732. Museojohtajan esteellisyys Guggenheim-hankkeessa

1. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 15.5.2013 päätöksensä  Guggenheim-Helsinki -museohanketta vuosi pari sitten vetäneen museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin esteellisyysasiassa. Sakslin päätyi - pitkän pohdinnan jälkeen - siihen, että Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuus vaarantui Guggenheim-hankkeen valmistelussa. Tästä Sakslin antoi museojohtajalle pyyhkeitä.

2. Apulaisoikeusasiamies Sakslinin päätöksen mukaan Gallen-Kallela-Sirénille (jäljempänä GKS) oli hankkeen valmistelun aikana kehittynyt erityinen ja kiinteä sidonnaisuus Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäsenyyden ja hänen puolisonsa työsuhteen kautta Guggenheim-säätiön hallituksen suomalaiseen jäseneen Carl Gustaf Ehrnroothiin ja tätä kautta myös säätiöön ja itse hankkeeseen. Julkisuudessa käyty keskustelu osoitti, että hankkeen käsittelyn asianmukaisuus oli herättänyt epäilyjä. Lisäksi hanke oli taloudellisesti ja kulttuuripoliittisesti merkittävä. Näiden seikkojen arviointi kokonaisuutena muodosti Sakslinin näkemyksen mukaan laissa tarkoitetun erityisen syyn, jonka perusteella voidaan katsoa, että GKS:n puolueettomuus vaarantui hankkeen valmistelussa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.  Sakslinin mukaan GKS:n olisi tullut ymmärtää näistä sidonnaisuuksista johtuva vakava epäily esteellisyydestään, toteaa Sakslin päätöksessään.

3. Oikeusasiamiehen kansliassa kyseistä esteellisyysasiaa syynättiin reilu vuosi yksityishenkilön tekemän kantelun johdosta ja siitä hankittiin Helsingin kaupunginhallituksen ja GKS:n selvitykset. Hankkeen yksityiskohtia on selvitetty kaupunginhallituksen pöytäkirjoista. Kaupunki ja GJS itse kiistivät väitetyn jääviyden; myöskään kaupunginlakimiehen mukaan GKS ei ollut esteellinen.

4. Sakslinin päätöksen mukaan Helsingin taidemuseon johtajana toiminut GKS oli kaupungin vastuuhenkilö Guggenheim-museohankkeen valmistelussa ja yhteyshenkilö säätiöön. Kaupungin vastuuhenkilönä hän avusti museon perustamisesta tehdyn selvityksen ohjaamisessa ja koordinoinnissa ja osallistui asiantuntijaryhmän kokouksiin. Hän toimi myös esittelijänä taidemuseon johtokunnan antaessa asiasta lausunnon kaupunginhallitukselle.

5. Museohankkeen selvitystyön aikana GKS kutsuttiin  - yllättäen (?) - Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäseneksi. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Carl Gustaf Ehrnrooth on Guggenheim-säätiön hallituksen suomalainen jäsen. Myös GKS:n puoliso otettiin - sattumalta(?) -  samoihin aikoihin Ekoport-yhtiöön työsuhteeseen.

6. Sakslin toteaa Guggenheim-Helsinki -museon olleen taide- ja kulttuuripoliittisesti merkittävä hanke, joka edellytti Helsingin kaupungilta myös merkittävää taloudellista panostusta.  Kaupunki maksoi hankkeen selvitystyöstä Guggenheim-säätiölle 1,2 milj. euroa. Jatkossa Helsinki olisi sitoutunut maksamaan mm. hankkeen suunnittelu- ja rakennuskustannuksia. Hanke herätti voimakasta vastustusta ja kannatusta, minkä vuoksi siihen kohdistui suuri julkinen kiinnostus.

7. Helsingin kaupunginhallitus hylkäsi Guggenheim-museohankkeen 2.5.2012. Tästä syystä GKS:n mahdollisen esteellisyyden aiheuttama menettelyvirhe asian valmistelussa ja sen vaikutus päätöksen pysyvyyteen ei voi tulla tuomioistuinten arvioitavaksi, toteaa Sakslin.

8. Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä selostetaan laajasti  - voisi sanoa jopa epätavallisen laajasti - esteellisyyteen liittyviä oikeusohjeita, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta. Hallintolain esteellisyysperusteiden (hallintolaki  28 §)  tarkoituksena on turvata asian käsittelyn objektiivisuutta ja puolueettomuutta ja yleistä luottamusta virkamiesten ja viranomaisen riippumattomuuteen.

9. Apulaisoikeusasiamies Sakslinin päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä. 

10. Sakslinin päätös on pitkä ja perusteellinen, suppeammillakin perusteluilla asia olisi kyllä hyvin selvinnyt. Olen itse sivunnut ohimennen Gallen-Kallella-Sirénin jääviyttä blogijutussa 546/20.2.2012 "Korruptiota, kähmintää, jääviyttä, hyviä veljiä, poliittisia virkanimityksiä...siis hyvää hallintoa" kohdassa 21. Minusta GKS:n esteellisys on selvä kuin pläkki hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla.

11. Julksuuteen Guggenheim-hanke putkahti marraskuussa 2011 ja sitä koskeva konsepti- ja kehitysselvitys julkistettiin tammikuussa 2012. Yksityishenkilö teki kantelun GKS:n väitetystä jääviydestä 16.1.2012 luettuaan Helsingin Sanomissa 15.1.-12 olleista GKS:n kytköksistä Guggenheimin museon säätiön johtokunnassa istuvan Carl Gustaf Ehrnroothin omistamaan Ekoport-yhtiöön. Oikeusasiamies Sakslin pyysi kantelun johdosta Helsingin kaupunginhallituksen selvityksen, joka on päivätty 12.3.2012; kantelija vastasi selvitykseen 4.4.2012. Helsingin kaupungin virkamiesjohto esitti Guggenheim-hankkeen hyväksymistä, mutta kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 2.5.2012 torpata hankkeen. Ilmeisesti vasta tämän jälkeen oikeusasiamies pyysi kantelun johdosta selvityksen GKS:ltä, joka antoi sen vuoden 2013 puolella eli tarkemmin sanottuna vasta 4.3.2013.

12. Mistähän tuollainen viivästyminen kantelun tutkimisessa ja selvityksen antamisesta on johtunut? Tästä ei ole tietoa, mutta ehkä jotain tässä suhteessa kertoo se, että Gallen-Kallela-Sirén valittiin tammikuussa 2013 Yhdysvaltojen Buffalossa sijaitsevan Albright-Knox -taidemuseon johtajaksi, minkä tehtävän hän otti vastaan 1.5.2013. Vasta tämän jälkeen eli 15.5.2013 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin julkisti päätöksensä, jossa hän piti GKS:n  sidonnaisuutta moitittavana.

13. Ilmeistä on, että GKS viivytteli selvityksensä antamista, koska hän oli hakenut edellä mainittua museonjohtajan paikkaa Yhdysvalloissa. Samasta syystä apulaisoikeusasiamies puolestaan lienee pantannut langettavaa päätöstään esteellisyysasiassa. Siis sen vuoksi, jottei GKS:lle vain koituisi "harmia" tulossa olevan päätöksen johdosta. Tämä on kyllä hienotunteista, mutta samalla varsin tehottoman tuntuista laillisuusvalvontaa. Miten kanteluasiassa olisi mahtanut käydä, jos Helsingin kaupunki olisikin hyväksynyt Guggenheim-hankkeen?  

14. Tämä on yksi tapaus loputtoman pitkältä tuntuvassa johtavien virkamiesten esteellisyyttä koskevassa sarjassa; katso eräiden tällaisten esteellisyystapausten johdosta edellä mainittua blogikirjoitusta nro 546/20.2.2012. Jatkuvasti esille putkahtavat esteellisyystapaukset osoittavat, etteivät johtavat virkamiehet tunnu käytännössä välittävän pätkän vertaa esteellisyyttä koskevista normeista. Luultavasti tämä johtuu osaksi siitä, että laillisuusvalvonta on kovin verkkaista ja muutenkin tehottoman tuntuista.

15. Helsingin Sanomien mielipidesivulla eilen arkkitehti Jaakko West halusi kertoa, että oikeusasiamiehen päätös sotii syvästi hänen oikeustajuaan vastaan. Kirjoittajan mukaan esteellisyys ei synny verkostoitumisesta tai vuorovaikutuksesta, sillä niistä on "prosessien hoitamiselle pelkkää etua." Arkkitehti West viittaa myös Helsingin kaupunginlakimiehen tammikuussa 2012 antamaan lausuntoon, jonka mukaan Gallen-Kallela-Sirén  ei ole esteellinen, koska hänen tehtäviinsä ei kuulu valmistella museopäätöstä eikä osallistua lopulliseen päätöksentekoon. Minusta Sakslinin päätöksessä on kuitenkin varsin selvästi osoitettu, että juuri GKS oli toiminut vastuuhenkilönä ja esittelijänä Guggenheim-hanketta koskevassa asiassa, hän ei siis ollut suinkaan pelkkä asiantuntija niin kuin Jaakko West antaa ymmärtää. Virkamiehen tulee toki myös verkostoituessaan pitää esteellisyyssäännökset kirkkaina mielessään.

16. Kreikan vakuussopimuksen julkisuutta koskevan asian yhteydessä on todettu, että  julkisuuslain soveltaminen on suomalaista perushallintohallintojuridiikkaa, jonka osalta ministeriöillä ja yleensä julkisyhteisöllä tulee itsellään olla tarvittava osaaminen (VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti). Myös virkamiesten esteellisyyssäännösten hallitseminen kuuluu ilman muuta hyvän hallinnon perusasioihin. Mutta myös esteellisyysnormien osaamisessa ja hallinnassa julkisyhteisöillä näyttää olevan todella pahoja ongelmia, kuten tapaus GKS selkeästi osoittaa.

17. Helsingin kaupunki ei sentään turvautunut GKS:n tapauksessa samaan kikkaan kuin Jutta Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö Kreikan vakuussopimuksen julkisuusasiassa, eli hankkinut virkamiehen esteellisyydestä liikejuridiikkaan erikoistuneen asianajotoimiston lausuntoa. 

731. Gumball 3000 -ralli osoitti rikoslainkäytön heikkoudet

1. Jokavuotinen Gumball 3000 (mile) -ralli osoitti, miten heikosti suomalainen poliisi, syyttäjistö ja tuomioistuinlaitos on varautunut ripeää toimintaa edellyttävän rikosprosessin varalta. Mainittu Suomeen tänäkin keväänä saapunut, yleisillä teillä ajettava viihteellinen autokilpailu piti poliisin kiireisenä eilen maanantaina. Välillä Turku-Helsinki otettiin 20 kuskilta ajokortti hyllylle ja lehtitietojen mukaan poliisi kirjasi 13 törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista sekä seitsemän vakavaa liikenneturvallisuuden piittaamattomuutta (HS 21.5.). Ajonopeudet olivat poliisin mukaan suurimmillaan yli 200 kilometriä tunnissa.

2. Voimassa olevan lain mukaan liikennerikokseen tai -rikkomukseen syyllistyneeltä ei voida ottaa käteis- tai korttimaksua vastaan tien päällä, jossa poliisi kirjoittaa lainrikkojalle rikesakon tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävän päiväsakon. 

3. Gumball- rallin tapauksessa rikoksiin syyllistyneet saivat toki haasteen aikanaan pidettävään käräjäoikeuden istuntoon. Mutta koska kaikki rikoksiin syyllistyneet ovat ulkomaalaisia, aikanaan tuomittavat sakot jäävät todennäköisesti maksamatta ja perimättä. Suomella on tiettävästi kahdenkeskeinen sopimus sakkojen perimisestä ainoastaan Hollannin kanssa. 

4. Rikesakkolakia valmisteltaessa ehdotettiin, että rikesakko voitaisiin maksaa välittömästi poliisille tien päällä. Eduskunnan lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksynyt ajatusta, että poliisi sakottaisi ja perisi edes rikesakon, päiväsakosta puhumattakaan. Lain valmisteluun osallistuneen lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan lakivaliokunta katsoi, että ehdotus olisi niin sanottu "vaarallinen työyhdistelmä" (Helsingin Sanomat 21.5)..

5. Rikesakkohan on kiinteä ja sakotettavan tuloista ja varallisuudesta riippumaton euromääräinen seuraamus, valtaosa rikesakoista on suurudeltaan vain 20–50 euroa, korkein rikesakko on 115 euroa. Päiväsakot voivat sen sijaan nousta tuhansiin euroihin.

6. Lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan eduskunnan jo pari kolme vuotta sitten hyväksymän, mutta voimaantuloa edelleen osottavan uuden lain mukaan poliisi saattaa kenties vuoden 2015 alusta tietyissä liikennesakoissa antaa sakon ilman syyttäjäkierrosta. Tämä edellyttää rikkomuksen tehneen suostumusta.

7. Nykyisin poliisi voi antaa sakkorangaistusvaatimuksen, jonka vahvistaa syyttäjä. Menettely edellyttää rangaistusvaatimuksen saaneen suostumusta. Jos rangaistusvaatimuksen saanut vastustaa vaatimusta, syyttäjä voi hylätä sen, määrätä lievemmän rangaistuksen tai viedä asian syytteenä käräjäoikeuteen. Sakotettavan ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan syyttäjän ratkaisua, vaan hän voi maksaa poliisin kirjoittaman sakon, samoin kuin rikesakon, heti sakkolapun saatuaan asianomaiselle tilille. 

8. MIksi näin ei sitten menetelty myös edellä mainitussa Gumball-rallin tapauksessa? Tämä johtuu siitä, että ko. kuskit syyllistyivät  törkeään liikenteen varantamiseen eli rikokseen, josta poliisi ei voi lain mukaan antaa sakkorangaistusvaatimusta, vaan asia on käsiteltävä aina oikeuden istunnossa. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ei välttämättä edes selviä sakolla, sillä siitä voidaan tuomita myös vankeutta aina kahteen vuoteen asti. Rangaistusmääräysmenettelyssä ei voida tuomita myöskään ajokieltoa.

9. Tällaisten tilanteiden varalta oikeuslaitoksella tulisi olla valmius käsitellä rikosasia oikeudessa heti rikoksen tekopäivänä tai viimeistään parin kolmen päivän kuluessa rikoksen tekemisestä. Tällaista ns. pikaoikeudenkäyntiä on toki kokeiltu Suomessa jo reilun kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Kotkan meripäivien ja Jyväskylän Suurajojen yhteydessä. Käräjätuomari ja syyttäjä ovat siis olleet "iskuvalmiudessa" , rikoksiin hairahtuneet on saatu  oikeuden eteen heti ja menettelystä on tiettävästi saatu muutenkin hyviä kokemuksia.

10. Tiettävästi poliisi olisi halunnut, että myös Gumball- rallin yhteydessä ylinopeuksiin syyllistyneet olisi saatu välittömästi oikeuskäsittelyyn. Miksi pikaoikeudenkäynti ei sitten maanantaina onnistunut? Vastaus on tämä: Pikaprosessi ei sopinut syyttäjille, koska maanantaina pidettiin syyttäjistön koulutuspäivä, jonne ilmeisesti kaikki syyttäjät olivat joukolla matkanneet!

11. Kuten olen blogissani aiemmin aika monta kertaa kertonut, valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on tapana mainostaa usein ja hartaasti poliisin ja syyttäjien välistä esitutkintayhteistyötä, joka hänen kertomansa mukaan toimii aina vain paremmin ja paremmin. Nyt kun tuota paljon puhuttua esitutkintayhteistyötä olisi kerrankin käytännössä kipeästi tarvittu, Matti Nissisen alaisia ei edes saatu kiinni mistään, jolloin pikaoikeudenkäynnistä oli pakko luopua. Esitutkintayhteistyö ei siis toiminut tässä tapauksessa lainkaan.

12. Tämä tuntuu aivan uskomattoman nololta ollakseen totta, mutta näin vain asiassa on päässyt tapahtumaan. Varmaankin syyttäjät olivat eilen tyytyväisiä päästessään taas kerran kokoontumaan joukolla koulustuspäivilleen kuulemaan muun muassa Matti Nissisen lempiaiheestaan pitämää esitelmää otsikolla: Miten hyvin esitutkintayhteistyö poliisin ja syyttäjien välillä toimikaan!

13. Gumball-rallin miljonäärit voivat siis nauraa suomalaisviranomaisten lepsuuden ja hölmöilyjen takia partaansa. He välttyvät maksamasta tuntuvia sakkoja - poliisin arvion mukaan yhteensä jopa miljoona euroa -  jotka suomalainen käräjäoikeus joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua juhlallisesti poissaolokäsittelyssä heille tulee langettamaan.