602. Britannian Supreme Courtin päätös Julian Assangen luovuttamisesta lykkääntyi, lakilordit tekivät harvinaisen prosessivirheen

Mielenosoittajia Supreme Courtin edustalla

1. Ruotsalaisen syyttäjäviranomaisen vaatimus Wikileaksin australialaisen perustajan Julian Assangen luovuttamisesta Ruotsiin ratkaistiin monien vaiheiden jälkeen toissa päivänä (30.5.) Britannian korkeimman oikeuden (The Supreme Court) päätöksellä.

2. Assangen epäillään syyllistyneen elokuussa 2010 Ruotsissa kahden ruotsalaisnaisen raiskaukseen tai ainakin seksuaaliseen ahdisteluun. Äänestettyään asiasta Supreme Court hylkäsi Assangen valituksen, joten kahden alemman oikeusasteen päätös sallia A:n luovuttaminen jäi voimaan. Assangea kuultiin korkeimmassa oikeudessa henkilökohtaisesti viime helmikuussa.

3. Assangen puolustukseen kuuluu kolme asianajajaa, pääpuolustajana toimii Dinah Rose QC, josta korkeimman oikeuden päätöksessä käytetään  tuttavallisesti nimeä Miss Rose. Hän on Britanniassa tunnettu ihmisoikeusjuristi, joka valittiin vuoden barristeriksi 2009. Lyhenne QC tulee sanoista "Queen's Councel." Se on Brittiläisessä kansainyhteisössä käytössä oleva, arvostetulle ja kokeneelle asianajajalle myönnettävä arvonimi. Kuninkaan vallassaollessa arvonimi on King's Counsel ja lyhenne KC.

4. UK Supreme Court ei ollut  116-sivuisessa päätöksessään yksimielinen, sillä päätös syntyi äänin 5-2. Erimielisyyttä aiheutti lähinnä termin "oikeudellinen viranomainen" tulkinta". Enemmistöön kuuluivat lordit Phillips (presidentti), Walker, Brown, Kerr ja Dyson, vähemmistöön puolestaan Lady Hale ja Lordi Mance.

Supreme Courtin tuomio kokonaisuudessaan
Tuomiosta annettu lehdistötiedote

5. Erimielisyyden aiheena oli tarkemmin sanottuna kysymys siitä, voidaanko ruotsalaista syyttäjäviranomaista, jota edustaa asiassa syyttäjä Marianne Ny, pitää sellaisena oikeusviranomaisena, jolla on määräysten mukaan oikeus antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Tavallisesti sanotun pidätysmääräyksen antaa tuomioistuin, mutta Assangea ei ole vielä edes asetettu syytteeseen ja myös kyseisten rikosten esitutkintakin on vasta alkuvaiheessa.

6. Assange oli Lontooseen marraskuussa 2010 palattuaan ensin pidätettynä, joulukuusta 2010 lähtien hän ollut ollut  matkustuskiellossa (kotiarestissa) ja joutunut pitämään jalkapantaa. Assange epäilee, että hänet voidaan luovuttaa Ruotsista edelleen USA:han, jossa häntä todennäköisesti odottaisivat raskaat syytteet Wikileaksin kautta vuodetuista salaisista tiedoista.

7. Vaikka Assangen valitus on nyt siis hylätty, ei hänen luovuttamisensa - yllätys, yllätys - ole kuitenkaan vielä täysin selvä asia. Miss Rose nimittäin havaitsi Supreme Courtin tuomiossa virheen tai ainakin tietyn puutteen. Lakilordien enemmistö on nimittäin nojautunut päätöksensä perusteluissa muiden oikeusnormien ohella Wienissä 23.5.1969 tehtyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimuksen (Vienna Convention on Law of Treaties).Tämä ilmenee tuomion kohdista 67 (lordi Phillips), 95 (lordi Brown), 106-109 (lordi Kerr) ja 127 (lordi Dyson). Vähemmistö, joka olisi siis hylännyt luovuttamispyynnön, ei sen sijaan näytä mainittuun Wienin konventioon nojautuneen. Luovuttamispyynnössä ei Wienin yleissopimukseen ole ilmeisesti vedottu eikä oikeus ottanut kysymystä sen soveltamisesta esille Assangen kuulemisessa.

8. Suomalainen lukija ja myös moni juristi saattaa ihmetellä, että so what, mikä virhe tässä nyt muka voisi olla. Tunnetaanhan prosessioikeudessa ja lainkäytössä vanhastaan periaate "jura novit curia" (tuomari tuntee lain), eli tuomioistuin/tuomari voi soveltaa lakia viran puolesta, toisin sanoen tuomari ei ole sidottu lainsoveltamista koskevissa kysymyksissä asianosaisten vaatimuksiin tai esityksiin.

9. Rikosasiassa tämä merkitsee sitä, että vaikka tuomioistuin on sidottu syytteessä mainittuun teonkuvaukseen, eli syytetyn viaksi ei saa lukea muuta tekoa kuin mistä tätä on syytetty (ns. syytesidonnaisuus, ks. ROL 11:3), ei oikeus toisaalta ole sidottu syytteessä mainittuun rikosnimikkeeseen. Oikeus voi siten tuomita syytetyn myös sellaisesta rikoksesta, jota syyttäjä ei ole syytteessä maininnut. Näin luonnollisesti sillä edellytyksellä, että tämä voi tapahtua ilman, että oikeus menisi faktojen osalta syytteessä esitetyn  teonkuvauksen ulkopuolelle.

10. Mutta vaikka normi jura novit curia onkin voimassa, on tuomarin samalla huolehdittava asianosaisen kuulemisesta ja informoinnista, jottei oikeuden lain soveltamista koskeva ratkaisu tulisi asianosaisille yllätyksenä, vaan nämä saisivat tilaisuuden lausua mielipiteensä kaikista lain soveltamista koskevista kysymyksistä (oikeuskysymyksistä). Rikosjutussa tämä merkitsee sitä, että jos tuomari/tuomioistuin aikoisi lukea syytteessä kuvatun teon syytetyn syyksi jonakin muuna rikoksena kuin mihin syyttäjä on katsonut  syytetyn syyllistyneen, tuomarin tulee ottaa mainittu kysymys ja mahdollisuus esille käsittelyssä ja varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiasta mielipiteensä. Kyse on siis eräs tapaus tuomarin  (aineellisesta) prosessinjohdosta, joka toteutetaan  mainitussa tilanteessa tuomarin informoinnin ja asianosaisen kuulemisen avulla. Oikeuskäytännöstä voidaan yhtenä esimerkkinä mainita ennakkopäätös KKO 1992:73.

11. Nämä ovat nykyisin perusasioita myös suomalaisessa lainkäytössä, sekä siviiliprosessissa että rikosprosessissa; hallintolainkäytössä sen sijaan tilanne näyttää olevan huonompi. Tuomarin informatiivisesta prosessinjohdosta ei ole laissa nimenomaista säännöstä, mutta se kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusasioihin. Meillä sama asia on kuitenkin tunnettu jo ennen kuin Suomi vuonna 1990 ratifioi ihmisoikeussopimuksen.

12. Itse kiinnitin jo 70-luvulla mainittuun asiaan huomiota ja yritin "teroittaa" tuomareille muutoinkin aineellisen prosessinjohdon ja erityisesti informatiivisen prosessinjohdon merkitystä. Olen käsitellyt informatiivista prosessinjohtoa aika laajasti vuonna 1988 kirjassa Materiaalinen prosessinjohto. Se on edelleen alan perusteos Suomessa; kirjan uudesta painoksesta tai itse asiassa kokonaan uudesta kirjasta on tehty jokin aika sitten kustannussopimus.

13. Mutta mihin jäimmekään Assangen tapauksessa? Aivan oikein, todella "terävä tyttö" tämä Miss Rose, Julianin asianajaja! Hän siis hoksasi välittömästi, että lakilordit olivat laiminlyöneet informoida ennen tuomion antamista asianosaisia ja heidän advokaattejaan mahdollisuudesta soveltaa tapaukseen Wienin vuoden 1969 yleissopimusta. Puolustus ei siten saanut prosessissa tilaisuutta esittää omaa käsitystään kyseisen sopimuksen tulkinnasta. Supreme Courtin käytäntö näyttää normaalisti olevan sellainen, että tuomio annetaan jo muutama päivä ennen sen virallista julkistamista asianosaisten advokaateille. Assangen tapauksessa tästä käytännöstä kuitenkin poikettiin, jottei ratkaisu olisi vuotanut julkisuuteen ennen aikojaan.

14. Miss Rose vetosi tuomion saatuaan sanottuun virheeseen eli siis siihen, että Wienin sopimuksen soveltaminen tuomiossa oli tullut Assangelle ja hänen avustajilleen yllätyksenä. Hieman noloon tilanteeseen joutuneiden lakilordien ei auttanut muuta kuin todeta, että Ms Rose on oikeassa. Assangen juristitiimille varattiin tilaisuus tutustua tuomioon ja ilmoittaa 14 päivän kuluessa, aikooko puolustus  vaatia korkeimmalta oikeudelta päätöksen avaamista uudelleen. Ruotsin viranomaisten on pantava  nopeasti töpinäksi, sillä sen poliisilla on lopullisen tuomion antamisesta kymmenen päivää aikaa noutaa Assange Ruotsiin.

15. Tuomion avaaminen merkitsisi ilmeisesti ainakin sitä, että puolustus saa tilaisuuden esittää, mitä mieltä se on Wienin sopimuksen tulkinnasta ja sen soveltamisesta A:n tapaukseen. Olisi kuitenkin suuri yllätys, jos Supreme Court muuttaisi tämän johdosta tuomiotaan. Tapaus tuntuu olevan aika ainutlaatuinen, sillä Britannian syyttäjäviranomaisen lehdistöpäällikön  Julie Seddonin mukaan vastaavanlaista tapausta ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Mutta oikeudenkäynnin reiluudesta on toki aina syytä huolehtia.

16. Jos vastaava tilanne ja moka olisi sattunut, niitä on kyllä käytännössä sattunut ja sattuu luultavasti jatkossakin, Suomen korkeimmassa oikeudessa, ei korkein oikeus olisi taatusti suostunut edes harkitsemaan päätöksensä "pika-avaamista." Asianajaja, joka vaatisi täällä mainitunlaista avaamista eli uusintakäsittelyä, naurettaisiin niin sanotusti "pihalle." Asianosaisella on kyllä OK 31:1:n mukaan oikeus kannella - kuuden kuukauden kuluessa - menettelyvirheestä korkeimmalle oikeudelle, mutta kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, korkein oikeus ei ole juuri koskaan, vaikka syytä olisi, suostu poistamaan sanotunlaisessa tapauksessa omaa päätöstään.

17. Julian Assangen luovutus Ruotsiin saattaa lykkääntyä myös sen johdosta, että A:n puolustus valittaa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Luovutuspäätöksen täytäntöönpanon mahdollisesta keskeyttämisestä päättää siinä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin.

18. Supreme Courtin tuomio on mielenkiintoinen monessa suhteessa, ei vain asiasisällön, vaan myös perustelujen kirjoittamistavan osalta. Merkille pantavaa on esimerkiksi tapa, jolla jokainen oikeuden jäsen lausuu tuomiossa erikseen oman mielipiteensä, mikä kuvastaa osaltaan tuomareiden itsenäisyyttä. Samanlainen käytäntö on voimassa myös esimerkiksi Norjan korkeimmassa oikeudessa. Suomessa tuomioistuimen jäsenet, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, esiintyvät sen sijaan aina tiukasti kollektiivina, jos tuomio on yksimielinen. Jopa käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluu monissa asioissa vain yksi tuomari, kirjoittaa aina, että "käräjäoikeus on päättänyt" tai tehnyt sitä ja sitä.

19. Supreme Courtissa ei ole esittelijöitä - se olisi olisi ilmeisesti suoranainen kauhistus tuomareiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta vaalivalle brittiläiselle oikeusjärjestykselle. Tuomion perustelut eivät ole fraasinomaisia ja muodollisia, kuten Suomessa on usein tapana, vaan vapaata kerrontaa, jossa toisaalta on runsaasti viittauksia aikaisempiin tuomioihin ja niissä esitettyjen yksittäisten lordien votumeihin. Perusteluissa on viitattu, kuten asiaan luonnollisesti kuuluukin, myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin; ks. esimerkiksi tuomion kohtia 29, 77, 201, 229 ja 242.

20. Suomen korkeimmassa oikeudessahan oikeuskirjallisuuteen viittaaminen perusteluissa on ollut, etenkin Pauliine Koskelon kaudella, pääsäännön mukaan kiellettyä; KHO puolestaan ei liene juuri milloinkaan viitannut oikeuskirjallisuuteen. Lakien esitöiden ohella Suomen korkein vannoo nykyisin lähes pakonomaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joita perusteluissa luetellaan usein liiallisuuksiin asti.

387. Paavo Lipponen väisteli vastuutaan Putin-vuodosta; Lipposelta ei edes kysytty puhelin- tms. keskusteluista USA:n lähettilään kanssa

Kaksi körmyniskaa studiossa...Lipponen vasemmalla tokaisi: Medioissa ei ole osattu edes englantia...
Vaalitappiostaan 2003 ikuisen trauman sieluunsa saanut Lipponen syytti tänään keskustaa "elämän valheesta" ja sanoi Jäätteenmäen menettelyn maaliskuussa 2003 olleen "kieroin tapa valehdella"....

1. Paavo Lipponen antoi tänään TV1:n Ykkösaamussa hyvän näytön öykkärimäisyydestään ja halusta väistellä vastuutaan. Hän suorastaan ärhenteli Wikileaks-vuotoa koskevien kysymysten kohdalla ja väitti pariin kolmeen kertaan, että hän yksi niistä harvoista suomalaisista, joilla on edellytyksiä käydä ulkomaisten diplomaattien ja poliitikkojen kanssa keskusteluja "näistä kysymyksistä." Lipponen: "Minä keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa eikä minun tarvitse kysyä siihen lupaan keneltäkään."

2. Toimittaja Petri Kejosen haastattelussa pääasiaksi nousi tai ainakin olisi pitänyt nousta kysymys siitä, oliko Paavo Lipponen vuotanut joulukuussa Tarja Halosen ja Vladimir Putinin 14.12.-04 käymien keskustelujen pääsisällön USA:n silloiselle suurlähettiläälle Earle I.Mackille.

3. Wikileaks-paljastuksen mukaan asia on selvä: USA:n Helsingin lähetystön kakkosmiehen Robert Weisbergin Lipposen ja Mackin välisistä keskustelusta laatiman muistion ja edelleen Yhdysvaltojen ulkoministeriölle Washingtoniin lähettämään dokumentin mukaan Lipposen nimi nousi esille monta kertaa. Dokumentin mukaan Lipponen oli heti Halosen ja Putinin välisten tapaamiseen jälkeen keskustellut 17.12. Mackin kanssa presidenttien välisten keskustelun sisällöstä. Dokumentissa mainitaan yksityiskohtaisesti ne kysymykset, jotka Lipponen oli vuotanut Mackille.

4. Mainitussa dokumentissa toistetaan kolme kertaa, miten Lipponen oli ensin keskustellut Halosen kanssa tämän Putin-tapaamisen yksityiskohdista, minkä jälkeen Lipponen oli esittänyt oman arvionsa presidenttien tapaamisesta suurlähettiläs Mackille.

5. Tv-haastattelussa Paavo Lipponen kuitenkin kiisti tavanneensa sen enempää Mackia kuin Halostakaan 17.12.-04. Hän vetosi omiin kalentereihinsa eli sekä "puhemiehen kalenteriin" että omiin yksityisiin kalentereihin; myös Lipposen sihteerin kalenteri mainittiin. Näistä kalentereista ei Lipposen mukaan löydy mitään merkitään Mackin tai Halosen tapaamisesta.

17.12.-04 Lipponen kertoi olleensa Brysselissä.

6. Nyt täytyy kyllä moittia hieman toimittaja Kejosta. Nimittäin, eihän Robert Weisbergin laatimassa dokumentissa edes väitetä, että Lipponen olisi tavannut Mackin tai Halosen henkilökohtaisesti. Dokumentissa kerrotaan vain, että Lipponen oli keskustellut ensin Halosen ja sitten Mackin kanssa. Kejosen olisi toki pitänyt hoksata, että Lipposen ei ole tarvinnut tavata Halosta tai Mackia, vaan Lipponen on voinut vuotaa tiedot Mackille keskustellessaan Mackin kanssa puhelimitse. Kejonen ei kuitenkaan hoksannut kysyä Lipposelta, oliko tämä sitten keskustellut Mackin tai Halosen kanssa puhelimitse mainitusta asiasta. Aika paha puute haastattelijalta!

7. Kuten eilen blogissani kerroin, myös Tarja Halonen oli keskustellut suurlähettiläs Mackin kanssa asioista nimenomaan puhelimitse. Siitä, että tasavallan presidentti on keskustellut Mackin kanssa puhelimitse, voidaan perustellusti päätellä, että on erittäin todennäköistä, että myös tasavallan kakkosmies eli Paavo Lipponen on tehnyt aivan samalla tavalla.

8. Myös keskustelun ajankohta jäi haastattelussa selvittämättä. Lipponen halusi pitää kiinni ja korostaa sitä, että 17.12. hän oli ollut Brysselissä, ei siis Helsingissä. Helsingistä Brysseliin ei ole kuitenkaan kovin pitkä lentomatka, joten Lipponen on voinut aivan hyvin keskustella Mackin ja Halosen kanssa puhelimitse aamupäivällä ollessaan vielä Helsingissä. Ja tokihan nuo puhelinkeskustelut Helsinkiin onnistuvat myös Brysselistä käsin!

9. Tarja Halosen kanssa Lipponen on keskustellut todennäköisesti jo ennen 17.12. Luin jostakin, että Tarja Halonen lensi Putinin tapaamisen jälkeen Venäjältä suoraan Brysseliin tai Strassbourgiin Euroopan neuvoston huippukokoukseen. Lipponen on voinut saada tarkemmat tiedot Halosen ja Putinin välisestä tapaamisesta myös Jarmo Viinaselta tai Oli Perheentuvalta, tiettävästi demareita molemmat.

10. Tämän päiväisessä tv-haastattelussa Lipposta ei siis pantu Wikileaks-vuodon johdosta mitenkään "lujille;" ilmeisesti haastattelija olisi pitänyt olla Hjallis Harkimo, jotta näin olisi tapahtunut. Tilaisuudessa jäi siten selvittämättä, miten on mahdollista, että Lipposen jyrkästä kiistämisestä huolimatta Weisbergin raportissa mainitaan Lipposen keskustelleen Halosen ja Mackin kanssa. Ehkä asiaa pitäisi kysyä vielä asianomaisilta eli Haloselta ja Mackilta itseltään.

10a. Tiettävästi suurlähettiläs Earle I.Mack joutui poistumaan Helsingistä kesken virkakautensa Yhdysvaltoihin sairastumisen takia; tämä tapahtui Wikipedian mukaan marraskuussa 2005. Mack on tyypillinen yhdysvaltalainen suurlähettiläs pienessä ja syrjäisessä maassa. Itse asiassa Earle Mack oli ja on edelleen hyvin menestynyt liikemies, joka itse asiassa osti suurlähettilään paikan Helsingistä Bushin vaalikoneistoon antamillaan lahjoituksilla.

11. Jos minulta kysytään, niin pidän kyllä Lipposen ja Mackin välisestä keskusteluista laadittua Robert Weisbergin kirjallista dokumenttia edelleen sangen luotettavana todisteena, vaikka Paavo Lipponen on sen nyt kiistänyt. Kiistämisen syytä Lipponen joutui hautomaan mielessään monta päivää alkuun esittämänsä so what -töräytyksen jälkeen. Jos keskusteluja koskeva oli näillä eväillä ratkaistavana tuomioistuimessa, kallistui näyttöenemmyys kyllä selvästi väitetyn tapaamisen jälkeen laaditun kirjallisen dokumentin puolelle. Mitä syytä suurlähettiläs Mackilla ja Robert Weisbergilla olisi ollut tuoreeltaan valehdella asiassa? Ei tietenkään mitään, jos minulta kysytään.

12. Lipposen haastattelu oli erityisen karmaiseva esimerkki Lipposen röyhkeästä ja ylimielisestä käyttäytymisestä siltä osin kuin Lipponen hyökkäsi Anneli Jäätteenmäkeä ja Suomen keskustaa vastaan. Katsoja huomasi selvästi, miten syvästi Paavo Lipposta edelleen jurppii se, että hän hävisi vuoden 2003 eduskuntavaalit Anneli Jäätteenmäelle. Sitä hän ei ole antanut koskaan anteeksi Annelille eikä keskustalle eikä tule ilmeisesti koskaan antamaankaan.

13. Kun Lipponen oli ahdistettu pahasti nurkkaan Wikileaks paljastuksen ja siitä ilmenevän vuodon takia, hän halusi selvästi ottaa käyttöönsä vanhan konstin: hyökkäys on paras puolustus. Toimittaja Petri Kejosen ei edes tarvinnut kysyä asiaa Lipposelta, kun tämä itse kävi rajuun hyökkäykseen Irak-gate asiassa. Hän syytti Jäätteenmäkeä pahimman luokan kieroilusta ja valehtelusta. Lipponen sanoi, että Annelilla ei ollut vuoden 2003 vaalikampanjassa esittää tai julkistaa missään vaiheessa minkäänlaisia tietoja hänen eli siis Lipposen Washingtonissa joulukuussa 2002 presidentti Bushin ja varapresidentti Chaneyn kanssa käymistä keskusteluista koskien väitettyä Irak-koalitiota.

14. Lipposen mukaan Jäätteenmäki oli vain pidellyt käsissään jotakin paperia ja vihjaillut paperiin viitaten jotakin koalitiosta, jonne Lipponen olisi muka ollut Suomea viemässä. Lipposen mukaan Jäätteenmäen tapa oli "kaikista kieroin tapa valehdella"! Täydellinen valhe, Lipponen sanoi suorastaan hurjistuneen oloisena. Lipponen kertoi kysyneensä vielä jälkeenpäin asiaa USA:n silloiselta ulkoministeri Colin Powellilta, joka oli vakuuttanut muistavansa, että Lipposen vierailun yhteydessä ei ollut puhuttu mitään Suomen mahdollisesta liittymisestä Irakin vastaiseen koalitioon.

15. Mutta siitä Lipponen vaikeni - tietenkin - että hän oli luvannut Washingtonissa Suomen antavan Irakin operaation jälkeen Irakille humanitääristä apua ja auttavan irakilaisia ja amerikkalaisia myös Irakin jälleen rakentamisessa. Tämäkin oli aika aika pitkälle menevä lupaus ja sitä voidaan pitää laajassa merkityksessä Irakin vastaiseen koalitioon lupautumisena.

16. Paavo Lipposen tämänpäiväisen rajun purkautumisen ja pahanpäiväisen hyökkäyksen jälkeen voi vain toivoa, että myös Anneli Jäätteenmäki vihdoin kertoisi oman näkemyksensä asiasta. Jäätteenmäki on toistaiseksi vaiennut asiassa. Lipponen väitti tänään, ettei hänellä ja Tarja Halosella ollut ollut minkäänlaista erimielisyyttä Irak-politiikan suhteen. No, uskokoon ken tahtoo. Aivan yleisesti on tähän asti ollut tästäkin asiasta ollut vallalla toisenlainen tulkinta ja näkemys.

17. Merkille pantavaa oli vielä Lipposen hyökkäily keskustan nykyjohtoa ja erityisesti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan keskustalaista varapuheenjohtaja Markku Laukkasta vastaan, kun Laukkanen oli rohjennut Lipposen vuoden paljastuttua muistella vuoden 2003 tapahtumia ja niitä syitä, joiden takia Anneli Jäätteenmäki joutui luopumaan pääministerin paikasta. Laukkanen on esittänyt, että Paavo Liponen kutsuttaisiin Putin-vuodon takia ulkoasianvaliokunnan kuultavaksi. Lipponen lupasi mennä valiokunnan kuultavaksi, mutta teutaroi myös tässä kohtaa, että hän ei kysy keltään lupaa keskustella ulkomaisten diplomaattien ja poliitikkojen kanssa asioista.

18. Liponen: "Keskustan kentässä levitetään sellaista käsitystä, että Anneli Jäätteenmäki pelasti Suomen joutumasta Irakin sotaan. Jos väitetään, että minä tälläisia sovin, niin se on täydellinen valhe. Ja se voidaan todistaa milloin tahansa."

19. Lipponen uhosi, että vain hänellä on ylipäätään suomalaisista edellytykset käydä luottamuksellisia keskusteluja ulkomaiden edustajien kanssa; Lipponen vihjasi muiden poliitikkojen ja toimittajien heikkoon kielitaitoon. Hän muisteli keskustelleensa ulkovaltojen edustajien kanssa "tällä tavalla" jo 40 vuoden ajan. "Minä keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa, ei minun tarvitse kysyä mitään lupaa keneltäkään," uhosi Lipponen. - No, näinhän Lipponen on tehnyt. Tähän runsaaseen 40 vuoteen mahtuvat muuten myös Lipposen ja muiden suomalaisten poliitikkojen Stasi-yhteydet ja Zavidovo-vuoto.

20. Lipposen ylimielisen ja äärimmäistä röyhkeyttä osoittaneen käyttäytymisen jälkeen tv-katselija ei voinut muuta kuin ristiä kätensä: oli se luojan lykky, ettei Lipposen yritys kolmannesta pääministerikaudesta vuonna 2003 onnistunut. Ja tällaiseen toveriin presidentti Halosella on "syvä luottamus."

386. Wikileaksin dokumentit: amerikkalaiset pitivät Tarja Halosta ja Erkki Tuomiojaa amerikanvastaisuuden tuotteina

Psst, kerrotaan tää jenkeille, jooko...joo, mut mä en kuule voi, kun ne ei ota mua vastaan...voihan perrhana....kai mun sitten täytyy tehdä se itse...

1. Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat saaneet haltuunsa runsain määrin Wikileaksin julkistamaa diplomaattidokumentteja Yhdysvaltain ja Suomen välisestä yhteydenpidosta viime vuosikymmenen ajalta. Niistä käy ilmi, että ulkopoliittiset keskustelut maiden poliittisten ja diplomaattisten edustajien välillä ovat olleet tiiviitä ja suorasukaisia.

2. Helsingin Sanomat ehti aloittaa paljastusten julkistamisen jo aamulla. Yle on ollut käänteissään hitaampi, mutta sekin on luvannut aloittaa kertoa asiasta vielä tänään.

3. Dokumenttiaineiston ei sanota muuttavan niin sanottua suurta kuvaa lähihistoriasta. Toisaalta aineisto sisältää paljon värikkäitä yksityiskohtia muun muassa. siitä, miten valtionpäämiehet ja diplomaatit keskustelevat luottamuksellisissa tilanteissa. Sekä Yhdysvaltain että Suomen diplomaattien keskusteluissa yksi tärkeimpiä aiheita on ollut Venäjä ja erityisesti presidentti Vladimir Putinin ulkopolitiikka.

4. Mielenkiintoisimmat paljastukset HS:n julkisuuteen antamassa aineistossa koskevat Erkki Tuomiojaa, joka näyttää olleen amerikkalaisten selkeä inhokki. Myös presidentti Tarja Halosen menneisyys vasemmistolaisena opiskelijapoliitikkona pantiin USA:n hallinnossa merkille. "Halonen ja Tuomioja ovat Vietnamin sotaan liittyneen eurooppalaisen Amerikan-vastaisuuden tuotteita", vuonna 2007 suurlähettiläänä ollut Marilyn Ware kirjoittaa Yhdysvaltojen ulkoministeriölle.

5. Toinen "iso uutinen", jos nyt sellaisesta voidaan puhua, koskee presidentti Vladiimir Putinin Haloselle uskomaa kantaa, jonka mukaan Stalinin vuonna 1939 aloittama talvisota Suomea vastaan oli selvä virhe.

6. Aineisto antaa varsin yksipuolisen kuvan tietojenvaihdosta, sillä se on tapahtunut suunnassa Suomi---->Yhdysvallat; suomalaiset ovat siis vuotaneet, eivät amerikkalaiset. Siitä, millaista tietoja suomalaiset diplomaatit ja poliitikot ovat vuorostaan saaneet - jos ovat saaneet tai edes pyytäneet - amerikkalaisilta diplomaateilta tai poliitikoita, nyt julkistettava aineisto ei kerro mitään. Aineiston mukaan suomalaiset poliitikot - aina tasavallan presidentistä alkaen (!) - ovat olleet hyvin auliita kertomaan omia luottamuksellisina saamiaan tietoja lännen suurvallalle.

7. Yllättävää dokumenteissa on erityisesti se, että presidentti Tarja Halosen ja hänen entisen kansliapäällikkönsä Jarmo Viinasen rooli yhteydenpidossa on ollut keskeinen. Viinanen ei ole tietenkään vuotanut tietoja omasta aloitteestaan, van hänellä on ollut siihen Halosen lupa tai määräys. Yhdysvaltalaisissa diplomaattilähteissä presidentin roolia on pidetty keskeisenä ja hänen näkemyksenä on otettu huomioon.

8. Tämä on minusta varsin yllättävää. Kuuluuko todellakin tasavallan presidentin rooliin olla itse eli henkilökohtaisesti yhteydessä suurvallan diplomaatteihin ja kertoa tällöin tietoja hänen ja entisen suurvallan eli Venäjän johdon kanssa käymistään luottamuksellista keskusteluista? Rohkeneeko kukaan (muu) Suomessa ottaa tätä edes keskustelun kohteeksi, tuskinpa.

9. Tarja Halonen puolusteli eilen Paavo Lipposen toimintaa eli Lipposen kautta joulukuussa 2004 Halosen ja Putinin välisestä tapaamisesta raportoitujen tietojen vuotamista USA:n silloiselle Helsingin suurlähettiläälle Earle I.Mackille. Ihmettelin eilen Halosen motiivia puolustaa Lipposta ja tarvetta vakuuttaa, että hänellä on "syvä luottamus" Lipposen toimintaan.

10. No, nythän syy tuon syvän luottamuksen ilmaisemiseen sitten paljastui. Eihän Halonen voi tienkään ryhtyä moittimaan Lipposta siitä, mihin hän on itsekin "syyllistynyt" eli mitä hän itsekin on tullut Wikileaksin raporttien mukaan tehneeksi - ja vieläpä tasavallan presidenttinä!

11. Vai tulisiko Halonen nyt kiistämään, ettei hän ole toiminut amerikkalaisten tietolähteenä koskien esimerkiksi hänen ja Putinin välisiä tapaamisia ja niiden yhteydessä käytyjä keskusteluja? Enpä oikein usko. Eilisissä lyhyessä lausunnossaan, oikeastaan lausunnontapaisessa, Halonen antoi ymmärtää, että Paavo Lipponen tulee huomenna kiistämään oman vuotonsa sillä perusteella, ettei hän itse asiassa ollut tuolloin joulukuussa 2004 edes tavannut suurlähettiläs Mackia.

12. Halonen näytti suorastaan riemastuneelta, kun hän sanoi, ei vaan itse asiassa kysyi Ylen toimittajalta "hyvin vakavasti", että "onkohan se Liponen edes ollut siellä (Yhdysvaltojen lähetystössä).

13. Kun Halonen oli tätä lausuntoa ennen tavannut Lipposen, nämä kaksi demaritoveria ovat tietenkin sopineet taktiikasta ja siitä, mitä Lipponen tulee huomenna lauantaina kertomaan asiasta, kun häntä haastatellaan kello 10.05 alkavassa lähetyksessä. Lipponen tulee siis kiistämään, että hän olisi tavannut lähettiläs Manckin joulukuun lopulla 2004. Lehtitietojen mukaan Lipponen vetoaa siihen, ettei Lipposen "puhemiehen kalenterista" edes löydy merkkejä tapaamisista amerikkalaisten kanssa.

14. So what? Jos merkintää tästä yhdestä tapaamisesta tai mistään tapaamisista ei löydy Lipposen "puhemiehen kalenterista", niin se ei todista vielä sitä, etteikö merkintöjä voisi löytyä Lipposen henkilökohtaisista kalantereista. Jokainen ymmärtää, ettei Lipponen vierailut USA:n lähetystössä joulukuussa 2004 eduskunnan puhemiehen roolissa ja ominaisuudessa, vaan yksityishenkilönä. Näin siksi, ettei eduskunnan puhemies ole mikään diplomaatti, joka juoksisi lähetystöissä vuotamassa ulkopolitiikan alaan kuuluvia luottamuksellisia tietoja vieraan vallan diplomaateille. Tämän Paavo Lipponenkin on sentään ymmärtänyt ja siksi hän ei ole merkinnyt tapaamista puhemiehen kalenteriinsa.

15. Sitä paitsi: eihän Lipposen ole des tarvinnut tavata lähettiläs Mackia henkilökohtaisesti, vaan kyllä tietoja voidaan välittää toki muullakin tavalla, esimerkiksi puhelimitse. Kertovathan nyt julkisuuteen saatetut HS:n Wikileaks-dokumentit, että Tarja Halonen oli presidenttinä 7.3.2003, siis juuri ennen eduskuntavaaleja, ollut puhelinkeskustelussa USA:n Helsingin suurlähettilään, siis Mackin, kanssa. Puhelinkeskustelun pääaiheena oli ollut Irakin kriisi, ja keskustelusta laaditun dokumentin mukaan Halonen oli mainitussa puhelinkeskustelussa painottanut YK:n turvallisuusneuvoston roolia ongelman ratkaisemiseksi.

16. Kun siis lähettiläs Earle I. Mack oli tottunut aiemmin keskustelemaan ulkopolitiikan kysymyksistä Suomen presidentin kanssa nimenomaan puhelimen välityksellä, niin on hyvin todennäköistä, että niin hän on voinut tehdä ja myös tehnyt myös Suomen eduskunnan puhemiehen eli Lipposen kanssa. Toisin sanoen tapaamista koskevan merkinnän puuttuminen Lipposen virallisesta kalenterista osoittaa vain sen, että keskustelu, josta on olemassa USA:n lähetystön kakkosmiehen Weinbergin laatima dokumentti, on käyty puhelimitse.

17. Saa nähdä, hoksaako Ylen toimittaja huomenna lauantaina Lipposta "tentatessaan" puuttua tähän kysymykseen eli keskustelun käymiseen puhelimien välityksellä. Riippuu kaiketi toimittajan puoluekannasta; demaritaustainen toimittaja ei välttämättä hoksaa.

18. Miksi presidentin kanslia ja myös Tarja Halonen itse on niin kovin auliisti "vuotanut" luottamuksellisia tietoja amerikkalaisille? Viittaan tässä suhteessa blogiin n:o 383, jossa jo mainitsin syyn, joka minusta näyttää todennäköiseltä.

19. Kun Halonen oli suututtanut Bushin YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa moittien jenkkien Irak-operaatiota laittomaksi - Halonen unohti, ettei YK tai Washingtonkaan ole mikään raastuvanoikeus - hän hoksasi jäävänsä paitsioon, jollei hän pystyisi jollakin tavalla lepyttämään USA:n johtoa. Tässä lepyttämistarkoituksessa ja saadakseen siis suhteensa Yhdysvaltojen johtoon lämpenemään Halonen valjasti kansliapäällikkönsä Jarmo Viinasen USA:n suurlähetystön kuriiriksi ja antoi silloin tällöin itsekin tietoja USA:n täkäläiselle suurlähettiläälle.

HS 12.2.2011.

20. Presidentti Tarja Halonen yritti vuosien ajan sinnikkäästi mutta huonolla menestyksellä päästä tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia Valkoiseen taloon. USA tyrmäsi johdonmukaisesti Halosen haaveet saada kutsu Valkoiseen taloon.

21. Lounastaessaan suurlähettilään Earle I. Mackin kanssa 11. 2. 2005 Halonen esitti pyynnön henkilökohtaisesti. Lähettiläs kertoo pari päivää myöhemmin Washingtoniin lähetetyssä raportissa, että lounaalla käsiteltiin useita eri asioita mutta "erityisesti Halosen mielessä oli Bushin tapaaminen". Kutsupyyntö oli jo aiemmin esitetty presidentin kansliasta.

22. Lounaalla Halonen korosti Suomen olevan EU:n puheenjohtajamaa syksyllä 2006, ja että Halonen haluasi ottaa johtavan roolin transatlanttisten eli Euroopan ja Yhdysvaltain välisten suhteiden normalisoimisen edistämisessä. EU:n ja Yhdysvaltain suhteet olivat tuohon aikaan koetuksella Irakin sodan vuoksi.

23. Tämäkään perustelu ei tepsinyt! Lähettiläs vastasi, että Bushin kalenteri on täynnä eikä tapaaminen onnistu ainakaan lähitulevaisuudessa. Halonen toivoi, että Yhdysvallat pitäisi silti hänen kutsupyyntönsä mielessään.

24. Koska kutsu torjuttiin, Halonen pyysi, että hän voisi tavata Bushin Yhdysvaltain ja EU:n huippukokouksessa 22. 2. 2005 esitelläkseen pääministeri Matti Vanhasen Bushille. Lähettiläs Mack kertoi, että Bushilla tuskin on kahdenkeskisiä tapaamisia Brysselissä. Halonen totesi, ettei tarkoittanut varsinaista kahdenkeskistä tapaamista tai edes käytäväneuvottelua. "Vaan ainoastaan muutamaa hetkeä, jotta Vanhasella olisi vähintään edes mahdollisuus sanoa, että hän ja Bush ovat tavanneet."

25. Tuokio löytyi, sillä lehtikuvien mukaan Bush kätteli kokouksessa Vanhasta. Bush kysyi Haloselta vain, että onko hänen kravattinsa tällä kertaa suorassa. Edellisenä vuonna Nato-huippukokouksessa Halonen oli päässyt lehtikuviin suoristamalla Bushin kravatin.

26. Presidentti Halonen pääsi presidentti Bushin isännöimään Valkoiseen taloon huhtikuussa 2002. Sen jälkeen kutsua Valkoiseen taloon ei ole tullut kymmeneen vuoteen, vaikka Halonen on käynyt toistakymmentä kertaa Yhdysvalloissa. Kutsua ei ole silti tullut myöskään Barack Obaman presidenttikaudella, vaikka yritystä on ollut.

27. Halosen sitkeä pyrkiminen Valkoiseen taloon tuntuu nololta, suorastaan säälittävältä!

28. Samaan naurettavaan kilpajuoksuun Valkoiseen taloon on Wikileaksin papereiden mukaan syyllistynyt myös muun muassa Matti Vanhanen. Matti on tehnyt itseään tykö Yhdysvaltojen johdolle eri tavoin. Mutta eipä kutsua tullut Matillekaan Valkoiseen taloon. Matti uhosi pari vuotta sitten olevansa vallassa vielä kolmannenkin pääministerikauden, mutta joutui heittämään pyyhkeen kesään jouluna 2009.

383. Wikileaks: Paavo Lipponen vuoti salaisia tietoja länteen

Vuotajan näköinen mies? - So what!

1. Nyt on tullut julki ensimmäinen Suomea koskeva todella kovan luokan Wikileaks-paljastus. Siitä on kertonut Russkij reporter -lehti. Se on venäläinen viikkolehti, joka on kertonut tekevänsä yhteistyötä Wikileaksin kanssa.

2. Russkij reporter on julkaissut Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön entisen kakkosmiehen Robert Weisbergin laatiman muistion, joka on merkitty luottamuksellisesti ja salassa pidettäväksi vuoden 2014 loppuun asti. Dokumentista kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa, Uusi-Suomi uutisoi dokumentista jo eilen.

3. Asiakirjasta ilmenee, että USA:n diplomaattien keskeinen lähde Helsingissä oli ollut tuolloinen (siis joulukuussa vuonna 2004) eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Presidentti Halonen oli heti Pietarin matkansa jälkeen kertonut Putinin kanssa käymänsä luottamuksellisen keskustelun sisällöstä Lipposelle. Robert Weisberg mainitsee muina amerikkalaisten tietolähteinä Halosen silloisen kansliapäällikön Jarmo "Jorge" Viinasen ja UM:n Venäjä-yksikön johtajan Olli Perheentuvan.

4. Paavo Lipponen (sdp), joka myöhemmin palkattiin Nord Streamin kovapalkkaiseksi konsultiksi Itämeren kaasuputkihankkeessa (pehmittämään suomalaisviranomaisten kantoja myönteiseksi kaasuputkihankkeelle), näyttää paljastaneen auliisti USA:n Helsingin suurlähettiläälle Haloselta saamiaan luottamuksellisia tietoja. Mainitseehan Weisberg raportissaan useaan kertaan juuri Lipposen nimen käyttäen sangen kuvaavaa sanaa "keskustelukumppani."

5. Raportissa toistetaan kolmeen kertaan Paavo Lipposen kannalta arveluttava ja sangen kiusallinen asia: Lipponen oli keskustellut ensin Halosen kanssa tämän Putinin tapaamista ja presidenttien välistä luottamuksellista keskustelua koskevista yksityiskohdista ja kertonut päivää paria myöhemmin näistä tiedoista Yhdysvaltojen Helsingin silloiselle suurlähettiläälle Earle I. Mackille.

6. Robert Weisbergin salainen raportti on otsikoitu sanoilla: Suomalaisten mukaan Putin on "turhautunut ja huolestunut." Tämä selittyy sillä, että kyseinen ajankohtaa oli hyvin herkkä kansainvälisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi Ukrainassa oli vastikään käyty presidentinvaalit, jonka vilpillistä tulosta (= vaalit voitti venäläismielinen ehdokas), muut maat eivät suostuneet hyväksymään. Tämän vuoksi Ukrainan vaalien toinen kierros jouduttiin myöhemmin eli joulukuun lopulla 2004 uusimaan.

7. Dokumentista paljastuu monta sangen mielenkiintoista asiaa Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Wikileaks on aivan oikella asialla, sillä muuten näistä tärkeistä asioista ei tiedettäisi mitään. Raportin ykkösaiheeksi nousee ilman muuta presidentti Putinin esille ottama Karjala-kysymys. Putin oli suomalaisten täydelliseksi yllätykseksi ottanut itse esiin Karjalan ja tyrmännyt suorin sanoin "joidenkin tahojen" Suomessa jatkuvasti esillä pitämän Karjalan palauttamishaaveen.

8. Putinin perustelut eivät tosin oikein vakuuta, kun hän totesi, että jos Suomen ja Venäjän välistä rajaa, joka vahvistettiin (tosin laittoman painostuksen alaisena) toisen maailmansodan päätteeksi, ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös Itä-Euroopan muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi. Se, mitä Putin on mahtanut tällä tarkoittaa, on epäselvää. Jos Suomi saisi Karjalan Kannaksen takaisin, niin ryhtyisikö Venäjä silloin vaatimaan esimerkiksi Viron tai Puolan itäosien palauttamista vuorostaan Venäjälle? Mahdoton yhtälö ja ajatus. Toden totta, Putinin on täytynyt olla hyvin stressaantunut tavatessaan Halosen!

9. Putinin ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella Halosta Karjala-kysymyksen vakavuudella. Raportti ei kerro, mitä Halonen olisi Putinille vastannut, mutta presidenttien tiedotustilaisuudessa kumpikaan ei hiiskahtanut Karjala-kysymyksen esilläolosta sanaakaan eikä Halonen ottanut sitä esille julkisesti myöskään kotimahan palattuaan. Mutta Lipposelle hän sen sijaan näyttää asiasta kertoneen.

10. Ilta-Sanomien jutussa aprikoidaan, olisiko Halonen antanut Lipposelle luvan mennä "hölisemään" luottamuksellisista keskusteluista USA:n diplomaateille vai olisiko Halonen ollut tietoinen, että Lipponen kertoo joka tapauksessa noiden luottamuksellisten keskustelun sisällön eteenpäin. Teoriassa on vielä myös kaksi muuta vaihtoehtoa: 1) Halonen on kieltänyt Liposta kertomasta tietoja eteenpäin tai antanut ymmärtää, että tiedot ovat salaisia, tai 2) hän on suorastaan pyytänyt, että Lipponen saattaa tiedot Yhdysvaltojen diplomaateille.

11. Tuolloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp), tunnettu vuotaja itsekin ja Tarja Halosen läheinen ja läpikotaisin tunteva toveri jo vuosien takaa, on ehtinyt tänään jo vähätellä Lipposen vuodon merkitystä pitäen sitä vain "luonnollisena" asiana. Niinpä, eihän Tuomioja itse asiassa muuta voisikaan sanoa, kun Halonen ei ollut kertonut Tuomiojalle itselleen, Suomen ulkoministerille, mitään Putinin kanssa käymistään keskusteluista! Merkillistä tässä onkin juuri se, että Halonen sivuutti hallituksen ja sen ulkoministerin kokonaan, mutta uskoutui asiassa puhemies Paavo Lipposelle. Mutta Halosellahan on ollut tunnetusti koko kaudellaan kränää hallituksen kanssa.

12. Lipponen ei ole suostunut tänään vastaamaan hänelle asiassa esitettyihin kysymyksiin muuta kuin "so what?"Asia ei kuitenkaan saisi jäädä tähän, vaan Lipposen roolista ja siitä, oliko hän mennyt kertomaan luottamuksellisia ja salaisia tietoja läntisille diplomaateille vastoin Halosen suostumusta vai presidentin luvalla, on kyllä saatava asianmukainen selvitys. Eiväthän nuo dokumentissa mainitut tiedot niin kovin ihmeellistä ole - Putinille tietenkin aika kiusallisia - mutta itse menettelytapa, millä tiedot on miltei hengästyneenä rynnätty kertomaan USA:n lähetystöön heti Halosen palattua Pietarin reissulta - samalla kun Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja maan hallituksen informointi on sivuutettu totaalisesti - vaikuttaa suorastaan hämmästyttävältä käytännöltä. Mitä tähän sanoisi esimerkiksi maan ylin laillisuusvalvoja eli valtioneuvoston oikeuskansleri? Jos minulta kysytään, niin käytännön tuntien ei tietenkään mitään!

13. Kaikkien muistissa lienee vielä pääministeri Paavo Lipposen ja Anneli Jätteenmäen välinen kamppailu pääministerin paikasta vuoden 2003 vaaleissa, jonka Lipponen ja demarit hävisivät. Lipposen kärsimä kirvelevä vaalitappio johtui suurelta osin siitä, että UM:n salaisten asiakirjojen mukaan USA:n silloinen presidentti Bush oli kiitellyt USA:ssa vierailulla ollutta pääministeri Lipposta ja Suomea liittymisestä USA:n johtamaan Irakin vastaiseen sotakoalitioon. Lipponen on tosin tämän kiistänyt ja puhunut vaalikeskusteluissa koko ajan vain YK:n valtuutuksesta.

14. Myöhemmin ilmeni, että Anneli Jäätteenmäki oli saanut väitteidensä tueksi UM:n salaisia asiakirjoja presidentin kansliasta kansliapäällikkö Matti Manniselta. Tämän vuoksi pääministeriksi vaaleissa noussut Jäätteenmäki joutui demareiden ja kokoomuksen painostuksesta eroamaan virastaan.

15. Nyt vuorostaan ilmeisen luottamuksellisten tietojen vuotajana on ollut Paavo Lipponen. Tarja Halosen rooli on myös tässä tapauksessa mielenkiintoinen. Tämä panee jälleen kerran aprikoimaan, mikä Tarja Halosen tosiasiallinen rooli itse asiassa mahtoi olla alkuvuodesta 2003, jolloin hänen kansliapäällikkönsä lähetti Linnan kansliasta salaisia asiakirjoja sisältäviä fakseja oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäelle. Tiedettiin, ettei Halonen yhtään pitänyt Paavo Lipposen osoittamasta mielenkiinnosta Suomen saattamiseksi Bushin junaileman Irak-koalition jäseneksi. Halonen ei myöskään peitellyt iloaan, kun Anneli Jäätteenmäki nousi vaaleissa pääministeriksi ja Lipponen sai väistyä syrjään.

16. Mikä mies tämä Paavo Lipponen oikein on? Onko hän jonkinlainen supermyyrä, kaksoisagentti, länsivaltojen sylikoira vai mikä ihmeen otus? Suomessa hänen sanomisiaan ja tekojaan ei näytä uskaltavan kukaan ryhtyä penkomaan. Hän sai kärsimänsä kirvelevän ja katkeran vaalitappion jälkeen demarien ja kokoomuksen tuella ahdistetuksi Jäätteenmäen nurkkaan ja eroamaan pääministerin paikalta, mutta nyt häneltä itseltään paljastuu vajaa kaksi vuotta myöhemmin samanlainen kupru. So what!

17. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen on kiirehtinyt antamaan lausunnon, jonka mukaan Lipposen vuodossa oli kyse vain "normaalista diplomatiasta." Salolaisen mukaan Halosen ja edelleen Lipposen pitikin kertoa" Putinin kanssa käymistään luottamuksellisista keskusteluissa Yhdysvalloille! Niinkö todellakin? Onko eduskunnan puhemies Lipponen todellakin se Suomen "johtava diplomaatti", joka on oikea henkilö tietoja levittelemään ja "neuvomaan USA:ta", kuten Ilta-sanomat nyt iltapäivällä on otsikoinut - nostattamaansa "kohu-uutista" aivan ilmeisesti hieman toppuutellakseen.

18. Jos näin on, niin tämä tukee sitä teoriaa, jonka mukaan Tarja Halonen on nimenomaan tahtonut, että Putinin näkemykset saatetaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön tietoon. Miksi Halonen tätä halusi? Syy on aivan ilmeinen. Halonen halusi tällä tavoin USA:ta "palvelemalla" parantaa heikkoja suhteitaan Valkoiseen taloon ja lepyttää häneen suuttunutta presidentti George W.Bushia. Halonenhan oli aiemmin pitänyt YK:n yleiskokouksessa puheen, jossa hän arvosteli suorin sanoin Bushin Irak-politiikkaa. Bush ei ymmärrettävistä syistä tästä yhtään pitänyt eikä siksi kutsunut Halosta vierailulle Valkoiseen taloon.

19. Halosen sanottu aulius, jossa hän käytti hyväkseen Lipposta - ulkoministeri Erkki Tuomiojallahan ei ollut juuri minkäänlaisia suhteita USA:n ulkoministeriöön - ei kuitenkaan auttanut parantamaan hänen suhteitaan Bushin hallintoon. Minusta tuntuu siltä, että Halosen ja Lipposen hölösuisuus vain pahensi tilannetta. Amerikkalaiset tietenkin ymmärsivät ja ottivat lukuun sen vaaramomentin, että jos Bush kutsuisi Halosen luokseen ja keskusteli hänen kanssaan luottamuksellisesti, niin kohta nuo tiedot keskusteluista saattaisivat vuotaa - ehkä jälleen Lipposen välityksellä - diplomaateille, nyt venäläisille diplomaateille ja sitä kautta edelleen Putinin korviin.

20. Bush ja amerikkalaiset menettivät siten Lipposen tempauksen johdosta loputkin luottamuksen rippeensä Haloseen. Luulen, että tämä on samalla osasyy siihen, ettei myöskään Obamalta ei ole herunut Haloselle kutsua Valkoiseen taloon. Silmiinpistävää on myös se, ettei ulkoministeri Hillary Clinton ole halunnut millään vierailla Suomessa virallisesti ja keskustella Halosen kanssa, vaikka hän on käynyt ulkoministerinä esimerkiksi Virossa parikin kertaa.

355. Apuuva - Wikileaks on jo täällä!

Wikileaksin sivuilla on tätä kirjoitettaessa (klo 15) julkaistu alun kolmatta sataa USA:n diplomaattien laatimaa asiakirjaa. Yhteensä Wikileaks on vuotanut yli 251 287 USA:n lähetystöjen sisäistä viestiä. Eniten vuodetuissa viesteissä käsitellään Irakia, jota koskevia viestejä on yhteensä reilut 15 000.

Poliittisesti ehkä merkittävin tieto on se, että eräät maat eli etenkin Persianlahden maat Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat vaatineet Yhdysvalloilta luottamuksellisissa keskusteluissa kovia toimia Irania vastaan. Saudi-Arabian kuningas Abdullah on dokumenttien mukaan useasti kehottanut Yhdysvaltoja hyökkäämään Iraniin, jotta maan ydinohjelma saataisiin pysäytettyä.

Vuodetuissa viesteissä on kerrottu olevan kaikkiaan 662 Suomea koskevaa viestiä. Tämä luku perustuu cablegate.wikileaks.org-sivustolta saataviin tietoihin. Niistä vieteistä 16 on luokiteltu salaisiksi.

Julkaistavien dokumenttien joukossa on USA:n Helsingin suurlähetystön 7.3.2003 lähettämä dokumentti, jonka asiasanoissa on muun muassa Suomi-Irak ja kansainväliset suhteet.

Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki oli raportin lähettämistä edeltävänä päivänä syyttänyt vaalitentissä pääministeri Paavo Lipposta Suomen lupautumisesta Irakin vastaiseen liittoutumaan.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) tuomitsee Wikileaks-sivuston tietovuodon. Hän näkee Wikileaksin vuodon horjuttavan valtioiden välisiä suhteita. Stubb ei kertomansa mukaan jännitä Suomesta lähetettyjen tietojen julkaisemista, vaan on huolestunut itse ilmiöstä, jota hän pitää salaisen informaation varastamisena.

Toisaalta Stubb on itse tullut tunnetuksi avoimuuden edistäjänä ja puolustajana. Syksyllä 2008 Stubb itse luovutti lehdistön käyttöön yli kahdenkymmenen suomalaisdiplomaatin kirjallista arviota maailmanpolitiikasta, koska Stubb halusi lisätä avoimuutta ulkoministeriöön. Suurlähettilläät eivät alun perin tienneet analyysiensa päätyvän julkisuuteen, mutta julkaisuluvat kysyttiin myöhemmin.

Tapaus synnytti paljon arvostelua. Stubbin menettelyä kritisoivat osa kansanedustajista ja vanhemman polven ulkopolitiikan toimijoista sekä samassa ministeriössä työskentelevä ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen.

Wikileaksin julkaisemista salaisista asiakirjoista käy ilmi kiusallisia määritelmiä maailman johtajista. Tässä muuta esimerkki näistä luonnehdinnoista:

Vladimir Putin: "Alfa-uros". Tämä viittaa maailmalle julkaistuihin kuviin, joissa Putin esiintyy ilman paitaa, ratsastaa hevosella auringonlaskuun tai on kuvattu Formula I:n auton ratissa.

Dmitri Medvedev: Venäjän presidenttiä kutsutaan dokumenteissa "kalpeanaamaksi." Hänen suhdettaan Putiniin kuvataan minusta aika osuvasti, sillä Medvedevin sanotaan olevan Putinille kuin "Robin Batmanille."

Hillary Clinton: USA:n ulkoministerin väitetään määränneen amerikkalaisviranomaiset vakoilemaan YK:n diplomaatteja, jopa YK:n pääsihteeriä.

Nicolas Sarkozy: "Keisari ilman vaatteita". Ransdkan presidentin sanotaan olevan myös herkkähipiäinen ja määräilevä. Hänellä väitetään olevan taipumus moittia lähimpiä alaisiaan ja pääministeriä.

Angela Merkel: "Riskejä välttelevä ja vähemmän luova". Saksan liittokansleri on "heikko johtaja" ja hänen sanotaan ajattelevan kaikkia kansainvälisiä kysymyksiä siitä näkökulmasta, miten hän voisi käyttää tilannetta hyväkseen kotimaan politiikassa.

Silvio Berlusconi: Italian pääministeri on "avuton, itserakas ja tehoton ollakseen nykyaikainen eurooppalainen johtaja." Berlusconin väitetään olevan fyysisesti ja poliittisesti heikko johtaja, jonka säännölliset pitkät illanvietot ja mieltymys rankkaan juhlimiseen aiheuttavat hänelle lepovajetta.

Muammar Gaddafi: Omanin hallinnon edustaja kuvailee Libyan presidenttiä "omituiseksi". Lisäksi hänen sanotaan liikkuvan "uhkean ukrainalaisen blondin" kanssa.

Kim Jong-il: Pohjois-Korean diktaattoria diplomaatit luonnehtivat Kimiä "veltoksi vanhaksi hepuksi," joka kärsii "fyysisestä ja psykologisesta traumasta" eli tarkemmin sanottuna epilepsiasta.

Hamid Karzai: Afganistanin presidenttiä luonnehditaan "paranoian ajamaksi". Hänen Ahmed-veljensä väitetään olevan "huumeparoni".

Mahmud Ahmadinejad: Länsimaille uhittelevaa Iranin presidenttiä kuvataan "itse Hitleriksi".

Benjamin Netanjahu: Israelin pääministerin olemus on saanut osakseen jopa myönteisiä huomioita. Egyptin presidentti Hosni Mubarak kuvailee häntä "elegantiksi ja charmikkaaksi". Toisaalta Mubarak tosin huomauttaa, ettei Netanjahu koskaan pidä lupauksiaan, minkä Mubarak sanoo kertoneensa myös suoraan Netanjahulle.

Onko näissä luonnehdinnoissa jotakin kovin uutta ja ihmeellistä? Minusta ei ole, kun asiaa tarkemmin ajattelee kunkin kohteen osalta. Kyllä itse kukin on voinut näiden valtion päämiesten tai pääministereiden käyttäytymisestä tehdä vastaavanalaisia päätelmiä. Siis: Kyllä kansa tietää!

Suomalaisista poliitikoista ei ole ainakaan vielä julkaistu vastaavanlaisia viestejä. Martti Ahtisaari on henkilö, jonka nimi esiintyy suomalaisista ilmeisesti ylivoimaisesti eniten julkaistavissa tiedoissa eli yhteensä peräti 1 167 dokumentissa. Vielä ei tiedetä, mitä tietoja kyseiset dokumentit sisältävät Ahtisaaresta.

Kaikkein eniten Suomessa odotetaan Supon kassakaappiin suljetun Tiitisen listan nimien paljastumista. Olisiko USA:n diplomaateilla tästä asiasta luotettavaa tietoa? Toivottavasti, sillä listan sisältö olisi toki pitänyt saada Suomessa virallista tietä jo paljon aikaisemmin julkisuuteen. Jos lista julkisuuteen nyt mahdollisesti saatettu lista ei olisi täysin yhtäpitävä oikean listan kanssa, joutuvat Suomen viranomaiset julkaisemaan aidon listan.