maanantai 27. lokakuuta 2014

890. Riidattomat velkomisasiat käräjäoikeuksista ulosottoviranomaiselle

1. Oikeusministeriön selvitysmiehet ehdottavat viime viikon lopulla julkaistussa selvityksessään summaaristen riita-asioiden siirtämistä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisen käsiteltäväksi. Summaarisiksi asioiksi kutsutaan lähinnä sellaisia riidattomia velkomisasioita, jotka käräjäoikeus voi ratkaista ja käytännössä myös ratkaisee kirjallisessa kansliamenettelyssä. Näiden asioiden käsittelytapaa tulisi selvitysmiesten mukaan samalla kehittää nykyistä yksinkertaisemmaksi sekä lisätä sähköistä asiointia. 

2. Olen itse kirjoittanut kyseisen uudistuksen tarpeellisuudesta jo 10-15 vuotta. Blogissa olen käsitellyt asiaa toistakymmentä kertaa, katso esimerkiksi kirjoituksia 488/5.10.2011 ja 581/11.4.2012. Näissä kirjoituksissa olen vaatinut myös riidattomissa velkomisjutuissa vahvistettujen kohtuuttoman korkeiden kulutaksojen alentamista. Vm. uudistus saatiin toteutetuksi vasta kesällä 2012.  

3. Nyt myös "huutooni" siirtää riidattomat velkomisasiat ulosottoviranomaiselle ollaan vihdoin ja viimein vastaamassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä selvitysmiesten tekemä esitys on todella kannatettava ja tarpeellinen uudistus. Sen viipyminen vuosikausia oikeusministeriössä osoittaa jälleen kerran todeksi, miten hitaasti oikeus ja asioiden käsittelytavat käytännössä muuttuvat.

4. Oikeusministeriön asettamina selvitysmiehinä toimivat Helsingin ulosottoviraston johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen ja Kemi-Tornion käräjäoikeuden laamanni Antti Savela. Vm. toimi tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean toisena päätoimisena sihteerinä 2001-2003. Komitea ehdotti mietinnössään (KM 2003:3 s. 141-150) summaaristen asioiden siirtämistä ulosottoviranomaiselle. Mutta vasta nyt eli yli 10 vuotta komitean mietinnön jättämisen jälkeen uudistuksen toteutumiseksi ollaan tekemässä todella jotakin konkreettista.

Selvitysmiesten ehdotus (OM:n selvityksiä ja ohjeita 52/2014) löytyy tästä.

5. Summaaristen asioiden käsittelyn uudistaminen on osa oikeudenhoidon uudistamis- ja tehostamisohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on löytää parhaiten sopiva käsittelyketju kullekin asialle. Tässä tarkoituksessa on tärkeää kohdistaa käräjäoikeuksien työpanos aidosti eli todella riitaisiin asioihin, joihin tarvitaan tuomioistuimen ratkaisu. Selvissä ja riidattomissa velkomusasoissa on kyse lähinnä vain velallisen maksuhaluttomuuteen tai -kyvyttömyyteen perustuvasta saatavien perinnästä, ei tuomioistuinkäsittelyä edellyttävästä lainkäytöstä.

6. Riidattomat velkomukset koskevat pääasiassa pienlainoja ja maksamattomia laskusaatavia. Viime vuosina varsinkin ns. pikavippien perintä on kuormittanut - täysin tarpeettomasti - käräjäoikeuksien työtä ja aiheuttanut turhia lisäkustannuksia. Summaaristen velkomisasioiden määrä on kasvanut viime vuosina reippaasti, esimerkiksi vuonna 2013 niitä tuli käräjäoikeuksissa vireille yli 400 000 kappaletta. Noin 80 prosentissa riidattomista velkomisasioista velkojana on perimisalalla toimiva yritys. 

7. Nykyisin käytössä oleva ns. kahden luukun periaate, eli selvien ja riidattomien velkomisasioiden käsittely ensin käräjäoikeuksissa ja sen jälkeen ulosottossa, hyödyttää ainoastaan perimisyrityksiä ja nimenomaan muutamaa suurinta perintäyhtiötä. Velallisten oikeusturva ei vaadi "käräjäoikeuskierrosta" eli saatavan vahvistamista käräjäoikeudessa, sillä kuten jo edellä totesin, riidattomissa asioissa on kyse ainoastaan saatavien perinnästä, ei kahden osapuolen välisestä aidosta oikeusriidasta. Nykyinen menettely ei edistä oikeusturvaa, vaan siitä aiheutuu vain päällekkäistä työtä ja tarpeettomia lisäkustannuksia

8. Käräjäoikeuksissa summaarisia asioita eivät käytännössä käsittele ja ratkaise tuomarit tai edes käräjänotaarit, vaan lainopillista koulutusta vailla olevat käräjäsihteerit. Ratkaisu perustuu velallisen passiivisuuteen eli siihen, että velallinen ei riitauta velkojan vaatimusta. Tällöin asiassa ei anneta asiaratkaisua eli tuomiota, vaan yksipuolinen tuomio. Ainoastaan niissä käytännössä todella harvinaisissa tapauksissa, jolloin velallinen kiistää saatavan, asia siirtyy tuomarin tai notaarin ratkaistavaksi.

9. Selvitysmiesten ehdotuksen mukaan velkojan ei tarvitsisi hakea enää käräjäoikeudelta ratkaisua riidattomasta saatavasta, vaan hakemus tehtäisiin suoraan ulosottoviranomaiselle, joka myös hoitaisi asian käsittelyn alusta loppuun saakka. Ulosottoviranomainen antaisi velkojan vaatimuksen tiedoksi velalliselle ja vahvistaisi saatavan sekä koron ja kustannusten määrän. Ulosottoviranomainen toteaisi myös asian täytäntöönpanokelpoisuuden. Ennen täytäntöönpanoa velallisella olisi mahdollisuus maksaa saatava vapaaehtoisesti. Ruotsissa summaaristen asioiden käsittely on ollut tällainen vuodesta 1990 lähtien.

10. Menettelyä uudistamalla ja päällekkäistä työtä poistamalla voitaisiin selvitysmiesten mukaan tehostaa summaaristen asioiden käsittelyä ja saavuttaa kustannussäästöjä. Ehdotettu menettely olisi nopea ja halpa sekä velkojalle että velalliselle. Velallisen oikeusturva ei uudistuksessa vaarantuisi, sillä hän voisi nykyiseen tapaan kiistää saatavan tai hakea takaisinsaantia. Näissä tapauksissa, joita käytännössä olisi hyvin vähän, asian käsittely siirtyisi käräjäoikeuteen.

11. Velkojien olisi myös jatkossa mahdollista hakea saatavaansa, lähinnä kansainvälisen täytäntöönpanon turvaamista silmällä pitäen, vaihtoehtoisesti käräjäoikeudelta. Selvitysmiesten mukaan ulosottoviranomaisen käsittelymaksun summaarisissa asioissa tulisi olla merkittävästi alhaisempi kuin käräjäoikeuden käsittelymaksu. Tämä ohjaisi velkojat käyttämään ulosottoviranomaisen vahvistusmenettelyä. 

12. Selvitysmiehet ehdottavat myös tiedoksiannon helpottamista riidattomissa velkomisasioissa. Velalliselle toimitettaisiin haaste tai muu tiedoksianto ensisijaisesti tavallisena kirjeenä, jos saatavan pääoma on enintään 1 000 euroa. Myös kansalaisen asiointitiliä voitaisiin hyödyntää tiedoksiannossa.Vasta toissijaisesti käytettäisiin nykyisiä tiedoksiantotapoja eli tiedoksiannon toimittamista puhelimitse, haastemiehen viemänä tai postitse vastaanottotodistusta vastaan.

13. Tiedoksiantotoimintaan riidattomissa velkomisasioissa kuluu käräjäoikeuksien haastemiehiltä nykyisin noin 100 henkilötyövuotta. Selvitysmiesten arvion mukaan tavallisen postitiedoksiannon mahdollistaminen vähentäisi haastemiestyötä puoleen nykyisestä. Tiedoksiannon keventämisen vaikutuksia velallisen oikeusturvan kannalta lievennettäisiin pidentämällä velallisen takaisinsaantiaikaa kolmeen kuukauteen, kun nykyisin takaisinsaantia on haettava kuukauden kuluessa. Myös maksuhäiriömerkinnän syntymistä myöhennettäisiin.

14. Uudistuksen vaatimat lainsäädäntö- ja tietojärjestelmämuutokset olisi selvitysmiesten mukaan mahdollista toteuttaa niin, että summaariset asiat siirrettäisiin ulosottolaitokselle vuonna 2017. Ulosottolaitos päättäisi summaaristen asioiden käsittelyn tarkemmasta organisoinnista. Uudistuksen toteuttamisen yhteydessä osa summaarisia asioita hoitavista käräjäoikeuksien kansliahenkilöistä siirtyisi ulosottoviranomaisen palvelukseen. Haastemiehet jäisivät käräjäoikeuksiin hoitamaan tiedoksiantotehtäviä rikos- ja riita-asioissa.

15. Ulosottoviranomaisen vahvistamien saatavien kansainvälinen täytäntöönpano turvattaisiin siirtymävaiheessa säätämällä velkojalle mahdollisuus saattaa asia lisäksi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Kaksinkertaisesta käsittelystä aiheutuvat ylimääräiset kulut jäisivät velkojan vahingoksi.

torstai 23. lokakuuta 2014

889. KKO 2014:77. Asiamiespakko

1. Oikeudenkäynnin asianosainen, jota ei ole määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, saa käyttää asiamiestä (OK 15:1.1). Tuomioistuimessa läsnä oleva asianosainen saa käyttää oikeudenkäyntiavustajaa (OK 15:1.3). Oikeutta turvautua avustajaan ei voida missään tilanteessa evätä. Asianosaisella on oikeus itse valita avustajansa ja asiamiehensä. Tätä valintaoikeutta rajoittaa vain se, että valinnan tulee kohdistua henkilöön, joka täyttää laissa määrätyt asiamiehen ja avustajan kelpoisuusehdot (OK 15:2 ja 3).

2. Toisaalta Suomen laki, toisin kuin yleensä muiden maiden lainsäädäntö, ei sisällä yleistä asianajaja- tai juristipakkoa. Laki ei siis velvoita asianosaista turvautumaan tuomioistuimessa asiamieheen tai avustajaan, vaan asianosainen voi halutessaan prosessata yksin ja omin avuin. Rikosjutun syytetylle on tosin eräissä tapauksissa määrättävä julkinen puolustaja viran puolesta, jos syytetty ei ole itse hankkinut avustajaa eikä hän pyydä julkisen puolustajan määräämistä (ROL 2:1.3). Eri asia on, että asianosaisen on käytännössä yleensä välttämätöntä turvautua oikeudenkäynnissä pätevän lakimiehen apuun.

3. Vuoden 2013 alusta edellä mainittuun pääsääntöön eli asianosaisen oikeuteen ajaa itse asiaansa on tehty yksi poikkeus. Sen mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä asianomaiset kelpoisuusehdot täyttävää oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetuissa tuomiovirhekantelu- tai tuomionpurkuasiassa korkeimmassa oikeudessa (OK 15:1.4). Säännöksellä, jota korkein oikeus lienee esittänyt, on lain esitöiden mukaan pyritty hillitsemään selvästi aiheettomien kantelu- ja purkuhakemusten tekemistä, joita korkeimpaan oikeuteen on aiemmin tehty varsin runsasti (HE 318/2010 vp s. 20-21).  Tämän on katsottu vaikeuttavan korkeimman oikeuden resurssien kohdentamista tuomioistuimen tärkeimpään tehtävän eli ennakkopäätösten antamiseen. Säännös ei koske  ylimääräistä muutoksenhakua muissa tuomioistuimissa (esimerkiksi hovioikeudessa tai KHO:ssa) eikä korkeimmassa oikeudessakaan menetetyn määräajan palauttamisasioita (OK 31:17-18). Kantelu- ja purkuasioissakin asiamies/avustajapakko koskee vain hakijaa, joka ei ole viranomainen, ei sen sijaan viranomaishakijoita (esimerkiksi syyttäjiä) eikä myöskään hakijan vastapuolta tai muuta henkilöä, jota kuullaan hakemuksen johdosta.

4. Korkein oikeus on antanut tänään OK 15 luvun 1 §:n 4 momentin tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen. Tapauksessa oli kysymys kanteluasiasta. Varatuomari P vaati korkeimmalle oikeudelle toimittamallaan hakemuksella, että hovioikeuden tuomio asiassa, jossa hän itse oli ollut asianosaisena, poistetaan OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

5. Varatuomari P täytti oikeudenkäyntiasiamiehelle- ja avustajalle OK 15 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, sillä hän oli luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Asiassa oli kysymys siitä, olisiko P:n tästä huolimatta tullut käyttää OK 15:1.4:n mukaisesti hakemuksen laatimisessa oikeudenkäyntiasiamiestä. Ts. koskeeko sanotussa lainkohdassa säädetty asiamiespakko myös tilannetta, jossa kantelun tekijällä itsellään on asiamieheltä OK 15:2.1:ssa vaadittava kelpoisuus, vai onko hän kelpoinen laatimaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen, paitsi toisen puolesta, myös omassa  asiassaan.

6. Ennen asian ratkaisemista korkein oikeus varasi P:lle tilaisuuden hankkia OK 15:2.1:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävän asiamiehen. Asianajaja M toimitti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen, jossa hän ilmoitti P:n asiamiehenä toistavansa P:n hakemuksen perusteluineen.

KKO 2014:77

7. Korkein oikeus totesi, ettei lain esitöissä ole otettu kantaa edellä kohdassa 5 mainittuun tilanteeseen, josta tapauksesssa oli kysymys. Enemmistö ratkaisi asian tiukasti sanamuotoon pitäytyen, siis sillä perusteella, että ko. säännöksessä (OK 15:1.4) ei ole säädetty muista kuin viranomaisia koskevista poikkeuksista asiamiespakkoon. Asiamiespakkoa on enemmistön mukaan siten sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla on itsellään asiamieheltä edellytettävä kelpoisuus. P:n olisi tullut hankkia itselleen kelpoisuusehdot täyttävä asiamies eikä hänen itsensä laatimaa hakemusta voitu enemmistön mukaan tutkia. Enemmistö jätti tutkimatta myös asianajaja M:n P:n asiamiehenä  oikeuteen toimittaman hakemuksen, koska M oli vain uudistanut sellaisenaan P:n tekemän hakemuksen eikä ollut edes väittänyt, että hän olisi laatinut hakemuksen ja vastannut sen asiallisesta sisällöstä.

8. Korkeimman oikeuden vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta sen sijaan tutkivat P:n hakemuksen. He viittasivat lain esitöistä ilmenevään poikkeussäännöksen tarkoitukseen eli siihen, että  OK 15:1.4:n säännöksellä on ollut tarkoitus estää vailla oikeudellista koulutusta ja kokemusta tuomioistuinmenettelystä olevia hakijoita tekemästä itse ylimääräistä muutoksenhakua koskevia hakemuksia, joilla ei ole mahdollisuutta menestyä. Vähemmistö katsoi, että ko. säännös ei estä oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehdot täyttävää asianosaista laatimasta itse kantelu- tai purkuhakemustaan korkeimmassa oikeudessa. Varatuomari P:llä oli kelpoisuus toimia asiamiehenä ja hänelle oli vuonna 2013 myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana.

9. Korkeimman oikeuden enemmistön varsin tiukasti lain kirjainta noudattava tulkintatapa tuppaa jopa hieman hymyilyttämään. Vähemmistön mielipidettä sitä vastoin on pidettävä perusteltuna. Tapaukseen sovellettavaa säännöstä (OK 15:1.4) ei ole syytä tulkita enemmistön tavoin tiukasti sanamuodon pitäytyen, vaan tulkinnassa on otettava huomioon myös säännöksen tarkoitus.  Kyse on teleologisesta tulkintametodista, jonka mukaan tulkintaa ohjaa tavoite, jota lailla tai yksittäisellä säännöksellä on tarkoitus edistää.  

10. Suomen lainsäädäntö ei tunne yleistä asiamiespakkoa. OK 15:1.4:n säännös on poikkeus selkeästä pääsäännöstä. Jos henkilöllä on oikeudenkäyntiasiamieheltä vaadittava kelpoisuus laatia toisen puolesta hakemus ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa, on johdonmukaista katsoa, että hän on oikeutettu laatimaan sanotunlaisen hakemuksen myös omassa asiassaan. Ei ole järkevää syytä vaatia, että ko. henkilö hankkisi asiamiehekseen mainitut kelpoisuusehdot täyttävän lakimiehen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

888. Kokoomus laskussa, keskusta nousussa

1. Viimeaikaisten mielipidemittausten suunta on selvä. Kokoomuksen kannatus on hiipumassa ja keskustan kannatus puolestaan vinhassa nousussa. Helsingin Sanomien tänään julkaiseman kyselyn mukaan Juha Sipilän johtamaa keskustaa kannattaa 22,3, mutta Alexander Stubbin johtamaa kokoomusta vain 19,4 prosenttia vastaajista. Viikko sitten Iltalehti julkaisi oman mielipidemittauksensa tuloksen, jonka mukaan keskustaa kannattaa peräti 23,5 prosenttia vastaajista.

2. Keskusta on johtava oppositiopuolue, jota vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänesti vain noin 15 prosenttia äänensä antaneista ihmisistä. Vaaleissa jytkyvoiton saanut perussuomalaiset on puolestaan hiipunut neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 16,1 prosentin kannatuksellaan. Jopa surullisen hahmon ritarin eli Antti Rinteen johtama sosialidemokraattinen puolue ohitti Hesarin kyselyssä niukasti Timo Soinin johtaman PS:n 16,2 prosentin kannatuksellaan.

3. Pienemmistä puolueista tuskin kannattaa sanoa tässä yhteydessä edes sitä kuuluisaa halaistua sanaa. Niiden kannatusluvut nimittäin junnaavat lähes paikoillaan vaaleista ja gallupkyselyistä toiseen. Vasemmistoliiton pienoinen kannatuksen nousu hallituksesta eroamisen myötä on sulanut ja samaa voidaan sanoa vihreiden kannatuksesta puolueen noin kuukausi sitten tapahtuneen hallituksesta lähdön jälkeen.

4. Mielipidemittausten perustella poliittiset puolueet sijoittuvat 4-5 eri sarjaan. Raskaassa sarjassa porskuttaa Keskusta, keskisarjassa jyllää Kokoomus, välisarjassa Demarit ja Perussuomalaiset,  kevyessä sarjassa taas Vasemmistoliitto ja Vihreät sekä kärpässarjasa puolestaan Rkp ja Päivi Räsäsen Kd.

5. Perussuomalaisten kannatusta syö Timo Soinin yli-innokkuus saada puolueensa näyttämään hallituskelpoiselta. Soini haluaa saada ulkoministerin salkun ja siinä toivossa hän on jo vuosi sitten alkanut nuoleskella Sauli Niinistön ja jopa Erkki Tuomiojan saappaita. Antti Rinteen ongelmana on saada suohon vajoneen demaripuolueen kannatus nousuun keinolla millä hyvänsä, eli vastustamalla hallituksessa lähes kaikissa asioissa kokoomusta. Rinne ei kuitenkaan näytä ponnisteluissaan ja kapuloiden rattaisiin heittelyssään onnistuvan, ei sitten millään. Vuoden 2011 vaaleissa demareita äänesti 19.05 prosenttia ja persuja 19,1 prosenttia kaikista uurnilla käyneistä.

6. Kokoomuksen kannatus ei ole aivan dramaattisessa laskussa, jos sitä verrataan puolueen vuoden 2011 vaaleissa saamaan ääniosuuteen, joka oli 20,3 prosenttia. Jyrki Kataisen hallituksen alkuaikoina kokoomuksen kannatus käväisi tosin 21-22 prosentissa. Keskusta romahti vuonna 2011 Mari Kiviniemen puheenjohdolla 15,7 ja sen jälkeen suoritetuissa gallupkyselyissä jopa 14 prosentin kannatukseen, mutta on kivunnut montun pohjalta pikkuhiljaa ylöspäin. Mutta eihän keskustan ole oppositiossa tarvinnut tehdä juuri muuta kuin nostaa Juha Sipilä puolueen puheenjohtajaksi.

6. Talouden ja työllisyyden jyrkkä alamäki ja monet vuositolkulla viivästyneet rakenneuudistukset, joissa hallitus on tunaroinut perusteellisesti, ovat syöneet kokoomuksen ja demareiden kannatusta. Kuntauudistus ja sote-uudistus eivät näytä onnistuvan vieläkään ja eläkeuudistuksessa, jonka hallitus ja eduskunta ovat antaneet työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi, saatiin jonkinlainen tulos vasta äskettäin vuosien hieromisen ja loputtomilta tuntuneiden neuvottelujen jälkeen. 

7. Kokoomuslainen tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa - EU-asiat kuuluvat sisämarkkinapolitiikan piirin - mutta tulokset ovat myös tältä osin olleet vaisuja ja rajoittuneet lähinnä Sauli Niinistön kummalliseen Sotshin matkaan. Salelle kun tuli niin ikävä Vladimir Putinia, että hänen piti EU:n ja länsimaiden johtajien varoitteluista huolimatta rynnätä Sotshiin tapaamaan rakasta kollegaansa.

8. Alex Stubbin tulo pääministeriksi nosti kuukauden ajaksi hieman kokoomuksen kannatusta, mutta sen jälkeen alkoi puolueen alamäki. Kannatus on huvennut poliittisiin virkanimityksiin, puoleen edustajien outoihin möläytyksiin asioista kuin asioista ja älyttömän typeriltä tuntuviin ministerivalintoihin. 

9. Kokoomus ja Alex Stubb ovat pitäneet  - jostakin kumman syystä - Laura Rätyä jonkinlaisena puolueen uudistajana tai jopa pelastajana. Lauraa ei valittu vuonna 2011 eduskuntaan, joten hänet päätettiin nostaa puoluepoliittisilla perusteilla korkeaan virkaan eli Helsingin apulaiskaupunginjohtajan pallille. Sivutoimena Rädylle lätkäistiin vielä Kevan hallituksen puheenjohtajan nuija. Ensi töikseen Räty halusi nostaa profiliian ja alkoi savustaa Merja Ailusta ulos Kevan toimitusjohtajan paikalta. Tämä onnistui nippa nappa, minkä jälkeen operaatio jatkui siten, että Ailuksen tilalle Kevaan nostettiin Laura Rädyn hyvän ystävän eli Lasse Männistön isäukko Jukka Männistö (60). Kun isukki ei täyttänyt Kevan toimitusjohtajalta vaadittavia pätevyysedellytyksiä, niin ei hätää, sillä ko. vaatimuksia muutettiin Männistölle sopiviksi.  Kevan lähinnä pikku- tai kunnallispoliitikoista koostuva hallitus siunasi muitta mutkitta nämä poliittiset ja henkilökohtaiset manööverit. Sitten alkoi Lauran ja Lassen tuolileikki. Kansanedustaja Lasse halusikin - muka täysin yllättäen - Lauran sijaiseksi Helsingin kaupunginjohtajistoon ja Laura puolestaan halusi saada loppukaudeksi Lassen paikan eduskunnassa. Helsingin valtuusto ehtikin jo valita Lassen sijaiseksi. Hanke kuitenkin meni metsään, sillä liika on liikaa (lue: "ahneella on paskainen loppu"), kuten mm. tässä blogissa heti tuoreeltaan paljastettiin. Alexander Stubb, jolla ei aluksi ollut mitään ko. tuolileikkiä vastaan, muutti parin päivän kuluttua kantaansa ja piti operaatiota tuomittavana. Lasse ymmärsi luopua sijaisuutta koskevista haaveistaan. Mutta tässäkään ei ollut vielä kaikki, sillä kokoomus junaili, kenties Laura Rädyn "aloitteesta", että Rädyn sijaiseksi valitiin hänen toinen hyvä ystävänsä - tällä kertaa naispuolinen sellainen - eli Pia Sutinen (kok).

10. Kummallisia lausuntoja, "avauksia" ja ehdotuksia on kuultu viime kuukausina monien kokoomuslaisten poliittikkojen suusta. Puolueen eduskuntaryhmän uudeksi puheenjohtajaksi valittu Arto Satonen, tukeva kaveri Sastamalasta, möläytti kesäkuun lopulla, että työaikoja tulisi pidentää. Käsittämätön aloite aikana, jolloin seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa vuosi. Laura Räty puolestaan laukoi ministeriksi päästyään ylimielisesti ja pienituloisia väheksyvällä tavalla lapsilisäasiassa ja kansanedustaja Pia Kauma puolestaan sosiaalitukien varassa elävien maahanmuuttajien lastenvaunuista.

11. Alexander Stubbin tekemät ja kokoomuksen siunaamat ministerivalinnat ovat olleet suorastaan surkeita. Edellä olevasta jo yksiselittisesti ilmenee, minkä vuoksi Laura Rätyä ei olisi pitänyt valita uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi. Räty poimittiin ministeriksi eduskunnan ulkopuolelta, vaikka kokoomuksen eduskuntaryhmässä olisi ollut päteviä kansanedustajia mainittuun tehtävään. 

12. Petteri Orpon valinta maatalousministeriksi oli myös outo teko, sillä Petteri on tuskin maaseutua edes nähnyt. Jos ministeriksi piti valita joku turkulainen, niin ilman muuta paras vaihtoehto olisi ollut  Ilkka Kanerva. Hänkään ei toki tiedä maataloudesta juuri mitään, vaikka on syntynyt maanviljelijän perheeseen Lokalahdella. Mutta ei se mitään, sillä toimihan Ilkka parikymmentä vuotta Varsinais-Suomen kaavoituasioista vastaavan maakuntahallituksen puheenjohtajanakin, vaikkei oman kertomuksensa mukaan ymmärrä kaavoituksesta tuon taivaallista. Lenita Toivakan poiminta EU-ministeriksi meni myös metsään, sillä siihen hommaan ei lentoemäntänä toimiminen tai KTM-tutkinto riitä. Jos ministeriksi piti saada joku näyttävä nainen, jolla on nimi "Lenita", niin olisihan meillä ja kokoomuksella ollut mahdollisuus valita ministeriksi vaikkapa Lenita Airisto! Hänellä on myös takanaan kauppatieteellinen koulutus ja hänen mukanaolonsa hallituksen aitiossa eduskunnan kyselytunnilla olisi taatusti saanut aikaan sen, että kaikki räyhäkkäät edustajat Timo Soinista ja Mauri Pekkarisesta aina Teukka Hakkaraiseen olisivat osoittaneet kysymyksensä juuri LA:lle.

13.Kaikkein epäonnistuneimpana ministerinimityksenä voidaan kuitenkin pitää Sanni Grahn-Laasosen (31) valintaa uudeksi ympäristöministeriksi. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja, jonka ihmiset äänestivät 2011 eduskuntaan siksi, että Sanni oli toiminut Alexander Stubbin avustajana. Nyt Alex sortui valitsemaan Sannin samalla perusteella hallituksensa ministeriksi. Käsittämätöntä! Sannia kiusataan nykyisin eduskunnan kyselytunnilla milloin mistäkin asiasta. Viikko pari sitten Sanni sortui yllättävään kömmähdykseen ilmoittaessaan, että hänpä keskeyttää ex-ympäristöministeri Ville Niinistön käynnistämän soidensuojeluohjelman, koska juuri vihreät ovat keljuilleet hänelle kaikista eniten. Kokomuksen gallupkannatus ropisi jälleen pari piirua alemmaksi.

14. Kokoomuksen ei olisi pitänyt juuri ennen vaaleja sortua noin onnettomiin ministerivalintoihin. Poliittisiin kehiin ja hallitukseen olisi päin vastoin pitänyt saada lisää kokemusta ja vanhoja politiikkoja.  Ensimmäisenä uudeksi ministeriksi olisi pitänyt poimia eduskunnan rikkain mies eli Eero Lehti (70); hänet olisi voitu istuttaa vaikkapa ympäristöministeriksi. Maatalousminsteriksi olisi, kuten edellä jo mainitsin, olisi tullut valita Ilkka Kanerva (66) ja  EU- ym. ministeriksi Lenita Airisto; naisten ikää ei voida tässäkään yhteydessä paljastaa. Ben Zyskowcz (60) olisi myös - vihdoin ja viimein - tullut vetää pois salista huutelemasta tuhmia ja siirtää ministeriaitioon, samoin Pertti Salolainen (74). Näillä ministerivalinnoilla kokoomuksen kannatus olisi lähtenyt huimaan nousukiitoon!

15. Keskustan kannatus voi vielä ennen vaaleja toki notkahtaa, mutta nyt näyttää kyllä selvältä, että Juha Sipilästä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Kokonaan eri asia on, mitä Suomi ja suomalaiset oikeastaan tekevät puolueella, jonka nimi on keskusta. Olisiko ko. puolueella jokin ihmeässä hihassaan, jonka avulla maan asiat pantaisiin kertaheitolla kuntoon? Kyllä ei ole.  Suomalaisten yritysten kannattavuus laskee myös vaalien jälkeen ja julkisella sektorilla ja taloudella on edessä huomattavan suuria kiristysohjelmia. Hallituksessa ei ole jatkossakaan lysti olla varsinkin, jos hallitus muodostuu keskustan, persujen ja demareiden ympärille. Voimme vain pelolla odottaa, mitä tuollaiselta hallitukselta tuleman pitää.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

887. KKO 2014:74. Pääkäsittely hovioikeudessa

1. Hovioikeus ratkaisee valitusasiat pääsäännön mukaan esittelystä yksinomaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston eli lähinnä valituksen ja käräjäoikeuden tuomion perusteella (OK 26:12.1). Hovioikeuden suullinen pääkäsittely, jossa kuullaan asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoita, on poikkeuksellinen käsittelytapa, jonka toimittamiseen hovioikeudella on velvollisuus ainoastaan tietyissä tapauksissa (OK 25:13-16). 

2. Hovioikeuden pääkäsittelyä koskevat säännökset ovat osin tulkinnanvaraisia ja vaikeaselkoisia. Tietyissä tapauksissa pääkäsittelyä ei nimittäin tarvitse toimittaa, vaikka siihen lähtökohtaisesti olisi velvollisuus. Sääntelyn sekavuutta lisäävät säännökset siitä, milloin käräjäoikeudessa vastaanotettua todistelua ei tarvitse ottaa hovioikeuden istunnossa uudelleen vastaan. 

3. Säännösten tulkinnanvaraisuus ja hovioikeudelle annettu laaja harkintavalta niiden soveltamisessa on johtanut epäyhtenäiseen käytäntöön. Hovioikeudet suhtautuvat asianosaisten pääkäsittelyn toimittamista koskeviin pyyntöhin usein kielteisesti. Korkein oikeus on joutunut kymmenillä ennakkopäätöksillään puuttumaan pääkäsittelyn toimittamisessa esiintyviin virheellisiin tulkintoihin tai suoranaisiin laiminlyönteihin. 

4. Pohjoismaista esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa samoin kuin monissa muissakin maissa toisen oikeusasteessa menettely on pääsääntöisesti suullista ja kirjallinen menettely poikkeus. Suomessa hovioikeudet ovat tottuneet yli 200 vuoden aikana kirjalliseen prosessiin, niin hyvin, että hovioikeustuomarit suhtautuvat pääkäsittelyn toimittamiseen edelleen torjuvasti. 

5. Hovioikeudet tulkitsevat pääkäsittelyn toimittamista koskevia säännöksiä mielellään niin, ettei pääkäsittelyä tarvitsisi pitää eikä asianosaisia ja näiden avustajia sekä todistajia kutsua hovioikeuteen kuultavaksi. Kirjallinen menettely, joka ei ole julkista ja jossa oikeuden jäsenet puuhastelevat keskenään, on tuomareista ilmeisesti mukavampi ja helpompi tapa kuin asianosaisten ja näiden asianajajien läsnä ollessa tapahtuva julkinen istunto.  Euroopan ihmisoikeussopimuksen hyväksymisen myötä hovioikeudet ovat joutuneet ottamaan lusikan kauniiseen käteensä ja toimittamaan, usein pitkin hampain, pääkäsittelyjä lähes kolmanneksessa tutkittaviksi otetuista valitusasioista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hovioikeudet pitävät edelleen pääkäsittelyä pidetään lähinnä ikävänä tai tarpeettomana velvollisuutena. Hovioikeuksien tuomarit pyrkivät hylkäämään asianosaisten pääkäsittelyn toimittamista koskevia pyyntöjä silloinkin, kun pääkäsittelyn toimittamista voitaisiin perustellusti pitää asian selvittämisen kannalta tarpeellisena.

6. Tämä käy ilmi nyt tarkasteltavasta korkeimman oikeuden 5.10. 2014 antamasta ennakkopäätöksestä KKO 2014:74. Käräjäoikeus oli tuominnut syytetty A:n törkeästä pahoinpitelystä ynnä muusta 1 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A valitti tuomiosta hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että syytteet hylätään ja toisissijaisesti, että vankeusrangaistusta alennetaan. A pyysi lisäksi, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn näytön uudelleen vastaanottamista varten. Syyttäjä vaati valituksesssaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

KKO 2014:74

7. Turun hovioikeus hylkäsi A:n pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta tarpeettomana, koska käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uudelleen vastaanottamista ei voitu pitää tarpeellisena eikä pääkäsittelyn toimittamiseen ollut muutakaan aihetta.Syyttäjän valituksen johdosta hoviokeus korotti A.lle tuomitun rangaistuksen kahdeksi vuodeksi vankeutta.

8. Korkein oikeus myönsi A.lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, etä hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.

9. Korkein oikeus paneutui perusteluissaan aluksi huolella ja hovioikeutta paljon yksityiskohtaisemmin ja paremmin, paitsi pääkäsittelyn toimittamista koskeviin säännöksiin, myös hallituksen esityksessä asiasta esitettyihin tulkintoihin (kohdat 14-17). Tämän jälkeen perusteluissa pohditaan erikseen pääkäsittelyn tarpeellisuutta a) näytön vastaanottamiseksi ja b) A:n itsensä kuulemiseksi. Korkein oikeus päätyi (kohdat 18-20) siihen, että hovioikeus oli voinut hylätä näytön vastaanottamisen tarkoituksessa tapahtuvan pääkäsittelypyynnön.

10. Korkein oikeus useissa aiemmin antamissaan ennakopäätöksissä katsonut, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa näytön vastaanottamiseksi pääkäsittely.  Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2014:45 korkein katsoi, että hovioikeus oli valtion vahingonkorvausvastuuta koskevassa asiassa menetellyt virheellisesti, kun se oli hylännyt valittajien pyynnön pääkäsittelyn järjestämisestä näytön uudelleen arvioimista varten. Samaan lopputulokseen korkein oikeus päätyi myös ratkaisussa KKO 2014:56 selostetussa huumausainerikosta koskevassa tapauksessa, jossa korkeimman oikeuden perustelujen mukaan oli jäänyt epäselväksi, oliko käräjäoikeuden näytön arvio ollut oikea. Hovioikeus oli menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Molemmissa tapauksissa juttu on palautettu takaisin hovioikeuteen.

11. Palatkaamme nyt ratkaisuun KKO 2014:74. Päätöksen perustelujen kohdissa 21- 29 korkein oikeus on pohtinut laajasti yksinomaan A:n kuulemiseksi toimitettavaa pääkäsittelyä. Sen sijaan Turun hovioikeus oli ohittanut mainitun kysymykseen kokonaan. A ei ollut itse pyytänyt pääkäsittelyn toimittamista ainoastaan omaa kuulemistaan varten, mutta hovioikeus voi silti toimittaa pääkäsittelyn; tällaista pääkäsittelyä kutsutaan pienimuotoiseksi pääkäsittelyksi (pikkupääkäsittely).  

12. Korkeimman oikeuden mukaan (perustelujen kohta 24) hovioikeus voi tiedustella valittajan kantaa pääkäsittelyyn toimittamiseen rangaistuksen määräämiseen liittyvien seikkojen johdosta. Hovioikeuden tulisi mainitun kysymyksen selvittämiseksi käyttää kyselyoikeuttaan, joka on yksi tuomioistuimen käytettävissä oleva keino harjoittaa asian selvittämiseksi tarpeellista materiaalista prosessinjohtoa. Esillä olevassa tapauksessa hovioikeus ei kuitenkaan tiedustellut A:n ko. mielipidettä, vaan ohitti pikkupääkäsittelyä koskevan kysymyksen kokonaan. Korkein oikeus arvostelee perusteluissaan hovioikeuden sanoyyua passiivisuutta eli prosessinjohtovelvoitteen laiminlyöntiä.

13. Korkein oikeus totesi perustelujen kohdissa 28-29, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely, jossa A:ta olisi kuultu rangaistuskysymyksen osalta. Kun näin ei ollut tapahtunut, korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion A:lle tuomitun rangaistuksen osalta ja palautti asian tältä osin takaisin hovioikeuteen.

14. Hovioikeuden pääkäsittelyä, jossa käräjäoikeudessa esitettyä suullista näyttöä ei oteta uudelleen vastaan, vaan jossa kuullaan vain asianosaisia tai joitakuita heistä, kutsutaan siis pienimuotoiseksi pääkäsittelyksi tai pikkupääkäsittelyksi. OK 26 luvun pääkäsittelyä koskevat säännökset ovat puutteellisia sikäli, että niissä ei mainita erikseen mahdollisuutta toimittaa pääkäsittely pienimuotoisena; välillisesti tämä kuitenkin ilmenee ko. säännöksistä. 

15. Hovioikeudet eivät näytä aina edes tuntevan pienimuotoista pääkäsittelyä, vaan ne tarkastelevat päätöksissään ainoastaan näytön vastaanottamiseksi ja arvioimiseksi toimitettavaa pääkäsittelyä.Tämä on selvä puute ja yksi osoitus hovioikeuksien omaksumasta kannasta välttää pääkäsittelyn toimittamista mahdollisimman usein. 

16. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut nimenomaan syytetyn oikeutta tulla myös muutoksenhaussa henkilökohtaiseksi kuulluksi ja nähdä tai kohdata tuomarinsa. Samoin on tehty pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp s. 16-19 ja 67-68). Lakiesityksen mukaan asianosaisen henkilökohtaisen kuulematta jättämisen perusteiden tulee olla painavia. OK 26 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen pyyntö voidaan tällöin hylätä vain, jos pääkäsittelyn toimittaminen on selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaisille.

17. Pienimuotoisten pääkäsittelyjen toimittaminen hovioikeuksissa on jokseenkin harvinaista. Tästä voidaan päätellä, etteivät hovioikeudet joko tunne kyseistä mahdollisuutta tai suhtautuvat sellaiseen pääkäsittelyyn torjuvasti. Yksinomaan asianoaisten kuulemiseksi toimitettava pääkäsittely ei yleensä vie aikaa kovin paljon. Ratkaisussa 2014:74 mainitussa tapauksessa valittaja A:n henkilökohtainen kuuleminen rangaistusseuraamuksen osalta olisi voitu toimittaa luultavasti parissakymmenessä minuutissa. Hovioikeus voi yleensä asettaa tietyn lyhyehkön määräajan, jonka kuluessa asianosaisten on esitettävä lausumansa.

18. Korkein oikeus on jo aiemmin kiinnittänyt hovioikeuksien huomiota pienimuotoisen pääkäsittelyn toimittamiseen. Tällainen pääkäsittely voidaan toimittaa asianosaisen pyynnöstä, mutta tarvittaessa, kuten ratkaisussa KKO 2014:74 selostetusta tapauksesta ilmenee, myös tuomioistuimen omasta aloitteesta. Pääkäsittelyn keskiössä voi olla asianosaisen kuulustelu todistelutarkoituksessa tai käräjäoikeuden jutussa tuomitsema rangaistus tai vahingonkorvaus. Edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2014:56 on katsottu, että käräjäoikeudessa tuomitun rangaistuksen ankaruus  on yksi huomioon otettava tekijä arvioitaessa asian merkitystä asianosaiselle.

19. Ratkaisussa KKO 2012:99 selostetussa tapauksessa tavanomaisesta pahoinpitelystä 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu syytetty, jota ei ollut aiemmin rikoksista tuomittu, valitti hovioikeuteen ja vaati rangaistuksen lieventämistä sakoksi sekä pääkäsittelyn tomittamista suullisen todistelun uudelleen vastaanottamiseksi ja tullakseen henkilökohtaisesti kuulluksi rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista henkilökohtaista olosuhteistaan. Rovaniemen hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus katsoi, ettei pääkäsittely ollut tarpeellista näytön uudelleen arvioimiseksi. Sitä vastoin A:n itsensä kuulemiseksi hovioikeuden pääkäsittelyä ei korkeimman oikeuden mukaan voitu pitää tarpeettomana. Asia ei ollut rangaistuksen määräämisen osalta niin selväpiirteinen eikä  A:n kannalta myöskään niin vähämerkityksellinen, että pääkäsittelyä olisi voitu pitää selvästi tarpeettomana. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion A:lle tuomitun rangaistuksen osalta ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

20. Lain esitöissä (HE 105/2009 vp) on korostettu, että hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asianosainen sitä vaatii ja näin tulee menetellä myös silloin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvionnista. Pääkäsittely voidaan toimittaa esimerkiksi vain valittajan kuulemiseksi, jolloin kysymys ei ole käräjäoikeusmenettelyn toistamisesta, vaan asianosaisen oikeudesta ajaa asiaansa ja kohdata tuomarinsa hänelle tärkeässä asiassa.

21. Vaikuttaa siltä, että hovoikeudet eivät joko tunne tai hyväksy lain esitöistä ilmenevää lainsäätäjän tavoitetta, ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä tai edes korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. Hovioikeuksien tapa ohittaa mainitut oikeusläheet ja siteerata perusteluissaan yksinomaan lakitekstiä, jossa ei ole säännöksiä pienimuotoisen pääkäsittelyn toimittamisesta, on vääränlaista säästämistä ja asianosaisten oikeusturvan unohtamista.

22. Finlexistä löytyy vuosilta 2010-2104 ainoastaan yksi varsinaista tai pienimuotoista pääkäsittelyä koskeva hovioikeusratkaisu (VaaHO 2013:4). Tapauksessa on kysymys riita-asiasta, jossa hovioikeus hylkäsi toisen vastaajan näytön vastaanottamiseksi ja uudelleen arvioimiseksi tai vaihtoehtoisesti ainoastaan hänen itsensä kuulemiseksi esittämän pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta. Ratkaisusta ei ole jostakin syystä otettu mainintaa Vaasan hovioikeuden kotisivulle.

23. Korkein oikeus on puolestaan antanut 20 viimeisen vuoden aikana kymmeniä ennakkopäätöksiä, jotka koskevat hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely. Vuosilta 2010-2104 mainittuja ennakkopäätöksiä on annettu 10 kappaletta. Pääkäsittelyt eivät tunnu oikein kiinnostavan hovioikeuksia eikä korkeimman oikeuden asiasta antamilla ennakopäätöksillä näytä olleen riittävää oikeuskäytäntöä ohjaavaa vaikutusta.