1149. Sauli Niinistö juristina

1.  Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen mainiossa kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into Kustannus Oy) kerrotaan aika laajasti Sauli Niinistön ennen poliittisen uran alkamista harjoittamasta asianajosta. Niinistö ei tosin ollut asianajaja, vaan hän harjoitti asianajoa vain sivutoimenaan. 

2. Sauli Niinistön päätyö tapahtui Turun hovioikeudessa, jossa hän oli  esittelijänä eli viskaalina peräti 12 vuotta.  Sanoin "peräti", koska itse olin 1970-luvun alussa viskaalina Helsingin hovioikeudessa, mutta minulle tuota työtä - niin mielenkiintoista kuin se olikin - "riitti" vajaat kaksi vuotta eli 1 v ja 10 kk. Hovioikeudesta siirryin esitelijäksi korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja samalla prosessioikeuden assistentiksi Helsingin yliopistoon.

3. Opiskeluaikanaan Sauli Niinistö lienee toisinaan tuurannut paikallisia nimismiehiä vt. nimismiehenä. Kirjassa kysytään retorisesti, oliko Niinistö kenties "ikuinen juristi". Hän oli nimittäin ministerinä ollessaan neuvotellut kuin olisi ollut "menossa riitajutun käräjille". Ministerikollega Suvi-Anne Siimeksen (vas) mukaan Niinistö koki itsensä "valtion asianajaksi", kirjan mukaan taas "tasavallan nimismieheksi". - Rakkaalla lapsella - ja varsinkin presidentillä - on monta nimeä ja Niinistöllä on vankka kansansuosio.

4. Mutta kuka voisi olla Niinistön idoli tai esikuva oikeustieteessä tai yleensä lakiasioissa? Tätä kysymystä kirjassa ei lähemmin tarkastella, mutta  sen viimeisessä luvussa todetaan lakonisesti, että Saulin oppi-isä juridikassa oli Touko Kosonen (s. 313).

5. Lukijat voivat kysyä, että kuka ihmeen Touko Kosonen? He tuntevat kyllä tämän "toisen Toukon" eli Touko Aallon, mutta Touko Kosonen on heille vieras. Nuorimmat juristitkaan eivät tiedä Kososesta juuri mitään. Me vanhat konkarit kuitenkin muistamme, että Touko Kosonen oli paljasjakainen turkulainen juristi, oppiarvoltaan OTL eli oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli koko uransa ajan Turun hovoikeudessa ja yleni siellä lopulta presidentiksi; Kosonen toimi hovioikeudenneuvoksena 1966-1988 ja hovioikeuden presidenttinä 1988-1993. 

6. Kun kirjaa selaa tarkemmin, putkahtaa Touko Kososen nimi ja hänen vaikutuksensa Sauli Niinistön ajatteluun esille. Tarkoitan sivua 105, jossa kerrotaan tapauksesta, jolloin emerituspiispa Eero Huovinen - Huovinen muuten kastoi pariskunnan Aaro-pojan -  haastatteli presidentti Niinistöä toukokuussa 2017 Turun kirkkopäivillä - yleisön edessä, kuten kirjassa selvennyksi kerrotaan. Näitä samanlaisia tilaisuuksia Niinistölle järjestettiin viime vuonna rutkasti, sillä tasavallassa valmistauduttiin tuolloin tammikuussa 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin.

7.  Kirjoittajien eli Mörttisen ja Lauri Nurmen mukaan Niinistön ja Huovisen keskustelu oli mielenkiintoinen mm. siksi, että  se paljasti Niinistön pohtivan uskonasioitakin juristin näkökulmasta. - Itse en kyllä ole tästä seikasta varma, vaan olen taipuvainen ajattelemaan, että tuossa tlaisuudessa populisti-Niinistö näytti kyntensä, kun tilaisuus siihen siunautui oikein "kirkkokansan" ja julkkispiispan edessä.

8. Mutta palatkaamme Turkuun toukokuusa 2017! Kirjan mukaan Sauli Niinistö tuolloin vertaili Raamattua ja lakirjaa keskenään ja päätyi toteamaan, että "Raamattu voi kieltää, kun taas laki ei voi. Lakikirja voi vain määrätä jostain teosta rangaistuksen".

9. Hätkäydyttävältä kuulostava ajatus ja väite - mistähän Sauli on tuollaista saanut päähänsä? Kun selaa lakikirjaa, niin sieltä nimittäin löytyy kosolti myös kieltosäännöksiä eli normeja siitä, miten ei pidä käyttäytyä ja toimia. Yleisesti ottaen oikeusnormit jaotellaan - kuten esimerkik Turun yliopistossa 1960 - väitellyt tunnettu oikeusteoreetikko Kaarle Makkonen on opettanut - kolmeen pääryhmään: 1. käyttäytymisnomit, joihin kuuluvat oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat käsky- ja kieltonormit, 2. reaktionormit, jotka määrittelevät käyttäytymisnormien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, sekä 3. reaktiotapanormit, joissa on kyse siitä, mitä keinoja ja menettelytapoja käyttäen oikeudet ja velvollisuudet voidaan toteutettaa ja sanktiot määrätä.

10. Kenties Sauli Niinistö on Huovisen kanssa rupatellessaan pitänyt silmällä yksinomaan rikoslakia, jonka säännöksissä kerrotaan, miten rikollisista teoista rangaistaan; varkaudesta tuomittaan sakkoa tai vankeutta enintään puolitoista vuotta ja taposta vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. Nimenomaista kieltonormia rikoslaissa ei ole, vaan ne löytyvät, jos Kososen ja Niinistön ajatusmalli hyväksytään, "vain" Raamatusta; katekismuksessa sanotaan ytimekkäästi mm., että "älä varasta" ja "älä tapa".

11. Mutta noin yksioikoisesti "turkulaisittain" lakia ei ole toki syytä tulkita tai "lukea".  Kieltonomit on nimittäin sisäänrakennettu rikoslain pykäliin, sillä niistä ihmiset näkevät paitsi mitä seuraa, jos esimerkiksi varastaa tai tappaa, myös miten heidän tulee käyttäytyä ja mistä kieltäytyä, jotta välttyisivät rangaistukselta; laki siis kieltää heitä rangaistuksen uhalla syyllistymästä rikoksiin ja määrää normin rikkomisesta rangaistuksen.

12. Kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra nimenomaan todetaan, että Sauli Niinistön kirkkopäivillä "kaiken kansan edessä"  ilmoille heittämä ajatus ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut sen nimenomaan Touko Kososelta, "ilmeiseltä juridiselta esikuvaltaan". Kirjoittajat mainitsevat myös, aivan oikein, että Kosonen opetti sivutöinään Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa prosessioikeutta. Näin tapahtui myös silloin, kun Sauli Niinistö opiskeli siellä lakia tai oikeustiedettä, kuten asia nykyisin ilmaistaan.

13. Tässä kohdin on syytä todeta, että Sauli Niinistö valmistui oikeustieteen kandidaatiksi kohtuullisessa ajassa, mutta erittäin heikoilla arvosanoilla. Hän läpäisi kaikkien oppiaineiden tentit alimmalla mahdollisella arvosanalla eli merkinnällä tyydyttävät tiedot. Hyvät tiedot Niinistö sai ainoastaan maa- ja vesioikeuden tentistä, erinomaisia tietoja hän ei saanut yhdestäkään tentistä. Kaiken huippuna on Niinistön tutkielmaa, jonka Niinistö lati esineoikeudesta professori P.J. Muukkoselle, ei löydy Tutun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Niinitöllä on hallussaan opinnäytetyön ainoa kappale. 

14. Ymmärrän Niinistön kannanoton siltä pohjalta, että se esitettin ennen presidentivaaleja seurakuntaväen edessä, jolloin presidentille ilmeisesti tuli kiusaus korostaa Raamatun (ja moraalin) tärkeyttä lakikirjaan ja yleisesti maalliseen oikeuteen verrattuna; selkokielelä sanottuna presidentti halusi lausunnollaan kosiskella kuulijakuntaansa, josta melkoinen osa lienee ollut uskovaista tai ainakin uskonnollista väkeä.

15. Matti Mörttinen otti Touko Kososen vaikutuksen Sauli Niinistön juridiseen ajatteluun esille myös Aamulehdessä 5.8.2018 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona on "Laki ei kiellä mitään - niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista". Lehtijutussa sanotaan, että Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.

16. Kuten jo edellä totesin, Kososen sanottu "oppi" on luonteeltaan yksioikoinen ja osin harhaanjohtava. Arvostan toki Touko Kososta etevänä tuomarina, joka kirjoitti ja esitelmöi tuomarikokouksissa prosessioikeuden ajankohtaisista kysymyksistä. Mutta en kuitenkaan katso hänen kuuluneen Suomen arvostetuimpiin oikeusoppineisiin.

17. Touiko Kosonen (1927-2014) oli sanavalmis tuomari, mutta "Helsingin" herrat taisivat pitää häntä hieman omalaatuisena ajattelijana ja juristina; minusta tämä piirre ei kyllä vähennä Kososen pätevyyttä. KKO:n jäseneksi Kososta ei liene koskaan kutsuttu, mutta vaikka olisi, niin tuskinpa Kosonen olisi lähtenyt Turusta Helsinkiin. Hän oli kiireestä kantapäähän turkulainen ja Turussa hänellä oli yliopisto-opetuksen lisäksi monia muitakin sivutoimia mm. pankin ja eri osakeyhtiöiden hallitusten jäsenenä. Kosonen toimi myös tunnetun Matti Koivurannan säätiön hallituksen puheenjohtajana 1987-1996. Nykyään tuomarit eivät enää toki saa pitää tuollaisia sivutoimia - mutta välimiehinä he kyllä saavat toimia! 

18. Itse en tavannut koskaan henkilökohtaisesti Touko Kososta. Mutta kyllä hän luultavasti seurasi, mitä tuomarina ollessani kirjoitin prosessioikeudellista kysymyksistä esimerkiksi Lakimieheen ja Defensor Legis -lehteen. Kerran 1980 -luvun alkupuolella osallistuin Turussa järjestetyille tuomaripäiville - kävin niissä hyvin harvoin - joissa Touko Kosonen piti ensimmäisen esitelmän; minulta esitelmiä tuollaisille "päiville" ei pyydetty. Yllätykseni oli suuri, kun Kosonen heti alussa viittasi artikkeliini, joka oli hieman aikaisemmin julkaistu Lakimies -lehdessä, ja kehotti osanottajia perehtymaan siihen. Ajattelin silloin, että kattos vaan, kyllä nämä täällä Turussakin näyttävät seuraavan, mitä se toisinajattelija siellä Ikaalisissa kirjoittelee. Tiedä häntä, vaikka myös viskaali Sauli Niinistö olisi tuolloin ollut kuulijoiden joukossa.

748. Turun HO:n Anneli Auerin seksuaalirikosjutussa 27.6.2013 antama tuomio kummastuttaa

1. Turun hovioikeus antoi 27.6.2013 tuomionsa törkeää raiskausta ym. koskevassa jutussa, jossa syytettyinä olivat Anneli Auer ja hänen entinen miesystävänsä Jens Kukka. Varsinais-Suomen käräjäoikeus oli ratkaissut jutun 29.6.2012 antamallaan tuomiolla. Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen syyttäjät ja syytetyt. Kun tuomion perustelut eivät ole julkisia, tarkastelen ratkaisua hovioikeuden julkistaman selosteen pohjalta.

2. Lain mukaan pääsäntö on tuomion tai muunlaisen ratkaisun yleisöjulkisuus (YTJulkL 22.1 §). Lain 24 §:n 1 momentin  nojalla tuomioistuin voi kuitenkin harkintansa mukaan määrätä ratkaisun pidettäväksi tarpelliseksi osin salassa mainitussa pykälässä säädetyilä perusteilla. Ratkaisun salassapito ei siten ole milloinkaan pakollista, ei edes siinä tapauksessa, että asian käsittely on toimitettu kokonaan suljetuin ovin eli yleisön saapuvilla olematta. Lisäksi on huomattava, että salassapidon osalta lähtökohtana on lain mukaan ratkaisun osittainen salassapito (" pidettäväksi tarpeellisilta osin salassa"), ei siis koko tuomion salaaminen. 

3. Ratkaisun salassapidon laajuudesta riippumatta sen lopputulos (tuomiolauselma) ja sovelletut lankohdat ovat aina julkisia (YTJulkL 24.2 §). Tuomion ratkaisuun kirjoitetaan aina asianosaisten nimet, jotka ovat pääsäännön mukaan julkisia. YTJulkL 24.2 §:n mukaan tuomioistuin voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, jos asia koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa.

4. Salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta tuomioistuimen on laadittava julkinen seloste, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa (YTJulkL 25 §).  Julkisen selosteen sisältö on jätetty paljolti tuomioistuimen harkintaan, sillä laissa todetaan vain, että seloste sisältää pääpiirteittäisen selosteen asiasta ja ratkaisun perusteluista. Erityisen arkaluonteista henkilön yksityiselämään liittyvää rikosta koskeva julkinen seloste on myös julkistettava niin, ettei asianomistajan henkilöllisyys paljastu.

5. Vaikka lain mukaan selkeä pääsääntö on siis myös seksuaalirikosjutuissa ratkaisun julkisuus ja salassapidon osalta ainoastaan ratkaisun osittainen salaaminen, on käytäntö muodostunut toisenlaiseksi. Lähes poikkeuksetta varsinkin lasta koskevat seksuaalirikostuomiot julistetaan pidettäväksi - tuomiolauselmaa siis lukuun ottamatta - salassa kokonaan, jos ja kun asian käsittely on tapahtunut suljetuin ovin. Julkinen seloste ratkaisusta laaditaan vain harvoin. Ratkaisun kokonaan salaaminen on tuomioistuimen kannalta kätevä ja helppo ratkaisu, vaikka monet painavat perusteet puoltaisivat ratkaisun julkisuutta.

6. Vallitsevan käytännön mukaisesti Turun hovioikeuden alussa mainittu tuomio on julistettu tuomiolauselmaa lukuun ottamatta kokonaan salaiseksi. Ratkaisusta on kuitenkin laadittu julkinen seloste. Julkinen tarkoittaa sitä, että tuomiosta kiinnostuneet ihmiset voivat pyytää hovioikeudesta selosteen. Yleensä vain tiedotusvälineet ja niiden toimittajat hoksaavat pyytää selostetta ja tehdä sen jo ennen tuomion antamista.

7. OIkeudenkäynnin julkisuuden pitäisi nykyaikana toteutua toki niin, että tuomioistuin julkaisee selosteensa - ja yleensäkin ratkaisujaan - internet-sivuillaan, jolloin kaikilla olisi helppoa perehtyä selosteiden, tiedotteiden ja ratkaisujen sisältöön. Näin ei Suomessa kuitenkaan tapahdu, vaan ihmiset joutuvat pyytämään selosteita ja ratkaisuja tuomioistuimesta. Tuomioistuimet suhtautuvat meillä - KKO:ta ja KHO:ta kenties lukuun ottamatta - ratkaisuista tiedottamiseen ja yleensä tiedotustoimintaan leväperäisesti ja laiskasti. Tuomioistuinten tiedottaminen on internet-aikakaudella Suomessa edelleen lapsen kengissä, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa suorastaan retuperällä.

8. Turun hovioikeuden seloste löytyy tästä 

https://dl.dropboxusercontent.com/u/9362756/Julkinen%20seloste%201337%20r%2012%201625%20vs.pdf

9. Jotkut toimittajat ja pari professoria (Terttu Utriainen ja Dan Frände) ovat kehuneet selosteeen sisältöä ja tuomion perusteluja.  Professori Frände on tuntunut olevan suorastaan haltioissaan tiedotteen informatiivisuudesta, sillä hän ei ole kertomansa mukaan näin hyvin laadittuun selosteeseen koskaan aikaisemmin törmännyt. Totta on, että verrattuna Varsinais-Suomen käräjäoikeuden aiemmin samassa jutussa antamaan noin sivun mittaiseen selosteeseen hovioikeuden nelisivuinen seloste on paljon seikkaperäisempi. Minusta selosteen sisältöä olisi kuitenkin mahdollista vielä huomattavasti parantaa.

10. Selosteen loppukaneettina todetaan, että ratkaisu on ollut yksimielinen. Tämä herättää tietenkin kysmyksen, ketkä tuomarit ovat kuuluneet hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon. Tuomareiden nimiä ei kuitenkaan selosteessa mainita. Tämä on minusta outoa, mitä salaamista tuomareiden nimissä voisi muka olla? Tuomareidet nimet ovat myös salassa pidettäväksi määrätyssä tuomiossa aina julkista tietoa. Nyt tuomareiden nimiä joudutaan tiedustelemaan hovioikeudesta. 

11. Selosteessa ei mainita myöskään syyttäjien tai syytettyjen puolustajien nimiä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jutussa olisi ollut kolme tai jopa neljä syyttäjää. Se, pitääkö tämä paikkansa, jää edelleen hämärän peittoon, kun hovioikeus ei ole vaivautunut kertomaan syyttäjien nimiä.

12. Hovioikeudesta saadun tiedon mukaan Auerin jutun ratkaisukokoonpanoon ovat kuuluneet hovioikeudenlaamannni Simo Simola puheenjohtajana sekä muina jäseninä hovioikeudenneuvokset Kari Lahdenperä (valmistelevana jäsenenä) ja Nina Porkka, esittelijänä on ollut viskaali (tai asessori) Esko Junnila.

13. Kun jutussa on toimitettu pääkäsittely - selosteesta ei ilmene kuinka monta istuntopäivää pääkäsittely on käsittänyt - ei hovioikeus voi lain mukaan tehdä ratkaisua esittelystä eli esittelijän kirjallisen ratkaisuehdotuksen pohjalta. Menettelyn ja erityisesti todistelun välittömyys edellyttää, että ratkaisu tulee tehdä välittömästi pääkäsittelyn jälkeen pidettävässä oikeuden jäsenten neuvottelussa ja sen tulee perustua välittömästi pääkäsittelyssä esitettyyn ja vastaanotettuun aineistoon. Välittömyys kärsii, jos pääkäsittelyn jälkeen pidettäisiin kirjallinen esittely ja ratkaisu tehtäisiin esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella. Esittelijä voi toki olla seuraamassa pääkäsittelyä, mutta hän ei toimi tuolloin esittelijän roolissa, vaan häntä kutsutaan valmistelijaksi; tämä on hovioikeuksissa nykyisin vallalla oleva käytäntö. Turun hovioikeudesta saadussa kirjallisessa ilmoituksessa Esko Junnilaa tituleerataan kuitenkin esittelijäksi, mikä voisi viitata siihen, että hovioikeus olisi tehnyt ratkaisunsa "esittelystä" eli pääkäsittelyn jälkeen tapahtuneen kirjallisen esittelyn pohjalta. 

14.Selosteeseen olisi tarpeen merkitä tarkasti ne rikokset ja rikosnimikeet, joista syytetty on tuomittu, samoin kuin ne lainkohdat, joihin syyksilukemeinen perustuu. Lisäksi olisi kerrottava rikosten tekoajat. Nämä seikat ilmenevät kyllä tuomiolauselmasta, mutta toisaalta hovoikeudesta luulisi löytyvän sen verran palveluhenkisyytä, että kyseiset tiedot kirjoitettaisiin myös selosteseen, jottei hovioikeudesta tarvitsi pyytää erikseen syytettyjä koskevia tuomiolauselmia.

15. Turun hovioikeuden selosteessa ei ole menetelty näin, sillä siinä mainitaan ylimalkaisesti vain, että Jens Kukan syyksi on luettu hovoikeudessa samat rikokset kuin käräjäoikeudessakin, eli Kukka on tuomittu "kymmenestä seksuaalirikoksesta ja yhdestä pahoinpitelystä". Anneli Auer on puolestaan tuomittu "kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä, yhdestä laittomasta uhkauksesta", joista siis jo käräjäoikeus oli hänet tuominnut, sekä lisäksi "syyttäjän valituksen vuoksi myös kolmesta törkeästä pahoinpitelystä." 

16. Tämä on minusta liian ylimalkaista tietoa, kyllä rikosnimikkeet olisi pitänyt mainita selosteessa samalla tarkkuudella kuin tuomiolauselmassakin, seksuaalirikokset voivat olla laadultaan hyvin erilaisia. Selosteen otsikon mukaan jutussa oli kysymys "törkeästä raiskauksesta ym.", mutta selosteesta ei ilmene, onko molemmat syytetyt tuomittu törkeästä raiskauksesta, vai kenties ainoastaan toinen heistä tai kuinka monta näitä raiskauksia oikeastaan luettiin syytettyjen syyksi. Selosteesta eivät ilmene asianomaiset lainkohdat eikä myöskään rikosten tekoajoista mainita yhtikäs mitään.

17. Professoreiden mukaan selosteesta ilmenisi, että hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Tähän on syytä aluksi huomauttaa, että seloste ei suinkaan korvaa tuomion perusteluja, eikä selosteen perusteella voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, miten ja kuinka hyvin esimerkiksi näyttöä tai rangaistuksen mittaamista on tuomiossa perusteltu. 

18. Selostessa on selostettu jonkin verran näyttöä, mutta silti seloste herättää - ainakin minussa - monia kysymyksiä, joihin voisi saada vastauksen vain näytön arviointia koskevista tuomion perusteluista.  Selosteen mukaan "hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin", mutta tämä on itse asiassa vain pelkkä fraasi, josta ei ilmene, miten ja millä perusteilla mainittuun kokonaisrviointiin on päädytty. Näyttökynnyksestä ei selosteessa sanota mitään tarkempaa. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan rikosjutun näyttökyhnnys edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä sanontaa ja perustetta ei selosteesta kuitenkaan löydy.

19. Selosteen mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseksi hovioikeudessa on kuultu todistajina "kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia", minkä lisäksi asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet selosteen mukaan "keskeistä välillistä näyttöä asiassa". Selosteessa ei kuitenkaan mainita, ovatko kaikki psykologit ja lääkärit olleet lausunnoissan yksimielisiä, vain onko lausunnoissa eroja ja miltä osin. Selosteen mukaan psykologit ovat haastatelleet kolmea nuorinta lasta useita eri kertoja ja aina erikseen. Haastattelut on selosteen mukaan tehty "Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä". Tätä menetelmää ei ole selosteessa yksilöity. Aiemmin näissä menetelmissä on todettu lukuisia puutteita, toivottavasti käytetyt menetelmät ovat tässä jutussa olleet asianmukaisia.

20. Puolustuksen esittämistä käsityksistä todetaan selosteesta sen verran, että kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat puolustuksen mukaan kokonaisuudessaan epäluotettavia sillä perusteella, että lapset ovat kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistisista tapahtumista ja seikoista. Selosteen mukaan myös hovioikeus on havainnnut lasten kertomuksissa mainitunlaisia seikkoja, mutta todennut - yleiseen elämänkokemukseen viitaten - etteivät lasten kertomusten kyseiset osat vaikuta heidän muista tapahtumista antamiensa kertomusten uskottavuuteen. Hovioikeus on siis vain tavallaan "putsannut" nuo epärealistiset ja epäluotettavat osat  pois syyksilukemisestaan, mutta päätellyt, että muiden seikkojen ja tapahtumien osalta lasten kertomuksiin on syytä uskoa sellaisenaan. Tällainen päättely tuntuu - tarkempien perustelujen puuttuessa - kuitenkin arveluttavalta ja hieman liian "simppeliltä".

21. Selosteen mukaan hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa myös "yleiseen elämänkokemukseen". Hyvä näin, mutta kun on kysymys tuomioistumen ammattituomareista ja vieläpä toisen asteen tuomioistuimesta, olisi tarpeen, että tuomoistuin perustaisi näkemyksensä myös ammattilliseen kokemukseensa eli vastaavanlaisissa jutuissa aiemmin tekemiinsa havaintoihin samoin kuin yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin ja juridiseen argumentaatioon. 

22. Näyttöä ja sen arviointia on selostettu selosteessa melko laajasti, mutta silti monet yksityiskohdat jäävät selosteen perusteella hämärän peitoon ja edellyttäisivät varsinaisiin tuomion persteluihin tutustumista. Seloste tyydyttää varmaankin syyttäjiä ja asianomistajien edustajia, mutta tyydyttääkö se syytettyjen puolustusta? Tästä ei ole tietoa, sillä puolustajat eivät ilmeisesti rohkene lausua - se ilmaisukielto (!) - julkisuuteen käsityksiään selosteen sisällöstä ja tuomion perusteluista. Tältäkin kannalta olisi ollut tarpeen, että hovioikeus olisi julkistanut tuomionsa perustelut joko kokonaan tai ainakin osaksi, jotta todistusharkinnan oikeellisuuden kontrollointi olisi mahdollista. 

23. Hovioikeuden selosteessa ei mainita, millä perusteilla ja minkä lainkohtien nojalla tuomio on määrätty pidettäväksi salassa. Selosteessa ei mainita mitään myöskään salassapitoajasta. Tätäkin voidaan pitää puutteena. 

24. Kuten sanottu, oikeuden ratkaisua eli sen perusteluja ei ole lain mukaan pakko edes seksuaalirikosjutuissa määrätä salassapidettäväksi, vaan salassapito on aina tuomioistuimen harkinnan varassa. Ruotsissa, jossa on voimassa suurin piirtein samansisältöinen laki oikeudenkäynnin julkisuudesta kuin Suomessakin, ei seksuaalirikostuomioita määrätä salaisiksi samassa laajuudessa kuin meillä. 

25. Yhtenä esimerkkinä ruotsalaisesta käytännöstä voidaan mainita Gotlannin käräjäoikeuden lapsen raiskausjutussa 24.7.2012 antama tuomio, josta käräjäoikeus on tiedottanut avoimesti omasta aloitteestaan julkaisemalla tuomion internet-sivuillaan lähes sellaisenaan, ainostaan asianomistajien eli rikoksen uhrien henkilöllisyys näyttää tuomiossa salatun. Tuomio löytyy tästä.

26. Tuomioistuinten suhtautumisessa oikeudenkäynnin ja ratkaisujen julkisuuteen samoin kuin ratkaisuista tiedottamiseen tuntuu olevan naapurimaiden välillä selviä eroja.

668. Oikeuskansleri moittii tuomioistuimia seksuaalirikostuomioiden tiedottamisesta

1. Turun Sanomissa tänään oikeuskansleri Jaako Jonkka ja oikeusministeriön edustaja moittivat käräjäoikeuksien mielivaltaista tapaa ja käytäntöä antaa yksityiskohtaista tietoa salaisista oikeusjutuista.

2. Lehden tekemän selvityksen mukaan käräjäoikeuksista ei löydy minkäänlaista yhteistä linjaa esimerkiksi seksuaalirikoksista tiedottamisessa. Osa käräjäoikeuksista laatii julkisen selosteen lähes jokaisesta tapauksesta, toisilta tietoa ei heru juuri mistään. Esimerkiksi kun Ahvenanmaalla julkinen seloste oli annettu viimeisen viiden vuoden aikana jokaisesta salaisena käsitellystä jutusta, Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa niitä annettiin vain kolmesta prosentista.

3. Näin suuri vaihteluväli on yhteiskunnallisesti merkittävä. Kansalaisten on vaikea arvioida oikeuskäytäntöä ja vertailla rangaistusten yhdenmukaisuutta, jos tietoa on saatavilla näin vaihtelevasti, oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi kyselyn tuloksia.  Kyselyn tulos on niin yllättävä, että siinä on varmasti ajattelemisen aihetta oikeusministeriön lainvalmistelijoille, Jonkka sanoi.

4. Hajonta on valtava ja kertoo siitä, että tuomioistuimet tulkitsevat julkisuuslakia laidasta laitaan, toteaa hallitusneuvos, apulaisosastopäällikkö Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä.

5. Oikeudenkäyntejä salataan pääasiassa uhrien suojelemiseksi. Lähes kaikki salatut oikeudenkäynnit koskevat seksuaalirikoksia. Käräjäoikeuksien käytännöt näkyvätkin suoraan siinä, millaisella laajuudella kansalaiset saavat median kautta tietoa yhteisöä järkyttävistä rikoksista.

6. OIkeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettu laki velvoittaa tuomioistuimet laatimaan salatuista oikeusjutuista julkisen selosteen, kun käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se herättää huomattavaa kiinnostusta. Heikki Liljeroosin mukaan lakiin jätettiin tarkoituksella harkinnanvaraa.

7. Oikeusministeriön edustajan puuttuminen tuomioisutuinten käytäntöön kummastuttaa, sillä tuomioistuimet ovat riippumattomia eikä toimeenpanovallaa edustavan ministeriön tulisi näin ollen puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin ja menettelytapoihin. Suomessa tuomioistuinten keskushallinto tosin kuuluu oikeusministeriölle, mutta em. asiassa ei ole tietenkään kyse tuomioistuinten hallinnosta, vaan lainkäytöstä. Liljeroos tekee, niin kuin OM:n hallntoneuvokset ja muutkin isommat "päälliköt" usein tekevät, siis todellisen kardinaalimunauksen ko. arvostelussaan. Ehkä Heikki Liljeroosille ja muille päälliköille pitäisi järjestää kiireesti valtiosääntö- ja prosessioikeuden pikakurssi siitä, mistä on kyysmys, jottei vastaavia mokia enää tapahtuisi!

8. Mutta se on selvää, että tuomioistuinten käytäntö on täysin epäyhtenäinen ja osoittaa huonoa ja lainsäätäjän tahdosta piittaamattomasta lainkäytöstä.  Käräjäoikeuksien lainkäytön valvonta kuuluu, ei siis ministeriölle, vaan asianomaisille hovioikeuksille. Hovioikeuksien presidentit eivät kuitenkaan ole panneet tiukkua ristiin myöskään tämän epäkohdan korjaamiseksi.

9. Toinen asia, mihin TS:n kyselyssä ja jutussa ei ole kiinnitetty huomiota, koskee mainittujen julkisten selosteiden sisältöä. Kuten Anneli Auerin ja Jens Kukan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden kesällä antaman seksuaalirikosjutun julkinen seloste osoitti, selosteet ovat usein hyvin minimaalisia ja mitäänsanomattomia. Niistä ei selviä itse asiassa mitään muuta kuin tuomittu rangaistus ja rikosnimike. Vaikka syytteet on kiistetty kokonaisuudessaan, selostessa ei mainita mitään konkreettista niistä seikoista ja todisteista, joilla syyte on katsottu toteennäytetyksi. Tällaisilla selosteilla ei ole käytännössä juuri mitään virkaa.

10. Katso blogia 614/30.6.2012, jossa olen käsitellyt mainitussa Auerin ym. jutun tuomiossa annettua julkista selostetta (kohdat 10-16).

11. Toimittaja Jarkko Sipilä halusi valittaa Varsinais-Suomen laatimasta po. selosteesta hovioikeuteen ja ilmoitti siinä tarkoituksessa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun selosteen osalta. Sipilä vaati valituksessaan, että hovoikeus velvoittaisi käräjäoikeutta täydentämään antamaansa selostetta, koska seloste ei täyttänyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

12. Varsinais-Suomen käräjäoikeus jätti kuitenkin Sipilän tyytymättömyyden ilmoituksen tutkimatta katsoen, ettei sen osalta voida erikseen valittaa. Jarkko Sipilä kuitenkin valitti ja pari viikkoa sitten eli 6.11.2012 Turun hovoikeus antoi asiassa oman päätöksensä; hovoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat tuomarit Simo Simola, Nina Porkka ja Kari lahdenperä, esittelijänä esko Junnila. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.

13. Hovioikeuden päätöksen perustelut ovat tyypillistä kapulakielta ja asiasisällöltään lähinnä saivartelua. Hovoikeus katsoi muun muassa, että käräjäoikeus ei ole ratkaissut eikä voinutkaan ratkaista tiedotteessaan mitään oikeudenkäynin kohteena ollutta kysymystä. Tiedote on laadittu käräjäoikeuden aloitteesta eikä Sipilän pyynnöstä... plääp plääp jne. Hovioikeus siis katsoi, ettei Sipilällä ole valitusoikeutta asiassa ja että käräjäoikeudella oli oikeus evätä Sipilän käräjäoikeudelle tekemä tyytymättömyyden ilmoitus. 

14. Hovioikeuden olisi toki pitänyt käsitellä ja tutkia Sipilän sille osoittama kirjoitus, ei valituksena, vaan kanteluna. Tätä ei ole tehty, aivan ilmiesesti siksi, että rajoittumalla käsittelemään ainoastaan menettelypuolen kysymystä Sipilän puhevallasta, hovioikeus on (omasta mielestään) näppärästi välttynyt ottamasta kantaa itse asiaan eli siihen, täyttikö käräjäoikeuden laatima seloste sisällöltään lainsäännöksen kriteerit.

642. Formulakuskin oikeusjuttu hovioikeudessa 

1. Maamme vanhin, vuonna 1623 perustettu Turun hovioikeus on herännyt ainakin hetkeksi uuteen eloon ja suoranaiseen tähtiloistoon. Hovioikeuden tavallisesti niin harmaansävyinen arki, joka koostuu uneliaista, yleisölle ja asianosaisille salaisista esittelyistä ja asiakirjojen siirtelystä kirjoituspöydiltä toiselle, on ollut tämän viikon kuin poispyyhkäisty. Näin ainakin, mikäli on uskominen iltapäivälehtien värikkäitä oikeussaliselostuksia. Kyse ei ole Tanssii tähtien kanssa -ohjelman nauhoituksista, vaan uutiskynnyksen ylittävän megaluokan oikeusjutun käsittelystä.

2. Hovoikeudessa puidaan koko viikko reilun parin vuoden takaista olviretkeä, joka päättyi ikävästi Jomalvikin sillan betoniin. Aamuyöstä liikenteessä ollut moottorivene törmäsi noin kahdeksantoista kertaista ylinopeutta ajaen siltapalkkiin alueella, jossa on viiden kilometrin tuntinopeusrajoitus. Mutta olihan matkassa todellinen vauhtiveikko eli entinen formulatähti JJ.Lehto mökkinaapurinsa kanssa. Kaverusten kännääminen oli alkanut jo mökillä, missä oli kuitenkin kyllästytty rouvaseuraan ja lähdetty veneilemään Tammisaaren. Siellä naukkailemista oli jatkettu paikallisessa pubissa aina hamaan valomerkkiin asti. Pubista lähdetttiin sitten kiitämään tuhatta ja sataa kotia kohti kerrotuin seurauksian.

3. Formulatähti selvisi onnettomuudesta suhteellisen vähäisin vammoin, mutta kaveri kuoli. Nyt riidellään siitä, kumpi herroista ajoi venettä, tähti vai tavis. Poliisi, syyttäjä ja Raaseporin käräjät olivat viime vuoden joulukuussa varmuudella sitä mieltä, että formulamies oli ratissa, joten Lehdolle mätkäistiin 2 vuoden ja 4 kuukauden vankeusrangaistus. Syyttäjä ja tuomittu valittivat hoviin, missä syytetty edelleen kiistää ajaneensa.

4. Vanhaan hyvään aikaan syyskäräjät aloitettiin niin, että tuomarit, advokaatit, syyttäjät ja koko käräjärahvas marssi kirkkoon käräjäjumalanpalvelukseen, jossa rovasti varoitteli ankarin sanoin vääristä tuomioista ja todistajia väärästä valasta sekä muistutti, että sillä vihon viimmeisellä tuomiolla kaikki asiakirjat avataan ja todisteet lopullisesti punnitaan. Formulatähden käräjät on sitä vastoin aloitettu sekä käräjä- että hovioikeudessa veneilemällä porukalla Jomalvikin kapessa kanavassa eli siis rikospaikalla. Sillalla seisova kuvaajien ja toimittajien lauma on ottanut oikeuden jäseniä, syyttäjiä ja advokaatteja kuskaavien kumiveneiden ohiajelun (ohimarssin) vastaan kameroitaan ja kännyköitään räpsytellen.

5. Saattaa olla, että Jomalvikin veneturmaa käsitellään vielä korkeimmassa oikeudessakin. Arvatenkin myös korkein oikeus haluaa tutustua katselmusmielessä Jomalvikin kanavan olosuhteisiin. Mutta kumiveneily tuntuu kyllä liian brutaalilta, sillä ovathan tuolloin liikkeellä valtakunnan ylimmät tuomarit koko komeudessaan. Toivottavasti valtio ymmärtää vuokrata KKO:n käyttöön loistoveneen tai -risteilijän vaikkapa syytteessä olevan formulatähden entiseltä kilpakaverilta Kimi Räikköseltä, jolla sitten ajaa hurautetaan Tammisaaresta rikospaikalle; Tammisaaressa voidaan nauttia lounas samassa pubissa, josta kohtalokas venematka aikanaan alkoi. Voi kuitenkin olla, ettei Kimillä ole tarpeeksi pientä venettä, joka mahtuisi kapoiseen kanavaan.

6. Oikeusjutussa on siis kyse siitä, ajoiko venettä onnettomuushetkellä veneen omistanut formulatähti vai hänen kapakkakaverinsa, joka sai onnettomuudessa surmansa. Alioikeus katsoi näytetyksi, että venettä kuljetti formulatähti itse ja tuomitsi hänet vankeusrangaistukseen. Tavallisesti yli kahden vuoden tuomion saanut syytetty pannaan heti kiven sisään sovittamaan rangaistustaan tai ainakin tutkintavankeuteen, mutta merkkihenkilöitä ja julkkiksia tämä sääntö ei näköjään yleensä koske. Niinpä Järvilehtokin on ollut käräjäoikeuden tuomion jälkeen vapaalla jalalla. Istumaan joutui vain JJ:tä avustanut advokaatti, mutta hänkin eri syystä eli rahanpesusta epäiltynä.

7. Kuten sanottu, arvokas hovioikeus on herännyt ko. tapauksen myötä entiseen kuninkaalliseen loistoonsa. Iltapäivälehtien otsikoiden ja lööppien mukaan oikeussalissa on nimittäin suorastaan vilissyt erilaisia "tähtiä": syytettynä on "formulatähti", hänen advokaattinsa on "tähtiasianajaja", todistajina ja/tai asiantuntijoina on kuultu "tähtitodistajia" jne. Kaiken kukkuraksi oikeusjuttua ovat meille taviksille selostaneet median "tähtitoimittajat".

8. Lehtijutuissa vilahtaa tuon tuostakin sana "tyrmäys" tai verbi "tyrmätä" johdannaisineen. Esimerkiksi puolustuksen todistaja "tyrmäsi" syyttäjän todistajan tai päin vastoin. Kamppailu on siis tosi kiihkeä otatus. Sanaa "tyrmätä" tai "tyrmäys" käytetään ko. jutun oikeussaliselostuksissa lähes yhtä usein kuin Jokereiden ja HIFK:n välisen lätkäottelun selostuksissa.

9. Puolustus, joka vaikutti olevan Raaseporin käräjillä hieman alamaissa, on saanut uuden tähtiasianajajan myötä purjeisiinsa - tai tässä tapauksessa moottoreihinsa - uutta puhtia. Puolustus on pannut syyttäjän lujille ja marssittanut oikeussaliin tähän mennessä kolme tähtitodistajaa: psykologian tohtorin,  törmäysonnettomuuksiin perehtyneen insinöörin ja oikeuslääkärinä toimivan professorin. Tohtori kertoi, että Järvilehdon selitys muistinmenetyksestä voi olla uskottava, insinööri, että Järvilehto oli luultavasti maannut veneen lattialla tai istunut veneen takaosassa ja ettei matkustajan paikalla ollut voinut istua kukaan, ja professori taas siitä, millä tavalla uhrin vammat olivat todennäköisestui syntyneet.

10. Syyttäjän todistajat ovat lähinnä toistaneet, mitä he kertoivat jo käräjäoikeudessa. Ruumiinavauksen tehneen oikeuslääkärin mukaan uhrin vammat todistavat, että hän oli istunut matkustajan paikalla. Syyttäjän kuulustuttama kriminaalipsykiatri pitää Järvilehdon muistamattomuutta hyvin epäuskottavana. Psykiatri on kummastellut myös sitä, että JJ ei ollut tapauksen jälkeen kysellyt mitään  onnettomuudessa mukana olleesta kaveristaan.

11. Puolustuksen kuulema oikeuslääkäri ei ollut osallistunut uhrin ruumiinavaukseen, vaan oli lukenut tapauksen yksityiskohdista ja uhrin vammoista jutun asiakirjoista. Sama ongelma koskee myös onnettomuustutkijan kertomusta. Todistajat, jotka eivät ole olleet mukana tutkimuksissa ja tapauksen selvittelyssä tai kuulusteluissa alusta lähtien, voivat saada vaikutteita mielipiteisiinsä oikeusjutun asianosaisten kertomuksista tai asiakirjoista sekä tiedotusvälineiden uutisisoinnista, mikä saattaa heikentää heidän lausuntojensa painoarvoa.

12. Mielenkiintoista nähdä, millaiseen näytön arviointiin ja ratkaisuun hovoikeus tuomiossaan päätyy. Syyttäjällä on toki todistustaakka kaikista rikoksen tunnusmerkistötekijöihin kuuluvista faktoista ja tuomitsemiskynnys on melko korkea, eli niin sanottua näyttöenemmyysperiaatetta ei rikosjutun todistusharkinnassa voida soveltaa. Hieman yli 50 prosentin todennäköisyysnäyttö syyllisyydestä ei siis riitä, vaan syylliseksi tuomitseminen edellyyttä selvästi vakuuttavampaa näyttöä. Tässä tapauksessa syytteessä esitetylle  hypoteesille on esitetty puolustuksen taholta järkevältä tuntuva vaihtoehtoinen hypoteesi. Näitä kahta vaihtoehtoa on todistusharkinnassa arvioita järkevyysnäkökulmasta. Jääkö syytetyn syyllisyydestä jutussa esitetyn todistusaineiston perusteella järkevä eli varteenotettava epäily, vaikka syytteen tueksi esitetty näyttö olisi sinänsä selvästi painavampaa kuin vastanäyttö? Jos jää, eli jos sanottua vaihtoehtoista hypoteesia ei kyetä eliminoimaan pois, niin silloin syyte on hylättävä.

634. Turun hovioikeuden presidentti vaihtuu

Tätä hahmoa hovioikeuden edustalla ei ole tarkoitus vaihtaa...

1. Turun hovioikeus, joka on maamme vanhin hovioikeus (perustettu 1623), saa uuden presidentin. Hän on oikeusneuvos Timo Esko. Hallitus esitti Eskoa virkaan tänään ja nimitys varmistuu huomenna, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, Turun hovioikeuden entinen viskaali, hyväksyy esityksen. Turun Sanomien uutispätkän mukaan Timo Esko olisi 62-vuotias, mutta todellisuudessa hän on vasta 60-vuotias.

2. Oikeusministeriön alainen tuomarinvalintalautakunta, joka valmistelee myös ko. nimityksen - oikeusneuvosten ja hallintoneuvosten virkaesitysten tekeminen ei sen sijaan kuulu mainitulle lautakunnalle - esitti Timo Eskoa virkaan yksimielisesti. Hän aloittaa virassaan marraskuun alussa. Hovioikeuden presidenttinä vuodesta 2000 toiminut Antero Palaja jäi eläkkeelle syyskuun alussa.

3. Tamperelaissyntyinen Esko toimii tällä hetkellä korkeimman oikeuden jäsenenä. Hän on urallaan työskennellyt myös yksityisellä puolella eli asianajajana (vuosina 1992 -2006 sekä Helsingin yliopiston hallintojohtajana (1987-1993). Koulutukseltaan Esko on oikeustieteen tohtori. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1985 tutkimuksellaan "Lainvalinta ja kansainväliset työsuhteet". Hän on "yhden kirjan dosentteja" Helsingin yliopistossa vuodesta 1986.  Eskoa on pidetty yhtenä harvoista suomalaisista kansainvälisen yksityisoikeuden asiantuntijoista.

4. Presidentin virkaa hakivat myös Turun hovioikeuden hovioikeudenlaamanni Riitta Jousi (65 v.) sekä Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen (50 v); vm. on entisiä oppilaitani Lapin yliopistosta, jossa hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta vuonna 1997. Tuomarinvalintalautakunnan mielestä vahvimmat ehdokkaat virkaan olivat Esko ja Jousi, joista Esko katsottiin ansioituneemmaksi ennen kaikkea johtamiskokemuksensa vuoksi.  - Hm, tuomarinvalintakunnan puheenjohtajalle Pauliine Koskelolle on tyypillistä, että nimenomaan mainittu "johtamiskokemus" painoi tämänkin viran täytössä eniten, vaikka Timo Esko on toki mainittuja kanssahakijoitaan selvästi monipuolisemman kokemuksen omaava ja muutenkin meritoituneempi lakimies.

5. Kuten kaikki muutkin KKO:n jäseneksi asianajajan tehtävästä (tähän asti) nimitetyt oikeusneuvokset, myös Timo Esko on innokas välimies; hän  on ollut vuodesta 1996 Suomen Välimiesyhdistyksen hallituksen jäsen. Hovioikeuden presidenttinä Eskolle jäänee entistä enemmän aikaa välimiestehtävien hoitamiseen, sillä noita hommia ei ole kielletty tuomareilta, ei edes oikeusneuvoksilta tai hovioikeudenpresidenteiltä. 

6. Välimiestehtävien hoitaminen sopii tietenkin erittäin huonosti tuomioistuimen päällikkötuomarin tehtävänkuvaan, jos silmällä pidetään tuomioistuin riippumattomuutta, mutta tästähän meillä Suomessa ei ole tunnetusti koskaan välitetty!

7. Mikä muuttuu, kun hovioikeuden presidentti vaihtuu? Ennuste on aina ennenkin ollut sellainen, että mikään tuskin muuttuu, ja nämä ennusteet ovat pitäneet kutinsa lähes aina sataprosenttisesti. Tuskinpa nytkään on mitään raflaavaa uutta odotettavissa, kun maamme vanhin hovioikeus saa uuden päällikkötuomarin. Hitaasti ja arvokkaasti mennään varmasti Turun hovioikeudessa jatkossakin, mutta onko tämä hyväksi ihmisten oikeusturvalle, onkin jo kokonaan toinen asia.

8. Itse asiassa aloitin itse tuomarinurani uran tavallaan juuri Turun hovioikeudesta, sillä vannoin siellä  joskus tammi-helmikuussa 1966 vastavalmistuneena  juristinplanttuna tuomarinvalan, jolloin minut otettiin hovioikeuden auskultantiksi. Palveltuani notaarina ja istuttuani asianmukaisen määrän käräjiä kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana, tuohon aikaan jämptisti 30 (pitkää) istuntopäivää, samainen Turun hovioikeus myönsi minulle 2-3 vuotta myöhemmin 25-vuotiaana armollisesti varatuomarin arvonimen. Näine oppeineni suoriuduin sitten 70-luvun alusta  pikkuhiljaa tuomarinuralle, ensin vt. ylimääräisesi viskaaliksi Helsingin hovioikeuteen.

9. Tuomarinvalan otti talvella 1966 Turussa vastaan hovioikeuden silloinen presidentti Filip Jaatinen, joka kuoli yllättäen pian tämän toimituksen jälkeen. Jaatista seurasi presidenttinä oikeusneuvos Lars-Henrik Lilius (1966-1972), joka muistan marssineen kävelykeppiään heilutelleen hovioikeuden edustalla vahvannäköinen palttoo päällään; Liliuksen joku esi-isäkin lienee ollut saman hovioikeuden presidenttinä. Liliusta puolestaan seurasi presidenttinä turkulainen oikeusneuvos Keijo Heikola (presidenttinä 1972-1987), jota pidettiin yleisesti pätevänä tuomarina. Heikolan jälkeen presidentiksi tuli  niin ikään syntyperäinen turkulainen hovioikeudenneuvos OTL Touko Kosonen (1988-1993); hänessä oli hieman prosessualistin vikaa, vaikkei koskaan väitellytkään. 

10. Touko Kososta seurasi presidenttinä oikeusneuvos Ole Roos (1993-2000), entisiä turkulaisia hänkin. Roos oli taitava tuomari, minkä panin merkille ollessani KKO:n ylimääräisenä oikeusneuvoksena 1983. Hovioikeuden presidenttinä Roosilla oli tapana tehdä tutustumismatkoja hovioikeuspiirin alioikeuksiin ja seurata tällöin paikan päällä myös käräjien istumista. Viimeisen tällaisen matkan Roos teki Ikaalisen käräjäoikeuteen, miltä matkalta Turkuun palattuaan hän kuoli. 

11. Ole Roosin jälkeen hovioikeuden presidentiksi nimitettiin syntyperäinen turkulainen Antero Palaja (2000-2012), joka on siis jäänyt nyt eläkkeelle. Hän haki presidentin virkaa jo vuonna 1993, jolloin siis viran sai Ole Roos. Palaja oli nimitetty KKO:n jäseneksi vuonna 1994, vasta myöhemmin ilmeni, että hän oli toiminut sittemmin konkurssiin asetetun Vakuutusyhtiö Apollon hallituksen puheenjohtajana. Olen kertonut Apollon tapauksesta ja Antero Palajan osuudesta asiassa kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). 

12. Hovioikeuden presidenteillä olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittää hovioikeuden ja hovioikeuspiirin alioikeuksien toimintaa. Käytäntö on valitettavasti osoittanut, että tämä kehitystyö jää useimmiten  vaatimattomaksi ja presidentti toimii käytännössä ikään kuin eräänlaisena hallintojohtajana; kaikissa hovioikeuksissa on toki erityinen kansliapäällikön virka. Lainkäyttöön ja sen tasoon, mikä ei tarkoita tietenkään yksinomaan juttujen käsittelyaikoja, ei kiinnitetä riittävää huomiota eivätkä presidentit osallistu esimerkiksi juridisissa aikakausijulkaisuissa lainkäyttöä ja/tai lainsoveltamista koskevaan keskusteluun.

13. Oma idolini hovioikeuden päällikkötuomarina oli Y.J. Hakulinen, joka toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä 1952-1972 ja oli siis sanotussa virassa vielä silloin, kun minä meni hovioikeuden esittelijäksi. Hakulinen oli todellinen lainkäytön johtaja ja kehittäjä, jolla oli auktoriteettia puuttua usein myös yksittäisiin ratkaisuihin, jos hän havaitsi niissä puutteita tai suoranaisia virheitä. Hallintotehtävät Hakulinen sen sijaan hoiti ikään kuin vasemmalla kädellä, ne oli yleensä delegoitu hovioikeuden sihteerille.

14. Jos Y.J. Hakulisen tyyppinen eli todella pätevä ja taitava tuomari, jolla olisi lainkäyttöjohtajalta edellytettävä taito ja tieteellisiin julkaisuihin perustuva arvovalta, hakisi nykyisin hovioikeuden presidentin virkaan, Pauliine Koskelon johtama tuomarinvalintalautakunta asettaisi hänet epäilemättä  kaikkein viimeisemmälle sijalle, jos nyt ylipäätään katsoisi hänet kelpoiseksi virkaan. Nykyisin painotetaan lähinnä vain viranhakijoiden hallinnollista kokemusta ja osaamista, lainkäyttöaidoille ei panna juuri minkäänlaista painoa. Lainkäyttöä johdetaan nyt, jos ylipäätään johdetaan, vasemmalla kädellä.

15. Niin muuttuu maailma - Eskoseni!

587. KKO 2012:43: Hovioikeus laiminlöi toimittaa pääkäsittelyn


1. Tampereen käräjäoikeus (nykyisin Pirkanmaan käräjäoikeus) oli marraskuussa 2009 antanut lainvoimaiseksi jääneen päätöksen, jonka mukaan vuonna 2002 syntyneen L:n huolto oli uskottu molemmille vanhemmille A:lle ja B:lle yhteisesti ja jossa L oli määrätty asumaan äitinsä A:n luona. L:llä oli ollut oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä joka toisen viikon ajan, joten hän oli päätöksen perusteella voinut asua vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona.

2. B oli huhtikuussa 2010 vireille tulleella hakemuksella vaatinut mainitun päätöksen muuttamista, koska A:n sairastuminen päätöksen antamisen jälkeen oli heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan suoriutua huoltajan tehtävästä ja koska yhteishuollon toteuttaminen ja vuoroviikkoasuminen ei ollut onnistunut. Pirkanmaan käräjäoikeus päätöksellään 19.1.2011 hyväksyi B:n hakemuksen ja määräsi L:n yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona sekä vahvisti L:n oikeuden tavata A:ta päätöksestä  ilmenevin tavoin.

3. A valitti Turun hovioikeudelle ja vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja B:n vaatimukset hylätään tai että ainakin L:n ja A:n välistä tapaamisoikeutta laajennetaan. Alkuperäisen päätöksen muuttamiseen ei valituksen mukaan ollut lapsen etuun perustuvaa syytä. A vaati edelleen, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn, jossa häntä ja eräitä todistajia kuultaisiin hänen kyvystään toimia lapsen huoltajana sekä huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä lapsen edun mukaisesti.

4. Turun hovioikeus totesi käsittelyratkaisussaan 7.6.2011 käräjäoikeuden ratkaisun perustuneen riidattomiin seikkoihin ja olosuhdeselvitykseen sekä lisäksi käräjäoikeuden päätökseen kirjattuihin todistajankertomuksiin. Näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä eikä asiassa siten tarvinnut luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ottaa vastaan suullista todistelua. Pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin selvästi tarpeetonta. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Tämän jälkeen hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

5. A pyysi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja valitti hovioikeuden päätöksestä. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamista varten tai ratkaistaan korkeimmassa oikeudessa suullisen käsittelyn jälkeen A:n jo hovioikeudessa vaatimin tavoin.

6. Korkeimmassa oikeudessa oli ensisijaisesti ollut kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Päätöksessään, josta on annettu ennakkopäätösseloste KKO 2012:43, korkein oikeus päätyi siihen, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely. Kun hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti jättäessään A:n vaatiman pääkäsittelyn toimittamatta, korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian takaisin Turun hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

8. Pari sana terminologiasta. Korkeimman oikeuden päätöksessä puhutaan pääkäsittelystä. Sillä tarkoitetaan kirjallisen käsittelyn vastakohtaa eli siis suullista käsittelyä. Hovioikeudenpääkäsittelyyn kutsutaan saapuville jutun asianosaiset ja heidän avustajansa, jotka esittävät lausumansa suullisesti hovioikeuden tuomareille. Pääkäsittelyssä voidaan kuulla ja yleensä myös lähes aina kuullaan todistajia, yleensä jo käräjäoikeudessa kuultuja, mutta tietyin edellytyksin myös uusia todistajia. Hovioikeuden pääkäsittely on tavallaan käräjäoikeudessa toimitetun pääkäsittelyn toisinto, mutta toisin kuin yleensä luullaan ja esitetään, käräjäoikeuden käsittelyä ei tarvitse toistaa uudelleen koko laajuudessaan, vaan käsittelyä voidaan rajoittaa tiettyyn osaan tapausta ja ottaa vastaan vain osa käräjäoikeudessa vastaanotetusta todistusaineistosta.

9. Pääkäsittely on kirjallista menettelyä selvästi parempi ja tehokkaampi keino selvittää asiaa sekä tosiasiapuolta eli näyttökysymystä että oikeus- eli lainsoveltamista koskevien kysymysten osalta. Kun todistajia samoin kuin asianosaisia kuullaan todistelutarkoituksessa henkilökohtaisesti, saa hovioikeus kirjallista menettelyä paljon luotettavamman käsityksen todistajien ja asianosaisten kertomusten näyttöarvosta ja kertomusten uskottavuudesta. Pääkäsittelyssä hovioikeuden jäsenillä on tilaisuus esittää asianosaisille ja todistajille tarkentavia kysymyksiä, millä on erittäin suurin merkitys asian selvittämisen kannalta. Kirjallisessa menettelyssä, joka siis perustuu käräjäoikeudessa taltioituun aineistoon ja hovioikeudelle esitettyihin valitus- ja vastinekirjelmiin, tuomareilla ei sitä vastoin ole tilaisuutta  tarvittavien kysymysten tekemiseen eikä lioin mahdollisuutta arvioida todistajien ja asianosaisten kertomusten näyttöarvoa ja uskottavuutta.

10. Jostakin syystä, ilmeisesti vanhoista, jo Ruotsin ja Venäjän vallan aikaisista menneen maailman traditioista johtuen, suomalaiset hovioikeustuomarit ovat aina suhtautuneet erittäin nihkeästi pääkäsittelyjen eli suullisten käsittelyjen toimittamiseen. He ovat aina vastustaneet kaikkia lakiuudistuksia, joiden tarkoituksena on ollut vähäisessä määrin lisätä hovioikeuksien velvollisuutta pääkäsittelyn toimittamiseen. He ovat onnistuneet pyrkimyksissään, sillä meillä hovioikeusmenettely on lain mukaan lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti kirjallista. Esimerkiksi Ruotsin hovioikeuksissa samoin kuin useimpien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa käsittely sen sijaan on pääsäännön mukaan suullista. Suomessa hovioikeudet ovat toimittaneet pääkäsittelyn ainoastaan noin 30 prosentissa riita- ja rikosasioissa, Ruotsin hovioikeuksissa pääkäsittelyjen osuus sen sijaan on ollut noin 60-70 prosentin luokkaa.

11. Vuoden 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen yhteydessä (OK 26 luku) hovioikeuden velvollisuutta pääkäsittelyn toimittamiseen on jälleen eräiltä osin kevennetty. Toisaalta  pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta, joka perustuu asianosaisen eli siis joko valittajan tai tämän vastapuolen vaatimukseen, on jonkin verran tiukennettu. Pääsääntönä on, että hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asianosainen sitä vaatii (OK 26:14.1). Tästä on säädetty eräitä poikkeuksia, joita on selostettu melko yksityiskohtaisesti KKO:n nyt kommentoitavan ratkaisun perusteluissa. Niissä viitataan useassa kohdin lain esitöihin eli hallituksen esitykseen 105/2009 vp.

12. Näyttää siltä, että hovioikeudet, kuten tässä tapauksessa Turun hovioikeus, ovat ryhtyneet soveltamaan pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta - jälleen kerran - supistavasti eli niin, että hovioikeuden ei tarvitsisi toimittaa pääkäsittelyä, ei vaikka 1) asianosainen sitä perustellusta syystä pyytää, tai 2) kun pääkäsittelyn toimittaminen on tarpeen henkilötodistelun uskottavuuden arvioimiseksi. Kuten korkeimman oikeuden perusteluista ilmenee, hovioikeuden/hovioikeuksien tulkinta ei ole sopusoinnussa lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.

13. Korkeimman oikeuden ennakkopäätös asiantilan selventämiseksi ja hovioikeuskäytännön korjaamiseksi on siten erittäin tarpeellinen.  Mutta se, ottavatko hovioikeudet todella opikseen KKO:n ratkaisusta, on jo toinen kysymys. Turun hovioikeuden ko. ratkaisu on vain jäävuoren huippu, sillä hyvin monissa tapauksissa hovioikeudet torjuvat härskisti ja lainvastaisesti asianosaisten pääkäsittelyn toimittamista koskevia perusteltuja vaatimuksia.

14. Hovioikeuksien perustelut, joilla pääkäsittelypyyntöjä evätään, ovat usein vain näennäisiä ja fraasinomaisia. Tästä Turun hovioikeuden ko. tapauksessa esittämät perustelut ovat oivallinen esimerkki. Minua ihmetyttää suuresti, miten hovioikeus voi perustella päätöstään noin luokattomalla tavalla. Lakia eli OK 26 luvun säännöksiä on todella tulkittu ja luettu kuin se kuuluisa piru raamattua, jotta valittajan pääkäsittelypyyntö saataisiin näennäisperusteluilla torjutuksi. Perusteluissa ei ole viitsitty mainita sanaakaan lain esitöistä, vaikka vasta niistä tarkemmin ilmenee, mitä viitatuissa pykälissä on tarkoitettu. Luultavasti lain esityöt on sivuutettu päätöksenteossa kokonaan.

15. Korkeimman oikeuden ei olisi minusta kannattanut perusteluissaan tyytyä vain selostamaan, mitä lain esiöissä eli hallituksen esitöissä on kerrottu. Perusteluissa olisi voitu opetusmielessä kertoa Turun hovioikeudelle ja kaikille muillekin hovioikeuksille, mitkä ovat ne reaaliset argumentit, joiden vuoksi pääkäsittelyn toimittaminen on po. tilanteissa tarpeen toimittaa. Näitä syitä, jotka liittyvät vapaaseen todistusharkintaan ja todistelun välittömyyteen sekä yleensä asian perusteellisen selvittämisen merkitykseen, on selostettu prosessioikeuden oppikirjoissa ja niihin olen viitannut lyhyesti edellä kohdassa 9. Vihjeeksi KKO:lle: Kaikki tieto ei löydy suinkaan lain esitöistä eli hallituksen esityksestä, vaikka KKO:n perusteluista voisi niin päätellä. Oikeuslähteitä on muitakin, kuten esimerkiksi oikeuskirjallisuus.

16. Korkein oikeus ei ole perusteluissaan viitannut yksilöidysti Europan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, vaikka niitä on annettu lähes "pilvin pimein" nimenomaan ko. tapauksessa eli kun on kysymys toisen oikeusasteen velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely. Suomikin on saanut EIT:ltä  mainittua tilannetta koskevia langettavia tuomioita. Viime vuosilta voidaan mainita esimerkiksi EIT:n ratkaisut Muttilainen vs. Suomi 22.5.2007 ja R.H. vs. Suomi 2.6.2009.

17. Myös korkein oikeus (muodollisesti Suomen valtio) on saanut EIT:ltä sapiskaa ("pyyhkeitä"), kun korkein oikeus on jättänyt suullisen käsittelyn toimittamatta niin, että menettely rikkoo EIS 6.1 artiklan määräystä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Viittaan esimerkiksi  EIT:n ratkaisuun Suuripää v. Suomi 12.1.2010, jossa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu, kun KKO:ssa ei ollut pidetty suullista käsittelyä virkamiehen lahjusrikkomusta koskeneessa jutussa. KKO antoi Suuripään tapauksessa ennakkopäätöksen KKO 2002:51; KKO:n jaoston puheenjohtajana oli oikeusneuvos Kari Raulos ja ratkaisukokoonpanoon kuului nuorimpana jäsenenä oikeusneuvos Pauliine Koskelo.

18. Otetaanpa tähän ihmisoikeustuomioistuimen Suuripää-tapausta koskevasta tuomiosta pätkä, joka koskee  edellä mainittua kysymystä:

EIT pani merkille, että valitusaste, käsillä olevassa tapauksessa korkein oikeus, sai tutkia paitsi oikeus- myös tosiasiakysymyksiä. Korkein oikeus ei ollut, kuten se oli päätöksessään todennut, harkinnut uudelleen näyttöä vaan arvioinut oikeudellisesti eri tavoin hovioikeuden selvitetyiksi katsomia tosiseikkoja, mikä oli johtanut toiseen lopputulokseen. Kysymys ei ollut ollut todistajien kertomusten uskottavuudesta vaan siitä, miten niitä oli oikeudellisesti arvioitava. EIT katsoi kuitenkin, että käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa tosiasia- ja oikeuskysymykset saattoivat liittyä toisiinsa siinä määrin, että niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Korkeimman oikeuden oli tullut jossakin määrin tehdä omaa harkintaa päättääkseen siitä, olivatko tosiseikat riittävä peruste valittajan tuomitsemiselle. Sanottu koski erityisesti tahallisuutta, jonka olemassaoloa oli tutkittu nimenomaisesti vain korkeimmassa oikeudessa. Rangaistuksen korkein oikeus oli joutunut määräämään ilman valittajaa henkilökohtaisesti kuulleen alemman asteen toimittamaa seuraamusharkintaa. EIT viittasi myös rikoksen laatuun ja totesi, että jutun lopputuloksella oli välttämättä ollut haitallinen vaikutus valittajan ammattiuralle ja maineelle. Lahjusrikkomus oli vakava asia jokaiselle virkamiehelle. Vielä EIT huomautti siitä, että valittaja ja hänen asianajajansa eivät olleet saaneet tilaisuutta vastata edes kirjallisesti korkeimman oikeuden aikomukseen tuomita hänet rangaistukseen. Ottaen huomioon jutun merkityksen valittajan kannalta EIT katsoi, että korkein oikeus ei ollut voinut päättää jutusta asianmukaisesti arvioimatta välittömästi valittajan henkilökohtaisesti antamaa kertomusta ja pitämättä suullista käsittelyä. EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.
19. Kuten EIT:n  ratkaisun perusteluista ilmenee, esimerkiksi kysymys syytetyn väitetystä tahallisuudesta on asia, jonka selvittäminen edellyttää yleensä syytetyn henkilökohtaista kuulemista myös muutoksenhakuasteessa, jos syyte on alemmassa oikeudessa hylätty. Sama kanta ilmenee myös EIT:n Espanjaa koskevan Serrano Contreras-tapauksen tuomiosta 20.3.2012. Myös siinä pidettiin virheenä, ettei ylin oikeusaste ollut kuullut syytettyä henkilökohtaisesti, kun oli kyse rikoksen subjektiivisen tunnusmerkistöön kuuluvan tahallisuuden selvittämisestä.