1. Porvoon käräjäoikeudessa on jatkunut viime tiistaina alkanut Ruandan kansanmurhaan osallisuutta koskeva oikeusprosessi, josta kerroin blogissani 2.9. Tämä prosessi näyttää saavan hieman eriskummallisia ja jopa farssimaisia piirteitä.
2. Oikeusministeriö päätti viime keväänä, ettei täällä tutkintavankeudessa olevaa syytettyä voida luovuttaa Ruandassa pidettävään oikeuskäsittelyyn. Syytetty koki asemansa uhatuksi entisessä kotimaassaan eikä hänen katsottu saavan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa. Tämä päätös voi osoittautua ongelmalliseksi, sillä Porvoon prosessista on muodostumassa raskas ja epävarma muun muassa tulkkausongelmien takia.
3. Syytetty käyttää istunnossa omaa äidinkieltään eli kinyanruandaa; tähän hänellä on lain mukaan oikeus vaikka hän ilmeisesti akateemisen koulutuksen saaneena henkilöä osaa myös ranskaa. Syytetyn lausumia ei tulkata suoraan suomeksi, vaan ensin ranskaksi, josta toinen tulkki sitten kääntää syytetyn lausumat suomeksi; Suomessa ei ilmeisesti ole yhtään kyseisen ruandalaiskielen tulkkia. Syytetylle esitettävät kysymykset tulkataan päinvastaisessa järjestyksessä. Tätä kaksoistulkkausta joudutaan käyttämään myös sitten, kun oikeusprosessi tämän kuun puolivälissä jatkuu Ruandassa, jossa käräjäoikeus kuulee 35 ruandalaista todistajaa.
4. Kaksoistulkkaus hidastaa prosessia aika tavalla, minkä lisäksi tulkkauksen oikeellisuutta ei ilmeisesti voida juurikaan kontrolloida. Tulkkausmahdollisuudet ja -vaikeudet olisi pitänyt ottaa huomioon etukäteen ja jo siinä vaiheessa, kun oikeusministeriössä keväällä harkittiin, luovutetaanko syytetty Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin vai pidetäänkö prosessi täällä. Jo oikeusprosessin ensimmäisen viikon aikana tulkkauksessa on esiintynyt epävarmuutta ja tulkkien käännöksiin on puuttunut esimerkiksi syytetyn puolustaja Ville Hoikkala. Lehtitietojen mukaan suomeksi tulkkaavien tulkkien suomen kielen taito ei ole kovin hyvä. Kulttuurieroista johtuen suomalaisten tuomarien, syyttäjien ja advokaattien saattaa olla vaikea hahmottaa, mistä jutussa on kyse. On ymmärrettävää, että sellaisilla käsitteillä kuten esimerkiksi viha, uhka, sotatila, johtajuus jne. voidaan tarkoittaa Ruandassa hieman eri asioita kuin suomen kielessä.
5. Vaikuttaa myös siltä, että käräjäoikeudella olisi vaikeuksia pitää oikeusprosessi kunnolla hanskassaan. Syytetyn avustajat ja jutun syyttäjät ovat olleet jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään ja tunnelma oikeussalissa on ollut lehtitietojen mukaan kireä. Puolustajista Ville Hoikkala vaikuttaa tosin melko rauhalliselta kaverilta, mutta sitä vastoin hänen naispuolinen kollegansa tuntuu olevan sitäkin ärhäkäämpi ja terrierimäisempi sanoissaan. Kuvaannollisesti ilmaistuna oikeudella näyttäisi olevan täysi työ pidätellä terrieriä iskemästä hampaitaan syyttäjistön nilkkaan.
6. Istunnon ensimmäinen päivä kului puolustuksen tekemän jääviysväitteen käsittelyyn sekä syytekirjelmän lukemiseen ja syyttäjien vaatimusten esittelyyn. Jutussa on kaikkiaan kolme syyttäjää, pääsyyttäjänä toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Tiedossa oli jo etukäteen, että syytettynä oleva 58-vuotias hutu-heimoon kuuluva ruandalaismies - hänestä käytetään lehdissä myös mainintaa "porvoolaismies" - tulisi kiistämään kaikki syytteet. Häntä syytetään joukkotuhonnasta (RL 11:8) tai vaihtoehtoisesti 15 murhasta. Kaikista näistä rikoksista voidaan lain mukaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus. Syytteen mukaan pastori oli joko antanut alaisilleen tappomääräyksiä tai osallistunut omakätisesti surmatöihin.
7. Syytetty toimi eteläisessä Ruandassa paikallisen baptistikirkon nuorisiiven johtajana. Vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen mies perheineen pakeni Kongoon ja sieltä Sambiaan. Hutuja joutui pakenemaan Ruandasta sen jälkeen, kun tutsien kapinallisryhmittymä RPF onnistui pysäyttämään kansanmurhan. Suomeen mies tuli turvapaikanhakijana vuonna 2003. Hän on asunut Porvoossa. Jutun esitutkinta Suomessa kesti 2,5 vuotta. Syytetty vangittiin huhtikuussa 2007 ja siitä lähtien häntä on ollut tutkintavankeudessa.
8. Toisena istuntopäivänä kuultiin puolustuksen kiistämisen perusteet. Syytettyä avustaa jutussa kolme suomalaista lakimiestä; ehkä on ajateltu, että kun kerran jutussa on kolme syyttäjää, täytyy myös puolustajia olla saman verran. Syytetylle on jo esitutkintavaiheessa myönnetty maksuton oikeudenkäynti, joten puolustajien ja avustajien palkkiota ja kulut maksetaan valtion varoista.
9. Puolustuksen mukaan syytetty olisi ymmärtänyt vasta melko myöhäisessä vaiheessa, mistä kahakoinnissa hänen kotiseudullaan Nyakizussa keväällä 1994 oli kyse. Syytetty oli luullut, että kylässä soditaan, koska tutsien RPF-järjestö oli hyökännyt kylään. Oikeudessa kiisteltiin siitä, oliko kylässä valinnut sotatila vai ei. Syyttäjien mukaan syytetyn väite sodasta perustui hutuhallinnon propagandaan, jolla hutut halusivat pönkittää asemaansa lietsomalla vihaa tutseja kohtaan. Syytetty olisi syyttäjien mukaan ollut levittelemässä sotapuheita, joilla kansanmurhaan osallistuneet yrittivät oikeuttaa tutsien surmaamisen. Syytekirjelmän mukaan syytetty Francois Bazamaramba oli johtanut surmatöitä kotiseudullaan Nyakizussa.
10. Ruandassa sai sadan päivän ajan kestäneen "kahinoinnin" (oikeastaan verilöylyn) aikana surmansa 800 000 ihmistä. Tutseja sekä maltillisia hutuja tapettiin ampumalla, nuijaniskuilla ja viidakkoveitsillä; edes naisten tai pikkulasten henkeä ei säästetty. YK ja koko kansainvälinen yhteisö katseli asiaa sivusta puuttumatta puuttumatta verilöylyyn, jossa 20 prosenttia Ruandan väestöstä surmattiin. Verilöylyn jälkeen 1996 YK asetti Ruandan kansainvälisen tuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) käsittelemään Ruandan kansanmurhaa. Oikeudenkäynnit alkoivat vuonna 2000. Tuomioistuin sijaitsee Tansanian Arushassa. Ruanda-tribunaali on nyt lopettelemassa toimintaansa eikä ota käsittelynsä enää uusia juttuja. ICTR ei ole myöskään antanut pidätysmääräystä Porvoossa nyt vangittuna olevasta syytetystä, joten kansainvälisen oikeuden mukaan Suomi joutui joko luovuttamaan syytetyn Ruandaan tai huolehtimaan itse oikeudenkäynnistä.
11. Syytetyn puolustuksen mukaan Ruandassa oli vuonna 1994 valinnut sotatilanne tutsien hyökkäysten takia. Syytetyn kotiseudulla hutut olivat ainakin olleet siinä käsityksessä, että tutsien RPF -järjestö oli ottanut kylän haltuunsa, koska RPF oli väittänyt radiossa näin tehneensä. Hutut olivat pelänneet RPF:ää, ja syytetty oli sen vuoksi sulkeutunut kotiinsa siinä uskossa, etä RPF oli hyökännyt kylään. Kun syytetylle oli sitten selvinnyt, että kahakassa olikin kyse tutsien tappamisesta, hän oli perheineen paennut kotoaan. Puolustuksen mukaan syytetty ei ollut osallistunut tutsien surmaamiseen, vaan oli päin vastoin pyrkinyt auttamaan näitä.
12. Syytetyn avustajana toimiva asianajaja Ingrid Heickell puuttui toisena istuntopäivänä myös syyttäjän nimeämien todistajien luotettavuuteen. Tämä oli hieman odottamatonta, sillä yleensähän oikeudenkäynnissä kuullaan ensin syyttäjän nimeämät todistajat ja vasta sen jälkeen syytetyn puolustus voi todistajia vastakuulustelemalla yrittää riitauttaa syyttäjien todistajien kertomusten uskottavuuden. Syyttäjien todistajien "teilaaminen" etukäteen eli ennen kuin oikeus edes tietää, mitä todistajat tulevat kertomaan ja millä tavoin, on epätavallista. Syytetyn puolustuksella on sitä paitsi jutussa vielä monta tilaisuutta kommentoida syyttäjien todistajien uskottavuutta ja heidän kertomustensa näyttöarvoa.
13. Heickellin mukaan syyttäjän nimeämistä 28 todistajasta 21 on henkilöitä, jotka on joko jo tuomittu kansanmurhasta tai jotka odottavat omaa oikeudenkäyntiään ruandalaisissa vankiloissa. Heickellin mukaan tällaisten todistajien kertomuksille syyttäjä ei "meillä" yleensä perusta syytettään, periaatteellista estettä tähän ei kuitenkaan ole. Puolustus epäilee, että syyttäjän todistajia on kidutettu tai heille on luvattu tiettyjä etuisuuksia, jotta he kertoisivat ruandalaisviranomaisten edellyttämällä tavalla. Syytetyn toimintaa asianajaja Heickell piti "ihailtavana", kun tämä oli onnistunut kaoottisessa olosuhteissa opiskelemaan, tekemään työtä ja auttamaan kansamurhan uhreja Ruandassa. Maasta paettuaan syytetty oli pitänyt perheensä koossa.
14. Oikeuskäsittelyn kolmantena päivänä kuultiin vihdoin syytettyä henkilökohtaisesti; kahtena ensimmäisenä päivänä ainoastaan hänen avustajansa olivat olleet äänessä. Prosessissa alkoi ilmetä tiettyjä farssin pirteitä. Jo ensimmäisen istuntopäivän lopulla asianajaja Heickell oli lehtitietojen (HS) kiihtynyt ja huutanut syyttäjistölle siihen malliin, että oikeuden puheenjohtaja Lars Karlssonin oli joutunut puhuttelemaan ja rauhoittamaan häntä; syyttäjät olivat arvostelleet puolustusta todistajien nimeämisessä tapahtuneesta viivyttelystä.
15. Kolmannessa käsittelyssä Heickell puuttui lehtitietojen mukaan kovaäänisesti syyttäjien toimintaan, kun syyttäjät yrittivät tivata syytetyltä ja puolustukselta, mikä oli se asiakirja, josta syytetty luki istunnossa otteita. "Älkää nyt sönkätkö siellä väliin, antakaa hänen lukea loppuun ja kysykää lopuksi, mistä on kyse. Tämä on niin stressaava tilanne hänelle, olkaa te hiljaa," huudahti asianajaja Ingrid Heickell syyttäjille (Aamulehti 4.9).
16. Aika erikoista kielenkäyttöä oikeussalissa. Mutta laamanni Lars Karlssonin johtama käräjäoikeus ei ilmeisesti puuttunut asiaan sen kummemmin. Käräjäoikeus ei myöskään keskeyttänyt syytetyn pitkiä puheenvuoroja, vaikka suurin osa niistä ei lehtitietojen mukaan liittynyt millään tavalla itse asiaan eli syytteenalaisiin tekoihin. Syytettynä olevaa pastoria on kuvailtu kaunopuheiseksi mieheksi, joka haluaa esiintyä mielellään ja puhua pitkään. Tätä puolustus perustelee kulttuurieroilla, mutta tässä on tietenkin mukana kosolti myös taktiikkaa; tällaisella "ohipuhumisella" (puuta heinää puhumisella) yritetään kääntää huomiota itse asiasta ja syytetylle kiusallisista yksityiskohdista muualle. Olen itse kirjoittanut tuomarin prosessinjohdosta aika paljon (koska olen toiminut tuomarina); viittaan mm. 450 -sivuiseen kirjaani Materiaalinen prosessinjohto vuodelta 1988, johon ehkä Porvoon käräjäoikeudenkin kannattaisi tutustua.
17. Porvoon oikeussalin kaltaista näytelmää ei varmaankaan sallittaisi tavallisissa jutuissa, mutta kokenut laamannin tuntuu ottavan tässä hyvin erikoisessa jutussa asiat rauhallisesti ja antavan syytetyn puhua keskeyttämättä niitä näitä. Jos tuomari ryhtyisi kovin tiukasti patistelemaan syytettyä pysymään asiassa, saisivat puolustuksen juristit ja kenties myös ihmisoikeusjärjestöt aiheen moittia käräjäoikeutta siitä, että syytetylle ei varata asianmukaista tilaisuutta puolustautua. Tällaiseen arvosteluun laamanni Karlsson ei nähtävästi halua antaa aihetta, eikä hänellä taida olla edes varaa siihen, sillä häntähän vastan esitettiin jo heti ensimmäisen istuntopäivän aluksi puolustuksen taholta jääviysväite, jonka käräjäoikeus tosin hylkäsi.
18. Kolmantena istuntopäivänä oikeussalissa syytetty kertoi lehtitietojen mukaan koko aamupäivän Ruandan kiinteistölaeista, maanomistuksesta, perintöasioista, Ruandan vanhasta puoluejärjestelmästä, armeijasta sekä syytetyn perhesuhteista tuttavaperheen tyttären häitä myöten (Iltalehti 4.9). Tämä turhautti syyttäjät, mutta laamanni Karlsson antoi syytetyn jatkaa puhumistaan - ja tulkkien tulkkaustaan. Ehkä Karlsson ajatteli, että no, puhukoon nyt sitten niin kuin Ruuneperi, olemmehan me sentään kansallisrunoilija J.L. Runebergin kotikaupungissa! Ennen taukoa Karlsson ei kuitenkaan malttanut olla lohkaisematta: "Nyt on sitten selvitetty Ruandan kiinteistölaki. En tosin ymmärrä miksi, mutta eihän minun pidä kaikkea ymmärtääkään!" (I-L 4.9).
19. Iltapäivällä päästiin sitten jo hieman lähemmäksi asiaan, mutta ilmeni, että syytetty vastaili syyttäjien kysymyksiin laveasti, epäsuorasti ja itse asiaa kiertäen. Kun syyttäjä esimerkiksi väitti, että syytetty oli toiminut pakolaisleirin johtajana, syytetty selitti 15 minuutin ajan, mitä kaikkea johtaja-sanalla voidaan tarkoittaa. Lopulta syytetty selitti olleensa leirillä vain töissä. Syytetty vakuutti, ettei hän ollut vihannut tutseja.
20. Samanlainen tahti jatkui lehtitietojen mukaan myös oikeudenkäynnin neljäntenä istuntopäivänä perjantaina 4.9., jolloin syytetyn kuulustelua jatkettiin. Syytetyllä oli jostakin syystä vaikeuksia muistaa kansanmurhaa edeltäneitä päiviä. Monet hänelle esitetyt kysymykset jäivät vaille vastausta tai hänen vastauksensa olivat pitkiä ja polveilevia. Puheenvuorojen tulkkauksessa ilmeni edelleen ongelmia. Tulkkien käännöksissä havaittiin nyanssieroja ja kysymyksiä jouduttiin esittämään tulkeille pariin kertaan ennen kuin he ymmärsivät, mistä oli kysymys. Oikeusprosessissa vallitsee itse asiassa neljän kielen "sekamelska", jos näin voi sanoa, sillä kinyanruandan, ranskan, suomen lisäksi kuvassa on mukana myös ruotsi, joka on esimerkiksi laamanni Karlsson ja ilmeisesti kahden muunkin käräjätuomarin äidinkieli.
21. Ensi viikolla istuntoa jatketaan Porvoossa asiantuntijatodistajien kuulemisella; tarkoituksena on ilmeisesti selvittää, mitä Ruandan kansanmurhassa yleisesti ottaen tapahtui, oliko maassa sotatila vai ei jne. Taidanpa lähteä seuraamaan oikeudenkäyntiä paikan päälle Porvooseen, siellä onhan kyseessä merkittävä oikeudenkäynti, jollaista ei Suomessa kovin usein nähdä.
22. Ensi viikon perjantaina käräjäsirkus tuomareineen (neljä tuomari), syyttäjineen (kolme syyttäjää), avustajineen (kaksi avustajaa) ja tulkkeineen (kaksi tulkkia) pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja matkustaa kuudeksi viikoksi Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin, jossa oikeus kuulee syyttäjien nimeämiä todistajia. Käräjäoikeus suorittaa myös katselmuksen Nyakizussa, jossa syytetyn väitetään osallistuneen kansanmurhaan. Matkan loppupuolella käräjäoikeus jatkaa reissuaan Ruandan eteläpuolella sijaitsevaan Burundiin, jossa on tarkoitus kuulla syytetyn puolustuksen todistajia. Ruandassa on paikalla teknisenä apuna KRP:n esitutkinnasta vastanneita poliiseja rikosylikomisario Thomas Elfgrenin johdolla. Syytetty ei halua matkustaa sirkuksen mukana, vaan jää seuraamaan todistajien kuulemista videoyhteyden avulla Vantaan vankilaan. Kotimaahan sirkus palaa lokakuun lopulla ja jatkaa asian käsittelyä marras-joulukuussa Porvoossa.
23. Autourheilun ystäville on tuttu Pariisi-Dakar -aavikkoralli. Porvoossa alkanutta oikeudenkäyntiä voitaisiin kutsua Porvoo-Ruanda-Burundi -käräjäralliksi. Asia on tietenkin perin vakava, mutta jutusta ei toisaalta puutu myöskään hieman huvittavia piirteitä. Asian käsittely suomalaisten voimin voi kyllä olla oikeudenmukaista ja puolueetonta käsittelyä ja ratkaisua silmällä pitäen perusteltua edellyttäen, että juttu todella saadaan asianmukaisesti käsitellyksi. ja todistajia kuulemalla jotain tolkkua syytetyn väitetystä osallisuudesta kansanmurhaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että samaan lopputulokseen olisi voitu aivan hyvin päästä - ja Suomelle paljon halvemmin kustannuksin - jos Suomesta oli tyydytty lähettämään Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin tarkkailijoita. Syytetyn turvaksi olisi voitu lisäksi lähettää Ruandaan pari rotevaa suomalaista poliisimiestä, koljattia.
24. Käräjäralli Suomen ja Ruandan välillä ei luultavasti pääty käräjäoikeuskäsittelyyn, vaan se voi jatkua, kunhan päästään hovioikeusvaiheeseen. Ilmeistä on, että jutun käsittely jatkuu valitusten johdosta hovioikeudessa ja todennäköisesti vielä korkeimmassa oikeudessakin kävi jutussa käräjäoikeudessa miten tahansa. Siten myös Helsingin hovioikeus joutunee matkailemaan jutun ja todistajien kuulemisen takia Ruandassa ja mahdollisesti myös Burundissa. Suomen lain mukaan nimittäin myös hovioikeuskäsittelyn tulee olla välitön ja hovioikeuden on kuultava itse jutun avaintodistajia.
