sunnuntai 27. joulukuuta 2009

203. Toisinajattelijalle 11 vuoden vankeustuomio Kiinassa; virallinen Suomi vaikenee jälleen

Liu Xiaobo - muutaman kirjoituksen takia 11 vuodeksi vankeuteen

1. Toisinajattelijoita ei suvaita Kiinassa. Viimeksi tämän sai tuta tunnettu toisinajattelija Liu Xiaobo (54), joka tuomittiin 25.12. valtiovallanvastaiseen toimintaan kiihottamisesta 11 vuodeksi vankeuteen.

2. Liu pidätettiin vuosi sitten, kun hän oli yhdessä kolmensadan muun kiinalaisen toisinajattelijan kanssa allekirjoittanut Peruskirja -08 manifestin. Siinä valitettiin ihmis- ja perusoikeuksien puuttumisesta Kiinassa ja vaadittiin maahan demokraattisia uudistuksia, muun muassa todellista sananvapautta. Tämä luettiin tuomiossa Liun syyksi. Liun toinen synti oli se, että hän oli julkaissut internetissä kuusi artikkelia, jossa vaadittiin Kiinan yksipuoluejärjestelmän muuttamista liberaaliksi demokratiaksi. Liu kirjoitti, että Kiinan hallitus ei ole kansalaisten valitsema, vaan kommunistipuolue on päässyt valtaan ja ylläpitää valtaansa väkivallalla.

3. Paradoksaalista on, että Kiinan perustuslain mukaan kansalaisille kuuluu sanan- ja lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus sekä oikeus järjestää mielenosoituksia. Toisinajattelijat ovat ihmetelleet, kenelle perustuslaki on kirjoitettu, kun tavallisia ihmisiä rangaistaan sen noudattamisesta. Mutta Liuta vastaan ajettu syyte perustui rikoslakiin, jonka mukaan sosialistisen järjestelmän horjuttaminen on rangaistava teko. Kiinassa tavallinen laki menee perustuslain edelle, kun on kyse yksipuoluejärjestelmän arvostelusta, joka leimataan vallankumoukselliseen toimintaan kiihottamiseksi. Todellista sanan- ja mielipiteenvapautta Kiinassa ei ole.

4. Liun tuomio on herättänyt voimakkaita vastalauseita. Amnesty International ja Human Rights Watch on arvostelleet tuomiota ja kutsuneet sitä oikeuden irvikuvaksi. Useiden maiden diplomaatit ja Euroopan unionin puheenjohtajamaa Ruotsi ovat pitäneet Liun tuomiota kohtuuttomana ja ilmaisseet olevansa huolissaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta ja maan oikeusjärjestelmän tasapuolisuudesta. USA n vaatinut Liun välitöntä vapauttamista, YK:n pakolaisjärjestön mukaan tuomio langettaa uhkaavana varjon Kiinan ihmisoikeuksien parannusyritysten ylle. Joitakin mielenosoittajia oli liikkeellä Hongkongissa.

5. Liun oikeudenkäynti oli todella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin irvikuva. Oikeusprosessiin, joka kesti vain päivän, ei päästetty yleisöä, ei ainakaan istuntosaliin pyrkineitä länsimaisia diplomaatteja. Muun muassa Yhdysvaltojen, Britannian, Kanadan, Australian ja Ruotsin diplomaatit olivat paikalla ja esittivät vastalauseensa oikeudenkäynnin salaisuutta kohtaan.

6. Suomalaisia diplomaatteja ei tietenkään paikalla näkynyt. Myös Suomen valtiollinen johto on ollut tuomiosta täysin hiljaa. Tässä ei ole mitään uutta, sillä suomalaisjohdon vaikenemiseen on saatu tottua jo reilut parikymmentä vuotta Tiananmenin vuonna 1989 verisesti tukahdetun demokratiamielenosoituksen jälkeen. Valtiovarainministeri Iiro Viinasen nimi on jäänyt historiaan, sillä hän oli ensimmäinen länsimainen ministeri, joka vieraili Kiinassa Tiananmenin jälkeen; Viinasen lähettivät matkaan Harri Holkerin hallitus ja presidentti Mauno Koivisto.

7. En ryhdy tässä kertaamaan, mitä olen aiemmin kirjoittanut Suomen valtiollisen johdon - myös oikeuslaitoksen johdon (erityisesti KHO) - kuvottavan häpeällisestä tekopyhyydestä Kiinan hallituksen ja viranomaisten ihmisoikeusrikosten suhteen. Viittaan blogeihin 10 ja 11.8. 2008 (Pekingin olympiakisat ja Kiinan ihmisoikeustilanne), 22.1.2009 (jakso "Kiinan Ihmisoikeusrikokset ja Suomi"), 14.5.2009 sekä 4.6.2009 ja toistan tässä sen, mitä olen tuolloin kirjoittanut Suomen valtiojohdon suhtautumisesta Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Mikään ei ole muuttunut. Aiemmin virallinen Suomi oli rähmällään Neuvostoliittoon, nyt tehdään samoin Kiinan ja sen viranomaisten harjoittamien ihmisoikeusloukkausten edessä, etteivät vain suomalaisyritysten bisnekset Kiinassa kärsisi.

8. Valtakunnansyyttäjä, professori (hc) Matti Kuusimäki kuuluu niihin korkeisiin suomalaisin oikeusviranomaisiin, joita on valtion kustannuksella käytetty useamman kerran Kiinassa, jossa suomalaiset ovat osallistuneet Suomen ja Kiinan väliseen oikeusyhteistyöhön. Tästä yhteistyöstä ei ole ollut minkäänlaisia tuloksia ainakaan Kiinan ihmisoikeustilanteen kohenemisen suhteen. Kiinalaisia syyttäjiä ja tuomareita on toki vieraillut usein Suomessa, missä heille on näytetty tuomioistuimia ja syyttäjänvirastoja aina Perä-Pohjolaa ja Lappia myöten. Kiinalaistuomareilla on matkoillaan aina mukanaan liuta politrukkeja vahtimassa, etteivät tuomarit pääse kertoilemaan suomalaisvierailleen sentään aivan mitä tahansa oman maansa oikeusprosesseista.

9 Kiinalaistuomarit toki tietävät -ilman mainittuja vierailuja ja Pekka Hallbergin kiinan kielelle käännettyä kirjaakin - mikä on oikeusvaltio ja mitä se edellyttäisi esimerkiksi kunnolliselta rikosprosessilta, mutta eiväthän he voi kotimassaan noudattaa oikeusvaltioperiaatetta tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksia, vaan heidän on pakko noudattaa niitä ukaaseja ja määräyksiä, joita hallitusviranomaiset heille antavat. Jolleivät noudattaisi, niin he olisivat pian ilman virkaa ja mahdollisesti myös ilman päätä. Kiinalaiset tuomarit eivät ole riippumattomia hallitusvallasta ja puolueesta, vaan sidoksissa puoluekoneiston määräyksiin.

10. Mainitsin edellä Matti Kuusimäen siksi, että juuri hän on ollut usein julkisuudessa syvästi huolissaan suomalaisen rikosprosessijärjestelmän tehottomuudesta ja hitaudesta yrittäen keksiä ja ajaa läpi vaikka minkälaisia keinoja, jotta syyttäjien työtä voitaisiin keventää; erityisesti rajoittamaton muutoksenhakuoikeus on ollut Kuusimäen hampaissa jo kymmenen vuotta.

11. Vaikuttaa hieman siltä, että kiinalaiset rikosprosessiopit ovat lähellä sitä, mitä Kuusimäkikin ajaa takaa. Esimerkiksi nyt käyty Liu Xiaobota koskeva oikeudenkäynti oli tehokas ja nopea á la Matti Kuusimäki. Pääkäsittely kesti vain yhden päivän ja tuomio annettiin heti seuraavana päivänä. Matti Kuusimäki kunnioittaa kyllä oikeudenkäynnin julkisuutta, mutta kiinalaisessa prosessissa yleisöä, ei ainakaan ulkomaista yleisöä, päästetty sisälle oikeussaliin. Lehdissä mainittiin, että Liun avustaja sai olla istunnossa paikalla - tämä ei aina toteudu vastaavanalaisissa kiinalaisissa prosesseissa. Liun asianajaja sai kuitenkin käyttää vain yhden puheenvuoron, jonka pituus oli lehtitietojen mukaan rajoitettu 14 minuuttiin - tämähän vaikuttaa tositehokkaalta prosessilta!

12. Entäpä sitten muutoksenhakuoikeus? Liun vaimo kertoi tuomion jälkeen, että hänen miehensä aikoo valittaa tuomiosta. Toivotaan, että muutoksenhakuoikeus toteutuisi tässä tapauksessa myös käytännössä. Näin ei tapahtunut huhtikuussa 2008, jolloin raportoitiin, että Kiinan viranomaiset estivät toiselta tunnetulta toisinajattelijalta Hu Jialta mahdollisuuden valittaa tuomiostaan. Hu tuomittiin 3,5 vuodeksi vankeuteen kumoukselliseen toimitaan yllyttämisestä. Kiinan lain mukaan hänellä oli (vain) 10 päivää aikaa valittaa tuomiostaan. Valitus jäi kuitenkin tekemättä, sillä Hulta evättiin oikeus olla yhteydessä oikeusavustajiinsa valituksen laatimista varten. - Katsotaan, onnistaisiko Liuta tässä suhteessa paremmin.

13. Kiinalaiset viranomaiset ovat ottaneet hyvin jyrkän asenteen niitä länsimaisia diplomaatteja vastaan, jotka haluaisivat päästä seuraamaan toisinajattelijoiden oikeusprosesseja. Kiinalaiset pitävät tällaista aktiivisuutta sekaantumisena maan sisäisiin asioihin. Kiinalaiset tuomitsevat jyrkästi myös länsimaisten lähetystöjen diplomaattien oikeudenkäynneistä julkistamat lausunnot. Tätä pidetään suorastaan törkeänä puuttumisena Kiinan oikeuslaitoksen sisäisiin asioihin. - Virallinen Suomi olisi toki rähmällään Kiinaan edessä ilman tällaisia pelottelujakin.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

202. Matti Vanhasen eroilmoitus - paras joululahjamme?

Matti EU-huippukokouksessa

Kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. - Näin lauletaan tunnetussa joululaulussa tai -virressä.

Pääministeri Matti Vanhasen tämänpäiväinen ilmoitus, jonka mukaan hän ei enää asetu ehdolle keskustan ensi kesän puheenjohtajavaalissa, oli näin joulun alla yllätys, mutta tavallaan kuitenkin aika odotettu uutinen.

Mutta Vanhasen ilmoittama syy eroon on tuttua Vanhasen kiertelyä ja kaartelua. Selvää on, että jalkaleikkaus ei ole mitään todellinen syy Vanhasen eroon. Levottomat jalat eivät olleet syynä eroilmoitukseen, syyt ovat muualla.

Syynä on Matti Vanhasen epäonnistuminen pääministerinä ja häneen sen vuoksi kohdistunut jatkuva ja yhä vain kiihtyvä arvostelu. Syynä on myös Suomen ennennäkemättömän synkkä taloudellinen lama, jonka seuraukset tulevat kaikessa karmeudessaan näkyviin vasta ensin vuonna ja vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen.

Keskustan jyrkästi heikentynyt gallup-kannatus samoin kuin pääministerin epävirallisissa kyselyissä saamat huonot kouluarvosanat hallituksen johtamisessa ovat nakertaneet luottamusta Matti Vanhaseen myös omien keskuudessa. Viikko sitten Matti Vanhanen valittiin jonkin iltapäivälehden kyselyssä Suomen ylivoimaisesti epäluotettavimmaksi poliitikoksi. Tämän jälkeen Matti Vanhanen näytti eduskunnassa hyvin hajamieliseltä ja suorastaan poissaolevalta. Hän ei osallistunut lainkaan eduskunnan kyselytunnilla käytyyn budjettikeskusteluun, vaan poistui salista juuri istunnon alettua ja jätti kansanedustajien kysymyksiin vastaamisen yksin Jyrki Kataiselle.

Vielä pari viikkoa sitten Matti Vanhanen uhosi, että tämä hallitus ei tule leikkaamaan valtion menoja, mutta kaikki tietävät, että leikkauksiin ja vieläpä rajuihin sellaisiin on pakko ajan myötä mennä.

Talouslaman edessä Vanhanen ero on perusteltu ja johdonmukainen, mutta toisaalta oikeastaan aika raukkamainen teko: Vanhanen ei halua ottaa vastuuta maan asioista ikävässä ja vaikeassa tilanteessa, vaan haluaa, että hänet muistetaan hyvien aikojen pääministerinä.

On ilman muuta selvää, että keskustan puheenjohtajuudesta luopuva Matti Vanhanen ei voi jatkaa ensi kevään jälkeen myöskään pääministerinä. Keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee myös pääministeri. Puheenjohtajan nimi lienee Paula Lehtomäki, vaikka kepun vanhat parrat eli Väyrynen, Kääriäinen ja Pekkarinen hangoittelevat vastaan.

Vanhasen ero ilmoituksella ratkesi myös KELA:n tulevan pääjohtajan nimitysasia. Kun nykyinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen jää ensi syksynä eläkkeelle, hänen seuraajakseen tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimittämään Matti Vanhanen.

Itse asiassa Vanhasen pitäisi erota pääministerin virasta välittömästi. Kun tiedetään, että Vanhanen tulee olemaan pääministerinä ainoastaan ensi kesään asti, tulee Vanhasesta automaattisesti hallituksen rampa ankaa; tämän seurauksena koko hallitus rampautuu entistä enemmän.

Voidaan spekuloida, mitä muita syitä Vanhasen eroilmoituksen taustala kenties oli hallituksen epäonnistumisen lisäksi. Julkisuuden jatkuvaa riepotusta tietenkin, mutta mitä muuta?

KRP tutkii parhaillaan Nuorisosäätiön asioita ja tutkinnassa nostettaneen esille myös kyseisen säätiön entisen puheenjohtajan Matti Vanhasen tekemisiä. Olisiko näistä tutkimuksista kenties kantautunut Matti Vanhasen korviin niin hälyttäviä tietoja ettei hän katsonut niiden takia enää voivansa jatkaa pääministerinä? Kukapa tietää.

Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan vireillä ja kohta ilmeisesti ratkaisukypsä juttu Matti Vanhasen vireille panemassa Pääministerin morsian -kirjaa koskevassa asiassa, jossa syytettynä on muun muassa Vanhasen ex-tyttöystävä, kyseisen kirjan kirjoittanut Susan Ruusunen, entinen Kuronen. Olisiko Vanhaselle annettu KKO:sta väliaikatietoja - tietenkin täysin epävirallisesti - että hovioikeuden tuomio saattaa kenties muuttua hänen tappiokseen?

Niin, entäpä sitten lautagate-asia? Olisiko kuuluisasta lautakasa-asiasta kenties tihkunut uutta tietoa tai olisiko sen tiimoilta kenties tulossa uusia paljastuksia?

Monien mielestä pääministeri Matti Vanhasen ilmoitus olla asettumatta enää ehdolle keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriehdokkaaksi on tämän joulun paras lahja. No, kyllä Suomessa on ollut monta Matti Vanhasta heikompaakin pääministeriä. Vanhanen hallitsi asiakysymykset, mutta kompastui toisarvoisiin kysymyksiin, ei hallinnut julkisuuspeliä, hoiti yksityisasiansa kehnosti ja menetti suuren yleisön luottamuksen maan johtavana poliitikkona.

Ei olisi suuri yllätys, jos monet suomalaiset lauleskelisivat tällä hetkellä mielessään tähän tapaan:

- Kiitos sulle Vanhasemme
kallis pääministerimme,
kun sä kerroit lähdöstäsi:
paras joululahjamme.


tiistai 22. joulukuuta 2009

201. Kööpenhaminan ilmastokonfefarssi

Soihdut (pois lukien Tarja Halosen saama Millennium-soihtu) sammuu, ilmastokokouksen väki nukkuu, vääkii nukkuu...

1. Kunnon blogistin on, erityisalastaan riippumatta, syytä ottaa kantaa merkittäviin ajankohtaisiin ilmiöihin. Niihin kuuluu epäilemättä ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen johtuu kasvihuonepäästöjen lisääntymisestä ja tämän seurauksena jäätiköt sulavat, hirmumyrskyt lisääntyvät, aavikot kuivuvat jne. Himalajan jäätiköt, jotka antavat juomavettä 40 %:lle maailman väestöstä, ovat sulaneet eniten lämpenemisen johdosta. Antarktisen on kerrottu pienenevän 30 miljardilla tonnilla vettä joka vuosi. Jos hiilidioksidipäästöjä ei ryhdytä pikaisesti rajoittamaan, pitoisuuden nousun sanotaan voiva jopa nelinkertaistuvan. Tällöin merkittävä osa maan kosteudesta menetettäisiin.

2. Esimerkiksi USA:n Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun ex-varapresidentti Al Goren kauhuskenaarioiden mukaan ilmaston lämpeneminen voi nostaa merien pintaa jopa 1,5 metriä vuosisadan loppuun mennessä. Vielä pari vuotta sitten uskottiin, että pinnannousu jäisi puoleen metriin. Meriveden pinnan nousuun vaikuttaa etenkin jään kiihtyvä sulaminen Etelämantereella, jossa on on 92 prosenttia maapallon jääpeitteestä. Puolentoista metrin nousulla olisi katastrofaalisia seurauksia miljoonille rannikkoalueiden asukkaille ympäri maailmaa. Esimerkkinä voidaan mainita 380 000 asukkaan Malediivien saarivaltio, jonka korkein kohta on vain 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella.

3. YK:n viime lauantaina päättyneeseen kaksiviikkoiseen ilmastokokoukseen Kööpenhaminassa oli ladattu suuria odotuksia. Kokousta oli valmisteltu pitkään ja hartaasti. Sanottiin, että kokouksen epäonnistumiseen ei ollut varaa. Kokoukseen matkusti valtuuskuntia lähes 200 valtiosta. Kokousedustajien määrän kerrottiin nousseen 40 000 osanottajaan. Luku on yli kaksinkertainen kokouspaikaksi valitun Bella Center -messukeskuksen sallitun 15 000 kävijän enimmäismäärään nähden. Kokousta onkin luonnehdittu maailman saastuttavimmaksi kansainväliseksi kokoukseksi. Järjestäjät pyysivät ruuhkien pelossa osaa kansalaisjärjestöjen edustajista odottamaan keskuksen ulkopuolella. Mielenosoittajia oli liikkeellä runsaasti ja turvajärjestelyt olivat mittavat. Kööpenhaminan laitamilla olevaan vanhaan varastorakennukseen oli perustettu tilaisuutta varten väliaikainen vankila, jossa oli tilaa 350 pidätetylle. Ensimmäisen kokousviikonlopun aikana poliisi otti kiinni tuhatkunta mielenosoittajaa, mutta mitään vakavampia välikohtauksia ei Kööpenhaminassa ei sattunut.

4. Kokouksen tavoitteeksi oli asetettu kunnianhimoisesti kaikkia osanottajamaita juridisesti sitovan ilmastosopimuksen solmiminen. Sopimusluonnoksen lähtökohtana olivat Hallitustenvälisten ilmastopaneeli IPCC:n laskelmat. Maailman keskilämpötilan nousu oli määrä vahvistaa kahteen asteeseen, päästöleikkauksista olisi sovittu, samoin kattavasta valvontajärjestelmästä jne.

5. Mutta kuten tiedämme, tästä kaikesta ei tullut mitään. Mitä lähemmäksi kokouksen päätöspäivää tultiin, sitä ilmeisemmäksi kävi, ettei sitovaan sopimukseen olisi mahdollista päästä. Pari sataa pääministeriä ja presidenttiä ei pystynyt sopimaan parissa päivässä mistään. Onkin yllättävää, miksi esimerkiksi presidentti Tarja Halonen suhtautui etukäteen sangen toiveikkaasti sopimuksen syntymiseen, vaikka alustavat neuvottelut olivat polkeneet lähes kaksi vuotta paikoillaan. Rahoituksesta olisi kyllä päästy sopimukseen, sillä kehitysmaille olisi luvattu vuoteen 2020 asti ilmaston parannustoimiinsa noin 70 miljardia euroa vuodessa. Mutta päästörajoituksista ja kehitysmaiden velvoitteista ei päästy lähellekään yhteisymmärrystä. EU-maiden johtajat eivät edes halunneet avata keskustelua siitä, tulisiko EU:n nostaa päästövähennyksensä 30 prosenttiin. Myöskään USA ei luvannut tässä suhteessa mitään, Kiinasta puhumattakaan.

6. Kokouksen pelastajaksi odotettiin USA:n presidentti Barck Obamaa, mutta hän tuotti kokoukselle pettymyksen. Obaman johdolla käydyissä neuvotteluissa viisi valtiota eli USA, Intia, Kiina, Brasilia ja Etelä-Afrikka - kaikki nämä valtiot vastustavat sitovia päästövähennyksiä - saivat kokoon ympäripyöreän julistuksen tai suosituksen, jota kutsutaan Kööpenhaminan sitoumukseksi. Se ei ole juridisesti juridisesti velvoittava, mutta valtiot voivat halutessaan liittyä siihen. Tässä poliittisessa paperissa, jolla YK yrittää pelastaa kasvojaan, ei ilmastosopimuksen synnylle ole asetettu mitään aikarajaa. Päästörajoitusten suuruudesta sitoumuksessa ei mainita mitään konkreettista.

7. Sen pituinen se. Mutta yhdestä asiasta Kööpenhaminassa toki päätettiin yksimielisyyden vallitessa: Seuraava YK:n ilmastokokous pidetään vuoden kuluttua Meksikossa ja sitä valmisteleva kokous keväällä Saksassa. Virkamiehet, tietenkin myös Suomessa, ovatkin viran puolesta jo aivan innoissaan tulevasta Meksikon matkasta ja haluavat "tähdentää", että itse asiassa Kööpenhaminan kokous olikin edistysaskel.

8. Mutta kaikki toki ymmärtävät, että Kööpenhaminan kokous oli täydellinen epäonnistuminen, fiasko, farssi, floppi, lässähdys, pannukakku jne. Tällaisia luonnehdintoja olemme saanet lehdistä lukea. "Tätä kokousta ei olisi tarvittu," totesi vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi. Vain ani harva luultavasti enää uskoo, että maailmanlaajuinen ja juridisesti velvoittava ilmastosopimus olisi joskus myöhemminkään aikaansaatavissa.

9. Suomesta Kööpenhaminan kokoukseen osallistui 7o hengen suuruinen delegaatio, joista 16 oli valtuuskunnan jäseniä ja loput asiantuntijoita. Valtuuskuntaa johti presidentti Tarja Halonen ja ministereistä mukana olivat pääministeri Matti Vanhanen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki, myös asuntoministeri Jan Vapaavuori käväisi kokouksessa. Valtuuskunnan jäsenistöstä osa oli kansanedustajia. Mukana oli myös Antti Kanki-Kaikkonen (kesk), joka raportoi kokouksesta sangen optimistiseen tapaan Aamuposti-lehdessä.

10. Presidentti Tarja Halonen osallistui kokoukseen ilmeisesti siksi, että kokouksessa oli määrä solmia Suomea sitova kansainvälinen sopimus. Vaikka kokous epäonnistui mainitussa tavoitteessa pahasti, oli Halonen ilmeisesti ainoa valtionpäämies, joka sai jotain konkreettista kotiin vietäväksi. Haloselle nimittäin ojennettiin Tanskan hallituksen myöntämä Millennium-soihtu ilmastokokouksen yhteydessä järjestetyssä naistapahtumassa. Tanskan hallitus on myöntänyt kyseisen pystin 2000-luvun aikana henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti edistäneet YK:n vuosituhannen tavoitteiden toteutumista; Halosen saaman palkinnon järjestysnumero on 101. Luovutustilaisuudessa korostettiin erityisesti Halosen ansioita tasa-arvon ja naisten aseman edistäjänä. Kiitospuheessaan Halonen lupasi toimia edelleen "mahdollisimman ponnekkaasti" naisten aseman parantamiseksi ja kertoi, että että Suomi tulee edelleen antamaan taloudellista tukea muun muassa kehitysmaiden naisten tukemisessa; Suomen kehitysavun määrässä ei kyllä ole mitään hurraamista, päin vastoin. Halosen mukaan juuri naiset ovat monella tavoin avainasemassa, kun ilmaston lämpenemisen aiheuttamia uhkia torjutaan.

11. Halonen ei konkretisoinut kyseistä lausumaansa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa hieman siltä, että presidentti puhui lähinnä vain lämpimikseen. On toki hienoa, että Suomen naispresidentti palkitaan ansioistaan naisten aseman parantamiseksi maailmassa. Paha kyllä, ainakaan minun mieleeni ei kuitenkaan tule konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla Halonen olisi vaikuttanut naisten aseman paranemiseen. Samaa on sanottava ihmisoikeuksista, joiden kehittämisestä Halosta on usein myös kiitelty. Mutta ehkä pokaaleihin, pystien ja kunniamainintoihin riittää, kun vain puhuu isoilla kansainvälisillä foorumeilla naisten aseman parantamisen tarpeesta tai ihmisoikeuksista; konkreettisia aloitteita tai tekoja ei vaadita. Kun tulee puhe presidentti Halosesta ja ihmisoikeuksista, muistan aina ensimmäiseksi, miten Tarja Halonen kiitteli ensimmäisen Kiinaan 2000-luvun alussa tekemänsä valtiovierailun aikana isäntiään Kiinan ihmisoikeustilanteen kohenemisesta. Todellisuudessa Kiinan ihmisoikeustilanne oli tuolloin pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Toisella Kiinaan tekemällään valtiovierailulla Halonen ei enää puhunut julkisuuessa Kiinan ihmisoikeustilanteesta yhtään mitään.

12. Millennium-soihdun luovutustilaisuuden yhteydessä presidentti Halonen tapasi ilmastokokoukseen saapuneiden kehitysmaiden naisia, yhteensä 21, joiden matkat kokoukseen Suomi oli maksanut. Nämä naiset saapuivat Kööpenhaminaan Keniasta, Gabonista, Tansaniasta, Lesothosta, Nepalista, Liberiasta, Ruandasta, Burundista, Cookinsaarilta, Ghanasta, Bahamalta, Indonesiasta ja Bangladeshista. Naiset kiittivät Halosta ja Suomea saamastaan tuesta. He toivat Tarja Haloselle tuliaisia omasta maastaan ja lauloivat Haloselle vielä onnittelulaulun tämän lähestyvän 66 -vuotispäivän johdosta. Halonen sanoi, että naisten osallistuminen neuvotteluihin ja kokouksiin oli erittäin tärkeää. "Naisten on oltava mukana kaikilla tasoilla niin kansainvälisesti, kansallisesti kun paikallisestikin." Tähän on toki helppo yhtyä, mutta toisaalta voidaan kysyä, eikö Kööpenhaminassa ollut muutoinkin mukana virallisten valtuuskuntien jäseninä riittävästi naisia? Pitikö Köpikseen lennättää kehitysmaista vielä nämä 21 naista? Palkittiinko Halonen Millennium-pystillä juuri siksi, että kyseiset naiset saivat tilaisuuden matkustaa kokoukseen Suomen valtion kustannuksella ilmeisesti juuri presidentti Halosen aloitteesta. No, ainakin tällä tavoin Halonen on "edistänyt naisten asemaa maailmassa"

13. Malediivit on ilmeisesti maailman uhanalaisin valtio, jos kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä nykyiseen tahtiin ei saada kuriin. Malediivit on noin 200 pikku saaresta koostuva valtio Intian valtameressä. Malediivien väkiluku on 380 000, mutta siellä käy vuosittain lähes puoli miljoonaa turistia. Saarivaltion pinta-alasta yli 80 prosenttia on alle metrin merenpinnan yläpuolella, korkein kohta sijaitsee 2,4 metrissä. Lähivuosikymmeninä Malediivien pelätään hukkuvan kokonaan valtameren aaltoihin. Kuukausi ennen Kööpenhaminan kokousta Malediivien hallitus piti presidentti Mohamed Nasheedin (42 v.) johdolla vedenalaisen istunnon kuuden metrin syvyydessä ministerien pukeutuessa märkäpukuihin ja sukellusvarusteisiin. Presidentti Nasheedin on tiettävästi valmistellut kansalaisilleen uuden kotimaan ostoa Australialta, Intialta tai Sri Lankalta siltä varalta, että Malediivit uppoaa lopullisesti.

14. Tanskan hallitus kustansi presidentti Mohamed Nasheedin matkat Kööpenhaminan kokoukseen. Fiksuna ihmisenä myös Tarja Halonen ymmärsi Malediivien valtionpäämiehen mainosarvon ja niinpä hän kutsui oitis Nasheedin työvierailulle Suomeen. En tiedä, syntyikö idea Nasheedin vierailusta Suomeen vasta Kööpenhaminassa vai oliko siitä sovittu jo ennen ilmastokokousta. Joka tapauksessa presidentti Nasheedin oli määrä tulla Suomeen heti Kööpenhaminan kokouksen päätyttyä eli lauantaina 19.12. Tarja Halonen palasi Suomeen jo perjantaina 18.12. , jotta hän olisi ollut valmiina ottamaan vieraansa vastaan. Kävi kuitenkin niin, että ilmastokokous jatkui vielä lauantaina eikä Malediivien presidentti halunnut lähteä Köpiksestä kesken kokouksen. Tarja Halonen oli nyreissään, koska valtiovierailu ei onnistunut. Halosen mukaan Kööpenhaminan kokouksessa oli kyllä paikalla johtajia, mutta sieltä puuttui "johtajuus." Olisiko tilanne ollut toinen, jos Halonen olisi malttanut pysytellä Köpiksessä kokouksen loppuun asti? Tätä emme valitettavasti saa koskaan tietää.

15. Ulkoministeri Alexander Stubb ei osallistunut Kööpenhaminan kokoukseen. Hän oli kutsunut lauantaiksi 19.12. vieraikseen pohjoismaiden sekä Puolan ulkoministerit perheineen ja tarjosi näille lauantai-iltana kodissaan suomalaisen jouluaterian. Päivällä ulkoministeri vierailivat Esplanadin puistossa pidetyillä Tuomaan joulumarkkinoilla ja nauttivat glögiä.

16. Jos Malediivien pressan Suomen vierailu olisi toteutunut, Tarja Halonen olisi epäilemättä vienyt vieraansa possukahveille Kauppatorille ja sen jälkeen Espalle Tuomaan joulumarkkinoille. Siellä Halonen ja Nasheed olisivat ehkä törmänneet Alex Stubbiin, Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtiin ja muihin Stubbin seurassa olleisiin ulkomistereihin.

17. Tapaaminen espalla olisi voinut sujua tähän tapaan:

Alex Stubb:

- Hei, kamoon Calle ja muut sällit, mitä mun silmät näkee! Tsiikatkaa karjut vaikka ite, tuollahan steppaa meidän Tarja seurassaan joku tumma tyyppi. Moikka, Tarja, mistä sä oot tollasen kivan näköisen frendin ittelles löytäny?

Tarja Halonen:

- Hih, hih, etteks te muka tunne, täähän on Malediivien pressa. Just joo, sama kaveri, ketä piti hallituksensa kokouksen kuudessa metrissä Intian valtameressä. Mä tapasin tään Köpiksessä ja kutsuin sen käymään kylässä, kun oli kerran liikkeellä tällä pohjolassa. Sanopas nyt, Mohamed, päivää näille ministereille!

18. Ehkäpä Mohamed Nasheed olisi ollut kiinnostunut, jos hänelle olisi tarjottu Suomen vierailulla ostettavaksi täältä maata kansalaisilleen. Suomessa olisi kyllä lääniä, mitä myydä hädässä oleville. Suomessa on runsaasti meren rantaa ja joutomaata aivan riittävästi. Ostavathan venäläisetkin täältä isolla rahalla parhaat rantatontit, miksei siis maata voisi myydä myös Malediivien kansalle? YK varmaan järjestäisi rahoituksen, joten rahasta homma ei olisi kiinni. Suomessa on toki (vielä) hieman kylmempi ilmasto kuin Malediiveilla, mutta viihtyväthän suunnilleen samoilta leveysasteilta lähteneet somalitkin täällä oikein hyvin.

17. Lopuksi pari sanaa tasavallan presidentin valtaoikeuksista ja presidentin asemasta yleensä. Demareiden isot pojat eli Heinäluoman Eero ja Lipposen Paavo ovat valittaneet, että Tarja Halosta kiusataan ja että kokoomuksen pojat (Häkämies, Sasi ja Katainen etunenässä) juonivat ja haluavat poistaa presidentiltä viimeisetkin valtaoikeudet. Itse olen sitä mieltä, että koko presidentin virka voitaisiin Suomessa lopettaa, sillä eihän presidentillä ole Mara Ahtisaaresta lähtien ollut muuta kuin lähinnä vain viihdearvoa. Ilmastotekijät olisi myös tässä kohdin syytä ottaa huomioon, sillä presidentti-instituution hiilijalanjälki ei ole varmaankaan aivan pikku juttu. Tiedostan toki, että presidentin viran lakkauttaminen ei ole lähitulevaisuuden asia.

18. Sauli Niinistö on kertonut, että tasavallan presidentin virka ei taida häntä kiinnostaa, jos pressalta viedään vielä loputkin valtaoikeudet. Niinistö on löytänyt tässä asiassa demarit ja Tarja Halosen, jotka vastustavat presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Pari päivää sitten Niinistö kehotti - ilmeisesti puolueita ja poliitikkoja - kuuntelemaan presidentti Tarja Halosta presidentin valtaoikeuksia koskevassa kiistassa "herkällä korvalla", koska Halonen ei puhu omassa asiassaan; valtaoikeuksien tarkistus koskisi vasta Halosen jälkeen virkaan valittavaa uutta presidenttiä.

19. Mitä mieltä ollaan Niinistö sanotusta lausunnosta? Osoittiko Sauli Niinistö lausunnollaan vilpittömyyttä ja esittikö hän sen omaa etuaan ja asemaansa liankaan ajattelematta? Minusta Niinistö oli yhtä vilpitön kuin maa- ja sikatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, jos tämä lausuisi sikojen kohtelua koskevan tv-väittelyn päätteeksi kirkkaalla äänellä: Syökää kanaa, syökää kanaa.

20. Ilmasto lämpenee, todellako? Kovia pakkasia ja lumipyryä on piisannut jo toista viikkoa ja sää jatkunee samanlaisena joulunakin. Ympäri Eurooppaa on raportoitu kovista pakkasista miesmuistiin, Puolassa kymmeniä ihmisiä on paleltunut kuoliaaksi, Yhdysvaltain itärannikko peittyi hirviömyrskyn lumeen (otsikko HS:ssa 21.12.) ja Suomikin sekosi lumisateesta ja pakkasesta (otsikko HS:ssa 22.12.).

21. Olisivatko ilmastoskeptikot, peijooni vieköön, sittenkin oikeassa? Niin tai näin, mutta tätä joka tapauksessa odotellaan: käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.






maanantai 14. joulukuuta 2009

200. Europarlamentaarikko/kirkkoisä ja pääministeri napisevat laillista esivaltaa vastaan


1. Tasavallan kerma eli tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta sekä korkeimmat maallisen ja ja kirkollisen vallan muut viranhaltijat kokoontuu vuosittain pari kolme kertaa juhlallisiin kirkonmenoihin; tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja valtiopäivien juhlalliset avajaiset jne. Näissä tilaisuuksissa ministerit, korkeat tuomarit, maaherrat (tänä vuonna onneksi viimeistä kertaa) sekä piispat ja muut kirkkoherrat ja -isät ovat - tai ainakin näyttävät olevan - niin nöyrää, niin nöyrää poikaa ja tyttöä että oikein. Yhdessä lauletaan hartaina virsiä ja kuunnellaan päät kallellaan ja laupiaan näköisinä kirkonpenkissä arkkipiispan tai jonkun muun piispaan saarnaa, jossa kehotetaan johtavia poliitikkoja muita vallanpitäjiä olemaan esimerkkinä kansalle. Kaikki tämä on tietenkin mitä suurimmassa määrin tavallisille pulliaisille kohdistettua teatteria.

2. Sillä kun loppuu juhla ja alkaa (t)yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Juice Sika-laulun sanoma on taas näin joulun alla ajankohtainen ja entistä ajankohtaisemmaksi se on tullut tänä jouluna, jolloin eläinaktivistimme ovat sopivasti paljastaneet, millaisissa olosuhteissa tätä joulupöytien herkkua sikaloissamme oikein kasvatetaan.

3. Arkihuolesi kaikki heitä, lauletaan jouluna myös. Kaksi tämän valtakunnan isoa vaikuttajaa ei kuitenkaan ole vielä malttanut tarttua tähän joulun sanomaan. Tarkoitan europarlamentaarikko Mitro Repoa (sdp), joka tuntee myös nimen Isä-Mitro, sekä pääministeri Matti Vanhasta (kesk). Tietyt asiat tuntuvat pännivän heitä niin kovasti, että piispojen sanat nöyryydestä ja esimerkin antamisesta näyttävät unohtuneet täydellisesti heidän käydessään tuimaan taistoon laillista yhteiskuntajärjestystä ja riippumatonta tuomiovaltaa vastaan - kumpikin tietysti omassa asiassaan, kuinkas muuten.

4. Mitro Repo äityi tänään suorastaan sättimään korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) antamaa tuoretta päätöstä. KHO hylkäsi päätöksellään Revon kanelun Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispainkokouksen päätöksestä, jolla Repoa kiellettiin toimittamasta kirkon pyhiä toimituksia EU-parlamenttiehdokkuuden ja mahdollisen parlamenttijäsenyyden aikana. Repo ei päätöksen mukaan saa myöskään käyttää papin viittaa, ristiä tai muita papilllista arvoa osoittavia tunnuksia.

5. KHO:n mukaan Revon toimituskieltoon asettamisessa on kysymys ortodoksisen kirkon sisäistä autonomiaa koskevasta oikeudesta tulkita kirkon oppia. KHO:n mukaan tämä asiaratkaisuun liittyvä tulkinta kuuluu piispainkokouksen toimivaltaan eikä piispainkokouksen päätös perustu hallintolainkäytössä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Piispainkokouksen päätös ei myöskään loukkaa Mitro Revon ihmis- tai perusoikeuksia, sanotaan päätöksen perusteluissa.

6. Mitro Repo kailotti suureen ääneen pitävänsä KHO:n päätöstä täysin epäoikeudenmukaisena, vääränä ja yleisen oikeustajun vastaisena. Hän ilmoitti harkitsevansa päätöksen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Revon mukaan KHO:n päätös on ristiriitainen ja huolimattomasti laadittu; KHO on kerta kaikkiaan täysin "hakoteillä." Mitro Repo ihmetteli, miksi häntä halutaan rangaista yhteisvastuun kantamisesta, vaikka siitä pitäisi päin vastoin palkita! Repo vertasi tilannetta siihen, että oikeusministeriksi tai tasavallan presidentiksi nimitettävältä juristeilta kiellettäisiin "juristinoikeudet." KHO:n päätös kielii myös sitä, että aika alkaa olla kypsä kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestämiselle.

7. Huh, huh, onpa maallinen valta kihahtanut nopeasti entisen kirkonmiehen päähän! Hänhän vaatii kirkon erottamista valtiosta siksi, että häneltä evättiin väliaikaisesti oikeus suorittaa kirkollisia toimituksia. Mitro Repo ei näytä ymmärtävän edes sitä, että pappisviran toimittaminen ei ole mikään yksityistä elinkeinon harjoittamista - vaikka Repo tuntui toisinaan siitä sellaista tehneen - tai siihen verrattavaa toimintaa. Tuskinpa Tarja Halonen tai oikeusministeri Tuija Brax, jotka ovat kumpikin juristeja, ovat virassa ollessaan koskaan ehtineet edes ajatella "juristioikeuksiaan" ja jonkin oikeusjutun hoitamista, esimerkiksi jonkun tuttavansa avioehtosopimuksen laatimista tai lainhuudatuksen hakemista sukulaisensa ostamaan kiinteistöön. Poliitikkojuristit myöntävät mieluusti, että he ovat nyt sitten entisiä juristeja.

8. Mitro Repo lienee kaikesta huolimatta demareiden johtavia presidenttiehdokkaita. Saapa nähdä, valitsevatko demarit ehdokkaakseen luterilaisen Ilkka Kantolan vai ortodoksi Mitro Revon. Kummallakin on kyllä "puolensa."

9. Pääministeri Matti Vanhanen esiintyi tuohtuneena viime sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla. Vanhanen sanoi, että Ylen toimintatapa oli Silminnäkijän jutussa "sietämätön." Saatuaan TM:n asiantuntijoilta vapauttavan lausunnon lauta-asiassa, muistamme Vanhasen todenneen, että nyt tämä asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty. Hän sanoi, ettei hän halua viedä asiaa edes Julkisen sanan Neuvostoon, kunnianloukkausjutun nostamisesta puhumattakaan. Tuolloin hän suorastaan säteili tyytyväisyyttä ja vakuutti, ettei hänen asemansa ole ollut näin vahva koskaan aiemmin.

10. Nyt ääni tuntuu muuttuneen kokonaan pääministerin kellossa. Vanhanen palasi väitteeseensä, jonka mukaan Yle yritti kaataa pääministerin; Vanhanen siis puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. "Ihmisten silmissä korruptoituneeksi leimattu pääministeri joutuu poistamaan saamaansa leimaa julkisella väittelyllä," sanoi Vanhanen. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, ettei aio lähteä oikeusprosessin, joka kestäisi kuulemma kolme vuotta, jolloin hän joutuisi tyystin vaikenemaan asiassa ja roikkumaan ikään kuin löyhässä hirressä.

11. Mikä sai JSN:n päätöksessä sai Vanhasen noin huonolle tuulelle? Ensiksikin tietenkin neuvoston päätöksen lopputulos, joka oli kaikkien - eniten Vanhasen ja hänen leirinsä - suureksi hämmästykseksi vapauttava. Vanhanen luoti selvästi siihen, ettei hänen itse tarvitse viedä asiaa JSN:oon, vaan sen tekevät jotkut muut hänen puolestaan ja asia olisi sillä selvä: langettava päätös tulisi vastaukseksi kanteluun ikään kuin apteekin hyllyltä. Kun näin ei sitten tapahtunutkaan, olisi reaktio tyrmistyttävä.

12. Mutta eniten pääministeriä luultavasti otti päähän se, että Yle ja sen "katalat" toimittajat saivat kantelujen johdosta tilaisuuden tarkentaa huomattavasti lautakasaväitteen tueksi ohjelmassa esitettyjä todisteitaan. Ylen vastineessa kerrottiin nyt, että rakennustarvike-erää koskevat tiedot oli saatu "suuren rakennusyrityksen johtotehtävissä toimineelta henkilöltä." Tämän henkilön tapahtumaselostusta kuvattiin vastineessa yksityiskohtaiseksi, asiantuntevaksi ja sen sanottiin perustuvan "omakohtaiseen tekemiseen." Vastineen mukaan lähde itse oli hyväksynyt rakennustarvike-erää koskevan laskun rakennusyrityksen tilaamasta puutavaraerästä, jota ei ollut kuitenkaan käytetty yhtiön työmailla, vaan joka oli todellisuudessa tarkoitettu Nuorisosäätiön silloiselle puheenjohtajalle Matti Vanhaselle. Lähteelle esitetty syy hyväksyä lasku - jotta yritys jatkossakin saisi Nuorisäätiön urakoita - oli kyseisenä ajankohtana (tämän vuosikymmenen alussa) looginen. Asian esitteli lähteelle henkilö, jolla oli läheiset suhteet Nuorisäätiön silloiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.

13. Lähteen kertomuksen pitävyys varmistui Ylen vastineen mukaan osin myös toista kautta. Kyseinen puutavaraerä oli jäljitettävissä Nuorisosäätiön tietylle työmaalle, missä työntekijöille oli kerrottu kyseessä olevan "Vanhasen laudat," joihin ei saanut koskea ja jotka odottivat poiskuljetusta. Tältä osin kyse oli Ylen vastineen mukaan kuitenkin toisen käden tiedosta. rakennustarvike-erästä oli keskusteltu myös erään Nuorisosäätiön edustajan kanssa, sanottiin Ylen vastineessa. Asian epäsuora myöntäminen - ko. henkilö käytti ilmaisua "ei savua ilman tulta" - ja Nuorisäätiön edustajan käsitys tapahtuma-ajankohdasta tukivat Ylen mukaan alkuperäislähteen kertomusta.

14. Kun nämä tiedot tulivat JSN:n päätöksen perustelujen myötä julkisiksi, ei ole vaikea arvata, ottiko pääministeriä niin sanotusti päähän kuin pientä oravaa konsanaan! Selvästi uutta tietoa, joka olisi asiaa pääministerin kannalta tarkastellen varmaankin saanut olla mieluummin visusti pimennossa. Vanhanen kuitenkin sanoi, että näiden uusien tietojen valossa Ylen toimittajien väitteet käyvät aina vain epäuskottavammiksi. - Mutta onkohan asia todellakin näin?

15. Jos pääministeri on syytön epäilyihin, kuten varmaan haluamme kaikki uskoa, niin miksi ihmeessä hän ei tee rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta? Tätä on yleisesti ihmetelty etenkin kun muistamme, miten herkästi pääministeri pani välittömästi viime eduskuntavaalien jälkeen vireille toisen oikeusjutun eli teki rikosilmoituksen Pääministerin morsian -kirjasta opuksen kustantaja vastaan. Näin tehdessään Matti Vanhanen ja hänen advokaattinsa olivat täysin tietoisia siitä, että syyttäjän oli tuollaisessa tilanteessa pakko nostaa syyte myös kirjan kirjoittajaa Susan Ruususta vastaan. Pääministeri Vanhanen ei halunnut itse tehdä rikosilmoitusta Ruususesta, jottei rikosilmoitus olisi näyttänyt suuren yleisön silmissä pahalta ja yksinhuoltaja Ruususta kohtaan suorastaan julmalta. Kyseessä oli Vanhasen pikkumaisuutta ym s. osoittava kosto Ruususelle, joka oli mennyt kertomaan joitakin vähäisiä Vanhasen yksityisasioita kirjassaan.

16. Tässä Ylen tapauksessakaan pääministerin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin saattaa asia rikosilmoituksella poliisin tietoon. Tämän jälkeen poliisi tutkisi ja syyttäjä nostaisi syytteen ilman, että Matti Vanhasen tarvitsisi tehdä välttämättä asiassa mitään. Sama koskee oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa. Selitykseksi Vanhasen prosessihaluttomuudelle ei kelpaa myöskään väite, jonka mukaan pääministerin pitäisi muka olla oikeusjutun aikana kommentoimatta asiaa, jos hän tekisi aloitteen syytejutun nostamisesta. Tällaista kieltoa laki ei tunne. Vanhanen haluaa päinvastaisella väitteellään luultavasti vain sahata suurta yleisöä silmään.

17. Mitä Matti Vanhanen oikein pelkää, kun hän ei pane vireille kunnianloukkausasiaa Ylen toimittajia vastaan? Pelkääkö hän, että tuo salaperäinen lähde syyllistyisi totuusvelvollisena kuultaessa väärään valaan ja perättömän lausuman antamiseen? Vai pelkääkö Vanhanen, että lähde kertoisi oikeudessa totta?

18. Pääministeri on valinnut siis toisen tien. Hän uskoo, että "julkinen väittely" puhdistaisi häneen lyödyn perusteettoman korruptioleiman ja -epäilyn. Pääministeri aikoo siis hyödyntää suurelta yleisöltä ja äänestäjäkunnaltaan saamaansa sääliä ja toivoo säälin jatkuvan seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Samalla huomio saataisiin pysymään poissa talouslamasta ja hallituksen kyvystä tai kyvyttömyydestä huolehtia maan asioista.

19. Saa nähdä, miten käy. Julkinen väittely tuskin lopettaa kaikkia epäilyjä. Sääliääniä Matti Vanhanen toki tulee seuraavissa vaaleissa saamaan, mutta nekään tuskin riittävät viemään häntä kolmannelle pääministerikaudelle.

torstai 10. joulukuuta 2009

199. JSN vapautti Ylen Silminnäkijä-toimituksen; mikä on totuus lautakasa-asiassa?

PH: kukkona tunkiolla...

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.

2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.

3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).

4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."

5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.

6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.

7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.

9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.

10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.

11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

198. Kauhajoen oikeudenkäynti, osa IV


1. Tänään oli Kauhajoen koulusurmien oikeudenkäynnin neljäs ja samalla viimeinen varsinainen istuntopäivä. Asianosaisten loppulausuntojen vuoro on jo ensi maanantaina. Kiireinen aikataulu on yllättävää ja asettaa etenkin asianomistajien avustajat kovan tehtävän eteen, kun väliin sattuu vielä viikonloppukin. Loppulausuntojen jälkeen käräjäoikeus ryhtyy, myös kovalla kiireellä, pohtimaan ja kirjoittamaan tuomiota ja sen perusteluja. Käräjäoikeuden pitänee antaa tuomionsa vielä tämän vuoden puolella. Vuoden 2010 alusta Kauhajoen käräjäoikeus nimittäin lakkaa olemassa itsenäisenä alioikeutena, sillä se yhdistetään Seinäjoen käräjäoikeuteen. Uuden uljaan käräjäoikeuden nimeksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus. Tämä nimi lukoo jo nyt Seinäjoen käräjäoikeuden ulko-ovessa.

2. Todistelu saatiin tänään vastaanotetuksi. Asianomistajat olivat alun perin kutsuneet tänään todistajaksi myös sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlundin kertomaan siitä, mitä valtio ja erityisesti ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeriö olivat tehneet Jokelan kaltaisten koulusurmien ehkäisemiseksi vuoden syksyn 2007 jälkeen. Asianomistajat luopuivat kuitenkin Holmlundin kuulemisesta katsottuaan, että ne seikat, joista Holmlundia oli tarkoitus kuulla, oli selvitetty jo jutussa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella. Tärkein näistä todisteista on vain viikko Kauhajoen surmien jälkeen annetut sisäministeriön uudet ohjeet ase- ja erityisesti käsiaseiden lupamenettelyn tiukentamisesta. Näitä ohjeita ministeriö ei katsonut tarpeelliseksi antaa vielä Jokelan koulusurmien jälkeen.

3. Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta. Ilmeisesti jutussa on esitetty asianomistajien avustajien toimesta tarpeellinen selvitys siitä, miten Kauhajoen tapaus ja ministeriön uudet ohjeet ovat vaikuttaneet myönnettyjen käsiaseiden määrään ja miten nykyinen lupamenettely eroaa ennen Kauhajokea vallinneesta lepsusta lupamenettelystä.

4. Tänään kuultiin puolustuksen ainoana todistajana kyseisessä koulussa tapahtuma-aikana työskennellyttä naispuolista opinto-ohjaajaa. Todistusteemoiksi oli nimetty a) todistajan havainnot Matti Saaresta ja b) Saaren tekojen ennalta-arvaamattomuus. Jälkimmäinen teema hieman oudoksuttaa, sillä todistajaa ei, ei ainakaan pitäisi, kuulla siitä, millaisia käsityksiä hänellä on tietystä asiasta tai tietyistä seikoista. Todistajan rooliin kuuluu kertoa ainoastaan hänen havaitsemistaan seikoista ja tapahtumista. "Käsityksissä" sen sijaan mennään jo asiantuntijatodistelun puolella ja siinä suhteessa oikeudenkäynnissä voidaan kuulla tietyn erityisalan asiantuntijoita. Todistaja voi toisaalta olla niin sanottu "asiantunteva todistaja," mutta tällöin se, mikä merkitys hänen käsityksilleen on annettava todisteena, riippuu paljolti todistajan tiettyä erityisosaamista koskevasta koukutuksesta ja työkokemuksesta. Kuka tahansa todistaja ei voi olla asiantunteva todistaja esimerkiksi vain sillä perusteella, että hän on tuntenut oikeusjutun asianosaisen ja on seurannut tämän elämää.

5. Lehtitietojen mukaan opinto-ohjaaja kertoi oikeudessa, ettei Matti Saari ollut millään tavalla poikennut muusta opiskelijajoukosta. Saari oli avoin ja rauhallinen eivätkä mitkään ulkoiset seikat kertoneet "mitä taustalla oli." Saari oli liikkunut koulussa kolmen miehen ryhmässä, joten hän ei opinto-ohjaajan (käsityksen) mukaan olut syrjään vetäytyvä tai "umpimielinen", jollaista kuvaa hänestä on todistajan mukaan annettu mediassa. Saaren koulumenestys oli ollut jopa keskitasoa parempi eikä hänellä ollut poisssaoloja koulusta. Opinto-ohjaajan mukaan hänelle oli "täysi mysteeri, että tällaisella henkilöllä on tällainen pimeä puoli."

6. Opinto-ohjaajan kertomuksesta ei ainakaan lehtitietojen perustella ilmennyt, oliko hän tavannut Matti Saarta kertaakaan henkilökohtaisesti, eli oliko Saari ollut joskus todistajan puheilla tai "vastaanotoilla" vai oliko todistaja todellakin, kuten hänen kertomakseen on lehdissä pantu, vain "seurannut" Matti Saaren "liikkumista" koulussa. Todistaja kertoi kyllä "nähneensä" Saarta usein, sillä Kauhajoen koulu on pieni. Ihmisen näkeminen ja tapaaminen sekä ihmisen kanssa keskustelu ovat kuitenkin eri asioita. Tämä on merkittävä seikka harkittaessa, millaisia tosiasiallisia mahdollisuuksia todistajalla oli ollut tilaisuus tehdä Saaresta ja hänen mielentilastaan. Lehtitiedoista saamani käsityksen mukaan todistaja ei olisi kertaakaan edes keskustellut Matti Saaren kanssa. Hän kertoi kyllä "tavanneensa" Saaren valintakokeessa. Vaikuttaa siltä, että tuossa valintakoetilaisuudessa on ollut Matti Saaren lisäksi paikalla muitakin kouluun hakeneita opiskelijoita, joten todistaja ei ollut välttämättä jutellut edes tuolloin Saaren kanssa. Jos todistaja olisi keskustellut kahden kesken Saaren kanssa, niin varmaankin hän olisi oikeudessa siitä erityisesti maininnut. Kun todistaja ei ollut kuullut Matti Saaresta koulussa mitään kovin hälyttävää - hän oli kysellyt vasta surmatekojen jälkeen muiden opiskelijoiden käsityksiä Saaresta - hän on ilmeisesti olettanut, ettei mitään hälyttävää edes voinut olla puheena olevassa suhteessa olemassa.

7. Mainitun todistajan kertomuksella Saaren käyttäytymisestä, vielä vähemmän hänen käsityksillään Saaren surmatekojen ennalta-arvaamattomuudesta, ei ole itse asiassa todisteena juurikaan merkitystä. Toisin kuin jutussa kuullut useat poliisimiehet ja poliisilaitoksen toimistovirkailija, opinto-ohjaaja ei ollut missään tekemisissä Matti Saaren aselupaprosessin kanssa eikä hän ollut voinut tehdä havaintoja esimerkiksi siitä, miten Saari käyttäytyi esimerkiksi silloin, kun hän oli syyskuun alussa 2008 käynyt poliisiasemalla näyttämässä ostamaansa asetta. Tuolloinhan aseharrastaja Matti Saari oli ollut "omassa elementissään." Kuten eilen kerroin, Saaren tavannut poliisimies luonnehti todistajana Saarta syrjään vetäytyneeksi ja muutenkin oudosti käyttäytyväksi henkilöksi, jolla oli tapaamisen aikana valokuvamainen virne kasvoillaan. Luottaisin kyllä enemmän kyseisen poliisimiehen ja hänen seurassaan olleen toimistovirkailijan luonnehdintaan Saaren käyttäytymisestä.

8. Puolustus ei ole kovin vahvoilla, jos se kuvittelee, että syytteessä oleva komisario voisi menestyksellisesti vedota Saaren tekojen ennalta-arvattomuuteen yhden ulkopuolisen todistajan edellä kerrotunlaisen seuraamisen perusteella Saaresta tekemiin havaintoihin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin. Huomattavasti paljon vankempi todistusvoima on todellisten asiantuntijatodistajien eli lukuisten todistajina kuultujen poliisimiesten oikeudessa antamilla lausunnoilla, joiden mukaan Saaren käytös oli outoa ja jotka saattoivat käsityksensä tueksi viitata Saaren hälyttävään nettikäyttäytymiseen. Komisarion olisi toki pitänyt ottaa todesta ja kiinnittää huomiota näiden poliisimiesten hänelle jo ennen surmia kertomiin seikkoihin ja havaintoihin, joihin hän oli itsekin voinut netin välityksellä perehtyä. Komisario ei voi nojautua poliisi- ja aseasioissa kenenkään maallikon näkemyksiin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin, koska hän on itse alan ammattilainen, jonka virkavelvollisuuksiin on kuulunut huolehtia siitä, ettei aseita anneta vääriin käsiin - tai jos on annettu, otetaan ainakin pois, kun hälyttäviä tietoja on ilmennyt.

9. Tänään kuultiin asianomistajien nimeämänä todistajina myös aseasiantuntijana esiintyvää todistajaa, jonka mukaan saaren aselupa ja aseen hankkimislupa olisi annettu Saaren aseelle väärin perustein. Kyseinen Walther P 22 Target -pistooli ei sovellut todistajan mukaan kilpa-tai tarkkuusammuntaan, millä perusteella Saari oli aseen hankkimislupaa hakenut. Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta; esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivustolla aseharrastajat ovat käyneet "kuumana" sen johdosta, että STT:n välittämässä uutisessa oli kerrottu todistajan sanoneen pistoolia automaattiaseeksi. Saari oli hankkinut aseeseen lippaita, johon mahtuu kymmenen luotia. Todistajan mukaan ase oli ollut "turhan tulivoimainen." Saaren videolla nähtyä ammuntaa todistaja luonnehti vastuuntunnottomaksi räiskimiseksi.

10. Asianomistajien nimeämänä todistajana kuultiin myös sisäministeriön asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa; kuulustelu tapahtui puhelimitse. Laihon kuulustelu liittyy surmattujen omaisten valtiota ja syytettyä vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun, joka käsitellään syytejutun yhteydessä. Voidaan sanoa, että Laiho kertoi tavallaan omassa asiassaan, sillä juuri hän on ministeriössä virkamiesvastuussa siitä, että ministeriön poliisiviranomaisille antamat aselupaohjeet ovat asianmukaiset niin, ettei lupia myönnetä epäasiallisin perustein tai menettelyssä, jossa edellytysten täyttymistä ei voida kunnolla kontrolloida. Laiho kertoi, että ministeriö oli antanut jo ennen Jokelaa "uudet yhtenäistämisohjeet", joihin sisältyi mm. "koulutusta arvioida henkilön soveltuvuutta." (Näiden ohjeiden perusteella oli poliiseille annettu koulutusta yleisöluentojen muodossa.)

11. Hallitusneuvos Jouni Laihon mukaan Kauhajoen jälkeen annettiin kaksi täydentävää yhtenäistämisohjetta. Laihon muotoileman määritelmän mukaan näiden ohjeiden tarkoituksena oli täydentää viranomaisten velvollisuutta arvioida henkilön soveltuvuutta pistoolin ja revolverin käyttäjäksi. - Tästä ilmeisesti taitavaksi tarkoitetusta virkamiesmäisestä muotoilusta huolimatta on selvää, että vasta Kauhajoen jälkeen ministeriö antoi - sille tuli tässä suhteessa itse asiassa tulenpalava kiire - kunnon ohjeet, joilla vasta, vihdoin ja viimein, käsiaseiden myöntämistä koskevaa lupamenettelyä todella huomattavasti tiukennettiin. Minusta on siis turhaa "venkoilua" selittää, että uudet "yhtenäistämisohjeet" annettiin jo ennen Jokelaa. Muodollisesti annettiin, mutta ratkaisevaa on tietenkin se, mitä nuo ohjeet asiallisesti pitivät sisällään ja miten ne poikkesivat Kauhajoen jälkeen annetuista ohjeista.

12. Loppulausunnossaan asianomistajien avustajien tulisikin suorittaa seikkaperäinen vertailu siitä, missä suhteessa Kauhajoen jälkeen annetut uudet "yhtenäistämisohjeet" eroavat ennen Kauhajokea voimassa olevista ohjeista. Tietoa kaivataan myös siitä, mikä vaikutus näillä uusilla ohjeilla on ollut a) käsiaselupien määrään ja b) lupamenettelyyn muun muassa sen suhteen, mitä selvityksiä poliisin on nykyisin asiassa hankittava.

13. Minusta valtio ei vastuusta vapautuakseen vedota ennen Jokelaa annettuihin yhtenäistämisohjeisiin, koska - kuten nimestä jo ilmenee - noiden ohjeiden tarkoituksena oli vain yhtenäistää käytäntöjä, ei tiukentaa luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä. Valtio ei voi vedota myöskään siihen esimerkiksi ministeri Anne Holmlundin jatkuvasti esille ottamaan ja toittottamaan "uudistukseen", jonka mukaan Jokelan jälkeen poliiseille annettiin yhtenäistämiskoulutusta. Kun tuolloiset ohjeet olivat aivan liian lepsuja, poliisit myös saivat koulutuksen lepsuun käytäntöön, joka sitten ilmeni käsiaseiden korkeina lupamäärinä ja vihdoin Kauhajoen tragediana. Valtio ei vedota myöskään siihen, että ennen Kauhajoen surmia voimassa ollut laki olisi estänyt tiukempien ohjeiden antamisen, kuten muun muassa Jouni Laiho on antanut ymmärtää. Pitää muista, että sama ampuma-aselaki on edelleen voimassa yhä edelleen, ja juuri siihen perustuen ministeriö antoi uudet ohjeet välittömästi Kauhajoen jälkeen. Uutta ampuma-aselakia koskeva hallituksen esitys (HE 106/2009 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

14. Kauhajoen käräjäoikeus päätti sitten vihdoin ja viimein käsitellä asianomistajien korvausvaatimukset syytejutun yhteydessä. Tässä suhteessahan käräjäoikeus on muuttanut kantaansa ainakin kolme kertaa, kuten olen aiemmin kirjoituksissani kertonut. Ilmeisesti käräjäoikeus huomasi nyt, että oho ja kappas vain, tässähän loppuu kohta aika ja toimivalta - käräjäoikeus siis liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen ensi vuoden alussa - joten pakkohan tuo vahingonkorvausjuttu on sitten kuitenkin yhdistää syytejuttuun.

15. Vahingonkorvausvaatimukset ovat jäänet ainakin lehdistön oikeussaliraporteissa tyystin syrjään. Täytyy vain toivoa, että asianomistajien avustajat ovat pitäneet huolen siitä, ettei näin ole todellisuudessa käynyt oikeussalissa! Omaisten kannaltahan valtiota vastaan ajettu vahingonkorvauskanne on jutun pääpointti.

16. En ryhdy käymään tässä yksityiskohtaisesti läpi vahingonkorvausvaatimusten perusteita ja menestymismahdollisuuksia. Viittaan tässä suhteessa blogiini 26.7.2009, erityisesti kohtiin 29-35, jossa olen jo käsitellyt yleiseltä kannalta jutussa valtiota vastaan esitettäviä vahingonkorvausvaatimuksia.

17. Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa käynnistettiin tänään laaja poliisioperaatio, jossa useat poliisipartiot ja helikopterit etsivät 19-vuotiasta ahvenanmaalaista nuorukaista poliisin saatua ilmoituksen koulu-uhkailusta. Epäilty on erään ammattiopiston opiskelija, joka oli lehtitietojen mukaan uhannut eilisiltana omaa oppilaitostaan jutellessaan kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Poika oli uhonnut "Jokelasta."Poliisi pidätti nuorukaisen iltapäivällä turkulaisesta asunnosta. Hänen hallustaan löydettiin laillisia aseita. Kouluihin kohdistettu uhkailun kerrotaan työllistävän edelleen poliisia. kauhajoen surmien jälkeisten viikkojen aikana uhkauksia tehtiin runsaasti, mutta nyt ne ovat vähentyneet.

18. On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen? Pitää muistaa, että meillä oli Raumamerellä kaksi kuolonuhria vaatinut kouluampumistapaus jo vuonna 1989 ja vuonna 2002 Vantaalla Myyrmannin liikekeskuksen räjäyttämistapaus, jossa opiskelijan kotitekoinen pommi surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti 80 ihmistä. Miksi tätä taustaa vasten vielä Jokelan kymmenen kuolonuhria vaatineen koulusurmatapauksen jälkeen sisäministeriöstä selitettiin, että kyseessä oli vain yksittäistapaus? Tätä ja erilaisia rikos- ja korvausvastuuta koskevia kysymyksiä on esitetty Kauhajoen käräjillä ja niihin odotetaan perusteltuja vastauksia käräjäoikeuden tuomiosta.

tiistai 8. joulukuuta 2009

197. Kauhajoen koulumurhien oikeudenkäynti, osa III: komisarion menettelyn motiivit puhuttavat

Asianomistajien avustajina toimivat jutussa Esa Puranen (vasemmalla) ja Lasse Vuola

1. Seinäjoella jatkettiin tänään Kauhajoen koulumurhien käsittelyä todistajien kuulemisella. Sittemmin murha-aseeksi osoittautuneen pistoolin Matti Saaren haltuun jättäneen komisarion motiivit näyttävät todistajien kertomusten valossa yhä oudommilta.

2. Oikeudenkäynnissä määrättynä syyttäjänä toimiva Jouko Nurminen päätti kuulla tänään komisariota uudelleen, koska viime perjantaina kuullut todistajat kertoivat eräiltä olennaisilta osin tapahtumista toisin kuin syytetty. Jotkut todistajat ovat kertoneet oikeudessa sellaisista seikoista, joista heitä ei ilmeisesti jostakin syystä oltu osattu (tai tahdottu) kuulla esitutkinnassa.

3. Syyttäjä Nurminen epäilee nyt syytetyn tienneen Matti Saaren nettivideoista tai IRC-gallerian teksteistä jo torstaina 18.9.-08 eli viisi päivää ennen koulusurmia (I-L 8.12.). Syytetty itse kertonut oikeudessa viime perjantaina, että hän näki kyseisen aineiston vasta maanantaina 22.9. eli samana päivänä, jolloin hän puhutteli Saarta. Eräät todistajina jo viime perjantaina oikeudessa kuullut komisarion alaiset kertoivat kuitenkin komisarion tienneen Saaren nettivideoista jo useita päiviä ennen koulusurmia.

4. Tänään todistajana kuultu poliisiaseman toimistovirkailija, joka oli ollut "tekemisissä" Matti Saaren aseluvan kanssa, kertoi, että hän oli nähnyt jo torstaina 18.9. komisarion tietokoneen näytöllä "jotain ikävää kuvaa" tai "joitain uhkaavia kuvia jossa oli vieraskielinen teksti sivussa" (IL) tai "uhkaavia kuvia ja tekstiä" (MTV3). Syytetyn mukaan toimistovirkailija kuitenkin vain "muistaa omiaan." Syytetyn mukaan hänen tietokoneeltaan ei edes ollut pääsyä YouTubeen tai IRC-galleriaan.

5. Syyttäjää komisarion vastaus ei tyydyttänyt. Lehtitietojen mukaan syyttäjä yllätti käräjäyleisön kysymällä syytetyltä, oliko tällä "jokin erityissuhde" Matti Saareen; syyttäjä ei täsmentänyt, mitä hän tarkoitti "erityissuhteella." Syyttäjän sananvalinta viittaa syytetyn viime perjantaina esittämään kertomuksen, jonka mukaan Matti Saari oli vaikuttanut luontevalta ja reippaalta, ikään kuin hän olisi ollut tuttavan poika. - Vertailun vuoksi todettakoon tässä yhteydessä otsikko tämän päivän Iltalehden verkkouutisista: "Täysi kopio Jokelan ampujasta." Tämä "näkemyksen" kivikasvoisesta ja täysin mustiin pukeutuneesta Matti Saaresta esitti johtaja, jonka aseliikkeestä Matti Saari oli käynyt torstaina 18.9.-08 kaksi lipasta aseeseensa.

6. Komisario torjui syyttäjän kyseisen "näkemyksen" jyrkästi (MTV3). "Täällä on yritetty saada käärmettä pyssyn piipuun," komisario vastasi. Kiinnostaisi tietää, tyytyivätkö asianomistajien edustajat näin ympäripyöreisiin vastauksiin? Todistelutarkoituksessa kuultavan syytetyn kannattaisi yleensä pysyä asiassa ja tyytyä vastamaan kysymyksiin arvostelua esittämättä. Puolustuksen asiana on ottaa kantaa todistajankertomusten luotettavuuteen.

7. Tänään kuultiin todistajana myös Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispäällikkö Vesa Nyrhistä, jonka syytetty näyttää alaistensa poliisimiesten kertomusten mukaan kokeneen tapahtumaviikonlopun aikana eräänlaiseksi kiistakumppanikseen aseen poisottoa koskevassa asiassa. Kauhajoen poliisien otettua häneen hädissään yhteyttä, Nyrhinen oli määrännyt koulumurhia edeltäneenä perjantaina eli 19.9.2008, että Matti Saaren pistooli oli haettava pois. Viisi luotiliiveillä varustettua poliisimiestä lähtikin noutamaan asetta Saaren asunnolta, mutta Saari ei ollut viikonloppuna kotosalla.

8. Nyrhisen kertoi olettaneensa kerrotun nettiaineiston ja tietyn käyttäytymismallin ihannoinnin perusteella, että myös Matti Saari saattoi itsekin tehdä "tällaista", siis ottavan mallia ihannoimastaan käyttäytymismallista. Nyrhisen mukaan hänelle tuli kaikesta voimakas mielleyhtymä Jokelan tapaukseen. "Katsoin, että väärinkäytön vaara oli ilmeinen ja ase on haettava pois," kertoi Nyrhinen (MTV3.fi). Nyrhisen mukaan vaara oli niin ilmeinen, että kotietsinnän tehneet kenttäpoliisitkin olisivat voineet ottaa aseen pois, vaikka virallista lupaa Kauhajoen poliisipäällystöltä ei ollut. Niinpä, mutta maanantaina työvuoroon tullut syytetty, joka oli jo edellisenä lauantaina saanut häätilaisuudessa epävirallisen raportin kyseisestä vaarasta, päätti, että asetta ei ole syytä ottaa Saaren hallusta. Syynä olisi eräiden hänen omien alaistensa mukaan ollut komisarion närkästyminen siitä, että hänen alaisensa olivat kääntyneet asiassa perjantaina Seinäjoen poliisin puoleen.

9. Se, että syytetty mahdollisesti tiesi jo torstaina 18.9. Matti Saaren uhkaavasta ja epätavallisesta käyttäytymisestä internetissä, voisi olla uusi vahva todiste syytetyn syyllistymisestä tahalliseen eikä ainoastaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, samoin kuin kuolemantuottamukseen. Viime perjantaina todistajana kuultu yksi poliisimieshän sanoi syytetyn itse todenneen maanantaina 22.9. poliisiasemalla pidetyssä aamupalaverissa, että hän oli jo nähnyt kyseiset Saaren ampumisvideot kotonaan. Miksi komisario olisi salannut alaisiltaan poliisimieheltä, että hän itse asiassa jo tiesi kyseisestä asiasta? Miksi hän kielsi aseen poisottamiseen lauantaina häätilaisuudessa tarjoutunutta poliisimiestä puuttumasta asiaan? Tiesikö komisario jo tällöin, että hänen seinäjokinen kollegansa oli käskenyt poliiseja hakemaan aseen Saaren hallusta?

10. Todistajana kuultiin tänään myös Matti Saaren aseen poliisiasemalla 2.9.-08 tarkastanutta poliisimiestä; myös edellä mainittu toimistosihteeri oli ollut sanotussa tilaisuudessa läsnä. Todistajan mukaan Saari oli seissyt muusta asettaa näyttämään tulleesta kymmenhenkisestä ryhmästä erillään. Todistajan mukaan Saaren käytös oli ollut outoa, koska hän piti kasvoillaan tilanteeseen sopimatonta valokuvamaista virnistystä. Todistaja olikin sanonut toimistosihteerille, että kunhan tässä ei nyt vain olisi seuraava kouluampuja (I-S).

11. Outoja asioita ja uusia yllättäviä käänteitä, kuten tiedotusvälineet ovat pitkin päivää uutisoineet. Ihmetyttää, miksi nämä yllättävät tiedot tulevat julkisuuteen vasta nyt. Miksi ne eivät paljastuneet jo esitutkinnassa, joka sentään kesti monta kuukautta ja jota vielä täydennettiin viime keväänä paljastuneiden uusien käänteiden takia. Näistä käänteistä omituisimpiin kuuluu Haapajärven poliisille noin viikkoa ennen koulusurmia tulleen vihjetiedon joutuminen "kateisiin" sekä koulumurhia koskeneessa esitutkinnassa että komisarion epäillyssä virkarikostutkinnassa. Sille tielleen jäi myös ylipoliisipäällikkö Mikko Paateron virkasähköpostiin lähetetty Haapajärven vihjettä koskenut kontrolliviesti. Outoa, vai mitä? Toisaalta pitää toki muistaa, että se oli juuri Mikko Paatero, joka kiirehti heti koulumurhien tapahtumapäivänä ja sen jälkeisenä päivänä vakuuttelemaan julkisuudessa, että Kauhajoen komisario oli tehnyt asiassa "parhaansa."

12. Tästä(kin) jutusta nähdään, millaiseen sekamelskaan ja sotkuihin joudutaan, kun (meillä Suomessa, toisin kuin muissa maissa) syytettä ajava syyttäjä ei johda esitutkintaa, vaan sitä johtaa joku muu viranomainen. Virkarikostutkintaa johti kyllä syyttäjä, mutta hänellä taas ei ole mitään tekemistä oikeuskäsittelyn kanssa. Syyteharkinta tehtiin VKSV:ssa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätöksellä; Kalske tutki asiaa pelkkien papereiden perusteella. Syytettä puolestaan ajaa VKSV:n määräyksestä Jouko Nurminen, joka ei ole ollut tekemisissä a) esitutkinnan (ei ainakaan sen johtamisessa) tai b) syyteharkinnan kanssa. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa kaikki levittelevät ihmeissään käsiään, kun jokainen istuntopäivä näyttää tuovan mukanaan uusia "käänteitä."

13. Syyttäjä Jouko Nurminen ilmoitti tänään Iltalehden haastattelussa, että uusista käänteistä ja syytetylle raskauttavista tiedoista huolimatta hän ei ole aikeissa tarkistaa syytettään eikä vaatia syytetylle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, mistä asianomistajat ovat jo alun perin esittäneet rangaistusvaatimuksen. Syyttäjä kyllä myöntää (nyt), että komisarion alaisten poliisien todistajankertomukset ovat olleet hyvin vakuuttavia sen suhteen, että ase olisi pitänyt hakea pois Saaren hallusta jo perjantaina 19.9. Käytännössä syyttäjä, joka siis tekee tavallaan työtä käskettyä, ei voikaan tarkistaa syytettään, ellei hän saa siihen lupaa tai suostumusta VKSV:n Jorma Kalskeelta.

14. Viime perjantain eli 4.12. Aamulehdessä julkaistussa toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa syyttäjä Jouko Nurminen kertoi - jutun uusista käänteistä vielä tietämättömänä - että syytteessä oleva rikoskomisario teki tietoisen päätöksen, ettei hän ota asetta pois; teon seurauksista Nurminen ei puhunut mitään. Jos komisariota syytettäisiin tahallisesta teosta, tarkoittaisi tämä Nurmisen mukaan sitä, että kokenut poliisimies olisi tiennyt, että Saari ampuu tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttää sitä väärin. "Tässä on tuottamuksellisen ja tahallisuuden ydinero. Tämä teko oli tuottamuksellinen sillä perusteella, ettei komisario ymmärtänyt, mitä hänen päätöksestään seurasi. Yksinkertaistetusti kuvailtuna tästä on kyse," sanoi Nurminen toimittaja Parantaisen kirjoittamassa lehtijutussa.

15. Hetkinen, eihän se nyt aivan näin mene! Joko syyttäjä Jouko Nurminen yksinkertaistaa liikaa, tai sitten Parantainen on pannut hänen suuhunsa sellaista, mitä Nurminen ei ole tarkoittanut sanoa. Jos Nurmisen väite tahallisen ja tuottamuksellisen rikoksen välillä pitäisi paikkansa, edellyttäisi tahallisuus aina, että tekijällä olisi joko niin sanottu tarkoitustahallisuus (dolus determinatus: tekijä tarkoittaa aiheuttaa rikostunnusmerkistön mukaisen seurauksen) tai varmuustahallisuus (dolus directus: tekijä pitää varmana, että hänen toimintansa aiheuttaa tietyn seuraamuksen). Syyttäjä Jouko Nurminen näyttää katsovan, että komisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta vain, jos hän tiesi tai piti varmana, että Matti Saari ampuisi tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttäisi asettaan väärin.

16. Mutta kuten kaikki lakimiehet tietävät - heidän ainakin pitäisi tietää (koska asia on heille joskus opetettu) - lain mukaan on olemassa vielä kolmaskin tahallisuuden muoto eli dolus eventualis. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan tätä tarkoittaen todennäköisyys - tai välinpitämättömyystahallisuudesta. Rikoslain 3 luvun 6 §:ssä asia ilmaistaan lyhyesti niin, että tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan (myös siinä tapauksessa), jos hän on pitänyt seurauksen aiheuttamista varsin todennäköisenä. Syyttäjä Nurminen on sivuuttanut haastattelussaan kysymyksen dolus eventualiksesta. Virkavelvollisuuden rikkominen tosin ei ole seurausrikos, sillä siihen ei lain mukaan tarvitse liittyä konkreettista seurausta.

17. Tässä tapauksessa tahallisesta virkarikoksesta olisi kyse, jos syytetty komisario on jättänyt aseen Saaren haltuun, vaikka hän on pitänyt aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä; ihmisten ampumisen tai vahingoittamisen todennäköisyyttä ei edellytetä. Tahallisuuteen riittäisi siis aseen väärinkäyttämisen todennäköisyys, jota kuvataan sanalla "varsin todennäköinen." Tämän on katsottu tarkoittavan yleisesti ottaen sitä, että tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jutussa tähän mennessä todistajina kuullut poliisimiehet ovat lehtitietojen mukaan olleet sillä kannalla, että aseen värinkäyttäminen on ollut Matti Saaren tapauksen edellä mainitulla tavalla varsin todennäköistä. Eräs todistajana kuultu poliisimies piti sitä niin todennäköisenä, ettei uskaltanut lähettää lapsiaan kouluun. Jopa siivooja ja puistotyöntekijä olivat kauhuissaan ja ilmoittivat saaren nettikäyttäytymisestä poliisille.

18. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on syytä torjua syyttäjä Jouko Nurmisen näkemys, jonka mukaan syytteessä oleva rikoskomisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta eli virkavelvollisuuden rikkomisesta vain sillä edellytyksellä, että komisario tiesi, että Saari tulisi ampumaan aseellaan ihmisiä tai käyttämään asetta väärin tai että hän piti sanottua seurausta varmana. Tahallisuuteen riittää, että komisario piti aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä seurauksena.

19. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on laissa määrätty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi (RL 40:9). Tietyin laissa mainituin edellytyksin virkamies voidaan tuomita sanotun rikoksen johdosta myös viralta pantavaksi. Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta siis syyttäjä nyt syyttää, seuraa lain mukaan rangaistukseksi vain sakkoa tai varoitus (RL 40:10).

20. Edellä mainittu Aamulehdessä 4.12. julkaistu Pekka Parantaisen kirjoittama juttu oli otsikoitu raflaavasti "Aselupien harkinta mullistuu, jos komisario tuomitaan Kauhajoen nuorten kuolemista." Hämmästyttävää! Eikö Pekka Parantainen tai Aamulehden toimitus tiedä, että aselupien myöntämiskäytäntö on muuttunut jo vuosi sitten? Sehän muuttui mullistavasti juuri Kauhajoen koulumurhien jälkeen! Nyt niin sanottujen tarkkuuspistoolien ja muidenkin käsiaseiden lupia myönnetään paljon vähemmän kuin ennen Kauhajoen veritekoja. Tämä johtui siitä, että vasta Kauhajoki - ei siis vielä Jokela - havahdutti sisäministerin, sisäministeriön poliisiosaston ja muut päättäjät kiristämään huomattavasti lupamenettelyä. Kauhajoen veriteoista oli kulunut aikaa vain viikko, kun ministeriön poliisiosasto antoi uudet todella tiukennetut ohjeet aselupien myöntämisen edellytyksistä ja lupamenettelystä. - Haluaako Aamulehti kenties, että Suomessa palattaisiin ennen Kauhajoen veritekoja vallinneeseen lepsuun ja vastuuttomaan lupakäytäntöön?

21. Aselupamenettelyn ja -käytännön tiukentuminen vasta Kauhajoen jälkeen ei lohduta yhtään Kauhajoella murhattujen omaisia. He peräävät oikeutetusti viranomaisia ja valtiota vastuuseen lepsun ja edesvastuuttoman lupakäytännön seurauksista.

22. Sanotussa Aamulehden jutussa 4.12. syyttäjä Jouko Nurminen ryhtyy minusta hyvin oudolla tavalla maalailemaan täysin perusteettomia uhkakuvia, jos Kauhajoen omaisten ajama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hyväksytään. Nurminen otti esimerkiksi virheelliseksi osoittautuneesta lupapäätöksestä poliisin ratkaisun olla ottamatta ajokortti pois rattijuopolta vaikka sen vuosi, että tämä tarvitsee työssään autoa.

- Poliisilla olisi hankala tilanne, jos hän joutuisi tahallisesta murhasta ikään kuin toisen käden vastuuseen, kun rattijuoppo ajaisi jonkun kuoliaaksi, sanaili syyttäjä Nurminen toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa.

Olipa kaukaa haettu ja teoreettinen esimerkkitapaus! Tämän tyyppisillä julkisilla kommenteilla oli joskus aiemmin tapana yrittää vaikuttaa lautamieskokoonpanossa juttuja istuviin kihlakunnanoikeuksiin; muuta kommenttia Nurmisen kyseinen esimerkkitapaus ei minusta ansaitse. Onneksi käräjäoikeus istuu Kauhajoen rikosjuttua kolmen lainoppinen jäsenen kokoonpanossa. Tällainen kokoonpano on ollut rikosjutuissa lain mukaan mahdollistavasta kuluvan vuoden alusta.

23. Vielä pari sanaa lehdistön Kauhajoen juttua koskevista kirjoittelusta ja kommenteista. Olen voinut tässäkin jutussa nimittäin voinut panna merkille, miten ne eri lehtien ja muiden tiedotusvälineiden kokeneet lehtimiehet (konkaritoimittajat), jotka ovat, kuten olen antanut itselleni kertoa, toimineet kenties kymmenien vuosien aikana aktiivisesti poliisi-lehdistö -kerhossa, ovat suhtautuneet aika ymmärtäväisesti syytettynä olevan komisarion menettelyyn ja jopa paheksuneet asianomistajien juristien jutussa omaksumaa aktiivista roolia. Nuoremmat journalistit sen sijaan ovat kirjoitelleet Kauhajoen tapauksesta aika tavalla toisenlaisia juttuja ja oikeussaliraportteja. Tästäkin taas kerran nähdään, millainen merkitys erilaisilla hyvä veli -kerhoilla ja verkostoilla voi yhteiskunnassa olla.

perjantai 4. joulukuuta 2009

196. Kauhajoen käräjät II: arvovaltakiista syynä komisarion menettelyyn?

Kauhajoen oikeudenkäynti herättää kiinnostusta

1. Kauhajoen koulumurhaoikeudenkäynti jatkui Seinäjoella. Tänään kuultiin syytettynä olevaa komisariota. En ollut itse käräjillä, mutta olen tutustunut eri tiedotusvälineissä komisarion ja todistajien kuulemisesta julkaistuihin tietoihin.

2. Rikosjutussa syytettyä kuullaan todistelutarkoituksessa asian selvittämiseksi, todistajana syytettyä ei voida kuitenkaan kuulla. Syytetyllä ei ole esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä minkäänlaista totuusvelvollisuutta. Tämä johtuu itsekriminointisuojasta, jonka mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäilty tai syytetty voi vaieta kokonaan, hänen ei tarvitse vastata esitettyihin kysymyksiin ja jos syytetty kertoo jotakin, hänen ei tarvitse puhua totta. Tuomioistuimella on vapaan todistusharkinnan periaatteen perusteella valta arvioida vapaasti syytetyn kertomuksen merkitystä todisteena. Jos syytetyn kertomus on vakuuttava, sille voidaan antaa tapauksesta riippuen yhtä suuri tai jopa suurempi todistusvoima kuin asianomistajan tai todistajan kertomukselle.

3. Komisario kertomuksesta välittyy hieman sellainen kuva, että hän haluaa toisaalta esiintyä nöyränä mutta toisaalta taas vähätellä omaa vastuutaan vierittäen sitä myös muille Kauhajoen poliisiasemalla tapahtuma-aikana työssä olleille poliisimiehille. Kun pari kolme viikkoa aiemmin Matti Saarta poliisiasemalla jututtanut vanhempi konstaapeli luonnehti esitutkinnassa Saarta omituiseksi hihittelijäksi, jolle ei olisi tullut myöntää lainkaan aseen hankkimislupaa, väitti syytetty, että Matti Saari olisi voinut olla jonkun hänen tuttavansa reipas poika. Komisarion mukaan Saaren olemus oli vaikuttanut luotettavalta. Saari ei ollut komisarion mukaan hihitellyt.

4. Komisario selitti nöyrän tuntuisesti, että "minun olisi pitänyt haistaa, millainen tyyppi oli kyseessä, en kuitenkaan tunnistanut." Tällä komisario ei kuitenkaan tarkoittanut syyllisyytensä tunnustamista, vaan katsoi, ettei hän ollut menetellyt lainvastaisesti. Hänen mukaansa oli aseen poisottamiseen Saarelta ei ollut ollut laillista syytä. Komisario oli saanut jo lauantaina 20.9., siis kahta päivää ennen puhuttelua, tietää Saaren internettiin laittamasta ampumisvideosta ja lukion pihalle jätetystä hautakynttilästä. Kynttilän löytänyt kaupungin puistotyöntekijä oli huolestunut löydöstään ja hän oli YouTube -sivustojen perusteella osannut yhdistää löydön Matti Saareen. Kyseinen naishenkilö oli ilmoittanut asiasta toiselle naiselle, joka oli puolestaan tehnyt ilmoituksen poliisiasemalle.

5. Komisario kertoi olleensa tosin ennen puhuttelua olleensa valmis ottamaan aseen väliaikaisesti Saaren hallusta, mutta oli muuttanut mielensä. Hän oli keskustellut Saaren kanssa tämän nettisivuista, jolloin Saari oli selittänyt, että netissä oli paljon muitakin asesivuja, joissa harrastetaan ampumista. Saari oli kiistänyt vieneensä kynttilän koululle. Komisario kertoi käyneensä puhuttelun yhteydessä lävitse IRC-galleriassa olevia Saaren englanninkielisen tekstejä, mutta selitti, ettei hän osaa hyvin englantia, hän ei ollut käynyt "youtuubeis tai irkeis." IRC-gallerian tekstissä oli puhuttu muun muassa sodasta, kuolevista lapsista ja kirkuvista äideistä. Komisario kertoi käsittäneensä tekstin olleen runomitassa ja järkeili niiden voivan liittyä musiikkiin.

6. Komisario kertoi halunneensa esiintyä Saarta puhutellessaan jämäkästi ja hän oli maininnut Saarelle, että joku saattaa liittää tuollaisen ampumisvideon Jokelan koulusurman tapahtumiin. Tähän Saari oli vain nyökytellyt ja ottanut rennosti puheen kääntyessä Jokelan koulusurmiin. Komisario ei ollut nähnyt yhtäläisyyksiä Saaren käytöksen ja Jokelan koulusurmien välillä. Komisarion mukaan "Auvinen oli sulkeutunut tyyppi, Saari taas oli sosiaalinen tyyppi ja helposti lähestyttävä." Hän kertoi käyneensä Jokelan koulusurmia koskeneessa KRP:n järjestämässä koulutustilaisuudessa, mutta ei ollut tutkinut Jokelan jutun pöytäkirjoja. Sanottu 26.3.2008 pidetty koulutustilaisuus oli ollut sisäministeriön asehallintayksikön järjestämä ja siinä oli käräjäoikeudelle eilen jätetyn kirjallisen todisteen mukaan käyty lävitse muun muassa Jokelan kouluampumista, aseen haltijan soveltuvuuden seurantaa ja virkamiehen hallintolain (31.1 §) mukaista selvittämisvelvollisuutta.

7. Terveysperusteista syytä aseen peruuttamiselle ei komisarion mukaan Saaren tapauksessa ollut; tätä asiaa ei hän tosin liene yrittänyt tarkemmin selvittää. Komisario kertoi antaneensa Saarelle suullisen huomautuksen, ei kirjallista varoitusta, kun Saari oli suostunut "siistimään" kotisivuillaan olevaa materiaalia. Saaren puhuttelun jälkeen komisario kertoi saaneensa samana päivänä tietoonsa vielä kolme muuta IRC-gallerian sivua, jotka viittasivat Matti Saaren omalaatuiseen käyttäytymiseen. Komisario ei kertomansa mukaan pitänyt niitä kuitenkaan uhkaavina.

8. Kun käräjäoikeudessa oli eilen lähinnä asianomistajien avustajien taholta väitetty, että komisarion kollegat poliisiasemalla olivat olleet hänen kanssaan eri mieltä Saaren aseen hallussapidosta, komisario totesi, ettei väite pidä paikkaansa. "Jos päätös olisi ollut älytön, niin kollegat olisivat sanoneet, että älä nyt tee tuollaisia päätöksiä ja ohjanneet minua viisaammille vesille", muotoili komisario lehtitietojen mukaan lausumansa oikeudessa. Komisarion mukaan Kauhajoen poliisiasemalla olleille muillekaan virkamiehille ei ollut syntynyt minkäänlaista uhkan tai vaaran kuvaa maanantaina 22.9. Maanantain tapahtumat oli käyty poliisiasemalla läpi vielä seuraavana päivänä pidetyssä aamupalaverissa, mutta siinäkään yhteydessä kukaan hänen alaisistaan ei ollut huomauttanut hänen päätöksestään jättää pistooli Matti Saaren haltuun. Komisariolle oli ollut suuri järkytys, kun Saari 23.9. aamupäivänä toteutti veritekonsa. Vaikka hänellä mielestään on "hyvä nenä" haistaa tällaiset asiat, tässä tapauksessa hän ei ollut osannut edes "unissaan" aavistaa Saaren aikeita.

9. Niin tai näin, mutta komisarion kertomuksesta saa hyvän kuvan siitä, miten löperöä ampuma-aseen lupakäytäntö oli tuolloin ollut ainakin Kauhajoella. Luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevia asioita ratkottiin ilmeisesti pitkälti niin sanotun pärstäkertoimen mukaan: jos henkilö osasi esiintyä rennosti ja "luontevasti", hän sai luvan, jollei hänellä ollut rikosrekisterissä tuoretta merkintää rattijuopumuksesta tai muusta rikoksesta. Ilmeisesti juuri minkäänlaisiin hallintolain 31 §:ssä tarkoitettuihin oma-aloitteisiin selvityksiin ei lupa-asioissa ollut tapana ryhtyä. Lääkärintodistuksia ei hankittu eikä selvityksiä esimerkiksi miespuolisen luvanhakijan asepalveluksesta. Saari oli lupahakemuksessaan kertonut ampuneensa armeijassa rynnäkkökiväärillä, mutta sen hän oli jättänyt kertomatta, että hänet oli ilmeisesti terveydellisten syiden perustella vapautettu asepalveluksesta.

10. Kansalaisten turvallisuudesta vastaava paikallinen poliisipäällikkö ei huolestunut lainkaan Saaren ampumisvideoista tai IRC-galleriakirjoituksista, vaikka toisaalta kaupungin puistotyöntekijä oli ollut hautakynttilälöydöstä siinä määrin huolestunut, että oli selvittänyt, kuka voisi tulla kysymykseen ja oli suhteellisen helposti löytänyt netistä Saaren sinne toimittamaa hälyttäväntuntuista, koulusurmatapauksiin viittaavaa materiaalia. Tosi outoa.

11. Tänään todistajina kuullut kauhajokiset poliisimiehet ja komisarion alaiset kertoivat aseen poisottamisasiasta merkittävällä tavalla toisin kuin syytetty itse. Ilta-Sanomat uutisoi jutussaan, että syytetyn kollegan mukaan "Matti Saari sai pitää aseensa poliisin arvovaltariidan vuoksi." Sama asia tulee esiin myös Iltalehden samoin kuin MTV3:n uutisjutuista.

12. Todistajana kuultu, nykyisin sairaseläkkeellä oleva entinen poliisimies esitti oikeudessa jyrkänsävyistä kritiikkiä komisarion toiminnasta (I-S). Hän halusi kertoa oikeudessa sellaisistakin asioista, joista ei ollut jostakin syystä maininnut virkarikosta koskeneessa esitutkinnassa (IL). Todistaja oli ollut perjantaina 19.9.2008 työvuorossa aamusta iltapäivään. Tuolloin alettiin yleisövihjeen - hautakynttilän löytämisestä ja Matti Saaren nettikäyttämisestä huolestuneen puistotyöntekijän ilmoitus poliisille - perusteella tutkia netissä olevia YouTube-videoita, jotka ilmoituksen tekijän mukaan esittivät Matti Saaren ammuskelua sekä saman henkilön kirjoituksia IRC-galleriassa. Poliisit saivat varmistetuksi, että kyseessä oli todellakin Matti Saari.

13. Komisarion alaiset poliisimiehet ("kenttäpoliisit") saivat lisäksi selville, että Matti Saaresta oli kaksi merkintää poliisirekisterissä. Ensimmäinen niistä koski Saaren rattijuopumusta kesällä 2007 - tällä perusteella komisario epäsi tammikuussa 2008 Saarelta aseen hankkimisluvan - ja toinen kesältä 2008 oleva merkintä siitä, että Saari oli uhkaillut starttipistoolilla grillijonossa olleita. - Oliko viimeksi mainittu seikka tiedossa, kun Saari samana kesänä haki uudelleen aselupaa, jonka komisario sitten 7.8. myönsi hänelle?

14. Näiden seikkojen perusteella Kauhajoen poliisi ilmoitti asiasta perjantaina 19.9. Seinäjoen poliisille ja kysyi neuvoja, miten asiassa olisi meneteltävä; komisario ei ollut perjantaina työvuorossa. Seinäjoen poliisijohto (todistajana ensi viikolla oikeudessa kuultava apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhinen) määräsi, että ase oli haettava välittömästi Saaren hallusta. Asetta hakemaan lähti viisi luotiliiveillä varustettua poliisimiestä, jotka olivat valmistautuneet tekemään rynnäkön Saaren asunnolle. Paikan päällä kuitenkin ilmeni, ettei Saari ollut kotona; hän oli lähtenyt viikonlopuksi kotikuntaansa Pyhäjärvelle. Apulaispäällikkö Nyrhisen määräyksestä poliisit eivät taktisista syistä tehneet kotietsintää Saaren asuntoon; asiaan päätettiin palauta uudelleen maanantaina, kun Saari oli palannut takaisin Kauhajoelle.

15. Kyseisen todistajan mukaan maanantaiaamuna Kauhajoen poliisiasemalla syntyi suoranainen arvovaltariita (I-S). Kun poliisit ryhtyivät aamupalaverissa tutkimaan uudelleen Saaren ampumisvideoita ja IRC-gallerian tekstejä, komisario, joka ei edellisenä perjantaina siis ollut työvuorossa, oli todistajan mukaan tuohtunut siitä, että Kauhajoen poliisiasemalta oli menty hänen tietämättään ilmoittamaan asiasta Seinäjoen poliisille, samoin kuin siitä, että Seinäjoen poliisi oli antanut asetta koskevan noutomääräyksen. Todistaja kertoi ihmetelleensä, miten komisario oli "hosunut" asiassa ja poistunut tuohtuneena kesken aamupalaverin. Komisario oli suorastaan sättinyt alaisiaan siitä, että nämä olivat kysyneet toimintaohjeita Seinäjoen poliisilta (IL). Iltapäivällä komisario oli sitten tavannut Matti Saaren poliisiasemalla ja päättänyt antaa aseen jäädä tämän haltuun. Todistajan mukaan komisario ei pitänyt siitä, että naapuripiirin apulaispäällikkö oli puuttunut asiaan. Todistajan mukaan komisario ei yleensäkään pidä siitä, että häntä neuvotaan.

16. Todistaja yllätti käräjäoikeuden ja lehtimiehet myös toisessa asiassa. Todistajan käsityksen mukaan komisario olisi nähnyt Saaren ampumisvideot jo ennen maanantaita 22.9., jolloin videoita ja IRC-gallerian sivustoa oli katsottu poliisiaseman aamupalaverissa. Komisario oli nimittäin ikään kuin ohimennen todennut, että hän oli katsonut nuo videot jo kotona aikaisemmin. Komisario itse puolestaan kertoi oikeudessa, että hän oli nähnyt videot ensi kerran vasta sanotussa aamupalaverissa 22.9. - Syytetyn avustaja kiisti todistajan sanotun väitteen paikkansapitävyyden samoin kuin väitteen syytetyn tuohtumisesta ja arvovaltariidasta.

17. Miksi todistaja rohkeni kertoa näistä asioista vasta nyt, miksi hän ei ollut kertonut niistä jo esitutkinnassa? Tämä jäi tänään arvailujen varaan. Todistaja kertoi jääneensä sairaslomalle joulukuussa 2008 ja sairaseläkkeelle tämän vuoden alussa. Hän ei kertomansa mukaan voinut enää jatkaa poliisina. Luultavasti koulusurmatapaus oli ainakin osasyynä tähän.

18. Tähänastisen oikeudessa esitetyn aineiston valossa tuntuisi siltä, että syytetty olisi syyllistynyt ainakin tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Miksi syytetty itsepintaisesti väittää toimineensa lainmukaisesti, vaikka hän toisaalta myöntää, että hänen olisi pitänyt tunnistaa ja "haistaa tyyppi?" Onko taustalla ylimmän poliisijohdon tuki syytetylle? Mihin tämä taas perustuu? Muistan hyvin, miten jo heti koulusurmapäivänä ja sitä seuraavana päivänä valtakunnan ylin poliisipäällikkö, sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paatero kiirehti vakuuttelemaan tiedotusvälineille, että Kauhajoen poliisi ja nyt syytteessä oleva komisario olivat toimineet aseasiassa asianmukaisesti ja tehneet parhaansa.

19. Ihmettelin tätä kovasti blogikirjoituksissani 25.9.2008. Millä perusteella Mikko Paatero saattoi mennä ikään kuin suoralta kädeltä vakuuttelemaan, että komisario oli toiminut oikein, vaikkei tutkintaa ollut vielä edes ehditty aloittaa? Miksi Paatero suunnitteli yhdessä sisäministeri Holmlundin kanssa, että sisäministeriön poliisiosasto hoitaisi yksin koko Kauhajoen tutkinnan, vaikka asiassa oli selvääkin selvemmin kysymys sellaisesta poliisirikosasiasta, jonka tutkinnanjohtajaksi on määrättävä virallinen syyttäjä? Halusivatko Paatero ja Holmlund, että poliisin osuus tragediassa, siis koulumurhissa, painetaan niin sanotusti villaisella, jottei poliisikunnan ja poliisiministerin maine vaan kärsisi? Paaterointia parhaimmillaan, oikeastaan pahimmillaan. Miksi jotkut todistajina kuultavat poliisimiehet vaikenivat tietyistä kysymyksistä esitutkinnassa ja kertovat niistä vasta nyt oikeudessa?

20. Tämä on suullisen oikeudenkäynnin riemuvoitto! Näillä sanoilla luonnehti asianomistajien avustaja Lasse Vuola tämänpäiväistä käräjäoikeuden istuntoa tv-haastattelussaan. Kyllä, on hyvä, että meillä sentään on vielä tuomioistuinlaitos, jossa voidaan julkisesti selvittää asioita, joista viranomaispiireissä haluttaisiin visusti vaieta. On hyvä, että ihmisillä, kuten nyt Kauhajoella murhattujen uhrien omaisilla, on mahdollisuus saattaa asiansa julkisessa oikeudenkäynnissä puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi, saada asioihin selvyyttä ja kysymyksiin vastauksia sekä tuntea saavansa oikeutta. Näin siitä huolimatta, että jotkut poliisi- ja osin myös syyttäjäviranomaiset tuntuvat tekevän parhaansa, jotteivät tietyt viranomaisille, johtaville virkamiehille ja poliitikoille kiusalliset asiat selviäisi edes oikeudessa.

21. Kauhajoen oikeudenkäynti jatkuu ensi tiistaina. Ehkäpä silloin tulee jälleen päivänvaloon uusia ja yllättäviä asioita.