keskiviikko 30. marraskuuta 2016

1050. Painostiko Sipilä Yleä vaikenemaan?

En minä painostanut. Minä annoin Atelle ja toimittajalle vain voimakasta palautetta. Minä lähetin nille 20 sähköpostia ja haukuin ne pataluhaksi. En minä vaikuttanut mitenkään siihen, mitä Yle saa esittää ja mitä ei! Minua ei kyllä saa lähestyä sähköpostilla. Tätä asiaa saa kommentoida vasta kun oikeusasiamies on joskus tulevaisuudessa ratkaissut kantelut. Minä...

1. Kuten edellisessä blogijutussa kerroin, Kansan Uutiset (KU) ja Yle kertoivat viime viikon lopulla, että pääministeri Juha Sipilän sukulaisten omistama yritys Katera Steel Oy on saanut noin puolen miljoonaneuron suuruisen laitetilauksen valtion kaivosyhtiö Terrafamelta. Hallituksen talouspoliittinen valiokunta antoi 11. marraskuuta Terrafamelle 100 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Valiokunnan puheenjohtajana on pääministeri Sipilä. Uutisesta nousi kohu Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä.

2. Suomen Kuvalaehti (SK) kertoo tänään, että Juha Sipilä vaiensi Ylen viime viikolla Terrafame-asiassa. Lehden saamien  tietojen mukaan Ylen uutistoiminnan johto päätti hyllyttää tekeillä olevat Sipilän mahdolliseen jääviyteen Terrafame-asiassa liittyvät jutut sen jälkeen, kun pääministeri oli lähettänyt 25.11. eli viime perjantai-iltana toistakymmentä sähköpostiviestiä Ylen ajankohtaistoimittaja Salla Vuorikoskelle. SK:n mukaan pääministeri oli kirjoittanut, ettei luota Yleisradioon lainkaan. Sipilän Ylelle lähettämissä viesteissä oli mukana myös kansalaisten hänelle Ylen uutisen johdosta lähettämä moiteviestejä.
3. SK:n mukaan Ylen jatkojutussa oli haastateltu kahta oikeusoppinutta siitä, oliko Sipilä ollut esteellinen päättäessään lisärahoituksesta Terrafamelle. Ylen ajankohtaistiimi on työstänyt myös analyysiä siitä, miksi pääministerin sidonnaisuuksista on tärkeää uutisoida. SK:n mukaan kolme Ylen toimittajaa on kertonut tiedot lehdelle. Asian arkaluontoisuuden vuoksi he eivät halua nimiään julkisuuteen. Lehden tietojen mukaan Ylen toimituksessa on kieltojen vuoksi kerätty nimiä kirjelmään, jossa Yleisradion toimittajat kertovat olevansa huolissaan journalistisen johdon linjauksista Sipilän jääviysepäilyn käsittelyssä. SK:n mukaan Ylen Pressiklubin vetäjänä toimiva Ruben Stiller on saanut esimiehiltään kirjallisen varoituksen, koska hän oli kiellosta huolimatta jatkanut uuden Sipilä-jutun valmistelua. Stilleriä uhattiin jopa irtisanomisella, jollei hn palaisi ruotuun. Varoitus oli myöhemmin peruttu.
4. Ulkomaanmatkaltaan tavoitettu Yleisradion vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kiistää, että Juha Sipilä olisi vaikuttanut Ylen journalistisiin päätöksiin. Yle on tehnyt Sipilää ja Terrafamea koskevat uutisointipäätökset täysin itsenäisesti, sanoo Jääskeläinen. Hän kuitenkin myöntää, että pääministeri on ottanut kovasanaisesti kantaa Ylen toimintaa ja ilmoittanut, että hänen luottamuksensa Yleen on täysi nolla.

5. Härskiä peliä suomalaisessa politiikassa! Pääministeri Sipilä on käynyt jo monta päivää lämpöisenä tai suorastaan kuumana KU:n ja Ylen uutisoinnin ja sitä seuranneen runsaan lehtikirjoittelun ja juridisen pohdinnan takia. Sipilä ähisee ja puhisee, saivartelee, naljailee, heittelee pikku ilkeyksiä, uhkailee ja puhuu koko ajan asian vierestä. Hän ei tunnu lainkaan ymmärtävän, mistä esteellisyysjupakassa itse asiassa on kyse. Hän ei tajua, että demokraattisessa yhteiskunnassa vapaa lehdistö toimii vallan vahtikoirana ja että myös johtavia poliitikkoja on lupa arvostella ja lyödä tarvittaessa kuin "vierasta sikaa". Nyt hän on halunnut rajoittaa Ylen sanavapautta. Sipilä nolaa itsensä tyystiin, jos SK:n väitteet pitävät, niin kuin vahvasti näyttää, paikkansa. Suomella näyttää olevan hermoherkkä ja huonon harkintakyvyn omaava pääministeri.

6. Eduskunnassa tänään klo 14.15 pitämässää infossa Juha Sipilä tietenkin kiisti, että hän olisi painostanut Yleä lopettamaan esteellisyyttä koskevien juttujen tekemisen. Ei suinkaan, sanoi Sipilä. Hän oli lähestynyt ao. toimittajaa eli ilmeisesti Salla Vuorikoskea lukuisilla sähköposteilla, joihin hän oli liittänyt ihmisiltä saamiaan moittivia viestejä, vain siksi, että Ylen toimitus ei ollut ennen juttunsa 24.11. kello 14 tapahtunutta julkaisemista pyytänyt häneltä asian johdosta kommenttia.  Hän kertoi tuohtuneensa tästä virheestä kovasti ja laatineensa tuossa mielentilassa blogikirjoituksen, jota hän nyt kuulemma pahoittelee. Ylen toimittaja oli kyllä ilmoittanut hänelle sähköpostilla, että ko, juttu on tulossa ja esittänyt myös kommenttipyynnön. Sipilä selitti, ettei hän ole yleensä helposti sähköpostien tavoitettavissa ja että hän olisi halunnut ko. asiassa saada enemmän aikaa kommentoidakseen uutisjuttua ennen sen julkaisemista. Yle Uutiset ei kuitenkaan ollut jäänyt odottamaan pääministerin vastausta, vaan oli julkaissut uutisjuttunsa jo 1,5 tunnin kuluttua siitä, kun Sipilä oli saanut toimittajan em. viestin.

7. Perin outoa. Sipilä sanoo yhtäältä, että hän oli hänelle oli lähetetty tulossa olevan uutisjutun sisältö ja pyyntö  kommentoida asiaa. Toisaalta Sipilä moittii toimittajaa ja koko Ylen toimituskuntaa siitä, ettei hänellä annettu tilaisuutta kommentoida! En oikein usko, että vm. väite pitää paikkansa. Sipilä olisi voinut kommentoida, mutta hän ei halunnut tehdä sitä niin pikaisesti kuin Ylen toimitus edellytti. Pääministerin käytössä on kuitenkin iso avustajakunta, joten ei olisi todellakaan ollut paljon vaadittu, jos pääministeri olisi määrännyt jonkun avustajan soittamaan ko. toimittajalle, jolloin hän olisi saanut esittää pikakommentinsa heti. Tämä olisi tuskin vienyt pääministerin aikaa paria minuuttia enempä. Sipilä olisi lyhyesti ilmoittanut toimittajalle, ettei hänellä ole ollut mitään tietoa Katera Steel Oy:n ja Terafamen välisestä tilausasiasta, joten hän ei ole voinut olla esteellinen päättäessään Terafamen saamasta lisärahoituksesta. 

8. Pääministerille tuskin aiheutui mitään haittaa saati vahinkoa siitä, ettei Ylen uutisjuttuun sisällytetty hänen kommenttiaan. Olihan Kansan Uutiset uutisoinut asiasta jo edellisenä päivänä eli torstaina 24.11. KU:n juttua Sipilä oli kommentoinut hyvin lyhyesti.  Ylen perjantaina 25.11. julkaisema uutinen oli siis tavallaan jo vanha asia. Lisäksi muut tiedotusvälineet kiirehtivät tiedustelemaan asiaa Sipilältä, ja  kaiken huippuna pääministeri ryntäisi myös itse väsäämään oman blogikirjoituksen asiasta, josta ilmenee oikein hyvin Sipilän (tuohtunut) kanta asiasta. Perjantain jälkeen Sipilä on melkein joka päivä antanut asian johdosta haastatteluja ja ilmoittanut pyytävänsä oikeuskansleria ottamaan esteellisyyskysymyksen selvitettäväkseen.

9. Juha Sipilän suuttumus - "luottamukseni Yleen on täysi nolla" - ja hänen kaamealta vaikittava touhotuksensa asiassa on johtanut siihen, että Yle on määrännyt ao. toimittajat ruotuun ja lopettamaan jatkojuttujen tekemisen ja julkaisemisen. Tältä kannalta voidaan kyllä täysin perustellusti sanoa, että Sipilä on tohuamisellaan ja hurjistumisellaan painostanut Yleä vaikenemaan asiasta. Tämä on minusta pääministerille sopimatonta menettelyä ja osoitus harkintakyvyn puutteesta. 


Kyllä minä otan tämän kunniamerkin mielihyvin vastaan. Minä kyllä olen sen oikein hyvin ansainnut. On tässä politiikassa tullut jo kaikenlaista jappasteltuakin. Minä koen tämän jonkinlaiseksi  lohdutuspalkinnoksi sen vääryyden ja vikekkauden jälkeen, jota minä jouduin viikko sitten useana päivänä kokemaan Ylen toimesta. Sitä minä vaan, että minä en ole koskaan halunnut rajoittaa Ylen tai muidenkaan tiedotusvälinen toimintavapautta mitenkään, enkä minä tule sitä jatkossakaan koskaan tekemään. Sellainen menettely ei sopisi minulle, pääministerille. 

maanantai 28. marraskuuta 2016

1049. Pääministeri Sipilän jääviyskohu

                                                          Juha ja pipo

1. Juha Sipilän hallitus käänsi Talvivaaran kaivoshankkeen jatkoasiassa kelkkansa, kun se 11.11. ilmoitti lisärahoittavansa kaivoksen nykyisen omistavan Terrafamen tappiollista toimintaa vielä 100 miljoonalla eurolla. Suomen valtio omistaa vuonna 2015 perustetun Terrafame-konsernin. Rahoituspäätöksen teki hallituksen talouspoliittinen valiokunta, jota johtaa pääministeri Juha Sipilä. Asiasta tiedotti elinkeinoministeri Olli Rehn, joka siirtyy Suomen Pankin johtajaksi ensi vuoden alussa.

2. Vielä toukokuussa Olli Rehn kertoi, että hallitus pitää Terafamelle "piikin auki" vain kuluvan vuoden loppuun asti. Siihen mennessä yhtiön oli määrä löytää ulkopuolisia yksityistä rahoittajia. Jos niin ei tapahdu, kaivos ajettaisiin alas. Rehnin mukaan valtio ei voi jatkuvasti rahoittaa tappiollista elinkeinotoimintaa. 

3. Nyt ollaan jo marraskuun lopulla, mutta Terrafame ei ole vieläkään löytänyt ulkopuolista rahoitusta. Pääministeri Sipilä tosin kertoi 11.11., että  kaivokselle "on löytymässä" ulkopuolinen rahoittaja. Ministeri Olli Rehn kuitenkin täsmensi, että neuvottelut rahoituksen saamiseksi ovat edelleen käynnissä.

4. Juha Sipilä vieraili Talvivaaran kaivoksella maanantaina 14.11. Käynnin jälkeen Sipilä ilmoitti, että kaivoksella "on tehty ihme", joten hallitus voi pyörtää aikaisemmat aikeensa kaivoksen alasajosta. Kaivoksen ympäristöasiat on Sipilän mukaan saatu kuntoon, prosessi pyörii hyvin ja nikkelin hinta on nousussa. Sipilä vakuutti, että kaivoksen lakkauttaminen ei ole enää vaihtoehto, sillä hallituksella on täysi syy luottaa Terrafamen kassavirran kääntymiseen positiiviseksi, minkä jälkeen on helppo puhua myös tarvittavista omistajuusjärjestelyistä. Kaivoksen alasajo maksaisi Siplän mukaan 400-500 miljoonaa euroa. Valtio on pumpannut Terrafamen kaivoshankkeeseen veronmaksajien rahaa yhteensä jo noin 800 miljoonaa euroa.

5. Juha Sipilä esiintyi kaivoskäynnillä Terrafamen mainospipo päässään. Tämä herätti paheksuntaa etenkin oppositiopuolue vihreissä. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistön mukaan Sipilä alensi esiintymisellään arvovaltaansa ja teki käytännössä mainosvideon raskaasti tappiollisella kaivoksella, jolla on vakavia ympäristöongelmia. Arkistosta kaivettiin esiin vanhoja valokuvia, joissa silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö esiintyi Talvivaaran kaivoksella käydessäänTalvivaara-kypärä päässään.

6.  Viime torstaina eli 24.11. Kansan Uutiset kertoi, että Juha Sipilän sukulaisten omistama konepajayhtiö Katera Steel Oy oli saanut merkittävän tilauksen Tarrafamelta. Mainittu kajaanilaisyhtiö toimittaa kaivokselle purkumalmiin liittyviä kuljettamia. Katera Steelin pääomistajia ovat Juha Sipilän enot ja serkut, myös Sipilän lapset omistavat Katera Steelistä viisi prosenttia sijoitusyhtiö Fortel Investin kautta. Juha Sipilä siirsi kyseisen sijoitusyhtiön lapsilleen vuonna 2013. Sipilä sanoi Kansan Uutisille, ettei hänellä ole ollut siirron jälkeen tietoa Katera Steelin liiketoiminnasta, omistajarakenteesta tai asiakkaista.

7. Perjantaina 25.11. Yle Uutiset löi lisää löylyä ja kertoi, että Katera Steelin saaman tilauksen arvo on noin 500 000 euroa. Yhtiön liikevaihto oli viimeksi päättyneellä tilikaudella 5,1 miljoonaa euroa. Yksi Kateran omistaja ilmoitti, ettei hän ollut keskustellut Sipilän kanssa Terrafamesta. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan Katera Steelin sama tilaus perustui  Pöyry-yhtymän konsuttina järjestämään tarjouskilpailuun, jonka Katera oli voittanut. Sipilä ei kommentoinut asiaa Ylelle.

8. Blogikirjoituksessaan 25.11. Juha Sipilä otti sen sijaan räväkästi kantaa asiaan. Hän väitti, että Ylen uutinen oli perustunut vääriin tietoihin. Sipilä kiisti jyrkästi, että Terrafamen kaivoksen lisärahoitusta koskevaan päätöksen olisi vaikuttanut hänen sukulaistensa  omistaman yrityksen mahdollisuus saada kaivokselta tilauksia. Pääministeri moitti Ylen uutista vihjailevaksi ja ärhenteli, että hän kyllä kestää sen, että häntä hakataan median puolelta, mutta hän ei hyväksy sitä, että lapset ja sukulaiset vedetään hänen asemansa vuoksi lokaan. Hänellä ei ole ollut mitään tietoa tarjouskilpailusta ja sen voittajasta.

9. Sipilän mukaan Katera Steel ei ole hänen isoisänsä  Esa Jauhiaisen perustama, kuten Yle Uutiset oli väittännyt. Yle ei ollut antanut hänelle tilaisuutta haastatteluun, vaan oli julkaissut juttunsa ennen kuin hän ehti edes vastata "pikaiseen kommenttipyyntöön". Hän ei voi pääministerin asemansa takia vaatia kaikkia sukulaisiaan liiketoimintakieltoon tai luopumaan. Hän oli itse luopunut kaikista yritysomistuksistaan vuonna 2013, jotta voisi hoitaa yhteisiä asioita ilman epäilystäkään mistään kytköksistä.

10. Pääministeri osoittautui - jälleen kerran - yllättävän herkkähipiäiseksi mieheksi ja poliitikoksi, eihän tässä voi muuta sanoa. Ehkä Sipilä on ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Pääministerin asema ja arvovalta edellyttäisi kuitenkin viileää otetta ja hyvää harkintakykyä myös jääviysepäilyjen suhteen. Sipilälle olisi riittänyt toteamus, ettei hänellä ollut rahoituspäätöstä tehtäessä tai valmisteltaessa tietoa siitä, että sukulaistensa omistama yhtiö oli saanut tilauksia Terrafamelta, ja että jos hän olisi tiennyt tilausasiasta, hän olisi jäävännyt itsensä päätöstä 11.11. tehtäessä. Sipilä valitsi toisen tien ja käytti sanontoja, heittoja ja saivartelua, joihin pääministerin ei luulisi omassa asiassaan sortuvan.

11. Katera Steelin omilla verkkosivuilla kuitenkin mainitaan, että  Esa Jauhiainen, joka on siis Juha Sipilän isoisä, perusti vuonna 1961 Hitsaus ja levytanko Ky -nimisen yhtiön. Yrityksen yhtiömuotoa ja nimeä on myöhemmin muutettu siten, että yritys toimii nykyään Katera Steel -nimisenä osakeyhtiönä. Kyse ei ole siis kahdesta täysin eri yrityksestä, kuten pääministeri on väittänyt, vaan Katera Steelin edeltäjä on hänen isoisänsä perustama.  

12. Kukaan tuskin epäilee, että Juha Sipilä johtama hallituksen talouspoliittinen valiokunta olisi 11.11. päättänyt antaa Terrafamelle 100 miljoonan euron lisärahoituksen osin siksi, että Terrafame voisi tilata malminkuljettimet juuri Katera Steeliltä. Toki valtion myöntämä lisärahoitus  varmisti Terrafamen erilaisten tilausten tekemiseen; olen ymmärtänyt, että Katera Steel saama tilaus hyväksyttiin vasta 11.11. jälkeen. Ylen tai Kansan Uutisten julkaiseman uutisen tarkoituksena ei ole tietenkään ollut vetää pääministerin lapsia tai sukulaisia taikka näiden omistamaa yritystä lokaan taikka estää tahi haitata heidän elinkeinotoimintansa harjoittamista, kuten pääministeri jostakin syystä on katsonut aiheelliseksi väittää. 

13. Asiassa on kyse siitä, mikä merkitys sanotulla  kytköksellä on rahoituspäätöksen tekemiseen osallistuneen pääministerin esteettömyyden kannalta. Kysymys on yleisesti ottaen siitä, miltä tapaus näyttää hyvän hallinnon, vallankäytön asianmukaisuuden ja luotettavuuden sekä virkavastuulla toimivien ministereiden puolueettomuuden kannalta. Ministereiden ja virkamiesten tosiasiallinen esteettömyys ja puolueettomuus ei yksin riitä, vaan mahdollista esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, millaiselta päättäjien toiminta ja päätöksenteko näyttää ulospäin kansalaisten silmissä. 

14. Ministerin esteellisyyteen sovelletaan hallintolain 28 §:ssä säädettyjä virkamiehen esteellisyysperusteita. Tässä tapauksessa kysymykseen tulevat lähinnä  pykälän 1 momentin 3 ja 7 kohdassa mainitut tilanteet.  Kyse on siitä, onko  pääministerin läheisinä olleiden sukulaisten eli lähinnä enojen ja lasten omistamalla Katera Steel Oy:llä, joka on osallistunut Terrafamen laitetilausta koskevaan tarjouskilpailuun, ollut odotettavissa maan hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan Terrafamen hyväksi tekemästä rahoituspäätöksestä sellaista hyötyä, että luottamus valiokunnan päätöksentekoon puheenjohtajana osallistuneen pääministerin puolueettomuuden voidaan perusteellisesti katsoa vaarantuneen. 

15. Selvää on, että virkamies ja ministeri, samoin kuin tuomarinkin, on velvollinen itse huolehtimaan omasta esteettömyydestään. Ministerikään ei voi vedota siihen, ettei hän ollut tietoinen kaikista esteellisyysperusteista ja niiden tulkinnasta. Ministerit voivat kääntyä epäselvissä tilanteissa valtioneuvoston juridisena neuvonantajana toimivan oikeuskanslerin puoleen ja kysyä mahdollisesta esteellisyydestä hänen mielipidettään. Jos ministeri tai virkamies on lain mukaan esteellinen, hän ei voi vähätellä tapausta vetoamalla siihen, ettei esteellisyysperuste ole tosiasiallisesti vaikuttanut mitenkään asian käsittelyyn tai että hän toiminut aivan normaalilla tavalla. Esteellinen virkamies tai ministeri voi toimia täysin korrektisti, mutta tämä ei vaikuta asiaan eli poista esteellisyyttä.

14. Oppositiopuolueet ja osa hallituksen kärkinimistä ovat olleet sitä mieltä, että yleisten laillisuusvalvojien eli oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi arvioida pääministerin toimintaa Terrafamen tapauksessa. SDP:n puheenjohtaja Anti Rinne on vaatinut Juha Sipilää julkisesti selvittämään esteettömyytensä perusteet. Rinteen mukaan asiaan liittyy niin paljon epäselvyyksiä, että pääministerin olisi itse arvioitava tilannetta julkisesti. Rinne vihjaa, että asiassa on elementtejä, jotka saattavat johtaa esteellisyyteen.Myös valtiovarainministeri Petteri Orpo on pitänyt välttämättömänä, että Juha Sipilän mahdollinen esteellisyys selvitetään tarkasti. Kansanedustaja  Touko Aalto (vihr) on tehnyt pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä eduskuntakyselyn. Sen sijaan Olli Rehn on vakuuttanut, tietenkin, olevansa varma Juha Sipilän esteettömyydestä ja siitä, ettei Sipilällä ollut mitään tietoa Katara Steelin Terrafamelle tekemästä tarjouspyynnöstä.

15. Tämän "esipuheen" jälkeen aion pohtia Sipilän mahdollista jääviyttä tarkemmin Prosessioikeusblogissa. Helsingin Sanomat on muutama tunti sitten tiedustellut asiaa kolmelta hallinto-oikeuden professorilta, joiden kannanottoja on julkaistu HS:n verkkosivuilla.

16. Juha Sipilä on käynyt asian johdosta yllättävän kuumana. Viime perjantaista lähtien hän on antanut asiasta lausuntoja joka päivä. Eilen sunnuntaina ilmoitettiin, että pääministeri on itse pyytänyt oikeuskansleria selvittämään mahdollisen esteellisyytensä. Sipilän "esikunta" on kuulemma ollut yhteydessä oikeuskansleriin jo lauantaiaamuna. Pidän tällaista yhteydenottoa ja oikeuskanslerin puoleen kääntymistä yllättävänä. 

17. Miksi pääministeri ja hänen virkakuntansa halusi saada asiasta nimenomaan oikeuskanslerin kannanoton, sillä valittavana olisi ollut myös toinen tie ja vaihtoehto eli selvityspyynnön tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Selvää on, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka olisi tavallaan "hallituksen miehenä" ja hallituksen juridisena neuvonantajana ("kruununjuristina") ollut pääministerin kannalta oikeusasiamiestä tutumpi ja miellyttävämpi taho. Jonkan virasto sijaitsee Valtioneuvoston linnassa ja oikeuskansleri on läsnä valvoen menettelyn laillisuutta valtioneuvoston yleisistunnossa.  Heti tapauksen tultua julki oli kuitenkin selvää, että Sipilän mahdollisesta jääviydestä tullaan tekemään useita kanteluja sekä oikeuskanslerille että oikeusasiamiehelle. Miksi pääministerin esikunta halusi itse saattaa asian oikeuskanslerin tutkittavaksi? 

18. Tätä kirjoittaessani on tiedossa, että oikeuskanslerille on tehty Sipilän esteellisyydestä jo kymmenkunta kantelua. Muutama kantelu on tehty myös oikeusasiamiehelle. Nyt on selvinnyt, että  Sipilän jääviyskysymyksen tutkii ja ratkaisee, ei suinkaan oikeuskansleri kuten Sipilä itse halusi, vaan eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Hieman huvittavalta vaikuttaa, että toimivaltaa koskeva kysymys ratkesi sillä perusteella, että tapauksesta ehdittiin kannella ensiksi oikeusasiamiehelle. Tämä on syytä muistaa myös vastaisen varalle.

19. Minusta on paikallaan, että kysymyksen pääministerin jääviydestä, joka ei ole mikä tahansa läpihuutojuttu, tutkii nimenomaan oikeusasiamies eikä oikeuskansleri. Luotan tässä tapajuksessa ehdottomasti enemmän oikeusasiamiehen kuin oikeuskanslerin harkintakykyyn. Minulla ei ole toki minkäänlaisia dubioita Jaako Jonka pätevyyden suhteen, mutta  on parempi, että tapaus tutkitaan eduskunnan eikä valtioneuvoston tiloissa ja tutkintaa ei ei suorita oikeuskansleri, jolla on minusta hieman kummallinen kaksoisrooli ns. ministeriasioissa. Yhtäältä oikeuskansleri on hallituksen ja ministereiden oikeudellinen neuvonantaja, toisaalta taas laillisuusvalvoja, joka ratkaisee myös ministereiden virkatoimista tehdyt kantelut. Sanotaan mitän sanotaan, mutta minusta tässä on minusta selvä ristiriita.

20. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ovat kumpikin päteviä juristeja, tästä ei ole epäilystäkään. Mikä hauskinta, molemat ovat lisäksi prosessualisteja, ts. he ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi tärkeästä oppiaineesta eli tietenkin PROSESSIOIKEUDESTA!

Prosessioikeusblogissa on 29.11. julkaistu kirjoitus n:ro 15, joka koskee KHO:n Rääkkylän kunnan pakkoliitoksen kumoamisesta 24.11. antamaa päätöstä (KHO 2016:187).

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

1048. Kasvojen peittely oikeudessa

                                               Mielensäpahoittaja oikeudessa

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa Joensuusssa käydään parhaillaan aika merkillisiä käräjiä. Tarkoitan ns. hukuttamissurmia, joista syytetään 51- vuotias kontiolaismiestä. Hänelle vaaditaan rangaistusta vuosien 2007-2014 välillä veneonnettomuuuksien yhteydessä tehdyistä kolmesta taposta ja viidestä tapon yrityksestä. Kaikki kyseissä onnettomuuksissa  menehtyneet ja uhreiksi joutuneet henkilöt olivat tapahtuma-aikoina olleet syytetyn vieraina hänen Viinijärven rannalla sijaitsevalla kesämökillä. Tekotapa oli syytteen mukaan sellainen, että syytetty vei humalatuneet vieraansa souturetkelle, kaatoi veneen ja ui itse maihin. 

2. Tarkoitukseni ei ole nyt syventyä ko. oikeusjuttuun, josta saadaan käräjäoikeuden ratkaisu kukauden tai parin kuluttua. Totean vain, että syytetyn vastaaminen oikeudessa vapaalta jalalta - hän ei siis ole tutkintavanki - on herättänyt ihmetystä. Vastaaja syytetään siis mm. kolmesta murhasta ja esimerkiksi jotkut todistajat ovat kuvailleet hänen käytöstään pelottavaksi ja vaaralliseksi, mies on aiemmin tuomittu rangaistukseen useita kertoja noin 50 erilaisesta rikoksesta. Vangitseminen tuntuisi jo jutun laadun huomioon ottaen - kolme tappoa ja viisi tapon yritystä - varsin perustellulta ratkaisulta. Marraskuussa 2015, jolloin asian esitutkinta oli vielä käynnissä eikä syytettä ollut vielä nostettu, käräjäoikeus määräsikin miehen vangituksi. Itä-Suomen hovioikeus, jonne puolustus vei asian, kuitenkin katsoi tammikuussa, etteivät vangitsemisen edellytykset täyttyneet. Hovioikeuden puheenjohtajana toimineen tuomarin mukaan näyttö epäiltyä vastaan oli sen verran puutteellista, ettei ollut todennäköisiä syitä epäillä miehen syyllistyneen ko. rikoksiin.

3. Hukuttamissurmajutun käsittelyssä on herättänyt huomiota syytetyn tapa peittää kasvonsa tiukasti karvalakilla. Se, että syytetyt uutiskynnyksen ylittävissä oikeudenkäynneissä peittävät kasvonsa eri tavoin kuvaajilta, ei kyllä ole sinänsä mitenkään epätavallista, vaan kyse on yleisestä käytännöstä. Syytetyt eivät kuitenkaan istu koko käsittelyn ajan kasvot peitettyinä, vaan näin he tekevät ainoastaan istunnon alussa, jolloin valokuvaaminen oikeussalissa on oikeuden puheenjohtajan luvalla sallittua. Kuvaaminen on mahdollista vain muutaman minuutin ajan ennen varsinaisen käsittelyn aloittamista. Kun kuvaajat ovat poistuneet salista, syytetyt paljastavat yleensä aina kasvonsa käsittelyn ajaksi. Tämä on tärkeää jo siksi, että syytetyn vastapuolet ja oikeuden jäsenet näkevät syytetyn ja tunnistavat hänet. Tuomioistuimen arvovallan kannalta olisi sopimatonta, jos syytetty esiintyisi koko ajan ja jokaisessa istunnossa karvalakki tai muu päähine visusti päässä.

4. Hukuttamissurmajutussa syytetty ei lehtitietojen mukaan paljastanut kasvojaan ensimmäisessä käsittelyssä lainkaan, ts. hän piti karvalakin tiukasti kasvojensa edessä, vaikkei häntä enää kuvattukaan. Vasta jutun toisessa käsittelyssä syytetty suostui oikeuden puheenjohtajan maanittelujen jälkeen riisumaan hattunsa. Tämän jälkeen hän veti päähänsä tumman pipon, joka jätti kasvot näkyviin.

5. Kuten jo mainitsin, istuntokäsittelyn kuvaaminen on sallittua vain tuomioistuimen luvalla. Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin verran ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia,on luvallista kuvata, he saavat peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi eikä heitä voida velvoittaa paljastamaan kasvojaan. Tästä on muistamani mukaan olemassa Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös. Kannan tueksi voidaan viitata yksityisyyden suojaa koskeviin näköhtiin ja siihen, että syytetty saattaisi kokea kasvojen paljastamispakon lisärangaistukseksi.

6. Huppujen yms. peitteiden sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Asiasta on tehty ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.): 

Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

7. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan kovin tuttuja ja mitäänsanomattomia näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. 

8.Toisaalta on tapauksia, joissa syytetyt myös laajaa ennakkojulkisuutta herättäneissä jutuissa esiintyvät oikeussalissa kuvattaessa ilman kasvo- tai päänsuojia. Näin tapahtui esimerkiksi viikko tai pari sitten Helsngin käräjäoikeudessa pidetyssä istunnossa, jossa käsiteltiin koulusurman valmistelua koskevan asiaa. Syytteen saanut nuori nainen esiintyi istunnossa ilman huppua.

9. Vaatekappaleista, joilla syytetyt haluavat peittää kasvonsa, löytyy mitä erilaisimpia variantteja. Kuka vetää päähänsä vanhan hiihtomyssyn, kuka samantyylisen karvareuhkan, jota Mielensäpahoittajakin käyttää, tai villapaidan taika -huivin, kuka taas tyynyliinan, käsipyyhkeen jne. Muutama vuosi sitten käsitellyssä sieppausjutussa syytetty saapui oikeussaliin kannatellen päänsä päällä isokokoista valkoista liinaa, jonka suojissa hän istui kuvaamisen ajan paikallaan. Erilaisilla kasvo- ja pääsuojilla voidaan viestittää katsojille syytetyn mielialoja.

10. Oikeusministeriö voisi toimiin yhtenäisen kasvo- ja pääsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa tuomioistuimissa koko maassa. Asian valmistelu voitaisiin antaa erityiselle oikeussalietiketti -työryhmälle. Se voisi pohtia myös kyysmystä siitä, olisiko Suomessa syytä siirtyä käytäntöön, jossa tuomarit pukeutuisivat oikeudenkäynnissä erityiseen viittaan. Myös oikeudenkäyntejä seuraavan yleisön pukeutumiseen voisi olla aihettaa kiinnittää huomiota.

11. Todettakoon, että RL 17 luvun 13 a §:ssä on kriminalisoitu laiton naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos naamioinnin tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Oikeussaliin saapunut yleisö tuskin saa naamioitua, vaikka tarkoitus ei olisikaan RL 17:13a:ssä mainitunlainen. Hyviin tapoihin kuuluu, että sisällä ei olla hattu tai lakki päässä, ja sama koskee analogisesti tulkiten myös naamaria.

12. Kolmisen vuotta sitten uutisoitiin Porissa sattuneesta tapauksesta, jossa oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari kehotti käsittelyä seuraamaan tullutta miestä ottamaan pipon päästään. Mies totteli, mikä olikin järkevää, sillä muutoin tuomari olisi kenties saattanut katsoa miehen syyllistyneen OK 14 luvun 7 §:ssä mainittuun käsittelyn häiritsemiseen tai sopimattomaan käyttäytymiseen, josta voidaan tuomita maksamaan enintään 1 000 euron suuruinen järjestyssakko. 

13. Oikeussalietiketissä ja tuomioistuimen arvovallassa olisi Suomessa paljon parantamisen varaa. Asianajajat tai ns. lupalakimiehet esimerkiksi saattavat toisinaan jopa haistatella tuomarille tai todistajalle, eikä tuomari näytä olevan asiaa aina edes huomaavinaan. Tästä saatiin näyte muutama vuosi sitten Porvoon käräjäoikeuden Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa ruandalaisen syyttäjän piti huomauttaa asiasta ennen kuin käräjäoikeus heräsi nuhtelemaan huonosti käyttäytynyttä asianajajaa.

14. Suomi on Ruotsin kanssa ilmeisesti ainoa maa Euroopassa, jossa tuomarit, syyttäjät ja advokaatit eivät käytä istunnossa kaapua tai viittaa. Meillä ei ole olemassa tässä suhteessa pukeutumiskoodeja tms. sääntöjä tai edes suosituksia, mitä on pidettävä puutteena. Oikeussalietiketissä olisi myös tältä osin pyrittävä yhdenmukaiseen käytäntöön ja ryhdyttävä käyttämään ao, viittaa tai kaapua. Peruukin käyttöä ei kuitenkaan voida suositella.

15. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista ja soveliasta? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tiettävästi useissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, kavaaminen on oikeussalissa kokonaan kiellettyä, eli tuomioistuin ei voi antaa siihen lupaa edes ennen varsinaisen oikeudenkäynnin alkua. Monissa maissa saadaan käyttää vain piirtäjiä, ei kuvaajia.

16. Ongelmaan näyttäisi olevan ilman lainsäädäntöä ainakin yksi helppo ratkaisu Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon tämä erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella, jos kuvaajat saavat asianosaisilta luvan kuvaamiseen. Sitä vastoin kameramiehiä ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia oikeussalin puolelle, ei edes ennen käsittelyn alkamista. Kuvaussessiot oikeussalissa ovat melkoista pelleilyä, kuten esimerkiksi Jari Aarniota vastaan ajetuissa jutuissa tapahtui. Se ei ole sopusoinnussa tuomioistuimen ja lainkäytön nauttiman arvovallan kanssa.



maanantai 21. marraskuuta 2016

1047. Ja sitten me ryypättiin!



1. Suomessa on kohistu pari kolme päivää kiusallisesta tapauksesta, johon eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps) joutui viime toukokuussa puhemiesvaltuuskunnan matkalla Tukholmassa. Puhemiesvaltuuskunta, johon puhemies Lohela oli valinnut jäsenet kaikista puoluista, oli tuolloin vastavierailulla Ruotsissa, koska Ruotsin parlamentin puhemies Urban Ahlin seurueineen oli vieraillut Helsingissä helmikuussa.
2. Päiväohjelman jälkeen suomalaisille vieraille oli jäänyt puolitoista tuntia  omaa aikaa ennen illallisen alkua. Illallistilaisuudessa suomalaiseen valtuuskuntaan kuuluneet kansanedustajat Pirkko Mattila (ps) ja Katja Hänninen (vas) olivat Maria Lohelan mielestä esiintyneet sen verran päihtyneinä eli juovuksissa, että hän katsoi aiheelliseksi kehottaa  matkalla mukana ollutta ulkoministeriön virkamiestä poistamaan heidät tilaisuudesta. Virkamies tavoitti päihtyneet poliitikkomme WC:stä, jonne nämä oli yhdessä menneet. Naiset eivät enää palanneet illallispöytään, vaan poistuivat tapahtumapaikalta taksikyydillä hotellille. Matkan jälkeen puhemies Lohela oli nuhdellut Mattilaa ja Hännistä sopimattomasta käytöksestä.
3. Välikohtaus tuli julki eli median tietoon vasta nyt eli puoli vuotta myöhemmin. Lohela kertoi, että nuhtelun syynä oli "liiallinen" päihtyminen. Lohelan mukaan Mattilan ja Hänninen teko oli ollut sopimatonta ja kiusallista.
4. Paikallaolijoiden mukaan edustajakaksikko oli ollut silmin nähden päihtynyt, muttei ollut aiheuttanut häiriötä tai pahennusta. Huomiota oli tosin herättänyt Katja Hännisen "runsas hihittely" pöydässä. Mattila oli yrittänyt skarpata, mutta hänkin oli vaikuttanut päihtyneeltä. Vierailun isäntänä toiminut puhemies Urban Ahlin kertoi medialle, kohteliaana ja joviaalina herrana tietenkin, että tapaus ei ollut aiheuttanut mitään suurempaa jupakkaa tai kalabaliikkia. Ahlin vetosi etikettiin, minkä vuoksi hän ei halunnut tarkemmin kommentoida tapahtumaa. Hän kertoi, että suomalaiset olivat hoitaneet asian eli kaksikon poistamisen paikalta "erittäin tyylikkäästi" ja pahoitelleet asiaa isäntäväelle. Välikohtausta on käsitelty Ruotsin iltapäivälehtien etusivuilla. 
5. Tapauksen tultua ilmi Katja Hänninen ja Pirkko Mattila ovat pahoitelleet päihtymystään ja pyytäneet anteeksi sekä kiitelleet puhemies Maria Lohelaa oikeasta ja johdonmukaisesta toiminnasta. Hänninen ei halunnut kertoa, kuinka paljon hän ja Mattila olivat ehtineet nauttia alkoholia em.1,5 tunnin aikana.
6. Iltapäivälehdet ovat yrittäneet nyhtää Pirkko Mattilalta tarkempaa selvitystä asiasta. Tapauksen jälkeen elokuussa 2016 Mattila nimitettiin puoluetoverinsa Hanna Mäntylän jälkeen hallituksen  sosiaali- ja terveysministeriksi. Minissteriö vastaa maan alkoholipolitiikan kehittämisestä ja ohjauksesta. Mattila ei ole nähnyt syytä, jonka vuoksi hänen pitäisi erota ministerin tehtävistä, koska hänen toukokuinen käytöksensä Tukholmassa ei liittynyt hänen toimintaansa ministerinä. 
7. Pirkko Mattila on vähätellyt tapahtumaa selittäen mm., ettei olisi ehtinyt edes "vetää lärvejä" tai "pohjia" koska 1,5 tuntia olisi ollut siihen liian lyhyt aika. Hän ei ollut myöskään oksennellut, tanssinut pöydällä eikä häntä jouduttu kantamaan mistään. 
8. Pirkko Mattila on 52 -vuotias toisen kauden kansanedustaja, jonka kotipaikka on Muhos. Hän on filosofian maisteri ja sairaanhoitaja ja hän on toiminut myös opettajana. Kesäkuussa 2012 perussuomalaiset nostivat hänet eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi sen jälkeen, kun Jussi Halla-aho oli joutunut KKO:sta saamansa rikostuomion takia luopumaan sanotusta tehtävästä.

9. Katja Hänninen on 36-vuotias raahelainen yo-merkonomi, joka pääsi 2014 eduskuntaan varasijalta europarlamentin jäseneksi lähteneen Merja Kyllösen jälkeen. Aikaisemmin Hänninen työskenteli Raahen Prisman kassana. Häninen on naimisissa ja hänellä on viisi lasta. Ensimmäisen lapsensa hän sai tulevan aviomiehensä kanssa jo 14-vuotiaana.


10. Tällaista sattuu ja tapahtuu, on sattunut ja tapahtunut lukemattomia kertoja suomalaisille ministereille, kansanedustajille ja huippuvirkamiehille aiemminkin, ei tässä mitään ihmeellistä ole. Muistamme kenties vielä, miten tuore tasavallan presidentti Martti Ahtisaari palasi ensimmäiseltä valtiovierailulta 1994 Tukholmasta laastari otsassa. Mara selitti kaatuneensa kuninkaanlinnassa ja satuttaneensa päänsä kuningasparin tarjoaman illallisen jälkeen. Hän pani liukastumisensa joutuneen uusi lakerikengistä. Kukaan ei tietenkään uskonut Ahtisaaren selitystä. Ahti Karjalaisella alkoholiongelmat olivat tunnettuja ja niiden takia hän joutui luopumaan Suomen Pankin pääjohtajan virasta. Presidentti Mauno Koivisto erotti 1983 lopulta Karjalaisen "yleisen edun nimissä". Urheiluministeri Paavo Arhinmäki nautti sen verran innokkaasti "virvokkeita" Sotsin talvikisojen päättäjäisissä 2014, että sammui pöytään. Arhinmäki lupasi ottaa tapauksesta opikseen, mutta voi mennä melkoinen tovi kunnes Arhinmäki uudelleen pääsee hoitamaan ministerin tehtäviä.


11. Poliitikkojen useilla ulkomaan matkoilla ilmeisesti nautitaan isäntien vieraanvaraisuudesta sen verran reippaasti ja täysin rinnoin, ettei päihtymisen vaara aina muistu mieleen. Kansanedustajien matkailuinto ulko- ja etenkin kaukomaille on ilmiö, jota on ihmetelty vuosikymmeniä ja jota mm. Sauli Niinistö yritti eduskunnan puhemiehenä ollessaan toppuutella. Mutta kansanedustajien matkusvimma ei näytä hellittämisen merkkejä, vaan ne jatkuvat ja, jos suinkin mahdollista, vain se tuntuu kiihtyvän entisestään. Näitä matkoja ei toki tehdä loma-aikoina - kansanedustajilla on lomaa neljä kuukautta vuodessa - vaan silloin, kun eduskunta ei esimerkiksi pääsiäisen takia ole koolla. Noilla matkoilla ei liene juuri minkäänlaista merkitystä kansanedustjien työn kannalta, vaan käytännössä matkat ovat vähintään 75 prosenttisesti virkistysluonteisia reissuja. Kansanedustajien palkka on kuitenkin aika pieni ja etenkin rivikansanedustajien työ sen verran tylsää, että kyllä tuolle porukalle myös tällaisia luontois- ja lisäetuja valtin varoista voidaan kernaasti suoda. Ministeriviinoista on sentään päästy eroon jo 30 vuotta sitten.