1128. Presidenttiehdokkaat väittelevät

1. Tällä viikolla kahdeksan presidenttiehdokasta kohtaavat toisensa kaksi kertaa. Tänään keskiviikkona he olivat MTV:n toimittajien tentattavina ja huomenna torstaina on vuorossa Ylen järjestämä vaalikeskustelu. Maanantaina kutakin ehdokasta haastateltiin erikseen ISTV:ssä.

2. Ehdokkaita on nyt tosiaan kahdeksan, sillä Paavo Väyrynen sai kuin saikin viime tipassa tarvittavan määrän kannatuskortteja kokoon. Väyrysen loppukiri  yllätti, sillä tänään Väyrynen ilmoitti, että kortteja kertyi hieman yli 27 000 kappaletta; ehdokkuuden vaatimuksena on lain mukaan  20 000 kannatuskortin kokoaminen.

3. Maanantaina Paavoa haastatteli Sanoma-talossa pidetyillä presidenttimessuilla IS:n toimittaja Timo Haapala, joka on tullut tunnetuksi varsinaisena rakkikoirana ja rääväsuuna. Haapala latelee ikivanhoja juttuja ja syytöksiä, arvostelee röyhkeästi ehdokkaita - poikkeuksena tietenkin Sauli Niinistö - inttää  hurjasti ja osoittaa kaikin tavoin objektiivisuuden ja asiallisuuden puutetta.

4. Näitä keinoja Timo Haapala yritti maanantaina myös Paavo Väyrystä jututtaessaan, sillä hän veti esille kaikki mahdolliset asiat ja tapahtumat, joista Väyrystä on vuosikymmenten aikana syytetty, moitittu ja kritisoitu. Siinä tuli Vladimirovia, väitöskirjaa, Neuvostoliiton hajoamista, jalasmökkiä ja ties mitä kaikkia oikein solkenaan!  Eikö suuren iltapäivälehden poliittinen toimittaja todellakaan kykene parempaan? Ilta-Sanomilla on useita poliittisia toimittajia, mutta lähes joka kerta lehti valitsee heistä Timo Haapalan poliitikkojen haastattelijaksi. 

5. Väyrynen ei kuitenkaan lannistunut eikä taipunut Haapalan esille vyöryttämien väärien väitteiden ja syytösten edessä, vaan puolustautui vimmalla ja oikaisi toimittajan kaikki virheelliset väiteet selittäen, mistä Haapalan framille ottamissa asioissa todella on ollut kysymys. Kaksi kertaa Värynen moitti Haapalaa tai tämän syytöksiä suorin sanoin typeräksi; tämä erityisesti lämmitti blogistin mieltä. 

6. Kansa on jo kovasti ehtinyt odottanut Paavo Väyrysen paluuta "kehiin" ja ehdokkaaksi, sillä tähän mennessä käydyt vaalikeskustelut ovat olleet varsin latteita ja mitäänsanomattomia. Muut ehdokkaat eivät ole uskaltaneet "haastaa" Niinistöä, vaan ovat tyytyneet vain puhelemaan niitä näitä tuttuja jorinoitaan. Maanantaina juuri Paavo Väyrynen  sai Sanomatalon katsomon innostunutta väkeä täyteen. 

7. Miten tämän iltaista MTV:n tilaisuutta voitaisiin luonnehtia? Ilmassa oli etukäteen enemmän sähköä kuin ehdokkaiden aiemmissa kohtaamisissa. Mutta minusta tämäkin tilaisuus jäi kuitenkin melko vaisuksi. Ennakko-odotukset kohdistuivat lähinnä Väyrysen ja Niinistön kohtaamiseen, ja toki jonkinlaista sananvaihtoa miesten välillä syntyikin, mutta enemmän olisin kuitenkin odottanut. 

8. Kahdeksan hengen porukka näyttää olevan liian suuri, jotta kunnon keskustelua saataisiin aikaan. Toinen kierros olisi sen vuoksi toivottava, sillä silloin Niinistön vastaehdokas pääsisi kunnolla haastamaan istuvan presidentin. Mutta jos toiselle kierrokselle pääsisi Pekka Haavisto, olisi toinen kierros kyllä yhtä tyhjän kanssa, sillä se olisi lähinnä vain kuuden vuoden takaisen vaalin ikävystyttävä uusinta. Toinen kierros saisi tarvittavaa eloa vain siinä tapauksessa, että Niinistön vastaehdokkaaksi selviytyisi Paavo Väyrynen, Matti Vanhanen tai Laura Huhtasaari.

9. Tämän illan keskustelun perustella ehdokkaiden  joukko voitaisiin jakaa kahteen ryhmään, a) vahvat ja b) heiman heikommat ehdokkaat. Edelliseen ryhmään kuuluvat Sauli Niinistön lisäksi Matti Vanhanen, Pekka Haavisto, Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari. Toiseen ryhmään jäisivät siten Tuula Haatainen, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds.

10, Nils Torvalds on kieltämättä "hyvä suustaan", kuten vanha sanonta kuuluu. Miehellä näyttää olevan myös tietoa, järkeä ja arvostelukykyä. Tänään Nils oli vetänyt jalkoihinsa kirjavat sukat, mikä on herättänyt positiivista huomiota. Mutta tosiasia kuitenkin on, että entinen stalinisti ei näissä keimeissä noilla avuilla kuitenkaan pärjää, vaikka onkin hoksannut ryhtyä kannattamaan Natoon liittymistä. Äänestäisin itse mieluummin Torvaldsia kuin esimerkiksi Pekka Haavistoa, mutta näissä arvioinneissa ja ennustuksissa on toki otettava huomioon myös tietyt realiteetit.

11. Pidän paljon myös Merja Kyllösen kursailemattomasta ja rauhallisesta tyylistä, huumorista ja jopa hänen joistakin kannanotoistaankin. Omalla arvosasteikollani Merja Kyllönen päihittää selvästi Pekka Haaviston ja Tuula Haataisen, mutta  vaikka Kyllönen kerännee 28. tammikuuta jonkin verran enemmän ääniä kuin Hatainen, hän ei kuitenkaan selvitä tietään viiden kärkiehdokkaan joukkoon. Haatainen on varmaankin pätevä kansanedustaja, mutta presidentinvaalikeskusteluissa hän jää auttamatta statistiksi; tarvittava karisma puuttuu.

12. Entäpä sitten Pekka Haavisto? Mies toki argumentoi leppoisasti ja osoittaa ainakin näennäisesti suurten linjojen ja detaljien hallintaa, mutta samalla hänen esiitymisestään paistaa läpi tietty pätemisen tarve, joka on saanut hänet asettumaan toisen kerran vihreiden ehdokkaaksi. En pidä Haavistosta ja hänen esiintymisestään - mitäpä sitä kieltämään. Haavisto vihjailee olevansa jonkinlainen rauhanvälittäjä, mutta ainakin viimeisiltä vuosilta hänen näyttönsä tältä saralta puuttuvat kokonaan. Ei ollut siten mikään yllätys, että Martti Ahtisaari ei valinnut Pekka rauhanvälitystoimistonsa johtajaksi ja työnsä jatkajaksi, vaan hänen valintansa osui Alex Stubbiin, mikä oli Maralta täysin oikea päätös. Nytkään eli tänä iltana MTV:n tilaisuudessa Haavisto  ei haastanut Sauli Niinistöä oikeastaan missään kysymyksissä, ei edes yrittänyt haastaa, ja tällainen "nahjustelu" tulisi tietenkin jatkumaan myös toisella vaalikierroksella, jos Haavisto sinne selviäisi. Pekka kerää vaaleissa homojen äänten lisäksi vihreiden ääniä, mutta minusta olisi perin ikävää, jos meidän pitäisi taas todistaa toisella kierroksella "kamppailua" Haavisto vs Niinistö. Se olisi varsin tylsä näytelmä, jota ei voitaisi haukottelematta seurata.

13. Matti Vanhasen asemaa heikentää, vaalirahakohon ja hänen pääministeriaikaisten naisseikkailujensa lisäksi, se, että keskusta teki tyhmästi asettamalla Matin presidenttiehdokkaaksi jo kesällä 2016. Näin kepu teki siksi, ettei Paavo Väyrynen voisi haikailla neljättä kertaa keskustan ehdokkaaksi. Vanhasella riittäisi pätevyyttä ja taitoa vaikka mihin - tänäänkin hän erottui selvästi edukseen, jos vertailukohdaksi otetaan Sauli Niinistö ja tämän ylimielinen, vastahakoinen ja puolivenkoileva esiintymistyyli. Vanhasessa on minusta enemmän valtiomiesainesta kuin Saui Niinistössä, joka on päässyt asemaansa lähinnä kansansuosionsa avulla, jota Niinistö on näissä vaaleissa intoutunut haalimaan aivan ennennäkemättömällä tavalla. Mutta Vanhaselta alkaa kadota karisma, eikä hän uskaltanut tälläkään kertaa MTV:n studiolla haastaa Sauli Niinistöä mistään asiasta. Mies on viilipytty, mutta näissä vaaleissa tarvittaisiin räjähtävyyttä ja aimo annos temperamenttia, jota tapetinharmaasta Vanhasesta ei löydy. Voisin ennustaa, että Vanhanen ei tule selviytymään 28. tammikuuta pidettävällä kierroksella kolmen parhaan ehdokkaan joukkoon; neljäskin tila voi tuottaa Matille vaikeuksia.

14. Maanantain esityksen perusteella odotin Paavo Väyryseltä räväkkäämpää panosta ja esiintymistä mitä ohjelmassa sitten nähtiin. Fyysisesti Paavo ei ollut nyt parhaimmillaan; alkaisiko ikä (71 vuotta) jo painaa Paavoa? Paavo oli melko vaisu, mutta toki hän sai sanotuksi joitakin täärkeitä asioita, vaikka tilaisuutta vetäneet toimittajat yrittivät estellä joissakin kohdissa Paavon puheenvuoroja.  Paavo vetosi Suomen puolueettomuuten, missä suhteessa hän erosi yksinomaan sotilaallista liittoutumattomuutta korostavasta Sauli Niinistöstä ja muista ehdokkaista. Paavo arvosteli Niinistöä myös siitä, että tämä on viemässä Suomea EU:n sotilasliittoon, samoin siitä, että Niinistö oli toimivaltansa ylittäen neuvotellut EU:n korkean edustajan (ulkoministerin) Federica Mogherinin kanssa EU:n sotilasliitosta Kultarannassa viime kesänä. Näistä asioista voidaan toki olla eri mieltä, mutta ilmeistä on, että Suomi kannattaa ja myös ajaa innolla EU:n sotilasliiton syntymistä. Niinistö keskusteli Federica Mogherinin kanssa sotilasliitosta Kultarannassa, joten Niistön vääntely siitä, että kyse olisi ollut vain "ystävällisestä keskustelusta", on saivarelua ja kuivaa juridikkaa, jota Niinistö, vaikka onkin juristina melko aika keskinkertainen, silti mielellään näissä yhteyksissä korostaa. 

15. Väsähdin - korkea ikä nääs! Juttu jäi kesken Huhtasaaren ja Niinistön osalta. Kirjoitan uuden blogijutun, kun tänä iltana Yleltä tuleva vaalikeskustelu on käyty.

1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä.