1162. Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen herättämiä mietteitä

 

Olen päättänyt elevyttää tämän pari vuotta lähes pysähdyksissä olleen alkiuperäisen blogini, jonka pitämisen aloitin elokuussa 2008. Käsittelen blogissa lähinnä poitiikkaa, Suomen kv. asemaa sekä maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, hallintoa jne. Juridusten kysymysten käsittelyä jatkan edelleen  Rule of law -blogissa.

Tämä blogikirjoitus käsittelee presidentti Niinistön eilen 1.1. 2023  pitämän uudenvuodenpuheen eräitä kohtia. Kokonaisuutena presidentin puhe oli oikein hyvä ja kenties parhaita hänen uudenvuodenpuheistaan. Tässä muutama hajahuomio puheesta:

1. Tasavallan presidentti Saui Niinistön perinteinen uudenvuodenpuhe esitettiin tänään kello 12 TV 1:ssä. Puhe käsitteli lähinnä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sekä Suomen ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. 

2. Niinistö vertaisi Putinia Staliniin, joka kuvitteli puna-armeijan marssivan 1939 Helsinkiin kolmessa viikossa. Suunilleen yhtä nopeasti Putin uskoi  Ukrainan luhistuvan venäläisten hyökkkäyksen edessä. Näin ei käynyt, vaan sota Ukrainassa jatkuu edelleen ja tulee kestämään ilmeisesti vielä kauan. Oli täysin odotettua ja paikallaan, että Niinistö lupasi tuen Ukrainalle jatkuvan.

3. Niinistö puhui Venäjästä katkeruudella, eikä mikään ihme, sillä pettihän Putin kaikki Europan maat ja johtajat perin pohjin jo Krimin valtauksen yhetydesä 2014. Petettyjen joukossa seisoo myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, joka tapasi Putinin presidenttikaudellaan Suomessa tai Venäjällä kymmenen kertaa ja lisäksi joissakin kansainvälisissä konferensseissa yms. tilaisuuksissa muualla.

4. Edes Krimin valloitus ja sen liittäminen Venäjään ei avannut Sauli Niinistön silmiä, vaan hän tapasi Putinia vuoden 2014 jälkeen muutaman kerran. Kenties räikeintä tässä suhteessa oli Putinin kutsuminen Suomeen vuonna 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä oli kulunut 100 vuotta. Presidentti Niinistö ja maan hallitus kohteli Krimin valloittanutta Putinia kuin konsanaan "piispaa pappilassa"ja suurena Suomen ystävänä! Kammottavaa oli myös Sauli Niinistön aloitteesta Donald Trumpin ja Putinin ns. huipputapaamisen järjestäminen Helsingissä vuonna 2019; se oli täysin turha tapaaminen, josta pisteet keräsi yksinomaan Putin.

5. Sauli Niinistön katkeruuden Putinin kohtaan ymmärtää, sillä kusettihan Putin Saulia puheillaan ja tapaamisillaan 10 vuotta putkeen. Putinin ja Venäjän pelossa Niinistö ei halunnut Suomen liittyvän Natoon, vaan hän piti Nato-optiota vielä tammikuussa 2022 riittävänä asiana. Vasta kun kansa ilmaisi välittömästi Venäjän hyöykkäyksen kevättalvella 2022 jälkeen selkeästi halunsa maan liittymisestä Natoon, presidentti, pääministeri Sanna Marin ja maan hallitus rohkenivat vihdoin kääntää kelkkansa.

6. Jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Putinin kusetuksen kohteeksi joutuivat myös Saksan Merkel, Ranskan Macron ja monet muutkin länsimaiden johtajat. Poikkeuksena Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat koko ajan pitäneet Putinin johtamaa Venäjää vaarallisena ja todellisena uhkana rajanaapureidensa ja koko Euroopan turvallisuudelle.

7. Nyt Sauli Niinistö saa odotella toimettomana, milloin Turkki ja Unkari suostuvat ratifiomaan Suomen Nato-hakemuksen - jos ylipäätään suostuvat. Turkin presidentti Erdogan ja Unkarin pääministeri Orban toimivat näin tietenkin Putinin  määräyksestä. Pari kolme kuukautta sitten presidentti Niinistö väläytti mahdollisuutta, että istuva eduskunta päättäisi jo ennen huhtikuun vaaleja hyväksyä lopullisesti halllituksen esityksen Natoon liittymisestä. Puhemies Matti Vanhanen torjui kuitenkin Niinistön  ehdotuksen toteamalla, ettei eduskunta säädä lakeja "pöytälatikkoon"; tästä pisteet Vanhaselle.

8. Niinistö palasi eilisessä puheessaan uudelleen sanottuun mahdollisuuteen, vaikka totesi samalla, että asia on "tietysti eduskunnan  käsissä". Mikä hoppu Niinistöllä on asiassa, sillä vielä  noin vuosi sitten  hän ei pitänyt edes Nato-hakemusta ajankohtaisena asiana. Toki tilanne on Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen takia muuttunut  radikaalisesesti, mutta vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, kuten näyttää, ties kuinka pitkään, Suomen turvallisuus ei ole sen takia välittömästi uhattuna, vaikka emme olisi Naton täysjäseniä.

9. Asian ydin on siinä, että Niinistön kannalta olisi todella ikävää, jos Suomen Natoon liittyminen olisi vielä kesken hänen toimikautensa päättyssä 1.4.2024. Mutta niin kuin Niinistö eilen totesi, Suomi kantaa myös Natoon liittymisen jälkeen itse päävastuun alueensa puolustamisesta. Suomi on jatkanut koko ajan Puolustusvoimien vahvistamista, ja viime vuonna asehankintoihin eri maista käytettiin ilmeisesti lähes miljardi euroa. 

10. Suomi on Britannian johtaman JEF-liittoutuman (Joint Expeditionary Force) jäsen yhdessä Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä maat ovat sitoutuneet kehittämään maiden sotilaallisia valmiuksia yhteisillä harjoituksilla ja tarvittaesa toimimaan yhdessä kriisitilanteissa. Suomi osallistuu jatkuvasti yhteisiin sotaharjoutuksiin myös Nato-maiden kanssa jne. Presidentti Sauli Niinistö osallistui 19.12.2022 Latvian Riiassa pidettyyn JEF-maiden päämieskokoukseen.

11. Sauli Niinistö käsitteli puheessaan lyhyesti myös Suomen sisäistä turvallisuutta. Hän varoitteli tässä suhteessa täysin perustellusti liiallisesta suvaitsevaisuudesta, sillä "siinäkin piilee sudenkuoppia". " Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän", presidentti lausui.  Niinistön mukaan Pohjoismaissa "suunta kulkee nyt kohti yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistamista". Selvä viittaus Suomessakin ilmenneen lisääntyvän katu- ja jengiväkivallan kitkemiseen. Hyvä!

1058. Niinistön uudenvuodenpuhe

                                   Juuso, Sauli mainitsi meijät puhheessaa….

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti tänään televisiossa perinteisen uudenvuoden puheensa. Mitä siinä sanottiin, rivien sisällä tai ainakin niiden välissä, vai sanottiinko juuri mitään, mitä asioita Niinistö käsitteli ja mitä ei, oliko puhe odotettu ja tavallinen vai jossakin suhteessa kenties epätavallinen ja yllättävä, mitä puheesta kirjoitettiin somessa ja mitä ihmiset puheesta pitivät jne. 

2. Näitä  kysymyksiä nyt pohditaan mediassa ja somessa, eri tutkimuslaitosten ja instituutioiden sivustoilla ja ties missä kaikilla foorumeilla oikein urakalla. Touhu on lähinnä jonninjoutavaa jutustelua, mutta aivan tavanomaista, sillä näin on aina tehty ja tullaan tekemään jatkossakin jokikisen presidentin uudenvuodenpuheen jälkeen. Suomessa ei ole sitten Urho Kekkosen päivien ollut selkokieltä käyttävää tasavallan presidenttiä.

3. Tutkijat ja tutkimuslaitosten johtajat, filosofit ja kylähullut pohdiskelevaat, että Niinistön tämänpäiväinen puhe oli henkisen arvojohtajan puhe, mielenkiintoinen, filosofoiva ja ajan henkeen hyvin sopiva. Jotakin puheesta myös kaivattiin, sillä siinä ei sanottu oikein mistään mitään eksaktia, varmaa tai totta. Niinistöltä odoteltiin mm. kannanottoa ajankohtaisista talousteemoista, Venäjän uhasta tai Itämeren heikentyneestä turvallisuustilanteesta.

4. Presidentti sanoi hieman arvoituksellisesti, että "me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Pahaa on aina ollut, nyt se on entistä näkyvimmin läsnä. Jokainen päivä tuo sanomaa julmuudesta ja kuolemasta, milloin Alepposta, milloin Berliinistä, mistä seuraavaksi". Presidentti antoi ymmärtää, että joistakin perusoikeuksista tulisi olla valmis kollektiivisen turvallisuuden vuoksi tinkimään. Mistä perusoikeuksista ja mikä turvallisuuden? Presidentin on arveltu tarkoittaneen valmisteilla olevaa tiedustelulainsäädäntöä.  Presidentti näyttää olevan huolissaan siitä, että Venäjä ja Turkki sopivat EU:n ohi keskenään Syyrian rauhasta tai että Trump ja Putin keskustelevat ja kenties myös sopivat keskenään Euroopan asioista.

5. Puheensa alussa Niinistö otti kantaa Suomen 100-vuotiseen itsenäisyyteen.
Tämä osio, jossa tuotiin esiin kansalaisuusaate, muistutti jo hieman hyvää presidentillistä puhetta.

6. Puheensa loppupuolella presidentti siteerasi kirjailija Juha Hurmetta, joka sanoi joulun aikaan televisiossa jotain niin ylevää kuin että "ihmiset, eläimet ja kasvit ovat samasta juuresta ja samaa ainetta". 

7. Tässä kohtaa Niinistö nosti esiin myös tuttavuutensa Sulo Karjalaiseen, joka hoitelee mm. kaverinaan olevaa Juuso-karhua Kuusamon suurpetokeskuksessa. Karhu-Sulo oli 6. joulukuuta Linnan juhlissa presidenttiparin vieraana. 

8. Kuten paria blogijuttua sitten totesin, ihminen ja hänen eläinkaverinsa alkavat vanhetesssaan muistuttaa yhä enemmän toisiaan, Juuso Suloa, tai päinvastoin, samoin kuin Lennu Saulia. 

9. Niinistö: Tutustuimme viime vuonna myös Sulo Karjalaiseen, jolla on karhu kaverina. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Ihmisyyttä vai eläimyyttä, luontokappaleita kumpikin. Entä ihminen ihmisestä, silmästä silmään. Se auttaa näkemään, vaikka toisen avuntarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallitsemaan pelon.

10. Silmästä silmään, sanoi presidentti. Tuttua puhetta, sillä sanoihan jo Jeesus aikoinaan, että Ecce homo, katso ihmistä (tai katso, ihminen). Tuttu ja turvallinen puhe, jossa viitataan karhuihin ja eläimiin yleensä,  uppoaa kansaan sitä paremmin, mitä lähempänä vaaleja ollaan. Meininki maailmalla tuntuu vain olevan pikemminkin Hammurabin lain kaltainen, eli ei suinkaan silmästä silmään, vaan silmä silmästä ja hammas hampaasta.

11. Sulon ja kumppaneiden on hyvä köllötellä kesyjen karhujen vieressä, jos vain syötävää piisaa. Muistakaamme kuitenkin, että suomalaiset joutuvat elämään, täällä varjojen mailla, karhun naapurissa. Suomen naapurina on Venäjän karhu, jota ei kesytetä ja jonka ärhentelyä ja uhittelua meidän on syytä alati varoa. Sieltä ne Suomen turvallisusriskit ovat peräisin, itärajan takaa.

12. Toivotan kaikille Onnellista sekä ihmis- ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017! Lopuksi laulamme virrestä 170 Jumala ompi linnamme, säkeistöt 1 ja 3.

990. Niinistön uudenvuodenpuhe

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti tänään virkakautensa neljännen uudenvuodenpuheensa. Muistaako joku, mitä Niinistö on sanonut kolmessa aikaisemmassa puheessaan? Minä en ainakaan muista ja pelkään, että tällä puheella on sama kohtalo kuin aiemmillakin, eli se jää pian unholaan. Niinistön sanoma oli taas monelta osin varsin tulkinnanvarainen ja epäselvä. Presidentin monitulkintaiset puheet ja lausahdukset eivät  ole omiaan korostamaan hänen arvojohtajuuttaan.

2. Muistelen, että ensimmäisessä tai toisessa uudenvuodenpuheessaan Niinistö moitiskeli yritysjohtajia ahneudesta ja arvosteli heidän isoja palkankorotuksiaan ja kehotti heitä alentamaan palkkojaan. Niinistön puheella ei ollut toivottua vaikutusta, sillä isopalkkaiset ja -kenkäiset ovat päin vastoin korottaneet palkkojaan ja optioitaan. Presidentin omaa palkkiota taidettiin hieman laskea ja myös kansanedustajat ja ministerit ovat alentaneet palkkaansa, mutta vain nimellisesti parilla kolmella prosentilla.

3. Tänään Niinistö käsitteli puheessaan Suomen pakolaistilannetta ja sen johdosta maassa kärjistynyttä ilmapiiriä. Maahanmuuttopolitiikkaan hän viittasi Ruotsin pääministerin Stefan Löfveniä lainaten: "Olemme olleet naiiveja". Niinistön mukaan Suomeen tulijoita olisi määrätön määrä, mutta kykymme kantaa huolta heistä on rajallinen.

4. Naiiviutta on ollut ko. suhteessa myös suomalaisissa päättäjissä. Kun turvapaikanhakijoita alkoi oikein tulvia Tornion kautta Suomeen tuhansien ihmisten päivävauhdilla, pääministeri Juha Sipilä (kesk) kehotti suomalaisia antamaan asuntojaan pakolaisten käyttöön. Sipilä lupasi hövelisti antaa oman Kempeleessä sijaitsevan omakotitalonsa pakolaisten asunnoksi. Tämä oli hyvin ajattelematonta menettelyä pääministeriltä, sillä hänen lupauksena oli varmaankin yksi syy siihen, että Suomeen tuli viime vuonna hieman yli 32 000 turvapaikanhakijaa.

5. Ruotsi on jo kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa ja tämän ansiosta myös Suomeen saapuvien pakolaisten määrä on laskenut selvästi. Niinistö näki puheessaan hallituksen maahanmuuttopolitiikan kiristykset keinoksi turvata voimavarat suurimmassa hädässä olevien turvapaikanhakijoiden auttamiseen. Heidän tehtävänsä on puolestaan sopeutua Suomen yhteiskuntaan. Hallituksella näyttää olevan maahanmuuttopolitiikalleen presidentin vahva tuki.

6. Niinistö puuttui puheessaan - tältä mutta vain tältä osin suorin sanoin - niin pohjoismaisiin turvapaikkakäytäntöihin kuin kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden väkivaltaisuuksiin. Hän painotti turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin tehtyjen polttopulloiskujen vakavuutta. Niinistö sanoi olevansa "vanhan opin juristi" ja kertoi, että silloisen lain mukaan polttopullon heittäminen rakennukseen, jossa saattoi olla ihmisiä, oli nimikkeeltään murhapoltto ja sitä se on hänelle vieläkin.  

7. Tuo on minusta turhanpäiväistä sapelien kalistelua ja tarpeetonta yleisön suosion kosiskelua. Kuten kaikki "nykyisen opin" omaavat juristit tietävät, nimike murhapoltto oli jo ajat sitten harhaanjohtava ja se onkin korvattu nykyisin laissa nimikkeellä tuhotyö ja törkeä tuhotyö; vm. rikoksesta voidaan tuomita vankeutta  aina kymmeneen vuoteen asti, vaikka kukaan ei esimerkiksi tulipalon sytyttämisen vuoksi vammautuisi. 

8. Niinistö viittasi myös turvapaikanhakijoihin kohdistuviin rikosepäilyihin ja niiden ympärillä kuohuvaan keskusteluun. Tässä kohtaa hän ei kuitenkaan maininnut  tai viitannut edes esimerkinomaisesti  turvapaikanhakijoiden tekemiin raiskausrikoksiin. Niinistö tyytyi vain viittaamaan puolihämärästi vanhaan sanontaan "maassa maan tavalla". Presidentin mukaan maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet kyseenalaistetaan. Olisi ollut paikallaan, että Niinistö olisi tältä osin täsmentänyt lausumaansa. 

9. Työmarkkinoille Niinistöllä on kaksi hurskasta toivomusta, jotka on kuultu satoja kertoja jo aiemmin, eli riitelylle pitää saada stoppi, samoin ahneudelle. Tietyistä saavutetuista eduista pitää tinkiä. Mutta sitä, kenen eduista voidaan ja pitää tinkiä ja millä tavalla, presidentti ei täsmentänyt. Hän tuntuu seisovan tässäkin suhteessa  Juha Sipilän hallituksen omaksuman leikkauslinjan ja pakkolakiesitysten takana. 

10. Urho Kekkonen olisi presidenttinä runnonut jo ajat sitten maahan Juha Sipilän hallituksen haikaileman yhteiskuntasopimuksen. Mutta Niinistö ei ole Kekkonen, vaan puolivallaton ja maan talousasioissa täysin päätösvaltaa vailla oleva presidentti. Niinistö tyytyi vain miedosti ja ympäripyöreästi kannustamaan työmarkkinoiden edustajia löytämään  sovinnon. 

11. Niinistö mainitsi käsitteen "saavutetut edut", joiden osalta hän viittasi lähinnä vuonna 2007 sovittuihin palkankorotuksiin. Silloin puhuttiin talouskasvun toivossa syntyvästä miljardien "jakovarasta", jonka perusteella palkkoja nostettiin. Kasvua ei kuitenkaan syntynyt. Mitä pitäisi tehdä ja keiden pitäisi luopua saavutetuista edusistaan? Tähän ei saatu vastausta, vaan Niinistö tyytyi vain fundeeraamaan hämärästi: "voiko saavutettu etu perustua siihen, mitä ei koskaan oikeasti saavutettukaan"? Niinistö kutsui katteettomalle kasvulle perustuneita palkankorotuksia "saavuttamattomiksi eduiksi", jotka jarruttavat hintakilpailukykyä julkisella ja yksityisellä sektorilla useita prosenttiyksiköitä. - Paljon puhetta, mutta vain vähän villoja. 

12. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta Niinistö lasketteli tuttua retoriikkaa ja liirun laarumia mainiten Suomen keskeiset suhteet Ruotsiin ja Venäjään samoin kuin yhteistyön EU:ssa ja Nato-maiden kanssa. Presidentin mukaan Itämeren alueen valtioiden sisäinen poliittiinen tilanne on vakaa, ja vakauspolitiikat lähtökohdat kohtuullisen hyvät, vaikka kiristynyt kansainvälinen tilanne on näkynyt myös Suomessa Naton ja Venäjän sotilaallisen läsnäolon lisääntymisenä. Ukrainan kriisiä ja sotaa Niinistö ei tainnut edes mainita.

13. Niinistö viittasi erityiskumppanuuteen sekä sotilaalliseen yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Ruotsilla ja Suomella, kahdella sotilasliittoon kuulumattomalla maalla on yhdessä vahvat yhteydet niin länteen kuin itään. Nato-kysymyksestä Niinistö ei sanonut mitään - edes rivien välissä - vaan totesi olevan loogista, että Suomi ja Ruotsi rakentaisivat myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta lisäävien toimien kehittämiseen. - Siis yhtä hämärää kuin aina ennenkin, so. Venäjän karhua ei pidä ärsyttää.

14. Jonkinlaisena loppukevennyksenä Niinistö viittasi jo aiemmin mainitsemansa "arjen sankarin" eli 15-vuotiaan saarijärveläisen Oscar Taipaleen ja tämän saavutukset marjanpoiminnassa. Oscar poimi männä kesänä satoja litroja mustikoita ja teki niillä Niinistön mukaan hyvän tilin eli noin 2 000 euroa. Niinistö kertoi saaneensa tästä mielensähyvittäjän olon, kun poika kerää marjat maasta ja saa vielä kaverinsakin ja monet muutkin innostumaan samasta asiasta. Nähtäneenkö Niinistö ensi kesänä itsekin mustikkametsässä?  

15. Miksi suomalaiset, esimerkiksi  kymmenet tuhannet työttömät, eivät noudata Oscarin esimerkkiä ja hanki varoja marjojen ja sienien poimimisella; myös käpyjen kerääminen oli ennen vanhaan tuottoisaa toimintaa. Miksi Suomeen lennätetään joka kesä tuhansia marjanpoimijoita Thaimaasta ja muista Aasian maista, miksi suomalaiset eivät hoksaa hankkia lisätienestejä marjastamalla? Mutta eiväthän he viitsi mennä metsään itikoiden syöväviksi, sillä Suomessa joutenolosta on tehty kannattavaa puuhaa. Siitä maksetaan ihan mukavasti erilaisia työttömyys- ja muitakin korvauksia. 

16. Tähän asiaan Sauli Niinistö ei tietenkään halunnut mitenkään puuttua, vaan tyytyi toivottamaan puheensa päätteeksi kaikille hurskaasti Jumalan siunausta. Tuolla tavalla sitä gallup-kannatusta kasvatetaan.

903. Niinistö Hynösen linjalla

                                                   Kansalaiset! Medborgare!

1. No niin! Nyt se sitten on tapahtunut eli vuosi on vaihtunut!  Todisteena tästä olemme nähneet ja kuulleet Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön perinteisen uudenvuodenpuheen. Tämä osoittaa, että olemme yhä itsenäinen ja suht´ koht myös suvereeninen valtio. 

2. Saulin venäläinen kollega Vladimir Vladimirovits Putin ennätti pitää puheensa jo toissapäivänä. Putin ylpeili tai peräti rehvasteli, että hänen suurin saavutuksensa eli Krimin valloitus ja liittäminen Venäjään oli urhea teko ja selkeä osoitus venäläisten vankkumattomasta isänmaallisuudesta.

3. Niinistön puheen puitteet olivat entiset. Puhe oli nauhoitettu etukäteen Linnassa. Niinistön edessä pöydällä oli joitakin papereita, joihin hän ei kertaakaan vilkaissut. Presidentin takana seinällä oli sama taulu kuin ennenkin ja pöydällä vasemalla puolella tuoreen näköisiä kieloja ja puhujan oikealla puolella Suomen valtakunnan lippu, joka ei liehunut kertaakaan. - Toisin oli Kekkosen aikana!

Niinistön puhe

4. Niinistö puhui tai itse asiassa luki puheensa tv-kameran linssin eteen heijastavasta lukulaitteesta (teleprompterista) vakavana ja leuka alas painettuna. Kun Niinistö tuijotti koko ajan prompteria, saattoi katselijoille syntyä vaikutelma, ettei presidentti katsonut kameraan ja tv-katselijoita silmiin, vaan hänen katseensa lipui heidän ohitseen. TV-uutisten lukijoiden esiintymisestä katselijoille ei synny samanlaista "ohikatsomisen" vaikutelmaa.

5. Tämä siis puheen koregrafiasta ja taiteellisesta vaikutelmasta. Entäpä sitten puheen asiasisältö, miten sen kanssa kävi? Menikö puhe toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten tällaisten puheiden osalta tuppaa usein käymään?

6. Puheessa oli toki painotuksia, vaikkei siinä mitään varsinaisesti uutta asiaa ollutkaan. Turvallisuuden osalta Niinistö kertasi Ukrainaan kriisin pääkohtia ja tuomitsi Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Presidentti mainitsi sanat Ukrainan katastrofi, Ukrainan kriisi, jännite jne., mutta vältti käyttämästä sanoja "Venäjän hyökkäys", "Krimin valtaus", "Itä-Ukrainan miehitys". Myskään sanaa "kylmä sota" ei puheessa mainittu, vaikka juuri siitä Venäjän sekä Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä onkin kysymys. 

7. Niinistön mukaan Suomi on toiminut Ukrainan kriisissä yhdessä EU:n kanssa, mutta harjoittanut myös "omaa yhteydenpitoaan" Venäjän kanssa. Niinistö ei maininnut, että hän on suhtautunut kielteisesti EU:n Venäjälle asettamiin talouspakotteisiin tai miten hän riensi kesällä omin päin eli EU:n kielteisestä kannasta huolimatta Sotsiin neuvottelemaan Putinin kanssa. Tämä tapaaminen ja Niinistön neljä kertaa käymät puhelinkeskustelut Putinin kanssa eivät ole edesauttaneet tippaakaan ratkaisun löytämistä Ukrainan kriisiin. Venäläiset joukot miehittävät edelleen Itä-Ukrainaa ja aikovat kaikesta päätellen pysyä siellä myös jatkossa.

8. Niinistö sanoi Venäjän tietävän, että "Suomi on ja pysyy osanana länttä". Kaikki toki tietävät, että Suomi on Venäjän läntinen naapuri. Turvallisuuspoliittiset tosiasiat pitäisi kuitenkin tunnustaa ja myöntää, että Suomen turvallisuus edellyttäisi liittymistä läntiseen puolustusjärjestöön eli Natoon. Tätä Suomi ei rohjennut tehdä edes Neuvostoliiton hajotessa, joten on selvää, ettei Suomi rohkene myöskään nyt kylmän sodan paluun aikana ottaa askelta Natoon, vaikka Sauli Niinistö kuinka vakuuttelisi että "Suomi pysyy lännessä". Länsi eli EU:n olemattomat joukot tai puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ei riitä Suomen turvallisuuden takaamiseksi, jos Putinin päättää oman turvallisuutensa takaamiseksi miehittää joitakin Ahvenanmaan saaria.

9. Baltian maat ymmärsivät tehdä Naton suhteen "välttämättömyydestä hyveen" hyvän poliittisen sään aikana, mutta suomalaiset sen kun vain jatkavat  iänikuista jahkailujaan Nato-optiosta. Ulkoministeriksi Juha Sipilän hallitukseen pyrkivä Paavo Väyrynen ei ole länsimielinen, sillä hän vastustaa kiivaasti Natoon liittymistä. Lisäksi Paavo ehdotti pari päivää sitten, että EU:n ja Suomen pitäisi tunnustaa Venäjän oikeus Krimiin ja siunata Putinin miehitystoimet Ukrainassa. 

10. Talouden osalta Niinistön saarnassa ei ollut mitään uutta. Hän vaati - jälleen kerran - velaksi elämisen lopettamista ja sitä, että puolueet kertoisivat ennen seuraavia eduskuntavaaleja, mistä menoista ne ovat valmiita leikkaamaan. Niinistö kannusti päättäjiä olemaan rohkeita omiensa edessä ja kertomaan, mistä oman puolueensa kannattajien eduista he ovat valmiita luopumaan. Mutta uskooko joku, että esimerkiksi Timo Soini, Juha Sipilä tai Antti Rinne noudattaisi Niinistön kehoitusta? Nämä tyypit eivät luovu mistään eduista tai ilmoita ennen vaaleja, miten valtion ja kuntien menoja pitää leikata ja sitoudu näihin leikkauslistoihin. "Liisan listan" ajat 90-luvulta - Sauli Niinistö oli silloin valtionvarainministerinä - eivät enää palaa.

11. Puheensa lopuksi presidentti Sauli Niinistö potkaisi hieman pääministeri Alexander Stubbia antaessaan ymmärtää, että nykyisin ei kannattaisi Stubbin tavoin enää väitellä siitä, kuka on "liberaali tai konservatiivi", "vanhoillinen tai uudistusmielinen", "suvaitseva vai suvaitsematon" tai "tärkeä tai vähemmän tärkeä". Stubb on omissa puheenvuoroissaan korostanut, että nykyisin tärkein jakolinja kulkee tarvittaviin muutoksiin vanhoillisesti tai uudistusmielisesti suhtautuvien välillä.

12. Ainoa hymynvärähdys käväisi Sauli Niinistön kasvoilla silloin, kun hän puheensa lopuksi viittasi Linnan itsenäisyyspäiväjuhlista kansalle tutuksi tulleeseen sotaveteraaniin Hannes Hynöseen (101v). Niinistö kutsui Hynöstä "elämisen osaajaksi". Presidentin mukaan Hynösen oppi edellyttää itsetuntemusta: "Että mittaa muilta odottamaansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät asiat. Tai näkee, ettei sitä nyt olla toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä vahva voima".

13. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä me selviämme kaikista putineista, ilmastonmuutoksista, valtion veloista, suurtyöttömyydestä, ulkopoliittisista kriisistä ja sen sellaisista kunhan vain muistamme pysytellä tiukasti  "Hynösen linjalla"! Hanneksen,viisaat seuvot ja visiot tulee ottaa vaalien jälkeen muodostettavan Juha Sipilän hallituksen ohjelman motoksi.

13. Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari (muistaakseni) ja Tarja Halonen korostivat aina uudenvuoden puheissaan, miten Suomi on ja pysyy ikuisesti Paasikiven-Kekkosen linjalla. Jos Paavo Väyrysestä olisi tullut presidentti, hän olisi ensi töikseen lanseerannut uuden käsitteen eli "Paasikiven- Kekkosen- Väyrysen linja";  myöhemmin siitä olisi tosin pudotettu Paasikiven nimi kokonaan pois.

14. Sauli Niinistö on omaksunut nyt oman suuntansa, joka on "Hannes Hynösen linja". Tällä elämän todellisen osaajan linjalla meidän kaikkien suomalaisten on hyvä edetä - ja pysyä lännessä! 

                    
                                    Meiltä ei kyllä leikata, kyllä jämpti on näin!

815. Pönäkkä aloitus vuodelle 2014

1. Vuosi on taas vaihtunut ja eri maiden johtajat ovat pitäneet totutunlaisia uudenvuodenpuheitaan omista lähtökohdistaan käsin. Venäjällä sikäläinen presidentti ja diktaattori Vladimir Putin vieraili äskettäin kahdesti terrosti-iskun kohteena olleessa Volgogradissa (ent. Stalingrad) ja vannoi kitkevänsä ja tuhoavansa terrorismin maasta viimeiseen tsetseeniin asti. 

2. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un puolestaan perusteli ja suorastaan ylisti setänsä Jang Song-Taekin viime viikkoista teloittamista. Kimin mukaan maan kakkosmiehen statuksen omannut setämies oli yrittänyt kahmia itselleen valtaa. Tämähän ei käy laatuun, sillä kaikki valta maassa kuuluu tietenkin Kimille. Kim totesi vaatimattomaan tapaansa, että Jangin teloitus yhdistää kansakuntaa ennennäkemättömällä tavalla. 

3. Kimin esiintyminen kuvastaa myös sikäläistä lainkäyttökulttuuria: tuomiot perustellaan vasta jälkikäteen eli sitten kun rangaistukset on jo pantu täytäntöön eli kun tuomitulta on otettu nirri pois. Lainkäyttö on ihailtavan tehokasta - vetää vertoja lähes kiinalaiselle rikoslainkäytölle -  eivätkä sitä häiritse mitkään RITU:n kaltaiset ongelmat. Pitäisikö oikeusministeriön valjastaa laajapohjainen valtuuskunta, joka matkustaa Pohjois-Koreaan tutustumaan sikäläiseen lainkäyttöön; eduskunnan lakivaliokunta on tietenkin itseoikeutettu matkaan lähtijä, ja nyt reissuun olisi myös hyvää aikaa kun eduskunta on lähes pari kuukautta kestävällä joululomallaan. Suomen oikeusministeriön johtavat virkamiehet, tuomarit ja laillisuusvalvojat tuntevat lukuisten matkojensa ansiosta kiinalaisen oikeuslaitoksen ja oikeudenkäynnin varsin hyvin jo ennestään, joten sinne meidän on enää turha valtuuskuntia ja virkamiehiä lähettää.

4. Tämän kansainvälisen katsauksen jälkeen voimmekin palata tänne kostean lämpimään Suomeen ja tarkastellla hieman, miten uusi vuosi otettiin vastaan meillä. Sehän selvisi, kun jos jaksoi edellisen yön kiivaan rakettien ja pommien ammuskelun jälkeen herätä ennen kello 11 ja avata, paitsi silmänsä, mistä nyt ei ole kysymys, myös maailmankuvaa meille lahjomattoman puolueettomalla tavallaan välittävän telkkarin ja sen ykköskanavan. 

5. Herätyskello olisi pitänyt panna soimaan jo aiemmin, jos halusi nähdä Paavo Haavikosta kertovan ohjelman "Suomalainen kirjailija" klo 9.05-10, mutta tämä olisi kyllä ollut jo liian ankara rangaistus edellisen yön juhlijalle. Haavikon metkuthan sitä paitsi tiedetään jo entuudestaan. Oletan, että kollega Jukka Kemppinen, joka sattuneesta syystä tuntee Paavon tekemiset kuta kuinkin läpikotaisin, tulee muistelemaan Haavikkoa jälleen kerran omassa blogissaan ("Mennyt maailma"),  jos katsoo sen aiheelliseksi.

6. Uudenvuodenpäivän kohokohta on aina ollut telkkarissa tasan kello 12 lähetettävä tasavallan presidentin perinteinen puhe. Presidentti Sauli Niinistö piti tai oikeastaan luki tämänkertaisen puheensa Mäntyniemessä eikä, kuten tapana on ollut,  Linnassa; Linna on edelleen remontissa.

7. Perinteisesti presidentin puhetta edeltää televiossa jonkinlaisena lämmittelynä suomalaista identiteettiä korostava ohjelma. Siihen kuuluu kaksi osiota. Ensin tutustutaan Suomen luontoon ja runsaasen eläimistöön. Tällä kertaa saatiin nähdä ohjelma nimeltä " Pohjoinen valo, leikkejä jäällä". Valitettavasti emme nähneet jäällä Kira Korven sulavaa liikehdintää - Kiralle tavanomainen pyllähdys kaksoiaxelissa vai oliko se kolmoistulpissa - olisi kyllä voitu leikata pätkästä pois. No, kuin ei niin ei! Leikkejä jäällä esitti nyt maakotkapariskunta, sikäli kuin saatoin kahvintekotoimiltanii oikein havaita.

8. Toisen osan kyseisestä lämmittelyohjelmasta muodostaa perinteisesti kulttuuripläjäys. Nyt saimme nähdä uusintana vuonna 2003 lähetetyn ohjelman "Kansansankari Katri Helena". Hieman outo sana tuo "kansansankari", kansan suosikki on paljon käytetympi ilmaus. Kansallisankari-sanahan on perinteisesti varatttu harvoille suomalaisille huippu-urheilijoille tai sotapäälliköille. "Kansallisaarre" taas on uusi nimike, mistä Hesari järjesti pari kuukautta sitten äänestyksen. Juttu ja koko aihe haudattiin lehdessä kuitenkin melko nopeasti, kun huomattiin, että lukijat äänestivät kansallisaarteeksi, eivät suinkaan Jari Tervoa, Lenita Airistoa tai Vesku Loiria - Katri Helenasta puhumattakaan - vaan Jari Litmasen.

9. Katrina Helenasta kertovista ohjelmista ei voi yleensä milloinkaan muuta oikein sanoa kuin huh, huh! Onhan niissä kestämistä, enkä nytkään jaksanut katsoa ohjelmaa kovin tarkasti. Koko kansansankari on koko lailla loppuun kaluttu aihe ja tyyppi, joka jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen veisata "Katson autiota hiekkaarantaa", "Puhelinlankoja" ja mitä kaikkia yhtä kuluneita kappaleitaan. Luulisi siinä olevan pikkuhiljaa artistilla, nyt 68 v. , itselläänkin jo hiukka kestämistä! Eikö Katrin nykyinen boyfriend eli Tommy, oliko se nyt Läntinen vai Liimatainen, voisi pikkuhiljaa keksiä Katrille jotain uusia piisejä laulettavaksi? Kymmenen vuoden takaisessa ohjelmassa näkyi pätkä myös Katrin ja hänen silloisen miehensä kirjailijaprofessori Panu Rajalan "auvoisesta" yhteiselosta. Nyt tuokin onni on jo ajat sitten tullut tiensä päähän; viittaan tässä suhteessa Panun viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan "Lavatähti ja kirjamies".

10. Odotan jo nyt kylmiä väristyksiä selkäpiissäni tuntien, minkälainen kulttuuripläjäys ensi vuonna mahtaa edeltää TV1:ssä presidentin uudenvuoden puhetta. Jos tänä vuonna kerrottiin Katri Helenasta, niin johdonmukaisuus edellyttää, ellei suorastaan vaadi, että vuoden päästä saamme nähdä Niinistön lämmittelynumerona Paula Koivuniemestä (67) kertovan tunnin mittaisen vanhan tv-ohjelman. Jos nyt Katri Helenan ohjelmassa vilahti Panu Rajala, niin Paulasta kertovassa ohjelmassa "Kummat silmät, ruskea nukka", pääsemme varmaankin muistelemaan Paulan ja Ilkka Kanervan 20 vuoden takaista yhteiseloa alaotsikolla "Onni jonka annoin pois".

11. Tämän esipuheen jälkeen pääsemmekin sitten pikkuhiljaa itse asiaan eli presidentti Niinistön tv-puheeseen! Sanoisin omana yleisarvionani, että puhe oli odotettu eikä juuri hetkauttanut ketään. Kun Putin ja Kim Jong-Un lupasivat suuria, eli Putin kitkeä Venäjältä korruption ja Kim kaikki vastustajansa, ei Sauli luvannut oikeastaan mitään. Tai kyllä lupasi, jos oikein tarkkoja ollaan. Saul nimittän sanoi, että meidän kaikkien pitäisi olla rehellisiä ja että että itse on rehellinen! Eikö tämä ole selvä uudenvuodenlupaus? Jos kerran kanslaiset ovat rehellisiä, niin kyllä maar silloin myös "maan isän" tulee pyrkiä rehellisyyteen! 

12. Niinistö kaipasi rehellisyyttä myös Euroopan unionilta: "Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen", sanoi presidentti ytimekkäästi. Niinpä niin, vanha sanontahan kuuluu, että "rehellisyys maan perii". Se, periikö rehellisyys myös EU:n, jää kuitenkin nähtäväksi, sillä onhan unioniin haalittu myös vähemmän rehelliseksi tunnettua porukkaa Välimeren rannoilta! 

13. Niinistö yritti vakuuttaa, että vaikka EU:n taloudenpito herättää huolta, niin yhtä kaikki EU:n tie on oleva myös Suomen tie!  (Eräs aloitteleva poliitikkohan julisti aikoinaan Mäntymäen vappupuheessaan, että "Tsekkoslovakian tie on myös Suomen tie", latojan huomautus). Niinistö otti siis voimakkaasti kantaa EU:n puolesta. Presidentin mukaan rauha, demokratian arvot, hyvinvointi, ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat unionin kova ydin. Näin varmasti teoriassa ja paperilla, mutta entäs käytännössä? Näin voidaan luultavasti kysyä esimerkiksi perussuomalaisten leirissä.

14. Puheensa loppupuolella Niinistö vetosi kansalaisiin, jotta nämä huomioisivat ja auttaisivat yksnäisiä ihmisiä. Presidentin mukaan suomalaisten pitäisi uskaltaa kysyä toisiltaan: mitä sinulle kuuluuu, voinko auttaa jossain? Ei siis "mitä se sinulle kuuluu, pidä sinä kuule vain huoli omista asioistasi"! Vihon viimeiseksi Niinistö toivotti kuulijoille Jumalan siunausta - oliko siinä sana "kaikille", tämä ei jäänyt mileen. Tässä suhteessa, mutta ei sitten kovin paljon muussa, Niinistön puheet eroavat Tarja Halosen vastaavista puheista.

15. Ulkoiselta olemukseltaan Niinistö esiintyi hyvin vakavasti, jäykästi ja otsa rypyssä. Miehen kasvoilta ei näkynyt kertaakaan edes hymyn häivää, ei edes puheen ruotsinkielisessä osuudessa. No, onhan se toki vakava paikka, kun pitää yrittää keksiä näinä ankeina aikoina ihmisille jotain mieliinpainuvaa sanottavaa. Mutta jos kerran uusi paavi Franciscus hymyilee ystävällisesti Pietarinkirkon aukiolla ihmismassoille puhuessaan, niin olisiko liikaa vaadittu, että Suomen presidentti ottaisi tässä suhteessa hieman paavista esimerkkiä?

16. Yksi ulkoinen seikka minua jäi Niinistön puheessa erityisesti vaivaamaan. Presidentti ei nimittäin katsonut puheensa aikana kertaakaan minua silmiin eli suoraan kameraan. Hän tuijotti eteensä jokseenkin ilmeettömästi, mutta katse oli luotu tiukasti alas oikealla olevaan teleprompteriin, missä etukäteen kirjoitetun puheen teksti juoksi. Esimerkiksi Tarja Halosen tai Martti Ahtisaaren vastaavista puheista ei syntynyt tässä suhteessa yhtä kylmäkiskoista vaikutelmaa. Oliko tämä kenties tekninen moka vai olisiko Niinistö nimenomaan halunnut, että tuo vekotin sijoitetaan niin, ettei hänen tarvitse katsoa suoraan kameraan? Veikkaisin jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.

525. Tarja Halosen viimeisin Uudenvuodenpuhe: Tää korutont' on kertomaa

Tarja Halonen piti tänään vihon viimeisen Uudenvuodenpuheensa tasavallan presidenttinä. Johan tuota oli ehditty odotellakin. Nukkavierunoloinen pressa ilmestyi vielä kerran juhlapäivänä kello 12 olohuoneisiimme arkitamineissaan.

Oliko puhe vitsikäs ja naurettiinko sille? Kyllä maar, ei naurettu. Puhe oli mitä oli, samanlaista poliittista liturgiaa kuin kaikki muutkin Haloskan puheet, joilla on tapana mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmisten mieliin niistä ei ole jäänyt juuri koskaan mitään.

Presidentin puheet onkin luultavasti tarkoitettu vain lähinnä lehtien pääkirjoitustoimittajille. Hesarin Unto Hämäläinen kehtasi jo tänään kehua retostella Halosen puhetta Perässähiihtajä-blogissaan Halosen parhaaksi puheeksi. Jos näin on, niin miten helevetin huonoja ne muut puheet sitten ovatkaan olleet!

Kuten aina ennekin, puheessa mainittiin jotain mainittiin YK:sta, jotain Venäjästä ja pariin kertaan jotain ikuisuusaiheesta eli kestävästä kehityksestä. Mitähän se sekin mahtaa tarkoittaa, aprikoivat puhetta toisella korvalla kuunnelleet. Muutama pakollisen oloinen lausahdus globalisaatiosta, turvallisuuspolitiikasta, rauhanvälityksestä ym. iäisyysasiasta. Eriarvoisuus on kuulemma vain lisääntymistään lisääntynyt Suomessa. Niin aina, mutta onhan presidentti ollut viimeisten 30 vuoden aikana siitä yhdestä puolueesta, jota Halonenkin on edustanut. Ainoa asia, joka tuntuu olevan Haloskan mielestä kondiksessa, on sukupuolten välinen tasa-arvo.

Kyllähän tuo mainittu tasa-arvo sitten myös näkyy ja kuuluu, jos vaikka kuuntelee kaduilla ja kuppiloissa nuorten tyttöjen puheita. Sanaa "vittu" ja kirosanoja kuulllaan nykyisin useammin melkein tyttöjen kuin poikien suusta.

Nuorten tyttöjen ja naisten käyttämä fyysinen väkivalta seurustelusuhteissa ja muutenkin on lisääntynyt ja raaistunut presidentti Halosen virkakautena selvästi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa! Mistä tämä johtuu, naispresidentistäkö? Mutta onko kukaan kuullut Halosen koskaan olleen huolissaan mainitusta asiasta? Minä en ole. Myös perheväkivalta ja -surmat ja lapsenmurhat ovat lisääntynyt todella huolestuttavassa määrin. Mutta tästäkään presidentillä ei ole mitään sanottavaa.

Olisi odottanut, edes edes tässä viimeisessä puheessa, presidentillä olisi osoittanut jonkin lohduttavan tai rohkaisevan sanan erilaisissa vaikeuksissa oleville tavallisille ihmisille ja heidän murheilleen. Mutta ei, ei sitten yhtikäs mitään tälläkään kertaa. Ei mitään konkreettista muutenkaan, aina vain sitä samaa yleistä höpinää ja löpinää, joka myös aina sellaiseksi jää johtamatta käytännössä yhtään mihinkään.

Tai olisi nyt edes tällä viimeisellä kerralla hieman irrotellut ja kertonut, mitä mielessä ihan oikeesti pyörii. Vaikkapa tähän tapaan:

- Mä en ole homo enkä kommunisti, vaikka mua on sellaiseksi aina haukuttu. - Bush-nuoremman kraka oli ihan oikeesti vinossa, joten totta helvetissä mun piti sitä oikaista. - Vuoden 2011 suurin katastrofi oli, puhutaan esimerkiksi Japanin tsunamista ja ydinvoimalaonnettomuudesta tai mistä muusta mitä tahansa, Rontin äkkikuolema. Se katti otti ja kuoli, kun se pelästy Kultarannassa kylässä ollutta, sitä hieman hiirulaista muistuttavaa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonia. - J.K.Paasikivi oli oikeassa, sillä kyllä tää presidentin virka on todella aika paska virka: kuunnella nyt päivästä toiseen ihmisten jatkuvaa narinaa ja haukkumista sekä puoluepukareiden iänikuista jaaritusta Natosta ja ties mistä hitosta. - Härski-Pekasta olis pitänyt tehdä mun jälkeen seuraava pressa, se oli siinä isoäiti-jupakassa oikeassa - tosin sen olin minä ketä kehotti Pekkaa puuttumaan sen Egyptin mummelin käännyttämisasiaan. - Nyt me sitten muutetaan Penan ja sen toisen jäljelle jääneen katin kanssa Kallioon sinne kattohuoneistoon. Sinne on tarvinnu tehdä pirunmoinen remppa, kun mä oon vaatinu, että Penan sviitti erotetaan mun puoliskosta puolen metrin paksuisella kiviseinällä. Talon naapurit on ollu jo puoli vuotta hermorauniona sen rempan takia, kun Pena unohti panna lapun rappukäytävään. Perhana sentään, saadaankohan me häätö koko lokaalista! - Häh, hähhää: mä en menny halpaan, niin kuin tv:n uutistenlukija Matti Rönkä, sillä mä en lukenut siitä lukulaitteesta jonkun koiraleuan sinne raapustamia sanoja "penis" ja "voihan v***u sentään."

Oikein onnellista uutta vuotta!