torstai 4. heinäkuuta 2013

748. Hovioikeuden seloste Anneli Auerin ym. tuomiosta

1. Turun hovioikeus antoi 27.6.2013 tuomionsa törkeää raiskausta ym. koskevassa jutussa, jossa syytettyinä olivat Anneli Auer ja hänen entinen miesystävänsä Jens Kukka. Varsinais-Suomen käräjäoikeus oli ratkaissut jutun 29.6.2012 antamallaan tuomiolla. Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen syyttäjät ja syytetyt. 

2. Lain mukaan pääsäntö on tuomion tai muunlaisen ratkaisun yleisöjulkisuus (YTJulkL 22.1 §). Lain 24 §:n 1 momentin  nojalla tuomioistuin voi kuitenkin harkintansa mukaan määrätä ratkaisun pidettäväksi tarpelliseksi osin salassa mainitussa pykälässä säädetyilä perusteilla. Ratkaisun salassapito ei siten ole milloinkaan pakollista, ei edes siinä tapauksessa, että asian käsittely on toimitettu kokonaan suljetuin ovin eli yleisön saapuvilla olematta. Lisäksi on huomattava, että salassapidon osalta lähtökohtana on lain mukaan ratkaisun osittainen salassapito (" pidettäväksi tarpeellisilta osin salassa"), ei siis koko tuomion salaaminen. 

3. Ratkaisun salassapidon laajuudesta riippumatta sen lopputulos (tuomiolauselma) ja sovelletut lankohdat ovat aina julkisia (YTJulkL 24.2 §). Tuomion ratkaisuun kirjoitetaan aina asianosaisten nimet, jotka ovat pääsäännön mukaan julkisia. YTJulkL 24.2 §:n mukaan tuomioistuin voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, jos asia koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa.

4. Salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta tuomioistuimen on laadittava julkinen seloste, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa (YTJulkL 25 §).  Julkisen selosteen sisältö on jätetty paljolti tuomioistuimen harkintaan, sillä laissa todetaan vain, että seloste sisältää pääpiirteittäisen selosteen asiasta ja ratkaisun perusteluista. Erityisen arkaluonteista henkilön yksityiselämään liittyvää rikosta koskeva julkinen seloste on myös julkistettava niin, ettei asianomistajan henkilöllisyys paljastu.

5. Vaikka lain mukaan selkeä pääsääntö on siis myös seksuaalirikosjutuissa ratkaisun julkisuus ja salassapidon osalta ainoastaan ratkaisun osittainen salaaminen, on käytäntö muodostunut toisenlaiseksi. Lähes poikkeuksetta varsinkin lasta koskevat seksuaalirikostuomiot julistetaan pidettäväksi - tuomiolauselmaa siis lukuun ottamatta - salassa kokonaan, jos ja kun asian käsittely on tapahtunut suljetuin ovin. Julkinen seloste ratkaisusta laaditaan vain harvoin. Ratkaisun kokonaan salaaminen on tuomioistuimen kannalta kätevä ja helppo ratkaisu, vaikka monet painavat perusteet puoltaisivat ratkaisun julkisuutta.

6. Vallitsevan käytännön mukaisesti Turun hovioikeuden alussa mainittu tuomio on julistettu tuomiolauselmaa lukuun ottamatta kokonaan salaiseksi. Ratkaisusta on kuitenkin laadittu julkinen seloste. Julkinen tarkoittaa sitä, että tuomiosta kiinnostuneet ihmiset voivat pyytää hovioikeudesta selosteen. Yleensä vain tiedotusvälineet ja niiden toimittajat hoksaavat pyytää selostetta ja tehdä sen jo ennen tuomion antamista.

7. OIkeudenkäynnin julkisuuden pitäisi nykyaikana toteutua toki niin, että tuomioistuin julkaisee selosteensa - ja yleensäkin ratkaisujaan - internet-sivuillaan, jolloin kaikilla olisi helppoa perehtyä selosteiden, tiedotteiden ja ratkaisujen sisältöön. Näin ei Suomessa kuitenkaan tapahdu, vaan ihmiset joutuvat pyytämään selosteita ja ratkaisuja tuomioistuimesta. Tuomioistuimet suhtautuvat meillä - KKO:ta ja KHO:ta kenties lukuun ottamatta - ratkaisuista tiedottamiseen ja yleensä tiedotustoimintaan leväperäisesti ja laiskasti. Tuomioistuinten tiedottaminen on internet-aikakaudella Suomessa edelleen lapsen kengissä, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa suorastaan retuperällä.

8. Turun hovioikeuden seloste löytyy tästä 

https://dl.dropboxusercontent.com/u/9362756/Julkinen%20seloste%201337%20r%2012%201625%20vs.pdf

9. Jotkut toimittajat ja pari professoria (Terttu Utriainen ja Dan Frände) ovat kehuneet selosteeen sisältöä ja tuomion perusteluja.  Professori Frände on tuntunut olevan suorastaan haltioissaan tiedotteen informatiivisuudesta, sillä hän ei ole kertomansa mukaan näin hyvin laadittuun selosteeseen koskaan aikaisemmin törmännyt. Totta on, että verrattuna Varsinais-Suomen käräjäoikeuden aiemmin samassa jutussa antamaan noin sivun mittaiseen selosteeseen hovioikeuden nelisivuinen seloste on paljon seikkaperäisempi. Minusta selosteen sisältöä olisi kuitenkin mahdollista vielä huomattavasti parantaa.

10. Selosteen loppukaneettina todetaan, että ratkaisu on ollut yksimielinen. Tämä herättää tietenkin kysmyksen, ketkä tuomarit ovat kuuluneet hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon. Tuomareiden nimiä ei kuitenkaan selosteessa mainita. Tämä on minusta outoa, mitä salaamista tuomareiden nimissä voisi muka olla? Tuomareidet nimet ovat myös salassa pidettäväksi määrätyssä tuomiossa aina julkista tietoa. Nyt tuomareiden nimiä joudutaan tiedustelemaan hovioikeudesta. 

11. Selosteessa ei mainita myöskään syyttäjien tai syytettyjen puolustajien nimiä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jutussa olisi ollut kolme tai jopa neljä syyttäjää. Se, pitääkö tämä paikkansa, jää edelleen hämärän peittoon, kun hovioikeus ei ole vaivautunut kertomaan syyttäjien nimiä.

12. Hovioikeudesta saadun tiedon mukaan Auerin jutun ratkaisukokoonpanoon ovat kuuluneet hovioikeudenlaamannni Simo Simola puheenjohtajana sekä muina jäseninä hovioikeudenneuvokset Kari Lahdenperä (valmistelevana jäsenenä) ja Nina Porkka, esittelijänä on ollut viskaali (tai asessori) Esko Junnila.

13. Kun jutussa on toimitettu pääkäsittely - selosteesta ei ilmene kuinka monta istuntopäivää pääkäsittely on käsittänyt - ei hovioikeus voi lain mukaan tehdä ratkaisua esittelystä eli esittelijän kirjallisen ratkaisuehdotuksen pohjalta. Menettelyn ja erityisesti todistelun välittömyys edellyttää, että ratkaisu tulee tehdä välittömästi pääkäsittelyn jälkeen pidettävässä oikeuden jäsenten neuvottelussa ja sen tulee perustua välittömästi pääkäsittelyssä esitettyyn ja vastaanotettuun aineistoon. Välittömyys kärsii, jos pääkäsittelyn jälkeen pidettäisiin kirjallinen esittely ja ratkaisu tehtäisiin esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella. Esittelijä voi toki olla seuraamassa pääkäsittelyä, mutta hän ei toimi tuolloin esittelijän roolissa, vaan häntä kutsutaan valmistelijaksi; tämä on hovioikeuksissa nykyisin vallalla oleva käytäntö. Turun hovioikeudesta saadussa kirjallisessa ilmoituksessa Esko Junnilaa tituleerataan kuitenkin esittelijäksi, mikä voisi viitata siihen, että hovioikeus olisi tehnyt ratkaisunsa "esittelystä" eli pääkäsittelyn jälkeen tapahtuneen kirjallisen esittelyn pohjalta. 

14.Selosteeseen olisi tarpeen merkitä tarkasti ne rikokset ja rikosnimikeet, joista syytetty on tuomittu, samoin kuin ne lainkohdat, joihin syyksilukemeinen perustuu. Lisäksi olisi kerrottava rikosten tekoajat. Nämä seikat ilmenevät kyllä tuomiolauselmasta, mutta toisaalta hovoikeudesta luulisi löytyvän sen verran palveluhenkisyytä, että kyseiset tiedot kirjoitettaisiin myös selosteseen, jottei hovioikeudesta tarvitsi pyytää erikseen syytettyjä koskevia tuomiolauselmia.

15. Turun hovioikeuden selosteessa ei ole menetelty näin, sillä siinä mainitaan ylimalkaisesti vain, että Jens Kukan syyksi on luettu hovoikeudessa samat rikokset kuin käräjäoikeudessakin, eli Kukka on tuomittu "kymmenestä seksuaalirikoksesta ja yhdestä pahoinpitelystä". Anneli Auer on puolestaan tuomittu "kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä, yhdestä laittomasta uhkauksesta", joista siis jo käräjäoikeus oli hänet tuominnut, sekä lisäksi "syyttäjän valituksen vuoksi myös kolmesta törkeästä pahoinpitelystä." 

16. Tämä on minusta liian ylimalkaista tietoa, kyllä rikosnimikkeet olisi pitänyt mainita selosteessa samalla tarkkuudella kuin tuomiolauselmassakin, seksuaalirikokset voivat olla laadultaan hyvin erilaisia. Selosteen otsikon mukaan jutussa oli kysymys "törkeästä raiskauksesta ym.", mutta selosteesta ei ilmene, onko molemmat syytetyt tuomittu törkeästä raiskauksesta, vai kenties ainoastaan toinen heistä tai kuinka monta näitä raiskauksia oikeastaan luettiin syytettyjen syyksi. Selosteesta eivät ilmene asianomaiset lainkohdat eikä myöskään rikosten tekoajoista mainita yhtikäs mitään.

17. Professoreiden mukaan selosteesta ilmenisi, että hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Tähän on syytä aluksi huomauttaa, että seloste ei suinkaan korvaa tuomion perusteluja, eikä selosteen perusteella voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, miten ja kuinka hyvin esimerkiksi näyttöä tai rangaistuksen mittaamista on tuomiossa perusteltu. 

18. Selostessa on selostettu jonkin verran näyttöä, mutta silti seloste herättää - ainakin minussa - monia kysymyksiä, joihin voisi saada vastauksen vain näytön arviointia koskevista tuomion perusteluista.  Selosteen mukaan "hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin", mutta tämä on itse asiassa vain pelkkä fraasi, josta ei ilmene, miten ja millä perusteilla mainittuun kokonaisrviointiin on päädytty. Näyttökynnyksestä ei selosteessa sanota mitään tarkempaa. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan rikosjutun näyttökyhnnys edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä sanontaa ja perustetta ei selosteesta kuitenkaan löydy.

19. Selosteen mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseksi hovioikeudessa on kuultu todistajina "kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia", minkä lisäksi asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet selosteen mukaan "keskeistä välillistä näyttöä asiassa". Selosteessa ei kuitenkaan mainita, ovatko kaikki psykologit ja lääkärit olleet lausunnoissan yksimielisiä, vain onko lausunnoissa eroja ja miltä osin. Selosteen mukaan psykologit ovat haastatelleet kolmea nuorinta lasta useita eri kertoja ja aina erikseen. Haastattelut on selosteen mukaan tehty "Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä". Tätä menetelmää ei ole selosteessa yksilöity. Aiemmin näissä menetelmissä on todettu lukuisia puutteita, toivottavasti käytetyt menetelmät ovat tässä jutussa olleet asianmukaisia.

20. Puolustuksen esittämistä käsityksistä todetaan selosteesta sen verran, että kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat puolustuksen mukaan kokonaisuudessaan epäluotettavia sillä perusteella, että lapset ovat kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistisista tapahtumista ja seikoista. Selosteen mukaan myös hovioikeus on havainnnut lasten kertomuksissa mainitunlaisia seikkoja, mutta todennut - yleiseen elämänkokemukseen viitaten - etteivät lasten kertomusten kyseiset osat vaikuta heidän muista tapahtumista antamiensa kertomusten uskottavuuteen. Hovioikeus on siis vain tavallaan "putsannut" nuo epärealistiset ja epäluotettavat osat  pois syyksilukemisestaan, mutta päätellyt, että muiden seikkojen ja tapahtumien osalta lasten kertomuksiin on syytä uskoa sellaisenaan. Tällainen päättely tuntuu - tarkempien perustelujen puuttuessa - kuitenkin arveluttavalta ja hieman liian "simppeliltä".

21. Selosteen mukaan hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa myös "yleiseen elämänkokemukseen". Hyvä näin, mutta kun on kysymys tuomioistumen ammattituomareista ja vieläpä toisen asteen tuomioistuimesta, olisi tarpeen, että tuomoistuin perustaisi näkemyksensä myös ammattilliseen kokemukseensa eli vastaavanlaisissa jutuissa aiemmin tekemiinsa havaintoihin samoin kuin yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin ja juridiseen argumentaatioon. 

22. Näyttöä ja sen arviointia on selostettu selosteessa melko laajasti, mutta silti monet yksityiskohdat jäävät selosteen perusteella hämärän peitoon ja edellyttäisivät varsinaisiin tuomion persteluihin tutustumista. Seloste tyydyttää varmaankin syyttäjiä ja asianomistajien edustajia, mutta tyydyttääkö se syytettyjen puolustusta? Tästä ei ole tietoa, sillä puolustajat eivät ilmeisesti rohkene lausua - se ilmaisukielto (!) - julkisuuteen käsityksiään selosteen sisällöstä ja tuomion perusteluista. Tältäkin kannalta olisi ollut tarpeen, että hovioikeus olisi julkistanut tuomionsa perustelut joko kokonaan tai ainakin osaksi, jotta todistusharkinnan oikeellisuuden kontrollointi olisi mahdollista. 

23. Hovioikeuden selosteessa ei mainita, millä perusteilla ja minkä lainkohtien nojalla tuomio on määrätty pidettäväksi salassa. Selosteessa ei mainita mitään myöskään salassapitoajasta. Tätäkin voidaan pitää puutteena. 

24. Kuten sanottu, oikeuden ratkaisua eli sen perusteluja ei ole lain mukaan pakko edes seksuaalirikosjutuissa määrätä salassapidettäväksi, vaan salassapito on aina tuomioistuimen harkinnan varassa. Ruotsissa, jossa on voimassa suurin piirtein samansisältöinen laki oikeudenkäynnin julkisuudesta kuin Suomessakin, ei seksuaalirikostuomioita määrätä salaisiksi samassa laajuudessa kuin meillä. 

25. Yhtenä esimerkkinä ruotsalaisesta käytännöstä voidaan mainita Gotlannin käräjäoikeuden lapsen raiskausjutussa 24.7.2012 antama tuomio, josta käräjäoikeus on tiedottanut avoimesti omasta aloitteestaan julkaisemalla tuomion internet-sivuillaan lähes sellaisenaan, ainostaan asianomistajien eli rikoksen uhrien henkilöllisyys näyttää tuomiossa salatun. Tuomio löytyy tästä.

26. Tuomioistuinten suhtautumisessa oikeudenkäynnin ja ratkaisujen julkisuuteen samoin kuin ratkaisuista tiedottamiseen tuntuu olevan naapurimaiden välillä selviä eroja.

38 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Blogistin touhu alkaa vaikuttaa samalta kuin KKO:n ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut - näennäisesti tärkeä asia joka puidaan hiustahalkovasti, mutta mielenkiintoisimmat tuomiovirheet ohitetaan kommentilla "niitä valitettavasti sattuu". Ei niitä saisi sattua.

Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Anonyymi kirjoitti...

Oman arvioni mukaan hovioikeuden seloste vastaa tavanomaista tuomioistuintasoa, ei sen heikompaa mutta ei myöskään parempaa. Hieman siinä on sellaista tuntua, että tehdään nyt, kun tehtävä on.

Mutta eikö seloste voisi olla jonkinlainen tuomiolauselman ja selosteen yhdistelmä, mihin blogistikin viittaa. Kaikki, mikä on julkista, näkyisi yhdestä dokumentista.

En tiedä, millä mallilla mahtaa olla suomen kielen ja kirjoittamisen opettaminen nykyään tiedekunnissa. Aikanaan oli tärkeintä osata kirjoittaa lakien johtolauseita (vai mitä ne nyt ovatkaan) - ikään kuin koko ikäluokka olisi mennyt lainvalmistelijoiksi ministeriöön. Jälki oli sen mukaista. Tuomioistuinten päätöksiä lukiessa posket punehtuivat monesti myötähäpeästä. Sama toki koski asianajajien kirjelmiä.

Kirjoittaminen ja argumentaatio pitäisi olla ykkösasioita oikeustieteellisissä tiedekunnissa.

Anonyymi kirjoitti...

Löytyykö laista sellaista kohtaa,missä mainitaan, ettei puolustuksella ole mahdollisuutta puolustautua samalla tavalla kuin syyttäjät? Tasavertaisuutta siis haen,koska en ole havainnut tässä tapauksessa kyseistä asiaa

Anonyymi kirjoitti...

Lapsia manipuloidaan esitutkinnassa yleisesti aivan järkyttävällä tavalla.

Olen nähnyt esitutkintapöytäkirjan jossa pahoinpitelyasiassa asianomistajana kuulusteltujen 7 ja 9 vuotiaiden lasten kertomus oli "minä" -muodossa, mutta tyylistä näki, ettei teksti suinkaan ollut lapsen kertomaa, vaan 40-vuotiaan konstaapelin näkemys siitä, mitä asiassa oli hänen mielestään täytynyt tapahtua. Sitten lapset olivat "allekirjoittaneet" tikkukirjaimilla nämä "esitutkintapöytäkirjat".

Kyllähän tällä tavalla toimien poliisi ja syyttäjä saavat sen käärmeensä pysyyn, mutta kokonaan toinen asia on, tapahtuuko oikeus, vai tapahtuuko jotakin aivan muuta.

Surullisinta on, että tuomioistuimet menevät tähän mukaan varsin kritiikittömästi. Jotakin perää tässä täytyy olla, kun poliisi on tutkinut ja syyttäjä syyttänyt, näyttää olevan ajatuskulku.

Periaate jonka mukaan epäselvissä tapauksissa asia tulisi ratkaista syytetyn eduksi, lienee kuopattu jo aikaa sitten, sitä ei tunneta juuri muualla kuin oppikirjoissa. Nykyään sen tilalla on "näyttöä tosin ei ole, mutta kyllä me tiedetään miten asia on" -periaate.

Anonyymi kirjoitti...

Tuomarin erikoislaatuisuutta kummastellaan - Kymenlaakson käräjäoikeus passitti alaikäisen uhrin putkaan
Kymen Sanomat 5.7.2013

Kymenlaakson käräjäoikeuden Kotkan toimipisteessä tehtiin viime viikolla äärimmäisen poikkeuksellinen päätös. Käräjätuomari antoi alaikäistä poikaa koskevan oikeuteentuontimääräyksen.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että oikeudelle virka-apua antava poliisi haki pojan kotoaan. 16-vuotias vietti putkassa neljä yötä.
Poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että poikaa kuultiin oikeudessa asianomistajana eli pahoinpitelyn uhrina.
Tavanomaisesti tuontimääräystä sovelletaan syytettyihin, jotka eivät ole aiemmin saapuneet oikeudenistuntoon.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni tämän jutun salaamisen suhteen äärimmäisen tärkeä näkökohta on:

Tämän Ulvilan murhajutun alaikäisten lasten henkilöllisyyttä ei pystytä mitenkään suojaamaan. Ei mitenkään. Neljän lapsen henkilöllisyys on hyvin helposti kenen tahansa pääteltävissä, vaikka heidän nimiensä salaamiseksi tehtäisiin mitä.

Tuomioistuin joka ei tätä faktaa ymmärrä, kärsii pahasta realismikadosta ja on ehkä syytä päätellä että he eivät sitten muutenkaan kuykene realiteettien tarpeeksi hyvään käsittämiseen.


Faktasta seuraa: kun uhrien henkilöyden salaaminen ei onnistu kuitenkaan, ei liene oikeastaan järkeä salata seksuaalisen hyväksikäyttöjutun tuomiotakaan. Tuomion salaaminen ei ainakaan palvele sitä tarkoitusta että pysyisi salassa uhrien henkilöllisyys ja se seikka että juuri he ovat olleet seksuaalisten tekojen uhreina.

Anonyymi kirjoitti...

En ole tarkistanut asiaa Turun hovioikeudesta, mutta kokemukseeni nojaten arvaan että hovioikeus ei ole tehnyt ratkaisunsa Esko Junnilan mistään "esittelystä" eli pääkäsittelyn jälkeen tapahtuneen kirjallisen esittelyn pohjalta,
vaan että tässä on kyse siitä että hieman ajattelematon ja huolimaton hovioikeuden selosteen laatija unohti merkitä Junnilan asemaksi "valmistelija" ja kirjoitti erheellisesti tuon sanan esittelijä. Kun alunperin Junnila määrättiin juttuun esittelijäksi ja vasta pääkäsittelyn toteuttamisen myötä hänen asemansa tekninen termi olisi tullut muuttua valmistelijaksi.

Tiedän nimittäin että hovioikuksissa tehdään tuollaisia huolimattomuuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Oikeastaan tieto esittelijästä/valmistelijasta lienee saatu hovioikeuden kirjaamosta, jossa tällaiseen ei ilmeisesti ole kiinnitetty huomiota (selosteessahan ei blogistin mukaan ollut mainintaa kokoonpanosta). Joka tapauksessa selvää lienee, ettei pääkäsittelyjuttua ole ratkaistu esittelystä (en ainakaan itse ole milloinkaan törmännyt tällaiseen menettelyyn).

Yleisellä tasolla on vielä todettava, että esittelijän tosiasiallinen rooli pääkäsittelyjutussa on hyvin usein paljon suurempi kuin lain kirjaimesta voisi päätellä. Tämä riippuu tietysti myös kunkin hovioikeuden ja sen yksittäisen kokoonpanon käytännöistä sekä esittelijän omasta persoonasta ja aktiivisuudesta. Esittelijä/valmistelija (kun tällainen on jutussa määrätty) tekee pääkäsittelyjutussakin kaikki valmistelevat toimenpiteet (toki valmistelusta vastaava jäsen tarvittavin osin hyväksyy nämä), laatii asiassa oikeudellisen muistion, kirjoittaa tuomiokonseptin perusteluineen (poikkeuksetta) ja ainakin itse (ja tämän olen käsittänyt varsin yleiseksi käytännöksi) olen valmistelijana toimiessani aina esittänyt päätösneuvottelussa mielipiteeni myös asian ratkaisemisesta (kysymys ei siis ole ollut mistään asian esittelemisestä). Tähän nähden lain mukainen erottelu esittelyjutun ja pääkäsittelyjutun ratkaisumenettelystä on kokoonpanokysymyksen osalta ainakin osittain teoreettinen. Edellä sanottu ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että pääkäsittelyjutun valmistelijalla ei ole oikeutta jättää esim. mietintöä ja siten saada mielipidettään näkyville ja että päätösvalta luonnollisesti on yksinomaan hovioikeuden jäsenillä.

Oikeuspoliittisena kommenttina vielä, että on varsin mielenkiintoista (?) nähdä, miten vallalla oleva suuntaus esittelijöiden määrän merkittävästä vähentämisestä tai jopa esittelijäjärjestelmän lakkauttamisesta tulee vaikuttamaan hovioikeuksien ratkaisujen juridiseen tasoon (onko muistio katoava luonnonvara?) taikka käräjäoikeuksien tuomioiden tasoon (kun toistaiseksi käräjätuomareiksi on yleensä siirrytty esittelijän tehtävästä). Mistä siis tulevat tulevaisuuden hovioikeudenneuvokset ja käräjätuomarit?

Salassapitokysymykseen sen verran, että jos anonyymin esittämin tavoin rikoksen uhrit olisivat yleisesti tiedossa, niin eikö silloin entistäkin painavammin perustein voida puoltaa rikoksen yksityiskohtien salaamista kokonaisuudessaan? Ainakin omasta mielestäni asianomistajien suojaaminen ajaa tällaisessa tapauksessa selvästi iltapäivälehdistön etujen tai yleisön tiedonsaantioikeuden edelle.

El Doctor kirjoitti...

Turun hovioikeus toimitti minulle luettelon pääkäsittelyyn kutsutuista todistajista. Todistajien titteleitä ei ole, vain nimet. Joukossa näkyy olevan Anu Suomela.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jahas, mielenkiintoista.
Ketkähän muut todistajat olivat?

Anonyymi kirjoitti...

Anon: "Ainakin omasta mielestäni asianomistajien suojaaminen ajaa tällaisessa tapauksessa selvästi iltapäivälehdistön etujen tai yleisön tiedonsaantioikeuden edelle."

Auerien jutussa olisi tullut huomioida ennenkaikkea oikeusvaltion uskottavuus, joka minusta menee jopa asianomistajalasten yksityisyyden suojan edelle, ja käsitellä juttu joko kokonaan avoimin ovin tai ainakin tehdä seloste siten, että asianomistajien nimet olisi korvattu kirjaimilla.

Anonyymi kirjoitti...

Hovioikeuden kokoonpano panee kyllä vahvasti epälemään, ovatko syytetyt saaneet jutussa puolueetonta oikeudenkäyntiä.

Anu Suomela kirjoitti...

Minulle on välitetty todistajiksi kutsuttujen luettelo Auer & Kukka HO:n käsittelystä. Nimiä on runsaat 50.

Se ei luo mitään valoa todisteluteemoihin. Siinä on vain nimet ilman ammattia, asuinpaikkaa tms.

Oman nimeni kohdalla olisi lukenut samoin kuin käo:ssakin 'Lapsen oikeuspsykologisen haastattelun periaatteista, sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten yleisyydestä'.

Näin koska toldisteluni oli puhtaan teoreettista, eikä minulla ole ollut käytössäni yhtään asiaa koskevaa asiakirjaa.

Riittävä perehtyminen tuohon kuulemma runsaan 2 tuhannen liuskan materiaaliin olisikin vaatinut parin kuukauden työn.

Minulla on nk. 'vankka elämänkokemus' siitä, että tuomioistuimet eivät ole halukkaita korvaamaan tuollaisesta työstä muuta kuin matkakustannukset ja päivärahan.

Alaan perehtynyttä asiantuntijaa kohdellaan siis samoin kuin silminnäkijää. Ymmärrän kyllä, jos asiaa hoitaneet virkamiehet velvoitetaan tulemaan todistajiksi noille ehdoilla, heillähän on virkapalkka.

Mutta olen sellaisenkin kummajaisen nähnyt, että käo määräsi lasta haastatelleelle psykiatrille maksettavaksi 500 €, kun hän esitti menettäneensä virka-aikana tuloja yksityisasiakkaiden vastaanottamisesta.

Olin kirjoittanut tuossa asiassa liki 100 liuskan oikeuspsykologisen analyysin lapsen haastatteluista. Minulle ei korvattu tuosta puolustuksen tilaamasta työstä mitään.

Tämä siis yhtenä esimerkkinä siitä, miten ronskit resurssit syyttäjällä on - koko virkamieskoneisto takanaan - ja miten olemattomilla resursseilla puolustus joutuu toimimaan.

Ilman asiantuntijoiten palkaatonta vapaaehtoistyötä ei puolustuksella ole mitään mahdollisuuksia.

Not a fair trial!

Anu Suomela







Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asianosaisten todistelutarkoituksessa kuulemia asiantuntijoita ja "asiantuntijoita" pidetään lain mukaan todistajina ("asiantunteva todistaja"), joille korvataan vain normaalit todistelukustannukset.

Anonyymi kirjoitti...

"Oman nimeni kohdalla olisi lukenut samoin kuin käo:ssakin 'Lapsen oikeuspsykologisen haastattelun periaatteista, sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten yleisyydestä'."

Vaikuttaa siltä, ettei mainituilla todistusteemoilla ole juurikaan voinut olla Auerin jutussa merkitystä. MIkä merkitys voisi olla "lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten yleisyyttä" koskevalla tilastollisella tms. selvityksellä? Ei mitään!

Samaa voidaan sanoa yleisluontoisesta selvityksestä, joka koskee "lapsen oikeuspsykologisen haastattelun periaatteita". Varsinkin, jos asiantuntija/todistaja ei ole tiennyt käsiteltävänä olevan tapauksen yksityiskohdista juuri mitään, vaan hänen kertomuksensa koskee vain "yleensä" ko. periaatteita.

Lapsen kuulustelun periatteita on selvitetty nykyisin monissa julkaistuissa tutkimuksissa ja alan oppikirjoissa.

Anu Suomela kirjoitti...

Blogisti on tietysti oikeassa tuossa palkkiokysymyksessä, eli noinhan laki asian sanoo. Eri asia on se, onko se puolustuksen kannalta kohtuullista.

Katarina Finnilä (jonka nimi on todistajaluettelossa), totesi väitöksessään, että 40%:a lapsia haastattelevista 'ammattilaisista' hyväksyy menettelytavat, joilla lapsia johdatellaan.

Eivätkä nuo ongelmat näytä olevan selvillä kaikilla oikeutta istuvillakaan.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

Anua on siis kuultu todistajana käräjäoikeudessa ja hovioikeduessa, vaikkei hän oman kertomansa mukaan tiedä asiasta juuri mitään, ei ole nähnyt "yhtään asiaa koskevaa asiakirjaa". Silti Anu tuntuu kitisevän eniten siitä, ettei hän saanut kunnon korvausta "todistamisestaan". Merkillistä.

Anonyymi kirjoitti...

"Katarina Finnilä (jonka nimi on todistajaluettelossa), totesi väitöksessään, että 40%:a lapsia haastattelevista 'ammattilaisista' hyväksyy menettelytavat, joilla lapsia johdatellaan".

Tuskin tuolla KF:n lausumalla voi olla minkäänlaista merkitystä Auerin jutussa, jos todistaja/todistajat eivät tiedä, miten lasten haastattelut on Auerin tapauksessa tehty?

Onko puolistus edes väittänyt, että lasten haastatteluissa olisi tehty virheitä?

Anu Suomela kirjoitti...

Arvailuahan tämä keskustelu on, kun oikeuden päätös on salainen. Sen verran pieni lintu on minulle laulanut, että prof. Santtila ja FT Finnilä olivat perehtyneet kyseisten lasten haastatteluihin, ja kirjoittaneet 150 -sivuisen analyysin.

Jos olen oikein ymmärtänyt, oikeus katsoi, ettei lausunto ollut tarpeen.

Vikisempä vielä vähän lisää. Eräässä tapauksessa istuin viikon Helsingin käo:n siivouskomerossa litteroimassa lapsen haastatteluja, ja tein niistä luotettavuusanalyysin.

Oikeus korvasi minulle litterointityöstä jotakin, vaikka kuka tahansa kanslisti olisi voinut sen näpytellä. Asiantuntemusta vaativasta luotettavuusanalyysistä ja haastattelun johdattelevuuden arviosta (n. 100 sivua) ei korvattu mitään.

Onko siis niin, että vain lääkäri tai muu virkamies on oikeuden silmissä ansainnut palkkion työstään, olipa se laadultaan mitä tahansa?

Vai onko kyse siitä, että puolustuksen todistaja, joka kritisoi virkamiesten tekemisiä astuu tuomioistuimen mielestä sen reviirille?

Anu Suomela

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kävikö siis niin, että kun Anu S. oli jo ehtinyt toimittaa käräjäoikeudelle oman "analyysinsä", niin hovioikeus kieltäytyi ottamasta enää samasta teemasta vastaan todisteena prof. Santtilan ja tri Finnilän 150 -sivuista analyysiä? Hm.

Jos mainittu Santtilan ja Finnilän analyysi on ns. täyttä tavaraa ja pureutuu ao. haastatteluihin ja niissä mahdollisesti ilmeneviin virheisiin, niin toki HO menetteli väärin, jos se epäsi sanotun todisteen esittämisen! Tämä olisi yksi peruste, johon puolustus voisi perustaa valituslupahakemuksensa KKO:lle.

Anu Suomela kirjoitti...

Juu ei, Suomela ei toimittanut mitään lausuntoa, vaan vastaili asianajajien kysymyksiin suullisesti. Ja siis pelkästään teorian tasolla, koska käytössäni ei ole ollut mitään tämän oikeustapauksen materiaalia.

Olin tietysti asianajajilta kuullut, millaisista syytteistä oli kyse. Yleisyysluvuthan eivät tietenkään päde yksittäiseen tapaukseen.

Mielestäni on kuitenkin syytä lähteä siitä, että mitä poikkeuksellisemmasta ilmiöstä on kyse, sitä aukottomammin sen esiintyminen on osoitettava myös yksittäisessä tapauksessa.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

Miten puolustus voi tuoda oikeuteen todistajan tai asiantuntijan, joka ei ole perehtynyt lainkaan ao. konkreettisen tapauksen faktoihin? Tarpeetonta todistelua ei lain mukaan saisi ottaa vastaan.

Nyt hovioikeus on sallinnut tällaisen tarpeettoman todistelun esittämisen, mutta sen sijaan evännnyt tapaukseen perehtyneiden todellisten asiantuntijoiden (Santtila, Finnilä) tapauksesta laatiman analyysin esittämisen todisteena. Merkillistä!

Anu Suomela kirjoitti...

Olettamani on, että todisteluni päätyi samaan roskikseen kuin Santtilan ja Finnilänkin. Mutta tuota en tiedä, kun en ole nähnyt päätöstä.

Oikeuspsykologia on melko nuori psykologian alue, mutta sen tieteellinen tutkimus on varsin laajaa. Epäilen, että tuo tieto ei ole ihan jokaisen tuomarin tai oikeusneuvoksen vahvimpia osaamisalueita.

Juristit vetoavat aina kokemussääntöihin. Teoreettisessa todistelussa tuodaan esiin nimenomaan noita oikeuspsykologian kokemussääntöjä.

Tarkennan vielä sen verran, että toinen asiamiehistä teki joitakin kysymyksiä muodossa: 'Tässä tapauksessa on esitetty ... miten arvioitte tätä tieteellisen tutkimustiedon kannalta?'

Anu Suomela


Anonyymi kirjoitti...

Se ero näissä kai oli, että Santtilan ja Finnilän kirjallista analyysiä ei edes hyväksytty eli otettu vastaan todisteeksi, kun taas Anu Suomelan todistajankertomuksen kuultiin hovioikeudessa. Näin siis tehtiin, vaikka noista kolmesta todistajasta vain Santtila ja Finnilä olivat henkilökohtaisesti tutustuneet lasten haastatteluihin ja heillä oli siis edellytykset jotakin niistä myös lausua.!

Anonyymi kirjoitti...

Anu voisi kyllä kysyä tuomion perusteluja puolustuksen asianajajilta. Se, että tuomion perustelut on määrätty salassa pidettäviksi, tarkoittaa sitä, ettei tuomioistuin anna niitä yleisölle. Tämä ei estä puolustusta näyttämästä perusteluja esimerkiksi todistajalle, jota puolustus on kuullut jutussa.

Niin, ja mistä sen tietää, jos puolustus vaikka kutsuu Anun todistajaksi vielä KKO:ssa! Kyllä hänelle silloin pitäisi kertoa, miten hänen todistukseensa on suhtauduttu hovioikeuden tuomiossa!

Anu Suomela kirjoitti...

Korjaan vielä tuonkin. Santtilaa ja Finnilää kuultiin suullisesti HO:ssa kirjallisen lausunnon lisäksi.

Anu Suomela

Anonyymi kirjoitti...

No, jo on sekavaa! Hieman aiemmin AS kirjoitti kuitenkin näin:

"Sen verran pieni lintu on minulle laulanut, että prof. Santtila ja FT Finnilä olivat perehtyneet kyseisten lasten haastatteluihin, ja kirjoittaneet 150 -sivuisen analyysin. Jos olen oikein ymmärtänyt, oikeus katsoi, ettei lausunto ollut tarpeen".

Edellisen kommentin mukaan Santtilan ym. lausunto siis "ei ollut tarpeen", mutta jälkimmäisen kommentin mukaan taas oli!

Jos todistajan käsitykset vaihtelevat tällä tavoin, niin ei ole mikään ihme, ettei hänen kertomuksellaan oikeudessa todistajana kuultuna ole ollut merkitystä.

Anu Suomela kirjoitti...

Yritän selventää. Santtila, Finnilä ja Suomela olivat kaikki puolustuksen kutsumia todistajia. Kaikkia kuultiin suullisesti molemmissa oikeusasteissa

Santtila ja Finnilä olivat kirjoittaneet 150-sivuisen lausunnon perehdyttyään tapauksen syntyhistoriaan ja lasten kuulemisiin. Suomelalla ei kyseisiä materiaaleja ollut.

Puolustus siis katsoi tuon todistelun välttämättömäksi. Käräjäoikeus otti sen huomioon. HO katsoi, ettei Santtilan ja Finnilän todistelu ja myös lausunto eivät olleet tarpeen.

Voin siitä päätellä, että minunkin suullinen todistelu heitettiin henkiseen roskakoriin. Varmuudella voin sanoa vain sen, että meidän kolmen todistelu on perustunut samaan tieteelliseen tutkimukseen lasten johdattelusta ja haastattelun periaatteista.

Anu Suomela



Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anu Suomelan kommentit ja selitykset näyttävät käyvän vain entistä sekavimmiksi! Yhtäältä hän sanoo, että Santtilaa ja Finnilää kultiin suullisesti todistajina (siis myös hovioikeudessa), mutta toisaalta hän kertoo, että HO katsoi, ettei Santtilan ja Finnilän todistelu ollut tarpeen!

Jos kerran S:n ja F:n todistelu ei ollut tarpeen, niin silloin heitä ei olisi pitänyt kuulla todistajina lainkaan! Mutta kun heitä kuultiin, heidän kertomuksensa ei ollut asiaan vaikuttamatonta. Mutta se, mikä todistuarvo noille kertomuksille annetiin, on eri asia. Hovioikeus ei ilmeisesti pannut heidän kertomuksilleen kovinkaan paljon painoa.
Minulle on jäänyt edelleen epäselväksi, mikä kohtalo oli S:n ja F:n kirjallisella, 150-sivun selvityksellä, eli otettiinko se vastaan vai ei.

Mutta tätä Anu Suomela ei näytä pystyvän selvittämään, joten hänen ei tarvitse sitä täällä enää yrittää.

Seppo Isotalo kirjoitti...

Tässä on siis kaksi tunnettu tukijaa Santtila ja Finnilä. Suomelalla on kokemusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista tapauksista oikeudessa. Kaikkien heidän työnsä ovat varteenotettavaa, yleistä luettavaa. S§T ovat syvällisesti perehtyneet siihen aineistoon, joka esitettiin käräjäoikeudessa. Se koski sekä murhaa että lsh asiaa.

Hovioikeuden selostuksesta ei saa selvää kuinka heihin on suhtauduttu, paitsi, että valitus heidän korvauksensa käräjäoikeudessa 26.200 euroa on hylätty. He saavat vain todistajapalkkion niin käräjillä kuin hovissakin. Siis 150 sivua jäi maksamatta käräjäoikeudessa. Hovissa he eivät enään tehneet samaa suurtyötä vaikka syyttäjällä oli paljon uutta aineistoa

Suomela on todistanut molemmissa, mutta vain yleisellä tasolla, kuten hän itse sanoo. Sen tason muistiolla ei kummallakaan oikeusistuimella ollut käyttöä.

Siis hyvin teoreettisella pohjalla on puolustus toiminut.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Siitä, että S:lle ja F:lle korvattiin työstään ja ajanhukastaan valtion varoista vain normaali todistajanpalkkio, ei voida päätellä mitään sen suhteen, mikä vaikutus heidän selvityksellään mahdollisesti oli näyttönä asiassa. Tämä ei ilmene hovioikeuden julkaisemasta selosteesta - varmasti moni muukin seikka on jäänyt selosteessa mainitsematta - mutta sen pitäisi ilmetä tuomion perusteluista. Perustelut on kuitenkin märätty pidettäväksi ei-asianosaisilta salassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

S:n ja F:n palkkio selvitystyöstä on osa syytettyjen oikeudenkäyntikuluja. Jos syytteet olisi hylätty, olisi kyseinen summa, tai kohtuullinen osa siitä, muiden kulujen tavoin korvattu syytetyille valtion varoista eli käytännössä maksettu todistajille. Kun syytetyt tuomitiiin, voidaan tietenkin päätellä, ettei hovioikeus katsonut S:n ja F:n lausunnolla olleen puolustuksen toivomaa todistusarvoa.

Anonyymi kirjoitti...

Manner&Brander on arvostettu juristitsto. Tuskin haluavat pilata mainettaan puolustamalla Suomen kuuluisinta "pedofiilimurhaajaa". Vai kuinka?

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki Virolainen sanoi ...

"Jos syytteet olisi hylätty, olisi kyseinen summa, tai kohtuullinen osa siitä, muiden kulujen tavoin korvattu syytetyille valtion varoista eli käytännössä maksettu todistajille."

Aivan. Mutta entäpä toisin päin? Jos he olisivat olleet syyttäjän nimeämiä todistajia, eikö kyseinen summa tai kohtuullinen osa siitä olisi maksettu todistajille valtion varoista, vaikka syyte olisi hylätty? Syyttäjän todistajina heillä siis on aina oikeus kunnon palkkioon, mutta syytetyn todistajina vain, jos syyte hylätään. - Aikamoinen riski uhrata kymmeniä työtunteja syytetyn asialle, kun korvauksen saaminen on tällaista riskipeliä.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka kauan Auer on nyt ollut vangittuna? Jos hän istuu ensikertalaisena puolet 7v6kk tuomista, niin mahtaisko pian päästä vapaalle. Olen ymmärtänyt ettei Satakunnan käräjäoikeus ole vanginnut häntä epäiltynä miehensä murhasta.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa muuten Jyrki Virolainen lukaista blogiteksti:

http://niinaberg.com/2013/07/25/julkinen-seloste-asiassa-auer-kukka/

Paljon kattavampi kuin hovioikeuden julkinen seloste. En tiedä enää mitä tästä pitäisi ajatella.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, mahdotontahan sitä on tietää, mihin hovioikeuden tuomio on perustunut, kun tuomio on salainen ja siitä on tiedotteessa julkistettu vain "valikoituja" tietoja, joiden perusteluja emme tiedä.

Jos Satakunnan käräjäoikeus tai myöhemmin Vaasan hovioikeus hylkää murhasyytteen, niin silloin KKO:n on kyllä pakko antaa myös LSH-jutussa Auerille valituslupa ja ottaa asia tutkittavakseen. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa, mihin mennessä Auer tulee jo lusineeksi "kakustaan" merkittävän osan.

Kuten aikanaan sanoin, KKO:n olisi pitänyt palauttaa murhajuttu käsiteltäväksi yhdessä LSH-jutun kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Santtila ja Finnilä ovat parhaat tieteelliset asiantuntijat lasten haastatteluihin liittyen seri-epäilyissä. Juuri sen vuoksi heitä ei haluta kuulla eikä ottaa huomioon tuomionannossa. Mieluummin pidetään yllä antiikinaikaista ja inkvisitorista käsitystä seksuaalisuuden demonisuudesta. Juttujen ja perustelujen salailun tarkoitus on ainoastaan peittää heikosti perustellut päätökset. Elämme lasten seri-jutuissa vielä perinteisiä itsesaastus-/äpärä-/siemenenhukkaamis-/ ja homofobia-aikoja.
On hyvinkuvaavaa, että Auer-jutussakin esiintynyttä harhaista tamperelaislääkäriä kohtaan kesäkuussa 2014 tehty rikosilmoitus törkeistä perättömistä lausumista oikeudessa makaa edelleen Turussa joulukuussa 2014. Suomen oikeuslaitos ei näytä haluavan, että lääkärin valehtelemiset oikeudessa tulevat käsittelyyn ja yleiseen tietoon.