maanantai 15. syyskuuta 2014

877. Ruotsin vaalien mentyä


1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

perjantai 12. syyskuuta 2014

876. Brax jättää politiikan

                                                   
1. Vihreiden kansanedustaja ja entinen oikeusministeri Tuija Brax jättää poliitikan, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Brax ei aio asettua ehdolle ensi toukokuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Hän täyttää tammikussa 50 vuotta. Kansanedustajana Brax on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lukien. 

2. Tuija Brax on kertonut julkisuudessa koripalloharrastuksestaan. Samaa jaloa urheilulajia on harrastanut myös Martti Ahtisaari. Kumpikin lienee ollut parhaimmillaan takamiehenä, donkkaajia he tuskin ovat olleet.

3. Tiedotusvälineiden mukaan mukaan Braxin ilmoitus tuli yllätyksenä. Toisaalta monet muutkin istuvat kansanedustajat ovat kertoneet, etteivät he asetu enää ehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa. Kenestäkään muusta luopujasta ei ole kuitenkaan julkaistu yhtä laajaa ja näyttävää lehtijuttua kuin Tuija Braxista tänään HS:ssa.

4. Tuija Brax toimi oikeusministerinä edellisella vaalikaudella eli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa. En ole ollut mitenkään vakuuttunut Braxin tyylista ja tavasta hoitaa ministerin tehtäviä ja olen kritisoinut häntä blogijutuissa monta kertaa, mielestäni joka kerta perustellusti. Brax johtama oikeusministeriö kompasteli milloin missäkin asiassa. Kuten blogin etusivulla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, olen julkaissut 32 kirjoitusta, jossa olen käsitellyt Braxin toimintaa.

5. Yhtenä, mutta vain yhtenä, esimerkkinä esittämästäni kritiikistä on syytä mainita kansanedustajjien vaalirahoitusilmoitusten valvonta, jonka oikeusministeriö ja sen vaalijohtaja laiminlöivät pahemman kerran. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoikin kantelun johdosta vaalijohtajalle perustellusti vakavan varoituksen, mikä on erittäin harvinainen moite aina niin varovaiselta Jonkalta. 

6. Tein itse ko. kantelun oikeuskanslerille, kuten olen blogijutuissani kertonut. Ennen Jonkan päätöstä oikeusministeri Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan - vaalijohtajansa esityksestä varmaankin -  ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta; ministeriö toimi siis vain jonkinlaisena postikonttorina ja otti tyynesti vastaan ilmoituksia niiden sisältöä lainkaan tarkastamatta. Tämä tieto ei tietenkään pitänyt paikkaansa kuten kantelussani osoitin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli päätöksessään ko. asiasta samaa mieltä kuin minä.

7. Mitä Tuija Brax aikoo politiikan jättämisen jälkeen tehdä? Tätä hän ei paljasta haastattelussaan, vaan sanoo ainoastaan, että kokemuksesta politiikasta voi olla hyötyä "jossakin muussa organisaatiossa". Brax toimii tätä nykyä eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana ja hän on myös perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen. Bax sanoo olevansa "huolissaan naisten asemasta". Hän vaatii, että eduskuntaryhmien tulisi jatkossa "valita naisia tärkeiden valiokuntien johtoon." - Naisten asemasta huolissaan oleminen on nykyisin varsin muodikasta ja suosittua, siinä ei ole mitään uutta. Jos joku "johtava naispoliitikko" ei hoksaisi kertoa olevansa huolestunut naisten asemasta, niin silloin olisi kyllä syytä huolestua kyseisen poliitikon ymmärryksen laadusta. 

8. Tuskinpa näemme Tuija Braxia jatkossa asianajajana ajamassa kinkkisiä raiskaus- tai talousrikosjuttuja oikeudessa, se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Braxin viittauksesta siihen, että poliikan kokemuksesta on hyötyä "jossain muussa organisaatiossa", käy ilmi, että Brax tähtää johonkin sellaiseen virkaan, joka kokemuksen tai/elimaan tavan mukaan täytetään poliittisilla perusteilla. 

9. Sellainen virka avautuu,Tuija Braxin kannalta sangen sopivasti, ensi keväänä, jolloin tulee avoimeksi Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virka; virkaa hoitaa nykyisin demari Hannu Penttilä. Tuija Brax haki pari vuotta sitten Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virkaa, mutta hävisi viran valtuustossa demareiden Ritva Viljaselle äänin 48-32. Tämä oli vihreille ja Braxille kova paikka, sillä vihreät katsoivat, että paikka olisi kuulunut automaattisesti heille. Nyt Brax aikoo ilmeisesti ottaa vahingon takaisin. Muutoin hän tuskin olisi ilmoittanut jo seitsemän kuukautta ennen eduskuntavaaleja  "suureen ääneen" eli HS:n koko sivun jutussa, että hän ei tule olemaan ehdolla seuraavissa vaaleissa.

10. Tuija Braxin valinta apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu, vaikka paikka kuulisi ja menisi vihreille. Osmo Soininvaara on Tuija Braxia pätevämpi kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta yms. koskevissa asioissa, joten hänet valittaisiin virkaan, jos hän hän olisi siitä kiinnostunut. Eduskuntatyö ei näytä Soininvaaraa enää kovin paljon kiinnostavan. Eduskunnan täysistunnoissa hänet nähdään usemmiten keskittymässä tabletin kanssa näpräilyyn. Soininvaara hävisi vuonna 2008 apulaiskaupunginjohtajan viranhaun juuri Hannu Penttilälle. Nyt Brax ja Soininvaara ovat molmemmat kyttäämässä revanssia.

11. Mitä muita huippuvirkoja Tuija Brax voisi poliitikan jätettyään tavoitella? Juuri nyt ei tule mieleen. Ensi vuonna valitaan uusia tuomareita Euroopna unionin tuomioistuimeen. Nykyisin tuomioistuimen suomalaisena tuomarina istuu Allan Rosas, joka saa ensi vuonna mainitussa virassa kaksi kautta ja yhteensä 12 vuotta täyteen. Edessä on siis uuden tuomarin valinta. Poliitikko Tuija Braxilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä korkeisiin tuomarinvirkoihin. EU-tuomareiden nimitysasiat käsitellään erityisessä lausuntokomiteassa, johon kuuluu seitsemän eri maista valittua huippujuristia. Yksi heistä on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

tiistai 9. syyskuuta 2014

875. Ei dramatiikkaa

Dramatiikkaa välikysymyskeskustelussa 10.9. Puhumassa Ismo Soukola (ps) ja takana ikään kuin Hoo Moilasta esittävä pääministeri Alexander Stubb

1. Kun poliitikassa, valtionhallinnossa tai yritysmaailmassa tehdään ikäviä päätöksiä, annetaan potkuja ministereille, korkeille virkamiehille tai yritysten toimitusjohtajille taikka muille korkeille dirikoille, ei ko. tapauksiin vakuuttelujen mukaan liity milloinkaan dramatiikkaa, ei sitten minkäänlaista. Kulunut sanonta "ei dramatiikkaa" alkaa olla kohta yhtä yleinen kuin naiivi vakuuttelu, jonka mukaan tietty asia tai tapaus on "haasteellinen". Myös yleisesti käytetty hokema, jonka mukaan taitelijoiden, urheilijoiden, poliitikkojen tms. julkisuuden henkilöiden avioeroihin "ei liity kolmansia henkilöitä", on jokseenkin typerä ja sitä paitsi usein valheellinen.

2. Useimmiten tällaiset tyhjänpäiväiset vakuuttelut on ymmärrettävä niin, että potkujen, irtisanomisten ja muiden ikävien asioiden taustalla on erilaista dramatiikkaa ja että avioeroihin ja parisuhde-eroihin liittyy usein kolmansia tai ainakin yksi kolmas henkilö. Termi "haasteellinen"tarkoittaa, että puheena oleva asia tai tapahtuma on vaikea, hankala tai ongelmallinen. Juridiikassa termeillä haaste ja haastaminen on aivan erilainen merkitys. Riita-asia pannaan oikeudessa vireille kantajan haastehakemuksella, jonka jälkeen tuomari antaa haasteen, jolla vastaaja kehotetaan vastaamaan kanteeseen joko kirjallisesti tai oikeuden istunnossa. Haasteen antaa tiedoksi vastaajalle haastemies.

3. Yhtenä esimerkkinä edellä lausutusta on ex-uimari Jani Sievisen ja hänen vaimonsa Mari S:n (os. Samuelsen) ero, josta uutisoitiin laajasti viime toukokuussa. Tuolloin Jani vakuutteli tiedotusvälineissä, että ero on ikävä asia, mutta siihen ei liity kolmansia henkilöitä eikä sen taustalla ole mitään dramatiikkaa. Mutta jo parin kolmen viikon kuluttua monissa lehdissä kerrottiin, että Mari S. oli muuttanut jo ennen erohakemuksen jättämistä kahden lapsensa kanssa Norjaan, jossa hän asustelee yhdessä "norjalaisen rakkaansa" kanssa. Jani jäi siis juuri "kolmannen henkilön" takia soittelemaan lehdelle, joten eroasia on ollut hänelle dramaattinen.

4. Mutta samaa vanhaa virttä "ei mitään dramatiikkaa" toistetaan tiedotusvälineissä lähes päivittäin - typerästä sanasta haasteellinen puhumattakaan. Seuraavaksi yksi esimerkki tänään kerrotuista uutisista. Eilen annettiin potkut sekä Fennovoiman että Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtajille. Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja Juhani Pitkäkoski kiirehti tänään maan tavan mukaisesti vakuuttamaan kaikissa medioissa, että kumpaankaan tapaukseen ei liitty dramatiikkaa.

5. Todellisuudessa nuo potkut ovat aika dramaattisia. Ne johtunevat siitä, että poispotkitut johtajat eivät ole kyenneet huolehtimaan, että uutta ydinvoimalaa Pyhäjoelle suunnittevat Fennovoima ja Voimaosakeyhtiö SF olisivat pääseet tavoitteeseen, jonka mukaan suomalaisten yhtiöiden tulisi omistaa puolet Fennovoimasta. Jos tuohon tavoitteeseen ei päästä, eduskunta ei tulisi hyväksymään Fennovoiman uudelleen vireille panemaa lupahakemusta, jos sellainen jätettäisiin. Lupahakemuksen läpimeno kiikastaa toki myös siitä, että Venäjän valtio omistaa Fennovoiman suurimman osakkaan eli Rosatomin ja sen tytäryhtiön Raos Voiman eikä venäläisten luotettavuus ole Krimin valloituksen ja Itä-Ukrainan tilanteen takia hyvässä kurssissa edes Suomessa.

6. Suomalaiset huippupoliitikot turvautuvat mielellään perusteluun, jonka mukaan ikäviin asioihin tai tapauksiin ei liity dramatiikkaa. Esimerkiksi pääministeri Alexander Stubb kirjoitti 26.8.2014, että edellisenä lauantaina Hankoniemen edustalla tapahtuneessa venäläiskoneen ilmatilaloukkauksessa ei ollut dramatiikkaa, "ei niin mitään dramatiikkaa"; tarkemmin Stubb ei väitettään perustellut. Venäläiskoneet loukkasivat tuolloin yhden viikon aikana kolme kertaa Suomen ilmatilaa eli Hankoniemen lisäksi kaksi kertaa myös Porvoon ja Loviisan edustalla. Kuinka monta kertaa venäläiskoneiden pitäisi loukata maamme ilmatilaa, jotta pääministeri tai puolustusministeri näkisivät niissä edes hieman dramatiikkaa? Ilmeisesti loukkauksia pitäisi tapahtua vähintään kolme, ei kuitenkaan viikon, vaan yhden ja saman päivän aikana. 

7. Pitäisikö maapalloa uhata vedenpaisumus, mannerjäätikköjen nopea sulaminen, kolmas maailmansota tai vastaava katastrofi, jotta suomalaiset huippupoliitikot voisivat nähdä uhkaavissa tilanteissa jotain dramaattista?

8. Jouluaattona 1987 venäläiset laukaisivat joko Kuolan niemimaalta tai Barentsinmerellä olevalta ballistisilla ohjuksilla varustetulta sukellusveneeltä ohjuksen Tokiosta Helsinkiin lentämässä ollutta ja Huippuvuorten edustalle saapunutta Finnairin DC-10-30ER matkustajakonetta kohti. Koneessa oli 201 matkustajaa. Ohjus suunnattiin - ilmeisesti harjoitusmielessä - kohti konetta ja se räjäytettiin vasta siinä vaiheessa, kun ohjus oli ehtinyt noin 20-25 kilometrin päähän koneesta; kone saavutti räjähdyspaikan noin minuutin kuluttua ohjuksen räjäyttämisestä. Tapauksesta Helsingin Sanomille viime sunnuntain numerossa kertoneet kaksi lentäjää kehottivat koneen nyt jo kuollutta ykköskapteenia, joka ei nähnyt tapahtumaa, tekemään asiasta asianmukaisen raportin. Lentäjien mukaan raporttia ei kuitenkaan tehty. Todella dramaattinen tilanne, mutta ehkä ykköskapteeni katsoi, että koska kaikki selvisivät hengissä, kone säilyi ehjänä ja tapahtuma-aikana oli jouluaatto, tapaukseen liittynyt mitään dramatiikkaa. Luultavasti kapteeni teki raportin, mutta  siitä ei haluttu pyytää neuvostolittolaiselta osapuolelta selvitystä, vaan tapauksesta haluttiin vaieta visusti. 

9. Tapahtuma-aikana elettiin suomettumisen kulta-aikaa eikä neukkuja haluttu häiritä ei-dramaattisilla asioilla. Suomessa istui vuonna 1987 Harri Holkerin hallitus ja tasavallan presidenttinä oli Mauno Koivisto. Helsingin Sanomien viime sunnuntain jutussa mainitaan hallituksen ministeristä vain valtiovarainministeri Erkki Liikanen. Oleellisempaa olisi kuitenkin tietää hallituksen ulko- ja puolustusministeriden nimet. Hallituksen ulkoministerinä oli Kalevi Sorsa ja puolustusministerinä Ole Norrback. Luultavasti maan ulkopoliittinen johto päätti haudata tapahtuman kaikessa hiljaisuudessa, sillä se ei halunnut häiritä Turun torilla samana päivänä julistettua joulurauhaa epädramaattisena pidetyllä tapauksella.

10 Suomea on syytetty eilen ja tänään jarrutuksesta, kun EU päätti Venäjälle asettavista uusista talouspakotteista. Suomi halusi lykätä pakotepäätöksen täytäntöönpanoa, mutta joutui lehtitietojen mukaan taipumaan. Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli tällä kannalla vielä eilen aamulla, mutta illalla pääministeri Stubb tuntui antaneen periksi. Stubb ei - tietenkään - nähnyt Suomen menettelyssä mitään "dramaattista", mutta myönsi, että uudet pakotteeet ja Venäjän niiden johdosta todennäköisesti määräämät vastapakotteet ovat Suomen kannalta hyvin "haasteellisia". Venäjä voi esimerkiksi kieltää länsimaiden koneita lentämästä Aasiaan Siperian yli, millä saattaisi olla Finnairin kannalta dramaattiset seurakset. 

11. Muiden maiden ja useiden tutkijoiden mukaan ko. EU:n pakoteneuvotteluista tihkuneet tiedot ovat kuitenkin jo ehtineet vahingoittaa Suomen mainetta. Ulkopoliittisen instituutin (Upi) ohjelmajohtajan Arkadi Moshesin mukaan internet on täynnä huhuja "yhdestä maasta", siis Suomesta, joka halusi tai haluaa jarruttaa pakoteprosessin etenemistä. EU:ssa ei ole viisasta jäädä yksin, varoittelee Moshes. Mutta olihan Suomi liikkeellä yksin, siis ilman muiden EU-maiden tukea, myös silloin, kun Sauli Niinistö päätti kuukausi pari sitten lähteä Sotshiin tapaamaan Vladimir Putinia. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo jättäneensä eilen vliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän eli varauksen siitä, että Suomi saattaa päättää olla hyväksymättä EU:n määräämiä uusia Venäjän pakotteita. Myös Etyjin pätkäpresidentti Ilkka Kanerva ilmoitti tänään, että Suomen ensisijaisena tavoitteena on pakotteiden toimeenpanon lykkääminen pari päivällä, jotta nähdään, pitääkö Itä-Ukrainan tulitauko. 

12. Asiat tuntuvat menevän mielenkiintoisiksi ja vaikeiksi, vaikka poliitikomme yrittävät kuinka vakuuttaa, että tapauksiin ei liity mitään dramatiikkaa, asiat ovat vain hieman haasteellisia.

13. Mitä isot edellä, sitä pienemmät päättäjät ja tekijät perässä. Googlesta havaitsee, miten internet on täynnä otsikkoja, joissa vakuutetaan, että tapauksiin ei liity mitään dramatiikkaa, tässä muutama esimerkki 

- Nurmon pelinjohtokaksikko vaihtuu: ei dramatiikkaa;
- Satu Tuomiston ja Pasi Nielikäisen suhdekriisiin ei liity dramatiikkaa tai kolmansia henkilöitä;
- Pekka Laiho: Erossa mutta ilman dramatiikkaa
- Euroopasta tavoitettu Pekka Perä: Ei dramatiikkaa; 
- Timo Ekman: Ei turhaa dramatiikkaa;
- TPS:n hallituksen puheenjohtaja: Ei dramatiikkaa;
- Heidi Hautala; Sailaksen lähdössä ei dramatiikkaa;
- Ilmavoimat: Parikkalan tehtävään ei liittynyt dramatiikkaa;
- Poriin hakeva Tomperi: Ei dramatiikkaa;
- Jalkapallojoukkue talousvaikeuksista: Ei tässä ole dramatiikkaa;
- Asuntomarkkinoilla ei dramatiikkaa;
- Niinistö: Vistbackan ulosajoon ei liity dramatiikkaa;
- Stadigh: Ei tässä ole dramatiikkaa
- Hietakankaan lähtöön RoPSista ei liity dramatiikkaa

14. Jne, jne. Netti tuntuu suorastaan pursuavan samanlaisia lähes koomisilta vakuttavia vakuutteluja ja otsikkoja, joiden mukaan asioihin ei - jumalauta - liity kerrassaan mitään dramatiikaa.  Kyllä ei suomalaisilla tunnu olevan juuri minkäänlaista kunnollista draamantajua. Vaikeita, hankalia tai ongelmallisia asioita tai tapauksia ei rohjeta kutsua oikeilla adjektiiveilla, vaan sanotaan vain, että tilanne on nyt hieman haasteellinen. Parisuhdeongelmien ilmetessä kielletään visusti kolmansien osapuolten vaikutus tai mukanaolo, vaikka jokainen voi tapauksista kertovien lehtijuttujen perusteella päätellä, että siitähän noissa ongelmissa ja eroissa juuri on kysymys.














maanantai 1. syyskuuta 2014

874. Oikeusjutun kunniakas päätös

1. Ulvilan murhajutun käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa tänään. Istuntoja pidetään myöhemmin myös Porissa.  Anneli Auer vastaa murhasyytteisiin oikeudessa jo neljättä kertaa, hovioikeudessa juttu on nyt toista kertaa. Auerin puoliso Jukka Lahti surmattiin kotonaan 1.12.2006.

2. Asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on ruodittu tiedotusvälineissä ja oikeusoppineiden lausumissa jo satoja kertoja. Professorikunnasta "päävastuun" myös tämän jutun kommentoinnissa on kantanut tuttuun tyyliinsä Itä-Suomen yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hän on toiminut pitkään myös virallisena syyttäjänä. Tolvasen lausunnot ovat liikkuneet yleisellä tasolla eikä niistä ole ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Hänen lehtilausumansa ovat jääneet ihmettelyn ja päivittelyn tasolle. Mutta ihmekös tuo, sillä Tolvasta ovat jututtaneet lähinnä iltapäivälehdissä uraansa aloittelevat nuoret toimittajat. 

3. Tolvanen on viimeksi kertonut tuntemuksistaan eilen MTV:lle antamassaan haastattelussaan. MTV:n nettijuttu on varustettu valokuvilla, joista yksi esittää surmattua Jukka Lahtea, yksi Anneli Aueria ja yksi professori Matti Tolvasta.Tolvanen sanoo lausunnossaan, että "kunniakas päätös Ulvila-jutulle olisi, jos se päättyisi tähän syksyyn". Kunniakkaalla päätöksellä Tolvanen sanoo tarkoittavansa sitä, että hovioikeuden tuomio jäisi lopulliseksi ja etteivät syyttäjät tai puolustus edes valittaisi korkeimpaan oikeuteen, oli tuomio Vaasan hovoikeudessa mikä tahansa.

4. Näkyy selvästi, että monien muiden lakimiesten ohella myös professori Tolvasen mitta alkaa olla täysi eli hän on kyllästynyt koko Ulvila-juttuun. On toki poikkeuksellista, että yhtä ja samaa murhajuttua pitää käsitellä eri oikeusasteissa useita kertoja ja "kierroksia", Ulvila-jutussa ollaan nyt jo neljättä kertaa oikeussalissa ja otetaan vastaan yhä uudelleen samaa näyttöä. Tolvanen varoittelee myös riskeistä, joita todistajien kuulemiseen moneen kertaan samoista asioista liittyy. Tolvanen kertoo tuntevansa ihmismielen, joka on sellainen, että mitä useammin ihmistä kuullaan, sitä hanakammin ihmisen mieli korjaa jo alun perin vajaita mielikuvia.

5. Tolvanen varoittelee - näin hän on tehnyt Ulvila-jutun tiimoilta usein ennenkin - että juttua ei ole enää minkäänlaista tarvetta käsitellä korkeimmassa oikeudessa, "koska jutussa on kyse puhtaasti näyttökysymyksistä". Tolvanen on väittänyt aiemminkin, että korkein oikeus (KKO) ei käytännössä "juuri koskaan" edes anna valituslupaa jutuissa, joissa on kysymys vain näytöstä ja sen arvioinnista.

6. Viimeksi mainittu väite ei kuitenkaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Asia on päinvastoin niin, että korkein myöntää yllättävän usein valituslupia varsinkin rikosjutuissa ja erityisesti henkirikosasioissa, joissa on kysymys "vain" näytön arvioinnista. Katsoin juuri äsken Finlexistä korkeimman oikeuden ennakkopäätösten osalta, kuinka monessa tapauksessa KKO on antanut valitusluvan ja julkaissut prejudikaatin jutuissa, joissa on vielä ylimmässä oikeusasteessa ollut kysymys näytön arvioinnista. Hakusanalla näytön arviointi löytyi peräti sata KKO:n (100) ennakkopäätöstä, joista useimmat ovat rikosjuttuja ja monet niistä nimenomaan henkirikostapauksia. 

7. Matti Tolvasen väite, jonka mukaan korkein oikeus ei juuri koskaan myönnä valituslupaa näytön arviointia koskevissa tapauksissa, ei siis pidä paikkaansa. Toivottavaa toki olisi, että Vaasan hovioikeuden Ulvila-jutussa antama tuomio olisi niin hyvä ja laadukas, että tapauksen tutkiminen KKO:ssa ei olisi enää tarpeen.

8. Korkein oikeus on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, joka keskittyy  oikeuskysymyksiin ja sellaisten asioiden tutkintaan, joissa on kysymys lain soveltamisesta. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksiä ei voida aina erottaa toisistaan, mikä on osaltaan johtanut siihen, että korkeimmassa oikeudessa voidaan ottaa tutkittavaksi ja myöntää valituslupia tapauksissa, joissa on tosiasiallisesti kyse "vain" tai "lähinnä" näytöstä ja sen arvioinnista. 

9. Tulisi muistaa, että tuomioistuimessa tapahtuva näyttökysymyksen ratkaiseminen jakautuu kahteen eri vaiheeseen, eli 1) todisteiden näyttöarvon punnintaan (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttöratkaisu sisältää sekä todisteiden näyttöarvoa että näytön riittävyyttä koskevat tuomareiden kannanotot. Ensiksi mainitussa vaiheessa on kysymys tosiseikoista, jälkimmäisessä taas oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta. Riittävyysarvioinnissa tuomioistuin vertaa todistusharkinnassa saavutetun teeman eli asianosaisen faktaväitteen todennäköisyysastetta siihen, millaista todistusvoimaa laki todisteilta vaatii, jotta näyttökynnys ylittyisi. Näyttökynnys voi vaihdella ja on rikosjutuissa korkeampi kuin riita-asioissa. Näytön riittävyyden arvioinnissa on kyse normatiivisesta ilmiöstä, jota ei tulisi sekoittaa "yhdeksi möykyksi" yksittäisten todisteiden arvioinnin kanssa. Korkein oikeus on myöntänyt valituslupia juuri näytön riittävyyttä koskevissa tapauksissa. Sellaisesta on kysymys myös Ulvila-jutussa.

10. Millainen olisi sitten Ulvila-jutun tai yleensä oikeusjutun "kunniakas" päätös? Professori Matti Tolvanen ei näytä asettavan - ainakaan Ulvila-jutussa - oikeusprosessille muuta vaatimusta kuin että hovioikeuden tuomio olisi lopullinen eli asianosaiset eivät enää valittaisi" hovoikeuden tuomiosta, olipa se sitten millainen tahansa.

11. Mutta eihän asia toki noin yksinkertainen ole.  Oikeudenkäynti ei ole kunniakas pelkästään sillä perusteella, että tuomio jää lopulliseksi, siis täysin menettelyn tai tuomion laadusta riippumatta. Valitusoikeus on osa oikeusturvaa eikä asianosaisia voida "arvovaltaisilta tahoilta", esimerkiksi professorikunnassa, kehottaa saati kieltää valittamasta ylempään oikeusasteeseen sillä perusteella, että asiaa on jo käsitelty liian kauan.  Oikeusprosessin pitkittyminen johtuu Ulvila-jutussa asian käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten virheistä, ammattitaidon riittämättömyydestä ja tutkinnan kohtuuttomasta viivyttelystä. 

12. Vaikka Matti Tolvanen näyttää unohtavan, niin oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa. 

13. Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.

14. Lisäksi tapa, jolla hovioikeus tulee aikanaan perustelemaan antamansa tuomion, on oikeusprosessin asianmukaisuuden ja reiluuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Ulvila-prosessille saadaan kunniakas lopputulos, jos hovioikeuskäsittely on tasapuolinen ja asianmukainen ja jos hovoikeus onnistuu perustelemaan tuomionsa ymmärrettävästi, seikkaperäisesti ja todistusoikeuden oppeja hallitsevalla tavalla. Hovioikeuden kokoonpanoon näyttää tälläkin kerralla kuuluvan päteviä tuomareita, joten voimme jäädä luottavaisin mielin seuraamaan asian käsittelyä ja odottamaan jutussa annettavaa tuomiota.