Njuoska bittut (märät säpikkäät)1. Jokavuotiset asianajajapäivät, jotka kestävät nykyisin vain yhden päivän, ovat taas kerran ohitse. Tänään pidetyillä päivillä kuultiin, näin olemme voineet muun muassa asianajajaliiton sivuilta lukea, oikeudenhoidon eri sektoreita edustavien päällikkövirkailijoiden eli ohjelman mukaan oikeuselämän vaikuttajien katsaukset, jälleen kerran. Tänä vuonna päivien oikeuspolitiikan foorumin teemaksi oli valittu otsikko "Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistukseen - onko oikeudenhoidolla visiota?"
2. Asianajajapäivien järjestävät tuntuvat katsovan, että oikeuselämämme vaikutusvalta on kasautunut tai kanavoitunut yksinomaan ylimpiin tuomioistuimiin ja muihin ylimpiin lainkäyttö tai -valvontaviranomaisiin. Joka ikinen vuosi nimittäin näillä päivillä "luovat katsauksen", "esittävät näkemyksensä," "kertovat tervehdyksensä" tai lausuvat muuten vain mielipiteensä yhdet ja samat "vaikuttajat" eli tuomarit ja virkamiehet ja vieläpä aina samassa ennalta määrätyssä ja varsin yksitoikkoiselta vaikuttavassa järjestyksessä: 1) KKO:n presidentti, 2) KHO:n presidentti, 3) oikeuskansleri, 4) oikeusasiamies, 5) oikeusministeri tai joku ministeriön koreahko virkamies, 6) valtakunnansyyttäjä ja 7) valtakunnanvouti. Forumin antiin, jos niin voisi sanoa, on laskettava lisäksi (8) päivillä alkutervehdyksensä esittäneen Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan puhe.
3. Samaa järjestystä ja kaavaa noudatetaan myös muilla vastaavanlaisilla päivillä, joita ovat lakimiespäivä, tuomaripäivä ja syyttäjäpäivä; voudeilla ei taida vielä olla omia päiviään. Näiden päivien oikeuspoliittisessa foorumeilla ei ole juuri koskaan päästetty ääneen henkilöitä, joilla voisi kenties olla hieman poikkipuolista eli kriittistä sanottavaa oikeuspolitiikasta. Voisi sanoa, että näissä foorumeissa esiintyvät virkamiehet ja poliitikot käyttävät kukin sekä asianomistajan ja syyttäjän että vastaajan ja todistajan puhevaltaa.
4. Tämänvuotisten asianajajapäivien oikeuspoliittisen foorumissa oli siis määrä tarkastella, josko oikeudenhoidolla on visioita. Ainahan noin arvovaltaisella joukolla toki visioita löytyy. Eri asia sitten on, miten selkeästi nuo visiot tuodaan esiin ja miten niitä perustellaan sekä ovatko visiot järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Jos esitelmöitsijän visio jää pelkästään vienon ja ikään kuin ohimennen lausutun toteamuksen tai vielä vienomman kysymyksen muotoon, lienee selvää, ettei sanoma mene perille eikä kukaan itse asiassa edes huomaa tai jälkeenpäin muista kyseisen vision esiin tuomista. Pelkään, että valtaosalle asianajajapäivien foorumissa tänään esitetyillä visioilla tulee olemaan mainittu kohtalo. Muutaman päivän tai viikon kuluttua näitä hurskaita toivomuksia tai vienoja kysymyksiä ei enää muisteta. Mutta voihan ne toki esittää sitten seuraavilla päivillä ja foorumeissa taas uudelleen!
5. Olen itse vuosien mittaan esittänyt monenlaisia visioita siitä, mihin suuntaan ja millä tavoin oikeudenhoitoa eli tarkemmin sanottuna tuomioistuin- ja syyttäjälaitosta sekä oikeudenkäyntimenettelyä eri oikeusasteissa olisi syytä kehittää. En ole jättänyt visioitani pelkän maininnan tai vienon kysymyksen asteelle, vaan olen perustellut näkemyksiäni ja esittänyt samalla melko yksityiskohtaisesti ne keinot ja menettelytavat, joilla visiot voitaisiin toteuttaa.
6. Muutaman esimerkin mainitakseni olen esittänyt muun muassa seuraavanlaisia visioita ja ideoita:
- Suomessa tultaisiin toimeen yhdellä yhtenäisellä tuomioistuinorganisaatiolla. Siten hallintotuomioistuimet voitaisiin yhdistää yleisiin tuomioistuimiin integroimalla ensin hallinto-oikeudet muutamiin suurimpiin käräjäoikeuksiin, jolloin myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin hovioikeuteen. Hallinto-oikeuksia ei siis yhdistettäisi, niin kuin jotkut ovat kaavailleet, hovioikeuksiin.
- Tuomioistuimien keskushallinto olisi siirrettävä oikeusministeriöstä ja valtioneuvostosta erillisille keskushallintoyksikölle, jonka johtokunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista.
- Esitutkinnan johtaminen tulisi siirtää vakavampien rikosasioiden osalta tietyssä tutkintavaiheessa poliisilta syyttäjälle.
- Riidattomien velkomusasioiden eli perintäasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta on täysin tarpeetonta, joten siitä olisi luovuttava ja perintää olisi haettava suoraan ulosottoviranomaiselta.
- Tuomareiden koulutusta ja rekrytointia voitaisiin kehittää eri tavoin niin, että tuomioistuimiin saataisiin nykyistä monipuolisemman kokemuksen omaavia päteviä lakimiehiä.
- Hovioikeuksien esittelijäjärjestelmästä olisi joko luovuttava kokonaan tai kehitettävä sitä koulutukselliseen suuntaan. Tuomioistuinharjoittelua voitaisiin kehittää monin eri tavoin.
7. Kaikki mainitut visiot eivät toki ole minun yksin esittämiäni. Jotkut niistä tuotiin esiin myös tänään oikeuspoliittisessa foorumissa.
8. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero katsoi tervehdyspuheessaan, että "hovi- ja hallinto-oikeudet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa yhdistää." Tämä lausuma, joka on STT:n välittämänä uutisena ylittänyt uutiskynnyksen, on hyvä esimerkki edellä mainitusta kevyen luokan "vienosta" visiosta, joka unohtuu nopeasti. Sanat "voitaisiin ehkä" tulevaisuudessa yhdistää, kertoo kaiken eli sen, ettei liiton puheenjohtaja ole uudistuksen suhteen tosiasiallisesti kovin vakavissaan, vaan hän on vain heittänyt sen ilmaan kevyenä koepallona. Tämä sama idea tuotiin jokin aika sitten yhtä kevyesti esiin korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon puheessa, josta Ilveskero on ilmeisesti poiminut ja heittänyt nyt asian uudelleen ilmaan. Huomaan, ettei Mika Ilveskero ole miettinyt asiaa tarkemmin, sillä kuten edellä totesin, hallinto-oikeuksia ei ole syytä yhdistää hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin.
9. Asianajajaliitto on asianajajapäivien johdosta julkaissut tiedotteen, jossa valitetaan sitä, että oikeudenhoidon uudistukset ovat jääneet Suomessa torsoiksi. Tiedotteen mukaan oikeudenhoitoa ei kehitetä Suomessa riittävän järjestelmällisesti. Uudistukset eivät tuota kestäviä ratkaisuja eikä uudistuksilla saada kohdennettua vähiä resursseja tehokkaasti. Esimerkeiksi tiedotteessa mainitaan alati muuttuva hovioikeusmenettely ja lautamiesjärjestelmän uudistamisen.
10. Tässä asiassa liitto on toki aivan oikeassa samoin kuin siinä, että Suomessa lukuisat oikeuslaitosta koskevat uudistukset tehdään ensisijaisesti kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaikka lähtökohtana pitäisi olla oikeusturvan kehittäminen. Nykyistä paremmalla suunnittelulla saavutettaisiin sekä säästöjä että tehokuutta, todetaan liiton tiedotteessa. Suomesta puuttuvat kuitenkin oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet. Uudistuksia tehtäessä tulisi pitää silmällä, mitä oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
11. Vuonna 2003 mietintönsä (KM 2003:3) jättänyt tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti lukuisia visioita ja konkreettisia esityksiä tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Valitettavaa on, että mietintö on jäänyt pölyttymään oikeusministeriön hyllyille. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja ministeriön virkamiehet eivät pitäneet komitean ideoista, joilla ministeriön vaikutusvaltaa oikeudenhoidon lalla olisi kavennettu ja tuomioistuinten keskushallinto olisi siirretty pois oikeusministeriöltä.
12. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon näyttäisi puheensa perusteella tulleen Kalastajatorpalle kitkerissä tunnelmissa. Hän ei edes halunnut esittää minkäänlaista visiota, ellei visiona pidetä sitä, että se, mitä suomalaisesta oikeudenhoidosta puuttuu, on "toimeenpanon visio"; visioita meillä siis kyllä riittää, mutta kun valtiovalta ei halua ottaa näitä visioita vakavasti, niin turha mitään visioita on edes esittää! Koskelo on aina joka kerta aiemminkin korkeassa virassa ollessaan puhunut tuomioistuinlaitoksen, ainakin yleisten tuomioistuinten, vähäisistä resursseista, joita uhataan aina vain edelleen leikata juustohöyläperiaatteella. Nyt hän näyttää olevan erityisen suivaantunut ja hänen puheeseensa sisältyy itse asiassa selvää vit-----, siis vinoilua oikeusministeriötä ja yleensä valtiovaltaa kohtaan.
13. Koskelon sanoma oli siis se, että oikeudenhoidosta ei puutu visiota, vaan rahaa. Meiltä puuttuu toimeenpanon visio, sanoi Koskelo. Perusoikeuksia ei tuoteta hyvillä aikomuksilla. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on K:n mukaan alun perin pystytty "hyllyvien aikomusten hyllyvälle pohjalle eikä vahvan toimeenpanotahdon varaan." K:n mukaan oikeudenhoidon uudistaminen ei voi onnistua näpertelyllä, vaan tarvitaan linjakasta remonttia. Tämä taas edellyttäisi huomattavaa lisärahoitusta. K:n mukaan "oikeuslaitoksen jatkuvien rahoitusongelmien myötä suhde totuuteen on hämärtynyt". Tämän vuoden budjetissa oikeuslaitokseen kohdennettu 1,4 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjumiseksi on K:n mukaan itse asiassa fiktiivistä, sillä budjetin tuomioistuinmomentille oli jo ennestään syntynyt n. 3 miljoonan euron suuruinen vaje. K:n mukaan "fiktiivinen lisärahoitus muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi," mikä ei tosiasiassa tehosta harmaan talouden torjuntaa. Kun oikeita lisävoimia ei saada, vaikuttavuus ei toteudu, vaan sen sijasta toteutuu itsepetos, sanoi Koskelo.
14. Ankarantuntuista tekstiä oli presidentin sanoma! Siihen sisältyi myös jonkinlainen uhkaus tai uhkakuva: jos oikeusturvan kokonaislaskua halutaan pienentää, on tilaustakin pienenettävä! Koskelon mukaan "kuormaa" on kevennettävä mahdollisuuksien mukaan oikeusketjun kaikissa kohdissa. Sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Koskelo ei tarkemmin yksilöinyt. Koskelon mukaan nyt pitäisi avoimesti miettiä, mitä oikeuslaitokselta halutaan. Meillä on ollut tapana torjua muiden maiden systeemiä sillä perusteella, ettei se sovi meidän järjestelmäämme. Jos ideaali on realismin ulkopuolella, ollaan vaarallisella tiellä. "Paras on hyvän pahin vihollinen", Koskelo sanoi. Presidentin mukaan suomalainen oikeuspolitiikka on ankkuroitava siihen mikä on toteuttamiskelpoista.
15. Koskelon mukaan ympäri maata sijoitettujen oikeuksien saaristo ei ole hyvä visio, vaan pitäisi avoimesti miettiä mikä on järkevää. - Heh, heh, vai että "oikeuksien saaristo", vaikka meillä on juuri kaksi vuotta sitten karsittu käräjäoikeuksien lukumäärää noin 70:stä 27:ään! - Koskelo viittasi myös KKO:n lausuntoon, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa tulisi uudistaa todella pitkällä tähtäyksen suunnitelmalla, eli 10 vuoden sijasta pitäisi katsoa monta kymmentä vuotta eteenpäin. Samalla pitäisi kuitenkin olla valmiutta investoida lyhyellä aikavälillä, jotta järjestelmä saadaan pitkän aikavälin kannalta kunnolliseen ja kestävään toimintakuntoon.
16. Koskelo vaati, ei siis vain visioinut, että eri instanssien eli lähinnä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tehtävät ja tosiasialliset roolit tulee saada jatkossa erottumaan selkeästi toisistaan. Asianajajien tulisi Koskelon mukaan olla omassa roolissaan ammatillisesti entistä vahvempia. No, tässä siis tuli hieman vaatimuksia myös päivien isäntäväkeä kohtaan, mutta vain puolen lauseen verran ja ympäripyöreällä tavalla!
17. Yksi konkreettinenkin asia tuli sentään Koskelon puheessa jotenkuten esiin. Hän nimittäin viittasi Ruotsissa 2-3 vuotta sitten voimaan tulleeseen hovioikeusprosessin uudistukseen. Keskeisintä siinä on tapa, jolla hovioikeudessa nojaudutaan käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun taltiointiin ja sen hyödyntämiseen muutoksenhakuvaiheessa. Kuten Koskelokin huomautti, tämä on yksi tärkeä keino tukea prosessin painopisteen siirtymistä käräjäoikeuteen ja toisaalta auttaa etäisyyksien voittamisessa. Tekniikan potentiaalit pitäisi hyödyntää, sanoi Koskelo.
18. Näin toki pitäisi tehdä! Mutta kun meillä Suomessa uudistettiin äskettäin hovioikeusmenettelyä, jätettiin uudistuksesta kokonaan pois tuo Koskelon mainitsema Ruotsin uudistuksen keskeisin asia eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten ja todistajien kertomusten taltiointi ja sen hyödyntäminen hovioikeudessa, mikä korvaa osittain eräin edellytyksin täysimittaisen pääkäsittelyn toimittamisen hovioikeudessa. Oikeusministeriön asettama toimikunta itse asiassa salasi suomalaisilta päättäjiltä eli hallitukselta ja eduskunnalta mainitun Ruotsin mallin ja hallituksen esityksestä se jätettiin kokonaan pois, jotteivät vain kansanedustajat olisi saaneet asianmukaista tietoa siitä, miten tekniikan potentiaaleja olisi voitu uudistuksessa hyödyntää.
19. Itse kannatin kovasti tuon ruotsalaisen uudistuksen omaksumista myös meillä tai ainakin sen pohtimista hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä. Lausunnonantajista olin ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota; olen kertonut tästä blogissani pariin kolmeen kertaan. Mutta mitä sen sijaan teki korkein oikeus? Se ei omassa lausunnossaan tuolloin, siis pari vuotta sitten, kiinnittänyt mainittuun asiaan minkäänlaista huomiota, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus! Eikä tässä kaikki. Oikeusministeriön hovioikeusuudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelon ja korkeimman oikeuden "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Hänellä olisi ollut tuossa ominaisuudessa erinomaiset mahdollisuudet tuoda toimikunnan työn kuluessa ja mietinnössä esiin käräjäoikeusprosessin taltioinnin merkitys hovioikeusmenettelyn uudistamisessa, mutta myös hän vaikeni tyystin!
20. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. On toki hyvä, että presidentti Koskelo ja kenties korkein oikeus kokonaisuudessaan - oikeusneuvos Kitusta myöten (!) - on nyt, vihdoin ja viimein, herännyt huomaamaan ko. asian eli käräjäoikeusmenettelyn taltioinnin merkityksen hovioikeusprosessissa. Uudistusten osalta pitäisi kuitenkin olla "haukkana" paikalla silloin, kun uudistuksiin on käytännössä mahdollisuus ja tilaisuus vielä vaikuttaa. Sinä vaiheessa, kun laki on säädetty ja se on tullut voimaan, on enää turha "rypistää" eli haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.
