tiistai 11. huhtikuuta 2017

1070. Kuntavaalit 2017

                              Älä ny ala vollottaan...kyllä sä olet sen olues ansainnu

1. Kuntavaaleihin oli asetettu yhteensä 33 616 ehdokasta. Valtuustoihin valittiin koko maassa 8 999 jäsentä. Äänestämässä kävi yhteensä 2 582 666 äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi, vain 58,8 prosenttia. Surkea tulos!

2. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi kokoomus 20,7 prosentin kannatuksellaan. Sen perässä tulivat SDP (19,4 %), keskusta (17,5 %), vihreät (12,4 %), perussuomalaiset (8,8 %), vasemmistoliitto (8,8 %),  RKP (4,9 %),  KD eli kristillisdemokraatit (4,1 %) ja muut eli ns. pienpuolueet (2,1 %). Nukkuvien "puolue" oli siten ylivoimaisesti suurin ryhmä, sillä äänestämättä jätti peräti 41, 2 % äänioikeutetuista.

3. Vaalien suurin voittaja oli Vihreä liitto (vihreät), sillä se kasvatti ääniosuuttaan vuoden 2012 kuntavaaleista 3,9 prosenttiyksikköä. Plusmerkkisen tulokset saivat myös RKP (+0,2 %-yks.) ja KD (+0,4 %-yks.). Suurin häviäjä oli perussuomalaiset, joka ääniosuus putosi  3,5 prosenttiyksikköä eli 12,3 prosentista 8,8 prosenttiin. Myös kolmen suurimman puolueen ääniosuus laski, eli kokoomuksen 1,2, Sdp:n 0,2 ja keskustan 1,1 %-yksikköä vuoden 2012 vaaleista. Vihreä liitto on nyt Euroopan suurin vihreä puolue. Kolmen hallituspuoueen yhteinen ääniosuus laski 5,8 prosenttiyksikköä. 


4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.

5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut  Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.

6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö.  Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.

7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.

8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää.  Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.

9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!

10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.   

11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille! 

12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski. 

13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?

14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa  Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

1069. Niinistön selitykset eivät vakuuta

                                         Meillä oli tosi kivaa yhdessä!

1. Ennakolta laajaa kohua herättännyt Kiinan presidentin Jinpeng Xin Suomen vierailu on nyt ohi. Vierailun isäntänä presidentti Sauli Niinistö noudatti tapaamisessa visusti Kiinalta saamiaan ohjeita.Tämä koski etenkin keskustelujen jälkeen pidettyä tiedotustilaisuutta, joka oli järjestetty juuri sellaiseksi kuin kiinalaiset halusivat. Tilaisuus oli pönäkkä ja jäykkä ja muistutti  aika paljon aikoja, jolloin Neuvostoliiton johtajat kävivät Suomessa tapaamassa presidentti Urho Kekkosta. Ystävyyttä ja yhteistyötä vannottiin joka käänteessä niin kiivaasti, että oikein ällötti.

2. Huomiota herätti erityisesti se, että tiedotustilaisuudessa paikalla olleet toimittajat eivät saaneet esittää kysymyksiä presidenteille. Tilaisuudessa julkaistiin ilmeisesti jo ennen vierailua koko lailla valmiiksi laadittu yhteisjulistus, minkä jälkeen maiden ministerit, suomalaisista Mika Lintilä, Kimmo Tiilikainen ja Jari Lindsträm, allekirjoittivat joukon sopimuksia. Tämän jälkeen presidentit lukivat vuorollaan paperille präntätyn lausuman, jotka tulkit käänsivät, Niinistön lausuman kiinaksi ja Xi:n lausuman suomeksi. Siinä se sitten olikin.

3. Vasta Xin poistuttua maasta - hän lensi seurueineen Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Trumpia - oli Mäntyniemessä eilen tynkätiedotustilaisuuden vuoro. Sen piti Sauli Niinistö eräänlaisena yksinpuheluna. Toki toimittajat saivat nyt esittää kysymyksiä, mutta aika heiveröisiä ne tuntuivat olevan.  

4. Niinistö puolusteli aluksi edellispäivän tiedotustilaisuuden yksipuolisuutta selittäen, että samanlainen tilanne koettiin viime vuoden keväällä Washingtonissa, jolloin presidentti Barack Obaman luona tyydyttiin antamaan vain julistus tai yksipuolinen lausuma siitä, mitä oli tapahtunut eikä kysymyksiä sallittu. Washingtonissa ei kuitenkaan ollut kysymyksessä mikään varsinainen valtiovierailu, vaan tilaisuus, jossa pohjoismaiden viisi korkeinta poliittista päättäjää kävi eräänlaisella ystävyyskäynnillä Obaman luona. Washingtonissa ei käyty virallisia keskusteluja eikä tapaamisesta laadittu myöskään tavanmukaista  loppukommunikeaa tai vastaavaa julistusta. Presidentinlinnan toissapäiväinen tilaisuus  ei siten ole verrattavissa Washingtonin tapaamiseen. 

5. Mäntyniemen eilisen infotilaisuuden pääanti, jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua, oli presidentti Niinistön ihmettely Xin vierailun nostattamasta kritiikistä. Jotkut ovat nimittäin kritisoineet sitä, että presidenttien tapaamisessa päärooliin nousivat Kiinan Suomelle lahjoittamat, oikeastaan vuokraamat pandat, ja toisaalta se, ettei Suomi rohjennut ottaa tälläkään kertaa esille ihmisoikeuskysymyksiä; Kiinaahan on jo kauan arvosteltu ihmisoikeuksien järkyttävistä loukkauksista. 

6. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto lähetti ennen Xi:n vierailua Suomen poliittiselle johdolle, eli presidentti Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle ja eduskunnan puhemies Maria Lohelalle kirjeen, jossa Suomelta vaaditaan selkeästi nykyistä vahvempaa vastuunkantoa ihmisoikeuskeskustelussa. Amnestyn kirjeessä mm. kerrotaan, miten Kiina on pidättänyt mielivaltaisesti sikäläisiä ihmisoikeusjuristeja, jotka ovat puolustaneet kiinalaisia ihmisoikeusaktivisteja ja toisinajattelijoita. Kiinaa arvostellaan kirjeessä myös pidätettyjen ihmisten kiduttamisesta ja kerrotaan, että Kiina teloittaa joka vuosi eniten ihmisiä maailmassa. Kiina ei suostu kertomaan teloitettujen lukumäärää, vaikka kansainvälinen yhteisö on yrittänyt maata siihen painostaa. 

7. Amnesty vaati kirjeessään Suomelta nykyistä johdonmukaisempaa ja julkisempaa kritiikkiä Kiinan ihmisoikeusloukkausten suhteen. Amnesty esittää kirjeessään, että presidetti Sauli Niinistön on otettava ihmisoikeuskysymykset esiin Xi Jinpingin valtiovierailulla ja vaadittava Kiinaa kunnioittamaan  kansainvälisiä ihmisoikeusvevoitteitaan. Kiinan tulee lopettaa teloitusten täytäntöönpanot ja luopua kuolemanrangaistuksesta. Ihmisoikeusjuristien ja muiden ihmisoikeuspuolustajien häirintä, mielivaltaiset pidätykset, kidutus, pahoinpitely sekä vangitseminen on lopetettava.

Amnestyn tiedote

8. Presidentti Niinistö sanoi Mäntyniemessä yllättyneensä siitä, miten jo ennen presidenttien tapaamista kuului "tuomioita" siitä, ettei Suomi uskalla ottaa esille vaikeita ihmisoikeusasioita. Presidentti kiisti väitteen tokaisemalla, että "kyllä Suomi uskaltaa". Niinistön mukaan Kiinan ihmismisoikeudet olivat olleet Xin vierailulla "voimakkaasti esillä". 

9. Kukaan ei toki ollut "tuominnut" Suomea tai presidentti Niinistöä etukäteen eli ennen Xin vierailua rohkeuden puutteesta. Oli vain kerrattu faktoja siitä, mitä mainitulla  "saralla" aiemmin oli Suomen ja Kiinan välisten valtiovierailujen aikana tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Amnestyn presidentti Niinistölle, ulkoministerille ja maan muille korkeille poliittisille päättäjille ja viranomaisille lähettämä kirje oli toivomus, että tilanne paranisi, ei suinkaan etukäteen annettu tuomio suomalaisten rohkeuden puutteesta. 

10. Olisiko Kiinan ihmisoikeustilanne sitten ollut Niinistön ja Xin välisissä keskusteluissa "voimakkaasti" esillä, kuten Niinistö eilen kertoi? Tämän tietävät vain keskusteluissa mukana olleet poliitikot ja virkamiehet, eivät ulkopuoliset eivätkä siten myöskään esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajat, suuresta yleisöstä puhumattakaan. Keskusteluja ei käyty julkisesti, vaan salassa, eivätkä toimittajat saaneet keskustelujen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa esittää kysymyksiä presidenteille. Tällaisen salaperäisyyden vallitessa voidaan jälkeenpäin väittää mitä tahansa esimerkiksi neuvottelujen "voimaperäisyydestä" tai siitä, korostettiinko keskusteluissa joitakin asioita muita enemmän.

11. Mitä näyttöä presidentti Sauli Niinistöllä oli eilen esittää siitä, että ihmisoikeusasiat olisivat olleet Xin tapaamisessa ja keskusteluissa "voimakaasti" esillä? Eipä juuri mitään, sanoisin. 

12. Niinistö yritti ensin kuitata asian hänelle tyypillisellä pikkunokkelalla letkautuksella. Niinistö nimittäin sanoi näin: "Ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta puhuttiin  (Xin kanssa) enemmän kuin pandoista". Hehheh, kylläpä meidän Sauli osaakin! Toisaalta aika britaali tapa. Miksi Niinistö halusi ottaa juuri eläimet eli tässä taapuksessa pandat ihmisoikeuksien vastinpariksi? 

13. Vierailun aikana allekirjoitettiin pandojen suojelusopimus, jonka perusteella ja pandadiplomatian puitteissa Kiina antaa - kovaa hintaa vastaan tietenkin - Suomelle  kaksi pandaa, jotka sijoitetaan Ähtärin eläinpuistoon. Pandoista siis presidenttien kesken puhuttiin. Kenties Niinistö halusi letkautuksellaan osoittaa, että ihmisten oikeudet kiinnostavat häntä pandoja enemmän. Mutta miten on kiinalaisten laita? Sitä, että  kiinalaiset poliitikot ja viranomiaset mieluusti vaikenevat tyystin ihmisoikeuksista, voitaisiin tulkita niin, että Kiinassa pandojen suojelu ajaa reippaasti ihmisten suojelun ja heidän oikeuksiensa edelle.

14. Niinistö sanoi eilen myös, että ”tässä asemassa joutuu pohtimaan aika lailla sitä, joutuuko sitä leikkimään karttakeppiopettajaa. En ole taipuvainen uskomaan sellaisen toiminnan tuloksiin”. Vertaus opettajan karttakeppiin on minusta myös eräänlainen letkaus, mutta itse asiassa aika heppoinen yritys siirtää huomio pääasiasta epäolennaisiin kysymyksiin. Niinistön vertaus on samaa luokkaa kuin usein esitetty toteamus, että pienenä maana Suomen ei sovi mennä lyömään "nyrkkiä päytään" ja tuomitsemaan suuren Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Minusta presidentin kannattaisi ottaa ihmisoikeuskysymykset todella vakavasti eikä vedota loukkaajavaltion suuruuteen tai mahtavuuteen taikka kuitata ihmisoikeuskysymyksiä puolinokkelilla letkatuksilla.

15. Asiakirjanäyttönä presidentti Niinistö vetosi maiden yhteiseen julkilausumaan, johon Niinistön mukaan saatiin ensimmäisen kerran mainittua ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Tällainen lausuma ei Niinistön mukaan ole ollut lainkaan itsestäänselvää muiden länsimaiden ja Kiinan tapaamisissa.

16. Mitä tuossa julkilausumassa sitten ko. osalta sanotaan? Lausuma (kohta 14) on lyhyt ja ytimekäs ja kuuluu näin: "Osapuolet korostavat ihmisoikeksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä". Tämä sama lause sisältyy lausumaan, jonka presidentti Niinistö luki paperista Linnan tiedotustilaisuudessa.

17. Julkilausumassa käsitellään erilaista asioita lähes kolme sivua ja n. 200 rivin verran. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva maininta on ainoastaan 1,5 rivin mittainen. Voidaan siis sanoa, että ko. kohta on erittäin pieni yksityiskohta, joka suorastaan hukkuu julistuksen muihin asioiden joukkoon. Ilmeisesti se oli juuri kiinalaisten tarkoitus ja myös vaatimus. Se, että tätä 1,5 rivin mittaista mainintaa todella tuli, kuten Niinistö eilen kertoi, pitää keskusteluissa voimakkaasti esillä, jotta se saatiin mukaan julistukseen, osoittaa, miten vastahakoisesti Kiina suhtautuu ihmioikeuskysymyksiä koskevaan keskusteluun ja niiden mainitsemiseen loppujulistuksessa. Toisaalta voidaan väittää, ettei neuvotteluissa itse asiassa puhuttu kovin paljon tai "voimakkaasti" ihmisoikeuksista, mitä osoittaa se, että niistä otettiin julistukseen vain varsin lyhyt ja jokseenkin ympäripyöreä maininta, joka ei käytännössä velvoita Kiinaa minkäänlaisiin uudistuksiin. 

18. Kannattaa myös panna merkille, että ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva lausuma on, paitsi hyvin lyhyt, myös varsin mitäänsanomaton ja sellainen, joka ei velvoita esimerkiksi Kiinaa mihinkään. Ko. kohdassa ei nimittäin sanallakaan tai esimerkinomaisesti mainita, mitä keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia ihmisille kuuluu tai mitä käsite oikeusvaltioperiaate sisältää ja mihin se velvoittaa. Edelleen on syytä huomata, että julkilausuman mukaan "osapuolet" eivät sitoudu noudattamaan ihmisoikeussopimuksia tai oikeusvaltioperiaattetta, eivät keskinäisissä suhteissaan tai ylipäätään. Ko. kohta on kirjoitettu yleiseen muotoon eli niin, että se koskee kaikkia maita, eikä erityisesti Suomea ja Kiinaa. 

19. Sen sijaan monet muut julkilausuman kohdat on kirjoitettu niin, että juuri sopijapuolet, siis Kiina ja Suomi, ilmaisevat nimenomaisesti "sitoutuvansa" noudattamaan eri tavoitteita tai periaatteita, "työskentelemään" yhdessä,"edistämään" tiettyjä asioita, "toimeenpanemaan" aktiivisesti, "pyrkimään" yhdessä, "takaamaan", "sitoutumaan" "syventämään" ja "kannustamaan" yhdessä erilaisia hyviä asioita jne jne.

20. Mutta sitten kun julkilausumassa vihdoin päästään ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, edellä kerrottu yhdessä tekemisen ja pyrkimisen sekä sitoutumisen halu loppuu kuin seinään, sillä osapuolet töksäyttävät vain lakonisesti, että myös ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat hyviä asioita, joten noudattakaapa siis, te muut maat, niitä ja piste. 

21. Ei siis minkäänlaista mainintaa Suomen ja Kiinan yhteistyöstä, edistämishalusta tai syventämispyrkimyksestä silloin, kun kyse on ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Mainittu kohta julkilausumassa on käytännössä vain eräänlainen korulause, sillä kaikki tietävät, a) ettei Kiina noudata eikä edes halua noudattaa lähimainkaan kaikkia keskeisiä ihmisoikeuksia vaan rikkoo niitä minkä kerkiää, ja b) että Kiina ei itse asiassa ole todellinen oikeusvaltio. Tuon superlyhyen ja mitäänsanomattoman kohdan ottamisella julkilausumaaan ei tule olemaan minkäänlaista vaikutusta Kiinan ihmisoikeustilanteen paranemiseen.

22. Presidentti Niinistö mainitsi eilen todenneensa Helsingissä kiinalaisille toimittajille, että "demokratian noudattaminen ja siihen liittyvät tasa-arvo sekä ihmisoikeudet ovat Suomen menestyksen salaisuuksia". Onko tuolla toimittajille annetulla lausumalla  jotain merkitystä? Minusta ei, sillä kyllä kiinalaiset toimittajat ovat niin fiksua väkeä, että he tietävät kyseisen asian muutenkin. Joka tapauksessa Niinistön ei olisi pitänyt tyytyä kertomaan mainittua asiaa yksinomaan kiinalaisille toimittajille, vaan hänen olisi pitänyt sanoa asia suoraan omalle keskustelukumppanilleen eli Kiinan presidentille.

23. Summa summarum. On toki hyvä, että Suomen ja Kiinan presidenttien käymien keskustelujen loppujulistukseen on otettu, vaikka sangen lyhyt eli ainoastaan 9 sanaa käsittävä ja varsin yleisluontoinen maininta, jossa korostetaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä. Tämä on toki sulka presidentti Sauli Niinistön hattuun, sillä hänen edeltäjänsä eli presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen eivät ole mainittuun saavutuksen pystyneet. 

24. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että ko. maininta julistuksessa ei konkreettisesti velvoita osapuolia mihinkään, eli Kiinaa se ei velvoita kehittämään ja parantamaan huonoa ihmisoikeustilannettaan. Selvää on, että Kiinassa mikään ei tule ihmisioikeuksien kunnioittamisen ja edistämisen osalta lähiaikoina muuttumaan paremmaksi. Muutosprosessi saadaan likkeelle vasta siten, kun Kiina sitoutuu, ei vain keskustelujen yleisluontoisissa yhteenvedoissa, vaan myös käytännössä todella monilta osin parantamaan ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia ja turvaamaan niiden toteutumisen. Tähän on vielä pitkä matka, tilanteen paraneminen ei ole näköpiirissä.

25. Valtiovierailun loppukommunikea ei toki ole sopiva paikka, jossa isäntämaa voisi alkaa vaatia vierailulle kutsuttua valtiota ja sen presidenttiä lopettamaan maassaan tapahtuvat ihmisoikeuspuolustajien ja toisinajattelijoiden häirintä, mielivaltaiset pidätykset ja kidutus. Sen sijaan Euroopan Unioni voisi  ryhtyä tässä tarkoituksessa aktiivisesti. Kuten Amnestyn tiedotteessa 3.4.2017 kerrotaan, EU onkin viime vuosina useita kertoja ottanut suoraselkäisesti kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen mm. vaatimalla pidätettyjen ihmisoikeusjuristien vapauttamista ja heidän esittämiensä kidutusväitteiden tutkimista.

26. Näin tapahtui viimeksi tämän vuoden maaliskuussa, jolloin yhdentoista maan diplomaatit lähettivät Kiinan ulkoministeriölle kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa kidutusväitteistä ja ihmisoikeusrikkomuksista Kiinassa. Kirjeen lähettäjämaat olivat Australia, Kanada, Japani, Sveitsi, Belgia, Tsekki, Viro, Ranska, Saksa, Ruotsi ja Britannia. Mutta mitä teki Suomi, jolle myös tarjoittiin Pekingin suurlähetystössä mahdollisuus kirjeen allekirjoittamiseen? Aivan oikein, Suomi ei suostunut allekirjoittamaan kirjettä. Lähetystöstä kerrottiin, että mainitunlaiset kirjeet ovat vain yksi keino vaikuttaa asiaan, mutta käyttävissä on muitakin välineitä, joita voidaan hyödyntää. Lähetystöstä viitattiin ulkoministeri Timo Soinin kuukausi pari sitten tekemään Kiinan vierailuun, jolloin Soini oli nostanut Kiinan ulkoministerin kanssa keskustellessaan esille myös ihmisoikeuskysymykset. Kysymys lienee ollut kuitenkin - jälleen kerran -  vain ihmisoikeuksien merkityksen yleisluonteisesta toteamisesta, ei konkreettisista asioista tai keinoista puuttua asiaa. 

27. Mäntyniemen eilisessä tilaisuudessa Sauli Niinistöltä kysyttiin syytä, miksi Suomi ei allekirjoittanut edellä mainittua Kiinalle osoitettua kirjettä yhdessä 11 muun maan kanssa. Niinistön vastaus oli aika epämääräinen. Hän vetosi siihen, että Suomi voi puuttua asiaan joko muiden pohjoismaiden kanssa tai taas yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. Nyt tällaisesta tilanteesta ei Niinistön mukaan ollut kysymys. Pötypuhetta, tekisi mieli sanoa, sillä allekirjoittihan kirjeen kuusi EU-maata sekä pohjoismaa Ruotsi ynnä vielä naapurimaa Viro. Suomi olisi siis ollut oikein hyvässä seurassa, mutta se ei vain Suomelle kelvannut. Varmaankin siksi, että kirjeessä vaadittiin Kiinalta konkreettisia käytännön toimenpiteitä eikä esitetty pelkästään yleisluontoista ja ympäripyöreätä jargonia ihmisoikeuksien merkityksestä, jollaista Suomi on näissä asioissa tottunut ja tyytynyt yleensä aina esittämään.

28. Suomi asettaa hyvät kauppasuhteet Kiinaan ihmisoikeuksien edelle. Jotta Kiinan kauppa kukoistaisi ja entisestään lisääntyisi, Suomi haluaa kaikin tavoin harjoittaa mahdollisimman ystävällismieleistä diplomatiaa Kiinaan-suhteissaan, nyt siinä on edetty pandadiplomatian asteelle.Tämä ei suo, niin kuvitellaan, mahdollisuutta kritisoida nimeksikään Kiinassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia olivatpa ne kuinka räikeitä ja julmia tahansa. Kyynisesti ajatellaan, että kauppa se on mikä kannattaa, ei ihmisoikeuksien vaaliminen ja niiden totetuminen. Suomi ei rohkene edes yhdessä muiden EU-maiden kanssa vaatia Kiinalta konkreettisia toimenpiteitä maan ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi. 



keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

1068. Pandadiplomatian aikaa

                       Pandasopimus vahvistettiin presidenttiparin valvonnassa

1. Kiinan presidentti ja maan ylin puoluepamppu Xi Jinping on valtiovierailulla Suomessa. Hän saapui eilen vaimonsa Peng Liyuanin kanssa. Lentokentällä Xitä oli vastassa "pandaministeri" Kimmo Tiilikainen. Erässä kentällä otetussa kuvassa Xin yksi turvamies katselee varsin epäluuloisen näköisenä Tiilikaista. Suomesta presidenttipari jatkaa Yhdysvaltoihin presidentti Donald Trumpin vieraaksi. 

2. Valtiovierailuilta niin tutuiksi tulleet liirum laarumit esitettiin ja näyteltiin suorassa tv-lähetyksessä koko kansalle. Xi Jinping ylisti tottuun tapaan Suomen ja Kiinan välisiä suhteita ja kehui Suomea sen sadan vuoden itsenäisyyden aikaisista saavutuksista. Xi vakuutti, että maiden välisiä suhteita tullaan kehittämään myös jatkossa.

3. ”Tulkoon pandoista maidemme välisiä viestinviejiä”, Xi sanoi tiedotustilaisuudessa. Tosiaan, valtiovierailun  kiinnostavin anti on se, että sillä sinetöitiin virallisesti jättiläispandapariskunnan saapuminen Ähtärin eläintarhaan tämän vuoden lopulla. Asiasta oli käytännössä sovittu jo aikaisemmin. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja hänen kiinalainen kollegansa allekirjoittivat tiedotustilaisuudessa pandojen suojelusopimukseksi nimetyn asiakirjan. 

4. Kiina ei suinkaan lahjoita pandoja Suomelle, vaan ainoastaan vuokraa ne Ähtärin eläintarhalle kymmeneksi vuodeksi. Vuokran suuruus ei ole nimellinen, sillä se on miljoona euroa vuodessa. Kerrotun mukaan pandat rouskuttavat bambua vuodessa noin 100 000 euron arvosta. 

5. Osuvasti onkin todettu, että suomalais-kiinalaissuhteissa siirrytään nyt pandadiplomatian aikaan.  Se on kiinalaisten hyväksi katsoma keino kohentaa ihmisoikeuksien loukkauksissa pahoin kolhiintunutta imagoaan ja laajentaa vaikutusvaltaansa maailmassa. Kiinalaiset ja heidän presidenttinsä Xi haluavat, että Kiinaa pidettäsiin maailmalla vaarattomana halinallena. Mutta vaikka pandat ovat ulkonäöltään söpöjä, ne ovat todellisuudessa vaarallisia petoja, joiden tassujen alta löytyvät terävät kynnet.

6. Pandoja Kiina ei luovuta keille tahansa, vaan niitä annetaan vuokralle vain harvoin ja perusteellisen poliittisen harkinnan jälkeen luotettaville ja Kiinaan ystävällismielisesti suhtautuville maille. Pohjois-Euroopan maihin Kiina ei ole aikaisemmin pandojaan luovuttanut. Pandat ovat kuuluneet vuosikymmeniä Kiinan ulkopolitiikkaan. Niinistö kiittikin Xitä pandayhteistyöstä ja pandan saamisesta Suomeen. ”Tiedämme, että pandat ovat Kiinan kansallista aarretta. Tulemme pitämään tätä arvossa”, Niinistö sanoi.

7. Sauli Niinistö kehui vuolaasti muutoinkin maiden ”erinomaisia ja syviä” suhteita, jotka ”ulottuvat yhteiskunnan kaikille alueille”. (Huhhuh, oikein pahaa teki tuollainen kumartelu ja jatkuva pään nyökyttely suurvallan johtajan edessä - latojan huomautus). Kansainvälisessä politiikassa Niinistö sanoi Kiinan toimivan yhteistyössä EU:n kanssa esimerkiksi vapaakaupan takaamiseksi maailmassa. Niinistö korosti, että Suomi hyväksyy vain yhden Kiinan politiikan; ts. Taiwan kuuluu Kiinaan. Tietenkin, mitäpä muuta Niinistö olisi voinut sanoa.

8. Tapaamisen aikana maiden ao. ministerit  allekirjoittivat tukun erilaisia  yhteystyösopimuksia, pandojen suojelun lisäksi mm. oikeusalan yhteistyön jatkamisesta kolmella vuodella. Presidentit keskustelivat, tietenkin, muun muassa Suomen ja Kiinan välisistä suhteista sekä ajankohtaisista kansainvälisistä asioista kuten Koreoiden tulehtuneesta tilanteesta, EU:sta ja Venäjästä.

9. Entäpä sitten ihmisoikeudet ja Kiinan niitä koskevat vakavat ja toistuvat loukkaukset? Lehtijuttujen mukaan Niinistö olisi muistuttanut asiasta Xitä "diplomaattisesti". Tosiasiassa Niinistö ei muistuttanut Xi ko. asiasta - satuin näkemään tuota koskevan pätkän tv-lähetyksestä - vaan hän ainoastaan luki maiden solmimasta yhteistyösopimuksesta tai vastaavasta asiakirjasta mainitun kohdan. Se oli lyhyt kohta, eli siinä todetaan ainoastan lakonisesti, että sopijavaltiot korostavat "ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen lisäämistä sekä yhteistyötä oikeussektorilla”. Ei siis minkäänlaista muistutusta, ja ko. kohdan paperista lukiessaan Niinistö vältti visusti katsomasta tai edes vilkaisemasta Xitä. - Palaan myöhemmin eri blogijutussa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen ja Suomen ja Kiinan väliseen oikeusyhteistyöhön.

10. Tiedotustilaisuudessa presidentti Xi oli pukeutunut Suomen lipun mukaisesti siniseen kravattiin, Niinistöllä taas oli punainen kravatti. Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka totesi presidenttien tiedotustilaisuudesta, että "se ei ollut vain huvittavan jäykkä, vaan myös pelottava". Luukan mukaan Suomessa tuskin on nähty sitten Neuvostoliiton mahtiaikojen toista yhtä jäykkää tilaisuutta kuin Kiinan ja Suomen presidenttien tiedotustilaisuus tänään Linnassa.

11. Ensimmäisen kymmenen minuuttia valtiopäämiehet istuivat hiljaa, kun heidän edessään olevien isojen pöytien äärellä ministerit toistensa jälkeen kävivät allekirjoittamassa erilaisia yhteistyösopimuksia ja kättelivät sen jälkeen toisiaan. Allekirjoittajina esiintyivät suomalaisista ministereistä ainakin Lintilä, Lindström ja Tiilikainen. Teemu Luukan mukaan ministeri Jari Lindströmillä tuntui olevan pokassa pitämässä, sillä hän näytti "melkein hymyilevän". Luukan mukaan tämä taisi olla tilaisuuden ainoa hetki, jota ei ollut kirjoitettu jo etukäteen Kiinaa mielistelevään protokollaan.

12. Pelottavalta tilaisuus tuntui siksi, että tiedotustilaisuutta seuraavat toimittajat eivät saaneet normaaliin tapaan kysyä mitään kummaltakaan presidentiltä. Näin siitä huolimatta, että tilaisuus pidettiin maassa, joka ylpeilee sananvapaudellaan, totesi toimittaja Luukka. Tiedotustilaisuus, jossa kysymysten esittäminen kielletään, on kuitenkin vakiintunut tapa Kiinassa sekä kiinalaisten johtavien poliitikkojen tekemillä valtiovierailuilla.

13. Turvallisuustoimet ovat koko vierailun ajan olleet äärimmäisen tiukat. Ilmaliikenne oli keskeytetty kokonaan, samoin autolla liikkuminen monilla katuosuuksilla Helsingin keskustassa. Presidentilinnan lähistöllä kiellettiin myös pöyräily ja kävely jalkakäytävillä. 

14. Xin vierailu on hyvin harvinainen, sillä Suomessa on käynyt Kiinan ylin johtaja aiemmin vain kerran. Näin tapahtui vuonna 1995, jolloin puoluejohtaja ja presidentti Jiang Zemin kävi kylässä. Xi vieraili edellisen kerran Suomessa vuonna 2010, jolloin hän oli Kiinan varapresidenttinä. Tuolloin Xi matkusti myös Rovaniemelle, jossa hän tapasi Joulupukin ja ajeli koiravaljakolla.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

1067. EU:n oikeusministerikokous ilman suomalaista ministeriä


1. Oikeusministeriön internet-sivuilla kerrotaan, että Euroopan Unionin oikeus- ja sisäasiainneuvosto (Justice and Home Affairs Council) kokoontuu 27.-28. maaliskuuta Brysselissä. Neuvoston kokouksen julkista osuutta ja tiedotustilaisuutta voi seurata verkossa.

Oikeusministeriön tiedote

2. Neuvostossa keskustellaan ensinnäkin jäsenvaltioihin palaavien terrorististen vierastaistelijoiden ilmiöön liittyvistä kysymyksistä. Ministerit vaihtavat kokemuksia ja tietoa käytännöistä, joita jäsenvaltioissa on kehitetty ilmiöön vastaamiseksi. Esillä on mm. tietojenvaihdon tehostaminen Eurojustin kanssa sekä EU:n yhteistyö kolmansien maiden, erityisesti Turkin kanssa.

3. OM:n tiedotteen mukaan EU:ssa hyväksyttiin äskettäin terrorismin torjumista koskeva direktiivi. Sillä yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä niin, että jäsenvaltioissa on uusina rikoksina kriminalisoitava mm. matkustaminen terrorismitarkoituksessa ja sen rahoittaminen sekä terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen. Suomessa lainsäädäntöä muutettiin joulukuussa 2016 niin, että matkustaminen ulkomaille terrorismirikoksen tekemistä varten ja sen rahoittaminen ovat rangaistavia.

4. Toisena asiana kokouksessa keskustellaan rikosoikeuden käytön tehostamisesta tietoverkoissa yhteistyön lisäämisen ja koordinaation parantamisen näkökulmasta. Tavoitteena on tehostaa sähköisen todistusaineiston saatavuutta rikosten selvittämistä varten. Lisäksi valmistellaan käytännön toimenpiteitä asiantuntemuksen parantamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi tietojen salaukseen (kryptaus) liittyviin rikostutkinnan haasteisiin vastaamiseksi. Tasapainoa tarvitaan yhtäältä rikostorjunnan tehokkuuden ja toisaalta perusoikeuksien turvaamisen ja tietosuojan välillä.

5. Brysselissä ovat siis tänään olleet ja ovat vielä huomenna koolla unionin jäsenmaiden oikeusministerit, jotka OM:n tiedotteen mukaan vaihtavat kokemuksia ja tietoa kokouksessa esillä olevista kysymyksistä. Suomen oikeusministeri Jari Lindström (ps) ei OM:n tiedotteen mukaan kuitenkaan osallistu kokoukseen. Oikeusasioissa Suomea edustaa kokouksessa pysyvä edustaja, suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve. Oikeusministeriötä kokouksessa edustaa kansliapäällikkö Asko Välimaa. Tiedotteessa ei mainita, missä kohtaa tai  asioissa Välimaa edustaa kokouksessa maatamme. Asko Välimaa on kuitenkin juuri oikeusasioiden ekspertti.

6. Miksi näin, eli mikä on se syy. jonka takia Suomen oikeusministeri ei ole ollut mukana sanotussa kokouksessa? Tästä OM:n tiedotteessa ei mainita mitään, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Suomea edustaa kokouksessa vain kaksi virkamiestä, vaikka tiedoteen mukaan kokous on nimenomaan ministereiden keskustelutilaisuus. 

7. Suomen edustus on kyllä tosiasiallisesti kunnossa, sillä edellä mainitut kaksi virkamiestä tuntevat kokouksessa käsiteltävät asiat varmaan hyvin ja jopa paremmin kuin ministeri Lindström. Kokouksessa saattaa kuitenkin herättää hieman kiusallistakin huomiota se, ettei Suomen oikeusministeri halua tai voi olla kokouksessa mukana.- Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy...

8. Oikeusministeri Jari Lindströmille, joka on asianomaisen koulutuksen puuttuessa oikeusasioissa maallikko, lätkäistiin hallitusneuvottelujen tuloksena tehtäviä kahdesta eri ministeriöstä. Oikeusministerin tehtävien lisäksi Lindström hoitaa hallituksessa myös työministerin tehtäviä. Juha Sipilä halusi pitää vaalilupauksensa, jonka mukaan ministereiden lukumäärää vähennetään. Nykyisessä hallituksessa on vain 14 ministeriä, kun normaalisti heitä on ollut vähintään 16 ja aika yleisesti 18. Vähintään yhtä kummallista on, että oikeusministerin posti annettiin poliitikolle, jolla ei ole lainopillista koulutusta.

9. Ministeri Lindströmin kerrotaan kärsineen työuupumuksesta, jota kahden ministeripaikan hoitaminen aiheuttaa. Hän oli pari viikkoa sitten vajaan viikon sairaslomalla kohonneen verenpaineen takia. Johtuisiko Lindströmin poisjääminen nyt myös Brysselin kokouksesta samasta syystä? Sairastuminen sattui samaan aikaan, kun kansanedustaja Sampo Terho ilmoittautui mukaan perussuomalaisten puheenjohtajakisaan ja kertoi puheenjohtajana haluavansa hallituksesta merkittävän ministerisalkun. Kun väistyvä puheenjohtaja Timo Soini ei halua väistyä hallituksesta eikä luopua ulkoministerin salkusta, on luultavaa, että Sampo Terho ottaa, jos tulee valituksi persujen puheenjohtajaksi, oikeusministerin salkun, johon lisätään Timo Soinille nykyisin kuuluvat EU-asiat. 

10. Oikeusministeri tehtävä on näinä aikoina aika vaativa homma mm. siksi, että ministeri joutuu tuon tuostakin matkustamaan oikeusasioissa EU-kokouksiin ja muihin kansainvälisiin tapaamisiin. Välttävän englanninkielen taidon omaava poliittikko ei tuollaisissa tehtävissä luultavasti kovin hyvin viihdy. Tämä lienee osasyy siihen, miksi Jari Lindström ei ole halunnut kaikkiin ulkomaisiin kokouksiin mielellään lähteä. Sairauslomansa aikana Lindströmin piti matkustaa OM:n virkamiesten kanssa  useamman päivän vierailulle Kiinaan, mutta matka jäi siis tekemättä. - No joo, matkan peruuntumisesta ei varmaankaan aiheutunut suomalais-kiinalaisille suhteille minkäänlaista haittaa (latojan huomautus). 

11. Vaikka Sampo Terho ei ole juristi, hän kykenee fiksuna ja kielitaitoisena poliitikkona ja entisenä europarlamentaarikkona hoitamaan oikeusministerin tehtävät varsin hyvin. Paljon paremmin kuin oikeusministerin salkkua kovasti himoitseva kansanedustaja Leena Meri (ps), vaikka hän on koulutukseltaan varatuomari. Meri on lisää julkisuutta saadakseen ilmoittautunut mukaan persujen puheenjohtajakisaan, mutta hänellä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.

12. Hallituksen ns. puoliväliriihen yhteydessä tai jälkeen näemme, kenestä tulee hallituksen uusi oikeusministeri.

torstai 23. maaliskuuta 2017

1066. JSN:lta moitteet pääministerille

     
                                            Minäkö muka ylimielinen?

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) on antanut tänään julkisuuteen saatetut tiukkasävyiset ja harvinaiset moitteet pääministeri Juha Sipilälle. 

2. Tapaus sai alkunsa Ylen viime marraskuun uutisesta, joka käsitteli Juha Sipilän sukulaisten Terrafamen eli Talvivaaran valtio-omisteisen kaivksen kanssa tekemiä liiketomia. Pääministeri lähetti uutisen johdosta lukuisia teksti- ja sähköpostiviestejä Ylen päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle ja tuolloin Ylessä työskennelleelle toimittajalle Salla Vuorikoskelle. Sipilä hermostui ko. jutusta, jossa kerrottiin hänen sukulaistensa omistuksesta yrityksessä, joka sai tilauksen Terrafame-yhtiöltä. Sipilän hallitus oli myöntänyt samaan aikaan 100 miljoonan avustuksen Terrafamelle.

3. Asian merkittävyyden ja harvinaisuuden takia on tässä syytä kertoa JSN:n Sipilää koskeva lausuma (6450/L/17) kokonaisuudessaan. JSN lausui näin:

Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää. 

Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista teksti- ja sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota.


Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”.


Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä.


Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle.fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. 


Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen (6-6, jolloin neuvoston puheenjohtajan kanta ratkaisi) jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16).


Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan. 


Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan. 


Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.


Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu.


Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi.


Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri. 


Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista. 


Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa.


Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta.


Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.


4. Näin siis JSN. Ratkaisun neuvostossa tekivät Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen. 

5. JSN moitti, suorastaan ryöpyttää, pääministeriä mm. "vähintäänkin" harkitsemattomasta menettelystä, Yleen kohdistamasta painostusyrityksestä sekä demokratiaa rapauttavasta tiedonvälityksen rajoittamisesta. Todella kovaa tekstiä.

6. Miten pääministeri suhtautui tänään saamiinsa moitteisiin? Hän ilmoitti pahoittelevansa vain päätoimittajalle ja toimittajalle lähettämiään sähköpostiviestejä, mutta sanoi edelleen, että hänellä oli oikeus tullut kuulluksi, jota tilaisuutta hän ei väittämänsä mukaan ollut saanut. Todellisuudessa Sipilältä kyllä pyydettiin asiasta kannanottoa ennen uutisen julkaisemista, mutta Sipilä ei kiireisiinsä vedoten haunnut sellaista antaa. Itse asiassa Sipilä tuntui jurppivan, ei suinkaan väitetty kuulematta jättäminen, vaan koko uutisen julkaiseminen.

7. Toisessa tänään antamassaan päätöksessä JSN  totesi Ylen eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläisen alistuneen Sipilän edellä kerrottuun painostukseen. Neuvoston mukaan Yle luovutti Jääskeläisen johdolla journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle, eli käytännössä siis viestitulvan lähettäneelle pääministerille.

8. Ylelle antamaansa langettavaa päätöstä JSN perusteli muun muassa sillä, että juttua muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja, vaikka siinä ei ollut häneen kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia virheitä. Juttuun ei JSN:n mukaan myöskään lisätty pääministerin näkemyksiä eikä tietoa siitä, että muutokset oli tehty tämän yhteydenottojen jälkeen.

9. Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälitystä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein eikä päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Toimittajalla on myös oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Näitä kohtia Yleisradio on JSN:n mukaan rikkonut. JSN:n mukaan vyyhdissä on nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen.

10. Neuvosto toteaa, että Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Neuvoston mielestä on kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen. Ratkaisuille ei ollut JSN:n mukaan journalistisia perusteita. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, JSN toteaa. Se voi myös heikentää journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä, neuvosto lisää.

11. Tämä päätös syntyi äänin 6-6. Koska äänet menivät tasan, päätöksen ratkaisi JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin ääni.

12. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen totesi päätöksens johdosta, että hän on eri mieltä kuin JSN ja tietävänsä "itse parhaiten toimitansa vaikuttimet". Jääskeläinen vakuutti, ettei hän aio päätöksen takia erota päätoimittajan työstään. Ylimielistä tekstiä, mutta tästä huolimatta sekä Ylen toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ilmoittivat heti olevansa Jääskeläisen takana. Mikään ei näytä Ylessäkään muuttuvan.

13. Tapaus ja JSN:n sen johdosta antamat moitteet heikentävät pääministeri Sipilän julkisuuskuvaa. Mielikuva Ylen toimittajan ja päätoimittajan kimpussa  vihapäissään häärivästä ja häiriköivästä valtakunnan ylimmästä poliitikosta on sangen ikävä asia. Se vahvistaa entisestään käsitystä, jonka mukaan Juha Sipilä on kovapintainen, omahyväinen ja ylimielinen poliitikko. Politiikassa ylimielisyys voi osoittautua helposti kuolemansynniksi, joka ei vaaleja ajatellen tiedä hyvää. 

14. Suurten puolueiden helmikuussa teettämässä Puoluebarometrissa keskusta sai varsin ikävän lukemat, kun kansalaisilta kysyttiin, mikä puolue on toiminnassaan ylimielinen. Viime syksyn mittauksesta keskustan ylimielisyysprosentti kasvoi 31 prosentista 42 prosenttiin. Puoluebarometrissa mitataan tosin puolueita, ei henkilöitä. Puolueet henkilöityvät kuitenkin voimakkaasti puheenjohtajaan. Juha Sipilän johdolla keskusta sai ylimielisyydestä huonoimman tuloksen seitsemään vuoteen. Pian nähdään, mitä tämä vaikuttaa keskustan menestykseen huhtikuun kunnallisvaaleissa. 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

1065. Vapauden kaipuu

 
                                         
1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi tammikuun 17. päivä Pekka Seppäsen  14,5 vuodeksi vankeuteen vuosien 2007-2014 Viinijärvellä välisenä kahdesta hukuttamalla tehdystä taposta ja kolmesta tapon yrityksestä, alkoholirikoksesta, parituksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja pahoinpitelystä. Mediassa Seppänen sai kutsumanimen sarjahukuttaja.
2. Käräjäoikeudessa Seppänen vastasi syytteisiin vapaalta jalalta. Käräjäoikeus määräsi tuomiossaan Seppäsen vangittavaksi. Poliisi ei tavoittanut Seppästä käräjäoikeuden tuomion jälkeen vankilaan passittamista varten, sillä Sepppänen vaali vapauttaan ja katosi joksikin ajaksi jäljettömiin. Itä-Suomen poliisi etsintäkuuulutti Seppäsen, 
3. Pekka Seppänen jäi kiinni tammikuun 21. päivänä, kun poliisi pysäytti noin viisikymmentävuotiaan joensuulaisnaisen auton, jonka kyydissä Seppänen oli. Poliisi epäili naista rikoksentekijän suojelemisesta. Syyttäjä teki kuitenkin asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Naisen mukaan Seppänen oli soittanut hänelle ja pyytänyt kyytiä. Nainen kertoi poliisille, että hän oli viemässä Seppästä poliisiasemalle.
4. Seppänen on valittanut tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen. Hän kiistää edelleen toteen näyttämättöminä kaikki rikokset, joista käräjäoikeus oli hänet tuominnut. Valituksessa on vedottu myös erinäisiin uusiin todisteisiin. Myös syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Syyttäjä vaatii, että hovioikeus tuomitsee  Seppäsen 15 vuodeksi vankeuteen kolmesta hukuttamalla tehdystä taposta, viidestä tapon yrityksestä, törkeästä alkoholirikoksesta, parituksesta ja pahoinpitelystä
5. Sepänen on pyytänyt, että hovioikeus määräisi hänet laskettavaksi kiireesti pois tutkintavankeudesta jo ennen kuin asia otettaan käsiteltäväksi hovioikeuden pääkäsittelyssä. Syytöntä mies ei voida pitää vangittuna, sanoo Seppänen, jonka mukaan vangitseminen hovioikeuden tuomioon asti olisi täysin kohtuutonta. Seppästä pidetään tutkintavankina Pyhäselän vankilassa Joensuussa.
6. Syyttäjä on vastustanut Seppäsen vapauttamista, hän ei pidä Seppäsen vangitsemista kohtuuttomana. Hovioikeus ratkaisee vangitsemiskysymyksen ilmeisesti lähiaikoina. 
7. Todennäköistä on, että hovioikeus hylkää Seppäsen pyynnön. Kysymys on useista henkirikoksista ja niiden yrityksistä. Käräjäoikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Mutta yllätyksiä voi toki sattua. Muistissa vielä on, että esitutkinnan aikana käräjäoikeus määräsi Seppäsen vangittavaksi, mutta Itä-Suomen hovioikeus, jonne Seppänen kanteli, kumosi vangitsemispäätöksen katsoen, ettei poliisin esittämän selvitys riittänyt epäillyn vangitsemiseen. Pekka Seppänen saapui vapaahehtoisesti jokaiseen käräjäoikeuden istuntoon. Hän peitti kasvonsa visusti karvahatulla.
8. Seppäsen vaatimus vapaaksi päästämisestä on sinänsä hyvin ymmärrettävä. Vapaus on ihmisen tärkeimpiä perusoikeuksia. Vapauden kaipuu kuuluu olennaisena osana ihmisluontoon. Näin kevään korvalla, joiloin luonto alkaa pikku hiljaa herätä talvisesta horroksestaan, lumet sulavat ja purot lorista ja laskea vetensä lampiin ja järviin, vapauden kaipuu korostuu entisestään. Ehkä jo Vapun tiennoilla - ainakin Juhannukseen menenssä - Viinijärvi ja muut Pohjois- Karjalan järvet vapautuvat jääpeitteestään ja ihmiset säntäävät kilvan vesille, kuka kalaan, kuka mökille ja tai veneilemään ja kuka ttas muuten vain, joko selvin päin tai hieman nauttineena. Rannalta mutta myös veneestä on mukava pulahtaa uimaan, joko yksin tai porukalla. Pekka Seppästä luonnehdittiin käräjäoikeuden istunnossa hyväksi tai jopa mestariuimariksi. Vaikka vene kaatuu, Seppänen kroolaa tyynesti rannalle.

9. Voi jospa Suomen järvet. viiniksi muuttuisi, niin silloin meidän poikain, elellä kelpaisi!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

1064. Jussi Halla-aho ilmoittautui puheenjohtajakisaan


1. Jussi Halla-aho ilmoitti pari tuntia sitten, että hän lähtee mukaan perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Nykyinen puheenjohtaja Timo Soini heitti  pyyhkeen kesään  toissa sunnuntaina. 

2. Seuraavana päivänä kansanedustaja Sampo Terho ilmoittautui kisaan. Tehtävää tavoittelevat myös kansanedustajat Leena Meri Hyvinkäältä ja Veera Ruoho Espoosta, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia tulla valituksi. Leena Merellä näyttää olevan hirmuinen hinku ja pyrky päästä oikeusministeriksi - onhan hän sentään varatuomari (!) - mutta hänen tavoitteensa tuskin tulee onnistumaan.

3. Timo Soinin seuraaja valitaan kesäkuun alkupuolella Jyäskylässä pidettävässä puoluekokouksesa. Puheenjohtajaa saavat äänestää kaikki puoleen jäsenet, jotka ovat maksaneet 30 euron suuruisen jäsenmaksun 28.4. mennessä. Selväää on, että persujen jäsenmäärä kasvaa 1,5 kuukaudessa roimasti.

4. Jussi Halla-aho ilmoitti lähdöstään videolla, jolla hän luki paperista 18 minuuttia kestäneen puheensa. Minusta se oli oikein hyvä, asiallinen, maltillinen ja terävä puhe. Tekisi mieli jopa sanoa, että puhe oli lähestulkoon valtiomiesmäinen esitys! Toki Jussi on aika väritön, mistä häntä on usein moitittu, jos häntä vertaa vaikkapa Timo Soiniin. Mutta asiaa ja sisältöä Jussin puheessa on yleensä aina paljon enemmän kuin Soinin tai Sampo Terhon puheissa.

5. Halla-aho ilmoitti jo viime joulukuussa lähtevänsä todennäköisesti mukaan puheenjohtajakisaan. Hän ei silloin vielä tiennyt Timo Soinin mahdollisista jatkoaikeista tai tämän luopumishaluista. Ilmeisesti tämä Halla-ahon ennakkoilmoitus oli yksi sellainen asia, joka sai Soinin vakavasti miettimään jatkamistaan ja sitten luopumaan puheenjohtajuudesta. Hän ei halunnut mistään hinnasta kisata puheenjohtajan paikasta Halla-ahon kanssa; olishan vaarana ollut, että Jussi kukaties voittaisi hänet! 

6. Timo Soini ja muu persueliitti löi viisaat päänsä yhteen ja teki sotasunnitelman Sampo Terhon nostamiseksi uudeksi puheenjohtajaksi. Samassa tilaisuudessa eli "Työmiehen tunnilla" persujen puoluetoimistossa, jossa Terho ilmoittautui kisaan, näytettiin puolustusministeri Jussi Niinistön ja puhemies Maria Lohelan tilaisuuteen lähettämät twiitit, joissa nämä ilmoittivat tukevansa Terhon valintaa. Myös tuplaministeri Jari Lindström ilmoitti, totta kai, tuestaan Terholle; Jarpan verenpaine oli ilmeisesti tuolloin vielä normaaleissa lukemissa.

7. Jussi Halla-aho on oikeassa sanoessaan, että persuelitti yrittää kaikin tavoin ajaa Sampo Terhoa puheenjohtajaksi ja lausuessaan, että Terho on Timo Soinin ja puolueäelittin "perintöprinssi".  Halla-aho viittaisi myös erään "etelä-pohjalaisen taustavaikuttajan" häntä vastaan heti Sampo Terhon ilmoituksen jälkeen aloittamaan ajojahtiin ja mustamaalaukseen ; tällä Halla-aho tarkoitti tietenkin ex-kansanedustaja Raimo Vistbackaa.

8. Tätä mielikuvaa todella vahvistivat ne tarkasti synkronisoidut tuen ilmaisut, joita Jussi Niinistö ja Maria Lohela lähettivät julkisuuteen Terhon tiedotustilaisuuden aikana. Näin tuon Terhon pitämän infon ja minusta Niinistön ja Lohelan tuen ilmaisut tuntuivat tosi tökeröiltä. Lohelakin on puhemieheksi - Timo Soinin armosta - päästyään kääntänyt kelkkansa, sillä vielä vuoden 2011 eduskuntavaalien alla hän kuului halla-aholaisiin ja oli mukana allekirjoittamassa Nuivan manifestia.

9. Halla-ahon mukaan olisi katastrofaalista, jos  puolue-eliitin suosikki Sampo Terho taputeltaisiin puheenjohtajaksi yksimielisesti tai murskaavin lukemin. Tämä estääkseen Halla-aho sanoi tavoittelevansa puheenjohtajuutta.  Se, että puoluejohto nimittäisi seuaajansa, olisi Halla-ahon mukaan yhtä huono vaihtoehto kuin se, että johto eli Timo Soini jatkaisi itse. Vallanperimys ei edusta muutosta. Lisäksi se syynnyttä epäilyn vallan perijän riippumattomudesta, jatkoi Halla-aho. Perussuomalaiset tarvitsevat demokraattisemman, kaskustelevamman, moniäänisemmän ja hajautetumman puolueen kuin mitä heillä nyt on.

10. Videolla tänään Halla-aho puhui paljon ja minusta viisasti maahanmuutosta, jossa perussuomalaiset ovat hänen mukaansa hallituksessa epäonnistuneet. Tämä on yksi ja varmaankin keskeinen syy sille, että perussomalaisten gallupkannatus on kääntynyt voimakkaaseen laskuun. Halla-aho: "Perussuomalaisia yhdistää näkemys siitä, että Suomi ei voi olla globaali sosiaalitoimisto, johon kenellä tahansa on oikeus lampsia sisään elätettäväksi ja esittää röyhkeitä vaatimuksia". Oikein!

11. Selvää on, että puhenjohtajakamppailusta tulee erittäin tasainen koitos Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon kesken. Terholla on puolue-eliitin tuki, mutta jo persujen eduskuntaryhmässä on useita Halla-ahon kannattajia. Puhumattakaan kenttäväestä, jonka piirissä Halla-aho nauttii laajaa kannatusta.

12. Halla-aho ei ottanut tänään kantaa siihen, mitä tapahtuu persujen hallituksessa ololle, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi. Hän ei luvannut selvää tukea persujen  jatkamiselle hallituksessa eikä Timo Soinille jatkokautta ulkoministerinä.  Aikaisemmin Halla-aho on sanonut, ettei hän pyri hallitukseen, eikä hallituksesa oleminen voi olla poliittisille puolueille mikään itseisarvo. Noudatettava politiikka ratkaisee.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

1063. Sampo Terho puheenjohtajakisaan


1. Suomen kevät näyttää olevan aika vauhdikasta luopumisen aikaa. 

2. Eilen Timo Soini ilmoitti luopuvansa perussuomalaisten puheenjohtajuudesta. Hän ehti olla puoluepomona 20 vuotta. Eduskunnassa Soini on kuitenkin ollut vasta vuodesta 2003 lähtien, siis 14 vuotta. Tämä ei ole aika mikään. Esimerkiksi Ilkka Kanerva on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1975, eli 42 vuotta. Paavo Väyrynenkin, joka on piipahtanut välillä meppinä Brysselissä, on viihtynyt kansanedustaja ainakin 30 vuotta.

3. Muitakin tunnettuja luopujia on ilmaantunut. Rokkia ja metallia soittava HIM -yhtye, jonka keulakuva on Ville Valo,  ilmoitti lopettavansa musisoinnin kuluvan vuoden vuoden lopussa. Bändi oli koossa 26 vuotta. Laulaja Kasimir, oikealta nimeltään Thomas Kirjonen, luopui tai itse asiassa joutui luopumaan TTK:sta eli MTV:n Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta, koska mies oli katsellut keikkabussissa salakatselusta tuomion saaneen Axl Smithin kuvaamia seksivideoita.

4. Tänään iltapäivälehdissä on kerrottu, että ex-mäkihyppääjä Toni Nieminen on luopunut vihkisormuksestaan, ainakin Lahden MM-kisojen ajaksi, sillä hänen avioliittonsa Heidi-vaimon kanssa on pahassa kriisissä eikä hän ole "tällä hetkellä" yhdessä Heidin kanssa. Syksyllä Toni joutui luopumaan työstään kiinteistönvälitysfirmassa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Veera, joka on kirjailija, luopui Tonista 2013 ja heitti miehen ulos huushollistaan. Juuri tulleen tiedon mukaan Heidi kuitenkin kiistää pariskunnan pitävän taukoa. Sekavalta näyttää! Kyllä Tonin pitäisi tässä tilanteessa alkaa harjoitella tosissaan ensi vuonna Koreassa pidettäviä olympiakisoja varten; hänhän on vasta 41-vuotias ja siis 3-4 vuotta nuorempi kuin Japanin huippuhyppääjä Noriaki Kasai, joka täyttää toukokuussa 45.

5. Timo Soinin seuraajaksi on jo nyt ilmaantunut kaksi ehdokasta. Eilen kansanedustaja Leena Meri (48) ehätti ensimmäisenä kertomaan ehdokkuudestaan. Meri on varatuomari, siviiliammatiltaan henkikirjoittaja, ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Hyvinkäältä. Hän sai vuoden 2015 vaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä vain 2 500 ääntä, mutta jäi varasijalle. Tie Arkadianmäelle Merelle aukeni, kun  Pirkko Ruohonen-Lerner siirtyi Euroopan parlamenttiin Sampo Terhon tilalle. 

5a. Kukaan tuskin uskoo Meren menenestymisen mahdollisuuksiin puheenjohtajakisassa, mutta on toki paikallaan, että kilpailijoiden joukossa on myös naisehdokkaita. Meren tarkoituksena on lähinnä vain julkisuuden hankkiminen, sillä hän tähtää ministeriksi Sipilän hallituksessa. Hallitukseen jouduttaneen ottamaan lähiaikoina kolme uutta ministeriä, joista yksi tulee perussuomalaisille. Tuplaministri Jari Lindström joutuu luultavasti luopumaan oikeusministerin salkusta, joka kiinnostaa kovasti varatuomari Merta. Itse en pidä Merta kovinkaan sopivana oikeusministeriksi, hänellä on selvästi liian kova hinku päästä ministeriksi. Oikeusministeriksi voi nousta kansanedustaja Ville Tavio, joka on myös juristi. Yksi vaihtoehto olisi se, että Sampi Terho saa oikeusministerin salkun, johon yhdistetään nyt ulkoministeri Soinille kuuluvat EU-asiat.

6. Jussi Halla-aho kertoi jo ennen joulua olevansa kiinnostunut persujen puheenjohtajan paikasta myös siinä tapauksessa, että Timo Soini haluaisi vielä jatkaa. Soini ilmeisesti pelästyi jonkin verran Halla-ahon ilmoituksesta, sillä Jussilla on persujen kenttäväen keskuudessa laaja kannatus. Halla-aho ei ole vielä ehtinyt virallisesti ilmoittautua puheenjohtajakisaan. Jos Halla-ahosta tulisi uusi puheenjohtaja, Timo Soini joutui  todennäköisesti lähtemään hallituksesta, sillä miehet eivät tunnetusti siedä toisiaan.

7. Timo Soinin oma ehdokas uudeksi puheenjohtajaksi on kansanedustaja Sampo Terho, joka ilmoitti tänään halukkuudestaan tehtävään. Terho on 39-vuotias filosofian maisteri, pääaineena Suomen historia. Hän on työskennellyt aiemmin jonkin aikaa puolustusministeriössä ja ollut rauhanturvaajana Bosniassa ja Hertsegovinassa, Maanpuolustuskorkeakoulun strategiantutkiajana ja mediatutkijana. Tänään puolustusministeri Jussi Niinistö, puhemies Maria Lohela sekä työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ilmoittivat, etteivät he lähde puheenjohtajakisaan. Asiasta oli ilmeisesti sovittu Terhon kanssa. Niinistö ja Lohela ilmoittvat kannattavansa Terhon valintaa uudeksi puheenjohtajaksi. Lohelan kohdalla ilmoitus on hieman yllättävä, sillä hänet on tunnettu aiemmin ja esimerkiksi vielä ennen vuoden 2011 vaaleja nimenomaan Jussi-Halla-ahon kannattajana; molemmat kuuluivat Nuivan manifestin allekirjoittajiin. Nyt Lohela on ymmärtänyt, että hän saa pitää puhemiehen paikan vain sillä edellytyksellä, että ilmoittaa julkisesti tukevansa Sampo Terhon valintaa puheenjohtajaksi.

8. Sampo Terho piti tänään puoluetoimistossa työmies Matti Putkosen isännöimän tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi ehdoḱkuudestaan. Huomiota kiinnitti mm. se, ettei Terho edes asiaa nimenomaisesti kysyttäessä luvannut, että ex-puheenjohtaja Timo Soini voisi jatkaa ulkoministerinä, jos hänestä tulee uusi puheenjohtaja. Terho sanoi, että puheenjohtajana hän ottaisi itselleen "merkittävän salkun" hallituksessa. Jussi Niinistö puolestaan kertoi, että hän pitää "kynsin hampain" kiinni puolustusministerin salkustaan. Hän lupasi ryhtyä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi.

9. Terho yritti luoda uskoa siihen, että hän - eikä siis vain Jussi Halla-aho - on sangen kiinnostunut maahanmuuttopolitiikasta. Hän väläytti mahdollisuutta, että Suomessa järjestettäisiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä Britannian tapaan. "Jos jäsenistö nin haluaa", Terho lisäsi. EU-kansanäänestys saattaisi Terhon mukaan olla persujen keskeinen vaatimus vuoden 2019 eduskuntavaleissa ja kenties myös seuraavan hallituksen kynnyskysymys. Tämä on persuille tyypillistä retoriikkaa. Kaikki muut puolueet Suomessa ovat realisteja ja katsovat, ettei meillä ole tarpeen järjestää kyseistä kansanäänestystä.

10. On helppo ennustaa, että persujen puheenjohtajajuudesta tullaan Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon kesken käymään kova otatus. Puolueen eliitti Soinin johdolla on Terhon takana, mutta kentällä Jussi Halla-ahon kannatus on vankkaa. Puolueen sääntöjen mukaan kaikki jäsenmaksunsa 1.5. mennessä maksaneet puolueen jäsenet saavat osallistua puheenjohtajaäänestykseen. Tämä panee kovaa vipinää etenkin Halla-ahon kannattajiin ja puolueen jäsenmäärä kasvaa muutenkin roimasti.  Puoluekokokous, jossa puheenjohtaja valitaan, pidetään kesäkuun alkupuolella Jyväskylässä. Halla-ahon valintaa kannattavat puolueaktiivit ovat kuulemma jo nyt varanneet suuren määrän busseja, joilla Jussia äänestäviä kuskataan Jyväskylään.

11. Mutta mikä tulee olemaan Timo Soinin loppusijoituspaikka? On puhuttu Lontoon suurlähettilään paikasta, joka avautuu sopivasti vuonna 2019, jolloin Soini luopuu myös kansanedustajajuudesta. Jos tuo virka ei Soinia kiinnosta, niin löytyisikö uudesta Vaikkaus-yhtiöstä Soinille sopivia johtajan hommia, esimerkiksi totopelin sektorilta? Timppahan on ravimiehiä, joten kokemusta ja asiantuntemusta raveista ja hevospeleistä miehellä kyllä olisi vaikka muille jakaa. Yksi vaihtoehto voisi olla, että valtion omistajanohjausministerin tehtäviä itsevaltaisesti hoitava pääministeri Juha Sipilä järjestäisi Soinille mukavan johtajan paikan jossakin tunnetussa valtionyhtiössä.

12. Kansanedustajana Timo Soini voitaisiin valita yhdeksi vuodeksi eduskunnan puhemieheksi. Kolme vuotta sanottua hommaa hoitanut Maria Lohela, joka oli Soinin "löytö" puhemieheksi, tekisi varmaankin mieluusti tilaa Soinille. Timo Soini tulee joka tapauksessa toimimaan jatkossa perussuomalaisen väen henkisenä isähahmona ja johtajana, eräänlaisena ajatollahina, jonka neuvoa kysytään ja joka kulisseissa tosiasiallisesti päättää, miten suuren luokan poliittisissa kysymyksissä tulisi menetellä. Onhan Timo Soini omien sanojensa mukaan harras katolilainen kristitty ja perhearvoja syvästi  kunnioittava ihminen. Eilen Brysselissä tavoitettu Soini luonnehti itseään "viimeiseksi samuraiksi".