1. Rikosylikomisaario ja Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio saa tänään julkistetun tiedon mukaan useita syytteitä seurantalaite Trevoc Oy:öön liittyvistä rikosepäilyistä. VKSV eli tarkemmin sanottuna apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa Aarniota vastaan syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja rekisterimerkintärikoksesta. Syyte tulee julkiseksi, kun käräjäoikeus alkaa käsitellä asiaa valmisteluistunnossaan. Syytteiden peruskohdat selviävät tänään julkaistusta tiedotteesta.
VKSV:n tiedote
2. Tiedotteen mukaan viranomaisasiakkaita erehdytettiin ostamaan Trevoc Oy:ltä seurantalaitteita ja muuta tekniikkaa salaamalla yhtiön todelliset omistaja- ja rahoitusjärjestelyt. Jari Aarnio on syyttäjän mukaan ollut merkittävässä asemassa Trevoc Oy:ssä, toisaalta hän on osallistunut Helsingin poliisilaitoksen edustajana seurantalaitteiden tilaamiseen yhtiöltä. Trevocin taustalla on toiminut tänään myös syytteen saanut rikollisjärjestön johtajaksi epäilty henkilö. Aarnio on VKSV:n mukaan salannut asemansa Trevocissa.
3. Jos salatut seikat olivat olleet laitteita hankkineiden viranomaisten tiedossa, laitteita ei todennäköisesti olisi tilattu Trevocilta, koska laitteisiin liittyy korostunut luotettavuusaspekti. Seurantalaitteita Trevocilta ovat Helsingin poliisilaitoksen lisäksi tilanneet Suojelupoliisi, Tulli ja ulkoministeriö, yhteensä 1,2 miljoonan euron arvosta. VKSV:n mukaan laitteiden tilaajat ovat joutuneet sallimaan Trevocin pääsyn tietojärjestelmiinsä laitteiden huoltoajon yhteydessä.
4. Muulta kuin Trevoc-haaran osalta Aarnioon liittyvän asiakokonaisuuden syyyteharkinta on kesken. Niiden osalta syytteen nostamisen määräaika päättyy 31.12.2014.
5. Jari Aarnion lisäksi syytteitä Trevoc-tapauksesta on saanut kahdeksan muuta epäiltyä, joita syytetään eriasteisesta osallisuudesta tai avunannosta edellä mainittuihin rikoksiin. Yksi heistä on suojelupoliisin alipäällystöön kuuluva poliisimies ja yksi edellä jo mainittu United Brotherhood -nimisen rikollisryhmän entinen johtaja - VKSV:n tiedotteen mukaan "johtohahmo" - jonka epäillään osallistuneen Trevoc-yhtiön rahoitukseen.
6. VKSV:n tiedotteesta ei ilmene, miten ankaraa rangaistusta syyttäjä tulee Jari Aarniolle Trevoc-haaran osalta vaatimaan. Jorma Kalske on kertonut tiedotusvälineille, että Aarniolle vaaditaan nyt nostettujen syytteiden osalta noin 4,5 vuoden vankeusrangaistusta.
7, Oikeuskäsittelyn alkamisajankohdasta ja muusta aikataulusta päättää juttua käsittelevä Helsingin käräjäoikeus; oikeus keskustelee käsittelyn aikataulusta syyttäjien ja puolustuksen kanssa. Jutun pääkäsittely alkanee vasta tammikuussa. Jari Aarnion pääavustajana toimii asianajaja Riitta Leppiniemi Asianajotoimisto Susiluoto Oy:stä, hän on avustanut Aarniota oikeusjutussa myös aiemmin (tynnyrijuttu I). Aarnion toisena avustajana on asianajaja Heikki Uotila. Riitta Leppiniemi avusti 10 vuotta sitten Bodomin murhajutussa syytettynä ollutta Nils Gustafssonia. Syytemääräyksestä päättänyt Jorma Kalske ei tule esiintymään käräjäoikeudessa, vaan syyttäjänä toiminee joku valtionsyyttäjä, jota avustaa paikallissyyttäjä.
8. Eräs asia minua on hieman ko. esitutkinnan ja nyt myös syyteharkinnan osalta ihmetyttänyt, jopa hieman huvittanut. Kaikissa esitutkintaa koskevissa uutisjutuissa aina tv-uutisia myöten on kerrottu säntillisesti, että Jari Aarnio kiistää kaikki rikosepäilyt. Tämä ilmoitetaan myös tänään, ei ainoastaan VKSV:n tiedotteessa, vaan myös jokaisessa tapauksesta kertovassa uutisjutussa. Yle Uutisten eli toimittaja Päivi Happosen lyhyessä jutussa mainitaan, ei vain kerran, vaan peräti kolme kertaa, että Jari Aarnio samoin kuin kaikki muut syytteen saaneet henkilöt kiistävät syyllisyytensä rikoksiin. Vuosi sitten, jolloin Jari Aarnio vangittiin, Yle Uutiset pani vielä paremmaksi ja kertoi, että kysymys Aarnion väitetystä syyllisyydestä ratkaistaan lopullisesti aikanaan annettavalla tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Niin kuin suuri yleisiö ei olisi muuten tätä selvää asiaa tiennyt.
9. Tätä epäilyjen ja syytteiden kiistämistä on "toitotettu" vuoden kestäneen esitutkinnan aikana jokaisessa uutisjutussa, vaikka kyse on tavallaan jo notorisesta seikasta. Se, että Jari Aarnio kiistää syyllisyytensä rikoksiin, ei ole enää mikään uutinen. Todellinen uutinen olisi, jos Aarnio tai joku muu epäillyistä myöntäisi rikosepäilyt edes joltakin osin oikeaksi.
10. Syyttömyysolettama on toki tärkeä asia, sillä oikeusvaltiossa ketään ei ole lupa - edes mediassa - kohdella syyllisenä ennen tuomioistuimen langettavaa tuomiota. Syyttömyysolettama ei kuitenkaan edellytä, että syyllisyyden kiistäminen mainitaan tarkasti jokaisessa uutisjutussa silloin, kun ao. henkilö on jo alun perin kiistänyt jyrkästi kaikki häneen kohdistuvat rikosepäilyt.
11. Muun muassa ilmaisukiellon takia matalaa profiilia esitutkinnnan kuluessa vetänyt Jari Aarnio ja hänen avustajansa ovat oikeuskäsittelyn lähestyessä alkaneet pikku hiljaa avautua tuntemuksistaan. Iltalehdessä eilen julkaistussa jutussa Aarnio kertoi asianajaja Leppiniemen välityksellä tutkintavankeudestaan ja siitä, miten häntä on pidetty koko ajan muusta maailmasta ja muista vangeista eristettynä. Aarnio väittää, että esitutkinnassa on unohdettu syyttömyysolettama, mikä on haitannut hänen puolustautumistaan. Aarnio sanoo kokevansa, että häntä on pidetty painostusvankeudessa. Ko. tuntemus ei liene tutkintavankien kohdalla aivan epätavallinen, mutta toisaalta on syytä muistaa, että tutkintavankia epäillään nyt merkittävässä asemassa tehdyistä törkeistä rikoksista, joiden selvittäminen on vaatinut aikaa, On syytä luottaa siihen, että Aarnion vapaudenmenetyksessä ei ole kysymys painostuksesta, vaan tutkinnassa on noudatettu syyttömyysolettamaa ja objektiivisuutta. Vangitsemisesta ei päätä poliisi tai syyttäjä, vaan tuomioistuin.
12. Iltalehdessä pohdiskellaan tänään hieman ihmetellen sitä, miksi Aarnion vangitsemista on jatkettu näin kauan myös ns. sotkemisvaaran perusteella. Kyse on tarkasti ottaen jälkienpeittämis- eli kolluusiovaarasta, jolloin on syytä epäillä, että rikoksesta epäilty saattaa vaikeuttaa asian selvittämistä esimerkiksi hävittämällä tai kätkemällä kirjallista todistusaineistoa taikka vaikuttamalla esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä kuultavaan todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniin. Kun vangittuna on törkeistä huume- ja talousrikoksista epäilty huumepoliisin entinen päällikkö, jolla on ilmeisesti edelleen poliisikunnassa monia kannattajia, olisi aika eriskummallista, jos vangitsemisvaatimuksen ja -päätöksen perusteena ei olisi nojauduttu jälkienpeittämisvaaraan. Tutkinnanjohtaja on vedonnut Aarnion vangitsemisen jatkamisen perusteena siihen, että vapaaksi päästyään Aarnio voisi ammattitaitoaan hyväksi käyttäen vaikuttaa todistajiin ja muutenkin siihen näyttöön, joka mahdollisessa oikeudenkäynnissä esitetään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalske Jorma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalske Jorma. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
maanantai 18. kesäkuuta 2012
611. Kantelu KKO:n jäsenen jääviydestä
Rannan rauhaa
1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.
2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.
3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.
4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.
5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.
6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin, liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.
8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.
9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.
10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.
11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.
12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.
13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.
14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.
15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.
16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei.
17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.
18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?
19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.
20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.
21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.
23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.
24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.
25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.
26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).
27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.
28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.
29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!
30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.
31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa - joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.
32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.
33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.
34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi. Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.
1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.
2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.
3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.
4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.
5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.
6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin, liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.
8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.
9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.
10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.
11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.
12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.
13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.
14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.
15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.
16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei.
17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.
18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?
19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.
20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.
21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.
23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.
24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.
25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.
26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).
27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.
28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.
29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!
30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.
31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa - joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.
32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.
33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.
34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi. Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
588. Kokoomusryhmän Kanerva-puheet pöyristyttivät pääsyyttäjää
Huolestuttava uutinen eritoten näin Vappuna: Suomalaisten viinanjuonti sen kun vain vähenee, ainakin tilastojen mukaan
1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.
2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."
3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.
4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?
5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa.
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.
6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.
7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.
8. Muistanemme vielä hyvin ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn.
9. Jonkan oli kuitenkin pakko - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.
10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.
11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.
12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?
1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.
2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."
3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.
4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?
5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa.
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.
6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.
7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.
8. Muistanemme vielä hyvin ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn.
9. Jonkan oli kuitenkin pakko - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.
10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.
11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.
12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?
torstai 4. elokuuta 2011
462. Vihapuhe, erityisesti poliitikkojen vihapuheesta
1. Mitä on vihapuhe? On vaadittu, että vihapuhe tulisi määritellä tarkemmin, koska muutoin sen varjolla voidaan rajoittaa sananvapautta.
2. Dosentti Markku Jokisipilä (blogi 3.8.): "Tosiasiassa Suomen laki ei edes tunne vihapuheen käsitettä, eikä sille myöskään ole mitään yhteisesti hyväksyttyä tai juridisesti pätevää määritelmää". Filosofi Jukka Kemppinen, joka ilmoittautui blogissaan vihanpuheen kannattajaksi, puolestaan väittää, että vihapuhetta ei ole kriminalisoitu.
3. Mitä? On todella hämmästyttävää, etteivät edes oppineet tutkijat tunnu ymmärtävän tai ole ymmärtävinään, mitä vihapuhe on! Samaa on sanottava vihapuheen sallimisen perustelemisesta yhteiskunnallisen keskustelun tai yleensä sananvapauden nimissä.
4. Vihapuheesta on kysymys rikoslain 11 luvun 10 §:ssä, jossa on kriminalisoitu rasistinen rikos eli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Uskonrauhan rikkomista koskevassa rikoslain 17 luvun 10 §:ssä on kriminalisoitu loukkaamistarkoituksessa esitetty vihapuhe, joka kohdistuu kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämiä arvoja vastaan.
5. Miksi vihapuhe pitäisi olla nimenomaan määritelty rikoslaissa ennen kuin sitä kavahdettaisiin? Eikö jokainen ihminen sisimmässään tiedä ja ymmärrä, milloin on kysymys vihapuheesta? Jollei tiedä, niin asiaan pitää puuttua jo kotona ja koulussa ja selittää lapselle tai nuorelle, mitä vihapuhe on ja miksi sitä tule pitää yllä eikä sallia. Olisivatko tutkijamme saaneet huonon kotikasvatuksen, kun he eivät muka tiedä, mitä vihapuhe on?
6. Joskus ammoisina aikoina lakeihin oli tapana ottaa paragrafeja ja määritelmiä naisrauhasta; Ruotsissa näin tapahtui vanhoissa rauhanvalalaeissa (edsöre) joskus 1200-luvun kieppeillä. Vastaavia sääntöjä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut laissa. Tästä huolimatta meidän miesten tulee ymmärtää ja hyväksyä, että naisrauha pätee yhä edelleen: naiset on jätettävä niin sanotusti rauhaan, heitä ei saa jahdata seksuaalisessa tarkoituksessa "noin vain", siis sopimattomasti ja mitään keinoja kaihtamatta. Naisrauhan rikkoja ja naisten sopimaton jahtaaja ei voi vedota siihen, että "enhän mä tiennyt, että tää oli sopimatonta, kun laissa ei ole edes määritelty naisrauhaa." - Myös vihapuheen sopimattomuuden tulisi olla itsestään selvä asia.
7. Yhteiskunnallisista asioista pitää toki voida keskustella ilman rangaistuksen tai syytteeseen joutumisen pelkoa. Vallitsevan politiikan, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan, kritisoimista ei tietenkään pidä sellaisenaan ja automaattisesti rinnastaa kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää häiritseviksi, epämiellyttäviksi tai typeriksi koettuja mielipiteitä.
8. Vihapuhe ei kuitenkaan voi milloinkaan olla sananvapauspykälillä suojattu. Tämä koskee myös poliitikkoja ja vaalikampanjoita. Poliitikolle voidaan kenties sallia tavallista kansalaista jonkin verran suurempi vapaus puhua esimerkiksi juuri maahanmuuttoon liittyvistä negatiivisista asioista. Toisaalta häneltä voi vaatia suurempaa harkintaa ja hienotunteisuutta sanavalinnoissa. Poliitikon tulisi näyttää esimerkkiä kanssaihmisilleen ja äänestäjille eikä sortua omaa ja puolueensa etua tavoitellakseen sananvapauden nimissä viha- ja kiihotuspuheisiin. Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakavasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Samanlaista käyttäytymistä voidaan toki edellyttää myös eduskuntaan pyrkiviltä ihmisiltä.
9. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske kiteytti eilisissä tiedotteessaan asian osuvasti: "maahanmuuttopolitiikkaa voi arvostella leimaamatta kokonaisia kansanryhmiä tekaistuilla väitteillä". - Siinä olisi poliitikoille alkaa päälle huoneentaulua vihapuheiden suitsimiseksi.
10. Markku Jokisipilä julisti eilen myös Turun Sanomissa julkaistussa blogikirjoituksessaan, että "väkivallan vähentämiseksi julkista keskustelua ja erilaisten mielipiteiden esille pääsyä on rohkaistava, ei kahlittava." Totta, mutta on myös syytä muista, että vihapuhe ei ole, kuten Pekka Haavisto eilen sanoi, "vain sana", vaan myös teko, tarkemmin sanottuna väkivaltainen teko.
11. Väkivallan ja sillä uhkaamisen suitsimiseksi on siis myös vihapuheesta puhuttava ja kirjoitettava, ei vaiettava. Maanantain mielenosoituskulkueessa päivä nimettiin osuvasti "Hiljaisuuden rikkomisen päiväksi." Joidenkin poliitikkojen ennen vaaleja pitämistä härkistä vihapuheista ei saa vaieta vetoamalla naiivisti esimerkiksi siihen, että "no, eihän tuo tyyppi nyt enää sellaisia typeryyksiä kirjoittele." Ei kirjoittelekaan, kun on päässyt puheineen ja kirjoituksineen juuri siihen, mihin on tähdännytkin: valtaan!
12. Markku Jokisipilä kirjoitti eilen Jussi Halla-ahoa puolustellakseen kauniisti, että "maahanmuuton vastustaminen tai islaminuskon vieroksuminen eivät ole rikoksia, vaan mielipiteitä, joihin meillä jokaisella on oikeus."
13. Esimerkiksi muslimien julkinen leimaaminen kiihottamistarkoituksessa ei toki ole pelkästään kilttiä ja sopuisaa "maahanmuuton vastustamista" eikä islamin pyhien arvojen häpäiseminen "islaminuskon vieroksumista." Asioilla on vissi ero. Onko esimerkiksi Halla-ahon tarkoituksena ollut ainoastaan vastustaa muslimien maahanmuuttoa ja osoittaa islamin "vieroksuntaa"? Jokaisella voi olla asiasta oma mielipide. Minusta on ilmeistä, että ainoastaan tästä H:n kirjoituksissa ei ole kysymys, sillä niin konfliktinhakuisia kirjoitukset ovat.
14. Jorma Kalske osui eilen naulan kantaan sanoessaan äänestäjien suosiota kalastelevan vihapuhe-poliitikon taktiikasta näin:
- Kirjoittaja antaa jälkeenpäin itselleen vapautuksen sanomalla: 'Jokainenhan ymmärtää, että tämä oli tällainen poleeminen puheenvuoro, enkä todellisuudessa tarkoita sitä.' Ja kuitenkin hän käyttää selvästi sellaisia ilmaisuja, joita mainitaan rikoslain kohdassa kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
15. Noinhan se menee. Mutta jollei ole rasistista tarkoitusta, ei ole tietenkään syytä käyttää kirjoituksissaan ilmiselvästi rasistisia ilmauksia. Niin on jos siltä näyttää. Kirjoituksia on jälkeenpäin paha mennä muuksi muuttamaan.
perjantai 28. tammikuuta 2011
380. Ilkka Kanervalle syyte törkeästä lahjusrikoksesta
Tasan kolme vuotta sitten Turun hulppeilla, päiväkausia jatkuneilla mega-synttäreillä elämä hymyili Ikelle, ja miksei olisi hymyillyt, sillä synttärikemut kustannettiin bisnesmiesten firmojen varoista...1. Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva saa syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta.
2. Törkeästä lahjuksen antamisesta Kanervalle syytetään toimitusjohtaja Kyösti Kakkosta, liikemies Toivo Sukaria sekä Nova-yhtiöiden entisiä johtajia Arto Merisaloa ja Tapani Yli-Saunamäkeä. Syytteiden nostamisesta päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.
3. Lahjusrikoksia koskeva haastehakemus on jätetty Helsingin käräjäoikeuteen. Syytettä ajaa Jorma Kalskeen määräyksestä valtionsyyttäjä Jukka Rappe. VKSV:n mukaan oikeuskäsittely alkaa aikaisintaan syksyllä.
4. Kanervan epäillään saaneen yli 50 000 euron arvosta etuja yhtiöiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia Varsinais-Suomeen. Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana toiminut Kanerva olisi Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan voinut vaikuttaa kauppakeskusten sijoittumiseen. Kalskeen mukaan rikos on tehty vuosina 2006-2008.
5. HS:lle antamassaan haastattelussa Jorma Kalske ei halunnut ottaa kantaa siihen, vaikuttivatko mahdolliset lahjusrahat kaavapäätöksiin. Kalskeen mukaan Kanerva on rinnastunut liiton hallituksen puheenjohtajana virkamieheen. Näin häntä voidaan syyttää lahjuksista alhaisemmalla kynnyksellä kuin poliitikkona. Kahta Kanervan avustajaa epäiltiin tutkinnassa avunannosta lahjusrikoksiin. Heitä ei kuitenkaan syytetä, sillä Kalskeen mukaan heidän ei voida todistaa tienneen mahdollisista rikoksista.
6. Kanervan avustajia koskevista syyttämättäjättämispäätöksistä ilmenee HS:n mukaan, että Toivo Sukarin Maskun Kalustetalon ja Kyösti Kakkosen Suomen Liikekiinteistöjen epäillään molempien tukeneen 9 000 eurolla Kanervan 60-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Lisäksi Maskun Kalustetalon epäillään antaneen 2 000 euroa vaalirahaa ja Kanervan Turun-vaalitoimiston 2 000 euron arvoiset huonekalut. Kanerva on aiemmin kertonut saaneensa syntymäpäiviään varten 17 000 euroa Nova Kiinteistökehitykseltä. Nämä rahat on maksettu takaisin.
7. Kaikki syytetyt ovat kiistäneet syytteet. Heidän mukaansa kyse on ollut sallitusta poliittisen toiminnan tukemisesta. Toivo Sukari pitää saamaansa syytettä oikeusmurhana. No, näinhän tällaisissa tapauksissa lähes poikkeuksetta on ennenkin sanottu. Kakkonen taas puhuu noitavainosta.
8. Syytepäätös tuli julki Kanervan 63-vuotissyntymäpäivänä. Kalskeen mukaan tämä oli puhdas sattuma.
9. Ike Kanerva ei kiittänyt Kalsketta saamastaan "synttärilahjasta", vaan kertoi radiohaastattelussaan, että "tämä on erittäin ikävä asia." Hän vakuutti olevansa syytön ja luottavansa vahvasti suomalaiseen oikeusjärjestelmään. - Kas, kun ei maininnut vielä paljon puhuttua "viranomaisten työrauhaa", johon tällaisissa tapauksissa on aina epäiltyjen taholta vedottu.
10. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Lenita Toivakan mukaan syyte on erittäin kiusallinen paitsi Kanervalle myös koko ryhmälle.
11. Ryhmän toinen varapuheenjohtaja Ben Zyskowicz on yllättynyt Kanervan syytteestä. Zyssen mukaan yksittäinen näkyväkään poliitikkoa koskeva syyte ei kuitenkaan "sinänsä" vaikuta kokoomuksen vaalikampanjointiin.
12. Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajan Timo Kauniston (kesk.) mielestä on syytä pohtia, pitäisikö Kanervan pidättäytyä kokonaan maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävistä oikeusprosessin ajaksi. Kanervaa syytetään törkeän lahjuksen ottamisesta tahoilta, jotka suunnittelivat Varsinais-Suomeen kauppakeskuksia. Kanervan asemaa pohditaan maanantaina. Kanerva on jäävännyt itsensä jo aiemmin kaavoitusta koskevista päätöksistä.
13. Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen mukaan Ilkka Kanerva voi olla ehdolla eduskuntavaaleissa.
Katainen pitää asiaa vakavana ja Kanervan kannalta hyvin kiusallisena. Hänen mukaansa kokoomus ei kuitenkaan voi ryhtyä asiassa miksikään toverituomioistuimeksi.
- Me emme voi oikeutta jakaa, sitä jakavat Suomessa tuomioistuimet, sanoi Katainen.
14. Ben Zyskowicz pitää Kanervan saaman syytteen ajankohtaa kohtalokkaana Kanervalle.
-Ajoitus on asianomaisen henkilön kannalta pahin mahdollinen, eli syyte tulee ennen vaaleja, mutta mahdollinen tuomio jää nähtäväksi vasta vaalien jälkeen, sanoo Zysse.
15. Ihmettelen hieman Zyssen arviota "pahimmasta mahdollisesta ajoituksesta." Minusta nimittäin tilanne on Kanervan kannalta päinvastoin edullinen ja jopa suorastaan herkullinen, sillä nyt hän voi vapaasti heittäytyä marttyyriksi ja väittää joutuneensa "oikeusmurhan uhriksi." Tämä tunnetusti vetoaa kansan "oikeustajuun;" ei ole vaikeaa ennustaa, että Kanerva tulee saamaan vaaleissa melkoisen äänivyöryn.
16. Tilanne olisi Kanervan kannalta "pahin mahdollinen", jos hänet ehdittäisiin tuomita törkeästä lahjusrikoksesta vaikkapa ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
17. Toiseksi ihmettelen AVKS Jorman Kalskeen lausuntoa siitä, että käräjäoikeus alkaisi käsitellä Kanervan ja kumppanien syytteitä vasta "joskus syksyllä."
18. Minkä ihmeen takia vasta syksyllä eli vasta 8-9 kuukauden kuluttua? Eikö esitutkintamateriaali ole nyt täydellisesti kasassa ja syyteharkintakin suoritettu? Kyllä, näinhän sen täytyy olla. Myöskään syytetyille ja heidän advokaateilleen asia ei ole mitenkään uusi, sillä he ovat olleet tiiviisti "mukana" esitutkinnassa ja päämiestensä kulusteluissa.
19. Jos halutaan, juttu voitaisiin aivan hyvin käsitellä jo ennen huhtikuun eduskuntavaaleja ja myös tuomio antaa ennen vaaleja. Laajuudeltaan ja vaikeusasteeltaan Kanervan juttu ei voi olla mitenkään kovin epätavallinen. Miksi siis pitää tieten tahtoen taas - jälleen kerran - viivyttää asian tuomioistuinkäsittelyn aloittamista? En ymmärrä. Syy on kai vain siinä, että tällaiseen vetkutteluun ja asioiden makuuttamiseen asianomaisissa viranomaisissa ja virastoissa on Suomessa vanhastaan totuttu, siitä(kin) on tullut maan tapa.
20. Asia makaavat (lue: asioita makuutetaan) esitutkinnassa, syyteharkinnassa, tuomioistuimissa, oikeuskanslerinvirastossa, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa jne. jne. Tällä tavalla menetellen Suomi tulee jatkossakin saamaan ihmisoikeustuomioistuimelta roppakaupalla langettavia tuomioita käsittelyn hitaudesta! Se on saletti!
21. Minusta Ilkka Kanervan pitäisi ehdottomasti vaatia, että juttu käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin jo ennen eduskuntavaaleja, jos kerran hän on varma syyttömyydestään, niin kuin tuntuu olevan.
22. Asian kiireelliseksi määräämisestä säädetään OK 19 luvussa (363/2009). Kiireelliseksi julistamista voisivat vaatia syyttäjä ja kaikki syytetyt. Asia voidaan OK 19:1:n mukaan määrätä kiireelliseksi eli käsiteltäväksi ennen muita asioita, jos asian käsittelemiselle kiireellisesti on erityisen painava syy ottaen huomioon oikeudenkäynnin kesto, asian laatu ja merkitys asianosaisille sekä muut perusteet kiireelliseksi määräämiselle. Minusta Kanervan jutussa edellytykset kiireelliseksi julistamiselle ovat olemassa. Ks. OK 19:1:n perusteista lähemmin HE 233/2008 s. 30.
23. Miksi juttu käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa eikä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Turussa? Kysymyksessä olevat kauppakeskukset samoin kuin Varsinais-Suomen maakuntaliitto ovat Varsinais-Suomessa. Turku on Kanervan kotikaupunki. Lain mukaan (ROK 4:1) rikosasia käsitellään pääsäännön mukaan rikoksen tekopaikan tuomioistuimessa. Jos rikos on tehty useilla, eri tuomiopiireihin kuuluvilla paikkakunnilla, on kunkin paikkakunnan tuomioistuin toimivaltainen asiassa.
24. Millä perusteella syyttäjä katsoo, että lahjusrikokset on tehty Helsingissä? Tämä selvinnee oikeudenkäynnissä. Onko kaavoitusasioista neuvoteltu ja sovittu nimenomaan Helsingissä? Kalskeen tiedotteen mukaan rikokset on tehty 2006-2008. Luultavasti osa rikoksista on tehty Helsingissä ja osa taas Varsinais-Suomessa. Ehkä Helsingin käräjäoikeus on valittu oikeuspaikaksi siksi, ettei syytettä jouduttaisi käsittelemään Kanervan "kotikentällä" eli Turussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)