lauantai 30. elokuuta 2014

873. Mielipidekysely: Laura Rädyn luottamus mennyt

1. Kokoomuksen nuorisokaksikon eli Laura Rädyn ja Lasse Männistön puliveivaus ja suhmurointi eli paikanvaihto, joka tuo molemmille lisää palkkaa noin 4000-6000 euroa kuussa, onnistui erinomaisesti. Helsingin kaupunginvaltuusto meni halpaan ja valitsi Lassen toissapäivänä ministeriksi yllättäen nimitetyn Lauran apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi, tosin melko tiukan äänestyksen jälkeen. Kauppatieteilijänä Lassella ei toki ole riittävää pätevyyttä terveystoimen kaupunginjohtajan tehtävään, mutta mitä väliä, sillä kyseessähän on poliittinen virka. Kaverusten manööveri lähti siitä, että Lassen isäpappa Jukka junailitiin ensin Kevan hallituksen puheenjohtajana olleen Laura Rädyn aktiivisuuden ansiosta toimitusjohtajan virasta poispotkitun Merja Ailuksen seuraajaksi. Tämä edellytti toimitusjohtajan pätevyysvaatimusten rukkaamista Jukalle sopiviksi, mutta mitä väliä! Muut mahdolliset ja Rädyn sijaisiksi todella pätevät  ammatti-ihmiset Rädyn sijaisuutta ohitettiin puoluepoliittisessa pelissä kylmästi ja kokoomus ajoi virantäytössä Lassen rajusti nimitystä. 

2. Vihreät motkottivat kaupunginvaltuuston kokouksessa jonkin verran Lassen valintaa vastaan, mutta äänestivät sitten kiltisti kokoomuksen ja demareiden kanssa Lassen sijaisuuden puolesta. Vihreät osaavat pelin politiikan, sillä Helsingin kaupunginjohtajien paikat on jaettu kokoomuksen, vihreiden ja SDP:n kesken. Vihreät halusivat Lassea äänestäessään varmistaa, että seuraavaksi vapautuvan apulaiskaupunginjohtajan virka napsahtaa automaattisesti vihreille, mieluimmin sille tukevalle tädille eli Tuija Braxille.

3. Pelin politiikkaa, pelin politiikkaa! Saa nähdä, ymmärtävätkö äänestäjät, mistä juonittelussa ja suhmuroinnissa on kysymys ja jättävät ensi vuoden eduskuntavaaleissa rannalle sekä Lauran että Lassen. Se olisi oikeudenmukainen lopputulos, mutta kuten tiedämme, äänestäjien poliittinen muisti ei ole kovin pitkä. Pahin mahdollinen skenaario olisi, että vaalien jälkeen muodostettavan uuteen hallitukseen kokoomus valitsisi mistereiksi molemmat juonittelijat ja keinottelijat.

4. Iltalehden teettämän ja tänään julkaiseman mielipidekyselyn mukaan Laura Rädyn luottamus ministerinä on kokenut haaksirikon. Kyselyyn vastanneet antoivat Rädyn murskatuomion, 40 prosenttia vastaajista antoi Rädylle arvosanan pyöreä nolla. Räty on ministereistä ainoa, joka sai kyselyssä ainoastaan vättävän arvosanan. Jopa kokoomuksen kannattajista 60 prosenttia pitää Rätyä epäluotettavana.


5. Kylllä kansa tietää!

perjantai 29. elokuuta 2014

872. Rajaloukkauksia maalla, merellä ja ilmassa

                                          Nyt me vähän koukataan…ja loukataan

1. Venäläinen kuljetuskone loukkasi taas eilen - nyt jo kolmannen kerran saman viikon kuluessa - Suomen ilmatilaa Porvoon ja Loviisan edustalla. Venäläiset ovat loukanneet Suomen ilmatilaa kuluvan vuoden aikana jo yhtä monta kertaa kuin koko viime vuonna yhteensä. Suomalainen kone kävi eilen paikan päällä tunnistamassa naapurimaan loukkaukseen syyllistyneen kuljetuskoneen, josta otettu kuva julkaistiin tiedotusvälineissä (ks. yllä). Ukkosta ei Suomenlahdella eilen esiintynyt.

2. Puolustusministeri Carl Haglund ja ulkoministeri Erkki Tuomioja äityivät kuin yhdestä suusta sanomaan, että  "tämän on loputtava". Suomalaiset joutuvat toistuvien rajaloukkausten takia lisäämään tunnistuslentoja, vaikka maahamme ei, ainakaan Tuomiojan vakutttelun mukaan, kohdistu (vielä) turvallisuuspoliittista uhkaa. Sen sijaan lentoturvallisuudelle jatkuvat vieraan vallan suorittamat ilmatilaloukkaukset voivat olla vaarallisia. 

3. Miksi Suomen poliitikot eivät näytä rohkenevan tarttua kunnolla ja nyt nähtyä tiukemmin asiaan ja viedä ilmatilaloukkaukset niin sanotusti poliittiselle tasolle. Haglundin ja Tuomiojan pitäisi lyödä tv-kameroiden edessä nyrkkiä pöytään, soittaa ulkomisteri Sergei Lavroville ja kutsua Moskovan suurlähettiläs Heikki Himanen himaan eli Suomeen. Mistään sattumista, huolimattomuudesta tai vahingoista venäläisten toistuvissa ilmatilaloukkauksista ei tietenkään ole kysymys. Kyllä ne tehdään täysin tarkoituksella ja pelottelumielessä.

4. Miksi Sauli Niinistö kyyristelee venäläisten provosoinnin edessä eikä sano yhtikäs mitään? Onko tässä viikonvaihteessa jossain päin maata ravi- tai missikisoja, pesäpallotteluja, Pepe Wiillberg-konsertteja tms. tapahtumia, joihin Niinistö voitaisiin kutsua ja jonka yhteydessä hän voisi antaa aiheesta haastattelun eli sanoa asiasta pari kolme vaivalloista lausetta? Miksi Niinistö on/oli huolissaan vain Ukrainan tilanteesta ja lentelee kriisin takia sinne tänne tai EU:n Venäjälle asettamista talouspakotteista, mutta ei välitä huomauttaa Venäjää toistuvista ilmatilaloukkauksista?

5. Miksi Venäjä katsoo aiheelliseksi juuri nyt syyllistyä moisiin halpamaisuuksiin ja Suomen suvereniteetin loukkauksiin? Ilmatilaloukkausten lisäksi Tallinnan lautoilta on voitu tänä kesänä  tehdä joitakin sukellusvenehavaintoja; Itämeren perukoille eksyneistä sivivalaista mainituissa havainnoissa ei voine olla kysymys. Sanotaan, että Venäjä haluaa testata Suomen valvontajärjestelmiä ja yleensä suomalaisten viranomaisten reagointikykyä. Venäjä haluaa panna lusikkansa myös viikonvaihteessa Turusta alkavaan Suomen merivoimien isännöimään merisotaharjoitukseen (Northern Coats 2014 eli Noco), johon osallistuu yhteensä 3000 miestä sekä sota-aluksia, helikoptereita ja lentokoneita neljästätoista maasta, joista suurin osa kuuluu Natoon.  

6. Venäjä haluaa varoittaa Suomea liittymästä Natoon tai hivuttautumasta liian läheiseen sotilaalliseen kumppanuuteen Naton kanssa. Suomi allekirjoittaa ensi viikolla Walesissa pidettävässä Naton huippukokouksessa ns. isäntämaasopimuksen, jolla vahvistetaan, että Suomi voi pyytää Natolta apua ja sallia Naton joukkojen saapumisen Suomen kamaralle tai vesialueille. Sopimusta on pidetty, ei vain vasemmistoliitossa, vaan myös Moskovassa selkeänä askeleena kohti Suomen Nato-täysjäsenyyttä.  Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö johdattaa joukkonsa Walesiin, jossa tehdyn sopimuksen allekirjoittaa Suomen puolesta Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.

7. Carl Haglund vähättelee tänään HS:ssa, aivan turhaan, väitettä, jonka mukaan  Suomen nyt tekemä sopimus Naton kanssa olisi yksi peruste venäläisten ilmatilaloukkauksiin. Kaikki tietävät, että sopimus on yksi syy, jonka vuoksi venäläiset haluavat hieman pelotella Suomi-poikaa ja katsoa, miten täällä reagoidaan heidän suorittamiinsa rajaloukkauksiin.

8. Venäjä ja Putin haluavat pitää Suomen erossa Natosta, sillä ne katsovat, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Tämä on tärkeää paitsi sotilaspoliittisesti, myös siksi, että Suomessa asuu paljon venäläisiä ja että yli 20 000 venäläisellä on kaksoiskansalaisuus. Suomi on hyvää hyvyyttään ja sinisilmäisesti myöntänyt noin suurelle joukolle venäläisiä Suomen kansalaisuuden.

9. Suomen ei tulisi tässä vakavassa ja vaarallisessa tilanteessa enää kyyristellä, vaan ilmoittaa reilusti ja avoimesti - vaikkapa ensi viikon Walesin huippukouksessa Sauli Niinistön suulla - että Suomi hakee Naton jäsenyyttä. Se, ettei sanottua ilmoitusta lähiaikoina tehdä, merkitsee tosiasiallisesti sitä, että Suomi tulee jäämään pitkäksi aikaa Venäjän sotilaspoliittiseen etupiiriin ja vain odottaa sydän kylmänä, mitä tapahtuman pitää. 

10. Viro ja muut Baltian maat ovat Naton jäseniä, joten niillä on oikeus pyytää Nato-joukkoja avukseen, jos (esimerkikssi) venäläiset yrittävät  hyökätä rajan yli tai pommittaa naapurimaitaan. Naton panssarivaunuja ja muuta puolustuskalustoa sijoitetaan väliaikaisesti Viron maaperälle ja presidentti Barack Obama käy Euroopan matkansa aikana Tallinnassa tapaamassa presidentti Toomas Hendrik Ilvestä. Viron presidentti toteaa tänään HS:n mukaan, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja että tämän sotilaallinen aggression pitäisi vihdoinkin hälventää kaikki epäilykset siitä, että Venäjän (lue Putinin) puheet eivät vastaa sen tekoja. Presidentti Ilveksen mukaan ei ole mahdollista puhua vakavasti diplomaattisesta prosessista tai neuvotella tulitauosta Itä-Ukrainassa samaan aikaan kun Venäjä on vienyt sotajoukkojaan de facto toiseen maahan, mutta kiistää virallisesti osallisuutensa koko konfliktiin.

11. Suomalaiset poliitikot, kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja eilen, paasavat sitä vastoin yhä edelleen mahdollisuudesta neuvotella tulitauosta. Sauli Niinistö, jonka diplomaattinen retki Sotsiin tapaamaan Vladimir Putinia, on osoittautunut hyödyttömäksi harharetkeksi, ei suostu sanomaan enää mitään Itä-Ukrainan sodasta ja Venäjän osallistumisesta siihen. Hän ei uskalla todeta tosiasioita ja kertoa, miten venäläiset ovat syöneet sanansa ja lupauksensa ja  hyökänneet monituhatpäisellä joukolla Itä-Ukrainaan. Suomalaiset johtavat poliitikot eivät uskalla Venäjän pelossa tuomita Putinin ja Venäjän kaksinaamaisuutta, vaan hyssyttelevät, jotta Valio saisi Moskovasta luvan viedä laktoosittomia maitotuotteita Venäjälle. Venäjän raja pitää ja venäläiset eivät sallineet Valion rekkojen matkaa maahan, koska Valiolla ei ollut esittää venäläisen eläinlääkärin vaatimaa sertifikaattia tuotteilleen.

12. Suomalaiset eivät ymmärrä tai ole ymmärtävinään taikka myönnä, että Vladimir Putin vetää kaikkia röyhkeästi höplästä. Hän valloittaa Ukrainalle kuuluvan Krimin miemimaan, lähetää joukkoja ja kalustoa Itä-Ukrainaan ja menee sitten Minskin ns. huippukokoukseen ja puhelee niitä näitä ja kertoo olevansa rauhan tähtävään ratkaisun kannalla! Mutta kun tulee kysymys tulitauosta, hän toteaa lyhyesti, että Venäjä ei voi neuvotella siitä, koska "me emme ole kriisin osapuoli". Putinin mukaan Itä-Ukrainassa on kyse yksinomaan Ukrainan sisäpoliittisesta kriisistä, joten sen lopettamisesta ja tulitauosta voivat päättää vain ukrainalaiset, Venäjä ei voi neuvotteluihin osallistua. Venäjä on kiistänhyt tähän asti jo reilut puoli vuotta lähettäneensä joukkoja tai kalustoa Itä-Ukrainaan, mutta viimeistään nyt venäläiset ovat jääneet tässäkin asiassa tuoreeltaan kiinni rysän päältä. Venäjä ei ole kriisin osapuoli, se vain lähettää kalustoa ja tuhansia sotilaita kriisin toiselle osapuolelle ja miehittää Ukrainalle kuuluvia alueita. Heti Minskin "rauhankokouksen" jälkeen venäläiset sotajoukot alkoivat entistä sankemmin joukoin huristella panssaroiduilla ajoneuvoillaan yli Ukrainan rajan, jota ei pystytä valvomaan. 

torstai 28. elokuuta 2014

871. Kotietsinnän laillisuus (KKO 2014:57 ja 58)

1. Korkein oikeus (KKO) on eilen antamassaan kahdessa ennakkopäätöksessä (KKO 20014:57 ja 58) selvitellyt poliisin suorittamien kotietsintöjen laillisuutta. KKO päätyi kummassakin tapauksessa siihen, että Helsingin poliisi on tehnyt kotietsintöjä ilman pakkokeinolaissa (PKL) säädettyjä edellytyksiä tai rikkonut suhteellisuusperiaatetta. KKO:n mukaan alemmat oikeudet olivat menetelleet virheellisesti, kun ne eivät olleet tutkineet kotietsintöjen kohteeksi joutuneiden henkilöiden kärsimyksestä esittämiä korvausvaatimuksia.
2. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat päätyneet aiemmin molemmissa tapauksissa toisenlaiseen tulokseen eli siihen, että poliisin suorittamat kotietsinnät olivat olleet lainmukaisia. KKO kumosi alempien oikeusasteiden "viranomaisystävälliset" päätökset. 
3.  Säännökset kotietsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi lisättiin lakiin vasta kolme vuotta sitten. Aikaisemmin vastaavaa mahdollisuutta ei ollut.  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 15.2.2011 kaksi Suomea koskevaa langettaavaa kotietsintäratkaisua (Heino v. Suomi ja Harju v. Suomi). Molemmissa ratkaisuissa Suomen katsottiin rikkoneen EIS 8 artiklaa, kun maamme lainsäädäntö ei tarjonnut etsinnän kohteeksi joutuneelle henkilölle riittäviä oikeusturvakeinoja ennen kotietsintää tai ainakin sen jälkeen. 
4. Heino ja Harju -tapauksissa valittajia EIT:ssa avustanut asianajaja Markku Fredman kiinnitti ennen ko. lainmuutosta huomiota lainsäädännössä olleeseen puutteeseen
5. Kummassakin KKO:n ratkaisemassa tapauksessa oli kyse epäillystä huumausaineen käyttörikoksesta ja tilanteesta, jossa poliisin pysäyttämä autoilija kieltäytyi huumausaineen pikatestistä. Tämän takia takia komisario määräsi kotietsinnän, koska poliisin käsityksen mukaan autoilevia miehiä oli syytä epäillä huumausaineen käyttämisestä. Lain mukaan poliisi voi tehdä etsinnän, jos tutkittavasta rikoksesta voi seurata vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. Huumausaineen käyttörikoksen enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta.
6. Ratkaisussa KKO 2014:57 selostetussa tapauksessa poliisi pysäytti tammikuussa aamuyöllä keski-ikäisen helsinkiläismiehen auton. Mies käyttäytyi poliisin mukaan ärtyneesti, eikä ilmoittanut syytä, miksi hän kieltäytyi huumepikatestistä. Miehen luona suoritettu kotietsintä aloitettiin kello 4.45 aamulla. Etsinnässä ei löytynyt huumeita tai muutakaan takavarikoitavaa. KKO:n mukaan poliisilla ei ollut riittäviä syitä epäillä miestä huumausaineen käyttörikoksesta. Etsinnältä oli siten puuttunut riittävää rikosepäilyä koskeva edellytys. Pelkkä huumetestistä kieltäytyminen ja ärtynyt käytös eivät KKO:n mukaan riitä perusteeksi epäillä henkilöä huumausaineen käyttäjäksi. 

7. KKO:n mukaan poliisi toimi ko. tapauksessa virheellisesti myös sikäli, että kotietsintä tehtiin suhteellisen lievää rikosta koskevan epäilyn perusteella keskellä yötä. Lain mukaan kotietsintää ei saa toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana ilman erityistä syytä. KKO:n mukaan etsintämenettely oli PKL:ssa edellytetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen
8. Ratkaisussa KKO 2014:58 selostetussa tapauksessa poliisi pysäytti syksyllä 2011 kaksi kertaa 33-vuotiaan helsinkiläismiehen. Mies kieltäytyi huumetestistä, koska se on hänen mukaansa epäluotettava. Turvallisuustarkastuksessa mieheltä löytyi huumeeksi luokiteltavaa reseptilääkettä. Mies lupasi toimittaa reseptin poliisille. Komisario - sama komisario P kuin ratkaisussa 2014:57 selostetussa tapauksessakin - kuitenkin määräsi kotietsinnän miehen kotiin keskellä yötä. Etsinnässä löytyi pari grammaa marihuanaa ja laiton ase. Vajaa kuukausi myöhemmin eli 9.10.2011 sama mies pysäytettiin uudelleen, mutta tällöin kotietsinnässä ei löydetty mitään laitonta.
9. KKO katsoi, että  ensimmäiselle eli 21.9.2011 suoritetulle kotietsinnälle oli olemassa sinänsä perusteet, mutta etsintä oli ollut laissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan käytännössä vain lievä sakkorangaistus, joten kotietsintä oli ollut epäiltyyn rikokseen ja kotietsinnästä kotirauhan suojaamiselle aiheuttamiin haittoihin nähden suhteettoman kova toimenpide. Toiselle kotietsinnälle ei ollut perusteita. Miehen autossa ei ollut löydetty mitään huumeisiin viittaavaa eikä epäilyn käyttörikoksen perustaksi riittänyt myöskään se, että mies oli jättänyt toimittamatta poliisille edellisellä kerralla lupaamansa reseptin. Tässä tapauksessa KKO ei arvostellut erikseen poliisin käyttämää etsintämenettelyä, sillä kotietsintä oli voitu suorittaa kiireellisesti ja suullisen määräyksen perusteella. 

10. Kumpikin rikoksesta epäilty ja kotietsinnän kohteeksi joutunut henkilö vaati käräjäoikeudessa, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle kotirauhan rikkomisesta johtuvasta kärsimyksestä, ratkaisussa KKO 2014:57 selostetussa tapauksessa 2000 euroa ja tapauksessa KKO 2012:58 kummankin kotietsintäpäivän osalta erikseen 2000 euroa. Käräjäoikeus ja hovioikeus jättivät kummassakin tapauksessa korvausvaatimuksen tutkimatta.

11. Tapauksissa ei ole ollut kysymys oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syyteasiasta, jonka yhteydessä voidaan ajaa syytteessä mainitusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta eli esimerkiksi juuri rikokseen perustuvaa tai siitä johtuvaa vahingonkorvausvaatimusta (ns. adheesioperiaate). Kuten KKO:n päätösten perusteluissa mainitaan, julkisen vallan käytöstä aiheutuneen kärsimyksen korvaamiselle voi kuitenkin olla perusteita, vaikka esimerkiksi vapauden, rauhan tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttama kärsimys ei olisikaan johtunut rikokseksi katsottavasta teosta. Myös prosessitaloudelliset seikat samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa asetettu velvoite tarjota tehokas oikeussuojakeino erityisesti silloin, kun on kysymys valtioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisesta, puoltavat kotietsinnästä aiheutunutta vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen tutkimista yhdessä kotietsinnän laillisuutta koskevan asian kanssa. 

12. Vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen osalta KKO on siten kehittänyt laissa säädettyä oikeutta menettelyn joustavuutta ja yksityisen ihmisen oikeusturvaa ja oikeuden tosiasiallista saatavuutta (access to justice) korostavalla tavalla. Alemmat oikeudet ovat, tyypillistä kyllä, keskittyneet puolestaan siihen, miten muotomääräyksiä tiukasti soveltamalla oikeutta hakevia voidaan estää pääsemästä oikeuksiinsa tai edes saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi (access to court). Prosessuaalisia säännöksiä tulee kuitenkin tulkita joustavasti. Oikeuden kehittäminen kuuluu tuomioistuinten ja erityisesti valtakunnan ylimpien oikeusasteiden tehtäviin, vaikka Suomessa ylimmät tuomioistuimet tuntuvat usein välttelevän oikeuden kehittämistä ja keskittyvät yleensä tutkimaan vain, mitä kirjoitetun lain esitöissä on lausuttu. Riippumattomien tuomioistuimien, jotka eivät ole sidottuja siihen, mitä lakien esitöissä on lausuttu, tulisi olla aktiivisempia oikeuden järkevän kehittämisen osalta ja pyrkiä etsimään lain todellista tarkoitusta teleologisen laintulkintametodin avulla.  

13. Kotietsinnän edellytysten ja etsintämenettelyn laillisuuden osalta en voi muuta kuin ihmetellä, miksi käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole kummassakaan tapauksessa nähneet poliisin toiminnassa moitittavaa, vaikka, kuten KKO:n seikkaperäisistä perusteluista ilmenee,  poliisin toimenpiteitä voidaan perustellusti kritisoida. Jos alemmat oikeudet olisivat vaivautuneet pohtimaan asiaa tarkemmin EIT:n oikeuskäytännön valossa ja perustelemaan ratkaisunsa kunnolla, ne olisivat todennäköisesti havainneet, että poliisi ei ollut menetellyt oikein. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, että hakemuksen tai vaatimuksen tutkimatta jättäminen tai hylkääminen joutuisasti ja niukoilla perusteilla on helpompaa kuin asian kattava selvittäminen ja päätöksen seikkaperäinen perusteleminen.

tiistai 26. elokuuta 2014

870. Tulisiko ministerin erota?

1. Kokoomuksen uuden puheenjohtajan ja maan uuden pääministerin Alexander Stubbin tekemät uudet ministerivalinnat kesällä eivät meneet ihan nappiin. Uudeksi maatalousministeriksi tuli kaupunkilaiskundi Petteri Orpo, jonka ainoa kytkös maatalouteen lienee se, että hän on koulupoikana viettänyt osan kesälomistaan maatilalla. Uudeksi eurooppaministeriksi valittiin mikkeliläinen Lenita Toivakka, joka on työskennellyt ennen eduskuntaan tuloaan lentoemäntänä ja kauppiaana. 

2. Yllättävin valinta oli kuitenkin se, että Stubb kutsui hallituksen uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn, omaa sukua Ämmälä, joka ei päässyt vuoden 2011 vaaleissa kansanedustajaksi vaan jäi varamieheksi. Vaalien tuloslaskennassa Räty oli ensin menossa läpi, mutta tarkistuslaskennassa kokoomuksen viimeiseksi Helsingistä valituksi kansanedustajaksi nousikin Lasse Männistö, joka on Laura Rädyn hyvä ystävä. Männistö on kunnostautunut eduskunnassa lähinnä tasa-arvoisen avioliittolain ajajana, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että homo- ja lesboparit saisivat oikeuden solmia avioliiton.

3. Ikään kuin lohdutuspalkkioksi kokoomus ajoi innokkaana kokoomuslaisena tunnetun Laura Rädyn apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 2011. Hänet valittiin myös Kunnallisen eläkevakuutuksen eli Kevan hallituksen puheenjohtajaksi. Vm. tehtävässä Räty ajoi silmiinpistävän aktiivisesti toimitusjohtaja Merja Ailuksen erottamista.  Räty kertoi hyvissä ajoin jo ennen Kevan hallituksen asianomaista kokousta, että hänen mielestään toimitusjohtaja Ailus ei etuuuksien väärinkäyttöepäilyjen takia omannut julkisen eläkelaitoksen johtajalta edellytettävää arvostelukykyä. Laura Rädyn painostuksen seurauksena Ailus irtisanoutui virastaan, joilloin hän sai noin 300 000 euron suuruisen erorahan. 

4. Kenet sitten olikaan keksittävä Merja Ailuksen seuraajaksi? Kun Ailus oli puoluekannaltaan keskustalainen, niin johdonmukaista oli, että myös hänen seuraajakseen oli sopivaa valita keskustaan kuuluva ehdokas. Tosin puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti kohta Merja Ailuksen eron jälkeen, että keskusta luopuu poliittisista virkanimityksistä eikä siis tavoittele Kevan johtajan paikkaa keskustalaiselle ehdokkaalle.

5. Luultavasti hyvät kaverukset Lasse Männistö ja Laura Räty päättivät junailla Kevan uudeksi toimitusjohtajaksi Lassen isän Jukka Männistön. Tämä on 60-vuotias varatuomari, joka on toiminut aiemmin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimitusjohtajana ja puoluekannaltaan keskustalainen. Näin edes "Kevan kepulaisilla" ei ollut mitään Jukan nimittämistä vastaan. Jukka Männistö ei kuitenkaan tarkkaan ottaen täyttänyt Kevan toimitusjohtajalta edellytettäviä pätevyysvaatimuksia. Mutta ei hätää, sillä Kevan hallitus, jota Laura Räty siis johti, junaili nopeasti asian ja päätti, että toimitusjohtajan pätevyysvaatimuksia muutetaan siten, että Jukka täytti ne. Viran pätevyysvaatimukset sorvataan siis sellaisiksi, että se henkilö, joka virkaan tai tehtävään aiotaan valita, täyttää ko. edellytykset.

6. Kyllähän tämä meiltä käy tai tämähän on helppoa kuin heinänteko, lienevät Laura ja Lasse hihitelleet yhdessä! Kelpo virkamiehenä Laura tietenkin jääväsi itsensä kokouksessa, kun Kevan hallitus päätti valita hänen hyvän ystävänsä isän uudeksi toimitusjohtajaksi. Mutta tuo on pelkkä sivuseikka, sillä selvää on, että tosiallisesti Männistön nimityksestä oli sovittu jo hyvissä ajoin ennen Kevan hallituksen kokousta. Kaikki meni täysin laillisesti - moraalista viis.

7. Siirtyessään Stubbin hallituksen ministeriksi Lauran bruttopalkka kuitenkin aleni noin 3000-4000 eurolla siitä, mitä hän ansaitsi apulaiskaupunginjohtajan virassa. Laura saa nyt ainoastaan ministerin palkan, kun sen sijaan kaikille muille ministereille maksetaan lisäksi osa heidän kansanedustajan palkastaan. Tästä päästäänkin juonittelun seuraavaan vaiheeseen eli siihen, että totta hemmetissä myös Laurasta täytyy tehdä kansanedustaja. Hän on Lassen ensimmäinen varamies ja pääsee nauttimaan myös kansanedustajan liksaa, jos Lasse poistuu eduskunnasta tämän vaalikauden loppuajaksi. No, sehän järjestyy siten, että Lasse hakee Lauran kaupunginjohtajan sijaisuutta, jolloin Lassen tilalle eduskuntaan nousee siis Laura. Ensi vuoden vaaleissa molemmat ponkaisevat sitten komeasti  eduskuntaan ja nousevat kumpikin ministereiksi. Näin on käymässä, sillä kerrotun mukaan Lasse olisi vahvoilla, kun Helsingin valtuusto päätäää Laura Rädyn sijaisesta. 

8. Ministerin alkutaipaleella Laura Räty on esiintynyt tomerasti ja Sote-uudistuksen tiukkana ajajana. Hän on komennellut työmarkkinajohtajia ja patistellut näitä päättämään nopeasti eläkeiän nostamisesta. Rädyn esiintyminen on usein turhan koppavaa ja jopa ylimielistä. Viime viikon lopulla ministeri sitten narahti, sillä hän antoi ylimielisen lausunnon, jonka mukaan ministeri Antti Rinteen ja demareiden mainitsemia pienituloisia henkilöitä, jotka tienaavat alle 2100 euroa tai 2600 euroa ja jotka siis olisivat demareiden mukaan yksinomaan oikeutettuja lapsivähennykseen, on "hyvin pieni osa suomalaisista vanhemmista". Rädyn tarkoituksena lienee ollut korostaa sitä, että edellisen hallituksen päättämät lapsilisäleikkaukset tulisi kompensoida myös keskituloisille. Ministerin lausuntoa on kuitenkin tulkittu oppositiossa ja yleensäkin siten, että hän suhtautuu pienituloisten joukkoon, johon kuuluu noin 300 000 palkansaajaa, väheksyen ja ylimielisesti.

9. Eilen otettiin esiin Laura Rädyn vuosina 2006-2011 lääkärinä harjoittama verosuunnittelu eli suomeksi sanottuna verokikkailu, jonka tuolloin voimassa ollut lainsäädäntö mahdollisti lääkäreille, juristeille, arkkitehdeille ja eräille muille tavallisiin palkansaajiin nähden etuoikeutetussa asemassa oleville ammatinharjoittajille. Räty oli tehnyt lääkärintöitä eri sairaaloille ja lääkärikeskuksille ja kiertänyt tuloveroa nostamalla  palkkojaan perustamansa omaisuudenhoitoyhtiön kautta verottomina osinkoina ja tiettyinä työsuhde-etuina.

10. Eilisiltaisessa TV1:n A-studiossa Laura Räty selitteli lausumiaan ja verokikkailuaan parhaan kykynsä mukaan. Hän toisteli ainakin 3-4 kertaa olevansa hyvin pahoillaan siitä, miten hän oli asettanut sanansa huonosti lausuessaan pienituloisten määrästä, vaikka näiden ihmisten oikea luku oli toki ollut hänen tiedossaan. Verokikkailuun hän ei myöntänyt syyllistyneensä eikä halunnut sanoa mitään menettelynsä moraalista, koska hän oli - niinpä niin - toiminut tuolloin voimassa olleen verolainsäädännön mukaisesti. Laura Räty edustaa tyypillistä nykypolvea, joka katsoo toimivansa tai toimineensa moraalisesti oikein, jollei riko lain kirjainta.

11. Laura Rädyn mukaan ministereiltä vaaditaan korkeaa moraalia. Hän vetosi kuitenkin siihen, että tultuaan vuonna 2011 valituksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi, hän luopui holding-yhtiöstään. Tämä on kuitenkin sangen huono selitys, sillä Räty joutui tuolloin luopumaan yksityisvastaanotoistaan kokonaan. Hän ei siis luopunut verokikkailuista siksi, että hän olisi tullut toisenlaisiin ajatuksiin menettelynsä moraalin suhteen, vaan siksi ettei hän yksinkertaisesti voinut enää jatkaa sivutoimista lääkärin ammatin harjoittamistaan. Täysin asiaan vaikuttamaton oli myös Rädyn toteamus, hän jos hän joutuisi nyt harkitsemaan vuosina 2006-2011 harjoittamaansa verosuunnittelua, hän päättäisi toisin. 

12. Laura Rädyn eilisiltainen tv-esiintyminen ei ollut vakuuttava. Ministeri on aivan tavallinen lääkäri, joka on edennyt korkeisiin tehtäviinsä poliitikon uransa ansiosta. Hän artikuloi selkeästi ja tuijottelee vahvojen tummasankaisten lasiensa takaa kuulijoitaan tai haastattelijoitaan teennäisen rauhallisesti, mutta hieman töykeän tuntuisena. Kuka tai ketkä mahtoivat ehdottaa Alexander Stubbille Laura Rädyn valitsemista uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi? Luultavasti kokoomuksen eduskuntaryhmän nuoriso- ja pääkaupunkiseutusiipi, johon Lasse Männistö itseoikeutetusti kuuluu. Räty kertoi eilen keskustelleensa Stubbin kanssa onnettomasta lausunnostaan ja verosuunnittelustaan, keskustelu oli käyty kuulemma hyvässä hengessä. 

13. Laura Rädystä uhkaa muodostua rasite kokoomukselle ja riski puolueen tulevalle vaalimenestykselle. Pitäisikö pääministerin vetää Rädyn menettelystä ja lausumista oikea johtopäätös ja suositella ministerille, että tämä eroaisi oma-aloitteisesti valtioneuvoston jäsenyydestä? Stubb näyttää valinneen kuitenkin toisenlaisen eli Rätyä vahvasti tukevan linjan. Tänään Stubb kertoi suomalaisten suurlähettiläiden neuvottelutilaisuudessa medialle hieman kiihtyneen tuntuisesti, että hän ei lähde "tuomitsemaan ihmistä" tai moralisoimaan Rädyn tekemisiä tai lausumia. Stubb kuittasi asian sanomomalla, että löytyä ei pidä enää lyödä. Stubbin mukaan Räty on erinomainen ministeri. Stubbin lausahdus, jonka mukaan hänen velvollisuutenaan on tukea ihmistä, joka on tehnyt virheen tai on hädässä, vaikuttaa omituiselta, kun on kyse outoja lausuntoja antaneesta ja aiemmin verokikkailua harjoittaneesta ministeristä ja pääministerin puoluetoverista.

14. Ministerin arvostelussa ei ole kuitenkaan kyse mistään lyömisestä, vaan ministerin moraalista ja hänen nauttimastaan luottamuksesta ja arvostuksesta sekä arvostelukyvystä, joka ei näytä olevan nyt kovin hyvissä kantimissa. Jos Stubb joutui nyt eli siis tietoisena esimerkiksi Rädyn harjoittamasta ja vuosia jatkuneesta verokikkailuista, hän voisi päätyä, Laura Rädyn omaa sanontaa lainaten, siihen, että hän harkitsisi ministerivalintaansa toisin. 

15. Jos Laura Räty luopuisi ministerin tehtävästään, niin hänen tilalleen riittäisi kyllä tulijoita kokoomuksen eduskuntaryhmän sisältä. Hm, esimerkiksi vaikkapa muuan Lasse Männistö saattaisi tulla kysymykseen. Mutta Räty ei luovu eikä kokoomus painosta häntä luopumaan "tässä v aikeassa taloustilanteessa". Räty on siis edelleen "rehellinen ja taitavaksi tunnettu". Hänen aiempaa taitavuuttaan osoitti verokikkailu ja nyt hän selittelee julkisuudessa mokiaan rehellisesti ja taitavasti. Männistön poika sijaistaa vaalikauden lopun Rätyä Helsingissä ja Räty puolestaan Männistöä eduskunnassa. Fantastista!

maanantai 25. elokuuta 2014

869. Venäläiskoneiden ilmatilaloukkaukset jatkuvat

1. Puolustusministeriö ilmoitti viime lauantaina, että venäläinen kuljetuskone oli iltapäivällä loukannut Suomen ilmatilaa Hankoniemen edustalla. Loukkaus oli kestänyt lyhyen aikaa eli muutamia minuutteja. Rajavartiolaitoksen on määrä tutkia epäiltyä loukkausta. Eilen sunnuntaina Venäjä kiisti jyrkästi, että sen kone olisi käväissyt Suomen puolella. Pääministeri Alexander Stubb kertoi eilen radion haastattelutunnilla saaneensa tapauksesta "tarpeeksi hyvän selvityksen". Stubbin mukaan suomalaiset Hornetit eivät nousseet loukkauksen johdosta ilmaan. 

2. Edellisen kerran venäläiset koneet loukkasivat Suomen ilmatilaa viime toukokuussa kaksi kertaa lyhyen ajan kuluessa. Tuolloin pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti, että Hornetit olivat käyneet tarkistamassa "vieraan vallan" koneet. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että Hornetit eivät olleetkaan nousseet tapauksen johdosta ilmaan, vaan Kataisen ilmoitus johtui valtioneuvoston kanslian tiedotussotkusta; samanlaisia sotkuja mainitusta kansliasta on saatu viime aikoina aika usein.

3. Mutta ei tässä suinkaan vielä kaikki, sillä tänään maanantaina puolustusministeriö ilmoitti venäläiskoneen loukanneen jälleen Suomen ilmatilaa, nyt Porvoon edustalla. Tälläkin kerralla loukkaus oli kestänyt muutamia minuutteja. Olisiko kyseessä ollut kenties sama kone, joka oli "asialla" myös lauantaina? Ehkä se oli nyt paluumatkalla Kaliningradista, jonne se oli lauantaina kuljettamassa tavaroita. Ilmatilaloukkauksia siis tyyliin "mennen tullen"! Puolustusministeriön kriisiviestinnän erityisasiantuntija Kirsti Haimilan mukaan ministeriö ei pysty tämän enempää asiaa kommentoimaan. Ministeriö ei voi sanoa tässä vaiheessa mitään motiivia loukkaukselle eikä kerro "taktisista syistä" sitäkään, nousivatko Hornetit nyt ilmaan. Rajavartiolaitos tutkii myös tätä tapausta.  

4. Venäläisillä näyttää olevan tapana loukata naapurimaidensa rajoja ja, pahimmassa tapauksessa, jopa valloittaa naapurinsa alueita ja liittää ne suureen Venäjään. Viittaan vain Venäjän toteuttamaan Krimin anastukseen ja Itä-Ukrainan sotaan, jota Venäjä yllyttää Itäukranalaisia separisteja yhä edelleen käymään aseistaen ja huoltaen samalla kapinallisia sen kun kerkiää. Ukraina on taas tänään ilmoittanut, miten venäläisiä panssarivaunuja ja muita panssaroituja sotilasajoneuvoja on tunkeutunut Venäjän puolelta Ukrainan rajan yli lähellä Mariupolin kaupunkia.

5. Miksi Venäjä katsoo asiakseen loukata toistuvasti Suomen ilmatilaa? Sotilasasiantuntijoiden mukaan näin tehdäään, koska Venäjä haluaa testata Suomen sotilaallista valmiutta eli meikäläisiä valvonta- ja puolustusjärjestelmiä. On hyvin todennäköistä, että Suomessa käytävä jatkuva keskustelu Natosta ja Natoon liittymistä puoltavien puheiden yleistyminen ovat hermostuttaneet venäläiset aktiivisiksi. Ilmatilaloukkauksillä, vaikkakin vain (heh heh) "tahattomilla" sellaisilla, halutaan ikään kuin varoittaa, että Venäjä on valppaana, jos ja kun Nato ryhtyy toimenpiteisiin Baltian maiden puolustuksen tehostamiseksi. Venäläiset haluavat varoittaa Suomea siitä, että meidän ei kannata edes haaveilla Naton jäsenyydestä.

6. Viimeksi eilen pääministeri Alex Stubb puuttui Suomen ja Naton välisiin suhteisiin kertoi, että Naton kohta pidettävässä huippukokouksessa päätetään Suomen pääsystä nykyistä vielä lähempään kumppanuuteen Naton kanssa. Suomi tavoittelee sitä, että meillä olisi erittäin pitkälle menevät yhteiset puolustusjärjestelmät Naton kanssa. Venäjän aggressiivisuuden lisääntymisen takia myös Nato tulee koventamaan jäsenmaidensa puolustusta ja Suomi pyrkii hyötymään tästä, vaikka emme hakisikaan - vielä nyt - Naton jäsenyyttä.

7. Pitäisikö presidentti Sauli Niinistön tarttua jälleen puhelimeen keskustellakseen venäläisten jatkuvista ilmatilaloukkauksista  presidentti Vladimir Putinin kanssa? Niinistö on ollut huolestunut ja aktiivinen Ukrainan tilanteen vuoksi, mutta johdonmukaista olisi, että maamme ulkopolittiikkaa ja siinä sivussa myös puolustuspolitiikkaa johtava tasavallan presidentti olisi huolestunut myös niiden loukkausten johdosta, joita Venäjä kohdistaa nimenomaan Suomea ja sen rajoja vastaan.

8. Pääministeri Alex Stubb kannusti eilen suomalaisia opiskelemaan nykyistä enemmän venäjää.  Hyvä niin, mutta poliitikkomme eivät saisi antaa sellaista kuvaa, jonka perusteella heidän voitaisiin väittää olevan ikään kuin liiaksi "venäjänmielisiä". Sauli Niinistön Sotsin reissu oli tältä kannalta hieman huolestuttava, hänen jotenkin yli-innokkaalta vaikuttavaa matkaansa tapaamaan Putinia voidaan kehujen ohella myös arvostella.

9. Riittää, että poliitikoistamme vain jotkut todella vanhat jermut haluavat ymmärtää ja jopa puolustella venäläisten ilmatilaloukkauksia. Tänään Paavo Väyrynen ehti jo julkilausua oman puolustelevan kantansa ja selittänyt, että venäläisten suorittamat "ylilennot" ovat tahattomia. Mistä Paavo tämän tietää tai edes voisi tietää? Ei mistään, mutta Väyrynen yrittää antaa kuvan, jonka mukaan hän tohtorismiehenä kykenisi ajattelemaan loogisesti. Väyrynen syyttää itse asiassa Viroa ja Suomea siitä, että molemmat maat laajensivat omia aluevesirajojaan 1990-luvulla liiaksi eli 12 meripeninkulmaan. Tällöin kansainvälinen vesialue ja ilmatila Suomen ja Viron välillä jäi hyvin kapeaksi ja on pienimmillään vain noin kymmenen kilometrin levyinen. Väyrynen vetoaa venäläisten puolustukseksi siihen, että nämä joutuvat käyttämään tätä kapeaa ilmatilaa, koska Venäjälle kuuluvan Kaliningradin alueen huolto on mahdollista vain Suomenlahden kautta.

10. Tuo oli Paavo Väyryseltä hänelle varsin tyypillinen ja venäläisiä ymmärtävä ja puolusteleva kannanotto. Odottaisiko Paavo kenties yhä edelleen Neuvostoliiton paluuta? Väyrynen on joka tapauksessa ilmoittautunut hyvissä ajoin ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleissa ja kertonut tähtäävänsä vaalien jälkeen muodostettavan Juha Sipilän johtaman hallituksen ulkoministeriksi. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ainakin kannattanee innolla Väyrysen pyrkimyksiä.

868. Uintiurheilua

1. Suomalaisten uimareiden EM-kisat Berliinissä viime viikolla alkoivat huonosti. Finaaleihin, joihin kelpuutetaan alku- ja välierien jälkeen kussakin lajissa kahdeksan parasta uimaria, ei selviytynyt ennen lauantaita yksikään suomalainen. Suomen uimareiden päävalmentaja tanskalainen Jacobsen totesikin urheiuluruudussa, että Suomen uintiurheilu on 15 vuotta jäljessä Ruotsin ja Tanskan uinnista.

2. Suomalaisittain suurinta huomiota herättivät Berliinin kisoissa rintauimari Eetu Karvosen uimahousut. Ne nimittäin repesivät ennen 100 metrin alkuerästarttia ja vielä etupuolelta, jolloin - lehtitietojen mukaan - Karvosen sukukalleudet paljastuivat koko kansalle. Karvonen pelkäsi mahdollista hylkäystä rikkinäisen uimapuvun vuoksi ja pelkoa miehessä herätti myös katsomossa olevien tuhansien katsojien tuijotus. Karvonen ui kuitenkin eränsä, mutta jäi ennätyksestään pari sekuntia, joka oli alkuerien 44:ksi paras aika, Karsiutuminenhan siitä tietenkin tuli. Myöhemmin 50 metrin rinuli ei mennyt Karsoselta juuri paljoa paremmin, sillä hän karsiutui myös sillä matkalla jatkosta. Noh, saihan Eetu housuepisodin jälkeen toki suomalaisilta naisilta hirmuisen määrän ihailijaviestejä ja kaikenlaisia ehdotuksia!

3. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska saalistivat Berliinin kisoista kultamitaleja ja myös  himmeämpiä mitalleja roppakaupalla. Suomi sai sunnuntaina yhden pronssimitalin. Sen "voitti" - jos nyt kolmatta sija kilpaurheilussa yleensä voitetaan - Ari-Pekka Liukkonen 50 metrin vaapaauinnissa uudella SE-ajalla  21,93. Ylivoimaiseen voittoon ui Ranskan Florent Manadou ajalla 21,33. Britannian Benjamin Proud hävi pronssimitalin Liukkoselle ainoastaan sekunnin sadasosalla.

4. Ennen kisoja kerrotiin, että Ari-Pekka Liukkonen, jolla on pituutta 208 cm, ei päässyt harjoittelemaan kotikaupungissan, koska Jyväskylän uimahallit pidettiin kesällä suljettuna. Mutta vielä enemmän huomiota Ari-Pekka Liukkonen herätti viime helmikuussa, jolloin hän tuli niin sanotusti ulos kaapista eli kertoi julkisesti homoseksuaalisuudestaan. Lieneekö Ari-Pekka ensimmäinen suomalainen arvokisamitalin urheilussa saanut homoseksuaali?

5. Muutoin Berliinin EM-uinnit menivät suomalaisilta penkin alle. Rintauimari Matti Mattson, joka yllätti viime vuonna uimalla Barcelonan MM-kisoissa pronssille 200 metrillä, jäi nyt täpärästi ulos loppukilpailusta. Hanna-Maria Seppälä, joka täyttää tänä vuonna 30 vuotta - se alkaa olla huippu-uimareille jo melko korkea ikä - tuntuu menevän arvokilpailuissa yhä edelleen alamäkeä. Berliinissä hän selviytyi satasen vapaauinnissa välieriin, mutta jäi kauas loppukilpailupaikasta. 

6. Voidaan hieman ihmetellä, miksi Seppälä jatkaa yhä uraansa, vaikka hänen tuloksensa huononevat vuosi vuodelta? Hän voitti 100 metrin vapaauinnin maailmanmestaruuden Barcelonassa, mutta tämä tapahtui jo 11 vuotta sitten eli vuonna 2003. Lyhellä radalla hallikisoissa Seppälltä on voittanut pari kolme kultamitalia, mutta noistakin saavutuksista on aikaa jo 7-8 vuotta. Viimeksi Hanna-Maria Seppälä selviytyi pitkällä radalla EM-kisoissa loppukilpailuun vuonna  2008.

7. Hanna-Maria Seppälä valittiin vuonna 2003 Vuoden urheiljaksi. Mutta onhan meillä  joitakin muitakin tapauksia, jolloin Vuoden urheilijan titteli on saavutettu melko heppoisin perustein. Mieleen tulee esimerkiksi vuosi 1990, jolloin Suomn parhaaksi urheilijaksi valittiin keihäänheittäjä Päivi Alafrantti, joka voitti ko. vuonna naisten keihäänheiton EM-kultaa Splitissä noin 66-67 metrin tuloksella; tuolloin kilpailtiin vielä vanhalla keihäsmallilla. Jääkiekkoilijaa ei ole valittuu Suomessa vielä kertaakaan vuoden parhaaksi urheilijaksi, ei edes vuonna 1990, jolloin Jari Kurri voitti Edmonton Oilersin riveissä viidennen NHL:n mestaruutensa eli Stanley Cupin.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

867. Ruuskanen voitti EM-kultaa

                                                  Keihäänheiton neljä parasta

1. Viime maanantain blogijutussa numero 862 ennen Zürichin kisojen alkua ennustelin suomalaisten menestyksestä tähän tapaan:

Selvää lienee, että Suomen kisajoukkueesta vain 2-3 urheilijalla (Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja Sandra Eriksson) on realistisia mahdollisuuksia mitaleille ja 4-5 urheilijalla lisäksi pistesijoille. Reilulla puolella suomalaisista kilpailijoista ei ole etukäteen arvioiden juuri minkäänlaisia mahdollisuksia selvitytyä karsintaa tai alkueriä pidemmälle. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi Suomen kolme viestijoukkuetta, joissa jokaiseen kuuluu viisi urheilijaa.

2. Ennustukseni osui melko oikeaan, sillä suomalaisurheilijat saivat kisoista  kaksi mitalia, eli Antti Ruuskanen (kultaa) ja Tero Pitkämäki (pronssia). Pistesijalle ylsi lisäksi seitsemän suomalaista, joista paras oli keihäässä Lassi Etelätalo neljäntenä. Muita pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon päässeitä urheilijoita olivat Jukka Keskisalo (kuudes), Hannamari Latvala (seitsemäs), David Söderberg (kahdeksas), Sanna Kämäräinen (seitsemäs), Minna Nikkanen (seitsemäs) ja Oskari Mörö (kahdeksas). Ei siis kovinkaan kummoinen suoritus, vaikka monissa kisoissa suomalaisurheilijoilla on tosin mennyt huonomminkin.

3. Sandra Eriksson oli EM-kisojen suurin suomalaispettymys, sillä hän romahti esteiden loppukilpailussa yhdeksänneksi. Huvittavaa oli, miten monet ns. tunnetut urheilumiehet - mm. eläkeläistoimittaja Bror-Erik "Bubi" Wallenius (TV1:n jälkihiki-lähetyksessä) - vakuuttivat ennen Zürichin kisoja, että Sandra on "aivan ehdottomasti" kisan paras estejuoksija ja tuo kisoista varmasti "jonkinvärisen mitalin"! Muun muassa Sandran alkeellisen huono vesihautatekniikka, josta kirjoitin kolme päivä sitten (blogijuttu 866) koitui finaalijuoksussa hänen kohtalokseen. Miksi ihmeessä Erikssonin valmentajat eivät ole huolehtineet siitä, että juoksija opettelee kunnollisen tekniikan vesiesteellä? Nyt Eriksson jäi jokaisella vesiesteellä täydellisellä töppötyylillään kärjestä kärkijuoksijoista monta metriä ja yrittäessään tämän jälkeen kuroa eroa kiinni simahti täydellisesti. Ruotsin Charlotta Fougberg sen sijaan juoksi odotetetulla tavalla ja sijoittui hopealle juoksussa, jonka taso ei todellakaan päätä huimannut. Yllättäen Sandra puhui MTV:n Jari Porttilan haastattelussa suomea; TV1:n toimittajillehan hän puhuu edelleen vain ruotsia.

4. Antti Ruuskanen oli keihäskisassa lopulta ylivoimainen - vaikkei vieläkään saanut itselleen Pielaveden ennätystä. Pielaveden kunnan paras keihäänheittäjä - toki vain pisimmän heiton pituuden perusteella - on edelleen Juha Laukkanen, jonka ennätys on 88,22; tuon tuloksen Laukkanen heitti vuonna 1992. Aikuisten arvokilpailuissa, joihin Laukkanen osallistui neljä kertaa, mies ei kuitenkaan menestynyt. Antti Ruuskanen sitä vastoin ei ole enää "ronssi-Ruuskanen" (Lontoon olympiakisat 2012),  vaan hänellä on nyt myös kultamitali EM-kisoista. Edellinen suomalainen Euroopan mestari on Hannu Siitonen, joka voitti kultaa Roomassa vuonna 1974. Ruuskanen sai heittonsa Zürichissä lähtemään tarpeeksi korkealle ja muutenkin putkeen eli hyvässä asennossa.

Saatuna, ei tullunna vieläkään Pielaveen ennätystä! Mutta ronssi-Ruuskanen on nyt kuiteskin kullitettu.

lauantai 16. elokuuta 2014

866. Niinistön sukkulointi - turhaa puuhastelua

     Postimees-lehden piirtäjän näkemys Niinistön matkasta

1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi elin Sotšissa Vladimir Putinin. Venäjältä Niinistö lensi Kiovaan, missä hän tapasi tänään Ukrainan presidentti  Petro Poroshenkon. Niinistön ja Putinin tapaamista on Suomessa kiitelty, mutta muissa maissa sitä on lähinnä vain ihmetelty. Presidenttien tapaaminen ei ole muualla ylittänyt edes uutiskynnystä. Joissakin maissa Niinistön innokkutta ja aktiivisuutta Itä-Ukrainan asiassa on lähinnä vain irvailtu. 

2. Timo Soini on kiitellyt  Sauli Niinistön toimintaa toimintaa Ukrainan kriisissä. Tänään Soini sanoi Yle Uutisille, että  Niinistön toiminta ja aloitteellisuus ansaitsee tuen ja kiitoksen. Silkkaa populismia on Soinin maininta, jonka mukaan Niinistön matka on osoitus presidentin tehtävän tarpeellisuudesta ja että presidentti on Suomelle "hyvä resurssi". Soinin mukaan Suomelle on selvää hyötyä siitä, että emme ole yksinomaan hallituksen varassa.

3. Timo Soinin mukaan Suomen kansainvälinen asema on vakaa ja uskottavuutemme hyvä. Tätä pitää hänen mukaansa varjella ja toiminnalla lujittaa. Soinin mukaan epävarmassa ja levottomassa maailmassa Suomi voi toimia moneen suuntaan. Liikkumavaraa kannattaa varjella eikä jäykistyä pelkästään EU-kuoren sisään, laukoo Soini. Pienenä ja luotettavaksi koettuna maana meillä on oma osamme kansainvälisessä työnjaossa. Suomen ulkopolitiikan ei pidä olla joko tai -politiikkaa vaan sekä että –politiikkaa.

4. Perussuomalaisten gallup-kannatus on ollut laskussa, joten on sinänsä ymmärrettävää, että puolueen puheenjohtaja Soini haluaa noukkia  ulkopoliittisia irtopisteitä takertumalla presidentti Niinistöön ja tämän omalaatuiseen toimintaan. Timo Soini toivoo, että Sauli Niinistön suuresta kansansuosiosta tippuisi murusia myös perussuomalaisten laariin, jos hän puheenjohtajana ylistää Niinistön aktiivisuutta Ukrainan kriisin ratkaisemisessa. Timo Soini on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, mutta tästä huolimatta Soinille ja koko valiokunnalle ei juuri koskaan kerrota hallituksesta tai presidentin kansliasta mitään.

5. Minua Sauli Niinistön aktiivisuus ja puuhastelu  ko. asiassa sen sijaan ihmetyttää. Luulen, että en ole epäilijöiden joukossa on monia muitakin ihmisiä. Niinistön matkoista ja "sukkulonnista" tuskin on mitään hyötyä, ei Ukrainalle eikä Suomelle. Miksi Suomen presidentin pitää yrittä ottaa kriisin selvittämisessä jokin rooli, sillä eihän Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti koske välittömästi Suomea asemaa lainkaan? Niinistöllä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, että Venäjä luopuisi EU-maille määräämistä vastapakotteista vain Suomen osalta, jos Suomen presidentti osoittaa "ymmärtämystään" Venäjälle ja menee Putinin luokse kylään. Toisaalta Niinistön pörhistelyt Venäjää toimien tuomitsemiseksi Ukrainan kriisissä valuvat yksinkertaisesti hiekkaan.

6. Muiden EU-valtioiden päämiehet ovat sen sijaan ottaneet päättäväisesti etäisyyttä Valadimir Putiniin ja hänen hallintoonsa. He eivät halua tavata Putinia, eli tiettyjen venäläisten liikemiesten ja poliittiikojen lisäksi EU:n asettamalla poliittisella pakotelistalla on myös faktisesti Vladimir Putinin nimi. Niinistön matka Sotsiin Putinin vieraaksi rikkoo EU:n yhtenäistä politiikkaa vastaan. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan totesi Niinistön matkan jälkeen, että on vaikea sanoa, onko Venäjän suhtautuminen Ukrainan kriisiin muuttunut.

7. Putin ja Venäjä rikkovat kansainvälisen oikeuden ja Etyjin periaatteita härskisti sen kun kerkiävät. Venäjä on aiheuttanut koko  Itä-Ukrainan kriisin liittämällä Krimin Venäjään ja tukemalla ja aseistamalla Itä-Ukrainan separatisteja. Kun kapinalliset ovat jäämässä vihdoin ahtaalle, Venäjä yrittää lähettää venäjämielisille kapinallisille rekkalasteittain lääkkeitä ja ruokaa. Venäjä on ajanut rajan yli sotilasajoneuvoja, joista Ukrainan armeija on tuhonnut osan.

7. Mutta Suomen presidentti sen kun yrittää epätoivoisesti panna oman lusikkansa soppaan, minkä tehdessään hän rikkoo muiden EU-valtioiden hallitusten ja valtiojohtajien omaksumaa yhtenäistä linjaa vastaan. Venäjllä Niinistön Sotsin matka nähdään, jos joku nyt siitä on ylipäätään yhtään kiinnostunut, jonkinasteisena Putinin Ukrainan sotapolitiikan tukemisena.

8. Mikä on Niinistön Venäjän matkan anti? Saavutettiinko matkalla jotakin hyötyä? Tuskinpa vain, sillä Itä-Ukrainan kriisi on päin vastoin kiristymässä ja käymässä entistä uhkaavammaksi. Niinistön tämänpäiväinen tiedotustilaisuus lentokentällä oli lähinnä pannukakku, sillä mitään uutta ei presidentin selvityksestä  ilmennyt. Niinistö sanoi toivovansa aselepoa Itä-Ukrainaan, mutta todellisuudessa se on edelleen hyvin kaukana. Niinistö korosti myös eri osapuolten välisiä suoria yhteyksiä.. Niinistö matka ei kuitenkaan edistä suorien yhteyksien luomista kriisin todellisten osapuolten eli Venäjän ja Ukrainan välille.

9. Summa summarum. Sauli Niinistön sukkulointi ei vahvista Suomen tai Sauli Niinistön omaa asemaa eikä lisää maamme kansainvälistä uskottavuutta. 


perjantai 15. elokuuta 2014

865. Zürichin EM-kisat: Sandralla on alkeellinen vesihautatekniikka

1. Eilen illalla Zürichissä ei tehty kansainvälisesti ottaen kovia tuloksia, vaan mestaruuksia voitettiin aika hepposilla tuloksilla niin miesten estejuoksussa, 110 metrin aidoissa, kolmiloikassa kuin naisten seiväshypyssä ja keihäänheitossakin. 

2. Suomalaisten menestys oli odotetunlainen. Jukka Keskisalo oli esteissä kuudes ja Janne Ukonmaanaho  yhdentoista. Miesten sijoitus parani pykälällä sen jälkeen, kun kilpailun selvästi voittaneen Ranskan Mahediene Mekhissi-Benabdadin juoksu hylättiin paidan riisumisen takia. 

3. Tämä ranskalainen on ehtinyt aiheuttaa melkein jokaisissa arvokilpailuissa erilaista kohua. Milloin hän ajautuu juoksun jälkeen käsirysyyn kanssakilpailijansa kanssa, milloin taas tönii kisamaskottia jne. Miehen juoksun hylkääminen oli oikea ratkaisu eikä ranskalainen päässe osallistumaan Zürichissä myöskään 1500 metrin juoksuun. Jukka Keskisalon reaktio hylkäystuomion johdosta oli outo, sillä hänen mielestään ranskalainen olisi voinut riisua loppusoralla vaikka housunsa!

4. Keskisaloa otti päähän, sillä hän oli tyytymätön sijoitukseensa. Syytä olikin, sillä Mekhissin lisäksi kilapailussa ei ollut mukana kovan luokan juoksijoita. Keskisalo noudatti myös tässsä juoksussa omaa ja outoa taktiikkaansa. Hän jättäytyy kisan alussa aina viimeiseksi ja kipittelee joukossa häntäpäässä reilut kaksi kilometriä. Hän luottaa loppukiriinsä, joka toi hänelle Euroopan mestaruuden Göteborgissa kahdeksan vuotta sitten eli vuonna 2006. Mutta jos Keskisalo on jäänyt, kuten tapana on kaikissa arvokisoissa Göteborgin EM-kisojen jälkeen ollut,  kilpailun kärjestä kaksi kerrosta ennen maalia jo 50-100 metriä, ovat kärkijuoksijat päässeet aivan liian kauas eikä Keskisalon kiri riitä kuin korkeintaan pistesijoille. Tämä nähtiin myös eilen Zürichissä. Keskisalo ei ole oppinut taktiikkapuolesta mitään tai sitten hänen kuntonsa on yksinkerteisesti liian kehno huippusijoituksia ajatellen.

5. Estejuoksusta puheen olleen voidaan mainita, että molemmat naisjuoksijamme selviytyvät tänään aamupäivällä alkueristä finaaliin. Veteraanijuoksija Johanna Lehtinen, joka on suorittanut juristin tutkinnon Turussa, on Zürichissä toki lähinnä vain turisti- tai palkintomatkalla, sillä loppukilpailussa hän tullee jäämään sijoille 10-12. Sandra Eriksson, joka asuu Tukholmassa ja puhuu yksinomaan ruotsia, lukeutuu suomalaisten kaavailuissa esteiden mitalisuosikkeihin. Näin saattaa olla, vaikka Ruotsin Charlotta Fougbergilla on himpun verran parempi tilastoaika kuin Erikssonilla.

6. Sandra ylittää kuivaesteet hyvällä tekniikalla, mutta hänen juoksussaan on yksi paha tyylivirhe. Tarkoitan Erikssonin tapaa ylittää vesieste, sillä hän tulee maahan tai tarkemmin sanottuna sanottuna vesihaudan pohjalle tasajalkaa, siis molemmille jaloilleen. Sandran tapa on sangen neiti- tai tyttömäinen, eikä kukaan hänen kanssakilpailijoistaan käytä yhtä alkeellista vesihaudan ylitystyyliä. Sandran ko. tyyli on myös kuluttava, sillä siihen kuluu ylimääräistä aikaa arviolta 0,5 -1 sekunti kerralla. Kun vesihauta ylitetään estejuoksussa seitsemän kertaa, voidaan arvioida, kuinka aikaavievä Erikssonin tyyli oikeastaan on. Sandra antaa kanssakilpailijoilleen liikaa tasoitusta alkeellisen vesihautatekniikkansa takia.

7. Hannamari Latvala kipitti, oikeastaan juosta riuhtoi, eilen illalla välieristä 200 metrin finaaliin ja sivusi ajallaan 22,98 omaa ennätystään. Hyvä näin, mutta pitää muistaa, ettei naisten 200 metrin nykyinen taso Euroopassa kyllä päätä huimaa. Tänä iltana joustavassa loppukilpailussa Latvala jäänee sijoille 6-8.

8. Kaikki kolme keihäsmiestämme selviytyivät loppukilpailuun, joka heitetään vasta sunnuntaina; miksi karsinnan ja loppukilpailun välissä pitää olla kaksi välipäivää? No, onneksi suomalaisten heittäjien joukossa ei ole tällä kertaa ketään Seppoo Rädyn tai vaikkapa Soini Nikkisen kaltaista kaljoitteluun taipuvaista kaveria! Karsintakilpailun taso oli heikko, sillä karsintarajan 81 metriä ylitti vain neljä heittäjää. Kaikkein pisimmälle heitti Antti Ruuskanen ja toiseksi paras oli Tero Pitkämäki. Tällä kaksikolla olisi nyt erinomainen tilaisuus ottaa kaksoisvoitto, jos vain se kuuluisa hermo pitää, sillä kanssakilpailijoiden taso ei päätä huomaa. Lasse Etelätalo oli karsinnassa kahdestoista ja selvisi niin napin loppukilpailuun.

9. Tänään aamupäivällä miehet kävelivät 50 kilometriä. Suomalaisten sijoitus oli normaali, eli ei siis hyvä, muttei toisaalta aivan huonokaan. Jarkko Kinnunen tossutteli sijalle 11 ja Asko Partanen sijoittui kahdeksanneksitoista. Kiekonheittäjä Katri Hirvonen kuuluu yhdessä Oona Sormusen ja Merja Korpelan kanssa kastiin "surkeat kilpailijat", sillä hän heitti vain  50 metriä ja risat eli jäi kesän parhaasta tuloksestaan kokonaista seitsemän metriä. Sen sijaan Sanna Kämäräinen oli karsinnassa kymmenes ja pääsi loppukilpailuun, vaikka jäi karsintarajasta kolmisen metriä.

10. Illalla Oskari Mörö juoksee 400 metrin aitojen loppukilpailussa. Pistesija on siis varma, sillä sinne kuuluvat nykyisin kahdeksan parasta ja finaalissa on vain kahdeksan juoksijaa. Tähän mennessä Jukka Keskisalon kuudes sija on paras suomalaissijoitus eikä Mörö taida panna sitä paremmaksi. Viron Rasmus Mägi kuuluu sen sijaan kilpailun ennakkosuosikkeihin.

11. Ruotsikin voi saada tänä iltana ensimmäisen kultamitalinsa, sillä naisten 1500 metrin juoksussa Ruotsia edustava tummahipiäinen Abeba Aregawi, joka voitti kultaa viime vuoden Moskovan MM-kisoissa, on yksi ennakkosuosikeista.

12. Naisten 1500 metriä juostiin juuri äsken, sen voitti Hollannin edustaja Hamman, joka on syntyisin Etiopiasta. Suomalaisten iloksi "Ruotsin" Aregawi jäi hopealle. Ilta on siis pelastettu! Suomessakin on ollut joitakin tummahipiäisiä urheilijoita ja tälläkin hetkellä "susijengissä" eli koripallon maajoukkueessa on useampi tumma pelaaja jenkeistä. Wilson Kirwan tasolle ne Suomen tummat "ulkomaanavut" yleisurheilussa ovat kuitenkin jääneet. Edward Hämäläinen muutti Suomeen 80-luvun lopulla Valko-Venäjältä ja oli kerran EM-kisoissa 10-ottelussa hopealla. Hän oli Suomeen tullessaan jo parhaat päivänsä ottelijana nähnyt.

13. Naisten 400 metrin sileän mestaruuden voitti äsken Italian Libania Grenot keskinkertaisella ajalla 51,10. Vonna 1974, siis 40 vuotta sitten, saman matkan Rooman EM-kisoissa voitti Riitta Salin ajalla 50,14. Tuo vuosikymmen eli siis 70-luku olikin doping-urheilun kulta-aikaa. Nyt se, että naisjuoksija (Katri Mustala) juoksee SM-kisoissa voittoajan 53,20, herättää urheilutoimittajien keskuudessa kättentaputuksia "huippuaikana" ja juoksija lähetetään heti suurin toivein EM-kisoihin.

14. Kuten odottaa saattoi, Oskari Mörö ja Hannamari Latvala eivät pärjänneet finaalijuoksuissaan tänään. Mörö oli 400 metrin aitojen loppukilpailussa viimeinen eli kahdeksas ja Latvala 200 metrillä seitsemäs. Myös Latvala olisi jäänyt kahdeksanneksi, mutta yksi brittijuoksija reväytti jalkansa ja joutui jättämään kilpailun kesken. Mörö ja Latvala jäivät kumpikin selvästi välierissä juoksemistaan ajoista. Tv-toimittajat manasivat sitä, että kumpikin suomalainen sai finaalissa sisäradan. Ratajako perustui kuitenkin välierien tuloksiin. Finaalipaikka oli molemmalle suomalaiselle hyvä saavutus.

torstai 14. elokuuta 2014

864. Kolmas päivä Zürichin EM-kisoissa

1. Eilen illalla Oskari "Osku"  Mörö yllätti hyvin myönteisesti selvitymällä - vastoin blogistin odotuksia - 400 metrin aitajuoksun finaaliin. Hän paransi kisoissa ennätystään jo toisen kerran ja hänen eilinen aikansa 49,08 on uusi Suomen ennätys. Edellinen SE oli Ari-Pekka Latulla 49,36 ja tehty toistakymmentä vuotta sitten.

2. Aitojen loppukilpailu juostaan huomenna perjantaina. Pääsisikö Mörö jopa mitalleille? Vaikea uskoa, vaikka hänen hänen välieräaikansa olikin koko joukon neljänneksi paras. Mörön erän voitti ja ja parhaan ajan kaikista urheilijoista sai Viron Rasmus Mägi 48,54. Häntä voidaan pitää pitkien aitojen voittajasuosikkina.

3. Virolla menee kisoissa muutenkin hyvin ja toistaiseksi Suomea paremmin. Eilisessä kiekonheittokisassa hopealle sijoittui  Gerd Kanter, jolle mitali arvokisoiss (olympia-, MM- sekä EM-kisat) oli jo peräti kymmenes. Kanter voitti olympiakultaa Pekingin kisoissa 2008.

4. Hannamari Latvala ja Eetu Rantala eivät yllättäneet 100 metrin eilisissä välierissä. ainakaan positiivisesti. heidän juoksunsa meni turhaksi repiseksi, kun huomaisivat, että kanssakilpailijat sekä vasemmalla että oikealla viuhtoivat heitä nopeammin. Kummankin ajat, Latvala 11,57 ja Rantala 10,54, olivat pettymyksiä ja molemmat jäivät erissään seitsemänneksi.

5. Tänään on jo ehditty heittää moukari A-ryhmän karsinta. Siinä Tuomas Seppänen heitti omaan tasoonsa nähden tyydyttävästi, tulos 74,37; karsintaraja on 75 metriä. Toisessa ryhmässä heittää David Söderberg, jonka voidaan odottaa pääsevän loppukilpailuun.

6. Hannamari Latvala viuhtoi äsken 200 metrin alkuerässä jatkoon kesän parhaalla ajallaan 23,13. Matkan välierät juostaan illalla ja siinä odotellaan Latvalan pääsyä huomenna juostavaan loppukilpailuun. Vaikka Latvalan aika oli alkuerien seitsemänneksi paras, en jaksa uskoa hänen pääsevän finaaliin. Sen verran jäykkää repimistä Latvalan juoksu näyttää edelleen olevan.

7. David Söderberg selvitti juuri äsken toisella karsintaheitollaan 75,83 tiensä moukarin loppukilpailuun. Söderberg on nyt jo viidensissä EM-kisoissaan ja hän on edustanut Suomea myös kaksissa MM-kisoissa ja kaksissa olympiakisoissa. Mutta ajatelkaapa, että David ei ole näissa kahdeksissa arvokisoissa selviytynyt koskaan karsinnasta finaaliin! Vasta nyt eli yhdeksänsissä kisoissaan Söderberg selvi ensimmäisen kerran varsinaiseen loppukilpailuun. Huh, huh, sitkeys palkitaan! Nyt selvisi, että myös Tuomas Seppänen on mukana mouukarin loppukilpailussa, vaikkei karsintarajaa ylittänytkään.

8. Nyt vain odotetellaan, että kv. urheiluliiton (IAAF) myöntäisi vihdoin Olli-Pekka Karjalaiselle kultamitalin ja vahvistaisi hänen Euroopan mestaruutensa Göteborgin kisoista vuonna 2006. Karjalainen sijoittui Göteborgissa hopealle, mutta kilpailun voittanut valkovenäläinen Ivan Tihonov on jäänyt myöhemmin kiinni dopingista. Jos kultamitali lähetetään Olli-Pekalle vaikkapa postitse, niin hän saattaa olla vahvoilla ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Mitä puoluetta Karjalainen edustaa? No, tietenkin kokoomusta.

9. Jonathan Åström jäi 200 metrin alkuerässä odotetusti kuudenneksi ajalla 21,03 eikä selviytynyt siis välieriin. Pystyykö Åström osallistumaan enää 4x100 metrin viestijuoksuun? Todennäköisesti ei, mutta Suomen joukkueessa on yksi varamies (Samuli Samuelsson, Ikaalisista), joka juoksee tarvittaessa Åströmin tilalla.

10. Tänä iltana Zürichissä on suomalaisten kannalta kolme mielenkiintoista lajia. Seiväshypyssä Minna Nikkanen voi onnistuessaan hätyytellä jopa mitalisijoja, todennäköisesti hän jäänee kuitenkin pistesijoille. Estejuoksussa Jukka Keskisalo voi yllättää myönteisesti, jos juoksussa ei pidetä erityisen kovaa vauhtia, sillä Keskisalo on kirimiehiä. Janne Ukonmaanaho sen sijaan jää porukan jälkijoukkoihin oli vauhti mikä tahansa.

11. Illalla heitetään myös keihäänheiton karsinta, jossa Suomella on kolme edustajaa. Tero Pitkämäki vakuuttaa nivusvammansa jälkeen kaiken olevan kunnossa, mutta miehellä on takaan kuukauden pituinen kilpailutauko.Terolla voi olla hiemanvaikeuksia selvittää tiensä loppukilpailuun. Välinetarkastajat ovat hylänneet Pitkämäen Zürichiin kiikuttaman oman keihään käyttämisen. Antti Ruuskanen luottaa järjestäjien keihäisiin ja Lasse Etelätalon keihäs hyväksyttiin tarkastuksessa.

12. Tero Pitkämäki on ylittänyt kolmena vuonna eli vuosina 2005-2007 maagisena pidetyn 90 metrin rajan. Hän on uhonnut joka kevät tavoittelevansa tosissaan 90 metrin ylitystä - myös tänä keväänä - mutta haaveeksi tuon rajan ylittäminen on kuitenkin jäänyt. Jan Zeleznyn MM-tulos on 98 metriä ja risat.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

863. Zürichin kisojen toinen päivä

1. EM-kisojen eilinen eli ensimmäinen päivä meni suomalaisilta korkeintaan kohtalaisesti. Meikäläisiä oli mukana karsinnoissa 14 urheilijaa, joista seitsemän selvitti tiensä jatkoon ja toiset seitsemän taas putosivat karsinnoissa.

2. Ilonaiheita olivat Minna Nikkanen seiväshypyssä, estejuoksijat Jukka Keskisalo ja Janne Ukonmaanajo - tosin jälkimmäinen oli omassa alkuerässään vasta yhdeksäs mutta selvisi ajallaan niukasti jatkoon - aitajuoksijat Oskari Mörö ja Jussi Kanervo sekä pikajuoksijat Eetu Rantala ja Hannamari Latvala. Mörö juoksi 400 metrin aidoissa ennätyksensä ja alitti ensimmäisen kerran urallaan 50 sekunnin rajan (49,97), myös Kanervo juoksi ennätyksensä 50,35. 

3. Tänään on selvinnyt, että Kanervo ei voi jatkaa juoksujaan välierissä loukkaantumisvaaran takia; häneltä jää tänään osallistumatta siis myös 110 metrin aitojen alkueriin. Mörö voi parantaa jonkin verran aikaansa välierissä, mutta finaaliin hän ei tule selvitytymään. 

4. Pettymyksiä ja karsiutuneita puolestaan olivat kaikki naisaiturit, kuulantyöntäjä Arttu Kangas. kolmiloikkaaja Aleksi Tammentie, jonka karsintatulos oli vain 15,83, kun jatkoon olisi tarvittu 16,50 pituinen hyppy, Oona Sormunen keihäässä ja Katri Mustala naisten 400 metrillä.

5. Arttu Kangas oli - kuten odottaa jo saattoi - kuulassa pelkkää paperia hieman yli 19 metriä kantaneella työnnöllään. Kuulan mestaruuden vei Saksan David Storl, joka ylitti ainoana 21 metrin rajan, tulos 21,41. Storlkaan ei saanut yli 21 metriä kuin yhdellä työnnöllään, joten kilpailun taso oli heikonlainen. Puolan olympiavoittaja Tomaz Majewski jäi pronssille. Majewski on muuten Pekingin olympiavoittaja (2008), mutta tätä suomalaiset  tv-selostajt eivät kertoneet, vaan äityivät kehuskelmaan yksinomaan David Storlin aiempia saavutuksia.

6. Oona Sormunen ja kaikki suomalaiset aina Seppo Rätyä myöten panivat Oonan todella heikon tuloksen - vain hieman yli 51 metriä - syyksi, että Oonan piikkarit rikkoutuivat kovalla alustalla eikä hän ollut saanut kisamatkalle mukaan varapiikkareita! Tästä on vedetty iltapäivälehdissä koko sivun juttuja. Käsittämätöntä, sillä kyllä pääsyy heikkoon tulokseen löytyy Sormusen huonosta kunnosta ja omien korvien välistä. Keihään karsintaraja pitäisi selvittää vaikka lenkkitossuilla ja puolivauhdilla, kyllä jämpti on näin. Sormunen sanoi karsinnan jälkeen, että nyt hän menee pimeään huoneesen ja kiroileee siellä muutaman tunnin yksikseen. Tuollaisella asenteella varustettua heittäjää ei kyllä kannattaisi lähettää arvokisoihin lainkaan, sillä "pimeitä huoneita" löytyy toki myös kotimaasta ja myös sieltä Tohmajärven puolesta, mistä Oona ja Seppo Räty ovat kotoisin. Kiroilkoot siellä keskenään.

7. Suurin pettymys ainakin suomalaiselle medialle oli Nooralotta Nezirin tipahtaminen jo 100 metrin aitajuoksun alkuerässä heikohkolla ajalla 13,17. Neziriä on hehkutettu mediassa muutenkin aivan liikaa ja hän on itse lisännyt vettä myllyyn lupaamalla kuukausi pari sitten juosta jatkossa "joka kisassa" alle 13 sekunnin alitettuaan ensimmäisen kerran - reippaassa 1,5 metrin myötätulessa - mainitun sekuntiluvun ajallaan 12,98. Nyt Neziri joutui juoksemaan erässään lähes kahden metrin vastatuulessa ja jäi erässään kuudenneksi. Tämä juoksu osoitti Nezirin todellisen kansainvälisen tason, hänen aikansa oli vasta alkuerien 17. nopein. Kaksi muuta suomalaista eli Ida Aidanpää ja Matilda Bogdanoff juoksivat vielä Neziriäkin paljon heikommat ajat.

8. Turistireissun koki myös aika odotetusti Aleksi Tammentie 3-loikassa vaatimattomalla tuloksella 15,83, jolla jäi sijalle 21. Tammentien yksi hyppy meni pipariksi, kun eräs toimitsija asteli palleinen vauhdissa olleen Aleksin eteen; tästäkin iltapäivälehdissä on kohistu kovasti, vaikka Aleksi sai uusia mainitun hyppynsä.

9. Tänään aamupäivällä korkeushyppääjä Jussi Viita on jo ehtinyt karsiutua finaalista hyvin keskinkertaisella tuloksellaan 219. Finaaliin selvittiin jo tuloksella 223, mutta tuota korkeutta Jussi yritti kolme kertaa turhaan. Iltapäivällä Merja Korpela kilpailee naisten moukarin karsinnassa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa Merja jää loppukilpailun ulkopuolelle, sillä hän on heittäjänä nähnyt jo parhaat päivänsä.

10. Aivan äsken Arttu Hirvonen, joka selvisi kisoihin 110 metrin aitajuokseussa heikolla tuoksella 13,90, jäi alkuerässään toiseksi viimeiseksi tuloksella 13,87. Hirvonen jäi kärkipäästä heti ensimmäisellä aidalla. Hirvosen ennätys toki parani niukasti, ja tv-selostajamme ja asiantuntijamme - kolme miestä - ja haastattelijat - kaksi naista - plus katsomosta "löydetyt" kaksi valmentajaa ylistivät Artttun juoksua "todella hienoksi", kas kun ei kuitenkaan fantastiseksi. Näin näitä "menestyjiämme" hehkutetaan mediassa ja valmennusportassa voimakkaasti, mutta pakkohan sitä sentään on joitakuita urheilijoita hehkuttaa, sillä eihän Suomessa ole nykyisin todellisia huippu-urheilijoita Zürichissä paria kolmea enempää.

11. Zürichin kisoja seurataan Suomen tv:ssä todella tarkasti, vaikka Letzigrundin katsomot ammottavat varsinkin aamupäivin tyhjyyttään. Kaikkien suomalaiskilpailijoiden suorituksia seurataan innolla ja, mikä tärkeintä tai merkillisintä, tv-kuvissa näytetään ja haastatellaan myös jokaisen urheilijan katsomossa istuvia henkilökohtaisia valmentajia. Selostajilta ja valmentajilta tuntuu puuttuvan kyky tai halu käydä urheiljoiden suorituksia läpi kriittisellä otteella. Vaikuttaa siltä, että myös suomalaiset radio- ja tv-toimittajat kuuluisivat Suomen yu-joukkueeseen, joka on keskenään yhtä suurta "perhettä". Siinä, että suomalainen juoksija jää alkuerässään toiseksi viimeiseksi tai yhdeksänneksi tai kenttälajien edustajat karsiutuvat toinen toisensa perään heikoilla tuloksilla loppikilpailusta, ei luulisi olevan mitään "hienoa".

12. Joissakin lajeissa Zürichin kisojen karsintarajat olivat liian helppoja, sillä muuten tuskin voidaan ymmärtää, että Suomesta lähetetiin kisoihin esimerkiksi kolme naisaituria - lisäksi yksi kotiin jäänyt "varaedustaja" - kaksi miespika-aituria ja peräti kolme viestijoukkuetta, joilla ei ole etukäteen minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Mutta voihan jonkin maan juoksija pudottaa juoksun tiimellyksessä kapulan!

13. Iltapäivällä Merja Korpela sitten karsiutui, kuten edellä jo ennakoin, aivan odotetusti muokarin loppukiklpailusta. Karsintaraja oli jotain 68 metriä ja finaaliin pääsi noin 66,50 pituisella heitolla. Mitä Merja heitti? Joo, 63 metriä ja risat! Tämä ikuinen karsinnassa putoaja jäi siis karsintarajasta ja vuoden parhaastaan noin viisi metriä ja finaaliin oikeuttaneesta heitosta reilut kolme metriä. Miksi ihmeessä tällaisia jo vanhoja urheilijoita, jotka eivät ole koskaan menestyneet arvokilpailuissa, lähetetään vuodesta ja kisasta toiseen vain karsitumaan loppukilpailusta? Kuten muissakin "suomalaislajeissa", katsomosta valmentajien haastatteluihin erikoistunut toimittaja löysi Korpelan valmentajan Harri Huhtalan, joka vain totesi, ettei Merja osaa pyörähtää kunnolla ringissä! Miksi Huhtala ei ole valmentajana saanut ko. virhettä korjatuksi ja miksi näitä heikkojen urheilijoiden valmentajia pitää kustantaa ulkomaille paikan päälle seuraamaan valmennettaviensa heikkoja suorituksia?

14. Tänä iltana Hannamari Latvala ja Eetu Rantala juoksevat satasen välierissä. Toivokamme heille hyviä aikoja, vaikka loppukilpailuun kummallakaan heistä, ei ainakan Rantalalla, ole mahdollisuuksia.

maanantai 11. elokuuta 2014

862. Zürichin EM-kisat alkavat


1. Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut (EM-kisat) alkavat huomenna Zürichin maineikkaalla Letzigrundin stadionilla (kuva yllä). Suomesta kisoihin on ilmoitettu 42 urheilijaa, joista kolme on kotiin jääviä varaedustajia. Tiedotusvälineiden urheilutoimituksia näyttää tälläkin kertaa vaivaavan tietynlainen yltiöoptimismi siitä, miten suomalaisurheilijat tulevat kisoissa pärjäämään. Katsotaanpa hieman, miten huomenna kilpailevien suomalaisten voidaan arvioida menestyvän.

2. Heti kisojen ensimmäisenä päivä eli huomenna tiistaina stadionilla kilpailee 14 suomalaisurheilijaa. Ensimmäisenä urakkansa aloittaa kuulantyöntäjä Arttu Kangas, joka tavoittelee finaalipaikkaa kuulantyönnön karsintakilpailussa. Kuulafinaalin tulosraja on 20,10. Sen tuskin ylittää 10 työntäjää enemmän. Näyttää melko selvältä, että Arttu Kankaan kunto ei edellyttä  kuin hieman päälle 19 metrin päälle olevaa tulosta. Tuollaisella tuloksella Kangas karsiutuu loppukilpailusta. 

3. Arttu Kangas työnsi heinäkuun alussa Kyröskosken kuulakarnevaaleilla ennätyksensä 19.74, joka puuttuu "vain" vajaat kaksi metriä Reijo Ståhlbergin nimissä edelleen olevasta SE-tuloksesta 21,69. Ståhlberg työnsi mainitun tuloksensa vuonna 1979, mutta ei menestynyt arvokisoissa kummoisesti. Tuohon aikaan yleisurheilijoiden mahdollista dopingin käyttöä ei testattu. Mika Halvari (synt. 1970) on työntänyt hallissa 22.09, joka on Pohjoismaiden ennätys, mutta sisähallituloksia ei hyväksytä virallisiksi SE-tuloksiksi. Mika Halvari voitti 1995 sisäratojen MM-kisat ja sijoittui hopealle ulkoratojen MM-kisoissa Göteborgissa 1995.

4. Naisten seiväshypyssä viikko sitten uuden SE:n (451) hypännyt Minna Nikkanen selvittää EM-kisoissa karsinnan. Loppukilpailussa jotkut odottavat - kuinkas muuten - Minnalta jopa mitalia, mutta tämä jää kyllä haaveeksi. Minna Nikkanen ei ole aiemminkaan osoittanut olevan suurkilpailujen nainen, joten veikkaan, että hän jää seipään loppukilpailussa 440-450:n tuloksella sijoille 7-10. Nikkasella ei ole riittävästi voimaa ja hänen teknikkansa alkaa kangerrella tai pettää, kun rima nousee 450:een.
6. Seppo Rädyn valmennettava Oona Sormunen kilpailee huomenna naisten keihäänheiton karsinnassa. Vaikuttaa siltä, että Sormunen, jonka ennätys on hieman yli 60 m,  ei selvitä karsintarajaa 57,50, vaikka on heittänyt tällä kaudella 58,43, vaan jää karsintajasta metrin tai pari. MM-tittelin vienee kaksinkertainen olympiavoittaja (Peking 2008 ja Lontoo 2012) tsekkiläinen Barbora Spotakova, jonka ennätys on 72,28.
7. Jussi Kanervo ja Oskari Mörö jahtaavat jatkopaikkoja 400 metrin aitojen alkuerissä. Kanervo aitoo ensimmäisessä alkuerässä ja Mörö juoksee neljännessä erässä. Mörö, joka juoksi ennätyksensä Kuopion Kalevankisoissa reilu viikko sitten, selvinee välieriin, muttei finaaliin. Kanervo ei pääse välieriin.
8. Mediassa paljon hehkutettu Hanna-Maari Latvala starttaa huomenna  naisten 100 metrin alkuerissä. Latvala juoksee kolmannessa erässä. Hän voi, hyvällä onnella, selvitä välieriin, mutta loppukilpailupaikka jää kyllä satasella Latvalalta haaveeksi. 

9. Jukka Keskisalo ja Janne Ukonmaanaho ovat mukana 3 000 metrin estejuoksun alkuerissä. Keskisalo juoksee ensimmäisessä erässä ja Ukonmaanaho toisessa erässä. Lyhyen tauon jälkeen kilparadoille paluum tehnyt Jukka Keskisalo, joka voitti yllättäen Euroopan mestaruuden vuonna 2007, selviytynee loppukilpailuun, sen sijaan Ukonmaanaho karsiutunee. Finaalissa Keskisalo päässee sijoille 6-8.
10. Kolmiloikkaaja Aleksi Tammentie kilpailee huomenna karsintakilpailussa. Finaalin karsintaraja on 16,65 metriä, joka voi jäädä Tammentieltä ylittämättä.
11. Aamupäivän päätteeksi kolmikko Nooralotta Neziri, Matilda Bogdanoff ja Ida Aidanpää starttaa 100 metrin aitojen alkueriin. Bogdanoff juoksee ensimmäisessä erässä, Aidanpää kolmannessa erässä ja tänä kesänä vihdoin yhden kerran 13 sekunnin rajan alittanut Neziri (SE-tulos 12,98) juoksee neljännessä erässä. Suomalaisista vain Neziri selviytynee välieriin, mutta finaalipaikka, mitalista puhumattakaan, voi jäädä hänelle haaveeksi.
12. Tiistain iltakilpailuissa Suomen EM-joukkueeseen aika yllättäen Kalevan Kisoista selviytynyt Katri Mustola (aika 53,20) juoksee naisten 400 metrin alkuerissä. Hänellä ei ole mahdollisuuksia alkueristä jatkoon.
13. Eetu Rantala joutuu kovaan seuraan miesten 100 metrin alkuerissä. Hänen alkuerässään  juoksee mm. ranskalainen Euroopan mestari Christophe Lemaitre, jonka ennätys on 9,92. Tällä kaudella Lemaitre on juossut satasen aikaan 10,13. Rantala ei selviytyne välieriin.

14. Katsotaan huomenna, miten suomalaisille käy ja jatketaan sitten päivä kerrallaan näitä kisaveikkauksia. Selvää lienee, että Suomen kisajoukkueesta vain 2-3 urheilijalla (Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja Sandra Eriksson) on realistisia mahdollisuuksia mitaleille ja 4-5 urheilijalla lisäksi pistesijoille. Reilulla puolella suomalaisista kilpailijoista ei ole etukäteen arvioiden juuri minkäänlaisia mahdollisuksia selvitytyä karsintaa tai alkueriä pidemmälle. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi Suomen kolme viestijoukkuetta, joissa jokaiseen kuuluu viisi urheilijaa. Nuorille urheilijoille EM-kisamatka on kuitenkin hyvä tilaisuus  hankkia kokemusta.