maanantai 1. syyskuuta 2014

874. Oikeusjutun kunniakas päätös

1. Ulvilan murhajutun käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa tänään. Istuntoja pidetään myöhemmin myös Porissa.  Anneli Auer vastaa murhasyytteisiin oikeudessa jo neljättä kertaa, hovioikeudessa juttu on nyt toista kertaa. Auerin puoliso Jukka Lahti surmattiin kotonaan 1.12.2006.

2. Asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on ruodittu tiedotusvälineissä ja oikeusoppineiden lausumissa jo satoja kertoja. Professorikunnasta "päävastuun" myös tämän jutun kommentoinnissa on kantanut tuttuun tyyliinsä Itä-Suomen yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hän on toiminut pitkään myös virallisena syyttäjänä. Tolvasen lausunnot ovat liikkuneet yleisellä tasolla eikä niistä ole ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Hänen lehtilausumansa ovat jääneet ihmettelyn ja päivittelyn tasolle. Mutta ihmekös tuo, sillä Tolvasta ovat jututtaneet lähinnä iltapäivälehdissä uraansa aloittelevat nuoret toimittajat. 

3. Tolvanen on viimeksi kertonut tuntemuksistaan eilen MTV:lle antamassaan haastattelussaan. MTV:n nettijuttu on varustettu valokuvilla, joista yksi esittää surmattua Jukka Lahtea, yksi Anneli Aueria ja yksi professori Matti Tolvasta.Tolvanen sanoo lausunnossaan, että "kunniakas päätös Ulvila-jutulle olisi, jos se päättyisi tähän syksyyn". Kunniakkaalla päätöksellä Tolvanen sanoo tarkoittavansa sitä, että hovioikeuden tuomio jäisi lopulliseksi ja etteivät syyttäjät tai puolustus edes valittaisi korkeimpaan oikeuteen, oli tuomio Vaasan hovoikeudessa mikä tahansa.

4. Näkyy selvästi, että monien muiden lakimiesten ohella myös professori Tolvasen mitta alkaa olla täysi eli hän on kyllästynyt koko Ulvila-juttuun. On toki poikkeuksellista, että yhtä ja samaa murhajuttua pitää käsitellä eri oikeusasteissa useita kertoja ja "kierroksia", Ulvila-jutussa ollaan nyt jo neljättä kertaa oikeussalissa ja otetaan vastaan yhä uudelleen samaa näyttöä. Tolvanen varoittelee myös riskeistä, joita todistajien kuulemiseen moneen kertaan samoista asioista liittyy. Tolvanen kertoo tuntevansa ihmismielen, joka on sellainen, että mitä useammin ihmistä kuullaan, sitä hanakammin ihmisen mieli korjaa jo alun perin vajaita mielikuvia.

5. Tolvanen varoittelee - näin hän on tehnyt Ulvila-jutun tiimoilta usein ennenkin - että juttua ei ole enää minkäänlaista tarvetta käsitellä korkeimmassa oikeudessa, "koska jutussa on kyse puhtaasti näyttökysymyksistä". Tolvanen on väittänyt aiemminkin, että korkein oikeus (KKO) ei käytännössä "juuri koskaan" edes anna valituslupaa jutuissa, joissa on kysymys vain näytöstä ja sen arvioinnista.

6. Viimeksi mainittu väite ei kuitenkaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Asia on päinvastoin niin, että korkein myöntää yllättävän usein valituslupia varsinkin rikosjutuissa ja erityisesti henkirikosasioissa, joissa on kysymys "vain" näytön arvioinnista. Katsoin juuri äsken Finlexistä korkeimman oikeuden ennakkopäätösten osalta, kuinka monessa tapauksessa KKO on antanut valitusluvan ja julkaissut prejudikaatin jutuissa, joissa on vielä ylimmässä oikeusasteessa ollut kysymys näytön arvioinnista. Hakusanalla näytön arviointi löytyi peräti sata KKO:n (100) ennakkopäätöstä, joista useimmat ovat rikosjuttuja ja monet niistä nimenomaan henkirikostapauksia. 

7. Matti Tolvasen väite, jonka mukaan korkein oikeus ei juuri koskaan myönnä valituslupaa näytön arviointia koskevissa tapauksissa, ei siis pidä paikkaansa. Toivottavaa toki olisi, että Vaasan hovioikeuden Ulvila-jutussa antama tuomio olisi niin hyvä ja laadukas, että tapauksen tutkiminen KKO:ssa ei olisi enää tarpeen.

8. Korkein oikeus on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, joka keskittyy  oikeuskysymyksiin ja sellaisten asioiden tutkintaan, joissa on kysymys lain soveltamisesta. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksiä ei voida aina erottaa toisistaan, mikä on osaltaan johtanut siihen, että korkeimmassa oikeudessa voidaan ottaa tutkittavaksi ja myöntää valituslupia tapauksissa, joissa on tosiasiallisesti kyse "vain" tai "lähinnä" näytöstä ja sen arvioinnista. 

9. Tulisi muistaa, että tuomioistuimessa tapahtuva näyttökysymyksen ratkaiseminen jakautuu kahteen eri vaiheeseen, eli 1) todisteiden näyttöarvon punnintaan (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttöratkaisu sisältää sekä todisteiden näyttöarvoa että näytön riittävyyttä koskevat tuomareiden kannanotot. Ensiksi mainitussa vaiheessa on kysymys tosiseikoista, jälkimmäisessä taas oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta. Riittävyysarvioinnissa tuomioistuin vertaa todistusharkinnassa saavutetun teeman eli asianosaisen faktaväitteen todennäköisyysastetta siihen, millaista todistusvoimaa laki todisteilta vaatii, jotta näyttökynnys ylittyisi. Näyttökynnys voi vaihdella ja on rikosjutuissa korkeampi kuin riita-asioissa. Näytön riittävyyden arvioinnissa on kyse normatiivisesta ilmiöstä, jota ei tulisi sekoittaa "yhdeksi möykyksi" yksittäisten todisteiden arvioinnin kanssa. Korkein oikeus on myöntänyt valituslupia juuri näytön riittävyyttä koskevissa tapauksissa. Sellaisesta on kysymys myös Ulvila-jutussa.

10. Millainen olisi sitten Ulvila-jutun tai yleensä oikeusjutun "kunniakas" päätös? Professori Matti Tolvanen ei näytä asettavan - ainakaan Ulvila-jutussa - oikeusprosessille muuta vaatimusta kuin että hovioikeuden tuomio olisi lopullinen eli asianosaiset eivät enää valittaisi" hovoikeuden tuomiosta, olipa se sitten millainen tahansa.

11. Mutta eihän asia toki noin yksinkertainen ole.  Oikeudenkäynti ei ole kunniakas pelkästään sillä perusteella, että tuomio jää lopulliseksi, siis täysin menettelyn tai tuomion laadusta riippumatta. Valitusoikeus on osa oikeusturvaa eikä asianosaisia voida "arvovaltaisilta tahoilta", esimerkiksi professorikunnassa, kehottaa saati kieltää valittamasta ylempään oikeusasteeseen sillä perusteella, että asiaa on jo käsitelty liian kauan.  Oikeusprosessin pitkittyminen johtuu Ulvila-jutussa asian käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten virheistä, ammattitaidon riittämättömyydestä ja tutkinnan kohtuuttomasta viivyttelystä. 

12. Vaikka Matti Tolvanen näyttää unohtavan, niin oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa. 

13. Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.

14. Lisäksi tapa, jolla hovioikeus tulee aikanaan perustelemaan antamansa tuomion, on oikeusprosessin asianmukaisuuden ja reiluuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Ulvila-prosessille saadaan kunniakas lopputulos, jos hovioikeuskäsittely on tasapuolinen ja asianmukainen ja jos hovoikeus onnistuu perustelemaan tuomionsa ymmärrettävästi, seikkaperäisesti ja todistusoikeuden oppeja hallitsevalla tavalla. Hovioikeuden kokoonpanoon näyttää tälläkin kerralla kuuluvan päteviä tuomareita, joten voimme jäädä luottavaisin mielin seuraamaan asian käsittelyä ja odottamaan jutussa annettavaa tuomiota.

lauantai 30. elokuuta 2014

873. Mielipidekysely: Laura Rädyn luottamus mennyt

1. Kokoomuksen nuorisokaksikon eli Laura Rädyn ja Lasse Männistön puliveivaus ja suhmurointi eli paikanvaihto, joka tuo molemmille lisää palkkaa noin 4000-6000 euroa kuussa, onnistui erinomaisesti. Helsingin kaupunginvaltuusto meni halpaan ja valitsi Lassen toissapäivänä ministeriksi yllättäen nimitetyn Lauran apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi, tosin melko tiukan äänestyksen jälkeen. Kauppatieteilijänä Lassella ei toki ole riittävää pätevyyttä terveystoimen kaupunginjohtajan tehtävään, mutta mitä väliä, sillä kyseessähän on poliittinen virka. Kaverusten manööveri lähti siitä, että Lassen isäpappa Jukka junailitiin ensin Kevan hallituksen puheenjohtajana olleen Laura Rädyn aktiivisuuden ansiosta toimitusjohtajan virasta poispotkitun Merja Ailuksen seuraajaksi. Tämä edellytti toimitusjohtajan pätevyysvaatimusten rukkaamista Jukalle sopiviksi, mutta mitä väliä! Muut mahdolliset ja Rädyn sijaisiksi todella pätevät  ammatti-ihmiset Rädyn sijaisuutta ohitettiin puoluepoliittisessa pelissä kylmästi ja kokoomus ajoi virantäytössä Lassen rajusti nimitystä. 

2. Vihreät motkottivat kaupunginvaltuuston kokouksessa jonkin verran Lassen valintaa vastaan, mutta äänestivät sitten kiltisti kokoomuksen ja demareiden kanssa Lassen sijaisuuden puolesta. Vihreät osaavat pelin politiikan, sillä Helsingin kaupunginjohtajien paikat on jaettu kokoomuksen, vihreiden ja SDP:n kesken. Vihreät halusivat Lassea äänestäessään varmistaa, että seuraavaksi vapautuvan apulaiskaupunginjohtajan virka napsahtaa automaattisesti vihreille, mieluimmin sille tukevalle tädille eli Tuija Braxille.

3. Pelin politiikkaa, pelin politiikkaa! Saa nähdä, ymmärtävätkö äänestäjät, mistä juonittelussa ja suhmuroinnissa on kysymys ja jättävät ensi vuoden eduskuntavaaleissa rannalle sekä Lauran että Lassen. Se olisi oikeudenmukainen lopputulos, mutta kuten tiedämme, äänestäjien poliittinen muisti ei ole kovin pitkä. Pahin mahdollinen skenaario olisi, että vaalien jälkeen muodostettavan uuteen hallitukseen kokoomus valitsisi mistereiksi molemmat juonittelijat ja keinottelijat.

4. Iltalehden teettämän ja tänään julkaiseman mielipidekyselyn mukaan Laura Rädyn luottamus ministerinä on kokenut haaksirikon. Kyselyyn vastanneet antoivat Rädyn murskatuomion, 40 prosenttia vastaajista antoi Rädylle arvosanan pyöreä nolla. Räty on ministereistä ainoa, joka sai kyselyssä ainoastaan vättävän arvosanan. Jopa kokoomuksen kannattajista 60 prosenttia pitää Rätyä epäluotettavana.


5. Kylllä kansa tietää!

perjantai 29. elokuuta 2014

872. Rajaloukkauksia maalla, merellä ja ilmassa

                                          Nyt me vähän koukataan…ja loukataan

1. Venäläinen kuljetuskone loukkasi taas eilen - nyt jo kolmannen kerran saman viikon kuluessa - Suomen ilmatilaa Porvoon ja Loviisan edustalla. Venäläiset ovat loukanneet Suomen ilmatilaa kuluvan vuoden aikana jo yhtä monta kertaa kuin koko viime vuonna yhteensä. Suomalainen kone kävi eilen paikan päällä tunnistamassa naapurimaan loukkaukseen syyllistyneen kuljetuskoneen, josta otettu kuva julkaistiin tiedotusvälineissä (ks. yllä). Ukkosta ei Suomenlahdella eilen esiintynyt.

2. Puolustusministeri Carl Haglund ja ulkoministeri Erkki Tuomioja äityivät kuin yhdestä suusta sanomaan, että  "tämän on loputtava". Suomalaiset joutuvat toistuvien rajaloukkausten takia lisäämään tunnistuslentoja, vaikka maahamme ei, ainakaan Tuomiojan vakutttelun mukaan, kohdistu (vielä) turvallisuuspoliittista uhkaa. Sen sijaan lentoturvallisuudelle jatkuvat vieraan vallan suorittamat ilmatilaloukkaukset voivat olla vaarallisia. 

3. Miksi Suomen poliitikot eivät näytä rohkenevan tarttua kunnolla ja nyt nähtyä tiukemmin asiaan ja viedä ilmatilaloukkaukset niin sanotusti poliittiselle tasolle. Haglundin ja Tuomiojan pitäisi lyödä tv-kameroiden edessä nyrkkiä pöytään, soittaa ulkomisteri Sergei Lavroville ja kutsua Moskovan suurlähettiläs Heikki Himanen himaan eli Suomeen. Mistään sattumista, huolimattomuudesta tai vahingoista venäläisten toistuvissa ilmatilaloukkauksista ei tietenkään ole kysymys. Kyllä ne tehdään täysin tarkoituksella ja pelottelumielessä.

4. Miksi Sauli Niinistö kyyristelee venäläisten provosoinnin edessä eikä sano yhtikäs mitään? Onko tässä viikonvaihteessa jossain päin maata ravi- tai missikisoja, pesäpallotteluja, Pepe Wiillberg-konsertteja tms. tapahtumia, joihin Niinistö voitaisiin kutsua ja jonka yhteydessä hän voisi antaa aiheesta haastattelun eli sanoa asiasta pari kolme vaivalloista lausetta? Miksi Niinistö on/oli huolissaan vain Ukrainan tilanteesta ja lentelee kriisin takia sinne tänne tai EU:n Venäjälle asettamista talouspakotteista, mutta ei välitä huomauttaa Venäjää toistuvista ilmatilaloukkauksista?

5. Miksi Venäjä katsoo aiheelliseksi juuri nyt syyllistyä moisiin halpamaisuuksiin ja Suomen suvereniteetin loukkauksiin? Ilmatilaloukkausten lisäksi Tallinnan lautoilta on voitu tänä kesänä  tehdä joitakin sukellusvenehavaintoja; Itämeren perukoille eksyneistä sivivalaista mainituissa havainnoissa ei voine olla kysymys. Sanotaan, että Venäjä haluaa testata Suomen valvontajärjestelmiä ja yleensä suomalaisten viranomaisten reagointikykyä. Venäjä haluaa panna lusikkansa myös viikonvaihteessa Turusta alkavaan Suomen merivoimien isännöimään merisotaharjoitukseen (Northern Coats 2014 eli Noco), johon osallistuu yhteensä 3000 miestä sekä sota-aluksia, helikoptereita ja lentokoneita neljästätoista maasta, joista suurin osa kuuluu Natoon.  

6. Venäjä haluaa varoittaa Suomea liittymästä Natoon tai hivuttautumasta liian läheiseen sotilaalliseen kumppanuuteen Naton kanssa. Suomi allekirjoittaa ensi viikolla Walesissa pidettävässä Naton huippukokouksessa ns. isäntämaasopimuksen, jolla vahvistetaan, että Suomi voi pyytää Natolta apua ja sallia Naton joukkojen saapumisen Suomen kamaralle tai vesialueille. Sopimusta on pidetty, ei vain vasemmistoliitossa, vaan myös Moskovassa selkeänä askeleena kohti Suomen Nato-täysjäsenyyttä.  Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö johdattaa joukkonsa Walesiin, jossa tehdyn sopimuksen allekirjoittaa Suomen puolesta Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.

7. Carl Haglund vähättelee tänään HS:ssa, aivan turhaan, väitettä, jonka mukaan  Suomen nyt tekemä sopimus Naton kanssa olisi yksi peruste venäläisten ilmatilaloukkauksiin. Kaikki tietävät, että sopimus on yksi syy, jonka vuoksi venäläiset haluavat hieman pelotella Suomi-poikaa ja katsoa, miten täällä reagoidaan heidän suorittamiinsa rajaloukkauksiin.

8. Venäjä ja Putin haluavat pitää Suomen erossa Natosta, sillä ne katsovat, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Tämä on tärkeää paitsi sotilaspoliittisesti, myös siksi, että Suomessa asuu paljon venäläisiä ja että yli 20 000 venäläisellä on kaksoiskansalaisuus. Suomi on hyvää hyvyyttään ja sinisilmäisesti myöntänyt noin suurelle joukolle venäläisiä Suomen kansalaisuuden.

9. Suomen ei tulisi tässä vakavassa ja vaarallisessa tilanteessa enää kyyristellä, vaan ilmoittaa reilusti ja avoimesti - vaikkapa ensi viikon Walesin huippukouksessa Sauli Niinistön suulla - että Suomi hakee Naton jäsenyyttä. Se, ettei sanottua ilmoitusta lähiaikoina tehdä, merkitsee tosiasiallisesti sitä, että Suomi tulee jäämään pitkäksi aikaa Venäjän sotilaspoliittiseen etupiiriin ja vain odottaa sydän kylmänä, mitä tapahtuman pitää. 

10. Viro ja muut Baltian maat ovat Naton jäseniä, joten niillä on oikeus pyytää Nato-joukkoja avukseen, jos (esimerkikssi) venäläiset yrittävät  hyökätä rajan yli tai pommittaa naapurimaitaan. Naton panssarivaunuja ja muuta puolustuskalustoa sijoitetaan väliaikaisesti Viron maaperälle ja presidentti Barack Obama käy Euroopan matkansa aikana Tallinnassa tapaamassa presidentti Toomas Hendrik Ilvestä. Viron presidentti toteaa tänään HS:n mukaan, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja että tämän sotilaallinen aggression pitäisi vihdoinkin hälventää kaikki epäilykset siitä, että Venäjän (lue Putinin) puheet eivät vastaa sen tekoja. Presidentti Ilveksen mukaan ei ole mahdollista puhua vakavasti diplomaattisesta prosessista tai neuvotella tulitauosta Itä-Ukrainassa samaan aikaan kun Venäjä on vienyt sotajoukkojaan de facto toiseen maahan, mutta kiistää virallisesti osallisuutensa koko konfliktiin.

11. Suomalaiset poliitikot, kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja eilen, paasavat sitä vastoin yhä edelleen mahdollisuudesta neuvotella tulitauosta. Sauli Niinistö, jonka diplomaattinen retki Sotsiin tapaamaan Vladimir Putinia, on osoittautunut hyödyttömäksi harharetkeksi, ei suostu sanomaan enää mitään Itä-Ukrainan sodasta ja Venäjän osallistumisesta siihen. Hän ei uskalla todeta tosiasioita ja kertoa, miten venäläiset ovat syöneet sanansa ja lupauksensa ja  hyökänneet monituhatpäisellä joukolla Itä-Ukrainaan. Suomalaiset johtavat poliitikot eivät uskalla Venäjän pelossa tuomita Putinin ja Venäjän kaksinaamaisuutta, vaan hyssyttelevät, jotta Valio saisi Moskovasta luvan viedä laktoosittomia maitotuotteita Venäjälle. Venäjän raja pitää ja venäläiset eivät sallineet Valion rekkojen matkaa maahan, koska Valiolla ei ollut esittää venäläisen eläinlääkärin vaatimaa sertifikaattia tuotteilleen.

12. Suomalaiset eivät ymmärrä tai ole ymmärtävinään taikka myönnä, että Vladimir Putin vetää kaikkia röyhkeästi höplästä. Hän valloittaa Ukrainalle kuuluvan Krimin miemimaan, lähetää joukkoja ja kalustoa Itä-Ukrainaan ja menee sitten Minskin ns. huippukokoukseen ja puhelee niitä näitä ja kertoo olevansa rauhan tähtävään ratkaisun kannalla! Mutta kun tulee kysymys tulitauosta, hän toteaa lyhyesti, että Venäjä ei voi neuvotella siitä, koska "me emme ole kriisin osapuoli". Putinin mukaan Itä-Ukrainassa on kyse yksinomaan Ukrainan sisäpoliittisesta kriisistä, joten sen lopettamisesta ja tulitauosta voivat päättää vain ukrainalaiset, Venäjä ei voi neuvotteluihin osallistua. Venäjä on kiistänhyt tähän asti jo reilut puoli vuotta lähettäneensä joukkoja tai kalustoa Itä-Ukrainaan, mutta viimeistään nyt venäläiset ovat jääneet tässäkin asiassa tuoreeltaan kiinni rysän päältä. Venäjä ei ole kriisin osapuoli, se vain lähettää kalustoa ja tuhansia sotilaita kriisin toiselle osapuolelle ja miehittää Ukrainalle kuuluvia alueita. Heti Minskin "rauhankokouksen" jälkeen venäläiset sotajoukot alkoivat entistä sankemmin joukoin huristella panssaroiduilla ajoneuvoillaan yli Ukrainan rajan, jota ei pystytä valvomaan. 

torstai 28. elokuuta 2014

871. Kotietsinnän laillisuus (KKO 2014:57 ja 58)

1. Korkein oikeus (KKO) on eilen antamassaan kahdessa ennakkopäätöksessä (KKO 20014:57 ja 58) selvitellyt poliisin suorittamien kotietsintöjen laillisuutta. KKO päätyi kummassakin tapauksessa siihen, että Helsingin poliisi on tehnyt kotietsintöjä ilman pakkokeinolaissa (PKL) säädettyjä edellytyksiä tai rikkonut suhteellisuusperiaatetta. KKO:n mukaan alemmat oikeudet olivat menetelleet virheellisesti, kun ne eivät olleet tutkineet kotietsintöjen kohteeksi joutuneiden henkilöiden kärsimyksestä esittämiä korvausvaatimuksia.
2. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat päätyneet aiemmin molemmissa tapauksissa toisenlaiseen tulokseen eli siihen, että poliisin suorittamat kotietsinnät olivat olleet lainmukaisia. KKO kumosi alempien oikeusasteiden "viranomaisystävälliset" päätökset. 
3.  Säännökset kotietsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi lisättiin lakiin vasta kolme vuotta sitten. Aikaisemmin vastaavaa mahdollisuutta ei ollut.  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 15.2.2011 kaksi Suomea koskevaa langettaavaa kotietsintäratkaisua (Heino v. Suomi ja Harju v. Suomi). Molemmissa ratkaisuissa Suomen katsottiin rikkoneen EIS 8 artiklaa, kun maamme lainsäädäntö ei tarjonnut etsinnän kohteeksi joutuneelle henkilölle riittäviä oikeusturvakeinoja ennen kotietsintää tai ainakin sen jälkeen. 
4. Heino ja Harju -tapauksissa valittajia EIT:ssa avustanut asianajaja Markku Fredman kiinnitti ennen ko. lainmuutosta huomiota lainsäädännössä olleeseen puutteeseen
5. Kummassakin KKO:n ratkaisemassa tapauksessa oli kyse epäillystä huumausaineen käyttörikoksesta ja tilanteesta, jossa poliisin pysäyttämä autoilija kieltäytyi huumausaineen pikatestistä. Tämän takia takia komisario määräsi kotietsinnän, koska poliisin käsityksen mukaan autoilevia miehiä oli syytä epäillä huumausaineen käyttämisestä. Lain mukaan poliisi voi tehdä etsinnän, jos tutkittavasta rikoksesta voi seurata vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Huumausaineen käyttörikoksen enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta.
6. Ratkaisussa KKO 2014:57 selostetussa tapauksessa poliisi pysäytti tammikuussa aamuyöllä keski-ikäisen helsinkiläismiehen auton. Mies käyttäytyi poliisin mukaan ärtyneesti, eikä ilmoittanut syytä, miksi hän kieltäytyi huumepikatestistä. Miehen luona suoritettu kotietsintä aloitettiin kello 4.45 aamulla. Etsinnässä ei löytynyt huumeita tai muutakaan takavarikoitavaa. KKO:n mukaan poliisilla ei ollut riittäviä syitä epäillä miestä huumausaineen käyttörikoksesta. Etsinnältä oli siten puuttunut riittävää rikosepäilyä koskeva edellytys. Pelkkä huumetestistä kieltäytyminen ja ärtynyt käytös eivät KKO:n mukaan riitä perusteeksi epäillä henkilöä huumausaineen käyttäjäksi. 

7. KKO:n mukaan poliisi toimi ko. tapauksessa virheellisesti myös sikäli, että kotietsintä tehtiin suhteellisen lievää rikosta koskevan epäilyn perusteella keskellä yötä. Lain mukaan kotietsintää ei saa toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana ilman erityistä syytä. KKO:n mukaan etsintämenettely oli PKL:ssa edellytetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen
8. Ratkaisussa KKO 2014:58 selostetussa tapauksessa poliisi pysäytti syksyllä 2011 kaksi kertaa 33-vuotiaan helsinkiläismiehen. Mies kieltäytyi huumetestistä, koska se on hänen mukaansa epäluotettava. Turvallisuustarkastuksessa mieheltä löytyi huumeeksi luokiteltavaa reseptilääkettä. Mies lupasi toimittaa reseptin poliisille. Komisario - sama komisario P kuin ratkaisussa 2014:57 selostetussa tapauksessakin - kuitenkin määräsi kotietsinnän miehen kotiin keskellä yötä. Etsinnässä löytyi pari grammaa marihuanaa ja laiton ase. Vajaa kuukausi myöhemmin eli 9.10.2011 sama mies pysäytettiin uudelleen, mutta tällöin kotietsinnässä ei löydetty mitään laitonta.
9. KKO katsoi, että  ensimmäiselle eli 21.9.2011 suoritetulle kotietsinnälle oli olemassa sinänsä perusteet, mutta etsintä oli ollut laissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan käytännössä vain lievä sakkorangaistus, joten kotietsintä oli ollut epäiltyyn rikokseen ja kotietsinnästä kotirauhan suojaamiselle aiheuttamiin haittoihin nähden suhteettoman kova toimenpide. Toiselle kotietsinnälle ei ollut perusteita. Miehen autossa ei ollut löydetty mitään huumeisiin viittaavaa eikä epäilyn käyttörikoksen perustaksi riittänyt myöskään se, että mies oli jättänyt toimittamatta poliisille edellisellä kerralla lupaamansa reseptin. Tässä tapauksessa KKO ei arvostellut erikseen poliisin käyttämää etsintämenettelyä, sillä kotietsintä oli voitu suorittaa kiireellisesti ja suullisen määräyksen perusteella. 

10. Kumpikin rikoksesta epäilty ja kotietsinnän kohteeksi joutunut henkilö vaati käräjäoikeudessa, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle kotirauhan rikkomisesta johtuvasta kärsimyksestä, ratkaisussa KKO 2014:57 selostetussa tapauksessa 2000 euroa ja tapauksessa KKO 2012:58 kummankin kotietsintäpäivän osalta erikseen 2000 euroa. Käräjäoikeus ja hovioikeus jättivät kummassakin tapauksessa korvausvaatimuksen tutkimatta.

11. Tapauksissa ei ole ollut kysymys oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syyteasiasta, jonka yhteydessä voidaan ajaa syytteessä mainitusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta eli esimerkiksi juuri rikokseen perustuvaa tai siitä johtuvaa vahingonkorvausvaatimusta (ns. adheesioperiaate). Kuten KKO:n päätösten perusteluissa mainitaan, julkisen vallan käytöstä aiheutuneen kärsimyksen korvaamiselle voi kuitenkin olla perusteita, vaikka esimerkiksi vapauden, rauhan tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttama kärsimys ei olisikaan johtunut rikokseksi katsottavasta teosta. Myös prosessitaloudelliset seikat samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa asetettu velvoite tarjota tehokas oikeussuojakeino erityisesti silloin, kun on kysymys valtioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisesta, puoltavat kotietsinnästä aiheutunutta vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen tutkimista yhdessä kotietsinnän laillisuutta koskevan asian kanssa. 

12. Vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen osalta KKO on siten kehittänyt laissa säädettyä oikeutta menettelyn joustavuutta ja yksityisen ihmisen oikeusturvaa ja oikeuden tosiasiallista saatavuutta (access to justice) korostavalla tavalla. Alemmat oikeudet ovat, tyypillistä kyllä, keskittyneet puolestaan siihen, miten muotomääräyksiä tiukasti soveltamalla oikeutta hakevia voidaan estää pääsemästä oikeuksiinsa tai edes saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi (access to court). Prosessuaalisia säännöksiä tulee kuitenkin tulkita joustavasti. Oikeuden kehittäminen kuuluu tuomioistuinten ja erityisesti valtakunnan ylimpien oikeusasteiden tehtäviin, vaikka Suomessa ylimmät tuomioistuimet tuntuvat usein välttelevän oikeuden kehittämistä ja keskittyvät yleensä tutkimaan vain, mitä kirjoitetun lain esitöissä on lausuttu. Riippumattomien tuomioistuimien, jotka eivät ole sidottuja siihen, mitä lakien esitöissä on lausuttu, tulisi olla aktiivisempia oikeuden järkevän kehittämisen osalta ja pyrkiä etsimään lain todellista tarkoitusta teleologisen laintulkintametodin avulla.  

13. Kotietsinnän edellytysten ja etsintämenettelyn laillisuuden osalta en voi muuta kuin ihmetellä, miksi käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole kummassakaan tapauksessa nähneet poliisin toiminnassa moitittavaa, vaikka, kuten KKO:n seikkaperäisistä perusteluista ilmenee,  poliisin toimenpiteitä voidaan perustellusti kritisoida. Jos alemmat oikeudet olisivat vaivautuneet pohtimaan asiaa tarkemmin EIT:n oikeuskäytännön valossa ja perustelemaan ratkaisunsa kunnolla, ne olisivat todennäköisesti havainneet, että poliisi ei ollut menetellyt oikein. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että hakemuksen tai vaatimuksen tutkimatta jättäminen tai hylkääminen joutuisasti ja niukoilla perusteilla on helpompaa kuin asian kattava selvittäminen ja päätöksen seikkaperäinen perusteleminen.