maanantai 23. maaliskuuta 2015

925. KKO 2015:20. Esitutkintakertomus todisteena, asianosaisen kuuleminen

1. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (syytekohta 1), rattijuopumuksesta (syytekohta 2), huumausaineen käyttörikoksesta (syytekohta 3), ajoneuvoverorikkomuksesta (syytekohta 4) ja kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohdat 5 ja 6). Syytekohdat 1, 2, 4 ja 5 perustuivat siihen, että A oli 1.8.2012 Espoossa Turunväylällä syytteessä kuvatulla tavalla kuljettanut hallinnassaan ollutta henkilöautoa. A kiisti syytteen kohtien 1, 2, 4 ja 5 osalta, koska hän ei ollut kuljettanut autoa.
2.  Käräjäoikeus päätti A:n vaatimuksesta, ettei A:n esitutkintakertomusta saanut hyödyntää todisteena asiassa. Tuomiossaan 27.6.2013 käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana A:n väitettä siitä, ettei hän ollut kuljettanut autoa. Arvioidessaan asiassa vastaanottamaansa henkilötodistelua käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli kuljettanut hallinnassaan ollutta henkilöautoa syytteessä kuvatulla tavalla ja että hän oli syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle oli syytekohdissa 1, 2, 4 ja 5 vaadittu rangaistusta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n noista ja syytekohdissa 3 ja 6 tarkoitetuista rikoksista yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. - Rangaistuksen näennäistä ankaruutta selittänee osin se, että A on tuomittu vuodesta 2006 alkaen 12 kertaa yhteensä 82 rikoksesta, joista 56 liittyy eri tavoin moottoriajoneuvoihin ja niistä puolestaan kuusi on rattijuopumuksia ja neljä törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia.
3. A valitti hovioikeuteen ja  vaati ensisijaisesti, että syyte kohdissa 1, 2, 4 ja 5 hylätään. Toissijaisesti A vaati yhteisen vankeusrangaistuksen alentamista. A pyysi myös pääkäsittelyn toimittamista, koska asiassa oli kysymys todistelun uskottavuudesta ja oikein ymmärtämisestä. A nimesi pääkäsittelyssä kuultaviksi itsensä siitä, että hän ei ollut kuljettanut autoa, ja auton löytöpaikalle tulleen vanhemman konstaapelin kuultavaksi todistajana auton löytymiseen liittyneistä olosuhteista, puheista kolmannesta henkilöstä auton löytöpaikalla ja löytöpaikan maaston tarkastamisesta.
4. Syyttäjä vastusti A:n vaatimuksia ja vetosi käräjäoikeudessa esitetyn kirjallisen ja suullisen todistelun lisäksi A:n esitutkintakertomukseen.
5. Esitutkintakertomuksen osalta hovioikeus lausui, ettei A:n oikeuksia ollut loukattu hänen esitutkintakuulustelunsa yhteydessä. Hovioikeus salli syyttäjän vedota A:n kuulustelukertomukseen näyttönä häntä vastaan. Hovioikeus teki ko. ratkaisunsa varaamatta A:lle tilaisuutta lausua syyttäjän vaatimuksesta esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta.
6. Auton kuljettamisen osalta hovioikeus katsoi A:n esitutkintakertomuksen vahvistavan käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta.
7. Pääkäsittelyn toimittamisen osalta hovioikeus totesi, ettei A ollut valituksessaan riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen todistelukertomusten sisältöä, joten kysymys oli käräjäoikeuden vastaanottamastaan näytöstä tekemien johtopäätösten oikeellisuudesta. Hovioikeus totesi myös, että se oli hyväksynyt syyttäjän vaatimuksen A:n esitutkintakertomuksen käyttämisestä ja todennut kertomuksen vahvistavan käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuuden.  Hovioikeus katsoi, että pääkäsittelyn toimittaminen asiassa oli selvästi tarpeetonta. Pääasian osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
8. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A uudisti jo hovioikeudelle tekemässään valituksessa esittämät vaatimukset syytteiden hylkäämisestä ja toissijaisesti ainakin tuomitun rangaistuksen alentamisesta. A piti pääkäsittelyn toimittamista välttämättömänä, koska hovioikeus oli hyväksynyt syyttäjän vaatimuksen A:n esitutkintakertomuksen hyödyntämisestä, vaikka A:lle ei ollut varattu tilaisuutta lausua  kertomuksen käyttämisestä todisteena. A katsoi, ettei hänellä ollut hovioikeudessa tilaisuutta puolustautua asiassa esitetyn uuden näytön osalta.
10. Korkein oikeus ratkaisi asian äänestyksen (4-1) jälkeen. Korkeimman oikeuden enemmistön mukaan (perustelujen kohta 10) asiassa oli kysymys asianosaisen kuulemisperiatteesta. Ensinnäkin siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti ottaessaan vastaan A:n esitutkintakertomuksen varaamatta hänelle tilaisuutta lausua käsitystään syyttäjän vastauksessaan esittämän, kertomuksen hyödyntämistä koskevan vaatimuksen johdosta. Toiseksi asiassa oli kyse siitä, oliko hovioikeus saanut käyttää A:n esitutkintakertomusta todisteena asiassa ja myös perusteena ratkaisulleen hylätä hänen pyyntönsä pääkäsittelyn toimittamisesta.

KKO 2015:20
11. KKO:n enemmistö lausui johtopäätöksenään (kohta 17), että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta lausua esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta asiassa ja kun se oli ratkaistessaan asian kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella käyttänyt esitutkintakertomusta todisteena, vaikkei A ollut siitä tietoinen. A:n kuulustelukertouksen hyödyntäminen olisi siten edellyttänyt, että A:ta olisi kuultu siitä, voitiinko hänen sanottua kertomuksensa ottaa huomioon todisteena.

12.  Myös eri mieltä ollut oikeusneuvos Huovila oli sillä kannalla, että hovioikeuden menettelyä rasitti menettelyvirhe, jonka takia  tuomio tuli kumota ja asia palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Huovilan mukaan asiassa ei kuitenkaan ollut kysymys kuulemisperiaatteesta, kuten enemmistö katsoi, vaan siitä, ettei A:n esitutkintakertomusta olisi saanut lainkaan käyttää todisteena hovioikeuden ratkaistessa asian kirjallisen aineiston perusteella. Huovilan mukaan hovioikeuden menettely rikkoi OK 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä todistamiskieltoa. Sen sijaan korkeimman oikeuden enemmistö ei mainitse perusteluissaan sanottua lainkohtaa tai käsitettä todistamiskielto lainkaan. Huovila puolestaan ei vetoa asianosaisen kuulemisen laiminlyöntiin.

13. Enemmistön perustelua asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta puoltaa se, että A oli tehnyt nimenomaan ja yksinomaan sitä koskevan väitteen, muttei ollut vedonnut todistamiskiellon rikkomiseen. Toisaalta todistamiskieltoa koskeva säännös ei ole, kuten Huovila toteaa, tahdonvaltainen tai harkinnanvarainen, vaan ehdoton, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava säännös huomioon, vaikka sen rikkomisesta ei olisi tehty väitettä. 

14. On vaikea sanoa, kumpi mainituista perusteista on ensisijainen. Asiassa ei olisi tarvinnut välttämättä päätyä joko tai -ratkaisuun, sillä tarjolla olisi ollut myös sekä että -perustelu. Korkein oikeus olisi voinut todeta, että hovioikeuden menettely rikkoi sekä asianosaisen kuulemisperiaatetta, niin kuin KKO:n enemmistö totesi, että OK 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä todistamiskieltoa, kuten oikeusneuvos Huovila katsoi. 

15. Hovioikeus ei olisi siten saanut käyttää (hyödyntää) A:n esitutkintakertomusta todisteena, ei pääkäsittelypyyntöä eikä pääasiaa ratkaistessaan, koska a) A:lle ei varattu tilaisuutta tulla syyttäjän hyödyntämistä koskevan vaatimuksen johdosta kuulluksi, ja b) kertomuksen hyödyntäminen olisi rikkonut mainittua todistamiskieltoa koskevaa säännöstä.

16. Tapauksesta ilmenevä "soppa" on aiheutunut yksinkertaisesti siitä, että hovioikeus ei ollut halukas toimittamaan A:n vaatimaa pääkäsittelyä, jossa ainakin häntä itseään olisi kuultu siitä, miksi hän oli käräjäoikeudessa kertonut asiasta toisin kuin esitutkinnassa. Jos pääkäsittely tai ainakin ns. pikkupääkäsittely olisi järjestetty, olisi KKO-käsittelystä ilmeisesti vältytty kokonaan. Mutta kuten tiedämme, hovioikeudet suhtautuvat suullisiin käsittelyihin (pääkäsittelyihin) yleensä torjuvasti ja keksivät erilaisia vippaskonsteja ja tulkintoja, joilla pääkäsittelyä koskevat pyynnöt voidaan evätä. Näin on käynyt myös nyt selostetussa tapauksessa. 

17. Muiden pohjoismaiden ylimpien tuomioistuinten ennakkopäätöksiä selaillessa ei juuri koskaan törmää vastaavanlaisiin prosessiknoppologiaa ja -virheitä koskeviin tapauksiin, jollaisesta ratkaisussa KKO 2015:20 selostetussa tapauksessa on kysymys ja joita Suomen korkein oikeus ratkaisee vuosittain runsaasti. Tämä johtuu osin siitä, että Suomessa kirjallinen hovioikeusmenettely on lain mukaan pääsääntö ja pääkäsittely poikkeus, jonka torjumiseksi lakiin on otettu joukko tulkinnanvaraisia säännöksiä. Näitä säännöksiä hovioikeudet tutkitsevat lähtökohtaisesti niin, että pääkäsittelyä koskevat pyynnöt voitaisiin torjua, vaikka pääkäsittelyyn olisi aihetta. Muissa pohjoismaissa toisen oikeusasteen menettely on sitä vastoin pääsäännön mukaan suullista ja kirjallinen menettely poikkeus.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

924. Törkeästä ihmiskaupasta lievä rangaistus

1. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset otetettiin rikoslakiin vuonna 2004. Ihmiskauppaan (RL 25:3) syyllistynyt on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Törkeästä ihmiskaupasta (RL 25:3a) on säädetty rangaistukseksi vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

2. Oikeuskäsittelyyn edenneet ihmiskauppaa koskevat tapaukset ovat olleet Suomessa  hyvin harvinaisia. Poliisiin tietoon tuli törkeitä ihmiskauppaepäilyjä vuonna 2010 kaksi, vuonna 2011 kuusi, vuonna 2012 neljä ja vuonna 2013 kolme kappaletta. Ihmiskauppa liittyy usein prostituutioon. Korkeimman oikeuden vuonna 2014 ratkaisemassa tapauksessa (KKO 2014:80) oli kysymys siitä, täyttikö syytetyn menettely ihmiskaupan vai parituksen (RL 20:9) tunnusmerkistön. Alemmat oikeudet päätyivät paritukseen, kun taas korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa oli kysymys törkeästä ihmiskaupasta. Korkein oikeus ei kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi korottaa hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa  2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta.

3. Pirkanmaan käräjäoikeus ratkaisi viime torstaina harvinaislaatuista ihmiskauppaa koskevan jutun. Tapauksessa 45-vuotias mies ja tämän 22-vuotias tytär olivat pitäneet vuonna 1991 syntynyttä naista vankinaan neljän vuoden ajan (2010-2014). Uhrin henkistä kehitystä on kuvattu sanalla "viivästynyt" ja häntä on pidetty lapsellisuutensa takia helposti johdateltavissa olevana. Syytetyt, jotka ovat uhrin tavoin romaneja, olivat tutustuneet uhriin internetin välityksellä. He olivat uhkailleet uhrin vanhempia eivätkä olleet päästäneet näitä tapaamaan tytärtään. Nainen oli synnyttänyt vankeusaikanaan neljä 45-vuotiaan siittämää lasta, joista yksi oli viety kolmevuotiaana Ruotsiin.

4. Miehen mukaan tapauksessa ei ollut kysymys ihmiskaupasta, vaan avioliittoon rinnastettavasta romaniavioliitosta, joka alkaa siten, että mies "ryöstää" naisen itselleen. Uhrin karkausyritykset olivat epäonnistuneet ja johtaneet miehen uhriin kohdistamiin pahoinpitelyihin. Uhri oli yrittänyt myös itsemurhaa, siitäkin mies oli raivostunut naiselle. 

5. Käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä ihmiskaupasta, lapsikaappauksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 3 vuodeksi 10 kk vankeuteen. Miehen tytär tuomittiin osittain nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ihmiskaupasta ja petoksesta 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomitut velvoitettiin maksamaan uhrille korvausta kärsimyksestä 15 000 euroa, joka on kolmannes siitä, mitä uhri vaati jutussa syytetyiltä. 

6. Rikoksista, jotka käräjäoikeus luki miehen syyksi, olisi lain mukaan voitu tuomita yhteensä enintään 13 vuotta vankeutta. Rikosoikeusoppineet ovat pitäneet syytettyjen saamia rangaistuksia liian lievinä. Esimerkiksi professori Matti Tolvanen on ihmetellyt tuomittua rangaistusta, joka ei yltänyt edes rangaistusasteikon puoliväliin. Tolvasen mukaan ankarin Suomessa törkeästä ihmiskaupasta tuomittu rangaistus on 4 v 8 kk vankeutta tapauksessa, jossa uhri oli alaikäinen. Pirkanmaan tapaus on Tolvasen mielestä vm. tapausta mm. kestoltaan ja tekotavaltaan vakavampi. Ns. jengiraiskaustapauksessa, jossa annetusta tuomiosta valitettiin korkeimpaan oikeuteen asti (KKO 2014:85) - uhrin vapaudenriisto kesti ko. tapauksessa "vain" 7-8 tuntia - päätekijälle mitattiin törkeästä raiskauksesta 5 v 6 kk vankeutta. 

7. Pirkanmaan käräjäoikeudessa esillä ollut törkeä ihmiskauppa on vakava rikos, josta olisi voitu tuomita vaikkapa 5-6 vuotta vankeutta. Käräjäoikeuden tuomio ei liene julkinen, joten emme tiedä teon kaikkia olosuhteita tai perusteita, jotka käräjäoikeus on rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon.  Käräjäoikeus on voinut katsoa, että tapauksessa on kysymys romanien välisestä rikoksesta ja syytetyn väitteiden mukaan romanikulttuuriin kuuluvasta "naisen ryöstöstä", jota ei ole pidetty erityisen vakavana eikä käsitelty aiemmin tuomioistuimissa. Törkeä ihmiskauppa oli tapauksen selvästi vakavin rikos, kun sen sijaan muut miehen syyksi luetut rikokset vaikuttavat suhteellisen vähäisiltä. Toisaalta ihmiskauppa on kohdistunut henkiseltä kehitykseltään jälkeen jääneeseen ja helposti taivultavissa olevaan uhriin, jolta on riistetty vapaus ja jonka ei ole sallittu tavata edes vanhempiaan.

8. Korkein oikeus on antanut parin kolmen viimeisen vuoden aikana useita rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä; useimmat niistä ovat koskeneet väkivalta- ja seksuaalirikoksia sekä huumausainerkoksia. Esimerkiksi viime vuonna korkein oikeus antoi alun toistakymmentä rangaistuksen mittaamista koskevaa ennakkopäätöstä. Katso esim. KKO 2014:5 (tappo), 2014:6 (törkeä pahoinpitely), 2014:34 (törkeä huumausainerikos), 2014:48 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), 2014: 55 (törkeä varkaus), 2014: 60 (törkeä pahoinpitely), 2014:80 (törkeä ihmiskauppa/törkeä paritus), 2014:85 (törkeä raiskaus), 2014:87 (törkeä ryöstö) ja 2014:91 (raiskaus). Tänä vuonna korkein oikeus on antanut tähän mennessä kaksi mittaamisratkaisua: KKO 2015:12 (tapon yritys) ja 2014:18 (törkeä huumausainerikos). 

9. Pirkanmaan käräjäoikeuden nyt antamasta tuomiosta valitetaan melkoisella varmuudella hovioikeuteen ja hovioikeuden tuomioon haettaneen valituslupaa korkeimmasta oikeudelta. Valitusluvan myöntäminen olisi rangaistuksen mittaamiskäytännön ohjaamisen takia perusteltua, sillä ihmiskauppaa koskevia tapauksia tulee nykyisin entistä useammin polisiin tietoon ja osa niistä etenee tuomioistuinten käsiteltäväksi.

torstai 19. maaliskuuta 2015

923. Lasse Ylevän (1983-2015) muistolle

1. Kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä kuoli sairaskohtaukseen Hämeenkyrössä 22. helmikuuta. Hän oli vasta 31-vuotias. Tunsin Lassen, sillä hän opiskeli ja valmistui oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistossa 2008. 

2. Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään Timo Enrothin laatima mainio nekrologi Lassesta. Minua viehätti jo kirjoituksen otsikko "Kihlakunnansyyttäjä tunsi prosessioikeuden". Nekrologin voi lukea tästä.

3. Voin vahvistaa Enrothin luonnehdinnan oikeaksi, sillä prosessioikeus jos mikä oli Lassen leipälaji. Hän suoritti syventävät opintonsa juuri prosessioikeuden alalta ja kirjoitti tutkielmansa aiheesta "Syyttäjän rooli esitutkinnassa". Arvostelin gradun ja annoimme siitä työn toisen tarkastajan kanssa arvosanan 10.

4. Näin Lassen ensimmäisen kerran vuonna 2004, jolloin olin tiedekunnan valintakoelautakunnan puheenjohtajana - tuolloin muuten Lapin oikeustieteiden tiedekuntaan valituista suurin osa oli ensimmäisen kerran naisia - ja valvoin myös yhtä eli Tampereella pidettyä koetilaisuutta. Lasse erottautui helposti pääsykokeeseen osallistuneiden joukosta, kuten hänen opiskelutoverinsa ja opettajansa hyvin muistavat. Lasse oli Hämeenkyrön poikia.

5. Yliopistolla, jossa tosin kävin melko harvakseltaan, tutustuin Lasseen, joka innostui prosessioikeudesta. Tämä lienee johtunut lähinnä hänen kaveripiiristään, johon kuuluvista Saranpään Timo väitteli jo muutama vuosi sitten todistusoikeudesta, ja toinen eli Marttilan Mikko kirjoittaa parhaillaan omaa niin ikään prosessioikeutta käsittelevää väitöskirjaansa. Lassea voisi luonnehtia sanoilla juridiikan "Pikku jättiläinen", sillä miehen tietomäärä oli laaja ja argumentointi vakuuttavaa ja usein värikkään huumorin sävyttämää. Lasse oli originelli tyyppi, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

6. Lasse auskultoi Jämsän käräjäoikeudessa. Hänen lakimiehen uransa alkoi syyttäjälaitoksen palveluksessa; hän toimi jo opiskeluaikana harjoittelijana pääkallon paikalla eli valtakunnansyyttäjänvirastossa. Valmistuttuaan Lasse jatkoi syyttäjän tehtävissä ja sai nimityksen vakinaiseksi syyttäjäksi Helsingin syyttäjänvirastossa. Lassen syyttäjänä ajamia juttuja saattoi seurata aika usein lehdistön palstoilta. Viime joulukuussa hän jäi virkavapaalle syyttäjän virastaan ja ryhtyi hoitamaan viskaalin tehtävää Helsingin hovioikeudessa. Tuomarin ura lienee ollut Lassen tähtäimessä.

7. Työn ohessa Lasse jatkoi prosessioikeuden tutkimista. Väitöskirjan tekeminen jäi Lasselta valitettavasti kesken. Noin kuukautta ennen poismenoaan hän soitti minulle ja kertoi kirjoittavansa Helsingin tiedekunnassa tarkastettavaa todistusoikeutta käsittelevää väitöskirjaa, jonka työnimenä oli "Aihetodistelu rikosjutuissa". Tekstiä oli kuulemma tuolloin koossa jo 150 sivua. Väitöskirjan ko. teemaa ennakoi jo Lassen kirjoittama artikkeli "Syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen liittyvästä todistusharkinnasta", joka julkaistiin Defensor Legis -lehden numerossa 6/2012.  

8. Tapasin Lassen viimeisen kerran syksyllä 2013, jolloin kävin Helsingissä kuuntelemassa Erkki Aurejärven kirjan julkistamistilaisuutta. Jossakin vaiheessa Lasse liittyi joukkoomme. Rautatieaseman yläkerran ravintolasta jatkoimme matkaa erään toisen kapakan kautta Lassen asunnon läheisyydessä olevaan Kolmeen Kruunuun, jossa näkee usein jonkun oikeusneuvoksen tai muun tunnetun juristin. Illan päätteeksi käväisimme vielä Lassen asunnolla. 

9. Lasse Ylevä saatetaan kirkkomaan multiin ylihuomenna lauantaina Kurikassa, jonne myös hänen isänsä on haudattu. Lassen arkkua kantavat hänen ystävänsä ja opiskelutoverinsa. Lassen varhainen kuolema on suuri menetys, mutta hänen muistonsa säilyy valoisana mielissämme.





perjantai 13. maaliskuuta 2015

922. Putin isyyslomalla?

                                                  Missä olet, Vladimir?

1. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ole esiintynyt julkisuudessa yli viikkoon. Hänet nähtiin viimeksi  torstaina 5.3., jolloin hän tapasi Moskovassa Italian pääministeri Matteo Renzin. Tapaamista seuranneiden toimittajien mukaan Putin ei näyttänyt erityisen väsyneeltä. Huomiota herätti kuitenkin se, että tavallisuudesta poiketen Putin luki tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa paperista, kun taas Renzi puhui vapaasti ilman papereita. Paikalla olleiden toimittajien ei sallittu esittää kysymyksiä Putinille ja Renzille.
2. Mediassa ympäri maailmaa on liikkunut villejä huhuja Putinin katoamistempusta.  Jotkut niistä liittyvät oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaan Kremlin kupeessa pari viikkoa sitten. Lisäksi Venäjän talous menee yhä pahemmin alamäkeä. Ollaanko Putinia kentis syrjäyttämässä Venäjän johdosta vai mistä oikein on kysymys?
3. Tarkkailijat ovat pitäneet hyvin epätavallisena sitä, että Putin peruutti  matkansa Kazakstaniin, jonne hänen piti matkustaa pari kolme päivää sitten, mitään syytä ilmoittamatta. Putin ei  ei myöskään poikkeuksellisesti osallistunut  turvallisuuspalvelu FSB:n kokoukseen, jossa hän on aiemmin käynyt säännöllisesti. Moskovassa on julkaistu kansainvälisen naistenpäivän (8.3.) kunniaksi kuva, jossa Putin esiintyy ansioituneiden äitien kanssa, mutta saatujen tietojen mukaan kuva on otettu jo 5.3. eli ennen naistenpäivää. 
4. Putinin on arveltu sairastuneen, joidenkin huhujen mukaan kenties vakavasti. Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on kuitenkin kiirehtinyt kumoamaan presidentin sairastumisepäilyt. Peskovin mukaan Putin voi oikein hyvin ja hänen kädenpuristuksensa on edelleen niin luja, että se rikkoo kättelijän käden. Kysymykseen, työskenteleekö Putin "asiakirjojen parissa", Peskov vastasi myöntävästi yhdellä sana: seikkaperäisesti. Mainitulla kysymyksellä toimittajat halusivat viitata aikoinaan 90-luvun lopulla julkisuudesta poissaolleen presidentti Boris Jeltsinin sairastumiseen, joka kiistettiin tuolloin toteamalla, että Jeltsin on kunnossa ja "työskentelee asiakirjojen parissa".
5. Tänään sveitsiläinen Blick-lehti paljasti uuden teorian Vladimir Putinin katoamisesta julkisuudesta. Sen mukaan Putinin 32-vuotias naisystävä Alina Kabajeva (32) - kuva yllä - oli ollut synnyttämässä pariskunnan lasta Ticinossa Sveitsissä. Alina oli synnyttänyt muutama päivnä sitten tyttövauvan, huhujen mukaan tämä olisi jo kolmas Alinan ja Vladimirin yhteinen lapsi. Ticinolainen TV-kanava puolestaan kertoo venäläispariskunnan varanneen synnytysklinikalta kaksi huonetta eli yhden itselleen ja yhden henkivartijoille. Huoneet olivat varattuina alkuviikosta ja ovat nyt vapautuneet. Blick-lehti vetää eri tiedotusvälineiden havainnoista selkeän johtopäätöksen: julkisuudesta vetäytynyt Putin on osallistunut tyttärensä synnytykseen ja on nyt isyysvapaalla.
6. Putinin on peruuttanut viikon sisällä muitakin tärkeitä tapaamisia ja kokouksia. Tänään venäläisissä tiedotusvälineissä on kuitenkin julkaistu kuva, jossa Putin tapaa asunnossaan Venäjän korkeimman oikeuden puheenjohtajan Vjatsheslav Lebedevin. Tapaamisen syytä ei ole kerrottu, mutta on epäilty - tietenkin - että tämäkin tapaaminen olisi ollut jo aikaisemmin.  Olisiko Putin kysynyt Lebedeviltä, miten avoliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tunnustamisessa oikein menetellään? Putinin kerrotaan matkustavan valtiovierailulle Kazakstaniin ensi viikolla. 

7. Tänään Putinin kerrotaan lähettäneen  kirjallisen tervehdyksensä Moskovassa alkaville pikaluistelun lyhyiden matkojen MM-kisoille. Tervehdyksen sisältö, jossa Putin puhuu tai puhuisi  kisojen merkityksestä, on kuitenkin oudon vanhahtava. Toisin kuin Suomessa, Venäjällä presidenttiä ei sentään kutsuta MM-kisojen tai olympiakisojen suojelijaksi - kaikenlaisista kissanristiäisistä puhumattakaan.

8. Edellä mainittu Alina Kobajeva on rytmisen voimistelun olympiavoittaja Ateena kisoista 2004. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän sai pronssia, vuonna 2001 Kobajeva jäi kiinni dopingin käytöstä. Kobajeva on voittanut lajissa kaksi maailmanmestaruuttaja yhden Euroopan mestaruuden. Hänet valittiin 2007 Venäjän parlamenttiin eli duuman jäseneksi. Viime vuonna Kabajeva nimitettiin yksityisen National Media Group -mediakonsernin johtajaksi.

9. Miksei suomalaisessa politiikassa ja politiikoille tapahdu koskaan mitään yhtä jännää kuin Putinille ja Venäjällä Täällä on viimeksi hehkutettu Paavo Väyrysen liittymisestä Instagrammiin. Hallituspuolueet riitelevät keskenään ja peruuttavat vuorotellen eduskuntakauden viime metreillä tärkeitä lakiesityksiä. Aivan kauheaa! 

10. Presidentti Sauli Niinistö edes voisi ottaa hieman mallia Putinista - ovathan molemmat myös juristeja - mutta tätä näyttää olevan turha toivoa, saati odottaa. Niinistö sen kun kestitsee Ruotsin Kalle Kustaata ja Silviaa monta päivää - täysin turhanpäiväistä touhua - ja jahkailee, pitäsikö hänen matkustaa 9.5. Moskovaan, jonka Punaisella torilla juhlitaan 70 kertaa Voiton Päivää. Angela Merkel ja Baltian maiden presidentit ovat toki jo hyvissä ajoin kieltäytyneet matkustamasta Moskovan juhliin vetoamalla Venäjän Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan kriisiin. Niinistön jahkailu ei näytä hyvätlä - haluaako Suomi todella jatkaa suomettumistaan?