keskiviikko 31. lokakuuta 2012

660. KKO 2012:83; jatkokäsittelylupa hovioikeudessa

1. Nyt kun vaalit ovat onnellisesti ohitse, voimme sukeltaa välillä ennakkopäätösten aina niin kiehtovaan ja kylmän viileää harkintaa edellyttävään maailmaan. Ottakaamme tässä ikään kuin alkupaloiksi esille vaikkapa tapaus KKO 2012:83, joka koskee jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä hovioikeudessa, kas tässä. Jatkokäsittelylupaa koskevista tapauksista on ollut blogissa puhetta aiemminkin.

2. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n mukaan riita-asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta, ja valituskirjelmässä esitetyn vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen välinen erotus (häviöarvo) ei ole yli 10 000 euroa. Oikeudenkäyntikuluja ja vaatimukselle laskettavaa korkoa ei oteta huomioon häviöarvon määrää laskettaessa.

3. Lainkohdassa tarkoitetuissa niin sanotuissa rahamäärältään vähäisemmissä riita-asioissa valittajat tarvitsevat siis ensin hovioikeuden asian suppean käsittelyn jälkeen myöntämän jatkokäsittelyluvan (JKL), jotta hovoikeus voi ottaa asian varsinaiseen tutkintaansa (täystutkinta). Jos hovioikeus ei myönnä sanottua lupaa, asian käsittely hovioikeudessa päättyy ja käräjäoikeuden tuomio jää voimaan. Mainittu häviöarvo on nostettu laissa todella korkealle, sillä rahamärältään 10 000 euron suuruista riitaa ei voida sanoa vähäiseksi, jos asiaa tarkastellaan tavallisen yksityishenkilön kannalta. Lainsäätäjän valinta säätää sanotun suuruinen häviöarvo asian tutkimisen edellytykseksi asettaa muutoksenhakijat tietenkin sangen eriarvoiseen asemaan.

4. Ne perusteet, joilla lupa on myönnettävä, mainitaan oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta;
2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä;
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

5. Ratkaisussa KKO 2012:83 selostetussa tapauksessa A oli käräjäoikeudessa tuomittu nuorena henkilönä tehdystä pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksena Kelalle 4 891 euroa korkoineen ja asianomistaja X:lle sairaalakuluista 210 euroa, työansion menetyksestä 1 950 euroa ja kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa eli vahingonkorvauksia yhteensä 10 051 euroa. 

6. A valitti hoviokeuteen ainoastaan mainittujen vahingonkorvausten osalta. Tällöin on  kysymyksessä riita-asia, eli myös tässä tapauksessa sovelletaan jatkokäsittelyluvan myöntämista riita-asiassa koskevia OK 25a:5:n säännöksiä. A vaati valituksessaan, että kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomittu korvaus alennetaan 2 800 euroon esittäen samalla vahingonkorvauksen sovittelua koskevan muutosvaatimuksen.

7. Asiassa oli ongelmallista ensinnäkin se, tarvitsiko A jatkokäsittelyluvan vai ei.  Jos asianosainen esittää samassa jutussa useita vaatimuksia, valittaja ei tarvitse jatkokäsittelylupaa, jos eri vaatimusten yhteenlaskettu häviöarvo on yli 10 000 euroa. 
Hovioikeus, ratkaisuselosteen mukaan ilman erityisiä perusteluja, katsoi, että A tarvitsi luvan. Korkein oikeus päätyi samaan johtopäätökseen. Asian esittelijä oli kuitenkin toisella kannalla.

8. En ryhdy yksityiskohtaisesti käymään korkeimman oikeuden ja esittelijän perusteluja läpi. Muodollisesti katsoen näyttää siltä, että korkeimman oikeuden ratkaisu on oikea, jos pidetään silmällä ainoastaan häviöarvon määrittämisen laskentatapaa. Juridiikka ei ole kuitenkaan matematiikkaa. Kiperissä ja tulkinnanvaraisissa tapauksissa huomioon tulisi ottaa sekä lainsäätäjän että lain eli tässä tapauksessa koko lupajärjestelmän tarkoitus (ratio legis).

9. Tähän nähden voidaan kummastella sitä, että korkein oikeus ei ole kiinnittänyt perusteluissaan minkäänlaista huomiota esittelijän esille ottamiin näkökohtiin. Esittelijä Petteri Mikkola kirjoittaa mietinnössään:

- Vaikka jatkokäsittelylupajärjestelmän säätämisellä ei sinänsä ole rajoitettu oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon, sillä on vaikutusta muutoksenhakemuksen tutkimismenettelyn perusteellisuuteen. Tällaista muutoksenhakuun vaikuttavaa säännöstöä on perusteltua tulkita suppeasti ja viime kädessä muutoksenhakijalle myönteisesti. Jos jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltuvuus asiaan on epäselvä, valituksen käsittelyä on siten syytä suoraan jatkaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvussa säädetyllä tavalla. Jos jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltuvuus asiaan on epäselvä muutosvaatimusten puutteellisuuden vuoksi, hovioikeuden on tarvittaessa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 3 §:n mukaisesti täydennytettävä valitusta tältä osin.

10. Esittelijä on aivan oikeassa todetessaan, että JKL-järjestelmä vaikuttaa asianosaisen muutoksenhakuoikeuteen välillisesti niin, että jos lupaa ei myönnetä, asiaa ei viedä perusteelliseen tutkintaan (täystutkinta). Tätä ongelmaa olen itsekin painottanut, mutta "viralliset tahot" eli etuneässä oikeusministeriö, korkein oikeus ja hovoikeudet eivät ole halunneet tätä näkemystä noteerata. Jos niin olisi tehty, koko JKL-järjestelmä olisi sattanut herättää eduskunnassa vastusta. Oli siis tarkoituksenmukaista pimittää ongelma päättäjiltä ja kaunistella asiaa niin, että myös JKL-järjestelmän piiriin kuuluvissa  asioissa asianosaisilla olisi  tismalleen samanlainen valitusoikeus kuin normaalistikin. Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että korkein oikeus on halunnut myös tässä tapauksessa sivuuttaa sanotun näkökohdan kokonaan.

11. Esittelijän johtopäätös, jonka mukaan ko. lainkohtaa on järkevää tulkita suppeasti ja viime kädessä siis valittajalle myönteisesti, on oikea - myös tästä pisteet esittelijälle! Tähän kannanottoon saadaan selkeää tukea myös lainvalmistelutöistä - esittelijä olisi toki voinut viitata mietinnössään niihin -  eli tarkemmin sanottuna hovioikeusuudistusta koskevasta hallituksen esityksestä (HE 105/2009 vp) s. 53, jossa lausutaan näin: 

- Jos on epäselvää, kuuluko valitus lainkaan jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan piiriin, tulisi asiassa myöntää lupa. Luvan myöntäminen asiassa, jossa lupaa ei mahdol- lisesti olisi tarvittu, ei olisi menettelyvirhe. Valitusasian käsitteleminen oikeudenkäy- miskaaren 26 luvun mukaisessa menettelyssä ei voisi vaarantaa asianosaisten oikeusturvaa eikä myöskään olla seikka, jonka voitaisiin katsoa vaikuttaneen jutun lopputulokseen siten kuin tuomiovirhekantelua koskevassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa on säädetty. Hovioikeus ei siten menettelisi virheellisesti silloinkaan, kun se tutkisi suoraan asian, joka kuuluisi lupajärjestelmän piiriin. - Tätä näkemystä olen itsekin korostanut.

12. Hieman aikaisemmin mainitussa hallituksen esityksessä sanotaan vielä näin (s. 53): 

- Lupajärjestelmän tavoitteiden mukaista ei olisi se, että häviöarvon selvittäminen olisi käytännössä vaikeampaa kuin valituksen ratkaiseminen. Jollei häviöarvo olisi käräjäoikeuden ratkaisun ja valituskirjelmän perusteella vaikeuksitta laskettavissa, olisi järjestelmän toimivuuden kannalta suositeltavaa, että lupa rajatapauksissa myönnetään. Tällaisissa tilanteissa voisi myös olla perusteltua pyytää valittajan vastapuolelta vastaus ennen lupapäätöksen tekemistä.

13. Minusta ratkaisun KKO 2012:83 anti on - yllättävää kyllä -  juuri siinä, mitkä seikat korkein oikeus on päätöksensä perusteluissa sivuuttanut! Korkein oikeus on ohittanut perusteluissaan pro et contra -perustelumetodin ja soveltanut kylmästi häviöarvon matemaatista laskemista tarkoittavaa "hiusten halkomis" -metodia. Korkein oikeus on pitänyt silmällä ja tuonut perusteluissan esiiin ainoastaan sellaisia seikkoja, jotka tukevat sen valitsemaa lopputulosta, mutta sivuuttanut tyystin esittelijän esiin nostamat contra-seikat ja perusteet. Huomionarvoista on lisäksi se, että vaikka korkein oikeus normaalisti aina nojautuu perusteluissaan tiukasti - jopa liian tiukasti - lain esitöihin - näin ole tehty tässä tapauksessa, sillä korkeimman oikeuden perusteluissa ei mainita ko. osin (JKL:n tarve) halaistua sanaa hallituksen esityksessä mainitusta tulkintasäännöstä tai muistakaan seikoista. Paha juttu, sillä tämä osoittaa, miten yksipuoliseen ja vastanäkökohdat sivuuttavaan argumentaatioon ratkaisu perustuu.

14. Korkein oikeus on hieman paikannut tylyä kannanottoaan ratkaisemalla asian niin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa painavan syyn perusteella. Tässä kohdin lain esityöt ovat nyt kelvanneet korkeimalle oikeudelle. Minusta on ilman muuta selvää, että mainitunlaisessa tapauksessa JKL tulee myöntää. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millä perusteilla hovoikeus oli kuitenkin päättänyt evätä luvan. Tätä emme voi tietää, koska käytäntö, jonka korkein oikeus on ilman perusteluja hyväksynyt, on se, että hovioikeuden ei tarvitse perustella lupapäätöksiään millään tavalla. On toki nurinkurista ja asianmukaisen lainkäytännön vastaista menettelyä, että valittajan on mentävä korkeimpaan oikeuteen asti saadakseen tietää, mitkä ovat ne perusteet, joiden nojalla hänen lupahakemuksensa on hovoikeudessa hylätty. Mutta suomalainen lainkäyttö nyt vain on joskus näin typerällä tolalla!

15. Kun hovioikeuksien ei tarvitse perustella lupapäätöksiään, työllistävät JKL-asiat korkeinta oikeutta. JKL-järjestelmä on ollut voimassa vuoden 2011 alusta, ja tänä aikana korkeimpaan oikeuteen on tehty hovioikeuksien luvan epäämispäätöksistä todennäköisesti jo satoja valituslupahakemuksia ja valituksia; tilastotietoja tästä ei ole kuitenkaan julkaistu. Korkein oikeus on myöntänyt tähän mennessä jo lähes parikymmentä valituslupaa siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää lupa tai kuuluuko asia JKL:n soveltamisalan piiriin. Tähän mennessä eli vuoden 2012 aikana KKO on julkaissut ennakkopäätöksinä JKL:n soveltamisesta jo kahdeksan ennakkopäätöstä, eli JKL-asiat kuuluvat korkeimman oikeuden suurimpiin asiaryhmiin. Ks. ratkaisut KKO  2012:25, 26, 27, 28, 31, 33, 44 ja nyt siis KKO 2012:83.

16. JKL-asiat työllistävät siis korkeinta oikeutta melkoisesti. Mainituissa asioissa annettujen ennakkopäätösten prejudikaattiarvoa voidaan kuitenkin pitää melko vähäisenä.
Jos ennakkopäätössten prejudikaaatiarvoa arvioidaan asteikolla 1-5, sijoittuvat korkeimman oikeuden JKL-asioissa antamat ennakkopäätökset suurimmaksi osaksi kohtaan 1. Jos hovioikeuksilla olisi velvollisuus perustella JKL-ratkaisuja, vähenisivät  näissä asioissa korkeimpaan oikeuteen tehtävät valituslupahakemukset ja valitukset tuntuvasti, jolloin  korkeimmalta oikeudelta säästyisi aikaa todella merkittävien asioiden esille ottamiseen ja ratkaisemiseen.

tiistai 30. lokakuuta 2012

659. Miten kohentaa äänestysaktiivisuutta?

1. Juuri käytyjen kuntavaalien suurimmaksi uutiseksi nousi kansalaisten perin passiivinen suhtautuminen äänestämiseen. Kaikissa tiedotusvälineissä valitellaan vielä tänäänkin, vaikka vaalit ovat olleet onnellisesti takanapäin jo kohta kaksi vuorokautta, ihmisten välinpitämätöntä suhtautumista äänestämiseen. On etsitty keinoja, joiden avulla vaali-innostusta ja äänestysaktiivisuutta voitaisiin parantaa. Jokaisen tehtävänsä vakavasti tai ainakin puolivakavasti ottavan bloggarinkin on toki kannettava kortensa yhteiseen kekoon ja pohdittava, mikä tepsisi nukkuviin äänestäjiin.

2.  Aivan kaikki eivät ole huolestuneita matalasta äänestysprosentista. Esimerkiksi Tuomas Enbuske -niminen kolumnisti väittää, että kuntavaalien äänestysprosentti 58,2  oli oikeastaan yllättävän korkea. No, tämä Enbuske ei tunnetusti kuulu vakavasti otettaviin kolumnisteihin, joten sivuuttakaamme hänen myös tässä yhteydessä vain kepeää julkisuutta kosiskeleva sanomansa olankohautuksella.

3. Miksi ihmiset eivät viitsi tai halua äänestää? Kaiketi se johtuu siitä, että ihmiset ovat kyllästyneitä moniin vaaleihin, eivätkä usko, että äänestämisellä voitaisiin vaikuttaa ratkaisevasti tai edes joltakin pieneltä osin asioihin; eihän niillä ole tähänkän asti voinut vaikuttaa. Kunnalliset ja valtiolliset kysymykset, ongelmat ja asiat vain tulevat eteen ja menevät niin kuin ne ovat monien mielestä menneet tähänkin asti: päin helvettiä - omista asioista nyt puhumattakaan. Asioihin ei voi äänestyksllä vaikuttaa. Vaikka osa päättäjistä vaihtuisikin vaaleissa, on meno kohta vaalien jälkeen toisenlaisista lupauksista huolimatta aivan samanlaista kuin ennenkin.

4. Yksi keino, joilla asiantilaa voitaisiin parantaa, tulee heti kohta mieleen: vaaleja edeltävät puoluejohtajien väliset parituntiset vaalikeskustelut tai -väittelyt samoin kuin puoluejohtajien yksittäiset vaalitentit olisi hetimiten lopetettava. Kuten jälleen kerran TV1:n suuressa vaalikeskustelussa nähtiin, puoluejohtajat eivät osaa käyttäytyä normaali-ihmisten tavoin eikä keskustelukulttuurista välitetä tuon taivaallista. Puoluejohtajat käyvät toistensa kimppuun kuin yleiset syyttäjät konsanaan ja koko parintuntinen ohjelma on katsojalle suuri kärsimysnäytelmä, jota leimaa varsinkin kaksi ilmiötä:  1) poliitikkojen hillitön huutaminen ja hohotus ja 2) toisten päälle puhuminen.

5. Puoluejohtajat käyttäytyvät vaaliväittelyissä nykyään kuin pahimmat erityisluokan oppilaat konsanaan, vain kiroilu ja  toisten suoranainen herjaaminen saadaan lähetyksen aikana joten kuten pysymään kurissa. Ohjelman päätyttyä katsoja on aivan raivoisssaan, ja monet tekevät päätöksen, joka pitää: kyllä en mene äänestämään, en nyt enkä ikinä!

6. Jos puoluepomojen "väittelyä" pitää vielä jatkossakin katsoa, niin vietäkööt heidät sitten vaikka johonkin kylpylään, jossa he saisivat missikisojen tavoin tilaisuuden esiintyä tv-katsojille ilta- ja uimapukukierroksella ja jossa leikittäisiin erilaisia vesileikkejä ja nautittaisiin virvokkeina olutta, siideriä ja koskenkorvaa. Tai sitten puoluejohtajat voisivat viettää kuukauden ennen vaaleja keskenään kaikkien töllötettävinä omassa BB-talossaan. Eiköhän se kapulakielen puhuminen näillä konstein vähitellen loppuisi!

7. Toki vikaa on äänestyssysteemeissäkin. Itse asiassa äänestäminen on tapahtumana yhä edelleen samanlainen kuin se oli reilut 100 vuotta sitten eli vuonna 1906, jolloin kansa sai ensimäisen kerran oikeuden äänestää valtiollisissa valeissa; tästä kerrotaan mm. Ilmari Kiannon romaanissa Punainen viiva, johon voidaan edelleen po. suhteessa viitata. Viivan vetämisen sijasta nyt äänestyslippuun kirjoitetaan ehdokkaan numero, muita muutoksia ei  ole juuri tapahtunut. Toki käyttöön on otettu ennakkoäänestys, joka on nyt muuttunut postiäänestykseksi.

8. Missä kummassa viipyy mahdollisuus sähköiseen ja internetissä tapahtuvaan äänestämiseen? Virossa tämä on ollut käytössä jo monissa vaaleissa, mutta Suomessa ei enää edes puhuta tästä uudistuksesta, kun Tuija Braxin johdolla tapahtunut kokeilu meni neljä vuotta sitten täysin mönkään eli perseilyksi. Oppia pitäisi hakea tässsäkin suhteessa Virossa, jossa pelaa myös sähköinen resepti, mikä maksoi vain 11 milj. euroa. Suomessa vastaavan projektin suunnitteluun on käytetty rahaa jo yli 500 milj. euroa, mutta vieläkään sähköistä reseptiä ei ole saatu koko maahan.

9. Kaikissa merkittävissä tv-ohjelmissa katsojat pääsevät osallistumaan äänestyksiin kotisohvilta käsin kännykällä tai netin välityksellä. Miksi tätä kätevää ja helppoa tapaa  osallistua kansanvallan käyttämiseen ei haluta antaa ihmisille vaaleissa? Veikkaaminen ja lottoaminen samoin kuin veroilmoituksen täyttäminen ja jättäminen, oikeusjutun vireille ja tuomiosta valittaminen voidaan hoitaa sähköisesti jne. ,eli hyvin monet toiminnot hoituvat nykyään kätevästi netissä, mutta äänestämisessä eletään edelleen Kun isä lampun osti -aikakautta. Äänestäminen on haluttu säilyttää Suomessa pyhänä ja haudanvakavana rituaalina, joka vertautuu kirkossa pidettävään jumalanpalvelukseen; eihän ihmisen hautaaminenkaan vielä taida onnistua sähköisesti, polttohautauksessakin tarvittaneen paikalle joku pappi loitsuja lukemaan. 

9a. Onko kansanvalta siis ikävä, harmaa ja tylsistyttävä asia? Minusta vaaleista ja äänestyksestä pitäisi tehdä koko kansan karnevaali, eikä antaa ainoastaan puoluejohtajien pitää omia karnevaalejaan vaaliväittelyissä! Vappu sopisi hyvin yleiseksi äänestyspäiväksi. Eivätkö päättäjämme ole todellakaan panneet merkille, että kirkossakäynti ja äänestysaktiivisuus ovat laskeneet samaa tahtia? Kirkosta tuli mieleen, että äänestäminen tulisi tehdä mahdolliseksi myös jumalanpalveluksen aikana kannettavan kolehdin yhteydessä; kolehtihaaveja olisi kaksi, joista toiseen pudotettaisiin entiseen malliin fyrkkaa ja toiseen taas äänestyslippu. Näin tulisi kaksi asiaa hoidetuksi samana sunnuntaina samassa paikassa.

10. Ehdokkaiden ja puolueiden ns. jalkatyö on perin vanhanaikaisella tolalla. Toreilla ja liikekeskusten pihoilla ihmisiä yritetään houkutella puolueiden vaalikojuille edelleen perinteisen hernekeiton, kahvin ja laihan mehun avulla! Eihän tuollaisesta tule mitään, vaan ihmiset tulevat vain entistä vihaisemmiksi ja epäilevämmiksi! Kyllä saatavilla pitäisi olla tuhdinpaa ruokaa, vaikka esimerkiksi karjalanpaistia, porsaankyljyksiä ja pippuripihviä, ja kyytipojaksi viiniä, olutta ja - niin koskenkorvaa tietysti! Kulttuurisessa tarjonnassa taas olisi hyvä olla tarjolla vaihtoehtona vaikkapa strip teasea ja muita yhtä eksoottisia tapahtumia varsinkin näin syyspimeiden aikaan.

11. Nykyisin puhutaan paljon ja jatkuvasti valtiolle ja kunnille kuuluvien tehtävien ulkoistamisesta ja yksityistämisestä. Näin tehtiin näissäkin vaaleissa, mistä seuraisi, että monille nämä käsitteet ja niiden erot tulivat vain entistä oudommiksi. Mutta eipä heitetä lasta pesuveden mukana kokonaan pois, sillä miksi emme pohtisi myös eduskunta- ja kuntavaalien ulkoistamista. Valtiolla ja kunnilla olisi edelleen paljon puhuttu järjestämisvastuu vaaleissa, mutta tehtävät voitaisiin antaa käytännössä tiettyjen yrityksen hoidettavaksi.  

12. Esimerkiksi eduskuntavaalit voitaisiin ulkoistaa huoletta Veikkaukselle, sillä ovathan vaalitkin itse asiassa eräänlaista lottoamista: koskaan emme voi varmasti tietää, mikä on arvonnan eli vaalien lopputulos, voittaako omilla numeroilla mitään ja mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Veikauksen pääjohtajalle maksetaan liksaa 3-4 kertaa enemmän kuin eduskunnan puhemiehelle tai vaalien järjestämisestä vastuussa olevalle oikeusministerille. Tästä voidaan loogisesti funtsien päätellä, että vaalien järjestäminen Veikkauksen hoteissa onnistuisi huomattavasti tehokkaammin ja turvallisemmin kuin nykyään.

13. Kuten viime sunnuntai-iltana voitiin huomata, vaalitulosten saaminen kestää nykyään yllättävän kauan, paljon kauemmin kuin muutamat vaalit sitten. Näin siitä huolimatta, että ääniä on alhaisen äänestysvilkkauden takia laskettavana monta sataa tuhatta vähemmän kuin aikaisemmin. Lottoarvonnan tulos sen sijaan saadaan muutamassa minuutissa eli  yhden jääkaapillakäynnin jälkeen. Jos vaalitt uskottaisiin Veikaukselle, saataisiin äänestystuloksetkin pian äänestysajan päätyttyä; siinä ne lävähtäisivät kuvaruutuun yhdessä oikeiden lottonumeroiden kanssa! Ei siis tarvitsisi enää ventata koko ehtoota ensin postiäänestyksen tuloksia ja sitten, ennakkoäänistä masentuneena ja lähes puolihumalassa, vielä tuntitolkulla varsinaisena vaalipäivänä annettujen äänten piinallisten hidasta laskentaa ja vaaliasiantuntija Sami Borgin iänikuisia jaarituksia.

14. Asia pitäisi hoitaa niin, että samalla kun äänestyskelpoinen ihminen jättää lottokuponkinsa Veikauksen asiamiehelle, hän voi merkitä samaan kuponkiin myös oman vaaliehdokkaansa numeron. Kätevää, eikö totta! Äänestysaktiivisuutta voitaisiin kaikkein tehokkaammin lisätä niin, että vaaliloton yhteydessä valtio antaisi äänestyksen kiihottamiseksi Veikkaukselle 20 miljoonaa euroa, josta arvottaisiin äänestykseen osallistuneiden lottoäänestäjien kesken voittoja. Extra -päävoitto olisi 10 milj. euroa ja lisäksi arvottaisiin pienempiä rahapalkintoja ja/tai matkoja esimerkiksi Mombasaan, Turkkiin ja Tallinnaan. Saletisti äänestysvilkkaus kohentuisi kummasti ja alkaisi lähennellä pian Valko-Venäjän ja Pohjois-Koren äänestysprosentteja.

15. Tässä oli vain ikään kuin alkupaloiksi joitakin varteenotettavia konsteja vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ja nostaa äänestysprosentti taas kunnon lukuihin. Olisiko lukijoilla asiassa omia ehdotuksia?

16. Mutta yksi asia on saletti, mikäli vanhat merkit vähänkään paikkansa pitävät: viimeistään viikon kuluttua vaaleista kurjan alahainen äänestysprosentti on jo unohtunut, siihen palataan seuraavan kerran uudelleen vasta vuoden 2014 eurovaalien jälkeen.

maanantai 29. lokakuuta 2012

658. Kuntavaalien tulossatoa - äänestysaktiivisuus romahti

Vaalitulos, suluissa puolueiden ääniosuuden muutos v. 2008 kuntavaaleista, oli seuraavanlainen:
kokoomus 21,9 % (-1,6); Sdp 19,6 % (-1,7); keskusta 18,7 % (-1,4); persut 12,3 % (+7,0); vihr.  8,5 % (-0,4); vasurit 8,0 % (-0,6); Rkp 4,7 % (0,0); KD 3,7 % (-0,4) ja muut 1,7 % (-0,8).

Eipä tuo lauantainen veikkaukseni kovin paljon mennyt pieleen! Persujen odotettua pienempää vaalivoittoa - sätkyä - vain oli vaikea ennustaa.

Kuten listasta näkyy, kaikki muut puolueet hävisivät vuoden 2008 kuntavaliin verrattuna paitsi persut ja Rkp. Silti myös hävinneiden puoleiden puheenjohtajat - laidasta laitaan - kiirehtivät naamat hymystä loistaen jo heti ennakkoäänien tultua hyrisemään tyytyväisyyttään iloitsemaan suureen ääneen "hyvästä vaalituloksesta". Persujen voittoa taas vähäteltiin ja sitä pidettiin jopa vaalien suurimapana häviäjänä. Miten tässä nyt näin kävi?

Puolejohtajat eivät verranneeet vaalin tulosta edelliseen kuntavaaleihin, vaan vuoden 2010 eduskuntavaaleihin, jolloin persut sai jytkyvoiton. Nyt persuille ei tullut jytkyä, tuli vain sätky, ja tämäkös muiden puolueiden johtajia  ilahdutti. Puhuttiin torjuntavoitosta ja ties mistä.

Ketkä torjouivat ja mitä? Tämä on selvä asia: Lähes puolet äänioikeutetuista ihmisistä torjuivat koko vaalit ja samalla koko demokratian! Äänestysprosentti jäi nimittäin todella alhaiseksi eli 58.2 prosenttiin, laskua edellisistä kuntavaaleista reilut kolme prosenttiyksikköä! Kansa ei siis luota enää edes persuihin, eihän tästä kai muuta johtopäätöstä voida vetää! Persuista on tullut vanha puolue. Suurin äänestysprosentti oli Mauri Pekkarisen hallitsemassa Kinnulassa (84 %), alhaisin taas Vantaalla (51 %), siellä demareiden hallitsemassa ongelmakaupungissa.

Jos  puolueiden saamia äänimääriä laskettaessa otetaan huomioon kaikki äänioikeutetut, ovat puolueiden todelliset kannatusprosentit seuraavat: kokoomus 12,6 %, Sdp 11,3 %, keskusta 10,8 %, perussuomalaiset 7,1 %, vihreät 4,9 %, vasemmistoliitto 4,6 %, Rkp 2,7 % ja KD 2,2 %. Nukkuvien puolue olisi siis näissäkin vaaleissa ylivoimaisesti suurin ryhmä.

Mutta sitten hieman iloisempiin uutisiin: Läpi vaaleissa menivät esimerkiksi Juha Mieto (perinteinen) Kurikassa, Olli-Pekka Karjalainen (moukari) Seinäjoella, Jani Wickholm (hömppämusiikki) Jämsässä,  Lailli Partinen (lätkä) Lappeenrannassa ja Amin Asikainen (turpiinsa saanut boxari) Kirkkonummella, filosofi Jukka Kemppisen kotipitäjässä. Ja sokerina pohjalla: Viitasaaren ääniharavaksi on noussut Teuvo Hakkarainen (persut ja Seiska). Dosentti Johan Bäckman sen sijaan sai tyytyä Espossa 44 ääneen eikä tullut valituksi.

Tämäkö vaalien koko kuva: Koko maan suurimmaksi ääniharavaksi on nousemassa ja nyt jo noussut Helsingissä kokoomuksen Jan Vapaavuori, porvariston pönäköityvä charmia. Vai se, että hyvin monissa kunnissa uusien valtuutettujen keski-ikä on reilusti yli 60 vuotta. Suomi on myös tässä katsannossa ukkooontuvien ja ämmäytyvien ihmisten maa.

Pena Arajärven äänimäärä oli pettymys: nipin napin maan kymmenen parhaan joukkoon. Tämä selittyy sillä, että Penan eukko on Tarja, muutenhan Penan äänimäärä olisi toki ollut paljon suurempi. Seuraavissa vaaleissa - kenties jo eurovaaleissa - Penan kyllä kantsisi  harkita vakavasti vaaleihin menoa poikamiehenä.

Keravalla uusien valtuttettuihiin kuuluu kaksi Havansia, molemmat persuista: Erkki (71 v.) kaupungin toiseksi suurimmalla äänimäärällä ja Lahja (67 v.) reilulla 200 äädellä. Parhaat onnittelut!

Yksi uusi ennätys vaaleissa sentään nähtiin: ääntenlaskun hitausennätys. Näyttää siltä, että mitä vähemmän ääniä vaaleissa annetaan, sitä hitaammin ääntenlasku ja tuloksen saanti kestää. Ylen vaaliasiantuntija Sami Borg on edelleen dosentti, eikö hänelle voitaisi  jo hakea professorin arvonimeä?

Susan Ruusunen, ex-pääministerinmorsian, ei onnistunut pääsemän valtuustoon Espoossa demarien listoilta, ääniä ropisi 49. Sen sijaan Merja Mäntyniemi (ent. Vanhanen), lentoemäntä ja yhteiskuntat. yo., valittiin kepun listoilta uutena Rovaniemen valtuustoon. Näitä kahta naista yhdistävä lenkki eli ex-pääministeri Matti Vanhanen, nykyinen perheystävien liiton puheenjohtaja, oli ehdolla Nurmijärvellä, jossa jäi äänimäärässä mitalisijojen ulkopuolelle eli neljänneksi 450 äänellä. Outi Mäkelä, istuva kansanedustaja kokoomuksesta, keräsi yli 1200 ääntä eli kolme kertaa Vanhasta enemmän. Mattia ei näköjään liiemmälti kaivata takaisin valtakunnan politiikkaan.

Antti "Kanki" Kaikkonen läpäisi seulan Tuusulassa, mutta Jukka Vihriälää ei - jostakin syystä - valittu enää Seinäjoen valtuustoon. Sen sijaan Ilkka "Ike" Kanerva sai Turussa noin 1500 ääntä ja meni valtuustoon, vaika hänellä on niskassaan tuntuva vaikka vielä lainvoimaa vailla vankeustuomio lahjontarikoksesta.

Suomen pohjoisimmassa kunnassa eli Utsjoella tehtiin historiaa, sillä kunnanvaltuustoon, johon kuuluu 15 jäsentä, valittiin nyt kaksi saamelaista Rkp:n listoilta:  opiskelija Asla Järvensivu (37 v.) ja poromies Heikki Uula-Petteri Somby (24 v). Keskusta hävisi "Ussurilla" (Tenolla).

lauantai 27. lokakuuta 2012

657. Kuntavaalit 2012

Eräs lukija kyseli äsken, missä mahtaa viipyä blogin perinteinen vaaliveikkaus. Nämä vaalit eivät ole juuri blogistia kiinnostaneet - toki puoluejohtajien suurta vaalikeskustelua on kommentoutiedellisessä blogissa (656). Tottahan hemmetissä pitää kuitenkin  jo perinteen vuoksi pitää, vaikkakin näin viime metreillä, panna pystyyn vaaliveikkaus! 

Tässä samassa blogijutussa voidaan sitten myöhemmin pohtia hieman myös vaalien lopputulosta.

Tässä tulee oma veikkaukseni (suluissa puolueiden ääniosuudet vuoden 2008 kuntavaaleissa):

Kokoomus (23,5 %) —— 21,0
Sdp (21,2 %) ————— 18,0
Keskusta ( 20,1%)——— 18,5
Vihreät (8,9%)————     8,0
Vasemmistol. (8,8%) --      8,5
Perussuomal. (5,4%) ---   14,5
Rkp (4,7%)——————   4,5
KD (4,2%) ---------               4,0
Muut (3,1 %)—————    3,0

Äänestysaktiivisuus jäänee näissäkin vaaleissa totutun alhaiseksi, korkeintaan 63,5 %:iin. Suomessa vaaleihin osallituminen on paljon laimeampaa kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa  äänestysprosentti on ollut aina yli 80 prosentin luokkaa. Mistä tämä ero johtuu? Suomessa ihmiset eivät ole kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta, eli demokratia toimii käytännössä huonosti. Ihmiset eivät luota poliitikkoihin. 


Reilut 35 % äänioikeutetuista pitää yhdentekevänä, keitä siellä valtuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa istuu kotikunnan asioista päättämässä. Äänestämällä ei heidän mielestään voi vaikuttaa asioihin. Presidentin vaaleissa äänestetään innokkaasti, vaikka tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat nykyään sangen rajoitetut. Äänestetään sitä, ken on maassa kaunehin tai pitääkö presidentin olla mies vai nainen, homo vai hetero. Tähänpä ihmisten aktiivisuus vaikuttaa äänestämällä asioihin sitten usein lopahtaakin.

Yleisön äänestäminen Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa on vilkkaampaa kuin kuntavaaleissa konsanaan. Miehet äänestävät viikosta toiseen tyystin tanssitaidottoman Ristomatti Ratian jatkoon, jotta voisivat nähdä finaalissa Ratian hemaisevan eestiläisrouvan Anu Saagimin lavalla; Saagim on näet uhannut tulla seuraamaan finaalia, jos Ristomatti on vielä silloinkin mukana. Naiset äänestävät Ristomattia, kun tämä on melkein yhtä lutuinen kuin Pekka Haaviston parempi puolisko Antonio Floreskin. Suomalaisnaiset eivät innostuksissaan välitä tippaakaan siitä, että Anu Saagim haukkuu heitä ylilihaviksi tantoiksi. - No, nyt tämä taisi kyllä mennä jo hiukka alkuperäisen teeman ulkopuolelle!

perjantai 26. lokakuuta 2012

656. Päällepuhujia politiikan erityisluokalla

Tapahtui vaaliväittelyssä:

- Nyt haluan, siis aivan alkajaisiksi, muistuttaa teitä, te onnettomat erityisluokkalaiset, että yrittäkää nyt hitossa käyttäytyä tässä tentissä edes jotenkuten ihmisiksi - tää menee suorana lähetyksenä...missä se karvapallokin on? Ny mä viskaa sen hevon helvettiin! Muista...hei, muistakaa että toisten päälle ei sitten puhuta! Katri, oliko sulla vielä jotakin?

- Mäkin haluan muistuttaa teitä, senkin törpöt, että näitä teidän möläytyksiänne seurailee tuolta parvelta kuria pitävä raati, jossa istuvat - taas tänäänkin, ihme kyllä - Juorupopulan Jussi, joka onneton läskimaha on näemmä taas yrittäny laihduttaa -  Lörppähuuli Leea aina ah, niin tykötorjuvassa mekossaan...ja sitten, voihan paskat, Ruoskasen Reppana, yhtä näsäviisaita yrittävänä kuten aina, mutta minkäs hänelle tekisit! Päälle ei sit puhuta..jooko..tai mä tuun ja liimaan teidät kaikki päällekkäin, haahhaa... ja nyt sitten asiaan!

- Olin tässä pari pävää sitten Raaseporissaa, jossa ...kirjeen eräältä sairaanhoitajalta, joka ei ollu saanut pitkiin...

- Miksi toi toope-ope saa aina aloittaa, senkin paskanjauhaja, kuulkaas... hei, miks mä en saa koskaa puhuu!

- Lämpiössä oli taas ihan skeidaa safkaa, vai mitä Calle..mehän ollaan molemmat Espoosta!

- Joo, mut sä oot jostakin paska Iviksestä, mä oon från Esbo

- Vittu, kun mä kärsin, kun mä vaan näänkin ton Pandasilmä-Päivin, hyi hitto! Olin eilen ja tänäänkin Jakomäeessä ja Kontulasa ja kaikki sano, että ne äänestää mua, koska mä osaan telkkkarissa valehdella kaikista  uskottavimmin..hei sa..aks..saksa mä nyt jatkaa...

- Et saa, mä puhun nyt...me virheät haluamme vihertävän kaupungin ja lisää sipoonkorpia joka kuntaan...

- Kuulkaa, Calle kuiskailee...saatanan nörtti, mikä se luulee olevansa...sivari perkele...

- Ite oot vitun...homo vittu....läskiperse....

- Minun kotikontu-mallli ja maakunta-malli siihen vielä päälle on paras ja oikeestaan ainoo malli, ei noillla muil oo mitään maliii...Rääkkylässäkin oli malli..Rääkkylän vaarilla oli malli, hiiaalahiialahei, vaari se... hei miks mut keskeytetiin juur kun mä olin pääsemässä asiaan......

- Heh, heh, Jussi on vähän kokematon näissä asioissaa, ei se tiijä miten täällä pitää valehdella...

- Hei, en mä ole mikään kokematon, vai haluaisit sä Päivi kokeilla mun kaa... koskematon mä voin kyllä olla...mut kerrankin kun mä Oulusa...mulla on kolome autooki tallissa...

- Me ei haluta ulkoistaa enkä yksityistää, me halutaan lisää veroja me rakastetaan niitä niin pirusti, Vantaallakin on kaikki niin kovin hyvin..niin ja minun kotikunnassa Kokkolassakin oli ennen kun mä synnyin... 

- Jutasta tulee kyl mieleen pari hyvää blondi-vitsii.. haluatteks te et mä kerron.. ei se mitään, mä kerron kuiteskii... mitä blondi sano, kun se veti...

- Älä, Päivi, satana puhu koko ajan mun päälle...vittu, eikö sulla oo mitään käytöstapoja...välkkärillä mä kyllä mottaan sua näköön...seet kunnon mustat silmät...

- Sen sanon et Tony oli kunnon jäbä, vaikka se olikin vähän pipi päästään...nyyh, missä se nestuuki olikaa...mihin mä jäin. nyyh....saaks mä nyt kerrankin sanoa tän loppuun...niin Tony kutsu kaikki Kontulan ja Jakomäen syrjäytyneet hulttiot  kerran tykönsä teinikuntaan ja kysy et meneeks teillä hyvin, yhtä hyvin kun mullakin meni matseissa ennen kun mä jouduin tänne noiden hullujen kanssa...hei miks mä en saa koskaa puhuu loppuun..mä kerron kyllä kotona, että mua aina sorretaan, vaikka mä oon kaikista suurin ja mulla lekuri muijakin joka kyl titää nää terveyspuolen asiat...haluun lähihoitoo itelleni ja koko Ivikseen...ja Putkosen Matille kans' ...

- Me taas halutaan lisää kuritusvaltaa opeille...muuten muksuista tule tollasia hunsvotteja niin ku tosta Paavosta on tullu..lisää arestia muksuille, niin johan ne ymmärtää äänestää kd:n porukkaa...

- Me kotikontukunnassa ihmetellään, et miksi toi Jutta aina näissä meijän palaverissa puhuu ulkohuoneista ja yksinäisselleistä...se puhuu sitä vaan yhden viikon ajan, lopun aikaa se on ihan yhtä epänormaalisti niinkun me muutkin..se tekee  presiis 208 päivää...

- Haaah, kato, Jussi näyttää ihan snadilta mangnustilta, kun se nauraa tolle typerälle omalle jutulleeen...on toi kyl helevetin ällöö...

- Mutsis oli, vittu...blondi ja huora ja tollee...

- Jyrki, saatana, älä aina tyrki..tee joskus kerrankin miehen työ... tyrkkää toi Paavo kunnolla huitsin nevadaan...

- Miks toi Katri keskeyttää aina Päivin..miksei se koskaan keskeytä mua...

- Mut sul on samanvärinen opintokirja ku Katrillakin oli, kato vaikka...

- Politiikka...vittu, ei vois vähempi kiinnostaa, vitun lehmät...

- Voi vittu, mitä paskaa...EVVK...

- Ton sä oot kyl lainannu Alexilta...
-----
Kahden tunnin kuluttua:

- No niin, nyt tämä meidän aika on - luojan kiitos - loppu... täytyy anoa että ootte te kyllä yhtä nuijia ja paskapäitä kun aina ennenkin...kukahan teitäkin äänestää teinikunnan vaaleissa...näkis vaan...

- Ite oot ihan mulkvisti...ja toopeja te ootte molemmat..pelkää vitun ongelmajätettä kumpikin!

- Vittu, niin oottekin...vitun runkkareita....

- No, kun te nyt kerrankin olette yksimielisiä jostakin, niin lopetetaan äkkiä tähän!

- Calle, mennnäks vetään parit bisset, kun päästään täältä veke...

- Timppa, kerrankin me ollaan jostain samaa mieltä...gimmi five!


torstai 25. lokakuuta 2012

655. Syyllistyykö poliisi laittomuuksiin rikollisuutta vastaan taistellessaan?

1. Poliisi joutuu rikoksia selvittäesään ja torjuessaan turvautumaan tarvittaessa koviinkin otteisiin ja menetelmiin. Huume- ja muun järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi poliisin edellytyksiä ja toimintavalmiuksia on koko ajan lisätty. Ammattirikollisilla on kuitenkin taito pysytellä teknillisten sovellutusten käytössä jatkuvasti ajan hermoilla. Rikolliset ovat aina askeleen poliisia edellä, koska lainsäädäntö on hidasta ja laahaa teknillisen yms. kehityksen jäljessä, jolloin tarvittavien toimintaedellytysten antamiseen poliisille ja niiden käyttöönotttoon kuuluu aikaa.

2. Mainituista syistä johtuen poliisin kamppailu kovan luokan rikollisuutta vastaan saattaa johtaa "sotaan" ja tilanteisiin, joissa poliisin käyttämät tutkintamenetelmät liikkuvat  laillisuuden rajamailla. Rikoksentorjunnassa ja -tutkinnassa saatetaan venyttää laintulkintoja ja oikaista muodollisuuksien mutkia. Poliisi ei tätä tietenkään myönnä, vaan tiedustelu - yms. toiminnan todetaan noudattavan poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakia.

3. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja  on arvostellut poliisin toimintaa kotietsinnän suorittamisessa. Pajuojan mukaan poliisi rikkoo kotietsintää koskevia määräyksiä aika usein. Hän pitää tärkeänä, että viranomaiset eivät tingi laissa säädetyistä menettelytavoista ja että he kohentaisivat oikeusturvaa myös omin toimenpitein. Lainvalvojan mukaan kotietsintämääräysten laadussa on parantamisen varaa. Tulisi  pyrkiä myös siihen, että kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies aina, kun se vain on mahdollista. Pajuojan mukaan pakkokeinolakiin viime vuonna tehty muutos ei ole riittävä. Lainmuutoksen mukaan henkilöllä, jonka luona on tehty kotietsintä, on ollut oikeus vaatia käräjäoikeutta tutkimaan, oliko kotietsinnälle edellytyksiä ja onko siinä menetelty lainmukaisesti. Käräjäoikeuteen viedyissä tapauksissa lainvastaisesta menettelystä on kuitenkin seurannut vain se, että käräjäoikeus on todennut virheen. Esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksia ei ole tutkittu.

4. TV2:n eilisessä Silminnäkijä-ohjelmassa pyrittiin esittämään todisteita siitä, että poliisi syyllistyy lainvastaiseen rikoksestä epäiltyjen ja heidän avustajiensa välisten puheluiden kuunteluun, kuunteluun, rikosasianajajien tiedostoihin murtautumiseen ja kaupankäyntiin todistajansuojaohjelmilla.  Ohjelmassa väitettiin, että tämänkaltainen toiminta on ollut pitkäkestoista ja kansainvälistä. Poliisin tavoitteena on löytää todisteita huumerikollisuuden rahoittajista, eli niin sanottuja "isoja kaloja".  Ohjelman mukaan Suomessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä tuomittu vielä yhtään suuren luokan huumerahoittajaa.

5. Silminnäkijän mukaan "salaisessa sodassa" olisi kuunneltu asianajajien, toimittajien ja jopa nuorten lasten puheluja, periaatteella "kaikki nauhalle". Esimerkiksi vankien ja asianajajien luottamuksellisia asiakaspuheluja olisi kuunneltu. Oikeusturvan kannalta on ohjelman mukaan muutenkin arveluttavaa, että poliisi "massakuuntelee" yleisiä puhelimia ja arkistoi puhelut. Poliisitoiminnan valvojakin eli eduskunnan oikeusasiamies on Silminnäkijän mukaan huolissaan nykykäytännöstä, koska puhelinsalaisuudella on perustuslain suoja. Laissa ei ole säännöksiä telekuuntelussa saadun ns. ylimääräisen tiedon käyttämisestä.

6. Silminnäkijä kertoi tapauksesta, jossa KRP tai sen paikallinen tutkinnanjohtaja olisi tarjonnut eräälle asianajajalle mahdollisuutta päästä todistajansuojeluohjelmaan siitä hyvästä, että advokaatti kavaltaisi hänen huumerikoksista epäillyn ja tuomitun päämiehensä ja 'myisi' tämän poliisille. Asianajajan mukaan poliisi lupasi hänelle ja hänen perheellen uuden elämän uusine henkilöllisyyksineen ja passeineen sekä täyden ylläpidon valtion piikkiin ulkomailla loppuelämäksi. Poliisi oli epäillyt myös kyseistä asianajajaa samassa yhteydessä tehdystä rahanpesusta ja avunnnosta törkeään huumekauppaan. Asianajaja oli ollut tutkintavankeudessa 38 vuorokautta. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin hylkäsivät häntä vastaan ajetun syytteen. Poliisin esittämän tarjouksen mukaan asianajajan piti kertoa poliisin haluamia tietoja päämiehestään. 

7. Silminnäkijän mukaan kyseinen asianajaja oli joutunut poliisin painostustoiminnan kohteeksi. Asianajajan poliisilta saama tarjous on ohjelman mukaan yksi esimerkki ns. "joustavista keinoista", joita huumausainerikollisuutta vastaan taisteleva poliisi on viime vuosina ottanut käyttöön.

8. Jos asianajajan kertomus poliisin painostuksesta ja kaupankäyntä koskevasta tarjoituksesta pitää paikkansa, on kyse tietenkin kielletyistä menetelmistä. Ei siis mikään ihme, että poliisin väitetty menettely herättää hämmästystä asianajajapiireissä, kuten Silminnäkijä-ohjelmasta ilmeni. Voimassa oleva lainsäädäntö ei nimittäin edes tunne todistajansuojeluohjelmaa.

9. Asiassa näyttäisi kuitenkin olevan tässä vaiheessa sana sanaa vastaan, sillä poliisi tuskin myöntää asianajajan väitettä tai vetoaa väärinkäsitykseen. Asianajaja, joka on nyttemmin eronnut Suomen Asianajajaliitosta, kertoi Silminnäkijässä maininneensa poliisilta saamastaan tarjouksesta kollegalleen Aarno Arvelalle, muttei kellekään muulle juristille. Peräti harmillista lakimiehemme kannalta, sillä Arvela on sittemin kuollut.







tiistai 23. lokakuuta 2012

654. Oi Bazaramba, kallis samba!

1. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, aiemmin Porvoon käräjäoikeus, tuomitsi vuonna 2010 ruandalaispastori Francois Bazaramban osallisuudesta Ruandassa 1994 tapahtuneeseen kansanmurhaan. Ruandan kansanmurhassa kuoli ainakin 800 000 ihmistä. Hutut surmasivat tutseja ja maltillisia hutuja.Käräjäoikeus matkaili kaksi eri kertaa Afrikassa istumassa oikeutta ja ottamassa vastaan todistelua. Käräjäoikeus langetti FB:n joukkotuhonnasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

2. Syytetty valitti Helsingin hovioikeuteen, ja myös hovioikeus kävi syyttäjien, asianosaisten, avustajien ym. henkilöstön kanssa istumassa juttua Afrikassa; advokaatit ja syyttäjät heittivät siis parin vuoden kolme Afrikan reissua. Tuomio ei kuitenkaan muuksi muuttunut, vaan käräjäoikeuden tuomitsema elinkautinen vankeusrangaistus pyysyi voimassa. Hovioikeus katsoi viime talvena antamassaan tuomiossa FB:n olevan vastuussa useista veritöistä. Hovioikeuden mukaan Bazaramban tarkoituksena oli ollut kokonaan tai osittain ryhmänä hävittää Ruandan tutsit. Bazaramba oli käskenyt surmata seitsemän ihmistä ja surmasi itse useita. Lisäksi Bazaramba johti hyökkäyksiä tutseja vastaan, levitti tutsivastaista propagandaa ja käski polttaa heidän kotejaan.

3. Puolustuksen mielestä osa Bazarambaa vastaan esitetyistä todisteista oli hankittu kiduttamalla vankeja vankilassa Ruandassa. Hovioikeus hyväksyi kuitenkin vankien kertomukset todisteiksi. Oikeuden käsityksen mukaan vankien kohtelulla ei ollut vaikutusta todistajien kertomuksiin oikeudenkäynnissä.

4. Korkein oikeus pani eilen pisteen oikeusjutulle. Korkein oikeus ei halunnut itse lähteä Afrikkaan, vaan hylkäsi Bazaramban puolustuksen pyytämän valitusluvan näin karusti: "Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi". Korkein oikeus on siitä onnellisessa asemassa, että sen ei, niin on ainakin "katsottu", tarvitse sanallakaan perustella luparatkaisujaan.

5. Päätöksen korkeimmassa oikeudessa tekivät eilen oikeusneuvokset Hidén, Kitunen ja Sippo. Lupajaostoon kuului siis kolme jäsentä. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurma-asiassa korkein oikeus epäsi valitusluvan kahden tuomarin kokoonpanossa, vaikka esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä. Tuolloin ilmeisesti katsottiin, että kun toisena jäsenenä oli oikeusneuvos, jolle tapaus oli tuttu jo hänen valtionsyyttäjän ajoiltaan, useampia oikeusneuvoksia ei tarvitse tuollaisen "helpon" asian takia vaivata. Paha vain, että mainittu oikeusneuvos saattoi olla asiassa jäävi.

6. Oikeusprosessiin jouduttiin, kun oikeusministeriö Tuija Braxin johdolla kieltäytyi suostumasta Ruandan pyyntöön luovuttaa Bazaramba kotimaahansa tuomittavaksi. Prosessi tuli Suomelle kalliiksi. Jarkko Sipilän eilen blogissaan tekemän lopputilityksen mukaan prosessi esitutkinoineen ym. vaiheineen on aiheuttanut ja tulee vielä FB:n vankilassaolon ajalta aiheuttamaan Suomelle kaikkiaan noin viiden (5) miljoonan euron kustannukset; FB on istunut tutkintavankeudessa jo viitisen vuotta. Sipilän mukaan mainittua summaa voidaan loppujen lopuksi pitää pienenä, jos otetaan huomioon, että  alueella, missä Bazaramba syyllistyi edellä mainittuihin rikoksiin, sai surmansa kaikkiaan 37 000 ihmistä. Jos viiden miljoonan euron oikeudenkäyntikulut jaetaan uhrien lukumäärällä, tekevät kustannukset vain 135 euroa per vainaja. No, voihan sitä noinkin tietysti arvioida.

7. Prosessi ei vielä kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä jo eilen saatiin tietää, että Bazaramban  puolustus aikoo valittaa asiassa YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, mahdollisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Puolustus on koko oikeudenkäynnin aikana väittänyt, että syytettä tukevaa näyttöä oli saatu kiduttamalla todistajina kuultuja henkilöitä vankilassa. Saa nähdä, miten kidutusväitteitä tullaan arvioimaan. Jos on näyttöä siitä, että sittemmin todistajina kuultuja ihmisiä on kidutettu vankilassa, niin voidaanko tosiaan olla varmoja siitä, ettei kidutus ole vaikuttanut todistajien kertomuksiin?

8. Voisiko EIT tai YK:n komitea tehdä "auerit" ja palauttaa Bazaramban jutun takaisin lähtöruutuunsa eli Porvooseen, jos se päätyy tutkimuksissaan siihen, että osa todistajista oli todella antanut kertomuksensa kidutuksen uhreina tai uhalla? Näin onnettomasti ei kuitenkaan voi (enää toista kertaa) käydä. Jos kidutus todetaan, niin silloin valtionsyyttäjän on parasta vain hakea kiiruusti KKO:sta tuomion purkamista. 




maanantai 22. lokakuuta 2012

653. Virkamiehen irtisanominen, VTV ja KHO

1. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on suuri ja mahtava virasto. Sen tehtävistä ja asemasta säädetään jo perustuslaissa (90 §). Tästä huolimatta virastosta ei julkisuudessa juuri puhuta, kadunmies ei tiedä tarkastusvirastosta juuri mitään. Tarkastusvirasto on virallisen määritelmän mukaan varsinaisen valtionhallinnon tai eduskunnan alaisen hallinnon ulkopuolinen, riippumaton tarkastus- ja valvontavirasto. Asemansa puolesta tarkastusvirasto kuuluu eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tavoin perustuslaissa säädettyihin riippumattomiin valvontaviranomaisiin. VTV tarkastaa valtion tilit ja tutkii, käyttääkö valtio varansa lain edellyttämällä tavalla järkevästi. Viraston asema vahvistui merkittävästi vuoden 2000 uuden perustuslain myötä. Silloin aiemmasta valtiovarainministeriön alaisesta keskusvirastosta tuli suoraan eduskunnalle vastaava itsenäinen ja riippumaton toimija.

2. Viime viikolla Suomessa kohistiin Likenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan erosta tai virasta savustamisesta. Mutta osataan sitä muuallakin, vaikka pienempien "viskaalien" irtisanomisista tai potkuista harvoin julkisuudessa puhutaankin. Otetaanpa seuraavassa framille yksi esimerkkitapaus, joka on juuri VTV:stä. Tapausta ei ole käsitelty julkisuudessa eikä sitä koskevaa KHO:n päätöstä ole julkaistu.

3. VTV  irtisanoi 12.5.2010 tehdyllä päätöksellä viraston palveluksessa 19 vuotta olleen johtavan tuloksellisuustarkastajan (A) ko. irtisanomispäivästä lukien eduskunnan virkamiehistä annetun lain 19 ja 28 §:n nojalla. Mainitun lain 43 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla tarkastusvirasto päätti samantien pidättää A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, koska irtisanomisen perusteena olevat teot päätöksen mukaan osoittivat hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. 

4. Mitä kamalaa A siis oli oikein tehnyt? Tarkastusviraston päätöksen mukaan A oli kahdella eri teolla käyttäytynyt ja toiminut vastoin asemaansa ja tehtäviensä edellyttämää tapaa. 

5. Ensimmäisessä teossa oli kyse siitä, että A oli lähettänyt 24.4.2010 nimettömän kirjeen VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystille sekä ylijohtaja Vesa Jatkolalle. Kirjeessä oli kopio psykologin tutkimusaineistoon kuuluvasta asiakirjasta, joka sisälsi erästä viraston henkilökuntaan kuuluvaa virkamiestä ja hänen perhettään koskevia arkaluonteisia tietoja terveydentilasta ja yksityiselämästä; kyseinen virkamies toimi tarkastusvirastossa A:n esimiehenä. Kyseistä virkamiestä oli epäilty aikoinaan vakavasta rikoksesta, mitä koskevan syytteen hovoikeus oli kuitenkin lainvoimaisella tuomiolla hylännyt. A kertoi löytäneensä sanotun asiakirjan VTV:n Albertinkadulta vuonna 1995 tapahtuneen muuton yhteydestä jostakin paperipinosta. VTV:n mukaan A oli toiminut suunnitelmallisesti ja harkiten säilyttäessään vuoteen 2010 asti 15 vuotta aiemmin haltuunsa saaman asiakirjan. Viraston mukaan A olisi voinut hävittää asiakirjan tai palauttaa sen asianomaiselle henkilölle, mutta sen sijaan hän oli päättänyt lähettää sen nimettömänä kirjeenä VTV:n pääjohtajalle ja ylijohtajalle; kirjeet saapuivat viraston sisäisessä postissa vastaanottajilleen 26.4.2010.

6. Toiseksi A oli lähettänyt VTV:n johtamisvalmennuksesta vastaavan yhtiön toimitusjohtajalle maaliskuussa 2010 sähköpostiviestin otsikolla "Negatiivisuus ja ilmapiiri", jossa hän oli arvostellut VTV:n työilmapiiriä sekö viraston ylijohtajaa.

7. VTV:n päätöksestä voi valittaa tuomioistuimelle.  Valitusinstansseja on kuitenkin vain yksi, sillä lain mukaan valitus on tehtävä suoraan valtakunnan ylimmälle hallintotuomioistuimelle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle(KHO). 

8. A vaati valituksesssaan KHO:lle, että päätös hänen irtisanomisestaan ja virantomituksesta pidättämisestään kumotaan. Perusteluinaan A esitti mm. että kumpikaan edellä mainituista teoista ei ole sellainen erityisen paina syy, joka lain mukaan oikeuttaisi irtisanomiseen. Kyseiset teot eivät olleet millään tavalla vaikuttaneet A:n viranhoitoon ja tehtävien suorittamiseen.

9. Kyseinen esimies, jota edellä mainittu asiakirja koski, oli A:n mukaan kohdellut A:ta vuosien mittaan epäasiallisesti. Vaikka asiaa oli käsitelty työsuojeluvaltuutetun avustuksella syksyllä 2009, A oli kokenut esimiehensä edelleen kohtelevan häntä epäasiallisesti ja erityisesti vähättelevän ja viivästyttävän A:n tarkastuskertomusten käsittelyä. A oli kertomansa mukaan tuonut mainitun asian usean otteeseen esille työyhteisössä, mutta koki, ettei häntä uskottu asiassa. Tästä johtuen A sai kertomansa mukaan työuupumuksen seurauksena hetken mielijohteesta ajatuksen lähettää käsiinsä sattuneen esimiestään koskevan lausunnon viraston pääjohtajalle ja ylijohtajalle. Kirjeen tarkoituksena ei ollut vahingoittaa esimiestä eikä työnantajaa, eikä saattaa asiaa laajemman piirin tietoon; A on kertomansa mukaan myöhemmin kuulemistilaisuuksissa pahoitellut tapahtunutta. Koska kirje oli lähetetty ainoastaan pääjohtajalle ja ylijohtajalle, olisi huomautus A:n mukaan ollut asiassa riittävä kurinpidollinen toimenpide. Varoitusta ei ollut kuitenkaan annettu, vaikka hän oli hoitanut virkaansa yli 19 vuotta saamatta tänä aikana yhtään varoitusta. A väitti, että irtisanomisprosessi oli käynnistetty, jotta aktiivisesti  asioihin puuttuvasta A:sta päästäisiin eroon, ketään muuta ei ollut koskaan irtisanottu vastaavista syistä.

10. A vetosi valituksessaan myös sihen, ettei hänen kuulemisensa irtisanomisen yhteydessä ollut tapahtunut laillisesti. Kutsu kuulemistilaisuksiin oli toimitettu  hänelle niin lyhyellä varoitusajalla, ettei hänelle jäänyt riittävästi aikaa hankkia tarvittavia selvityksiä ja oikeudellista avustajaa. 

11. KHO toimitti valitusasiassa 28.10.2011 suullisen käsittelyn, jossa kuultiin A:ta ja eräitä todistajia, muttei VTV:n pääjohtajaa tai ylijohtajaa eikä edellä mainittua A:n esimiestä.

12. KHO antoi asiassa päätöksen 19.12.2011 (taltio 3621, diaarinumero 2147/3/10). Päätöstä ei ole julkaistu, ei ennakkopäätöksenä eikä muunkaanlaisena ratkaisuna. Mikähän tähän mahtaisi olla syynä? A:n kuulemisen osalta päätöksen perusteluissa todetaan, että A oli kutsuttu 4.5. 2010 kuulemistilaisuuteen, joka pidettiin 7.5. Tähän tilaisuuteen A ei ollut KHO:n mukaan ehtinyt valmistautua. Kuulemisen jatkotilaisuuteen A oli kutsuttu 10.5. ja jatkotilaisuus oli jo seuraavana päivänä. KHO:n mukaan A:lle varattu aika valmistautua kuulemistilaisuuteen oli asian merkitys huomioon ottaen ollut liian lyhyt. Kun A oli kuitenkin voinut irtisanomisensa jälkeen KHO:ssa sekä kirjallisesti että suullisesti esittää käsityksensä asiassa, KHO katsoi, että tarkastusviraston päätöstä ei ole perusteita kumota kuulemismenettelyyn liittyvillä perusteilla.

13. Irtisanomisperusteista KHO totesi ensinnäkin, ettei sähköpostiviestin lähettäminen  VTV:n kanssa yhteistyötä tehneen konsulttiyhtiön omistajalle ja toimitusjohtajalle voinut olla irtisanomisenperusteena. Viestiä ei ollut lähetetty laajemmalle vastaanottajaryhmälle , ja virkamiehen sananvapaus yms. seikat huomioon ottaen viraston esimiehillä on velvollisuus sietää virastoon ja sen toimintaan liittyvää arvostelua.

14. Toisen perusteen osalta KHO totesi, että lähettäessään ko.kirjeet viraston pääjohtajalle ja ylijohtajalle, A oli pyrkinyt  peitämään henkilöllisyytensä kirjeiden lähettäjänä. KHO:n suullisessa käsittelyssä A oli kertonut saaneensa kirjeiden sisältämän asiakirjan haltuunsa vuonna 1991 tai 1992. A oli tuonut puolustuksekseen esiin, että asiakirjassa mainittu viranhaltija oli kohdellut häntä vuosien mittaan epäasiallisesti. KHO:n mukaan A:n oli täytynyt  ymmärtää asiakirjan arkaluonteisuus ja se, että asiakirja saattaa vahingoittaa siinä tarkoitetun viranhaltijan ja hänen perheensä mainetta. Hänen on myös täytynyt käsittää, että asiakirjaa ei ole tarkoitettu saattaa laajemmin tietoisuuteen.VTV:n virkamiehenä A joutuu käsittelemään salassa pidettäviä tietoja sisältäviä asiakirjoja, jolloin luottamus virkamieheen on näin ollen erityisen korostetussa asemassa. A oli vedonnut KHO:n suullisessa käsittelyssä siihen, että asiakirjan lähettäminen oli johtunut hänen työuupumuksestaan ja hänen viraston suoritusarvioinnissa kokemastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Vaikka kysymyksessä oli yksittäinen teko, A:n menettely oli KHO:n mukaan omiaan vakavalla tavalla kyseenalaistamaan hänen harkintakykyään ja lojaalisuuttaan työantajaansa kohtaan. Kysymyksessä on KHO:n mukaan niin vakava teko, että A:n mainitsemat lieventävät asianhaarat eivät anna aihetta arvioida teon merkitystä toisin kuin VTV oli tehnyt. A oli toiminut tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan luottamuksen menetyksen häneen viranhaltijana. VTV:llä oli siten laissa tarkoitettu erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen mainitun teon perusteella. Varoitusta ei tapaukseen sovellettavan lain mukaan ole säädetty irtisanomisen edellytykseksi eikä A:n teon luonne huomioon ottaen irtisanominen ole KHO:n mielestä edellyttänyt varoituksen antamista. Kun A oli voitu irtisanoa, hänet oli myös voitu pidättää virantoimituksesta. Näillä perusteilla KHO hylkäsi A:n valituksen.

15. Tämän jälkeen A haki KHO:lta mainitun päätöksen purkamista ja vetosi hakemuksessaan hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädettyihin perusteisin, joilla lainvoiman sanut päätös voidan purkaa. A vetosi muun muassa siihen, että asiassa oli tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, ja että KHO:n päätös oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Kuulemisen osalta A piti  virheellisenä KHO:n päätöksesään 19.12.2011 esittämää johtopäätöstä, jonka mukaan irtsanomisen yhteydessä tapahtunut VTV:n kuulemisvirhe oli korjautunut sillä, että hän oli voinut KHO:lle tekemässään valituksessa esittää oman käsityksensä asiassa.

16. A:n purkuhakemukseen on liitetty kaksi asiantuntijalausuntoa, joista toisen on antanut rikosoikeuden ja toisen taas työoikeuden professori. 

17. Rikosoikeudellisessa lausunnossa on katsottu ensinnäkin sitä, että A ei ole voinut kirjeen lähettämisellä syyllistyä RL 38 luvun 1 tai 2 §:ssä säädettyyn salassapitorikokseen. 
Lausunnon mukaan ko. tapauksessa ei ole edes väitetty, että joku laissa säädettyyn henkilöpiiriin kuuluva olisi paljastanut A:lle salassa pidettävän seikan. Näin ollen A ei ole voinut syyllistyä salassapitorikokseen, vaikka hänen katsottaisiin käyttäneen KHO:n päätöksessä tarkoitettua tietoa hyödykseen; asiakirjojen perusteella tosin näyttöä ei ole siitä, että A olisi käyttänyt asiakirjaa hyödykseen siten kuin viitatussa lainkohdassa on tarkoitettu. A:n on väitetty pitäneen asiakirjaa hallussaan myös aikana, jonka salassapitovelvollisuus on kattanut. Salassa pidettävän asiakirjan hallussapito ei kuitekaan  ole rangaistavaa. Merkitystä ei ole sillä, miten asiakirja on henkilölle joutunut. Jättämällä sattumalta haltuunsa saamansa salassa pidettävän asiakirjan hävittämättä tai asiakirjan kohteelle palauttamatta hekikilö ei lausunnon mukaan syyllisty mihinkään rikokseen.  

18. Kunnianloukkauksen (RL 24:9) osalta lausunnossa todetaan, että  ko. rikokseen syyllistyy muun muassa se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen taikka muuten halventaa toista. A:n viraston kahdelle johtohenkilölle välittämä tieto ei ole ollut valheellista, sillä tiedon kohteena oleva henkilö on ollut epäiltynä vakavasta (seksuaali)rikoksesta, josta hänet oli myös tuomittu alioikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen; hovioikeus on kuitenkin myöhemmin hylännyt syytteen. Psykologin tutkimusaineisto on ollut osa sanotun rikosjutun aineistoa, eikä se siten ole voinut olla laissa tarkoitetulla tavalla valheellista tietoa. Tosin paikkansapitävänkin tiedon levittäminen voi olla kunnianloukkausta, jos tekijällä on loukkaamisen tarkoitus. A:n ei ole kuitenkaan lausunnon mukaan katsottava lähettäneen asiakirjoja loukkaamisen tarkoituksessa, koska lähetys on mennyt vain kahdelle ihmiselle ja tiedon välitys on liittynyt hänen työsuhdeasioihinsa. Kunnianloukkaus on rangaistavaa vain tahallisesti tehtynä, eikä tahallisuuden vaatimus lausunnon mukaan täyty tässä tapauksessa. A:n tarkoituksena ei ole ollut loukkaaminen, eikä hänen voida katsoa myöskään mieltäneen varsin todennäköiseksi, että asiakirjan lähettäminen vain kahdelle viraston johtoon kuuluvalle henkilölle loukkaisi tiedon kohteen kunniaa. A on perustellut jälkikäteen arvioiden ajattelematonta menettelyään sillä, että esimies oli A:n mukaan käyttäytynyt häntä kohtaan sopimattomasti. Tälle näkökohdalle ei ole prosessissa annettu mitään painoa, vaikka kyseessä on lausunnon mukaan ilman muuta A:n menettelyn moitittavuutta lieventävä vaikutus.

19. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevan rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetty tunnusmerkistö täyttyy lausunnon mukaan vain, jos tietoa välitetään tiedotusvälineessä tai toimittamalla tieto muutoin lukuisten ihmisten saataville. Ko. tapauksessa A on lähettänyt asiakirjan kahdelle viraston johtoon kuuluvalle henkilölle. Tieto ei ole mennyt eikä ole ollut tarkoitettu meneväksi lukuisten ihmisten saataville.

20. Lausunnossa todetaan, että KHOn päätöksestä 19.12.2011 ei ilmene, että asian käsittelyn missään vaiheessa olisi selvitetty, oliko A:n välittämä tieto salassa pidettävää. Asiakirjojen perusteella salassapito oli päättynyt jo vuonna 2006. Lähettäessään asiakirjan esimiehilleen vuonna 2010 A ei ole lausunnon mukaan välittänyt eteenpäin salassa pidettävää tietoa. Tieto on toki ollut arkaluonteista, mutta ei ollenkaan salassa pidettävää. Tällaisen tiedon levittäminen on ollut lausunnon mukaan ajattelematonta, mutta ei lainvastaista.

21. Lausunnossa on kiinnitetty huomiota erityisesti KHO:n päätöksen perustelujen kohtaan, jossa korostetaan A:n salassapitovelvollisuutta hänen työssään. A:n lähettämä asiakirja ei ole lausunnon mukaan ollut salassa pidettävä, eikä liittynyt mitenkään hänen työtehtäviinsä. Asiakirja olisi ollut kenen tahansa asianomaisesta tuomioistuimesta tai poliisilta saatavissa salassapidon päätyttyä vuonna 2006. Sillä seikalla, että tieto on arkaluontoista, ei ole salassapitovelvollisuuden kannalta nyt merkitystä. A:n tarkoituksena ei ole ollut levittää arkaluontoista tietoa vaan saattaa viraston ylimmän johdon tietoon seikkoja, jotka A:n käsityksen mukaan ovat jotenkin liittyneet siihen, miten esimies on häntä kohdellut. Lausunnonantajan mukaan on vaikea ymmärtää, miten A:n menettely olisi omiaan heikentämään luottamusta hänen työhönsä tarkastajana. Kyseessä on ollut A:n ja hänen esimiehensä välinen skisma, joka on ollut täysin viraston sisäinen asia. A:n tekemää paljastusta ei pidä lausunnon mukaan irrottaa asiayhteydestään, jossa on otettava huomioon myös se, että A oli kokenut tulleensa esimiehen taholta toistuvasti väärin kohdelluksi.

22. Rikosoikeuden professorin lausunnon mukaan A:n esimieheen aikoinaan kohdistunut vakava rikosepäily on ollut varmasti enemmän omiaan vähentämään virkamiehen luottamusta kuin se menettely, joka on luettu A:n viaksi. Vakava rikosepäily voi olla virkamiehen irtisanomisen peruste, vaikka syyte hylättäisiin valitusasteessa. Työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä asioissa ei noudateta samaa näyttökynnystä kuin rikosasioissa ja luottamus on eri asia kuin rikosoikeudellinen syyllisyys. Tämä näkökohta on otettava huomioon, kun arvioidaan A:n menettelyn moitittavuutta. Hän on saattanut viraston johtoon tiedon, joka johdolla olisi jo aikanaan pitänyt olla, tosin A:n ilmoituksella ei näin myöhään tehtynä luonnollisesti ole vaikutusta tiedon kohteen virka-asemaan.

23. Hallintolainkäytössä on vallalla virallisperiaate, jonka mukaan vastuu asian selvittämisestä on tuomioistuimella (HLL 33 §). Lausunnon mukaan tässä tapauksessa on jäänyt kokonaan selvittämättä A:n lähettämän asiakirjan salaisuus. Tämä seikka on asiassa aivan olennainen ja tuomioistuimen olisi tullut se selvittää, vaikka kukaan asianosaisista ei olisi nostanut kysymystä salassapidosta keskustelun kohteeksi. Hyvin perustein voidaan katsoa, ettei asiassa ole toteutunut EIS 6 artiklassa säädetty oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

24. Näin napakkaa tekstiä siis rikosoikeuden professorin lausunnossa, johon A on  purkuhakemuksessaan vedonnut ja joka lausunto on toimitettu KHO:lle. Samansuuntaisia kannanottoja esitetään myös työoikeuden professorin lausunnossa.

25. Lausunnon mukaan KHO:n irtisanomisperusteeksi hyväksymä A:n teko on todellisesti täysin irrallinen A:n asemasta virkamiehenä eikä tällaisesta teosta voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä suhteessa A:n kykyyn toimia edelleen virkamiehenä. Ko. teko on selkeästi viraston sisäinen ja se liittyy viraston sisäisiin ja pitkään jatkuneisiin ongelmiin viraston joidenkin johtohenkilöiden ja A:n välillä. Virkamiehen erityiseen asemaan liittyvät käyttäytymisvaatimukset eivät ole tällaisessa tilanteessa oikeudellisesti relevantteja eivätkä keskeisiä, vaan asia tulee arvioida pitäen silmällä vain yleisen virkamiesaseman asettamia käyttäytymisvaatimuksia.

26. Irtisanomisperusteeksi katsottu A:n teko koski viraston palveluksessa olevan toisen henkilön rikosepäilyä. Kyseinen henkilö oli kuitenkin tällöin viraston palveluksessa huolimatta kyseisestä epäilystä ja on edelleen. Virasto ei siis ole pitänyt rikosasiaa ainakaan niin merkittävänä, että kyseinen virkamies olisi irtisanottu, vaikka ulkopuolisen näkökulmasta arvioituna kyseinen henkilö oli epäiltynä erityisen moitittavasta käyttäytymisestä. Kyseinen teko objektiivisesti arvioiden on ilman muuta huomattavasti törkeämpi kuin siitä tehty nimetön ilmoitus viraston johdolle. Normaalitilanteessa tällaisen ”ilmiannon” ei tulisi johtaa mihinkään seuraamuksiin ilmoittajaa kohtaan. Ennemminkin seuraamusten tulisi kohdistua rikosepäilyn kohteena olevaan henkilöön.

27. Lausunnon mukaan A joutui suurella todennäköisyydellä seuraamuksen kohteeksi erityisesti siksi, että hänellä oli ollut jo aikaisemmin muita kuin virkansa hoitamiseen liittyviä ongelmia esimiehensä kanssa. Tällä ei pyritä kiistämään sitä, että A syyllistyi moitittavaan menettelyyn, mutta hän ei syyllistynyt siinä määrin ja sillä tavoin moitittavaa kuin miten KHO asian arvioi. 

28. Lausunnon mukaan voidaan perustellusti olla sitä mieltä, että A:n kyseinen teko perustui pitkään jatkuneisiin muihin kuin viran hoitamista koskeviin erimielisyyksiin A:n ja hänen esimiehensä välillä, eikä tästä voida tehdä sellaisia johtopäätöksiä suhteessa A:n kykyyn jatkaa tehtävässään, kuin KHO teki. Lausunnon mukaan  myös esimerkiksi asiassa annetussa professorin lausunnossa (kauppaoikeuden professori, jolta VTV oli pyytänyt lausunnon ja joka lausunnossan vertaili A:n työtehtäviä tilintarkastajan tehtäviin  ja asemaan)  tällaiset pitkälle menevät ja rohkeasti tehdyt johtopäätökset ovat perusteettomia.

29. Työoikeuden professorin mukaan KHO on sikäli soveltanut lakia ilmeisesti väärin, että se on virkamiehen viraston sisäisiin työyhteisöongelmiin liittyvän yksittäisen teon yhteydessä käyttänyt keskeisenä arviointiperusteena virkamiehen erityisen virkamiesaseman asettamia eettisiä yms. käyttäytymisvaatimuksia. Asiaa olisi kuitenkin pitänyt arvioida vain virkamiesaseman perusteella yleisesti ottamatta huomioon A:n erityistä virkamiesasemaa. 

30. Lausunnon mukaan muutoinkin näyttää siltä, että viraston päätös on vastoin virastoa sitovia hallinnon yleisiä lainalaisuusperiaatteita. A:n irtisanominen ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen ottaen huomioon, että rikoksesta epäilty A:n esimies on voinut jatkaa virassaan normaalisti, mutta tästä pelkästään viraston johdolle ilmoittanut henkilö on voitu irtisanoa. Tällainen lopputulos ilmentää viraston käyttäneen harkintavaltaansa epäasiallisin perustein. 

31. Näin siis asiantuntijat A:n tapauksesta. Selväksi lienee tullut, ettei A ole syyllistynyt menettelyllään rikolliseen tekoon eikä häntä vastaan ole edes käynnistetty rikostutkintaa. A:n teko on ollut kyllä moitittava, mutta onko se ollut siinä määrin moitittava, että irtisanomisen edellytykset ovat täyttyneet? Onko irtisanominen ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska  tieto, jonka A paljasti, meni ainoastaan lahdelle viraston ylijohtoon kuuluvalle viranhaltijalle eikä siitä ole edes väitetty aiheutuneen vahinkoa A:n esimehelle? Olisiko A:n työuupumus, minkä voisi epäillä johtuneen osin siitä, että hän on joutunut työssään luultavasti kohtuuttoman arvostelun ja kenties jopa jonkinlaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, sellainen lieventävä asianhaara, jonka perusteella irtisanomista voitaisiin pitää liian rankkana toimenpiteenä asiassa?

32. Ulkopuolisen on tietenkin vaikea tai jopa mahdotonta tietää tai päätellä, mitä A:n työympäristössä on puheena olevassa suhteessa tapahtunut, onko VTV:n työilmapiiri todella niin huono kuin A antaa ymmärtää, ja mitkä väitteistä ovat totta ja mitkä kenties eivät. Jotain asiasta kertonee A:n entisen pitkäaikaisen työtoverin kirjallinen lausunto, joka on purkuhakemuksen liitteenä.

33. Mainitussa lausunossa todetaan mm. seuraavaa:

Tarkastuvirastoa  on jo pitkään vaivannut  viraston byrokraattisesta  ja autoritäärisestä  johtamiskulttuurista johtuvana  huono työilmapiiri. Se on huolestuttavassa määrin  haitannut erityisesti tuloksellisuustarkastuksen tulosalueen  toimintaedellytyksiä. Vaikuttaakin  siltä , että  A:n aktiivisuus sekä aloitteellisuus tarkastushenkilöstölle tärkeissä työilmapiiriin, henkilöstön tasa-arvoiseen kohteluun samoin kuin uuden palkkausjärjestelmän esille nostamiin oikeudenmukaisen palkkauksen toimeenpanossa todettujen  ongelmien korjaamiseen oli tosiasiallinen syy hänen erottamiselleen. Tämä  henkilökunnalle   oikeudellisilta perusteiltaan lähtökohdiltaan epämääräiseksi jäänyt irtisanominen onkin  työyhteisössä ollut omiaan entisestään lisäämään turvattomuutta ja pelkoa.  

34. Niin tai, mutta joka tapauksessa KHO:lle oli saatettu yli 20 sivua pitkässä purkua koskevassa hakemuksessa ja sen liitteissä eli muun muassa edellä selostetuissa asiantuntijalausunnoissa runsaasti uutta materiaalia ja uutta mietittävää. Olisi siis voinut odottaa, että kun tapauksessa on kyse todella merkittävästä yksityistä ihmistä koskevasta asiasta, asiaan olisi paneuduttu KHO:ssa huolellisesti ja että tämä olisi näkynyt, riippumatta päätöksen lopputuloksesta, myös ja erityisesti päätöksen perusteluista. Ovathan päätöksen perustelut oikeastaan ainoa asia tai instrumentti, jonka perusteella valittaja tai purunhakija voi tuomioistuimen työtä arvioida. Päätöksen perusteluissa on annettava perusteltu vastaus valituksessa tai hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin.

35. KHO:n antoi päätöksen purkuhakemuksen johdosta 18.10.2012. Se on 3,5 sivua käsittävä asiakirja, josta 2,5 sivulla on selostettu asian aikaisempaa käsittelyä (VTV:ssä ja KHO:ssa) sekä sitä, mitä A on purkuhakemuksensa perusteluissa esittänyt; KHO on pusertanut A:n yli 20-sivuisen hakemuksen 1,5 sivun mittaiseksi selosteeksi. Selosteessa ei ole mainittu halaistua sanaa purkuhakemuksen liitteinä olevista edellä mainituista asiantuntijalausunnoista.

36. Tärkeintä on toki KHO:n ratkaisu ja sen perustelut. Tässä suhteessa päätös on valtava pettymys ja ihmettelyn aihe. KHO:n ratkaisu on nimittäin vajaan 1,5 sivun mittainen ja siitäkin valtaosa koostuu kappaleista, joissa on siteerattu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädettyjä purkuperusteita sellaisenaan. Itse asiassa koko KHO:n päätöksen "anti" eli sen omat perustelut käsittävät vain seuraavan lyhyen virkkeen:

Hakemuksessa ei ole esitetty hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta, jonka johdosta päätös voitaisiin purkaa

37. Tässäkö siis nyt on se dialogi tai diskurssi, jota oppi- ja väitöskirjojen mukaan tuomioistuin ja asianosaiset käyvät oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä? Oikeuden päätöksen perusteluilta edellytetään kirjoitusten ja oppien mukaan seikkaperäisyyttä, ymmärrettävyyttä, avoimuutta, pro et contra -metodin käyttämistä ja niin edelleen. Mutta tämä ei näköjään koske lainkaan Suomen ylintä hallintotuomioistuinta. Dialogi tuntuu olevan siellä jokseenkin heikoissa kantimissa, sillä "äänessä" on vain hakija tai valittaja, joka puhuu/kirjoittaa pitkään ja laveasti, vetoaa todisteisiin ja oikeusoppineiden lausuntoihin ja ties mihin, mutta saa puhekumppaniltaan eli oikeudelta tylyn vastauksen tyyliin "ei kai täsä ny sunkaan mitään, onhan se maar ilimoja pirelly".

38. Tällaisen vastauksen meille tarjoili tällä kertaa KHO:sta asian ratkaissut kolmijäseninen kokoonpano, johon kuuluivat presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne ja Jukka Lindstedt, kaikki muuten oikeustieteen tohtoreita. Kylläpä ovatkin kirjansa hyvin lukeneet!  

39. Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan - säännös koskee siis myös KHO:ta - päätös on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisilla perusteilla siihen on päädytty. Tuomioistuinta velvoittaa siis perusteluvelvollisuus, eikä perusteluksi suinkaan edellä viitatun hallintolain säännöksen mukaan riitä mikä tahansa lyhyt tokaisu "ei syytä" tai "ei aihetta".  Kun A:n tapauksessa asianosainen on nähnyt todella paljon vaivaa muun muassa osoittaakseen, että KHO:n päätös perustuu ilmeisesti väärän lain soveltamiseen, ei oikeuden päätöksen perusteluiksi toki riitä pelkkä tokaisu "eipäs perustu", vaikka purkuhakemus hylättäisiinkin.

40. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa on säännös siitä, mitä asioita oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu. Yhtenä keskeisenä kriteerinä PL 21.2 §:ssä mainitaan juuri asianosaisen oikeus saada perusteltu päätös. Mainittu perustuslain säännös koskee myös ylimääräistä muutoksenhakua.

41. Toki tuomioistuimessa käsiteltävän asian laatu vaikuttaa perustelujen laajuuteen. Jos asiaa on käsitelty jo valitusmenettelyssä KHO:ssa, ei päätöstä, jolla purkuhakemus hylätään, tarvitse tietenkään perustella yhtä seikkaperäisesti kuin valituksen johdosta annettua päätöstä. Mutta sanottua päätöstä on kyllä perusteltava, sillä hallintolainkäyttölaissa ei ole annettu erityisiä säännöksiä ylimääräiseen muutoksenhakuun annetun päätöksen perustelemisesta, vaan myös sitä koskee edellä mainittu HLL 53 §:n säännös.

42. KHO:een samoin kuin KKO:een tehdään toki aika usein selvästi perusteettomia purku- tai kanteluhakemuksia. Silloin hakemuksen hylkäävän päätöksen perusteluksi riittää toteamus, jonka mukaan hakemuksessa ei ole esitetty laissa tarkoitettuja perusteita päätöksen purkamiseksi tai poistamiseksi. Mutta nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on ollut täysin toisenlainen. A:n purkuhakemus on hyvin laadittu ja perusteltu ja sen tueksi on esitetty kaksi perusteltua asiantuntijalausuntoa, joiden mukaan KHO:n valituksen johdosta antama päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tällaista purkuhakemusta ei voida mitenkään sivuuttaa lakonisella "ei aihetta" -perustelulla. Tarkempia perusteluja olisi kaivattu myös siksi, että KHO on asiassa ensimmäinen ja samalla viimeinen oikeusaste, johon irtisanomisesta on voitu valittaa. KHO on kuitenkin halunnut vain kylmästi lopettaa asian enemmän ruotimisen eikä ole sen vuoksi lähtenyt avaamaan asiaa, vaikka irtisanomisen samoin kuin KHO:n A:n valituksen johdosta antaman päätöksen laillisuus on riitautettu pätevillä perusteilla.

43. Voidaan toki kyynisesti sanoa, että vaikka tietyn purkuhakemuksen kohteena olevan päätöksen voidaan epäillä olevan lainvastainen, tämä ei vielä riitä, sillä päätöksen purkaminen edellyttää, että päätös perustuu ilmeisesti väärään lainsoveltamiseen. Rajanveto väärän ja ilmeisesti väärän lainsoveltamisen välillä on kuitenkin epäselvä ja usein hiuksenhieno. Purkuinstanssin tulisi tämän vuoksi päätöksessän selvittää, mitä laissa tarkoitetulla sanonnalla "perustuu ilmeisesti väärään lainsoveltamiseen" itse asiassa tarkoitetaan ja ilmoittaa samalla, miksi asianomaisessa konkreettisessa tapauksessa ei niin ole asian laita.

44. Olen maininnut aiemmin siitä, että korkeimman oikeuden (KKO) tulisi perustella purku- ja kanteluhakemuksen johdosta antamiaan ratkaisuja riittävän tarkasti myös silloin, kun hakemus hylätään. Viimeksi olen kirjoittanut asiasta opuksessa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) s. 170-172. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kiinnittänyt KKO:n huomiota siihen, että sen ylimääräistä muutoksenhakua koskevat  ratkaisut tulee perustella asianmukaisesti (ks. EOA:n kertomus vuodelta 1998 s. 96-98). Ratkaisun KKO 1996:123 osalta apulaisoikeusasiamies totesi, että päätöksen perustelut ovat äärimmäisen niukat ja puutteelliset, sillä perusteluissa ei ollut lainkaan yksilöidysti arvioitu hakemuksen tueksi esitettyjen seikkojen paikkansapitävyyttä ja oikeudellista merkitystä. Aivan sama arviointi voidaan esittää KHO:n nyt kysymyksessä olevan päätöksen perusteluista. KHO:n päätöksen perustelut, jos sellaisista voidaan edes puhua, ovat vielä paljon niukemmat kuin ratkaisun KKO 1996:123 perustelut, sillä vm. ratkaisua on sentään yritetty perustella.

45. Korkein oikeus näyttää ottaneen kritiikistä opikseen, sillä nykyisin myös sellaisia päätöksiä, joilla purku- tai kanteluhakemus hylätään, perustellaan ja joskus vieläpä varsin seikkaperäisesti (ks.mt. s. 173 viitattuja KKO:n ratkaisuja). Valitettavasti tämä oppi ei näytä tavoittaneen vielä KHO:ta. Vai olisiko kyse ollut siitä, että kun purunhakijana oli tässä tapauksessa "vain yksityishenkilö", eli virastaan poispotkittu naisihminen ja häntä vastassa oli suuri ja mahtava VTV,  ei päätöstä tarvitse perustella mitenkään? Mene ja tiedä! 

46. VTV:n pääjohtajan virka, joka täytetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan, on parhaillaan täytettävänä vuosiksi 2013-2017. Kolmesta virkaan ilmoittautujasta ainoa varteenotettava ehdokas näyttäisi olevan virastoa vuodesta 2007 johtanut pääjohtaja, OTT Tuomas Pöysti, Lapin yliopiston kasvatteja muuten. Pöysti (42 v.) on habitukseltaan hieman samanlainen tutkijatyyppi kuin oikeuskansleri Jaakko Jonkkakin; tutkijana kummallakin olisi luultavasti meille ja yhteiskunnalle (vielä) enemmän annettavaa kuin virastopäällikkönä. Viime vuosina tarkastusviraston toiminta on kyllä ärhäköitynyt, mitä kuvastaa se, että lähes 90 prosenttia viraston suorittamista tarkastuksista johtaa moitteisiin. Toisaalta VTV:n tarkastukset ovat aiheuttaneet myös kritiikiä, jota ovat esittäneet muun muassa viraston tarkastuksen kohteena olleet Tekes, TEM ja STM. Tarkastusvirastoa on moitittu liiallisesta pikkutarkkuudesta, asiavirheistä sekä virheellisistä johtopäätöksistä.







lauantai 20. lokakuuta 2012

652. Estellen Gaza-operaatio lässähti

                        
Kai muistat kannella kun Estellen/me haaveksimme ja laulelimme/kun Hamas kutsui talkoisiiin...

1. Israel ja Egypti aloittivat  vuonna 2007 Gazan saarron, jolla pyrittiin rajoittamaan Gazan kaistalle vietävien tarvikkeiden määrää ja laatua. Gazaan ei saa viedä esimerkiksi aseita, rakennustarvikkeita (sementtiä) ja joitain ruoka-aineita. Saarto toimii maalla, merellä ja ilmassa. 

2. Israel julisti Gazan saartoon sen jälkeen, kun palestiinalaispuolue Hamas voitti vuonna 2006 parlamenttivaalit ja nousi valtaan Gazassa. Hamas on ammuskellut Gazasta Israeliin vuosikausia Kassam-raketteja tai rahoittanut  rakettihyökkäyksiä. Saarrolla Israel haluaa estää rakettihyökkäyksiä ja Hamasin materiaalisen sekä taloudellisen avustamisen. Yhdysvallat, EU ja Israel luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi. Saarron on väitetty johtaneen Gazan talouden luhistumiseen. Toisaalta on kerrottu, että Gaza ei tarvitse taloudellista tai edes humanitääristä apua. Saartoa on arvosteltu laajalti esimerkiksi länsimaissa. Suurvalloista vain Yhdysvallat tukee sitä. Kesäkuussa 2010 Israel ilmoitti lieventävänsä Gazan saartoa, aseita ja rakennustarvikkeista esimerkiksi sementtiä ei Gazaan saa edelleenkään viedä.  

3. Toukokuun lopulla 2010 Turkista purjehtinut Gazan saartoa vastustavien aktivistien avustuslaivue pysäytettiin Israelin armeijan suorittamalla sotilasoperaatiolla kansainvälisellä merialueella. Avustuslaivueen johtajat olivat aiemman ilmoittaneet yrittävänsä rikkoa Gazan saarron ja Israel oli vastannut tähän ilmoittamalla, että yritys tullaan estämään tarvittaessa voimakeinoin. Israelin erikoisjoukot nousivat yöllä kansainvälisellä merialueella avustuslaivueen kaikkiin kuuteen laivaan, koska laivat eivät totelleet pysähtymiskäskyä. Yhdellä laivalla (Mavi Marmara) syntyi tämän seurauksena taistelu, jossa kuoli yhdeksän turkkilaista aktivistia Israelin erikoisjoukkojen luoteihin.

4. Olen käsitellyt  kesäkuun 2010 alussa mainittua traagista turkkilaisen avustuslaivueen pysäyttämistä kolme kertaa, katso blogit 278/1.6.2010, 279/3.6.2010 ja 280/5.6.2010. Peistä taitettiin kommenteissa kiivasti puolesta ja vastaan niin kuin toki kuuluukin. Palestiinalaisia puolusti ja Gazan saartoa vastaan kirjoitti innolla etenkin emeritusprofessori Pekka Koskinen, "mies joka tapasi Arafatin". Valitettavasti Pekka on ehtinyt nyt poistua manan majoille eikä voi ottaa asiaan enää kantaa.

5. Myös suomalaiset johtavat poliitikot, presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja muun ulkopoliittisen eliitin johdolla - ne jotka kärsivät rökäletapion eilen YK:n turvaneuvosto-asiassa - ovat ottaneet näkyvästi kantaa palestiinalaisten ja Hamas-järjestön puolesta ja Gazan saartoa vastaan. Palestiinan vapausjärjestön PLO:n johtaja Jasser Arafat, jota Israel piti terroristina, oli heidän hyvä ystävänsä, joka vieraili pari kertaa Suomessa saaden täällä elitiin piirissä sankarin vastaanoton. Ulkopoliittinen johto tai hallituksen muutkaan ministerit eivät ole sen sijaan juurikaan halunneet ottaa vastaan Israelin valtion virallisia edustajia tai edes tavata heitä, jos nämä ovat sattuneet muutoin maassamme vierailemaan. 

6. Viime päivinä on kohuttu Suomen lipun alla purjehtivasta Estelle -avustuslaivasta, jonka tarkoituksena on ollut rikkoa Gazan saarto ja viedä erinäisten avustustarvikkeiden (mm. kielletyn sementin) lisäksi muun muassa  jalkapalloja ja soittimia Gazaan; on siis lähdetty niin sanotusti "soitellen sotahan".  Kaikki ovat toki olleet erinomaisen hyvin tietoisia siitä, että Israel ei tule hyväksymään tämänkään laivan päsyä Gazaan. Laivan päällikkö ja eräs toinen laivan miehistön jäsenen ovat suomalaisia. Matkustajia laivalla on kolmisenkymmentä, pääasiassa ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia sekä jokunen kansanedustaja muistakin maista. Tällekin reisulle varta vasten matkustajaksi on tuppautunut ruotsalainen Wallander-kirjailja Henning Mankell; hän ei siis saanut saanut tarpekseen vuoden 2010 verisesti päättyneestä seikkailusta.

7. Tänään sitten Israelin laivaston sotilaat aivan odotetusti nousivat  Estelle-laivaan ja ovat ilmeisesti parhaillaan johdattamassa alusta  turvallisesti Etelä-Israelissa sijaitsevaan Ashdodin satamaan. Estelle oli ehtinyt seilata jo lähes 50 kilometrin päähän Gazasta ennen Israelin puuttumista sen kulkuun.

8. Israelin mukaan laivaan noustiin kansainvälisen oikeuden sääntöjä noudattaen. Tätä ennen laivaan oli oltu yhteydessä useita kertoja ja pyydetty sitä muuttamaan kurssiaan. Kehotuksia ei kuitenkaan noudatettu. Sotilaiden ei tarvinnut nyt käyttää laivan pysäyttämisessä ja kurssin muuttamisessa voimakeinoja. Laivan miehistö ja matkustajat annetaan Israelin poliisin ja muiden viranomaisten hoteisiin.

9. Minulla ei ole juurikaan lisättävää Gazan saartoon tai avustuslaivojen jo etukäteen epäonnistumiseen tuomittuihin yrityksiin murtaa saarto taikka Lähi-Idän tilanteeseen muutoinkaan; viittaan tässä suhteessa em. aiemppin kirjoituksiin. Sympatiani ovat kyllä yksinomaan Israelin puolella, koska pieni kansakunta taisteele olemassaolonsa puolesta koko vihamieleistä arabimaailmaa vastaan. Estelle-yrityksessäkin oli  luonnollisesti kysymys vain Israelin vastaisesta poliittisesta provokaatiosta, jonka tarkoituksena on saattaa Israel ja sen koko olemassaolo huonoon valoon. Tällä toiminnalla nämä höyrypäät ja heidän tukijansa ja kannattajansa antavat aseita Israelin vihollisten käsiin, ehkä se onkin koko homman tarkoituksena. Vihollismaiden, joiden perustuslakiin on kirjattu tavoitteeksi  Israelin ja sen kansan tuhoaminen.

10. Norjan ja Ruotsin hallitusten asianomaiset ministerit yrittivät puhua Estellellä oleville maamiehilleen järkeä tarkoituksin saada laivan eteneminen pysähtymään ennen sen saapumista saartorajan lähettyville. Suomen ulkoministeri tai ulkoministeriö ei sen sijaan  tätä tehnyt, ei ainakaan tiedottanut siitä, vaikka laiva seilaa Suomen lipun alla. Nyt kun laiva on saatu onnellisesti pysäytetyksi ilman yhteenottoa, ulkoministeri Erkki Tuomioja jakelee lausuntoja, joiden mukaan Gazan saarto on "tuomittava, vaikkakin laillinen". Tuomioja ei halua moittia  "kansalaisaktivisteja", vaikka heidän toimintansa voi vaarantaa ihmishenkiä.

11. No, ilmat ovat olleeet Välierellä aurinkoiset, joten kyllähän tuolaisi reissuja voi jatkosssakin tehdä. Aktivisteja odottaa nyt maastakarkouts Israelista. Päätös pantaneen toimeen heti, eli Israelissa tuskin joudutaan odottamaan vuosikaupalla karkotuspäätöksen täytäntööpanoa ja turvautumista "kahden rotevan poliisimiehen" apuun..