1. Kauhajoen koulusurmiin 23.9.2008 liittyvä poliisirikostutkinta näyttää saavan yhä vain yllättävämpiä piirteitä. Kauhajokista komisariota vastaan nostettiin jo viime tammikuussa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen laatima syyte tuottamuksellisesta virkarikoksesta ja jutulle oli jo talvella määrätty pääkäsittely Kauhajoen käräjäoikeudessa. Pääkäsittely oli määrä pitää 13-14.5.
2. Yhden koulusurmissa menehtyneen uhrin omaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä syytteeseen ja poliisirikosta koskevaan esitutkintaan, vaan heidän avustajansa suoritti asiassa yksityisiä selvityksiä. Ilmeni, että kouluampuja Matti Saaren pyhäjokelainen koulutoveri oli tehnyt jo koulusurmia edeltäneellä viikolla Haapajärven poliisille ilmoituksen, jossa varoitettiin Saaren levottomasta ja kouluammuskeluun viittaavasta käyttäytymisestä. Kyseisissä yksityisissä tutkimuksissa olisi lehtitietojen mukaan ilmennyt myös, että Kauhajoen poliisilla olisi ollut mahdollisuus selvittää helposti Matti Saaren mielenterveydelliset ongelmat, mutta tähän selvitykseen ei ryhdytty. Mainitut omaiset ovat jättäneet jutussa oikeudelle oman haastehakemuksen, jossa kauhajokiselle komisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tämän vuoksi jutun syyttäjä on määrännyt KRP:n suorittamaan asiassa lisätutkimuksia ja käräjäoikeuden edellä mainittu pääkäsittely on peruutettu. Tutkimuksissa selvitetään mm. sitä, saiko Kauhajoen poliisi tiedon Saaren koulutoverin Haapajärven poliisille tekemästä ilmoituksesta ja varoituksesta ja oliko tämä ilmoitus ollut nyt syytteeseen asetetun komisarion käytössä, kun hän puhutteli Matti Saarta ampumisia edeltäneenä päivänä.
3. Eilen Nelosen Uutiset kertoi, että sisäministeriön poliisijohdolle oli heti ampumisia seuranneena päivänä ilmoitettu edellä mainitusta Haapajärven poliisille tehdystä vihjeestä. Tämä "kansalaisviesti" oli toimitettu suoraan valtakunnan ylimmälle poliisiviranomaiselle eli sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle sähköpostitse. Tässä viestissä kerrottiin ampuja Matti Saaren ystävän varoittaneen poliisia mahdollisesta kouluiskusta Kauhajoella jo useita päiviä ennen iskun tapahtumista. Kyseisen sähköpostiviestin lähetti Paaterolle Haapajärven poliisia varoittaneen miehen veli.
4. Kyseinen viesti on löytynyt Paateron "koneelta", joten Paatero ei ole voinut muuta kuin myöntää, että oli saanut vietin Kauhajoen ampumisia seuranneena päivänä. Tämä viesti, joka olisi ollut tärkeä todiste kauhajokista komisariota koskevassa virkarikostutkinnassa, ei kuitenkaan koskaan kulkeutunut eteenpäin eli kyseistä poliisirikosta suorittaneelle KRP:lle tai tutkinnanjohtajana toimivalle syyttäjälle.
5. Poliisin ja esitutkintaviranomaisten törkeimpiin periaatteisiin ja velvollisuuksiin kuuluu tasapuolisuus ja objektiivisuus. Tätä korostetaan jo oikeustieteellisen opetuksen alkuvaiheissa ja myöhemmin erityisesti poliisi- ja syyttäjäkoulutuksessa. Poliisi- ja esitutkintaa koskevaa tasapuolisuusvaatimusta ilmentää esimerkiksi esitutkintalain 7 §:n 1 momentin säännös: "Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet." Poliisi ja esitutkintaa suorittava virkamies ei saa jättää pöytälaatikkoon (tai toimittamatta tutkinnanjohtajalle) mitään todistetta riippumatta siitä, puhuisiko se epäiltyä vastaan tai hänen edukseen. Jos näin tapahtuu eli tutkija tai hänen esimiehensä salaa tahallaan tai huolimattomuudesta jonkin todisteen, on kyseessä aivan perustavaa laatua oleva, yleensä aina virkavastuuseen ja -syytteeseen johtava virhe.
6. Mutta mitä tapahtui poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle koulusurmia seuranneena päivänä toimitetulle tärkeälle todisteelle? Joo, kuten edellä jo totesin, kyseiselle viestille ei tapahtunut mitään, vaan se jäi Paateron "koneelle", sitä ei siis toimitettu eteenpäin eikä se kulkeutunut koskaan poliisirikostutkijoille tai tutkinnanjohtajalle.
7. Mikä sitten on Suomen ylimmän poliisiviranomaisen selitys tähän "katkokseen" ja todisteen pysähtymiseen hänelle? Joo, se on se tavanmukainen selitys, johon pekkariset, muut ministerit ja korkeat virkamiehet yleensä aina hätäpäissään turvautuvat: en muista mitään, joten en voi olla vastuussakaan mistään. Tämä olisi myös Paateron selitys, hän ei muista, "millaisiin toimiin" kyseinen viesti johti! Eihän viesti johtanut mihinkään toimiin, koska se ei koskaan mennyt perille sinne, mihin se olisi pitänyt välittömästi toimittaa eli poliisirikosjutun tutkijoille.
8. Voi herttanen aika sentään, millaista meininkiä ja millainen poliisi ja poliisiylijohto meillä oikein on, sanoisi varmaan Antero Mertarantakin! Voiko poliisijohtaja tehdä vakavampaa virhettä, kun jättää toimittamatta alaistaan komisariota koskevassa virkarikostutkinnassa hänelle henkilökohtaisesti toimitetun tärkeän todisteen tutkijoille? Nelosen Uutisten Susanna Reinbothin haastattelussa eilen Paatero tyytyi vain lakonisesti toteamaan, että Kauhajoen ampumista seuranneina oli niin paljon kaikenlaista "hässäkkää", ettei siinä pystynyt oikein mitään selkeästi ajattelemaan!
9. Tällä selitykselläkö poliisiylijohtaja aikoo pestä kätensä ja selvitä vastuusta? Hän ei muista ja oli kaikenlaista hässäkkää! Eikö poliisiylijohtaja olisi voinut kuitenkin suurimman hässäkän lauettua lukea sähköpostiviestinsä uudestaan, jolloin hän olisi varmasti havainnut kysiesen viestin? Ehkä hän tekikin niin, mutta päätti vain kylmästi olla toimittamatta viestiä tutkintaan, kuka sen tietää!
10. Tällaisen selityksen á la Paatero edessä jopa ministeri Pekkarinen saattaisi tulla kateudesta vihreäksi, sillä Pekkarinenhan keksi Suomi-Soffa -asiassa selitykseksi vain muistamattomuutensa, hässäkkää Pekkarinen ei huomannut mainita lainkaan! Tämäkin, siis pelkkä muistamattomuuteen vetoaminen, riitti kutenkin vakuuttamaan oikeuskansleri Jaakko Jonka, jonka puheille Mauri Pekkarinen kiirehti juoksujalkaa ja tukka putkella, kun hän vihdoin "muisti" Suomi-Soffalle myöntämänsä miljoonaluokan avustuksen ja Suomi-Soffalta saamansa 5 000 euron vaaliavustuksen. Jonkka päästi pikatutkinnalla Pekkarisen pälkähästä, joka juoksi nyt vuorostaan eduskunnan puhujapönttöön ja kertoi suorastaan hengästyneenä kansanedustajille Jonkan vapauttavasta päätöksestä.
11. Muistellaanpa hieman, miten Kauhajoen komisariota koskeva virkarikosjutun tutkinta käynnistyi. Olen kertonut blogissani 25.9.-08 ("Koulusurmat ja poliisin vastuu") ja 28.9.-08 ("Kauhajoen koulusurmat; poliisi ja syyttäjä napit vastakkain") miten innokkaasti sekä ministeri Holmlund että poliisiylijohtaja Mikko Paatero olivat lähdössä heti koulusurmia seuranneena päivänä Kauhajoelle "tutkimaan asiaa." Sisäministeriön ja Paateron tarkoituksena siis oli, että poliisi tutkisi itse kauhajokisen kollegansa menettelyn, kun tämä oli jättänyt tulevan surma-aseen kouluampujalle surmia edeltävänä päivänä pitämässään puhuttelussa. Hämmästelin kirjoituksissani, miksi Holmlundilla ja Paaterolla oli tällainen tutkimusinto päällä, vaikka lain mukaan tällaisissa epäilyttävissä tapauksissa on syytä epäillä poliisin virkavirhettä, jolloin tutkinnan johtaminen ei kuulu koskaan poliisille vaan aina syyttäjälle.
12. No, kyllähän syy oli selvä jo tuolloin: sisäministeriö halusi painaa kauhajokisen komisarion ja samalla koko poliisin vastuun koulusurmista ns. villaisella poliisikunnan maineen pelastamiseksi. Tähän kuvioon ja tavoitteeseen sopii hyvin se, että Paaterolle 24.9. tullut viesti jäi hänen koneelleen eikä edennyt mihinkään. Jos kyseinen viesti olisi tullut julki, se olisi ollut hyvin kiusallista ja johtanut ilman muuta laajempaan poliisi toiminnan tutkintaan, ja tätä ministeriö ja Paatero eivät halunneet. Näin on tullut selvitetyksi motiivi, jonka takia Paatero, vaikka sai ja luki hänelle tulleen viestin, ei toimittanut sitä tutkijoille eikä ryhtynyt ilmeisesti, kun ei edes muista ryhtyneensä (!), mihinkään muihinkaan toimiin viestin johdosta.
13. Kiinnitin edellä mainituissa blogijutuissani huomiota myös siihen, miten pontevasti Paatero ryhtyi alusta pitäen puolustamaan kauhajokisen komisarion menettelyä ja totesi, että tämä oli toiminut aivan normaalisti ja ohjeiden mukaan. Huomiota kiinnitti myös se, miten Paatero vakuutti, että hän kyllä tietää tarkkaan, mitä Kauhajoen poliisissa Saarta puhutettaessa ja sitä enne tapahtui! Näin siis siitä huolimatta, ettei jutun esitutkinta ollut tuolloin vielä edes käynnistynyt.
14. Poliisiylijohtaja näyttää kyllä ymmärtäneen roolinsa täysin väärin. Paatero kokee olevan yksi poliisi muiden poliisien joukossa ja tavallaan samaistuu alaisiinsa. Hän näkee tärkeimmäksi tehtäväkseen alaistensa poliisimiesten puolustamisen tilanteessa kuin tilanteessa. Muistutan tässä vain viime talvena sattuneesta Humppilan tapauksesta, jossa poliisi ampui asunnossa olleen miehen kuoliaaksi. Kun Paateroa haastateltiin tuon tapauksen johdosta, hän vakuutti - jälleen kerran - että joo, miehen ampunut poliisi ja paikalla olleet muutkin polisit olivat toimineet täysin ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Näin intomielin poliisiylijohtaja puolusti myös tuolloin alaisiaan, vaikka syyttäjän johdolla tapahtuvaa esitutkintaa ei ollut ehditty tässäkään tapauksessa vielä käynnistää!
15. Poliisijohtajan tehtävänä ei kuitenkaan ole alaistensa puolustaminen epäilyjä vastaan, vaan ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen. Tässä tarkoituksessa poliisijohtajan velvollisuutena on valvoa, että hänen alaisensa noudattavat lakeja ja virallisia määräyksiä ja ohjeita ja toimivat oikein. Myös poliisiylijohtajaa velvoittaa laissa oleva tasapuolisuusvaatimus ja objektiivisuusperiaate, joten hän ei voi missään tapauksessa lähteä suoralta kädeltä kumoamaan poliisia vastaan esitettyjä epäilyjä, vaan hänen pitää valvoa ja selvittää, ovatko poliisit toimineet oikein. Tämä näyttää jääneen Paaterolta - hänen lausunnoistaan ja toiminnastaan päätelleen sekä Kauhajoen että Humppilan tapauksissa - täysin huomaamatta. Paatero toimii ikään kuin hänet olisi asetettu virassaan muiden poliisien edusmieheksi, vaikka hänen tulisi ennen kaikkea vastata ihmisten turvallisuudesta ja tässä ominaisuudessa valvoa ja huolehtia siitä, että poliisi toimii oikein. Poliisipäällikkö ei ole poliisia varten, vaan ihmisiä ja heidän turvallisuuttaan varten.
16. Paateron menettelyn johdota olisi suoritettava KRP:n toimesta asianmukainen tutkinta, jossa selvitetään, onko Paatero todella salannut tärkeän todisteen tahallaan vai jättikö hän toimittamatta sen poliisirikostutkijoille ainoastaan huolimattomuuttaan.
17. Monet ihmiset ovat todella huolissaan Kauhajoen poliisirikostutkinnassa ilmenneistä puutteista ja epäkohdista. Tällainen salamyhkäinen ja viranomaisten virheitä kaikin tavoin peittelemään pyrkivä tutkintatapa on yksi syy, joka on omiaan horjuttaman vakavasti kansalaisten uskoa oikeusvaltion toteutumiseen.
18. Otettakoon tähän yhtenä esimerkkinä kansalaisten huolenaiheesta vaikkapa nimimerkki Jussin kirjoitus "Onko Suomi oikeusvaltio" Helsingin Sanomien verkkojulkaisun keskustelupalstalta teemasta "Kauhajoen tutkintavyyhti mutkistuu":
Jos Suomi olisi oikeus-valtio tuskin tämä juttu sivuutetaan hiljaisuudella. Lehdistö kyselisi Sisäministeriltä aikaisempien toimien ja puheiden ristiriitoja. Poliisiylijohtaja siirrettäisiin sivuun ja todennäköisesti erotettaisiin. Jokaisen tutkintaan osallistuvan poliisin toiminta olisi sisäisen tutkinnan alla ja virasta pidättäminen heidän kohdallaan olisi tosiasia. Pääministeriltä vaadittaisiin selitys ja sisäministeri joutuisi eroamaan.
Näin siis oikeusvaltiossa esimerkiksi Ruotsissa, mutta Suomessa kun olemme maailman rehellisemmässä maassa ei tällaisiin ole tarvetta vai onko sittenkin. Missä on lehdistö joka kyselee Kauhajoen tapahtuman jälkeen manipuloitua keskustelua jossa vain aseet todettiin syyllisiksi, viran-omaiset viisaaksi ja nettiadressin kerääjät vastuullisiksi.
Kysymys on pidetäänkö meitä vielä tyhminä joita vedätetään, olenko tyhmä jos epäilen johtajan rehellisyyttä ja olenko vielä tyhmempi kun epäilen viranomaisten toimintaa. Tuskinpa vain. Meitä taidettiin kusta oikein kunnolla silmään.
