torstai 12. toukokuuta 2016

1021. Andreas Thorkildsen lopetti

1. Norjalainen keihäänheittäjä Andreas Thorkildsen ilmoitti muutama päivä sitten lopettavansa kilpauransa. Hän kärsi lonkkavaivasta. Thorkildsen tähtäsi vielä Rion olympiakisoihin, mutta lonkkavamma ei sallinut täysimääräistä harjoittelua. Thorkildsen on 34-vuotias.

2. Thorkildsen voitti urallaan kaksi olympiakultaa, ensimmäisen Ateenan kisoista 2004 ja toisen kultamitalin Pekingistä 2008. Maailman mestariksi Thorkildsen leivottiin Berliin MM-kisoissa 2009. Lisäksi hän voitti EM-kultaa vuosina 2006 ja 2010.

3. Thorkildsenin ennätykseksi jäi 91,59, jonka tuloksen hän heitti Oslossa 2006. Hän ylitti 90 metriä viitenä vuotena. Hänen 10 parhaan heittonsa keskiarvo on 90,48.

4. Tero Pitkämäki täyttää tänä vuonna niin ikään 34-vuotta. Hänen ennätyksensä on lähes sama kuin AT:kin eli 91,53, jonka Pitkämäki heitti jo vuonna 2005 Kuortaneella. Pitkämäki on ylittänyt 90 metriä "vain" kolmena vuotena eli kuudessa eri kilpailuissa 2005, 2006 ja 2007. Hänen kymmenen parhaan heittonsa keskiarvo on lähes sama kuin Thorkildsenin eli 90,40.

5. Pitkämäki on "saalistanut" hieman enemmän arvokisamitaleja kuin Thorkildsen eli yhteensä seitsemän kappaletta. Mutta mikä tärkeintä, Pitkämeltä puuttuu olympiavoitto ja hän on voittanut vain yhden MM-kullan. Tämä tapahtui Osakan MM-kisoissa 2007. Pitkämäelle on lisäksi kaksi himmeämpää MM- mitalia, kolme EM-mitalia ja yksi olympiapronssi (Peking 2008).

6. Arvokisavoittojen perusteella Thorkildsen on selkeästi parempi "keppimies" kuin Tero Pitkämäki.
Mutta Pitkämäki jaksaa sitkeästi yrittää. Joka kevät saamme lukea, miten Tero tähtää jälleen 90 metrin ylittämiseen, mutta haaveeksi tämä on kuitenkin jäänyt; edellisen kerran Tero ylitti 90 metriä siis jo yhdeksän vuotta sitten eli 2007. Loukkaantumiset ovat kiusanneet Pitkämäkeä lähes joka vuosi. Nyt eli siis tänä keväänä hänen nivusensa on operoitu ja hän pääsee aloittamaan kisakautensa vasta kesäkuun lopulla.

7. Thorkildsen ja Tero Pitkämäki kohtasivat toisensa kilpailuissa yhteensä 82 kertaa. Voitot ovat ja myös jäävät numeroihin 41-41.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

1020. Laittoman maahantulon järjestäminen

                                         Takavaroituja rikoksentekovälineitä

1. Korkein oikeus (KKO) myönsi 15.4.2016 valitusluvan asiassa, joka koskee laittoman maahantulon järjestämistä. Valituslupa koskee Lapin käräjäoikeuden helmikuussa eli tarkemmin sanottuna 12.2.2016 antamaa tuomiota, jossa käräjäoikeus katsoi henkilön syyllistyneen laittoman maahantulon järjestämiseen, mutta jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta. Valituslupa on myönnetty sekä syyttäjälle (kihlakunnansyyttäjä Anita Haapakoski) että vastaajalle. RL 17 luvun 8 §:n mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

KKO:n tiedote
2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, täyttikö vastaajan menettely laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistön ja voitiinko hänet jättää rangaistukseen tuomitsematta. Asiassa on kyse on oikeudenkäymiskaaren (OK) 30a luvussa säädetystä ennakkopäätösvalituksesta, jolloin muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan, ei hovioikeudelta, vaan suoraan KKO:lta ennakkopäätösperusteella (OK 30a:2). Menettelyssä on kyse eräänlaisesta ohivalituksesta ("hyppyvalitus"), joka edellyttää, että valittajan vastapuoli suostuu siihen.

3. Valituslupa on myönnetty oikeuskäytännön ohjaamisen tarkoituksessa, eli sen vuoksi, että lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön  yhtenäisyyden vuoksi on pidetty tärkeänä saattaa asia KKO:n ratkaistavaksi. Suomeen  on tullut viime vuoden loppupuolen ja tämän vuoden tammi-helmikuun aikana yhteensä noin 1 800 turvapaikanhakijaa Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta. Lapin rajavartiosto on aloittanut toistasataa esitutkintaa, joissa epäillään laittoman maahantulon järjestämistä. Korkeimman oikeuden myöntämä valituslupa tulee todella tarpeeseen.

4. Ko. tapauksessa Intiasta reissuun lähtenyt 23-vuotias mies oli tuonut Venäjältä Suomeen viisi muuta hänelle ennalta tuntematonta ulkomaalaista henkilöä omaa maahantuloaan varten hankkimallaan henkilöautolla. Sekä häneltä että hänen kuljettamiltaan henkilöiltä oli puuttunut maahantuloon vaadittava viisumi, ja he olivat anoneet turvapaikkaa heti Suomeen saavuttuaan. Lapin käräjäoikeus katsoi menettelyn tapahtuneen humanitäärisiä syitä ja pakkotilaa läheisesti muistuttavissa olosuhteissa, joten rangaistusta ei tekijälle tuomittu. Rikokseen käytetty auto tuomittiin kuitenkin valtiolle menetetyksi. 

5. Lapin käräjäoikeus antoi 12.2. kaksi erillistä tuomiota laittoman maahantulon järjestämisestä. Toisessa tapauksessa, josta KKO:n tiedotteessa mainitussa valituslupa-asiassa ei ole kyse, 22-vuotias nepalilaismies oli matkustanut Nepalista Murmanskiin, jossa hän oli ostanut venäläismiehen avustamana Toyota Corolla -merkkisen käytetyn auton, jolla oli lähtenyt kohti Sallaa ja Suomen rajaa. Hän oli ottanut kyytiin kaksi intialaismiestä, autokaupassa avustaneen venäläismiehen ja Venäjän passintarkastuspisteellä vielä kaksi afrikkalaistaustaista miestä. Venäläismies oli jäänyt pois kyydistä noin sadan kilometrin päässä rajasta. Nepalilaiskuskin mukaan häntä ja hänen kyytiinsä tulleita henkilöitä rajanylityshankkeessa avustaneet henkilöt olivat venäläisiä viranomaisia.


6. Toinen Lapin käräjäoikeuden 12.2. ratkaisema asia, jota valituslupa-asia koskee, on hyvin samantyyppinen kuin nepalilaismiehen tapaus. Siinä intialaismies oli hankkinut auton Venäjältä tullakseen yksin sillä Suomeen. Hänen kyytiinsä oli kuitenkin tullut viisi hänelle ennalta tuntematonta ulkomaalaista henkilöä venäläiseltä tarkastuspisteeltä Alakurtti-Kelloselkä - välillä. Matkustajat olivat kotoisin Intiasta, Pakistanista ja Sri Lankasta. Käräjäoikeuden mukaan intialaisen kuskina toimineen miehen on täytynyt tietää, ettei matkustajilla ollut rajanylitykseen vaadittavia asiakirjoja. Ryhmä tuli rajan yli Sallaan, jossa he ilmoittautuivat turvapaikanhakijoiksi. 


7. Käräjäoikeus päätteli, että intialaismies ja hänen kyytiinsä tulleet matkustajat olivat todennäköisesti hyväksikäytön uhreja. Oikeus katsoi intialaismiehen kuitenkin syyllistyneen laittoman maahantulon järjestämiseen, mutta jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen, koska hän ei ollut voinut vaikuttaa siihen, keitä hänen autonsa tuli matkustajiksi. Vastaajan mukaan venäläiseltä viranomaiselta vaikuttanut henkilö oli ohjannut autoon toisia turvapaikanhakijoita. Vastaajan maahantuloon käyttämä VAZ-auto tuomittiin  valtiolle menetetyksi.


8. Venäjältä on saapunut Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen puolen vuoden aikana lähes 2 000 turvapaikanhakijaa yli 30 eri maasta. Rajavartiolaitos on aloittanut satakunta esitutkintaa laittoman maahantulon järjestämisestä. Jokaisen turvapaikanhakijoita kuljettaneen auton kuski on joutunut epäillyksi laittoman maahantulon järjestämisestä. Turvapaikanhakijoiden virtaaminen Suomeen tuli mahdolliseksi, kun Venäjä yllättäen luopui noudattamasta viimeksi 1994 uudistettua rajasopimusta. Sen mukaan Venäjä on velvollinen estämään ilman laillisia asiakirjoja liikkeellä olevien ihmisten pääsyn rajanylityspaikoille.


9. Kyseessä on toki rajatapaus, mutta luulisin, että intialaismiehen syyksi ei voida lukea laittoman maahantulon järjestämistä. RL 17 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan ko. rikoksena ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä. Maahantulon todelliset järjestäjät, toimeenpanijat ja "konnat" löytyvät nyt esillä olevissa tapauksissa Venäjällä. He ovat ihmissalakuljettajia ja  -kauppiaita tms. hämärämiehiä, jotka maksua ja usein varsin suuria summia vastaan järjestävät rajan yli länteen pyrkiville ulkomaalaisille kulkupeleiksi autoja ja opastavat heidät rajanylityspaikkojen läheisyyteen. Konniin lukeutuvat myös venäläiset rajavalvojat, joiden myötävaikutuksella hämärämiehet ovat saaneet bisneksissään puuhastella b ja jotka ovat näin menetellessään rikkoneet tahallaan Suomen ja Venäjän välillä tehtyä rajasopimusta. Venäläiset rajamiehet ovat ilmeisesti saaneet toimintakäskyn FSB:ltä, joka on suoraan Kremlin valvonnan ja määräysvallan alainen laitos. 


10. Selviäkin tapauksia toki löytyy. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita asia, jossa Lapin käräjäoikeus tuomitsi 4.3.2016  noin 40-vuotiaan venäläismiehen laittoman maahantulon järjestämisestä kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 45:een päiväsakkoon sekä menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 2 500 euroa sekä auton, jolla ulkomaalaiset turvapaikanhakijat tuotiin Sallan kautta maahan. Tuomion mukaan syytetty oli maksua vastaan osallistunut ko. järjestelyyn, jolla  Suomeen tuotiin viime vuoden joulukuussa nelihenkinen afganistanilainen perhe ja yksi syyrialainen, joilla ei ollut maahantuloon vaadittavia asiakirjoja. Syyttäjä oli vaatinut 21 000 euron suuruisen rikoshyödyn menettämistä. Syytetty oli ajanut auton rajan läheisyyteen, jossa hän oli pannut kuljettamansa matkustajat ajamaan auton rajatarkastusaseman ohi. Käräjäoikeus totesi miehen harjoittaneen vastaavanlaista rikollista toimintaa jo aikaisemmin Suomessa ja Norjassa. 



keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

1019. Venäjä saneli rajasopimuksen ehdot

                                    Putin määritteli rajasopimuksen sisällön 

1.  Termillä nootti on valtioiden välisissä kanssakäymisissä vakiintunut merkitys. Se on valtion kirjallinen tiedonanto tai kysymys toiselle valtiolle. Yleensä nootilla ilmaistaan tyytymättömyyttä toisen valtion tilanteeseen tai ehdotetaan ratkaisua tietyyn ongelmaan tai pyydetään selvitystä asiasta.

2. Suomessa sanalla nootti on ollut hieman pelottava kaiku. Reilut 50 vuotta sitten eli tarkalleen 30.10.1961 Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko nimittäin jätti Moskovassa Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta". Nootti kytkeytyi 1961 tapahtuneeseen Berliinin kriisiin.

3. Suomessa nootti otettiin pelolla vastaan ja meillä alettiin puhua yleisesti noottikriisistä. Nootin jättämisen aikana presidentti Urho Kekkonen oli valtiovierailulla Yhdysvalloissa ja parhaillaan Havaijilla, kun tieto nootista levisi julkisuuteen. Eräiden Kekkosen seurueessa mukana olleiden henkilöiden mukaan Kekkonen ei vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä, kun hänelle kerrotitin nootista, vaan hän oli lähtenyt ensitöikseen - uimaan. 

4. Urho Kekkonen osasi siis odottaa noottia. Tutkijat ovat nykyisin laajasti sillä kannalla, että nootti oli tilaustyötä, eli Kekkonen oli suunnitellut nootin yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa. Nootin taustalla oli Neuvostoliiton halu vaikuttaa vuoden 1962 presidentinvaaleihin, turvata Kekkosen uudelleen valinta ja kaataa Kekkosta vastaan muodostettu Honka-liittto. Hanke onnistui täydellisesti, sillä suomalaiset pelästyivät pahanpäiväisesti, Honka-liitto hajosi, Kekkonen hajotti eduskunnan, matkusti junalla ensin Moskovaan  - Luumäen asemalle Kekkosta saattamaan kokoontunut väkijoukko lauloi "Jumala ompi linnamme" - ja sieltä Siperian Novosibirskiin, missä hän tapasi 24.11.1961 pääsihteeri Nikita Hrusthovin. Neuvottelut sujuivat hyvin, sillä Neuvostolitto luopui konsultaatioista ja Kekkonen saattoi palata Suomeen, jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kekkosta ylistettiin siitä, miten hän oli nerokkuudellaan pelastanut Isänmaan, ja hänet valittiin 1962 vaaleissa suurella äänten enemmistöllä jatkamaan tasavallan presidenttinä. Kansa kyllä tiesi jo tuolloin, että noottikriisi oli sovittu juttu ja että Kekkonen, jonka peitenimenä oli KGB:n asiakirjoissa "Timo",  oli manööverillään huiputtanut ja pelästyttänyt suomalaiset pahanpäiväisesti. Muistan itse hyvin vuoden 1961 noottikriisin ja seuraavan vuoden presidentinvaalit.

5. Se noottikriisistä. Mennäänpä sitten toiseen ja ajankohtaiseen noottiin. Eilen ja tänään on nimittäin uutisoitu eri tiedotusvälineissä ulkoministeriön muistiosta ja siihen liittyvästä Venäjän ulkoministeriön Suomelle 22.3.  Moskovassa luovuttamasta nootista. Se koskee Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamista. 

6. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa edellä mainittujen rajanylityspaikkojen kautta Venäjältä lähes 1 800 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on lähtöisin Afganiasta ja Venäjän eräistä naapurivaltioista. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti Suomen viranomaiset, sillä aikaisemmin Venäjä oli vuonna 1994 uudistetun sopimuksen mukaisesti estänyt ilman asianmukaisia papereita liikkeellä olevien ihmisten pääsyn rajalle. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella lähinnä Tornion kautta yli 30 000 muun muassa Irakista ja Syyriasta paennutta turvapaikanhakijaa. Suomi olisi joutunut vaikeaan tilanteeseen, jos itärajan vuoto olisi jatkunut, sillä tällöin Venäjältä olisi saattanut tulla Suomeen venäläisten viranomaisten suosiollisella myötävaikutuksella ehkä jopa 100 000 turvapaikanhakijaa.

7. Suomi yritti kuumeisesti löytää ratkaisua, jolla laiton eli vuoden 1994 tehdyn rajasopimuksen vastainen maahantulo itärajan yli voitaisiin estää. Hallituksen asianomaiset ministerit (Petteri Orpo ja Timo Soini etunenässä) ja virkamiehet neuvottelivat kuukausia venäläisten kanssa. Sisäministeri Orpo tapasi venäläisen kollegansa, jonka toimivaltaan rajavalvonta-asiat eivät kuitenkaan Venäjällä kuulu; rajavalvontaviranomaiset ovat naapurimaassa turvallisuudesta vastaavan FSB:n alaisia. Pääministeri Juha Sipilä otti asian esille tavatessaan Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin Moskovassa. Ilman tulosta, sillä  Medved lähinnä vain levitteli käsiään ja totesi, etteivät venäläiset voi tehdä asiassa mitään. Ulkoministeri Timo Soini väläytti yksipuolisia toimia eli käytännössä ko. rajanylityspaikkojen sulkemista, mutta Suili Niinistö tukki nopeasti Soinin suun. Suomalaiset ja venäläiset korostivat korostamasta päästyään, että ratkaisua haetaan kahdenvälisisesti, ei siis EU:n tasolla, vaikka Suomen itäraja on myös Schengen-alueen ja EU:n ulkoraja. 

8. Siitä, miten rajaneuvottelut etenivät, saatiin eilen uutta tietoa, kun ulkoministeriön asiaa koskeva muistio tuli julki. Suomi esitti 10. helmikuta  Venäjälle, että Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien käyttöä rajoitettaisiin niin, että ne olisivat toistaiseksi avoinna Suomen, Venäjän ja EU- ja ETA -maiden sekä Sveitsin kansalaisille. Venäjä ei hyväksynyt ehdotusta, vaan halusi sopimuksesta joko Suomen tai Venäjän tai vaihtoehtoisesti EU:n ja Euraasian unionin välisen. Jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomen sopijapuolina olisivat olleet Venäjän lisäksi muun muassa Kazakstan, Armenia ja Kirgisia.

9. Venäjä ja presidentti Vladimir Putin halusivat, että rajakysymystä koskeva ongelma ratkaistaisiin kahdenvälisesti ja sopimus vahvistettaisiin korkealla tasolla eli maiden presidenttien kesken. Tässä tarkoituksessa Putin kutsui Sauli Niinistön Moskovaan. Niinistö Moskovan vierailu toteutui 22. maaliskuuta. Oliko maiden välillä päästy jo ennen Niinistön matkaa käytännössä sopimukseen, ei tiedetä. Eilen tuli kuitenkin tietoon, että samana päivänä eli 22.3., jolloin Niinistö saapui Moskovaan, Venäjän ulkoministeriö esitti Suomelle nootin siitä, miten rajaylityskysymys tulisi ratkaista. Nootti oli virallinen vastaehdotus Suomen ulkoministeriön 10.2. tekemään ehdotukseen. 

10. Nootissa Venäjä esitti Suomelle, että Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikennettä rajoitettaisiin siten, että ne olisivat avoinnan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kannsalaisille sekä heidän kanssaan matkustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Ts-Venäjä ei sallinut, että rajanylityspaikat olisivat avoinna myös Euroopan unionin kansalaisille. Valko-Venäjän mukaantuloa nootissa perustellaan Venäjä ja Valko-Venäjän valtioliitolla ja yhteisellä rajapolitiikalla. 

11. Ulkoministeriön muistiosta ilmenee, että Suomi hyväksyi Venäjän ehdotuksen sellaisenaan. Suomi antoi siten periksi Venäjälle laittoman maahantulon estämisestä käydyissä neuvotteluissa. Olisiko Suomi voinut tehdä jotakin toisin? Tuskinpa tai olisi, mutta Venäjä ei olisi Suomen haluamiin ehtohin suostunut. Niinistön kutsuminen Moskovaan ja nootin esittäminen Suomelle juuri Niinistön ollessa tapaamassa Putinia, oli Venäjältä oiva taktinen veto. Venäläiset tiesivät, että Suomi halusi rajakiistaan edes jonkinlaisen sopimuksen ja ettei Niinistö olisi halunnut palata Moskovasta täysin tyhjin käsin. Nyt Niinistö sai haluamansa sulan hattuun - sopimuksen sisällöstä viis! 
12. Suomen kahdella Lapissa olevalla raja-asemalla rajoitetaan Venäjän tahdosta EU- ja ETA-kansalaisten liikkumista. Oikeuksien rajoittamista perustellaan ulkoministeriön muistiossa toteamalla, etteivät EU- ja ETA-maiden kansalaiset juurikaan käytä Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkoja. Itärajalla sijaitsevat muut kansainväliset rajanylityspaikat pysyvät avoinna myös EU-/ETA-valtioiden ja Sveitsin kansalaisille.

13. Noottienvaihdolla syntneellä sopimuksella muutetaan yli 22 vuotta sitten vuonna 1994 Suomen ja Venäjän välillä solmittua sopimusta valtakunnanrajan ylityspaikoista. Sopimus tuli virallisesti voimaan viime sunnuntaina. Kyseessä on väliaikainen sopimus, joka on voimassa 180 päivää ja päättyy siis jo lokakuun alkupuolella. Nämäkin kohdat tulivat sopimukseen Venäjän aloitteesta, johon Suomi myöntyi.

14. Ratkaisun väliaikaisuus ja sopimuksen lyhyt kesto on ongelmallista, mutta tätä UM, hallitus ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta eivät ole - tietenkään - halunneet myöntää. Itärajan ylityspaikoista joudutaan myös jatkossa neuvottelemaan Venäjän kanssa ties kuinka monta kertaa. Venäjän sanelupolitiikan on syytä pelätä jatkuvan. Venäjä voi halutessaan rajasopimuksen estämättä ohjata Suomeen pyrkiviä turvapaikanhakijoita muille raja-asemille ja painostaa Suomea erilaisissa asioissa. Mm. Heidi Hautala ja Alpo Rusi ovat pitäneet sopimusta "hyvin epämiellyttävänä". Hautala on arvostellut voimakkaasti Suomen kantaa suostua kahdenvälisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa asiassa, jossa on kysymys myös EU:n kansalaisten liikkumisvapaudesta ja sen rajoittamisesta. Sisäministeri Petteri Orpo on informoinut rajasopimusneuvottelujen kulusta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jonka jäseniä on vannotettu vaikenemaan Orpon kertomista asioista.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

1018. Hovioikeus kovensi Tapanilan raiskaajien rangaistuksia

1. Vuosi sitten mediassa ja somessa kohistiin ns. Tapanilan joukkoraiskauksesta. 

2. Tapauksessa syytteeseen joutui viisi ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joille syyttäjä vaati rangaistusta Tapanilan juna-aseman lähistöllä maaliskuussa 2015 tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta.  Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 23.6.2015 kolme syytettyä raiskauksesta ehdolliseen vankeuteen. Käräjäoikeus ei pitänyt raiskausta törkeänä. Kahden syytetyn osalta syyte hylättiin näyttämättömänä. 


3. Kuten sanottu, mediassa ja somessa kohkattiin tapauksen ja yleensä raiskausrikoksista langettujen ja liian lievinä pidettyjen rangaistusten osalta kiivaasti. Mediassa ja keltaisessa lehdistössä syytettyjä uhattiin lynkkauksella ja kostolla. Iltapäivälehdissä haastateltiin samoja rikosoikeuden professoreja kuten aina tämäntyyppisissä "kohujutuissa" yleensä aina tapahtuu, etunenässä siis Matti Tolvasta ja Terttu Utriaista. Emeritaprofessori Utriaisen mielestä käräjäoikeuden tuomiot olivat linjassa Suomessa yleisesti annettujen väkivaltarikostuomioiden kanssa. Hänen mukaansa tuomiot herättävät kuitenkin runsaasti kysymyksiä. 


4. Utriainen "veisasi" myös tässä tapauksessa jo niin kovin tutuksi tullutta vanhaa virttä. Hänen mukaansa voidaan kysyä, onko ehdollinen rangaistus ylipäätään paikallaan tämän tyyppisissä rikoksissa. Hän ihmetteli, kuten aina ennenkin, miksi Suomessa ei  yleensä tuomita lyhyitä ehdottomia tuomioita. Meiltä puuttuu arestityyppinen rangaistus, joka olisi nuorille sopiva, "Tepa" kailotti. Ehdollinen rangaistus on vain varoitus. Utriainen ei tunnu pitävän ehdollista rangaistusta juuri minään. Hänen mukaansa Tapanilan tapauksessa ainoat konkreettiset rangaistukset olivat valvonta ja vahingonkorvaus.