena on vahvistaa tuomioistuinverkostoa niin, että oikeusturva voidaan taata muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa. Nykyinen hovioikeusverkosto on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä oli lähes kaksi kertaa nykyistä suurempi. Nykyinen hallinto-oikeusverkosto taas on muodostunut vasta runsaat kymmenen vuotta sitten. 

3. Kaikki kuitenkin tietävät, että ko. uudistusten todellisena ja ensi sijaisena tarkoituksena on leikata tuomioistuinten ylläpidosta valtiolle aiheutuvia menoja. Uudistusta on myös vastustettu eikä vähiten Kymenlaaksossa ja Kouvolan hovioikeudessa. 

4. Itse olen ollut alusta pitäen - jo ennen Kouvolan (1978) ja Rovaniemen (1979) hovioikeuksien perustamista - sillä kannalla, ettei Suomen olisi suinkaan tarvitta kuutta hovioikeutta, vaan meille olisi riittänyt edelleen neljä hovioikeutta, jotka sijaitsevat Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Helsingissä. Katso tarkemmin artikkeliani "Oikeudenkäynnin uudistamisesta", Lakimies 1976. Suomessa olisi joka tapauksessa tultu toimeen ainakin viidellä hovioikeudella, eli Rovaniemen hovioikeuden perustaminen olisi siis riittänyt. 

5. Kun valtiontalouden tila oli 1970-luvun loppupuolella, toisin kuin nykyisin, hyvä, hallitus päätti perustaa kertarysäyksellä Suomeen kaksi uutta hovioikeutta. Suomessa on siis lähes 40 vuoden ajan toiminut yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, joka on Suomea isompi maa ja jonka asukasluku on kaksikertainen Suomeen verrattuna.

6. Nyt siis vuonna 1978 perustettu Kouvolan hovioikeus lakkaa toimimasta. Tämä on järkevä toimenpide, koska hovioikeuksiin tehtävien valitusten määrä on todella laskenut merkittävästi. Muutoksenhakuoikeutta on rajoitettu kolmisen vuotta sitten käyttöön otetun jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä. Sen käyttöalaa ollaan jo nyt innolla laajentamassa eli valitusten laajamittainen ja varsinainen tutkinen hovioikeuksissa tulee edelleen supistumaan. Tämä ei tietenkään lisäisi oikeusturvaa, vaan päin vastoin kaventaisi sitä.Tätä selvää asiaa ei kuitenkaan oikeusministeriössä ja tuomioistuinlaitoksen huipulla haluta ymmärtää tai myöntää, vaan siellä ajetaan sitkeästi valitusoikeuden ja asioiden tutkimisen rajoittamista. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on vaatinut myös hovioikeuksien lukumäärän supistamista kolmeen tai enintään neljään.

7. Kouvolaan jää kahden vuoden ajaksi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka. Asioiden käsittely hovioikeuksissa on toki, toisin kuin lähes kakkien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa, selvän ja vieläpä lakiin otetun säännöksen mukaan kirjallista asiakirjaprosessia. Suullisia käsittelyjä eli pääkäsittelyjä hovioikeus toimittaa ainoastaan poikkeustapauksissa ja useimmiten ns. "pitkin hampain". Hallinto-oikeuksilla puolestaan on pysyvät istuntopaikat myös Kouvolassa ja Rovaniemellä suullisten käsittelyjen järjestämiseksi. Hallinto-oikeudet toimittavat pääkäsittelyjä vielä paljon harvemmin kuin hovioikeudet.

8. Pysyvillä istuntopaikoilla ei ole tuomioistuinten kansliaa eikä henkilökuntaa, vaan tuomioistuimet järjestävät niissä tarvittaessa pääkäsittelyjä ja suullisia käsittelyjä. Tästä poiketen Itä-Suomen hovioikeudella on siirtymäkautena - enintään vuoden 2016 loppuun - Kouvolassa noin 30 henkilöä "varalla" siellä järjestettävien pääkäsittelyjen hoitamiseksi.

9. Hovioikeuksien asiamääriä tasataan myös tuomiopiirimuutoksilla. Huhtikuun alusta Kainuun käräjäoikeus siirtyy Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiriin. Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirtyy Kouvolan (entisestä) hovioikeuspiiristä Helsingin hovioikeuden tuomiopiiriin.

10. Kouvolan hovioikeus on minusta ollut hieman näkymätön ja ikään kuin hissukseen toimiva tuomioistuin. Sen ensimmäinen presidenttinä oli oikeusneuvoksen virasta tehtävään nimitetty Heimo Lampi. Hän oli kunnostautunut jatkosodassa hävittäjälentäjänä saavuttaen 14 ilmavoittoa. Mainittakoon, että ennätys ei-saksalaisena taistelulentäjänä on lentomestari Ilmari Juutilaisella, joka pudotti jatkosodan aikana 94 vihollisen konetta. Hyvänä kakkosena seurasi Hasse Wind, jolle kertyi sodassa 75 varmistettua ilmavoittoa. Ilmari Juutilainen, joka on "Marokon kauhuna" tunnetun ja myös sodissa kunnostautuneen Aarne Juutilaisen nuorempi veli, ja Hans Wind ovat kumpikin kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita. Näitä ristejä myönnettiin jatkosodan aikana neljä kappaletta.

11. Heimo Lampi vaikutti KKO:ssa esittelijästä vakavalta ja totiselta tuomarilta. Hän oli kotoisin Kuopiosta, jossa oli toiminut Itä-Suomen hovioikeuden esittelijänä ja neuvoksena. Samasta hovioikeudesta olivat lähtöisin myös oikeusneuvoksina sittemmin olleet Paavo Salervo ja Veikko M. Hämäläinen, joista viimeksi mainittu nimitettiin Heimo Lammen jälkeen Kouvolan hovioikeuden toiseksi presidentiksi. Hämäläisen jälkeen hovioikeuden presidentiksi tuli oikeusvos Jussi Kivinen ja sen jälkeen vuonna 2005 Pertti Nieminen, joka jatkaa nyt uuden Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä. Jussi Kivinen toimi aiemmin  toistakymmentä vuotta maaoikeustuomarina. Erään Ikaalisissa käydyn maaoikeusprosessin yhteydessä olin 90-luvun alkupuolella valittajan avustajana mukana kahlailemassa pitkävartisissa kumisaappaissa pitkin Kyrösjärven rantoja Jussi Kivisen johtamassa katselmustilaisuudessa. Kohta tämän prosessin jälkeen Kivisestä sitten leivottiinkin KKO:n jäsen.

12. Nähtäväksi jää, miten hovi- ja hallinto-oikeusverkosten uudistaminen tulee jatkossa etenemään. Olen itse ehdottanut, myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöön jättämässäni lausumassa vuonna 2003 (KM 2003:3), hallinto-oikeuksien yhdistämistä yleisiin tuomioistuimiiin. En kuitenkaan niin, että hallinto-oikeudet yhdistettäisiin suoraan hovioikeuksiin - kuten esim. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on nyt pari vuotta ehdottanut - vaan niiden hallinnollista yhdistämistä muutamaan suureen käräjäoikeuteen. Hallintoprosessi säilyisi omana prosessilajinaan, mutta sitä tulisi kehittää voimakkaasti siviiliprosessin suuntaan. OM:ssä ja KHO:ssa laaditut tähänastiset suunnitelmat hallintoprosessin uudistamiseksi ovat minusta lähinnä näpertelyä. Näissä suunnitelmissa ei hallintoprosessiin edelleenkään esitetä esimerkiksi väittämistaakkaa, suullisten käsittelyjen lisäämistä, tuomarin materiaalisen prosessinjohdon aktivointia tai prosessin muodostamista kaksiasianosaissuhteen pohjalle. Käräjäoikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä valitettaisiin ensin hovioikeuteen, hovioikeuksista kaksi voisi toimia ko. asioissa ensimmäisenä muutoksenhakuasteena. Hovioikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä voitaisiin valitettaa valituslupajärjestelmän kautta KHO:een. 

13. Oikeusministeriö on luultavasti ministeri Anna-Maja Henriksson ideasta pannut pystyyn suppean työryhmän, jonka tehtävänä on mietiskellä KKO:n ja KHO:n mahdolliseen yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä on minusta turhaa työtä, sillä jokainen ajattelemaan kykenevä lakimies ymmärtää, ettei tuomioistuimien integrointia voida aloittaa "huipulta", vaan työ on aloitettava alhaalta eli ensimmäisestä asteesta. Aluksi hallinto-oikeudet on integroitava käräjäoikeuksiin ja järjestettävä samalla väliasteen muutoksenhaku hovioikeuteen. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä varovaisesti arvioimaan, olisiko myös ylimmät tuomioistuimet eli KKO ja KHO yhdistettävä keskenään. Vm. uudistus voinee toteutua joskus 20-30 vuoden kuluttua.





sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

832. Putin haluaa myös Suomen?

  
                                          Karhun naapurina on turvallista olla?                       

1. Kuusi vuotta presidentti Vladimir Putinin läheisenä avustajana toiminut Andrei Illiairanov varoittaa Svenska Dagbladetissa, etteivät Putinin valloitusretket pysähdy Krimille ja Ukrainaan. Ex-avustaja sanoo suoraan, että Putin haluaa liittää myös Suomen Venäjän imperiumiin.

2. Illiaironovin mukaan Putin halua saada Venäjälle takaisin tsaarinvallan aikaiset rajat, mikä merkitsisi muun muassa Baltian maiden ja Suomen miehittämistä. Koska Suomi on kuulunut Venäjälle toistasataa vuotta (vuosina 1809-1917), se kuuluu Putinin opin mukaan edelleen Venäjään.  Putinin tavoitteena on suojella, ei vain ulkomailla asuvia venäläisiä, vaan myös niitä alueita, jotka kuuluivat hänen edeltäjiensä aikana Neuvostoliittoon. 

3. Suomen EU:n jäsenyys ei Illiaronovin mukaan estä Putinia toimimasta. Suomen valtaus ei tosin ole Putinin agendalla 
tänään eikä huomenna, mutta jos Putinia ei pysäytetä aikaisemmin, asia tulee esille ennemmin tai myöhemmin.

4. Putin on todennut usein, että bolsevikit ja kommunistit tekivät aikoinaan suuren erehdyksen Suomen suhteen.  B
olsevikit 1917 pettivät Venäjän kansalliset edut myöntäessään Suomelle itsenäisyyden. Illiaronovin mukaan Putin voidaan pysäyttää ainoastaa asettumalla vastarintaan kaikin tarvittavin keinoin. Jollei  muuta ratkaisua ole, jää jäljelle vain sotilaallinen isku vastustajaa vastaan.

5. Illiaironovin mukaan aseelliseen vastarintaan ryhtyminen itsenäisyyden säilyttämiseksi on oikeutettua, sillä se estäisi estäisi vielä suuremman verenvuodatuksen. Hän ottaa esimerkiksi talvisodan 1939. Tuolloin Suomi asettui vastarintaan Josef Stalinia vastaan ja säilytti vapautensa pysäyttämällä Neuvostoliiton hyökkäyksen.

6. Venäjän toimeenpanema Krimin valtaus näyttää hermostuttavan myös Suomen poliittista johtoa, nykyistä ja entistäkin. Mitä Suomi sitten voisi tehdä turvallisuutensa säilyttämiseksi ja Putinin pysäyttämiseksi? Yhtenä keinona on, jälleen kerran, väläytetty Nato-jäsennyyttä ja puheet jäsenyyden hakemisesta ovat voimistuneet. 

7. Yhtä  mieltä ollaan siitä, että tässä epävarmassa tilanteessa Putinia ja Venäjää ei pidä ärsyttää, vaan Naton jäsenyyttä voitaisiin hakea vasta sitten, kun Putin on rauhoittunut ja Ukrainan kriisi on saatu liennytetyksi neuvotteluteitse. Naton vastustajat taas ovat ottaneet Venäjän pelossa entistä vielä kielteisemmän asenteen Nato-jäsenyyden suhteen. On sanottu, että Natojäsenyyden hakeminen merkitsisi Putinille "punaisen rajan" ylitystä, jota Venäjä ei jättäisi rankaisematta. Vastaiskuna Venäjä voisi uhata Suomea kaasu- ja öljytoimitusten lopettamisella tai vaikkapa Ahvenanmaan taikka Hankoniemen miehittämisellä.

8. Ilta-Sanomien tänään haastattelemat ulkoasiainvaliokunnan jäsenet Ilkka Kanerva ja Jussi Niinistö eivät ole Illiaronovin puheista erityisen huolestuneita. Jussi Niinistön mukaan Suomi on venäläisten johtajien keskuudessa eri asemassa kuin esimerkiksi Baltian maat. Häntä Illiaronovin puheet eivät huolestuta sen enempää kuin Ukrainan kriisi, Georgian sota tai mikään muukaan. Niinistön mukaan riittää, että Suomi huolehtii omasta puolustuksestaan. Venäjän johtoa olisi syytä informoida siitä, että Suomi ei ole Ukraina, vaan taistelee tarvittaessa.

9. Onko asia todellakin näin yksinkertainen?  Poliitikot alleviivaavat omaa puolustusta, joka perustuu puolustusvoimiin, yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisten kutsumiseen isänmaata puolustamaan. Nyt eletään kuitenkin monessa suhteessa aivan erilaisia aikoja kuin joskus 75 vuotta sitten, jolloin Suomi edellisen kerran taisteli omaan puolustukseensa nojaten vihollisen hyökkäyksiä vastaan.