742. Todistelua koskevan lainsäädännön uudistaminen

1. Oikeusministeriön asettama työryhmä (todistelutyöryhmä) luovutti 9.11.2012 mietintönsä todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsädäänön uudistamisesta, ks. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 69/2012).

2. Esityksessä ehdotetaan todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun ja siihen liittyvien todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamista. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa. 

3. On todella merkillistä (hassua), että hallintotuomioistuimet on myös tältä osin eriytetty (omasta tahdostaan) muusta lainkäytöstä, sillä ehdotettu uusi lainsäädäntö ei koskisi lainkaan hallintotuomioistuimia ja niissä tapahtuvaa todistelua. Todettakoon, että myös oikeudenkäynnin julkisuudesta on annettu eri lait yleisten ja hallintotuomioistuinten osalta. Hallintotuomioistuimet haluavat ilmeisesti eriyttää, paitsi organisaationsa ja hallintonsa, myös menettelynsä mahdollisimman pitkälti yleisistä tuomioistuimista ilmeisesti siksi, että niiden integroituminen yleisiin tuomioistuimiin olisi myöhemmin mahdollisimman vaikea tehtävä.

4. OK:n 17 luvun nykyiset todistelusäännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1948, vaikka niihin on toki tehty vuosien kuluessa lukuisia muutoksia. Esityksen mukaaan luku sisältäisi myös jatkossa  perussäännökset vapaasta todistelusta ja todistusharkinnasta (OK 17:1) ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita- ja rikosasioista otettaisiin lakiin yleissäännökset (17:2 ja 3). Luvussa säädettäisiin myös selvityksen esittämisestä lainsoveltamista koskevasta kysymyksestä (17:4) sekä siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet (17:7) ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön (17:8).

5. OK 17 lukuun keskitettäisiin varsin yksityiskohtaiset säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamista (17:10-23). Luvussa säädettäisiin valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin ja sovittelijoihin ja virkaan liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa. Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan saamistaan tiedoista. Asianosaisen lähimmillä sukulaisilla sekä puolisolla tai avopuolisolla taikka muutoin erityisen läheisellä henkilöllä olisi oikeus kieltäytyä todistamasta. Jos läheinen olisi kuitenkin todistajana kuultava rikoksen asianomistaja, hänellä ei olisi kieltäytymisoikeutta käsiteltäessä syyttäjän ajamaa syytettä virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Tämä olisi myös poikkeus siitä, että jokaisella on oikeus olla myötävaikuttamatta läheisensä syyllisyyden selvittämiseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Vaitiolooikeus koskisi myös liike- ja ammattisalaisuuksia sekä lähdesuojan alaisia tietoja. Raiskaus-, pakottamis- tai hyväksikäyttörikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoitua kertomusta voitaisiin käyttää todisteena, jos syytetyn vastakuulusteluoikeudesta esitutkinnassa on huolehdittu.

6. Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian rat- kaisemiseksi ja muut olosuhteet (OK 17:25, yleinen hyödyntämiskielto).  Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyillä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys.

7. Nykyiseen tapaan  OK 17 luvussa säädettäisiin eri todistuskeinoista (17:29-40), joita ovat asian- osaisen kuulustelu, todistaja, asiantuntija, asiakirja ja katselmus. Mahdollisuudesta kuulla asianosaista totuusvakuutuksen nojalla luovuttaisiin. Todistajanvalasta ("Jumalan kautta") luovuttaisiin, joten jatkossa kaikki todistajat ja asiantuntijat antaisivat vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Nyt käytössä olevasta kuultavien ryhmästä luovuttaisiin, jolloin todistajan esteellisyys koskisi jatkossa vain asianosaisia; kaikkia muita voitaisiin kuulla todistajana.

8. Paljon keskustelua ja väittelyä herättänyt anonyymi todistaminen säädettäisiin mahdolliseksi. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädettäisiin, että tuomioistuin voi erillisessä menettelyssä myöntää todistajalle anonymiteetin, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta ja jos menettely on välttämätön todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Anonymiteetti voitaisiin tuomioistuimen päätöksellä poistaa, jos todistaja on syyllistynyt kertomusta anta- essaan rikokseen.

9. OK 17 luvussa säädettäisiin myös kutsuista, todistelumenettelystä pääkäsittelyssä ja sen ulkopuolella, todistelusta vastaisuuden varalta, todisteluun liittyvistä pakkokeinoista, korvauksista ja palkkioista sekä muutoksenhausta todistelua koskevaan ratkaisuun.

10. Esityksessä ehdotetaan, että asianomistajan ensisijaisesta syyteoikeudesta väärästä il- miannosta luovuttaisiin, jolloin asianomistajalla olisi kaikkien rikosten osalta toissijainen syyteoikeus. Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset 30 muun lain muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2014.

11. Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 65 taholta, minkä lisäksi korkeimmalle oikeudelle varattiin tilaisuus lausua. Lausuntoja saatiin yhteensä 56. Oikeusministeriössä laadittu lausuntokooste  julkaistiin eilen 12.6.: OM:n mietintöjä ja lausuntoja 30/2013.

12. Yleisest ottaen lausunnonantajat pitivät hanketta tarpeellisena ja suhtautuivat myönteisesti siinä esitettyihin tavoitteisiin ja ehdotusten pääperiaatteisiin.  Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin ehdotusta siitä, että lähiomaisen oikeus kieltäytyä todistamasta laajennettaisiin koskemaan avopuolisoa. Seksuaalirikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoidun kertomuksen käyttämistä todisteena ilman kuulemista oikeudenkäynnissä kannatti noin yksi kolmasosa ja vastusti noin yksi kolmasosa kysymyksestä lausuneista.

13. Todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen ottamista lakiin kannatettiin lausunnoissa laajalti. Useissa lausunnoissa toivottiin kuitenkin tarkempia pykälämuotoiluja ja perusteluja. Anonyymin todistamisen mahdollistamista kannatti hiukan yli puolet kaikista lausunnonantajista. Näistä osa kannatti anonyymin todistamisen edellytyksenä olevan enimmäisrangaistuksen rajan laskemista ja osa edellytyksen sitomista enimmäisrangaistuksen asemesta rikostyyppiin. Anonyymin todistamisen mahdollistamista vastusti noin yksi viidesosa kaikista lausunnonantajista. Useat lausunnonantajat katsoivat, että anonyymin todistajan henkilöllisyyden tulisi olla syytettä käsittelevän tuomioistuimen tiedossa.

14. Lainsäädäntöhanke käsittelee pääasiassa useita rikosprosessia koskevia erityiskysmyksiä, kuten juuri anonyymiä todistelua, todisteiden hyödyntämiskieltoja ja varsin monimutkaisiksi muodostuneita kysymyksiä todistajan vaitiolosta ja salassapidettävistä asioista.Todistusoikeuden "suuret kysymykset", kuten esimerkiksi todistustaakkaa ja näyttökynnystä riita-asioissa koskevat kysymykset uhkaavat hukkkua lukuisten erityiskysymysten alle. Näiden ja monien muiden kysymysten osalta säännösten tulkinta ja oikeuden kehittyminen jää (edelleen) paljolti tuomioistuinkäytännön varaan.

15. Omassa lausunnossani käsittelin muun muassa sitä, tulisiko rikosasioita koskevat todistelusäännökset sisällyttää kokonaan eri lakiin eli rikosasian oikeudenkäyntilakiin (ROL), jolloin OK 17 lukuun jäisivät ainoastaan todistelua riita-asioissa koskevat säännökset. Tämä systemaattinen muutos parantaisi sääntelyn selkeyttä ja säännösten ymmärrettävyyttä. Työryhmän esityksen mukaisesta OK 17 luvusta tulisi koko lain eli oikeudenkäymiskaaren laajin luku, todellinen "mammutti", jonka hallitseminen saattaisi tuottaa vaikeuksia paitsi asianosaisille myös tuomareille.

642. Formulakuskin oikeusjuttu hovioikeudessa 

1. Maamme vanhin, vuonna 1623 perustettu Turun hovioikeus on herännyt ainakin hetkeksi uuteen eloon ja suoranaiseen tähtiloistoon. Hovioikeuden tavallisesti niin harmaansävyinen arki, joka koostuu uneliaista, yleisölle ja asianosaisille salaisista esittelyistä ja asiakirjojen siirtelystä kirjoituspöydiltä toiselle, on ollut tämän viikon kuin poispyyhkäisty. Näin ainakin, mikäli on uskominen iltapäivälehtien värikkäitä oikeussaliselostuksia. Kyse ei ole Tanssii tähtien kanssa -ohjelman nauhoituksista, vaan uutiskynnyksen ylittävän megaluokan oikeusjutun käsittelystä.

2. Hovoikeudessa puidaan koko viikko reilun parin vuoden takaista olviretkeä, joka päättyi ikävästi Jomalvikin sillan betoniin. Aamuyöstä liikenteessä ollut moottorivene törmäsi noin kahdeksantoista kertaista ylinopeutta ajaen siltapalkkiin alueella, jossa on viiden kilometrin tuntinopeusrajoitus. Mutta olihan matkassa todellinen vauhtiveikko eli entinen formulatähti JJ.Lehto mökkinaapurinsa kanssa. Kaverusten kännääminen oli alkanut jo mökillä, missä oli kuitenkin kyllästytty rouvaseuraan ja lähdetty veneilemään Tammisaaren. Siellä naukkailemista oli jatkettu paikallisessa pubissa aina hamaan valomerkkiin asti. Pubista lähdetttiin sitten kiitämään tuhatta ja sataa kotia kohti kerrotuin seurauksian.

3. Formulatähti selvisi onnettomuudesta suhteellisen vähäisin vammoin, mutta kaveri kuoli. Nyt riidellään siitä, kumpi herroista ajoi venettä, tähti vai tavis. Poliisi, syyttäjä ja Raaseporin käräjät olivat viime vuoden joulukuussa varmuudella sitä mieltä, että formulamies oli ratissa, joten Lehdolle mätkäistiin 2 vuoden ja 4 kuukauden vankeusrangaistus. Syyttäjä ja tuomittu valittivat hoviin, missä syytetty edelleen kiistää ajaneensa.

4. Vanhaan hyvään aikaan syyskäräjät aloitettiin niin, että tuomarit, advokaatit, syyttäjät ja koko käräjärahvas marssi kirkkoon käräjäjumalanpalvelukseen, jossa rovasti varoitteli ankarin sanoin vääristä tuomioista ja todistajia väärästä valasta sekä muistutti, että sillä vihon viimmeisellä tuomiolla kaikki asiakirjat avataan ja todisteet lopullisesti punnitaan. Formulatähden käräjät on sitä vastoin aloitettu sekä käräjä- että hovioikeudessa veneilemällä porukalla Jomalvikin kapessa kanavassa eli siis rikospaikalla. Sillalla seisova kuvaajien ja toimittajien lauma on ottanut oikeuden jäseniä, syyttäjiä ja advokaatteja kuskaavien kumiveneiden ohiajelun (ohimarssin) vastaan kameroitaan ja kännyköitään räpsytellen.

5. Saattaa olla, että Jomalvikin veneturmaa käsitellään vielä korkeimmassa oikeudessakin. Arvatenkin myös korkein oikeus haluaa tutustua katselmusmielessä Jomalvikin kanavan olosuhteisiin. Mutta kumiveneily tuntuu kyllä liian brutaalilta, sillä ovathan tuolloin liikkeellä valtakunnan ylimmät tuomarit koko komeudessaan. Toivottavasti valtio ymmärtää vuokrata KKO:n käyttöön loistoveneen tai -risteilijän vaikkapa syytteessä olevan formulatähden entiseltä kilpakaverilta Kimi Räikköseltä, jolla sitten ajaa hurautetaan Tammisaaresta rikospaikalle; Tammisaaressa voidaan nauttia lounas samassa pubissa, josta kohtalokas venematka aikanaan alkoi. Voi kuitenkin olla, ettei Kimillä ole tarpeeksi pientä venettä, joka mahtuisi kapoiseen kanavaan.

6. Oikeusjutussa on siis kyse siitä, ajoiko venettä onnettomuushetkellä veneen omistanut formulatähti vai hänen kapakkakaverinsa, joka sai onnettomuudessa surmansa. Alioikeus katsoi näytetyksi, että venettä kuljetti formulatähti itse ja tuomitsi hänet vankeusrangaistukseen. Tavallisesti yli kahden vuoden tuomion saanut syytetty pannaan heti kiven sisään sovittamaan rangaistustaan tai ainakin tutkintavankeuteen, mutta merkkihenkilöitä ja julkkiksia tämä sääntö ei näköjään yleensä koske. Niinpä Järvilehtokin on ollut käräjäoikeuden tuomion jälkeen vapaalla jalalla. Istumaan joutui vain JJ:tä avustanut advokaatti, mutta hänkin eri syystä eli rahanpesusta epäiltynä.

7. Kuten sanottu, arvokas hovioikeus on herännyt ko. tapauksen myötä entiseen kuninkaalliseen loistoonsa. Iltapäivälehtien otsikoiden ja lööppien mukaan oikeussalissa on nimittäin suorastaan vilissyt erilaisia "tähtiä": syytettynä on "formulatähti", hänen advokaattinsa on "tähtiasianajaja", todistajina ja/tai asiantuntijoina on kuultu "tähtitodistajia" jne. Kaiken kukkuraksi oikeusjuttua ovat meille taviksille selostaneet median "tähtitoimittajat".

8. Lehtijutuissa vilahtaa tuon tuostakin sana "tyrmäys" tai verbi "tyrmätä" johdannaisineen. Esimerkiksi puolustuksen todistaja "tyrmäsi" syyttäjän todistajan tai päin vastoin. Kamppailu on siis tosi kiihkeä otatus. Sanaa "tyrmätä" tai "tyrmäys" käytetään ko. jutun oikeussaliselostuksissa lähes yhtä usein kuin Jokereiden ja HIFK:n välisen lätkäottelun selostuksissa.

9. Puolustus, joka vaikutti olevan Raaseporin käräjillä hieman alamaissa, on saanut uuden tähtiasianajajan myötä purjeisiinsa - tai tässä tapauksessa moottoreihinsa - uutta puhtia. Puolustus on pannut syyttäjän lujille ja marssittanut oikeussaliin tähän mennessä kolme tähtitodistajaa: psykologian tohtorin,  törmäysonnettomuuksiin perehtyneen insinöörin ja oikeuslääkärinä toimivan professorin. Tohtori kertoi, että Järvilehdon selitys muistinmenetyksestä voi olla uskottava, insinööri, että Järvilehto oli luultavasti maannut veneen lattialla tai istunut veneen takaosassa ja ettei matkustajan paikalla ollut voinut istua kukaan, ja professori taas siitä, millä tavalla uhrin vammat olivat todennäköisestui syntyneet.

10. Syyttäjän todistajat ovat lähinnä toistaneet, mitä he kertoivat jo käräjäoikeudessa. Ruumiinavauksen tehneen oikeuslääkärin mukaan uhrin vammat todistavat, että hän oli istunut matkustajan paikalla. Syyttäjän kuulustuttama kriminaalipsykiatri pitää Järvilehdon muistamattomuutta hyvin epäuskottavana. Psykiatri on kummastellut myös sitä, että JJ ei ollut tapauksen jälkeen kysellyt mitään  onnettomuudessa mukana olleesta kaveristaan.

11. Puolustuksen kuulema oikeuslääkäri ei ollut osallistunut uhrin ruumiinavaukseen, vaan oli lukenut tapauksen yksityiskohdista ja uhrin vammoista jutun asiakirjoista. Sama ongelma koskee myös onnettomuustutkijan kertomusta. Todistajat, jotka eivät ole olleet mukana tutkimuksissa ja tapauksen selvittelyssä tai kuulusteluissa alusta lähtien, voivat saada vaikutteita mielipiteisiinsä oikeusjutun asianosaisten kertomuksista tai asiakirjoista sekä tiedotusvälineiden uutisisoinnista, mikä saattaa heikentää heidän lausuntojensa painoarvoa.

12. Mielenkiintoista nähdä, millaiseen näytön arviointiin ja ratkaisuun hovoikeus tuomiossaan päätyy. Syyttäjällä on toki todistustaakka kaikista rikoksen tunnusmerkistötekijöihin kuuluvista faktoista ja tuomitsemiskynnys on melko korkea, eli niin sanottua näyttöenemmyysperiaatetta ei rikosjutun todistusharkinnassa voida soveltaa. Hieman yli 50 prosentin todennäköisyysnäyttö syyllisyydestä ei siis riitä, vaan syylliseksi tuomitseminen edellyyttä selvästi vakuuttavampaa näyttöä. Tässä tapauksessa syytteessä esitetylle  hypoteesille on esitetty puolustuksen taholta järkevältä tuntuva vaihtoehtoinen hypoteesi. Näitä kahta vaihtoehtoa on todistusharkinnassa arvioita järkevyysnäkökulmasta. Jääkö syytetyn syyllisyydestä jutussa esitetyn todistusaineiston perusteella järkevä eli varteenotettava epäily, vaikka syytteen tueksi esitetty näyttö olisi sinänsä selvästi painavampaa kuin vastanäyttö? Jos jää, eli jos sanottua vaihtoehtoista hypoteesia ei kyetä eliminoimaan pois, niin silloin syyte on hylättävä.

594. Huumepoliisin tiedottajaa autettiin oikeudessa; syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylättiin salaisiksi julistetuilla perusteilla

Jätkät, kohta rillataan!

1. Tänään mediassa ihmetellään oikein porukalla tapausta, jossa Kouvolan hovioikeus jätti 2000-luvun alussa salaiseksi julistetulla ja sittemmin lainvoiman saaneella tuomiolla tuomitsematta näytön puuttumisen johdosta "poliisin vinkkimiehen,"jonka hallusta oli löydetty yhteensä lähes kilo heroiinia. Syyttäjä haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa, mutta korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi hakemuksen. Hovioikeuden tuomio sai siis lainvoiman.

2. Jutun ainoa julkinen asiakirja on syyttäjän valituslupahakemus. Siitä ilmenee, että perusteena syytteen hylkäämiselle oli hovioikeuden mukaan se, että heroiinista kärähtänyt mies teki yhteistyötä Helsingin huumepoliisin kanssa.

3. Heroiinijuttu puitiin 2000-luvun alussa ensin Lahden käräjäoikeudessa ja sitten syyttäjän valituksen johdosta Kouvolan hovioikeudessa. Syyttäjä vaati miehelle kuuden vuoden vankeusrangaistusta. Syyte hylättiin molemmissa oikeusasteissa, hovioikeudessa äänestyksen 2-1 jälkeen. Hovioikeus katsoi, että näyttöä siitä, että mies ei ollut pitänyt heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa, ei ollut.

4. Oikeudenkäynti oli kolmessa asteissa julkinen, mutta hovioikeus määräsi vinkkimiehen pyynnöstä oikeudenkäyntiaineiston ja siis myös käräjäoikeuden tuomion samoin kuin oman tuomionsa salaiseksi 20 vuoden ajajaksi eli vuoteen 2022 asti.

5. Syyttäjän valituslupahakemuksen mukaan miehellä oli kiinni jäädessään 481,3 grammaa heroiinia pienempiin paketteihin pakattuina. Seuraavana päivänä hän kertoi maastokätköstä, josta löytyi heroiinia 510 grammaa. Lisäksi hän oli myynyt pari grammaa velaksi toiselle miehelle. Syyttäjä katsoi, että aine oli miehellä myyntiä varten.

6. Syytetty väitti ryhtyneensä heroiiniin, jotta saisi hankittua tietoja Helsingin poliisille.
Helsinkiläinen huumepoliisi, joka oli toiminut vinkkimiehen yhteyshenkilönä, kertoi oikeudessa yhteistyöstä, mutta vetosi vaitiolo-oikeuteensa, kun häneltä kysyttiin, millaisia ohjeita miehelle oli annettu. Käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat lain mukaan voineet murtaa poliisin vaitiolovelvollisuuden, mutta näin ei tapahtunut. Vinkkimies hankki heroiinin, kun kyseinen yhteyspoliisi jäi lomalle. Hän ei ilmoittanut hankinnastaan poliisille, vaikka niin oli etukäteen sovittu.

7. Nyt valtionsyyttäjät moittivat tuomiosta tuomioistuimia. He ihmettelevät kilvan, miten "tämmöiset väitteet" voivat menestyä oikeudessa. Myös syyttäjän pyytämän valitusluvan evännyttä korkeinta oikeutta ihmetellään, koska tapauksessa olisi ollut selvä ennakkopäätöksen paikka. Lain mukaan syytetty voi saada alennusta rangaistukseen vain oman rikoksen selvittämisen perusteella.

8. Tästä Lahden ja Kouvolan HO:n tapauksesta nähdään, miten julkisuudelta piilossa eli salaiseksi julistetussa oikeudenkäynnissä ja ilman mitään perusteluja voidaan tuomioistuimissa tehdä millaisia "hiukset kauhusta nostattavia" asioita, lehmänkauppoja ja päätöksiä tahansa!

9. Poliisilla on todella merkittävä valta suomalaisessa oikeusprosessissa - siinä syyttäjätkin jäävät usein hoo moilaisina ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin kävi tai että "taivas varjele, mitä sieltä nyt oikein tulee"!

10. Komisario-kansanedustaja Kari Tolvasta mukaillen (ks. edellinen blogijuttu) voisi sanoa, että tämä Kouvolan tappaus on nyt taas oiva esimerkki siitä, miten meillä "amerikkalaiseen tyylin" voidaan kovin helposti sivuuttaa "kaikenlaiset muotoseikkamääräykset" eli tässä tapauksessa Suomen laki, jotta jutussa päästään "rikollisten auttamistarkoituksessa" tiettyyn lopputulokseen, jonka huumepoliisi on ilmeisesti syytetylle etukäteen luvannut ja johon sitten myös tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan "sitoutuneet." Vaikka hovioikeuden tuomiossa puhutaan, tätä emme tarkalleen tiedä koska tuomio on salainen, näytön puutteesta, niin tosiasiallisesti kyse saattaa kuitenkin olla siitä, että tekoa ei pidetty edellä mainituilla perusteilla rangaistavana.

11. Suomeen puuhataan parhaillaan sievistelleen sanottuna uutta "syyteneuvottelujärjestelmää." Myös se  perustuu kansanedustaja Kari Tolvasen kuvailemaan "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" (plea bargaining), jossa "rikollista autetaan" lupamalla hänelle poliisin avustuksella tietty rabatti tulossa olevasta rangaistuksesta, jos hän tunnustaa jonkin teon ja/tai auttaa poliisia jollakin muulla tavoin.

12. Mutta Lahden - Kouvolan tapauksessa poliisi ja tuomioistuin ovat kyllä olleet jo kirkkaasti aikaansa edellä. Tuossa tapauksessa on ollut oikea "tuomioneuvottelu" - eikä pienistä muotoseikkamääräyksistä eli rikoslaista ole välitetty tuon taivaallista!

13. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä ovat he kaksi hovioikeudenneuvosta, joiden votumin mukaan hovioikeus on ratkaisunsa antanut, ja ketkä puolestaan ne "oikeamieliset" KKO:n jäsenet, jotka epäsivät syyttäjältä valitusluvan. Korkein oikeus ei voi puolustautua sillä, että asiassa oli tai olisi ollut kyse vain "näytöstä" ja sen arvioinnista, sillä KKO on myöntänyt ja myöntää edelleen valituslupia rikosjutuissa  myös näytön arvioimisen perusteella. Esimerkiksi viimeisen parin kuukauden aikana KKO on myöntänyt kahdessa henkirikosjutussa valitusluvan nimenomaan näytön arvioimiseksi.

571. KKO ei myöntänyt valituslupaa Kauhajoen koulusurmajutussa

1. Tänään on Suomessa jälleen kerran kouluammuskelun päivä. Orivedellä olevassa koulussa on ammuttu haulikolla oven läpi luokkahuoneeseen, jossa oli koulutunti parhaillaan meneillään. Kukaan ei kuitenkaan saanut vammoja ja poliisi on pidättänyt ampujan.

2. Korkein oikeus on "juhlistanut" tätä uutta kouluammuntapäivää omalta osaltaan panemalla pisteen edelliselle kouluammuntajutulle. Juuri tänään antamallaan päätöksellä KKO on nimittäin päättänyt, että se ei ota lainkaan käsiteltäväkseen Kauhajoen koulusurmia koskevaa tapausta, jossa Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 15.4.2011. Tapauksessa on kysymys Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun aseen jättänyttä komisariota vastaan ajetusta rikosjutusta. Vaasan hovioikeuden komisariolle tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta langettama varoitus jää siten voimaan. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen kokonaan.

3. Jutun syyttäjä vaati apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen antaman syytemääräyksen mukaisesti komisariolle rangaistusta ainoastaan tuottamuksellisesta virkarikoksesta, mikä syyte on muun muassa tässä blogissa herättänyt lievyydellään minun hämmästykseni. Matti Saaren murhaamien uhrien omaiset sen sijaan vaativat komisariolle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeistä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi uhrien omaiset vaativat huomattavan suuria vahingonkorvauksia syytetyltä ja valtiolta.

4. Nyt tuomittu komisario puhutteli poliisilaitokselle puhutteluun kutsuttua Matti Saarta surmia edeltäneenä päivänä 22.9.2008, mutta antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen eikä määrännyt otettavaksi asetta pois Saaren hallusta. Hovioikeuden tuomion mukaan Saaren ampujan nettiin lataamat ampumisvideot ja Columbinen koulusurmaa käsittelevät kuvat olisivat olleet perusteltu syy epäillä, että hän käyttää asetta väärin. Olen kertonut tapauksen yksityiskohdista monissa blogijutuissani.

5. Valituslupaa KKO:lta hakivat sekä tuomittu komisario että uhrien omaiset. KKO:n hylkäsi kaikki lupahakemukset, joten hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

6. Vakiintuneen käytännön mukaan KKO ei perustele valitusluvan hylkäämistä koskevia päätöksiään sanallakaan. Tämä on asia, josta olen usein niin sanotusti taittanut peistä kirjoissani ja muissakin yhteyksissä, muun muassa tässä blogissa, mutta ei siitä nyt sen enempää. Todettakoon, että korkein hallinto-oikeus (KHO) sen sijaan perustelee päätöksiään, joilla valituslupa hylätään. Minusta KKO:n käytäntö on perustuslain hengen vastainen ja itse asiassa myös prosessilain eli oikeudenkäymiskaaren vastainen. Mutta minkäs teet, jos ylin tuomioistuin ei noudata lakia, niin se ei vain noudata!

7. KKO ratkaisi asian kahden jäsenen kokoonpanossa. Näin voidaan lain mukaan tehdä, vaikka lain mukaan olisi myös mahdollista, että lupajaoston kokoonpanoon kuuluisi vaihtoehtoisesti kolme jäsentä. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset nimeltään Kari Raulos ja Pekka Koponen. Koponen on entinen valtionsyyttäjä, joka oli Kauhajoen koulusurmien tapahtuma-aikana vielä virassa valtakunnansyyttäjän virastossa.

8. Asian esitteli KKO:ssa oikeussihteeri, OTL Kaarlo Hakamies. Kuinka ollakaan, esittelijä ehdotti, että KKO myöntäisi valitusluvan. Mutta esittelijän ehdotusta ei hyväksytty, vaan herrat oikeusneuvokset olivat jyrkkänä: ei lupaa. Kun päätöstä ei ole mitenkään perusteltu, tuomareiden motiiveja voi tietenkin vain arvailla. Yksi syy valitusluvan epäämiseen on varmaankin se, että kyseessä on laaja juttu, jonka käsittely olisi vienyt KKO:lta runsaasti aikaa, jos esimerkiksi jutussa olisi pidetty suullinen käsittely.

9. Juttu, jota itse olen pitänyt tämän alkaneen vuosisadan tähän asti merkittävimpänä oikeusjuttuna Suomessa, kuitattiin siis maan ylimmässä oikeusasteessa seuraavasti (päätös nro 678, diaarinro R2011/599):

- Esittelijän mietintö: Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies: Korkein oikeus myöntänee valitusluvan hakijoille.

- Korkeimman oikeuden päätös: Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Raulos ja Koponen.

10. Onhan tämä korutonta kertomaa. Olen kuullut, että jutussa oli ennen Hakamiestä ollut kaksi muuta esittelijää, jotka olivat kuitenkin siirtyneet asian käsittelyn aikana KKO:sta muihin tehtäviin.

11. Minusta valituslupa olisi ilman muuta pitänyt myöntää. Asia on todella merkittävä. Vaikka juttua on puitu jo kahdessa alemmassa oikeudessa ja vaikka hovioikeuden käsittely oli perusteellinen ja sen tuomio laajasti perusteltu, jäivät uhrien omaiset minulle kerrotun mukaan täysin ymmälleen siitä, miksi hovioikeus ratkaisi jutun sillä tavalla kuin teko.

12. Uhrien omaisia tuntuu askarruttavan kovasti varsinkin se tapa, jolla hovioikeus itse asiassa lyttäsi täydellisesti useiden Kauhajoen poliisilaitoksella tapahtuma-aikana työssä olleiden ja jutussa todistajina kuultujen poliisimiesten kertomukset tilanteen vaarallisuudesta. Kaikille muille paitsi juuri aseen Saaren haltuun jättäneelle komisariolle tuntuu heidän kertomuksiaan esitutkintapöytäkirjasta ja oikeuden pöytäkirjoista olleen selvää, että koulusurman tai vastaavan yhtä järkyttävän surmatyön mahdollisuus oli ilmiselvästi todennäköistä. Hovioikeus kuitenkin sivuutti kertomusten ydinkohdat tyystin ja kaivelemalla kaivoi esiin kertomuksista esiin kaikkia mahdollisia sivuseikkoja ("apufaktoja") ja hieman kummallisen tuntuisia kokemussääntöjä, joiden perustella se muka saattoi nonsoleerata poliisitodistajien kertomusten näyttöarvon. Vaikka lakimiehet voivat pitää hovioikeuden tuomiota hyvin perusteltuna, niin uhrien omaiset eivät ymmärrä lainkaan, miksi usein todistajina kuultujen poliisimiesten yhtäpitäviä lausuntoja ei uskottu ja heidän vaatimuksensa hylättiin.

13. Uhrien omaiset velvoitettiin kaiken lisäksi suuriin kulukorvauksiin syytteessä olleelle komisariolle. Käräjäoikeuden osalta omaiset velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan komisarion oikeudenkäyntikuluista 31 900 euroa ja hovioikeuskäsittelyn osalta 22 670 euroa.

14. Virkavalta ei pystynyt suojelemaan viattomien koululaisten ja opettajien turvallisuutta ja henkeä. Tämän takia tuomioistuin piti oikeana ja kohtuullisena, että makumiehiksi joutuivat, eivät suinkaan valtio ja aseen murhaajalle jättänyt poliisimies, vaan juuri surmattujen omaiset. Murhattujen omaiset joutuivat maksumiehiksi, koska he pohjalaisina ihmisinä luottivat rehellisten pohjalaisten poliisimiesten esitutkinnassa antamiin ja pöytäkirjaan kirjattuihin todistajankertomuksiin siitä, miten kaikki tapahtui ja miten todella varallinen tilanne oli ollut.

15. Oikeusvaltiossa tuollainen lopputulos tuntuu todella häpeälliseltä.

558. KKO:n suullinen käsittely 19.3.Oliko epäillyllä oikeus avustajaan esitutkinnassa?

1. Rikoksesta epäillyn oikeus avustajaan oikeudenkäynnissä on yksi keskeisimpiä reilun ja tasapuolisen oikeudenkäynnin takeita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 1990-luvulla linjannut, että rikoksesta syytetylle tulee turvata oikeus avustajaan, kun vapausrangaistuksen uhka ja rikoksen ja siihen sovellettavien oikeussäännösten laatu asettaa syytetyn asemaan, jossa oikeudenmukainen oikeudenkäynti vaarantuisi ilman avustajaa.

2. Muutaman viime vuoden aikana EIT on antanut joukon ratkaisuja, joissa tuomioistuin on kehittänyt ja tiukentanut sanottua linjaansa. Näissä ratkaisuissa on otettu kantaa siihen, 1) missä prosessin vaiheessa epäillyllä tulee olla oikeus saada avustaja tai puolustaja, 2) millä edellytyksillä epäillyn voidaan katsoa pätevästi luopuneen sanotusta oikeudestaan ja 3) mitä seuraa, jos oikeus avustajaan/puolustajaan jää toteutumatta.

3. EIT:n ratkaisukäytännön mukaan on ensinnäkin olennaista, että epäilty saa avustajan/puolustajan heti vapaudenmenetyksen ja kuulustelujen alkamisesta lähtien. Toiseksi EIT on tähdentänyt, että jos epäilty ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan avustajaan - epäillyllä on periaatteessa oikeus huolehtia itse omasta puolustuksestaan - tämä ei välttämättä riitä, vaan oikeudesta luopumiselle tulee asettaa erityisiä vaatimuksia. Olennaista on, että epäilty on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Suomessa käytössä ollut ja edelleen käytettävä "ilmoitus ja rasti ruutuun" ei siis riitä, jollei epäilty ole ymmärtänyt esimerkiksi sitä, että avustajalla on oikeus olla läsnä epäillyn kuulustelussa. Kolmas ja epäillyn oikeusturvan kannalta käytännössä ehkä tärkein oikeusturvan tae on se, että jos epäilty on tunnustanut teon tai muuten antanut itselleen epäedullisia lausumia kuulustelussa tai yleensä tilanteessa, jossa hänellä olisi tullut olla avustaja tai puolustaja, tunnustusta tai vastaavaa lausumaa ei voida sellaisenaan hyödyntää syytettä tukevana näyttönä.

4. EIT:n suuren jaoston antamassa ratkaisussa Salduz v. Turkki 27.11.2008 todetaan, että epäillyllä tulee olla mahdollisuus asianajajan apuun jo heti ensimmäisestä poliisikuulustelusta lukien, paitsi jos osoitettiin, ettei sellaista mahdollisuutta voitu pakottavista syistä antaa. Syytetyn oikeuksille aiheutetaan ratkaisun mukaan periaatteessa korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa nojaudutaan hänen syyllisyyttään osoittaviin lausumiin, jotka on annettu ilman asianajajaa toimitetussa poliisikuulustelussa.

5. Tapauksessa Plonka v. Puola 31.3.2009 antamassaan tuomiossa EIT totesi, että henkirikoksesta epäillyn valittajan, joka oli kärsinyt alkoholiongelmista, alkuperäinen tunnustus, jota antaessaan hänellä ei ollut ollut asianajajaa, oli vaikuttanut hänen tuomioonsa, vaikka hän oli myöhemmin peruuttanut tunnustuksensa ja vaikka tunnus ei ollut myöskään ollut langettavan tuomion ainoa peruste. Oikeudenmukaisuus olisi vaatinut, että valittaja olisi saanut asianajajan jo poliisikuulustelun alkuvaiheissa. Myös tässä samoin kuin edellä mainitussa Salduz-tapauksessa tapauksessa EIS 6 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan c-kohtaa oli rikottu. Tapauksessa Lazarenko v.Ukraina 28.10.2010 ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei edes kuulusteltavan luopuminen oikeudesta käyttää avustajaa ole aina riittävä syy hyväksyä näytöksi kuulustelukertomus, joka on annettu avustajan olematta läsnä kuulustelussa.

6. EIT:n ratkaisukäytännön mukaan siis se, että kuulusteltava epäilty on luopunut oikeudestaan avustajaan, ei välttämättä ole riittävä syy hyväksyä näytöksi epäillyn kuulustelukertomus, joka on saatu avustajan olematta läsnä kuulustelussa. Ilman avustajaa annetun tunnustuksen näyttöarvoa on joka tapauksessa pidettävä heikkona.

7. EIT:n edellä selostetun ratkaisukäytännön pohjalta Euroopan komissio on 8.6.2011 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja pidätetyn oikeudesta yhteydenpitoon (KOM(2011) 326). Ehdotuksen mukaan epäillylle ja syytetylle olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa ennen kuulustelun aloittamista ja vapaudenmenetyksen alkamisesta lähtien. Ehdotettuun direktiiviin sisältyy merkittävä säännös todisteiden hyödyntämiskiellosta: Epäillyn tai syytetyn lausumia ja todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta, ei lähtökohtaisesti saisi käyttää todisteina häntä vastaan.

8. Meillä Suomessa jo vuonna 2011 hyväksytyssä, mutta vasta vuoden 2014 alusta voimaan tulevassa uudessa esitutkintalaissa (805/2011) on pyritty pyritään tehostamaan avustaan käyttöä kuulustelussa. Rikoksesta epäillyllä tulee olla, ei vain oikeus avustajaan, vaan myös todellinen mahdollisuus saada avustaja jo kuulusteluun. Lain 4 luvun 10 §:n mukaan asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta. Rikoksesta epäillylle sanotusta oikeudesta on ilmoitettava viipymättä, kun hän menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Uudessa laissa määrätään nimenomaisesti, että esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan

9. Nykyisin epäillyllä on käytännössä oikeus käyttää avustajaa (ETL 10 §, 29.2 §), mutta käytännössä oikeus saattaa jäädä toteutumatta puutteellisen informoinnin takia. ETL 29.2 §:ssä mainittu oikeudesta ilmoittaminen hoidetaan käytännössä usein rastittamalla kuulustelulomakkeella oleva asianomainen kohta. Tällöin ei ole selvää, onko kuultava tosiasiallisesti kyennyt arvioimaan ko. oikeuden merkityksen eikä sitä, että onko oikeudesta luopuminen tapahtunut vapaan harkinnan perusteella eikä esimerkiksi kuulustelijan ohjailun tuloksena. Ongelmallista on jo se, että kuulustelija ilmoittaa epäillylle tämän oikeudesta avustajaan useimmiten vasta kuulustelun alussa, jolloin kuulusteltava usein mieluummin luopuu oikeudestaan kuin jää odottelemaan avustajan paikalletuloa, mikä saattaa kestää kauan. Poliisi ei ole yleensäkään ollut kovin innostunut avustajan osallistumisesta heti ensimmäisiin kuulusteluihin - joissa tunnustus useimmiten annetaan tai "nyhdetään" - eivätkä myöskään rikosasianajajat, joilla saattaa monia juttuja samanaikaisesti työn alla, ole olleet aina kiinnostuneita saapumaan ensimmäisiin kuulusteluihin.

10. Epäillyn tunnustus (OK 17:4.2) on käytännössä yleisin syytettä tukeva näyttö rikosasioissa. Vuosittain tuomioistuimissa nostetuissa syytteissä suurin osa on sellaisia, jossa näyttö perustuu joko kokonaan tai pääosin syytetyn tunnustukseen. Vakavissa rikosasioissa on syytteen tueksi on toki esitettävä muutakin näyttöä.

11. Suomessa tuomioistuimet eivät ole tähän mennessä juuri koskaan kiinnittäneet huomiota niihin olosuhteisiin, joissa tunnustus on annettu tai siihen, onko epäillyllä ollut kyseisessä tilaisuudessa tukenaan avustaja tai puolustaja. Sitten kun epäilty on saanut tuekseen avustajan, hän saattaa usein joko jo esitutkinnan aikana tai oikeudenkäynnissä peruuttaa tunnustuksensa, joka on annettu ilman avustajan tai puolustajan paikallaoloa. Tuomioistuimet eivät yleensä noteeraa epäillyn väitteitä, että tunnustusta ei ollut annettu vapaaehtoisesti tai että epäilty ei olisi tunnustanut tekoa, jos häntä olisi kuulustelussa avustanut puolustaja, joka olisi selittänyt hänelle tunnustuksen merkityksen.

12. Satakunnan käräjäoikeudessa pari vuotta sitten vireillä olleessa niin sanotussa Ulvilan murhajutussa syyttäjä vetosi syytettä tukevana päänäyttönä muun muassa siihen, että epäilty oli esitutkinnassa tunnustanut teon. Epäilty, jonka avustaja ei ollut ollut läsnä kuulustelussa, jossa tunnustus oli syyttäjän mukaan annettu, kiisti myöhemmin avustajansa kanssa keskusteltuaan, että hän olisi tarkoittanut tunnustaa teon. Käräjäoikeus ei ottanut langettavassa tuomiossa nimenomaista kantaa väitettyyn tunnustukseen. Vaasan hovioikeus, joka ratkaisi jutun 1.7.2011 antamallaan vapauttavalla tuomiolla (Dnro R 11/13), mitätöi tunnustuksen merkityksen seuraavalla yleisluontoisella toteamuksella: "Kun otetaan huomioon ne edellä selostetut olosuhteet, joissa A.A. on antanut tunnustuksekseen viittaavat lausumansa, hänen lausumiaan ei voida edes luonnehtia aidoksi tunnustukseksi." Hovioikeus ei perusteluissaan edes maininnut, oliko avustaja ollut kyseisessä kuulustelussa paikalla. Ilmeisesti hovioikeus ei siis pitänyt avustajan saapuvillaoloa relevanttina seikkana.

13. Kohtapuolin kysymyksen saataneen kuitenkin korkeimman oikeuden arvovaltainen ennakkopäätös. Korkein oikeus on nimittäin myöntänyt viime vuoden lopulla valitusluvan (VL 2011:148) seuraavanlaisessa asiassa (asiasanat: oikeudenkäyntimenettely, todistelu, hyödyntämiskielto, oikeus avustajaan, rikosasian vastaaja, esitutkinta):

A oli 11.12.2009 otettu kiinni epäiltynä useista törkeistä huumausainerikoksista. A oli pidätetty ja hänet oli käräjäoikeuden päätöksellä 15.12.2009 määrätty vangittavaksi. Vangitsemisen yhteydessä käräjäoikeus määräsi A:lle puolustajaksi asianajajan. A:ta kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 12.12.2009 ja tämän jälkeen muun muassa 16.12.2009 ja 21.12.2009. Kuulusteluissa ei ollut ollut läsnä A:n avustajaa. Myöhemmin A:ta epäiltiin myös törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Näitä rikoksia koskevaan esitutkintapöytäkirjaan on otettu liitteeksi A:n huumausainerikosta koskevassa esitutkinnassa antamat kertomukset.

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä vetosi näyttönä A:n esitutkintakertomuksiin 16.12.2009 ja 21.12.2009. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa A:n esitutkinnassa antamilla kertomuksilla ja katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaisiin rikoksiin. Kysymys siitä, onko A luopunut pätevästi oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voidaanko A:n esitutkintakertomuksia käyttää näyttönä asiassa.

14. Pari päivää sitten KKO tiedotti, että ensi maanantaina eli 19. 3. asiassa järjestetään KKO:n tiloissa suullinen käsittely siltä osin kuin valituslupa on edellä selostetun mukaisesti myönnetty. Kysymys on lyhyesti sanottuna siitä, voidaanko törkeää huumausainerikosta ym. koskevassa asiassa hyödyntää todisteina syytetty U:n esitutkinnassa antamia kertomuksia, joihin syyttäjä on alemmissa oikeusasteissa näyttönä vedonnut (KKO:n päätös 6.3.2012, numero 436, Dnro R2011/704). Ainoastaan tämä oikeuskysymys on suullisen käsittelyn kohteena. Muutoksenhakijana jutussa on syytetty U ja hänen vastapuolenaan valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen.

15. Valtionsyyttäjä on nimennyt asiassa kuultavaksi U:n sekä todistajiksi vanhemman rikoskonstaapeli MN:n, rikosylikonstaapeli VT:n, rikoskomisario JP:n sekä U:n puolustajan tehtävissä toimineet asianajaja JH:n, asianajaja HK:n ja varatuomari JK:n. KKO on varannut U:lle tilaisuuden lausuman antamiseen suullisen käsittelyn toimittamisen tarpeellisuudesta ja siitä, mikä on U:n käsitys syyttäjän kuultavaksi nimeämien henkilöiden kuulemisesta suullisessa käsittelyssä. Samalla U:ta on pyydetty nimeämään omalta osaltaan mahdollisessa suullisessa käsittelyssä kuultavat henkilöt.

16. U ilmoitti lausumassaan pitävänsä suullista käsittelyä tarpeellisena syyttäjän ilmoittamilla perusteilla. U on ilmoittanut haluavansa tulla itse kuulluksi ja nimennyt todistajaksi vaimonsa LK:n. KKO toteaa sanotussa 6.3. antamassaan päätöksessä, että U:n, tämän vaimon ja edellä mainittujen kolmen poliisimiehen kuulemiseen suullisessa käsittelyssä ei ole lain säännöksistä tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksistä johtuvaa estettä.

17. Päätöksessä todetaan edelleen, että edellä kohdassa 15 mainittujen ja todistajiksi nimitettyjen U:n puolustajien kuulemisen osalta tulee ottaa huomioon rikoksesta epäillyn ja tämän avustamisesta huolehtivan lakimiehen välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus. Tämän luottamuksellisuuden turvaamiseksi OK 15 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan asiamies, oikeudenkäyntiavustaja tai näiden apulainen ei saa luvattomasti ilmaista päämiehen hänelle uskomaa yksityistä tai perheen salaisuutta tai muuta sellaista luottamuksellista seikkaa, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.

18. Edelleen KKO toteaa, että kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan

todennut, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c-kohta turvaa myös rikoksesta epäillylle ja syytetylle oikeuden luottamukselliseen neuvotteluun avustajansa kanssa. Päämiehen ja avustajan väliset tiedot ja neuvottelut ovat luottamuksellisia, ja tämä suhteen luottamuksellisuus on keskeinen rikoksesta syytetylle kuuluvista oikeuksista. Tältä osin KKO:n perusteluissa viitataan neljään EIT:n ratkaisuun eli muun muassa kahteen suomalaiseen tapaukseen, Sallinen v. Suomi 27.9.2005, kohta 87 ja Sorvisto v. Suomi 13.1.2009, kohta 114.

19. Tämän jälkeen KKO jatkaa perusteluja näin:

"Korkein oikeus toteaa, että siltä osin kuin asiassa on myönnetty valituslupa, ratkaistavana on kysymys siitä, onko U pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa ja voidaanko U:n esitutkintakertomuksia tietyiltä osin käyttää näyttönä asiassa. Näiden kysymysten osalta ei ole tarpeen selvittää U:n ja hänen puolustajiensa luottamuksellisten neuvotteluiden sisältöä tai yksityiskohtia. Asian ratkaisemisen kannalta olennaista on, missä määrin U on ollut selvillä asemastaan sekä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan rikoksesta epäiltynä. Tältä kannalta on merkityksellistä, onko U:a esitutkintaviranomaisten tai puolustajien toimesta asianmukaisesti informoitu niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluu.

U:n puolustuksesta huolehtineita asianajaja HK:ta ja asianajaja JH:ta voidaan siten kuulla siitä, millä tavoin poliisi on ilmoittanut heille U:n tulevista kuulusteluista ja millä tavoin he ovat mahdollisesti informoineet päämiestään kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen sijaan U:n ja hänen puolustajiensa välisten neuvotteluiden muusta sisällöstä ja siitä, mitä U ja puolustajat ovat sopineet esitutkintaan osallistumisesta, ei puolustajia voida kuulla ilman U:n suostumusta".

KKO lausuu hieman myöhemmin, että U:n puolustuksesta huolehtineiden lakimiesten velvollisuuteen vastata yksittäiseen kysymykseen KKO ottaa tarvittaessa tarkemmin kantaa suullisessa käsittelyssä.

20. Varatuomari VK:n kuulemisen osalta KKO sanoo, että VK on käräjäoikeuteen 29.12.2009 toimitetun puolustajan vaihtamista koskevan hakemuksen johdosta vaihdettu käräjäoikeuden 15.1.2010 tekemällä päätöksellä U:n puolustajaksi asiassa. VK on siten ryhtynyt huolehtimaan U:n puolustamisesta vasta niiden esitutkintakuulustelujen jälkeen, joiden käyttämisestä näyttönä asiassa on kysymys. Tämän vuoksi KKO katsoo, että VK:n kuuleminen on OK 17 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla asiaan vaikuttamatonta eikä hänen kuulemistaan sallita suullisessa käsittelyssä.

21. Päätöksen lopuksi KKO kertoo istunnon aikataulun. Käsittely alkaa kello 12 ja sen päättymisajaksi on ilmoitettu 16.15, virka-ajan päättymisaika siis. Kolmen poliisitodistajan kuulemiselle on varattu aikaa yhteensä tunti 15 minuuttia, minkä jälkeen seuraa puolen tunnin tauko. Kahden asianajajan ja syytetyn vaimon kuulemiselle on varattu aikaa tasan tunti, minkä jälleen pidetään 15 minuutin tauko. Loppulausunnoille on varattu aikaa yhteensä puoli tuntia eli tasapuolisesti 15 minuuttia kummallekin osapuolelle. KKO:n jaoston puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelo.

22. Käsittelyaikataulu vaikuttaa asianmukaiselta eli turhille löpinöitä ei ilmeisesti tulla istunnossa sallimaan. Aikataulu on aika tiukka, mutta toisaalta käsiteltävänä on ainoastaan yksi asia eli kysymys siitä, oliko U pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan. Tämän kysymyksen selvittämiseksi KKO:n istunnossa pyritään todistajia kuulemalla saamaan selvitystä siitä, missä määrin U on ollut selvillä asemastaan sekä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan rikoksesta epäiltynä. Tältä kannalta on merkityksellistä, onko U:ta kuulustelijoiden tai puolustajien toimesta asianmukaisesti informoitu niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluu.

23. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla KKO on minusta onnistuneen tuntuisesti rajannut syyttäjän ilmoittamien todistusteemojen alaa. Syyttäjä on ilmoittanut toisen asianajajan kuulemisen teemaksi hieman epämääräisesti "U:n suhtautumisen avustajan tarpeeseen esitutkinnassa" ja toisen advokaatin kuulemisen teemaksi taas "U:n käytännön mahdollisuudet saada puolustajan palveluja kuulusteluihin". KKO on sen sijaan määritellyt sanotut todistusteemat selkeämmin toteamalla, että asianajajia voidaan kuulla siitä, "millä tavoin poliisi on ilmoittanut heille U:n tulevista kuulusteluista ja millä tavoin he ovat mahdollisesti informoineet päämiestään kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista".

24. Huomionarvoista KKO:n päätöksessä on erityisesti tapa, jolla KKO on rajannut asianajajien kuulemisen ulkopuolelle U:n ja hänen puolustajiensa luottamuksellisten neuvotteluiden sisällön ja niiden yksityiskohdat. KKO toteaa, että U:n ja hänen puolustajiensa välisten neuvotteluiden "muusta sisällöstä" ja siitä, mitä U ja puolustajat ovat sopineet esitutkintaan osallistumisesta, ei puolustajia voida kuulla ilman U:n suostumusta. Rajanveto ko. suhteessa voi kuitenkin osoittautua käytännössä vaikeaksi. Ts. tilanne voi käytännössä olla sellainen, että sitä, millä tavoin asianajajat ovat informoineet päämiestään hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista, ei ehkä voida kovin helposti pitää erillään "neuvottelujen muusta sisällöstä," josta todistajia ei siis voida kuulla ilman U:n suostumusta.

25. OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohta, johon KKO on päätöksessään viitannut ja jossa säädetään oikeudenkäyntiasiamiehen vaitiolovelvollisuudesta todistajana, on hieman tulkinnanvarainen, kun siinä lausutaan, että asiamies ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut. Mainittua OK:n 17 luvun säännöstä tulkitaan nykyisin yleensä laajentavasti ja niin, että asiamiehellä ja avustajalla on todistajana kuultaessa samanlainen ja yhtä laaja salassapitovelvollisuus kuin asiamiehellä OK 15 luvun 17 §:n mukaan oikeudenkäynnin ulkopuolellakin. Asiamiehen ja avustajan vaitiolovelvollisuus todistajana olisi luontevaa ulottaa myös neuvoihin, joita avustaja on asianajotehtävänsä hoitamisen yhteydessä päämiehelleen antanut. Tällöin se, millä tavalla asianajajat ovat ko. tapauksessa informoineet U:ta, kuuluisi ilmeisesti asianajosalaisuuden piiriin, eli todistajiksi nimetyillä avustajilla olisi, toisin kuin KKO on nyt jo päättänyt, lupa kertoa niistä vain U:n suostumuksella. KKO on kuitenkin jättänyt tältä osin itselleen tietyn takaportin toteamalla ottavansa tarvittaessa suullisessa käsittelyssä tarkemmin kantaa avustajien velvollisuuteen vastata yksittäisiin kysymyksiin.

26. Mielenkiintoinen iltapäivä siis odotettavissa ensi maanantaina. Suullisen käsittelyn jälkeen valitusasian käsittely jatkuu KKO:ssa asiakirjojen perusteella. KKO ei tule antamaan ennen pääasian ratkaisua eri päätöstä siitä, mille kannalle se on suullisen käsittelyn jälkeen päätynyt U:n esitutkintakertomusten hyödyntämisen suhteen.

27. Vaikuttaisi hieman siltä, että KKO olisi kallistumassa sille kannalle, että U:n ei voida katsoa pätevästi luopuneen oikeudestaan avustajaan 16.12. ja 21.12. 2009 pidetyissä esitutkintakuulusteluissa. Näin ollen U:n mainittuja esitutkintakertomuksia ei voida hyödyntää syytettä tukevana näyttönä tai kertomusten näyttöarvo on pidettävä joka tapauksessa vähäisenä. Jollei muuta vahvaa näyttö syyllisyydestä ole, syyte törkeistä huumausainerikoksista tultaneen hylkäämään.

512. Jyrki Järvilehdon oikeudenkäynti

Oikeus veneilemässä rikospaikalle Jomalvikin kanavassa

1. Ex-formulakuski Jyrki Järvilehtoa vastaan nostettu kolmipäiväiseksi suunniteltu oikeudenkäynti, jossa Järvilehtoa syytetään vesiliikennejuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, alkoi tänään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Tammisaaressa. Syyttäjä vaatii JJ:lle ehdotonta vankeusrangaistusta.

2. Järvilehto kiistää syytteen, koska hän ei muistamansa mukaan ajanut venettä. JJ:n väitteen mukaan venettä ajoi hänen sanotussa onnettomuudessa surmansa saanut ystävänsä.

3. Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus suorittaa tänään iltapäivällä syyttäjän pyynnöstä katselmuksen onnettomuuspaikalla. Tarkoituksena on tutustua onnettomuus- eli väitettyyn rikospaikkaan ja tehdä havaintoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, mitä Jomalvikin kanavalla tapahtui, kun Järvilehdon omistama luksusvene törmäsi aamuyöllä 18.6.2010 kovalla nopeudella sillan ramppiin kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun miehet olivat poistuneet pitkäksi venähtäneen ravintolaillan jälkeen tammisaarelaisesta ravintolasta. Järvilehdon puhalluskoe osoitti onnettomuuden jälkeen promillelukemaa 1,7.

4. HS:n mukaan mukaan Järvilehto ja hänen avustajansa Juhani Ripatti eivät halua osallistua katselmukseen. Oikeuden puheenjohtajana toimivan kihlakunnantuomari Klaus Ekelundin lakonisen toteamuksen mukaan "syytettyä ei voi määrätä mukaan, vain pyytää." Näin kertoi Ilta-sanomat hetki sitten.

5. Mitenköhän tämän asian kanssa kuitenkin on? Katselmusta koskevissa OK 17 luvun mukaan katselmuksen toimittamisesta annetaan tieto asianosaisille. Jos kysymyksessä on rikosjuttu ja syytetty on vangittuna ja hänen läsnäolonsa katsotaan tarpeelliseksi, oikeus määrää, että hänet on tuotava katselmukseen (OK 17:58.1). Muuta asianosaisten paikallaolosta ei laissa sanota.

6. Tammisaaressa on kysymys pääkäsittelyn yhteydessä pidettävästä katselmuksesta. Silloin on johdonmukaista lähteä siitä, että asianosaiset ovat velvollisia olemaan saapuvilla myös katselmuksessa samalla uhalla, jolla heidät on pääkäsittelyyn kutsuttu.

7. Ilmeistä on, että Järvilehto on velvoitettu saapumaan oikeuteen henkilökohtaisesti sakon uhalla. Tällöin hän on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti myös katselmukseen samalla uhalla.

8. Kuten sanottu, katselmuksessa oikeuden jäsenet tekevät havaintoja rikospaikasta ja siellä vallitsevista olosuhteista. Samalla oikeussalissa alkanut asianosaisten välinen keskustelu jatkuu. Tämä merkitsee sitä, että syyttäjä ja oikeuden jäsenet voivat esittää kysymyksiä paitsi mahdollisille todistajille ja asiantuntijoille, myös syytetylle.

9. Jyrki Järvilehdon paikallaolo katselmuksessa olisi varsin tärkeätä, koska syyttäjällä ja oikeuden jäsenillä luulisi olevan tarvetta esittää Järvilehdolle useita eri seikkoja koskevia kysymyksiä. Oikeuden jäsenet voisivat tehdä katselmuksen aikana myös havaintoja Järvilehdon käyttämisestä ja tavasta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

10. Tämän vuoksi oikeuden puheenjohtajan kanta, jonka mukaan katselmustilaisuuteen saapuminen olisi täysin syytetyn omassa harkinnassa, tuntuu sangen yllättävältä.

11. Hetki sitten eli kello 14 aikoihin IS kertoi, että Järvilehto ei todellakaan halunnut lähteä katselmukseen, siis tavallaan "palata rikospaikalle." Järvilehdon asianajaja Ripatti perusteli asiaa toteamalla lakonisesti, että ulkona on "niin kylmä".

12. Mitä teki jutun syyttäjä? Ei muuta kuin vain ilmoitti olevansa pettynyt Järvilehdon ratkaisuun! Outoa!

13. Onpa taas kerran oikeudenkäynnissä merkillistä lepsuilua! Syyttäjän olisi tullut tietenkin pyytää käräjäoikeutta antamaan määräyksen, jonka mukaan JJ on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti katselmukseen. Oikeuden olisi tullut jo omasta aloitteestaan velvoittaa JJ olemaan paikalla katselmustilaisuudessa samalla uhalla, jolla hänet oli määrätty saapumaan pääkäsittelyyn.

14. Nyt on olemassa vaara, että katselmuksesta ei saada irti kaikkea sitä, mitä siitä olisi voitu saada irti, jos syytetty olisi ollut tilaisuudessa saapuvilla.

15. IS:n mukaan jutussa olisi muhimassa toinenkin "yllätyskäänne." Järvilehto on nimittäin nimeämässä juttuun todistajan, josta ei edes hänen asianajajallaan ole ollut aiemmin minkäänlaista tietoa. Kysymyksessä olisi silminnäkijätodistaja, joka olisi nähnyt, kun kaksikko lähti ravintolasatamasta ennen turmaa. JJ:n mukaan tämä todistaja olisi nähnyt, että venettä ajoi hänen turmassa kuollut ystävänsä.

15. Perin outoa! Vaikka asiaa on puitu ja valmisteltu esitutkinnassa jo toista vuotta ja asianosaisilla, siis myös puolustuksella, on ollut vuoden verran aikaa ilmoittaa kaikki ne todisteet, joihin oikeudenkäynnissä on tarkoitus vedota, ei näin ole tapahtunut eikä toimittu, vaan tämä "yllätyskortti" on jostakin syystä haluttu pitää hihassa. Nyt se on sitten tarkoitus lätkäistä pöytään.

16. Eikö JJ:n asianajaja ollut, kuten on tapana, pyytänyt päämiestään ilmoittamaan avustajalleen kaikki juttuun mahdollisesti saatavissa olevat todisteet? On kovin kummallista, jollei asianajaja ole todella ollut aiemmin tietoinen kyseistä yllätystodistajasta. Lienee selvää, että kyseistä todistajaa ei voida kuulla oikeudessa ennen kuin häntä on kuulusteltu todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa.

505. Todistajanpalkkiot puntarissa

1. Oikeudenkäyntiin kutsutulla todistajalla on lain mukaan oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä (OK 17:40.1). Jos todistajan on nimennyt ja kutsunut oikeuteen yksityinen asianosainen, jolle ei ole myönnetty oikeusapua, hän on myös velvollinen maksamaan todistajalle tulevan palkkion. Todistaja esittää oikeudessa oman palkkiovaatimuksensa ja oikeus päättää palkkion suuruuden kuultuaan sitä ennen asianosaisia.

2. OK 17 luv. 40 §:n 3 momentin mukaan valtion varoista todistajalle maksettavasta korvauksesta säädetään erikseen. Jos todistajan on nimennyt syyttäjä tai asianosainen, jolle on myönnetty oikeusapua, todistajalle maksetaan valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (TodKorvL) mukaan korvausta a) matkakuluista halvimman kulkuneuvon (linja-auto, juna) matkalipun hinnan mukaan; b) taloudellisesta menetyksestä (esimerkiksi saamatta jäänyt työpalkka, ylimääräiset lastenhoitokulut) nettomääräisenä, koska valtion maksama todistajanpalkkio on saajalleen verosta vapaata tuloa; c) päivärahana, jonka suuruus riippuu oikeudessa olemiseen ja matkoihin kuluneesta ajasta;ja d) yöpymisestä aiheutuneista kustannuksista, jos todistaja on niin kaukaa, että hän joutuu matkalla yöpymään.

3. TodKorvL 7 §:n mukaan taloudellisesta menetyksestä todistajalle suoritetaan korvauksena enintään määrä, minkä siihen oikeutettu osoittaa uskottavasti menettävänsä. Kyseisen lain 9 §:n mukaan, jos todistaja vaatii muun muassa taloudellisesta menetyksestä korvausta enemmän kuin valtion varoista saadaan myöntää, voidaan se asianosainen, joka tämän lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan kohtuulliseksi harkittu lisäkorvaus. Lain 19 §:n mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

4. TodKorvA 8 §:n mukaan taloudellisena menetyksenä korvataan ansio- tai muun tulon menettäminen, aiheellisesti sijaiselle tai kodin- tai lastenhoitajalle suoritettu palkka tai muu aineellinen menetys, joka korvaukseen oikeutetulle on aiheutunut tuomioistuimeen saapumisesta. Taloudellisesta menetyksestä suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin 350 markkaa vuorokaudelta, mikä määrä on euroiksi muunnettuna 58,87 euroa. Sanottua asetuksen 8 §:ää on muutettu ja valtion varoista korvattavan ansionmenetyksen suuruutta on tarkistettu viimeksi 5.10.2000 annetulla asetuksella (839/2000).

5. Todistajalle asetuksen mukaan valtion varoista taloudellisesta menetyksestä maksettavan enimmäiskorvauksen määrä on herättänyt kentällä närkästystä, koska sitä pidetään yleisesti kustannus- ja palkkatason nousuun nähden liian pienenä. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa luvataan totuttuun tapaan myös oikeushallinnon osalta vaikka mitä uudistuksia ja parannuksia, mutta todistajanpalkkioita ohjelmassa ei ole luvata korottaa.

6. Kesällä Lakimiesliitto vaati valtion varoista todistajalle ansionmenetyksestä maksettavan korvauksen korottamista katsoen, että vuonna 2000 asetuksessa määritelty korvaussumma on jäänyt palkkatason kehityksestä jälkeen. Lakimiesliiton mukaan tämä ei aina riitä kattamaan ansionmenetyksiä, sillä liiton laskelmien mukaan kokopäivätyössä olevien suomalaisten keskimääräinen nettopalkka on noin 100 euroa päivältä.

7. Elokuun alussa oikeusministeriön hallitusneuvos Ahti Penttinen kertoi ESS:lle, että myös ministeriössä sanottu korotuksen tarve on huomattu ja asia oli valmistelussa. Penttisen mukaan korotus saattaa tulla voimaan jo syksyllä, mutta viimeistään vuoden vaihteessa. Penttinen kuitenkin arvioi, että korotus jää Lakimiesliiton sadan euron arviota pienemmäksi.

8. Syksy alkaa olla kohta jo lopuillaan ja vuodenvaihdekin lähestyy uhkaavasti, mutta Penttisen lupailemasta korotuksesta ei vain ole kuulunut mitään virallista. Kello siis käy, mutta Mäntyrantaa ei vain näy! Todettakoon, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp), joka muutoin esittelee mediassa innolla tulossa olevia lakiuudistuksia, ei ole puhunut eikä pukahtanut todistajanpalkkioiden korotuksesta yhtikäs mitään.

9. Taloudellista menetystä koskevan korvauksen jälkeenjääneisyys on huomattu myös tuomioistuimissa, jotka päättävät todistajanpalkkioista yksittäisissä jutuissa. Lokakuussa Itä-Suomen hovioikeus jätti yhdessä tapauksessa perustuslain 107 §:n nojalla TodKorvA 8 §:n soveltamatta ja määräsi maksettavaksi syyttäjän nimeämälle todistajalle tämän taloudellisesta menetyksestä vaatimat 120 euroa eli 61,13 euroa enemmän, mikä asetuksen mukaan oli mahdollista. Hovioikeus katsoi että asetuksen 8 § oli ristiriidassa TodKorvL 7 §:n kanssa, jossa edellytetään, että todistaja on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen. Hovioikeus ei pitänyt asetuksessa mainittua enimmäismäärää 58,87 euroa riittävänä ja kohtuullisena.

Itä-Suomen HO:n päätös 21.10. 2011 (I-SHO 2011:9)

10. Hovioikeudella oli minusta perustuslain 107 §:n nojalla oikeus jättää asetuksen säännös soveltamatta. Hovioikeuden enemmistön ratkaisu on muuten perusteltu, mutta yhden muutoksen olisin itse siihen tehnyt. Hovioikeus velvoitti jutussa syytetyn ja ilmeisesti myös tuomitun B:n korvaamaan valtiolle sen varoista A:lle maksetut yhteensä 120 euroa. Minusta olisi ollut kohtuullista, että B olisi velvoitettu korvaamaan valtiolle vain se summa, joka asetuksessa on asetettu sanotun korvauksen enimmäismääräksi, eli ainoastaan 58,87 euroa. En siis olisi pannut asetuksen jälkeenjääneisyyttä B:n piikkiin tai kontolle. A ei itse vaatinut asetuksen mukaisen taksan ylittävää ns. lisäkorvausta B:ltä (TodKorvL 9 §). Hovioikeus näyttää ajatelleen, että täytyyhän valtion fiskaalisista intresseistä toki huolehtia (sentilleen) vaikka sitten viran puolesta.

11. Onko B:tä kuultu asianmukaisella tavalla hovioikeudessa siitä, että hänet voitiin velvoittaa korvaamaan valtiolle enemmän kuin mitä asetuksen mukaan on mahdollista? Hovioikeuden 14.6.2011 päättyneessä pääkäsittelyssä, jossa B ilmeisesti oli saapuvilla henkilökohtaisesti, hovioikeus määräsi maksettavaksi A:lle valtion varoista mainitut 58,67 euroa. Tämä summa B ilmeisesti velvoitettiin tuolloin korvamaan valtiolle. Jatkokäsittelyssä, joka tapahtui vahvennetussa jaostossa kirjallisena, hovioikeus määräsi 21.10. maksettavaksi valtion varoista A:lle loput hänen vaatimistaan 120 eurosta eli 61,13 euroa. Tämän summan hovioikeus määräsi B:n korvaamaan valtiolle. Se, onko B:lle varattu tilaisuus tulla kuulluksi 61,13 euroa koskevan korvausvelvollisuuden osalta, ei ilmene hovioikeuden päätöksestä.

12. Jotkut kollegat ovat jo ehtineet luonnehtia hovioikeuden päätöstä rohkeaksi. Hovioikeuden päätöksellä toki suuri käytännöllinen merkitys tuomioistuimien rutiinien kannalta, joihin kysymys todistajanpalkkioiden määräämisestä kuuluu. Myös periaatteelliselta kannalta ratkaisu on merkittävä, sillä ei toki ole aivan jokapäiväistä, että tuomioistuin tietoisesti syrjäyttää asetuksen "lain tieltä". Kovin suurta rohkeutta päätöksen tekeminen ei liene kuitenkaan ole vaatinut, sillä kuten edellä kerroin, muun muassa Lakimiesliitto on vaatinut korjausta asetukseen ja oikeusministeriössä uudistukselle on jo ehditty näyttää - ainakin periaatteessa - vihreää valoa lupailemalla uudistusta täksi syksyksi. Jäämme odottamaan, viekö syyttäjä kenties Itä-Suomen tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen ja alkavatko muut tuomioistuimet noudattaa hovioikeuden antamaa esimerkkiä.

13. Asetuksen sivuuttaminen on vielä pikkujuttu, jos sitä verrataan perustuslain 106 §:ssä mainittuun tapaukseen, jossa tuomioistuimelle on annettu mahdollisuus syrjäyttää laki ja jättää se soveltamatta, jos tapaukseen muutoin soveltuvan lain säännöksen soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanotussa pykälässä tuomioistuimen valtuuksia perustuslaillisuuden kontrolloinnissa on kuitenkin suitsittu - minusta aivan turhaan ja perusteettomasti - säätämällä, että näin voidaan tehdä vain sillä edellytyksellä, että lain säännöksen soveltaminen oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tämä säännös "ilmeisestä ristiriidasta" on johtanut siihen, etteivät tuomioistuimet juuri koskaan rohkene jättää lakia soveltamatta, vaikka se olisikin ristiriidassa perustuslain kanssa.

14. Tässä yhteydessä saan taas kerran aiheen muistella "vanhoja hyviä aikoja." Aikaa, jolloin lain säännös voitiin jättää käytännössä soveltamatta, vaikka silloisessa perustuslaissa eli hallitusmuodossa ei ollut lainkaan perustuslain 106 §:n kaltaista säännöstä niin sanotusta jälkikontrollista. Ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 95, jossa olin itsekin mukana, korkein oikeus jätti soveltamatta sellaisen tavallisen lain (isyyslain tuolloin voimassa olleen 42.1 §:n viiden vuoden kanneaikaa koskevan) säännöksen, jota säännöksen sanamuodon mukaan oli sovellettava kyseiseen tapaukseen, mutta jonka soveltaminen olisi ollut ristiriidassa HM 5 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Muistan, miten valtiosääntöoppineet nostivat Antero Jyrängin johdolla epäortodoksisena pitämänsä ratkaisun johdosta mekkalan, mutta mitäpä he järkevälle ratkaisulle mahtoivat.

446. Vaasan HO tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa III; selvitetyt faktat

Tässä kirjoitussarjan III osassa tulen sitten vihdoin itse pääasiaan. Olen kopioinut tähän sellaisenaan hovioikeuden tuomion sivut 15-20 siltä osin, kuin niissä on käsitelty syytetyn menettelyä ja itse asiassa koko tapahtumasarjan fakta-aineistoa. Selvyyden vuoksi olen numeroinut tuomion kappaleet. Samalla olen jakanut hieman ylipitkät kappaleet 7 ja 17 kahteen eri kappaleeseen, siis kappaleisiin 7 ja 7a sekä 17 ja 17a.

Hovioikeus kirjoittaa näin:

Haapalan menettely

Selvitetty tapahtumainkulku

1. Keskeinen tapahtumainkulku on pääosin riidaton ja selvitetty Haapalan ja todistajien yhdensuuntaisilla kertomuksilla.

Aseen hankkimislupa

2. Saari oli 25.6.2008 hakenut ampuma-aseen hankkimislupaa 22-kaliiperiseen Walther P22 Target -pienoispistooliin. Hakemuksessaan hän oli ilmoittanut aseen käyttötarkoitukseksi tarkkuusammunnan Sotkan ampumaradalla Kauhajoella. Lisäksi hän oli Haapalalle ilmoittanut ampuneensa mökillä isänsä 22-kaliiperisella pistoolilla, mikä tieto ei ole pitänyt paikkansa. Saari oli maksanut 30.1,2008 Kauhajoen Ampujat ry:lle 10 euroa, joka oli oikeuttanut harjoittelemaan Sotkan ampumaradalla, ja esittänyt kuitin maksusta hakemuksensa yhteydessä. Sitä vastoin Saari ei ollut maksanut seuran jäsenmaksua, joka olisi oikeuttanut myös kilpailemiseen.

3. Haapala oli toiminut Kauhajoen poliisilaitoksella tutkinnanjohtajana ja hänen vastuulleen oli kuulunut myös lupahallinto ja siihen sisältyneet ampuma-aselupa-asiat. Haapala on kertonut, että Saari oli ottanut häneen yhteyttä ensimmäisen kerran jo tammikuussa 2008 ja tiedustellut mahdollisuutta pistoolin hankkimisluvan saamiseen. Haapala oli tuolloin kiinnittänyt huomiota siihen, että Saari oli syyllistynyt rattijuopumukseen vuonna 2006, mikä olisi ollut tuolloin voimassa olleen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen mukaan kahden vuoden ajan esteenä luvan myöntämiselle.

4. Saari oli ollut Haapalan haastateltavana 7.8.2008, minkä jälkeen Haapala oli myöntänyt Saarelle aseen hankkimisluvan.

Aseen hallussapitolupa

5. Saari oli hankkinut aseen 12.8.2008 samasta Jokelassa sijaitsevasta liikkeestä, josta myös Jokelan koulusurman tehnyt Pekka-Eric Auvinen oli ostanut aseensa.

6. Konstaapeli Vainioranta oli tarkastanut Saaren hankkiman aseen 2.9.2008 Kauhajoen poliisiasemalla. Vainiorannan mukaan Saaren käytös oli poikennut asetarkastukseen saapuvan henkilön käytöksestä. Vainiorannan käsitys on perustunut siihen, että Saarella oli ollut tilanteeseen sopimaton valokuvamainen hymy. Vainiorannalle oli jäänyt Saaresta outo tunne, minkä vuoksi hän oli ottanut selvää tämän hakemuksesta ja taustatiedoista. Vainioranta oli sanonut toimistosihteeri Harjulle, että toivottavasti kysymyksessä ei ole seuraava kouluampuja.

Aseen väliaikainen haltuunotto

7. Saari oli käyttänyt internetissä YouTube-sivus tolia nimimerkkiä "Wumpscut86" Wumpscut-nimisen yhtyeen mukaan ja kirjoittanut esittelynsä yhteyteen englanninkielisen laulun sanat, jotka käsittelevät sotaa, lasten kuolemista ja äitien kirkumista. Saari oli laatinut YouTubeen neljä videota, joissa hän ampuu Sotkan ampumaradalla. Osassa videoista hän ampuu keskeltä ampumarataa ja sivuttain normaaliin ampumasuuntaan nähden. Yhdessä videossa hän ampuu lukuisia laukauksia perätysten ja toisessa hän heilauttaa asetta pystysuunnassa kameran edessä kohdistamatta kuitenkaan asetta suoraan kameraan.

7a. IRC-Galleria -sivustolle Saari oli laittanut kolme YouTubessakin ollutta ampumavideota sekä kuvan, jossa hän ampuu ampumaradalla makuuasennossa. Lisäksi Saari oli laittanut IROGalleriaan loivan aselaukusta ja tekstin "Pity for the majority?" sekä punamustan kuvan, jossa on teksti "Wumpscut on its way to hell". Tämä kuva on väritykseltään muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineisto a. Lisäksi Saari oli kuulunut "Wumpscut"-nimimerkillä IRC-Gallerian televisio- ja elokuva-aiheiseen kuusi jäsentä käsittäneeseen yhteisöön, jonka nimi on ollut Yhdysvalloissa tapahtunutta Columbinen koulusurmaa käsitelleen elokuvan nimeen viitaten Zero Hour: Massacre at Columbine High. Saari oli 18.8.2008 esittänyt kommenttinaan mainitusta elokuvasta: "Tosiaankin. Viihdettä parhaimmillaan." Lisäksi hän oli käynyt 17.9.2008 nimimerkin "AnnaManna" kanssa aseita ihannoivaa keskustelua ja todennut, että hän oli ampunut armeijassa pari kuukautta rynnäkkökiväärillä ja ettei hänen tarvitse siitä enää kärsiä. Saari oli myös ilmoittanut lisäävänsä uusia videoita, mutta todennut samassa yhteydessä, että "älä pety, jos sitä ei tapahdukaan".

8. Erään Kauhajoella asuvan opettajan postilaatikko oli yritetty räjäyttää keskiviikon ja torstain 17.-18.9.2008 välisenä yönä. Perjantaiaamuna 19.9.2008 Kauhajoen lukion siivooja oli havainnut palavan hautakynttilän lukion lähistöllä noin kilometrin päässä ammattikorkeakoulusta, jossa Saari opiskeli. Siivooja oli kertonut hautakynttilästä talonmies Olli Samuel Koivistolle ja puistotyöntekijä Ketolalle.

9. Ketola on kertonut tulleensa ajatelleeksi Jokelan koulusurmia ja hakeneensa internetistä YouTube-sivuilta tietoa Kauhajoki-hakusanalla. Esiin oli tullut ampuma videoita, joissa esiintynyt henkilö oli muistuttanut Auvista. Lisäksi sivustolla oli ollut teksti, joka oli viitannut tulipaloihin ja äitien itkemiseen. Ketola oli ilmoittanut havainnoistaan Koivistolle, joka oli ilmoittanut niistä samana perjantaina Kauhajoen poliisille. Asia oli tullut poliisilaitoksen vartijan kautta konstaapeli Muotion tietoon. Haapalalla oli ollut perjantaina vapaapäivä.

10. Muotio oli ensin katsonut itse ampuma videot ja lukenut englanninkielisen runon. Konstaapeli Isoniemi oli myöhemmin saanut omilla tunnuksillaan auki Saaren IRC-Galleria -profiilin. Paikalla olivat tuolloin olleet Muotio, Isoniemi, kenttäjohtajana toiminut konstaapeli Ovaska ja konstaapeli Saviharju.

11. Muotio on kertonut pitäneensä runoa uhkaavana, ei videoita niinkään. Isoniemen mukaan Saaren internet-aineistossa kokonaisuutena ei ollut ollut kaikki kohdallaan. Isoniemi oli kiinnittänyt erityisesti huomiota Saaren ja "Annamannan" väliseen keskusteluun, jossa Saari oli luvannut toimittaa lisää kuvia ja todennut, ettei kannata pettyä, jos kuvia ei tulekaan. Ovaskan mieleen internet-aineisto oli tuonut Jokelan koulusurman. Saviharju oli pitänyt laulun sanoja "hulluina".

12. Vainioranta oli kertonut asetarkastuksessa Saaresta tekemistään havainnoista Ovaskalle ja Muotiolle kuultuaan hautakynttilästä, postilaatikon räjäyttämisestä ja ampumavideoista. Vainioranta oli ilmoittanut kantanaan, että ase pitäisi ottaa Saarelta pois välittömästi.

13. Ovaska ja Muotio olivat soittaneet päällystön johto valmiudessa Seinäjoella toimineelle apulaispoliisipäällikkö Nyrhiselle ja kertoneet hautakynttilästä, Saaren ampumavideoista ja runosta, Muotio oli kertonut Nyrhiselle myös IRC-Galleriassa olleista viittauksista Columbinen koulusurmaan. Nyrhinen on kertonut ymmärtäneensä viittauksen Columbineen virheellisesti joksikin vastavallankumoukseksi. Nyrhinen on kertonut saaneensa lisäksi tietää, että Saaren aseen tarkastanut Vainioranta oli pitänyt Saarta epätasapainoisena ja ollut sitä mieltä, ettei tälle pitäisi antaa lainkaan asetta. Nyrhinen ei ollut saanut kaikkia sivustoja auki, mutta oli katsonut kahdesta kolmeen ampumavideota sekä runon, jossa puhutaan sodasta ja lasten kuolemista. Nyrhisestä sivustot olivat muistuttaneet Auvisen sivustoja ja olleet koulusurmia ihannoivia. Nyrhiselle oli syntynyt mielikuva koulusurman vaarasta. Nyrhinen oli soittanut Muotiolle ja antanut käskyn ottaa ase no is Saarelta. Nyrhinen on kertonut tehneensä päätöksen ampuma-aselain 92 § :n 2 momentin nojalla.

14. Ovaska, Vainioranta, Järvenpää, Keski-Koukkari ja konstaapeli Janne Matti Latva-Mantila olivat lähteneet suorittamaan tehtävää Saaren asunnolle. Kun oli selvinnyt, että Saari oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen Pyhäjärvelle, Nyrhinen olisi kertomansa mukaan ollut valmis kotietsintään, johon hänen mukaansa oli ollut perusteet. Ovaska oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että asia olisi siten paljastunut Saarelle ja että varminta olisi ottaa ase pois maanantaina, kun Saari palaa Kauhajoelle. Sen vuoksi Nyrhinen oli taktisista syistä päättänyt, ettei Saaren asuntoon mennä sisälle. Hän oli myös kehottanut poliisimiehiä kääntymään maanantaina toimivaltaisen päällystön puoleen ja esittämään sille kaiken aineiston. Nyrhisen mukaan mahdollisesta operaatiosta viikonlopun aikana olisi päättänyt tuolloin

johto valmiudessa toiminut komisario.

15. Lauantaina 20.9.2008 häätilaisuudessa Ovaska oli pyytänyt Haapalaa antamaan luvan Saaren aseen poisottamiseen. Ovaska oli kertonut Haapalalle lyhyesti hautakynttilästä, postilaatikon räjäyttämisestä ja internet-aineistosta. Haapala oli Ovaskan mukaan ilmoittanut, ettei aseen poisottamiseen ole perusteita. Paikalla oli ollut myös konstaapeli Rosenberg, jonka mukaan Haapala oli sanonut hoitavansa asian itse maanantaina ja ottavansa Saaren puhutteluun. Rosenberg oli esittänyt mielipiteenään, että ase pitäisi ottaa pois, "ettei tule seuraavaa Jokelaa". Haapala on kertonut päätyneensä siihen, että asia voidaan ratkaista maanantaina, koska Nyrhinenkin oli näin päättänyt. Haapala ei ollut ollut täysin perillä Nyrhisen päätöksen syistä ja hän olikin niitä Ovaskalta tiedustellut. Haapala on kertonut uskoneensa, ettei Nyrhiseltä ollut saatu lupaa aseen poisottamiselle.

16. Sunnuntaina 21.9.2008 Ovaska ja Saviharju olivat toisen tehtävän suorittamisen yhteydessä käyneet kahdesti Saaren asunnon ulkopuolella katsomassa, olisiko Saari jo palannut. Saviharju oli kommentoinut, ettei aio päästää lapsiaan kouluun.

17. Maanantaina 22.9.2008 aamupalaverissa, jossa Haapalakin oli ollut mukana, Ovaska ja Muotio olivat selvittäneet viikonlopun tapahtumia. Ovaska oli silloinkin esittänyt mielipiteenään, että ase pitää hakea Saarelta pois. Haapala oli määrännyt Muotion tekemään asiasta niin sanotun S-ilmoituksen, jonka nimikkeeksi merkitään ampuma-aselain mukainen tutkinta. Haapala itse oli katsonut konstaapeli Tanhua-Tyrkön, Muotion ja konstaapeli Peuran kanssa Saaren ampumavideot ja YouTube-profiilin. Haapala oli kehottanut Tanhua-Tyrkköä kopioimaan videot, jotta niitä voitaisiin käyttää todisteena aselupaa peruutettaessa ja mahdollisessa muutoksenhakuasiassa.

17 a. Tanhua-Tyrkkö oli kommentoinut videoita sanomalla, että internet on täynnä vastaavia ja suositellut välttämään ylireagointia asiassa. Muotion ja Tanhua-Tyrkön mukaan Haapala oli vaikuttanut kärsimättömältä, eikä hän ollut ollut kovin innokas katsomaan videoita. Muotion sähköpostitse saamia kolmea IP.C-Gallerian sivua Haapalalla ei ollut ollut maanantaina 22.9.2008 aamupäivänä vielä käytettävissään. Hän oli kuitenkin kuullut niiden sisällöstä muilta poliisimiehiltä. Hän ei kuitenkaan ollut tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että nämä sivut olivat sisältäneet viittauksia Columbinen koulusurmaan. Myös Vainiorannan havainnot Saaresta asetarkastuksen yhteydessä oli saatettu Haapalan tietoon. Maanantain aikana oli ryhdytty epäilemään erästä toista henkilöä postilaatikon räjäyttämisestä samoin kuin palavan hautakynttilän jättämisestä.

18. Haapala on kertonut, että häntä oli esitetystä aineistosta jäänyt askarruttamaan ainoastaan englanninkielinen teksti, jollaisen kirjoittaminen voisi viitata mielenterveyden häiriöihin. Haapalan mieleen ei ollut tullut Saaresta Auvinen. Haapala on kertonut olleensa Jokelan koulusurmaa koskeneessa koulutustilaisuudessa, mutta luento ei ollut ollut pitkä ja se oli koskenut lähinnä operatiivista toimintaa.

19. Haapala oli kutsunut Saaren käymään poliisilaitoksella. Haapala oli vielä tuossa vaiheessa ollut aikeissa ryhtyä toimiin aseen väliaikaiseksi haltuunottamiseksi. Haapalan mukaan aseen väliaikaista haltuunottoakin on harkittava luvan peruuttamisen edellytyksiä silmällä pitäen. Haapalan tarkoituksena oli ollut selvittää Saaren terveydentilaa haastattelussa. Haapala oli kysynyt Saarelta englanninkielisestä tekstistä ja sanonut, että siitä voi tehdä vaikka mitä johtopäätöksiä. Saari oli kertonut, että kysymyksessä ovat laulun sanat ja että internet on täynnä sellaisia. Haapala oli kehottanut Saarta poistamaan aineiston internetistä. Haapala on kertonut, että hän oli haastattelussa yhdistänyt Saaren edellisiin tapaamiskertoihin, ja Saaren haastattelussa antamat selitykset olivat vakuuttaneet hänet. Haapala oli päätynyt siihen, ettei luvan peruuttamiselle olisi edellytyksiä.

20. Haapala oli harkinnut haastattelun jälkeen varoituksen antamista Saarelle, mutta päätynyt siihen, etteivät sen edellytykset täyty. Hän oli siksi päätynyt antamaan epävirallisen huomautuksen ja katsonut, että asiaan voidaan palata myöhemmin. Hän oli saattanut huomautuksen suullisesti Saaren tietoon. Haapala oli ajatellut, että Saaren toiminta internetissä täytyy laittaa seurantaan. Haapala on myös kertonut tehneensä haastattelun aikana päätöksen siitä, että Saaren hallussapitolupa on voimassa vuoden. Haapala oli saanut vasta haastattelun ja huomautuksen antamisen jälkeen Muotiolta kolme IRC-Gallerian sivua, joissa hän ei ollut tuolloin todennut olevan mitään lainvastaista tai muuten erityistä.

Riitainen tapahtumainkulku

21. Seuraavassa selostettavat kertomukset ovat poikenneet muuten yhdenmukaisesta tapahtumainkulkua koskevasta näytöstä.

22. Muotio oli maaliskuussa 2009 kirjoittaessaan muistiinpanoja tapahtumista muistanut, että Haapala oli Saaren ampumavideoita maanantaina 22.9.2008 katseltaessa kertonut katsoneensa videot jo kotona.

23. Hovioikeus toteaa, että Muotio on muistanut tämän seikan vasta puoli vuotta tapahtuman ja esitutkintakuulustelun jälkeen. Tämän lisäksi Muotion muistikuvien luotettavuuteen ovat voineet vaikuttaa Saaren surmateon järkyttävyys ja asian käsittely julkisuudessa. Muu asiassa esitetty todistelu ei myöskään tue Muotion kertomusta tältä osin. Tämä Muotion kertoma seikka ei siten horjuta Haapalan kertomusta.

24. Aselupa-asioita Kauhajoen poliisilaitoksella hoitanut toimistosihteeri Harju on kertonut kysyneensä Haapalalta koulusurmaa edeltävällä viikolla, todennäköisesti torstaina tai perjantaina, kuinka Saaren hallussapitoluvan suhteen edetään, jolloin Haapala oli vastannut, ettei tilata vielä. Tämän vastauksen Harju oli kirjoittanut ylös keltaiselle muistilapulle. Hän oli nähnyt Haapalan tietokoneella joitakin kuvia ja vasemmassa reunassa vieraskielistä tekstiä. Harju oli ainakin jälkikäteen liittänyt näkemänsä kuvat ja tekstin Saareen.

25. Hovioikeus pitää Harjun kertomusta hallussapitolupaa koskevasta keskustelusta sinänsä luotettavana. Sitä tukee kirjallisena todisteena esitetty muistilappukin. Keskustelun ajankohta ei kuitenkaan ole voinut olla surmatekoja edeltänyt perjantai 19.9.2008, jolloin Haapala oli ollut lomalla. Asiassa esitetty muutoin yhdensuuntainen näyttö ei viittaa siihen, että Haapala olisi tiennyt Saaren internet-aineistosta ennen kuin asia oli perjantaina tullut Kauhajoen poliisilaitoksella esille ja siitä oli hänelle lauantaina 20.9.2008 kerrottu. Sen sijaan maanantaina 22.9.2008 Haapala oli pyytänyt Harjulta Saarta koskevat ampuma-aselupapaperit ja Haapala on itsekin kertonut tehneensä päätöksen hallussapitoluvan kestosta vasta Saaren haastateltuaan. Näin ollen hovioikeus pitää todennäköisenä, että Haapalan ja Harjun välinen keskustelu Saaren hallussapitoluvan tilaamisesta oli käyty maanantaina 22.9.2008.

---

Näin siis hovioikeuden tuomiossa selostetaan ratkaisun kannalta relevantti fakta-aineisto. Yllättävän laaja yksimielisyys näyttäisi faktoista vallinneen. Jaksossa "Riitainen tapahtumainkulu" mainituilla faktoilla ei näyttäisi olleen ratkaisun kannalta merkitystä.

Olen kirjoitussarjan I osassa hieman kritisoinut hovioikeuden tapaa kertoa faktat hyvin pelkistetyllä tavalla, mutta toisaalta täytyy myöntää, että kirjoitustapa on ytimekästä ja helppo seurata.

Eri asia on, miten hovioikeus on tulkinnut syytetyn ja eräiden todistajien selvitykseksi katsottuja lausumia ja minä painoarvon se on todisteille antanut. Tähän päästään hovioikeuden syytetyn menettelystä tekemän arvioinnin yhteydessä. Hieman esimakua tästä saadaan jo edellä kappaleesta 23, jossa hovioikeus on arvioinut todistaja Muotion kertomusta.

Minulla ei ole syytä epäillä hovioikeuden M:n kertomuksen arvioinnin oikeellisuutta, mutta toisaalta olisi ollut toivottava, että hovioikeus olisi tässä ja muissakin vastaavanlaissa kohdissa hieman tarkemmin selostanut, miten todistajat olivat "omin sanoin" asian ilmaisseet ja mikä oikeastaan on saanut oikeuden epäilemään kertomusten todistusarvoa.

381. Liikuntajohtajan rattijuopumussyyte hylättiin; poliisi viivytteli ja hutiloi esitutkinnassa

1. Helsingin kaupungin liikuntajohtajan Anssi Rauramoa vastaan ajettu syyte törkeästä rattijuopumuksesta hylättiin tänään annetulla Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla. Käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin Rauramon 40 päiväsakkoon á 77 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 080 euroa poliisia kohtaan osoitetusta niskoittelusta.

2. Niskoittelutuomio tuli siitä, että Rauramo ei aluksi avannut ovea poliiseille, vaikka nämä pitkään eli tunnin verran ovea koputtelivat. Lopulta poliisit uhkasivat avata oven väkisin. Rauramo itse kertoi nukahtaneensa, minkä vuoksi hän ei ollut kuullut avauskäskyjä.

3. Poliisipartio tuli liikuntajohtajan Helsingin Haagassa sijaitsevaan kotiin viime heinäkuussa. Oikeudessa todistajana kuultu henkilö oli nähnyt R:n tulevan lähipubista horjuvin jaloin ja lähtevän autolla liikkeelle kovaa vauhtia. Silminnäkijä oli seurannut autollaan R:n autoa ja soittanut ajon aikana kännykästään hätäkeskukseen. R:n ajomatka oli ollut ainoastaan 300 metriä. Syyttäjä väitti verikokeiden tutkimustulosten perusteella, että Rauramo oli ajanut 1,8 promillen humalassa ja vaati hänelle ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja niskoittelusta.

4. Liikuntajohtaja kiisti molemmat syytteet ja kertoi oikeudessa, että hän oli nauttinut alkoholia vasta kotiin tultuaan. "Kun vastaaja on esittänyt asiassa väitteen, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia ajon jälkeen, edellyttää syytteen hyväksyminen näyttöä siitä, että näin ei ollut tapahtunut", käräjäoikeus toteaa tuomiossaan.

5. Käräjäoikeuden mukaan jälkikäteen eli noin 2,5 tuntia ajon jälkeen tehdyt puhalluskoe ja verikokeet eivät riittäneet todistamaan väitettyä rattijuopumusta. Oikeuden mukaan syytteen tueksi ei esitetty näyttöä, joka osoittaisi Rauramon kertomuksen jälkinauttimisesta mahdottomaksi tai edes epätodennäköiseksi. Päinvastoin asunnossa olleet tyhjät alkoholipullot kertoivat juomisesta.

6. Käräjäoikeus katsoi, että Rauramo niskoitteli poliisia vastaan, kun hän kieltäytyi noin tunnin ajan avaamasta oveaan poliiseille. Rauramo selitti oikeudessa, että hän oli nukahtanut lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta eikä siksi herännyt poliisin käskyihin. Oikeus ei pitänyt Rauramon kertomusta tältä osin uskottavana.

7. "Tätä käsitystä tukee voimakkaasti se seikka, että Rauramo oli avannut ovensa varsin pian eli alle viiden minuutin kuluttua sen jälkeen kun poliisit olivat uhanneet avata sen väkisin", käräjäoikeus kirjoittaa tuomiossaan.

-----

8. Todistusoikeudellisin termein asian ilmaistuna käräjäoikeus on siis katsonut, että Rauramon syyllisyydestä väitettyyn rattijuopumukseen jäi jälkinauttimiseen perustuva järkevä epäily, jota syyttäjä ei ollut kyennyt puhalluskokeen tai verikokeen tuloksilla taikka muullakaan näytöllä sulkemaan pois.

9. Oikeus piti uskottavana R:n kertomusta, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia vasta ajon jälkeen. Poliisi pääsi kuitenkin puhalluttamaan liikuntajohtajaa vasta noin 3,5 tuntia sen jälkeen, kun hätäkeskus oli saanut ilmoituksen epäillystä rattijuoposta.

10. Mutta ottiko oikeus R:n jälkinauttimiskertomuksen uskottavuutta arvioidessaan huomioon edellä mainitun niskoittelun ja sen motiivin? Tätä kirjoittaessani minulla ei ole käräjäoikeuden tuomion perusteluja käytettävissäni, mutta lehtitietojen mukaan näyttäisi siltä, että tämä puoli olisi perusteluissa sivuutettu.

11. Olisiko tässä ristiriitaa? Toisaalta käräjäoikeus katsoi R:n syyllistyneen niskoitteluun, koska hänellä ei ollut järkevää selitystä sille, miksi hän ei ollut avannut virkavallalle ovea. Toisaalta taas oikeus piti R:n jälkinauttimisselitystä uskottavana.

12. Rattijuopumusjutuissa tehdään varsin usein väite jälkinauttimisesta, koska se on helppo tehdä, jos epäiltyä ei tavata auton ratista. Kuten oikeuskäytäntö on osoittanut, väitteeseen on syytä suhtautua yleensä varauksella. Syyttäjällä on todistustaakka siitä, ettei väite pidä paikkaansa. Syyttäjää velvoittava todistustaakka ei kuitenkaan ole niin ankara, että hänen tulisi esittää asiasta varma tai edes ilmeinen näyttö. Riittää, että syyttäjä esittää sellaista näyttöä, jonka valossa jälkinauttimisväitettä voidaan pitää epätodennäköisenä. Rikosjutuissa kaikista syytettä tukevista seikoista ei edellytetä yhtä vahvaa näyttöä.

13. Rattijuopumuksesta epäilty piileskelee tai niskoittelee yleensä välttyäkseen puhalluskokeen antamiselta ja verinäytteen ottamiselta ja saadakseen sekoitetuksi syyttäjän pasmat ajonaikaisen veren alkoholipitoisuuden toteen näyttämisen osalta tai kenties saadakseen tilaisuuden jälkinauttimiseen.

14. Tyhjien olut- tai viinipulloja löytyminen epäillyn asunnosta ei sinänsä todista jälkinauttimista. Nauttimisen ajankohtaa ei usein varmuudella tiedetä ja on mahdollista, että pulloja on tyhjennetty viemäriin ennen virkavallan paikalle pääsyä.

----

15. Edellä olevan kirjoitettuani olen saanut käsiini käräjäoikeuden tuomion. Poimin siitä tähän sanatarkasti käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja johtopäätökset (sulkeissa olevat lisäykset JV:n):

16. Rauramo on myöntänyt nauttineensa ennen ajoa kaksi keskioluttuoppia (ravintola Frendissä). Asiassa on riidattomasti selvitetty, etteivät kaksi keskioluttuoppia olleet riittäneet nostamaan Rauramon veren alkoholipitoisuutta rangaistavalle tasolle eli vähintään 0,5 promilleen (kahdesta isosta tuopista R:n verenalkoholipitoisuudeksi on laskettu 0,35 promillea). Käräjäoikeus ei pidä todistaja Murtomäen (henkilö, joka näki R:n tulevan ulos pubista haparoivin jaloin ja lähtevän ajamaan; todistaja siis seurasi autollaan R:a tämän ulko-ovelle asti ja soitti jo matkalla hätäkeskukseen) havaintoja sellaisena selvityksenä, joka riittäisi osoittamaan, että Rauramo olisi nauttinut alkoholia myöntämäänsä enemmän. Syyte perustuukin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon, jonka mukaan niin sanotun takaisinlaskennan perusteella Rauramon veren alkoholipitoisuus olisi ajon aikaan ollut vähintään 1,54 ja enintään 1,82 promillea. Lausunto on kuitenkin laadittu huomioimatta minkäänlaista jälkinauttimista.(Todistajina kuultujen Vita -laboratorion toimitusjohtajan ja kemistin mukaan näin siksi, että heidän poliisilta saamaansa esitutkintalomakkeeseen oli tehty vain yksilöimätön merkintä jälkinauttimisesta, mutta ei mainintaa jälkinautitun alkoholin määrästä, alkoholin laadusta eikä jälkinauttimisen ajankohdasta.)

17. Rikosasiassa syyttäjän tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu. Tämä koskee kaikkia rikostunnusmerkistöön kuuluvia seikkoja ja myös rangaistavuuden poistavia perusteita. Kun vastaaja on esittänyt asiassa väitteen, jonka mukaan hän oli nauttinut alkoholia ajon jälkeen, edellyttää syytteen hyväksyminen näyttöä siitä, että näin ei ollut tapahtunut.

18. Todistajina kuullut Kriikku ja Hurme eivät ole Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 21.9.2010, lisälausunnossa 20.1.2011 eivätkä heitä käräjäoikeudessa kuultaessa pitäneet verinäytteiden arvoja jälkinauttimiseen viittaavina, mutta eivät toisaalta myöskään jälkinauttimista poissulkevina. Tältä osin näyttö ei siten puhu syytteen puolesta, mutta ei myöskään sitä vastaan.

19. Jälkinauttimista koskevan väitteen uskottavuutta tukee Rauramon ajon ja poliisin asunnolle saapumisen välinen aika, joka todistaja Hiltusen (vanhempi konstaapeli, joka sai tiedon kello 18 hätäkeskukselle tehdystä ilmoituksesta kello 20.45) kertomuksen mukaan on ollut noin 2 tuntia 40 minuuttia. Rauramolla on siten ollut runsaasti aikaa alkoholin nauttimiseen asunnollaan ennen poliisin tuloa. Edelleen Rauramon jälkinauttimisväitettä tukee Hiltusen havainto asunnon keittiössä olleista tyhjistä alkoholipulloista. Vielä jälkinauttimisväitettä tukee alkoholipitoisuuden nousu puhalluskokeesta kello 22.16 ensimmäiseen verinäytteeseen kello 23.02. Puhalluskokeen tulos (0,48 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, mikä vastaa veren alkoholipitoisuutta 1,08 promillea) Erikssonin mainitsema virhemarginaalikin huomioiden on alempi kuin ensimmäisen verinäytteen. (Peter Ericsson on Kansanterveystieteenlaitoksen dosentti, jota kuultiin puolustuksen todistajana.) Käräjäoikeuden käsityksen mukaan puhalluskokeen tulosta ei voida jättää huomioimatta. Käräjäoikeus perustaa käsityksensä tässä asiassa todistaja Erikssonin kertomiin seikkoihin, joita tukevat hänen mainitsemansa tuore tutkimus ja myös todistaja Hiltusen (siis R:n ovelle mennyt vanhempi konstaapeli) käsitys seulonta-alkometrin (Dräger-merkkinen seulonta-alkometri) luotettavuudesta. Todistajat Kriikku ja Hurme ovat sen sijaan perustaneet käsityksensä seulonta-alkometrien epäluotettavuudesta vain joihinkin yksittäistapauksiin eivätkä he ole tunteneet asiaan liittyvää tutkimusta. Kaikki kolme asiantuntijaa ovat olleet yksimielisiä siitä, että mikäli puhalluskokeen tulosta pidetään luotettavana, alkoholipitoisuuden nousu

puhalluskokeesta ensimmäiseen verinäytteeseen viittaa jälkinauttimiseen.

20. Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, ettei syytteen tueksi ole esitetty sellaista näyttöä, joka osoittaisi Rauramon jälkinauttimisväitteen mahdottomaksi tai edes epätodennäköiseksi. Sen sijaan jälkinauttimista koskevaa väitettä tukevat edellä kerrotut seikat. Kun Kriikun ja Hurmeen lausunto on perustunut siihen olettamaan, ettei jälkinauttimista ollut lainkaan tapahtunut, lausunnon mukainen takaisinlaskenta ei riitä osoittamaan, että Rauramon veren alkoholipitoisuus olisi ajon aikana ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajan. Syytteen tueksi ei siten ole esitetty riittävää näyttöä ja näin ollen syyte törkeästä rattijuopumuksesta on hylättävä. Kuten edellä on todettu, Rauramon ennen ajoa nauttima alkoholimäärä ei ole riittänyt nostamaan hänen verensä alkoholipitoisuutta edes 0,5 promilleen, joten hänen ei ole menettelyllään näytetty syyllistyneen myöskään rattijuopumukseen.

Syytekohta 2, niskoittelu

21. Lääkärintodistuksen ja todistaja Erikssonin mukaan on ollut mahdollista, että Rauramo oli nukahtanut nopeasti ottamansa lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksen johdosta ja että hänen herättämisensä tästä tilasta oli vaikeaa. Asiassa on riidatonta, että Rauramo on avannut asuntonsa oven vasta noin tunnin kuluttua siitä, kun poliisi oli kehottanut häntä siihen.

22. Hiltusen kertomuksen perusteella ja ottaen huomion olosuhteet muutoinkin käräjäoikeus katsoo, että Rauramon on Hiltusen kanssa keskusteltuaan täytynyt ymmärtää poliisin palaavan asiaan ja hänen luokseen. Ottaen huomioon todistaja Hiltusen kertomuksesta ilmenevä oven avaamiskehotusten kesto ja voimakkuus sekä koiran haukkuminen (R:n asunnossa ollut koira, rodusta ei ole selvitystä) käräjäoikeus ei pidä mandollisena, ettei Rauramo olisi kuullut poliisin kehotusta avata ovi, vaikka hän olisikin kertomallaan tavalla nukahtanut ennen poliisien paluuta. Tätä käsitystä tukee voimakkaasti se Hiltusen kertoma seikka, että Rauramo oli avannut ovensa varsin pian eli alle viiden minuutin kuluttua sen jälkeen, kun poliisit olivat uhanneet avata sen väkisin. Rauramon tahallisuuden puolesta puhuu osaltaan myös hänen kertomuksensa pelästymisestä poliisin ensimmäisen käynnin johdosta, mikä sopii oven avaamatta jättämiseen poliisin palattua ovelle. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo Rauramon jättäneen tahallaan noudattamatta poliisin antamaa käskyä avata asuntonsa ulko-ovi.

--------

23. Näin siis käräjätuomari Mia Sundström tuomionsa perusteluissa. Käräjäoikeus, joka on ratkaisut jutun tuomarin kokoonpanossa (myös tässä tapauksessa tuomio ja sen perustelut kirjoitetaan vakiintuneen käytännön mukaan muotoon "käräjäoikeus katsoo", "yhteenvetona käräjäoikeus toteaa" jne.) on perustellut todistusharkintaansa aivan kelvollisesti. Muutama seikkaa kuitenkin hieman mietityttää.

24. Käräjäoikeuden mielestä jälkinauttimista koskevan väitteen uskottavuutta tuki se (apufakta), että R:llä oli ollut "runsaasti aikaa alkoholin nauttimiseen" ennen poliisien tuloa eli noin 2 tuntia 40 minuuttia. Onko tällä seikalla kuitenkaan kovin suurta painoarvoa? Tässä kohtaa olisi voitu kiinnittää huomiota toisaalta siihen, ettei R. ollut kuitenkaan kertomansa mukaan nauttinut alkoholia kovin runsaasti ajon jälkeen: vain 2-3 pulloa keskiolutta ja arviolta 3-4 "lasia" konjakkia; se, mitä R. on tarkoittanut "lasilla," ei ilmene tuomion perusteluista. Tapahtumapäivä on muuten ollut perjantai-ilta, joten viikonloppu oli juuri alkanut.

25. Toiseksi jälkinauttimisväitettä tukee oikeuden mukaan poliisitodistajan "havainto keittiössä olleista tyhjistä alkoholipulloista." Tältä osin viittaan edellä lausumaani; tyhjät pullot eivät kerro välttämättä mitään alkoholin nauttimisen ajankohdasta; poliisimiehen olisi tullut tehdä havaintoja siitä, mitä juomia pulloissa oli ollut ja kysyä R:ltä, milloin pulloista oli joutu alkoholia. Poliisien olisi lisäksi tullut merkitä KRP:n laboratoriolle lähetettävään esitutkintakaavakkeeseen todistaja Kriikun mainitsemat seikat, jotta jälkinauttiminen olisi voitu ottaa huomioon.

26. Kolmanneksi jälkinauttimisväitettä tukee oikeuden mukaan veren alkoholipitoisuuden nousu puhalluskokeesta (kello 22.16) ensimmäiseen verinäytteeseen (kello 23.02). Tämä lienee painavin todiste jälkinauttimisesta, kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että seulonta-alkometrin luotettavuuteen voidaan luottaa.

27. Käräjäoikeus olisi voinut pohtia myös hieman jälkinauttimisväitteen uskottavuutta vastaan puhuvia seikkoja. Viittaan erityisesti tuomiossakin todettuun R:n piileskelyyn ja niskoitteluun ja sen ilmiselvään motiiviin. Kun poliisit ensimmäisen kerran soittivat R:n ovikelloa, R vielä avasi oven, mutta kieltäytyi puhalluskokeesta. Kun poliisit olivat poistuneet hetkiseksi ovelta - kysyäkseen neuvoja komisarioltaan (!) - ja palasivat viiden minuutin kukuttua takaisin ovelle, ei R enää avannutkaan ovea. Varmasti hän oli tietoinen siitä, että poliisien tarkoituksena oli palata takaisin; tietenkin toisen poliisimiehen olisi pitänyt jäädä vahtimaan epäiltyä sillä välin kun toinen kävi soittamassa kännykällään. Selitys nukahtamisesta on epäuskottava, kuten käräjätuomari on todennut.

28. Vaikuttaa siltä, että tunnetun liikuntajohtajan rattijuopumusepäily on tutkittu poliisin toimesta puutteellisesti.

29. Tiedetään ravintola ja tarkka kelloaika, jolloin R. poistui pubista ja lähti ajamaan autolla kotiinsa. R. kertoi juoneensa pubissa klo 17-18 välillä kaksi puolen litran keskioluttuopillista. Ei olisi ilmeisesti ollut kovin vaikeata selvittää, pitikö R:n kertomus ravintolassa nautitun oluen määrästä paikkansa, mutta selvittämättä asia kuitenkin jäi.

30. Ilmiannon tehnyt todistaja kertoi R:n tulleen ravintolasta "haparoivin askelin" ja menevän autoonsa. R:n paikalla suorittama U-käännös ei ollut onnistunut kerralla, vaikka se olisi todistajan mukaan ollut mahdollista. Todistaja seurasi R:n autoa ja soitti jo tällöin hätäkeskukseen. Todistajalta ei ilmeisesti ole kysytty, tunsiko hän R:n ulkonäöltä.

31. Kovin kummallista asiassa on myös se, että poliisipartio sai tiedon asiasta vasta klo 20.25, vaikka ilmoitus epäilystä ratista oli tehty hätäkeskukseen jo kello 18 ja tällöin oli selvillä myös osoite, jonne epäilty oli mennyt. Miten tämä on mahdollista? Jos tapaus olisi sattunut jossakin Lapissa tai Taivalkoskella, asian vielä jotenkin ymmärtäisi. Mutta että Helsingissä voidaan suhtautua näin välinpitämättömästi rattijuopumusilmoituksiin! Missä ilmoitus makasi reilut 2,5 tuntia, hätäkeskuksessa vai jossakin muualla? Vaikuttiko asiaan se, että epäillyn nimi ja virka-asema olivat tiedossa?

32. Eikä tässä kaikki. Poliisipartio päästi R:n livahtamaan asuntoonsa ja piileskelemään siellä yli tunnin, kuten jo edellä mainitsin. Ei hyvä! Kun R sitten viimein suvaitsi avata virkavallalle ovensa, poliisi ei vaivautunut kysymään R:n kertoman jälkinautitun alkoholin laatua tai määrää taikka tarkkaa nauttimisajankohtaa. Laboratoriolle annettuun asiakirjassa ilmoitettiin vain, että epäilty oli kertonut jälkinauttimisesta. Ei huono, vaan erittäin huono.

33. Näin heikoilla eväillä syyttäjän, joka ei johda esitutkintaa, on lähestulkoon mahdotonta voittaa juttu ja näyttää rattijuopumussyyte toteen.

34. Näin, tällaista(kin) siis sattuu. Jonkinlaiseksi lohdutukseksi voisi kai sanoa, että "tässä kaupungissa on 10 000 tarinaa ja tämä oli (vain) yksi niistä." Olen kertonut tarinan osoitukseksi siitä, että myös niin sanotuissa tavallisissa rikosasioissa ja jopa rattijuopumusjutuissa voi tulla eteen mielenkiintoisia ja jopa hieman kinkkisiä näyttöongelmia. Tarinan opetus on lähinnä siinä, että esitutkinnasta vastaavan poliisin olisi syytä varautua huolella syytettä tukevan näytön hankkimiseen ja huolehtia tutkinnan asianmukaisesta suorittamisesta.