perjantai 24. elokuuta 2018

1151. Aaro, Sauli ja Lennu


1. Sauli Niinistö täyttää tänään 70 vuotta! Onnittelut! Presidentti ei pidä virallisia synttäreitä, vaan juhlii "työn merkeissä", kuten kulunut fraasi kuuluu. Huomenna lauantaina Yle haastattelee Niinistöä.

2. Mitä töitä presidentillä smahtoi olla tänään? Ainakin tasavallan presidentin esittely valtioneuvostossa. Tämä tehtävä ei liene kuitenkaan ollut kovin raskas, sillä asialistalla oli vain 4-5 varsin simppeliä asiaa. Yksi  asia koski muutosta arvonimilautakunnan jäsenistössä. Mutta eihän juhlakalua toki sovi töillä liiaksi rasittaa!

3. Melkoinen uutispommi koettiin tänään, kun Sauli Niinistö julkaisi twitterissä yllä olevan kuvan, jossa hän on yhdessä Aaro-pojan ja Lennu-koiran kanssa. Tätä ennen Aarosta ei ole julkaistu ainoatakaan kuvaa eikä presidenttipari ole kertonut lapsesta juuri mitään.

4. Tässä suhteessa Suomen tilanne poikkeaa täydellisesti siitä, mihin "tosi" kuninkaallisten keskuudessa on totuttu. Esimerkisi Ruotsin prinsessat ovat synnyttäneet viime aikoina lapsia todella "tiuhaa tahtia", jolloin vauvojen kuvat on näytetty kaikelle kansalle välittömästi eli viimeistään pari päivää syntymän jälkeen. Muutaman päivän sisällä julkisuuteen on kerrottu myös vauvoille annettavat nimet. Sama koskee Englannin kruununprinssi Williamin ja hänen vaimonsa Catherinen kolmen lapsen syntymää.

5. Meillä Suomessa ollaan tässä suhteessa karskilla perisiomalaisella linjalla. Tv-kuvissa saimme helmikuussa nähdä vain, miten isä-Sauli marssi Aaron syntyessä Kätilöopistolle ja palasi takaisin, samoin miten presidenttipari poistui parin kolmen päivän kuluttua vauvan kanssa synnytyslaitokselta. 

6. Kun Sauli Niinistöltä hieman myöhemmin ikään kuin vaivihkaa udeltiin, mikä nimi lapselle on tarkoitus antaa, kuultiin presidentiltä miehekäs vastaus: Siitä kerrotaan sitten aikanaan kirkossa!  Sillä lailla ja siitäs saitte, kaikki kyselijät!  Mitä perheasia ulkupuolisille kuuluu!

7. Aaro täyttää kohta 7 kuukautta, joten oli todella korkea aika näyttää kansalle, mitä presidenttipari on saanut suvunjatkamisen osalta aikaan. Hyvältä näyttää, sillä Aaro vaikuttaa oikein pirteältä kaverilta!

8. Yksi asia jää kuitenkin hieman ihmetyttämään. Kuvassa esiintyvät nimittäin vain perheen "miehet" Aaro, Lennu ja Sauli, mutta äiti-Jenniä ei näy missään! Nojoo, jatkossa saamme varmaankin nähdä vielä monta kertaa kaikki perheenjäsenet samassa kuvassa.

9. Onhan tietenkin varsin epätavallista, että 70-vuotiaalla valtionpäämiehellä on puolivuotias lapsi! Sauli ja Jenni vihittiin avioliittoon vuonna 2009, ja he ovat kertoneet yrittäneensä saada lasta koko avioliiton ajan. Nyt 10 vuotta kestäneiden ponnistelujen jälkeen vihdoin tärpääsi. Ennen vanhaan tuo ei olisi onnistunut, mutta nykyään on käytössä keinoja, joiden avulla tavoitteeeen pääseminen on mahdollista.

10. Sauli vaikuttaa kuvassa ikäisekseen varsin reippaalta ja onnelliselta. Presidentin vyötärönseutu näyttää tosin hieman tukevoituneen, mutta mitäpä siitä. Älkäämme antako tuollaisten pikkuseikkojen häiritä presidenttiparin ja koko kansan onnea!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

1150. Niinistö tapasi Putinin - so what?



1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi tänään keskiviikkona Sotshissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaaminen käytiin Putinin hulppeassa loma-asunnossa. Sauli niinistö oli lentänyt Sotshoin jo tiistai-iltana. Keskustelu oli aika lyhyt ja presidenttien tiedotustilaisuus kesti 45 minuuttia.

2. Tapaamiselle oli ladattu melko suuria odotuksia ja mediassa esiteltiin laajasti kysymyksiä, joista presidenttien arveltiin keskustelevan. Kuten aina ennenkin, herrojen odotettiin juttelevan sekä kansainvälispoliittista kysymyksistä että Suomen ja Venäjän kahdenkeskisiin suhteisin liittyvistä asioista.

3. Ilta-Sanomissa julkaistussa laajassa jutussa Suomessa parhaillaan vieraileva amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley, joka on CSIS-tutkimuslaitoksen Eurooppa-asioiden johtaja,  kertoi toivovansa, että  Niinistö painottaisi Putinille toisten valtioiden alueiden koskemattomuutta ja sitä, ettei muiden maiden asioihin pidä puututa. Conleyn mukaan Niinistön tuli tehdä Putinille selväksi, että Venäjän ja venäläisten oma käytös on johtanut lännen Venäjälle asettamiin pakotteisiin. Conley sanoi myös toivovansa, että Niinistö toteaisi selvin sanoin Putinille, että Suomi tekee omat turvallisuusratkaisunsa itsenäisesti.

3. Tiedotustilaisuudessa olivat läsnä mm. molempien maiden ulkoministerit, joista Timo Soinin silmät lurpahtelivat uhkaavasti ja painuivat välillä kiinni eikä Timo näyttänyt muutenkaan olevan huippukunnossa. Toista maata oli ulkoministeri Sergei Lavrov, vanha kettu, joka näytti ruskettuneelta ja pirteältä, Putinin joukoissa nähtiin myös Venäjän entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jolla on edellen merkittävä asema Putinin hallinnossa.

4. Putin kertoi, että presidentit olivat keskustelleet mm. Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Tietenkin, mutta sitä ei toki kerrottu, mistä kysymyksiä tämä keskustelu oli koskenut ja olisiko siinä päästy yhtään eteenpäin. Ei tietenkään.

5. Niinistö puolestaan selitti - jälleen kerran - että keskustelua oli käyty myös arktisen alueen ympäristökysymyksistä, mustasta hillestä - kuinkas muuten, sillä musta hiili on Niinistön todeklinen keppihevonen, jonka hän aina mainitsee - LNG -kasun käytöstä, josta keskustelusta Niinistö kiitti Putinia; minkähän vuoksi? Metsäpalojen torjunnastakin oli kuulemma puhuttu. Toivottavasti tämäkään puhe ei jäisi, kuten on pelättävissä, vain puheen tasolle.

6. Tietenkin oli puhuttu myös arktisen alueen ongelmista ja Arktisen neuvoston huippukokouksesta, jota Niinistö kovasti ajaa. Ajaa, koska kokous pidettäisiin, missäpä muualla kuin Suomessa, ja NIinistö saisi tilaisuuden isännöidä kokousta. Tällaisia huippukokouksia Niinistö suorastan rakastaa. Suomi toimii vielä vuoden verran Arktisen neuvoston puheenjohtajanamaana. Niinistö "paljasti"tänään, että että molemmat maat ovat valmiita osallistumaan arktiseen huippukokoukseen; tämä ei ollut tosin ollut mikään yllätys.

7. Iltalehden toimittaja viittasi Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ilmoitukseen ja kysyi, johtaisiko Suomen ja Naton lisääntynyt yhteistyö Venäjän vastatoimiin, kuten Shoigu oli uhonnut. 

8. Putin ei vastannut kysymykseen, vaan totesi, että me emme siirrä joukkojamme lähemmäksi Naton rajoja mutta Naton sotilasinfrastruktuuri lähestyy meidän rajojamme. Putin jatkoi motkotustaan Natolle ja kertoi, että Nato järjestää koko ajan suuria sotaharjoituksia rajojemme läheisyydessä. Venäjän on reagoitava myös Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmään rajojemme lähellä. Järjestelmää voidaan käyttää paitsi ohjusten torjuntaan myös niiden ampumiseen.

9. Putin ilmoitti Venäjän tukevan Sauli Niinistön aloitetta Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi, myös sitä, mikä koskee lentoturvallisuutta. Putinin mukaan Venäjä on valmis keskustelemaan Naton kanssa myös transpondereiden käytöstä sotilaskoneissa, mutta valitteli samalla, että "he kieltäytyivät neuvotteluista".
10. Saui Niinistö lausui, että hän oli sanonut jo kuusi vuotta sitten herra Putinille, että jokainen itseään kunnioittava valtio huolehtii omasta turvallisuudestaan, enkä ole kuullut tällä matkalla yhtään kriittistä kommenttia Suomea kohtaan. Niinistö selitti, ettei Suomessa ole yhdysvaltalaisia ohjuksia, ja korjasi hieman myöhemmin, että sellaisia ohjuksia, joita kysyjä oli tarkoittanut ja joista puolustusministeri Shoigun oli valitellut.

11. Tuossa nyt oli edes ripaus siitä asiasta, jota amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley oli toivonut Niinistö painottavan Putinille. Mutta tietenkin olisi toivonut, että Niinistö olisi tuonut asian lähes uneliaassa  tiedotustilaisuudessa esiin hieman pontevammin. Nyt Putin ei ollut kuulevinaan koko Niinistön lausumaa. 

12. Se, ettei Putin ollut puolustusministeri Shoigun tavoin suoraan moittinut Suomea Nato-yhteyksistä, ei merkitse kovinkaan paljon. Putin on kaikesta huolimatta herrasmies, joka tanssahtelee Itävallan ulkoministerin kanssa tämän häätilaisuudessa ja joka ei hevin lähde julkisesti moittimaan Suomea, jota hänen vieraanaan ollut presidentti edustaa. Silti Putin voi olla aivan yhtä epäluuloinen Suomen ja Naton yhä edelleen lähenevästä yhteistyöstä, joista Shoigun oli aiemmin julkisesti kertonut. Niinistön vierellä Putin tyytyi arvostelemaan vain Natoa.

13. Käyn vielä huomennea - yön yli nukuttuani - kenties läpi joitakin muita kohtia, jotka tiedotustilaisuudessa tulivat esille. Kovin ihmeellisiä asioita sieltä ei enää löydy. Voidaan syystä kysyä, miksi näitä ns. työvierailuja presidenttien välillä oikeastaan järjestetään. Onko niihin suurta tarvetta ja mieltä?

14. Mutta jo nyt voin sanoa, että Niinistön vierailu oli minulle pettymys, sillä eihän tilaisuudessa tullut esiin kerrassaan mitään uutta, ei ainakaan sellaista, josta tiedotustilaisuudessa olisi kerrottu. Samojen tuttujen asioiden (Itämeren turvallisuus, arktinen alue, musta hiili, transponderit jne.) ympäripyöreää toistelua ja samaa vanhaa jargonia, jota Niinistön ja Putinin tapaamisten jälkeen on saatu kuulla jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta. 

15. Sauli Niinistö ei näköjään rohkene sanallakaan arvostella Venäjää, puhumattakaan Putinista, eikä Putin tunnu antavan kovinkaan suurta arvoa tai merkitystä Niinistön tapaamisille. Kumpikin presidentti tietää, että heidän on silti tavallan pakko vetää tätä näytelmää läpi kerran tai pari vuodessa, vaikka niissä ei tulisi mitään uutta esille.  

16. Putin haluaa Niinistö tapaamisilla osoittaa, että hänellä on vielä länsimaisia keskustelukumppaneita. Niinistö puolestaan yrittää uskotella itselleen ja Suomen kansalle, että hänellä muka olisi jonkinlaisen välittäjän tai sanansaattajan rooli Venäjän ja Länsi-Euroopan valtiojohtajien välillä. Turha toivo, sillä lähimainkaan kaikki suomaiset eivät  tähän usko.Toki he ovat mielissään siitä, jos Venäjä ei  ryhdy kovistelemaan ta painostamaan Suomea, mutta tästä Venäjä pidättäytyy vain, jos vain suomalaiset puolestaan haluavat esiintyä nöyrästi eivätkä lähde kärkevästi kritisoimaan Venäjää. Kaiki muistavat, mitä tapahtui loppuvuodesta 2015, jolloin Venäjä ja Putin päästivät laumoittain turvapaikanhakijoita Suomen rajavyöhykkeele ja edelleen Suomen, vaikka maiden välillä on toisin sovittu.

17. Tiedotustilaisuuden jälkeen presidenttien neuvpttelut vielä jatkuivat, mkä tjuntuu hivenen yllättävältä. Nyt kulemma keskusteltioin  sellaisista asioista kuin  Syyrian sota ja Ukrainan tilanne. Ilmeisesti Putin ei halunnut, että tiedotustilaisuudessa toimittajat oisivat päässeet kysymyksilään repostelemaan näitä asioita. Keskustelujen jälkeen Putin vei Niinistö seilaamaan Tsaika -nimisellä loistojahdillaan, jolla on pituutta 52 metriä. Purjehdusta kesti 1,5 tuntia Sotshin edustalla. Ja sitten Niinistö lensi kiireesti kotiin, jossa Jenni, Aaro ja Lennu häntä jo vamaan kovasti odottivat.

18. Tiedotustiolaisuudessa Putin näytti hyvin vetreäkuntoiselta, vaikka miehell äon ikää jo muistakseni 65 vuotta. Viisi vuotta vanhempi Niinistö näytti tv-kuvassa ainakin 10 vuotta Putinia vanhemmalta. Putin on solakka, kun taas Saulille on kertynyt vatsan seudulle aika lailla massaa; tämä ei toki ole mikään moite, sillä painonnousu on aivan normaalia tuonikäiselle miehelle. Tiedotustilaisuudessa Niinistö tapansa mukaan virnuili ja muikisteli tuon tuostakin suomalaisdelegaatioon päin, mutta se on oikeastaan aina ollut Niinistön tavaramerkkinä, jonka turvin hän on päässyt urallaan pitkälle. Putin sen sijaan piti kasvonsa koko ajan peruslukemlla ja hymyili hieman vasta tilaisuuden loppupuolella, jolloin tuli puhe hänen Itävallan vierailustaan, jossa Vladimir oli muun ohessa tanssittanut maan ulkoministeriä. Putinin tanssitaito ei ole yhtään Niinistön sanottua taitoa kummempi, joten tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä.



maanantai 20. elokuuta 2018

1149. Sauli Niinistö juristina


1.  Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen mainiossa kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into Kustannus Oy) kerrotaan aika laajasti Sauli Niinistön ennen poliittisen uran alkamista harjoittamasta asianajosta. Niinistö ei tosin ollut asianajaja, vaan hän harjoitti asianajoa vain sivutoimenaan. 

2. Sauli Niinistön päätyö tapahtui Turun hovioikeudessa, jossa hän oli  esittelijänä eli viskaalina peräti 12 vuotta.  Sanoin "peräti", koska itse olin 1970-luvun alussa viskaalina Helsingin hovioikeudessa, mutta minulle tuota työtä - niin mielenkiintoista kuin se olikin - "riitti" vajaat kaksi vuotta eli 1 v ja 10 kk. Hovioikeudesta siirryin esitelijäksi korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja samalla prosessioikeuden assistentiksi Helsingin yliopistoon.

3. Opiskeluaikanaan Sauli Niinistö lienee toisinaan tuurannut paikallisia nimismiehiä vt. nimismiehenä. Kirjassa kysytään retorisesti, oliko Niinistö kenties "ikuinen juristi". Hän oli nimittäin ministerinä ollessaan neuvotellut kuin olisi ollut "menossa riitajutun käräjille". Ministerikollega Suvi-Anne Siimeksen (vas) mukaan Niinistö koki itsensä "valtion asianajaksi", kirjan mukaan taas "tasavallan nimismieheksi". - Rakkaalla lapsella - ja varsinkin presidentillä - on monta nimeä ja Niinistöllä on vankka kansansuosio.

4. Mutta kuka voisi olla Niinistön idoli tai esikuva oikeustieteessä tai yleensä lakiasioissa? Tätä kysymystä kirjassa ei lähemmin tarkastella, mutta  sen viimeisessä luvussa todetaan lakonisesti, että Saulin oppi-isä juridikassa oli Touko Kosonen (s. 313).

5. Lukijat voivat kysyä, että kuka ihmeen Touko Kosonen? He tuntevat kyllä tämän "toisen Toukon" eli Touko Aallon, mutta Touko Kosonen on heille vieras. Nuorimmat juristitkaan eivät tiedä Kososesta juuri mitään. Me vanhat konkarit kuitenkin muistamme, että Touko Kosonen oli paljasjakainen turkulainen juristi, oppiarvoltaan OTL eli oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli koko uransa ajan Turun hovoikeudessa ja yleni siellä lopulta presidentiksi; Kosonen toimi hovioikeudenneuvoksena 1966-1988 ja hovioikeuden presidenttinä 1988-1993. 

6. Kun kirjaa selaa tarkemmin, putkahtaa Touko Kososen nimi ja hänen vaikutuksensa Sauli Niinistön ajatteluun esille. Tarkoitan sivua 105, jossa kerrotaan tapauksesta, jolloin emerituspiispa Eero Huovinen - Huovinen muuten kastoi pariskunnan Aaro-pojan -  haastatteli presidentti Niinistöä toukokuussa 2017 Turun kirkkopäivillä - yleisön edessä, kuten kirjassa selvennyksi kerrotaan. Näitä samanlaisia tilaisuuksia Niinistölle järjestettiin viime vuonna rutkasti, sillä tasavallassa valmistauduttiin tuolloin tammikuussa 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin.

7.  Kirjoittajien eli Mörttisen ja Lauri Nurmen mukaan Niinistön ja Huovisen keskustelu oli mielenkiintoinen mm. siksi, että  se paljasti Niinistön pohtivan uskonasioitakin juristin näkökulmasta. - Itse en kyllä ole tästä seikasta varma, vaan olen taipuvainen ajattelemaan, että tuossa tlaisuudessa populisti-Niinistö näytti kyntensä, kun tilaisuus siihen siunautui oikein "kirkkokansan" ja julkkispiispan edessä.

8. Mutta palatkaamme Turkuun toukokuusa 2017! Kirjan mukaan Sauli Niinistö tuolloin vertaili Raamattua ja lakirjaa keskenään ja päätyi toteamaan, että "Raamattu voi kieltää, kun taas laki ei voi. Lakikirja voi vain määrätä jostain teosta rangaistuksen".

9. Hätkäydyttävältä kuulostava ajatus ja väite - mistähän Sauli on tuollaista saanut päähänsä? Kun selaa lakikirjaa, niin sieltä nimittäin löytyy kosolti myös kieltosäännöksiä eli normeja siitä, miten ei pidä käyttäytyä ja toimia. Yleisesti ottaen oikeusnormit jaotellaan - kuten esimerkik Turun yliopistossa 1960 - väitellyt tunnettu oikeusteoreetikko Kaarle Makkonen on opettanut - kolmeen pääryhmään: 1. käyttäytymisnomit, joihin kuuluvat oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat käsky- ja kieltonormit, 2. reaktionormit, jotka määrittelevät käyttäytymisnormien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, sekä 3. reaktiotapanormit, joissa on kyse siitä, mitä keinoja ja menettelytapoja käyttäen oikeudet ja velvollisuudet voidaan toteutettaa ja sanktiot määrätä.

10. Kenties Sauli Niinistö on Huovisen kanssa rupatellessaan pitänyt silmällä yksinomaan rikoslakia, jonka säännöksissä kerrotaan, miten rikollisista teoista rangaistaan; varkaudesta tuomittaan sakkoa tai vankeutta enintään puolitoista vuotta ja taposta vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. Nimenomaista kieltonormia rikoslaissa ei ole, vaan ne löytyvät, jos Kososen ja Niinistön ajatusmalli hyväksytään, "vain" Raamatusta; katekismuksessa sanotaan ytimekkäästi mm., että "älä varasta" ja "älä tapa".

11. Mutta noin yksioikoisesti "turkulaisittain" lakia ei ole toki syytä tulkita tai "lukea".  Kieltonomit on nimittäin sisäänrakennettu rikoslain pykäliin, sillä niistä ihmiset näkevät paitsi mitä seuraa, jos esimerkiksi varastaa tai tappaa, myös miten heidän tulee käyttäytyä ja mistä kieltäytyä, jotta välttyisivät rangaistukselta; laki siis kieltää heitä rangaistuksen uhalla syyllistymästä rikoksiin ja määrää normin rikkomisesta rangaistuksen.

12. Kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra nimenomaan todetaan, että Sauli Niinistön kirkkopäivillä "kaiken kansan edessä"  ilmoille heittämä ajatus ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut sen nimenomaan Touko Kososelta, "ilmeiseltä juridiselta esikuvaltaan". Kirjoittajat mainitsevat myös, aivan oikein, että Kosonen opetti sivutöinään Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa prosessioikeutta. Näin tapahtui myös silloin, kun Sauli Niinistö opiskeli siellä lakia tai oikeustiedettä, kuten asia nykyisin ilmaistaan.

13. Tässä kohdin on syytä todeta, että Sauli Niinistö valmistui oikeustieteen kandidaatiksi kohtuullisessa ajassa, mutta erittäin heikoilla arvosanoilla. Hän läpäisi kaikkien oppiaineiden tentit alimmalla mahdollisella arvosanalla eli merkinnällä tyydyttävät tiedot. Hyvät tiedot Niinistö sai ainoastaan maa- ja vesioikeuden tentistä, erinomaisia tietoja hän ei saanut yhdestäkään tentistä. Kaiken huippuna on Niinistön tutkielmaa, jonka Niinistö lati esineoikeudesta professori P.J. Muukkoselle, ei löydy Tutun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Niinitöllä on hallussaan opinnäytetyön ainoa kappale. 

14. Ymmärrän Niinistön kannanoton siltä pohjalta, että se esitettin ennen presidentivaaleja seurakuntaväen edessä, jolloin presidentille ilmeisesti tuli kiusaus korostaa Raamatun (ja moraalin) tärkeyttä lakikirjaan ja yleisesti maalliseen oikeuteen verrattuna; selkokielelä sanottuna presidentti halusi lausunnollaan kosiskella kuulijakuntaansa, josta melkoinen osa lienee ollut uskovaista tai ainakin uskonnollista väkeä.

15. Matti Mörttinen otti Touko Kososen vaikutuksen Sauli Niinistön juridiseen ajatteluun esille myös Aamulehdessä 5.8.2018 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona on "Laki ei kiellä mitään - niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista". Lehtijutussa sanotaan, että Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.

16. Kuten jo edellä totesin, Kososen sanottu "oppi" on luonteeltaan yksioikoinen ja osin harhaanjohtava. Arvostan toki Touko Kososta etevänä tuomarina, joka kirjoitti ja esitelmöi tuomarikokouksissa prosessioikeuden ajankohtaisista kysymyksistä. Mutta en kuitenkaan katso hänen kuuluneen Suomen arvostetuimpiin oikeusoppineisiin.

17. Touiko Kosonen (1927-2014) oli sanavalmis tuomari, mutta "Helsingin herrat taisivat pitää häntä hieman omalaatuisena ajattelijana ja juristina; minusta tämä piirre ei kyllä vähennä Kososen pätevyyttä. KKO:n jäseneksi Kososta ei liene koskaan kutsuttu, mutta vaikka olisi, niin tuskinpa Kosonen olisi lähtenyt Turusta Helsinkiin. Hän oli kiireestä kantapäähän turkulainen ja Turussa hänellä oli yliopisto-opetuksen lisäksi monia muitakin sivutoimia mm. pankin ja eri osakeyhtiöiden hallitusten jäsenenä. Kosonen toimi myös tunnetun Matti Koivurannan säätiön hallituksen puheenjohtajana 1987-1996. Nykyään tuomarit eivät enää toki saa pitää tuollaisia sivutoimia - mutta välimiehinä he kyllä saavat toimia! 

18. Itse en tavannut koskaan henkilökohtaisesti Touko Kososta. Mutta kyllä hän luultavasti seurasi, mitä tuomarina ollessani kirjoitin prosessioikeudellista kysymyksistä esimerkiksi Lakimieheen ja Defensor Legis -lehteen. Kerran 1980 -luvun alkupuolella osallistuin Turussa järjestetyille tuomaripäiville - kävin niissä hyvin harvoin - joissa Touko Kosonen piti ensimmäisen esitelmän; minulta esitelmiä tuollaisille "päiville" ei pyydetty. Yllätykseni oli suuri, kun Kosonen heti alussa viittasi artikkeliini, joka oli hieman aikaisemmin julkaistu Lakimies -lehdessä, ja kehotti osanottajia perehtymaan siihen. Ajattelin silloin, että kattos vaan, kyllä nämä täällä Turussakin näyttävät seuraavan, mitä se toisinajattelija siellä Ikaalisissa kirjoittelee. Tiedä häntä, vaikka myös viskaali Sauli Niinistö olisi tuolloin ollut kuulijoiden joukossa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?


1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.  


5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015.  Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245). 

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta,  Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat  Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".  

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja  Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle.  Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta. 

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky,  koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille.  Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille. 

19. Me emme  tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo. 

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin. 

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon  "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti  oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.