lauantai 30. marraskuuta 2013

807. Hallintovaliokunta sotkeentui VKSV:n tutkintaan

1. Satuin eilen näkemään TV1:n klo 20.30 uutista pätkän, jossa näytettiin, miten ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero harppoi sinisessä virkapuvussaan eduskunnan käytäviä ja puikahti sisään hallintovaliokunnan kokoushuoneen ovesta. Uutisteksti kuului jotenkin näin: 

"Poliisiylijohtaja Mikko Patero on saanut hallintovaliokunnalta luottamuslauseen (tai luottamuksen). Sen sijaan valiokunta ei ottanut kantaa sisäministeri Päivi Räsäsen asemaan:"

2. Uutinen ja sen sanamuoto hämmästyttivät. Millä lihaksilla eli valtuuksilla hallintovaliokunta voi jaella virkamiehille luottamus- tai epäluottamuslauseita tai ylipäätään ottaa kantaa heidän luottamukseensa? Tällaiset asiat ja kannanotot tuskin kuuluvat hallinto- tai minkään muunkaan valiokunnan toimivaltaan. Ainoastaan eduskunnan perustuslakivaliokunta voi tietyin edellytyksin ottaa kantaa ministerien toimien lainmukaisuuteen.

3. Jos hallintovaliokunta voi puntaroida ja antaa lausuntoja poliisiylijohtajan luottamuksesta ja virkatointen lainmukaisuudesta, niin silloin ilmeisesti myös lakivaliokunta voisi vastaavasti antaa lausunnon siitä, nauttiiko korkeimman oikeuden presidentti (enää) valiokunnan luottamusta!

4. Katsoin netissä hallintovaliokunnan eilistä kokouspöytäkirjaa. Siellä on 9 §:n kohdalla seuraava merkintä

 "HAO 4/2013 vp Ajankohtaiskatsaus poliisitoimen tilaan. Valiokunnassa oli kuultavana poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Poliisihallitus. Asian käsittely keskeytettiin".

5. Hallintovaliokunta on ottanut sanotun asian, joka vaikuttaa hyvin laajalta, tutkittavakseen reilu viikko sitten pidetyn tiedotustilaisuuden johdosta, jossa sisäministeri Päivi Räsänen antoi Mikko Paaterolle viime viikonlopun aikaa pohtia "omaa asemaansa". Valiokunta on ilmeisesti halunnut selvitystä poliisin tietolähdetoiminnasta ja tietolähteiden rekisteröinnistä ja dokumentoinnista. Valiokunta on kuullut asian johdosta myös ministeri Päivi Räsästä ja kansliapäällikkö Päivi Nergiä.

6. Hallintovaliokunnan pöytäkirjan mukaan valiokunta ei siis tehnyt eilen perjantaina mitään päätöstä tai antanut minkäänlaista lausuntoa tai kannanottoa Mikko Paaterosta eikä siis myös siitä, onko Paaterolla valiokunnan luottamus. Valiokunnan ainoa (väli)päätös tai lausuma löytyy lauseesta "asian käsittely keskeytettiin".

7. Mihin siis uutinen, jonka mukaan Paatero nauttisi valiokunnan luottamusta, perustuu? Perustuisiko se kenties, kuten on syytä epäillä, poliisihallituksen Yle Uutisille antamaan uutisvinkkiin? Hallintovaliokunta koostuu rivikansanedustajista, joiden joukossa on muun muassa Paateron poliisiylijohtajaksi keksinyt Anne Holmlund. Kenties valiokunnan jäsenet   yrittävät vain päästä irti turhautuneisuudestaan tai kohottaa hieman nuukahtamaan päässyttä profiiliaan, mene ja tiedä. 

8. Yle Uutisten lisäksi myös MTV uutiset rekisteröi eilen Mikko Paateron käynnin valiokunnassa. Muiden valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden tai Päivi Räsäsen taikka hänen kansliapäällikönsä kuulemista hallintovaliokunnassa tämän asian tiimoilta ei sen sijaan ole mediassa kerrottu mitään, ainoastaan Paateron tekemiset ja sanomiset ylittävät nykyisin uutiskynnyksen.

9. MTV:n uutise sisältö on tämä:

Paatero selvitti tietolähdetoimintaa eduskunnalle – "poliisille nyt työrauha"

Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila (ps.) on tyytyväinen poliisiylijohtaja Mikko Paateron selvityksiin tietolähdetoiminnasta. Paatero oli tänään hallintovaliokunnan kuultavana poliisin tilanteesta, eritoten arvostelun kohteeksi nousseesta tietolähdetoiminnasta. Mattilan mielestä asiasta olisi voinut keskustella pidempäänkin. Erityisiä lisäselvityksiä ei kuitenkaan tarvita.

– Poliisi tarvitsee myös ylijohtoa myöten nyt työrauhan selvittääkseen näitä asioita, Mattila korostaa. Mattila ei ota kantaa sisäministeri Päivi Räsäsen toimintaan.

Paateron mukaan keskustelua käytiin hyvässä hengessä eikä esiin tullut mitään yllätyksellistä. Hän myös painotti, että hänellä on ministeri Räsäsen luottamus.

10. Aika yksipuolista uutisointia siis. Pääasia tuntuu olevan Mikko Paateron "puhtaaksi peseminen" kaikista epäilyistä ja hienoisen varjon heittäminen median hampaisiin tässä kuten monissa muissakin asioissa joutuneen Päivi Räsäsen suuntaan. Päivi Mattilan näkemys on selvä, vaikka asian käsittely on siis valiokunnassa vielä kesken: Paatero nauttii valiokunnan vankkumatonta luottamusta, mutta Räsäsen luottamuksesta ei haluta sanoa mitään.

11. Nyt tulemme itse pääasiaan ja ydinkysymykseen. Miksi hallintovalokunta on ottanut juuri nyt tarkasteltavakseen "poliisitoimen asiankohtaiset kysymykset". Vastaus ilmenee osin Pirkko Mattilan lausumasta: Valiokunta on halunnut ottaa kantaa poliisin tietolähdetoimintaan.

12. Mutta, mutta. Sama kysymys on juuri reilu viikko sitten eli jo ennen valokunnan aloitetta otettu ´valtakunnan ylimmän syyttäjäviranomaisen eli VKSV:n tutkittavaksi ja vieläpä laidasta laitaan eli koko poliisin (KRP ja Helsingin poliisilaitos mukaan lukien), poliisihallituksen ja sisäministeriön poliisiosaston osalta. Asian tutkittavaksi ottaminen perustuu valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen aloitteeseen sen jälkeen kun hän oli keskustellut asiasta ministeri Päivi Räsäsen kanssa.

13. Minusta puhtaasti poliitisen elimen eli hallintovaliokunnan silmiin pistävä into asiassa herättää epäilyjä valiokunnan todellisista tarkoitusperistä. Miksi valiokunta halusi ottaa ko. asian käsittelyynsä, vaikka se oli juuri annettu puolueettoman oikeusviranomaisen eli VKSV:n selvitettäväksi?

14. Vaikuttaa siltä, että hallintovaliokunta haluaa vaikuttaa VKSV:n tutkintaan. Vaikka valiokunnalla ei itsellään ole tarvittavaa asiantuntemusta asian selvittämiseksi, se haluaa muodostaa poliittisen kannan, jolla pyritään sekoittamaan VKSV:n tutkintaa ja vaikuttamaan siihen, että ainakin poliisihalllitus, jonka tekemiset tuntuvat nauttivan muutenkin valiokunnan erityistä suojelua, irrotettaisiin kokonaan tutkinnasta sillä perusteella, että valiokunta "on jo tutkinut" poliisihallituksen ja etenkin MIkko Paateron osuuden asiassa ja päätynyt siihen, ettei Paateron ja poliisihallituksen toimissa ole mitään vikaa. Ts. valiokunta haluaa osin estää VKSV:n tutkimuksen ja osin taas sotkea selvitystä omilla "tutkimuksillaan" ja löperöillä kannanotoillaan.

15. Hallintovaliokunnan puheenjohtajan Pirkko Mattilan (persut) kannanotto on hyvin, hyvin tyypillinen poliitikoille silloin, kun poliitikot haluavat, ettei poliisin tai jonkin muun viranomaisen toimia voitaisi tai välitetttäiso tutkia kovin tarkasti: Poliisille pitää antaa nyt työrauha.

16. Voisiko tämä Pirkko Mattila vähän tarkemmin selvittää, mitä hän oikeastaan mahtaa mainitulla "työrauhalla" tarkoittaa ja kertoa samalla, kuka tai mikä tuota poliisin niin kaunista "työrauhaa" olisi tällä kertaa häiritsemässä? Epäilen, että Mattilan ja koko hallintovaliokunnan tarkoituksena on työrauhaa koskevilla naiiveilla toivotuksillaan vaikuttaa siihen, ettei VKSV kovinkaan innokkaasti tutkisi ainakaan Helsingin poliisilaitoksen ja poliisihallituksen tietolähdetoimintaa. Siinä kun nimenomaan on paljon mätää ja todella tutkimisen tarvetta!

17. Minä voisin esittää Pirkko Mattilalle ja koko hallintovaliokunnalle oman toivomukseni: Antakaa nyt ihmeessä VKSV:lle ja tutkinnanjohtajille työrauha poliisin tietolähdetoiminnan laillisuuden tutkinnassa älkääkä pyrkikö koko ajan häiritsemään ja sotkemaan sitä omilla "tutkimuksillanne"! 










torstai 28. marraskuuta 2013

806. Asfalttikartellijutussa kansliatuomio

Käräjäoikeuden tiedotustilaisuus tänään, kuva Petteri Paalosmaa/Uusi Suomi

1. Olen arvostellut jo pidemmän aikaa suomalaisten tuomioistuinten käytäntöä kansliatuomioiden antamisessa. Yksi epäkohta on se, että huolimatta laissa olevista määräajoista, joiden kuluessa kansliatuomio on annettava, sanottuja aikoja ei käytännössä noudateta, vaan ne yleensä ylitetään ja useimmiten vieläpä reippaasti.  Vaikka syytetty olisi vangittuna, kuten esimerkiksi Ulvila-jutussa on asian laita, tuomion antamista saatetaan lykätä kuukausikaupalla. 

2. Toinen epäkohta, josta nyt on tarkoitus puhua, liittyy kansliatuomioiden antamiseen. Kansliatuomiota ei Suomessa julisteta,  eli tuomion laatineet tuomarit eivät vaivaudu tulemaan henkilökohtaisesti oikeuteen antamaan tuomiota eli kertomaan tuomion pääsisältöä. Menettely on yksinkertaisesti sellainen, että esimerkiksi oikeuden kanslistit määrätään jakelemaan valmiiksi printattuja paksuja tuomionippuja niitä "saalistaville" median edustajille. Tuomareita, jotka vastaavat tuomion sisällöstä, ei näy tuomioita näin annettaessa mailla eikä halmeilla. He ovat yleensä poistuneet varmuuden vuoksi oikeustalolta kokonaan ja pysyttelevät visusti puhelimen ja median ulottumattomissa, elleivät pakene raskaan uurastuksen jälkeen Kanarian saarille tai kaukomaihin. On selvää, että tällainen käytäntö ei ole oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta asianmukaista. Tuomareiden on kannettava vastuu tuomioistaan ja tämän tulee myös näkyä käytännössä. Tuomituilla ja asianosaisilla yleensä on oikeus nähdä tuomarinsa ja kuulla heidän perustelunsa.

3. Olen kritisoinut suomalaista käytäntöä ja oikeuskulttuuria puheena olevassa suhteessa yhdessä Petri Martikaisen kanssa kirjoittamassamme kirjassa "Tuomion perusteleminen" (2010), ks. sivut 130-137. Olemme esittäneet kirjassa kansliatuomion antamismenettelyn järkevöittämistä tähän tapaan: 

Oikeudenkäynnin julkisuutta voitaisiin edistää, jos kansliassa valmiiksi laadittu tuomio julistettaisiin eli sen sisältö selostettaisiin pääkohdittain oikeuden istunnossa, johon asianosaisilla ei olisi velvollisuutta, vaan ainoastaan tilaisuus tulla saapuville. Tilaisuus olisi julkinen myös yleisölle ja medialle. Valmiiksi kirjoitetut tuomiot jaettaisiin ko. istunnossa asianosasillille samoin kuin tiedotusvälineiden edustajille. Vastaavanlainen menettely voitaisiin ottaa käyttöön myös hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomioiden julkistamistapana. Näin voitaisiin menetellä myös silloin, kun asia on ratkaistu ylioikeuden kirjallisessa menettelyssä. Ratkaisun julistamistilaisuudessa asianosaisille voitaisiin varata tilaisuus esittää tuomareille tuomion sisältöä koskevia selventäviä kysymyksiä.

Ehdotettu uudistus lisäisi merkittävästi oikeudenkäynnin avoimuutta ja vahvistaisi tuomitsemistoimintaa kohtaan tunnettavaa luottamusta. Useimmissa maissa samoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU-tuomioistuimessa noudatetaan sanotunlaista käytäntöä. Suomalainen käytäntö, jossa tuomarit heti pääkäsittelyn päättymisn jälkeen ikään kuin katoavat kulisseihin haluamatta tulla julkisesti kertomaan ratkaisustaan ja niiden perusteista, on kansainvälisessä vartailussa poikkeuksellinen.

4. Tästä asiasta ja uudistusehdotuksesta olen kirjoittanut muutaman kerran myös blogijutuissani. Voimassa oleva lainsäädäntö ei estä menettelyn uudistamista ehdotetulla tavalla, mutta käytännössä kansliatuomioiden antamisesssa ei ole kuitenkaan tapahtunut muutosta.

5. Tänään tapahtui kuitenkin "kummia", kun Helsingin käräjäoikeus piti erityisen tiedotustilaisuuden niin sanotussa asfalttikartellijutussa antamiensa tuomioiden johdosta. Käräjäoikeus tuomitsi Lemminkäisen ja jutuissa myös vastaajina olleet seitsemän muuta asfalttiyritystä maksamaan noin 37,4 miljoonan euron vahingonkorvaukset 40 kunnalle, ainoastaan Kemin kaupungin korvausvaatimukset hylättiin kokonaan. Suomen valtion ajama kanne sen sijaan hylättiin. Valtio velvoitettiin kuitenkin maksamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista yhteensä noin 2,6 miljoonaa euroa viivästyskorkoineen asfalttiyrityksille. Kartellin suurin yritys eli Lemminkäinen joutuu maksamaan  vahingonkorvauksia yksin noin 15 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi Lemminkäinen tuomittiin yhteisvastuullisiin vahingonkorvauksiin muiden asfalttifirmojen kanssa, mikä voi nostaa Lemminkäisen korvausvastuun jopa 34 miljoonaan euroon. Lemminkäinen antoikin heti tulosvaroituksen kartellikorvausten takia.

6.  Olin ensin siinä käsityksessä, että käräjäoikeuden tuomioiden sisältöä tänään esitellyt laamanni Eero Takkunen olisi toiminut jutuissa itse puheenjohtajana. Myöhemmin ilmeni, että Takkunen toimi tilaisuudessa ainoastaan eräänlaisena "spokesmanina" eli hän ei ole ollut itse mukana käräjäoikeuden kokoonpanossa. Minusta ratkaisun tehneiden tuomareiden olisi ilman muuta pitänyt astua esiin ja esitelllä ratkaisuja ja vastata esitettyihin kysymyksiin. On tässä kulttuurissa siis näköjään vielä paljon kehittämistä, mutta ei nyt kuitenkaan tyrmätä tämän kauneusvirheen takia käräjäoikeuden tiedotustilaisuutta kokonaan. 

7. Yle Uutiset seurasi tiedotustilaisuuutta hetki hetkeltä. Ylen raportti tilaisuuden kulusta löytyy tästä.

7. Vaikka oikeus ja oikeudenkäyntimenettely muuttuu, jos ylipäätään muuttuu,  vain hyvin hitaasti, niin tämä tapaus osoittaa, että aina kannattaa kuitenkin yrittää aikaansaada muutoksia ja kritisoida tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten usein luutuneita ja aikansa eläneitä käytäntöjä ja tehdä samalla rakentavia muutos- ja korjausesityksiä. Joskus se sinnikkyys sitten palkitaan! Oikeuskulttuuri voi pikku hiljaa muuttua ja sitä voidaan yrittää muuttaa.

8. Nyt kun pää on saatu auki, niin voimme jäädä odottelemaan, että muut tuomioistuimet - myös hovioikeudet ja korkein oikeus - seuraisivat maamme suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden antamaa esimerkkiä ja ryhtyvät pitämään merkittävissä jutuissa tuomion sisältöä koskevia tiedotustilaisuuksia. 

9. Seuraavan kerran oikeuskulttuurin kyseiselle muutokselle tarjoutuu oiva tilaisuus esimerkiksi Porissa, jossa Satakunnan käräjäoikeus antaa 12.12. tuomionsa Ulvila-jutussa. On syytä toivoa ja suorastaan vaatia, etteivät käräjäoikeuden tuomarit "pakene" tai piiloudu, vaan tulevat reilusti asianosaisten ja yleisön eteen kertomaan tuomionsa pääkohdat ja niiden perustelut, joiden laatimiseen oikeus on varannut aikaa reilut kaksi kuukautta.



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

805. Käräjäoikeus nolon huijauksen kohteena

Puhutaan mitä puhutaan, mutta onhan meillä vielä koko joukko lahjomattomiakin poliiseja...

1. Turun suunnasta kuuluu jälleen kummia, sieltähän niitä outoja juttuja usein putkahtaa päivänvaloon. Nyt tapahtui niin, että oikeutta eli tarkemmin sanottuna Turussa istuvaa Varsinais-Suomen käräjäoikeutta huijattiin varsin ikävällä ja nololla tavalla. Olisiko huijaus ollut vältettävissä, jos syyttäjä ja tuomari - käräjäoikeus toimi yhden tuomarin kokoonopanossa - olisivat olleet valppaampia? Pohtikaamme hieman tätä kysymystä.

2. Turun Sanomissa kerrottiin eilen, että Turun, oikeastaan siis Varsinais-Suomen, käräjäoikeus teki marraskuun alussa erittäin harvinaisen päätöksen, kun se kumosi peltipoliisin antaman eli virallisesti ilmaistuna nopeusvalvontakameran kuvan perusteella määrätyn rikesakon. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjä ollut esittänyt riittävää näyttöä kyseisen kameran toimintakunnosta. Käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa. Turun Sanomien uutisjuttu löytyy tästä.

3. Kuten TS mainitsee, käräjäoikeuden ratkaisu oli todennäköisesti ainoalaatuinen Suomessa.  Näin kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen. Hän vetoaa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoon, jonka mukaan peltipoliisin mittauslaitteet ovat luotettavia.

4. Poliisi antoi ko. tapauksessa rikesakon turkulaiselle ammattikuljettajalle, joka valvontakameran mukaan ajoi lievää ylinopeutta toukokuussa Loimaalla. Autoilija vastusti rikesakkoa, joten syyttäjä vei asian normaalina rikosjuttuna käräjille. Autoilija vetosi oikeudessa autonsa GPS-tietoihin. Niiden mukaan hän ajoi 82 kilometriä tunnissa eikä 91 kilometriä tunnissa, kuten rikesakkovaatimuksessa on mainittu. Poliisi oli määrännyt hänelle 70 euron rikesakon 11 kilometrin ylinopeudesta 80 km/t rajoitusalueella.

5. Rikesakkoasiat käsitellään oikeudessa normaalien rikosprosessuaalisten säännösten mukaisesti, eli todistustaakka syyllisyydestä on myös näissä asioissa syyttäjällä. Vastaajan ei tarvitse myötävaikuttaa asian selvittämiseen eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta.

6. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi käräjätuomari Pekka Määttä. Hän on kokenut tuomari, joka väitteli kuukausi pari sitten Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin (muodollista) prosessinjohtoa koskevalla tutkimuksellaan, jonka nimenä on "Rikosasian joutuisa käsittely, perusoikeus ja tuomarin velvollisuus". Määtän tutkimuksessa pohditaan siis sitä, miten oikeuskäynnin joutuisuutta voitaisiin tehostaa ja mikä on tuomarin panos tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Mainittakoon, että toimin Määtän väitöstutkimuksen toisena esitarkastajana.

7. Miksi käräjäoikeus - käytännössä siis tuomari Pekka Määttä - hylkäsi syyttäjän rangaistusvaatimuksen? En ole nähnyt käräjäoikeuden ratkaisua, mutta Turun Sanomille Määttä perustelee ratkaisuaan näin:

- Normaalisti syyttäjä esittää poliisin selvityksen, että laitteen kunto on asianmukaisesti tarkastettu. Nyt niin ei tapahtunut. Jäi epäily, joten syyte oli hylättävä.

8. Mihin epäily syytetyn syyllisyydestä (tai syyttömyydestä) sitten perustui? Ilmeisesti vain vastaajan väitteeseen siitä, että hänen autossaan oli gps-laite, josta hän oli käyttämänsä ajonopeuden todennut.

9. Syyttäjä puolestaan ilmoitti oikeudessa, ettei kameran luotettavuutta tarvitsisi erikseen perustella, vaan kameran kuva riittää. Näillä varsin laihoilla "eväillä" tapaus jäi oikeuden päätettäväksi ja oikeus siis hylkäsi syytteen, koska asiassa jäi varteenotettava epäily vastaajan syyllisyydestä.

10. Onnellinen vastaaja mainitsi jo eilen Turun Sanomien uutisjutussa, ettei hän ollut itsekään varma, ajoiko hän ylinopeutta vai ei. Hän oli kertomansa mukaan vain lähtenyt kokeilemaan niin sanotusti kepillä jäätä ja yllättyneensä, että oikeus kallistui hänen puolelleen.  

11. Tänään sitten saatiin uutta tietoa tapauksessa. Iltalehdelle antamassaan haastattelussa autoilija oikein ylvästelee "kepposellaan" ja sanoo, että "totta kai olin ajanut ylinopeutta". Katso IL:n uutisjuttua tästä.

12. Todellisuudessa autoiijalla ei ollut ollut autossaan mitään gps-laitetta, vaikka hän oli oikeudessa niin väittänyt. Hän oli siis puijannut oikeutta ja väittänyt, että peltipoliisin kameralaite olisi ollut jollakin tavalla viallinen. Tähän vastaajan virittämään lankaan tuomari oli sitten mennyt ja todennut perusteluissaan, että poliisin kameran kalibrointivirhettä ei ole voitu sulkea täysin pois. Autolija (ylvästellen) "Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun joku on saanut kumottua peltipoliisilta tulleen rikesakon"!

13. Miten nyt suu pannaan, arvoisa käräjäoikeus? Nolo tapaus, mutta olisiko se voitu jotenkin estää? Käräjäoikeuden rikesakkoasiassa antamasta päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen, tilannetta koskee siis melko harvinainen valituskielto. Tuomion purkamisen edellytyksiä ei ole tapauksessa myöskään olemassa eikä asiassa voida antaa uutta rikesakkoa.

14. Kuten jo sanottu, vastaajalla ei ole todistustaakkaa eikä totuusvelvollisuutta, koska kysymyksessä on rikosasia (itsekriminointisuoja). Vastaaja ei ollut syyllistynyt perättömällä väitteellään viranomaisen erehdyttämiseen tms. rikolliseen tekoon. 

15. Syyttäjän olisi pitänyt näyttää syyte toteen eikä tyytyä ainoastaan toteamaan, että "peltipoliisi on aina oikeasssa" tai jotakin muuta vastaavaa. Autoilijan väitehän oli syyttäjän tiedossa jo ennen oikeuden istuntoa, joten syyttäjällä oli ollut mahdollisuus ja tilaisuus esittää näyttöä eli asianmukaista asiantuntijaselvitystä ko. laitteista ja niiden toimintakunnosta, jolla autoilijan väite olisi voitu saada kumotuksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tietenkin tullut tarkistaa, oliko vastaajan autossa todella jokin gps-laite ja oliko se toimintakunnossa! Tätä syyttäjä ei ollut välittänyt tehdä eikä hankkia asiantuntijaselvitystä, vaan marssi oikeuteen pelkän vastaväitteen varassa. Aika outoa!

16. Olisiko käräjäoikeus eli tuomari voinut prosessinjohtonsa avulla selvityttää asiaa perusteellisemmin? Pääperiaatteena kyllä on, että tuomarin ei pitäisi puuttua asian selvittämiseen, jos selvitys koituisi ilmeisesti syytetyn/vastaajan vahingoksi eli johtaisi siihen, että syyte tai rangaistusvaatimus, joka olisi muuten hylättävä puutteellisen näytön takia, voitaisiin lisäselvityksen perusteella hyväksyä. 

17. Toisaalta tuomarin pitää ottaa huomioon myös käytännön elämän realiteetit eikä perustaa menettelyään tai ratkaisujaan yksinomaan "hienojen" periaatteiden varaan. Vaikka syytetyllä ei ole todistustaakkaa, hänellä on kuitenkin selitystaakka, eli hänen on aiheellista perustella väitteitään. Tässä tapauksessa näin on tapahtunut eli autoilija on esittänyt selityksen vetoamalla siihen, mitä lukemia autossa ollut gps-laite oli näyttänyt ajonopeudeksi.

18. Mitä tuomarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tehdä, jos syyttäjällä ei ole ollut esittää mitään selvitystä, vaan tämä on vain väittänyt, että peltipoliisi ei voi erehtyä? Itse en olisi tuomarina jättänyt asiaa tähän eli puutteellisen selvityksen varaan, vaan olisi todennäköisesti pyytänyt syyttäjää harkitsemaan, olisiko hänellä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa lisäselvitystä - kirjallista tai henkilötodistelua - ko. kameralaitteiden toimivuudesta yms. seikoista. Tuomarin samoin kuin syyttäjän on pitänyt tietää, että peltipoliisin kameralaitteet ovat osoittautuneet käytännössä varsin luotettaviksi eikä niiden perusteella annettuja rikesakkoja ole aiemmin valtakunnassa jouduttu kumoamaan laitteiden epäluotettavuuden takia. Jos nyt väitettiin muuta, asia olisi kannattanut ehdottomasti selvittää tarkemmin. Jos autolijan väite menisi sellaisenaan läpi, tulisivat vastaavanlaiset väitteet lisääntymään roimasti. 

19. Tuomarin olisi pitänyt ottaa huomioon, että vaikka hänen mainitulla tavalla menetellessään voitiin kenties väittää "auttavan" syyttäjää asian selvittämisessä - minusta prosessinjohdosta ei ko. tapauksessa olisi ollut kysymys toisen osapuolen auttamisesta tai tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta - kyse oli toisaalta sikäli hyvin harvinaisesta tapauksesta, että käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen. Asia ja totuuden selvittäminen oli ko. tilanteessa siis yksinomaan käräjäoikeusprosessin varassa. Tuomari olisi siis voinut lykätä asian käsittelyä ja varata syyttäjälle tilaisuuden esittää jutussa lisäselvitystä - oletan, että tuomarin edellä mainitun asiaan puuttumisen jälkeen syyttäjä olisi ymmärtänyt pyytää lykkäystä. Tuomari olisi voinut lisäksi pyytää vastaajaa esittämään tarkempaa selvitystä mainitsemastaan gps-laitteesta ja tarkistuttamaan sen toimintakunnon. Vastaajalla on selvitystaakka väitteestään, jos väite vaikuttaa alan yleisen kokemuksen ja käytännön perusteella epäuskottavalta.

20. Näin menetellen asissa olisi voitu päästä oikeaan lopputulokseen, jolloin myös  tuomioistuinlaitoksen kannalta varsin nololta tapaukselta olisi vältytty. Mutta luultavasti tuomari on pitänyt tapauksessa silmällä yksinomaan prosessin joutuisuutta, mistä hän oli hiljattain väitellyt oikeustieteen tohtoriksi. Loimaan peltipoliisitapaus osoittaa kuitenkin konkreettisella ja kouriintuntuvalla tavalla, että prosessissa tulee nopeuden ja joutuisuuden ohella pitää silmällä myös ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin varmuutta eli sitä, että asia tulee selvitetyksi riittävän perusteellisesti ja asianmukaisella tavalla. Selvittämisen perusteellisuus ja asianmukaisuus eivät ole ristiriidassa keskenään. Vain tällä edellytyksellä voidaan turvata, että asiassa päästään oikeaan lopputulokseen.

tiistai 26. marraskuuta 2013

804. Paateroa taas tuutin täydeltä

1. Niinhän siinä poliisiylijohtaja Mikko Paateron "oman aseman miettimisessä" viikonlopun yli sitten kävi kuin viime viikon lopulla vähän pelkäsinkin: Paatero päätti jatkaa virassaan - ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahin mahdollinen skenaario ja kauhukuva siis toteutuu. Näin voi sanoa, jos asiaa mietitään poliisin yleisen uskottavuuden ja luottamuksen kannalta. Poliisi on menettänyt mm. KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen huumeyksikön vuosikausia jatkuneiden kärhämien ja kyräilyn sekä huumepoliisin päällikön Jari Aarnion vakavien rikosepäilyjen takia suuren osan luottamustaan.

2. Mikko Paateron osuus luottamuksen menettämisestä ei ole vähäinen. Hänet muistetaan poliisin lukuisista "kohuista", joissa Paatero on ollut joko itse keskiössä tai selittelemässä alaistensa tekemiä mokia parhain päin; tällä perusteella olen lanseerannut termin "paaterointi", joka kuulunee nykyisin yleiskieleen tai ainakin -sivistykseen. Lista, jonka toimittaja Jarkko Sipilä esitteli eilen MTV:n sivuilla, on todella pitkä, muttei lainkaan komea, kas tässäTälläisen poliisipäällikön "ceeveen" olisi voinut odottaa johtavan jo aiemmin potkuihin, mutta mitä vielä.

3. Useimmissa muissa maissa, entisen itäblokin maita ehkä lukuun ottamatta, ylin poliisivirkamies olisi kantanut vastuunsa poliisin mokista ja eronnut jo aikoja sitten. Esimerkiksi kumpikin edellä 1 kohdassa mainittu asia on luonteeltaan niin vakava, että se olisi yksin riittänyt suoraselkäisen päällikön eroamiseen virastaan. Kun hallinnossa ja poliiisiyksiköiden välisessä yhteistoiminnassa vallitsee noin karseita epäkohtia ja kun korkeassa asemassa olevan huumepoliisin päällikön epäillään syyllistyneen todella vakaviin lahjus- ja virkarikoksiin, olisi luottamus poliisiin edellyttänyt ylimmän poliisiviranomaisen eroa semminkin kun ylipäällikkö tunnetaan ko. rikoksista epäillyn huumepoliisin tukijana huumepoliisin ja KRP:n välisissä kiistoissa.

4. Jollei ylin poliisivirkamies olisi ymmärtänyt erota, olisi poliisiasioista valtioneuvostossa vastaavan ministerin tullut todeta, että asiassa on sellaisia "erityisiä perusteita", joiden nojalla päällikkövirkamies voidaan lain mukaan irtisanoa virastaan. Irtisanominen olisi tullut toteuttaa heti, eikä ministerin olisi tullut ryhtyä kyselemään, että passaako irtisanominen herralle vai ei.

5. Sisäministeri Päivi Räsänen ei kuitenkaan rohjennut tarttua härkää kunnolla sarvista, vaan hän ilmoitti viime torstaina tiedotustilaisuudessa kehottaneensa Mikko Paateroa miettimään omaa asemaansa. Myöhemmin ilmeni, että Paatero oli itse pyytänyt Räseltä harkinta-aikaa tähän päivään eli maanantaihin asti. Kenties Räsäsen mitta oli täyttynyt ja hän olisi ollut valmis irtisanomaan eli erottamaan Paateron välittömästi, mutta hengellisenä ihmisenä hän halusi antaa tälle harkinta-aikaa. Tällöin merkit siitä, mitä asiassa tuli viikonlopun jälkeen tapahtumaan, alkoivat jo olla näkyvissä. 

6. Tilannetta ministeri Räsäsen kannalta pahensi se, että hän lähti keskustelemaan vakavista poliisiasioista Paateron kanssa viiime perjantai-iltana lähinnä viihde- tai nuorten ohjelman tyyppisessä TV1:n  A-Stream-lähetyksessä. Räsänen on täysverinen poliitikko ja poliitikoista tiedämme, miten kiihkeästi he halajavat julkisuutta ja myös silloin, kun on odotettavissa, että julkisuudesta tulisi todennäköisesti vain lisää lunta tupaan. Olen kertonut näkemykseni kyseisestä ohjelmasta edellisen blogijutun kommenttiosiossa, joten tyydyn luonnehtimaan tässä lyhyesti ko. ohjelmaa ilmaisulla "paskaa tuutin täydeltä". Vaikutelma, jonka mukaan Paatero oli pääsemässä luottamusasiassa niskan päälle, vahvistui ohjelman jälkeen entisestään. 

7. Viikonlopun aikana käydyissä keskusteluissa Räsänen joutui sitten Paateron vakuuttelujen tuloksena myöntämään, että Paaterolle pitää antaa vielä ministerin tuki ja luottamus. Kamppailu kääntyi siis Paateron voitoksi ja Räsäsen noloksi tappioksi. Räsänen osoitti heikkoutensa ministerinä, hänellä ei ollut kerta kaikkiaan "munaa" näyttää poliisiylipäällikölle ovea, vaikka perusteet potkujen antamiseen olivat olemassa. Räsäsen veto pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan tietolähderekisterinpitoa ja sen laillisuutta, oli yllättävä, mutta valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suostui pyyntöön ja esitutkinta luvattiin käynnistää. Kun on kyse poliisirikosasiasta, niin tutkinnalta ei kuitenkaan voida kokemuksen mukaan kovin paljon odottaa. Toivoa tietenkin sopii, että kahdessa käynnissä olevassa esitutkinnassa saataisiin selvyyttä myös siihen, mikä on ollut Paateron suhde Trevoc-yhtiöön ja mitä kaikkea yhtiöltä tilattujen seurantalaitteiden hankintapäätöksen valmisteluun ja tekemiseen sisältyy. Tähän mennessä tästä asiasta on kuultu ainoastaan Paateron omia näkemyksiä, mutta minulle kerrotun mukaan ko. asia ja Paateron väittämä tietämättömyys Trevocin kytköksistä ei olisi aivan niin yksioikoinen kuin hän on antanut ymmärtää.

8. Räsänen yritti eilen kirjallisessa tiedotteessaan selitellä, että Paateron jatkaminen olisi jotenkin "ehdollista", eli Paaterolta edellytettäisiin näyttöä siitä, että luottamus poliisin turvataan Aarnio-rikosepäilyistä huolimatta. Räsänen myös edellytti, että  
tiedonhankintakeinojen käyttöä yhdenmukaistetaan poliisissa. Lisäksi "tarvittava poliisin toimintakulttuurin muutos tulee laajemminkin varmistaa esimiestyössä, koulutuksessa ja valvonnassa", painotti Räsänen. Paateron eläkkeelle jäämisen ajankohta on määrä katsoa "yhdessä prosessin edetessä". Ei siis mitään kovin konkreettista.

9. Paateron omassa puheenvuorossa sitä vastoin ei ollut merkkiäkään siitä, että hän olisi saanut ministeriltä jonkinlaisen ehdollisen mandaatin jatkaa virassaan, pyyhkeistä puhumattakaan. Päin vastoin Paatero esiintyi voittajan elkein ja kaikesta näki, että hän oli omasta mielestään nöyryyttänyt ministerin perusteellisesti - ainakin hän yritti antaa rivien välistä sellaisen vaikutelman kuulijoille. Paaterolta kyseltiin tiedotustilaisuudessa kaikenlaista ministeri Räsäsen menettelyyn liittyvää, rivien välistä jopa sitä, tietääkö ministeri tapeeksi asioista ja nauttiiko ministeri poliisiylijohtajan luottamusta vai tulisiko tämän Paateron mielestä erota! Kyllä media on totisesti jupakassa puolensa valinnut, ei voida muuta sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, sillä kokemus on osoittanut, että media on jostakin syystä valjastettu esittämään Päivi Räsäsen toiminta joka suhteessa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Räsänen sijoittuu kolmen vihatuimman suomalaisen poliitikon kärkipäähän.

10. Tapansa mukaan Paatero vähätteli ministeriltä saamiaan "ehtoja" ja sanoi, että tiedonhankinnan valvonta on nykyisin asianmukaisella tasolla. Substanssin osalta Paateron tämänkertainen esitys oli yhtä sekavaa kuin yleensäkin, sillä niistä kuulija ei tahdo saada millonkaan oikein tolkkua. Paatero mutisee sanottavansa suupieliinsä, jos tulee vähänkin kinkkisempi kysymys, puhuu ympäripyöreitä, itsestäänselvyyksiä tai jopa käsittämättömyyksiä ja antaa toisinaan täysin ristiriitaisia vastauksia kysymyksiin. Mutta ilmeisesti tämä sitten on sitä "vakuuttavaa" poliisiylijohtamista, jota alemmat poliisipäälliköt ja kansa halajavat kuulla ja kokea vuodesta toiseen! - Huomasitteko muuten, miten Paateron yhdeksi seuraajaehdokkaaksi julkisuudessa mainittu Seppo Kolehmainen - tunnettu lottovalvoja - seisoi koko ajan esimiehensä vieressä, kun Paatero käytti tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa.

11. Katsotaanpa vähän tarkemmin Paateron puheenvuoroa ja hänen vastauksiaan.

12. Paatero: "Jos nyt jättäisin laivan, tulisi kuva että olisin henkilökohtaisesti syyllistynyt johonkin ja sellaisesta ei ole kyse". "Eroamiseni voisi antaa myös kuvan, että koko poliisihallinnossa olisi vikaa ja näin ei ole".

13. Mikko Paatero ei näytä mainitun lausumansa perusteella kyllä yhtään käsittävän, mistä hänen asemassaan olevan korkean virkamiehen vastuussa on kysymys, kun asiaa tarkastellaan hallinnon nauttiman luottamuksen ja uskottavuuden näkökulmasta.  Kyse ei ole siitä, onko päällikkövirkamies itse syyllistynyt laittomuuksiin tai laiminlyönteihin. Päällikön tulee kantaa vastuun alaistensa ja yleensä johtamansa hallinnon virheistä ja raskaista töppäilyistä, vaikkei hänessä itsessään olisi minkäänlaista syytä. Jos mikään muu ei auta, on ylimmän päällikön väistyttävä.

14. Väittäessään, ettei hänen johtamassaan poliisihallinnossa ole mitään vikaa, Paatero antaa väärän kuvan asiasta. Paatero on ollut virassaan viisi vuotta, mutta ei ole ole saanut KRP:n ja Helsingin huumepoliisin tulehtuneita välejä kuntoon. Paatero sanoi syyskuussa 2008 kohta virkaan astuttuaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "palauttaa luottamus poliisiin niin nopeasti kuin mahdollista; Paatero tarkoitti luottamuksen palauttamisella juuri KRP:n ja huumepoliisin kärjistyneitä välejä. Onko Paatero onnistunut tässä "tärkeimmässä tehtävässään". Kaikkea muuta, näyttää siltä, että Paatero on tyytynyt lähinnä vain vähättelemään kyseistä ongelmaa ja työntämään sitä maton alle. Kiista on yhä edelleen olemassa ja se hiertää, ei vain poliisijohtajien, vaan myös kentällä työskentelevien poliisien välejä ja haittaa siten rikosten ehkäisyä ja selvittämistä. Tämä tosiasia olisi jo yksistään pätevä peruste antaa poliisiylijohtajalle fudut virastaan. 

15. Paatero:  Päätökseeni vaikutti se valtavan laaja tuki, jota olen saanut mm. viime viikonlopun aikana. "Kansan valtava tuki", onpa naiivia, mutta juuri tällaiset heitot tuntuvat uppoavan ihmisiin ja myös mediaan. Ikään kuin poliisylijohtaja olisi valittu virkaan kansanäänestyksellä ja hän voisi pysytellä virassaan yksinomaan epämäräiseen ja todistamattomaan kansan tukeen nojautumalla. Poliisiylijohtaja on valtion virkamies ja valtioneuvoston renki, hän ei ole riippumaton nimittäjistään eli ministeristä ja hallituksesta, joille hänen tulee tehdä tiliä siitä, onko hän onnistunut virassaan vai ei. Varmasti Paatero on saanut tässä sotkussa tukea, luultavasti lähinnä omanikäisiltään mummoilta ja papoilta etenkin Varsinais-Suomesta, mutta so what? Ilmeisesti viikonlopun keskusteluissa Räsäsen kanssa Paatero on käyttänyt kansan tukea valttikorttinaan. Räsänen on ehkä pelästynyt ja ryhtynyt miettimään asiaa siltä kannalta, että jupakka voisi jatkuessaan syödä hänen  johtamansa puolueen muutoinkin hupenemassa olevaa kannatusta. 

16. Entä sitten poliisipiirien päälliköiden tuki, josta myös on tänään puhuttu ja johon Paatero on vedonnut halutessaan pysytellä virassaan? Ei silläkään ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Kenraalien luottamusta tai ansioita ei mitata sotamiesneuvostostoissa eivätkä ne päätä, ketkä saavat johtaa joukkoja. Paikallispampuilla on sitä paitsi tunnetusti taipumusta nuoleksella ylempiä esimiehiään, joten ei tässä ole sinänsä mitään uutta. Paatero on entisenä lääninpoliisineuvoksena huolehtinut lääninpoliisilaitoksen lakkauttamisen jälkeen lääninpoliisineuvosten ja apulaispäälliköiden urasta sijoittamalla heitä runsain mitoin poliisihallituksen johtajan vakansseille. Poliisin hallintouudistuksessa poliisipiirien päälliköiden asema vankistui entisestään ja heidän palkkojaan korotettiin rutkasti. Ei ole siis mikään ihme, jos nämä paikallispäälliköt nyt haluavat osoittaa kilvan kiitollisuuttaan Paaterolle. Poliisipiirien päälliköistä monet haluaisivat paateroksi Paateron paikalle, sitten kun mestari aikanaan vetäytyy eläkkeelle. He tietävät, että Paateron sana painaa paljon seuraajaa valittaessa. Siksi piiripäälliköt pitävät tänään HS:n olleessa haastattelussa Paateron jatkamista "hyvänä", "erinomaisena" , "erittäin hyvänä" (kaksi vastaajaa)  tai "ehdottoman hyvänä asianana". Heh, heh, niin sitä pitää pitää!

17. Paateron perustelut virassa jatkamiseksi voidaan kohta kohdalla riitauttaa ja osoittaa kevyiksi. Paatero sanoo paatoksella, että hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassaan kuin eroamalla. Näin on kuitenkin vain, jos asiaa tarkastellaan yksinomaan Paateron oman edun kannalta. Jos asiaa tarkasteltaisiin sillä silmällä, mikä on hyväksi poliisin kehittämiselle ja luottamuksen palauttamiseksi poliisiin ja sen johtoon, olisi vastuun kantamista koskeva johtopäätös Paateron osalta toisenlainen.

18. Ministeri Räsänen siis edellytti, että poliisin rekisterisotku selvitetään ja poliisipiirien tiedonhankintakeinojen käyttö yhdenmukaistetaan. Jos oikein ymmärsin, Räsänen määräsi Paateron johtamaan tätä selvitystyötä; laiminlyöntiin epäillystä poliisiylijohtajasta tuleekin siis epäkohtaa tutkiva selvitysmies! Näin äkkiä tilanteet voivat siis poliisihallinnossa vaihtua, mutta sanotaanhan Raamatussakin, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi". 

19. Selvitystyö pitäisi kuulemma saada valmiiksi maaliskuuhun mennessä. Mitähän tästäkin mahtaa tulla? Onko Paatero selvitysmiehenä pukki kaalimaan vartijana, sillä hänhän on vähätellyt koko asiaa. Paaterolle selvisi oman kertomansa mukaan vasta reilu viikko sitten se tosiasia, ettei Helsingin poliisilaitos pidä minkäänlaista tietolähderekisteriä. Miten voi olla mahdollista, ettei poliisiylipäälikkö ole aikaisemmin tiennyt sanotusta asiasta, joka on ollut yleisesti poliisikunnan tiedossa? Vai puhuiko Paatero tässä kohtaa totta? Joka tapauksessa juuri tästä tiedon pimittämisestä Räsänen viime viikolla poltti päreensä ja antoi Paaterolle tehtäväksi miettiä omaa asemaansa.  

20. Eilen Paatero kyllä lupasi, että "tietolähdetoiminta laitetaan kuntoon". Mutta heti seuraavassa puheenvuorossa hän jälleen vähätteli asiaa ja sanoi, että tietolähteiden rekisteröintiin liittyy monia ehtoja. Paatero epäili, ettei tietolähteitä tulla jatkossakaan rekisteröimään laajasti. Paateron mukaan "lähteet" itse tuskin haluavat tulla rekisteröidyiksi.
Mutta kuten mm. professori Matti Tolvanen on todennut, tietolähteen rekisteröintiin ei tarvita lähteen suostumusta. Sitä paitsi tietolähteen käyttö tulisi aina dokumentoida, vaikka tietolähdettä ei kaikissa tapauksissa rekisteröidäkään.

21. Paatero näyttää kantavan ilmiantajien ja vinkkimiesten turvallisuudesta silmiinpistävän korostettua huolta. Toki kaikkien turvallisuudesta on syytä huolehtia, siis myös vinkkimiehinä toimivien entisten konnien, joita poliisi on taivuttanut ilmiantajiksi sitä vastaan, että vasikoiden omia rikoksia katsotaan läpi sormien. Oikeusturvasta olisi kuitenkin myös syytä huolehtia. Se saattaa kärsiä, jos langettavia rikostuomioita jaetaan sellaisten vinkkimiesten antamien vihjeiden perusteella, joiden oikeellisuutta ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Tietolähteen käytön dokumentointi ja tiedonantajien rekisteröinti mahdollistaa ko. toimenpiteiden laillisuusvalvonnan ja parantaa oikeusturvaa. Kuten on ilmennyt, tietolähteen rekisteröimättömyys ei ole varma tae siitä, että vinkkimiehen henkilöllisyys pysyisi salassa.

22.  Selvittelyn kohteena olevan ongelman vähättely ja verukkeiden esittäminen on hyvä esimerkki päällikkötason sekavasta asenteesta. Miten tällaisella asenteella voidaan lähteä panemaan tietolähdetoimintaa kuntoon? Nykyisin muutamassa poliisipiirissä noudatetaan tietolähteiden rekisteröinnistä annettuja ohjeita, mutta useimmissa piireissä ei. Näyttäisi siltä, että Paatero haluaisi yhdenmukaistaa käytäntöä niin, ettei niissääkään piireissä, jossa rekisterinpito nykyisin on kunnossa, enää jatkossa pidettäisi rekisteriä. 

23. Mikko Paatero on nyt 65-vuotias, mutta näyttää korkeintaan 45-vuotiaalta. Siloposkisen miehen kunto on hyvä, jollei vallan erinomainen, joten saanemme nauttia poliisiylijohtajan palveluksista vielä kolmisen vuotta; tänä aikana ministerikin ehtii sopivasti vaihtua. Poliisiylijohtaja pelaa korista, kuten hän eilen kertoi, varmaankin poliisin logolla sekä etu- että takapuolelta sponsoroidussa kokosinisessä peliasussaan. 

24. Paateroa ja hänen loputtomilta tuntuvia selittelyjään, vakuuttelujaan ja lausahduksiaan on - jälleen kerran - nähty ja kuultu mediassa kaikilla mahdollisilla kanavilla ja vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Olemme saaneet taas kerran rautaisannoksen Paateroa, todellakin "tuutin täydeltä"! 

25. Paatero: "Kannan vastuuni virassa pysyen". Mitään muuta poliisiylijohtaja ei siis meille luvannut, vain vakuutuksen pysytellä virassaan. Lupausta virheiden korjaamisesta ja asioiden reilaan saattamisesta emme saaneet. Paatero päin vastoin yritti vakuutella, että poliisihallinnossa ei ole mitään vikaa eikä virheitä ole tehty. Hm, mitähän tästä oikein seuraa? Valistunut arvaus: Paaterointi tulee luultavasti jatkumaan entisenlaisena eikä poliisin hallinnossa juuri mikään muutu.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

803. Kenestä Suomen kansallisaarre?

1. Helsingin Sanomissa on käynnistetty tänään äänestys, jossa kansalaiset saavat valita Suomen kansallisarteen. Äänestyksessä ei etsitä merkittävintä, arvostetuinta tai etevintä suomalaista, vaan suurta persoonaa, jota ilman Suomi olisi henkisesti köyhempi maa. 

2. Etsinnässä ja äänestyksen kohteena on laajalti tunnettuja ihmisiä, siis julkkiksia, jotka ravistelevat Suomea, nostavat meidät arvojen yläpuolelle tai sallivat meidän nauraa itsellemme tai meille kaikille. Valittavan kansallisarteen tulee olla elävä ihminen, siis vielä hengissä oleva legendaarinen tyyppi. Siten esimerkiksi Mannerheim ja Kekkonen eivät tule tässä äänestyksessä kysymykseen. Eivät myöskään sellaiset myyttiset taruolennot kuten Väinämöinen, Lalli, Joulupukki, Muumipeikko, Rokan Antti tai konstaapeli Reinikainen taikka Nokia; he/ne elävät iäti suomalaiskansallisessa mielessämme.

3. HS:n äänestyksen ulkopuolelle on rajattu aktiiviset poliitikot, samoin presidentit, siis myös entiset presidentit. Äänestyksessä etsitään kulttuuris-yhteiskunnallista kansallisaarretta tai elävää legendaa. Se, että äänestyksen ulkopuolelle on rajattu myös entiset tasavallan presidentit, kyllä hieman latistaa äänestystä. Samoin se, että ihmiset saavat äänestää vain yhtä henkilöä.

4. Äänestyksen tulisi  olla esimerkiksi sprinttihiihdon tavoin eräänlainen pudotuskilpailu, jonka ensimmäisellä kierroksella voitaisiin äänestää ehdokkaita laidasta laitaan. Tästä ns. aika-ajosta pääsisi jatkoon vaikkapa 30-40 eniten ääniä saanutta kansalaista. Seuraava vaihe oli alkuerävaihe, jota seuraisivat neljännesvälierät, puolivälierät, välierät (semifinaali) ja lopuksi kisan huipennuksena kahden jäljelle jääneen persoonan välinen finaali.

5. Olenkin pättänyt panna pystyyn eräänlaisen "varjoäänestyksen" Suomen kansallisaarteesta. Lukijat voivat tuoda esiin omia ehdokkaitaan suomalaisesta supervaikuttajasta. Aktiivipoliitikot jätettäneen nyt rauhaan, sillä heidän välillään järjestetään ensi kesäkuussa todellinen otatus, kun kansakunta äänestää 13 suomalaista EU-parlamenttiin.

6. Seuraavaksi esittelen johdantona  - vain esimerkin luontoisesti - muutamia eri elämänaloja edustavia kisapareja, jotta lukijat voisivat nähdä, millaisesta kilpailusta tai äänestyksestä on kysymys. Parien voittajat lunastavat itselleen jatkopaikan.

- Timo Mäkinen vs. Kimi Räikkönen; kummalla vahvin kaasujalka?

-  Elisabeth Rehn vs. Martti Ahtisaari; saisiko Lissu viimein revanssin Marasta?

- Teemu Selänne vs. Lalli Partinen; eri sukupolvien lätkämiehiä (Seppo "Pappa" Lindström jätetään sattuneesta syystä pois listalta)

- Janne Ahonen vs. Matti Nykänen; taka- ja vastatuulien miehet vastakkain

-  Hjallis Harkimo vs. Björn Wahlroos; bisnes- ja showmiesten otatus

-  Hjallis Harkimo vs. Jörn Donner; kyseessä seksisymbolien herruus; myös sönkkääjien parhaimistoa

- Jukka Kemppinen vs. Matti Klinge; intellektuelleja, jotka eivät arvosta toisiaan 

- Jari Tervo vs. Sofi Oksanen; kirjailijoita kai molemmat

-  Lenita Airisto vs. Umayya Abu-Hanna; hm 

-  Katri Helena vs. Danny; eläkeikäiset iskelmälaulajat

-  Jorma Ollila vs. Linus Thorvalds; IT-tyyppejä

-  Jari Sillanpää vs. Jorma Uotinen; suurisuisia viihdyttäjiä, ei huoano

-  Pekka Himanen vs. Esa Saarinen; filosofeja ja bisnesmiehiä

-  Antero Mertaranta vs. Ruben Stiller; huutavia ääniä eetterissä

-  Raimo Sailas vs. Iiro Viinanen; leikkaajien aatelia

-  Esko Valtaoja vs. Pentti Linkola; erilaisia tiedemiehiä

-  Esko Valtaoja vs. Juha Mieto; parakkaimmat uroot

-  Jouni Hynynen vs. Seppo Räty; leukailijoita itärajalta

-  Jari Isometsä vs. Timo Kalli; rehellisyyden perikuvat

-  Vexi Salmi vs. Jukka Virtanen; tekstinikkareita

-  Tapani Kiminkinen vs. Risto Pelkonen; maalaislääkäri vai arkkiatri

-  Juhani Tamminen vs. Jari Sarasvuo; paskantärkeilijöiden kärkikastia

-  Jari Aarnio vs. Mikko Paatero; hakusessa luotettavin poliisimies

-  Lola Odusaga-Wallinkoski (1996) vs. Armi Kuusela (1952); ken on maassa kaunehin?

-  Sini Saarela vs. Tarja Halonen; Pikku Myy -sarjaa

-  Paavo Väyrynen; mukaan villillä kortilla, ei varteenotettavaa vastaehdokasta


7. Näin! Nyt sitten kaikki vaan uusia kisapareja keksimään! Samalla voidaan ottaa kantaa siihen, ketkä edellä mainituista kisapareista menisivät jatkoon.



torstai 21. marraskuuta 2013

802. Potkujen taikaa

Poliisin PR-kaksikko (Paatero, Räsänen) vakavana tiedotustilaisuudessa

1. Suomessa eletään nyt eräänlaista "potkubuumia", suurten potkujen aikaa. Firmojen työntekijöiden joukkoirtisanomiset ovat olleet  pitkin vuotta uutisissa, mutta nyt potkuja aletaan jaella myös ns. isokenkäisille.

2. Tänään ilmoitettiin, että Koskenkorvaa yms. janojuomia valmistavan Altian eli valtion viinatehtaan toimitusjohtaja Antti Pankakoski saa välittömästi kenkää, koska yhtiön tuotteet eivät ole menneet kaupaksi toivotulla ja normaalilla tavalla. Pankakosken potkuista me kaikki suomalaiset saamme ottaa osavastuun: meidän olisi vain pitänyt kuluttaa kossua normaaliin tahtiin!

3. Kevan toimitusjohtaja Merja Ailuksen (kesk) potkut puolestaan ovat "vaiheessa" eli asiassa odotellaan Kevan hallituksen ja valtuuskunnan päätöksiä. Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty on jo ilmaissut selkeäsanaisesti, että Ailus pitää irtisanoa tehtävästään.

4. Potkuja on sadellut viime aikoina niin tiuhaan tahtiin, että tässä oli vähällä unohtua kokonaan ministeri Heidi Hautalan pääministeri Jyrki Kataiselta saamat potkut reilu kuukausi sitten. Syynä oli - ainakin muodollissti -  se, että Hautala oli aluksi antanut Kataiselle virheellistä tietoa siitä, mitä Arctic Ship -yhtiön rikosilmoituksen peruuttamisprosessissa oikeastaan oli tapahtunut. Tosin muodollisesti Hautala ilmoitti eroavansa itse, mutta tätä hän ei olisi tehnyt, jollei Katainen olisi kertonut ministerin menettäneen hänen luottamuksensa. 

5. Muistettakoon myös Hesarin päätoimittajan Mkael Pentikäisen saamat potkut muutama kuukausi sitten. Hiihtäjä Janne Immosen potkut taas ovat tuoreempi tapaus, sillä tämä ex-karpaasi sai potkut äskettäisen vankeustuomionsa johdosta rajavartijan virasta viime viikolla.

6. Poliisipomo Mikko Paateron potkuille olisi ollut aihetta jo vaikka kuinka kauan, mutta ihmeen sitkeästi tyyppi on saanut istua pallillaan, vaikka esimerkiksi KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen välit ovat olleet huonossa jamassa jo vuosia, mikä ei ole voinut olla haittamatta poliisin toimintaa.

7. Tänään sisäministeri Päivi Räsänen vihdoin uskalsi antaa meille toivoa, sillä juuri parhaillaan meneillään olevassa tiedotustilaisuudessa Räsänen kertoi antaneensa Paaterolle aikaa harkita "omaa asemaansa" ensi maanantaihin asti. Räsäsen luottamus Paateroon on siis loppunut, mutta hengellisenä ihmisenä Räsänen on ilmeisesti päättänyt antaa Paaterolle aikaa toipua iskusta viikonlopun yli ja tilaisuuden erota virastaan omasta aloitteestaan. Ihme olisi, jos Paatero maanantaina ilmoittaisi pokkana, että hän voi omasta mielestään jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

8. Syyksi Räsäsen ilmoitti, että on syytä epäillä, että Helsingin poliisilaitoksella ei ole menetelty sääntöjen ja Poliisihallituksen määräysten mukaisesti tietolähdetoiminnassa.
Räsäsen mukaan hän on tehnyt johtopäätöksen eilen keskiviikkona saamiensa tietojen perusteella. Hänen mukaansa poliisiylijohtaja Mikko Paaterolla on ollut asia tiedossa viikon ajan. ”Katson, että tämä on asia, joka minun olisi tullut tietää”, Räsänen sanoo. Paatero siis panttasi ko. tietoa ministeriltä viikon ajan.

9. Luultavasti tämä on vain osasyy Paateron potkuille, koska syitä olisi paljon enemmänkin. Tässä suhteessa sisäministeri Räsäsen menettely muistuttaa pääministeri Jyrki Kataisen menettelyä Heidi Hautalan potkujen osalta. Kaiken kaikkiaan Paatero on menettänyt ministerin luottamuksen ja siksi hän saa lähteä. Mutta voisiko tapahtua niin, että Paatero haluaisi vetkuttella lähtöään vielä muutaman kuukauden? Se olisi todella merkillistä, mutta Paateron tietäen ei kuitenkaan aivan mahdoton vaihtoehto. Selvintä olisi ollut, jos ministeri olisi näyttänyt Paarolle ovea virastaan jo tänään.

10. Räsänen kertoi keskustelleensa asiasta eilen Paateron kanssa. Ministeri ja Paatero ovat sopineet, että Paatero arvioi edellytyksiään jatkaa poliisiylijohtajana ensi maanantaihin asti.
Paatero sanoi miettineensä pitkään, mikä hänen oma vastuunsa tilanteessa on. ”Vastuu varmasti on olemassa”, Paatero totesi. Tyypillistä paaterointia - "vastuu on varmasti olemassa". Paateron aika luottamuksen palauttamiseksi käy vähiin. Viikonlopun aikana Paatero tuskin voi keksiä mitään muuta keinoa ministerin luottamuksen palauttamiseksi kuin oman eronsa.

11. Räsänen on pyytänyt valtakunnansyyttäjänvirastoa selvittämään poliisin tietolähteiden käyttöä ja valvontaa. Poliisiylijohtaja Paateron olisi pitänyt valvoa Helsingin poliisilaitosta, sen komentajaa Jukka Riikosta ja poliisilaitoksen tietolähteiden rekisteröintiä ja käyttöä, mutta sitä hän ei ollut tehnyt.

tiistai 19. marraskuuta 2013

801. Luopumisen aikaa

1. Viime aikoina tiedotusvälineitä ovat hallinneet erilaiset luopumisuutiset. 

2. Tänään Nokian yhtiökokous päätti lopullisesti, että yhtiö luopuu kännykkäbisneksestään, joka myytiin jo pari kuukautta sitten Microsoftille. Hinta oli jotain 5.5 miljardia euroa.

3. Noin viikko sitten muutamat firmat ja yhteisöt päättivät luopua osallistumasta Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen. Aiemmin tästä hankkeesta luopujia on ollut enemmänkin.

4. Pietarissa venäläinen tuomioistuin päätti luopua pitämästä aktivisti-huliganisti Sini Saarelaa tutkintavankeudessa, sitä onkin kestänyt jo kaksi kuukautta. Sini päätettiin vapauttaa takuita vastaan, Sinin siirtosummaksi määrättiin 45 000 euroa, jonka Greenpeace lupasi pulittaa venäläisille; onneksi Suomen valtiota ei ole - ainakaan velä - pyydetty kaivamaan tämän takia kuvetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä ministeri Pekka Haaviston (vihr) päähän saattaa pälkähtää. Joutuuko Sini viettämään aikaansa Pietarissa oikeusprosessin alkua odottamassa, eli olemaan tavallaan matkuskiellossa, vai päästetäänkö hänet joululomalle Suomeen kinkkua ja (ainakin) rosollia popsimaan (jotta jaksaapi taas kiipeillä seinille ja katoille häiriköimään), on vielä apposen auki oleva kysymys.

5. Eilen Kevan varatoimitusjohtajaksi demareiden mandaatilta valittu Tapani Hellstén ilmoitti luopuvansa autoedustaan eli Maasturi-Mersustaan sekä kaupan päällisiksi vielä asuntoedustaan eli saunallisesta ullakkohuoneistostaan. Tänään sitten Kevan kepulainen toimitusjohtaja; OTK Merja Ailus ilmoitti myös luopuvansa asuntoedustaan. Punaisesta avo-Bemaristaan Ailus taisi luopua jo aiemmin.

6. Mutta yllätys, yllätys. Kohta Ailuksen ilmoituksen jälkeen saimme tietää, että asuntoedusta luopuminen ei riittänytkään, vaan Ailus joutuu luopumaan koko virastaan! Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty (kok) nimittäin ilmoitti illan suussa, että Ailus nauti enää hänen luottamustaan; Räty siis luopui luottamasta Ailukseen. Rädylle oli nimittäin aivan yhtäkkiä pälkähtänyt päähän, että jumaliste, eihän tuolla toimitusjohtajalla ole lainkaan virassa tarvittavaa arvostelukykyä, en minä siihen voi luottaa. Sitten vaan Ylen toimittaja paikalle, jotta suuri uutinen saataisiin kaiken kansan tietoon. No, tämä nyt on niin naisten tapaista, niin naisten tapaista, että oikein! Ilmeisesti Räty, joka hoitelee Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan virkaa, oli saanut Ben Zyskowiczilta neuvon, että kyllä sun nyt täytyy potkaista se Ailuksen eukko pihalle Kevasta, jottei kokoomuksen kannatus romahda ihan pohjalukemille. Räty teki sitten työtä käskettyä. Kevan hallituksessa ei muuten taida istua yhtään sijoitusalan ammattilaista tai ylipäätään ihmistä, joka ymmärtäisi edes jotakin eläkelaitosten sijoitustoiminnasta.

7. Kenestä kepulaisesta nyt Kevan toimitusjohtaja? Muistamme vielä, miten Ailuksen edeltäjä Markku Kauppinen (kesk) joutui luopumaan vaalirahoitussotkujen jälkeen pallistaan. Olisiko nyt jo viiimein Mauri Pekkarisen vuoro yrittää, eli pääsisikö Mauri vihdoinkin kultapossukerhoon? Hyssälän Lissu kun istuu jo "melkein Kevan" eli tarkemmin sanottuna Kelan pääjohtajana ja Sirkka-Liisa Anttilallakin alkaa ikä tulla vastaan. Mutta onhan keskustalla takataskussaan myös kaksi entistä pääministeriäkin kärkkymässä Kevan pomon paikkaa: Vanhas-Matti ja Mari Kiviniemi. - Kyllä tämä poliittinen spekuleeraus on sitten kivaa!

8. Mutta on tässä valtakunnassa sentään yksi jeppe, joka ei luovu ja josta ei haluta luopua. Sisäministeri Päivi Räsänen ei nimittäin raski luopua mistään hinnasta meille kaikille niin rakkaaksi käyneestä yliposiilipäälliköstä eli Paateron Mikosta. Vaikka Mikko kuinka sekoilisi telkkarissa ja puhuisi aivan asian vierestä, ei muistaisi mitään eikä olisi kärryillä oikein mistään, mitä aarniot ja riikoset taikka krp:läiset puuhailevat hänen selkänsä takana, niin ei se mitään. Me tarvitsemme sinisessä takissaan puhelevaa paateroitsijaa nyt aina ja iankaikkisesti, jotta luottamus suomalaiseen konstaapelin säilyisi ja, mikäli se vain suinkin on mahdollista, vielä entisestään kasvaisi! Päivi Räsänen muistanee iltarukouksessaan (yhdessä Niilonsa kanssa) erikseen ja erityisesti Mikkoa, jotta Herra antaisi tämän pysyä virassaan tapahtuipa täällä maallisessa valtakunnassa mitä tahansa. Aamen!

maanantai 18. marraskuuta 2013

800. Rosvojen ja poliisien veljeskunta

HS:n etusivu tänään. Onkohan tässä meneillään kasvojen kohotus vai menetys vai onko kysymys vain ilmavaivoista...

1. Lehtiotsikoita viimeisen viikon ajalta:

- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään raskaista rikoksista
- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä
- Aarnio sivuun  huumepoliisista, myös supolaista uhkaa hyllytys
- Paatero huumepoliisin kohdistuvista rikosepäilyistä: Ikävä asia
- KRP:n ja Helsingin poliisin rikostutkijoilla yhä jäätävät välit
- Aarnio epäillään saaneen  lahjuksia seurantalaiteyritykisltä
- Huumepoliisin lahjusvyyhdissä uusia pidätyksiä
- Helsingin huumepoliisin pomoa Jari Aarniota vaaditaan vangittavaksi
- Huumepoliisin päällikkö vangittiin
- Huumepoliisin päällikkö pidätettiin virasta
- Poliisi ja Supo hankkivat laitteita rikosllisryhmään liittyvältä yhtiöltä
- Poliisiylijohtaja: Väite  laitehankinnoista vaatii selvittelyä
- Huumepoliisin päällikön vaimo vangittu
- Poliisiministeri Päivi Räsänen: Tilanne on erittäin vakava
- Lähteet: Aarnion ja rikollispomon kytkös puhutti vuosia, Patero yllättyi väitteestä
- Sotku seurantalaitteista ulottuu poliisin ylijohtoon

2. Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio vangittiin perjantaina epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän on kiistänyt epäilyt.

3. Rikosepäilyt liittyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin. Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki. 

4. Trevocin osaomistajana on yhtiö, jonka perustamiseen osallistui United Brotherhood- rikollisjärjestön pomon sisko yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Kyseisen yhtiön johto siirrettiin kuitenkin jo rekisteriröintipäivänä mainitulle pomolle, joka vangittiin viime perjantaina Trevocin-tapauksen yhteydessä mm.  törkeän lahjuksen antamisesta on syytä epäillä -perusteella. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeudet ovat aiemmin tuomioissaan luokitelleet United Brotherhoodin (UB) vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeksi ryhmäksi. UB:ssa on 70-90 jäsentä, joista noin 50 istuu parhaillaan vankilassa. Vangituiksi on määrätty myös Trevocin toimitusjohtaja, joka on aiemmin työskennellyt KRP:n palveluksessa, sekä lisäksi aiemmin Supon alipäällystöön kuulunut mies.

5. Lehtitietojen mukaan KRP on rikosepäilyihinsä liittyen ollut kiinnostunut Aarnion Sipooon korvessa rakenteilla olevasta 243 neliön suuruisesta omakotitalosta, jonka tontin Aarniot hankkivat tammikuussa 2012 poikansa nimiin.  KRP on kerrotun mukaan tehnyt taloon tällä viikolla kotietsinnän, jossa oli mukana rahakätköjen löytämiseen koulutettu koira. Etsintöjä on tehty myös Aarnion työpaikalla. Aarnio työhuoneessa suoritettuun etsintään on osallistunut kymmenen poliisia, myös Helsingin poliisilaitoksen teknisiin tiloihin on tehty kotietsintä; siellä on rikosepäilyjen keskiössä olevan Trevocin laitteistoa.

6. Tänään on mediassa kerrottu, että myös Jari Aarnion vaimo on vangittu, häntä epäillään tammikuusta 2012 aina viime viikolle asti kestäneestä törkeästä rahanpesusta.

7. Miten tämä kaikki on ollut ylipäätään mahdollista? Onko Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen valvonta pettänyt kokonaan? Pitäisikö Helsingin poliisilaitoksen pomomiesten ja ylijohtaja MIkko Paateron vetää asiasta oikeat johtopäätökset ja todeta, että he ovat epäonnistuneet tehtävässään? 

8. Monissa muissa ja varsinkin ns. sivistysmaissa asianomaisen paikallisen poliisin johto ja valtakunnan ylin poliisijohto olisi jo tehnyt sanotunlaisesta hirvittävän nolosta skandaalista ainoan oikean johtopäätöksen ja eronnut virastaan. Jos järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivan poliisin päällikö veljeilee tunnetun rikollisjärjestön pomomiehen kanssa ja tämä on ollut laajalti tiedossa, kuten Helsingin Sanomat eilen kertoi, niin luottamus poliisiin ja johtoon on jo tämän takia kokenut täydellisen kolauksen. Jos vielä paljastuu, että ko. huumepoliisi on ottanut lahjuksia ja syyllistynyt törkeään virkarikokseen junaillessaan rikosten selvittämisen ja torjunnan kannalta tärkeiden seurantalaitteiden hankintoja rikollispomon kanssa tiivistä yhteistyötä tekevälle yritykselle, niin mitan luulisi kaiken järjen mukaan täyttyvän. Tietoturvariski on paljastuneen kytköksen johdosta niin suuri, että poliisi ja tulli ovat ilmeisesti pakotettuja luopumaan Trevocin laitteista kokonaan

9. Mutta mitä tapahtuu Suomessa? Ylipoliisipäällikkö piti ensin tapausta vain "ikävänä" (13.11.). Sen jälkeen kun vyyhti laajeni ja tapaus muuttui entistä pahemmaksi, tilanne oli hänen mielestään "vakava" ja nyt sitten "erittäin vakava". Eikö ylin poliisimies todellakaan ymmärrä, että tilanne ei ole ainoastaan hänen johtamansa organisaation, vaan myös hänen omalta kannaltaan vakava ja suorastaan kestämätön? Jos valtakunnan ylimmän poliisiviranomaisen keskeisessä organisaatiossa ja vieläpä lähipiirissä - Mikko Paatero tiedetään poliisipiireissä Jari Aarnion vankkumatomaksi kannattajaksi - epäillään tapahtuneen törkeitä virka- ja lahjusrikoksisa, olisi hänen kannettava vastuunsa ja jätettävä tehtävänsä. 

10. On peräti noloa, että poliisin ja tullin ko. elintärkeät laitehankinnat on annettu yhtiölle, jolla on lehtitietojen mukaan selkeä kytkös valtakunnan vaarallisimpaan rikollisjärjestöön ja että laitehankintoja ko. firmalle (Trevoc) on ollut junailemassa pääkaupungin huumepoliisin päällikkö, jonka epäillään ottaneen vastaan lahjuksia kyseisestä toiminnastaan. Miten ylipoliisipäällikkö voi kaiken tämän jälkeen kasvojaan menettämättä johtaa poliisihallitusta ja valtakunnan koko poliisia?

11. Paljastunut skandaali on äärimmäisen nolo ja vakava myös poliisiministeri Päivi Räsäsen kannalta. Ministerin luulisi tällaisessa tilanteessa vakavasti harkitsevan omaa asemaansa hallituksessa. Ministerillä on poliittinen vastuu johtamansa organisaation tekemisistä ja töppäyksistä. Sisä- ja poliisiministerin tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset, jos luottamus poliisiin ja nuhteettomuuteen on näin vakavalla tavalla vaarantunut. Joko ministeri antaa poliisiylijohtajalle lähtöpassit tai eroaa itse hallituksesta. Nämä ovat poliisiministeri Päivi Räsen vaihtoehdot tässä tilanteessa.

12. Tänään ministeri Räsänen kuitenkin ilmoittaa, että poliisin johdolla on "kohuista" huolimatta edelleen hänen luottamuksensa (HS). Räsänen kertoo tulleensa tähän tulokseen keskusteltuaan Aarnion tapausta tutkivien syyttäjien kanssa. Räsänen: "Tähän mennessä ei ole tullut mitään viitteitä, että esimiehet olisivat olleet jollakin tavalla tietoisia tästä tai että valvonta olisi pettänyt". Ministeri ei näytä oikein ymmärtävän, mitä ylimmän johdon vastuu merkitsee. Jos luottamus poliisiin on totaalisesti vaarantunut, olisi poliisin johto vaihdettava, vaikka nykyinen johto ei olisikaan ollut tietoinen rikoksista. Toisin kuin ministeri väittää, valvonta (Helsingin poliisilaitos) ja valvonnan valvonta (poliisihallitus) on pettänyt, jos näin karmeita rikoksia epäillään todennäköisin syin tapahtuneen keskeisen rikostorjunnan yksikössä. Jari Aarnio on tuskin tilannut laitteita poliisilaitoksen tietämättä, vaan laitetilauksista lienee vastannut Helsingin poliisilaitos.


perjantai 15. marraskuuta 2013

799. Todistustaakasta kunnianloukkausrikoksissa

1. Helsingin käräjäoikeudessa meneillään olevilla ATK:n "kiusaamiskäräjillä", jotka kulminoituvat Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn väliseen mutapainiin, koettiin eilen hienoinen yllätys, kun syytteessä oleva Räty väitti Hilkka Ahteen ehdottaneen hänelle seksisuhdetta vuonna 2005. AKT:n entistä puheenjohtajaa Rätyä syytetään jutussa työturvallisuusrikoksista ja pahoinpitelyistä, syytteessä on myös kaksi muuta ATK:n johtohenkilöä.  Syyttäjän ja asianomistajien mukaan Räty kohteli AKT:ssa viestintäpäällikön vakanssilla ollutta Hilkka Ahdetta ja entistä sihteeriään epäasiallisesti.

2. Timo Rädyn mukaan Hilkka Ahde oli ehdottanut hänelle jo melko pian taloon eli ATK:n palvelukseen tultuaan, että "meillä pitäisi olla seksisuhde". Räty väitti Hilkan kertoneen, että hänellä oli aviomiehensä Matin lupa olla seksuaalisessa suhteessa muiden kanssa.  Räty, joka oli kieltäyytnyt moisesta ehdotuksesta,  sanoi kokeneensa tilanteen hyvin ahdistavaksi muun muassa siksi, että ATK oli tukenut Matti Ahteen eduskuntavaalikampanjaa. Räty kertoi, että jo tämän tapahtuman jälkeen hän oli alkanut ottaa Hilkkaan "etäisyyttä".

3. Hilkka Ahde tyrmistyi Rädyn väitettä, joka on hänen mukaansa törkeä vale.  Syyttäjäkin ihmetteli Rädyn väitettä ja kysyi, miksi Räty ei ollut tuonut väitettä esiin jo silloin, kun häntä kuultiin esitutkinnassa. Rädyn mukaan häneltä ei ollut esitutkinnassa edes kysytty asiasta. Räty selitti hurskaasti olleensa siinä uskossa, ettei kaikkia asioita tarvitse lähteä tässä maailmassa penkomaan. 

4. Ahteen avustaja näki Rädyn logiikassa ristiriitaisuuksia. Tällä oli ilmeisesti tarkoitus viitata Rädyn aiempaan kertomukseen, jonka mukaan hänen käyttäytymisessään Hilkka Ahdetta kohtaan ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia ennen vuotta 2009. Oikeudenkäynnin ensimmäisenä istuntopäivänä Hilkka Ahde oli kysyttäessä kertonut, että Räty ei ollut ahdistellut häntä sekusaalisesti; tätä asiaa kysyi Räydyn avustaja Heikki Lampela. 

5. Myöhemmin eilen tiedotettiin, että Hilkka Ahde on tehnyt rikosilmoituksen, jonka tarkoituksena on selvittää, syyllistyikö Timo Räty sanotulla väitteellään törkeään kunnianloukkausrikokseen. Ahteen mukaan väite on törkeä ottaen huomioon asian saama julkisuus.

6. Mikä nyt "neuvoksi"? No, lehdistö, varsinkin iltapäiväsellainen, on tottunut selvittämään tällaiset pikku oikeudelliset ongelmat ottamalla yhteyttä Itä-Suomen yliopiston Joensuun osastossa työskentelevään rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaseen. Tämä joskus "Joensuun oraakkeliksi" mainittu oikeustietelijä vastailee sangen mielellään median esittämiin oikeudellisia ongelmia koskeviin kysymyksiin. Tällä kertaa asiaa lähti Tolvaselta kyselemään Helsingin Sanomat.

7. Vastaus tuli nytkin kuin apteekin hyllyltä. Hesari kertoi siitä tänään aamupäivällä verkossaan otsikolla "Oikeusprofessori ei usko Hilkka Ahteen rikosilmoituksen johtavan mihinkään". Tolvasen mukaan Hilkka Ahteen tuleva rikosilmoitus Timo Rädyn puheista ei todennäköisesti johda ainakaan langettavaan tuomioon. Rikosilmoitus voi johtaa kyllä poliisitutkintaan mutta ei välttämättä syyteharkintaan saati oikeudenkäyntiin asti, arvioi Tolvanen. "Rädyllä on syytetyn asemansa vuoksi tavallista suurempi vapaus tuoda toisesta ihmisestä epäedullisia asioita ilmi. On olemassa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan itseään oikeudessa puolustaessa saa puhua tuhmempia kuin muuten", perusteli Tolvanen.

8. Totta tietenkin on, ettei syytetyllä ole rikosasiassa totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai kertoa myös ns. muunneltua totuutta. Kunnianloukkaukseen syytetyllä ei ole kuitenkaan itseään puolustaessaan lupa syyllistyä.

9. Matti Tolvasen mukaan mahdollisen oikeusprosessin kannalta on ratkaisevaa, pystyykö syyttäjä osoittamaan Rädyn väitteet perättömiksi. Tällöin syyttäjällä pitäisi olla näyttöä, ettei Hilkka Ahde ehdotellut Timo Rädylle seksisuhdetta vuonna 2005. "Menneisyydessä mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjän velvollisuus oli näyttää väitteensä toteen. Nykyisen lain mukaan näyttötaakka on syyttäjällä. Hänen pitää pystyä näyttämään väite perättömäksi", Tolvanen tykittää. Tolvasen mielestä Timo Rädyn asianajaja Heikki Lampela oli oikeassa medialle eilen antamassaan lausunnossa, että Hilkka Ahteen "kannattaa rauhoittua ja harkita uudemman kerran, onko rikosilmoituksen tekemisessä järkeä".

10. Hilkka Ahteen ilmoitus rikosilmoituksen tekemisestä on toki taktinen veto Timo Rädyn inhottavalta tuntuvan väitteen johdosta - mitä muuta Hilkka Ahde itse asiassa olisi voinut tehdäkään. Voi olla, että ajatus rikosilmoituksen tekemisestä raukeaa, jos Hilkka Ahde voittaa nyt meneillään olevan jutun ja Timo Räty tuomitaan syytteen mukaisesti.

11. Mutta kummalla osapuolella, syyttäjällä vai rikoksesta epäillyllä, mahtaa "ihan oikeesti" olla todistustaakka sanotunlaisesta väitteestä?  Pitääkö syyttäjän tai, jos syytettä lähtee ajamaan vain asianomistaja, tämän näyttää sanotunlainen väite perättömäksi, vai onko kunnianloukkausrikosjutun vastaajan näytettävä, että väite pitää paikkansa? 

12. Syyttömyysolettamaan kuuluu keskeisenä elementtinä syyttäjän todistustaakka (OK 17:1.2). Syyttäjän on näytettävä toteen rangaistavuuden edellytykset, eli positiiivisten edellytysten lisäksi myös negatiiviset rangaistavuuden edellytykset, esimerkiksi se, että henki- tai pahoinpitelyjutussa ei ole ollut  käsillä hätävarjelutilanne. 

13. Tästä pääsäännöstä saattaa kuitenkin olla joitakin poikkeuksia. Vanhastaan on esimerkiksi katsottu, että kunnianloukkauksesta syytetyllä voi olla esitettyjen tosiseikkojen totuuussisältöä koskeva todistustaakka. Tähän viittaa myös professori Matti Tolvanen todetessaan, että "menneisyydessä" mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjällä oli velvollisuus näyttää väitteensä toteaan. Tolvasen mainitsema "menneisyys" ei kuitenkaan ole kovin kaukana takanapäin, sillä vuoteen 2000 asti Suomessa voimassa olleen rikoslain asianomaisen säännöksen mukaan kunnianloukkauksesta syytetyllä oli oikeus ja velvollisuus esittää todennäköisiä syitä herjauksensa tueksi.

14. Nykyisin voimassa olevassa kunnianloukkausta koskevassa rangaistussäännöksessä (RL 24:9) ei ole vastaavaa syytetylle asetettua todistustaakkaa. Mutta toisin kuin Matti Tolvanen antaa ymmärtää, kunnianloukkausrikosta koskevaa todistustaakkaa ei ole ollut vuoden 2000 lainmuutoksen yhteydessä tarkoitus muuttaa ainakaan oleellisesti. 

15. Kunnianloukkausrikossyytteen oikeuskäsittelyssä on minusta edelleen perusteltua lähteä siitä, että syytetty joutuu esittämään näyttöä väitteidensä todenperäisyyden tueksi ennen kuin todistustaakka väitteiden perättömyydestä kääntyy syyttäjälle ja/tai asianomistajalle. Muutoinhan kunniansa menettäneen asianomistajan voi olla täysin mahdotonta osoittaa, että väitteet ovat perättömiä. Negatiivisten seikkojen toteen näyttäminen on yleensäkin vaikeampaa kuin seikan vastakohdan näyttäminen. Riita-asioissa tämä näkökohta on yksi varteenotettava todistustaakan jakoa koskeva koskeva seikka. Kun kunnianloukkausteoissa on kysymys asianosaisten välisestä konfliktista, jossa yleisellä edulla ei ole merkittävää roolia, voidaan todistustaakka kunniaa loukkaavien väitteiden todenperäisyydestä myös tällä perusteella asettaa vastaajalle.

16. Syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes syyttäjä (tai asianomistaja) on osoittanut vastaajan syyllisyyden toteen, on tietenkin selkeä pääsääntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin joissakin tapauksissa hyväksynyt käännetyn todistustaakan myös rikosasioissa. Kunnianloukkausrikokset ovat sellainen asiaryhmä, jossa käännetyn todistustaakan omaksumiselle voidaan esittää varteenotettavia reaalisia perusteita. Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että syytetyn todistustaakka pysyy kohtuullisissa puitteissa ja että syytetyn oikeusturvasta huolehditaan riittävästi. Tämä merkitsee sitä, että syytetyn todistustaakalle ei voida asettaa kovin korkeaa näyttökynnystä. Kuitenkin on edellytettävä, että syytetty saattaa väitteensä todenperäisyyden uskottavaksi. Tämän jälkeen todistustaakka väitteen perättömyydestä siirtyy syyttäjälle tai syytettä yksin ajavalle asianomistajalle. Vrt. myös KKO 2010:88. 

17. Väite siitä, että firman tai järjestön palveluksessa oleva naimisissa oleva nainen ehdottaa kohta palvelukseen astuttuaan firman pomolle seksisuhdetta, vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan sen verran epätavalliselta, että todistustaakka olisi myös tällä perustella järkevää asettaa väitteen esittäjälle. Yleisempää lienee päinvastainen tilanne eli se, mainitunlaisen ehdotuksen tekee miesjohtaja naispuoliselle alaiselleen. 

18. Matti Tolvasen esittämä näkemys todistustaakasta on liian kategorinen. Monet näkökohdat perustelevat todistustaakan asettamista väitteen esittäjälle. Lakia sovellettaessa ei voida lähteä yksinomaan teorioista ja pääsäännöistä, vaan huomioon tulee ottaa myös reaaliset näkökohdat ja käytännön tarpeet.