1088. Pääministerisuosikit

1. Nykyään ihmisiltä kysytään, ei vain puolueiden ja presidenttiehdokkaiden kannatusta, vaan myös sitä, kuka olisi suosikki maan seuraavaksi pääministeriksi. Maahan saadaan uusi pääministeri näillä näkymin vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Pääministerisuosikeista on tällä viikolla julkaistu kahden kyselyn tulokset. 

2. Uutissuomalaisessa (USU) kolme päivää sitten julkaistujen kyselytulosten mukaan valtiovarainministeri Petteri Orpo olisi suositumpi henkilö pääministeriksi kuin nykyinen pääministeri Juha Sipilä. Orpon kannatus on kyselyn mukaan 30,6 prosenttia ja Sipilän 26,4 prosenttia, selvä ero siis. Kyselyn oli tilannut europarlamentaarikko Pavvo Väyrysen perustama Kansalaispuolue. Kyselyyn vastanneita oli 1 004, joista 72 prosenttia ilmaisi kantansa pääministeristä.

3. Seuraavaksi eli kolmanneksi suosituin olisi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja hänen takanaan tulevat tasaväkisinä vihreiden Touko Aalto ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Heidän kannatuksensa oli 8,3 prosenttia. Paavo Väyrysen kannatus pääministeriksi oli kyselyn mukaan 6,9 prosenttia. Timo Soinia ei tunnu noteeraavan näissä kyselyissä enää kukaan. Soini on menneisyyden mies, joka hajoitti puolueensa ja joka istua nököttää hallituksessa vain voidakseen saada säällisen eläkeviran esimerkiksi Lontoon suurlähetystöstä.

4. Kansalaispuolueen edellisen eli vuoden alussa teettämässä pääministerikyselyssä Sipilä oli vielä suosituin henkilö pääministeriksi ja Orpo vasta kolmanneksi suosituin. 

5.Istuva pääministeri Juha Sipilä on siis sangen lyhyessä ajassa menettänyt kansalaisten silmissä suosituimman pääministeriehdokkaan asemansa. Tämä on merkittävä tieto. Sipilä on töpännyt usein ja jopa raskaasti. Hän uhkasi hallituksen erolla jo syksyllä 2015, jollei hänen vaatimuksiinsa suostuta, ja lisää dramaa seurasi Yle Uutisten painostusasiassa, samoin ns. hallituskriisin selvittelyssä, jonka tarkoituksena oli yksinomaan savustaa Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset hallituksesta. Kansa ymmärsi, mistä oli kysymys. Kyse ei ollut arvoista tai arvopohjasta, vaikka Juha Sipilä yritti lähes suu vaahdossa tätä jankuttaa. Kansa kyllä tiesi ja ymmärsi, mikä tarkoitus manööverillä oli. Se oli poliittista peliä ja ruma temppu, josta Juha Sipilä saa kuulla vielä kauan kunniansa. Viimeinen niitti tapahtui tällä viikolla, kun paljon puhuttu ja vatvottu sote-uuditus kompastui jälleen eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukkasävyiseen mietintöön. Näin kävi, vaikka sote-uudistamista valmistelemaan ja valvomaan palkattiin huippujuristi, jolle luvattiin palkinnoksi uurastuksestaan oikeuskanslerin virka.

Iltalehden suorituttama kyselytutkimus

6. Toisen eli Iltalehden Taloustutkimus Oy:llä tettämän kyselytutkimuksen mukaan ykkössuosikiksi nousi täpärästi nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jota kannatti  21 prosenttia vastaajista. Toiseksi tuli tässä kyselyssä valtiovarainministeri Petteri Orpo 19 prosentin kannatuksellaan. Kolmanneksi nousi ehkä hieman yllättäen perussuomalaisten uusi puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, jota kannatti 13 prosenttia vastanneista. Halla-ahon taakse jäivät SDP:n Antti Rinne (11 %), vasemmistoliiton Li Andersson ( 6 %), vihreiden Touko Aalto (4 %), KD:n Sari Essayah (3 %) sekä Sinisen tulevaisuuden Sampo Terho ja RKP:n Anna-Maja Henriksson, joita kumpaakin kannatti vain vaiset 1 prosenttia vastanneista. 

7. Jussi Halla-aho hakkasi siten IL:n kyselyssä selvästi hallitusryhmä UV:tä edustaneenja Sinisen tulevaisuuden tulevan puheenjohtajan ja ministeri Sampo Terhon. Mutta vielä merkittävämpi tulos oli se, että Jussi Halla-aho on selkeästi nuorten eli 25-34 -vuotiaiden henkilöiden suosikki uudeksi pääministeriksi. Tässä ikäryhmässä 24 prosenttia piti Halla-ahoa sopivimpana tulevaksi pääministeriksi, mutta Juha Sipilää vain 10 prosenttia ja Petteri Orpoakin ainoastaan 11 prosenttia. Myös Li Andersson on nuorten keskuudessa Sipilää ja Orpoa suositumpi pääministeriehdokas. Sipilän ja Orpon kannatus on siten suhteellisen iäkkäiden eli 50-vuotiaiden äänestäjien varassa. Masentava tulos kyseisten herrojen kannalla. Kansa tiesi tässäkin kyselyssä, miten räikeää poliittista valtapeliä  Sipilä ja Orpo sekä Timo Soini pelasivat pari viikkoa sitten Jussi Halla-ahon kustannuksella.

8. Eduskuntaavaaleissa 2019 on tulossa mielenkiintoinen kamppailu pääministeripuolueen eli eduskunnan suurimman puolueen paikasta. Ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että pääministeri tulisi kolmikosta keskusta, kokoomus ja SDP. Jussi Halla-ahon kansansuosio on nousussa ja voi hyvinkin käydä niin, että perussuomalaisista tulee maan suurin puolue. Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus näyttää tosiasioiden valossa vähemmän siniseltä, se on vaikuttaa synkältä.

9. Jussi Halla-aho sanoo tänään Helsingin Sanomien haastattelussa, että vaikka häntä joskus pidetään epäsympaatttisena ihmisenä, hän ei itse tunnista sitä lainkaan. Hän sanoo kokevansa hyvin voimakkaasti, kun johonkin ihmiseen kohdistuu epäoikeudenmukaisuuksia. Hyvä pointti!

Perussuomalaisille oma ehdokas presidentinvaaleissa

10. Ennen eduskuntavaaleja maassa käydään ensi vuoden tammikuussa presidenvaalit. Ehdokkaiksi on asetettu liuta päteviä poliitikkoja. Sauli Niinistön ohella ehdolle ovat asettuneet keskustan Matti Vanhanen, vasemmistoliiton Merja Kyllönen, RKP:n Nils Torvalds ja vihreiden Pekka Haavisto. SDP tulee asettamaan oman ehdokkaansa, näin tekee luultavasti myös KD. Sen sijaan Sininen tulevaisuus kehottanee jäseniään - jos sellaisia maasta juuri löytyy - äänestämään Sauli Niinistöä. 

11. Mitä tekee perussuomalainen puolue? Vielä kolme viikkoa sitten Jyväskylän puoluekokouksessa Jussi Halla-ahon kanta oli se, että omaa ehdokasta ei kannata asettaa Sauli Niinistön ollessa ehdolla jatkokaudelle, vaan puolue voisi asettua tukemaan Niinistön valintaa. Seuraavana päivänä tilanne kuitenkin dramaattisesti muuttui, kun Saul Niinistö kritisoi Kultarannan teltassa kovin sanoin ja tökerösti vastikään PS:n uudeksi puheenjohtajaksi valittua Halla-ahoa ja puolueen varapuheenkohtajia leimaamalla näitä entisiksi rikollisiksi, jotka eivät kadu mitään.

12. Oli selvää, että tällaisen epäasiallisen höykytyksen jälkeen, jolla Niinistö osoitti, että hän oli itse asiassa Sipilän, Orpon ja Timo Soinin mukana kampeamassa perussuomalaisia ulos hallituksesta,  PS ei voi lähteä tukemaan Niinistön uudelleen valintaa. Tänään HS:n haastattelussa Halla-aho vahvisti, että PS tulee nimeämään vaaleihin oman ehdokkaansa. Ehdokkaan nimeä hän ei paljastanut, mutta on selvää, että puolueen ehdokkaaksi nimetään joko Halla-aho tai varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari.

13. Presidentinvaaleissa on mukana niin paljon hyvin ehdokkaita, että jo nyt on selvää, että Sauli Niinistö saa kyllä haudata haavensa tulla valituksi tehtävään jo ensimmäisellä kierroksella. Toinen äänestyskierros on ilman muuta tulossa. Kuka sinne voisi selviytyä Niinistön vastaehdokkaana? Jos Jussi Halla-aho lähtee ehdokkaaksi, pidän melko todennäköisenä, että hän pääsee toiselle kierrokselle. 

14. Sauli Niinistön ja Jussi Halla-ahon välisestä kisasta tulisi kova otatus. Keskustelijana ja väittelijänä Halla-aho peittoaa vanhenevan Sauli Niinistön aika helposti. Jos Niinistö edes rohkenee lähteä Halla-ahon kanssa kahdenkeskiseen tv-väittelyyn. Jollei lähde, vaan vetoaa jälleen Halla-ahon menneisyyteen tms. syyhyn, hänen voittoaan ei voida pitää mitenkään varmana. Tulossa ovat nimittäin protestivaalit.

Pääministerin onnistumista mitattu

15. Myös muita kyselytutkimuksia on tehty.Taloustutkimus Oy kysyi Iltalehden toimeksiannosta 28..-29.kesäkuuta kansalaisten mielipidettä Juha Sipilän tähänastisesta toiminnasta pääministerinä. Sipilän kouluarvosanaksi tuli 6,5 eli kohtalainen. Kyselyn tuloksista kerrotaan Iltalehdessä tänään 2.7.

16. Arvosanat jakautuvat melko tasaisesti heikoimman (4) ja toiseksi parhaimman (9) välillä. Hieman yli puolet vastaajista (52 prosenttia) antoi Sipilälle arvosanan 4, 5 tai 6. Miesten ja naisten välillä ei ollut kovin merkittäviä eroja. Nuoret suhtautuvat Sipilään selkeästi kriittisemmin. Lähes 40 prosenttia 25-49-vuotiaista vastaajista antoi Sipilälle arvosanaksi 4 tai 5. Yli 50-vuotiaissa 36 prosenttia antoi Sipilälle arvosanaksi hyvän (8) tai kiitettävän (9).

17. Vastaajan työllisyys- ja taloustilanne vaikuttaa annettuun arvosanaan. Työttömistä vastaajista 31 prosenttia antoi Sipilälle heikoimman arvosanan (4). Johtavassa asemassa olevien kohdalla näin teki 16 prosenttia vastaajista. Johtavassa asemassa olevista vastaajista 20 prosenttia antoi Sipilälle arvosanaksi 9, maanviljelijöistä peräti 38 prosenttia. Lähes puolet (48 prosenttia) maanviljelijöistä antoi arvosanaksi joko 9 tai 10. Alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevista vastaajista 70 prosenttia antoi arvosanaksi 4, 5 tai 6. Yli 70 000 euroa vuodessa ansaitsevista vastaajista 55 prosenttia antoi arvosanaksi 7, 8 tai 9.

18. Pääministeri Sipilä on omiensa keskuudessa huomattavasti suositumpi kuin kansan keskuudessa yleisemmin. Keskustan kannattajat antoivat Sipilälle arvosanaksi 8+, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kannattajat 7. Huonoimman arvosanan (5) Sipilä sai vasemmistoliiton kannattajilta. Perussuomalaisten, SDP:n ja vihreiden kannattajat antoivat arvosanaksi 5,5. RKP:n kannattajat antoivat Sipilälle arvosanaksi 6. Keskustan kannattajista 37 prosenttia antoi arvosanaksi kiitettävän (9), 44 prosenttia hyvän (8) ja 12 prosenttia tyydyttävän (7). Tätä huonommin Sipilän arvioi suoriutuneen vain neljä prosenttia keskustan kannattajista.

Suosituimmat hallituspuolueet

19. Sdp on halutuin hallituspuolue. Tämä  käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) teettämästä Kantar TNS:n suorittamasta kyselystä, josta kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa.  Sdp:n haluaisi hallitukseen 43 prosenttia vastanneista. Toiseksi suosituin on kokoomus 41 prosentin kannatuksella, seuraavina keskusta (37) ja vihreät (35). Muut puolueet jäävät selvästi nelikon taakse. Verrattuna edelliseen kyselyyn vuonna 2015, keskustan suosio on heikentynyt dramaattisesti 60 prosentista 37:ään. Sdp:n ja perussuomalaisten suosio on myös heikentynyt. Sen sijaan kokoomuksen ja vihreiden suosio on kasvanut.

821. Antti Rinne vs. Jutta Urpilainen

1. Jutta Urpilainen (38) valmistui kasvatustieteiden maisteriksi v. 2002. Samana vuonna Jutta levytti joululaulualbumin "Jouluisia ajatuksia". Hänen isänsä on demareiden entinen kansanedustaja Kari Urpilainen, joka sai vuonna 2007valtiopäiväneuvoksen arvonimen; Karilla ei ole hallituskokemusta.

2. Jutta Urpilainen työskenteli luokanopettajana vajaat pari vuotta. Vuonna 2000 eli 25 vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Jutta valittin poliittisena broilerina ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä. Seuraavissa eli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä. Urpilaisesta tehtiin tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.

3. Kesän 2008 puoluekokouksessa SDP joutui valitsemaan uuden puheenjohtajan, sillä Eero Heinäluoma luopui ko. tehtävästä huonosti menneiden eduskuntavaalien takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jutta Urpilainen, joka voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218-132. Urpilaisesta tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös puolueen nuorin puheenjohtaja. Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.

4. Kevään 2011 vaaleissa SDP:stä tuli Suomen toiseksi suurin puolue, vaikka se menettikin kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Urpilainen sai vaaleissa 11 668 ääntä. SDP nousi kesällä 2011 Jyrki Kataisen johtamaan sixpackhallitukseen ja Urpilaisesta tuli valtiovarainministeri. Urpilaisen ministerikaudella Suomen valtiontalous on velkaantunut pahoin ja Suomi on luisunut EU:ssa heikoimpien talousmaiden joukkoon. Urpilainen on tullut tunnetuksi varsinkin EU:n Kreikalle myöntämistä tukipaketeista ja Suomen Kreikalta vaatimista vakuuksista. SDP:n gallupkannatus on laskenut tasaista tahtia.

5. Ei siis ole mikään ihme, että Jutta Urpilaiselle on ryhdytty etsimään vastahdokasta toukokuun alussa (8.-10.5.) SDP:n puoluekokouksessa Seinäjoella tapahtuvaan puheenjohtajan vaaliin. Toistaiseksi on ilmaantunut vain yksi vastaehdokas eli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (51). Rinne on juristi, jolla on vankka ay- ura, mutta joka on toiminut aiemmin myös duunarina ja harjoittanut asianajajan ammattia. Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO:n puheenjohtajaksi ja vuonna 2005 Toimihenkilöunionin johtoon. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Rinne aloitti vuoden 2011 alussa. Rinne on toiminut aiemmin myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä ja lakimiehenä, jonka paikan hän joutui kuitenkin erinäisten epäselvyyksin takia jättämään.

6. Antti Rinteen vanhemmat ovat myös juristeja, hänen isänsä toimi aikoinaan Lohjan kaupunginjohtajana. Rinne tunnetaan ärhäkkäänä, aggressiivisena ja kiisteltynä ay-johtajana. Rinnettä on pidetty ay-liikkeen kestohäirikkönä ja hän on saaanut lakkokenraalin maineen tempauksillaan, joista joitakin on puitu käräjä- ja hovioikeutta myöten. Rinne pyrki eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa Uudeltamaalta, mutta jäi valitsematta 2300 äänellä. Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna Mäntsälässä 1997-2004 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen. Rinne on esittänyt SDP:n virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä verotuksesta ja yleensä valtiontalouden hoitamisesta.

7. Miksi SDP:n tulisi valita uusi puheenjohtaja ja onko Antti Rinteellä realistisia mahdollisuuksia voittaa äänestyksessä Jutta Urpilainen? Puheenjohtan valitsevat puoluekokoukseen puolueen jäsenten äänestyksessä valitut 500 edustajaa, valintamenettely on parhaillaan käynnissä.

8. Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus 44 kansanedustajaa (ääniosuus vuoden 2011 vaaleissa 20,3 %), SDP 43 edustajaa (19,1 %), Perussuomalaiset 38 edustajaa (19,05 %) ja Keskusta 35 edustajaa (15,76). Kokoomuksen ja SDP:n ja neljän pienpuolueen hallitus ei ole äänestäjien mielestä onnistunut talous- ja EU-politiikassaan hyvin. Gallupkyselyissä puolueiden voimasuhteet ovatkin muuttuneet merkittävästi. Keskusta on noussut selvästi suosituimmaksi puolueeksi n. 23-24 prosentin kannatuksella, Kokoomuksen kannatus on sen sijaan pudonnut n. 18 prosenttiin, johon pääsevät myös Perussuomalaiset. Suurimman romahduksen on kokenut SDP, sillä sen kannatus on pudonnut 15-16 prosenttiin.

9. Gallupkyselyjen tulosten valossa ei ole mikään ihme, että monet demarit haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Kun taloustilanteessa ei ole odotettavissa muutosta parempaan, vaikuttaa ilmeiseltä, että Jutta Urpilaisen johdolla demarit menettäisivät myös seuraavissa eduskuntavaaleisssa kannatustaan entisestään. Jutta Urpilaisen johdolla demarit ovat hävinneet kaikki vaalit kunnallisvaalit ja EU-vaalit mukaan lukien. Voisi ainakin kuvitella, että uuden puheenjohtajan avulla demarit saisivat tappiokierteensä katkaistuksi.

10. Mutta olisiko juuri Antti Rinne tyyppi, joka veisi demarit vaalivoittoon? Tätä on vaikea ennustaa. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan Urpilaista voidaan pitää Rinnettä parempana vaihtoehtona ainkin, jos on kyse puheenjohtajan kansainvälisistä yhteyksistä ja tehtävistä. Rinne on aika lyhytsanainen kaveri, jolle ay-väen etujen ajaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Rinne on ilmoittanut olevansa eräissä verotukseen liittyvissä kysymyksissä eri mieltä kuin Urpilainen ja hänen mielestään Suomi voisi harkita Kreikan velkojen anteeksiantoa. Tätä demarit kuitenkin vastustavat jyrkästi - kun on ne Urpilaisen neuvottelemat "takuutkin" näet saatu! 

11. Jos Rinteestä leivotaan uusi puheenjohtaja, olisi todennäköistä, että suurin osa niistä demareista eli "rasvanahkaduunereista", jotka ovat viime vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia, palaisi takaisin ruotuun ja änestäisi vuoden 2015 vaaleissa jälleen demareita. Toisaalta osa Urpilaisen aikana demareita äänestäneistä naisista saattaisi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä koknaan tai äänestä muiden puolueiden ehdokkaita, jos Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. SDP:n puheenjohtajuus tuntuu olevan paljolti myös sukupuolikysymys: miehet kannattavat uudeksi puheenjohtajaksi miestä, naiset taas naista.

12. Timo Soini ilmoitti viime lauantaina telkkarissa kysyttäessä, ettei hän pelkää, että Rinteestä tulee demareiden puheenjohtaja. Soinin perustelu vaikutti hieman yllättävältä. Soini nimittäin väheksyi Rinteen poliittista kokemusta, jota hän kuvaili varsin "kevyeksi", koska Rinteellä ei ole lankaan eduskuntakokemusta. Poliittista kokemusta voi kuitenkin hankkia myös muutoin kun istumalla eduskunnassa ja Antti Rinteellä tuntuu olevan tuollaista kokemusta yllin kyllin. Ammattijärjestöt ovat nykyisin poliittisia elimiä, joille maan hallitus on jättänyt aika vapaat kädet päättää esimerkiksi työlainsäädännöstä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin eläkeiän nostamisesta.

13. Timo Soini antoi mainitussa haastattelussaan hieman halveksivaan sävyyn ymmärtää, että jos Rinne valittaisiin demareiden uudeksi puheenjohtajaksi, tämä joutuisi menemään hallitukseen ja ottamaan siellä nykyisin Urpilaiselle kuuluvan valtiovarainministerin salkun. Soini halusi ilmeisesti pelotella, että tästä ei tulisi mitään, kuten Rinteellä ei ole mainittua eduskuntakokemusta. Tästä voidaan kuitenkin olla myös toista mieltä. Antti Rinne olisi luultavasti varsin aktiivinen ja päättäväinen finanssiministeri. Kuka sitä paitsi on sanonut tai määränyt, että demareiden tulee pysyä Jyrki Kataisen johtamassa horjuvassa ja saamattomassa hallituksessa hamaan seuraaviin vaaleihin saakka? Antti Rinteen tulo demareiden johtoon saattaisi merkitä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä. Timo Soini tuntuu sittenkin hieman pelkäävän, että Rinteen valinta söisi persujen kannatusta.

14. Antti Rinne käy puheenjohtajakampanjaa jo täyttä häkää ja kiertää siinä tarkoituksessa eri puolilla maata pidettävissä tilaisuuksissa. Joidenkin kyselyjen mukaan hän näyttäisi jopa ohittaneen kannatusluvuissa Urpilaisen. Rinne näyttää pudottaneen hieman painoaankin, mikä on hyvä merkki, sillä aiemmin Rinne on kuulunut lähestulkoon samaan painoluokkaan Timo Soinin kanssa. Vielä 10-15 kiloa kropasta pois, niin Rinnehän alkaa näyttää Timo Soinin ja Jutta Urpilaisen rinnalla suorastaan solakalta! Jutta Urpilainen (38) voisi keskittyä pikku hiljaa perheen lisäykseen, jollei häntä valita enää puolueen puheenjohtajaksi. Antti Rinteellä ei ole vastaavia huolia, sillä hän on jo kolmatta kertaa naimisissa.

15. Parissa muussakin puolueessa saattaa piakkoin tulla eteen kysymys puheenjohtajan vaihdoksesta. Sen jälkeen kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki simahti Sotshin Leijonajuhlissa ja sammui kännissä ravintolapöytään niin, että hänet jouduttiin kantamaan läheiseen hotellliin, on alkanut kuulua vaatimuksia potkujen antamisesta Arhinmäelle. Jotkut pitävät jopa selvänä, että vasureiden seuraavasssa puoluekokouksessa Arhinmäki joutuu vaihtoon. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, mutta jos tapahtuu, niin silloin valtiotieteen ylioppilas Paavo A. saisi tilaisuuden suorittaa maisterin opintonsa loppuun.

16. Keskustassakin on tässä suhteessa ongelmia. Gallupkyselyjen mukaan Keskusta on nyt ylivoimaisesti suosituin eduskuntapuolue, joka voittaisi seuraavat eduskuntavaalit selvästi. Ongelma on kuitenkin siinä, että puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut vajaan vuoden vuoden aikana keuhkoveritulpan takia kaksi kertaa pitkällä sairaslomalla, joista jälkimmäinen jatkuu vielä muutaman päivän. Jos Keskusta voittaa seuraavat vaalit eli siitä tulisi suurin eduskuntapuolue, tulisi Sipilästä automaattisesti seuraavan hallituksen pääministeri. Toivottavasti Sipilän paranee ja hänen terveytensä kestää jatkossakin, sillä olisihan se aika ongelmallista, jos puolue voittaa vaalit, mutta puolueen puheenjohtaja ei voisikaan sairautensa takia ryhtyä uuden hallituksen pääministeriksi. 

17. Jos demareiden puheenjohtajakisaan ilmaantuu vielä muitakin varteenotettavia ehdokkaita tai Antti Rinteen kannatus on kyselyjen valosssa selvästi suurempi kuin Jutta Urpilaisen, niin Jutta luopuu kisasta kokonaan. Silloin hän joko lähtee "tekemään lapsia" tai asettuu ehdokkaaksi ensi kesäkuun EU-parlamentin vaaleissa.

418. Pääministerikandidaattien tv-vaaliväittely

1. Aiemmin pääministeriehdokkaiden vaaliväittelyyn osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun persujen gallup-kannatus on noussut kolmen "vanhan" puolueen tasolle, oli eiliseen TV1:n vaalitenttiin kutsuttu mukaan myös puheenjohtaja Timo Soini. Keskustelun anti ei kuitenkaan tästä kovin paljon parantunut eikä mitään uutta juuri tullut ilmi. Puheenjohtajat vain lähinnä toistelivat jo moneen kertaan kuultuja kantojaan ja väitteitään.

2. Pääministeri Mari Kiviniemi sai pitää kaikkein pisimmät, mutta samalla pitkäpiimäisimmät puheenvuorot. Hän vetosi useamman kerran siihen, miten hän on pitänyt euroalueen vakuusrahastoasiassa yllä niin tiukkaa linjaa, että Suomi on saanut EU:ssa jonkinlaisen änkyrän maineen. Aiemmin Kiviniemi on kiistänyt änkyröinnin, mutta nyt hän tai hänen avustajansa ovat ilmeisesti huomanneet, että tässä asiassa kannattaakin - ennen vaaleja - näytellä änkyrää, jottei Soini varastaisi vakuusasiassa pääroolia täysin itselleen. Vaikka yleisesti tiedetään, että Suomelta vaadittavat lainavakuudet tulevat kasvamaan - asiallisesti tästä on EU:ssa jo päätetty - Kiviniemi yrittää sitkeästi uskotella äänestäjille, että ensin katsotaan ja tutkitaan "kaikki muut keinot" ja vasta tämän jälkeen, jollei mikään muu auta, päätetään vakuuksien lisäämisestä.

3. Toinen asia, jossa Kiviniemi näyttäisi yrittävän sumuttaa äänestäjiä, koskee vaalien jälkeen tapahtuvia valtion menoleikkauksia. Kiviniemi yrittää uskotella, ettei leikkauksia välttämättä tarvita lainkaan, ja vetoaa johonkin kahden vaalikauden suunnitelmaan, joka ei kuulijoille oikein avaudu. Tämä edellyttää ilmeisesti, että keskusta olisi mukana myös seuraavassa hallituksessa ja Kiviniemi olisi myös tuon hallituksen pääministeri. Tässä Kiviniemeä säestää kokoomus ja Jyrki Katainen, muttei läheskään niin pontevasti kuin mitä pääministeri tekee. Katainen valtiovarainministerinä tietää, että vaalien jälkeen tarvitaan aika isoja menoleikkauksia.

4. Jutta Urpilainen toisti vanhat teesinä demareiden kynnyskysymyksistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Siinä päällimmäisenä on eläkeiän säilyttäminen nykyisellään. Urpilainen papattaa, että demarit eivät ole hallituksessa, joka nostaa pakolla eläkeikää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä lupaus tule pitämään, jos demareilla olisi vähäisintäkään saumaa päästä hallitukseen vallien jälkeen. Sitä paitsi Urpilaisen vannomisella ei ole merkitystä, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät, niin kuin on syytä otaksua, vaalien jälkeen keskenään sopuun eläkeiän nostamisesta.

5. Urpilainen jatkoi papatustaan myös siitä, että demarit eivät tulisi hyväksymään vakausrahastoa eivätkä siis kannata "väliaikaisen vakausvälineelle" annettavien vakuuksien nostamista, jollei myös pankkeja ja sijoittajia saada myös vastuuseen. Mutta kuten Katainen selväsanaisesti kahteen eri otteeseen todisti Urpilaiselle, sijoittajien vastuu on mahdollista toteuttaa vasta vuona 2013 voimaan tulevan lopulliseen vakausvälineen yhteydessä.

6. Kataisen kysyessä Urpilaiselta, miten tämä kuvittelee voivansa toteuttaa pankkien ja sijoittajien vastuun jo ennen vuotta 2013, Urpilainen ei vastannut mitään, vaan käänsi asian toiseksi ja ryhtyi selittämään, että hän kyllä uskoo enemmän seitsemän vuotta valtiovarainministerinä toiminutta Sauli Niinistöä kuin Kataista, kun on kyse Kreikan tai muiden vastaavassa asemassa olevien maiden päästämisestä velkasaneeraukseen! Aikamoinen isku vyön alle, sanoisin! Tällainen vastaamatta jättäminen ohipuhuminen on kuitenkin tyypillistä poliittista retoriikkaa: jos poliitikko ei osaa tai halua vastata kinkkiseen kysymykseen, hän yrittää ohittaa koko asian ja kääntää huomion toisaalle.

7. Jäätyään muutama päivä sitten nololla tavalla ja niin sanotusti rysän päältä kiinni hallitukseen menoa koskevassa erivapausaikeessaan (koskien EU:n kriisirahoitusta), Timo Soini oli väittelyn alussa myrtsinä. Hän yritti korjata tilannetta uhoamalla naiivisti kansanäänestyksestä koskien "rahan syytämistä" EU:n kriisipaketteihin. Soini ei saanut näkemykselleen tukea edes Jutta Urpilaiselta, joka ilmoitti, etteivät demarit ole tässä asiassa persujen "kupilla", vaan se ovat periaatteessa valmiit hyväksymään kriisipaketit, jos heidän lainavakuuksille asettamistaan ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Soinin uhoaman "kansanäänestyksen" lopputulos näyttää siis varsin selvältä.

8. Soini uhosi vastustavansa edelleen euroalueen vakuusrahastoja ja rahan "syytämistä niille Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi."Kiviniemi ja Katainen eivät saaneet Soinilta selvää vastausta, onko vakuusrahastoasia persuille todellakin kynnyskysymys hallitukseen menolle.

9. Muuten Timo Soini heitteli totuttuun tapaansa herjojaan - omenasta ja melonista ei nyt kuitenkaan puhuttu mitään - ja maalaili kauhukuvia EU:n liittovaltiokehityksestä sekä ärhenteli jälleen kerran Iso-Britannialle myönnetyistä jäsenmaksuhelpotuksista. Soini sanoi, että jos hänestä tulee pääministeri, hän ottaa asian esille ja vaatii brittien jäsenmaksuhelpotusten poistamista. EU:ssa tämä asia vaatineen kuitenkin yksimielisen päätöksen. Soini onnistui kuitenkin kyseenalaistamaan hallituksen päätöksen osallistua euroalueen kriisirahoitukseen, missä häntä edesauttoi se, ettei pääministeri Kiviniemen vastauksista ei ota Erkkikään selvää.

10. Tämä asiakysymyksistä. Suurin osa äänestäjistä asettanee neljä puheenjohtajaa paremmuusjärjestykseen tästä ja aiemmin jo nähdyistä tv-väittelyistä saamansa henkilökohtaisen vaikutelman perusteella. Asiakysymyksistä ja puheenjohtajien niitä koskevista mielipide-eroista monet äänestäjät ovat luultavasti aika lailla ulalla. Asiakysymykset eivät kuitenkaan ratkaise, vaan äänestyspäätös tehtäneen useimmiten pääministerikandidaattien ja yleensä kansanedustajaehdokkaiden esiintymisestä ja uskottavuudesta saatujen vaikutelmien vaikutelman perusteella.

11. Timo Soini saattaisi pärjätä päämisterinä, jos Suomi olisi suljettu maa ja yksin miespuolisten kansalaisten hallitsema uusimpivaaralainen yhteiskunta, jossa globalisoitunut kavala maailma olisi mahdollisimman kaukana ja jossa vallitsisi suuri yksimielisyys ja halu luopua eurosta ja koko hemmetin EU:sta. Tätä idylliä odoteltaessa Slovakian tie - kriisiapua EU-rahastoille ei anneta - olisi myös Suomen tie. Tällaiseen menneeseen maailmaan Suomella ei kuitenkaan ole paluuta. Vaikka persuista tulisi vaaleissa suurin puolue, ei täysin EU-kielteistä Timo Soinia voitaisi mitenkään valita pääministeriksi. Jos persut onnistuisivat jotenkin keplottelemaan tiensä hallitukseen, riittäisi Soinille hyvin elinkeinoministerin tai puolustusministerin salkku. Eilen Soini jo puhuikin paatoksella sotilasmäärärahojen säilyttämisen puolesta "isänmaan puolustamiseksi." Merkille pantavaa oli tapa, jolla Soini kieltäytyi edelleen antamasta selkeää vastaus raiskatun naisen oikeudesta aborttiin puhuen epämääräisesti vain elämän pyhyydestä.

12. Jutta Urpilaisella taas on pääministeriksi enemmän intoa ja pyrkyä kuin taitoa ja ja vakuuttavuutta. Hänen esiintymisensä oli eilenkin jotenkin teennäistä pinnistelyä, jossa on hieman yliyrittämisen tuntua. Minusta Mikael Jungner esiintyi keskiviikkona MTV3:n uudenmaan vaalitentissä selvästi paremmin kuin Urpilainen eilen. Jos demareista sattuisi tulemaan apupuolue Kataisen johtamaan hallitukseen, Jutta Urpilaiselle luultavasti voitasi antaa opetusministerin salkkua raskaampaan ministerinsalkkua.

13. Varteenotettaviksi pääministerikandidaateiksi jäävät minusta siis ainoastaan Kiviniemi ja Katainen. Jälkimmäisen tyylin me olemme jo oppineet tuntemaan. Kiviniemi hallitsee kyllä asiakysymykset. Sen sijaan hänen esiintymisensä ei ole kovin vakuuttavaa, vaan sitä voitaisiin kuvata sanoilla lattea (kuiva), riskitön, pitkäpiimäinen ja kopea. Kiviniemi ei halua millään tunnustaa - ainakaan näin vaalien alla - puolueelleen ja koko hallitukselle kiusallisia tosiasioita, vaan jankuttaa jankuttamasta päästyään sellaista vaihtoehdoista, joista jo tiedetään, etteivät ne voi toteutua. Samaa pätee leikkauslistoihin, joista Kiviniemi ei vieläkään suostunut puhumaan. Tämä vähentää Kiviniemen uskottavuutta. Kataisen mahdollisesti johtamassa tulevassa hallituksessa valtiovarainministeri.

14. Jyrki Katainenkaan ei ole toki täydellinen. Hän näyttää kuitenkin löytäneen tyylin ottaa esiintymiset aiempaa hieman rennommin, hän uskaltaa myöntää ongelmien vaikeudet ja tehdyt virheet, on valmis sovittelemaan ja jaksaa innostuneisuutensa säilyttäen (tai ainakin sitä hyvin näytellen) valaa uskoa siihen, että vaikeuksista selvitään, kunhan maltetaan tehdä töitä ja toimia järkevästi, osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua vanhentuneita kunta- yms. rakenteisiin. Katainen on pääministeri, jos kokoomus voittaa valeissa keskustan ja demarit.

PS.

Olen samaa mieltä kuin Matti Vanhanen tänään Suomen Kuvalehden kolumnissa: Suomen olisi pitänyt osallistua Libyassa Muammar Gaddafin vastaiseen operaatioon ja lähettää Hornettaja valvomaan Libyan lentokieltoaluetta. Suomen kanta kieltäytyä operaatiosta on epäjohdonmukainen. Syynä Suomen kantaan on Timo Soinin ja persujen vaalivoiton pelko.