tiistai 21. huhtikuuta 2015

932. Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

1. Vaasan hovioikeus hylkäsi 19.2.2015 Anneli Aueria vastaan Ulvila-jutussa ajetun murhasyytteen. Hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Kommentoin ratkaisua lyhyesti samana päivänä julkaisemassani blogijutussa nro 916 "Auer on syytön", sen voi lukea tästä.

2. Illalla 19.2. lähetetyssä TV1:n A-talk -ohjelmassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suhtautui sangen epäillen mahdollisuuteen, että syyttäjä pyytäisi jutussa vielä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Nissinen kertoi, että hän keskustelee asiasta heti seuraavana päivänä syytettä ajaneiden syyttäjien kanssa ja sanoi, että hän päättää heti tämän jälkeen, haetaanko valituslupaa vai ei. Valtakunnansyyttäjä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa ja päättää, valittaako syyttäjä hovioikeuden tuomiosta KKO:een.

3. Valitusaika hovioikeudesta KKO:een on sangen pitkä, peräti 60 päivää eli kaksi kuukautta. Kun käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, joutuu valituksen tekemistä pohtiva asianosainen päättämään valituksen tekemisestä jo seitsemän päivän kuluessa tuomion julistamisesta tai antamisesta, sillä hänen on ilmoitettava mainitun määräajan kuluessa  tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Jollei tyytymättömyyttä ilmoiteta, tuomio saa lainvoiman ja asianosainen menettää valitusoikeutensa.

4. Korkeimpaan oikeuteen valittaessaan asianosaisen ei sitä vastoin tarvitse ilmoittaa ensin tyytymättömyyttä, joten hänellä on ruhtinaalliset 60 päivää aikaa pohtia valituksen tekemistä. Ruotsissa valitusaika hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen on (ollut jo ainakin vuodesta 1948 lähtien) puolta lyhyempi kuin Suomessa, sillä se on vain neljä viikkoa (28 päivää siis); samanpituinen kuin valitusaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Suomessa lainsäätäjä ei ole sitä vastoin hoksannut, että tekninen kehitys ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet sulkakynien ajoista suuresti ja että valituksen voi nykyisin tehdä myös sähköisesti. Meillä on vain "katsottu", että koska ko.valitusaika on ollut mainitut 60 päivää iät ja ajat eli jo autonomian aikana, jolloin hovioikeuden päätöksistä valitettiin senaatin oikeusosastolle, niin määräaika saa olla sama eli 60 päivää hamaan tulevaisuuteen asti.

5. Kun laki on sellainen kuin on, syyttäjä voi esimerkiksi törkeimmissä rikosjutuissa, joissa hovioikeus on hylännyt syytteen, halutessaan roikottaa syytettyä ns. löysässä hirressä ja jättää valitusluvan hakemisen ja valituksen tekemisen aivan viime tippaan ja päättää asiasta vasta kun hovioikeuden tuomion antamisesta on kulunut vaikkapa 59 päivää. Näin on tapahtunut Auerin jutussa.

6. Matti Nissisen lupailemaa ilmoitusta, jota tulkittiin yleisesti siten, että syyttäjät eivät hae valituslupaa, vaan tyytyvät hovioikeuden vapauttavaan tuomioon, ei kuulunut, vaikka helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja maaliskuu puolestaan huhtikuuksi. Vanhaa sanontaa hieman mukaillen voitaisiin sanoa, että kello kävi ja kuukaudet vaihtuivat toisiksi, mutta Nissistä ja hänen ilmoitustaan ei vain näkynyt tai kuulunut.

7. Matti Nissinen antoi siis odotuttaa ilmoitustaan ja pitää "porukan" jännityksessä. Ensin katsottiin eduskuntavaalit, joissa koettiin perussuomalsisten jatkojytky, ja saatiin kuunnella, miten Timo Soini huudatti kannattajiaan "jytkyttää, jytkyttää" - karjaisuillaan.

8. Eilen maanataina saatiin sitten jatkojytky, sillä vasta silloin tiedotetitin, että Auerin jutun syyttäjinä toimineet  Kalle Kulmala ja Paula Pohjola olivat ilmeisesti samana päivänä toimittaneet hovioikeudelle valituslupahakemuksensa ja valituksensa; ne lähetetään hovioikeuden toimesta korkeimmalle oikeudelle. Syyttäjät olivat siis ajoittaneet lupahakemuksen tekemisen viimeiseen mahdolliseen päivään, sillä määräaika valituslupahakemuksen tekemiselle päättyi juuri eilen.

9. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) tiedotti asiasta eilen lyhyesti kotisivullaan. Tiedotteessa sanotaan näin: 

"Valituslupaa haetaan, koska syyttäjät haluavat ennakkopäätöksen tuomitsemiskynnyksen korkeudesta. Kyseisessä Ulvilan henkirikosasiassa kynnys on syyttäjien käsityksen mukaan nostettu poikkeuksellisen korkealle poikkeuksellisella tavalla. Valitusluvan hakemiseen on myös painava syy sen vuoksi, mikä merkitys sillä on koko rikosoikeudenhoidon uskottavuudelle ja oikeuskäytännön yhtenäisyydelle".

10. Syyttäjät käyttävät sanaa "poikkeuksellinen" kahdesti eli väittäesään, että 1) hovioikeus on nostanut näyttökynnyksen "poikkeuksellisen korkealle" ja 2) tehnyt tämän vieläpä "poikkeuksellisella tavalla". Tarkemmat perustelut näille väitteille löytyvät varmaankin valituslupahakemuksesta. Itse olen lukenut hovioikeuden tuomion perustelut kursorisesti - ne ovat "poikkeuksellisen" laajat ja seikkaperäiset - ja todennut, että hovioikeus on perustellut todistusharkintaansa "poikkeuksellisen hyvin" ja mallikelpoisella tavalla. 

11. Muitakin "poikkeuksellisia" seikkoja tapauksessa löytyy vaikka millä mitalla. Jutun esitutkinta hoidettiin aikoinaan eräiltä osin "poikkeuksellisen huonosti", rikospaikkatutkinta suorastaan ala-arvoisella tavalla. Hovioikeus luettelee tuomion perusteluissa useita esitutkinnan ja rikospaikkatutkinnan puutteita ja epäselvyyksiä. Kyseisiä virheitä ja puutteita ei voida sälyttää näytön arvioinnissa syytetyn vahingoksi, ne heikentävät syytteen tueksi esitetyn näytön luotettavuutta.

12. Hovioikeus ei minusta menetellyt näyttökynnyksen määrittelyssä virheellisesti tai edes "poikkeuksellisesti", vaan päin vastoin oikein ja taitavasti. Kysymys on siitä, onko syytetyn syyllisyydestä jäänyt näyttöaineiston valossa järkevää tai varteenotettavaa epäilyä. Tätä kysymystä hovioikeus on pohtinut seikkaperäisesti ja päätynyt siihen, että ulkopuoliseen tekijään viittaavaa vaihtoehtoa, johon useat seikat todistusaineistossa viitaavat, ei ole voitu riittävällä varmuudella sulkea pois. 

13. Luultavaa on, että korkein oikeus ei myönnä syyttäjille valituslupaa. Valitusluvan myöntämiselle ei tosin olisi estettä, sillä kysymys näyttö- tai tuomitsemiskynnyksen korkeudesta on osin oikeuskysymys, josta valituslupa voidaan myöntää ennakkopäätösperusteella. Jos valituslupa myönnetään ja valitus siis tutkitaan, voidaan odottaa, että korkein oikeus vahvistaa hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Korkein oikeus ei todennäköisesti toimittaisi asiassa suullista käsittelyä - käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet pääkäsittelyn yhteensä jo neljä kertaa - vaan tarkastelisi tapausta yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella.

14. Usein väitetään - joskus jopa rikosoikeuden professoreiden lausunnoissa (latojan huomautus) - että korkein oikeus ei ota näyttökysymyksiä lainkaan tutkittavakseen tai tekee näin vain erittäin harvoin. Väite ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset koskevat kyllä suurimmalta osin oikeuskysymyksiä eli lain soveltamisessa ilmeneviä ongelmia, joiden suhteen korkein oikeus haluaa ohjata alempien tuomioistuimien lainkäyttöä. Korkein oikeus ottaa kuitenkin aika usein tutkittavakseen tapauksia, joissa on kysymys "vain näytöstä" eli näytön arvioinnista. Tällaisia tapauksia eli "näyttöprejudikaatteja" ovat esimerkiksi ratkaisut  KKO 1989:41, 1997:137, 1998:83, 1999:11, 2001:67, 2002:47, 2004:60, 2004:70, 2006:78, 2007:100, 2009:43, 2011:20, 2013:27 ja KKO 2013:77 selostetut asiat. 

15. Blogijutussa nro 718/15.4.2013 kommentoin KKO:n ratkaisua 2013:27, joka koski ns. Kolkonjärven murhajuttua, jossa oli kysymys nimenomaan näytön arvioinnista ja tuomitsemis- tai näyttökynnyksestä.  Ratkaisua KKO 2013:77 taas olen käsitellyt blogikirjoituksessa nro 791/24.10.2013. Kyseinen tapaus koski lapsen pahoinpitelyä ja siinä oli jo KKO:n ratkaisuotsikon mukaan kysymys nimenomaan näytön arvioinnista. 

16. Todistusharkinnassa voidaan erottaa kaksi puolta, 1) todisteiden näyttörvon määrittäminen ja 2) näytön riittävyyden arviointi. Jälkimmäinen vaihe koskee juridista eli lain soveltamista koskevaa kysymystä, jossa tuomioistuin joutuu pohtimaan, mikä on lakiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuva näyttökynnys ja miten vahvaa näyttöä sen ylittyminen edellyttää.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

931. Vaalituloksen puntarointia

1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.

2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys.  Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.

3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että  ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu!  Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751.  Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.

4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!

5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.

6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa  yli 20 vuotta asuneena kokemusta.

7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut  tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan. 

8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?

9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.

10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.

11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan  persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain  yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.

12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt  puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä  tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.

13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!

14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki  2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon. 

15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.

16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri?  Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.

16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen.  Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.

17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

930. Vaaliveikkaus

1. Jahas, huomenna koittaa vihdoin kauan odotettu päivä, jolloin äänestetään uusi eduskunta Arkadianmäelle.

2. Enemmittä pulinoitta, seuraavassa oma veikkaukseni puolueiden paikkajaoksi. Siinä Ahvenanmaalta lakisääteisesti valittava yksi jäsen on luettu RKP:n ryhmään. Suluissa mainitaan puolueiden nykyinen paikkaluku.

Keskusta (35)   53
Persut (39)    37
Kokoomus (44)  36
SDP (42)   33
Vasemmistoliitto (14)  14
Vihreät (10)   13
RKP  (10)   11
Kristillisdemokraatit (6)  3

3. Äänestysprosentiksi tulee 70,8.

4. Hallitus muodostetaan seuraavista puolueista: keskusta, persut, kokoomus ja rkp.

5. Lukijat voivat esittää oman vaaliveikkauksensa.


torstai 9. huhtikuuta 2015

929. KKO 2015:24. Kuluttajakaupan purku, todistelu

1. Ennakkopäätöksessä KKO 2015:24 selostetussa tapauksessa on kysymys irtaimen tavaran kuluttajankaupasta eli kaupasta, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Tällaiseen kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalain (KSL), ei kauppalain säännöksiä. Ratkaisussa on kysymys lähinnä näytön riittävyydestä ja todistustaakasta.

KKO 2015:24

2. A  oli ostanut yhtiö B:ltä verkkokaupasta ilma-vesilämpöpumpun ja energiavaraajan omakotitalonsa lämmitysjärjestelmäksi. Järjestelmän tuote-esitteessä oli annettu tietoja laitteen soveltuvuudesta päälämmönlähteeksi erilaisiin rakennuksiin. Ennen tilauksen tekemistä A oli sähköpostitse ilmoittanut B:lle tiedot talonsa pinta-alasta, lattialämmityksestä ja vedenkulutuksesta, minkä jälkeen B oli suositellut A:lle tämän valitsemaa laitetta.

3. A vaati kanteessaan kaupan purkamista, koska laite ei ilman varajärjestelmäksi asennettua sähkövastusta riittänyt kaikissa olosuhteissa lämmittämään rakennusta ja käyttövettä tuote-esitteessä ilmoitetulla tavalla. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, koska A ei ollut esittänyt riittävää näyttöä laitteen toimattomuudesta eikä vähäistä suuremman virheen olemassaolosta. Turun hovioikeus, jonne A valitti, sen sijaan hyväksyi A:n purkuvaatimuksen.

5. Korkein oikeus myönsi B:lle valitusluvan, tutki valituksen ja vahvisti hovioikeuden ratkaisun kaupan purun osalta. Korkein oikeus katsoi, että lämmitysjärjestelmä ei ole olennaisilta osin vastannut niitä tietoja, joita B oli ennen kaupantekoa antanut. Laitteistossa oli siten ollut KSL 5 luvun 13 §:ssä tarkoitettu virhe, jota ei voitu pitää vähäisenä.

6. Ratkaisun oikeellisuutta ei ole syytä epäillä, mutta todistusharkinnan osalta tuomion peusteluissa on hieman toivomisen varaa. Perusteluissa tosin selostetaan yksityiskohtaisesti laitteen virheestä esitettyä näyttöä (7-11) ja myös arvioidaan sitä (kohdat 12-19). Kun ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä eli oikeusohjeeksi muissa samanlaisissa tapauksissa, olisi odottanut, että tuomion perusteluissa olisi otettu yleisellä tasolla kantaa näytön riittävyyttä (näyttökynnystä) samoin kuin todistustaakan jakautumista koskeviin kysymyksiin kuluttajankaupan purkuasioissa 

7. Näin ei ole tapahtunut, vaan korkein oikeus toteaan vasta todistusharkintaa koskevassa johtopäätöksessään (kohta 22) lakonisesti, että A:n oli katsottava esittäneen riittävän selvityksen siitä, ettei hänen ostamansa laitteisto vastannut  olennaisilta osin sitä, mitä yhtiö oli tuote-esitteessään luvannut. Yhtiö B puolestaan ei ollut perustelujen mukaan esittänyt kanteen kiistämiseksi esittämiensä väitteiden - esimerkiksi laitteiston asennusvirheistä - tueksi "mitään näyttöä".

8. Todistustaakka tavaran virheestä on ostajalla, mutta näyttökynnys on ko. tapauksessa, perusteluja mainitsematta, asetettu varsin matalalle. Kantajalta ei ole edellytetty esimerkiksi päivittäisiin lämpötilamittauksiin perustuvaa selvitystä lämmitysjärjestelmän tuottamasta lämmöstä. Kantajan näyttö perustuu lähinnä vain hänen ja hänen talonsa peruskorjaukseen osallistuneen C:n kertomuksiin. 

9. Ratkaisun perusteluissa olisi voitu mainita, miten vahvaa näyttöä laitteen virheestä pidetään riittävänä silloin, kun kaupan purkua koskeva vaatimus ei perustu KSL:n vaan kauppalain säännöksiin, sekä selostaa, miksi kuluttajankauppa voidaan purkaa vähäisemmän näytön perusteella. Ratkaisun perusteluissa ei ole viitattu KSL:n esitöihin. Tämä on sangen harvinaista, sillä yleensä korkein oikeus tukeutuu perusteluissaan aina vahvasti nimenomaan sovellettavaa lakia koskevaan hallituksen esitykseen ja muihin lainvalmistelutöihin. Se, ettei perusteluissa mainita mitään oikeuskirjallisuuden kannanotoista, ei sitä vastoin ole lainkaan epätavallista, sillä kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viitataan korkeimman oikeuden ratkaisuissa äärimmäisen harvoin. 

10. Ruotsin korkein oikeus perustelee ratkaisujaan hieman toisenlaisella metodilla ja minusta yleensä myös paremmin kuin Suomen korkein oikeus. Högsta domstolen antoi 13.6.2013 kuluttajakaupan purkua koskevan ennakkopäätöksen hieman samanlaisessa tapauksessa, jollaisesta myös ratkaisussa KKO 2015:24 selostetussa tapauksessa on kysymys. Myös ruotsalaisessa tapauksessa nousi esiin näyttökynnystä ja todistustaakkaa koskevia kysymyksiä.

http://www.hogstadomstolen.se/Domstolar/hogstadomstolen/Avgoranden/2013/2013-06-13%20T%201030-12%20Dom.pdf


11. HD:n ratkaisussa selostetaan tapahtumatietojen jälkeen kuluttajakauppalain tapaukseen sovellettavia säännöksiä, jolloin perusteluissa viitataan lyhyesti myös lain estiöihin ja oikeuskirjallisuuteen (kohta 6), Tämän jälkeen perusteluissa pohditaan kahta todistustaakkakysymystä, jolloin myös viitataan mm. todistustaakkaa koskevaan oikeuskirjallisuuteen (kohdat 10 ja 21). Vasta tämän jälkeen perusteluissa siirrytään käsittelemään mainittujen "yleisten oppien" soveltamista esillä olevaan konkreettiseen tapaukseen (kohdat 25-29). 

12. Suomen korkein oikeus on käyttänyt ratkaisussaan näytön selostamiseen ja arviointiin yhteensä 14 perustelukappaletta, kun taas Ruotsin korkein oikeus selviytyy kyseistä osiosta viidellä kappaleella. Tärkeintä kuitenkin on, että Ruotsin korkein oikeus pohtii tapaukseen soveltuvia yleisiä oppeja eli näyttökynnystä ja todistustaakkaa koskevia kysymyksiä 14 perustelukappaleen verran, kun taas Suomen korkein oikeus ohittaa nämä kysymykset kokonaan. Minusta ruotsalaisen ratkaisun prejudikaattiarvo on perustelutavan erilaisuudesta johtuen oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta kotimaista ratkaisua suurempi.

13. Eri maiden oikeuskulttuureissa ja ylimpien tuomioistuinten perustelutavoissa voi siten olla merkittäviä eroja. Yksi ehkä sinänsä vähäinen oikeuskultturia koskeva ero Suomen ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien, samoin kuin hovioikeuksien, välillä on siinä, että Ruotsin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä ilmoitetaan, kuka ratkaisukokoonpanossa mukana olleista jäsenistä on toiminut asiassa referenttinä (alustajana, tapauksen selostajana), joka lausuu päätösneuvottelussa mielipiteensä ensimmäisenä. Suomen korkein oikeus ei sitä vastoin ilmoita, kuka sen jäsenistä on toiminut referenttinä, eivätkä suomalaiset hovioikeudet  puolestaan ilmoita tarkastavan jäsenen tai valmistelusta vastaavan jäsenen (VVJ) nimeä.

14. Edellä mainitussa HD:n ratkaisemassa jutussa referenttinä oli oikeusneuvos Johnny Herre, joka toimi ennen tuomariksi siirtymistään kauppaoikeuden professorina. (Ilmankos Herre on perustelujen kohdassa 7 viitannut omaan kuluttajankauppalakia koskevaan kommentaarikirjaansa.) Suomalaisissa ylioikeuksissa asian valmistelu ja päätöksenteko on esittelijävetoisempaa kuin Ruotsissa. Tapauksen KKO 2015:24 esitteli korkeimmassa oikeudessa esittelijäneuvos, OTT Juha Mäkelä, joka on väitellyt sopimusoikeudesta.