1069. Niinistön selitykset eivät vakuuta

                                         Meillä oli tosi kivaa yhdessä!

1. Ennakolta laajaa kohua herättännyt Kiinan presidentin Jinpeng Xin Suomen vierailu on nyt ohi. Vierailun isäntänä presidentti Sauli Niinistö noudatti tapaamisessa visusti Kiinalta saamiaan ohjeita.Tämä koski etenkin keskustelujen jälkeen pidettyä tiedotustilaisuutta, joka oli järjestetty juuri sellaiseksi kuin kiinalaiset halusivat. Tilaisuus oli pönäkkä ja jäykkä ja muistutti  aika paljon aikoja, jolloin Neuvostoliiton johtajat kävivät Suomessa tapaamassa presidentti Urho Kekkosta. Ystävyyttä ja yhteistyötä vannottiin joka käänteessä niin kiivaasti, että oikein ällötti.

2. Huomiota herätti erityisesti se, että tiedotustilaisuudessa paikalla olleet toimittajat eivät saaneet esittää kysymyksiä presidenteille. Tilaisuudessa julkaistiin ilmeisesti jo ennen vierailua koko lailla valmiiksi laadittu yhteisjulistus, minkä jälkeen maiden ministerit, suomalaisista Mika Lintilä, Kimmo Tiilikainen ja Jari Lindsträm, allekirjoittivat joukon sopimuksia. Tämän jälkeen presidentit lukivat vuorollaan paperille präntätyn lausuman, jotka tulkit käänsivät, Niinistön lausuman kiinaksi ja Xi:n lausuman suomeksi. Siinä se sitten olikin.

3. Vasta Xin poistuttua maasta - hän lensi seurueineen Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Trumpia - oli Mäntyniemessä eilen tynkätiedotustilaisuuden vuoro. Sen piti Sauli Niinistö eräänlaisena yksinpuheluna. Toki toimittajat saivat nyt esittää kysymyksiä, mutta aika heiveröisiä ne tuntuivat olevan.  

4. Niinistö puolusteli aluksi edellispäivän tiedotustilaisuuden yksipuolisuutta selittäen, että samanlainen tilanne koettiin viime vuoden keväällä Washingtonissa, jolloin presidentti Barack Obaman luona tyydyttiin antamaan vain julistus tai yksipuolinen lausuma siitä, mitä oli tapahtunut eikä kysymyksiä sallittu. Washingtonissa ei kuitenkaan ollut kysymyksessä mikään varsinainen valtiovierailu, vaan tilaisuus, jossa pohjoismaiden viisi korkeinta poliittista päättäjää kävi eräänlaisella ystävyyskäynnillä Obaman luona. Washingtonissa ei käyty virallisia keskusteluja eikä tapaamisesta laadittu myöskään tavanmukaista  loppukommunikeaa tai vastaavaa julistusta. Presidentinlinnan toissapäiväinen tilaisuus  ei siten ole verrattavissa Washingtonin tapaamiseen. 

5. Mäntyniemen eilisen infotilaisuuden pääanti, jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua, oli presidentti Niinistön ihmettely Xin vierailun nostattamasta kritiikistä. Jotkut ovat nimittäin kritisoineet sitä, että presidenttien tapaamisessa päärooliin nousivat Kiinan Suomelle lahjoittamat, oikeastaan vuokraamat pandat, ja toisaalta se, ettei Suomi rohjennut ottaa tälläkään kertaa esille ihmisoikeuskysymyksiä; Kiinaahan on jo kauan arvosteltu ihmisoikeuksien järkyttävistä loukkauksista. 

6. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto lähetti ennen Xi:n vierailua Suomen poliittiselle johdolle, eli presidentti Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle ja eduskunnan puhemies Maria Lohelalle kirjeen, jossa Suomelta vaaditaan selkeästi nykyistä vahvempaa vastuunkantoa ihmisoikeuskeskustelussa. Amnestyn kirjeessä mm. kerrotaan, miten Kiina on pidättänyt mielivaltaisesti sikäläisiä ihmisoikeusjuristeja, jotka ovat puolustaneet kiinalaisia ihmisoikeusaktivisteja ja toisinajattelijoita. Kiinaa arvostellaan kirjeessä myös pidätettyjen ihmisten kiduttamisesta ja kerrotaan, että Kiina teloittaa joka vuosi eniten ihmisiä maailmassa. Kiina ei suostu kertomaan teloitettujen lukumäärää, vaikka kansainvälinen yhteisö on yrittänyt maata siihen painostaa. 

7. Amnesty vaati kirjeessään Suomelta nykyistä johdonmukaisempaa ja julkisempaa kritiikkiä Kiinan ihmisoikeusloukkausten suhteen. Amnesty esittää kirjeessään, että presidetti Sauli Niinistön on otettava ihmisoikeuskysymykset esiin Xi Jinpingin valtiovierailulla ja vaadittava Kiinaa kunnioittamaan  kansainvälisiä ihmisoikeusvevoitteitaan. Kiinan tulee lopettaa teloitusten täytäntöönpanot ja luopua kuolemanrangaistuksesta. Ihmisoikeusjuristien ja muiden ihmisoikeuspuolustajien häirintä, mielivaltaiset pidätykset, kidutus, pahoinpitely sekä vangitseminen on lopetettava.

Amnestyn tiedote

8. Presidentti Niinistö sanoi Mäntyniemessä yllättyneensä siitä, miten jo ennen presidenttien tapaamista kuului "tuomioita" siitä, ettei Suomi uskalla ottaa esille vaikeita ihmisoikeusasioita. Presidentti kiisti väitteen tokaisemalla, että "kyllä Suomi uskaltaa". Niinistön mukaan Kiinan ihmismisoikeudet olivat olleet Xin vierailulla "voimakkaasti esillä". 

9. Kukaan ei toki ollut "tuominnut" Suomea tai presidentti Niinistöä etukäteen eli ennen Xin vierailua rohkeuden puutteesta. Oli vain kerrattu faktoja siitä, mitä mainitulla  "saralla" aiemmin oli Suomen ja Kiinan välisten valtiovierailujen aikana tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Amnestyn presidentti Niinistölle, ulkoministerille ja maan muille korkeille poliittisille päättäjille ja viranomaisille lähettämä kirje oli toivomus, että tilanne paranisi, ei suinkaan etukäteen annettu tuomio suomalaisten rohkeuden puutteesta. 

10. Olisiko Kiinan ihmisoikeustilanne sitten ollut Niinistön ja Xin välisissä keskusteluissa "voimakkaasti" esillä, kuten Niinistö eilen kertoi? Tämän tietävät vain keskusteluissa mukana olleet poliitikot ja virkamiehet, eivät ulkopuoliset eivätkä siten myöskään esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajat, suuresta yleisöstä puhumattakaan. Keskusteluja ei käyty julkisesti, vaan salassa, eivätkä toimittajat saaneet keskustelujen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa esittää kysymyksiä presidenteille. Tällaisen salaperäisyyden vallitessa voidaan jälkeenpäin väittää mitä tahansa esimerkiksi neuvottelujen "voimaperäisyydestä" tai siitä, korostettiinko keskusteluissa joitakin asioita muita enemmän.

11. Mitä näyttöä presidentti Sauli Niinistöllä oli eilen esittää siitä, että ihmisoikeusasiat olisivat olleet Xin tapaamisessa ja keskusteluissa "voimakaasti" esillä? Eipä juuri mitään, sanoisin. 

12. Niinistö yritti ensin kuitata asian hänelle tyypillisellä pikkunokkelalla letkautuksella. Niinistö nimittäin sanoi näin: "Ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta puhuttiin  (Xin kanssa) enemmän kuin pandoista". Hehheh, kylläpä meidän Sauli osaakin! Toisaalta aika britaali tapa. Miksi Niinistö halusi ottaa juuri eläimet eli tässä taapuksessa pandat ihmisoikeuksien vastinpariksi? 

13. Vierailun aikana allekirjoitettiin pandojen suojelusopimus, jonka perusteella ja pandadiplomatian puitteissa Kiina antaa - kovaa hintaa vastaan tietenkin - Suomelle  kaksi pandaa, jotka sijoitetaan Ähtärin eläinpuistoon. Pandoista siis presidenttien kesken puhuttiin. Kenties Niinistö halusi letkautuksellaan osoittaa, että ihmisten oikeudet kiinnostavat häntä pandoja enemmän. Mutta miten on kiinalaisten laita? Sitä, että  kiinalaiset poliitikot ja viranomiaset mieluusti vaikenevat tyystin ihmisoikeuksista, voitaisiin tulkita niin, että Kiinassa pandojen suojelu ajaa reippaasti ihmisten suojelun ja heidän oikeuksiensa edelle.

14. Niinistö sanoi eilen myös, että ”tässä asemassa joutuu pohtimaan aika lailla sitä, joutuuko sitä leikkimään karttakeppiopettajaa. En ole taipuvainen uskomaan sellaisen toiminnan tuloksiin”. Vertaus opettajan karttakeppiin on minusta myös eräänlainen letkaus, mutta itse asiassa aika heppoinen yritys siirtää huomio pääasiasta epäolennaisiin kysymyksiin. Niinistön vertaus on samaa luokkaa kuin usein esitetty toteamus, että pienenä maana Suomen ei sovi mennä lyömään "nyrkkiä päytään" ja tuomitsemaan suuren Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Minusta presidentin kannattaisi ottaa ihmisoikeuskysymykset todella vakavasti eikä vedota loukkaajavaltion suuruuteen tai mahtavuuteen taikka kuitata ihmisoikeuskysymyksiä puolinokkelilla letkatuksilla.

15. Asiakirjanäyttönä presidentti Niinistö vetosi maiden yhteiseen julkilausumaan, johon Niinistön mukaan saatiin ensimmäisen kerran mainittua ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Tällainen lausuma ei Niinistön mukaan ole ollut lainkaan itsestäänselvää muiden länsimaiden ja Kiinan tapaamisissa.

16. Mitä tuossa julkilausumassa sitten ko. osalta sanotaan? Lausuma (kohta 14) on lyhyt ja ytimekäs ja kuuluu näin: "Osapuolet korostavat ihmisoikeksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä". Tämä sama lause sisältyy lausumaan, jonka presidentti Niinistö luki paperista Linnan tiedotustilaisuudessa.

17. Julkilausumassa käsitellään erilaista asioita lähes kolme sivua ja n. 200 rivin verran. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva maininta on ainoastaan 1,5 rivin mittainen. Voidaan siis sanoa, että ko. kohta on erittäin pieni yksityiskohta, joka suorastaan hukkuu julistuksen muihin asioiden joukkoon. Ilmeisesti se oli juuri kiinalaisten tarkoitus ja myös vaatimus. Se, että tätä 1,5 rivin mittaista mainintaa todella tuli, kuten Niinistö eilen kertoi, pitää keskusteluissa voimakkaasti esillä, jotta se saatiin mukaan julistukseen, osoittaa, miten vastahakoisesti Kiina suhtautuu ihmioikeuskysymyksiä koskevaan keskusteluun ja niiden mainitsemiseen loppujulistuksessa. Toisaalta voidaan väittää, ettei neuvotteluissa itse asiassa puhuttu kovin paljon tai "voimakkaasti" ihmisoikeuksista, mitä osoittaa se, että niistä otettiin julistukseen vain varsin lyhyt ja jokseenkin ympäripyöreä maininta, joka ei käytännössä velvoita Kiinaa minkäänlaisiin uudistuksiin. 

18. Kannattaa myös panna merkille, että ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva lausuma on, paitsi hyvin lyhyt, myös varsin mitäänsanomaton ja sellainen, joka ei velvoita esimerkiksi Kiinaa mihinkään. Ko. kohdassa ei nimittäin sanallakaan tai esimerkinomaisesti mainita, mitä keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia ihmisille kuuluu tai mitä käsite oikeusvaltioperiaate sisältää ja mihin se velvoittaa. Edelleen on syytä huomata, että julkilausuman mukaan "osapuolet" eivät sitoudu noudattamaan ihmisoikeussopimuksia tai oikeusvaltioperiaattetta, eivät keskinäisissä suhteissaan tai ylipäätään. Ko. kohta on kirjoitettu yleiseen muotoon eli niin, että se koskee kaikkia maita, eikä erityisesti Suomea ja Kiinaa. 

19. Sen sijaan monet muut julkilausuman kohdat on kirjoitettu niin, että juuri sopijapuolet, siis Kiina ja Suomi, ilmaisevat nimenomaisesti "sitoutuvansa" noudattamaan eri tavoitteita tai periaatteita, "työskentelemään" yhdessä,"edistämään" tiettyjä asioita, "toimeenpanemaan" aktiivisesti, "pyrkimään" yhdessä, "takaamaan", "sitoutumaan" "syventämään" ja "kannustamaan" yhdessä erilaisia hyviä asioita jne jne.

20. Mutta sitten kun julkilausumassa vihdoin päästään ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, edellä kerrottu yhdessä tekemisen ja pyrkimisen sekä sitoutumisen halu loppuu kuin seinään, sillä osapuolet töksäyttävät vain lakonisesti, että myös ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat hyviä asioita, joten noudattakaapa siis, te muut maat, niitä ja piste. 

21. Ei siis minkäänlaista mainintaa Suomen ja Kiinan yhteistyöstä, edistämishalusta tai syventämispyrkimyksestä silloin, kun kyse on ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Mainittu kohta julkilausumassa on käytännössä vain eräänlainen korulause, sillä kaikki tietävät, a) ettei Kiina noudata eikä edes halua noudattaa lähimainkaan kaikkia keskeisiä ihmisoikeuksia vaan rikkoo niitä minkä kerkiää, ja b) että Kiina ei itse asiassa ole todellinen oikeusvaltio. Tuon superlyhyen ja mitäänsanomattoman kohdan ottamisella julkilausumaaan ei tule olemaan minkäänlaista vaikutusta Kiinan ihmisoikeustilanteen paranemiseen.

22. Presidentti Niinistö mainitsi eilen todenneensa Helsingissä kiinalaisille toimittajille, että "demokratian noudattaminen ja siihen liittyvät tasa-arvo sekä ihmisoikeudet ovat Suomen menestyksen salaisuuksia". Onko tuolla toimittajille annetulla lausumalla  jotain merkitystä? Minusta ei, sillä kyllä kiinalaiset toimittajat ovat niin fiksua väkeä, että he tietävät kyseisen asian muutenkin. Joka tapauksessa Niinistön ei olisi pitänyt tyytyä kertomaan mainittua asiaa yksinomaan kiinalaisille toimittajille, vaan hänen olisi pitänyt sanoa asia suoraan omalle keskustelukumppanilleen eli Kiinan presidentille.

23. Summa summarum. On toki hyvä, että Suomen ja Kiinan presidenttien käymien keskustelujen loppujulistukseen on otettu, vaikka sangen lyhyt eli ainoastaan 9 sanaa käsittävä ja varsin yleisluontoinen maininta, jossa korostetaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä. Tämä on toki sulka presidentti Sauli Niinistön hattuun, sillä hänen edeltäjänsä eli presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen eivät ole mainittuun saavutuksen pystyneet. 

24. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että ko. maininta julistuksessa ei konkreettisesti velvoita osapuolia mihinkään, eli Kiinaa se ei velvoita kehittämään ja parantamaan huonoa ihmisoikeustilannettaan. Selvää on, että Kiinassa mikään ei tule ihmisioikeuksien kunnioittamisen ja edistämisen osalta lähiaikoina muuttumaan paremmaksi. Muutosprosessi saadaan likkeelle vasta siten, kun Kiina sitoutuu, ei vain keskustelujen yleisluontoisissa yhteenvedoissa, vaan myös käytännössä todella monilta osin parantamaan ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia ja turvaamaan niiden toteutumisen. Tähän on vielä pitkä matka, tilanteen paraneminen ei ole näköpiirissä.

25. Valtiovierailun loppukommunikea ei toki ole sopiva paikka, jossa isäntämaa voisi alkaa vaatia vierailulle kutsuttua valtiota ja sen presidenttiä lopettamaan maassaan tapahtuvat ihmisoikeuspuolustajien ja toisinajattelijoiden häirintä, mielivaltaiset pidätykset ja kidutus. Sen sijaan Euroopan Unioni voisi  ryhtyä tässä tarkoituksessa aktiivisesti. Kuten Amnestyn tiedotteessa 3.4.2017 kerrotaan, EU onkin viime vuosina useita kertoja ottanut suoraselkäisesti kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen mm. vaatimalla pidätettyjen ihmisoikeusjuristien vapauttamista ja heidän esittämiensä kidutusväitteiden tutkimista.

26. Näin tapahtui viimeksi tämän vuoden maaliskuussa, jolloin yhdentoista maan diplomaatit lähettivät Kiinan ulkoministeriölle kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa kidutusväitteistä ja ihmisoikeusrikkomuksista Kiinassa. Kirjeen lähettäjämaat olivat Australia, Kanada, Japani, Sveitsi, Belgia, Tsekki, Viro, Ranska, Saksa, Ruotsi ja Britannia. Mutta mitä teki Suomi, jolle myös tarjoittiin Pekingin suurlähetystössä mahdollisuus kirjeen allekirjoittamiseen? Aivan oikein, Suomi ei suostunut allekirjoittamaan kirjettä. Lähetystöstä kerrottiin, että mainitunlaiset kirjeet ovat vain yksi keino vaikuttaa asiaan, mutta käyttävissä on muitakin välineitä, joita voidaan hyödyntää. Lähetystöstä viitattiin ulkoministeri Timo Soinin kuukausi pari sitten tekemään Kiinan vierailuun, jolloin Soini oli nostanut Kiinan ulkoministerin kanssa keskustellessaan esille myös ihmisoikeuskysymykset. Kysymys lienee ollut kuitenkin - jälleen kerran -  vain ihmisoikeuksien merkityksen yleisluonteisesta toteamisesta, ei konkreettisista asioista tai keinoista puuttua asiaa. 

27. Mäntyniemen eilisessä tilaisuudessa Sauli Niinistöltä kysyttiin syytä, miksi Suomi ei allekirjoittanut edellä mainittua Kiinalle osoitettua kirjettä yhdessä 11 muun maan kanssa. Niinistön vastaus oli aika epämääräinen. Hän vetosi siihen, että Suomi voi puuttua asiaan joko muiden pohjoismaiden kanssa tai taas yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. Nyt tällaisesta tilanteesta ei Niinistön mukaan ollut kysymys. Pötypuhetta, tekisi mieli sanoa, sillä allekirjoittihan kirjeen kuusi EU-maata sekä pohjoismaa Ruotsi ynnä vielä naapurimaa Viro. Suomi olisi siis ollut oikein hyvässä seurassa, mutta se ei vain Suomelle kelvannut. Varmaankin siksi, että kirjeessä vaadittiin Kiinalta konkreettisia käytännön toimenpiteitä eikä esitetty pelkästään yleisluontoista ja ympäripyöreätä jargonia ihmisoikeuksien merkityksestä, jollaista Suomi on näissä asioissa tottunut ja tyytynyt yleensä aina esittämään.

28. Suomi asettaa hyvät kauppasuhteet Kiinaan ihmisoikeuksien edelle. Jotta Kiinan kauppa kukoistaisi ja entisestään lisääntyisi, Suomi haluaa kaikin tavoin harjoittaa mahdollisimman ystävällismieleistä diplomatiaa Kiinaan-suhteissaan, nyt siinä on edetty pandadiplomatian asteelle.Tämä ei suo, niin kuvitellaan, mahdollisuutta kritisoida nimeksikään Kiinassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia olivatpa ne kuinka räikeitä ja julmia tahansa. Kyynisesti ajatellaan, että kauppa se on mikä kannattaa, ei ihmisoikeuksien vaaliminen ja niiden totetuminen. Suomi ei rohkene edes yhdessä muiden EU-maiden kanssa vaatia Kiinalta konkreettisia toimenpiteitä maan ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi. 

1041. Vaasan hovioikeutta 240 vuotta

1. Vaasan hovioikeus on Suomen toiseksi vanhin hovioikeus. Sen perustamisesta päätti kuningas Kustaa III.  Hovioikeuden juhlalliset vihkiäiset vietettiin Tukholman kuninkaanlinnassa 28.6.1776. Hovioikeuden ensimmäinen istunto pidettiin 21.8.1776 Vaasassa. 

2. Vaasan hovioikeuden nykyinen toimitalo valmistui 1862. Hovioikeudentalo on upeasti entisöity kulttuurihistoriallisesti vaikuttava kokonaisuus. Entisöintityö aloitettiin 1975, sillä hovioikeus vietti 200-vuotisjuhliaan seuraavana vuonna. Saatoin pari vuotta hovioikeuden jäsenenä ollessani (1976-78) todeta, että kyllä talossa töitä kelpaa paiskia. Tuolloin hovioikeuden työrauhaa eivät häirinneet läsnäolollaan asianosaiset ja heidän avustajansa - mediasta puhumattakaan - sillä suullisia käsittelyjä ei juuri pidetty, vaan hovioikeusprosessi oli kauttaaltaan kirjallista. Nykyisin tilanne on tässä suhteessa, luojan kiitos, toisenlainen.

3. Hovioikeus järjesti kutsuvieraille juhlaseminaarin Vaasan kaupungintalolla toissa päivänä maanantaina 22.8.2016. Siihen oli kutsuttu puhujiksi euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo, korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko, oikeusministeriön kansliapäällikkö Asko Välimaa ja Uumajan (Övre Norrland) hovioikeuden presidentti Margareta Bergström. Tiedotusvälineiden edustajia oli kutsuttu seuraamaan seminaaria. Uutiskynnystä hovioikeuden juhlapäivä ei kuitenkaan ylittänyt. Pohjalainen-lehdessä oli 18.8. pikku-uutinen hieman tympeänoloisella otsikolla "Vaasan hovioikeus täyttää pyöreitä"! Vai "pyöreitä", huh!

4. Seminaari kuuluu olleen tyypillinen  suomalainen seminaaritilaisuus, jossa ei keskustella, vaan jossa puhujiksi kutsutut lukevat tiukasti paperista etukäteen kirjoittamansa sanomansa. Eräiden paikalla olleiden mielestä tilaisuuden paras puhuja olisi ollut presidentti Margareta Bergströn, joka viljeli puheessaan myös huumoria. Pauline Koskelon puhe sen sijaan oli ollut, kuten Koskelolla aina ennenkin, jokseenkin synkeänoloinen ja kolkko. 

5. KKO:ta tämän vuoden alusta presidenttinä johtanut Timo Esko piti tilaisuudessa ensimmäisen kunnon juhlapuheensa. Esko oli valmistautunut hyvin ja hänen julkaistu puheensa vaikuttaa aidosti innostuneelta. Samanlaista hovioikeuksien merkitystä korostavaa otetta ei esiintynyt juuri koskaan Pauliine Koskelon juhlapuheissa, joita hän kuitenkin piti 10 vuotta kestäneen presidenttikautensa aikana kaikissa hovioikeuksissa. Noh, Koskelo ei ollut toiminut koskaan hovioikeudessa (tai alioikeudessa), kun taas Timo Esko ehti olla kolmisen vuotta Turun hovioikeuden presidenttinä ja tunsi entisenä asianajajana hyvin myös käräjäoikeuksien käytännöt.

6. Timo Esko korosti hovioikeusprosessin merkitystä ja antoi erityistä kiitosta Vaasan hovioikeudelle ja sen ex-presidentti Erkki Rintalalle muun muassa ihmisoikeusjuridiikan tunnetuksi tekemisessä Suomessa. Eskon mukaan Euroopan ihmisoikeussopimusta sovellettiin suomalaisissa tuomioistuimissa ensimmäisen kerran Vaasan hovioikeuden 12.6.1990 antamassa päätöksessä n:o 1087 (VaaHO 1990:12). Tapauksessa oli kyse oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä yksinkertaisessa rikosasiassa ulkomaalaiselle muutoksenhakijalle.

7. Presidentti Timo Eskon puheessa korostetaan kuningas Kustaa III:n panosta Vaasan hovioikeuden perustamisessa; Kustaa III mainitaan Eskon puheessa yhdeksän kertaa. Kovin paljon kuningas Kustaasta ei jää puheessa jälkeen "toinen Kustaa" eli presidentti Erkki Kustaa Rintala, sillä hänen nimensä esiintyy puheessa laskujeni mukaan ainakin kuusi kertaa.

KKO:n tiedote presidentti Timo Eskon puheesta

Eskon puhe kokonaisuudessaan

8. Meidän on syytä onnitella Vaasan hovioikeutta ja toivottaa sille ja sen tuomareille  menestystä myös jatkossa! Kymmenen vuoden kuluttua jubiloidaan sitten kunnolla, kun hovioikeus täyttää "tosi pyöreitä" eli 250 vuotta. Minulla on kirjahyllyssäni  Erkki Rintalan toimittama juhlakirja "Vaasan hovioikeus 1776 - 1976". Se paiskattiin kouraani lähtiäislahjaksi marraskuun lopulla 1978, kun siirryin joulukuun alussa Kauhajoen ukkotuomariksi, 35-vuotiaana muuten. Kirjan välistä tipahti äsken kortti, jonka teksti kuuluu: "Näinä ankeina aikoina vain eräät ottavat uuden työpaikan. Me tyydymme ´ottamaan´ (tässä kohtaa kortissa on kuva "paukkupaikasta") Sinun onneksesi!" Kortissa on noin 40 tuomarin, esittelijän tai kanslistin allekirjoitukset. 

9. Oma paukkupaikkani Vaasassa oli Ravintola Fondis torin laidalla. Minun ja vastaperustetun Rovaniemen hovioikeuden sihteeriksi nimitetyn Siljanderin Keijon yhteisiä läksiäisiä vietettiin hovioikeuden henkilökunnan pikkujoulun yhteydessä, ensin hovioikeudessa, josta siirryttiin - kunhan hovioikeuden ulko-ovella oli ensin kajautettu kaikelle kansalle "Jääkärin marssi" - Ravintola Ernstiin. Se mitä siellä tapahtui on jo toinen juttu! Kerron siitä joskus toiste.

856. Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari?

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet useimmat Euroopan valtiot. Sopimus takaa valtioiden kansalaisille ja niiden alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina muun muassa oikeuden elämään, yksityisyyteen, omaisuuden suojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

2. EIT:ssa on 47 tuomaria eli kukin Euroopan neuvoston jäsenvaltio valitsee yhden tuomarin. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden. Heidät valitsee Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Yleiskokouksen istuntoon osallistuu 315 edustajaa, jäsenvaltioiden edustajamäärä ja äänimäärä riippuu ao. maan asukasluvusta. Suomen valtuuskuntaan kuuluu viisi eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, joiden puhenjohtajana toimii nykyisin Maria Guzenina (sd) ja varapuheenjohtajana Kimmo Sasi (kok). Kolme muuta Suomen valtuuskuntaan kuuluvaa jäsentä ovat Antti Kaikkonen (kesk) - valtuuskunnassa jo vuodesta 2004 lähtien -  Pirkko Mattila (ps) ja Anne-Mari Virolainen (kok).

3. EIT:n  tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Heidät valitaan tehtäväänsä pysyvästi - tuomareiden eroamisikä on 70 vuotta - kun taas muut jäsenet valitaan tehtävänsä yhdeksän vuotta kestäväksi toimiajaksi. Tuomaria ei voida valita tehtävään uudelleen eli siis toiseksi toimikaudeksi. Kelpoisuusvaatimusten mukaan EIT:n tuomareilla tulee olla korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys korkeisiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita. EIT:n tuomareilla ei saa olla heidän riippumattomuuttaan vaarantavia sivutoimia, he eivät saa toimia esimerkiksi välimiehinä. EIT:n presidenttinä on nykyisin vuonna 1962 syntynyt luxemburgilainen tuomari Dean Spielmann, joka valittiin tehtävään vuonna 2012.

4. Suomi liittyi Euroopan neuvooon vuonna 1990 ja suomalaisina EIT:n tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1990-1998) ja ns. uuden ihmisoikeustuomioistuimen aikana Matti Pellonpää (1.11.1998 - 31.12 2006) ja Päivi Hirvelä vuoden 2007 alusta lähtien. Hirvelän toimikausi päättyy vuoden 2015 lopussa. Raimo Pekkanen on työoikeudesta väitellyt OTT, joka toimi OM:n kansliapäällikkönä 1982-1990. Matti Pellonpää, joka on väitellyt tohtoriksi kansainvälisestä oikeudesta, on toiminut aiemmin apulaisprofessorina, vuodesta 2007 lähtien hän on ollut KHO:n jäsenenä. Päivi Hirvelä nimitettiin EIT-tuomariksi valtionsyyttäjän virasta. Jotkut ovat kritisoineet Hirvelän ehdollepanoa ja nimitystä. Valtioneuvoston kaksi muuta ehdolle asettamaa juristia tehtävään olivat vuonna 2006 professori Martin Scheinin ja oikeusneuvos Gustaf Möller.

5. Vaikka Päivi Hirvelän toimikausi päättyy vasta vuoden 2015 lopussa, hänen seuraajansa on ollut jo haettavana. Tehtävästä olivat kiinnostuneita seuraavat yhdeksän hakijaa:

-  OTT, eurooppaoikeuden dosentti Pekka Aalto (oikeuskansleri Jorma S. Aallon poika);
-  OTT, käräjätuomari Anna-Liisa Autio (ex-hiihtäjä ja Nokia-miljonääri Asko Aution puoliso);
-  OTT (hc),  KKO:n presidentti Pauliine Koskelo;
-  OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt;
-  OTT, Euroopan parlamentin oikeudellisen osaston jäsen Iiro Liukkonen;
-  OTL, hallintoneuvos Anne E. Niemi (KHO);
-  OTL, Euroopan komission oikeudellisen yksikön jäsen Esa Paasivirta; 
-  kansliapäällikkö Päivi Pietarinen (KHO); ja
-  OTT, esittelijäneuvos, apulaisoikeusasiamiehen sijainen Pasi Pölönen.

Hakijoista Autio, Liukkonen ja Pölönen ovat väitelleet tohtoriksi prosessioikeudesta, Lindstedt rikosoikeudesta ja Aalto EU-oikeudesta. Valtaosa EIT:n käsittelemistä asioista koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Anne Niemi ja Pölönen ovat toimeet aiemmin jonkin aikaa lakimiehenä EIT:n sihteeristössä. Niemi on toiminut myös EIT:n ad hoc -tuomarina eli tietyissä yksittäisissä oikeusjutuissa Päivi Hirvelän varamiehenä.

6. Valtioneuvosto asetti 17.3.2011 erityisen asiantuntijaneuvottelukunnan toimikaudeksi 1.4.2011 - 31.3.2017 valmistelemaan ehdokkaiden nimeämisen kansainvälisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin ja jäsenen tehtäviin. Neuvottelukunnan kokoonpano on seuraava: Puheenjohtaja valtiosihteeri Kare Halonen (valtioneuvoston kanslia); varapuheenjohtaja hallitusneuvos Marika Paavilainen; jäsenet (suluissa varajäsenet): UM:n oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta (Joni Heliskoski, OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola (Kari Kiesiläinen), oikeusneuvos (eläkkeellä) Gustaf Möller (oikeusneuvos Marjut Jokela), KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg (Pirkko Ignatius), valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (Mika Illman), professori emeritus Bengt Broms (Pia Letto-Vanamo) ja asianajaja Inga Korpinen (Markku Fredman). 

7. Seuraavaksi hakijoiden lista menee kyseisen neuvottelukunnnan käsiteltäväksi. Lautakunta antaa jokaisesta hakijasta lausunnon, mutta ei tiettävästi aseta hakijoita pätevyys- tai paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen valtioneuvosto asettaa ulkoministeriön esittelystä kolme hakijaa ehdolle tuomarin virkaan. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsee tuomarin näiden kolmen joukosta.

8. Hakijoista ja heidän ansioistaan ja pätevyydestään voidaan varmaan olla monta mieltä. Minusta  valinta voisi kohdistua seuraaviin hakijoihin: Koskelo, Liukkonen, Niemi ja Pölönen. Pasi Pölönen on pätevä perus- ja ihmisoikeusasiaintuntija, sillä eduskunnan oikeusasiamiehen yhtenä nimenomaisena tehtävänä on valvoa juuri ihmisoikeuksien noudattamista Suomen viranomaisissa ja tuomioistuimissa (perustuslain 108 §). Pölönen on väitellyt tohtoriksi todistusoikeudesta. 

9. Yllätys ei kuitenkaan olisi, jos Hirvelän seuraajaksi valittaisiin Pauliine Koskelo. Hän on KKO:n jäsenenä perehtynyt konkreettisissa oikeusjutuissa perusteellisesti EIT:n ratkaisukäytäntöön. Toki oli suuri yllätys, että KKO:n pesidentti hakee EIT:n tuomariksi. Koskelo lienee kuitenkin hieman kyllästynyt oikeus- ja tuomioistuinlaitokselle annettuhin resursseihin ja oikeusminsteriön hitaaseen ja melko saamattomaan toimintaan tuomioistuinlaitoksen kehittämiseksi. Sitä paitsi ihmisoikeustuomarin palkkaus ja eläke-edut ovat paljon paremmat kuin KKO:n presidentin vastaavat edut.

10. Koskelo on syntynyt vuonna 1956, joten hän täyttää 60 vuotta vuonna 2016, jolloin suomalainen EIT-tuomari vaihtuu. Kun ihmisoikeustuomarin toimikausi on yhdeksän vuotta, on selvää, ettei Koskelo voi säilyttää nykyistä presidentin virkaansa jonkinlaisena pakastevirkana. Vaihtoehto, jonka mukaan maamme ylintä tuomioistuinta johtaisi yhdeksän vuoden ajan Koskelon sijaisena ma. presidentti, ei ole mahdollista.

11. Kenestä voisi tulla KKO:n uusi presidentti, jos ja kun Pauliine Koskelo nimitetään EIT:n tuomariksi? Lukijoilla on varmaankin tästä asiasta erilaisia mielipiteitä. Luultavasti KKO:n presidentin virkaa hakevat ainakin Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä ja Turun HO:n presidentti Timo Esko, jotka ovat kumpikin syntyneet vuonna 1952. Timo Esko on oikeustieteen tohtori ja entinen asianajaja. Könkkölä ja Esko ovat toimeeet aikaisemmin muutaman vuoden KKO:n jäsenen virassa. 

12. Mikko Könkkölä tunnetaan OM:n pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana. Hän on tuohon aikaan radikaalin vasemmistolaisen maineessa. Könkkölä on toiminunut nykyisen virkansa ohella usein - minusta aivan liian usein - erilaisten lainvalmisteluhankkeiden vetäjänä. Viimeksi Könkkölä oli puheenjohtajana OM:n toimikunnassa, joka laati keväällä julkaistun mietinnön uudeksi uudeksi tuomioistuinlaiksi. Mietintö on saanut esimerkiksi KKO:n, KHO:n ja Lakimiesliiton antamissa lausunnoissa varsin kriittisen vastaanoton.

13. Päteviä hakijoita KKO:n presidentiksi löytyisi myös talon sisällä. Heistä voidaan mainita vaikkapa oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Marjut Jokela ja Ari Kantor, jotka ovat kaikki Timo Eskoa ja Mikkö Könkkölää nuorempia.

793. Suomelle jälleen EIT:n langettava tuomio sananvapauden loukkaamisesta

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi toissapäivänä 29.10. Suomea koskevan tuomion, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa turvattua oikeutta sananvapauteen oli loukattu.

2. Tapaus koski Helsingin käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden tuomioita kunnianloukkausasiassa, jossa valittajina EIT:ssa olleet toimittaja ja hänen esimiehensä oli tuomittu sakkorangaistukseen ja määrätty maksamaan kunnianloukkauksen johdosta vahingonkorvausta A:lle (Kari Uotil). Korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt syytetyille valituslupaa hovioikeuden tuomioon. 

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat todenneet toimittajan ja hänen kaksi esimiestään esittäneen A:sta valheellisia ja virheellisiä vihjauksia televisio-ohjelmassa (Ylen A-piste ohjelma vuonna 2006) niin, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle kärsimystä, halveksuntaa ja vahinkoa. Verottajan ja KRP:n yhteistyön puutetta kritisoineessa televisio-ohjelmassa oli mainittu A:n talousrikosoikeudenkäynti sekä esitetty oikeudenkäynnistä ja A:sta kuvattu filmimateriaali, jossa oli kerrottu oikeudenkäynnin käsittelevän syytettä talousrikoksesta. Esimerkkinä ko. viranomaisten yhteistyön puutteesta ohjelmassa oli kerrottu tapauksesta, jossa verottaja ei ollut suostunut tekemään verotarkastusta erääseen palloiluhalliin, jonka toimitusjohtajana oli A:n liikekumppani. Syytetyt olivat kiistäneet syytteen sillä perusteella, että kaikki ohjelmassa esitetyt tiedot olivat olleet oikeita. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat toimittajan ja kaksi hänen esimiestään kunnianloukkauksesta sakkoon ja suorittamaan yhdessä Ylen kanssa korvausta asianomistajalle.

4. EIT katsoi, että tv-ohjelman aihe oli ollut yhteiskunnallisesti merkittävä. Kansallisessa prosessissa ei ollut arvioitu sitä, olivatko A:n ja valittajien edut tasapainossa toistensa kanssa. EIT kiinnitti myös huomiota siihen, että kansallisessa prosessissa ohjelmassa esitettyjen tietojen moitteettomuutta ei ollut kiistetty ja että ohjelman esittämisen aikaan A:n oma oikeudenkäynti oli ollut jo julkisuudessa. EIT:n mukaan syyt, joihin sananvapauteen puuttumiseksi oli vedottu, olivat merkityksellisiä, mutta eivät riittäviä.

5. EIT määräsi valtion korvaamaan valittajille aineellisina vahinkoina sakot, jotka heidät oli tuomittu maksamaan, yhteensä 4 240 euroa, 3 500 euroa oikeudenkäyntikuluista.

6. Suomi on saanut nyt EIT:lta kaikkiaan 18 sanavapaustuomiota, joka on huomattavan korkea määrä naapurimaihin ja useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna. Muut pohjoismaat ovat saaneet yhteensä vain 11 tuomiota sananvapauden rikkomisesta (Ruotsi kaksi, Norja viisi, Tanska yhden ja Islanti kolme). Moldova on saanyt myös 18 samanlaista tuomiota ja Venäjä 23. Suomalaiset tuomioistuimet soveltavat ja tulkitsevat kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevia rangaistussäännöksiä kaavamaisesti eivätkä pohdi usein lainkaan, onko sananvapauteen puuttuminen ollut perusteltua.

7. Ensi vuonna tulee voimaan rikoslain muutos, jonka myötä yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevat rangaistussäännökset lievenevät. Koska EIT on pitänyt vankeusrangaistusuhkaa näissä tapauksissa rikoksissa sananvapauden kanssa yhteensopivana vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kyseisten rikosten perustekomuodoissa rangaistusuhkana on uuden lain mukaan vain sakkoa. Lisäksi kumpaakin rikosta koskevaan säännökseen tulee teon rangaistavuutta rajoittava säännös, jonka mukaan rikoksena ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä (RL 24 luv. 8 §:n 2 mom. ja 9 §:n 2 ja 3 mom). Katso lähemmin HE 19/2013 vp ja LaVM 11/2013 vp.

8. Jäämme nyt  mielenkiinnolla odottamaan, millaisen tuomio EIT antaa tuomioistuimessa vireillä olevassa Pääministerin morsian -kirjaa koskevassa tapauksessa. Korkein oikeus tuomitsi kesäkuussa 2010 sekä kirjan kustantajan että kirjoittajan sakkorangaistukseen pääministerin yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevassa jutussa.

712. Kuuleeko perustuslakivaliokunta vääriä profeettoja?

Ben Zyskowicz omassa elementissään

Motto: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia" (Matt. 7:15-23, Vuorisaarna)

1. Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1979. Ikääntyessään Zyskowicz tuntuu parantavan vauhtiaan kuin sika juoksua. Benistä on tullut viime vuosina totuudenpuhuja, jonka suorapuheisia lausuntoja on kuultu monissa asioissa. Seuraavassa muutama poiminta niistä.

2. Yritysjohtajien kohtuuttoman suuret optiot ovat olleet pitkään Ben Zyskowiczin silmätikkuna ja arvostelun kohteena. Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen tilapäiseksi puhemieheksi valittu Zyskowicz haukkui valtiopäivien avajaisissa presidentti Tarja Halosen läsnä ollessa yritysjohtajien käsittämättömän suuret optiot maanrakoon.

3. Lokakuussa 2012  Ben Zyskowicz  ihmetteli eduskunnassa sisäministeri Päivi Räsäselle, miten Suomessa voidaan olla niin ”lammasmaisia ja niin avuttomia”, että yhtä ulkomaalaista ammattirikollista ei pystytä palauttamaan tämän kotimaahan, vaikka suomalaiset viranomaiset ovat päättäneet hänet sinne karkottaa. Zyskowicz muistutti, että ko. vietnamilaismies oli tuomittu Suomessa useisiin pitkiin vankeusrangaistuksiin muun muassa huumerikoksesta, tapon yrityksestä, konepistoolin hallussapidosta ja pahoinpitelyistä, mutta mies oli yhä Suomessa ja jatkoi rikosten tekemistä

4. Kuukausi sitten eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2011. Keskustelussa Zyskowicz veti saapuvilla olleen oikeusasiamies Petri Jääskeläisen tilille siitä, että tämä oli hieman aiemmin antamassaan päätöksessä katsonut, että vankien pukeminen niin sanottuihin tarkkailuhaalareihin on lainvastaista. Oikeusasiamies perusteli kantaansa sillä, että haalarit rajoittavat kohtuuttomasti vangitun tahdonvapautta ja itsemäärääämisoikeutta. Ben Zyskowiczin mukaan sitä vastoin Suomessa on menty liian pitkälle siinä, että perus- ja ihmisoikeusrajoituksista on säädettävä hyvin täsmällisesti laissa. "Onko todella niin, että terveen järjen käyttö tässä maassa erilaisissa tilanteissa on todellakin kielletty ja kaikesta pitää säätää laissa", Zyskowicz ihmetteli.

5. Ihmisoikeusasiantuntijat ovat joutuneet usein Zyskowiczin arvostelun kohteeksi. Viimeksi viime viikon tiistaina eli 19.3. Zyskowicz kohahdutti eduskuntaa ja mediaa haukkuessan 21 minuuttia kestäneessä puheenvuorossaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan vuonna 2010 pakkokeinolain käsittelyn yhteydessä kuulemat ihmisoikeusasiantuntijat täysin lyttyyn. Zyskowiczin mukaan mainitut ihmisoikeusasiantuntijat asettava säännönmkaisesti rikoksentekijöiden oikeudet rikosten uhrien oikeuksien edelle.

6.  BZ:n arvostelu liittyy eduskunnan viime hallituskaudella hyväksymään uuteen pakkokeinolakiin. Se tulee voimaan vasta ensi vuoden alussa, mutta sitä halutaan jo nyt kiristää. Zyskowicz ryöpytti perustuslakivaliokuntaa, jonka lausunto vuonna 2010 osoittautui hänen mukaansa osin "täysin käyttökelvottomaksi", koska valiokunta kuuli näitä "norsunluutorneissaan olevia akateemisia mietiskelijöitä".

7. Zyskowicz valotti puheenvuorossaan perustuslakivaliokunnan päätöksentekomenettelyä. BZ:n mukaan valiokunnan kanta syntyy siten, että "profeetat lausuvat ja neuvokset kirjoittavat", vaikka he, siis "profeetat" eivät tiedä esimerkiksi käytännön rikoksentorjunnasta mitään. Profeetoilla BZ tarkoittaa  ihmisoikeusasiantuntijoina kuultavia professoreja ja muita perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneitä oikeustieteilijöitä. Neuvokset puolestaan ovat eduskunnan virkamiehiä, valiokuntaneuvoksia.

8. Pakkokeinolakia, joka ei siis ole vielä voimassa, ollaan nyt muuttamassa, mutta lakiin tulee eräiden kansanedustajien ja muun muassa  Zyskowiczin mielestä jäämään edelleen epäkohtia. Jos poliisi esimerkiksi huumerikosta selvittäessään kuulee samalla todistelutarkoituksessa tiettyjä henkilöitä myös epäillyn varkauden tai pahoinpitelyn johdosta, poliisi ei ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan saisi käyttää näitä tietoja asian selvittämiseen, kertoo Zyskowicz.

9. Zyskowicz on eri mieltä: "Arkijärki sanoo, että totta kai saa. Tällaista on ihmisoikeusajattelu perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden mielestä".  BZ:n puoluetoveri Kari Tolvanen, siviilissä rikoskomisrio, säestää Beniä: "Kyse on siitä, että rikoksen tekijöitä suojellaan". Zyskowicz ihmetteli myös, miksi rikoksesta epäillylle pitää entistä painokkaammin vakuuttaa, että hänellä on oikeus saattaa kotietsintä tuomioistuimen tutkittavaksi. Hänen mielestään rikoksen tekijän oikeusturvan korostaminen voi jarruttaa rikosten selvittämistä.

10. Zyskowiczin 19.3. eduskunnassa pitämä ko. puheenvuoro - hän piti niitä sanotussa asiassa useampia -  löytyy tästä pöytäkirjasta. 

11. Zyskowiczin kritiikki osuus joissakin kohdin oikeaan, joiltakin osin taas ei. Zyssen kritiikkiin on helppo yhtyä yritysjohtajien ylisuurten optioiden ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten karkottamisessa ilmenevän viranomaisten saamattomuuden osalta. Vankien tarkkailuhaalarien käytön osalta Zyskowiczin edustama ajattelu sitä vastoin on pahasti metsässä, eikä hänen esitutkinta- ja  pakkokeinolain säätämisen yhteydessä rikoksesta epäillyn oikeusturvaan kohdistamaansa yliampuvaan kritiikkiin voida yhtyä. 

12. Zyskowicz samaistaa, kuten hänen ripityksestään 19.3. ilmenee,  ihmisoikeustuntijat ja valtiosääntöoppineet: "Perustuslakivaliokunnassa käy kuultavana noin, sanotaan, 2-4 valtiosääntöasiantuntijaa, ihmisoikeusasiantuntijaa, ja he asioita tarkastellessaan vain ja ainoastaan rikoksentekijän tai rikoksesta epäillyn oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kannalta päätyvät esittämään erilaisia tiukennuksia tähän lainsäädäntöön, jolla vaikeutettiin poliisin ja viranomaisten kykyä saada rikoksia selville, saada rikoksentekijöitä kiinni ja tuomiolle". BZ ei mainitse näiden oppineiden nimiä, mutta esimerkiksi pakkokeinolain säätämisen yhteydessä kuultujen asiantuntijoiden nimet ilmenevät perustuslakivaliokunnan lausunnosta numero 66/2010 vp.

13. "Profeetat lausuvat ja neuvokset kirjoittavat" - ja kansanedustajat hyväksyvät. Ben Zyskowicz tietää omasta kokemuksestaan erinomaisen hyvin, miten esimerkiksi juuri perustuslakivaliokunnan lausunnot syntyvät. Ben on nimittäin toiminut itse parikymmentä vuotta (1972-1993) kyseisen valiokunnan jäsenenä, mistä ajasta kahdeksan vuotta (1985-1993) valiokunnan puheenjohtajana. Neuvoksilla Zysse tarkoittaa valiokuntien sihteereinä toimivia eduskunnan virkamiehiä eli valiokuntaneuvoksia, joiden paikat ovat iät ja ajat täytetty puolueiden kansanedustajien määrän suhteessa; valiokuntaneuvokset ovat poliittisia virkamiehiä, sillä sanottuihin virkoihin ei ole pääsya ilman asianomaisen puolueen jäsenkirjaa. Tämän käytännnön myös Zyskowicz on hyväksynyt.

14. Jos Ben Zyskowicz olisi kiinnostunut muustakin kuin vain rikosten uhrien oikeuksien ajamisesta, rikoksesta epäillyn oikeusturvan väheksymisestä ja rikollisten kiipeliin saattamisesta, hän voisi havaita, että perustuslakivaliokunta on antanut myös eräissä muissa asioissa lausuntoja, joissa ei ole puututtu vain lakiesitysten yksityiskohtiin, vaan joiden tuloksena järkeviä lakiesityksiä on kumottu tai vedetty pois eduskunnan käsittelystä. Nämäkin valiokunnan kannanotot ovat perustuneet Zyskowiczin kritisoimien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin, jotka perustuslakivaliokunta on sellaisenaan hyväksynyt.

15. Räikein tiedossani oleva esimerkki koskee perustuslakivaliokunnan lausuntoa numero  57/2010 vp. Valiokunta katsoi, että hallituksen esityksessä numero 223/2010 vp ehdotettu laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on perustuslain vastainen, koska yksityisten pysäköintfirmojen harjoittamassa valvonnassa ja valvontamaksun määräämisessä olisi kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä. Valiokunnan kyseinen lausunto on kopioitu eduskuntavaalien 2011 vaalinaluskiireessä suoraan valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausunnoista. Zyskowiczin retorikkaa mutatis mutandis lainaten voidaan todeta, että nämä "norsunluutorneissaan olevat akateemiset mietiskeljät " ovat johtaneet oppeineen ja teorioineen perustuslakivaliokuntaa pahemman kerran harhaan. 

16. Tämä oli mahdollista, koska valiokunnan jäsenet eivät ole ehtineet, halunneet tai rohjenneet käyttää Zyskowiczin perään kuuluttamaa arkijärkeä. Se olisi epäilemättä sanonut, että sopimusvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa valvontamaksulla ei ole mitään tekemistä julkisen vallan käyttämisen kanssa. Valvontamaksu ei ole sakko, pysäköintivirhemaksu tai julkisoikeudellinen maksu, vaan se perustuu tyypilliseen yksityisoikeudelliseen reaalisopimukseen, jollaisia tehdään liikenteessä, palvelujen käytössä ja kauppaliikkeissä asioitaessa joka päivä lukematon määrä. 

17. Toisin kuin perustuslakivaliokunta ja sen kuulemat asiantuntijat, jotka ovat ideologialtaan yleensä kallellaan enemmän tai vähemmän vasemmiston suuntaan, valtakunnan korkein oikein katsoi aiemmin samana vuonna eli 2010 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2010:23), että periessään mainitunlaiseen reaalisopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija taikka tämän toimeksiannon perusteella toimiva parkkiyhtiö ei käytä viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa eikä valvontamaksussa siten ole kyse julkisen vallan käytöstä. Tätä järkipuhetta eduskunnan perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan suostunut kuulemaan, vaan se luotti sokeasti "omien" perusoikeusoppineidensa käytännölle täysin vieraisiin teorioihin ja lausuntoihin.

18. Zyskowiczin ihmettelyyn ja retoriikkaan on syytä yhtyä yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön osalta:  "Onko todella niin, että terveen järjen käyttö tässä maassa erilaisissa tilanteissa on todellakin kielletty ja kaikesta pitää säätää laissa"; "Tämä on aivan järjetöntä"; "Miten nämä muutamat perusoikeusprofeetat, jotka eivät tiedä käytännön rikostorjunnasta/yksityisestä pysäköinninvalvonnasta/liikenteestä yhtään mitään, on korotettu ylimmiksi auktoriteeteiksi ja asiantuntijoiksi suomalaisessa rikostorjunnassa/sopimusoikeudessa"?

19. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin keväällä 2011, että hallitus antaa rauenneen lakiesityksen (HE 223/2010 vp) jälkeen eduskunnalle uuden yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan esityksen. Sellaista lakiesitystä ei ole kuitenkaan annettu. Sen sijaan hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, joka tähtää sopimusvapauden romuttamiseen mainitulla alalla ja perustuslain suojaa nauttivan laillisen elinkeinon lakkauttamiseen. Valtio ja kunnat aikovat vallata ja omia itselleen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja jurri tässä tarkoituksessa eduskunnalle on annettu mainittu lakiesitys, jolla yksityisten harjoittama laillinen liiketoiminta saatetaan lahtipenkille. Kyse on yksityisen elinkeinon sosialisoinnista. Ben Zyskowiczin retoriikkaa mukaillen kyse on itse asiassa vielä pahemmasta: yksityisten yritysten laillisesti harjoittaman elinkeinon ryöstöstä julkiselle vallalle, joka aiotaan toteuttaa juuri vasemmistolaisten valtiosääntöoppineiden ja ihmisoikeusjuristien lausunnoilla. BZ:n sanoin: Onko eduskunta todella niin lammasmainen ja avuton, että se sallii tämän tapahtuvan?

20. Hallituksen kyseinen lakiesitys annettiin eduskunnalle syyskuun alussa 2012. Lakiesityksen mukaan uusi lainsädäntö voisi tulla voimaan noin neljän kuukauden kuluttua lakien hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että lakien voimaantulo voisi tapahtua 1.3.2013. Nyt ollaan kohta jo huhtikuussa, mutta lakiesityksen käsittely eduskunnassa on edelleen pahasti kesken. Mistä tämä johtuu? Onko eduskunta kenties vihdoin ryhdistäytymässä vai mistä on kysymys? Palaan kysymykseen lähiaikoina.

21. Ben Zyskowicz lopetti 19.3. eduskunnassa pitämänsä (ensimmäisen) puheenvuoron vetoamalla perustuslakivaliokuntaan, että se ei kuuntelisi "näitä vääriä profeettoja", vaan kuuntelisi ihmisiä, jotka tietävät, mistä tässä asiassa on kysymys. "Pitäkää kiinni eduskunnan oikeudesta säätää tässä maassa lait", sanoi Zyskowicz. Tähän vetoomuksen voidaan hyvällä syyllä yhtyä myös pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksen käsittelyn osalta. 

635. KHO 2012:75; psykiatrinen pakkohoito. Paljastiko oikeuden tiedottaja vahingossa päätöksen todelliset syyt?

KHO:n talo, pimeältä näyttää

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) katsoi viime heinäkuussa antamassaan langettavassa tuomiossaan, että Suomessa vallitseva käytäntö ei anna potilaalle riittävää turvaa mielivaltaa vastaan, kun on kysymys potilaan tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämisestä eli pakkohoitopäätöksestä; EIT:n tuomio tapauksessa X v. Suomi 3.7.2012.

2. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Suomi oli loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) henkilökohtaista vapautta koskevan 5 artiklan 1 kappaleen määräyksiä. Ratkaisu koski tapausta, jossa naislääkäri oli vuosina 2005 ja 2006 määrätty pakkohoitoon ja -lääkitykseen.

3. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perustelujen mukaan Suomen laki ei suojannut valittajaa mielivallalta, koska kyseinen nainen ei voinut hoidon jatkamisesta päätettäessä vedota hoitavan sairaalan ulkopuolisen lääkärin lausuntoon. Lääketieteellisen arvion ja pakkohoidon jatkamisesta oli valittajan tapauksessa päättänyt kaksi lääkäriä samasta mielisairaalasta, jossa potilasta pidettiin, eikä potilaalla ollut mahdollisuutta vedota edukseen toiseen, riippumattomaan psykiatriseen mielipiteeseen. EIT viittasi myös kidutuksen vastaisen komitean aikaisemmin antamaan Suomea koskevaan suositukseen, jota tapauksessa ei ollut noudatettu.  EIT:n mukaan  mielisairaalassa olevalla henkilöllä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta aloittaa mitään menettelyä, jossa olisi voitu tutkia, olivatko tahdonvaltaiset hoidon edellytykset edelleen olemassa. EIT määräsi Suomen valtion korvaamaan naiselle 10 000 euroa aineettomasta vahingosta ja 8 000 euroa kaikista oikeudenkäyntiä koskevista kuluista.

4. EIT:n ratkaisusta laadittu suomenkielinen finlex-seloste löytyy tästä. EIT:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy puolestaan tästä. Asia ratkaistiin tuomioistuimen 7-jäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtajana toimi EIT:n presidentti Nicolas Bratza. Kokoonpanon suomalaisena tuomarina oli ad hoc-tuomari Matti Mikkola, joka on työoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Ratkaisu oli yksimielinen.

5. Kyseinen X:ää koskevaa tapaus ratkaistiin aikoinaan Suomessa KHO:tta myöten, jonne X valitti  kaksi eri kertaa. Ensimmäisellä kerralla KHO toimitti asiassa suullisen käsittelyn ja ratkaisi asian 13.10.2006 antamallaan päätöksellä hyläten X:n valituksen. Toisen kerran KHO hylkäsi X:n valituksen huhtikuussa 2006 antamallaan päätöksellä. Kumpaakaan mainitusta päätöksestä ei jostakin syystä löydy KHO:n vuosikirjasta tai KHO:n kotisivuilla selostettujen ratkaisujen joukosta. KHO:n päätöksistä huolimatta  EIT siis linjasi, että  X oli joutunut edellä mainitulla perusteella mielivaltaisen kohtelun uhriksi ja että laillisuusperiaatetta (rule of law) oli rikottu.

6. Mielenterveysasioissa valitetaan usein KHO:een asti. Toissa päivänä eli 13.9. KHO on antanut toistaiseksi viimeisimmän ennakkopäätöksen pakkohoidon edellytyksistä (KHO 2012:75). Mainitussa tapauksessa Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan ylilääkäri oli päättänyt kyseisessä sairaalassa tahdostaan riippumattomassa hoidossa olleen henkilön (Y) hoidon jatkamisesta. Päätöksen perusteena olleen tarkkailulausunnon oli antanut saman sairaalan toinen lääkäri ja vieläpä samana päivänäkin. Kouvolan hallinto-oikeus hylkäsi Y:n asiassa tekemän valituksen.

7. Y valitti edelleen KHO:een. KHO hylkäsi valituksen katsoen, että päätös oli tehty mielenterveyslaissa säädetyin edellytyksin ja siinä säädetyssä järjestyksessä. Asia ratkaistiin täysistunnossa, johon osallistuivat presidentti Pekka Vihervuori ja (peräti) 20 jäsentä (joukossa muutama ylimääräinen hallintoneuvos). KHO ei siis noudattanut EIT:n X:n tapauksessa  3.7.2012 omaksumaa kantaa, vaan katsoi, ettei ulkopuolista lääkärin lausuntoa tarvita pakkohoidon jatkamispäätöksen tekemiseen.

8. Kysymyksessä on ensimmäinen kerta, kun yli suomalainen oikeusaste on ollut tietoisesti eri kannalla kuin ihmisoikeustuomioistuin. Tässä oikeuden päätöksestä antama tiedote ja koko päätös KHO 2012:75.

9. KHO:n täysistunnon kokoonpanoon kuului ainakin 9 oikeustieteen tohtoria ja mukana oli mm. entinen pitkäaikainen ihmisoikeustuomari (Pellonpää) ja entinen apulaisoikeusasiamies (Lindstedt). Mutta menikö päätös sittenkään oikein? Pelkään pahoin, ettei mennyt, minusta ainakin vastakkaisen kannan tueksi on esitettävissä painavampia perusteita. Vanhan sanonnan mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Tämä KHO:n "hurja joukko" ei varmasti ole tyhmä, mutta voitaisiin ehkä väittää, että näinkin suuressa joukossa myös "härskiys tiivistyy"; viittaan tältä osin jäljempänä kohdissa 21-24 esitettyyn. Kysymys voi kenties olla myös jonkinlaisesta hieman vainoharhaisesta joukkopsykoosista, jonka vallassa KHO:n neuvokset ovat kiirehtineet taittamaan peistä ja puolustamaan Suomen mainetta "laillisuuden etuvartiomaana".

10. KHO:n päätöksen perustelut ovat pitkät, mutta hieman merkilliset. Palaan vielä yksityiskohtien osalta myöhemmin perusteluihin tarkemmin, mutta tässä ikään kuin alkupaloiksi muutama havainto niistä.

11. Yleensä KHO:n päätösten perusteluissa selostetaan valittajan näkemyksiä ja perusteita hyvin laajasti, usein jopa sivukaupalla, jolloin lukija jo hieman tuskastuu ja alkaa kurkkia, että mistähän ne KHO:n omat perustelut oikein alkavat. Tässä Y:n tapauksessa on sitä vastoin menetelty toisin, sillä KHO:n päätöksessä ei kerrota oikeastaan yhtään mitään valituksen perusteista. Tämä johtuu osaksi asian luonteesta, mutta olettaisin, ettei kyse ole ollut sentään minkään "seinähullun" tekemästä valituksesta, ja ilmeisesti häntä on edustanut KHO:ssa asiamies.

12. Todennenäköisesti Y ei ole itse juurikaan puuttunut siihen, että EIT:n ratkaisun edellyttämällä tavalla myös hänen tapauksessaan olisi pitänyt kuulla ulkopuolista psykiatria, en tiedä. Mutta yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että KHO on puheena olevassa tapauksessa käynyt niin sanotusti "taistoon" EIT:n tuomiossa X v. Suomi omaksumia näkemyksiä ja linjauksia vastaan. Tämä ilmenee perustelujen kohdasta 5.2., jossa KHO luettelee hyvin tarkoin, mitä EIT ei tapauksessa X  lausunut tai ottanut huomioon. Kirjoitustapa on aika kummallinen, kun KHO kirjoittaa kohta kohdalta tyyliin "ei ilmene----kiinnitetyn huomiota" siihen ja siihen tai " ei sitä vastoin ole tuotu esiin" sitä ja sitä. Kyse on mahdollisesti siitä, että kun valtio eli UM on antanut aikanaan EIT:lle vastineen X:n valituksen johdosta, tässä vastineessa ei ole KHO:n mielestä osattu tuoda esiin sitä, miten "hieno" järjestelmä meillä Suomessa mielenterveysasioissa oikeastaan on.

13. Johtopäätöksenään KHO toteaa, että vaikka Y:n tapauksessa ei ole täytetty EIT:n X:n tapauksessa asettamia ehtoja sairaalan ulkopuolisen lääkärin antamasta lausunnosta, sanottua lausuntoa ei KHO:n mukaan tarvita, kun otetaan huomioon, että meikäläinen mielenterveyslain järjestelmä antaa kokonaisuus huomioon ottaen hoitoon määrätylle tehokkaat oikeussuojakeinot ja antaa asianmukaiset takeet mielivaltaa vastaan. KHO viittaa jopa EIT:n liettualaisessa tapauksessa antamaan ratkaisuun Liuiza v. Liettua 31.7.2012 ja näyttää siis katsovan, että jos kerran Liettuassa ei vaadita ulkopuolisen lääkärin lausuntoa, niin ei sitä tarvitse edellyttää Suomessakaan!

14. KHO näyttäisi perustelevan ratkaisuaan yksinomaan rakenteellisilla tai järjestelmää koskevilla syillä, jolloin kyseisen konkreettinen tapaus ja sen tosiseikasto näyttäisi jäävän tyystin syrjään. KHO lähtee siitä, että jos vain järjestelmä on teoriassa tai periaatteessa kunnossa, niin silloin myös ko. konkreettinen asia on sillä selvä: tällöin täytyy myös Y:n tapauksen olla oikeusturvan suhteen  kunnossa! Mutta asia ei voine olla aivan näin yksinkertainen.

15. Reaaliset argumentit ovat jääneet KHO:n päätöksen perusteluissa syrjään, eikä perusteluissa ole vaivauduttu näköjään pohtimaan lainkaan esimerkiksi sitä, minkä vuoksi olisi EIT:n toteamin tavoin tärkeää, että päätöksen pakkohoidosta tekevä lääkäri hankkisi ulkopuolisen lääkärin lausunnon tai varaisi potilaalle tähän ainakin tilaisuuden. On ymmärrettävää, että mielivallan vaara on tarjolla, jos pakkohoidon jatkamista koskevan päätöksen tekee sairaalan lääkäri, joka perustaa ratkaisunsa saman sairaalan toisen ja yleensä alaisuudessaan toimivan nuoremman lääkärin lausuntoon ja esitykseen. Tätä puolta asiassa KHO ei ole kuitenkaan vaivautunut pohtimaan. Vaikka päätöksen jälkikäteiset oikeusturvan takeet olisivat laissa eli siis teoriassa miten näyttävät ja vahvat tahansa, on pakkohoitoa koskevan päätöksen muuttuminen käytännössä usein jokseenkin harvinaista.

16. KHO antoi siis itse asiassa piu paut EIT:n vain paria kuukautta aiemmin samanlaisessa tapauksessa antamalle tuomiolle viitaten siihen, että kyseessä oli "vain" jaostoratkaisu. KHO päätti tyrmätä EIT:n kannan, ryhtyi kiivaaseen taistoon ja marssitti sotatantereelle raskaan tykistönsä eli täysistunnon 21 tuomarin joukkion päättämään toisin. Saa nähdä, mikä mahtaa olla EIT:n mahdollinen vastareaktio, jos Y valittaa asiassa Strasbourgiin. EIT:n ei kaiketi auta muu kuin viedä myös puolestaan asia täysistuntoa vastaavan elimen eli suuren jaoston ratkaistavaksi.

17. EIT:n tuomio X:n tapauksessa on huomattu hallinto-oikeuksissa, sillä Kuopion hallinto-oikeus teki 21.8.2012 ratkaisun, joka noudattaa EIT:n oikeusohjetta. Tuomioon X v. Suomi viitaten hallinto-oikeus kumosi sille tehdyn valituksen johdosta alaikäisen henkilön tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevan päätöksen. Hallinto-oikeus perusti ratkaisunsa siihen, että hoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut käytetty hoitoa antaneesta sairaalasta riippumatonta ulkopuolisen lääkärin mielipidettä. Kuopion hallinto-oikeuden päätös löytyy tästä.

18. KHO:n perusteluissaan esille vyöryttämä "lainkohtien saaristo", jolla se on pyrkinyt osoittamaan, että suomalainen mielenterveysjärjestelmä turvaisi kokonaisuus huomioon ottaen hoitoon määrätylle riittävän tehokkaat oikeussuojakeinot sanotunlaisessa tapauksessa, ei edellä mainituista syistä ole minusta vakuuttava. Pykäliä on kyllä eri laeissa rutosti, mutta käytännössä ei ole takeita siitä, että asiat menisivät aina pykälien mukaisesti; päinvastaista näyttöä sen sijaan on paljon.

19. Mutta ovatko KHO:n päätöksenperustelut itse asiassa vain eräänlaisia fasadi- tai näennäisperusteluja, eli ovatko todelliset syyt kuitenkin muualla? Lienee niin, että jos EIT:n linjausta alettaisiin meillä käytännössä noudattaa, Suomen pitäisi muuttaa eräissä kohdin kenties radikaalisti mielenterveysjärjestelmää ja sen oikeussuojatakeita. Tämä maksaisi eli muutos tulisi valtiolle ja kunnille kenties kalliiksi.

20. KHO:n tiedottajana toimiva viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen taisi paljastaa päätöksen todellisen syyn Yle Uutisille 13.9. antamassaan lausunnossa. Yle Uutisten mukaan Arolainen nimittäin sanoi, että ko. asiaa pidettiin erittäin tärkeänä - siksi se siis ratkaistiin 21 tuomarin toimesta KHO:n täysistunnossa - koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. "Jos ratkaisu olisi ollut toinen, pakkohoitoon määräämisen tavat olisi jouduttu miettimään kokonaan uusiksi", sanoi viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen sanatarkasti Yle Uutisille; http://yle.fi/uutiset/kho_eri_mielta_psykiatrisesta_pakkohoidosta_kuin_eit/6292972

21. Mutta eikö pakkohoitoon määräämistapojen muuttaminen EIT:n edellyttämällä tavalla olisi ollut hoitoon määrättävien oikeusturvan kannalta todella tärkeää ja ensisijainen pointti myös ko. yksittäisessä tapauksessa? Olisi varmasti ollut, tästä ei ole epäilystäkään. Mutta miksi tällaista päätöstä ei sitten haluttu tehdä? Aivan ilmeisesti siksi, että sellainen päätös olisi ollut valtiovallan eli Suomen hallituksen kannalta epäedullinen ja johtanut kenties huomattaviin lisäpanostuksiin ja kustannusten kasvuun.

22. Jos tämä on päätöksen todellinen syy, niin silloin KHO ei ole kertonut päätöksensä kaikkia ja kenties kaikkein ratkaisevimpia ja todellisia syitä ja perusteita. Se on itse asiassa pitänyt ratkaisussaan silmällä ennen muuta maan hallituksen ja viranomaisten intressiä ja ohittanut näin tehdessään pakkohoitoon määrättävien ihmisten oikeusturvan tarpeet. KHO on toiminut ylimpänä tuomioistuimena ikään kuin vain jonkinlaisena hallinnon ja hallintoviranomaisten jatkeena. Jokainen ymmärtänee, että tämä olisi oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa ja yhteiskunnassa kauhistuttava asia.

23. Voimmeko enää luottaa KHO:een maan hallituksesta ja hallintoviranomaisista riippumattomana ja puolueettomana tuomioistuimena? Kysymys on nyt tästä.

24. On todettu, että tapaus  X v. Suomi (EIT 3.7.-12) ei ole vielä lopullinen, sillä Suomen hallituksella on lokakuulle asti aikaa pyytää asian siirtämistä EIT:n suuren jaoston ratkaistavaksi. Väitetään, että nyt annettu KHO:n plenum-ratkaisu olisi jopa "tilaustyö" X-tapauksen saamiseksi jatkokäsittelyyn suuressa jaostossa, eli Suomen hallitus voisi nojautua suuressa jaostossa KHO:n plenum-päätökseen. Minusta tämä ei tee kyllä asiaa ollenkaan siedettävämmäksi, päin vastoin.

25. Oikeusvaltiossa  riippumaton ja puolueeton tuomioistuin ei ota vastaan ohjeita tai pyyntöjä hallitusvallalta eikä tee tilaukseen perustuvia "palveluksia" maan hallitukselle! Ylin tuomioistuin ei saa olla viranomaisten, ministeriöiden ja maan hallituksen juoksupoika.

26. PS. - Helsingin Sanomat kirjoittaa KHO:n ratkaisusta pääkirjoituksessaan tänään 15.9. otsikolla "KHO näytti EIT:lle kaapin paikan". Pääkirjoituksen sisältö vastaa kirjoituksen otsikon ihastelevaa sävyä, sillä  siinä suorastaan suitsutetaan tapaa, jolla meidän uljas KHO:mme rohkeni poiketa "tuon kauhean EIT:n" huonosti valitusta linjasta. HS väittää KHO:n osoittaneen, että EIT:n päätös perustuu huonoon pohjatyöhön. Tämä uljas aviisimme sivuuttaa KHO:n tavoin hehkutuksessaan itse asian eli pakkohoitoon otetun ihmisen oikeusturvan kyseisessä konkreettisessa tapauksessa. Tämä kiinnostaa HS:a yhtä vähän kuin KHO:takin. Pääasia on todeta, että meidän hieno ja teoriassa erinomainen lainsäädäntömme, tuo edellä mainitsemani "lakipykälien saaristo,  on muutoin kunnossa - toimipa se sitten käytännössä tai ei. Mutta eihän se sitä ole, koska tuo lainsäädäntö voi johtaa läytännössä juuri kaikkein kriittisimmissä vaiheessa pakkohoitoon otetun ihmisen mielivaltaisen kohtelun vaaraan.

27. Lehtien pääkirjoittajat lienevät yleensä toimittajakunnan ykkösluokkaa. Tässä tapauksessa ihastuksissaan huudahteleva pääkirjoittaja ei ole kuitenkaan hoksannut, missä KHO:n päätöksessä todellisuudessa on kysymys. Kysymys on, kuten KHO:n viestintäpäällikkö Yle Uutisille ilmeisesti vahingossa paljasti, siitä, että EIT:n päätökseen mukautuminen pakottaisi valtion ja kunnat miettimään pakkohoitoon määräämisen tavat ja käytännöt kokonaan uusiksi, mikä voisi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Päätöksellään KHO pelasti valtion, mutta unohti oikeusturvansa perään huutavan pienen ihmisen.

562. Huippusalaista vallan- ja oikeudenkäyttöä

Ministeri salasi, kiisti, harhautti, sönkötti (semantisoi) ja vasta pakon edessä lopulta myönsi syyllistyneensä "tietovajeeseen". Palkittiin "suoraselkäisestä" toiminnastaan eduskunnan luottamuslauseella. Hyvä veli -verkosto osoitti jälleen iskuvalmiutensa!

1. Suomalaiset presidentit, ministerit ja poliitikot sekä korkeat virkamiehet samoin kuin hieman yksinkertaiset oikeusoppineet ja tuomarit kehua retostelevat juhlapuheissaan suomalaisen yhteiskunnan ja virkakoneiston avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista ja julkista oikeudenkäyntiä jne. Heidi "Hurja" Hautala on vaatinut silmät kiiluen avoimuutta myös Euroopan Unionissa. Maassamme on kaikki hyvin ja tätä hyvää ja tietenkin ihmisoikeuksia ollaan kilvan presidenttien ja ulkoministereiden johtamilla kaupparetkueiden matkoilla tarjoamassa ikään kuin kehitysapuna ja vientituotteena vähemmän kehittyneille maille.

2. Pekka Hallberg ja kumppanit markkinoivat ja kauppaavat suomalaista oikeusvaltiota sekä "ihmisoikeusosaamista" kilvan alikehittyneisiin maihin, kuten Mongoliaan ja muihin "arojen tasavaltoihin," siis diktatuureihin ja jopa vanhaan sivistysvaltioon Kiinaan. Mutta tokihan kiinalaiset ja muutkin tietävät muutenkin, mistä ihmisoikeuksista ja demokratiassa on kysymys. Eivät nuo maat ja valtiot tarvitse siihen mitään hallbergilaista kirjaviisastelua. Ne ottavat toki vastaan hyväntahtoisten hölmöjen opit kohteliaasti vastaan. Mutta kun nämä ihmisoikeuspalvelujaan naiivisti kauppaavat suomalaiset eivät välitä tippakaan siitä, toteuttavatko kiinalaiset ja muut käytännössä näitä kauniita ihmisoikeus - ja oikeusvaltioperiaatteita, niin kiinalaiset ja muut kääntävät tietenkin asian niin, että heidän maassaan asiat ovat ihmisoikeuksien noudattamisen suhteen oikein hyvin, kun kerran suomalaisillakaan ei ole niistä mitään valittamista, vaan nämä päin vastoin hyväksyvät heidän tapansa ja käytäntönsä.

3. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä kulttuurivaihtoon: suomalaiset siihen, että kauppa käy ja hallbergit ja muut saavat kaupata oikeusvaltiotaan, kiinalaiset puolestaan siihen, että he saavat kenenkään häiritsemättä ja asiaan puuttumatta jatkaa käytännössä omaa ihmisoikeuspolitiikkaansa, eli rikkoa ihmisoikeuksia mitä karmeimmalla tavalla ja sen kun kerkiävät. Kun silmäilee Kiinan rikosprosessilakia, niin voi havaita, että siellä kyllä (law in books) tunnetaan aivan samat oikeusperiaatteet kuin Suomen rikosprosessilaissakin. Mutta käytäntö on osoittanut, että Kiinassa, samoin kuin monissa muissakin maissa, jonne Suomesta tehdään ihmisoikeuslähehetystyötä, noille periaatteille haistatetaan pitkät ja toimitaan käytännössä (law in action) niin kuin ennenkin eli ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta pätkääkään piittaamatta.

4. Mutta katsotaanpa hieman tarkemmin tuota suomalaisen vallankäytön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä käytännössä. Aloitetaanpa ulkopolitiikasta, sillä kuten meille on jo Paasikiven -Kekkosen ajoista lähtien opetettu, "ulkopolitiikka käy aina sisäpolitiikan edellä." Ulkopolitiikka on aina ollut meillä hyvin salaperäistä ja salaista. Tämä koskee etenkin tasavallan presidentin ja Venäjän presidentin välisiä kontakteja. Presidentti Tarja Halonen kehuskeli tehneensä virkakautensa aikana 27 matkaa Venäjälle tapaamassa venäläistä virkaveljeään, siis Putinia tai Medvedeviä.

5. Mutta mitä me tiedämme noiden matkojen ja presidenttien välisten keskustelujen asiasisällöstä? Emme oikeastaan yhtään mitään, kun niistä tiedotetaan vain muutamalla rivillä ja täysin ympäripyöreästi. Ei siis mikään ihme, että vaikka Suomen ja Venäjän suhteiden sanotaan olleen erinomaisen hyvät, mitään edistymistä käytännön tasolla näissä suhteissa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kun näin, eivät myöskään suomalaisten ja venäläisten suhteet yksilötasolla kehitys toivottuun suuntaan, vaan meillä vallitsee edelleen mielipide, jonka mukaan "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi." Tarkempia tietoja Halosen matkoista saimme oikeastaan vain siltä reissulta, jotka paljastuivat Wikileaksin sivustolla. W:n tiedot perustuivat tietoihin, jotka joku Halosen delegaatioon kuulunut virkamies oli vuotanut Paavo Lipposelle; Paavo puolestaan kipitti juoksujalkaa kertomaan tietonsa Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläälle. Tällaista "putkidiplomatiaa" se ylenmääräinen asioiden salailu sitten tuottaa!

6. Viime aikoina tämä "avoimuus" on saanut oikeastaan vain yhä laajempia mittasuhteita. Kaikki jo tiedämme salaperäisen Tiitisen listan ja Supon kassakaapin, jonne "Tiitinen" on pantu talteen kai ikuisiksi ajoiksi. Nyt sitten valtiovarainministeriö on salannut Suomen Kreikan kanssa tekemän vakuussopimuksen liikesalaisuuksiin ja kreikkalaisten pankkien vaatimukseen vedoten. Ministeriön virkamiehet eivät aluksi osanneet tai halunneet kertoa, mihin sopimuksen salaaminen oikeastaan perustuu, mikä tietenkin oli omiaan vahvistamaan käsitystä, että mitään perustetta salaamiselle ei olisikaan olemassa.

7. Puhemies Eero Heinäluoma keksi vaatia, että sopimus tulee kääntää suomeksi ja ruotsiksi, mutta sen jälkeen sopimus voi olla yhtä salainen kuin ennenkin. Siis: jos salataan, niin salataan sitten kunnolla, eli molemmilla kotimaisilla kielillä eikä vaan jollakin engelskalla, josta ei ota Perus-Penakaan selvää muutoin kuin vichypullon ja tulkin kanssa!

8. Finnairin ja Ilmarisen johtajien johdon väliset asuntokaupat ja vuokrasopimukset yms. oikeustoimet ovat herättäneet viime aikoina paljon närää huomiota. Kaupat ja muut siihen liittyvät kähminnät on tehty jo pari vuotta sitten, mutta vasta nyt siitä on tihkunut tietoja julkisuuteen; kaikki yksityiskohtia ei ole toki kerrottu. Nyt asianomaiset ovat saaneet hyvän syyn vaieta sopimusten yksityiskohdista: poliisitutkinta. Poliisin esitutkinta on osoittautunut aina ennenkin erinomaiseksi salaamiskeinoksi. Tutkinnan kohteet hurskastelevat, että "annetaan nyt toki poliisille sen tarvitsema työrauha, tai "emmehän me voi kertoa nyt mitään julkisuuteen, kun asiaa on poliisin tutkittavana". Muistamme vielä esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen alituisen vetoamisen poliisin tarvitsemaan työrauhaan, kun häneltä kysyttiin hänen aiemmin johtamansa Nuorisäätiön asioista.

9. Finnairin 18 johtajalle vuonna 2009 maksetut muhkean suuret bonukset "paikoilleen jäämisestä" tulivat niin ikään tietoon vasta pari viikkoa sitten. Kaikkien salaisuuksien herran, eli valtion omistuksenohjausyksikön johtavan virkamiehen Pekka Timosen mukaan hän olisi rikkonut pörssilakeja, jos hän olisi ilmoittanut mainituista bonuksista esimiehelleen eli ministeri Jyri Häkämiehelle, joka siis ei tiennyt mitään ko. bonuksista. Tohtori Timosen mieleen ei ilmeisesti juolahtanut, että hän olisi voinut Finnairin hallituksessa helposti teettää päätöksen siitä, että bonusten maksusta olisi kerrottu kaikille yhtiön osakkeenomistajille. Tällöin pörssisäännöksiä ei olisi rikottu. - Salainen olivat myös tieto Finnairin toimitusjohtajalle Mika Vehviläiselle maksetusta 180 000 eron suuruisesta bonuksesta sillä perusteella, että Vehviläinen suostui allekirjoittamaan työsopimuksen Finnairin kanssa.

10. Entäpä sitten tapaus Stefan Wallin ja Utvan tekemä päätös puolustusvoimien leikkauksista, missä yhteydessä piskuinen Dragsvikin ruotsinkielinen joukko-osasto Tammisaaressa säästyi kuin ihmeen kaupalla yhdistämiseltä lähistöllä eli Kirkkonummella sijaitsevaan Upinniemen varuskuntaan? Wallin vakuutti Utvan päätöksen jälkeen vakuuttamasta päästyäänkin, ettei kielipolitiikalla ja ruotsin kielellä ollut mitään tekemistä asian kanssa, sillä asian valmistelussa ei kuulemma ollut tullut kertakaan esiin ajatus sanotusta yhdistämisestä. Vasta komentaja Ari Puheloisen Wallinia koskevassa jääviysasiassa oikeuskanslerille antaman selityksen jälkeen Wallin on joutunut myöntämään, että itse asiassa hän olikin "ohjannut" ammattisotilaita luopumaan yhdistämishankkeista kielellisten perusoikeuksien takia.

11. Nyt ministeri Wallin on joutunut dramaattisesti sanottuna myrskyn silmään ja häntä on syytetty niin opposition kuin myös joidenkin hallituspuolueidenkin edustajien taholta eduskunnan harhauttamisesta, valehtelusta, välistävedosta, politikoinnista, kuormasta syömisestä, tyylivirheestä, ylimielisestä venkoilusta ynnä muusta. Miten puolustusministeri Wallin puolustautuu moisia hyökkäyksiä vastan?'

12. Aivan oikein, milläpä muulla kuin sillä, että asian valmistelu, jossa Wallinin siis on epäilty ohjeistaneen kenraali Puheloista ja muitakin kentsuja, oli salaista. Viimeksi tänään Wallin on nimenomaan "muistuttanut" meitä kaikkia siitä, että uudistuksen valmistelu oli salaista eikä valmistelusta voinut aikoinaan käydä julkista keskustelua.

13. Jos tätä uudistusta olisi lähdetty avaamaan edes yhden varuskunnan osalta, olisi se pitänyt avata kaikkien osalta. Pääesikunnan lausunnosta oikeuskanslerille ilmenee, että pääesikunnassa todettiin, että ruotsinkielisen koulutuksen järjestämiseen tuli saada poliittista tulkintaa ja sitä ministeriltä pyydettiin, sanoo Wallin.

14. Wallin siis katsoo, että se, että asian valmistelu oli salaista, oikeutti hänet joko valehtelemaan tai antamaan muun muassa eduskunnalle, Utvalle ja siten myös tasavallan presidentille harhaanjohtavaa tietoa, jonka mukaan edes puolustusvoimien edustajat eivät olisi esittäneet alun perin ja vielä viime lokakuussa Dragsvikin joukko-osaston liittämistä Upinniemen varuskuntaan. Asian salainen valmistelu siis oikeuttaa puolustusministerin mukaan hänet valehtelemaan ja salaamaan sen, mitä ja miten hän oli "oheistanut" tai "antanut tulkintaa" pääesikunnalle. Perustelu vaikuttaa lievästi sanottuna oudolta.

15. Tätä kirjoittaessani uutisoidaan, että ex-presidentti Tarja Halonen on ryhtynyt pääministeri Jyrki Kataisen tavoin puolustelemaan Wallinin menettelyä sanomalla, että Utvan tiedossa oli "aivan riittävät" tiedot puolustusvoimien leikkausasiassa. Halosen lausunnosta voidaan päätellä, että Wallin oli informoinut sekä Kataista että Halosta siitä, että kielipolitiikka oli Dragsvikin joukko-osaston säilyttämisen todellinen syy. Tekeekö tämä Wallinin menettelyn puolustettavaksi? Eipä tietenkään.

16. Minusta Halosen olisi tullut heti ja siis vielä virassa ollessaan kertoa julkisuuteen oikea peruste, kun asiaa häneltä nimenomaan kysyttiin, eikä alkaa löperrellä sellaista, että "jollemme luota puolustusvoimien edustajien asiantuntemukseen, niin miksi me sitten maksamme heille palkkaa." Halonen on itse asiassa Wallinin "tekijäkumpani", sillä hän tiesi asian oikean laidan, mutta halusi salata sen kansalta.

17. Onko sitten oikeudenkäytön (lainkäytön) piirissä havaittavissa asioiden salaamista? Voi, voi, vaikka kuinka paljon! Näistä asioista tiedän itsekin jonniin verran. Mistä sitä oikein aloittaisi? Seuraavassa vain joitakin huomioita.

18. Oikeudenkäynnit ovat hovioikeudessa ja KKO:ssa samoin kuin hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa salaisia (ei-julkisia), sillä suulliset käsittelyt on hyvin poikkeuksellisia ja asiat ratkaistaan yleensä pelkästään asiakirjojen perusteella. Ihmiset ja edes asianosaiset itse eivät siis pääse seuraamaan asian käsittelyä.

19. KKO ei perustele kielteisiä valitusluparatkaisuja millään tavalla, ja sama koskee myös hovioikeuksien päätöksiä, joilla jatkokäsittelylupaa ei myönnetä. vaikka perustuslaissa ja tavallisessa laissa korotetaan päätösten perustelemista, viittaavat KKO ja hovioikeudet näille säännöksille kintaalla: kun sanottuja päätöksiä ei ole ennenkään perusteltu, ei niin tehdä nytkään, sanokoot perustuslaki ja laki sitten mitä tahansa! Oikeudenkäyttö on siis salaista, sillä kun emme tiedä perusteluja, emme voi tietää, miksi asiat on ratkaistu niin kuin tehty eikä lainkäyttöä ole mahdollista kontrolloida millään tavalla.

20. Raiskaus - yms. seksuaalirikosjuttujen käsittely määrätään jo käräjäoikeuksissa kokonaan salaisiksi, siis asiakirjoineen päivineen. Näiden rikosten uhrien suojeleminen edellyttää toki usein salaamista, mutta menettelyä tai jutun asiakirjoja ei olisi lain mukaan pakko määrätä kaikilta osin salaisiksi. Käytännössä näin kuitenkin yleensä tehdään, kunhan joku asianosaista vain huomaa sitä pyytää, sillä asian käsittelyn osajulkisuus olisi tuomioistuimen kannalta hankalampi vaihtoehto. Lain mukaan salaisesta oikeudenkäynnistä olisi syytä antaa yleisölle edes julkinen seloste, mutta sellaisen antaminen on käytännössä harvinaista.

21. Suomessa on parastaikaa meneillään ennätyssalainen seksuaalirikosoikeudenkäynti. Tarkoitan Anneli Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä vastaan Turussa eli Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa nostettua ja vireillä olevaa oikeusjuttua, jonka käsittely ja jutun asiakirja-aineisto on julistettu kokonaan salaiseksi 60 vuoden ajaksi.

22. Julkisuudessa on epäilty, että mainitulla seksuaalirikosta koskevalla esitutkinnalla ja oikeudenkäynnillä olisi kiinteä yhteys Anneli Aueria vastaan KKO:ssa yhä edelleen vireillä olevaa murhaoikeudenkäyntiin; KKO ei ole edelleenkään saanut ratkaistua syyttäjän valituslupahakemusta. Murhajutun syyttäjä Jarmo Valkama on tähän asti aina jyrkästi kiistänyt juttujen sanotun yhteyden.

23. Mutta tänään tälle epäilylle saatiin kuitenkin virallinen vahvistus, kun näihin kahteen Anneli Aueria koskevaan rikosasiaan nimettiin peräti neljän syyttäjän ryhmä. Länsi-Suomen syyttäjänvirastosta päätti muodostaa ryhmän juuri siksi, että mainituilla rikosjutuilla on yhteyttä toisiinsa. Kas kummaa, miten tämä huomattiin vasta nyt! Vaikka murhajuttu on nyt KKO:ssa, on asian esitutkinta yhä edelleen vireillä. On epäilty, että laajamittaisilla seksuaalirikossyyteillä ja syytteitä edeltäneellä pitkällä ja perusteellisella esitutkinnalla on haluttu saada uutta näyttöä myös ja kenties ensi sijassa juuri murhajuttuun. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on selvää, että äärimmäisen pitkälle viety asioiden salassapito ruokkii mainittuja epäilyjä ja epäluuloja.

24. Vielä voidaan mainita, että tuomareiden sivutoimista on vaikea saada tietoja. Kaiken huippuna on virkamieslakin otettu säännös, joka velvoittaa sivutoimiluvan virkamiehen välimiestehtävään antaman viranomaisen salaamaan kokonaan tiedot ao. välimiesjutuista ja niiden asianosaista.

25. Tästä pitäisi tietenkin seurata, etteivät tuomarit, ainakaan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n tuomarit, saisi osallistua välimiestehtäviin, sillä suuripalkkaiset ja salaiset välimiestehtävät eivät tietenkään ole sopusoinnussa tuomioistuinlaitokselta edellytettävän riippumattomuuden ja puolueettomuuden kanssa. Mutta mitä vielä, tällainen ajatus ei näytä juolahtaneen lainkaan välimieslupia oikeusneuvoksille myöntävän KKO:n tai sen presidentin mieleen.

535. Presidentinvaalien kakkoskierros vauhdissa

1. Vaalien II kierroksen ensimmäisessä gallupkyselyssä, jonka oli teettänyt Ilta-Sanomat, luvut olivat 65 -35 Niinistön eduksi. Epävarmoja tai kantansa sanomatta jättäneitä oli kyselyssä neljännes. Peli ei kuitenkaan vielä ole selvä.

2. Mainitut lukemat eivät ole Haavistolle kovin huonot, kun muistaa, että juuri ennen vaalien I kierrosta eräs gallup-kysely ennusti Niinistön voittavan toisella kierroksella Haaviston lukemin 78 - 22. Paljon riippuu television vaalitenteistä, joista ensimmäinen nähdään tänä iltana TV1:ssä.

3. Hesarilla ja Ilta-Sanomilla on nyt kova kiire julistaa Niinistö voittajaksi, kun ne ensin saivat I kierroksella ihmistä äänestämään Haavistoa ja tiputtamaan Väyrysen pois toiselta kierrokselta. Toisella kierroksella ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen on nostettu erkkolaisissa ja vähän muissakin lehdissä ikään kuin pääasiaksi. Ensimmäisellä kierroksella tätä asiaa sen sijaan hyssyteltiin ja vaalitenttien vetäjät oikein varoittelivat, että tästä kysymyksestä ei sitten puhuta.

4. Saapa nähdä, tuleeko tv-keskustelusta mitään kunnon väittelyä, vai tyytyvätkö ehdokaat vain varomaan puheitaan, jottei vain tulisi munattua. Niinistölle harmaa ja mitäänsanomaton taktiikka sopii hyvin, koska hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista uutta sanottavaakaan, van hän tyytyy vain toistelemaan vanhoja opittuja fraaseja.

5. Ennen I-kierrosta jokaiselta presidenttiehdokkaalta kysyttiin erään lehden haastatteluissa, mikä eläin hän voisi olla. En enää muista, mitä Pekka Haavisto vastasi, mutta sen muistan, että Sauli Niinistö voisi olla kettu. Osuva vastaus, sillä Niinistöstä saa vaikutelman ovelasta ja viekkaasta tyypistä, joka ketun tavoin viihtyy yksikseen ja liikkuu saalistamassa yöaikaan. Kun Salen lähipiiriin kuuluvalta Jyri Häkämieheltä kysyttiin, millainen Niinistö on ihmisenä, saatiin vastaus: en tiedä, kukaan ei tunne Niinistöä.

6. Kenties Jenni Haukio kuitenkin tietää jotakin, mutta ei paljasta kovin paljon. Sale on kuvaillut hellin sanoin Jenniä, joka on hänen mukaansa hyvä laittamaan ruokaa ja silittelemään paitoja. Silittämisestä tuli kuitenkin pientä epäselvyyttä, sillä Jennin mukaan Sale on kyllä parempi silittäjä! - Jep jep, tällaista tämä on, näillä tiedoilla meidän olisi siis pääteltävä, millainen ihminen tämä Sauli oikein on.

7. Sale aikoo tehdä tällä toisella kierroksella Marat. Hän kertoi toissa päivänä pystyttävänsä presidenttinä alkutöikseen arvovaltaisen työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ahtisaarihan lupasi oman vaalikampanjansa aikana poistaa Suomesta työttömyyden ja perusti tässä tarkoituksessa Matti Pekkasen arvovaltaisen työryhmän. Tätä temppua Mara itse edelleen ylistää suureksi saavutuksekseen.

8. Niinistön vastaus kysymykseen, pitäisikö presidentin keskustella Venäjän johdon kanssa Karjalan palauttamisesta, kuvaa omalta osaltaan Niinistön pikkunäppärää ja ovelaa tyyliä. "Kyllä, mutta vain jos Venäjän johto ottaa asian ensin esille," vastasi Sale. Voi hyvät Sylvit, tekisi mieli huudahtaa! Niinistö rohkenisi ottaa asiaan kantaa vasta sitten, jos Putin varta vasten ryhtyisi tyrkyttämään Karjalaa Suomelle! Niinistö on luultavasti ajatellut mainituin tavoin vastatessaan, että kukaan ei voi syyttää häntä siitä, etteikö hän ottaisi mainittua kysymystä esille, mutta toisaalta kukaan ei voisi myöskään mottia häntä epärealististen vaatimusten esittämisestä. Niinistö ei sitä paitsi paljastanut, mikä olisi hänen reaktionsa, jos Venäjän johto ottaisi Karjala-kysymyksen esille. Ehkä hän suhtautuisi asiaan toisen varsinais-suomalaisen eli Mauno Koiviston tavoin. Kun Venäjän vastavalittu presidentti Boris Jeltsin otti aikoinaan Karjalan palauttamisen esille, Suomen presidentti Mauno Koivisto torjui Jeltsinin aloitteen siltä istumalta!

9. Pekka Haavisto vastaus samaan kysymykseen oli selkeä "ei." Vaikka vastaus ei minua asiallisesti tyydyttänytkään, oli hyvä, että kysymykseen saatiin selvä ja kiertelemätön vastaus. Haavisto älysi myös lisätä, että presidenttinä hän ottaisi Venäjän johdon kanssa esille kysymyksen maa- ja kiinteistöjenostojen vastavuoroisuudesta Suomen ja Venäjän välillä,koska pelisääntöjen tulisi olla molemmille osapuolille samat. Tätä puolta asiasta Niinistö puolestaan ei omassa vastauksessaan huomannut lainkaan ottaa esille.

10. Kun TV1:n viimeisessä vaalitentissä ennen I kierroksen äänestystä kysyttiin, miten presidentin tulisi suhtautua Venäjän johdon taholta tehtävään esitykseen Venäjän ja Suomen yhteisten sotaharjoitusten ja rauhanturvaamisharjoitusten pitämisestä Venäjän ja Suomen kesken, Niinistöllä meni oman vastauksensa muotoilemisessa kauan ennen kuin hän päätyi ilmaisemaan kielteisen kantansa. Haavisto sen sijaan hoksasi lisätä, että Suomen presidentti voisi vastauksessaan esittää yhteisten harjoitusten pitämistä niin, että niihin osallistuisi myös muiden pohjoismaiden joukkoja.

11. Edellä mainitut seikat ovat sinänsä pieniä asioita ja eroja, samoin kuin sekin, että presidenttinä Haavisto tapaisi henkilökohtaisesti Suomeen vierailulle tulevan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman, Niinistö puolestaan ei. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin annetut vastaukset kuitenkin kuvastavat ja vahvistavat omalta osaltaan sitä käsitystä, mikä näistä kahdesta ehdokkaasta ja heidän ajatusmaailmastaan on vaalikampanjan aikana saatu. Haavisto näyttää osaavan perustella kantojaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden osalta paljon paremmin ja monipuolisemmin kuin Sauli Niinistö, jonka vastaukset ovat aina yllätyksettömiä eli sellaisia, joissa tyydytään vain toistelemaan aiemmin niin usein kuultuja seikkoja mitään uutta esittämättä.

12. Äänestysprosentti jäänee toisella kierroksella historiallisen alhaiseksi. Väyrysen ja Soinin samoin kuin demareiden kannattajissa on paljon niitä, jotka eivät tule äänestämään toisella kierroksella lainkaan. Myös hylättyjen ääneslippujen määrää tulee olemaan korkea. Maaseudulla ja varsinkin idässä ja pohjoisessa on vallalla mielialaa, jonka mukaan vaalit ratkaistaan Jyväskylän eteläpuolella annetuilla äänillä. Miksi siis vaivautua lainkaan uurnille. Ymmärrettävä näkökohta ja protesti; jos kannatettavan arvoista ehdokasta ei enää ole kisassa mukana, niin miksi äänestäjien pitäisi lähteä tukemaan epämieluisia ehdokkaita? Jos Niinistö voittaa, niin kuin nyt näyttää, hänestä ei voi tulla koko kansan presidenttiä.

14. Niinistö ratsastaa Martti Ahtisaaren ideoilla myös ihmisoikeuskysymyksissä. Hän sanoi MTV3:n ohjelmassa tänä aamuna, että Suomi voisi kytkeä ihmisoikeuksien edistämisen viennin edistämiseen. Niinistö katsoi, että kauppasuhteet ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Sen sijaan, että presidentti ulkomaanmatkoillaan ryhtyisi "oppimestarina arvostelemaan" muita maita ihmisoikeusasioissa, ongelmia voitaisiin Niinistön mukaan ratkaista tarjoamalla Suomen tietotaitoa.

15. Tätä samaa ideologiaahan Ahtisaari ja hänen kaverinsa Härski-Pekka Hallberg ovat syöttäneet meille jo parikymmentä vuotta. Uudessa kirjassaan Ahtisaari puhuu reteästi jopa Ahtisaaren - Hallbergin linjasta! Ilman minkäänlaisia tuloksia, kuten Kiinan ihmisoikeustilanteesta voidaan hyvin havaita. Se, että Hallberg ja Ahtisaari ovat viennin edistämisen nimissä tuputtaneet - lue: olleet tarjoavinaan - Kiinalle ja sen johdolle ihmisoikeusnäkemyksiään, ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Päin vastoin, Kiinan ihmisoikeustilanne on vain pahenemistaan pahentunut. - Tämä Niinistön äitelä ja hurskasteleva kannanotto on jälleen yksi syy siihen, miksi minä en tule häntä äänestämään.

16. Tässä oli muutamia mietteitä ja hajahuomioita vaalitaistelusta, johon on varmaan syytä palata tämäniltaisen tv-väittelyn jälkeen. Lukijat voivat esittää omia havaintojaan ja kommenttejaan myös muista vaaleja koskevista mieleen tulleista asioista.