1030. Suurlähettiläs Jarmo Viinasta epäillään naisten ahdistelusta

1. Suomen Ruotsin-suurlähettilästä Jarmo Viinasta epäillään seksuaalisesta häirinnästä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti. Lehden mukaan suurlähettiläs Viinasen epäillään ahdistelleen alaisiaan virkailijoita ja edustustehtäviensä aikana myös lähetystössä käyneitä vieraita.

2. Lehtiotsikoissa ja lööpeissä kerrotaan lähinnä vain suurlähettilään alaisten ja lähetystön vieraiden ahdistelusta. Jutuissa ei mainita uhrien eli ahdistelujen ja härinnän kohteeksi joutuneiden ihmisten sukupuolta. Itse lehtijutuista kuitenkin selviää, että Viinanen olisi ahdistellut nimenomaan naispuolisia henkilöitä. Luojan kiitos, sillä se tästä vielä olisi puuttunut, että lähettiläämme olisi kopeloinut myös tai ainoastaan miehiä!

3. Ulkoministeriö on ollut asiasta vaitonainen, mutta vahvistaa suorittaneensa sisäisen tarkastuksen suurlähetystössä. Ahdistelutapaukset tulivat UM:n tietoon keväällä. Tarkemmin asiasta ei ole haluttu kertoa. Tarkastusraportti on kuulemma jo valmis, mutta sen käsittely on vielä kesken. 

4. Ulkoministeri Timo Soini myönsi tänään asian eli suurlähetteliään ahdisteluepäilyt oikeiksi. Soini käväisi aamupäivänä Suomi-Areenassa Porissa. Tuo porilainen Areena-viikko on kammattova juttu, se tulee joka kesä ja siellä puhutaan niitä näitä ja useimmiten lähinnä vain sellaisia asioita, jotka ovat olleet jo kauan sitten ihmisten tiedossa. Aivan hirveää, mutta tuonne Poriin vain poliitikot ja muut kynnelle kykevät tyypit vain joka heinäkuu rientävät vuodesta toiseen. Julkisuutta pittää näet saada, makso mitä makso.

5. Soinin puheista paistoi selvästi läpi, että Jarmo Viinanen tulee samaan armotta potkut Tukholman virastaan.  Soini vetosi kauniisti oikeusvaltioperiaatteeseen, jonka mukaan epäiltyä eli Viinasta pitää vielä kuulla, ennen kuin hän voi heittää äijän pihalle. Soini kertoi tapaavansa ruotsalaisen kollegansa Margot Wahlströmin Tukholmassa 17.8., johon mennessä asian pitää Soinin mukaan olla selvä. Siihen asti "toiminta" lehtitietojen mukaan jatkuu Tukholman-suurlähetystössä "normaalisti". Heh heh, vain normaalisti. Annetaanko Viinasen siis jatkaa vielä vähän aikaa kopelointejaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut?

6. MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa vieraillut Timo Soini piti Viinaseen kohdistuvia epäilyjä erittäin vakavina. Soini vakuutti, että asia tutkitaan perusteellisesti. Meillä on tällaisiin asioihin nollatoleranssi, Soini sanoi.

7.  Hyvä että on, vihdoin ja viimein. Vanhimmat lukijat ehkä viekä muistavat, miten esimerkiksi Urho Kekkosen aikana Suomen suurlähettiläät saattoivat elää ja hoitaa virkaansa kuin siat pellossa. Ei ihme, sillä yksi suurimmista häiriköistä oli Urho Kalevan oma poika Taneli, joka suurhäiriköi viimeksi Varsovan (1980-84) ja Tel Avivin (1984-85) lähetystöissä ennen kuin 1985 surmasi itsensä. Suomen Rooman suurlähettiläs, jonka nimen kyllä hämärästi muistan, mutta jätän tässä mainitsematta, tuli myös ko. suhteessa Kekkosen presidenttikaudella tunnetuksi.

8. Suurlähettiläs Jarmo Viinanen ei kuulemma halua henkilökohtaisesti kommentoida tapausta. Antaisiko hän kommennnoin puolueensa eli demareiden tai kenties Tarja Halosen tehtäväksi?

9. Jarmo Viinanen on syntynyt 1959. Hän on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri sekä  puoluekannaltaan - tämä on aina syytä muistaa lähettiläistä puhuttaessa - demari. Hän aloitti UM:n palveluksessa vuonna 1998. Presidentti Tarja Halosen (sd) kaudella Jarmo Viinasen (sd) ura eteni nopeasti. Halonen otti miehen siipiensä suojaan ja kutsui tyypin omaksi ulkopoliittiseksi neuvonantajakseen,  jota duunia Viinanen hoiti vuosina 2000-2005.  Noh, ilmankos Halosen ulkopoliitikassa ei ollutkaan juuri mitään kehumista, voitaisiin kenties todeta. Sen jälkeen Viinanen palveli Halosta vielä neljä vuotta olemalla 2005-2009 tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkönä. Viinasen kerrotaan kuuluvan edelleen Halosen "lähipiiriin" ja olevan yhä Halosen "luottomies". Tämän jälkeen Viinanen nimitettiin YK:n Suomen pysyvän eduston suurlähettilääksi New Yorkissa, jota hommaa hän teki vuodet 2009-2014. Vuodesta 2014 alkaen Viinanen on toiminut Tukholman suurlähettiläänä. Voidaan todeta, että ennen nimitystään New Yorkiin Viinasella ei itse asiassa ollut takanaan lainkaan normaalia uraa UM:n palveluksessa. Hän ei tarvinnut sellaista, sillä hän oli puolueen jäsen ja presidentin luottomies.

10. Lehtitietojen mukaan ainakin yksi Jarmo Viinasen alaisista Tukholman lähetystössä on eronnut  tehtävästään Viinasen ahdistelujen takia. On selvää, että suurlähettilään moiset töppäykset ovat sangen vakava asia, mitä Timo Soinikin aivan oikein tänään korosti. Näin eritoten siksi, että lähettiläs jäi tekosistaan kiinni Ruotsissa, jossa seksuaalinen häirintä on yksi pahimmista seksuaalisista rikoksista, joihin ihminen voi syyllistyä. Viinasen tapauksessa kyse ei ole ainoastaan lähettilään vaan koko maan maineesta.

11. LIenee selvää, ettei Jarmo Viinanen joudu ahdisteluistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tukholmasta palattuaan hän joutunee disponibiliteettiin, jolloin hän säilyttää palkkaetunsa ja on velvollinen olemaan tarvittaessa käytettävissä. Yleensä ko. asemaan joutuneelle UM:n virkamiehelle ei käytännössä anneta enää juuri minkäänlaisia tehtäviä, vaan hänen odotetaan siirtyvän omasta aloitteestaan muihin hommiin.

993. Pitäisikö katupartiot kieltää?

                                            Kadunturvajoukko tarkkailee katua

1. Joillekin isommille paikakunnille on syntynyt  viime aikoina katupartioita. Niiden perustamista on perusteltu kansalaisten turvattomuudella, jota  maahan runsaasti saapuneiden turvapaikanhakojoiden, maahanmuuttajien tai muiden ulkomaalaisten on väitetty kasvattaneen. Partioitsijoista osa tavallisia lainkuuliaisia kansalaisia, mutta joukkoon mahtuu myös rasistisista otteistaan tai mielipiteistään tunnettuja härikköjä ja rikoksista tuomittuja henkilöitä.

2. Helsingin poliisilaitoksen johdon mukaan turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet usein pääkaupungin keskustassa naisten ja lasten häirintään ja ahdisteluun, käpälöintiin ja lääppimisiin. Ahdistelijat ovat olleet lähinnä nuoria ulkomaalaisia miehiä. Ilmoituskynnys on korkea, sillä seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneet naiset eivät yleensä halua tehdä tapauksista numeroa, vaan jättävät ahdistelun poliisille ilmoittamatta.

3. Turvapaikanhakijoiden suorittamat ahdistelut nousivat otsikoihin Saksassa pari viikkoa sitten, kun  noin tuhannen ulkomaalaisten miesten joukko kokoontui Kölnissä uudenvuodenaattona syyllistyen naisten ahdisteluun, tappeluhin ja varkausrikoksiin. Ilmiöstä käytetään nimikettä taharrus gamae, joka tarkoittaa nimenomaan naisiin kohdistuvaa joukkoahdistelua ja jota on ilmennyt aiemmin lähinnä arabimaissa. Kölnin uuudenvuodenyön vietto on poikinut viitisensataa naisten seksuaalista ahdistelua koskevaa rikosilmoitusta. Suomessa poliisi sai tietoa, että vastaavanlaista häiriköintiä ja ahdistelua voi ilmetä uudenvuodenyönä myös Helsingissä ja etenkin Senaatintorilla ja asematunnelissa. Kirkkonummella sijaitsevasta vastaanottokeskuksesta poliisi pidätti kuusi turvapaikanhakijaa, joita epäiltiin julkisesta kehotuksesta rikokseen. Uudenvuodenyön häiriköinneistä Helsingin keskustassa on tehty poliisille kymmenkunta rikosilmoitusta.

4. Naisten joukkohäirintää ja -ahdistelua on ilmennyt myös mm. Ruotsissa ja Itävallassa. Ruotsissa poliisi tutkii omaa toimintaansa ja ahdistelutapausten väitettyä salailua. Saksassa ulkomaalaistaustaisten miesjoukkojen naisiin kohdistamat seksuaaliset ahdistelut on otettu vakavasti. Kölnissä tapauksen tiedottamisessa vitkastellut poliisipäällikkö passitettiin ennenaikaiselle eläkkeelle. Myös Suomessa katupartioiden ilmaantuminen on herättänyt ihmisten keskuudessa lähinnä kielteistä huomiota. Suomen hallituksella tai edes poliisiviranomaisilla ei näytä olevan asian suhteen yhtenäistä linjaa, vaan siitä on haluttu vaieta ja kannanottoja vältellä.

5. Katupartiointi voi lisätä näennäisesti turvallisuuden tunnetta, mutta toisaalta ilmiö  voi aiheuttaa myös turvattomuutta, johtaa katupartioiden ja turvapaikanhakijoiden välisiin kahakointiin ja lisätä viranomaisten ja erityisesti resurssipulasta muutenkin kärsivän poliisin työmäärää. Poliisi joutuu tarkkaileemaan, ei vain turvapaikahakijoiden mahdollisia häiriköintejä ja naisiin kohdistuvia ahdisteluja, vaan myös katupartioiden suorittamaa oma-aloitteista toimintaa ja sen asianmukaisuutta. Jotkut näiden ryhmittymien jäsenet ovat aiemmin syyllistyneet väkivaltarikoksiin. Yksinkertainen ja selkeä ratkaisu olisi kieltää katupartiot kokonaan, sillä niiden ulkomaalaisvastaiseen toimintaan liittyy riski, joka voi johtaa omankädenoikeuden käyttöön ja väkivaltaan. Järjestyksen ylläpitäminen ja ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu oikeusvaltiossa poliisille ja oikeusviranomaisille, ei yksityishenkilöille.

6. Mutta kuten sanottu, maan hallituksen rivit näyttävät rakoilevan ja sen ministerit empivän, mitä turvapaikahakiijoiden häiriköinneille ja naisrauhan rikkomisille ja toisaalta katupartioille tulisi tehdä. Hallituksen ministerit ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä tai vainneet kokonaan. Tähän mennessä ainoastaan sisäministeri Petteri Orpo on nähnyt katupartioissa selkeän ongelman ja todennut, että Suomeen ei tarvita katupartioita. Samanlaisen kannan on esittänyt sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg.

7. Osa katupartioista toimii jokseenkin avoimesti rasistisin tunnuksin ja kertoo suojelevansa "valkoisen kantaväestöä". Esimerkkinä voidaan mainita parillakymmenellä paikkakunnalla nimellä "Odinin sotilaat" (Soldiers of Odin) esiintyvät tummapuseroiset partiot, jotka ilmoittavat banderolleissaan, etteivät "siirtolaiset" ole tervetulleita maahan ("Migrants not welcome"). Verkkosivuillaan järjestö kertoo, että "islamin uskoiset maahantunkeutujat" aiheuttavat turvattomuutta ja rikollisuutta. Katupartioiden jäsenillä kerrotaan olevan rikollistausta. Esimerkiksi Joensuussa toimivan Soldiers of Odin -ryhmän johtajilla on  menneisyydessä useita rikostuomioita.

8. Mitä sanoo maan oikeusministeri? Nykyhallituksessa ei ole erillistä oikeusministeriä - eikä yhtään juristia. Oikeusasiat lätkäistiin hallitusta muodostettaessa puolihuolimattomasti työministerille, joka on oikeusasioissa maallikko. Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström totesi 8.1., ettei katupartioissa ole minkäänlaista ongelmaa tai "pahaa", ministeri ei ollut kertomansa mukaan ainakaan kuullut ongelmista. Ministeri ei pitänyt väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden johtamia katupartioita ongelmana, kunhan kadulla liikkuvat noudattavat lakia. Ministeri viittasi myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen lausuntoon, jonka mukaan "katupartioiden määrää on saatettu liioitella". 

9. Melkoisen käsittämättömältä kuulostava lausunto oikeusministeriltä. Sen kummallisuutta ei muuta miksikään se, että jokaisen perusoikeuksiin kuuluu kokoontumis- ja liikkumisvapaus, sillä laki ei salli myöskään vihapuhetta tai rasismia. Vaikuttaa hieman siltä, että perussuomalaiset, joka oli ennen hallitukseen tuloaan vastustanut maan virallista maahanmuuttopolitiikkaa, ei ole hallituksessa voinut rajoittaa Suomeen tulevien pakolaisten ja turvapaikahakijoiden määrään, puolueen johto on päättänyt sallia turvapaikanhakijoita tarkkailevat yksityiset katupartiot sellaisenaan. Katupartioiden jäsenistä suurin osa lienee äärioikeiston ja perussuomalaisten kannattajia.

10. Seuraavana päivänä ministeri Jari Lindström oikoi haastattelustaan tehtyjä tulkintoja. Hän sanoi 9.1. olevansa täysin samaa mieltä Petteri Orpon kanssa, jonka muukaan katupartioihin näyttäisi liittyvän maahanmuuttovastaisia piirteitä,  mikä ei lisää turvallisuutta, vaan pikemminkin kärjistää ja lisää vastakkainasettelua. Omien lausuntojen selittelyt ja muuttelut ovat nykyisille ministereille tyypillisiä. Ministereiden vikaan menneet ja kummalliset lausunnot eivät kuitenkaan selittelyillä parane.Tämä koskee myös ministeri Lindströmin lausuntoa. Tosiasia on, ettei ministeri 8.1. nähnyt minkäänlaista ongelmaa, jos katupartion johtajana toimisi väkivaltarikoksesta tuomittu henkilö tai partio levittäisi julkisuuteen rasistista sanomaa. Tätä lausuntoaan Lindström ei 9.1. muuttanut. Katupartioiden tueksi riensi, kuinkas muuten, Lindströmin puoluetoveri ja myös monista muistakin oudoista lausunnoistaan tunnettu kansanedustaja Laura Huhtasaari. Hän on sanonut aikaisemmin, että ihmisoikeudet eivät välttämättä kuulu kaikille. Nyt hän vetosi siihen, että katupartiota voi aivan hyvin johtaa myös rikoksista tuomittu henkilö, sillä löytyyhän myös poliitikkojen joukosta rikoksista tuomittuja ihmisiä.

11. Ulkoministeri Timo Soinin eilisessä esiintymisessä TV1:n A-talk -ohjelmassa persujen katupartioihin ottama salliva asenne ei muuttunut. Soinin mukaan katupartiointia ei voida rajoittaa, mutta minkäänlaista rasismia ei pidä sallia. Tässä suhteessa Soinin lausunto ei eroa poliisiylijohtajan Seppo Kolehmaisen 5.1. esittämästä lausunnosta, johon palaan jäljempänä. Timo Soinilla ei ilmeisesti ole mitään sitä vastaan, että katupartioiden johtoportaisiin kuuluu väkivaltarikoksista tuomittuja henkilöitä. Soinin mukaan katupartioilta ei voida vaatia tunnuksia, joissa sanoudutaan irti rasismista. 

12. Eilen 12.1. asiasta saatiin lausunto myös pääministeri Juha Sipilältä. Pääministeri ei tullut oma-aloitteisesti julkisuuteen, vaan hänet tavoitettiin Kuusankoskelta UPM:n sellutehtaan laajennusosan vihkiäisissä. Sipilä oli vaisulla päällä ja sanoi vain, että keskustelu katupartioista on saanut "vähän ylisuuret mittasuhteet". Polisivaltuuksia nämä "kansalaispartiot" eivät voi pääministerin mukaan ottaa. Päällimmäiseksi kuvaksi jäi, että pääministeri suhtautuu katupartioihin varsin myönteisesti. Sipilä totesi hymyissä suin, että kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun ja niin edespäin, eikä katupartioinnissa sen kummallisemmasta asiasta ole kyse. 

13. Pääministerin lausunto herätti kummastusta, sillä jokainen ymmärtää, ettei katupartioita ja niiden toimintaa voida rinnastaa pääministerin toteamikn tavoin lasten kuljettamiseen kouluun tai harrastuksiinsa. Sipilän ei siten auttanut muu kuin tulla julkisuuteen ja täsmentää eli itse asiassa muuttaa lausuntoaan. Vielä eilen pääministeri oli valmis sallimaan katupartiot, mutta tänään hänellä oli aivan uusi ääni kellossa. Sipilän mukaan "ulkomaalaisvastaisia katupartioita" ei tarvita. Hän ei kuitenkaan vastannut kysymykseen siitä, pitäisikö katupartiot kieltää.

14. Nyt siis sekä oikeusministeri että pääministeri ovat joutuneet selittelemään ja korjailemaan katupartioista antamiaan lausuntoja. Hallitukselta odotetaan yhtenäistä ja katupartioihin kielteisesti suhtautuvaa kantaa. Tänään valtiovarainministeri Alexander Stubb tuomitsi rasistiset katupartiot. Stubbin mukaan hallitus aikoo selvittää katupartioiden oikeudellisen aseman ja keskustelee rasististen katupartioiden kieltämisestä. Stubb viittasi sisäministeri Petteri Orpon kantaan ja sanoi olevansa itse valmis kieltämään ulkomaalaisvastaiset ja vihapuhetta levittävät katupartiot. Järjestyksen ylläpidosta ja ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu julkiselle vallalle ja poliisille.

15. Nähtäväksi jää, pääseekö hallitus yksimielisyyteen katupartioinnin kieltämisen suhteen. Julkisuudessa poliitikot puhuvat turvallisuusympäristön muuttamisesta, mutta vaikenevat siitä, olisiko ihmisten sisäinen turvallisuus mahdollisesti heikentynyt. Hallituksen johtotroikka tulee mielellään julkisuuteen korostaakseen hallituspuolueiden yhtenäisyyttä monissa asioissa, joista kaikki eivät ole välttämättä kovin suuria.  Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen sekä rasismin ja vihapuheen kitkeminen kuuluvat isoihin asioihin, joissa hallituksen napamiesten yhteisesiintyminen olisi paikallaan. Tähän mennessä hallitus on kuitenkin lähinnä vaiennut mainituista ongelmista.

16. Lopuksi on syytä todeta, että meillä edes poliisijohdolla ei näytä olevan selvää käsitystä siitä, mistä katupartioissa ja niiden toiminnassa on itse  asiassa kysymys. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen antoi 5.1. lausunnon, jossa hän piti katupartiontia talkootyyppisenä vapaaehtoistyönä ja siten kannatettavana toimintana, kunhan ryhmät eivät riko lakia ja "leiki poliisia". Kolehmaisen mukaan on erittäin hyvä, että kansalaiset ovat kiinnostuneet alueensa turvallisuuskysymyksistä ja haluavat edistää turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Sen jälkeen kun mm. sisäministeri Petteri Orpo oli kummastellut Kolehmaisen lausuntoa, poliisiylijohtajan oli pakko korjata lausuntoaan, vaikka sen syyksi mainittiin vain tiedottamisen epäonnistuminen. 

757. Helsingin hovioikeudessa rivoa kielenkäyttöä ja rietasta käytöstä

1. MTV3:n uutiset paljasti tänään salaisuuden: Helsingin hovioikeudessa tehdyn selvityksen mukaan jotkut hovioikeuden tuomarit ovat syyllistyneet tuomioistuimessa rasistiseen tai muutoin epäasialliseen kielenkäyttöön sekä naispuolisiin työntekijöihin kohdistuneeseen seksuaaliseen häirintään. Selvityksen mukaan tuomarit kertovat oikeudenkäyntien tauoilla rasistisia vitsejä ja arvostelevat muun muassa asianosaisten ulkonäköä halventavasti. Katso lähemmin tästä.

2. Hovioikeuden jäsenet saattavat raportin mukaan käyttää tauoilla ja päätösneuvotteluissa halventavasti sellaisia ilmaisuja kuin "neekeri", "ryssä", "juutalainen" ja "homo". Oikeudessa esiintyviä naispuolisia asianajajia voidaan nimitellä esimerkiksi sanalla "femakko", selvityksessä todetaan.

3. Nämä tiedot, jotka oli määrä pitää salassa, käyvät ilmi touko-kesäkuussa Helsingin hovioikeudessa tehdyn yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen kaksi sivua käsittävästä yhteenveto-osasta, jonka MTV3 on saanut haltuunsa; itse selvitys on parinkymmen sivun pituinen. Kaksi hovioikeudenneuvosta sai presidentti Mikko Könkkölältä toimeksiannon  selvityksen laatimiseen, kun aiemmin tehty määräaikainen kysely oli paljastanut ongelmia. Itsenäisesti työskennelleet selvittäjät kokosivat kirjallisia vastauksia ja haastattelivat hovioikeuden työntekijöitä.

4. Rasistisia vitsejä lauotaan sekä erilaisina vähemmistöjä koskevaa alentavaa kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan istuntojen tauoilla ja päätösneuvotteluissa sekä muissa työntekoon liittyvissä tilanteissa. Epäasiallista kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan ”varsin laajasti” hovioikeudessa, mutta eri osastojen välillä on eroja. Kyse ei siis ole vain yksittäistapauksista.

5. Tuomarit arvostelevat tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja halventavasti. Kommentteja esitetään ulkonäöstä ja naisista saatetaan puhua ”femakkoina”. Selvityksen mukaan seksuaalirikoksista puhutaan vähättelevästi kuten myös niiden uhreista ja prostituoiduista.

6. Ei oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Itse asiassa kumpaakaan ei tarvitse tehdä, sillä luultavasti jokainen käräjä- tai hovioikeudessa työskennellyt juristi tietää, ettei selvityksessä ole oikeastaan mitään uutta. Tällaista on esiintynyt aina enemmän tai vähemmän.  Samanlaista kielenkäyttöä kuulee myös asianajajien ja haastemiesten tiloissa. Lautamiesten kanssa käräjiä istuneet vanhan hyvän ajan ukkotuomarit muistavat - minä ainakin - että rasvaisimmat seksijutut on kuultu lautamiesten penkiltä. 

7. Mitä taas kerrottuun seksuaaliseen häirintään tulee, niin sitä esiintyy lähes jokaisen firman tai viraston pikkujoulujuhlissa. Siinäkään ei ole siis sinänsä mitään uutta. Seksuaalista härintää on sitä paitsi esiintynyt ja vieläpä enemmän esimerkiksi eduskunnassa, missä  siihen ovat syyllistyneet nimenomaan monet miespuoliset kansanedustajat. Tästä on kerrottu lehdistössä laajasti muutama vuosi sitten. Siinä missä kansanedustajat myös tuomaritkin ovat vain ihmisiä.

8. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä samoin kuin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ovat kertoneet ylättyneensä ja suorastaan järkyttyneensä ko. "paljastusten" johdosta. Virkansa puolesta heidän tulee toki sitä ollakin tai sellaista ainakin parhaan kykynsä mukaan näytellä. Mutta ehkä Könkkölä ja Koskelo ovat tässä suhteessa hieman ikään kuin "tynnyrissä kasvaneita",  sillä eihän heistä kumpikaan ole työskennellyt aiemmin  alioikeudessa tai hovioikeudessa rivituomarina, vaan heidät molemmat on nimitetty KKO:n jäsenen virkaan suoraan lainvalmistelijan tehtävästä. He eivät siis ole  joutuneet kuulemaan rasistisia ja sekstistisiä vitsejä lautamiehiltä, haastemiehiltä, poliiseilta, syyttäjiltä, advokaateilta tai tuomarikollegoiltaan. 

9. Sitä vastoin luulen, että oikeusministeriön lainvalmisteluosastossa, jossa Koskelo ja Könkkölä ovat työskennelleet vuosikymmeniä, pidetyt pikkujoulujuhlat eivät  poikkea nimeksikään esimerkiksi hovioikeuden joulujuhlista tai muista vastaavista pippaloista mitä seksuaaliseen häirintään ja naisten "kourimiseen" tulee!

10. Järkytyksestä toivuttuaan Mikko Könkkölä on ryhtynyt totuttuun tapaan vähättelemään koko ongelmaa. Könkkölän mukaan tuomareiden asiaton käytös ei ole ollut "kovin laajaa". Hän vakuuttaa, että asiattomuudet eivät ole vaikuttaneet hovioikeuden päätöksentekoon.

- Se on selvä, etteivät nämä asiat ole mihinkään juttuihin vaikuttaneet, lausahtaa Könkkölä.

11. Tämän vakuuttelun paikkansapitävyyttä sopii kuitenkin epäillä. Toisin kuin Könkkölä väittää, itsenäisesti selvityksen tehneet kaksi hovioikeuden tuomaria nimittäin lausuvat yhteenvedossaan, että tuomareiden rasistinen kielenkäyttö on ollut "varsin laajaa", vaikka eri osastojen välillä onkin eroja. Tässä on siis selvä ristiriita Könkkölän ja selvityksen tekijöiden lausumien välillä! 

12. Minä ainakin uskon selvityksen tekijöitä, jotka ovat perehtyneet asiaan perinpohjin. Könkkölä sen sijaan sanoo, että asia tuli hänelle täydellisenä yllätyksenä. Eikö hovioikeuden päällikkötuomarin tulisi olla hieman paremmin  selvillä siitä, mitä hänen johtamassaan virastossa tapahtuu ja mitä siellä puhutaan?

13. En myöskään usko sellaisenaan Könkkökän hurskasta selittelyä, jonka mukaan on  "selvää",  etteivät mainitut epäkohdat ole voineet vaikuttaa millään tavalla hovioikeuden ratkaisujen sisältöön. Mistä Könkkölä muka tämän tietäisi? Ei kerrassaan mistään! Jos rasistinen kielenkäyttö ja esimerkiksi naispuolisten advokaattien nimittely femakoiksi on ollut hovioikeuden sisällä "varsin laajaa", kuten selvityksen tekijät sanonovat, niin silloin on toki syytä päin vastoin uskoa ja pelätä, että joidenkin tuomareiden ilmiselvät rasistiset ja sekstistiset asenteet ovat voineet ainakin joissakin tapauksissa hyvinkin vaikuttaa tietyiltä osin hovioikeuden ratkaisuihin.

14. Hovioikeuden presidentin ei siis kannattaisi yrittää lainkaan vähätellä omassa tuomioistuimessaan paljastunutta tuomareiden asiatonta käytöstä, joka saattaa olla omiaan vakavasti horjuttamaan luottamusta hovioikeuden toiminnan asianmukaisuuteen ja uskottavuuteen samoin kuin ratkaisujen oikeudenmukaisuuteen.