keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

452. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa VII; hovioikeus sivuutti Jokelan tapauksen myös korvausvastuun perusteena


1. Hovioikeuden tuomiosta on jäljellä vielä valtion korvausvelvollisuuden tarkastelu. Tämä on jutun toinen pääkysymys, jossa hovioikeuden tekemää arviota voidaan perustellusti kritisoida; toinen on edellä V osassa selostettu kysymys siitä, oliko syytetyllä perusteltu ollut syy epäillä Saaren syyllistyvän koulusurmiin.

2. Minusta hovioikeus on tehnyt kummankin kysymyksen osalta virhearvion, sillä vastakkaisen kannan tueksi voidaan molempien kysymysten osalta esittää hovioikeuden perusteluissa kerrottuja perusteluja painavampia argumentteja. Näyttää siltä, että hovioikeus on hylännyt pro et contra -argumentoinnin ja halunnut perusteluissaan ilmoittaa lähes yksinomaan syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä näennäisesti tukevia seikkoja ja sivuuttaa sanottujen vaatimusten hyväksymistä puoltavat painavat seikat. Tämä koskee erityisesti vain 10 kuukautta aiemmin sattunutta ensimäistä eli Jokelan koulusurmaa ja sen merkitystä valtion korvausvastuuta ankaroittavana perusteena.

3. Hovioikeuden tuomion perustelut ovat korvausvelvollisuuden osalta seuraavanlaiset (olen jälleen merkinnyt perustelujen kappaleet kirjaimilla):

Vahingonkorvausvelvollisuus

Kysymyksenasettelu

a) Asianomistajat ovat vaatineet ensisijaisesti vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja toissijaisesti saman luvun 2 §:n nojalla Haapalalta ja valtiolta korvausta vahingonko rvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetusta kärsimyksestä, minkä lisäksi Elmeri Kotilainen on vaatinut korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta elatuksen menetyksestä. Lisäksi asianomistajat ovat perustaneet vahingonkorvausvaatimuksensa perustuslain 22 §:ään, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan, jonka mukaan jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa, sekä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että määrätyissä olosuhteissa viranomaisilla on velvollisuus ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin turvatakseen tuomiovaltaansa kuuluvien ihmisten hengen.

b) Asianomistajat ovat vedonneet korvausvaatimustensa perusteina paitsi syytteessä kuvattuun Haapalan menettelyyn myös erityisesti seuraaviin seikkoihin:

- Poliisi ei ollut ottanut Saarelta ampuma-asetta pois, vaikka oli ollut perusteltu syy epäillä, että Saari käyttää ampuma-asetta väärin, eikä aloittanut esitutkintaa, vaikka oli ollut syytä epäillä, että Saari valmistelee yleisvaarallista ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävää rikosta.

- Valtiolla oli ollut tieto siitä, että Saari oli Pyhäsalmella, asianomistajien mukaan vuonna 2002, suunnitellut koulusurmaa.

- Haapajärven poliisi oli laiminlyönyt reagoida Saastamoisen ilmoitukseen, joka oli koskenut Saaren internet-aineistoa, ja laiminlyönyt välittää Kauhajoen poliisille mainitun ilmoituksen ja muut tiedossaan olleet seikat Saaresta, kuten hänen syyllistymisensä rattijuopumukseen.

- Lisäksi asianomistajat ovat katsoneet, että sisäasiainministeriö ja poliisihallinto olivat laiminlyöneet ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi viimeistään Jokelan koulusurman jälkeen ja että ampuma-aseiden lupakäytännön oli sallittu muodostua ampuma-aselain vastaiseksi. Lupakäytäntöön vaikuttavat ohjeet oli annettu vasta Kauhajoen koulusurman jälkeen. Poliisin koulutus ei myöskään ollut ollut riittävää.

c) Asiassa on siten kysymys siitä, onko valtio korvausvastuussa asianomistajien vahingoista ensinnäkin Haapalan menettelyn johdosta ja toissijaisesti Haapalan ja vaatimuksessa mainittujen valtion viranomaisten menettelystä kokonaisuutena (ns. kumuloitu tuottamus).

Sovellettavat normit ja niiden tulkinta

d) Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 § koskee julkisyhteisön vastuuta työntekijänsä tai julkisyhteisöön palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Hovioikeus toteaa, että Haapalaan ja Suomen valtioon kohdistetussa korvausvaatimuksessa kuvatussa menettelyssä on kysymys julkisen vallan käyttämisestä ja se näin ollen arvioidaan vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla. Mainitun pykälän mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

e) Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Valtion tuottamus vastuuta määrittävät siten ennen kaikkea sovellettavat oikeusnormit. Valtion vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ään perustuvaa vastuuta virheestä tai laiminlyönnistä määrittää myös säännöksen 2 momentti, jonka mukaan vastuu voi tulla kysymykseen vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

f) Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 187/1973 vp s. 17-18) mukaan mikä tahansa poikkeama valtion tai kunnan hallintoelimeltä tai oikeudenhoidon orgaanilta vaadittavasta täysin moitteettomasta menettelystä ei perusta, vaikka kyseessä olisi virhe, loukatulle oikeutta saada korvausta. Huomioon on otettava, että viranomaiset harjoittavat toimintaansa yleisen edun vuoksi ja ne eivät voi kieltäytyä käsittelemästä niille kuuluvia asioita virheen vaaran vuoksi.

g) Hovioikeus toteaa, että julkiselle vallankäytölle on lähtökohtaisesti asetettava riittävät huolellisuusvaatimukset. Julkisen vallan tehtävänä on perustuslain 22 §:n nojalla turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu oikeus elämään. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että julkishallinto huolehtii yleisen edun ja yksityisten oikeuksien turvaamisesta asianmukaisesti.

h) Julkisyhteisön vastuu ei kuitenkaan ole rajoittamatonta. Valtion vahingonkorvausvastuu edellyttää ensinnäkin sen tuottamusta. Tämä tuottamusvastuu syntyy riippumatta siitä, kyetäänkö valtion vastuupiirissä tuottamuksellisesti menetelleet henkilöt yksilöimään. Valtion tuottamusta on myös arvioitava kokonaisuutena kaikkien sen vastuupiirissä toimineiden henkilöiden menettelyt huomioon ottaen (ks. esim. KKO 2002:56).

i) Kuten rikosoikeudellisessa arvioinnissa, myös arvioitaessa valtion vahingonkorvausvastuuta merkitystä on sillä, onko loukatulla normilla ollut tarkoitus suojata sattuneen kaltaiselta vahingolta. Valtion vastuuta rajoittavat myös yleiset vahingonkorvausoikeudelliset tuottamusvastuun rajoitusperusteet. Vahingonkorvausoikeudessa puhutaan väliin tulevasta syystä, jollainen voi olla esimerkiksi vahingon kärsineen tai kolmannen henkilön toiminta. Yleisesti voidaan sanoa, että tuottamuksellisesti toiminut ei yleensä ole vahingonkorvausvastuussa sellaisesta kolmannen henkilön toiminnasta, jota hän ei ole voinut mieltää toimintansa seuraukseksi.

j) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan käsitellyt valtion velvollisuutta turvata yksilöiden oikeutta elämään. Esimerkiksi ratkaisussaan Osman v. Yhdistynyt Kuningaskunta (28.10.1998) ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen lauseen mukaan valtioilla oli velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin suojatakseen sen tuomiovaltaan kuuluvien yksilöiden elämää. Ensisijaisesti oli annettava tehokkaita rikosoikeudellisia säännöksiä henkilöön kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi ja luotava oikeudellinen täytäntöönpanokoneisto sellaisten säännösten rikkomisen rankaisemiseksi ja estämiseksi. Sen ohella valtion sanottu velvollisuus saattoi määrätyissä olosuhteissa merkitä viranomaisiin kohdistuvaa positiivista velvoitetta ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin silloin, kun rikollinen käyttäytyminen uhkasi yksilön henkeä.

k) Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaista velvollisuutta suojata yksilöiden oikeutta elämään on kuitenkin tulkittava tavalla, joka ei aseta viranomaisille mahdotonta ja suhteetonta taakkaa. Viranomaisille voisi syntyä positiivinen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lähinnä silloin, kun ne olivat olleet tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia yksilön tai yksilöiden henkeä uhkaavasta todellisesta ja välittömästä vaarasta. Ihmisoikeustuomioistuin on Osman-tapauksen jälkeen perustellut johdonmukaisesti samalla tavalla ratkaisuja, joissa on ollut kysymys valtion positiivisesta velvoitteesta ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin yksilön hengen suojaamiseksi (ks. esim. Mastromatteo v.Italia 24.10.2002, Dana Kontrova v. Slovakia 31.05.2007, Erol Gungör v. Turkki 22.03.2005).

Hovioikeuden kanta valtion vahingonkorvausvastuuseen

Korvausvastuu Haapalan tuottamuksen perusteella

l) Hovioikeus on edellä katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta laiminlyönyt ottaa Saarelta aseen pois. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että hän ei ollut huolimattomuudellaan aiheuttanut asianomistajien perheenjäsenten kuolemaa, koska hänellä ei ollut ollut perusteltua ja konkreettista syytä epäillä Saaren käyttävän asetta koulusurman tekemiseen.

m) Hovioikeus katsoo, ettei ole perusteita arvioida vahingonkorvausvelvollisuuden edellyttämää tuottamusta Haapalan menettelyn osalta toisin kuin edellä rikosoikeudellista tuottamusta on arvioitu. Valtio ei siten ole vahingonkorvausvastuussa pelkästään Haapalan menettelyn perusteella.

Valtion kumuloitu tuottamus

n) Haapalan tiedossa olleiden seikkojen lisäksi valtion tiedossa oli ollut, että Saastamoinen oli torstaina 18.9.2008 jättänyt nimettömänä internetissä Haapajärven poliisilaitoksen palauteosoitteeseen ilmoituksen, jossa hän oli käsitellyt Saaren internet-aineistosta seikkoja, jotka olivat tuoneet hänelle mieleen Jokelan koulusurman tehneen Auvisen. Saastamoinen oli myös liittänyt ilmoitukseensa linkin Saaren IRC-Galleria -sivustolle tekemään profiiliin. Riidatonta on myös, että Haapajärven poliisi ei ollut välittänyt Saastamoisen ilmoitusta Kauhajoen poliisille. Lisäksi poliisiorganisaation tiedossa oli ollut, että Saari oli aikaisemmin kohdistanut Pyhäsalmen lukioon koulusurman uhkauksen. Myös tämän seikan valtio on hovioikeuden pääkäsittelyssä todennut olevan riidaton. Seikan on kirjallisena todisteena esitetyn poliisin laatiman, kyseistä koulusurmaa koskevan tapahtumapöytäkirjan mukaan ilmoittanut Kauhajoen poliisille Nivalan poliisi 23.9.2008. Sisäasiainministeriö ei myöskään ole antanut ampuma-asclupakäytäntöön vaikuttavia ohjeita Jokelan koulusurman jälkeen.

p) Hovioikeus katsoo, ettei Saastamoisen ilmoituksen perusteella koulusurman vaaraa ole ollut perusteltua arvioida toisin kuin edellä Haapalan menettelyn osalta on arvioitu. Saastamoisen Haapajärven poliisille tekemä ilmoitus oli ajoittunut samaan ajankohtaan, jolloin Kauhajoen poliisi oli vastaanottanut Saaren internet-aineistoa koskevan yleisöilmoitulcsen. Saastamoisen ilmoitus ei ole sisältänyt enempää tietoa kuin Kauhajoen poliisin tiedossa jo ollut aineisto. Se, että Saastamoinenkin oli liittänyt aineiston Jokelan koulusurman tehneeseen Auviseen, ei ole antanut poliisille aihetta muuhun kokonaisarvioon kuin siihen, johon oli päädytty Kauhajoen poliisin tiedossa olleen aineiston perusteella. Siten se seikka, että Saastamoisen ilmoitusta ei ollut välitetty Kauhajoen poliisille, ei ole voinut myötävaikuttaa asianomistajien perheenjäsenten kuolemaan. Koska Haapalan tiedossa oli ollut Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen, myöskään tämän tiedon välittämättä jättämisellä ei ole merkitystä asiassa.

q) Sen sijaan se, että Saari oli tehnyt koulusurmaan viittaavan uhkauksen aikaisemmin, on merkityksellinen seikka harkittaessa ampuma-aseen väliaikaista haltuunottoa ja lupaharkinnassa ylipäänsä. Hovioikeus katsoo, että aikaisempi koulusurmalla uhkaaminen madaltaa kynnystä puuttua asianomaisen henkilön internetissä esittämiin mielipiteisiin ja antaa aiheen huomattavasti vaikuttavampiin toimenpiteisiin kuin koulusurmien ihannointi. Kun pelkästään Saaren internet-aineistoa ei ollut ollut ennen toteutunutta tapahtumainkulkua aihetta tulkita aikomukseksi koulusurman tekemiseen, yhdessä vastaavaa tekoa koskevan uhkauksen kanssa aineiston olisi voitu tulkita viittaavan siihen, että Saari aikoo toteuttaa uhkaamansa teon. Hovioikeus näin ollen katsoo, että tieto Saaren aikaisemmasta koulusurmaa koskevasta uhkauksesta olisi yhdessä Haapalan ja Kauhajoen kihlakunnan poliisilaitoksen tiedossa olleiden seikkojen kanssa saattanut antaa poliisille perustellun aiheen epäillä Saaren tekevän koulusurman.

r) Arvioitaessa sitä, onko valtio menetellyt Saaren ampuma-aseen haltuunottamisen suhteen virheellisesti, on otettava huomioon, että harkintavalta oli kuulunut Kauhajoen poliisilaitokselle, jonka tiedossa ei ollut ollut Saaren aikaisempi uhkaus. Valtion tuottamus vastuu voi siten perustua lähinnä siihen, että se olisi toiminut virheellisesti, kun se ei ollut välittänyt toisen poliisilaitoksen tiedossa ollutta Saaren uhkausta Kauhajoen poliisilaitokselle.

s) Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan, kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava. Ilmoitukset on kirjattu 1.10.2003 voimaan tulleen henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 2 §:n nojalla poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettuun poliisiasiain tietojärjestelmään ja ennen tätä ajankohtaa poliisin henkilörekistereistä annetun lain 1 a §:n nojalla vastaavaan ti etoj ärj estei m ään.

t) Saaren esittämän uhkauksen ajankohdasta, vakavuudesta ja olosuhteista, joissa se oli tehty, ei ole esitetty näyttöä. Selvittämättä on niin ikään jäänyt, oliko uhkauksen johdosta ryhdytty toimenpiteisiin Saarta kohtaan. Hovioikeudella ei ole näin ollen edellytyksiä arvioida, kuinka tieto oli yksittäisellä poliisilaitoksella kirjattu ja kuinka se olisi pitänyt kirjata ja oliko valtio menetellyt virheellisesti, kun Kauhajoen poliisilaitoksella ei ollut ollut käytettävissään mainittua tietoa vuonna 2008.

u) Sisäasiainministeriön ja poliisihallinnon toimenpiteitä koskevien asianomistajien kanneperusteiden osalta hovioikeus toteaa, että poliisin hallinnosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan sisäasiainministeriö vastaa poliisin toimialan ohjauksesta ja valvonnasta sekä erikseen ministeriölle säädettävistä poliisin toimialan tehtävistä. Sisäasiainministeriön alaisuudessa poliisin ylijohtona toimivan Poliisihallituksen tehtävänä on mainitun lain 4 §:n mukaan sisäasiainministeriön ohjauksen mukaisesti muun muassa suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa poliisitoimintaa ja sen tukitoimintoja.

v) Vaikka poliisilain 1 §:n 1 momentin mukaisena poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen ja vaikka poliisin ohjaus ja valvonta on kuulunut sisäasianministeriön ja Poliisihallituksen vastuulle, valtion korvausvastuu yksittäisestä, vakavastakaan, rikoksesta johtuvista vahingoista voi tulla kysymykseen vain, jos osoitetaan laiminlyönti tai virhe sen vastuulle kuuluvien velvoitteiden suorittamisessa.

y) Sisäasiainministeriö oli Kauhajoen koulusurman jälkeen 29.9.2008 antamassaan ohjeessa SMDnro/2008/1009 kehottanut kihlakuntien poliisilaitoksia tarkistamaan, täyttävätkö ampuma-aseluvan antamiseen ja peruuttamiseen liittyvät menettelyt ampuma-aselain ja 16.10.2007 annetun aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevan ohjeen vaatimukset ja selvittämään viime vuosina pistooleille, pienoispistooleille, revolvereille ja pienoisrevolvereille annetut luvat ja niiden antamisperusteet. Sisäasiainministeriö oli mainitussa kirjeessään antanut tarkemmat ohjeet luvanhakijoiden haastattelusta ja kiinnittänyt huomiota lupaviranomaisen mahdollisuuteen pyytää hakijaa toimittamaan lääkärintodistuksen terveydentilastaan. Lisäksi sisäasiainministeriö oli tiukentanut selvästi ohjetta pistooleihin, pienoispistooleihin, revolvereihin ja pienoisrevolvereihin myönnettävien lupien ja ampumaharrastuksesta esitettävän selvityksen osalta.

z) Riidatonta on, että valtio ei ollut antanut vastaavanlaista ohjeistusta Jokelan koulusurman jälkeen. Arvioitaessa sitä, onko tätä valtion menettelyä pidettävä virheenä tai laiminlyöntinä, on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei mainittu sisäasiainministeriön antama ohje ole lupaharkintaa suorittavaa virkamiestä oikeudellisesti sitova. Luparatkaisu on tehtävä ampuma-aselain säännösten perusteella ja niiden suoman harkintavallan puitteissa.

x) Ampuma-aselain soveltamiskäytäntöä koskevan ohjauksen antaminen on ollut harkinnanvaraista, eikä sisäasiainministeriön voida katsoa menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut antanut mainittua oikeudellisesti sitomatonta ohjausta jo Jokelan koulusurman jälkeen. Ennen Kauhajoen koulusurmaa voimassa ollut ampuma-aselupakäytäntö on perustunut ampuma-aselakiin, jossa säädetyn harkintavallan kaventaminen puolestaan kuuluu lainsäätäjälle.

ä) Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä poliisin koulutuksen olleen riittämätöntä.

Johtopäätös

ö) Valtion ei ole osoitettu menetelleen vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla säännösten tai muiden normien vastaisesti eikä menettelyä voida kokonaisuutena arvioiden pitää sellaisena, että vahingonkorvausvelvollisuus voitaisiin perustaa ihmisoikeusloukkaukseen.

4. Perustelujen kohdissa l ja m esitetyn osalta totean, että jos hyväksytään aiemmin puoltamani kanta, jonka mukaan syytetty on törkeällä huolimattomuudellaan ja varomattomuudellaan aiheuttanut uhrien kuoleman, on valtion korvausvastuu syytetyn tuottamuksen perusteella.

5. Joka tapauksessa valtiolla on perustelujen n-kappaleessa tarkoitettu kumulatiivinen tuottamusvastuu. Tämä tuottamusvastuu, jota on arvioitava kokonaisuutena kaikkien valtion vastuupiirissä toimineiden henkilöiden menettelyt huomioon ottaen, syntyy riippumatta siitä, kyetäänkö kyseiset valtion vastuupiirissä tuottamuksellisesti menetelleet henkilöt yksilöimään.

6. Tässä yhteydessä hovioikeuden olisi odottanut analysoivan lähemmin ennakkopäätöstä KKO 2002:56, joka koskee nimenomaan valtion kumulatiivista tuottamusvastuuta. Näin ei ole tapahtunut, vaan perustelujen h-kappaleessa ainoastaan viitataan mainittuun ennakkopäätökseen.

7. Ratkaisussa KKO 2002:56 selostetussa tapauksessa varusmies oli saanut surmansa puolustusvoimien kovapanosammunnoissa. valtio velvoitettiin suorittamaan varusmiehen läheisille korvausta kärsimyksestä, vaikka kuolemantuottamuksesta rangaistukseen tuomittu ammunnan johtaja ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, kun vahinkoon johtaneessa puolustusvoimien toiminnassa ilmennyttä huolimattomuutta oli kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Perusteluissaan korkein oikeus piti valtion vastattavaksi lankeavaa turvallisuusvelvoitteen laiminlyöntiä kokonaisuudessaan törkeänä ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon todennäköisyys ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus.

8. Myös Kauhajoen tapauksessa on kysymys väitetystä valtion turvallisuusvelvoitteen laiminlyönnistä, mikä on ilmennyt eri tavoilla, joita hovioikeus on pitänyt sinänsä riidattomina. Tämän todettuaan hovioikeus on kuitenkin ryhtynyt jokseenkin kevyen tuntuisilla ja tarkoitushakuisilla perusteilla mitätöimään kunkin kohdan merkitystä. Kun oli ilmeisesti päätetty, että valtiota ei tuomita korvausvastuuseen, niin tuolle kannanotolle on sitten etsitty perusteita ja sivuutettu samalla kaikki ne perusteet, jotka tukisivat valtion korvausvastuuta.

9. Tuomioistuin ei päätöksenteossaan päädy ratkaisuun, joka olisi ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu, jonka tuomari onnistuisi "löytämään" jonkinlaisen yliluonnollisen ("jumalallisen") päättelykykynsä ja kokemuksensa perusteella. Päätöksenteko tuomioistuimessa on käytännössä paljon raadollisempaa toimintaa. Kyse on usein valintatilanteesta ja tuomioistuimen tahdosta valita tietty vaihtoehto ja tehdä sen mukainen päätös sekä sulkea muut ratkaisuvaihtoehdot pois, olkoonkin, että nuo muut vaihtoehdot olisivat kenties yhtä "oikeita" ja rationaalisia kuin tuomioistuimen valitsema vaihtoehtokin tai jopa valittua vaihtoehtoa perustellumpia.

10. Tuomion perustelut tulisi kuitenkin laatia pro et contra -metodin mukaisesti, jotta asianosaiset ja myös yleisö näkisivät, mitä muita ratkaisuvaihtoehtoja tuomioistuimella on asiassa ollut ja millä perusteilla nämä muut vaihtoehdot on päätöksenteossa hylätty ja suljettu pois. Jos muista ratkaisuvaihtoehdoista vaietaan tai perusteluissa contra-perusteluja ei mainita joko lainkaan tai mainitaan ainoastaan epämääräisellä tavalla, voi syntyä epäily tuomioistuimen puolueettomuuden vaarantumisesta, mielivallan mahdollisuudesta taikka sitä, että asia on päätetty asiassa omaksutun ennakkokäsityksen mukaisella tavalla.

11. Kuten perusteluissa (j-kappale) mainitaan, valtioilla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin suojatakseen sen tuomiovaltaan kuuluvien yksilöiden elämää. Valtio on ensisijaisesti velvollinen säätämään tehokkaita rikosoikeudellisia säännöksiä henkilöön kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi. Tämän lisäksi valtiolla ja sen turvallisuudesta huolehtivilla viranomaisilla on "määrätyissä olosuhteissa" positiivinen velvollisuus ryhtyä ennalta estäviin konkreettisiin toimenpiteisiin silloin, kun rikollinen käyttäytyminen uhkaa yksilöiden henkeä.

12. Valtiolla on siis erityinen turvallisuusvelvollisuus "määrätyissä olosuhteissa." Tässä tapauksessa on selvää, että Suomen ensimmäinen laajamittainen koulusurma eli Jokelan tapaus marraskuussa 2007 on merkinnyt ihmisoikeustuomioistuimen tarkoittamaa määrättyjä olosuhteita, jonka johdosta valtiolle on syntynyt erityinen ja korostettu positiivinen velvollisuus ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joilla uusi vastaavanlainen massamurhatapaus olisi estetty.

13. Asianomistajat ovatkin vedonneet valtion korvausvastuun tueksi muun muassa juuri Jokelan tapaukseen ja siihen, että valtio oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi. Asianomistajien korvausvaatimusten perustelut sanotulta osin on kirjattu hovioikeuden tuomioon näin:

- Ampuma-aselain ja poliisilain säännösten tarkoituksena on ollut suojella henkilöitä tietyntyyppiseltä vaaralta. Viranomainen oli luvannut, että toimenpiteisiin ryhdytään ja viranomaisessa oltiin tietoisia siitä, että toimimattomuus voi johtaa haitallisiin seurauksiin. Valtio oli myös laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi. Sisäasiainministeriön tehtäviin kuuluu antaa ampuma-aseisiin liittyviä turvamääräyksiä, valmistella ampuma-aseisiin liittyviä säädöksiä ja valvoa lupakäytännön lainmukaisuutta. Sisäasiainministeriön olisi pitänyt kiinnittää huomiota ampuma-aseiden saatavuuteen erityisesti Columbinen ja Jokelan koulusurmien jälkeen siten, ettei tulivoimaisiin, mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen soveltumattomiin ampuma-aseisiin
myönnettäisi hankkimis- tai hallussapitolupia. Lisäksi sisäasiainministeriön olisi tullut ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin informaation kulun parantamiseksi viranomaisten välillä ja sisällä. Jokelassa tehdyn koulusurman jälkeenkään ei ollut annettu määräyksiä, joilla olisi korjattu virheellistä ampuma-aselupakäytäntöä.

Kaikki me muistanemme vielä tavan, jolla valtiovalta ja sisäministeri Anne Holmlund vakuuttelivat Jokelan jälkeen, että kysymyksessä on yksittäinen tapaus, joka ei todennäköisesti tule tai edes voi tulla toistumaan.

14. Hovioikeus myöntää perusteluissaan olevan riidatonta, että sisäministeriö oli vasta viikko Kauhajoen koulusurman jälkeen eli 29.9.2008 antanut tiukennetut, voidaan sanoa huomattavasti entisestään tiukennetut ohjeet aselupakäytännöstä. Hovioikeus toteaa olevan myös riidatonta, että valtio ei ollut antanut vastaavanlaista ohjeistusta Jokelan koulusurmien jälkeen.

15. Mutta sitten hovioikeus siirtyy valtion ja sen viranomaisten (tässä sisäministeriön poliisiosaston) vastuun kannalta kuuluisalle "silkkihansikasosastolle" ja ryhtyy vesittämään ohjeiden laiminlyönnin merkitystä tavalla, joka on minusta suoraan sanoen hyvin yllättävä ja osoitus hovioikeuden argumentoinnin ja perustelujen tarkoitushakuisuudesta eli halusta esittää perusteita - tosin vain kevyitä sellaisia - joilla ohjeiden laiminlyönnin ja Jokelan koulusurma merkitys korvausvastuun perusteena saataisiin mitätöidyksi.

16. Hovioikeus, anteeksi vain, tuntuu saivartelevan, todetessaan, että eihän kyseisillä ohjeilla, vaikka ne olisi Jokelan jälkeen annettukin, oikeastaan mitään merkitystä ollutkaan, koska ne eivät ole lupaharkintaa suorittavaa virkamiestä oikeudellisesti sitovia, sillä lupavirkamies on velvollinen noudattamaan vain lakia ja oikeutettu tekemään päätöksensä lain säännösten perusteella. Lisäksi todetaan, että ohjeiden antaminen on ollut harkinnanvaraista eikä ministeriö siten ollut menetellyt virheellisesti, kun se ei olut antanut mainittua "oikeudellisesti sitomatonta ohjausta" jo Jokelan koulusurmien jälkeen."

17. Voi pyhä Sylvi! Näin teki mieli huudahtaa, kun ensimmäisen kerran luin hovioikeuden sanotut perustelut, joilla ministeriö ja valtio pestään puhtaaksi vastuusta. Onko hovioikeus todella niin sokea, ettei se ole ymmärtänyt ohjeiden ja ministeriön laiminlyönnin merkitystä asiassa, vai eivätkö asianomistajien asianajajat kyenneet esittämään tätä asiaa kyllin selvästi hovioikeudelle?

18. Kaikille aselupakäytäntöä seuranneille pitäisi toki olla selvää, että ministeriön ohjeilla on aina ollut ratkaiseva merkitys aselupia myönnettäessä samoin kuin niitä peruutettaessa. Eivät lupavirkamiehet lue lain säännöksiä, joissa ei paljon lukemista edes ole, sillä laissa asiat sanotaan vain "pyöreästi", vaan lukevat nimenomaan ministeriön antamia ohjeita, joissa kerrotaan tarkemmin, "mitä se on" eli miten lain abstraktisia normeja on tulkittava ja miten niitä on käytännössä sovellettava. Asianomistajien advokaattien olisi tullut osoittaa hovioikeudelle, mikä merkitys sisäministeriön viikko Kauhajoen tapauksen jälkeen antamilla tiukennetuilla ohjeilla oli lupakäytännössä. Uusien ohjeiden johdosta lupakäytäntö tiukentui hetkessä! Jos nuo ohjeet olisi annettu jo Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi milloinkaan edes myönnetty aseen hankkimislupaa.

19. Hovioikeuden lakoninen toteamus, jonka mukaan ministeriön ohjeiden antaminen oli ollut "vain harkinnanvaraista" on valtion korvausvastuun kannalta minusta täysin irrelevantti seikka. Näin on, mutta jos ministeriö ja valtio olisivat todella huolehtinut sille kuluvasta turvallisuusvelvollisuudestaan, olisi tiukennetut ohjeet annettu, vaikka sitä ei olekaan säädetty laissa ministeriön nimenomaiseksi velvollisuudeksi. Juuri se, ettei ohjeita välitetty antaa eikä annettuja ohjeita huomattavasti tiukentaa, osoittaa valtion vastuuttomuutta ja laiminlyöntiä huolehtia sille ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kuuluvasta positiivisesta toimimisvelvollisuudesta. Vaikka Suomen lain mukaan nimenomaista velvollisuutta ohjeiden tiukentamiseen ei ollut, sanottu velvollisuus valtiolla ja sen asianomaisilla viranomaisille on kuitenkin ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella.

20. Minusta se, että valtio eli sen viranomaisena toimiva sisäministeriö ei ollut välittömästi Jokelan koulusurmatragedian jälkeen välittänyt huolehtia uusien aseluvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien tiukennettujen ohjeiden antamisesta ja ohjeiden valvomisesta riittäisi jo yksistään perustaksi valtion korvausvastuulle. Mutta kuten anottu, hovioikeus on systemaattisesti joko sivuuttanut kokonaan Jokelan tapauksen tai mitätöinyt perusteluissaan sen merkitystä erilaisilla kvasiperusteluillaan.

21. Myös asianomistajien vahingonkorvausvaatimustensa tueksi esittämät muut perusteet ovat relevantteja ja puoltavat valtion kumulatiivista tuottamusvastuuta. Mutta myös nämä perusteet hovioikeus on jostakin syystä halunnut omilla vastaperusteluillaan mitätöidä tavalla, joka herättää ihmetystä.
----
Blogistin tarkoituksena on viimeistellä tämä viimeinen osa Kauhajoki-sarjasta Juhannuksen jälkeen ja esittää samalla yhteenveto asiasta. Asianomistajat ja syytetty ovat lehtitietojen mukaan pyytäneet viime viikolla KKO:lta valituslupaa valittaakseen hovioikeuden tuomiosta.

Nyt on kuitenkin syytä sännätä Jussin-päivän viettoon!





451. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa VI


1. Kirjoitussarjan edellisessä eli V osassa (blogi 448) käsittelin - hovioikeuden tuomion perustelujen mukaisesti - kysymystä siitä, oliko syytetyllä komisariolla ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman. Vaikka tätä ei perusteluissa jostakin syystä suoraan sanotakaan, mainittu kysymys liittyy ennen kaikkea asianomistajan törkeistä kuolemantuottamuksesta esittämään rangaistusvaatimukseen.

2. Blogissa 448 käsitellyssä perustelujen osassa hovioikeus tarkasteli kuolemantuottamuskysymystä näytön arvioinnin osalta. Tämän jälkeen hovioikeus siirtyi tarkastelemaan samaa kysymystä lain soveltamisen kannalta. Tämän osion on ilmeisesti ajateltu olevan ikään kuin hovioikeuden tuomion perustelujen "kohokohta" tai "parasta antia", sillä juuri kyseinen osa tuomiosta - mutta ainoastaan se - on otettu hovioikeuden tuomiosta laadittuun ja hovioikeuden kotisivuilla julkaistuun Finlex-selosteeseen (VaaHO 2011:5). Kyseinen Finlex-seloste muuten ilmestyi hovioikeuden kotisivuille vasta viime viikolla, jolloin selvisi, että asianosaiset ovat pyytänyt tuomiosta valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

3. Olen viittaustekniikan vuoksi merkinnyt hovioikeuden perustelukappaleet kirjaimilla. Mainittu osa perusteluista kuluu näin:

Törkeää kuolemantuottamusta koskevan tunnusmerkistön täyttyminen

a) Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan kuolemantuottamuksesta on tuomittava se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Kuolemantuottamusta on saman luvun 9 §:n mukaan pidettävä törkeänä, jos kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan.

b) Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi mainitun 2 momentin 1 kohdan mukaan perustua virkaan, toimeen tai asemaan.

c) Hovioikeus on edellä katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa laiminlyömällä ottaa Saaren ampuma-aseen väliaikaisesti poliisin haltuun. Asiassa on asianomistajien esittämän rangaistusvaatimuksen osalta kysymys ensinnäkin siitä, onko tämä Haapalan laiminlyönti syy-yhteydessä asianomistajien perheenjäsenten kuolemaan ja toiseksi siitä, onko Haapala aiheuttanut kuolemat rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla huolimattomuudella.

d) Saari ei olisi voinut tehdä juuri 23.9.2008 toteuttamaansa koulusurmaa, jos Haapala olisi ottanut Saaren aseen väliaikaisesti poliisin haltuun 22.9.2008, kuten hänen olisi pitänyt tehdä toimiessaan virkavelvollisuuksiensa mukaisesti. Koulusurma on ollut tässä mielessä Haapalan menettelyn seuraus.

e) Seuraavaksi on arvioitava, onko Haapala aiheuttanut Saaren tahallisesta teosta johtuneet asianomistajien perheenjäsenten kuolemat huolimattomuudellaan.

f) Oikeuskirjallisuudessa on aikaisemmin ollut vallitsevana kanta, jonka mukaan henkilö ei voi olla vastuussa toisen tahallisella rikoksella aiheuttamasta seurauksesta, vaikka hän olisi huolimattomuudellaan mahdollistanut rikoksen ja sen seurauksen syntymisen.(JV: tähän kantaan valtion edustaja vetosi Kauhajoki-prosessissa sitkeästi vielä hovioikeudessakin). Kantaa on perusteltu muun muassa sillä, että rikoslakiin sisältyvät rikokseen osallisuutta koskevat yllytys- ja avunantosäännökset, joiden täyttyminen edellyttää tahallisuutta. Kun toisen tekemän rikoksen tuottamuksellista edistämistä ei vastaavasti ole säädetty rangaistavaksi, tuottamuksellinen osallisuus toisen tekemään tahalliseen rikokseen ei mainitun kannan mukaan voisi olla rangaistavaa.

g) Hovioikeus toteaa, että toisen rikoksen tuottamuksellista edistämistä koskevien säännösten puuttumisen voidaan perustellusti tulkita tarkoittavan myös sitä, että kysymys on jätetty ratkaistavaksi yleisten tuottamusta koskevien säännösten perusteella. Mainitulle kannalle ei ole muutoinkaan saatavissa tukea voimassa olevasta oikeusjärjestyksestä. Sitä vastoin rikoslain yleisten oppien uudistamiseen vuonna 2004 johtaneessa hallituksen esityksessä nimenomaan viitataan mahdollisuuteen tuomita rangaistus toisen rikoksen tuottamuksellisesta edistämisestä toteamalla, että kysymys siitä, missä vaiheessa toisen rikosteon tuottamuksellinen edistäminen liitetään edistäjän huolimattomuuteen, liittyy rikoslain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun olosuhteiden edellyttämään huolellisuuteen (HE 44/2002 vp s. 95 - 96). Lisäksi ratkaisussa KKO 1993:50, jossa panttivanki oli saanut surmansa poliisin toteuttaman saarrostuksen yhteydessä tapahtuneessa räjähdyksessä, korkein oikeus tuomitsi komisarion kuolemantuottamuksesta, vaikka räjähtäminen oli voinut tapahtua myös kaappaajan tietoisesta toiminnasta.

h) Tuottamuksellisen rikoksen syyksilukemiseksi edellytettävää huolimattomuutta on viime vuosikymmeninä julkaistussa oikeuskirjallisuudessa arvioitu kielletyn riskin ja sen relevanssin avulla. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan seurausta ei tee huolimattomuudesta aiheutuneeksi vielä se, että tekijä on syyllistynyt kiellettyä riskinottoa sisältävään tekoon tai laiminlyöntiin ja että teko on aiheuttanut seurauksen. Näiden lisäksi edellytetään yleensä teon tai laiminlyönnin sisältämän riskinoton olevan relevanttia seurauksen syntymisen suhteen. Toisin sanoen riskin tulee olla toteutunut seurauksessa (Nuutila: Rikosoikeudellinen huolimattomuus 1996, s. 272-457 ja Rikoslain yleinen osa 1997, s. 141-176, Nuotio: Teko, vaara, seuraus 1998, s. 291-328 ja Frände: Yleinen rikosoikeus 2007, s. 96-114).

i) Rikoslain yleisen osan uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on hyväksytty oikeuskirjallisuudessa esitetyt lähtökohdat. Rikoslain 3 luvun 7 §:n osalta esitöissä todetaan, että objektiivisessa huolimattomuudessa on asiallisesti kysymys ennen kaikkea siitä, ottiko tekijä kielletyn riskin vai jäikö riskinotto sallitun puolelle. Edelleen esityksessä todetaan, että loukkaamisrikoksesta rankaisemiseksi ei riitä se, että tekijä toimii huolimattomasti ja aiheuttaa ennakoitavalla tavalla tunnusmerkistössä tarkoitetun vahinkoseurauksen. Tunnusmerkistön täyttyminen täytyy myös voida palauttaa huolimattomuuteen (HE 44/2002 vp s. 90).

j) Oikeuskirjallisuudessa on arvioitu myös nimenomaisesti sitä, millä edellytyksillä tuottamuksellinen myötävaikutus toisen tahalliseen rikokseen on rangaistavaa (Nuutila: Rikosoikeudellinen huolimattomuus 1996, s. 347-372 ja Rikoslain yleinen osa 1997, s. 157-165). On katsottu, että vasta konkreettinen syy epäillä vastaisen rikoksen tekemistä voi perustaa vastuun toisen tekemästä tahallisesta rikoksesta. Tätä vastuun lievennystä toisen tahallisesta rikoksesta on perusteltu muun muassa luottamusperiaatteella eli sillä, että moderni vaihdantaan ja sosiaaliseen työnjakoon perustuva elämä kävisi mahdottomaksi, jos ihmisten olisi pidettävä huolta siitä, etteivät he tee mahdolliseksi toisen tahallista rikosta.

k) Hovioikeus toteaa olevan perusteltua lähteä siitä, että vastuu toisen tahallisella rikoksella aiheuttamasta seurauksesta yleensä edellyttää erityisiä perusteita. Ensinnäkin on niin, että toisen henkilön tietoista inhimillistä toimintaa ja aikomuksia voi olla usein vaikeampi ennakoida kuin muunlaisia huolimattomuuden seurauksia. Myös mainittu luottamusperiaate puoltaa erityisiä perusteita vastuun syntymiselle. Hallintoviranomaisen soveltaessa lakia lievennys saattaa perustua siihen, että viranomainen voi olla velvollinen soveltamaan lakia oikeuslähteiden ja vakiintuneen käytännön mukaisesti riippumatta mahdollisista omista epäilyistään.

l) Ampuma-aselain säätämisen keskeisenä tavoitteena on ollut yksilöön kohdistuvan väkivallanteon vaaran vähentäminen. Tämä tavoite ilmenee selvästi myös ampuma-aselain 92 §:ssä, jonka 1 momenttiin perustuvan velvollisuutensa Haapala oli laiminlyönyt. Hovioikeus kuitenkin toteaa, että Haapalan mahdollista vastuuta Saaren tekemästä koulusurmasta on arvioitava niiden olosuhteiden perusteella, jotka olivat vallinneet Haapalan laiminlyönnin aikana. Erityisesti on otettava huomioon, että sovellettavan lainkohdan mukaan vasta perusteltu aihe olettaa ampuma-asetta käytettävän väärin on perustanut Haapalalle oikeuden ja velvollisuuden ottaa ase pois.

m) Kuten hovioikeus on edellä katsonut, Haapala on syyllistynyt ilmeiseen virhearviointiin jättäessään aseen Saarelle, koska Saari oli jo käyttänyt asetta väärin. Sen sijaan Haapalalla ei ole ollut konkreettisia perusteita epäillä, että Saaren menettelyssä olisi kysymys muusta kuin pelkoa ja huolta herättäneestä toiminnasta. Haapala ei ollut mieltänyt sitä vaihtoehtoa mahdolliseksi, että Saari tulisi tekemään koulusurman. Haapala ottama kielletty riski ei ollut koskenut koulusurmaa, eikä se huolimattomuus, johon Haapala oli syyllistynyt jättäessään aseen Saaren haltuun, ole näin ollen ollut relevantti Saaren tekemän rikoksen seurausten kannalta.

n) Näillä perusteilla hovioikeus päätyy siihen, ettei A ole huolimattomuudellaan aiheuttanut Kauhajoen koulusurmassa surmansa saaneiden kuolemia eikä siten ole vastuussa niistä.

4. Hovioikeuden päättely on sinänsä asianmukaista ja perustelut seikkaperäisiä. Positiivista on sekin, että hovioikeus ei ole tyytynyt oikeuskirjallisuudenosalta vain viittamaan anonyymisti siihen, mitä oikeuskirjallisuudessa on tietyistä tulkintakysymyksistä lausuttu - tämä valitettavan epämääräinen tapa on sen sijaan käytössä KKO:ssa - vaan on kirjoittanut näkyviin ne kirjallisuuden kohdat, joihin hovioikeus on, ei vain viitannut, vaan joista ilmenevää päättelytapaa ja tulkintasuositusta hovioikeus on sellaisenaan noudattanut.

5. Mutta kuten jo tämän kirjoitussarjan V osassa totesin, kysymys H:n syyllisyydestä kuolemantuottamuksiin on ratkaistu asiallisesti jo siinä yhteydessä, kun hovioikeus on pohtinut, oliko H:lla ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman. Tämä ilmene myös edellä hovioikeuden perustelujen kappaleesta m, jossa on viitattu siihen, ettei H:lla hovioikeuden käsityksen mukaan ollut ollut konkreettisia perusteita epäillä Saaren tekevän koulusurman.

6. Jos se sijaan päädytään siihen johtopäätökseen, jota itse olen edellä V osassa puoltanut ja jonka hyväksymiselle näyttäisi minusta olemassa painavat perusteet, eli siihen, että H:lla oli konkreettisten seikkojen perusteella ollut täysin perusteltu syy epäillä ja mieltää koulusurmien tai joka tapauksessa asetta käyttäen tapahtuvan väkivaltarikoksen tekeminen, päädytään arvioinnissa samalla siihen, että H:n ottama riski on koskenut, ei vain esimerkiksi aseen "heiluttelua" julkisilla pakoilla tai vastaavanlaista "vähäistä väärinkäyttöä", vaan myös nimenomaan väkivaltarikoksen ja useiden poliisimiesten ja ulkopuolistenkin todennäköisenä pitämän koulusurman tekemistä. Tällöin se huolimattomuus ja varomattomuus, johon H on syyllistynyt jättäessään aseen Saaren haltuun, on ollut relevantti Saaren tekemän rikoksen seurausten kannalta. Tämän vaihtoehdon mukaan H on siten huolimattomuudellaan ja varomattomuudella, jota voidaan pitää törkeänä, aiheuttanut kouluampumisissa surmansa saaneiden henkilöiden kuolemat.

7. Käsittelen tässä yhteydessä vielä hovioikeuden kannanoton ja perustelut syytetylle tuomitun rangaistuksen osalta. Hovioikeus kirjoittaa perusteluissaan näin:

Rangaistusseuraamus

Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on rikoslain 40 luvun 10 §:ssä säädetty rangaistukseksi varoitus tai sakko.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Haapalan syyksi ei ole luettu Saaren teosta johtuneiden seurausten aiheuttamista. Määrättäessä Haapalalle rangaistusta hänen syykseen luetusta virkarikoksesta ei siten ole annettava merkitystä niille vakaville seurauksille, joihin Saaren menettely oli johtanut.

Arvioitaessa Haapalan menettelyn moitittavuutta on otettava huomioon, että hän on syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn toimiessaan aselupaviranomaisena. Tälle toiminnalle on lähtökohtaisesti asetettava korkeat vaatimukset. Toisaalta on annettava merkitystä sille, että Haapalan ratkaisu on perustunut ampuma-aselain säännökseen, jota sovellettaessa on käytettävä harkintavaltaa, ja johon siten väistämättä liittyy myös mahdollisuus virheratkaisun tekemiseen.

Haapala on vedonnut rangaistuksen lieventämiseksi asian saamaan julkisuuteen.

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä kohtuullistamisperusteena voidaan ottaa huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi siitä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 200) todetaan, että myös epäviralliset seuraamukset kuten työpaikan menetys ja rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluvat säännöksen piiriin. Peruste on tarkoitettu poikkeussäännökseksi, eikä säännönmukainen mediajulkisuus sinänsä riitä yleensä lievennyksen perustaksi.

Esimerkiksi julkisuuden henkilöt tai merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat joutuvat omissa toimissaan ottamaan huomioon sen, että heidän tekemiään rikoksia käsitellään näkyvästi tiedotusvälineissä. Jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomittujen ja usein jo epäiltyjen elämään, on nuo seuraukset lupa rangaistusta määrättäessä ottaa kohtuuden mukaan huomioon.

Haapalaan kohdistettuja syytteitä on käsitelty julkisuudessa mittasuhteissa, joita ei voida pitää Haapalan syyksi luettuun rikokseen nähden kohtuullisina. Tämä julkisuus on johtunut pääosin Saaren tekemästä henkirikoksesta. Sen vuoksi hovioikeus pitää perusteltuna ottaa asian saaman julkisuuden Haapalalle rangaistusta määrättäessä huomioon. Tällä perusteella ja ottaen huomioon Haapalan syyksi luetun rikoksen vahingollisuus, vaarallisuus ja hänen siitä ilmenevä syyllisyytensä hovioikeus pitää riittävänä seuraamuksena rikoksesta varoitusta.

8. Minusta julkisuuden merkityksestä rangaistusta lieventävänä kohtuullistamisperusteena voidaan tässä tapauksessa olla hovioikeuden ratkaisun ja perustelujen osalta perustellusti eri mieltä. Komisarion rikos ei minusta ole saanut osakseen sellaista poikkeuksellista julkisuutta kuin RL 6 luv. 7 §:n 1 kohdassa ja sitä koskevassa hallituksen esityksessä tarkoitetaan. Kyse on vain säännönmukaisesta mediajulkisuudesta. Julkisuus ei ole noussut kohtuuttomiin mittasuhteisin, vastakkaista käsitystä ei ole hovioikeuden tuomiossa ole edes yritetty tarkemmin perustella.

9. Hovioikeuden olisi tullut havaita ja ottaa perusteluissaan huomioon, että mediajulkisuus on päin vastoin käsitellyt Kauhajoen komisariota itse asiassa hyvin lempeästi. Hänen nimeään ei ole edes oikeuskäsittelyn aikana, esitutkinnasta puhumattakaan, ei käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa, mainittu tiettävästi juuri missään tiedotusvälineessä, ei käräjäoikeuden eikä hovioikeuden käsittelyn kuluessa tai tuomiota tiedotusvälineissä selostettaessa, vaikka tuomio ei olekaan miltään osin salainen. Syytetystä ei ole myöskään tiettävästi julkaistu, ei ainakaan päivä- tai iltapäivälehdissä, yhtään kuvaa. Joku kuva, jossa syytetty näkyy oikeussalissa takaapäin, on julkaistu, mutta syytetyn kavoista ei ole kuvia julkaistu. Nämä seikat, jotka osoittavat mediajulkisuuden kohtuullisuutta ja suorastaan poikkeuksellista pidättävyyttä, hovioikeuden olisi tietenkin tullut ottaa punninnassaan contra-perusteina huomioon, mutta pro et contra -metodista on tältäkin osin perusteluissa lipsuttu.


tiistai 21. kesäkuuta 2011

450. KKO 2011:43: yksityistä parkkivalvontaa koskenut purkuhakemus hylättiin

Kaiken kallella kypärin...YLE:n pysyvät asiantuntijat Tolvanen, Ojanen ja Mäenpää suut mutrussa KKO:n tuoreen ratkaisun jälkeen

1. Koko valtakuntaa on jo parisen vuotta kuohuttanut - tämän klisheen käyttäminen ei liene tässä yhteydessä liioiteltua - yksityistä parkkimaksua tai -sakkoa (virallisesti valvontamaksu) koskenut kiista. Olen kertonut asiasta monissa blogijutuissani. Yksityinen pysäköinninvalvonta onkin teema, josta olen kirjoittanut - joutunut kirjoittamaan - useimmat blogijuttuni.

2. Kiista huipentui eräänlaiseen kliimaksiinsa viime talvena, jolloin eduskunnan perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan (PeVL 57/2010 vp) kantaa asiaan ja esitti yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen hallituksen lakiesityksen (HE 223/2010 vp, ks. siitä blogia 228/11.3.2010) hylkäämistä. Näin myös tapahtui. Perustuslakivaliokunta katsoi, että lakiehdotuksen mukaisessa valvontamaksun määräämisessä oli kyse julkisen vallan käytöstä ja vieläpä merkittävästä sellaisesta. Katso blogia 393/19.2.2011.

3. Kyseessä näytti olevan arvovaltakiista korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan välillä, näin ainakin väitettiin. Kun korkeimman oikeuden presidentti puolusti julkisuudessa korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa, jotkut oikeusoppineet katsoivat hänen menneen "tonttinsa" ulkopuolelle. Jotkut kaikkein kiihkeimmät "asiantuntijat,"mm. eräs bloggaava emeritusprofessori, repivät pelihousunsa niin pahasti, että vaativat jopa KKO:n presidentin välitöntä eroamista virastaan. Katso blogi 404/4.3.2011.

4. Perustuslakivaliokunnan lausunnon innoittamana - ja eräiden yliaktiivisten oikeusoppineiden ja yllättäen myös erään YLE:n toimittajan kovasti raflaavien uutisjuttujen suorastaan yllyttämänä (ks. blogia 402/2.3.2011 "YLE kiihottaa ihmisiä laittomaan parkkimaksukapinaan") - vantaalaismies, joka oli korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä KKO 2010:23 velvoitettu suorittamaan valvontamaksu yksityiselle alueelle pysäköinnin johdosta, vaati maaliskuussa korkeimmalle oikeudelle tekemässään purkuhakemuksessaan mainitun KKO:n tuomion purkamista katsoen, että tuomio oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

5. Oma kantani asian johdosta ilmenee muun muassa blogistani 410/14.3.2011 "Sivuuttiko korkein oikeus perustuslain." Päädyin siihen, ettei perustuslain sivuuttamista tai rikkomista ollut tapahtunut. Ratkaisua KKO 2010:23 olen kommentoinut blogissa 230/16.3.2010 "ParkCom sai periä valvontamaksun."

6. Korkein oikeus on tänään antamallaan ennakkopäätöksellä hylännyt sanotun purkuhakemuksen (KKO 2011:43). Päätöksessä todetaan, että ratkaisu KKO 2010:23 ei ole perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

7. Korkeimman oikeuden tänään antamasta ratkaisusta on laadittu seuraavanlainen tiedote.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä laadittu ratkaisuseloste kokonaisuudessaan löytyy täältä.

8. Päätös on hyvin perusteltu. Perustelujen kappaleessa 14 todetaan merkittävä asia, joka monilta on ilmeisesti jäänyt kokonaan huomaamatta. Valvontamaksussa on kyse yksityisoikeudellisesta velvoitteesta, joka voi syntyä itsenäisesti ja irrallaan TLL 28 §:n 3 momentista ja pysäköintivirhemaksun määräämisperusteista ja myös -menettelystä. Perustelujen kohdassa 15 kerrotaan, missä suhteessa hallituksen lakiehdotus, johon perustuslakivaliokunta otti kantaa, eroaa KKO:n ennakkopäätöksessä 2010:23 selostetusta tapauksesta.

9. Perustelukappaleessa 16 selostetaan ytimekkäästi, että, toisin kuin muutamat oikeusoppineet ja toimittajat ovat"hehkuttaneet", perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ottaa lausunnoillaan kantaa vain ja ainoastaan käsiteltävinä oleviin hallituksen lakiesitykseen, ei lainkaan tuomioistumissa käsiteltäviin tai käsiteltyihin yksittäisiin tapauksiin.

10. Päätöksen kappaleessa 17 selostetaan sitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa selostetut esimerkit, joissa on aiemmin katsottu olleen kyse julkisen vallan käytöstä, koskevat siinä määrin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä voida saada tukea väitteelle, jonka mukaan myös yksityisen valvontamaksun määräämisessä olisi kyse sanotunlaisesta vallan käytöstä. Olen itse blogissani ihmetellyt perustuslakivaliokunnan kuulemien valtiosääntö- ja hallinto-oikeusjuristien kyseistä rinnastusta, koska sille ei näytä olevan olemassa järkeviä perusteita.

11. Tätähän minäkin olen yrittänyt blogissani tolkuttaa. Perustuslakivaliokunta on perustanut käsityksensä sille lausuntonsa antaneiden valtiosääntö- ja hallinto-oikeusjuristien näkemyksiin, joissa on minusta kummallisen yksioikoisesti ja vain ikään kuin "ilmasta tempaistu" kanta, jonka mukaan valvontamaksussa olisi kyse hallinnollisesta seuraamuksesta. Mitään reaalista perustetta sanotulle kannanotolle mainituissa asiantuntijoiden lausunnoissa, joissa kritisoidaan KKO:n ennakkopäätöstä KKO 2010:23, ei ole kuitenkaan esitetty. Hallituksen lakiesityksessä (HE223/2010 vp) ehdotetussa maksussa ja menettelyssä, jota siis perustuslakivaliokunnan lausunto yksistään koskee, on hallinnollisen seuraamuksen ja menettelyn piirteitä, mutta nykyisin valvontamaksun määräämistä ei ole laissa mitenkään säännelty, vaan kyse on puhtaasti yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvasta maksusta.

12. Lopuksi korkein oikeus toteaa, että purkuhakemuksen hyväksyminen edellyttää, että purettavaksi vaadittavassa tuomio perustuu todella ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Lainvoiman saanutta tuomiota ei toki voida purkaa "noin vain" eli silloin, kun on kyse pelkästään tulkinnallisista seikoista ja käsityksistä. Se, että tuomion lopputuloksesta ja lain soveltamiskysymyksestä ollaan tuomion antamisen jälkeen eri mieltä, ei ole mikään peruste tuomion purkamiselle.

13. Kun valtakuntaan on nyt vihdoin saatu uusi hallitus, on lupa odottaa, että hallitus antaa jo tulevana syksynä uuden lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Siihen asti yksityinen pysäköinninvalvonta - josta edellä kappaleessa 4 tarkoitettu YLE:n toimittaja käyttää tänään edelleen härskisti täysin virheellistä ilmaisua "yksityinen parkkisakotus" - ja valvontamaksujen määrääminen jatkuu normaalisti, kuten tähänkin asti on tapahtunut.

14. Jo hallituksen lakiesitys 223/2010 vp oli minusta turhan monimutkainen, ja uuteen lakiesitykseen tultaneen sisällyttämään vielä sitäkin byrokraattisempia säännöksiä valvontamaksun määräämisestä. Miksi ihmeessä tästäkin eli yksinkertaisesta ja selvästä asiasta pitää tehdä niin kovin jäykkä, monimutkainen ja byrokraattinen? Tätä olen ihmetellyt.

15. Mutta ehkä tämänkin tulossa olevan "kimurantin" lain tarkoituksena on lähinnä vain tyydyttää paljon puhuttujen "johtavien valtiosääntöoppineiden" päähänsä saamia oikkuja siitä, mikä on tai minkä pitää olla julkista ja mikä ei saa missään tapauksessa olla yksityistä. Näin, vaikka jotkut mainituista oikeusoppineista eivät ole oman kertomansa mukaan itse ajaneet autoa koskaan "pätkääkään."

16. Onpa todella hyvä asia, ettei Suomessa ole eikä tule perustuslakituomioistuinta. Sinnehän tyrkyttäisivät jäseniksi itsensä juuri nämä meidän johtavat valtiosääntöoppineemme muutaman ex-oikeusministerin lisäksi.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

449. Jyrki Kataisen sixpack-hallitus hajonnee viimeistään kunnallisvaalien 2012 jälkeen

Kataisen hallitusta eivät taida kissanpäivät odottaa...

1. Jyrki Kataisen hallitus nimitetään virkaansa huomenna. Hallitustunnustelut ja -neuvottelut saivat, kuten tiedämme, kosolti farssimaisia piirteitä.

2. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että Katainen halusi pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä. Hän jopa otti, demareiden vaatimuksesta, hallitukseen myös kommunistien perilliset eli vasemmistoliiton. On se täysin nurinkurista ja epänormaalia, koko maailmassa varmaan tavatonta, että samassa hallituksessa istuvat sekä oikeiston ja äärivasemmiston edustajat.

3. Sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat kieltäytyneet hallitusvastuusta, ei jäljelle jäänyt itse asiassa muuta vaihtoehtoakuin tämä sinipuna. Näin ennustin blogissani vaalien jälkeen, jos persut eivät lähtisi hallitukseen. Ennustin myös, että ensimmäisen yrityksen päätyttyä 13 päivän puurtamisen jälkeen demareiden ulosmarssiin tai -heittoon, demarit palaisivat pian ruotuun eli neuvottelupöytään (blogi 437). Myös tämä ennustus toteutui.

4. Sitä en toki osannut nähdä, että myös vasurit änkeäisivät kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Mutta kun se kuuluisa "Audin takapenkki" on niin kovin houkutteleva, niin Paavo Arhinmäki sai kun saikin halunsa läpi puolueessaan, tai ainakin osassa siitä.

5. Hallituksen ohjelmassa näkyy selvästi demareiden kädenjälki. Kokoomus joutui antamaan lähes kaikissa kysymyksissä periksi, ensi sijassa verotuksessa. Muun muassa elinkeinoelämä ja kunnat, tänään myös yrittäjäjärjestöt ja Perheyritysten liitto Matti Vanhasen suulla, ovat jo ehtineet moittia hallitusohjelman, keskustasta ja persuista nyt puhumattakaan.

6. On aika helppo tehtävä ennustaa, ettei tämä sixpack-hallitus istu koko nelivuotiskautta. Esimerkiksi eurokriisi vain pahenee pahenemistaan, mutta tähän ei ole asiantuntijoiden mukaan varauduttu hallitusohjelmassa millään tavalla. Talouskasvu tulee ensi vuonna hiipumaa, mikä ei tiedä hyvää työllisyydelle. Valtion velkaantumista ei edes yritetä saada kuriin, vaan velkaantumistahti sen kun vain kiihtyy. Perusturvaan en vuoden alussa tulossa oleva 100 euron korotus jää monille käytännössä 20-30 euroon, sillä perusturva luetaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta.

7. Persujen kannatus tulee vain kasvamistaan kasvamaan, mistä saadaan esimakua jo ensi talven presidentinvaaleissa. Kunnallisvaalit syksyllä 2012 on ajankohta, minkä jälkeen hallituksen lienee pakko erota ja päättää ennenaikaisista eduskuntavaaleista, sillä vaalien tulos tulee olemaan monelle hallituspuolueelle jokseenkin murskaavan tappiollinen. Mahdollista on, että hallituksen hajoaa jo ennen kunnallisvaaleja, jolloin tehdään päätäs siitä, että eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit toimitetaan samanaikaisesti.

8. Persut tulevat saamaan kunnallisvaaleissa kolmannen "jytkynsä" lisäten kannatustaan roimasti. Viimeistään tällöin kokoomus ja demarit havahtuvat siihen, missä mennään. Myös keskusta tulee voittamaan, sillä kepuhan on menestynyt aina kunnallisvaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitto kokee kunnallisvaaleissa selvän tappion, mikä näkyy Helsingissä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kannatuksen romahdusmaisena laskuna. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo nyt hajoamispisteessä ja on vain ajan kysymys, milloin hajoaminen virallistetaan. Vasemmistonuoret ovat jo ehtineet tuomita puolueen monon kokoomuksen johtamaan hallitukseen.

9. Paavo Arhinmäki syytti Vappuheessan Timo Soinia voimakkain sanakääntein takinkäännöstä Portugali-asiassa, kun Soini oli pohtinut ääneen mahdollista hallitukseen menoa. No, nyt se nähtiin, että Arhinmäki ja vasurit olivat takinkäännössä aivan ylivertaisia. Mutta tämähän ei ole toki vasureiden kohdalla mitenkään epätavallista.

10. Muistan vielä, miten ennen vuoden 995 eduskuntavaaleja vasureiden silloinen puheenjohtaja Claes Andersson sätti voimakkaasti istuvaa hallitusta menoleikkauksista ja vannoi jokaisessa vaalitilaisuudessa, että hänen puolueensa ei tule missään tapauksessa menemän sellaiseen halitukseen, joka jatkaisi valtion menojen leikkauksia. Mutta kun Paavo Lipponen kutsui vasurit hallitukseen ja lupasi Anderssonille kulttuuriministerin postin, muuttui ääni Anderssonin kellossa täysin ja hän puolusteli voimakkaasti kantaansa mennä mukaan Lipposen hallitukseen, vaikka sen sen suunnittelemat menoleikkaukset ylittivät kirkkaasti edellisen hallituksen leikkaukset!

11. Kulttuuriministerin paikalla on siis merkillisen ihmeitä tekevä vaikutus! 1990-luvulla vasemmistoliiton paikkaluku eduskunnassa taisi olla vielä 23, mutta viime huhtikuun vaalien jälkeen eduskunnassa istuu enää 14 vasuria. On helppo ennustaa, että seuraavien vaalien jälkeen Arkadianmäellä istuskelee (toimettomana) enää alle kymmenen vasuria. Mikään puolue tai koalitio ei enää vasureita hallitukseen kaipaa.

12. Vasemmistoliitto halusi vimmatusti kokoomuksen johtamaan hallitukseen, vaikka sille oli luvassa kaksi suhteellisen vähäpätöistä ministeripostia verrattuna vaikkapa RKP:n saamiin oikeusministerin ja puolustusministerin salkkuihin. No, onhan se toki toisaalta niinkin, että vasemmistoliitto ei olisi saanut myöskään oppositiossa istuessaan juuri mitään aikaan.

13. Arhinmäki, "koulutukseltaan" muuten valtiotieteen ylioppilas, osoitti nilkkimäisen luonteensa valitsemalla itselleen hallituksen ylivoimaisesti kevyimmän salkun eli kulttuuri- ja urheiluministerin postin. Hän jätti paljon merkittävämmän liikenneministerin salkun kantamisen Suomussalmelta olevalle toisen kauden kansanedustaja Merja Kyllöselle, joka on kuulemma Ryysyrannan Joosepin sukua. Kyllönen on koulutukseltaan laboratoriohoitaja ja työskennellyt apteekissa teknisenä avustajana.

14. Paavo A. haluaa luonnollisesti pysytellä julkisuudessa, mitä kulttuuriministerin posti epäilemättä tuo, ja matkustella ympäri maailmaa "edustamassa" Suomea erilaisissa urheilukisoissa. Sillä aikaa tämä Kyllönen, josta minulle tulee väkisin mieleen tv-elokuva "Liian paksu perhoseksi" pääosan esittäjä, puurtaa lupauksensa mukaan ratapihoilla kolaamassa, kun junat myöhästelevät pakkasissa ja tuiskuissa ja VR saa taas kuulla kunniansa. Kyllönen on eduskunnan takapenkkiläisiä, joka viime kaudella viljeli ronskeja huumoripitoisia puheenvuoroja, mutta nyt ääni taitaa muuttua, kun hän joutuu hallituksen aitiossa puolustelemaan kokoomuksen ja Kataisen puheita siitä, miten EU:n velkamaita on tuettava aina vaan.

15. Entä muut ministerit? Suorastaan epätodellista oli se kiihko, millä aina yhtä kiiluvasilmäinen Heidi Hautala rymisteli Brysselistä ja EU-parlamentista saakka vaatimaan vihreiden kokouksessa päästä ministeriksi. Hänen ja hänen valintansa ensisijainen peruste tuntui olevan yksinkertaisesti se, että hänen ei ole ollut aikaisemmin ollut vielä kertaakaan ministerinä!

16. Oudolta tuntuu myös Puna-Erkin paluu ulkoministeriksi; toivottavasti Erkillä on vielä vanha olkalaukkunsa tallella, joka mukaan hän edusti Suomea maailmalla. Punaisen Eerikin paluu ulkopoliittisiin parrasvaloihin ei ainakaan mitenkään paranna Suomen ja USA:n välejä eikä Haloskalla ole minkäänlaista toivonkipinää saada kutsua valkoisen taloon, oli Talossa sitten valkoinen tai musta mies isäntänä. UM:sä on nyt peräti kolme ministeriä, sillä Tuomioja ja Hautalan lisäksi sinne piti pystyttää oma EU-ministerin virka Stubbin Alexille!

17. Hallituksessa istuu entisiä puuseppiä (Jukka Gustafsson) ja kirvesmiehiä (Lauri Ihalainen). Ihalaisellakaan ei ole ministerikokemuksia, vaikka Haloska myönsi hänelle v. 2008 ministerin arvonimen. Gustafsson on huudellut reilut 20 vuotta kovalla äänellään - ärrävikoineen päivineen - salista, mutta nyt hän joutuu kuuntelemaan huutoja ministeriaitiosta. Jäbästä, joka on kuulemma myös potkupallomiehiä, tehtiin opetusministeri, mutta opetuksen määrärahoja ei lisätä, vaan päin vaston vähennetään roimasti, yhteensä 200 miljoonaa euroa. On siinä opeministerillä naurussa pitelemistä, kun oppositio alkaa painaa päälle ja ihmetellä, miksei valtio enää anna avustusta esimerkiksi homekoulujen kunnostamiseen.

18. Monta uutta ja yllättävää nimeä löytyy ministerilistasta. Päivi Räsänen (kd) on sentään järki-ihmisiä, joten tällä kertaa sisäministeriltä, joka hoitaa myös maahanmuuttoasioita, voidaan odottaa jotakin muuta kuin Anne "Mestariampuja" Holmlundilta. Tämä Holmlundhan tullaan aina muistamaan siitä, että hänen aikanaan Suomessa tehtiin vajaan vuoden välijoin kaksi yhteensä parikymmentä ihmishenkeä vaatinutta koulusurmaa. Holmlundin kontolle jää myös hätäkeskusten varsin omalaatuinen uusjako. Valtiotieteen ylioppilas, toimittaja Maria Guzenina-Richardssonista tuli peruspalveluministeri; hänen painavin meriittinsä paikalle lienee se, että hän on valtakunnan tunnetuimpia yksinhuoltajia.

19. Oikeusministeriksi valittiin RKP:n Anna-Maja Henriksson, joka on sentään varatuomari, mutta paljon muuta hänestä ei sitten olekaan tiedossa. Henriksson on siis kirjoittamaton lehti, mutta epäilen vahvasti, että RKP halusi kyseisen ministerisalkun itselleen vain voidakseen valvoa ruotsinkielisiä palveluja tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöviranomaisissa ja estääkseen ruotsalaisille epämieluisan vaalilakiesityksen valmistelun. Varsinaisissa oikeusasioissa Henriksson lienee paljolti OM:n virkamiesten ohjailtavissa, asia, mistä ei tunnetusti ole koskaan mitään hyvää seurannut, ei ainakaan tuomioistuimille ja lainkäyttöprosesseille. Henriksson on Pohjanmaalta, mikä varmistanee lopullisesti sen, ettei Vaasan hovioikeutta tulla lakkauttamaan.

20. No, paljon huonomminkin olisi oikeusministerin valinnassa voinut käydä, jos esimerkiksi demarit olisivat halunneet salkun itselleen. Tällöin valituksi olisi ilmeisesti tullut muuan Johannes Koskinen. Luojan lykky, ettei näin käynyt! Kun Iso-Eero Heinäluoma vielä halusi puhemieheksi, ei päässälaskumestari Johannekselle jäänyt näissä cempaloissa käteen muuta kuin luu.

21. Toinen tunnetuista rannalle jääneistä eli jätetyistä oli kokoomuksen Kimmo Sasi, joka raatoi Kataisen työmiehenä niiden koomisten 13 päivää kestäneiden hallitustunnustelujen aikana ja kävi lopuksi Iso-Eeron kanssa torikahveilla, minkä jälkeen tunnustelut sitten sillä erää päättyivätkin. Vaikutta vahvasti siltä, että Johannes Koskisen, Sasi samoin kuin muun muassa Jouko Skinnarin, Kari Rajamäen ja tietenkin myös Ike Kanervan aika on lopullisesti hallituskuvioiden osalta ohitse.

22. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uuden hallituksen touhuista seuraa! Hauskaa tulee takuuvarmasti piisaamaan ainakin torstaisin televisiossa suorana lähetettävillä eduskunnan kyselytunneilla.


torstai 16. kesäkuuta 2011

448. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa V; tuomion perustelut eivät vakuuta

1. Sen jälkeen kun hovioikeus oli kirjoitussarjani edellisessä eli IV osassa (blogi 447) selostetuilla perusteilla todennut, että syytetty oli, laiminlyömällä ottaa Saaren ase väliaikaisesti poliisin haltuun, huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa, hovioikeus on seuraavaksi pohtinut kysymystä siitä, oliko syytetyllä ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman.

2. Tämä kysymys on sangen tärkeä, sillä se liittyy kiinteästi asianomistajien kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta ajamaan syytteeseen ja kannanotto sanottuun kysymykseen on mainitun syytteen menestymisen kannalta ratkaiseva asia. Hovioikeuden kannanotolla lienee ollut merkitystä myös syytetyn viaksi luetun virkavelvollisuuden rikkomisen vakavuutta ja rangaistusseuraamusta harkittaessa.

3. Hovioikeus on siis harkinnut nimenomaan sitä, oliko syytteessä olevalla komisariolla perusteltu syy epäillä Matti Saaren tekevän koulusurman, jos asetta ei otettaisi häneltä poliisin haltuun. Mutta olisiko tässä kohdin ollut tarpeen pohtia vain sitä, oliko syytetyllä perusteltu syy epäillä MS:n syyllistyvän asetta väärinkäyttäen ylipäätään johonkin väkivaltarikokseen tai laittomaan uhkaukseen?

4. Asianomistajat ovat vedonneet useisiin tosiseikkoihin ja todisteisiin, jotka heidän mielestään osoittivat, että syytetyllä ja poliisilla oli ollut perusteltu syy epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta väärin; aseen väärinkäyttämiseen asianomistajat ovat ilmeisesti sisällyttäneet myös koulusurmaepäilyn. Tämä "todistelista" mainitaan hovioikeuden tuomion sivulla 4 ja se on seuraavanlainen:

- Jokelan koulusurma 7.11.2007
- Mika Vainiorannan havainnot asetarkastuksessa 2.9.2008
- talonmies Olli Koiviston 19.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus
- todistaja Nyrhisen määräys aseen poisottamisesta 19.9.2008
- poliisimiesten mielipiteet vaaran ilmeisyydestä ja liittymisestä Jokelan koulusurmaan
- palava hautakynttilä koulun läheisyydessä
- opettajan postilaatikon räjäyttäminen
- Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen juhannuksena 2007
- Saaren varusmiespalveluksen keskeyttäminen kahden kuukauden
- Saaren YouTube -kanava
- Saaren IRC-Galleria -profiili
- Jari Antti Saastamoisen 18.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus Saaresta
- rehtori Juha Kustaa Isosompin ilmoitus poliisille
- Saari oli ollut asianomistajana rikoksessa, jossa häntä oli uhattu aseella.

5. Paitsi aseen väärinkäytöstä, Haapalalla ja poliisilla oli asianomistajien mukaan ollut syytä epäillä Saarta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, varomattomasta käsittelystä, ampuma-aserikkomuksesta ja laittomasta uhkauksesta. Asianomistajien mukaan yhdenkin mainitun rikosepäilyn perusteella olisi tullut ottaa ampuma-ase ainakin väliaikaisesti haltuun.

6. Viittaustekniikan vuoksi olen merkinnyt hovioikeuden perustelujen kappaleet kirjaimilla. Perustelut kuuluvat näin:

Onko Haapalalla ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman

a) Hovioikeudessa esitettyjen todistajankertomusten perusteella epäilyn Jokelassa tapahtuneen koulusurman toistumisesta oli ensi vaiheessa aiheuttanut hautakynttilän löytyminen Kauhajoen lukion läheltä ja erään opettajan postilaatikon räjäyttäminen Kauhajoella. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Saarella ei ilmeisesti ole ollut tekemistä hautakynttilän ja postilaatikon räjäyttämisen kanssa. Saaren internet-aineistosta erityisesti väkivaltaiset laulun sanat, Saaren ja Auvisen ampumavideoiden samankaltaisuus seka keskustelussa IRC-Galleriassa esitetty Columbinen koulusurmasta tehtyä elokuvaa ihannoiva kannanotto oli tulkittu viitteiksi koulusurmasta.

b) Toisaalta kaikki poliisimiehet eivät olleet tulkinneet aineiston viittaavan erityisesti koulu- surmaan. Osa poliisimiehistä oli pitänyt pelkästään väkivaltaisia laulun sanoja huolestuttavina luullen, että Saari oli laatinut ne itse. Poliisimiesten välisissä keskusteluissa oli myös esitetty mielipide, jonka mukaan internet on täynnä samanlaisia videoita ja jonka mukaan asiaan tulisi välttää ylireagoimasta.

c) Niiden poliisimiesten kertomuksia, jotka olivat pitäneet koulusurman vaaraa mahdollisena, tukee Nyrhisen perjantaina 19.9.2008 tekemä päätös ottaa ase pois Saarelta. Arvioitaessa Nyrhisen päätöksen merkitystä näyttönä on kuitenkin huomattava, että se oli perustunut suurelta osin poliisimiehiltä Kauhajoelta saatuun toisen käden tietoon ja osin virheellisiin käsityksiin. Nyrhinen oli käsittänyt Columbinen koulusurmaa koskevan Saaren mielipiteen viitanneen johonkin vastavallankumoukseen. Nyrhinen oli myös käsittänyt asetarkastuksen tehneen Vainiorannan pitäneen Saarta epätasapainoisena, vaikka Vainioranta oli tosiasiassa kiinnittänyt vain huomiota Saaren asiaankuulumattomalta vaikuttaneeseen hymyyn, joka oli herättänyt Vainiorannan epäilykset.

d) Arvioitaessa koulusurman vaaran käsilläoloa ja poliisimiesten toimintaa perjantaina 19.9.2008 on huomattava, että sen jälkeen, kun Saaren oli havaittu lähteneen viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen Pyhäjärvelle, aseen poisottamista koskevan ratkaisun tekeminen oli siirretty maanantaiaamuun Haapalalle eikä kotietsintään tai sitäkin vaikuttavampiin toimenpiteisiin ollut ryhdytty. Nyrhisen päätöksen toimeenpanoon ei ollut tosin ryhdytty taktisista syistä. Nyrhisen päätökseen perustuvaa toimenpidettä ei ollut kuitenkaan kirjattu kolmiportaisessa kiireellisyysluokituksessa kiireellisimpäan A-luokkaan, eikä edes poliisin normaalin hälytys- ja kenttätoiminnan mukaiseen B-luokkaan, vaan alimpaan C-kiireellisyysluokkaan, johon kuuluvat muun muassa liikennevalvontatehtävät.

e) Eräs selitys sille, että poliisimiesten arviot koulusurman vaarasta ovat olleet ristiriitaiset ja ettei poliisimiesten toiminta ollut vastannut näitä arvioita, on inhimillinen taipumus jälkikäteen arvioida tapahtunutta ja muistaa se sittemmin toteutuneen lopputuloksen valossa. Todistajankertomuksista on tehtävissä se johtopäätös, että koulusurman läheltä kokeneet poliisimiehet ovat myöhemmin pohtineet selityksiä tapahtumille ja myös sitä, olisivatko tapahtumat olleet estettävissä toisin toimimalla. Vaikka todistajankertomukset ovatkin pääpiirteittäin olleet uskottavia ja yhdenmukaisia, kertomusten yksityiskohtiin ja painotuksiin ovat todennäköisesti vaikuttaneet koulusurman järkyttävyys, samoin kuin sen jälkeiset tapahtumat. Ne ovat olleet omiaan voimistamaan jälkikäteen käsityksiä koulusurman vaaran käsilläolosta.

f) Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, etteivät todistajankertomukset ole antaneet täysin oikeaa kuvaa ennen koulusurmaa vallinneista arvioista. Joka tapauksessa se, oliko Haapala mieltänyt koulusurman vaaran ja oliko hänellä ollut perusteltu aihe epäillä sellaista, on arvioitava ennen kaikkea objektiivisesti tiedossa olevien tosiseikkojen perusteella.

g) Maanantaina 22.9.2008, kun asia oli ollut Haapalan ratkaistavana, hautakynttilän jättämisestä ja postilaatikon räjäyttämisestä ei ollut ollut enää kysymys. Haapalan oli näin ollen ollut arvioitava aseen väliaikaisen haltuunoton edellytyksiä Saaren internet-aineiston ja haastattelun perusteella. Hovioikeus katsoo, että vaikka mainittu internet-aineisto on sisältänyt edellä todetuin tavoin kokonaisuutena arvioiden epäasianmukaista aseen käyttämistä ja tehtyihin koulusurmiin tulkittavia viittauksia, se ei vielä ole osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen. Aineisto oli kuitenkin antanut Haapalalle aiheen selvittää asiaa. Sen hän oli tehnyt haastattelemalla Saarta. Haastattelussa Saari oli selvittänyt, että laulun sanat, joita oli pidetty huolestuttavina, eivät olleet olleet hänen itsensä laatimat. Mitään epäilystä herättäviä seikkoja ei Haapalan mukaan ollut haastattelussa ilmennyt.

h) Jälkikäteen voidaan toki todeta, että Haapalan haastattelussa tekemät päätelmät Saaresta olivat olleet virheellisiä. Asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu Saareen tai tämän käyttäytymiseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi Haapalalla olisi haastattelun perusteella 22.9.2008 ollut perusteltu aihe epäillä Saaren aikovan tehdä koulusurman. Mahdollista on sekin, että Saari oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun jälkeen päättänyt toteuttaa koulusurman. Tähän viittaa nimenomaan se, että asiassa esitetystä laajasta selvityksestä ei ole ilmennyt, että Saari olisi siitä aikaisemmin puhunut tai muuten toiminut tavalla, joka osoittaisi hänen tehneen tällaisen päätöksen, ja se, että hän oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun jälkeen surmaa edeltävänä yönä ja tekopäivän aamuna ladannut internetiin aineiston, jossa hänen aikomuksensa toteuttaa koulusurma oli ilmennyt. Joka tapauksessa on ilmeistä, että Haapala ei ollut mieltänyt, että Saari aikoo tehdä koulusurman eikä hänen tiedossaan ollut päätöksentekohetkellä ollut sellaisia konkreettisia seikkoja, joista hän olisi voinut perustellusti päätellä nämä Saaren aikomukset.

i) Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että tehdessään aseen väliaikaista haltuunottoa koskevan ratkaisunsa ja jättäessään aseen sen mukaisesti Saaren haltuun Haapalalla ei ole ollut perusteltua aihetta epäillä Saaren tekevän koulusurman.

j) Haapala ei näin ollen myöskään ole asianomistajien rangaistusvaatimuksessa esitetyin tavoin laiminlyönyt velvollisuuttaan estää rikos ennalta ja aloittaa esitutkinta. Poliisilain 3 §:ssä säädetyllä tavoitteella hoitaa poliisin tehtävät mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ei ole Haapalan menettelyä rikosoikeudellisesti arvioitaessa itsenäistä merkitystä.
----
7. Teknisenä suorituksena hovioikeuden perusteluja voidaan kritisoida ensinnäkin siitä, että vaikka perusteluissa on ollut kysymys edellä kirjoitussarjani III osassa (blogi 446) selostetun todistelun ja näytön arvioinnista, perusteluissa ei juuri edes viitata kuultujen todistajien kertomuksiin saati selosteta niitä. Tämä hankaloittaa huomattavasti asian ja perustelujen seuraamista, kun laajaa tuomiota joudutaan selaileman edestakaisin. Edelleen: Kun jutussa on kuultu kyseisestä teemasta kymmenkuntaa todistajaa, mainitaan perusteluissa näistä todistajista vain kaksi nimeltä (Vainioranta kohdassa c ja Nyrhinen kohdassa d).

7a. Vielä yksi alustava huomio: Vaikka hovioikeus edellä kirjoitukseni III osassa (blogi 446) esitetyn näytön selostamisen yhteydessä mainitsee tai antaa ainakin ymmärtää, että sivukaupalla luetellut faktat olisivat "selvitettyjä" ja asianosaisten kesken "riidattomia", ei asia todellisuudessa taida ollakaan aivan näin, kuten jäljempänä hyvin ilmenee.

8. Hovioikeuden perusteluissa on minusta lipsuttu aika lailla, sanoisin yllättävän paljon ja häiritsevästi, pro et contra -metodista. Perusteluihin on kirjattu lähes yksinomaan sellaisia seikkoja ja todisteita, jotka tukevat tai joiden hovioikeus on ainakin katsonut tukevan syytetyn kiistämistä ja puolustuksen väitteitä. Perusteluiksi ovat kelvannut myös sellaiset seikat, joita voisi kutsua lillukanvarsiksi, sillä niin kovin heppoisista perusteista näyttäisi olevan kysymys. Sellaisia todisteita ja perusteita, jotka tukevat asianomistajien väitettä siitä, että syytetyllä oli perusteltu syy epäillä koulusurmia, ei perusteluihin ole otettu tai niiden merkitystä on vähätelty. Seuraavassa muutama esimerkki tästä.

9. Perustelujen kappaleessa b todetaan, että "poliisimiesten välisissä keskusteluissa oli myös esitetty mielipide, jonka mukaan internet on täynnä samanlaisia videoita ja jonka mukaan asiaan tulisi välttää ylireagoimasta". Hovioikeus on pannut tälle seikalle ilmeisesti paljon painoa, vaikka kysymyksessä on ainoastaan yhden poliisimiehen eli Tanhua-Tyrkön perusteluihin otettu lausuma (osa III). Jutussa todistajina kuullut muut poliisimiehet, joita oli laskujeni mukaan kuusi, eivät sen sijaan ole tällaista mielipidettä esittäneet, mutta tähän seikkaan hovioikeus ei ole kiinnittänyt mitään huomiota. Nämä muut poliisimiehet ovat, kuten olen perusteluista päätellyt, tulkinneet käsillä olleen aineiston viittaavan selkeästi koulusurman mahdollisuuteen. En ole ollut oikeudessa itse paikalla, mutta luulisin, ettei myöskään todistaja Tanhua-Tyrkkö pitänyt koulusurman pelkoa täysin huuhaa-ajatuksena.

10. Kappaleessa c hovioikeus on vähätellyt ja suorastaan mitätöinyt todistaja Nyrhisen Kauhajoen poliiseille antamaa määräystä ottaa ase välittömästi Saaren hallusta toteamuksella, että Nyrhisen antama määräys oli perustunut hänen Kauhajoen poliiseilta saamiin "toisen käden tietoihin" ja osin "virheellisiin käsityksiin." Olisi ollut paikallaan, että hovioikeus olisi tarkemmin perustellut arviotaan siitä, miksi kyse olisi ollut "virheellisistä käsityksistä." Kirjoitetuista perusteluista ei nimittäin voi saada tällaista käsitystä. Mainitulla perustelulausumalla on samalla vähätelty "Kauhajoen poliisien" arvostelukykyä; myös lausuma toisen käden tiedoista vaikuttaa hieman oudolta.

11. Kappaleen c osalta jää epäselväksi toteamus, jonka mukaan Nyrhisen käsityksen mukaan Saaren toiminnassa olisi ollut kyse jostakin "vastavallankumouksesta;" tätä on vaikea ymmärtää, kun perusteluissa ei ole vaivauduttu lähemmin selittämään, mitä sanotulla lausumalla oikeastaan on tarkoitettu. Epäselväksi jää myös samassa c kappaleessa esitetty arvio siitä, millaisena henkilönä todistaja Vainioranta oli oikeastaan pitänyt asetarkastuksessa tapaamaansa Saarta; oliko kyse "epätasapainoisesta" henkilöstä vai ainoastaan "asiaankuulumattomasta hymyilystä." Eikö asiankuulumaton hymyileminen voisi olla osoitus hymyilijän jonkinasteisesta epätasapainosta, sillä kyseinen Saaren hymyily tapahtui poliisiasemalla asetarkastuksessa, jossa ei kyllä normaalisti pitäisi olla mitään hymyilyn aihetta?

12. Nämä ja eräät muut perusteluissa luetellut seikat, joilla syytetyn menettelyä on yritetty "ymmärtää" ja asianomistajien väitettä taas vähätellä, ovat toki sinänsä jokseenkin merkityksettömiä. Toisaalta ne kuvastavat hovioikeuden asennoitumista asiaan ja sitä, että perusteluiksi ovat mainitussa tarkoituksessa kelvanneet myös niin sanotut "lillukanvarret."

13. Perustelujen kappaleessa e esitetty hovioikeuden kollektiivinen arvio kaikkien koulusurman mahdollisuudesta tai epäilystä todistaneiden poliisimiesten kertomusten epäuskottavuudesta on vakavampi asia, joka olisi ehdottomasti kaivannut tuekseen tarkempia perusteluja. Mihin mainittu arvio, jolla asianomistajien syytettä tukevien todistajien kertomukset on mitätöity kertaheitolla, itse asiassa perustuu? Kyse on jonkinlaisesta todistajanpsykologisesta arvioinnista, mutta perusteluista ei ilmene, että asiasta olisi kuultu todistajanpsykologiaan pätevöitynyttä asiantuntijaa. Kun poliisimiehiä on kuultu todistajina kolmessa eri yhteydessä eli esitutkinnassa, sitten käräjäoikeudessa ja viimeksi hovioikeudessa, olisi ollut mielenkiintoista saada tietää, olivatko jotkut todistajat kenties muuttaneet kertomuksiaan ja millä tavalla. Tästä ei kuitenkaan mainita perusteluissa yhtään mitään.

14. Todistajina kuultujen poliisimiesten kertomusten uskottavuuden nonsaleeraaminen jatkuu vielä perustelujen kappaleessa f, jossa lausutaan: "Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, etteivät todistajankertomukset ole antaneet täysin oikeaa kuvaa ennen koulusurmaa vallinneista arvioista." Mikähän on hovioikeuden käsityksen mukaan mahtanut olla "täysin oikea kuva," miten se eroaa mainittujen todistajankertomusten antamasta kuvasta ja mihin seikkoihin ja todisteisiin tämä hovioikeuden käsitys oikeasta kuvasta perustuu? Tätä ei perusteluissa valitettavasti kerrota.

15. Minua hämmästyttää myös se, että kun hovioikeus on arvioinut edellä kerrotulla tavalla todistajien kertomusten uskottavuutta, samanlaista arviota ei tehty lainkaan "erään muun poliisimiehen" eli syytettynä olleen komisarion kertomusten kohdalla. Perusteluista voi saada käsityksen, jonka mukaan hovioikeus olisi uskonut kaiken, mitä syytetty on hovioikeudessa kertonut. Toki rikosasiassa syyttäjällä ja asianomistajalla on todistustaakka ja syytetty voi vaieta eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta. Mainitusta syytetyn "valehteluoikeudesta" toisaalta seuraa, että oikeuden tulisi suhtautua varauksellisesti siihen, mitä syytteen kiistänyt syytetty oikeudessa kertoo. Hovioikeus ei ole kuitenkaan jostakin syystä kiinnittänyt perusteluissaan tähän puoleen minkäänlaista huomiota. Pitäisi muistaa myös se, että valan tai vakuutuksen nojalla kuullun todistajan kertomusta on pidettävä lähtökohtaisesti aina uskottavampana kuin syytetyn kertomusta, jos nämä kertomukset ovat keskenään ristiriidassa. Tämä tosiasia vaikuttaa perusteluja lukiessa hovioikeudelta jotenkin hämärtyneen.

16. Oikeudenkäynnin tasapuolisuus siis edellyttäisi, että jos todistajien kertomusten uskottavuutta arvioidaan - kuten oikein on - niin sama tehdään myös syytetyn kertomuksen kohdalla. Kauhajoen tapauksessa ulkopuolisilla ei ole tietoa siitä, mitä H:n ja Matti Saaren välisessä "puhuttelussa" tai haastattelussa maanantaina 22.9.2008 oikeastaan tapahtui ja puhuttiin. Tästä on vain syytetyn kertomus, jota oikeus on uskonut sellaisenaan ja jolle se on antanut myös tuntuvan painoarvon todisteena. Tämä ilmenee esimerkiksi perustelujen kappaleesta g, joka päättyy toteamukseen "Mitään epäilystä herättäneitä seikkoja ei Haapalan mukaan ollut haastattelussa ilmennyt." Paljolti tämän H:n haastattelua koskevan kertomuksen perusteella hovioikeus, samoin kuin käräjäoikeus, näyttää päätyneen arvioon, jonka mukaan H:lla ei ole ollut perusteltua syytä epäillä Saaren tekevän koulusurman.

17. Perustelujen kappaleessa a käsitellään kahta mystiseksi jäänyttä tapahtumaa, nimittäin palavan hautakynttilän löytymistä aamulla 19.9. lukion lähettyviltä ja noin kilometrin päässä koulusta, jossa Saari opiskeli, ja erään opettajan postilaatikon räjäyttämistä 17.-18.9. välisenä yönä. Voi olla, etteivät nämä tapahtumat ole liittyneet millään tavalla Matti Saareen, joka tosin on ollut sanottuna ajankohtana Kauhajoella lähellä mainittuja paikkoja. Hovioikeus onkin todennut lyhyesti, että "Saarella ei ilmeisesti ole ollut tekemistä" kyseisten outojen tapahtumien kanssa.

18. Mutta kyse onkin siitä, että nuo pelottavat tapahtumat ovat tuoneet kahden sivullisen henkilön eli lukion talonmiehen (Koivisto) ja puistotyöntekijän (todistaja Ketola) mieleen Jokelan koulusurmat, mikä on antanut Ketolalle aiheen ryhtyä selvittämään asiaa, jolloin hän oli löytänyt internetistä Matti Saaren sinne laatimat ampumavideot. Samalla sivustolla oli ollut lisäksi teksti, joka oli viitannut tulipaloihin ja äitien itkemiseen. Perjantaina 19.9. näistä havainnosta oli ilmoitettu poliisille, jossa se oli tullut ensiksi todistaja Muotion tietoon. Kyse ei ole siitä, oliko Saari näiden outojen tapahtumien tekijä tai takana, vaan siitä, että poliisille oli ilmoitettu tapahtumista, jolloin poliisin oli luonnollisesti otettava vakavasti huomioon suunnitteilla olevan koulusurman mahdollisuus. Saaren osallisuutta hautakynttilän sytyttämisen ja postilaatikon räjäyttämiseen ei ole ilmeisesti voitu sulkea kokonaan pois vielä maanantaina 22.9. Poliisin tuli lisäksi ottaa huomioon myös se mahdollisuus, että Saari ei kenties ole ollut "asialla" yksin, vaan hänellä oli yksi tai useampi kumppani.

19. Perustelujen kappaleessa d löytyy yksi todistaja Nyrhisen 19.9. antamaa aseen haltuunottomääräyksen merkitystä minusta täysin tarpeettomasti vähättelevä maininta, joka kuuluu näin:
- Nyrhisen päätökseen perustuvaa toimenpidettä ei ollut kuitenkaan kirjattu kolmiportaisessa kiireellisyysluokituksessa kiireellisimpäan A-luokkaan, eikä edes poliisin normaalin hälytys- ja kenttätoiminnan mukaiseen B-luokkaan, vaan alimpaan C-kiireellisyysluokkaan, johon kuuluvat muun muassa liikennevalvontatehtävät.

20. Tämä peruste kuuluu minusta edellä mainitsemani kategoriaan "lillukanvarret." Se, minkä kiireellisyysluokan luokan lomakkeelle Nyrhisen päätös tai toimenpidemääräys oli merkitty, ei todista sitä, etteikö asiaa olisi koettu Kauhajoen poliisiasemalla virassa olleiden poliisimiesten keskuudessa kiireelliseksi ja todella tärkeäksi. Tätä kysymystä arvioitaessa olisi tullut ottaa huomion eräitä muita seikkoja, mutta niihin hovoikeus ei ole ole pannut painoa.

21. Mihin hovioikeuden perusteluista on unohtunut tässä kohdin esimerkiksi se, että välittömästi Nyrhisen määräyksen jälkeen perjantaina 19.9. Saaren asunnolle lähti viisimiehinen poliisipartio, jotta ase olisi voitu ottaa poliisin haltuun ? Saari oli kuitenkin ehtinyt poistua paikkakunnalta, jolloin kotietsintää aseen löytämiseksi ei katsottu taktisista syistä tarpeelliseksi suorittaa. Aseen tavoittamisyritys osoittaa, millainen konkreettinen epäily koulusurmien mahdollisuudesta poliisiasemalla, jossa H ei ollut 19.9. työssä, vallitsi. Hovioikeuden perustelujen kappaleessa d poliisipartion lähettäminen tosin mainitaan, mutta ainoastaan ikään kuin ohimennen, eikä sen merkitystä todisteena koskien asian kiireellisyyttä lähemmin pohdita eikä sille ole annettu todistusharkinnassa ilmeisesti minkäänlaista painoarvoa. Päin vastoin, heti seuraavassa kappaleessa (e) hovioikeus ryhtyy vähättelemään todistajina kuultujen poliisimiesten arviota tilanteen vakavuudesta. Perin outoa, sanoisin!

22. Edelleen, mihin hovioikeus on unohtanut sen tosiasian, että eräät todistajina kuullut poliisit yrittävät saada Haapalan toimimaan ja antamaan määräyksen aseen haltuunottamiseksi jo lauantaina 20.9? Faktojen selostamisen yhteydessä hovioikeuden perusteluissa tästä mainitaan, mutta näytön arvioinnin yhteydessä siitä vaietaan visusti.

23. Faktaselostuksen yhteydessä perusteluissa hovioikeus kirjottaa näin:
- Lauantaina 20.9.2008 häätilaisuudessa Ovaska (kuultu todistajana HO:ssa) oli pyytänyt Haapalaa antamaan luvan Saaren aseen poisottamiseen. Ovaska oli kertonut Haapalalle lyhyesti hautakynttilästä, postilaatikon räjäyttämisestä ja internet-aineistosta. Haapala oli Ovaskan mukaan ilmoittanut, ettei aseen poisottamiseen ole perusteita. Paikalla oli ollut myös konstaapeli Rosenberg (kuultiin todistajana HO:ssa), jonka mukaan Haapala oli sanonut hoitavansa asian itse maanantaina ja ottavansa Saaren puhutteluun. Rosenberg oli esittänyt mielipiteenään, että ase pitäisi ottaa pois, "ettei tule seuraavaa Jokelaa". - Myös sunnuntaina 21.9.2008 Ovaska ja Saviharju (kuultu myös todistajana) olivat toisen tehtävän suorittamisen yhteydessä käyneet kahdesti Saaren asunnon ulkopuolella katsomassa, olisiko Saari jo palannut. Saviharju oli kommentoinut, ettei aio päästää lapsiaan kouluun; hovioikeudelta on jäänyt "jostakin syystä" mainitsematta, että Saviharju perusteli kantaansa nimenomaan koulusurman mahdollisuudella.

24. Kuten faktoista, jotka hovioikeus on todennut selvitetyiksi, ilmenee, pelko ja epäily koulusurman suorittamismahdollisuudesta Matti Saaren toimesta on elänyt poliisiasemalla työssä olleiden ja jutussa todistajina kuultujen poliisimiesten mielessä koko viikonlopun ajan. Osa heistä on mennyt lauantai-iltana jopa häätilaisuuteen, jossa tiesivät H:n olevan, pyytämään H:lta, että aseen poisottaminen Saaren hallusta hoidettaisiin välittömästi. Tämän seikan hovioikeus on kuitenkin sivuuttanut arvioinnissaan tyystin.

25. H oli kuitenkin esiintynyt "coolina" eikä siis välittänyt pitää asian suhteen minkäänlaista kiirettä. Hovioikeus on uskonut tämän coolin poliisipäällikön arviota ja vähätellyt perusteluissaan koulusurmaa epäilleiden ja epäilyistään H:lle kertoneiden ja oikeudessa todistajina kuultujen poliisimiesten käsitystä virheelliseksi. Tämä vaikuttaa minusta aika oudolta, suorastaan käsittämättömältä! Hyvin yllättävää on myös se, että hovioikeus on perustellut asian "kiireettömyyttä" sillä, että Nyrhisen määräys oli viety jollekin C- lomakkeelle, mikä muka olisi todiste siitä, ettei asiaa koettu kiireelliseksi ja tärkeäksi. Tämä seikka on hovioikeuden mielestä ollut niin merkittävä "todiste", että se on pitänyt ehdottomasti mainita perusteluissa. Sen sijan perusteluista on jätetty kokonaan pois esimerkiksi kahden todistajien käynti häätilaisuudessa, jolloin todistajat pyysivät H:lta suostumusta aseen ottamiseksi välittömästi poliisin haltuun, samoin kuin se, että asiaa on muutoinkin seurattu koulusurman pelossa poliisiasemalla koko viikonlopun ajan. Nämä perusteluista poisjätetyt seikat kumoavat näyttönä täysin mainitun lomakkeen merkityksen.

26. Olen jo aiemmin IV (blogi 447) osassa kritisoinut hovioikeuden perusteluja siitä, että niissä ei mainita mitään 10 kuukautta aiemmin sattuneesta Jokelan koulusurmasta ja sen merkityksestä Kauhajoen asiassa. Jokelan tapaus on luonut aselupaviranomaisille korostetun selvittämisvelvollisuuden samoin kuin huolellisuusvelvollisuuden valvoa, ettei aselupia myönnetä potentiaalisille koulusurmaajille tms. hörhöille ja että tällaisille henkilöille myönnetyt aseluvat peruutetaan tai aseet otetaan vähänkin epäilyttävissä tapauksissa väliaikaisesti poliisin haltuun. Yleisessä tietoisuudessahan nimittäin oli, että niissä maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa, joissa koulusurmia oli aiemmin tehty, koulusurmaajat olivat saaneet paljon ihailijoita ja matkijoita, mikä on lisännyt tuntuvasti uusien koulusurmien suorittamisen todennäköisyyttä.

27. Kauhajoen jutussa todistajina kuullut useat poliisimiehet ovatkin selkeästi epäilleet ja pelänneet outoja viestejä ja videoita internet-sivustoille ladanneen Matti Saaren syyllistyvän koulusurmaan. Tästä on puhuttu poliisien keskuudessa paljon ja netistä on katseltu Saaren sinne lataamaa aineistoa. Koulusurman vaara on ollut ilmeinen, mikä ilmeni muun muassa siinä, ettei eräs todistaja ollut päästänyt lapsiaan maanantaina 22.9. kouluun; tästäkin tosiseikasta hovioikeuden perusteluissa vaietaan todisteiden arvioinnin yhteydessä kokonaan.

28. Hovioikeuden omaksuma tapa vaieta arvioinnissaan systemaattisesti Jokelan tapauksen merkityksestä ilmenee selkeästi myös nyt tarkastelun kohteena olevasta perusteluosiosta. Jokelan tapaus ja todistajien sitä koskevat lausumat on, ihmeellistä kyllä, sivuutettu perusteluissa tyystin, eli hovioikeus ei ole antanut korostetulle huolellisuusvelvollisuudelle minkäänlaista painoarvoa. Hovioikeus on harkinnut tapausta ikään kuin kyseessä olisi ollut ensimmäinen Suomessa koskaan tapahtunut koulusurma. Tämä on minusta paha puute ja arviointivirhe.

29. Entä sitten Matti Saaren internetsivustoille lataama aineisto? Hovioikeus on katsonut, että Saaren internet-aineisto "ei ole vielä osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen." Itse olen tästä asiasta toista mieltä, ja niin ovat ilmeisesti olleet useimmat jutussa kuulut poliisitodistajatkin. Minusta tämä aineisto on jo yksistään niin karmaiseva enne tai viite siitä, mitä oli odotettavissa ja pelättävissä, että se yksin olisi riittävä todiste siitä, että myös syytetty H:n on täytynyt mieltää ja ottaa vakavasti huomioon mahdollisuus Saaren syyllistymisestä koulusurmaan tai johonkin muuhun aseella suoritettuun väkivaltarikokseen; tämän "päälle" tulevat sitten vielä edellä selostetut muut todisteet.

30. Arvioinnissaan (perustelujen kappaleet a ja g) hovioikeus ei enää yksilöi sanottua internet-aineistoa, joka on tehty fakta-aineiston selostamisen yhteydessä, mutta kerrataanpa asianmukaisen käsityksen saamiseksi, miten hovioikeus on viimeksi mainitussa kohtaa sanottua aineistoa kuvannut, kas näin:

31. Saari oli käyttänyt internetissä YouTube-sivustolla nimimerkkiä "Wumpscut86" Wumpscut-nimisen yhtyeen mukaan ja kirjoittanut esittelynsä yhteyteen englanninkielisen laulun sanat, jotka käsittelevät sotaa, lasten kuolemista ja äitien kirkumista. Saari oli laatinut YouTubeen neljä videota, joissa hän ampuu Sotkan ampumaradalla. Osassa videoista hän ampuu keskeltä ampumarataa ja sivuttain normaaliin ampumasuuntaan nähden. Yhdessä videossa hän ampuu lukuisia laukauksia perätysten ja toisessa hän heilauttaa asetta pystysuunnassa kameran edessä kohdistamatta kuitenkaan asetta suoraan kameraan. IRC-Galleria -sivustolle Saari oli laittanut kolme YouTubessakin ollutta ampumavideota sekä kuvan, jossa hän ampuu ampumaradalla makuuasennossa. Lisäksi Saari oli laittanut IRC-Galleriaan kuvan aselaukusta ja tekstin "Pity for the majority?" sekä punamustan kuvan, jossa on teksti "Wumpscut on its way to hell". Tämä kuva on väritykseltään muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa. Lisäksi Saari oli kuulunut "Wumpscut"-nimimerkillä IRC-Gallerian televisio- ja elokuva-aiheiseen kuusi jäsentä käsittäneeseen yhteisöön, jonka nimi on ollut Yhdysvalloissa tapahtunutta Columbinen koulusurmaa käsitelleen elokuvan nimeen viitaten Zero Hour: Massacre at Columbine High. Saari oli 18.8.2008 esittänyt kommenttinaan mainitusta elokuvasta: "Tosiaankin. Viihdettä parhaimmillaan." Lisäksi hän oli käynyt 17.9.2008 nimimerkin "AnnaManna" kanssa aseita ihannoivaa keskustelua ja todennut, että hän oli ampunut armeijassa pari kuukautta rynnäkkökiväärillä ja ettei hänen tarvitse siitä enää kärsiä. Saari oli myös ilmoittanut lisäävänsä uusia videoita, mutta todennut samassa yhteydessä, että "älä pety, jos sitä ei tapahdukaan".

32. Nämä todisteet eivät herättäneet hovioikeudessa näköjään minkäänlaisia "väristyksiä", vaan hovioikeus on pysytellyt yhtä coolina kuin syytetty H:kin ja tyytynyt niukkaan toteamukseen, jonka mukaan kyseinen aineisto "ei vielä osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen" (kappale g). Aineisto antoi hovioikeuden mielestä H:lle ainostaan aiheen selvittää asiaa Saarta haastattelemalla. Mitä tässä haastattelussa tapahtui, sitä emme tiedä, mutta hovioikeus on kaikesta päätellee pitänyt haastattelun suorittamista riittävänä toimenpiteenä asiassa, samalla kannalla oli käräjäoikeus omassa tuomiossaan. Ilmeisesti kaikki muut poliisiasemalla työskennelleet poliisit olivat sitä vastoin olleet aseen välittömän poisottamisen kannalla. Kylmähermoinen tai sellaista esittävä poliisipomo yksin pysyi coolina ja häntä hovioikeus perusteluissaan yllättäen ymmärsi.

33. Hovioikeus kirjoittaa (kappale h), että "Mahdollista on sekin, että Saari oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun (olla ottamatta asetta pois Saaren hallusta) jälkeen päättänyt toteuttaa koulusurman". Tämä on toki hyvin mahdollista, mutta mikä merkitys tällä voisi h:n toimimisvelvollisuutta ja syytettä ajatellen olla? Tätä hovioikeus ei ole vaivautunut selostamaan. Minusta sanottu vaihtoehto ei ainakaan mitenkään poista tai lievennä H:n vastuuta asiassa. Minusta H teki puhuttelussa taktisen virheen, sillä hänen olisi pitänyt ottaa huomioon, että juuri poliisin puhuttelu voi olla se tekijä, joka saa potentiaalisen koulusurmaajan toimimaan välittömästi.

34. Kun H mainitsi haastattelussa antavansa Saarelle varoituksen, Saari ymmärsi, että poliisi tulisi seuraamaan hänen toimiaan jatkossa. Hänen oli siis iskettävä ja toteuttava suunnittelemansa koulusurma mahdollisimman nopeasti. Poliisin olisi tullut estää suunnitelmien toteutuminen, suunnitelmien, joista oli selviä merkkejä muun muassa internetissä, ei antaa Saarelle varoitusta ja suorastaan tilaisuutta ja vapaita käsiä suunnitelmansa toteuttamiseen.

35. Toisin kuin hovioikeus, pidän ilmeisenä ja selvitettynä, että syytetyn komisarion on tiedossaan olevan internet-aineiston ja muiden konkreettisten seikkojen samoin kuin Jokelan koulusurmasta saatujen kokemusten perustella täytynyt ottaa vakavasti huomioon ja mieltää ja että hän on myös todellisuudessa mieltänyt, että Saaren suunnitelmissa oli koulusurman tai muun vakavan väkivaltarikoksen tekeminen. Todistusaineisto osoittaa, että komisariolla oli ollut perusteltua aihetta epäillä Saaren myös toteuttavan sanotun aikeensa, ellei asetta otettaisi välittömästi poliisin haltuun.

36. Kylmähermoinen komisario päätti kuitenkin ottaa riskin, jonka seuraukset tiedämme. Mitkä mahtoivat olla ne motiivit, jotka saivat komisarion esittämään coolia ja ottamaan riskin? Onhan aseen väliaikainen ottaminen poliisin haltuun vain turvaamistoimenpide, jonka merkitys on luvanhaltijalle aika vähäinen, sillä se ei välttämättä johda aseluvan peruuttamiseen. Miksi ase siis piti varta vasten jättää Saaren haltuun, vaikka todisteet ja Jokelan tapauksen valossa myös ennusmerkit aseen ilmeisestä ja tuhoisasta väärinkäytöstä olivat niin todennäköiset?

37. Yksi selitys saattaa olla siinä, että komisario oli ainoastaan 1,5 kuukautta aikaisemmin itse myöntänyt Saarelle aseen hankkimisluvan. Hän saattoi kenties ajatella, että hänen arvostelukykyään lupaviranomaisena voisiin alkaa epäillä, jos ase jouduttaisiin näin pian ottamaan poliisin haltuun. Toisena motiivina saattoi olla jonkinlainen reviiriajattelu. Komisario päätti kenties näyttää alaisilleen poliisiasemansa poliiseille samoin kuin naapurikylän poliisipäällikölle, jonka hänen "omat miehensä" olivat hälyttäneet apuun, että pysytäänpä ruorus eikä lähretä turhan takia hyppimähän toistensa reviireille.

38. Oli miten oli, niin yksi asia on varma: Hovioikeuden perustelut ei ainakaan minua vakuuta. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan paljon erilaisista perustelumetodeista ja perusteluille asetettavista laatuvaatimuksista. Perusteluissa voidaan painottaa eri asioita ja näkökohtia, mutta yksi vaatimus perusteluille on syytä aina asettaa: perustelujen tulee olla rehelliset ja tasapuoliset.

(VI osa ensi viikolla)