lauantai 5. heinäkuuta 2014

856. Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari?

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet useimmat Euroopan valtiot. Sopimus takaa valtioiden kansalaisille ja niiden alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina muun muassa oikeuden elämään, yksityisyyteen, omaisuuden suojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

2. EIT:ssa on 47 tuomaria eli kukin Euroopan neuvoston jäsenvaltio valitsee yhden tuomarin. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden. Heidät valitsee Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Yleiskokouksen istuntoon osallistuu 315 edustajaa, jäsenvaltioiden edustajamäärä ja äänimäärä riippuu ao. maan asukasluvusta. Suomen valtuuskuntaan kuuluu viisi eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, joiden puhenjohtajana toimii nykyisin Maria Guzenina (sd) ja varapuheenjohtajana Kimmo Sasi (kok). Kolme muuta Suomen valtuuskuntaan kuuluvaa jäsentä ovat Antti Kaikkonen (kesk) - valtuuskunnassa jo vuodesta 2004 lähtien -  Pirkko Mattila (ps) ja Anne-Mari Virolainen (kok).

3. EIT:n  tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Heidät valitaan tehtäväänsä pysyvästi - tuomareiden eroamisikä on 70 vuotta - kun taas muut jäsenet valitaan tehtävänsä yhdeksän vuotta kestäväksi toimiajaksi. Tuomaria ei voida valita tehtävään uudelleen eli siis toiseksi toimikaudeksi. Kelpoisuusvaatimusten mukaan EIT:n tuomareilla tulee olla korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys korkeisiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita. EIT:n tuomareilla ei saa olla heidän riippumattomuuttaan vaarantavia sivutoimia, he eivät saa toimia esimerkiksi välimiehinä. EIT:n presidenttinä on nykyisin vuonna 1962 syntynyt luxemburgilainen tuomari Dean Spielmann, joka valittiin tehtävään vuonna 2012.

4. Suomi liittyi Euroopan neuvooon vuonna 1990 ja suomalaisina EIT:n tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1990-1998) ja ns. uuden ihmisoikeustuomioistuimen aikana Matti Pellonpää (1.11.1998 - 31.12 2006) ja Päivi Hirvelä vuoden 2007 alusta lähtien. Hirvelän toimikausi päättyy vuoden 2015 lopussa. Raimo Pekkanen on työoikeudesta väitellyt OTT, joka toimi OM:n kansliapäällikkönä 1982-1990. Matti Pellonpää, joka on väitellyt tohtoriksi kansainvälisestä oikeudesta, on toiminut aiemmin apulaisprofessorina, vuodesta 2007 lähtien hän on ollut KHO:n jäsenenä. Päivi Hirvelä nimitettiin EIT-tuomariksi valtionsyyttäjän virasta. Jotkut ovat kritisoineet Hirvelän ehdollepanoa ja nimitystä. Valtioneuvoston kaksi muuta ehdolle asettamaa juristia tehtävään olivat vuonna 2006 professori Martin Scheinin ja oikeusneuvos Gustaf Möller.

5. Vaikka Päivi Hirvelän toimikausi päättyy vasta vuoden 2015 lopussa, hänen seuraajansa on ollut jo haettavana. Tehtävästä olivat kiinnostuneita seuraavat yhdeksän hakijaa:

-  OTT, eurooppaoikeuden dosentti Pekka Aalto (oikeuskansleri Jorma S. Aallon poika);
-  OTT, käräjätuomari Anna-Liisa Autio (ex-hiihtäjä ja Nokia-miljonääri Asko Aution puoliso);
-  OTT (hc),  KKO:n presidentti Pauliine Koskelo;
-  OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt;
-  OTT, Euroopan parlamentin oikeudellisen osaston jäsen Iiro Liukkonen;
-  OTL, hallintoneuvos Anne E. Niemi (KHO);
-  OTL, Euroopan komission oikeudellisen yksikön jäsen Esa Paasivirta; 
-  kansliapäällikkö Päivi Pietarinen (KHO); ja
-  OTT, esittelijäneuvos, apulaisoikeusasiamiehen sijainen Pasi Pölönen.

Hakijoista Autio, Liukkonen ja Pölönen ovat väitelleet tohtoriksi prosessioikeudesta, Lindstedt rikosoikeudesta ja Aalto EU-oikeudesta. Valtaosa EIT:n käsittelemistä asioista koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Anne Niemi ja Pölönen ovat toimeet aiemmin jonkin aikaa lakimiehenä EIT:n sihteeristössä. Niemi on toiminut myös EIT:n ad hoc -tuomarina eli tietyissä yksittäisissä oikeusjutuissa Päivi Hirvelän varamiehenä.

6. Valtioneuvosto asetti 17.3.2011 erityisen asiantuntijaneuvottelukunnan toimikaudeksi 1.4.2011 - 31.3.2017 valmistelemaan ehdokkaiden nimeämisen kansainvälisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin ja jäsenen tehtäviin. Neuvottelukunnan kokoonpano on seuraava: Puheenjohtaja valtiosihteeri Kare Halonen (valtioneuvoston kanslia); varapuheenjohtaja hallitusneuvos Marika Paavilainen; jäsenet (suluissa varajäsenet): UM:n oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta (Joni Heliskoski, OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola (Kari Kiesiläinen), oikeusneuvos (eläkkeellä) Gustaf Möller (oikeusneuvos Marjut Jokela), KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg (Pirkko Ignatius), valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (Mika Illman), professori emeritus Bengt Broms (Pia Letto-Vanamo) ja asianajaja Inga Korpinen (Markku Fredman). 

7. Seuraavaksi hakijoiden lista menee kyseisen neuvottelukunnnan käsiteltäväksi. Lautakunta antaa jokaisesta hakijasta lausunnon, mutta ei tiettävästi aseta hakijoita pätevyys- tai paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen valtioneuvosto asettaa ulkoministeriön esittelystä kolme hakijaa ehdolle tuomarin virkaan. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsee tuomarin näiden kolmen joukosta.

8. Hakijoista ja heidän ansioistaan ja pätevyydestään voidaan varmaan olla monta mieltä. Minusta  valinta voisi kohdistua seuraaviin hakijoihin: Koskelo, Liukkonen, Niemi ja Pölönen. Pasi Pölönen on pätevä perus- ja ihmisoikeusasiaintuntija, sillä eduskunnan oikeusasiamiehen yhtenä nimenomaisena tehtävänä on valvoa juuri ihmisoikeuksien noudattamista Suomen viranomaisissa ja tuomioistuimissa (perustuslain 108 §). Pölönen on väitellyt tohtoriksi todistusoikeudesta. 

9. Yllätys ei kuitenkaan olisi, jos Hirvelän seuraajaksi valittaisiin Pauliine Koskelo. Hän on KKO:n jäsenenä perehtynyt konkreettisissa oikeusjutuissa perusteellisesti EIT:n ratkaisukäytäntöön. Toki oli suuri yllätys, että KKO:n pesidentti hakee EIT:n tuomariksi. Koskelo lienee kuitenkin hieman kyllästynyt oikeus- ja tuomioistuinlaitokselle annettuhin resursseihin ja oikeusminsteriön hitaaseen ja melko saamattomaan toimintaan tuomioistuinlaitoksen kehittämiseksi. Sitä paitsi ihmisoikeustuomarin palkkaus ja eläke-edut ovat paljon paremmat kuin KKO:n presidentin vastaavat edut.

10. Koskelo on syntynyt vuonna 1956, joten hän täyttää 60 vuotta vuonna 2016, jolloin suomalainen EIT-tuomari vaihtuu. Kun ihmisoikeustuomarin toimikausi on yhdeksän vuotta, on selvää, ettei Koskelo voi säilyttää nykyistä presidentin virkaansa jonkinlaisena pakastevirkana. Vaihtoehto, jonka mukaan maamme ylintä tuomioistuinta johtaisi yhdeksän vuoden ajan Koskelon sijaisena ma. presidentti, ei ole mahdollista.

11. Kenestä voisi tulla KKO:n uusi presidentti, jos ja kun Pauliine Koskelo nimitetään EIT:n tuomariksi? Lukijoilla on varmaankin tästä asiasta erilaisia mielipiteitä. Luultavasti KKO:n presidentin virkaa hakevat ainakin Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä ja Turun HO:n presidentti Timo Esko, jotka ovat kumpikin syntyneet vuonna 1952. Timo Esko on oikeustieteen tohtori ja entinen asianajaja. Könkkölä ja Esko ovat toimeeet aikaisemmin muutaman vuoden KKO:n jäsenen virassa. 

12. Mikko Könkkölä tunnetaan OM:n pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana. Hän on tuohon aikaan radikaalin vasemmistolaisen maineessa. Könkkölä on toiminunut nykyisen virkansa ohella usein - minusta aivan liian usein - erilaisten lainvalmisteluhankkeiden vetäjänä. Viimeksi Könkkölä oli puheenjohtajana OM:n toimikunnassa, joka laati keväällä julkaistun mietinnön uudeksi uudeksi tuomioistuinlaiksi. Mietintö on saanut esimerkiksi KKO:n, KHO:n ja Lakimiesliiton antamissa lausunnoissa varsin kriittisen vastaanoton.

13. Päteviä hakijoita KKO:n presidentiksi löytyisi myös talon sisällä. Heistä voidaan mainita vaikkapa oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Marjut Jokela ja Ari Kantor, jotka ovat kaikki Timo Eskoa ja Mikkö Könkkölää nuorempia.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

855. KKO 2014:46. Suuri kuittikauppajuttu

1. Suureksi kuittikauppajutuksi tai Anton-kuittikauppajutuksi kutsussa tapauksessa syyttäjä vaati käräjäoikeudessa syytetyille rangaistusta muun muassa törkeistä veropetoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, rekisterimerkintärikoksista ja rahanpesusta. Väitettyjen rikosten tekoaika ajottui pääosin vuosille 2003-2005. Kuittitehtaan konttori sijaitsi Herttoniemessä. Jutussa oli lähes sata syytettyä ja juttua on pidetty laajimpana Suomessa käsiteltynä rikosasiana. Sotien jälkeen käsitelty asekätkentäjujttu lienee kuitenkin edelleen maamme laajin rikosjuttu.

2. Helsingin käräjäoikeus antoi tuomion jutussa toukokuussa 2009 ja 44 syytettyä tuomittiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, 40 ihmistä sai sakkorangaistuksen. Pisin tuomio oli viisi vuotta vankeutta. Viiden pääsyytetyn osalta toiminnan katsottiin olleen järjestäytynyttä rikollisuutta, koska määräävä tekijä toiminnassa oli ollut taloudellisen edun tavoittelu, kyseessä oli vakavat rikokset eli mm. törkeät veropetokset, ryhmän jäsenillä oli omat tehtävänsä rikosten toteuttamiseksi ja toimijoiden välillä vallitsi käskyvaltasuhteet. Syytettyjen joukossa oli useita moottoripyöräjengiläisiä. Osa syytetyistä tuomittiin korvaamaan verottajalle yli 5,5 miljoonaa euroa muun muassa maksamattomista ennakonpidätyksistä ja lähdeveroista.
3. Tuomittujen katsottiin pyörittäneen rakennusyrityksissä laajaa väärennettyjen kuittien kauppaa ja välittäneen pääkaupunkiseudun rakennustyömaille pimeää työvoimaa. Rikollinen toiminta ehti jatkua vuosia kymmenissä uudis- ja jälleenrakennuskohteissa 2000-luvun alkupuolella.

4. Tuomituista 41 henkilöä valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Koska myös syyttäjä ja Verohallinto valittivat, hovioikeudessa asiaa käsiteltiin kaikkiaan 67 syytetyn osalta. Asian pääkäsittely kesti hovioikeudessa 44 istuntopäivää - oikeutta istuttiin siis kuukausikaupalla - ja oikeus kuuli käsittelyssä 177 eri henkilöä .

5. Hovioikeus ratkaisi jutun 16.12.2011 antamallaan tuomiolla. Tuomio käsitti 700, liitteineen yhteensä 950 sivua. Hovioikeus muutti olennaisesti käräjäoikeuden tuomiota, silllä hovioikeus hylkäsi syytteet kokonaan 46 syytetyn osalta. Hovioikeus ei käräjäoikeuden tuomiosta poiketen katsonut, että jutussa vapautetut syytetyt olisivat tehneet töitään jutun päätekijöiden toimistoyhtiöiden lukuun. Hovioikeus ei myöskään pitänyt viiden pääsyytetyn toimintaa järjestäytyneenä rikollisuutena. Hovioikeuden tuomiota on luonnehdittu floppaukseksi jutun kolmelle syyttäjälle.

6. Jutun neljän päätekijän osalta hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että heidän määräysvallassa olleet toimistoyhtiöt olivat myyneet alihankintalaskuja eli kuitteja toisille rakennusalan yrityksille ja maksaneet omille työntekijöilleen pimeitä palkkoja. Yhtiöt olivat rikkoneet myös kirjanpitovelvollisuuttaan. Koska syytteistä vapautettujen syytettyjen ei katsottu tehneet töitään päätekijöiden toimistoyhtiöiden lukuun, toimistoyhtiöiden verovilppi jäi olennaisesti pienemmäksi kuin mitä käräjäoikeus oli todennut.

7. Hovioikeus tuomitsi päätekijät kuitenkin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin muun muassa törkeistä vero- ja kirjanpitorikoksista. Rangaistuksia alennettiin ja niiden pituus vaihteli kahdesta vuodesta ja seitsemästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Yhden päätekijän tuomiota alensi merkittävästi se, että hän oli osallistunut asiansa selvittämiseen. Ehdollista tai ehdotonta vankeutta jutussa tuomittiin lisäksi 14 muullekin syytetyylle. Hovioikeus tuomitsi jutussa myös muutaman sakkorangaistuksen.

8. Miten hovoikeuden tuomio erosi syyttäjien näkemyksestä ja käräjäoikeuden ratkaisusta? Veropetosten tekotapana tapauksessa oli nimenkäytöksi kutsuttu menettely. Rakennusmies tai -porukka sopi rakennustyöstä. Kun heillä ei ollut omaa firmaa, tarjosivat pääsyytettyiksi sittemmin joutuneiden toimistoyhtiöiden toimihenkilöt rakennusmiehille mahdollisuuden laskuttaa tehty työ heidän yhtiönsä kautta. Toimistoyhtiölle ilmoitettiin tehdyt tunnit tai urakan määrä, minkä jälkeen toimistossa kirjoitettiin ohjeiden mukaiset laskut, jotka lähetettiin työn tilaajille. Rahat maksettiin laskun mukaisesti toimistoyhtiöiden pankkitilille. Sieltä summat nostettiin käteisenä niin, että 10 % jäi toimistomiehille ja 90 % annettiin työn tehneille. Mitään veroja ei maksettu. 

9. Pääsyytettyjen puolustus perustui siihen, että veropetos oli tehty työn tehneiden omassa verotuksessa, ei toimistomiesten firman verotuksessa, kuten syyttäjät väittivät. Puolustuksen mukaan laittomien kuittien tai laskujen kirjoittaminen ei ole liiketoimintaa, josta pitäisi maksaa veroja. Helsingin hovioikeus asettui tuomiossaan samalla kannalle ja katsoi, että veropetokseen syyllistyy rakennusmies, joka käyttää toimistoyhtiön nimeä oman työnsä laskuttamiseen. Hovioikeuden mukaan veropetos ei siis ole tapahtunut toimistomiesten kuittifirmassa, joka ainoastaan tehtaili kuitteja työstä, jonka ulkopuoliset olivat sopineet tekevänsä. Rakennusmiehet eivät olleet toimineet avunantajina toimistofirmojen veropetoksessa, vaan päinvastoin toimistomiehiä olisi voitu syyttää avunannosta rakennusmiesten veropetoksiin. Kun tästä ei ollut syytetty, hovioikeus hylkäsi valtaosan syytteistä. 

10. Korkein oikeus myönsi  marraskuussa 2012 asiassa syyttäjälle ja Verohallinnolle valitusluvan. Eilen antamassaan päätöksessä KKO 2014:46 korkein oikeus otti veropetoksiin toisenlaisen kannan kuin hovioikeus ja palautti jutun noin 50 syytetyn osalta hovioikeuteen uudelleen käsiteltävksi. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjät eivät siten olleet syytteitä nostaessaan flopanneet tai syyttäneet väärin. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se oli ottanut tutkittavaksi kysymyksen siitä, olivatko myös ne vastaajat, jotka eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon, syyllistyneet ennakonpidätystä koskevaan veropetokseen. Hovioikeus oli toisin sanoen menetellyt vastoin tuomion osittaista lainvoimaa koskevaa säännöstä.

11. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2014:46 otsikko, josta tapauksen olennaiset kysymykset ilmenevät, on seuraavanlainen:

Veropetos - Törkeä veropetos
Lainvoima - Osittainen lainvoima
Muutoksenhaku
Oikeudenkäyntimenettely - Jutun palauttaminen

Syytteen mukaan rakennustöitä tehneet henkilöt A - D (useita kymmeniä henkilöitä) ja neljän osakeyhtiön toiminnasta vastanneet henkilöt X - Z (useita henkilöitä) olivat sopineet siitä, että rakennustyöt oli tehty yhtiöiden nimissä ja laskutettu yhtiöiden toimesta. Rakennustöistä yhtiöiden tileille maksetut rahasuoritukset oli nostettu tileiltä käteisenä ja rahavarat oli suoritettu A - D:lle siten, että suorituksista oli vähennetty X - Z:lle prosenttimääräiset palkkiot. Syyttäjä oli katsonut, että myös A - D olivat tosiasiassa vastanneet yhtiöiden toiminnasta siltä osin kuin kysymys oli ollut heidän rakennustoiminnastaan, ja vaatinut kaikkien mainittujen henkilöiden tuomitsemista rangaistukseen yhtiöiden verotuksessa tehdyistä veropetoksista, koska yhtiöiden toiminnassa oli laiminlyöty toimittaa ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja sekä arvonlisäverojen tilittäminen. Syytteessä mainittuja veroja ja maksuja koskevat laiminlyönnit oli katsottu yhdeksi veropetokseksi.

Käräjäoikeus oli lukenut menettelyn X - Z:n syyksi veropetoksena ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisen osalta, mutta oli katsonut A - D:n syyllistyneen veropetokseen vain siltä osin kuin he olivat laiminlyöneet niiden veromäärien maksamisen, jotka olivat vastanneet heille maksettujen palkkojen ennakonpidätysmääriä. Syyttäjä haki hovioikeudessa muutosta A - D:n osalta siltä osin kuin syyte työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisestä oli hylätty. Osa vastaajista A - D ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus katsoi ensin syyttäjän avanneen valituksellaan hovioikeuden tutkittavaksi sen kysymyksen, olivatko väitetyt veropetokset tapahtuneet asianomaisten yhtiöiden toiminnassa myös niiden vastaajien osalta, jotka eivät olleet itse valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Tätä kysymystä arvioidessaan hovioikeus katsoi, ettei syytteessä kuvattu menettely ollut tapahtunut yhtiöiden toiminnassa siten, että menettelyyn osalliset A - D sekä X - Z olisivat välttäneet ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen suorittamisen syytteessä väitetyllä tavalla, ja hylkäsi syytteen tällä perusteella.


Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, ettei hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän valituksen perusteella tutkittavaksi kysymystä siitä, olivatko A - D sekä X - Z syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan veropetokseen ennakonpidätysten osalta. Korkein oikeus katsoi edelleen, että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää yhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen. Koska hovioikeus ei ollut arvioinut asian tosiseikastoa tältä pohjalta, asia palautettiin hovioikeuteen.

12. Helsingin hovoikeus oli ilmeisesti katsonut, että koska ns. reformatio in peius -kielto, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa yksin muutosta hakevan asianosaisen vahingoksi, ei koske syyttäjän valtusta (tästä säädetään nykyisin OK 26 luvun 2 §:n 1 momentissa),  tämä olisi sellainen (nykyisin) OK 26 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy, jonka vuoksi hovioikeus voisi rangaistuksen koventamista vaativan syyttäjän valituksen johdosta tutkia, onko syytetty edes syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Mainittu OK 26:2.2:n säännös ei oikeuta hovioikeutta tutkimaan sellaisen teon syyllisyyskysymystä, jonka osalta käräjäoikeuden tuomio on jo saanut lainvoiman. Voisin viitata tältä osin vuodelta 1977 olevaan väitöskirjaani Reformatio in pejus-kiellosta.

13. Rikosoikeudellisesti korkein oikeus katsoi - toisin kuin hovioikeus - että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää toimistoyhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakkopidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseeen kohdistuvan veropetoksen.

14. Anton-kuittikauppajutussa korkeimmassa oikeudessa käyty ja nyt päättynyt kolmas erä ei siis ollutkaan vielä oikeudenkäynnin viimeinen ja ratkaiseva erä.  Asian käsittely jatkuu kymmenien syytettyjen osalta Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomiosta on vielä mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.



torstai 26. kesäkuuta 2014

854. KKO 2014:44. Valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi työpaikkakiusaamisesta

1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla tuominnut valtion maksamaan vahingonkorvausta työpaikkakiusaamisen johdosta. KKO:n mukaan työnantajan asemassa ollut valtiovarainministeriö ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin selvittääkseen työpaikkakiusaamistapausta, joten ministeriö oli  laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:n mukaisen toimimisvelvollisuutensa. Mainitun lainkohdan mukaan  työnantajan on työntekijän epäasiallisesta kohtelusta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.
Ratkaisun pääkohdista on julkaistu tiedote.

2. Mainittu kiusaamistapaus ajoittui loppusyksylle 2007, jolloin virkamies (K) eli valtiovarainministeriön apulaiscontrollerin virkaan nimitetty oikeustieteen tohtori Outi Korhonen aloitti työskentelynsä ministeriössä. K riitaantui pian lähiesimiehensä (V) kanssa. K:ta ei muun muassa kutsuttu palavereihin, hänen työtehtäviään ei määritelty eikä esimies suostunut keskustelemaan hänen kanssaan. K jäi jo muutaman kuukauden kuluttua sairauslomalle. K irtisanoutui ko. virasta 12.2.2009.  Hän toimi 21.1.2009 - 9.9.2010 professorina Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Sen jälkeen hänet nimitettiin Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professoriksi.
3. Helsingin käräjäoikeus, jossa K vaati epäasianmukaisen kohtelun johdosta valtiolta korvausta ansionmenetyksestään ynnä muusta,  velvoitti 15.10.2010 antamallaan tuomiolla valtion suorittamaan K:lle yhteensä 118 000 euron korvaukset ansionmenetyksistä, lääke- ja sairauskuluista sekä henkisistä kärsimyksistä. 
4. Helsingin hovioikeus, jonne valtio valitti käräjäoikeuden tuomiosta, kumosi 31.5.2012 käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi K:n kanteen kokonaisuudessaan. 
5. Korkein oikeus myönsi K:lle valitusluvan ja toimitti asiassa suullisen käsittelyn viime vuonna. Jutussa oli kysymys siitä, oliko K:tä kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti ja, mikäli näin oli menetelty, oliko työnantaja laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa tarkoitetun toimimisvelvollisuutensa ja, jos näin oli tapahtunut, oliko sanotusta laiminlyönnistä aiheutunut K:lle vahinkoa, joka työnantajan oli korvattava, ja mikä oli sanotun vahingon määrä. 
6. K:n mukaan hänen lähiesimiehensä V:n toiminta oli ollut epäasiallista jo sillä perusteella, että K itse oli kokenut sen subjektiivisesti häiritseväksi. KKO:n mukaan toiminnan asianmukaisuus on kuitenkin arvioitava objektiivisin perustein. Tuomion perustelujen mukaan lähiesimies oli muuttanut K:n työn sisältöjä ja vastuita, mikä aiheutti K:lle epätietoisuutta hänelle kuuluvista tehtävistä. Tätä epätietoisuutta lisäsi se, että esimies V oli kieltäytynyt  K:n kanssa kahdenkeskisestä yhteydenpidosta. KKO:n enemmistön mukaan esimiehen mainitusta toiminnasta aiheutui työturvallisuuslain mukaista haittaa K:n terveydelle.
7. Korkeimman oikeuden istunnossa kuultiin K:ta hoitaneita lääkäreitä, joiden mukaan K:n työpaikan tilanteen ja K:n sairastumisen välillä oli syy-yhteys. Sanotun lääketieteellisen selvityksen perusteella KKO katsoi, että virkamies oli sairastunut häneen kohdistuneen epäasiallisen käytöksen takia. Lääkäreiden kertomuksista oli pääteltävissä, että  K:n sairaus oli pitkittynyt, koska työnantajan edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin epäasiallisen kohtelun poistamiseksi.
8. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja velvoitti valtion suorittamaan  K:lle korvaukseksi ansionmenetyksistä 13 500 euroa sekä lääke-ja sairauskuluja 8 800 euroa. Sen sijaan KKO hylkäsi K:n korvausvaatimuksen henkisistä kärsimyksistä. Tuomion perustelujen mukaan mukaan työnantajan epäasiallinen käytös oli tosin loukannut K:ta, mutta sanottua menettelyä ei kuitenkaan ollut pidettävä K:n ihmisarvon tahallisena tai törkeän huolimattomana loukkauksena. Siten kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle ei ollut edellytyksiä.
9. Tapaus ei ole ollut mitenkään selvä. K oli ollut sanotussa tehtävässä vain muutaman kuukauden. Hovioikeus hylkäsi K:n korvausvaatimukset kokonaan ja korkein oikeus tuomitsi valtion korvausvelvolliseksi tasaisen 3-2 -äänestyksen jälkeen. Vähemmistöön jääneen kahden jäsenen mukaan työnantajan eli K:n lähiesimiehenä toimineen V:n menettelyä ei voitu pitää työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitettuna työntekijän häirintänä tai epäasiallisena kohteluna eikä työnantaja ollut laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa säädettyä toimisvelvollisuuttaan.
10. Lakitekstissä ei käytetä yleiskielessä käytettävää sanaa "kiusaaminen", vaan työturvallisuuslain 28 §:ssä puhutaan työntekijälle aiheutuvasta terveydellisestä haitasta ja vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasianmukaisesta kohtelusta. 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

853. Puren sua

Italian Giorgio Chiellini (edessä) oli Luis Suárezin puremislistalla jo viime vuonna

1. Uruguayn superhyökkääjä Luis Suárez, joka pelaa töikseen futista FC Liverpooolissa, on tullut tunnetuksi epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä. Maalien tehtailun ohella Suárezin toiseksi tavaramerkiksi kentällä - salaiseksi sellaiseksi - on muodostunut vastustajien pureminen. Tämän vuoksi Suárez on sanut liikanimen "Vampyyri-Suárez".

2. Hollantilaisseura Ajaxia edustaessaan Suárez puri marraskuussa 2010 liigaottelussa PSV:n Otman Bakkalia. Erotuomari ei nähnyt tilannetta, mutta Hollannin jalkapalloliitto langetti jälkikäteen Luisille kahden ottelun pelikiellon.

3. Huhtikuussa 2013 Englannin jalkapalloliitto antoi Suárezille kymmenen ottelun pelikiellon, kun Luis puri Valioliigan ottelussa Chelsean Branislav Ivanovicia käteen. Tilanne meni tuolloinkin erotuomarilta ohi, mutta liitto langetti rangaistuksensa jälkikäteen.
4. Suárez katui tekoaan ja pyysi heti tekoaan anteeksi Ivanovicilta ja koko jalkapalloilevalta maailmalta. Suarezia on kehotettu menemämään oudon taipumuksensa vuoksi terapiaan, sillä monet ovat arvelleet, että Suárezissa on "hullu geeni".
5. Eilen Brasilian MM-kisojen ottelussa Uruguay - Italia nähtiin Luis S:n kolmas puraisu. Italialaispuolustaja Giorgio Chiellini ja Suárez kamppailivat Italian rangaistusalueella, kun välikohtaus tapahtui. Selin Suáreziin ollut Chiellini näytti tv:n hidastuskuvan perusteella tuuppaavaan uruguaylaishyökkääjää olkapäällään, johon tämä vastasi salamannopeasti näykkäisemällä hampaillaan italialaista hartianseudulle. Chiellini esitteli punertavaa olkapäätään tv-kameroille tuskainen ilme kasvoillaan. Kyllä siinä olkapäässä näytti selvät hampaan jäljet olevan.
6. Suárezin puraisu jäi ottelun meksikolaiserotuomarilta Marco Rodriguezilta näkemättä. Suárez ei kiistänyt tekoaan, vaan selitti ottelun jälkeen "näykäisynsä" syyksi sen, että Chiellini oli ensin tönäissyt häntä olkapäällään. Heti tilanteen jälkeen maassa istuessaan Suárez piteli kaksin käsin hyvin kehittynyttä hammas- eli purukalustoaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä moinen näykkäisy tuntuu myös näykkääjän purukalustossa.
7. Ko. ottelun voitti muuten Uruguay - vai pitäisikö sanoa Puruguay. Ottelun jälkeen jotkut ovat ehdottaneet, että ensi kaudella Suárez pitäisi varustaa otteluissa  kuonokopalla, jottei puraisuja enää pääsisi tapahtumaan.  Joka tapauksessa Suárezin uusin purentaepäily menee kansainvälisen jalkapalloliiton eli FIFA:n tarkasteltavaksi ja Suarezille voidaan, jos näyttö Chiellinin puremiseen riittää, langettaa pitkä kilpailukielto.

8. Luis Suŕez yritti näykkäistä hampaillaan samaista Giorgio Chielliniä jo viime vuonna Confederations Cupin ottelussa Italia - Uruguay. Ks. kuva yllä. Outo tyyppi ja merkillinen taipumus. 


9. Noh, selvää joka tapauksessa on, että Suárezin taipumus lisää Meiju Suvaksen jo vuonna 1992 levyttämän menestykappaleen Pure mua menekkiä entisestään. Varsinkin Himoksella esiintyessään Suvas joutuu kuulemma esittämään ko. iskelmän monta kertaa hurmioituneille kuulijoilleen.


Luisin hammas kun jättävi merkin
sitä jäljennä ei käsi Erkin

10. Suarez ohittaa viimeistään eilisellä tempauksellaan sporttimiesten puremistilastoissa nyrkkeilyn raskaansarjan ex-mestarin Mike Tysonin. Tyson puraisi MM-ottelussa 1997 vastustajaansa Evander Holyfieldiä kaksi kertaa, eli kerran kummastakin korvasta; toisesta korvasta irtosi pala.

11. Suomen eduskunnassa kuultiin eilen purevaa kritiikkiä, kun perussuomalaiset ja keskustalaiset mätkivät Alex Stubbin hallituksen ohjelmaa oikein olan takaa. Timo Soini yritti tapansa mukaan olla purevan ivallinen kuvailessaan uuden hallituksen kasvupakettia "kreikkalaistyyliseksi kirjanpidoksi" ja Stubbin hallitusta kokonaisuudessaan "pätkä-, mini- ja odotushallitukseksi" tai "tuulikaappihallitukseksi" jne. Soini ja Juha Sipilä osaavat retoriikan, mutta se ei riitä, sillä tänään uusi hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen äänin 99-79. 

12. Pääministeri Alex Stubbin purukalusto muistuttaa aika paljon Luis Suárezin hampaistoa, mutta sivistyneenä miehenä Alex ei ole joutunut - ainakaan vielä - turvautumaan poliittisissa matseissa epäurheilijamaiseen käytökseen á la Luis. 


13. Eduskunnan lakivaliokunta kaatoi tänään odotetusti avoliittolain sukupuolineutraalia muutosta tarkoittavan kansalaisaloitteen äänin 10-6; homot ja lebot eivät siis näytä saavan vieläkään oikeutta solmia keskenään avioliittoa. Hupaisaa oli, että Mikael Jungner ei ehtinyt valiokunnan äänestykseen, vaikka valiokunta odotteli häntä puoli tuntia. Jungner juuttui taksiin ja oli maksamassa eduskuntatalon edessä kyytiään, kun äänestys valiokunnassa oli jo ohitse.


14. Päivi Räsästä, tätä riihimäkeläistä sisäministeriä, ollaan kampeamassa pois KD:n puheenjohtajan paikalta. Kristillisdemokraatit haluavat jo hyvissä ajoin ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja uudeksi puheenjohtajakseen Sari Essayhjan, kävelyn Euroopan mestaria ja entistä EU-parlamentin jäsentä. Päivi Räsäsen puhti onkin ollut selvästi hiipumaan päin, joten kristilliset ovat aivan oikealla asialla. Räsänen on ollut ministerinä pettymys, sillä hän ei ole saanut edes Mikko Paateroa potkituksi pois virastaan, vaikka tämä on töppäillyt ja haahuillut virassaan useamman kerran.