1.Korkeinta oikeutta (KKO:ta) itsevaltaisesti kymmenen vuotta johtanut presidentti Pauliine Koskelo (59) valittiin viime tiistaina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) uudeksi suomalaiseksi tuomariksi. Hänen toimikautensa kestää yhdeksän vuotta, joten Koskelo ei palaa enää korkeimpaan oikeuteen.
2. Valintansa jälken Koskelo antoi Helsingin Sanomille 22.4. lausunnon, jossa hän selitti "uhrautuneensa" hakemaan EIT:n tuomarin virkaa, koska meidän ylioikeuksissamme, siis KKO:ssa ja KHO:ssa, kukaan muu ei ollut tehtävästä kiinnostunut.
3. Kuten blogijutussa 933/22.4. kirjoitin, Pauliine Koskelo puhui palturia tai ei viitsinyt tarkistaa faktoja. EIT-tuomarin virkaan ilmoittautui nimittäin myös muita tuomareita.Toisesta ylimmästä tuomioistuimesta eli KHO:sta tehtävää haki hallintoneuvos Anne E.Niemi, jonka hallitus asetti ehdollepanossa Koskelon jälkeen toiselle sijalle. Koskelon tokaisu oli siten virhe, suorastaan "väärä todistus", johon maan ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin ei luulisi edes voitonhuumassaan syyllistyvän.
4. Tänä aamuna kello 6.40 Pauliine Koskeloa haastateltiin TV1:n aamu-tv -lähetyksessä. Haastattelu ei ollut kummoinen tai "syvääluotaava" - eivät ne yleensäkään ole - mutta minua kiinnitti huomiota Koskelon esittämä arvostelu Suomen oikeudenhoidon tilasta. - Miksi muuten Koskelo käyttää jatkuvasta termiä "oikeudenhoito", kun hän puhuu asiasta, josta käytetään yleisesti nimeä "lainkäyttö"? Termi oikeudenhoito viittaa oikeushallintoon, joka ei kuulu tuomioistuimille, vaan oikeusministeriölle.
5. Korvaani särähti pahasti Koskelo arvostelu, jossa hän otti kantaa lempiaiheeseensa eli tuomioistuinten ja koko oikeuslaitoksen resurssien vähäisyyteen ja leikkaamiseen. Asiassa on toki perää, mutta en oikein ymmärrä, miksi juuri KKO:n presidentin pitää puuttua joka kerran ja yksinomaan mainittuun kyysmykseen. Oikeusturvasta huolehditaan lainkäytössä eri tavoin, eikä resurssien vähyys saisi olla tuomioistuinten ja tuomareiden ainoa puheenaihe. Tuomioistuinten tulisi kehittää oma-aloitteisesti menetelytapojaan, jotta kansalaiset saisivat asiansa tuomioistuimen käsiteltäviksi ja sitä kautta oikeutensa toteuteuksi. Siis "access to court" ja "access to justice", joita nimenomaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EIT:n ratkaisuissa korostetaan oikeusturvan takeina.
6. Suomessa oikeudenkäyntiä koskeviin menettelykysymyksiin ei kuitenkaan haluta puuttua eikä prosessia kehittää, vaikka tuomioistuimilla olisi siihen eronomaiset mahdollisuudet myös käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Päin vastoin meillä halutaan, presidentti Pauliine Koskelo etunenässä, tiukentaa ihmisten oikeutta päästä tuomioistuimeen ja saada asia tutkittavaksi asianmukaisesti järjestyksessä. Meillä keksittään vaikka minkälaisia valituslupakynnyksiä ja rajoituksia, joita korkein oikeus on ollut Koskelon johdolla kannattamassa.
7. Oli esimerkiksi selvä virhe laajentaa hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa rikosasioissa niin, että syytetty tarvitsee valitusluvan, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi tai sitä alempaan vankeusrangaistukseen. Se oli toki oikeusturvan kannalta virhe, jos asiaa ajatellaan ihmisten oikeusturvan kannalta. Asianosaisten valitusoikeus ja siihen kiinteästi liittyvä oikeus saada asia tutkittuksi hovioikeuden normaalissa menettelyssä ovat oikeusturvan totetumisen tärkeimpiä keinoja. Lupajärjestelmän soveltamisalan laajentamiseen ei olisi ollut mitään syytä, sillä hovioikeuteen tehdään nykyisin vähemmän valituksia kuin aikaisemmin. Ruotsissa syytetty ei tarvitse valittaessaan jatkokäsittelylupaa, jos hänet on tuomittu käräjäoikeudessa vankeuteen.
8. Koskelo kritisoi tänään vomakkaasti sitä, että tuomioistuimia ja etenkin käräjäoikeuksia - niiden määrää Koskelo muuten haluaisi karsia nykyisestä 27:stä noin puolella - rasitetaan "selvillä ja yksinkertaisilla rikosasioilla". Hän viittasi "muihin maihin", joissa näitä asioita ei viedä tuomioistuimiin.
9. Voi pyhä yksinkertaisuus! Eikö Koskelo todellakaan tiedä tai eikö hän ole (muka) edes kuullut, että Suomen järjestelmä ei suinkaan poikkea ko. asioissa "muiden maiden" systeemeistä. Suomessa ylivoimaisesti suurin osa rikosasioista ratkaistaan muualla kuin käräjäoikeuksissa ja yleensä tuomioistuimissa. Poliisin kirjoittaman rangaistusmääräyksen vahvistaa syyttäjä, eivätkä tuomioistuimet ole käsitelleet näitä asioita enää vuosikymmeniin. Rikesakon puolestaan antaa poliisi. Nämä asiat muodostavat luultavasti jo noin 75 prosenttia kaikista viranomaisten käsittelemistä rikosasioista. Sitä paitsi käräjäoikeuksiin tulevista rikosasioista noin 35-40 prosenttia ratkaistaan kansliassa puhtaasti kirjallisessa menetelyssä, eli niitä ei tuoda käräjäoikeuden istunto- eli pääkäsittelyyn. Uutena elementtinä otettiin äskettäin käyttöön syyteneuvottelu, joka yksinkertaistaa ja nopeuttaa huomattavasti myös vaikeiden ja laajojen rikosasioiden käsittelyä.
10. Edellä mainittua listaa voitaisiin jatkaa pidempäänkin, mutta jo ko. otos osoittanee, miten väärässä presidentti Pauliine Koskelo on tai miten harhaanjohtavaa tietoa hän syöttää yleisölle. Käräjäoikeudet eivät käsittele nykyisin enää juuri lainkaan sellaisia yksinkertaisia tai selviä rikoasioita, jotka voitaisiin siirtää muiden viranomaisten käsiteltäviksi.
11. Sen sijaan käräjäoikeudet käsiteltävät aivan "hirmuisen" määrän selviä ja yksinkertaisia riita-asioita - joissa ei itse asiassa ole edes minkäänlaista riitaa - jotka voitaisiin, kuten olen itse usein esittänyt - siirtää ulosottoviranomaisille. Ne koskevat pikavippejä ja muita samankaltaisia velkomuksia, joissa on kyse, ei oikeusriidasta, vaan yksinomaan velan perimisestä. Nykyisin näitä asioita on kuitenkin pakko käsitellä kahden luukun periaatteella, ensin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen uudelleen ulosottoviranomaisessa. Tämä on tietenkin järjetöntä puuhaa! Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomisasiat siirrettin jo reilut 20 vuotta sitten pois käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaiselle.
12. Mutta mitä tekee ja on tehnyt korkein oikeus tässä suhteessa? Pauliine Koskelon johdolla korkein oikeus on pitänyt ja pitää edelleen sitkeästi kiinni kannastaan, jonka mukaan summaariset eli selvät ja riidattomat riita-asiat, käytännössä perintäasiat, tulee säilyttää edelleen käräjäoikeuksissa. Aivan ihmeellinen ja virheellinen kanta, mutta minkäs teet, kun sen takana on korkein oikeus! Sakkojen ja osin myös esimerkiksi rattijuopumksista tuomittavien vankeusrangaistusten tuomitsemisen Koskelo ja kumppanit ovat kyllä valmiit siirtämään pois käräjäoikeuksista. Sitä vastoin esimerkiksi 30- 50 euron suuruiset pikavippiasiat tulee heidän mielestään säilyttää "oikeusturvan nimissä" hamaan tulevaisuuteen käräjäoikeuksissa.
13. Äskettäin on julkaistu kahden selvitysmiehen eli Timo Heikkisen ja Antti Savelan laatima selvitys edellä mainittujen sumaaristen riita-asioiden - siis perintäasioiden - käsittelyn kehittämisestä. Selvitysmiehet päätyivät pariakymmentä asiantuntijaa kuultuaan laajassa ja erinomaisen hyvin perustelussa selvityksessään yksimielisesti siihen. että mainitut asiat tulisi siirtää käräjäoikeuksista ulosttoviranomaisille (ks. oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 52/2014). Tätä uudistusta olen itse jo lähes 20 vuoden ajan kannattanut.
14. Mutta mitä sanoo korkein oikeus selvitysmiesten ehdotuksen johdosta antamassaan lausunnossa, jonka on allekirjoittanut presidentti Pauliine Koskelo? Asiasta on ilmeisesti muodostunut korkeimmassa oikeudessa jonkinlainen arvovaltakysymys, sillä sen antamassa lausunnossa esitetään monenlaisia perusteita, joiden nojalla korkein oikeus vastustaa selvitysmiesten ehdotusta. Karmeaa, tähänkö eli korkeimman oikeuden vastustavaan kantaan kyseinen tärkeä ja välttämätön uudistus jälleen kerran kaatuu ja kaadetaan! Lausunnossa esitetyt epäilyt koskevat yksinomaan detaljikysymyksiä, joista osa on sitä paitsi sellaisia, joista voidaan olla perustellusti toista mieltä kuin korkein oikeus.
15. Pauliine Koskelo puhui tänä aamuna tv-lähetyksellä jälleen kerran hartaasti "selvien ja yksinkertaisten rikosasioiden" karsimisesta pois käräjäoikeuksilta. Mutta todella selvien ja yksinkertaisten sekä riidattomien riita-asioiden karsimisesta hän ei tässäkään yhteydessä maininnut halaistua sanaa. Summaariset eli selvät ja riidattomat asiat (oikeastaan siis perintäasiat) muodostavat valtaosan käräjäoikeuksien käsittelemistä riita-asioista, sillä niiden osuus on n. 95 prosentin luokkaa kaikista riita-asioista. Niiden siirtämisellä ulosottoviranomaisille voitaisiin siten kenenkään oikeusturvan vaarantamatta parantaa todella tuntuvasti käräjäoikeuksien ja koko tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksiä.
16. Lukijat voivat tutustua OM:n selvitysmiesten esitykseen ja korkeimman oikeuden siitä antamaan lausuntoon seuraavista linkeistä
Summaaristen riita-asioiden kehittäminen (OM julkaisu 52/2014)
KKO:n lausunto OM:n selvityksestä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmisoikeustuomarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmisoikeustuomarit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 24. huhtikuuta 2015
lauantai 5. heinäkuuta 2014
856. Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari?
1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet useimmat Euroopan valtiot. Sopimus takaa valtioiden kansalaisille ja niiden alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina muun muassa oikeuden elämään, yksityisyyteen, omaisuuden suojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
2. EIT:ssa on 47 tuomaria eli kukin Euroopan neuvoston jäsenvaltio valitsee yhden tuomarin. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden. Heidät valitsee Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Yleiskokouksen istuntoon osallistuu 315 edustajaa, jäsenvaltioiden edustajamäärä ja äänimäärä riippuu ao. maan asukasluvusta. Suomen valtuuskuntaan kuuluu viisi eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, joiden puhenjohtajana toimii nykyisin Maria Guzenina (sd) ja varapuheenjohtajana Kimmo Sasi (kok). Kolme muuta Suomen valtuuskuntaan kuuluvaa jäsentä ovat Antti Kaikkonen (kesk) - valtuuskunnassa jo vuodesta 2004 lähtien - Pirkko Mattila (ps) ja Anne-Mari Virolainen (kok).
3. EIT:n tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Heidät valitaan tehtäväänsä pysyvästi - tuomareiden eroamisikä on 70 vuotta - kun taas muut jäsenet valitaan tehtävänsä yhdeksän vuotta kestäväksi toimiajaksi. Tuomaria ei voida valita tehtävään uudelleen eli siis toiseksi toimikaudeksi. Kelpoisuusvaatimusten mukaan EIT:n tuomareilla tulee olla korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys korkeisiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita. EIT:n tuomareilla ei saa olla heidän riippumattomuuttaan vaarantavia sivutoimia, he eivät saa toimia esimerkiksi välimiehinä. EIT:n presidenttinä on nykyisin vuonna 1962 syntynyt luxemburgilainen tuomari Dean Spielmann, joka valittiin tehtävään vuonna 2012.
4. Suomi liittyi Euroopan neuvooon vuonna 1990 ja suomalaisina EIT:n tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1990-1998) ja ns. uuden ihmisoikeustuomioistuimen aikana Matti Pellonpää (1.11.1998 - 31.12 2006) ja Päivi Hirvelä vuoden 2007 alusta lähtien. Hirvelän toimikausi päättyy vuoden 2015 lopussa. Raimo Pekkanen on työoikeudesta väitellyt OTT, joka toimi OM:n kansliapäällikkönä 1982-1990. Matti Pellonpää, joka on väitellyt tohtoriksi kansainvälisestä oikeudesta, on toiminut aiemmin apulaisprofessorina, vuodesta 2007 lähtien hän on ollut KHO:n jäsenenä. Päivi Hirvelä nimitettiin EIT-tuomariksi valtionsyyttäjän virasta. Jotkut ovat kritisoineet Hirvelän ehdollepanoa ja nimitystä. Valtioneuvoston kaksi muuta ehdolle asettamaa juristia tehtävään olivat vuonna 2006 professori Martin Scheinin ja oikeusneuvos Gustaf Möller.
5. Vaikka Päivi Hirvelän toimikausi päättyy vasta vuoden 2015 lopussa, hänen seuraajansa on ollut jo haettavana. Tehtävästä olivat kiinnostuneita seuraavat yhdeksän hakijaa:
- OTT, eurooppaoikeuden dosentti Pekka Aalto (oikeuskansleri Jorma S. Aallon poika);
- OTT, käräjätuomari Anna-Liisa Autio (ex-hiihtäjä ja Nokia-miljonääri Asko Aution puoliso);
- OTT (hc), KKO:n presidentti Pauliine Koskelo;
- OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt;
- OTT, Euroopan parlamentin oikeudellisen osaston jäsen Iiro Liukkonen;
- OTL, hallintoneuvos Anne E. Niemi (KHO);
- OTL, Euroopan komission oikeudellisen yksikön jäsen Esa Paasivirta;
- kansliapäällikkö Päivi Pietarinen (KHO); ja
- OTT, esittelijäneuvos, apulaisoikeusasiamiehen sijainen Pasi Pölönen.
Hakijoista Autio, Liukkonen ja Pölönen ovat väitelleet tohtoriksi prosessioikeudesta, Lindstedt rikosoikeudesta ja Aalto EU-oikeudesta. Valtaosa EIT:n käsittelemistä asioista koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Anne Niemi ja Pölönen ovat toimeet aiemmin jonkin aikaa lakimiehenä EIT:n sihteeristössä. Niemi on toiminut myös EIT:n ad hoc -tuomarina eli tietyissä yksittäisissä oikeusjutuissa Päivi Hirvelän varamiehenä.
6. Valtioneuvosto asetti 17.3.2011 erityisen asiantuntijaneuvottelukunnan toimikaudeksi 1.4.2011 - 31.3.2017 valmistelemaan ehdokkaiden nimeämisen kansainvälisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin ja jäsenen tehtäviin. Neuvottelukunnan kokoonpano on seuraava: Puheenjohtaja valtiosihteeri Kare Halonen (valtioneuvoston kanslia); varapuheenjohtaja hallitusneuvos Marika Paavilainen; jäsenet (suluissa varajäsenet): UM:n oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta (Joni Heliskoski, OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola (Kari Kiesiläinen), oikeusneuvos (eläkkeellä) Gustaf Möller (oikeusneuvos Marjut Jokela), KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg (Pirkko Ignatius), valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (Mika Illman), professori emeritus Bengt Broms (Pia Letto-Vanamo) ja asianajaja Inga Korpinen (Markku Fredman).
2. EIT:ssa on 47 tuomaria eli kukin Euroopan neuvoston jäsenvaltio valitsee yhden tuomarin. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden. Heidät valitsee Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Yleiskokouksen istuntoon osallistuu 315 edustajaa, jäsenvaltioiden edustajamäärä ja äänimäärä riippuu ao. maan asukasluvusta. Suomen valtuuskuntaan kuuluu viisi eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, joiden puhenjohtajana toimii nykyisin Maria Guzenina (sd) ja varapuheenjohtajana Kimmo Sasi (kok). Kolme muuta Suomen valtuuskuntaan kuuluvaa jäsentä ovat Antti Kaikkonen (kesk) - valtuuskunnassa jo vuodesta 2004 lähtien - Pirkko Mattila (ps) ja Anne-Mari Virolainen (kok).
3. EIT:n tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Heidät valitaan tehtäväänsä pysyvästi - tuomareiden eroamisikä on 70 vuotta - kun taas muut jäsenet valitaan tehtävänsä yhdeksän vuotta kestäväksi toimiajaksi. Tuomaria ei voida valita tehtävään uudelleen eli siis toiseksi toimikaudeksi. Kelpoisuusvaatimusten mukaan EIT:n tuomareilla tulee olla korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys korkeisiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita. EIT:n tuomareilla ei saa olla heidän riippumattomuuttaan vaarantavia sivutoimia, he eivät saa toimia esimerkiksi välimiehinä. EIT:n presidenttinä on nykyisin vuonna 1962 syntynyt luxemburgilainen tuomari Dean Spielmann, joka valittiin tehtävään vuonna 2012.
4. Suomi liittyi Euroopan neuvooon vuonna 1990 ja suomalaisina EIT:n tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1990-1998) ja ns. uuden ihmisoikeustuomioistuimen aikana Matti Pellonpää (1.11.1998 - 31.12 2006) ja Päivi Hirvelä vuoden 2007 alusta lähtien. Hirvelän toimikausi päättyy vuoden 2015 lopussa. Raimo Pekkanen on työoikeudesta väitellyt OTT, joka toimi OM:n kansliapäällikkönä 1982-1990. Matti Pellonpää, joka on väitellyt tohtoriksi kansainvälisestä oikeudesta, on toiminut aiemmin apulaisprofessorina, vuodesta 2007 lähtien hän on ollut KHO:n jäsenenä. Päivi Hirvelä nimitettiin EIT-tuomariksi valtionsyyttäjän virasta. Jotkut ovat kritisoineet Hirvelän ehdollepanoa ja nimitystä. Valtioneuvoston kaksi muuta ehdolle asettamaa juristia tehtävään olivat vuonna 2006 professori Martin Scheinin ja oikeusneuvos Gustaf Möller.
5. Vaikka Päivi Hirvelän toimikausi päättyy vasta vuoden 2015 lopussa, hänen seuraajansa on ollut jo haettavana. Tehtävästä olivat kiinnostuneita seuraavat yhdeksän hakijaa:
- OTT, eurooppaoikeuden dosentti Pekka Aalto (oikeuskansleri Jorma S. Aallon poika);
- OTT, käräjätuomari Anna-Liisa Autio (ex-hiihtäjä ja Nokia-miljonääri Asko Aution puoliso);
- OTT (hc), KKO:n presidentti Pauliine Koskelo;
- OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt;
- OTT, Euroopan parlamentin oikeudellisen osaston jäsen Iiro Liukkonen;
- OTL, hallintoneuvos Anne E. Niemi (KHO);
- OTL, Euroopan komission oikeudellisen yksikön jäsen Esa Paasivirta;
- kansliapäällikkö Päivi Pietarinen (KHO); ja
- OTT, esittelijäneuvos, apulaisoikeusasiamiehen sijainen Pasi Pölönen.
Hakijoista Autio, Liukkonen ja Pölönen ovat väitelleet tohtoriksi prosessioikeudesta, Lindstedt rikosoikeudesta ja Aalto EU-oikeudesta. Valtaosa EIT:n käsittelemistä asioista koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Anne Niemi ja Pölönen ovat toimeet aiemmin jonkin aikaa lakimiehenä EIT:n sihteeristössä. Niemi on toiminut myös EIT:n ad hoc -tuomarina eli tietyissä yksittäisissä oikeusjutuissa Päivi Hirvelän varamiehenä.
6. Valtioneuvosto asetti 17.3.2011 erityisen asiantuntijaneuvottelukunnan toimikaudeksi 1.4.2011 - 31.3.2017 valmistelemaan ehdokkaiden nimeämisen kansainvälisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarin ja jäsenen tehtäviin. Neuvottelukunnan kokoonpano on seuraava: Puheenjohtaja valtiosihteeri Kare Halonen (valtioneuvoston kanslia); varapuheenjohtaja hallitusneuvos Marika Paavilainen; jäsenet (suluissa varajäsenet): UM:n oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta (Joni Heliskoski, OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola (Kari Kiesiläinen), oikeusneuvos (eläkkeellä) Gustaf Möller (oikeusneuvos Marjut Jokela), KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg (Pirkko Ignatius), valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (Mika Illman), professori emeritus Bengt Broms (Pia Letto-Vanamo) ja asianajaja Inga Korpinen (Markku Fredman).
7. Seuraavaksi hakijoiden lista menee kyseisen neuvottelukunnnan käsiteltäväksi. Lautakunta antaa jokaisesta hakijasta lausunnon, mutta ei tiettävästi aseta hakijoita pätevyys- tai paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen valtioneuvosto asettaa ulkoministeriön esittelystä kolme hakijaa ehdolle tuomarin virkaan. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsee tuomarin näiden kolmen joukosta.
8. Hakijoista ja heidän ansioistaan ja pätevyydestään voidaan varmaan olla monta mieltä. Minusta valinta voisi kohdistua seuraaviin hakijoihin: Koskelo, Liukkonen, Niemi ja Pölönen. Pasi Pölönen on pätevä perus- ja ihmisoikeusasiaintuntija, sillä eduskunnan oikeusasiamiehen yhtenä nimenomaisena tehtävänä on valvoa juuri ihmisoikeuksien noudattamista Suomen viranomaisissa ja tuomioistuimissa (perustuslain 108 §). Pölönen on väitellyt tohtoriksi todistusoikeudesta.
9. Yllätys ei kuitenkaan olisi, jos Hirvelän seuraajaksi valittaisiin Pauliine Koskelo. Hän on KKO:n jäsenenä perehtynyt konkreettisissa oikeusjutuissa perusteellisesti EIT:n ratkaisukäytäntöön. Toki oli suuri yllätys, että KKO:n pesidentti hakee EIT:n tuomariksi. Koskelo lienee kuitenkin hieman kyllästynyt oikeus- ja tuomioistuinlaitokselle annettuhin resursseihin ja oikeusminsteriön hitaaseen ja melko saamattomaan toimintaan tuomioistuinlaitoksen kehittämiseksi. Sitä paitsi ihmisoikeustuomarin palkkaus ja eläke-edut ovat paljon paremmat kuin KKO:n presidentin vastaavat edut.
10. Koskelo on syntynyt vuonna 1956, joten hän täyttää 60 vuotta vuonna 2016, jolloin suomalainen EIT-tuomari vaihtuu. Kun ihmisoikeustuomarin toimikausi on yhdeksän vuotta, on selvää, ettei Koskelo voi säilyttää nykyistä presidentin virkaansa jonkinlaisena pakastevirkana. Vaihtoehto, jonka mukaan maamme ylintä tuomioistuinta johtaisi yhdeksän vuoden ajan Koskelon sijaisena ma. presidentti, ei ole mahdollista.
11. Kenestä voisi tulla KKO:n uusi presidentti, jos ja kun Pauliine Koskelo nimitetään EIT:n tuomariksi? Lukijoilla on varmaankin tästä asiasta erilaisia mielipiteitä. Luultavasti KKO:n presidentin virkaa hakevat ainakin Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä ja Turun HO:n presidentti Timo Esko, jotka ovat kumpikin syntyneet vuonna 1952. Timo Esko on oikeustieteen tohtori ja entinen asianajaja. Könkkölä ja Esko ovat toimeeet aikaisemmin muutaman vuoden KKO:n jäsenen virassa.
12. Mikko Könkkölä tunnetaan OM:n pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana. Hän on tuohon aikaan radikaalin vasemmistolaisen maineessa. Könkkölä on toiminunut nykyisen virkansa ohella usein - minusta aivan liian usein - erilaisten lainvalmisteluhankkeiden vetäjänä. Viimeksi Könkkölä oli puheenjohtajana OM:n toimikunnassa, joka laati keväällä julkaistun mietinnön uudeksi uudeksi tuomioistuinlaiksi. Mietintö on saanut esimerkiksi KKO:n, KHO:n ja Lakimiesliiton antamissa lausunnoissa varsin kriittisen vastaanoton.
13. Päteviä hakijoita KKO:n presidentiksi löytyisi myös talon sisällä. Heistä voidaan mainita vaikkapa oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Marjut Jokela ja Ari Kantor, jotka ovat kaikki Timo Eskoa ja Mikkö Könkkölää nuorempia.
8. Hakijoista ja heidän ansioistaan ja pätevyydestään voidaan varmaan olla monta mieltä. Minusta valinta voisi kohdistua seuraaviin hakijoihin: Koskelo, Liukkonen, Niemi ja Pölönen. Pasi Pölönen on pätevä perus- ja ihmisoikeusasiaintuntija, sillä eduskunnan oikeusasiamiehen yhtenä nimenomaisena tehtävänä on valvoa juuri ihmisoikeuksien noudattamista Suomen viranomaisissa ja tuomioistuimissa (perustuslain 108 §). Pölönen on väitellyt tohtoriksi todistusoikeudesta.
9. Yllätys ei kuitenkaan olisi, jos Hirvelän seuraajaksi valittaisiin Pauliine Koskelo. Hän on KKO:n jäsenenä perehtynyt konkreettisissa oikeusjutuissa perusteellisesti EIT:n ratkaisukäytäntöön. Toki oli suuri yllätys, että KKO:n pesidentti hakee EIT:n tuomariksi. Koskelo lienee kuitenkin hieman kyllästynyt oikeus- ja tuomioistuinlaitokselle annettuhin resursseihin ja oikeusminsteriön hitaaseen ja melko saamattomaan toimintaan tuomioistuinlaitoksen kehittämiseksi. Sitä paitsi ihmisoikeustuomarin palkkaus ja eläke-edut ovat paljon paremmat kuin KKO:n presidentin vastaavat edut.
10. Koskelo on syntynyt vuonna 1956, joten hän täyttää 60 vuotta vuonna 2016, jolloin suomalainen EIT-tuomari vaihtuu. Kun ihmisoikeustuomarin toimikausi on yhdeksän vuotta, on selvää, ettei Koskelo voi säilyttää nykyistä presidentin virkaansa jonkinlaisena pakastevirkana. Vaihtoehto, jonka mukaan maamme ylintä tuomioistuinta johtaisi yhdeksän vuoden ajan Koskelon sijaisena ma. presidentti, ei ole mahdollista.
11. Kenestä voisi tulla KKO:n uusi presidentti, jos ja kun Pauliine Koskelo nimitetään EIT:n tuomariksi? Lukijoilla on varmaankin tästä asiasta erilaisia mielipiteitä. Luultavasti KKO:n presidentin virkaa hakevat ainakin Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä ja Turun HO:n presidentti Timo Esko, jotka ovat kumpikin syntyneet vuonna 1952. Timo Esko on oikeustieteen tohtori ja entinen asianajaja. Könkkölä ja Esko ovat toimeeet aikaisemmin muutaman vuoden KKO:n jäsenen virassa.
12. Mikko Könkkölä tunnetaan OM:n pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana. Hän on tuohon aikaan radikaalin vasemmistolaisen maineessa. Könkkölä on toiminunut nykyisen virkansa ohella usein - minusta aivan liian usein - erilaisten lainvalmisteluhankkeiden vetäjänä. Viimeksi Könkkölä oli puheenjohtajana OM:n toimikunnassa, joka laati keväällä julkaistun mietinnön uudeksi uudeksi tuomioistuinlaiksi. Mietintö on saanut esimerkiksi KKO:n, KHO:n ja Lakimiesliiton antamissa lausunnoissa varsin kriittisen vastaanoton.
13. Päteviä hakijoita KKO:n presidentiksi löytyisi myös talon sisällä. Heistä voidaan mainita vaikkapa oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Marjut Jokela ja Ari Kantor, jotka ovat kaikki Timo Eskoa ja Mikkö Könkkölää nuorempia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)