173. Anton-pojan äidille Rimma Saloselle langettava tuomio

Rimma Salonen kuvassa oikealla

Tampereen käräjäoikeus antoi tänään tuomion Pikku-Antonin kaappausta ja vapaudenriistoa koskevassa jutussa. Tuomio oli odotetusti langettava: Antonin äidin Rimma Salosen katsottiin syyllistyneen lapsikaappaukseen ja vapaudenriistoon. Vapaudenriisto ei kuitenkaan oikeuden mukaan täyttänyt törkeän vapaudenriiston tunnusmerkistöä.

Näistä rikoksista Rimma Saloselle langetettiin 1,5 vuoden ehdollinen vankeusrangaistus. Myös rangaistus oli odotetunlainen, sillä syyttäjä oli vaatinut juuri sanotun suuruista ehdollista vankeusrangaistusta. Antonin isä Paavo Salonen oli asianomistajana vaatinut 1,5 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjätuomari ja jäseninä kolme lautamiestä, hylkäsi Rimmaa vastaan kavalluksesta nostetun syytteen. Rimma Salonen tuomittiin suorittamaan korvaukseksi nyt 6-vuotiaalle Antonille vapaudenriiston aiheuttamasta kärsimyksestä 20 000 euroa, isä-Paavo (65) oli vaatinut pojalleen vielä tätäkin suurempaa korvausta kärsimyksestä.

Rimma velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi Paavolle Antonin etsimisestä Venäjällä ja tapaamisyrityksistä syntyneistä kuluista 4 800 euroa ja korvaamaan Paavon ja Antonin yhteisiä oikeudenkäyntikuluja 4 100 eurolla.

Tuomittu 20 000 euron korvaus on suomalaisen oikeuskäytänön mukaan korkeanlainen ja voi alentua hovioikeudessa, jonne Rimma Salonen on jo ilmoittanut tulevansa valittamaan koko tuomiosta. Mutta jos olisimme esimerkiksi USA:ssa, nyt tuomittuun korvaussummaan voitaisiin luultavasti lisätä ainakin yksi nolla lisää.

Tapauksen faktat ovat jokseenkin selvät, olen kertonut tapauksesta blogissani 19.5.2009; ks. myös blogeja 104 ja 106 kesäkuulta. Oikeuden mukaan Rimma syyllistyi lapsikaappaukseen, koska hän oli ottanut maaliskuussa 2008 omavaltaisesti huostaansa tuolloin 4-vuotiaan poikansa Antonin tämän isältä Paavolta, jonka huostassa lapsi oli tuolloin ollut. Vapaudenriistoon Rimma syyllistyi oikeuden mukaan kuljettaessaan suoraa päätä Antonin oikeudettomasti Venäjälle.

Rimman mukaan hän ei voinut syyllistyä lapsikaappaukseen, koska hänellä oli lapsen yhteishuoltajuus Paavon kanssa. Rimma tuntuu kuitenkin unohtavan, että isä-Paavo ei ollut antanut lupaa Antonin viemiselle Venäjälle. Rimma väitti, että hän oli lähtenyt Venäjälle vain lomailemaan Antonin kanssa, mutta myöskään tätä väitettä käräjäoikeus ei niellyt. Ennen Venäjälle matkustamistaan Rimma luopui asunnostaan ja tyhjensi sen huonekaluista ja tavaroista. Suomessa vielä ollessaan hän vuokrasi Venäjältä asunnon kolmeksi kuukaudeksi.

Rimma kertoi jääneensä Venäjälle, koska Paavo oli uhkaillut häntä puhelimessa; mahdollisesti tästä syystä vapaudenriistoa ei katsottu oikeudessa törkeäksi. Heinäkuussa 2008 Rimma haki ja sai Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:ltä päätöksen, jonka mukaan Antonia ei saa viedä pois Venäjältä, vaikka venäläinen tuomioistuin oli sitä ennen antanut siihen luvan.

Kuten tunnettua, Paavo oli oli sitkeä, matkusti Venäjälle, vietti siellä aikaa kuukausikaupalla, teki salapoliisityötä ja löysi poikansa sekä kuljetti Antonin kuluvan vuoden toukokuussa monien vaiheiden jälkeen takaisin Suomeen diplomaatti Simo Pietiläisen auton takakontissa. Käräjäoikeudessa Paavo Salosta muuten avusti asianajaja Riitta Rauhala, joka on Simo Pietiläisen aviopuoliso.

Oikeus on puhunut, pulinat pois! Näin voitaisiin Johannes Virolaista mukaillen oikeusvaltiossa sanoa. Mutta mitä vielä! Rimma Salonen on jo ehtinyt ilmoittaa tuomioon tyytymättömyyttä ja aikovansa valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Tähän hänellä on tietenkin täysi oikeus.

Mutta hieman epätavallista on, että tuomittu järjestää parin tunnin kuluttua tuomion antamisesta tiedotustilaisuuden, jossa tuomio ja suomalaisvirnaomaiset jälleen kerran mollataan perusteellisesti. Kyseinen info pidettiin Helsingissä tänään kello 16 ja sinne oli tullut joukko venäläismedian edustajia; tähän on saatu Antonin tapauksen yhteydessä jo tottua. Antonin tapaus ja oikeusjuttu herätti jo kesällä ja nyt syksyllä käräjäoikeusvaiheen aikana laajaa huomiota venäläisissä tiedotusvälineissä. Rimma Salosen tapaus on ollut jopa ykkösuutinen Venäjän mediassa.

Tiedotustilaisuuksia tapauksen johdosta - myös ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä - on junaillut dosentti Johan Bäckman, ja hän oli myös tänään järjestetyn tilaisuuden taustalla. Bäckman on Helsingin, Joensuun ja Turun yliopistojen dosentti, varmaan siis pätevä tieteenharjoittaja. Sen sijaan Lapin yliopisto ei osoittanut Bäckmanin dosenttihaaveille osoittanut muutama vuosi sitten ymmärrystä. Bäckman ei ole kuulemma halunnut tarkentaa, mikä rooli hänellä on kyseisessä oikeusjutussa.

Bäckman on kirjoittanut Antonin tapauksesta mittavan määrän blogijuttuja ("antonfree"). Hänen mielestään rikoksiin ovat tapauksessa syyllistyneet Paavo Salosen ohella suomalaisviranomaiset Pietarin lähetystöstä ja erityisesti ulkoministeri Alex Stubb, jota Bäckman on moukaroinut kirjoituksissaan oikein olan takaa.

Bäckmanin käräjäoikeuden käsittelyä koskeva selostus oli hyvin tarkka ja paikoitellen hauskakin, mutta sen pilasi kuitenkin täysin dosentin lievästi sanottuna kärkevä kielenkäyttö syyttäjää (johtava kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen), Paavo Salosta ja asianajaja Riitta Rauhalaa kohtaan. Käräjäoikeuden jäsenet Bäckman sentään jätti rauhaan. Rauhalasta Rimman taustajoukot ovat tehneet kantelun Suomen Asianajajaliittoon, mutta luulenpa, ettei Rauhalan tarvitse olla tästä kovinkaan huolissaan. Paavo Salonen on lehtitietojen (I-S 10.10.) tiettävästi aikeissa tehdä kunniansa loukkaamisesta rikosilmoituksen Rimmaa ja Johan Bäckmania vastaan.

Johan Bäckman on esiintynyt tapauksen johdosta näkyvästi Venäjän mediassa, jossa hän väitti vähän ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä muun muassa, että Rimma Salosta uhkaisi 7,5 vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Eräs venäläinen poliitikko on muutama päivä siten todennut Bäckmanin videossa, että käräjäoikeudella ei ole mitään perusteita tuomita Rimma Salosta jutussa, Paavo Salosen vaatimukset oikeudessa olivat kuulemma puuta heinää.

Eikös tällaista menettelyä nimitetty ennen vanhaa "sekaantumiseksi toisen valtion sisäisiin asioihin?" Toki neuvostoliittolaiset saivat mielin määrin sekaantua suomalaiseen politiikkaan ynnä muuhun, sen sijaan suomalaiset eivät saaneet arvostella Neuvostoliittoa ja sen yhteiskuntaelämää edes pienellä sanalla. Presidentti Urho Kaleva Kekkosen johdolla kehitetty ja hänen valvontansa alaisuudessa toiminut itsesensuuri piti tästä tiukasti huolen.

Oman maan kansalaisia toki saa ja pitääkin puolustaa, mutta tämä pitäisi tehdä kaikella mahdollisella kunnioituksella ystävällismielisen naapurimaan riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muita viranomaisia kohtaan ja yksityisiä ihmisiä mollaamatta.

Mutta kuten tiedetään, venäläiset tuomioistuimet ovat riippumattomia hallitusvallasta ja muista virnaomaisista vain paperilla, eivät käytännössä ja todellisuudessa. Ehkä nyt nähty oikeusprosessi Anton-pojan tapauksesta saattoi juuri sen vuoksi olla heille hieman outo. Jos oltaisiin venäjällä, tuomioistuimen lainvoimaisia päätöksiä ei tarvitsisi noudattaa, jos joku "korkeampi" viranomainen päättäisi toisin. Tämähän nähtiin myös Antonin tapauksessa.

Olisi ollut hyvä, jos esimerkiksi Pietarin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat olisivat voineet käydä seuraamassa Tampereen käräjäoikeuden istuntoa ja pääkäsittelyä. He olisivat silloin voineet omin silmin havaita, miten riippumaton tuomioistuin ja syyttäjistö toimivat länsimaisessa demokratiassa.

Mutta ehkä tällaiseen vierailuun tarjoutuu vielä pietarilaisille opiskelijoille ja kenties heidän opettajilleenkin mahdollisuus, kun Turun hovioikeus aikanaan pitää pääkäsittelyn Anton-pojan jutussa. Turku ja Pietarihan ovat sitä paitsi ystävyyskaupunkeja - olivat vielä ainakin ennen tätä "tuomiopäivää."

Siitä, miten oikeusvaltiossa ei kenenkään pitäisi toimia, saamme me suomalaiset sen sijaan aina vähän päästä näytöksen dosentti Bäckmanilta.

Tätä juttua kirjoittaessani tuli tieto, jonka mukaan Paavo Salosta vaaditaan luovutettavaksi Venäjälle. Itar-Tassin mukaan Venäjän yleisen syyttäjän virasto valmistelee parhaillaan Paavoa koskevaa luovutuspyyntöä. Uutisen mukaan Venäjä pitää rikoksena sitä, että Paavo toi Antonin keväällä Venäjältä Suomeen sala diplomaatin auton tavaratilassa.

Kyse on siis ärsytetyn imperiumin vastaiskusta. Bäckmanin blogista voidaan tämän päivänä "satona" lukea tästä seuraavat otsikot:

- Rimma joutuu maksamaan entiselle miehelleen lapsen salakuljetuksesta takakontissa; siitäkös se 20 000 euroa sitten tulikin (latojan huomautus);

- Venäjän kansankamarin Anatoli Kutsera vaatii Rimma Salosen "kyynisen" tuomion peruuttamista; Venäjällähän tämä peruuttaminen kävisi käden käänteessä päinsä (latojan huomautus);

- Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu Vladimir Lukin vaatii Paavo Saloselle oikeudenkäyntiä Venäjällä; no, jo on aikoihin eletty - oikein ihmisoikeusvaltuutettu (latojan huomautus);

- Venäjän valtakunnansyyttäjä vaatii Paavo Salosen luovutusta Venäjälle; no jo on Paavo suosittu Venäjänmaalla (latojan huomautus).

Mitähän kaikkea tästä vielä seuraa ja millaisia otsikoita saamme vielä dosentin blogista lukea? Yöpakkasia jo pitelee ja talvikin on kohta tulossa...toivottavasti kiista jää lumisodan tasolle.

106. Halonen puolusti Putinia, mutta miksi hän ei koskaan puolusta suomalaista ihmistä venäläisviranomaisten mielivaltaisilta oikeudenloukkauksilta?

                                Kenen joukoissa seisot...

1. Selostin eilisessä blogissani numero 104 - askaroin eilen alkukesän koleudessa lämpimikseni kaksi muutakin juttua - Venäjän pääministeri Vladimir Putinin Suomen vierailua ja sitä, miten Putin tiedotustilaisuudessa tuomitsi jyrkin sanoin Anton Salosen Suomeen virka-autonsa takakontissa kuljettaneen Suomen Pietarin konsulaatin virkamiehen Simo Pietiläisen toiminnan. Putin moitti Pietiläistä Wienin diplomaattisopimuksen rikkomisesta ja kehotti tätä hakeutumaan töihin kirkon palvelukseen, jossa hän voisi toteuttaa inhimillisiä tuntojaan. Putin väitti tapauksen vahingoittavan maiden välistä luottamusta. 

2. Tähän nähden on sangen outoa, ettei esimerkiksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka jyrähteli Venäjää nöyryyttäneestä Antonin salakuljetuksesta heti virkaveljelleen Alex Stubbille, ollut kertonut Putinille mitään esimerkiksi Venäjän Suomelle asian johdosta lähettämästä nootista ja Suomen siihen antamasta vastauksesta, vaan Putin selitti kuulleensa tapauksesta ensi kerran vasta lennollaan Helsinkiin. Olisiko Putin ollut koko ajan lomailemassa jossakin Mustanmeren alueella vaikkapa yhdessä hänen tyttöystäväkseen joissakin venäläislehdissä mainitun nuoren ja kuvankauniin naiskansanedustajan kanssa ja sanonut Lavroville, että häntä ei sitten saa millään saakelin pikkuasioilla loman aikana häiritä? Mene ja tiedä! No, niin tai näin, pääministeri Matti Vanhanen, muut suomalaiset ministerit tai virkamiehet eivät tuntuneet hätkähtävän Putinin ärhentelystä, jota Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith luonnehti HS:n haastattelussa "rajuksi sammakoksi" ja tyypillisen tunneperäiseksi venäläis-isänmaalliseksi reaktioksi. Pääministeri Vanhanen piti vain hyvänä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

3. Mutta mitä tapahtuikaan sen jälkeen, kun Putin illalla tapaamassa tasavallan presidentti Tarja Halosta Mäntyniemessä? Sitä ei tarkalleen tiedetä, mutta myös Halosen kanssa Putinin kerrottiin keskustelleen pitkään nimenomaan Pikku-Antonin tapauksesta. Keskustelun tulos nähtiin sitten tänä aamuna, kun Helsingin Sanomat julkaisi presidentti Halosen kannanoton Putinin esittämään arvosteluun.

4. Halonen puolusti Putinin jyrkkää kannanottoa Anton Salosen tapauksessa, otsikoi HS. Lehden mukaan Halonen ei pitänyt Putinin arvostelua lainkaan yllättävänä, koska Wienin sopimus on "tavattoman tärkeä asia." Halonen totesi, että mikä tahansa maa olisi reagoinut asiassa samalla tavalla. Ja sitten seurasi varsinainen pommi presidentti Halosen sanomana: "On aiheellinen kysymys, mitä hyödyttää lapsikaappaussopimukseen liittyminen, jos toinen osapuoli ei kunnioita Wienin sopimusta."

5. Vaikuttaa siltä, että Tarja Halonen alkaa todella olla niin sanottu entinen juristi. Näinhän juristin tutkinnon joskus ammoisina aikoina suorittaneet korkeat virkamiehet ja etenkin suuret yritysjohtajat mielellään toteavat, kun puhe siirtyy joskus juridisiin ja heille nyt jo vieraaksi tulleisiin asioihin ja kysymyksiin. Nämä johtajat eivät yleensä halua jatkaa keskustelua juridiikasta vedoten juuri siihen, että juristin ajat ja opinnot ovat heillä kovin kaukana takanapäin. Mutta meidän Tarjahan ei kainostele tippaakaan, vaan haluaa sanoa painavan sanansa myös juridiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja esiintyä usein jopa jonkinlaisen oppimestarin roolissa sormeaan heristellen.

6. Myös Vladimir Putin on alkuperäiseltä koulutukseltaan juristi, samoin kuin presidentti Dmitri Medvedevkin. Kumpikin heistä on opiskellut samassa leningradilaisessa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Medvedev on tiettävästi toiminut myös siviilioikeuden assistenttina. Ehkäpä Halonen ja Putinin ovat Mäntyniemen takkatulen loisteessa - presidenttien keskustelut Mäntyniemessä kestivät lehtitietojen mukaan alun perin sovitun tunnin asemesta kaksi ja puoli tuntia - muistelleet hiukan lakiopintojaan ja puhuneet sitten myös tuosta Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta, johon Venäjä ei ole liittynyt. HS:n uutisessa sanotaankin, että Putin oli Halosen mukaan osoittanut "myönteistä kiinnostusta" Haagin sopimusta kohtaan, mutta ei ollut kuitenkaan sanonut Venäjän allekirjoittavan sitä.

7. Luulen, että keskustelun loppuvaiheessa pääministeri Putin, tämä Vanha Kettu Vladimir Vladimirovitš, on sanonut: "Mutta, rakas Tarja, mitä meidän oikeastaan hyödyttää liittyä siihen saakelin Haagin sopimukseen, jos ja kun teidän tomppelit diplomaattinne eivät kunnioita edes Wienin diplomaattisopimusta? Siitähän tästä on kysymys, eikö niin, Tarja"? Tämä Vladimirin kysymys on luultavasti jäänyt askarruttamaan Halosta ja niin hän päätti kakaista sen ja Putinin ilmaiseman epäilyn julki myös Helsingin Sanomille.

8. Oli tuon lausahduksen alkuperä sitten mikä tahansa, niin kovin kummalliselta vaikuttaa sen käänteinen logiikka, jossa syyt ja seuraukset näyttävät kääntyneen päälaelleen. Jokainen ymmärtää - tässä ei tarvita juristin tutkintoa - ettei Venäjän kieltäytyminen Haagin lapsikaappaussopimuksesta johdu suinkaan pelosta, ettei Wienin sopimusta noudatettaisi, vaan syyt ovat aivan muualla. Jos Venäjä olisi mukana Haagin sopimuksessa, olisi Anton Salosen tapaus eli hänen palauttamisensa takaisin Suomeen voitu ratkaista tuon sopimuksen edellyttämällä tavalla, jolloin Wienin sopimuksella ei olisi ollut merkitystä eikä sen rikkominen olisi tullut ajankohtaiseksi. Tämä sillä edellytyksellä, että Venäjä olisi myös käytännössä noudattanut Haagin sopimusta.

9. Miksi Halonen ei selostanut Putinille, että Antonin tapauksessa tuli noudattaa Suomen lakia, että Anton on Suomen kansalainen ja että isä on pojan ainoa laillinen huoltaja, joten venäläisviranomaiset eivät olisi saaneet estää isän ja pojan paluuta Suomeen? Saattoipa kertoakin, mutta tästä Halonen ei kyllä maininnut mitään HS:lle, vaan hänen ainoa huolenaiheensa tuntui olevan ymmärryksen osoittaminen Putinille. Miksi Halonen ei sanonut Putinille, että se konsulaatin virkamies, jota Putin räikeän epädiplomaattisella tavalla vaati kirkkoon kyörättäväksi, toimi itse asiassa pakkotilassa, kun venäläisviranomaisten mielivallan edessä ei ollut enää mitään muuta tehtävissä. Miksei Halonen selittänyt Putinille, että inhimillisyys ajaa loppupeleissä perinteisen diplomatian ohitse, joten kyseinen suomalaisdiplomaatti toimi asiallisesti ja inhimillisesti katsoen oikein, kun hän asetti humaaniset näkökohdat muodollisten diplomatiasääntöjen edelle? Miksei Halonen sanonut Putinille, että jos te venäläiset liittyisitte Haagin sopimukseen, niin silloin tällaiset ikävät asiat siirtyisivät meiltä politiikoilta ja valtionpäämiehiltä viranomaisten ja tuomioistuinten murheiksi, jolloin mekin, rakas Vladimir Vladimirovitš, voisimme tässä takkatulen ääressä keskustella kokonaan muista ja paljon kivemmista asioista.

10. Miksi presidentti Tarja Halonen tuntuu puolustavan tällaisissa asioissa julkisuudessa aina yksinomaan venäläisviranomaisten toimintaa ja Venäjän valtiojohdon esittämiä näkemyksiä, mutta unohtavan pienet suomalaiset ihmiset, kuten juuri Venäjälle kaapatut lapset, ja heidän etujensa ja oikeuksiensa puolustamisen? Minä en ainakaan muista kuulleeni vielä kertaakaan presidentti Halosen ottavan julkisuudessa kantaa esimerkiksi Paavo Isakssonin tyttären tai muidenkaan Suomesta Venäjälle vietyjen suomalaisten lasten kaappaukseen ja kantavan huolta siitä, miten nämä kaapatut ja sille tielleen jäänet lapset saataisiin tavoitetuksi ja palautetuiksi takaisin Suomeen. 

11. Mutta heti kun Venäjän pääministeri moittii suomalaisia virkamiehiä, kiirehtii Halonen heti samana iltana tai seuraavana aamuna julkisuuteen ja ilmoittaa ymmärtävänsä pääministerin kritiikkiä ja suuttumusta ja puolustavansa tämän epädiplomaattisia lausuntoja asiassa, johon syypäitä ovat itse asiassa juuri tuon samaisen pääministerin alaiset omat viranomaiset. - Tosi outoa! Kenen joukoissa oikein seisot, Tarja Halonen?

12. Sitä se nyt taas näyttää olevan, uussuomettumista, mitäpäs muuta. Presidentti näyttää oikein edestä mallia, kuinka rähmällään suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten tulee olla Suuren ja Mahtavan Neuvostol... äsh, ei kun Venäjän ja sen suurten - kooltaan tosin pienten - ja pontevien päämiesten edessä, jotta rekkaliikenne sujuisi ja kaasu- ja öljytoimitukset pelaisivat, jotta puutullit...

13. Muuten, on sitä diplomaattiauton takakonttiliikennettä harjoitettu myös toiseen suuntaan, eli Suomesta Ven...ei kun Neuvostoliittoon. Muistelkaamme vaikkapa ruotsalaisvakooja Stig Berglingin tapausta 1980-luvun lopulla. - Tarja Halonen taisi istua tuolloin Harri Holkerin hallituksessa sosiaaliministerinä. Millaisissa tehtävissä mahtoikaan tuolloin palvella suurta isänmaataan muuan agentti Vladimir P? - Ruotsissa elinkautiseen vankeusrangaistukseen Neuvostoliiton hyväksi tapahtuneesta vakoilusta tuomittu Bergling jäi 6.10.1987 palaamatta lomaltaan vankilaan, matkusti vaimonsa kanssa Ruotsista ensin Maarianhaminaan, josta sai yöksi turvapaikan N-L:n konsulaatista, jatkoi sitten matkaansa Naantaliin ja sieltä edelleen N-L:n Tehtaankadun lähetystön suojiin, jossa oleskeli useita päiviä. Pahat kielet kertoivat, että suomalaisviranomaisia olisi tuolloin  "jonkin valtion" edustuston taholta pyydetty jättämään tarkastamatta Turun suunnasta Helsinkiin ajaneita ajoneuvoja, tiedä sitten, pitääkö tämä väite paikkansa, mutta diplomaattiautojahan tarkastukset eivät olisi koskeneetkaan. Helsingissä Berglingiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta tuloksetta. Kuinka ollakaan, kohta tämän jälkeen suurvakooja Stig Bergling putkahti julkisuuteen Moskovassa, jossa hänen "onnistui saada töitä" neuvostovakoilun palveluksessa everstin vakanssilla. On luultavaa, että Bergling vaimoineen kyyditettiin itärajan ylitse diplomaattikyydillä, tuskinpa pariskunnan kuitenkaan tarvitsi ahtautua auton takakonttiin. Joka tapauksessa Suomen hallitus karkotti jupakan johdosta kaksi Tehtaankadun suurlähetystön työntekijää suureen kotimaahansa.

14, Ehkä Suomen on Putinin ja Venäjän lepyttämiseksi pestattava Pietarin konsulaatin uudeksi päälliköksi kriminologian dosentti Johan Bäckman (SAFKA).