1. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on tunnetaan oikeusjuttujen ja lainsäädännön ahkerana kommentoijana iltapäivälehdissä ja muissakin tiedotusvälineissä. Tolvaselta kannanottoja näkee mediassa tuon tuostakin, sesonkiaikana vähintään pari kolme kertaa viikossa.
2. Mikäpäs siinä, tunteehan Tolvanen juridiikkaa ja yleensä hänen arviointeihinsa voi toki yhtyä. Selkeänä poikkeuksena tästä ovat kuitenkinTolvasen lausunnot yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevissa kysymyksissä. Toisin kuin Tolvanen on väittänyt, sopimukseen perustuva yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen yhteydessä tapahtuva valvontamaksun määrääminen, oikeastaan vaatiminen, ei ole perustuslaissa tarkoitettua merkittävää julkisen vallan käyttöä, vaikka myös monet ns. valtiosäntöoppineet ovat harhaanjohtavasti tätä esittäneet. Valtakunnansyyttäjän virasto on aiemmin tyrmännyt Tolvasen esittämän väitteen, jonka mukaan yksityisessä pysäköinninvalvonnassa olisi kyse jopa virkavallan anastamisesta.
3. Tälläkin viikolla Matti Tolvaselta on kyselty mediassa monista eri asioista. Pari kolme päivää sitten Tolvanen otti Yle Uutisissa (Kotimaa24) kantaa kokoomusnuorten kohua herättäneisiin ehdotuksiin. Tolvasen mukaan uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä voitaisiin poistaa rikoslaista. Tältä osin Tolvanen yhtyi kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koskeen. Sitä vastoin Tolvanen suhtautui kielteisesti Kosken ja kokoomusnuorten ehdotuksen, jonka mukaan rikoslaista pitäisi poistaa myös kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säännös.
4. Kiihotuspykälän osalta Matti Tolvasen kielteinen kanta on aiheellinen ja järkevästi perusteltu, eli kiihotuspykälän poistaminen laista sananvapauteen vedoten on aiheeton. Sen sijaan Tolvasen perustelut uskontorauhan rikkomista koskevan pykälän poistamisesta laista vaikuttavat hieman huterilta; itselläni ei kyllä ole asiaan nimenomaista kantaa puolesta tai vastaan. Tolvanen nimittäin perustelee kantaansa lähinnä sillä, että mainittua "pykälää ei ole Suomessa kovin monta kertaa sovellettu." Mutta mistä pykälän harvalukuinen sovellettavuus mahtaisi johtua? Tätä emme varmuudella tiedä, mutta yksi selitys voisi olla, että uskonrauhaa vastaan ei rikota tai uskontoja pilkata, koska tiedetään, että mainittu käyttäytyminen on rangaistavaa. Eikö mainittu kriminalisointipykälä siis ole täyttänyt aika hyvin yleisestävän tarkoituksen, joka rangaistussäännöksille aina asetetaan? Jos pykälä poistettaisiin laista, kuten Tolvanen ja "nuoret" ehdottavat, tuloksena saattaisi olla, että uskontoja ryhdyttäisiin pilkkaamaan oikein urakalla, ja silloin oltaisiin taas metsässä. Pitäisi siis hiukan tarkemmin pohtia, minkä vuoksi tiettyjä tekoja ja käyttäytymisiä säädetään ylipäätään rangaistaviksi ja mistä joidenkin kriminalisointipykälien harvinainen soveltaminen oikeastaan johtuu. Ei kai, hyvänen aika, tekoja säädetä rangaistaviksi siksi, että toivoisimme niitä vastaan rikottavan usein ja kunnolla, niin kuin Tolvasen ja kumppanien logiikka näyttäisi edellyttävän.
5. Tänään Matti Tolvanen on ollut lausuntoineen mediassa esillä ainakin kahdessa eri asiassa; maakuntalehtien verkkojulkasuja en yleensä seuraa. Iltalehdelle antamassaan lausunnossa professori kertoo, miksi Herlinien sukuun kuuluvan naisen sieppauksesta vuonna 2010 yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen tuomittu Juha Louhi (ent. Turunen) on päässyt ehdonalaiseen vapauteen kolmen vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion antamisesta. Vastaus kysymykseen on yksinkertaisesti se - kuten olettaa sopii - että koska laki niin säätää, eli asiassa on toimittu lain mukaan. Niin sanottu ensikertalainen pääsee lain mukaan ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään tuomitusta rangaistuksesta (eli "suoritettuaan" siitä) puolet. Tutkintavankeusaika ennen tuomion antamista luetaan tuomitun vankeusajan lyhennykseksi. Puoli vuotta ennen ehdonalaiseen vapauden alkua vanki pääsee yleensä aina valvottuun koevapauteen.
6. Sieppaajan asiassa on siis menetelty laillisesti. Mutta eri asia on, onko oikein, että myös vakavasta rikoksesta tuomittu rikollinen on laskettava ehdonalaiseen vapauteen ja valvottuun koevapauteen samojen sääntöjen mukaan kuin esimerkiksi paljon puhuttu "nakkivaras", siis suhteellisen vähäisestä ja tavanomaisesta omaisuusrikoksesta tuomittu vanki? Tätä kysymystä olisi ollut mielenkiintoista pohtia, mutta siihen Tolvanen ei ota lausunnossaan kantaa, ilmeisesti siksi, ettei toimittaja ole hoksannut asiaa häneltä edes kysyä. Monissa maissa tuomioistuin määrää jo tuomiossa ajankohdan, jolloin vankeuteen tuomittu voi aikaisintaan anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen ja tämä riippuu juuri rikoksen vakavuudesta ja tuomion pituudesta.
7. Pitäisikö myös Suomessa lakia muuttaa mainitulla tavalla? Luultavasti Matti Tolvanen ei kannata tällaista muutosta, vaan pitää meillä omaksuttua tasapäistävyyslinjaa tässäkin suhteessa parhaana ratkaisuna. Inkeri Anttilan ja Olavi Heinosen aktiiviajoista lähtien suomalaisen kriminaalipolitiikan kantavana ajatuksena ("johtotähtenä") on ollut vankiluvun alentaminen ja vankiloiden ylläpidosta valtiolle aiheutuvien kustannusten minimointi. Tätä tavoitetta palvelee, että tuomittu rangaistus mitataan säännönmukaisesti laissa säädetyn rangaistusasteikon alapäästä. Näitä tavoitteita palvelee myös nyt mainittu yhdenvertainen vankien ehdonlaiseen vapauteen päästämistä koskeva lainsäädäntö vallan erinomaisesti. Kokonaan eri asia on, onko tässä käytännössä mitään järkeä.
8. Yle Uutisten verkossa tänään Matti Tolvanen "arvostelee salaisen oikeusmateriaalin julkistamista". Kyse on tietenkin Ulvilan murhaoikeudenkäynnin salaiseksi määrätystä esitutkinta-aineistosta. Tältä osin Tolvasen lausunnossa ei juuri juridiikkaa löydy, lähinnä vain moralisointia - mutta tämäkin kelpaa kyllä medialle oikein hyvin otsikoksi, kunhan lausujana on lainopin professori. Muun muassa Helsingin Sanomat on tällä viikolla kertonut Anneli Auerin lasten kertomuksista, jotka sisältyvät poliisin salaiseksi määräämään esitutkinta-aineistoon. Tolvanen jyrisee:
- Minusta mielestäni niitä ei olisi syytä julkistaa...plääp, plääp. Vielä ongelmallisemmaksi tilanne tulee, jos tätä salaista aineistoa arvioidaan lehdessä tai jopa asiantuntijat arvioivat sitä.
9. Professori Tolvasen mukaan julkaisupäätös - siis lehden päätös (?) - saattaa pahimmillaan vaikuttaa jopa oikeudenkäynnin kulkuun. Professori maalailee näin: "Sitähän on vaikea sanoa vaikuttaako salaiseksi määätyn aineiston julkaiseminen oikeuden työskentelyyn ja millä tavalla. Mutta kyllähän se saattaa sitä vaikeuttaa, jos oikeudenkäyntiä aletaan käydä julkisuudessa ja vielä salaisen materiaalin perusteella".
10. On selvää - aivan ilman professoreiden lausuntojakin - että salaiseksi määrättyä oikeudenkäyntiaineistoa ei ollisi lupa julkistaa. Määräys koskee ensisijaisesti kuitenkin vain viranomaisia, jotka ovat tekemisissä sanotun aineistoan kanssa, samoin kuin ko. oikeusjutun asianosaisia ja heidän avustajiaan. Tiedotusväline, joka julkaisee sanottua salaista aineistoa tai salaisia tietoja, ei kuitenkaan voida velvoittaa paljastamaan tietolähdettään.
11. Paljon tärkeämpää olisi ollut pohtia, onko sanotunlaisen aineiston julistaminen salaiseksi ollut ylipätään perusteltua ja oikein. Kyse on harkinnanvaraisesta asiasta, mutta yleensä voidaan lähteä siitä, että mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä julkisempaa oikeudenkäynnin tulisi olla. Salassapitomääräyksiin ja ylipäätään salaisiin tai puolisalaisiin oikeudenkäynteihin liittyy aina mielivallan vaara ja epäily siitä, että viranomaisilla tai tuomareilla on jotakin salattavaa, mitä ei haluta paljastaa, ei oikeudenkäynnissä eikä edes tuomion perusteluissa. Jos asiaa tarkastellaan tältä kannalta - siis julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta - en itse pitäisi esimerkiksi Ulvilan tapauksen aineiston salaiseksi määrätyn aineiston osittaista paljastumista minään katastrofina tai suureena "vääryytenä". Ko. tapauksessa salassapitomääräystä ei ole annettu tuomioistuimen työskentelyn turvaamiseksi, kuten Tolvanen antaa ymmärtää, vaan jutussa asianomistajana olevien alaikäisten lasten edun suojelemistarkoituksessa.
12. Mutta onko nyt julkisuuteen putkahtaneessa aineistossa todellakin jotakin sellaista uutta, joka olisi lasten edun tai hyvinvoinnin kannalta jotenkin turmiollista? Minusta ei ole. Sitä paitsi on otettava huomioon, että HS:n haltuunsa saamissa ja julkaisemissa esitutkinta-aineistoon sisältyvissä lasten kertomuksissa lienee kysymys niistä tiedoista tai aineistosta, jotka Satakunnan käräjäoikeus, vastoin syyttäjän esitystä, määräsi alkukesällä julkisiksi, koska lapset ovat jutussa asianomistajia eivätkä murhajutun uhreja. Syyttäjä kuitenkin valitti käräjäoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen, joka 9.9. eli viime maanantaina antamallaan päätöksellä pysytti käräjäoikeuden päätöksen. Toisin sanoen Auerin lasten sanotut esitutkinta-aineistoon sisältyvät kertomukset on jo määrätty julkisiksi. Tähän liittyy lainsäädännön (takaperoisuuden) johdosta kuitenkin se outo seikka, että vaikka käräjäoikeus ja nyt myös hovioikeus ovat määränneet ko. aineiston julkiseksi, poliisin ei silti tarvitse noudattaa sanottua päätöstä, sillä päätös ei ole vielä muodollisesti lainvoimainen, koska hovioikeuden päätöksestä saa hakea valituslupaa KKO:lta. Kun valitusaika hovioikeudesta KKO:een valitettaessa on peräti 60 päivää - esimerkiksi Ruotsin lain mukaan vain neljä viikkoa - saattaa kestää vielä monta kuukautta ennen kuin sanottu aineisto myös käytännössä tulee virallisesti julkiseksi.
13. Olisi odottanut, että professori olisi iltapäivälehdelle lausuntoa antaessaan huomioinut mainitut seikat, mutta näin ei tapahtunut, vaan lausunnossa todetaan lakonisesti se sinänsä itsestään selvä asia, että kun asiakirja on määrätty salaiseksi, niin se myös on salainen. Tästä sitten lehden verkkojulkaisussa on vedetty kissankoinen otsikko! Lehtijutussa ei mainita sanallakaan sitä, että kaksi oikeusastetta on jo ehtinyt määrännyt sanotun aineiston tai ainakin osan siitä julkiseksi. Olisi ollut paikallaan pohtia, tulisiko lakia muuttaa niin, että tuomioistuimen antamaa esitutkinta-aineiston julkisuuspäätöstä tulisi noudattaa heti eikä jäädä odottaman sen kenties vasta vuoden kuluttua tapahtuvaa lainvoimaiseksi tuloa. Lakia voitaisiin tarkistaa myös siten, että käräjäoikeuden - tai ainakin hovioikeuden - aineistoa koskeva julkisuuspäätös olisi lopullinen, eli siitä ei saisi valittaa lainkaan hovioikeuteen tai KKO:een. On hyvin helppoa tokaista lehdelle, että salassapitomääräystä ei saa rikkoa, mutta oikeusoppineelta odottaisi toki hieman analyyttisempää ja perusteellisempaa pohdintaa. Jos tähän ei ole lehdessä tilaisuutta, niin silloin kannattaisi kyllä harkita, antaako lainkaan lausuntoja iltapäivälehdille.
14. Jäädäänpä odottelemaan, miten mielenkiintoisia ja hauskoja lausuntoja ketterät professorit ehtivät antaa huomenna ilmestyville iltapäivälehdille!
15. Ulvilan murhajutun esitutkinnan aikana kuultujen lasten kertomusten luotettavuuden arvioinnilla on oikeudenkäynnissä ilmeisesti suuri merkitys. Lehtitietojen mukaan asiantuntijoina kuultujen tai kuultavien psykologien käsitykset poikkeavat selvästi toisistaan sen mukaan, onko kyse syyttäjän vai puolustuksen nimeämistä asiantuntijoista. Lapsia haastatelleet psykologit, jotka lienevät syyttäjän nimeämiä asiantuntijoita, ovat pitäneet lasten kertomuksia uskottavina; tosin vanhin lapsista on kertonut eri tavalla kuin nuorimmat lapset. Puolustuksen asiantuntijoina tai asiantuntevina todistajina toimivat psykologit, mm. professori ja psykologian tohtori, jotka eivät ole tavanneet lapsia, sen sijaan ovat videoiden perusteella katsoneet, etteivät lasten kertomukset ole uskottavia.
16. HS:n mielipidesivulla tänään julkaistussa kirjoituksessa oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo sanoo, että lasten kertomusten uskottavuudesta ei pitäisi lausua mitään, ellei ole tavannut lasta ja haastatellut häntä itse ja että ilman itse tehtyä haastattelua kertomusten luotettavuudesta kertominen olisi jopa eettisesti kyseenalaista. Tämä käsitys vaikuttaa kuitenkin liian kategoriselta ja ehdottomalta. Viime kädessä oikeuden jäsenet ratkaisevat kysymyksen lasten kertomusten uskottavuudesta eivätkä hekään ole haastatelleet tai tavanneet lapsia. Jos Haapasalo olisi oikeassa, tuomarit olisivat sidottuja lapsia haastatelleiden psykologien lausuntoihin, mikä ei pidä paikkaansa. Kertomukset videoidaan juuri siksi, että tallenteita voidaan hyödyntää myöhemmin oikeudenkäynnissä sellaisenaan ilman, että lapsia pitäisi kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti. Jos puolustuksen psykologeilla ei ole ollut tilaisuutta tavata ja haastatella lapsia, jouduttaisiin Haapasalon teorian mukaan lasten kertomusten luotettavuutta arvioitaessa turvautumaan yksinomaan syyttäjän nimeämien asiantuntijoiden lausuntoihin, mikä ei toteuttaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia.
17. Nykyisin laissa olevat säännökset asiantuntijatodistelusta ovat vanhentuneet ja epätyydyttävät, joten ne pitäisi kiireellisesti uudistaa. Tähän on puututtu hiljattain todistelutoimikunnan mietinnössä (OM:n julkaisuja 69/2012), mutta uudistuksen toteuttuminen OK 17 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä saattaa kestää vielä muutaman vuoden. Puolustukselle tulisi varata tilaisuus vakavia rikoksia koskevan esitutkinnan aikana omien asiantuntijoiden, esimerkiksi juuri oikeuspsykologien, kuulemiseen tai kirjallisten asiantuntijalausuntojen hankkimiseen. Tämä on mahdollista itse asiassa jo nykyisin, sillä esitutkintalain mukaan asianosaisen pyytämät esitutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos hän osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. syyskuuta 2013
perjantai 8. kesäkuuta 2012
607. KKO 2012:58. Jussi Halla-ahon tuomio; sitä saa mitä tilaa
1. Näinä päivinä, jolloin tuomioistuimet ja muun muassa korkein oikeus tyhjentävät pöytiään ennen juhannusta, riittää todella kommentoitavaa. Olen jo edellisessä jutussa kommentoinut lyhyesti Jussi Halla-ahon tänään korkeimmalta oikeudelta saamaa tuomiota. Jotta tuomiota koskevat kommentit menisivät oikeaan paikkaan, olen avannut Halla-ahon tapaukselle tämän oman kirjoituksen.
2. Korkein oikeus sai siis tänään, vihdoin ja viimein, annetuksi tuomionsa Halla-ahon syytejutussa. Todella pitkään tuomiota on korkeimmassa oikeudessa pakerrettu faktoiltaan selvässä jutussa, mutta onhan siinä toisaalta ollut lainsoveltamisen osalta puntaroimista ja perusteluissa kirjoittamista. Ensi syksyn kunnallisvaalien yli ratkaisun antamista ei sentään kehdattu siirtää.
3. Korkein oikeus on antanut tuomiosta erillisen tiedotteen. Koko tuomio löytyy tästä.
4. Tää korutont ' on kertomaa, eikä minulla ole tuomion sisältöön juuri kommentoitavaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että julkaistussa selosteessa on mainittu ainoastaan tuomittujen päiväsakkojen lukumäärä eli 50 päiväsakkoa, mutta ei sitä vastoin päiväsakon rahamäärää, joten selosteesta ei käy selville, kuinka paljon sakkoa Halla-aho joutuu maksamaan. Tämä salailu on merkillisen "neitimäistä", miksi tuota yksinkertaista asiaa ei ole voitu julkisessa selosteessa ilmoittaa. Jos joku haluaa päästä mainitusta kysymyksestä selville, hän joutuu tilaamaan "koko tuomion" korkeimmalta oikeudelta.
5. Itse olen jo käräjäoikeusvaiheesta lähtien ollut sillä kannalla, että halla-aho syyllistyi kirjoituksillaan myös viharikokseen eli kiihottamiseen kansanryhmään vastaan. Katso blogeja 148/8.9.2009 "Halla-ahon tuomio käräjäoikeudessa odotetunlainen" ja 342/29.10.2010 "Halla-ahon tuomio ei muuttunut hovioikeudessa". Ilmeisesti siksi, että kysymyksessä oli kansanedustaja, alemmat oikeudet ovat olleet syyksilukemisessaan hyvin varovaisia ja hylänneet kiihottamisrikosta koskevan syytteen.
6. Halla-aho sai tuomiossa minusta siis ansionsa mukaan, sillä ovat nuo KKO:n perusteluissa mainitut lausumat hänen blogissaan todella törkeitä eikä niitä voi millään sananvapauteen vetoamalla puolustella. Voitaisiin jopa väittää, että Halla-ajo on toiminut kirjoituksillaan jonkinlaisessa hyötymistarkoituksessa, sillä kirjoitukset ovat tähdänneet todennäköisesti hänen oman poliittisen uransa edistämiseen. Halla-aho oli ehdokkaana jo vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, jolloin hän menestyi ensikertalaiseksi kohtalaiseksi. Vuoden 20011 vaaleihin hän ilmeisesti päätti panostaa tosissaan ja ryhtyi viljelemään kirjoituksissaan maahanmuuttovastaista kieltä, joista osan on nyt katsottu toteuttavan syyksiluettujen rikosten tunnusmerkistön.
7. Nyt on kysymys siitä, joutuuko Halla-aho luopumaan saamansa tuomion johdosta eduskunnassa hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Halla-aho valittiin hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei olisi pitänyt toki tehdä, sillähän olihan Halla-aholla "päällä" jo hovioikeuden lokakuun lopulla 2010 antama langettava tuomio uskonrauhan rikkomisesta. Mutta kun persuja yritettiin saada vaalien jälkeen väkisin hallitusvastuuseen, halusivat muut suuret puolueet olla persuille joka suhteessa mielin kilein, jottei persuja vaan olisi suututettu. Näin persuille luvattiin ja sovittiin kolmen merkittävän valiokunnan puheenjohtajuus, eli ulkoasian-, puolustus- ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikka. Selvää oli, että jos persut saavat viimeksi mainitun paikan, persut tulevat istuttamaan siihen juuri Jussi Halla-ahon. Eduskunta antoi siis perussuomalaisille vapaat kädet valita merkittävän valiokunnan puheenjohtajan paikalle vast' ikään hovioikeudessa rangaistukseen tuomitun kansanedustajan.
8. Jussi Halla-ahon asema hallintovaliokunnan puheenjohtajana joutui puntariin ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin tuli ilmi, että norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik oli siteerannut omissa kirjoituksissaan Jussi Halla-ahon tekstejä. Katso tästä blogikirjoitusta 460/30.7.2011 "Halla-ahon asema valiokunnan puheenjohtajana horjuu." Tuolloin Halla-aho kuitenkin vielä säilytti paikkansa.
9. Tällä kerralla tilanne on kuitenkin paljon vakavampi. Hallintovaliokunta on tärkeä valiokunta, joka käsittelee usein muun muassa ulkomaalaisasioita, yleinen järjestystä ja turvallisuutta koskevia asoita sekä kirkollisasioita. Miten ihmeessä valiokunnan puheenjohtajana voisi uskottavasti toimia kansanedustaja, joka on tuomittu rasistisesta rikoksesta rangaistukseen, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Se olisi jo kaiken häpeällisyyden huippu. Halla-ahon tukijat vetoavat siihen, että istuuhan siellä eduskunnassa muitakin "törppöjä", joista joku on tuomittu jopa ehdolliseen vankeuteen, eikä kyseistä edustajaa olla silti erottamassa. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys Halla-ahon erottamisesta eduskunnasta, vaan siitä pitäisikö hänen luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.
10. Timo Soini on kyllä varsinainen takinkäännön mestari. Vuonna 2009, jolloin Halla-aho sai syytteen, Soini kertoi, että jo Jussi saa tuomioistuimesta langettavan tuomion, hänet erotetaan puolueen jäsenyydestä. Nyt kun Halla-ahoa vastaan nostetut molemmat syytteet on hyväksytty lainvoimaisella tuomiolla, Timo Soini kääntää takkinsa ja sanoo, että hän tai kukaan muukaan ryhmästä ei tule viemään asiaa "eteenpäin" eli vaadi Halla-ahoa erottamista perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenyydestä. Soini perustelee kantaansa sillä, että korkeimman oikeuden tuomio on lopullinen eikä siitä voi valittaa. Siis, jos kyseessä olisi ollut vasta hovioikeuden tuomio, Soini veisi asian eteenpäin. Mutta silloin kun hovioikeuden tuomio lokakuussa 2010 annettiin, Soini hurskasteli ja sanoi, että juu, eihän tämä ole vielä mikään lainvoimainen tuomio, jonka perusteella Jussi voitaisiin erottaa puolueesta. Tyypillistä hurskastelua ja venkoilua Soinilta.
11. Timo Soini siis katsoo, että kun korkeimman oikeuden tuomiosta ei voi valittaa, tuomio sitoo eduskuntaryhmää ja puoluetta niin, ettei Halla-aholle voida määrätä minkäänlaista kurinpitosanktiota. Varsin outo näkemys, mutta tuollaista Timo Soinin poliittinen peli ja pelaaminen on aina ollut. Kunnon katolilaiselta ja innokkaalta hevosmiehelät voi odottaa mitä vain.
12. Vai ei korkeimman oikeuden tuomiosta voi valittaa. Jussi Halla-aho kumosi kuitenkin tämän Timon Soinin väitteen tuoreeltaan ilmoittamalla, että hän harkitsee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
13. Halla-aho aikoo valittaa tietenkin siksi, että hän, hänen hommafoorumilaisensa ja osa perussuomalaisista kansanedustajista voisi jatkaa venkoiluaan, tekeytyä marttyyriksi ja väittää, että Jussin rikosasia onkin vielä kesken, koska Jussi on valittanut päätöksestä Srasbourgin tuomioistuimeen.
14. Halla-ahon mahdollisella valituksella ihmisoikeustuomioistuimeen ei olisi käytännössä juuri minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Korkeimman oikeuden jaosto on reilun vuoden verran syynännyt kaikki vähänkin samankaltaisissa tapauksissa annetut ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja tehnyt Halla-ahon tapauksessa prikulleen samanlaisen ratkaisun kuin ihmisoikeustuomioistuinkin on tehnyt.
1. Näinä päivinä, jolloin tuomioistuimet ja muun muassa korkein oikeus tyhjentävät pöytiään ennen juhannusta, riittää todella kommentoitavaa. Olen jo edellisessä jutussa kommentoinut lyhyesti Jussi Halla-ahon tänään korkeimmalta oikeudelta saamaa tuomiota. Jotta tuomiota koskevat kommentit menisivät oikeaan paikkaan, olen avannut Halla-ahon tapaukselle tämän oman kirjoituksen.
2. Korkein oikeus sai siis tänään, vihdoin ja viimein, annetuksi tuomionsa Halla-ahon syytejutussa. Todella pitkään tuomiota on korkeimmassa oikeudessa pakerrettu faktoiltaan selvässä jutussa, mutta onhan siinä toisaalta ollut lainsoveltamisen osalta puntaroimista ja perusteluissa kirjoittamista. Ensi syksyn kunnallisvaalien yli ratkaisun antamista ei sentään kehdattu siirtää.
3. Korkein oikeus on antanut tuomiosta erillisen tiedotteen. Koko tuomio löytyy tästä.
4. Tää korutont ' on kertomaa, eikä minulla ole tuomion sisältöön juuri kommentoitavaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että julkaistussa selosteessa on mainittu ainoastaan tuomittujen päiväsakkojen lukumäärä eli 50 päiväsakkoa, mutta ei sitä vastoin päiväsakon rahamäärää, joten selosteesta ei käy selville, kuinka paljon sakkoa Halla-aho joutuu maksamaan. Tämä salailu on merkillisen "neitimäistä", miksi tuota yksinkertaista asiaa ei ole voitu julkisessa selosteessa ilmoittaa. Jos joku haluaa päästä mainitusta kysymyksestä selville, hän joutuu tilaamaan "koko tuomion" korkeimmalta oikeudelta.
5. Itse olen jo käräjäoikeusvaiheesta lähtien ollut sillä kannalla, että halla-aho syyllistyi kirjoituksillaan myös viharikokseen eli kiihottamiseen kansanryhmään vastaan. Katso blogeja 148/8.9.2009 "Halla-ahon tuomio käräjäoikeudessa odotetunlainen" ja 342/29.10.2010 "Halla-ahon tuomio ei muuttunut hovioikeudessa". Ilmeisesti siksi, että kysymyksessä oli kansanedustaja, alemmat oikeudet ovat olleet syyksilukemisessaan hyvin varovaisia ja hylänneet kiihottamisrikosta koskevan syytteen.
6. Halla-aho sai tuomiossa minusta siis ansionsa mukaan, sillä ovat nuo KKO:n perusteluissa mainitut lausumat hänen blogissaan todella törkeitä eikä niitä voi millään sananvapauteen vetoamalla puolustella. Voitaisiin jopa väittää, että Halla-ajo on toiminut kirjoituksillaan jonkinlaisessa hyötymistarkoituksessa, sillä kirjoitukset ovat tähdänneet todennäköisesti hänen oman poliittisen uransa edistämiseen. Halla-aho oli ehdokkaana jo vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, jolloin hän menestyi ensikertalaiseksi kohtalaiseksi. Vuoden 20011 vaaleihin hän ilmeisesti päätti panostaa tosissaan ja ryhtyi viljelemään kirjoituksissaan maahanmuuttovastaista kieltä, joista osan on nyt katsottu toteuttavan syyksiluettujen rikosten tunnusmerkistön.
7. Nyt on kysymys siitä, joutuuko Halla-aho luopumaan saamansa tuomion johdosta eduskunnassa hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Halla-aho valittiin hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei olisi pitänyt toki tehdä, sillähän olihan Halla-aholla "päällä" jo hovioikeuden lokakuun lopulla 2010 antama langettava tuomio uskonrauhan rikkomisesta. Mutta kun persuja yritettiin saada vaalien jälkeen väkisin hallitusvastuuseen, halusivat muut suuret puolueet olla persuille joka suhteessa mielin kilein, jottei persuja vaan olisi suututettu. Näin persuille luvattiin ja sovittiin kolmen merkittävän valiokunnan puheenjohtajuus, eli ulkoasian-, puolustus- ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikka. Selvää oli, että jos persut saavat viimeksi mainitun paikan, persut tulevat istuttamaan siihen juuri Jussi Halla-ahon. Eduskunta antoi siis perussuomalaisille vapaat kädet valita merkittävän valiokunnan puheenjohtajan paikalle vast' ikään hovioikeudessa rangaistukseen tuomitun kansanedustajan.
8. Jussi Halla-ahon asema hallintovaliokunnan puheenjohtajana joutui puntariin ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin tuli ilmi, että norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik oli siteerannut omissa kirjoituksissaan Jussi Halla-ahon tekstejä. Katso tästä blogikirjoitusta 460/30.7.2011 "Halla-ahon asema valiokunnan puheenjohtajana horjuu." Tuolloin Halla-aho kuitenkin vielä säilytti paikkansa.
9. Tällä kerralla tilanne on kuitenkin paljon vakavampi. Hallintovaliokunta on tärkeä valiokunta, joka käsittelee usein muun muassa ulkomaalaisasioita, yleinen järjestystä ja turvallisuutta koskevia asoita sekä kirkollisasioita. Miten ihmeessä valiokunnan puheenjohtajana voisi uskottavasti toimia kansanedustaja, joka on tuomittu rasistisesta rikoksesta rangaistukseen, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Se olisi jo kaiken häpeällisyyden huippu. Halla-ahon tukijat vetoavat siihen, että istuuhan siellä eduskunnassa muitakin "törppöjä", joista joku on tuomittu jopa ehdolliseen vankeuteen, eikä kyseistä edustajaa olla silti erottamassa. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys Halla-ahon erottamisesta eduskunnasta, vaan siitä pitäisikö hänen luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.
10. Timo Soini on kyllä varsinainen takinkäännön mestari. Vuonna 2009, jolloin Halla-aho sai syytteen, Soini kertoi, että jo Jussi saa tuomioistuimesta langettavan tuomion, hänet erotetaan puolueen jäsenyydestä. Nyt kun Halla-ahoa vastaan nostetut molemmat syytteet on hyväksytty lainvoimaisella tuomiolla, Timo Soini kääntää takkinsa ja sanoo, että hän tai kukaan muukaan ryhmästä ei tule viemään asiaa "eteenpäin" eli vaadi Halla-ahoa erottamista perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenyydestä. Soini perustelee kantaansa sillä, että korkeimman oikeuden tuomio on lopullinen eikä siitä voi valittaa. Siis, jos kyseessä olisi ollut vasta hovioikeuden tuomio, Soini veisi asian eteenpäin. Mutta silloin kun hovioikeuden tuomio lokakuussa 2010 annettiin, Soini hurskasteli ja sanoi, että juu, eihän tämä ole vielä mikään lainvoimainen tuomio, jonka perusteella Jussi voitaisiin erottaa puolueesta. Tyypillistä hurskastelua ja venkoilua Soinilta.
11. Timo Soini siis katsoo, että kun korkeimman oikeuden tuomiosta ei voi valittaa, tuomio sitoo eduskuntaryhmää ja puoluetta niin, ettei Halla-aholle voida määrätä minkäänlaista kurinpitosanktiota. Varsin outo näkemys, mutta tuollaista Timo Soinin poliittinen peli ja pelaaminen on aina ollut. Kunnon katolilaiselta ja innokkaalta hevosmiehelät voi odottaa mitä vain.
12. Vai ei korkeimman oikeuden tuomiosta voi valittaa. Jussi Halla-aho kumosi kuitenkin tämän Timon Soinin väitteen tuoreeltaan ilmoittamalla, että hän harkitsee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
13. Halla-aho aikoo valittaa tietenkin siksi, että hän, hänen hommafoorumilaisensa ja osa perussuomalaisista kansanedustajista voisi jatkaa venkoiluaan, tekeytyä marttyyriksi ja väittää, että Jussin rikosasia onkin vielä kesken, koska Jussi on valittanut päätöksestä Srasbourgin tuomioistuimeen.
14. Halla-ahon mahdollisella valituksella ihmisoikeustuomioistuimeen ei olisi käytännössä juuri minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Korkeimman oikeuden jaosto on reilun vuoden verran syynännyt kaikki vähänkin samankaltaisissa tapauksissa annetut ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja tehnyt Halla-ahon tapauksessa prikulleen samanlaisen ratkaisun kuin ihmisoikeustuomioistuinkin on tehnyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)