Nyt nähdyn jokseenkin lällyn ja mitäänsanomattoman 2. kierroksen aikana on muisteltu aiempia presidentinvaaleja. Mikä vaalikampailusta on ollut kaikkein paras ja kiinnostavin? Mielipiteet jakautuvat. Jotkut pitävät vuoden 1956 vaaleja, jollei muuta, niin ainakin kaikkien aikojen likaisimpina.
Itse muistan vuoden 1956 valitsijamiesvaaleista elävästi suorasta radiolähetyksestä kuullun Väinö Leskisen eduskunnassa maagisen luennan "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen". Tämä toistui 30 kertaa ja tämän päälle sitten vielä kerran yksi Kekkonen ja peli oli selvä. Tämän jälkeen luettiin vielä 149 kertaa K.A.Fagerholmin nimi, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä.
Vuoden 1962 vaaleista muistetaan Honka-liitto ja vaalikamppailun käyminen loppuvuodesta 1961 noottikriisin varjossa. Vaalit ratkesivat tosiasiallisesti Urho Kekkosen Novosibirskin matkaan ja Olavin Hongan luopumiseen ehdokkuudestaan. Jo tuolloin siellä, missä itse tuohon aikaan kävin abiturienttina lukiota, ihmiset aika yleisesti ymmärsivät ja kertoivat, että Kekkonen junaili noottikriisin Neuvostoliiton johdon kanssa omasta aloitteestaan uudelleen valintansa varmistamiseksi ja Honka-liiton murskaamiseksi. Sen sijaan tutkijoille tämä on jostakin syystä alkanut selvitä vasta viime vuosina.
Vuoden 1994 vaaleja ja vaalikamppailua kommentoin Ikaalisissa asuessani paikkakunnalla ilmestyvän Pohjois-Satakunta -lehden palstoilla; kirjoittelin tuohon aikaan lähes joka viikko mainittuun, kaksi kertaa viikossa ilmestyvään paikallislehteen lähinnä kunnallispolitiikan asioista.
Minun ehdokkaakseni tuli ensimmäisen kierroksen loppupuolella Elisabeth Rehn. Vastustin nimittäin suosikiksi nousseen Martti Ahtisaaren valintaa ja huomasin, että muista ehdokkaista juuri Rehnillä oli parhaat mahdollisuudet kamppailla Ahtisaaren kanssa. Rehnin loppukiri olikin kova ja toi hänelle paikan toiselle kierrokselle, mutta siinä vaiheessa rahkeet eivät sitten enää riittäneet. Minulla on tallella muutama lehden mielipidekirjoitus vuoden 1994 vaalien toiselta kierrokselta.
Tammikuun 27. päivänä 1994 Pohjois-Satakunnan mielipidesivulla oli kirjoitukseni otsikolla "Ahtisaari jäsenkirjaetenijä." Tässä muuta ote mainitusta kirjoituksesta:
"Eräiden ikaalislaisten Martti Ahtisaaren puolesta Pohjois-Satakunnassa 25.1. esittämässä vaalivetoomuksessa särähti ehkä pahiten korvissani kohta, jonka mukaan Ahtisaari on 'puoluevaltaa kaihtava vakaumuksellinen demokraatti, ei ruotsinkielisen oikeiston puoluekasvatti'.
Minun mielestäni Ahtisaari on ennen kaikkea, ei demokraatti, vaan byrokraatti, virkamies, joka on kiivennyt nykyiseen asemaansa ulkoministeriössä, paitsi omilla avuillaan, myös edustamansa puolueen nostamana. Kansankoulunopettajan tutkinnolla Ahtisaari ei nimittäin olisi päässyt etenemään urallaan yhtään mihinkään, vaan sitä varten tarvittava erivapaus on saatu aikanaan sdp:tä edustaneilta ulkoministereiltä. ----
Ahtisaaren vastaehdokas Elisabeth Rehn on mielestäni kaikkea muuta kuin "oikeston puoluekasvatti", eikä ruotsin kieli voi olla esteenä presidentiksi pääsemiselle semminkin kun Rehn tuntuu puhuvan parempaa suomea kuin Ahtisaari konsanaan. ---
En ole tv-väittelyjen perusteella tullut lainkaan vakuuttuneeksi Ahtisaaren talouspoliittisista kyvyistä. Kokemusta Suomen talouselämästä pääasiassa ulkomailla toimineella Ahtisaarella ei ole. Hän on avoimesti kertonut, että ettei hän tiedä tarkkaan edes omien tulojensa suuruutta, ja että heillä kotona vaimo hoitaa perheen kaikki raha-asiat. Miten tällainen mies, jonka talouspoliittiset kannanotot tv:ssä ovat olleet luokkaa 'Minusta on tärkeätä, että talous pannaan kuntoon', voisi johtaa talouspolitiikkaa saati sitten 'pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan', kuten ikaalilaisten vaalivetoomuksessa lupaillaan. ---
Rehnistä saadaan Suomelle pätevä ja edustava presidentti, ja naispresidentillä on näinä ankeina aikoina maallemme maailmalla varmaankin suuri mainosarvo."
Tähän kirjoitukseeni vastasi lehdessä 1.2. Martta Palonen -niminen henkilö, jota en tuntenut, mutta jolla tuntui olleen kovasti nimenomaan Elisabeth Rehniä vastaan.
Sitten kolmea päivää ennen 6.2. ollutta vaalien toista kierrosta eli 3.2.1994 Pohjois-Satakunta -lehti julkaisi oikein etusivullaan suurikokoiset Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin valokuvat ja niiden olla kirjoitukset, joista toisessa kannatettiin Ahtisaarta otsikolla "Ahtisaaren pätevyys" ja toisessa taas Rehniä otsikolla "Ahtisaari vai Rehn." (Katso kuvaa yllä.) Edellisen kirjoituksen oli laatinut paikallisen työvoimatoimiston johtaja ja sdp:tä edustava kaupunginvaltuutettu Veikko Huuska. Jälkimmäinen eli Rehniä kannattava kirjoitus oli puolestaan minun tekstiäni, jossa otin kantaa myös edellä mainittuun Martta Palosen kommenttiin lähinnä siitä kummunneen kaunaisen kieli- ja luokkavihan osalta. Veikko Huuska, jonka kanssa otin lehden palstoilla monasti yhteen myös Ikaalisten kunnallispolitiikasta, oli edellä mainitun Elisabeth Rehniä Pohjois-Satakunnassa mollaavan vaalivetoomuksen pääarkkitehti.
Tässä pari otetta omasta kirjoituksestani "Ahtisaari vai Rehn":
"Ikaalilaisten Ahtisaarta estoitta kehuskeleva ja Rehniä mollaava vetoomus 25.1. on niin älyllisen epärehellinen, että siihen on vielä pakko puuttua. On suorastaan raukkamaista yrittää tehdä Elisabeth Rehnistä yksinkoko hallituksen syntipukki, mihin Ahtisaaren puoluetoimistosta ohjelmoitu vaalikampanja tähtää. Onhan lama perintöä juuri sdp:n hallituskaudelta 80-luvun lopulta, jolloin valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen (sdp) ja Matti Louekoski (sdp). Vahvan markan politiikkaa johti kulisseissa sosialistipresidentti Mauno Koivisto, joka halusi estää myös Esko Ahon hallituksen elvytyspolitiikan aloittamisen. Kun tohtori ja entinen Suomen Pankin pääjohtaja Koivisto ei kyennyt pelastamaan taloutta vaan oli päin vastoin vahvasti mukana ajettaessa sitä konkurssikuntoon, niin miten siihen pystyisi kansakoulunopettaja Ahtisaari (sdp), jolla ei tunnu olevan ainoatkaan konkreettista ja selväjärkistä toimenpide-ehdotusta talouskysymyksissä. ---
Lyhytmuistiset, kieli-, puolue- ja luokkakaunaiset ihmiset voivat kyllä protestiksi äänestää Ahtisaaren presidentiksi, mutta ei työttömyys siitä mihinkään vähenisi; sen joutuisi Veikko Huuskakin luukuillaan toteamaan. Itse olen jo tässä vaiheessa lopen kyllästynyt Ahtisaaren olemukseen, hänen äitelään itsekehuskeluunsa, ympäripyöreisiin, latteisiin ja väisteleviin vastauksiinsa tv:ssä sekä kilpailijoiden leimaamiseen epärehelliseksi yms. Rehn on joka suhteessa Ahtisaaren vastakohta ja pienen puolueen edustajana hänellä on mahdollisuus tulla kansakuntaa yhdistäväksi, koko kansan presidentiksi."
Vaalien toisella kierroksella kävi sitten niin kuin kävi, eli Ahtisaari voitti Rehnin numeroin 54-46. Ahtisaari sai toisella kierroksella hieman ryhtiä kampanjansa ja toisaalta Rehnin ote hieman hiipui. Ikaalisten naapurikunnissa (esim. Hämeenkyrö, Kankaanpää ja Parkano) Ahtisaari sai enemmän ääniä kuin Rehn, mutta Ikaalisissa (ruots. Ikalis) sitä vastoin Rehn sai toisella kierroksella enemmän ääniä kuin Ahtisaari.
Yleisesti uskotaan, että vaalien ratkaisu tapahtui Timo Koivusalon ja Joel Hallikaisen Tuttu juttu -ohjelmassa, jossa Ahtisaari ja Rehn puolisoineen vierailivat. Kansa heltyi nähdessään Maran yrittävän rypyttävän karjalanpiirakkaa paksuilla sormillaan.
Paavo Väyryselle myös vuoden 1994 vaalit olivat paha pettymys. Hän syytti mediapeliä ja Rehnin suosimista. Väyrysen taisi kuitenkin pudottaa toiselta kierrokselta se, että ehdokkaana oli hänen lisäkseen kaksi muutakin keskustalaista poliitikkoa eli Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski. Ehdokkaina olivat myös Raimo Ilaskivi, Claes Andersson, Toimi Kankaanniemi, Pertti Veltto Virtanen ja ikaalislainen Sulo Aittoniemi. Suti mesosi vuonna 1993 olevansa varma valinnastaan ja ehti jo lähetellä saunakutsuja Mäntyniemeen. Suti sai kuitenkin tyytyä 1 prosentin äänisaaliiseen noin 30 000 äänellä.
